Kun rakkaus loppuu, 3.osa Elämään voi kuulua ... - Väestöliitto

Kun rakkaus loppuu, 3.osaElämään voi kuulua eripituisia parisuhteitaParisuhteen päättyminen on usein valtava pettymys. Epäonnistumisen tunne voi olla musertava: tämänavioliiton piti kestää koko elämän. Kynnys eroamiseen voi olla erityisen korkea, jos omat vanhemmat ovateronneet. Omaa lapsuuden kokemusta ei haluttaisi toistaa omien lasten kohdalla.Tosiasia on kuitenkin, että parisuhteen ei tarvitse olla elinikäinen silloin, kun se ei ole hyväksi molemmille.Parisuhde on hyvä, jos kummallakin on siinä tilaa kasvaa ja muuttua. Pitkän parisuhteen ei myöskääntarvitse olla ihanne, kuten se oli vielä vanhemmillamme. On hyväksyttävää todeta, että elämään voi kuuluaeripituisia parisuhteita; elämää kuljetaan jonkun kanssa tietty matka, siitä otetaan jokin oppi ja jatketaantoisen kanssa eteenpäin. Itseään kunnioittava ihminen ei ole valmis hukkaamaan ainoata elämäänsätuhoisassa parisuhteessa.Vaikeassa parisuhteessa elävä tavallisesti tuskailee, mistä hän tietää, milloin on valmis eroamaan. Kukaanulkopuolinen ei voi sanoa, milloin on eroon valmis. Jokainen tietää sen itse parhaiten: kun on yrittänytkaikkensa parisuhteensa hyvinvoinnin eteen: on hakenut apua, työstänyt eroa niin tunne‐ kuinjärkitasollakin, eikä pysty enempään. Jos yhä empii, kannattaa lyödä jäitä hattuun ja odotella. Toisinaanparit sopivat parisuhteensa päättymisen deadlinesta ja antavat itselleen aikaa valmistautua muutokseen:vielä jouluun saakka kestetään saman katon alla, tai kun lapset ovat riittävän isoja.Tunteita ei tunnistetaJoskus mitta voi olla ihan täysi, mutta ihminen ei vain tunnista sitä. Uusi ilmiö onkin, että ihmiset eivät ainatunnista omia tunteitaan. Eroa työstäessä auttaa se, että ajatuksissa ja päätöksissä kulkevat rinnakkain järkija tunteet.Järkitasolla pitää hoitaa käytännön asiat: lasten päivähoidot, koulut, asunnot, viranomaisten kanssapapereiden kuntoon saattaminen, huoltajuus ja ositus. Samaan aikaa tunnetyöskentely on tärkeää: onoikeus antaa tunteiden tulla pintaan, antaa niille valta, olla pettynyt ja vihainen. Usein viha on piilossa,muiden tunteiden alla. Erotyöskentely vaatii kuitenkin hyvää aggressiota ja sisua. Jos asian henkinenkäsitteleminen jää tekemättä, syntyy julkisuuden henkilöiltäkin tuttu yhteen‐erikseen‐yhteen‐erikseenilmiö.Pari ei kykene eroamaan vaan palaa aina uudestaan yhteen.Valmentautumista uuteen elämäänJos erotunteiden käsittely ja päätöksen teko on vaikeaa, voisi keskustelu Väestöliiton ammattiauttajankanssa olla avuksi. Joskus vastaanotolla käy pari, joka kertoo, että he eivät rakasta enää toisiaan. He käyvätkuitenkin muutaman kerran pariterapiassa ja saavat varmistuksen ajatuksilleen: rakkautta ei enää löydy.Erosta voi tulla sopuisa. Jompikumpi saattaa jäädä vielä yksilökäynneille, ikään kuin valmentautumaanuuteen elämään. Samalla etsitään kadonnutta naiseutta tai mieheyttä, omaa tarvitsevuutta ja omiatarpeita. Joillekin yksinjääminen on uusi, vähän pelottavakin kokemus elämässä.Harvoin uuteen rakkauteen siirtyminen onnistuu suoraan käsittelemättä jääneen eron jälkeen. Uusi suhdelähtee uudelta pohjalta. Edellinen suhde on hoidettava loppuun, on uskallettava olla yksin, on uskallettavakohdata omat toiveet ja tarpeet. Savuaville raunioille ei voi rakentaa.Mies ja tunteet

Onko tunteiden työstämisessä sukupuolieroja? Tämän päivän ilmiö on, että mies haluaa työstää tunteitaan.Hän on siihen hyvin motivoitunut ja sitoutunut. Hän löytää vähitellen kadoksissa olleille tunteilleen sanojaammattiauttajan avulla. Hän tulee oman tarvitsevuutensa kanssa sinuiksi. Sitä ennen mies on ehkä vainsuorittanut tätä elämää. Hän on osannut kertoa työstään ja urastaan. Niistä hän on saanut sitä arvostustaja kunnioitusta, joita olisi kaivannut myös kumppanilta kotona.Naisella on nykyisin yhä enemmän oman heikkouden, tarvitsevuuden pelkoa. Kovuus on siihen hyvä ase.Kun hän ei paljasta sisintään, hän on suojassa loukkauksilta. Miksi nainen on muuttunut kovemmiksi? Ehkätyöelämän vaatimukset ovat lyöneet leimansa. Tytöistä on kasvatettu itsenäisiä, pärjääviä naisia. Pärjäävänsuorittajan, niin naisen kuin miehenkin, on ehkä vaikea vastaanottaa rakkautta ja ylläpitää eroottistasuhdetta puolisoon.Jo alttarilla tiesin…Joskus nainen huijaa itseään hormonimyrskyssään. Perheenperustamisvietti ja parisuhderakkaus ovatsekoittuneet toisiinsa. Biologinen kello on ehkä tikittänyt, lasten saamisella on ollut jo kiire. Rakkausalttarilla vierellä seisovaan mieheen on ollut toissijaista. Ajatus siitä, että liitto ei ehkä onnistu, on käynytmielessä jo alttarilla. Mies on kyllä hyvä isätyyppi, mutta ei eroottisen rakkauden ja intohimon kohde. Miesei tiedä, että häntä ei ehkä olekaan valittu rakkaudesta.Joskus mietityttää, missä on se sukupolvien viisaus, jonka pitäisi siirtyä vanhemmalta sukupolveltanuoremmalle? Eikö morsian voisi pyytää äidiltään neuvoa: en tunne rakkautta sydämessäni, mitä minunpitäisi tehdä? Tai sulhanen voisi kysyä isältään: tykkään tästä naisesta, mutta onko hän viisas valinta?Toisaalta neuvojen vastaanottaminen voi olla yllättävän vaikeata, kun on jo itse tehnyt päätöksen.Teksti Ritva Åberg, asiantuntijoina Väestöliiton perhekeskuksen johtaja Heli Vaaranen ja pari‐ jaseksuaaliterapeutti Minna Oulasmaa