Me Rakentajat 1/03 pdf - Rakentaja.fi

Me RakentajatOnseniinväärin…Aika moni omakotirakentaja pitää jonkinlaistapäiväkirjaa rakentamisensa vaiheista. Näin tehtiinmyös meidän perheessä. Alussa ainakin tuli muistiinpanojakuin Hotakaiselta kirjaa parhaimmillaan.Talon valmistuttuaon ynnätty eri työvaiheisiin käytettyjä aikojaennakoituihin ja todettu ne usein kaksin-, jopa kolminkertaisiksi.Vaikka meillä ei kovin montaa pura ja kokoa-ilmiötä ollutkaan, muodostui niistä silti joitain hukkahetkiä.Kun muistissa oli vielä kokemuksia naapureidenvirheistä – nähtyjä ja kerrottuja – tulin pohtineeksi, ettäkuinkahan pieleen kaikki itse asiassa voisikaan mennä.Taloa ja huonejärjestystä suunniteltaessa tuli ensimmäisenämieleen, että ainakin väärä vaimo on isossa jaossa osunut kohdalle,mikään kun ei tuntunut istuvan molemmille mieleisenä. Kunsitten käytin työelämässä hyväksi koettua neuvottelutaktiikkaa elisuostuin kaikkiin vastapuolen vaatimuksiin, syntyivät talon raamithetkessä. Tai sitten se oli tunteiden paloa nuoren miehen rinnassa.Ovet kolisevat joskus pohjapiirustuksessa, mutta käytännössäsitä harvoin menee yhtä aikaa makuu-, kylpy- ja vaatehuoneeseen.Näin on arkkitehti päättänyt. Omakohtaisesti en ole nähnyt,mutta totena kerrottuna kylläkin kuullut, että eräs omatoiminenpystyttäjä oli asentanut taloelementit väärin päin ja huomannutsen vasta siinä vaiheessa, kun ovielementti oli käsissä ja kynnystuntui olevan huomattavasti normaalia korkeammalla. Samailmiö havaittiin hetkeä myöhemmin WC:n kohdalla, kun ylös tarkoitettuikkuna työnsi päivänvaloa polvenkorkeudelta kuin TVruutuamerikkalaista draamaa.Naulaa ei kai kukaan ole yrittänyt lyödä kanta edellä, muttaruuviväännintä käytettäessä tuli kipsilevyruuvi pari kertaa kynsillekuin valkoselkätikan nokka sen löydettyä Lapin viimeisen kelon.43Joku tollo kun oli vaihtanut kesken kaiken koneen pyörimissuuntaa.Kerran tosin kipsilevy lipsahti illan hämärinä tunteina väärinpäin ja todennäköisesti ihastuneet ähkäisyt täyttivät huoneen, kunsaumakevennykset hakeutuivat mukavasti runkotolppiin. Kun kaikkisataneljäkymmentäneljä ruuvia olivat paikoillaan ja astuin askeleentaakse päin, valkeni totuus kuin ensilumi Himoksen rinteille.No, homma oli helppo korjata. Olihan levyssä esiporaus uudelleenruuvaustavarten.Naapurin päänsärky oli symmetrisen keittiökaapin istuttaminenseinään ja tietysti lujasti. Ovea asentaessaan saranatappiensojottaessa alaspäin totesi: – On se niin väärin!Päiväkirja kertoo toki valoisistakin puolista. Totesin vasarankerran mäjähtäessä kevyesti sormenpäihin ja myös viimeisen päälletarkkaan mitatun kattopaneelinipun olevan sahauksen jälkeen tasan10 senttiä liian lyhyen, ettei oman toheloinnin noituminenjuuri auttanut. Niinpä onnistuin juttelemaan tyhjille seinille, joskussormet punaisina hehkuen: – No, kuinkas se vasara tuollatavoin hauskasti sinkoilee, naulasta sormeen, naulasta sormeen…Kaiken kaikkiaan rakentaminen on hauskaa ja helppoa. Onkuin anopin kanssa juttelisi lapsienkasvatuksesta. Pitäähän jo rakennusvalvontavirastokinhuolen siitä, ettei taloa voi tehdä vääräänpaikkaan, väärään aikaan eikä varsinkaan kaavamääräyksistäpoiketen. Aloittelijankaan ei kannata pelätä, että kaikki voisimennä väärin, sillä jokaisessa vaiheessa on jo joku tyrinyt aiemmin.Pitää vain paljon lukea tämän tyyppisiä alan kirjoituksia.Kaiken kokeneen rakentajan päiväkirjoja. Vaimoa kannattaa myöskuunnella säännöllisesti kuin kymmenen uutisia. Silti, tai ehkäpäjuuri siksi, voi kaiken – tai ainakin monta asiaa – tehdä ihan oikein.Terveisin sama Lampinen vaan, joka viimeksi laatoitteliTeksti: Raimo Holopainen Kuva: Keijo Aulu