Siirtolaisuus-Migration 4/2013 - Siirtolaisuusinstituutti

Siirtolaisuus – Migration4/201340. vuosikerta / 40 th yearISSN 0355-3779 (painettu)ISSN 1799-6406 (verkkojulkaisu)Julkaisija / PublisherSiirtolaisuusinstituuttiMigrationsinstitutetThe Institute of MigrationEerikinkatu 34, 20100 Turku, FinlandPuh. / tel. (0)2-2840 440Fax (0)2-2333 460email: kirsai@utu.fihttp://www.siirtolaisuusinstituutti.fihttp://www.migrationinstitute.fiinfo@siirtolaisuusinstituutti.fiPäätoimittaja / Editor-in-ChiefIsmo SöderlingToimitussihteeri / Editorial AssistantKirsi SainioToimittajat / EditorsKrister Björklund, Elli HeikkiläToimituskunta / Editorial BoardSiirtolaisuusinstituutin hallitusAdministrative Board of the Institute ofMigrationTaitto / LayoutKirsi SainioTilaushinta 2013 / Subscriptions 20134 numeroa / nummer / issues20 €/vuosi/år/yearVAMMALAN KIRJAPAINO OYYksittäisten kirjoittajien mielipiteet ovatheidän omiaan.Sisältö • ContentsElli HeikkiläPääkirjoitus: Suomi tarvitsee kansainvälisiäopiskelijoitaToivo FlinkKolppanan opettajaseminaari 150-vuotiasEdward DuttonSointula and the Seeds of Kalervo Oberg’sCulture Shock ModelPirkko KarvonenOlin sotalapsiKatharina KochExternal Border Management as anInstrument of Migration ControlEgor MikhelReproduction of Labor Potential in theRepublic of Karelia (Russia)Tytti-Maaria LaineHilja Korteen valokuva-albumien kätköistäLasse O. HiltunenSpirit of Finland Stands Quietly and ProudlyIsmo Söderling”Ne jyrää meitin” – Siirtolaisuus riesana jarikkautenaMarkku MattilaAluepäällikön palsta: Metsämarjanpoimijat –työntekijöitä vai ihmiskaupan uhreja?Jarno HeiniläArkistonhoitajan palsta: Vastaanotettuarkisto- ja museomateriaali toukokuustalokakuuhun 2013Lilli KojoInformaatikon palsta: Naiset, jotka muuttivatSiirtolaisuusmuseon kuulumisiaKansi: Brasiliansuomalainen "Joulukylä"Pequena Finlãndia Brasilian Penedossa.Kuva: Siirtolaisuusinstituutin arkisto.Kirjat – Böcker – BooksSeminaareja – Tiedotuksia

Pääkirjoitus • EditorialSuomi tarvitsee kansainvälisiä opiskelijoitaElli HeikkiläKansainvälinen liikkuvuus on lisääntynyt, ja nykyäänyhä useampi nuori hankkii koulutuksensa kotimaansaulkopuolelta. Opiskelujakson jälkeen tilapäismuuttokääntyy usein pysyväismuutoksi opiskelijoidensitoutuessa paikallisiin työmarkkinoihin. Häviäjänäon usein entinen kotimaa, kun vastavalmistunutei tuo osaamistaan hyödyntämään sen taloutta.Osaajien kansainvälistä virtaa kasvattavat siirtymisetmuiden maiden työmarkkinoille, ja nykyäännäistä osaajista on jopa kilpailua. Tämän vuoksi monetmaat ovat ottaneet käyttöönsä erityismahdollisuuksia,joiden avulla ulkomaalainen opiskelija voivalmistuttuaan jäädä maahan valmistumisensa jälkeen.Esimerkiksi Alankomaat, Iso-Britannia, Australiaja Yhdysvallat ovat aktiivisesti houkutelleet ulkomaalaisiaopiskelijoita, tutkijoita ja asiantuntijoita.Euroopan unionin tasolla koulutuspolitiikan vahvanatavoitteena on kehittää alueesta koulutuksenosaamiskeskus. Tämä näkyy siinä, että viime vuosinajäsenvaltiot ovat kansallisilla strategioillaan japoliittisilla tavoitteillaan houkutelleet kansainvälisiäopiskelijoita. EU:lla itselläänkin on omia tutkimusohjelmia,joilla edistetään kansainvälistä liikkuvuuttaja tutkimusyhteistyötä. Tunnetuin hanke lieneeMarie Curie -ohjelma.Monet kansainvälisiä opiskelijoita vastaanottavatmaat ovat huomanneet, että opiskelijat tuovatniiden talouteen merkittävän lisän. Esimerkiksi Yhdistynytkuningaskunta saa vuositasolla noin 10 miljardiaja Irlanti miljardin tulot opiskelijoista. Taloudellisiinvaikutuksiin lukeutuvat opiskelijoiden lukukausimaksut,asuminen, elinkustannukset, vapaaajanvietto,matkustaminen jne.Monissa maissa halutaan opiskelijoiden jäävänpysyvästi maahan. Näkökulmana on, että tämänpäivän kansainväliset lahjakkuudet ovat huomisenosaajia ja päättäjiä. Osaltaan he ovat myös täyttämässäväestön ikääntymisestä johtuvaa työvoimanKirjoittaja on Siirtolaisuusinstituutintutkimusjohtaja.kysyntäaukkoa kohdemaassa. Esimerkiksi Alankomaissaon selvitetty tekijöitä, joilla kansainvälisetopiskelijat voitaisiin ”sitoa” maahan. Opiskelijoidenjäämisen vaikuttimina ovat tulleet esille täydellistenkansalaisuusoikeuksien saavuttaminen,elintaso, ystävyyssuhteet ja kontaktit paikallisväestöön,houkutteleva kulttuuri- ja vapaa-ajanviettotarjontasekä ympäristön puhtaus ja turvallisuus.Opetusministeriön korkeakoulujen kansainvälistymisstrategiassavuosille 2009–2015 korostetaankansainvälisyyden merkitystä Suomelle. Ulkomaistenopettajien, tutkijoiden ja tutkinto-opiskelijoidenmäärä nousee vuoteen 2015 mennessämerkittävästi ja korkeakoulumme ovat aidosti kansainvälisiäopiskelu- ja työyhteisöjä. Edelleen, lahjakkaatulkomaiset opiskelijat ja tutkijat valitsevatsuomalaiset korkeakoulut laadukkaan koulutuksenja tutkimuksen sekä suomalaisen työelämän tarjoamienmahdollisuuksien houkuttelemina. Toimivatyhteiskunnalliset palvelut tukevat Suomeen tulemistaja jäämistä.Kansainväliset opiskelijat ovat myös Suomellevoimavara, kuten ovat olleet muuallakin maailmassa.Meidän tulee huomata heidän monipuolinenosaamisensa ja panostaa siihen, että maassammesaatu koulutus ja osaamispääoma päätyisi yhteiskuntammehyödyksi, sillä väestömme myös ikääntyyja osaajista on kilpailua.Finland needs international studentsInternational mobility is a growing phenomenon,and many young people today are educated abroad.Temporary migration can turn out to be permanent1

Pääkirjoitus • Editorialwhen students begin to engage with the local labourmarket. Their countries of origin thus oftenface a brain drain as part of this wider process.The international competition for brains is increasing,and today’s talent is tomorrow’s knowledgeworker. The economic impact of foreign students’tuition along with their housing, living, recreationaland travel expenses and other in-countryspending produce a remarkable boon for the destinationcountries: for example, international studentscontribute about 10 billion EUR to the UKeconomy every year. Also the Finnish Ministry ofEducation’s Strategy for the Internationalization ofHigher Education Institutions in Finland 2009–2015emphasizes the importance of internationalization.International students are a human resourcefor Finland, just like for other countries. We haveto recognize their rich know-how, and ensure thattheir education and the increase in knowledge capitalthat it brings stay in Finland – our population isageing, and the worldwide competition for skilledlabor is here to stay.Toivotamme lukijoillemmeVi önskar våra läsareWe wish our readersHyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta!God Jul och Gott Nytt År!Merry Christmas and a Happy New Year!Seinäkalenteri vuodelle 2014!Siirtolaisuusinstituutti on julkaissut siirtolaisuusaiheisen kaksikielisen(suomi/englanti) seinäkalenterin vuodelle 2014.Kalenterista löytyvät suomalaiset nimi- ja merkkipäivät.Tilaukset nettikaupastamme:http://kauppa.siirtolaisuusinstituutti.fi/tai sähköpostilla: krista.mielismaki@utu.fi5 euroa/kpl + postikulut tai10 euroa/3 kpl + postikulut2

Kolppanan opettajaseminaari 150-vuotiasKolppanan opettajaseminaari150-vuotiasToivo FlinkSuomalaisten sivistyshistoriassa Jyväskylän opettajaseminaarillaon erityinen merkitys. Tänä syksynäsen toiminnan aloittamisesta tuli kuluneeksi 150vuotta. Harva tietää, että Inkerinmaalla, lähelläHatsinaa, Pienen Kolppanan kylässä toiminut opettajaseminaariavasi ovensa samana syksynä vuonna1863. Kummankin oppilaitoksen syntymisen taustavaikuttajanaoli Pietarissa opettajana ja pappinavuosina 1846–1858 toiminut Uno Cygnaeus.Avainsanat: Inkerinsuomalaiset, sivistys, Kolppananopettajaseminaari, suomen kieli.FT, dosentti Toivo Flink toimiiSiirtolaisuusinstituutin verkostotutkijana.Koska Inkerinmaan papit tulivat Suomesta, hemuodostivat Suomen ja Inkerin suomalaisten välisenhenkisen siteet. Kolppanan opettajaseminaarinsyntyyn vaikuttaneet tapahtumat liittyivät Suomeenja Inkerinmaahan, lähinnä sen suomalaistenpappien ajamaan kouluhankkeeseen. Tämän tekimahdolliseksi Venäjän evankelis-luterilaisten seurakuntienkeskinäisen apukassan perustaminen. Keisarivahvisti sen säännöt 8. elokuuta vuonna 1858.Pienen Kolppanan kylä valittiin seminaarin paikaksisijaintinsa vuoksi keskellä Inkerinmaata Lisäarvoasijainnille toi jo Paavali I:n aikana vuodesta1782 toiminut maakunnan vanhin koulu. Sitä oli tarkoituskäyttää harjoituskouluna. Venäjän evankelis-luterilaistenseurakuntien keskinäinen apukassamyönsi rahaa seminaarin rakentamiseen ja sentoiminnan ylläpitämiseen. Rakennustöihin ryhdyttiinkeväällä 1863, ja seminaari avattiin 4. syyskuuta1863. Ensimmäiseen oppilasryhmään hyväksyttiin13 poikaa. Uusia oppilaita otettiin sisään edellisenryhmän valmistumisen myötä. Oppilaiden elämäkertatiedotkuvineen löytyvät seminaarin 50-vuotisjuhlamatrikkelista,joka sisältää muutakin harvinaistatietoa seminaarista ja sivistystoiminnasta Inkerinmaalla.Vuonna 2013, kun seminaari perustamisestatuli kuluneeksi 150 vuotta, matrikkeli ilmestyimyös venäjänkielisenä pietarilaisen Gjöll- kustantamonjulkaisemana.Johtokunta valitsi seminaarin ensimmäiseksijohtajaksi ylioppilas Fredrik Oskar Groundstroemin.Hän syntyi Inkerinmaalla Kattilassa 1835. Hänenisänsä Juhana Josef toimi siellä kirkkoherrana.Äiti Engla, o.s. Ekbom, oli Helsingin Aleksanterin yliopistonrehtorin Th. Reinin täti. Fredrik Oskar kirjoittautuiyliopistoon 1854. Muutaman vuoden kuluttuahän jatkoi opintojaan stipendiaattina Moskovan yliopistossa.Ennen valintaansa Kolppanaan hän oliPietarin ruotsalaisen seurakunnan Pyhän Katarinankirkkokoulun opettajana. Groundstroem toimi seminaarinjohtajana kuolemaansa asti vuonna 1879.Koulutuksen haasteitaEnsimmäiset opettajat valmistuivat seminaaristavuonna 1866. Venäjän kunnalliset koulut olivat tuolloinvasta muotoutumassa. Niinpä inkerinsuomalaisetopettajat saivat pitää koulua oman harkintansamukaan. Kun ensimmäisiä venäläisiä kansakouluntarkastajiatuli tutustumaan suomalaisten opettajientoimintaan, heillä olikin ihmettelemistä. Kansa-3

Siirtolaisuus-Migration 4/2013koulutarkastajat ylistivät näitä kouluja – niissä kunopetettiin myös venäjän kieltä. Inkerinmaan luterilaisenmaalaisväen tarve pitää kiinni äidinkielisestäopetuksesta kasvoi, joskin hitaasti. Varakkaammatja valveutuneemmat talonpojat kouluttivat lapsiaanSuomessa. Ensimmäisiä korkeakoulusivistyksen saaneitainkeriläisiä olivat Pietari Jamalainen ja MoosesPutro. Jamalaisesta tuli oikeustieteen maisteri HelsinginAleksanterin yliopistossa. Mooses Putro valmistuiKeisarillisen Venäjän musiikkiseuran Pietarinkeisarillisen konservatorion urkuluokalta.Inkerinsuomalaiset opettajat pitivät yhdessäpappien kanssa tärkeän koulukokouksensa Lempaalassa1882. Kokouksessa laadittiin uskonnon opetuksenlisäksi suomenkielinen aineopetusohjelma, johonsisällytettiin myös Inkerin historian oppijakso.Kolppanan seminaarin merkitys kansallisellesivistystoiminnalle tuli esiin ensimmäisen kerranedesmenneen johtaja Groundstroemin kuolinpäivänäpidetyssä muistotilaisuudessa 6. syyskuutavuonna 1888. Tilaisuudessa puhunut kirkkoherraOtto Rokkanen piti erityisen merkittävänä sitä,että seminaarin toiminnan, koulunkäynnin ja vuodesta1870 ilmestyneen suomalaisen sanomalehdenansiosta Inkerin suomalaiset alkoivat ymmärtääkansallisen arvonsa. Rokkasen puheen päätyttyälaulettiin seminaarin entisen oppilaan MoosesPutron sanoittama ja säveltämä laulu, josta on tullutinkerinsuomalaisten kansallislaulu. Nouse Inkerijulkaistiin sensuurisyistä nimellä Nouse kansani.Kappale ilmestyi ensi kerran Putron laulukokoelmassa1899. Paavo Räikkönen, hänkin seminaaristavalmistunut, teki siihen toisen säkeistön vuottamyöhemmin.Seminaarin täyttäessä 25 vuotta oli siitä valmistunutyli 70 opiskelijaa. Matrikkelin mukaan heistäopettajina oli toiminut noin viisikymmentä. Seminaaritasapainotteli jatkuvan vararikon ja sulkemisuhanpartaalla. Se toimi sisäasiainministeriön valvonnassa,mutta tämä ei kuitenkaan puuttunut seminaarintoimintaan. Vuonna 1891 seminaari siirtyiopetusministeriön valvontaan, ja muutos tuntuiheti. Ministeriö ryhtyi painostamaan seminaarinjohtokuntaa tarkoituksena muuttaa oppilaitoksensääntöjä. Painostus onnistuttiin torjumaan, muttase jatkui vuoteen 1917 asti.Inkerinmaan suomenkieliset koulut pysyivät toimintansaalkuvuosina varakkaimpien talonpoikienhyväntekeväisyyden varassa. He tarjosivat opetustilatja maksoivat opettajan palkan. Koulut olivatkiertäviä. Oppikirjoja ja opetusvälineitä ei ollut, niitäkun ei juuri ollut seminaarissakaan. Vuosien mittaanluterilaisiin seurakuntiin hankittiin koulurakennuksia..Ne toimivat kunnan valvonnassa, mutta opettajienpalkka kertyi pääosin kuntalaisten koulumaksuista.Leipä ei ollut leveä, niinpä monet opettajatharjoittivat sivuelinkeinoja tai vaihtoivat alaa.Opettajat olivat ehdottaneet koulujen toiminnantueksi maalaisväen itseverotusta kolmesta viiteenkopeekkaa vuodessa. Opettajien arvovaltaei kuitenkaan riittänyt innostamaan talonpoikia.Opettajat toivoivat apua papeilta. Koska kunnanhallinto ei sallinut pappien osallistua koulun toimintaan,tästä muodostui papeille arvovaltakysymys,joka etäännytti opettajat ja papit toisistaan.Opettajien ja pappien toiminnan lähtökohtanaoli kansan varallisuuden edistäminen, kohtuuttomanviinankäytön lopettaminen, mm. perustamallaraittiusseuroja. Odotuksena oli maalaisväen itsetunnonkohottaminen. Tämän puolestaan tuli nostaaopetuksen arvostusta talonpoikaisväen keskuudessaja saada enemmän lapsia kansakouluun.Kansakoulua tukivat esiopetus, kiertokoulut ja rippikoulut,joiden tasoa piti myöskin kohottaa. Kansakoulunalennustila antoi aihetta miettiä niidenmuuttamista kirkkokouluiksi. Niitä kaavailtiin yhtäpakollisiksi kuin rippikoulukin. Laskettiin, että lahjakkaimpiaoppilaita olisi menestyvistä kansakouluistapyrkinyt Kolppanan seminaariin. Vahva pohjakoulutusolisi tehnyt mahdolliseksi parantaa opetuksentasoa ja seminaarista valmistuvien opettajienkilpailukykyä venäläisten kollegojensa kanssa.Vaarana oli, että suomalaisiin kyliin valittaisiin venäläisiäopettajia. Silloin suomen kielen käyttö jäisivain uskonnon opetukseen. Venäjän kielen hyvätaito oli Kolppanasta valmistuneiden opettajienmenestyksen perusedellytys. Yhtä tärkeäksi heillemuodostui myös hyvä suomen kielen taito. Arveltiin,että se varmistaisi suomalaisuuden tason seminaarissaja kouluissa. Täten yhä suurempi määräinkerinsuomalaisia opettajia olisi päässyt toimimaankansansa pariin ja tervehdyttävästi vaikuttamaantämän hyvinvointiin ja itsetuntoon. TuloksenaInkerin suomalaiset kansanjoukot olisivat entistäenemmän antaneet arvoa äidinkieliselle toiminnalleja tukeneet sitä taloudellisesti.4

Kolppanan opettajaseminaari 150-vuotiasKolppanan opettajaseminaarin ensimmäinenrakennus vuonna 1863. Kuva: Kolppananaseminaarin juhlajulkaisun (1913)kuvitusta.Toinen työsarka oli liikkeelle saatu”sanomakirjallisuus”, opettaja AbramTiisnekan termiä käyttäen. Pietarissavuodesta 1870 ilmestyneet suomenkielisetsanomalehdet julkaisivatkansantajuista tietoutta Inkerinmaanhistoriasta ja ’henkisistä harrastuksista’.Lehdissä painotettiin,että Inkerin suomalaiset ovat osaSuomen kansaa. Tästä huolimatta monia inkerinsuomalaisiaaskarrutti kysymys omasta historiasta.Sanomalehdistä tulikin henkinen side, joka yhdistiVenäjällä asuneet suomalaiset heidän kielelliseenja etniseen emämaahansa Suomeen. Näin syntynytPietari-Inkerinmaa-Suomi- kolmikanta kesti vallankumousvuoteen1917 asti.Mitä on olla inkeriläinen?Mitä kansallistunne on? Onko inkerinsuomalaisillakansallistunnetta, miten se ilmenee ja mitä tulisi tehdäsen kohottamiseksi? Ensi kerran nämä kysymyksetesitettiin inkerinsuomalaiselle yleisölle kirjoituskilpailunvoittaneessa kirjoituksessa Inkeri–lehdessävuoden 1912 alussa. Sen kirjoittajana oli pietarilaissyntyinenErnst Hentunen, joka kiinnitettiin Inkerilehdenaputoimittajaksi syyskuussa 1908. Hentunenkirjoitti ylioppilaaksi Helsingin suomalaisessa normaalilyseossaja valmistui maisteriksi Helsingin yliopistossavuonna 1910. Hänen kynästään syntyi myöhempinävuosina useita puhuttelevia kirjoituksia.Inkerinsuomalaisia muistutettiin kirjoituksessa,että heidän olisi enemmän kuin helppoa päästäeroon kansallisista tuntomerkeistään virran vietäviksijäätyään. Venäläistymisen myötä he voisivatsaada omakseen koko laajan valtakunnan. Samallaongelmalliset suhteet etniseen emämaahanSuomeen katkeaisivat. Valtavan Venäjän yhteydessäolevalta pieneltä kansansirpaleelta puuttuivatkaikki tärkeimmät kansalle ominaiset elementit, kutenrajat, hallitsija, eduskunta, sotalaitos, lait, koulut,yliopistot sekä virkamiehet. Kielikään ei ollut yksinheidän, eikä myöskään kirkko, eikä kunnallislaitos.Papitkin kirjoituksessa todettiin joentakaisiksi.Vallitsevasta tilanteesta huolimatta tämä pieni heimohalusi ja katsoi tarpeelliseksi säilyttää kansallisenitsetuntonsa ja kansalliset ominaispiirteensä.Kirjoittaja painotti jälleen kerran, että kansallishengenkohottamiseen suoranaisia virikkeitä ei tullutidästä eikä lännestä. Ne oli etsittävä omasta ympäristöstäja omasta keskuudesta. Muut vaihtoehdotolivat venäläistyminen, kansallisen elämän rakentaminenyhdessä Suomen suomalaisten kanssa ja”peittelemätön kansallistunteen unohtaminen yksityisenvaurastumisen nimissä”.Kirjoittajan mielestä valinta oli tehty jo kauansitten, ja sen eteen oli tehty työtäkin. Uusissa oloissatämä ei kuitenkaan riittänyt. Omatoimisuuteenoli panostettava enemmän, ja tuota vähäistä omaaoli pidettävä entistä suuremmassa arvossa. Tämävähäinen oma koostui heimolle tärkeistä elementeistä,joista äidinkieli oli arvokkain. Toiseksi peruspilariksiHentunen mielsi kirkon. Hänen logiikkansamukaan kirkon perustuksia horjuttamaan pyrkineethelpottivat suomalaisten sulautumista. Muutomat instituutiot olivat johdannaisia, silti ilman niidensivistävää ja yhdistävää vaikutusta kansallistunnonylläpitäminen ei onnistui. Koulut, seminaarija sanomalehdet kohottivat kansallista itsetietoi-5

Siirtolaisuus-Migration 4/2013suutta jo pelkällä olemassaolollaan. Tukemalla niitärahallisesti kohotettiin myös kansallishenkeä.Hentusen mielestä kotiseutututkimus oli merkittäväsivistystoiminnan muoto. Sitä pystyi tekemäänjokainen kykyjensä mukaan. Hänen esittämänsätutkimusohjelma oli laaja. Paikannimiin yhdistettiinvanhat sadut, tarut ja tarinat, jotka tulikirjoittaa muistiin. Tähän toivottiin myös paikkakunnanmerkkihenkilöiden elämäkertoja, jotka olitarkoitus tallentaa asianomaisilta tai heidän jälkeläisiltään.Uskonnolliset ja sivistysolot katsottiin yhtätärkeiksi. Kansan elämä, tavat, laulut, virret, runot,leikit, tanssit, kirjeet, vanhat tilikirjat yms. olivatsamanarvoisia.Neuvostovallan kausiHelmikuun vallankumous herätti pienissä kansoissatoiveita saada oikeutusta omalle kansalliselletoiminnalleen. Inkerinsuomalaiset korostivat heidänkielensä ja uskontonsa erikoislaatua. Kansanvaltaisetaatteet saivat inkeriläisaktiiveja panostamaankansallisiin sivistysohjelmiinsa. Niitä toteutettiinkahdella tasolla.Ensisijaisena pyrkimyksenä oli kansalaistoiminnanvauhdittaminen paikallistasolla. Toiminnanedistämiseksi inkeriläiset opettajat perustivatoman yhdistyksen. Yleisinkeriläinen kansalaiskokoushuhtikuussa 1917 keskittyi kansakoululaitoksenja Kolppanan seminaarin uudistamiseen. Itsehallintoajattelussapäästiin ensi kerran näkemykseenitsenäisten, eri tasoisten kunnallisten hallintoyksiköidenmuodostamisesta inkeriläisten asuttamillaalueilla. Toinen taso oli valtakunnallinen. Kyseessäoli lakia säätävä kokous. Siihen pyrkimistä pidettiintärkeänä. Ajateltiin, että hankkeen onnistuessaomat miehet tulisivat pitämään kansansa puolta.Mitä enemmän bolševikkien kanta voimistui, sitäahkerammin he leimasivat sivistyksen herrojenhuviksi. Valtakunnallinen äärivasemmisto ja äärioikeistotekivät parhaansa estääkseen perustuslakiasäätävän kokouksen koolle kutsumisen marraskuun12. päivänä.Kesällä vuonna 1917 Pietarin läänin maalaishallintomyönsi Kolppanan seminaarille toimintarahoituksensillä ehdolla, että ”1) kansanvalta-periaatetoteutuu seminaarin johdon valinnassa 2) seminaariei saa jäädä kirkolliseksi laitokseksi 3) seminaariinmuodostetaan useampi luokka ja 4) seminaariinotetaan myös tyttöoppilaita.”Seminaari avasi ovensa 11. lokakuuta 1917Kaapre Tynnin toimiessa sen vt. johtajana. Oppilaitaoli ensimmäisessä luokassa 35 ja toiseen kaavailtiin30. Suunnitelmien mukaisesti Inkerinmaan suomalaisissakouluissa opetuksen piti tapahtua suomenkielellä, eikä venäjää saanut opettaa kahtenaensimmäisenä vuotena. Jaksoa olisi seurannut nelivuotinenkansakoulukurssi, jossa venäjä olisi ollutyhtenä oppiaineista. Kansakoulua olisivat seuranneetjatkokurssit, joiden tuli kestää kaksi tai kolmevuotta. Kurssit olisvat valmentaneet yksivuotiseenkansanopistoon, joka miellettiin kansan korkeakouluksi.Yleissivistävien aineiden lisäksi kansanopistossatuli painottaa maatalousopetusta.Tavoitteena oli perustaa useampi kansanopisto. Varatniiden ylläpitämiseen oli tarkoitus saada Pietarinläänin maalaishallinnolta.Sivistystoimen vuoden 1918 lopussa keräämättilastot osoittivat, että Inkerinmaan 313 koulussa,jossa suomalaisia lapsia opiskeli, toimi 248 suomenkielistäopettajaa. Sivistystoimen valvonnassaoli koulujen lisäksi Kolppanan seminaari ja syksystä1918 lähtien myös kansanopisto. Opettajaseminaarisiirrettiin neuvostovallan toimesta Hatsinaanvuonna 1920, ja siitä tuli pedagoginen teknikumi,keskiasteen oppilaitos. Se alistettiin palvelemaanuusien aatteiden määräämiä tavoitteita. Niidentoteuttajiksi tuli jo alusta lähtien Suomen punapakolaisia,jotka neuvostovallan vakiintumisenmyötä tämän aateveljinä syrjäyttivät inkerinsuomalaisiaopettajia. Hatsinan suomalaisen pedagogisenteknikumin toiminnan päättyminen liittyi kokosuomenkielisen sivistys- ja kulttuuritoiminnanlakkauttamiseen Neuvostoliitossa, lähinnä Inkerinmaallaja Venäjän Karjalassa, 1930-luvun lopussa.Tähän prosessiin kytkettiin laajat koko suomalaistenväestön (inkerinsuomalaiset, punapakolaiset jaamerikan- sekä kanadansuomalaiset) vangitsemisetja karkotukset. Inkerinsuomalaisen paluu entisilleasuinalueille kesti pitkään, eikä sen aikaiset poliittisetolot tarjonneet mahdollisuutta äidinkielenopetukseen kouluissa. Suomen kielen opetus vieraanakielenä alkoi Petroskoissa vuonna 1973. Neuvostoliitonkaatumisen myötä suomen kielen opetuson laajentunut rajantakaisessa Karjalassa ja Pietarissakin,silti vain vieraana kielenä. Yritykset saa-6

Kolppanan opettajaseminaari 150-vuotiasda aikaan todellisia suomenkielisiä kouluja ovatepäonnistuneet.Poljettujen oikeuksien palauttamisestaVenäjän federaation korkein neuvosto hyväksyi Venäjänsuomalaisten rehabilitoimista koskevan asetuksen29.6.1993. Asetuksen kohdassa 6 sanotaanmm. näin:”Ehdotetaan, että Ministerineuvosto – Venäjänfederaation hallitus laatii ja esittää säädetyssä järjestyksessävuoden 1994 tammikuun 1. päivään mennessäVenäjän suomalalaisen kulttuurin elpymisen laajanohjelman; auttaa Venäjän suomalaisia heidän henkisenperintönsä palauttamiseksi ja kulttuuritarpeittensatyydyttämiseksi: laittomien vainojen aikana takavarikoitujenkansallisten kulttuuriesineiden palauttamiseksi,asuinpaikkojen entisten historiallisten nimienpalauttamiseksi ottaen huomioon niissä asuvanväestön tahdonilmauksen, kansallista kulttuuria vaalivienkeskusten luomiseksi Venäjän suomalaisten yhtenäisestiasuttamilla paikkakunnilla, sanomalehtien jaaikakauslehtien julkaisemiseksi, suomenkielisten televisio-ja radiolähetysten järjestämiseksi.Venäjän federaation hallitus tutkii kysymystä valtioidenvälisenyhteistyön aikaansaamisesta Suomentasavallan kanssa avun antamiseksi Venäjän suomalaisellekulttuurin ja talouden kehittämisen edistämiseksiVenäjän federaation alueella, sekä lisäksi antaatarvittavaa apua Venäjän Federaation ja Suomen tasavallankansalaisjärjestöjen työlle tällä alueella.”Kansallisista kouluista ja korkeamman asteensuomenkielisistä oppilaitoksista ei asetuksessaole mainittu sanallakaan. Lisäksi siteerattu Venäjänhallituksen esitys on jäänyt kuolleeksi kirjaimeksi.Suomen eduskunta sitä vastoin teki äskettäin,18.9.2013, merkittävän päätöksen Suomen venäjänkielisenkulttuurin tukemiseksi lahjoittamalla Cultura-säätiölle 10 miljoonaa euroa venäjän kielen jakulttuurin opiskelun tukemiseen tarkoitetun rahastonperustamista varten. On aiheellista kysyä mitäVenäjän valtio aikoo tehdä suomen kielen ja kulttuurinhyväksi Venäjällä vuoden 1993 päätöstensätoteuttamiseksi?LähteetFlink, Toivo (2000). Maaorjuuden ja vallankumouksenpuristuksessa. Inkerin ja Pietarin suomalaistensivistys-, kulttuuri- ja itsetuntopyrkimyksiävuosina 1861–1917. Turun yliopisto, Turku.Haltsonen, Sulo (toim.) (1969). Inkerin suomalaistenhistoria. Jyväskylä.HE 93/2013 vp. Hallituksen esitys eduskunnalle vuoden2013 toiseksi lisätalousarvioksi.Kolppanan seminaari 1863–1913 (1913). Juhlajulkaisuseminaarin viisikymmenvuotisen toiminnanmuistoksi. Seminaarin ent. oppilaitten toimittamaja kustantama. Viipuri.Otamme vastaan lahjoituksiaSiirtolaisuusinstituutilla on sääntöjensä mukaan oikeus ottaa vastaan lahjoituksia ja testamentteja Suomestaja ulkomailta. Aikaisemmin saamansa lahjoitukset instituutti on sijoittanut mm. tutkimusrahastoonsa,josta tuetaan vuosittain suomalaiseen siirtolaisuuteen liittyvää tutkimusta, dokumentaatiota ja konferenssitoimintaa.Instituutissa ylläpidettävä siirtolaisuusarkisto ottaa myös vastaan lahjoituksena erilaisia dokumenttejajälkipolville säästettäväksi. Tällaista materiaalia ovat mm. käsikirjoitukset, kirjeet, valokuvat, äänilevytja pienimuotoiset tarve-esineet.Yhteydenotot: Johtaja Ismo Söderling, isoder@utu.fi +358-50-511 3586Arkistonhoitaja Jarno Heinilä, jshein@utu.fi +358-2-28 404 607

Siirtolaisuus-Migration 4/2013Sointula and the Seeds of KalervoOberg’s Culture Shock ModelEdward DuttonKeywords: Culture Shock, Kalervo Oberg, Sointula,Finland, Cultural Determinism/Relativism.Edward Dutton is Docent ofthe Anthropology of Religionat Oulu University. He can befound online at edwarddutton.wordpress.com.Introduction 1When you first suggested this conference to me,back in May 2012, I thought it was a wonderful ideabut was sure that there was no way there could besufficient interest in a conference on culture shockon a small Canadian island to fill 100 places. But,how wrong I was! This conference has been reportedon the national news in Canada and in Finland,as well as in the Huffington Post, and it had sold outbefore it received any of this publicity! It’s an amazingachievement and I think that everybody whohas contributed to this should be very, very proudof themselves.I have only been in Sointula for a few days andI have found everyone here to be friendly and welcoming.This seems to be a wonderful place to retireto, whether you want to commune with nature,enjoy the peace and quiet, or immerse yourself inthe fascinating local history. But, of course, I wouldsay that wouldn’t I?Because if the theory espoused by anthropologistKalervo Oberg, possibly Sointula’s mostfamous son, is correct then I would have to be inStage 1 of culture shock and that would mean that Iwould inevitably find this community inspiring andits people profoundly lovely. Only later, if I moved1This paper is an abridged version of the keynote addressgiven to the conference ‘Culture Shock: Utopian Dreams,Hard Realities’, held on the island of Sointula, British Columbia,on 20th-22nd September 2013.here, would I, after perhaps a few months, reallybegin to hate you.‘Culture shock’ is a widely examined model ofhow expatriates and other sojourners react to newcultural environments. It’s so well-known that, inmany ways, it needs little introduction. The first referenceto it, despite many believing that KalervoOberg ‘coined the phrase,’ seems to have been in1929 (Gamio 1929).However, the most commonly known cultureshock model – cited either explicitly or implicitly bymany intercultural communication scholars, businessscholars, social anthropologists, and popularwriters is the Four Stage Model espoused by BritishColumbia-born Kalervo Oberg (1954) in a speechin August 1954 to the wives of US expatriate engineersworking in Brazil. According to Oberg, peoplebegin their sojourn in a ‘honeymoon stage,’ duringwhich they find the new culture endlessly fascinating.This eventually gives way to stage two (‘reaction’),which is characterised by a strong dislike ofthe new culture, a romanticizing of the home culture,a failure to learn the language, general anger,and obtuse stereotypes about the natives that onedevelops with other expatriates and co-nationals,with whom one socializes almost exclusively. Instage three, there is a sense of ‘resignation,’ andsome coping strategies are developed, such as selfmockinghumour. Finally, in stage four, having un-8

Sointula and the Seeds of Kalervo Oberg’s Culture Shock Modelderstood the culture and got used to it, there is a‘breakthrough.’ One realizes that the new culture is‘just another way of living.’ This so-called ‘u-curve’model has been modified and debated by numerousresearchers; however, it is broadly accepted,even if precise details are disputed and the finalstage – or complete adjustment - may only be evidencedwhen the sojourner returns home to experience‘reverse culture shock.’But what has ‘culture shock’ got to do with Sointula?Why do I think that it’s even reasonable to referto Sointula as the birthplace of culture shock?Oberg’s model raises an important, meta-academic,historical question. Although the phrase‘culture shock’ precedes Oberg, he was the onewho was the first to really think about it and developit into a model. So, why did Oberg, rather thananother anthropologist, happen to develop cultureshock? Why did he infuse his model with certain assumptionsand ideas?I believe that Oberg’s background helps us betterunderstand why he was so particularly interestedin culture shock. Not only was he from animmigrant background, something true of someacademics who had briefly looked at culture shockbefore him, but he was, as I have discovered, alsopartly raised in Sointula which I will argue can beseen as culture shock in the extreme. Aspects ofhis later culture shock model heavily reflect boththe nature of this commune (which clearly fascinatedhim so much that he wrote his BA dissertationon it) and its philosophy. More research isneeded on this topic, and this is difficult becauseOberg died in Corvallis, Oregon, on 11 July 1973 ofa cerebral haemorrhage, with very little havingbeen published about his early life. He also publishedlittle himself. Oberg married twice but hadno children (at least there is no evidence of themin the records), and, as his brother and two sistersdied young, he did not even have nephews ornieces. Still, the information I have unearthed onOberg is worth presenting because it casts lighton why it was he who developed culture shock,why he developed it as he did, and the role thathis time in Sointula may have played in this. It alsocontributes to our understanding of the anthropologistwho developed what remains a very popularmodel.Kalervo Oberg’s FamilyCora Du Bois (the only anthropologist, beforeOberg, to look at the concept in any depth, andwho is the single citation in Oberg’s 1954 presentation)was, like Oberg, the child of immigrants,in her case from Switzerland to the USA (Du Bois1954). But this still raises the question of why cultureshock fascinated Oberg even more than it didDu Bois and why he presented it in the way he did.And this is where Sointula comes in.In many ways, I discovered Oberg’s link to Sointulacompletely by accident. I have been living inOulu in Finland since 2005 and I became interestedin Culture Shock in about 2007 when I was doingediting for an expatriate newspaper. I was sent anarticle to edit on the subject of culture shock andthe model seemed to reflect exactly what I’d gonethrough living in Finland, and when I’d lived in Hollandwhen I was student. And I noticed that thearticle had cited Canadian Kalervo Oberg as beingthe originator of the phrase. This immediately fascinatedme because ’Kalervo’ is a Finnish name. It isone of the characters in Kalevala, Finland’s ‘nationalepic.’ This collection of folklore, first published in1831, is often considered a significant part of the Romantic‘national awakening’ in Finland which led toit gaining independence from Russia in 1917. Also,‘Oberg’ is a Swedish surname and my wife comesfrom an area of Finland, Kokkola on the west coast,which has a Swedish-speaking minority. So, it mayeven have been that Oberg’s parents were fromthe area of Finland that my wife was from.I started looking into Kalervo Oberg and couldfind relatively little other than his obituary in AmericanAnthropologist in 1974 (McComb and Foster 1974). Itconfirmed my suspicion that his parents were Finns.They had emigrated to Nanaimo, which is on VancouverIsland, and Oberg had been born there in January1901. I also discovered that many Finns that did soended-up working in the coalmines there.Further googling of Kalervo Oberg led to a1941 article in the British Columbia Historical Quarterlyentitled, ‘Harmony Island: A Finnish UtopianVenture in British Columbia’ (Kolehmainen 1941).It stated that the treasurer of Kalevan Kansa, thegroup which founded Sointula, was ‘A. Oberg’ andone of its citations was Kalervo Oberg’s 1928 ‘Grad-9

Siirtolaisuus-Migration 4/2013uating essay’ from the University of British Columbia,the title of which was ‘Sointula: A CommunisticSettlement in British Columbia’ (Oberg 1928). I alsofound the biography of Matti Halminen (1936), whowas one of the founders of Sointula. It mentionedthat an ‘August Oberg’ was the treasurer and thathis two daughters, Hilma, 4, and Elma, 5, had beenkilled in a fire in Sointula in 1903, which had killed11 people, 8 of them children, leading to recriminations,which brought the colony to its knees.This seemed to be just too much of a coincidence.Surely, with the same surname as the treasurer,and having written his graduating essay aboutSointula, Kalervo Oberg had to be related to thisAugust Oberg. I obtained Kalervo Oberg’s graduatingessay. He had interviewed August Oberg in theessay but had not mentioned any relationship orany personal connection he might have to Sointula.But then it occurred to me that I could check the1901 Canadian census through ancestry.co.uk. And,lo and behold, I found that Kalervo Oberg was theonly person of that name in Canada, his father wasindeed August (a coalminer) and he had two oldersisters, Elma and Hilma. I checked the 1911 census,by which time the Obergs had moved to Tofino, andthere was now a younger brother, Ilmari, but no sisters,seemingly because they had been killed in thefire. It was becoming almost certain that KalervoOberg had spent part of his childhood in the Sointulacommune, which ran from 1901 to 1904, and it wasconfirmed beyond doubt when I found the deathrecord for Oberg’s mother Hilma. She had died in‘Essondale’ in 1936. I could find this on no map andeventually discovered that it was a mental hospital.I obtained Hilma’s medical records. Her husbandwas August (who, like her, was from Lammela nearTurku), her son was Kalervo, and it made clear thathe was a graduate of UBC, that he was at ChicagoUniversity (where Oberg did his PhD), and one ofthe few people to visit Hilma Oberg in hospital wasMatti Halminen, a member of the Kalevan Kansacommittee. I had my man! Kalervo Oberg had beenraised in Sointula.A Finnish CommunitySo we can understand why culture shock fascinatedOberg so much. Firstly, he was raised in an immigrantcommunity, even putting Sointula aside.There were many immigrant families in the area ofNanaimo in which the Obergs lived in 1901: ‘MiddleWard – South.’ Of the twelve households visible onthe census page, which includes the Obergs, thereare families who mark their ethnicity as ‘Welsh,’‘Scotch,’ ‘English,’ ‘Irish’ (though a few of thesefamilies had migrated from the United States), and‘Finnish.’ The native language even of the Finnishchildren born in Canada is marked as ‘Finlandish.’Oberg seems to have spoken Finnish as he drewupon un-translated Finnish sources when he was anundergraduate and interpreted for his mother whenshe was committed to the mental hospital, implyingthat she had never learnt English, despite living inCanada for 40 years, and was stuck in stage 2.We can see, in Oberg’s early childhood, evidenceof culture shock. His neighbours are Finnsand other non-Canadians, and his mother learnsalmost no English. But, of course, we can go evenfurther. Oberg was raised on Sointula. We can seewhy Sointula fascinated Kalervo Oberg. As stated,he was briefly raised there, his father was one ofits founders, and his two sisters died there. But inaddition, it can be seen as the ultimate example ofculture shock.Oberg’s graduating essay describes how, by1900, many Finnish immigrants in Nanaimo hadfound life intolerable and planned to establish acommune and to reject modern capitalist society.They invited the socialist leader, radical Christian,and journalist Matti Kurikka (1862–1915) to comeand lead them. As a journalist Kurikka had becomethe editor of Finland’s leading socialist newspaper,Työmies (the Worker). According to Oberg, thisnewspaper was read by expatriate Finns in variousplaces to which they had immigrated, particular theUnited States and Canada.In 1899, Kurikka left Finland for Australia, and itwas from there that he was invited, by a committeethat included Kalervo Oberg’s father, to come andlead the new community. He arrived in Nanaimo inAugust 1900. While in Australia, Kurikka had establisheda commune of Finnish immigrants called KalevanKansa (Folk of Kaleva), a reference to ‘Kaleva,’the mythic Finnish homeland in Karelia, recordedin Finland’s national epic Kalevala. The Australiancommune had broken down: Kurikka was espe-10

Sointula and the Seeds of Kalervo Oberg’s Culture Shock Modelcially unhappy about the levels of alcoholism, and,despite having encouraged working-class Finns tomove to Australia and not Canada, he changed hismind and accepted the invitation from the Finns ofNanaimo. By spring 1901, Kurikka and his followershad chosen Malcolm Island as the site for their commune.The government agreed to lease the islandto the new Kalevan Kansa Company with variousconditions, including that the members’ childrenbe educated in English. The Finns renamed the island‘Sointula.’ By 1904, the colony had been devastatedby infighting, and Kurikka left along withhalf the colony.Oberg contemplated why Sointula failed. Theroughly 200 Kalevan Kansa found a forested islandon which they had to eke out an existence. Therewere wolves and bears to contend with. The groupwent there to begin a lumber operation – this, alongwith agriculture and fishing, would be the basis oftheir economy. They were not successful quicklyenough and they could not obtain more credit.There were food shortages, a fire in which peoplewere killed or left destitute, and, naturally, in-fighting,partly due to the fact that some islanders haddifferent religious and/or political views than didtheir leaders. Nevertheless, what happened withthe Finnish community appears to reflect Oberg’sconcept of culture shock. As the 1941 British ColumbiaHistorical Quarterly article (Kolehmainen 1941,112) summarized it: [Their] grievances seemed onlymore intolerable when the [Finnish] immigrants,with growing nostalgia and diminishing objectivity,recalled the more attractive aspects of conditionsin the Old Country: the simple life on the farms, thebright Northern sunshine and clear atmosphere,bracing winds and swaying evergreens; their proximityto and love for the soil. It was not strange, therefore,that many Finns, particularly those touchedby prevailing Utopian socialist currents, yearned to“free themselves from tortuous toil in the deep bowelsof the earth,” and to build a new communal homeapart from the capitalist world, where man wouldnot exploit man, all would labour for the commongood, and life would be co-operative, just, and harmonious.Part of the attraction to Sointula was the opportunityto rebuild a romanticized version of thelife that had been left behind, something that, asOberg stresses, tends to occur among immigrantsin Stage 2. Oberg evidently contemplated Sointulain depth and, for obvious reasons, was emotionallyaffected by it, hence his decision to write his graduatingessay about it. Sointula parallels his descriptionof stage two of culture shock so closely thatI suggest it helps to explain why Oberg becamemore interested in culture shock than did otheranthropologists who, otherwise, were just as fieldwork-experienced.Oberg experienced many different cultures.For his master’s degree and doctorate, he movedto the United States, where he studied at the Universityof Pittsburgh (for his master’s) and theUniversity of Chicago (for his doctorate, which hereceived in 1933). He eventually married an Americanand became a naturalized American citizen.He conducted anthropological fieldwork in Alaskawith the Tlingit (Oberg 1933). He also worked inPeru, Ecuador, and Brazil on various developmentprojects as a civil servant for the American government.By 1954, Oberg had experienced many differentcultures and in a variety of circumstances. Hewas in a position to articulate what he and othersof his acquaintance went through when doing so.Oberg’s Ideology and Matti Kurikka 2There is a case for arguing that Oberg’s fascinationwith culture shock was sparked by his immigrantbackground and especially Sointula. But the influenceof Sointula over Oberg’s culture shock modelseems to go further.The philosophy expressed in Oberg’s graduatingessay – and later in his ‘Culture Shock’ presentation– appears to be influenced by the philosophyof Matti Kurikka, a man who exerted an intellectualinfluence over August Oberg, Kalervo’s father. KalervoOberg is very much an apologist for Kurikka.The following statement from his graduating essaysurely implies support for at least some of Kurikka’sviews: ‘If Kurikka had succeeded in bringing Finnishsocialists to his own high level of thinking, it is quiteprobable that Finland would have never sufferedthe horrors of the red revolution of 1918’ (Oberg1928, 8). When politically polarized Finland gained2Much of this section was originally published in Dutton(2011) and then Dutton (2012, Ch. 4).11

Siirtolaisuus-Migration 4/2013independence from Russia, which had ruled it since1809, in December 1917 there soon began a bloodycivil war, which lasted from January to May 1918,between the Whites (nationalists) and the Reds(socialists), which the former won. Oberg latergoes even further in his praise of the charismaticleader: ‘Undoubtedly Finland will eventually recogniseKurikka and give him a place amongst the mostworthy of her sons’ (Oberg 1928, 11). Sometimes itis unclear whether Oberg is paraphrasing Kurikka’sviews or stating his own: ‘Kurikka was first and foremosta Finnish patriot. To free Finland from the tyrannyof Russia was the first ambition of his life butthis was not possible so long as the nation was ununited,when one class tyrannised another’ (Oberg1928, 10-11).Mindful of Oberg’s positive attitude towardsKurikka and his thinking, we can discern a number ofsimilarities between their respective philosophies,as expressed in Oberg’s graduating essay and in‘Culture Shock.’ The first involves an apparent acceptanceof what is known as New Thought Metaphysics.Oberg writes that Kurikka was ‘pre-eminentlya man of spirit proclaiming the supremacy ofmind over matter’ (Oberg 1928, 2). In other words,Kurikka believed that people could change theirperceptions just by thinking differently - a commonview among theosophists. And, indeed, Kurikkahas been termed a ‘theosophist’ (Lindström 1999).In light of the evidence I have noted, this seems toforeshadow Oberg’s belief that you can, in effect,‘think away’ Culture Shock. Oberg (1960, 4) arguesthat, when you realize that the new culture is ‘justanother way of living,’ then your feelings of anxietyevaporate. Thus, in effect, he seems to believe that,by thinking differently (i.e., by accepting a certainbelief), you can actively change the way you feel.This is not congruent with the evidence that peoplegradually adapt to new environments and thattheir thinking changes accordingly. But we can seea similarity between one of Oberg’s beliefs aboutculture shock and one held by the seemingly admiredleader of his childhood commune.Second, both Kurikka and Oberg believed verystrongly in equal free will. According to Oberg,Kurikka believed that all humans are ultimatelythe same and that they all have equal free will. Inspeaking of culture shock, Oberg assumed that hislisteners were all equally able to overcome it andto make free decisions - assuming they were notmembers of a minority that, according to him, simplycould not cope in foreign countries at all. Thereis a wealth of scientific evidence that Oberg’s viewis not accurate. People’s decision making is limitedby hereditary personality characteristics and intelligence,life development, and economic circumstances,meaning that the degree to which they arefree differs. This being the case, it seems arbitraryto argue that some people simply cannot cope inforeign cultures but that most can; that these peopleare equal in their ability to cope; and that theywill overcome culture shock if they work throughits stages and finally accept that the foreign cultureis ‘just another way of living.’Oberg’s model of culture shock appears to reflecta belief that humans are not only much thesame in their inherited capacities but that these capacitiesthemselves are broadly irrelevant. We arerestricted only by culture, which can be changedthrough free action. Oberg’s graduating essay reflectsthis view. ‘There is no doubt that these habitscan be changed,’ he writes, referring to ‘our beliefsand customs’ and ‘everyday conduct,’ which he believesare entirely the product of ‘social heritage.’This means that a ‘better society’ can be createdby a ‘change in social organization.’ He writes herewith the absolute conviction later evident in his‘Culture Shock’ article. And he continues: ‘PerhapsPlato’s scheme of taking children to a special colonyis after all a final solution of the problem’ (Oberg1928, 33). By ‘problem,’ Oberg is referring to his beliefthat ‘communistic’ groups do not have enoughtime to change people’s most basic ‘habits of everydayconduct.’ Here it would appear that Obergargues that all differences between societies arecultural. Societies have varied, ‘yet the individualsthat have composed the whole process have beenindividually about the same’ (16). The same belief –in a kind of equal free will and cultural determinism– is implied with regard to Western expatriates whoexperience culture shock: they can all act positivelyto overcome their ‘ethnocentrism.’ And, in his paper,Oberg (1960) explains how they can do this.Third, Oberg reflects, indirectly, Kurikka’s viewthat all religions are equal (what we might term ‘religiousrelativism’). According to Oberg (1928, 6),12

Sointula and the Seeds of Kalervo Oberg’s Culture Shock ModelKurikka was influenced by the Romantic Movementand advocated a ‘pantheistic’ style of religion, inwhich he saw all the famous religious leaders as wisemen (rather than as prophets) but tended to concentrateon the teachings of Jesus. Kurikka believedin equality, which was to be lived out in an egalitariancommunity in which everyone cooperated for thegreater good and spent all their time in the serviceof God, something he saw as enacting the teachingsof Jesus. This recreation of a supposedly pure wayof life - and the belief that all such ‘natural’ ways oflife are unique, equal, and valuable - conforms to thethinking of such Romantics as Rousseau, by whom,Oberg notes, Kurikka was influenced. In Rousseau’sphilosophy, those who dissent or who are regardedas impure and corrupted are seen as ‘other.’ Theyare often described in very negative and emotionalterms, such as ‘Enemy of the People.’The Romantic Movement disdained bourgeoissociety and prized the materially and educationally‘primitive’ – that is, tribal or folk cultures – whilestating (inconsistently) that all cultures are equal.In Kurikka’s philosophy, dissenters and manifestationsof religion that he regards as corrupted, suchas Finnish Lutheranism, are likewise dismissed as‘bourgeois’ or ‘capitalist’ while he, at the sametime, argues that all religions are equal.If we replace ‘religion’ with ‘culture,’ Oberg’sthoughts parallel this. For Oberg, cultures are equalbecause different cultures are ‘just another way ofliving.’ However, it appears that non-Western peoplesare culturally determined and that any negativeaspect of their culture is the fault not of them(in the sense of being due to their personalities andthus their decisions, for example) but of the ‘conditionsand the historical circumstances which havecreated them’ (Oberg 1960, 3). This does not holdtrue for Western expatriates. In contrast to theirhosts, expatriates, involved in their ‘cocktail circuit,’are blamed for their ‘ethnocentrism’ (Oberg1960, 3). They have the freedom to modify theirbehaviour and to overcome culture shock but failto do so. Their behaviour is ‘derogatory,’ and theircategorizations of natives are invariably ‘invidious’and, implicitly, not ‘honest’ (Oberg 1960, 3).This view is problematic because, in the case ofnon-Westerners, it reifies ‘history’ and ignores thescience of personality. A group’s ‘history’ is reallywhat that group does, its culture, over a period oftime. So we have a circular situation where cultureis caused by history and history is caused by culture.From a scientific viewpoint, how a group behaveswill be affected by factors such as their modalpersonality and intelligence, leading to their makingdistinctive decisions, rendering their culture,whether historically or currently, in a sense, theirfault. However, if history and culture cause eachother in an eternal loop, then a group can only attaintheir ‘culture’ by it being thrown out of the skylike a thunderbolt.But, this is only true of non-Westerners. LikeKurikka and Rousseau, Oberg constructs an enemy:the ‘middle-class,’ ‘ethnocentric,’ ‘cocktail circuit’Western expatriate. When Oberg refers to all culturesas ‘just another way of living’ he is advocatingcultural relativism - that all cultures are equal andcannot be judged by outside standards. But, in reality,he appears to regard Western and non-Westernpeoples as fundamentally different. Non-Westernpeoples are the helpless products of culture andhistory and are not responsible for the problemsin their societies (which Oberg accepts are ‘real’)– problems, we might suggest, that are caused bytheir behaviour and highlighted by expatriate stereotypes.In contrast, Western behaviour – such asethnocentrism and stereotyping – is not explainedaway by Western history and culture.Oberg blames Westerners for their unacceptablebehaviour and suggests that they need to rejectit, implying that they have the freedom to doso and are responsible for the nature of their culture.Moreover, he condemns the stereotyping ofnatives but finds it acceptable to stereotype Westernexpatriates (e.g., as being part of a ‘cocktailcircuit’). Thus, Kurikka’s ‘religious relativism’ (andits related inconsistencies) is reflected in Oberg’s‘cultural relativism.’ On the surface, both advocaterelativism, while in reality both prize one kind of religion(or culture), the primitive or supposedly pureone, above another. And they appear to judge thereligion/culture they prize by different standardsthan they use to judge the one they dislike. Ofcourse, cultural relativism was highly influential inanthropology by 1954. So this similarity betweenOberg and Kurikka must be considered alongsideother influences.13

Siirtolaisuus-Migration 4/2013Fourth, there are other religious dimensions toOberg’s presentation of culture shock. Both Kurikkaand Oberg seem to think in terms of absolutes andto employ emotive language with a fervour commonto religious groups. Kurikka dismissed marriageas a ‘capitalist licence to rape.’ Oberg (1960) writesthat, when American expatriates meet to ‘grouse’about the natives, ‘you can be sure’ they are in cultureshock. There is no possibility that you mightbe wrong. He also characterizes culture shock as a‘malady’ with a ‘cure,’ casting it as an unquestionablybad thing. This is even though one might arguethat insights could be gained from experiencing cultureshock, a view commonly accepted by anthropologists.In effect, according to Oberg’s versionof culture shock, the person who does not acceptcultural relativism is portrayed as being essentiallymentally ill (because only once he accepts culturalrelativism is he ‘cured’). It is, of course, a well knowntactic of political regimes to dismiss intellectual opponentsas being mad or, if such regimes are of aparticularly religious bent, as being possessed bysome evil spirit. Oberg’s way of discussing cultureshock comes close to religiosity in this sense.Kalervo Oberg HimselfSo, I think there is a case for arguing that Obergdeveloped the model of ‘culture shock’ and that hedid so in the way he did because of his backgroundin Sointula.Now, in making this case, it might be suggestedthat I’ve been rather critical of Oberg’s philosophy.This is probably true. I think he may have been emotionallyinvolved with both Sointula and other ideasand, as such, less able to perceive bias in his thinking.But I don’t want to be too critical of this, becausebias is a problem we all have to fight all the time and,despite there being philosophical problems with thedetail, Oberg’s model seems to be empirically accurateand an important contribution to making senseof social life. Moreover, I think you can respect andeven like a person despite having philosophical disagreementswith them. And during my research, I feelthat I’ve got to know Kalervo Oberg.And I think it’s a tremendous shame that veryfew people have heard of him. Culture Shock is anextremely popular idea, even a cliche, and he wasthe person who popularized it after his speech waspublished in Practical Anthropology in 1960. He deservesto be better known.I’ve been able to find few people still alive thatremember Oberg but those that do suggest he wasa very smartly dressed, polite, thoughtful man. Afterhis stints as a civil servant for the US government,Oberg end-up lecturing anthropology at OregonState University where there is, to this day, aKalervo Oberg Memorial Award for anthropologyseniors. Prof. Court Smith, of Oregon State University,told me that: He was a very approachable person.In my case he was very sensitive to my feelingsand intentions. I remember going to a party at hishouse. We were instructed to bring a poem to read.I forget the exact occasion, but these were times ofsocial and environmental unrest and my wife and Iread “The Hollow Man” by T.S. Eliot. My colleaguesfelt and expressed that this was too much of a downerfor the occasion. Dr. Oberg was quite supportive ofour selection.Smith also stressed that, in the late-1960s duringa time of student rebellion, students still respectedand listened courteously to Kalervo Oberg.It seems that Oberg was a kindly man despite alife marred by a series of tragedies. Oberg marriedtwice. He married first in Vancouver on ChristmasDay 1926 to Annie ‘Mable’ Vance. They were stillmarried in 1937 when they sailed from New Yorkto Southampton in England. I have been unable tofind out how the marriage ended. Oberg marriedagain in Baltimore on 30th June 1945, to an American,Lois Pearly Rimmer (1915–1995). So, Oberg almostcertainly experienced the upheaval of divorceat a time when divorce was quite rare. He may evenhave been widowed.He does not appear to have had children witheither of his wives. We can only speculate on why,but it’s not unreasonable to suggest this may havebeen due to fertility problems.Oberg lost all three of his siblings at young agesand the death of his brother Ilmari, at 21, set off afurther tragedy.Oberg’s mother Hilma was committed to Essondale,a BC psychiatric institution late known as RiverviewHospital. According to the hospital’s records,Kalervo Oberg testified that his mother began tobecome paranoid and depressed after her son Il-14

Sointula and the Seeds of Kalervo Oberg’s Culture Shock ModelDu Bois, Cora, (1951), ‘Culture Shock.’ Midwest regionalmeeting of the Institute of InternationalEducation, Chicago, 28 November.Dutton, Edward, (2011), ’The Significance of BritishColumbia to the Origins of the Concept of ”CultureShock”’ in BC Studies: The British ColumbiaQuarterly, 171.Dutton, Edward, (2012), Culture Shock and Multiculturalism:Reclaiming a Useful Model from the ReligiousRealm, Newcastle: Cambridge ScholarsPublishing.Gamio, Manuel, (1929), ‘Observation on MexicanImmigration into the United States’ in Pacific Affairs2:8: 463-469.Halminen, Matti, (1936), Sointula: Kalevan Kansan jaKanadan Suomalaisten Historiaa. Mikkeli: MikkoAmpuja. Available at http://www.migrationinstitute.fi/pdf/books/Sointulan_historia_1936.pdf(12/9/11).Kolehmainen, John Ilmari, (1941), “Harmony Island:A British Utopian Venture in British Columbia,”British Columbia Historical Quarterly 5: 2: 111-125.Available at http://www.genealogia.fi/emi/art/article90e.htm (12/9/11).Kurikka, Matti, (1904), Aika (Sointula newspaper),15 March.Lindström, Varpu, (1999), ’The Finns’ in The Encyclopediaof Canada’s Peoples, ed. Paul Magocsi. Toronto:University of Toronto Press.McComb, Marlin and George Foster, (1974),‘Kalervo Oberg (1901–1973)’ in American Anthropologist,76:2. 357 – 360. Available onmaridied in 1923, convinced that people in Tofinowere trying to kill her. Her husband noted that thisbecame a serious problem around 1930. In August1932, Hilma’s mental condition had become sostrained that Oberg’s parents visited him in Chicago,where he was doing his PhD, with a view to findinga specialist for Hilma. While in Chicago, Hilma hada complete mental breakdown. Her behaviour wasdescribed as violent and erratic, oscillating betweenlaughter and depression, and her husband and soncommitted her to Chicago State Hospital in October1932. She was force-fed, refusing to eat becauseshe thought someone had put blood in the food. InJune 1933, Hilma was deported and committed toEssondale. In the three years she was in hospital,her husband could only afford to visit twice. Hilmaultimately died of pneumonia in 1st March 1936. Herhusband died on 5th November the same year.And most tragically of all, Oberg lost his two sisters(aged 4 and 5) when he was just a toddler, ina fire which almost took his own life. One of Kurikka’sideas was that people should sleep in large,communal buildings rather than separate cabins.A fire broke out in the children’s sleeping quartersin January 1903 and spread rapidly. As Paula Wild(2005, 68-69) summarizes in Sointula: Island Utopia:Mrs Oberg was in one of the sleeping rooms onthe ground floor when the fire broke out. She carriedher two young sons outside, then found it impossibleto return for her daughters. When her husbandescaped from the third floor and heard that the girlswere still inside, he plunged back into the flames.Finding the little girls huddled in bed, he picked themup and started for the door. Halfway there the floorcollapsed. Oberg fell, Elma and Hilma slipping fromhis arms. With his clothes, face and hands on fire,Oberg struggled to the door where he was pulledout by several men. The bodies of the girls were laterfound a few steps from the door.But despite all that tragedy, Kalervo Obergwill still be remembered as a pleasant chap. And,whether pleasant or not, as the innovator of cultureshock, he deserves to be better remembered.ConclusionThis conference can be seen in many ways: a celebrationof local history, an academic examinationof utopianism and culture shock, a wonderful exampleof how a quirky idea can come to fruitionif lots of enthusiastic people put their heads together.But having the conference here in Sointulawas inspired by the Kalervo Oberg connection. Wewouldn’t be here this afternoon if it wasn’t for KalervoOberg and so, in that sense, this conference iskind of in his memory.Dr Oberg: you were behind a very popularphrase and a very useful model of human behaviour,and more people need to know that. So, whenwe have our first drink at the dinner later let’s toastKalervo Oberg, Dr Culture Shock. Kiitos! Well done!References15

Siirtolaisuus-Migration 4/2013line: http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1525/aa.1974.76.2.02a00260/pdf (15/9/11).Oberg, Kalervo, (1928), ‘Sointula: A CommunisticSettlement in British Columbia.’ Graduating essay,University of British Columbia.Oberg, Kalervo, (1933), ’The Social Economy of theTlingit Indians.’ PhD diss., University of Chicago.Oberg, Kalervo, (1954), ’Culture Shock.’ Paper presentedto the Women’s Club of Rio Di Janeiro,Brazil, 3 August 1954.Oberg, Kalervo, (1960), ’Culture Shock: Adjustmentto New Cultural Environments’ in Practical Anthropology,7: 177-182.Wild, Paula, (2005), Sointula: An Island Utopia. Vancouver:Harbour Press.Instituutti mukana Turun kirjamessuillaTurun kansainväliset kirjamessut järjestettiin Messu-ja kongressikeskuksessa 4.-6.10.2013. Tämä oli22. messukerta Turussa. Tämän vuoden teemanaolivat Yhdysvallat ja Somero. Siirtolaisuusinstituuttion osallistunut messuille aiemminkin, mutta tämänvuotisenYhdysvallat-teeman ansiosta olimmetällä kertaa näyttävästi esillä.Perinteisellä myyntiosastolla asiakkaat saivattutustua instituutin julkaisemiin kirjoihin ja kauppaakintehtiin. Erityisen suosittuja olivat Titaniciinliittyvät julkaisut. Osastolla annettiin myös sukututkimusneuvojaja välillä asiakkaita kertyi jonoksi asti.Siirtolaisuusinstituutilla oli messuilla myös näyttelyosasto,jonka aiheena oli siirtolaisuus Yhdysvaltoihin.Näyttelyssä oli esillä siirtolaisten matkaanliittyvää aineistoa, tietoa elämästä Yhdysvalloissaja myös instituutin liikkuvat näyttelyt Titanicin jaEmpress of Irelandin kohtaloista. Näyttelyosastollaoli vilkasta ja ajan hengen mukaan pukeutuneetoppaat saivat kertoa ja kuulla useita mielenkiintoisiatarinoita siirtolaisten vaiheista.Instituutti järjesti lisäksi lavaohjelmaa lauantainaaamupäivällä. Tutkimusjohtaja Elli Heikkilä haastattelikirjailija Antti Tuuria, valokuvaaja Vesa Ojaaja instituutin johtaja Ismo Söderlingiä amerikansuomalaisuudestaja siitä, mikä inspiroi kirjoittamaan,kuvaamaan ja tutkimaan kyseistä aihetta.Messut sujuivat loistavasti ja Siirtolaisuusinstituuttivoi olla tyytyväinen saamaansa huomioon japositiiviseen palautteeseen asiakkailta. Moni ihminenlöysi instituutin vasta messuilla ja lupasi tullamyöhemminkin tutustumaan talomme palveluihinja näyttelyihin.Lilli Kojo16

Olin sotalapsiOlin sotalapsiPirkko KarvonenAsiasanat: Sotalapset, Ruotsi, Suomi, talvisota, jatkosota.Osallistuin kesäkuussa 2012 Suomen SiirtolaismuseonTuki ry:n ja Ulkosuomalaiskulttuurien Seura ry:nTellervo Lahden järjestämälle bussimatkalle NorjanFinnmarkin itäosiin. Olin kerran kirjoittanut artikkelin(Finnfactor in Norwegian Weaving) AmerikanNorjalaiseen lehteen mikä käsitteli suomalaistensiirtolaisten käsityötaidon vaikutusta Finnmarkissa.Artikkelini perustui kirjallisiin tutkimuksiin, jotenhalusin nähdä ja kokea itse suomalaisen käsityötaidonFinnmarkissa. Tietenkin löysin aineistoa museoistaja itse kankaankutojilta, mutta paluumatkallahuomioin, että matkalla olikin toinen tarkoitus.Minä, joka olen Kanadasta, keskustelin virolaisenemeritusprofessorin Ott Kurssin kanssa. Hänkertoi minulle, että matkalla on toinenkin sotalapsi.Ollessamme lähtöpuuhissa otin asian puheeksiAulis Kjallin kanssa, joka oli Seinäjoelta. Aulis kysyiminulta “Missäpäin Ruotsia olit?”Vastasin “Skånessa”. “Niin minäkin”, oli Auliksenvastaus. Hän kysyi:”Missäpäin Skånea?” “Maaseudullalähellä Kristianstadia”, oli vastaukseni. JohonAulis lisäsi “Ihanko totta, siellähän minäkin”.Juttelumme jatkui “Millä paikkakunnalla tarkemminottaen?” Oli yllättävää, että kummatkin kävimmekoulua Tranessa ja olimme jopa samalla luokalla.Olin tietoinen, että luokallamme oli KotkastaRaili niminen tyttö, mutta en tiennyt, että oli muitakinsuomalaisia. Minä, joka olin jo päässyt Forssassakolmannelle luokalle, jouduin ensimmäiselle luokalle,mutta sain osallistua käsitöihin kolmasluokkalaistenkanssa.Pirkko Karvonen on tekstiilitaiteilija,tutkija ja elokuvantekijä.Hänen taidettaan löytyy AlbertanTaidesäätiön kokoelmista,Kanadasta, Japanista ja Yhdysvalloista.Anna-Liisa Kirsikka kertoi minulle, että lähdinjunalla Forssasta 1944 Anita ja Aarna Österlundinkanssa. Mielessäni on muisto, että lensin lentokoneellamuistaen, miltä talot ja joet näyttivät ilmasta.Muistan yöpymisen kerrossängyissä. Pienet lapsetitkivät ja minä, joka olin perheemme ainoa lapsi,halailin heitä. Ei näkynyt aikuisia missään. Kerrointästä Marja Vuorelmalle vuosia myöhemmin vieraillessaniSuomessa. Marja valaisi tietoani kertomalla,että hän oli 17-vuotiaana yksi näistä vastaanottajistaTukholmassa ja lisäsi, että Suomella ei ollut lentokoneitalastensiirtoa varten. (Marja vei minut myöhemmintutustumaan Tukholmaan.) 1Tukholman jälkeen meidät majoitettiin jonnekinsairaalaan, missä olimme kaksi viikkoa. Täällä lääkäritarkisti meidät. Majoituin kahden tytön kanssasamaan huoneeseen. Valitsin paikan lämpöpatterinvierestä, sillä halusin pysyä lämpimänä. Lämpötilanioli muutaman asteen normaalia korkeampi,joten minut pidettiin sängyssä päivät ja yöt. Tästäjohtuu, että harhailin käytävissä öisin ja niin tekivätmuutkin. Lämpöpatterin vieressä oleva sänkynioli kauempana toisista, joten ehdin viimeksi paikallenija sain piiskaa. Muistan myös yhden tytön, jokaerotettiin meistä eri huoneeseen, sillä hänellä olikeuhkotauti. Kun kävimme ulkona leikkimässä, niinvilkutimme hänelle ikkunan läpi.Seuraavaksi muistan, että matkustin linja-autolla,joka pysähtyi maalaistalon eteen. Vastaanottajaoli täti, jota myöhemmin kutsuin nimeltä tant An-1Itse asiassa lapsia siirrettiin myös lentokoneilla (toimitus).17

Siirtolaisuus-Migration 4/2013na. Olin saapunut Etelä-Ruotsiin Skåneen, osoiteoli Brod, Ovesholm. Tant Annan lisäksi perheeseenkuului hänen veljensä Nils, mormor (isoäiti) ja kaksirenkiä. Jonkin aikaa saapumiseni jälkeen tant Annavei minut tapaamaan Herlissonin naapuriperhettä,jolla oli myöskin sotalapsi nimeltään Raili, jonkakanssa en koskaan puhunut Suomea. Tant Annaei ainoastaan etsinyt minulle leikkikavereita, muttahänellä oli toinenkin tarkoitus – hän halusi lainatanuken minulle. En muista, että minulla olisi ollutnukkea Suomessa. Kuitenkin leikin nukella ja tantAnna ja minä usein teimme yhdessä vaatteita nukelle.Muutenkin tant Anna ja fabror Nils järjestivät tilaisuuksiaminua varten. Yksi näistä oli ostosmatkatjoko Kristianstadiin, josta ostettiin käsityötarpeitaja vaatetuskangasta tai Tollarp, mistä ostettiin kenkiäja missä otettiin potrettivalokuvat syntymäpäivinäja käytiin karamelliostoksilla. Muistan ensimmäisetkenkäostokset. Kengät, mitkä ostettiin, olivatliian lyhyet ja puristivat, mutta pelkäsin, ettensaa uusia kenkiä niin nyökkäsin, että ne sopivat.Huomasin suuren eron maalaistalossa Suomeenverrattuna. Ruotsissa miehet tekivät kaikkityöt navetassa. Oli toinenkin ero. Alkoholia käytettiinjuhlissa, mutta en koskaan nähnyt juopuneita.Suomessa me asuimme kahdessa huoneessa,täällä oli iso talo saleineen ja hienoine huonekaluineen.Autoin tant Annaa siivoamaan renkien asuntoaja siinä huomasin, että heillä oli paljon vaatimattomathuonekalut ja petivaatteet kuin meillä. Otinosaa puutarhatöihin. Halusin haravoida käytäviäpuutarhassa. Ruotsin puutarhat olivat kuin puistoja.Minulla oli ihana lapsuus Ruotsissa. Jäljestäpäinajatellen tuntuu kuin kaikki asiat olisi järjestetty minuavarten: kyläilyt sukulaisperheissä, matkat merenrannalleÅhusiin taksikyydillä, muuten kuljettiinhevoskyydillä, ja yöpyminen sukulaistyttöjen luona.Kävin koulua noin viiden kilometrin päästä meiltäTranessa. Koulussa ei kiinnitetty mitään huomiotasiihen, että en puhunut ruotsin kieltä. Koulunkäyntioli hauskaa. Kuitenkin minua vaivasi koulussa,kun opettaja antoi hyvin yksinkertaisen käsityöntehtäväksi rengin tytölle; meillä muilla oli paljonvaikeampia tehtäviä. Opin ruotsin kielen kahdessakuukaudessa. Seuraavana vuotena muutimme Traneentoiseen maalaistaloon, minkä oli aikaisemminomistanut perheen muu jäsen. Täällä mormor kuoli.Muistan, kun pappi tuli illalla käymään. Yöllä minutmuutettiin toiseen huoneeseen. Mormor lepäsikädet ristissä rinnanpäällä. Kuolema oli kaunista.Hain “snodroppar” puutarhasta ja laitoin ne hänenkäsiinsä. Viikonlopulla sukulaiset kerääntyivät saliinsuuren pöydän ympärille ja jokainen kerrallaan valitsiitselleen kristalliesineitä, joita oli pidetty aikaisemminkoristeena eri huonekalujen päällä.1946 kesällä sain kirjeen asianajajalta, jossa selitettiin,että vanhempani olivat eronneet. Olin12-vuotias. Ymmärsin, että minut oli määrätty isälleni.Suomenkieli oli kokonaan hävinnyt. Muistansaaneeni enemmän kirjeenvaihtoa isältäni kuin äidiltäni.Tant Anna kerran sanoi, että kirjoita isällesija ilmoita, että ei lähettäisi enää kirjoja, kun et osaaniitä lukea. Lähtö oli vaikea. Mielelläni olisin jäänytRuotsiin. Olin menossa tuntemattomaan. Saavuinsyksyllä laivalla Kotkan satamaan, missä isä oli vastassa.En muista mistä ja mihin olin matkustamassa.Isä vei kasvatusvanhempiensa kotiin. Hän oli kaksivuotiaastaasti asunut äitinsä veljen perheessä Kyminlinnassa.Jonkin päivän päästä menimme bussillaPyhtäälle, missä ruotsia taitava henkilö toimi tulkkina.Isä jätti minut Pyhtäälle. Asuin maalla hänenystävänsä Impin ja tämän kuusivuotiaan tyttärensekä Impin vanhempien ja veljien kanssa.Muutaman kuukauden kuluttua Impi ja isä avioituivatja me muutimme Elimäelle. Minulla oli vaikeaakoulussa. Kesti kaksi kuukautta ennen kuin opinsuomen kielen. Opettajat olivat ilkeitä ja minua kiusattiinkoulussa. Kun kerroin tästä isälle, niin hän ottirohkaisuryypyt ja meni kouluun puhumaan rehtorille.Seuraavana aamuna aamurukouksessa rehtorikäsitteli asiaa. Tunsin, kuinka kaikki silmät kääntyivätminua kohti. Oli kauheaa. En koskaan elämässänikertonut isälle ongelmistani. Oli myöskin vaikeaaäitipuoleni kanssa. Hän sanoi minulle, “jos tuotatmitään vaikeuksia isäsi ja minun välille lähdenpois”. Ajattelin, että minulla oli äiti jossakin, joka rakastiminua, mutta hän ei koskaan ottanut yhteyttäminuun. Muutimme usein. Isälläni oli alkoholiongelma.Vasta aikuisena ymmärsin sen.Pyysin kerran anteeksi ystäviltäni isäni käytöstäja he sanoivat, että heidänkin isät käyttäytyivätsamalla tavalla. Useat sodassa olleet miehet olivatpainajaisten keskellä ja vasta nyt on alettu ymmärtämäänheitä.1951 isäni sai kirjeen sisareltaan kutsuen meidätKanadaan. Olin silloin 16-vuotias ja juuri pääs-18

Olin sotalapsisyt Kotkan Yhteiskoulun viidennelle luokalle. En halunnutmuuttaa. Koulu sujui hyvin ja oli läheisiä ystäviä.Saavuimme syksyllä Edmontoniin, Albertanprovinssiin. Tätini oli ostanut meille matkaliput. Ihmettelin,kun maaseudulla suomalaisilla maanviljelijoilläei ollut vielä sähköjä. Yhdessä kodissa, missävierailimme, oli maalattia. Ihmiset asuivat vaatimattomasti.Isäni varoitti meitä: “muistakaa tytöt,tästä ei kirjoiteta Suomeen”. Koulussa jouduinkymmenennelle luokalle High School:ssa. En osannutsanaakaan englantia. Olin opiskellut ruotsia jasaksaa Kotkassa. Otti kaksi vuotta ennen kuin huomasinyhtenä päivänä, että ajattelen englannin kielellä.Huomasin, kuinka vaikeaa vanhemmillani oli.Opin elämään äitipuoleni kanssa. Isäni ei koskaanoppinut englantia. Suomessa hän oli auton korjaaja,mutta täällä autot olivat paljon erilaisempia kuinSuomessa. Kielen kanssa oli vaikeutta: viikonloputmenivät juodessa, lopulta hän joutui pois töistä jasairasteli kotona ja vihdoin kuoli syöpään vähän yli60-vuotiaana. Pari vuotta myöhemmin äiti sairastuisyöpään ja sairasteli kotona. Hän ei saanut leskenelatustaeikä mitään rahallista apua. Sairaus kummallekintuli työpaikan kautta.Olin 37-vuotias kun tulin Suomeen ensi kertaa.Mieheni vanhemmat olivat käyneet Suomessa jalöytäneet äitini. Otin häneen yhteyttä ja sovimmetapaamisesta määrättynä päivänä. Odotin päivääinnolla, jolloin voin halata äitiäni, enhän ollut nähnythäntä sen jälkeen, kun olin yhdeksänvuotias.Mieheni serkku vei meidät osoitteeseen Forssassa.Soitin ovikelloa ja esitin itseni. Nainen ovella katsoiminua ja sanoi: “olen pettynyt sinuun, et ole kaunis”.Olin vailla puhetta ja ihokarvat nousivat pystyyn,tuli vilu. Kysyin, koska voisimme tulla kylään.“Huomen aamulla kello yhdeksän, olen menossa lomalle”oli vastaus. Emme koskaan päässeet samalleaaltopituudelle. Joka kerta, kun kävin Suomessa,olin kohtelias ja kävin kylässä. Kerran kysyin: ”Miksilähetit minut Ruotsiin? Miksi et koskaan ottanutyhteyttä minuun?” Vastaukset olivat: ”Halusit mennä”ja “Niin oli parempi”. Näin, kuinka hyvä hän oliadoptoidulle pojalleen. Heti Ruotsiin menoni jälkeenäitini oli mennyt avioliittoon pomonsa kanssaja muistan, että pomo kävi meillä kylässä. He laittoivatlehteen ilmoituksen, että halusivat adoptoidapoikalapsen. Olinko minä väärää sukupuolta? Mitäjoku oli tehnyt tälle naiselle, joka ei omaa lastaanrakastanut? Koska olin isäni näköinen, vaikuttiko sehänen hyväksymiseensä? Minullakin oli lapsia ja lupasinitselleni, etten koskaan hylkäisi heitä.Olen pystynyt antamaan äidilleni anteeksi. Olihanminulla äitipuoli, joka kannusti minua ja kun tarvitsinrahaa kangaspuiden ostoon, niin hän lainasine minulle. Ehkä “Lumikki ja 7 kääpiötä” kertomuspahasta äitipuolesta on monelle ollut liian voimakaskertomus: äitipuoletkin voivat olla hyviä. Miehellenija minulle syntyi 4 lasta ja kun olin kotiäiti,joka kutoi kangaspuilla päivisin, niin ajattelin, ettäkyllä tässä yksi lapsi lisää sopisi meille. Edmontoninsanomalehdessä oli pyyntö ottaa hoitoon lapsia,jotka olivat sekoitus eri ”roduista” ja joita kukaanei halunnut adoptoida. Ehdotin miehelleni, ettähalusin yhdistää meidän perheeseen yhden näistälapsista sillä tunsin, että olin velkaa jollekin siitähyvästä, mitä sain Ruotsissa. Keskustelimme asiasta,mutta mieheni esitti, että adoptoisimme lapsenemmekä vain ottaisi hoitoon maksusta. Kesti vuodenennen kuin 10 kuukauden vanha poika, jonkaisä oli Kanadan intiaani ja äiti irlantilaista perua, yhtyimeidän perheeseen. Hän on nyt yli 40-vuotias jaon monta kertaa kiittänyt meitä, että olemme hänenvanhempansa."Kerran se vain kirpaisee"Arkistonhoitaja Jarno Heinilä luovuttamassa vertaanensimmäistä kertaa. Siitä se lähtee.Kaikki mukaan tärkeään toimintaan!Kuva: Ismo Söderling (149 verenluovutusta).19

Siirtolaisuus-Migration 4/2013External Border Management as anInstrument of Migration ControlThe Finnish – Russian BorderKatharina KochThis article deals with the Finnish-Russian border in light of the Europeanexternal border control policy and its impact on immigration. The 1985Schengen agreement removed internal European border controls andexternal border protection became a major concern of the EuropeanUnion (EU) and heads of states. The European discourse towards immigrationchanged during the last decade and patterns show tighter externalborders. This research follows the Copenhagen school of security andscrutinises the Finnish external border approach under the aspect ofimmigration. It analyses the socio-economic importance of the Finnish-Russian border in comparison to the European trend that decreases thepenetrability of external borders. The study results show that the Finnishpolicy approach focuses on regional development in order to achieve economicbalance in the border regions. This approach is supposed to increasesecurity by economic rather than by traditional border control strategies.Katharina Koch is a recent M.A.graduate from Maastricht University,The Netherlands. Shereceived her B.A. in EuropeanStudies and specialised on Europeansecurity policies.Keywords: Finnish-Russian border, securitisation, immigration, EU externalborders, regional development.IntroductionThe current discourse on immigration in Europe includesconcepts referring to societal threats, terrorism,and Islamic fundamentalism that links theissue with risk and security concerns (Neal 2009,352–353). In 2004, the European Council statesthat the management of immigration flows needsto be supported by establishing additional securitymeasures that already come into force at the externalborders of the European Union (EU). (EuropeanCouncil 2004). This was a partial result of theterror attacks in the USA (2001) and the followingbombings in Madrid (2004). The portrayal of unauthorizedimmigrants as potential terrorists givesEuropean governments the ability to introducestricter immigration policies (ibid). The latter oftenrefers explicitly to terrorism as an issue that is addressedin EU policy proposals.Several scholars (Huysmans 2000; Neal 2009)argue that a securitisation of migration emerged inWestern Europe during the last thirty years and hasgained greater attention since the terror attacks inthe 21st century. Although the EU tries to increaseintegration in migration policies, the process is significantlyimpeded by the public and political migrationdiscourse that represents an increasing reluctanceamong the European population towardsimmigration (Léonard 2010b). She furthermorepoints out that the social construction of migration20

External Border Management as an Instrument of Migration Controlas a threat to internal securityleads to anxiety among the localpopulation.An important political actorin the European security frameworkis Finland. Geographicallyspeaking, Finland shares thelongest external border of theEU - approximately 1 340 km -with Russia. For this reason, theFinnish - Russian border is an importantunit of analysis which canbe used to understand the meaningof European external bordersas an instrument of immigrationcontrol. This study examinesthe factors influencing externalborder management based onthe concept of the Copenhagen45000400003500030000250002000015000100005000school of security that seeks to identify the processof securitising measurements. The question that isanswered in the following tackles the Finnish externalborder approach and why it is not connectedto immigration control policies as in comparison toother EU external borders. Huysmans (2000, 751)argues that securitisation of migration is a processthat can be traced back since the 1980s when thepolitical construction of the migration discoursewas concentrated on the destabilizing effects ofcertain economic and political areas; such as employment,the social welfare system and crimeprevention. Although the theory of securitisationmainly focuses on military border surveillance techniques,this research presents the hypothesis that,in the case of Finland, border management is lessinfluenced by military issues but rather by economicfactors that are necessary for future regional development;including immigration.Finland – A Country of ImmigrationFinland was not an immigration country until thecollapse of the Soviet Union that led to high numbersof immigrants from former Soviet Union countries.The civil war in former Yugoslavia and theconflicts in Africa and countries located in the NearEast have caused an additional inflow of refugees0Estonia Russia Sweden Somalia China Thailand Iraq Turkey India GermanyForeign Population in Finland at the end of 2012. Data Source: StatisticsFinland 2012.into Finland. As can be seen on figure 1, most foreignersin 2011 originated from the former SovietUnion and Russia but the number of refugees fromwar prone countries such as Afghanistan, Iraq, andSomalia also increased from 2001 onwards (StatisticsFinland 2011).The following figure shows immigration to Finlandin the period 1990–2012. It is important to noticethat only permanent immigration is reflectedin the statistical data and not for example, temporarylabour immigrants and international students.It clearly shows that after the Finnish recession atthe end of the 1990s, immigration increased steadilyand reached its initial peak in 2012. Accordingto the statistics, the terror attacks of 2001 did nothave an impact on immigration numbers in Finlandas it is suggested by the scholars of the Copenhagenschool who identify the logical consequence ofsecurity threats in a decrease of immigration ratesthrough stricter immigration control. Although astagnation and slight decrease can be observed inthe years from 2001 until 2004, immigration drasticallyincreased again after this period. Nevertheless,the economic crisis of 2008/09 shows a largerimpact on the Finnish immigration numbers thatdecreased by roughly 5 000 during the years 2009and 2010. The situation can be compared to theeconomic crisis in 1991, which resulted in the samedecline of immigration. As a preliminary conclu-21

Siirtolaisuus-Migration 4/2013350003000025000200001500010000sion, it can be argued that economic fluctuationshave greater impact on Finnish immigration numbersthan security related incidents.The statistics also reflect the Finnish policy approachtowards immigration. According to Sivula(2013), the recession at the beginning of the 1990’sput a halt to immigration for a short period. This isin accordance with the graph shown above on figure2. Furthermore, he mentions that Finnish policymakers did not react to the terror attacks in NewYork or Madrid by restricting immigration policies.Research MethodologyIn order to analyse the impacts caused by the Europeandiscourse of immigration on border controls,it is necessary to explore the factors that influenceFinnish immigration and border policies. The researchfollows a descriptive qualitative researchdesign that applies the technique of a discourseanalysis. The Copenhagen school of security suggeststhat discourse analyses are an appropriatetool to discover securitising languages in, for example,policy documents. The time frame of theanalysis comprises the year range of 1990–2013, aperiod when Finland became to be envisaged as aninteresting political spot for the EU.2250000Immigration to Finland, 1990–2012. Data Source: Statistics Finland 2012.Policy documents, in particulardealing with securityand border managementform the core of the analysis.Analysed Finnish policies includethe Finnish counter terrorismstrategies of 2001 and2004, published by the FinnishMinistry of Foreign Affairsas an immediate response tothe terror attacks in New Yorkand Madrid. In addition, thegovernmental report of theFinnish security and defencepolicy of 2012 identifies therecent Finnish immigrationdiscourse. Interviews conductedwith official expertsworking in the Ministry of Employmentand the Economyand in the Ministry of the Interior in Helsinki givean additional insight into the Finnish-Russian andFinnish-EU relations concerning external bordermanagement. The article is divided into the followingsections: (i) the theoretical framework basedon the theory of securitisation by the Copenhagenschool of thought that helps to explain that Finnishborder management is rather influenced byeconomic than by military means in order to tackleexcess immigration; (ii) The Copenhagen schoolapproach is applied through discourse analyses ofrelevant Finnish policy documents in order to analysethe factors influencing Finnish external bordermanagement; (iii) The shortcoming of the securitisationtheory is shown in detail by giving examplesof the Finnish regional development approach andits dominating influence on Finnish border managementapproaches; (iv) The conclusion states thatnational goals towards a specific matter, such as externalborder management, might be underminedby the European integration process.Copenhagen School of Security –Securitisation TheoryThe theory of securitisation emerged during theearly 1980s and was explicitly mentioned in the late

External Border Management as an Instrument of Migration Control1990’s by the scholars Barry Buzan, Ole Weaver, andJaap de Wilde (Buzan et al. 1998, 23). They define‘security’ as “the move that takes politics beyondthe established rules of the game and frames theissue either as a special kind of politics or as abovepolitics” (ibid). The meaning of securitisation canbe derived from this definition as a more extremeversion of politicization. According to the authors,an issue can develop from being non-politicisedthrough politicised and ends up being securitised(non-politicised -> politicised -> securitised). Thismeans that the matter is presented as an existentialthreat, requiring immediate action (ibid 23–24).Securitisation is defined as a speech act; thereforeit can be argued that it is a socially constructedprocess (Balzacq 2011, 1). A securitising speechact takes a certain issue, as migration, out of therealm of normal politics and shifts it into the areaof security. This gives the speaker the authorityand permission to implement measurements thatwould otherwise be restricted by their institutionalposition. According to Buzan et al. (1998, 25), thecommon way to study securitisation is with the supportof a discourse analysis and of political constellations.It is necessary to find out at what point aparticular policy is publicly accepted although politicalactions are violating rules and internationalstandards. In those cases, securitisation can be witnessed(ibid).Border Management as an Instrumentfor Immigration Control in Finland – ADiscursive AnalysisIn autumn 2001, the Finnish Ministry for Foreign Affairspublished its first report on terrorism (Ministryfor Foreign Affairs of Finland 2001). The reportstates that Finland is not the main target for terroristsbut it took several actions to support the EUin combating terrorism. External border controlshave been temporarily tightened in 2001 on demandof the EU. However, already after the 20thof September, the level of border controls was diminished.Only after the first air strikes of the USarmy against Afghanistan, Finnish external bordercontrols were tightened again (ibid). Nevertheless,the Finnish government did not recognise the needfor urgent amendments in the legislation regardingborder surveillance:“The normal level of preparedness was reassumedby the Frontier Guard on 20 September 2001,after a period of intensified border control. Since thefirst air strikes by the United States against Afghanistanon 7 October 2001, border control has againbeen intensified” (Ministry for Foreign Affairs ofFinland 2001).After the terror attacks in Madrid, the FinnishForeign Ministry published another report on Terrorismin December 2004. It reacts to the bombingsin Madrid by addressing the threat of terrorismthat also arises in Russia due to the unresolvedsituation in Chechnya (Ministry for Foreign Affairsof Finland 2004, 1). The report mentions that terrorthreats increase in those countries and regions thatare economically underdeveloped (ibid, 15). In addition,further causes for the development of terroristgroups are related to social inequality, bad governance,exclusion, and ethnic tensions. Heiskanen(2013) argues that regional development thereforeplays an important role within the Finnish foreignandsecurity policy framework. Inequality in termsof GDP per capita and income is considerably highbetween Finland and Russia and therefore Finland’sgoal is to strengthen cross-border economicco-operation with Russia to promote social justiceand higher living conditions through investmentsand employment opportunities (Ministry of Employmentand the Economy 2009).The Finnish anti-terrorism strategy of 2004 statesthat “in order to prevent terrorism [...] measuresto eradicate poverty and to enhance good governanceand respect for democracy and human rightsare necessary” (Ministry for Foreign Affairs of Finland2004, 15). It can be argued that economic developmentdiminishes security threats but also thepull-factors for migration. Most immigrants in Finlandare from Russia and other former Soviet Unioncountries such as Estonia and the most importantpull factors are better living standards and a higherincome level in Finland (Olli Sorainen 2013; Heikkilä2006, 55). The Finnish Foreign Ministry arguesthat a close cooperation with Russia remains veryimportant and Finland wants to influence developmentpolicies in Russia (Ministry for Foreign Affairsof Finland 2010). The Finnish Security and Defence23

Siirtolaisuus-Migration 4/2013Policy Report of 2012 acknowledges the non-traditionalsecurity threat of migration and populationgrowth to Finland’s security environment (PrimeMinister’s Office 2012, 14). At the same time they directthe attention toward “strengthening securityin its neighbourhood” (ibid). Particularly referringto increasing immigration rates and nationalism inRussia, Finland focuses its attention on the potentialthreat of the formation of extreme right-wingpopulist groups. In addition, triggered by the ongoingproblems during the democratisation processand the struggle to promote steady economicgrowth, the largest group of asylum seekers in theEuropean Union originates from Russia (ibid, 35).The political interest of Finland in Russia can betherefore attributed to the historical and presentsecurity situation between the two countries. Duringthe Cold War, Finland had particular economicand security reasons at keeping a stable relationshipwith the geographically big neighbour, theSoviet Union. After the collapse, a good economicrelationship was furthermore pursued becauseRussia is one main trading partner of the Nordiccountry. Finland’s external border managementstrategy rather aims at: (i) enhancing border managementcooperation among the member states;(ii) investing at regional development to increaseliving conditions in the European neighbouringcountries; (iii) decreasing the risk of terror cells formattedin Russia.Results and DiscussionThe rhetoric used in Finnish policy documents showsthat Finland’s border policies lack a securitisationthrough immigration. Three reasons can be derivedfrom the analysis: (i) Finland is a relatively newcomeramong the immigration countries and the overallnumber is comparatively low with other continentalEuropean countries. It is worth though to follow itsfuture development because the number of immigrantsis rising; (ii) although Finland has the longestexternal land border among all European countries,the number of irregular immigrants does not reachthe same quantity as for example in Greece or Italythat are ‘immigration hotspots’; (iii) from a historicalperspective, the Finnish-Russian border wasclosed until the beginning of the 1990s. As the onlyEuropean country, Finland had no significant immigrationrate and border controls were highly effectivefrom both; the Finnish and Russian side. Thegradual simplification of border controls was aimedat promoting a favourable dialogue between thetwo countries that are connected with each otherin economic terms. This research suggests that thetheory of securitisation is not applicable on a generalEuropean scale and that it is rather necessary toat least consider the different country related backgrounds.For instance, an efficient strategy couldbe to use country clusters, organizing them intodifferent external border regions and their characteristicsin order to give a reliable picture of the Europeanwide situation.Another aspect relates to the policy actions thatresult out of the Finnish immigration discourse. Ratherthan focusing on military and traditional securitypractices as suggested by the EU, Finland pursuesan economic and political liberal approach towardstheir border with Russia and regional developmentis a very important part of Finland’s policy framework.As stated in the Terrorism report of the Ministryof Foreign Affairs of Finland, economic developmentis necessary to promote peace and to createstability (Ministry of Foreign Affairs 2004). The Ministryof Employment and the Economy concentratesits efforts on regional economic development, forexample in the Republic of Karelia and in the regionof St. Petersburg (Ministry of Employment and theEconomy 2012). In 1992, Finland and Russia set upan agreement that ensures cooperation in the borderareas and focuses on the improvement of theenvironment and the economy (Nevalainen 1996,67). From 2007 onwards, economic cooperation isbased on three programmes that cover the Kolarcticarea, Karelia, and the South- East- Finland- Russiaregion which replace the Finnish-Russian agreementof 1992. The total funding reaches an amountof € 190 million and aims at supporting economic,social and civic development, and common challengesrelated to border crossings (Ministry of Employmentand the Economy 2012).Although Russia is not a member of the EuropeanNeighbourhood Programme, the EU built up a closecooperation that is regulated in the Partnership andCooperation Agreement of 1994 (European UnionExternal Action n.d.). According to the Ministry of24

External Border Management as an Instrument of Migration ControlEmployment and the Economy (2009), the amountof EU funded projects in the Finnish-Russian regionreaches an amount up to € 87.6 million in the periodof 2007–2013. However, Scott (2013, 33) criticisesthat cross-border cooperation support “hasbecome mundane, technocratic, underfunded, andbereft of the historical symbolism of earlier cooperation”.The author argues that the securitisingmeasurements towards external border controls bythe EU is impeding cross-border cooperation, especiallyin the Finnish-Russian case. The analysis of therespective Finnish policy documents shows a discrepancyconcerning the favourable approaches.As Scott underlines, the Finnish-Russian EuropeanNeighbourhood and Partnership Instrument (ENPI)on cross-border cooperation does not properly reflectthe requirements that are necessary to be appliedin the Finnish and Russian case.In fact, European integration in border managementis counterproductive towards regional developmentthat aims to enhance economic progress(c.f. Neal 2009). European concerns about irregularimmigration, cross-border crimes, and terrorismform new obstacles for further regional crossbordercooperation and integration on this matterthat can lead to an impermeable EU-Russian border(Scott 2013, 34). Scott presents that the EU’s cohesionand regional policy programme (2007–2013)are funded by a total amount of € 321 billion. Thismoney is targeted at the EU member states to giveaid to poorer European regions. The EuropeanNeighbourhood Programme’s budget amounts upto € 11 billion but Scott argues that only a very fewamount is used on cross-border cooperation withneighbouring states. In comparison, a total of € 1billion is spent on border security and technologyresearch programmes that reach a higher amountthan the whole budget planned on cross-bordercooperation in the European neighbourhood countries.These measurements increase the perceptionthat the European Union and the Schengen areaturn into a ‘Fortress of Europe’ (Guild et al. 2008).ConclusionThis article has explored the securitisation processof immigration and the role of external bordermanagement within this process. As Huysmans(2000) explained, since the 1980’s with the beginningof neoliberal politics and economic upheavalsin the European countries, reluctance and hostilityamong the populations towards immigrantsincreased. Using the Copenhagen approach, particularlythe terror attacks in New York and in Madridcan be acknowledged as a turning point in theactual policy approach towards immigration controlsby external border protection. Intriguingly,the analysis of Finnish policy documents showsno relevant securitising language in the traditionalsense. Policy makers rather focus on eradicatingeconomic imbalances in the border regions thandemanding strict external border controls. The articlecarves out that not only security and militarytools lead to securitising practices but another importantfactor concerns economic considerations.For the Finnish-Russian case, the securitisation inthe traditional sense of the Copenhagen school isnot sufficient to explain political decisions.Having focused on Finnish official policy documents,research shows that Finland’s main approachis directed at supporting the Russian externalborder regions. Based on the historical diplomaticrelations established during the Cold War era,Finland has a great interest in keeping a stable relationshipwith its geographically large neighbour. Securingthe external border became a main concernof Finnish and European politics; however, Finlandfocuses on securing its border through regional developmentthat builds up a stable economy, goodrelations, and a strong civil society. This strategy isundermined by the increasing European integrationprocess that focuses on traditional border controlsby military means (Léonard 2010a; Neal 2009). TheEuropean Union spends more money on bordersurveillance and technological innovations than onregional development projects. Instead, highly advancedtechnology is used to monitor immigrantsand travellers including mobile border units.The EU needs to acknowledge the diversity ofthe regions and especially when it comes to the Europeanexternal borders that extend from Laplandto the Mediterranean Sea. Technological advancementsin border management to prevent irregularimmigration might support the security situationat the external borders in Greece and Spain but impedeeconomic transactions at the Finnish-Russian25

Siirtolaisuus-Migration 4/2013border that is acknowledged to be stable and is notperceived to be one of the hotspots for irregular immigrants.Therefore, stricter external border managementin order to control immigration might beredundant in the Finnish case. A careful re-examinationof the ENP budget towards Russia and thefocus on liberal economic development seems to bea better option to increase internal safety in Finland.BibliographyBalzacq, T. (2011): A theory of Securitisation. Ch. 1in Securitisation Theory; How Security Problemsemerge and dissolve. Routledge.Buzan, B., Weaver, O., Wilde, J. (1998): Security – ANew Framework for Analysis. Lynne Rienner Publishers.European Council (2004): The Hague Programme:Strengthening Freedom, Security, and Justice inthe European Union. Official Journal of the EuropeanUnion, 13. December 2004, 2005/C 53/01.European Union External Action (n.d.): EU Relationswith Russia. Available at: http://eeas.europa.eu/russia/index_en.htm. Accessed on June 6, 2013.Guild, E., Carrera, S. & Geyer, F. (2008): The Commission’sNew Border Package. Centre for EuropeanPolicy Studies (CEPS), No. 154.Heikkilä, E. (2006): International migration betweenFinland and the Baltic Sea Region. MigrationLetters, 3 (1), 53–65.Heiskanen, T. (2013): Personal Communication,April 17, 2013, Ministry of Employment and theEconomy, Helsinki, Finland.Huysmans, J. (2000): The European Union and theSecuritisation of Migration. Journal of CommonMarket Studies. 38 (5), 751–777.Léonard, S. (2010a): EU border security and migrationinto the European Union: Frontex and securitisationthrough practices. European Security,19 (2), 231–254.Léonard, S. (2010b): The use and effectiveness ofmigration controls as a counter-terrorist instrumentin the European Union. Central EuropeanJournal of International Security Studies, 4 (1), pp.32–50.Ministry for Foreign Affairs of Finland (2001): Terrorismand Finland. Available at: http://www.formin.fi/public/default.aspx?contentid=55713&nodeid=15146&contentlan2&culture=en-US. Accessedon April 16, 2013.Ministry for Foreign Affairs of Finland (2004): Terrorismand Finland. Available at: http://www.formin.fi/public/default.aspx?contentid=55713&nodeid=15146&contentlan2&culture=en-US. Accessedon April 19, 2013.Ministry for Foreign Affairs of Finland (2010): FinnishForeign Policy 2020. Future Review 2010.Ministry of Employment and the Economy (2009):Cooperation along the external borders of theEU (ENPI CBC). Regional Development. Availableat: http://www.tem.fi/index.phtml?l=en&s=2191.Accessed on April 22, 2013.Ministry of Employment and the Economy (2012):Cross – border cooperation between Finland andRussia will be focused on EU programmes. RegionalDevelopment. Available at: http://www.tem.fi/index.phtml?89524_m=106237&l=en&s=2472.Accessed on May 17, 2013.Neal, A. (2009): Securitisation and Risk at the EUBorder: The Origins of Frontex. Journal of CommonMarket Studies, 47 (2), 333–356.Nevalainen, P. (1996): Historical connections of theeconomy and population of eastern Finland andSt. Petersburg. Ch. 4 in Karelia & St. Petersburg. Varis,E. & Porter, S. (eds.). Joensuu University Press.Prime Minister’s Office Finland (2012): Finnish Securityand Defence Policy 2012. Government Report.Available at: http://vnk.fi/julkaisukansio/2012/j05-suomen-turvallisuus-j06-finlands-sakerhet/PDF/VNKJ0113_LR_En.pdf Accessed on August22, 2013.Scott, J.W. (2013): The EU’s Role in PromotingCross-Border Cooperation: Perspectives fromthe Finnish-Russian Border Region. Security andCross-Border Cooperation in the EU, the Black SeaRegion and Southern Caucasus. Ergun. A & Isaxanli,H. (eds.) IOS Press 2013.Sivula, H. (2013): Personal Communication, April 22,2013. Ministry of the Interior, Helsinki, Finland.Sorainen, O. (2013): Personal Communication, April17, 2013, Ministry of Employment and the Economy,Helsinki, Finland.Statistics Finland (2012): Migration. Statistical Yearbookof Finland. Official Statistics of Finland.26

Reproduction of Labor Potential in the Republic of Karelia (Russia)Reproduction of Labor Potential in theRepublic of Karelia (Russia)Egor MikhelThe article examines the reproduction of labor potential in the Republicof Karelia. Particular attention in the research is given to the effects of themain types of social and labor mobility (territorial, educational, professionaland medical). The article stems from theoretical explorations ofthis subject by Russian researchers and the results of an economic andsociological survey of the working-age population of the Karelia region.It was conducted with the participation of the author in 2012 in the threemunicipalities of the Republic of Karelia. The research surveyed 450respondents. The survey and statistical analysis of demographic datahelped to establish the information base, which allowed performing aquantitative and qualitative assessment of the reproduction of laborpotential while evaluating the impact of social and labor mobility.Ph.D. Egor Mikhel works at theInstitute of Economics, KarelianResearch Center, Russian Academyof Sciences, Petrozavodsk,Russia.Key words: reproduction of labor potential, social and labor mobility,border region, Republic of Karelia.IntroductionIn the current context of the intensification of globalmigration there is an urgent need to understandthe effects of social and labor mobility on the reproductionof labor potential in border regions of Russia.The scientific objective of the present article isto evaluate the reproduction of labor potential inthe Republic of Karelia while taking into considerationthe issue of social and labor mobility.Specific methods allow studying social and labormobility in the reproduction of labor potentialin cross-border resource-burdened areas using empiricaldata obtained through an economic and sociologicalsurvey of the working-age population inthe Republic of Karelia.Theoretical backgroundThe study of the region’s labor potential is closelyconnected with the study of the labor potential ofthe individual. It was developed to employ threeprimary approaches:• A resource-based approach, where labor potentialis understood as the capacity of humanresources;• Factor-based approach, according to whichthe labor potential is treated as a form of realizationof the personal factor of productivity;• Integral (resource-factor) approach, consideringthe labor potential as the potential ofthe labor itself (The modern concept of laborpotential 1990).The representative of the first approach, B. Genkinunderstands the potential of human labor as partof the individual’s personal potential, formed onthe basis of the inborn abilities, education, trainingand life experience. According to B. Genkin thelabor potential describes the possibility of humaninvolvement in the production and exchange of27

Siirtolaisuus-Migration 4/2013goods, so the labor potential can be treated as oneof the economic resources types (Genkin 2007).Other representatives of the resource approachequate the essence of the labor potentialconcept to the essence of the labor resources concept.Academician L. Abalkin understands the laborpotential of the region as the characteristic of a collectivelabor related to place and time. His viewsare shared by V. Kostakov and A. Popov, who consideredthe labor potential as “labor forces in theirquantitative and qualitative unity” (Kostakov andPopov 1982). By the quantitative basis of the laborpotential they mean the working-age population,and by the qualitative basis - the sex-age structure,education, professional training and social mobility(territorial and occupational). The similar approachwas adopted by G. Sergeyeva and L. Chizhova, whodefined the labor potential concept for the country,as “labor, which the society has” (Sergeyevaand Chizhova 1982).The factor-based approach is presented in theworks of A. Pankratov. He treats the labor potentialas “an integral form, which quantitatively and qualitativelycharacterizes the society ability to providethe human factor of production in accordance withthe requirements of its development in dynamics”(Pankratov 1988).The representative of the integral approach,I. Maslova, considers the labor potential of the regionas the general characteristic of quantity andquality of cumulative human abilities of differentgroups of employees. It includes the total workingagepopulation, defining the potential of their participationin socially useful activity for a given levelof development of productive forces and corporaterelations (Maslova 1987).The majority of the researchers in the structureof the labor potential reproduction focus on thequantitative and qualitative components.There is no disagreement in understanding ofthe quantitative indicators, which include the manpower,the economically active population, the employedand unemployed, the number of the working-agepopulation, etc.As for the quality indicators, the resource-basedapproach representatives consider the populationsex-age structure, the education level, professionalskills, qualification level, etc.The factor-based approach representativestend to view quality indicators of the labor potentialthrough performance motivation, work values,personal characteristics of employees, social andeconomic conditions, corporate relations, etc.The most common approach to the quantitativeand qualitative evaluation of labor potential reproductionis the analysis of labor market statistics andthe amount of labor resource in the region. However,the reproduction of the labor potential is alsoinfluenced by migration (inflow and outflow of theworking population), other types of mobility (educational,professional) as well as the population activitiesin strengthening their state of health.MethodsPeculiarities of the research methods of the mobilityrole in the labor potential reproduction ofthe region are the following: there are certain difficultiesin evaluating the migrants count (especiallyoutflow), their goals, geography, travel time,changes in the education level and state of health.In the present research the great importance is givento the economic, social and institutional factorsof social and labor mobility (Mikhel and Morozova2010).The study analyzes the data of the official statistics,the economic and sociological survey of working-agepopulation aimed at assessment of the socialand labor mobility influence on the reproductionof labor potential in the border region Karelia.The territorial quota survey included 450 units, thestatistical method, economic and sociological analysismethods were applied to the study.ResultsThe statistical population data analysis allows us toconclude that reduction in number of working-agepopulation in the Republic of Karelia is mainly dueto the natural population decrease, as well as themigration of Karelian population. The most significantprocesses are the growing death rate amongthe men of working age, which is three times higherthan the death rate of the same age women andout-flow migration of population into other regionsof Russia and abroad.28

Reproduction of Labor Potential in the Republic of Karelia (Russia)15001000According to the official statistics,the migration processesin the Republic of Karelia do notplay an important role in the laborpotential reproduction, as there isjust a slight loss of population inthe territory of the region. However,existing methods of migrationcontrol do not cover all migrants:they do not estimate the numberof school leavers entering highereducation institutions in otherregions and countries; leavingthe Republic of Karelia the youngmight not return back to the Republicafter they get a degree inthe future, which weakens the laborpotential of the territory.Along with demographic andmigration processes that affect thelabor potential reproduction of theregion there are other types of mobility(changing the level of educationand professional skills, changeof a job) and population’s actionsto improve their state of health inthe framework of positive modelsof self-preserving behavior.According to the survey conductedin the Republic of Karelia,the migratory history of theworking-age population wasidentified. Among the total population39 % have no migration experience,36 % changed residencewithin Karelia, 22 % within the RussianFederation, 3 % of the populationhave the experience of internationalmigration. This indicatesa high role of territorial mobilityof the population in the labor potentialreproduction in the region.Reasons for changing the place ofresidence are shown in Figure 2.An important result was obtainedin defining the role of the educational mobilityof the population in the labor potential reproduction:38.3 % of the population of Karelia have5000-500-1000-1500-2000Figure 1. Dynamics and geography of migration in the Republic of Karelia(Demographic Yearbook of the Republic of Karelia, 2011).educaonfamilyother reasonsin childhood2005 2006 2007 2008 2009 2010job717,20 5 10 15 20 25 30Figure 2. Reasons for change the place of residence, %.secondary - higherinial - higherinial - secondaryhigher - postgraduateinial - secondary - higher0,51,23,43,3higher education, secondary vocational education– 28.8 %, elementary professional education – 12.1 %.Figure 3 shows the educational mobility of the pop-17202513,50,0 2,0 4,0 6,0 8,0 10,0 12,0 14,0 16,0Figure 3. The educational mobility of population in Karelia, %.migraon inside Russiamigraon inside CISInternaonal migraonnet migraon29

Siirtolaisuus-Migration 4/2013ulation, reflecting the amount of steps to the finallevel of professional education.More than 20 % of the population have the growingeducational mobility, which can be attributed asthe one of the major factor of the population laborpotential reproduction.The next type of mobility is the occupationalmobility of the working population. In the last 5years 55 % of respondents did not change the mainplace of work, 39 % changed jobs once, 6 % - twotimes or more. The occupational mobility is causedby the desire to increase the income level (48 %30regular medical examinaonFigure 4. Activities of the population for supporting, strengthening andpreserving the state of health, %.706050403020100non-tradional medicine41inial & secondarydoctorsself treatmentresort treatmentno acvity28highersport46spesialist2611265 11white-collar workerEducaon Occupaon State of healthyes34managerFigure 5. "Would you like to change the job?", %.no5good5928sasfactory75of respondents) and to improveworking conditions (33 %), thelack of opportunities for self-realization(20 %) and other factors.This distribution corresponds tothe data obtained in the VologdaInstitute of Social and EconomicDevelopment of RAS in the studyof human capital and labor potentialin the Vologda region (Leonidovaet al. 2013).The state of health and themodels of self-preserving behaviorhave the particular importancein the study of the processes ofthe labor potential reproduction(Molchanova 2012). 58,9 % of populationclaimed they have a verygood state of health; 38.5 % statedit satisfactory, 2.6 % claimed it aspoor. The activities to improve thepopulation state of health are presentedin Figure 4 as the most typicalways to preserve their health.Studying the activity of the populationto improve the state of health,we revealed high frequency of methodsused to cure the diseases, includingthe forms of self-treatment.That could mean low efficiency ofthe healthcare system in the opinionof the respondents and their overestimationknowledge and skills inthe treatment of disease. Preventivemeasures are not viewed by thepopulation as necessary.In the final part of the study the intention of theworking population for the possible implementationof social and labor mobility was evaluated. Wecategorized the respondents according to their educationlevel, occupation and state of health. Figure5 shows the distribution of responses, relatedto the intentions to change the current job.Among the main reasons for changing the currentjob we identified the following: low income – 17 %,poor working conditions including interpersonal relationsin the working team – 16 %, the lack of opportunitiesfor self-realization – 9 %.

Reproduction of Labor Potential in the Republic of Karelia (Russia)Figure 6 shows the distributionof responses to the question, relatedto the identification of the needto change the professional status:to get a new profession, to learnthe related professions, to improveprofessional qualification.Graphical presentation ofthe respondents’ willingness tochange the place of residence fora perspective job within the Republicof Karelia, Russia or abroadis shown in Figure 7.Along with the low level of socialand labor mobility the study allowedto identify different groupsof the workforce. The most mobilepopulation groups are the qualifiedspecialists with higher educationand a good state of health.They tend to change the currentjob, improve their skills and occasionallymigrate to another regionof Russia or abroad more thanother groups. Less mobile are thepopulation groups with primaryand secondary professional education,employees and managers,as well as respondents with a satisfactorystate of health.70605040302010022 28inial &secondaryhigher30spesialist4 8white-collarworkerEducaon Occupaon State of healthnew professionprofessional developmentdo not knowmanagerrelated professionsFigure 6. "Do you need to change the professional status?", %.8070605040302010017inial &secondary21higher25spesialistno3 6white-collarworkerEducaon Occupaon State of healthinside Karelia inside Russia other country no do not knowmanager29good21good20sasfactory18sasfactoryConclusionsThe generated data base allowedto reveal the peculiarities of laborpotential reproduction in border resource-burdenedregion, considering the effects of differenttypes of social and labor mobility.These features of labor potential reproductionin the Republic of Karelia are caused by the institutionaltransformation of the socio-economic spacein the region, coupled with the change of industrialspecialization and social reform in the region, enhancingthe migration outflow from the territory.The foregoing results of the research lead to theconclusion that there is a decline of the labor potentialof the region, mainly due to the natural andmigration loss of population caused by unfavorableFigure 7. "Are you ready to change the place of residence for a perspectivejob?", %.tendencies in socio-economic development of theRepublic of Karelia.The results will be useful for future modelingthe labor potential reproduction in the Republicof Karelia, which will help to form the various approachesto improve the efficiency of labor potentialreproduction management in the region.BibliographyDemographic Yearbook of the Republic of Karelia(2011): Statistical Compendium. Kareliastat.Petrozavodsk, p. 99.31

Siirtolaisuus-Migration 4/2013Genkin, B. (2007): Economics and sociology of labor.7th ed.: Norma, Moscow. p. 26, 94.Kostakov, V. & Popov, A. (1982): Intensification ofuse of the labor potential. Socialist labor. No 7,p. 109.Leonidova, G., Ustinova, K., Popov, A., Panov, A.,Golovchin, M., Solovyov T., Chekmareva, E. &Shabunova, A. (editor) (2013): The problems ofpublic administration. Human capital territories:problems of formation and use: monograph. Instituteof Social and Economic Development ofRAS, Vologda. p. 131.Maslova, I. (1987): Manpower Soviet society. Questionsof the theory and methodology of thestudy. Moscow, p. 14.Mikhel, E. & Krutova, O. (2011): Migration processesin the mirror transformations: in-boundaryregions of Russia. Economic and social changes:facts, trends, forecast, No 2 (14)/2011. ISEDT,Vologda, pp. 86–96.Mikhel, E. & Morozova, T. (2010): Institutional approachto the analysis of labor emigration. Proceedingsof Petrozavodsk State University, Series:Social Sciences and Humanities. Petro-Shop, No 7 (112)/2010, p. 88–92.Molchanova, E. (2012): Medical and demographicsituation in Russia, the Republic of Karelia andFinland. Population. Moscow, No 1 (55)/2012.Pankratov, A. (1988): Management of reproductionof labor potential. Moscow State UniversityPress, Moscow. p. 56.Sergeyeva, G. & Chizhova L. (1982): Labor potentialof the country. Moscow, p. 3.The modern concept of labor potential (1990): Scientificpapers. USSR, Institute of Economics, Kiev,pp. 10–11.Stereotypioita suomalaisistaAikidoa TanskassaKun muutin Odenseen Tanskaan, menin harjoittelemaan paikalliseen aikidokerhoon. Jossain vaiheessameille opetettiin, miten hyökkääjältä otetaan veitsi pois. Ohjaaja valitsi minut hyökkääjänosaan, koska "olet suomalainen ja tiedät miten käyttää puukkoa". Minä luonnollisesti protestoinmoisia ennakkoluuloja vastaan. Ohjaaja rupesi sitten tenttaamaan minua tyyliin "olikosinulla puukko lapsena, oletko kantanut puukkoa vyössä, käytätkö puukkoa, kun olet maalla..."yms. Pakkohan minun oli vastata myöntävästi, ja ohjaaja sanoi "niinpä, useimmat tanskalaiset eivätedes tiedä miten päin puukkoa pidetään". Sitten hän lätkäisi harjoitusveitsen käteeni ja käskihyökkäämään.Krister BjörklundPohjoismaista työnjakoa AmerikoissaOlimme juuri muuttaneet Yhdysvaltoihin. Yliopistokaupunki kuhisi kansainvälistä elämää. Oli tulossaSkandinavia days – ilmeisesti jonkin suuren viikinkipäällikön kunniaksi. Sain kutsun järjestelytoimikunnankokoukseen. Vaikka me suomalaiset emme ole skandinaaveja, olimme lämpimästitervetulleita mukaan. Puheenjohtaja jakoi rutiinilla tehtäviä. Tanskalaiset hallitsivat kahvitukset,ruotsalaiset leikkisät matkamuistot ja norjalaiset erilaiset urheiluvempaimet. Sittenkatseet kääntyivät minuun, suomalaiseen tulokkaaseen. Puheenjohtaja antoi minulle luottotehtävän.”Pidä huolta jääkaappiin varastoiduista tuotteista”. En oikein saanut selvää sorttimentista.Ajattelin, että kylläpä se selviää siten itse tilaisuudessa. Kun juhlat alkoivat, istahdin jääkaapinviereen. Kurkkasin sisään. Se oli täynnä alkoholia, etupäässä ruotsalaista Absolut- ja suomalaistaFinlandia-vodkaa. Pohjoismaisessa työnjaossa suomalaisille tulivat alkoholiasiat. Aikani istuttuanijääkaapin vierellä lähdin kotiin.Ismo Söderling32

Hilja Korteen valokuva-albumien kätköistäHilja Korteen valokuva-albumienkätköistäTytti-Maaria LaineAsiasanat: Canadan Uutiset, Port Arthur, valokuvakokoelma,varakonsuli.FM Tytti-Maaria Laine on arkistoharjoittelijanaSiirtolaisuusinstituutissa.Tämän syksyn Turun kirjamessuilta Siirtolaisuusinstituuttiinhankittiin kaksi salaperäistä siirtolaisuusaiheistavalokuva-albumia. Niiden omistajasta taialkuperästä ei ollut mitään tietoa. Pintapuolisellaselailulla pystyin toteamaan vain, että suurin osavalokuvista oli otettu 1920-luvun Kanadassa ja Yhdysvalloissa.Osa kuvista liittyi Kanadassa vieläkin ilmestyväänCanadan Uutiset -nimiseen suomenkieliseensanomalehteen. Päätin kuitenkin tehdä kaikkeni,jotta albumin omistajan henkilöllisyys selviäisi.Kävin yksityiskohtaisesti läpi jokaisen kuvan ja kuvatekstinjohtolankoja etsien. Osassa kuvateksteistämainitaan kuvan henkilön etu- tai sukunimi, harvemminmolemmat. Siellä täällä vilahtaa paikannimi. Vieraitapaikannimiä piti etsiä internetin hakukonettaapuna käyttäen. Tarkan läpikäynnin jälkeen minullealkoi muodostua yleiskäsitys siitä, että useimmatkuvat sijoittuivat Kanadan Ontarioon ja YhdysvaltojenMichiganiin. Port Arthur Kanadassa oli selvästikeskiössä ja Canadan Uutisetkin sijoittuivat sinne.Albumin omisti nainen, jonka kasvot tulivat hyvintutuiksi, mutta kuvatekstinä oli aina vain ”minä”.Siitä ei ollut minulle paljon apua. Usein ”minä”esiintyi kuitenkin Erkki-nimisen miehen seurassa,ja kuvateksteissä ”minä” ja ”Erkki” olivat useinmyös ”me”. Erkin oli siis oltava naisen puoliso. Erkillevain ei tahtonut löytyä sukunimeä. Kävin läpikanadansuomalaisia listaavia luetteloita, passiluetteloita,matkustajaluetteloita ja sukututkimustietokantoja,mutta turhaan. Ei ainuttakaan sopivaa Erkkiämissään. Päätin jättää Erkin ja hänen vaimonsahetkeksi rauhaan, ja käännyin muiden albumissaesiintyvien ihmisten puoleen. Canadan Uutiset liittyivätselvästi albumin omistajaan, sillä sen konttoristaon albumeissa useita kuvia. Päätin siis tutkiaenemmän albumeista löytyviä herroja Kyrö ja Korte,jotka liittyivät Canadan Uutisten konttoria esittäviinkuviin, mutta joista mainittiin aina vain sukunimet.Nopeasti selvisi, että Korteen etunimi oliErick ja asiaa hetken tutkailtuani huomasinkin huomattavanyhdennäköisyyden Erkin ja Korteen välillä.Erick J. Korteesta ja hänen vaimostaan löytyi kuvaYrjö Raivion teoksesta Kanadansuomalaisten historiaII, mikä vahvisti olettamukseni Erickin ja ”minän”avioliitosta. Samasta teoksesta löytyi vaimollemyös etunimi.Albumien omistajaksi paljastui Ylistarossa vuonna1886 syntynyt Hilja Korte (os. Sulin), joka jo parinvuoden ikäisenä oli muuttanut vanhempiensa kanssaMichiganin Ironwoodiin. Vuonna 1908 Hilja avioituiMichiganin Calumetissa suomalaisen Erick J.Korteen kanssa. (Siirtokansan kalenteri 1938, 135).Korte oli syntynyt Turussa vuonna 1883 ja saanutsiellä koulutuksen painajan ammattiin. Muutettuaanvuonna 1903 Yhdysvaltoihin hän oli työskennellytpainajana useissa suomenkielisissä sanomalehdissä,kuten Kansan Lehdessä (Ironwood, Mich.) jaPäivälehdessä (Calumet, Mich.) (Pilli 1982, 98). Avioiduttuaannuoripari muutti vielä samana vuonnaHiljan lapsuuden maisemiin Ironwoodiin, missä molemmattyöskentelivät Auttajassa, uskonnollisessa,amerikansuomalaisen evankelisluterilaisen kansalliskirkonjulkaisemassa lehdessä. Ironwoodissa hesaivat kaksi lasta, jo vuoden ikäisenä menehtyneenMinervan, ja vuonna 1914 syntyneen Raymondin.(Siirtokansan kalenteri 1938, 134–135). Vuoden 191533

Siirtolaisuus-Migration 4/2013lopulla Erick sai kutsun Kanadaan rajan toiselle puolelle,Port Arthuriin. Siellä paikalliset kanadansuomalaisetkauppiaat suunnittelivat oman suomenkielisen,poliittisesti sitoutumattoman sanomalehdenperustamista samana vuonna konkurssiin ajautuneensosialistisen Työkansan tilalle. Varakkaanamiehenä Kortesta tuli uuden lehden, Canadan Uutisten,pääkustantaja. Neljä vuotta myöhemmin hänomisti lehden kokonaan. (Pilli 1982, 95–98). CanadanUutiset piti linjanaan vapaamielisyyttä ja itsenäisyyttä,joskin lehti sai vuonna 1930 moitteita kokoomuslaisuudestaja fasismista kommunisminvastaisistakirjoituksistaan johtuen (Raivio 1979, 417).Korteet olivat aktiivisia luterilaisen kansalliskirkonjäseniä. Port Arthurissa Erick J. Korte kuuluimyös paikallisen seurakunnan kirkkovaltuustoon.Hän saavutti nopeasti paikallisen suomalaisväestönluottamuksen. Niinpä hänet valittiin vuonna1920 Suomen eduskunnan varakonsuliksi Port Arthuriin.Korte oli myös yksi paikkakunnan tärkeimmistäsuomalaisista liikemiehistä. (Pilli 1982, 98).Hilja Korte työskenteli miehensä rinnalla. Hän toimikonttoristina sekä Auttaja-lehdessä että CanadanUutisissakin. Hilja työskenteli myös Port Arthurinkonsuliviraston kirjurina. Yli 30 vuotta hän oli myösamerikkalaisen ”Maccabees”-yhdistyksen jäsen, jaIronwoodissa asuessaan myös yhdistyksen kirjuri jarahastonhoitaja. (Siirtokansan kalenteri 1938, 135).Valokuvista päätellen hän harrasti myös aktiivisestikuorolaulua ja toimi Sininauha-järjestössä.Katsojan näkökulmasta Hilja Korteen valokuvaalbuminsivuilta löytyy onnistunut siirtolaistarina.Talonpoikaisperheen tytär köyhältä Pohjanmaaltaja nuori Turun painotalon kasvatti kohtaavat toisensamaailman toisella puolen. Amerikka suo heille lupaamansavaurauden, komean talon, auton, purjeveneenkin.Kuvat kertovat myös vahvoista perhesiteistäja suomalaisten keskinäisestä ystävyydestäkaukana kotoa. Kanadan maaseudulla ystäviä keräännytäänauttamaan heinänteossa ja perunannostossaaivan, kuten koti-Suomessakin on tehty.Konsuli ja konsulinnakaan eivät olleet liian hienojaperunannostoon. Toisaalta kuvat kertovat eristyneisyydestä.Suomalaiset näyttävät seurustelleenkeskenään, eivät muiden kansallisuuksien kanssa.Albumeista huokuu myös ikävä Suomeen. Suomessakäytiin muutaman vuoden välein, ja siellä asuviinsukulaisiin sekä ystäviin oltiin yhteydessä vuosikymmenestätoiseen. Lopulta veto takaisin kotiin ylittiKanadassa asumisen edut. Erick J. Korte myi CanadanUutiset vuonna 1930. Vuonna 1932 koko perhemuutti takaisin Suomeen, missä he asettuivat asumaanErickin vanhaan kotikaupunkiin Turkuun.LähteetPilli, Arja (1982): The Finnish-language Press inCanada, 1901-1939. A Study in the History of EthnicJournalism. Institute of Migration, Turku.Raivio, Yrjö (1979): Kanadansuomalaisten historiaII. Canadan Suomalainen Historiaseura. Sudbury,Ontario, Kanada.Siirtokansan kalenteri ja raittiuskansan vuosikirja1938. Kust. Carl H. Salminen, Duluth, Minnesota.Canadan Uutisten konttorissa takarivissä toimittajatLauri Maunu ja M. Skarra. Edessä istumassa Hilja ja ErickJ. Korte. Kuva: Siirtolaisuusinstituutti.Canadan Uutisten ja Suomen varakonsuliviraston konttoriPort Arthurissa (Ont., Kanada). Kuva: Siirtolaisuusinstituutti.34

Spirit of Finland Stands Quietly and ProudlySpirit of Finland Stands Quietly andProudlyLasse O. HiltunenKeywords: Finland, USA, immigrants, heritage, museum,sculpture.Lasse Hiltunen, President FHM,Webmaster FHM, Informationofficer FHM.The Spirit of Finland is tangible piece of aluminum,but by its formation it shows S’s: Suomi, Sisu, Swan,Sibelius, Sun, and of course, Sauna. These are someof the intangibles that the Finnish Heritage Museum’snew sculpture invokes. The new, recentlyinstalled, 14 foot abstract aluminum piece gracesthe front of the Museum on High Street in FairportHarbor, Ohio.During Fairport Harbor’s yearly Community Dayscelebration, the Finnish Heritage Museum dedicatedthe Spirit of Finland sculpture. The dedication/celebrationhad two distinct segments. The first tookplace in Veterans Memorial Park in Fairport Harbor.Beginning at 1o’clock Lasse Hiltunen, President ofthe Museum, gave a welcoming announcement inboth Finnish and English to the spectators. That wasfollowed by keyboardist Heikki Perttu’s renditionsof “God Bless America” and, of course, “Maamme”.Hiltunen then introduced the keynote speaker,Dr. Peter Lillback, the President of the WestminsterTheological Seminary. He spoke of the spiritof people as it relates to their own well-being andto the groups of people who exhibit that spirit. Nospeech about Finns could go on very long withoutmention of Sisu, and Dr. Lillback highlighted thatword. He spoke of Fairport Harbor and its uniqueplace in Ohio history and of the Finnish forces whocontributed so much to Fairport’s development.Lillback challenged the Fairport Finns to continueto contribute to the development of NortheasternOhio, since this year is the 375th anniversary of thelanding of Finns in the United States.After Dr. Lillback’s speech, the Finnish contingentassembled in the south-west corner of the parkin preparation for a short, one block march downthe middle of Third Street to the museum. Severalpeople came dressed in their Finnish nationality costumes,which made for a very colorful sight.At 2 o’clock, to open the second half of thecelebration, Master of ceremonies Lasse Hiltunengave the welcoming address at the Museum. Herecognized the front row dignitaries. These includedHeikki Penttila, architect; Rev. Dr. Peter Lillback;Rev. Hannu Vepsalainen and his wife Leena; TerryVale, President and CEO of Harbor Roofing; Artistand Sculptor, Ken Valimaki and his wife Lin; Rev.Pentti Maki, chairman of the sculpture committeeand his wife Leena; and Ken Quiggle, Vice Presidentof the Finnish Heritage Museum.The Rev. Pentti Maki led the invocation followedby introductions of the sculpture committeemembers who have been laboring furiously for thepast six months. Serving on that committee wereKen Quiggle, Ailiin Andrews, Linda McAdams, SharonMackey, Lasse Hiltunen, Jovette Hiltunen, LindaPenttila, Heikki Penttila, and Tim Hadden.Hiltunen acknowledged the corporate and organizationsponsors who contributed greatly tothe project. They are the Finlandia Foundation,the Knights and Ladies of Kaleva, Harbor RoofingInc., and Osborne Inc. Additionally, Hiltunenacknowledged the anonymous matching gift of$10,000.00 which was instrumental in realizingthe sculpture.35

Siirtolaisuus-Migration 4/2013Ken Valimaki (picture above) spoke of the complexitiesof producing the actual sculpture itself. Herelated that he chose Aluminum 50/52, which hasa high tensile strength, but is still malleable. Usingfive by ten, 3/16 inch thick aluminum sheets, Valimakiemployed a CNC plasma cutter and a metalroller to shape each separate piece. Those pieceswere then tack welded together to form a “leaflike”form. Those welds later were re-enforcedwith stitch welding, covering the entire joint with aMIG weld. Each leaf form was also highly polishedon the outside-facing surfaces, while the inside-facingsurfaces received only a brush technique. All theleading edges were treated with a grinder to assurea visually pleasant and artistic brim.After consultation with the committee, a“wave” suggesting Finnish waters, and the “sun”were added to the sculpture. Those two forms arefound in the base, with the wave gently curving infront, while the sun brightens the left side with itshigher arch. The welding was accomplished by theValimaki’s Columbus studio team of Mike Liscano,Bob DeStefano, and Kin Yu. And now, the momentof anticipation arrived. Chairman Pentti Maki andArtist Ken Valimaki directed the cover to be removedto unveil the sculpture. An audible sigh andsustained applause followed.Closing comments were delivered by Vice PresidentKen Quiggle, who thanked all for participatingand invited people to join us in the work of keepingour heritage alive. Near the base of the sculpturea round blue table with cups of blue sand satthroughout the ceremony. Ken explained that thesand was for each participant to pour into the bottomof the sculpture atop the white sand alreadysurrounding the sculpture. The blue sand stood foreach person’s family member. Charles A. Hilston, afamily member of the original Fairport Finns, camefrom Minnesota to witness the unveiling and tookpart in the blue sand pouring.The idea for a sculpture came about when KenValimaki offered to design a sculpture for the FinnishHeritage Museum. Ken is a 1955 graduate of FairportHarding high school in Fairport Harbor. This offercame during the summer of 2007 but the idealay dormant until May of 2012, when Rev. Maki introducedthe idea of erecting a second monument.That provided the catalyst for Heikki Penttila toresurrect it and resubmit the idea to Valimaki. Therevitalized idea took the forms of paper models,which were presented to a committee that agreedto look into the project. At that time no one on thecommittee had any idea how wonderful the actualsculpture was to become.After much discussion and good-natured banteringabout which paper model would best serveour interests, one was chosen. The group also discussedwhere the sculpture was to be placed. Optionsincluded the Finn Hollow Park to the southof the museum building or directly in front of themuseum. After much discussion, the front of themuseum was chosen so the sculpture would serveas a focal point for the museum. A problem associatedwith that choice was that there is very littleroom between the front of the museum and theroad. However, through careful design and calculations,it was decided that it could be done. Therewere many consultations between artist and architect.The placement was critical and had importantramifications. The sculpture would stand in front ofthe museum’s massive window, and could be seenfrom both the outside of the building and the insideof the main display area. It would serve as an eyecatchingfocal point to the museum building.The concept to place the sculpture in front ofthe museum was embraced by the membershipand received approval from the Fairport Harbor VillageCouncil. Letters of support also were receivedfrom Fairport Harbor Village officials including May-36

Spirit of Finland Stands Quietly and Proudlyor Tim Manross, Superintendentof the schools DomenicPaolo, and our neighbor museumto the north, the FairportHarbor Lighthouse and MarineMuseum and its President,Dan Maxson. The project alsohad to clear the legal hoopsof accurate drawings, buildingpermits, zoning permits, andclearances from all the appropriateagencies.The sculpture has beennamed Spirit of Finland. In abroader sense, its purposeis to honor the innumerableachievements of Finnish immigrantswho came, and will continueto come, to the UnitedStates; and through their resilience, persistence andendurance have left a lasting legacy of which successivegenerations of Finnish Americans can be proud.Ken Valimaki summed up the experience: “Iwas impressed with the dedication of your members,their innovation and creativity to support theproject. Everything from preparing the brochure,the website with the pictures showing the progressof the sculpture, the design of the wall architecture,the building of the base, the design of the tee shirts,the community parading from the park to the viewingarea, and the children adding the blue sand tothe base was special."After thinking of the day I’ve got to thank everyoneagain because nothing compares. I’ve donesculptures for Ohio Aerospace in Cleveland, WrightState University, and the National Education Associationin Washington, D.C. with large groups that includedstaff, architects and students. These groupswere all wonderful, but can’t surpass the Spirit ofFinland committee. Doing a sculpture for a museumin Fairport that honors Finnish immigrants anddescendants, including my parents, was a once in alifetime project for me. There were wonderful peoplewho came to say hello – some knew my parents,others knew me. It was something I’ll never forget.”The committee also had to tackle the importantand daunting task of fundraising. The sculptureoriginally was estimated to cost $20,000, but thatprice tag expanded to closer to $30,000. The fundscould not come from Museum coffers and had tobe raised outside of activities usually done by theMuseum. With this daunting task the committeerolled up its sleeves and began work. A real shotin the arm came when an anonymous donor choseto match funds up to $10,000. Incredibly, that sumwas quickly reached. However, other issues rearedtheir ugly heads and had to be solved. Those includedadditional costs for materials associatedwith the base of the sculpture, lighting, securitycameras, and a plaque which was to be installed tohonor our donors.For additional information, please consult the FHM website:www.finnishheritagemuseum.org.A story was also presented in the local paper, the News-Herald found here:www.news-herald.com/general-news/20130916/finnish-heritage-museum-unveils-spirit-of-finland-sculpture-in-fairport-harborAnyone wishing to donate to the museum is invited to do so. Contact the museum through the website.The Spirit still needs lighting to illuminate it at night.37

Siirtolaisuus-Migration 4/2013”Ne jyrää meitin” – Siirtolaisuusriesana ja rikkautenaIsmo SöderlingAsiasanat: Suomi, siirtolaisuus, maahanmuutto,työvoima.Ismo Söderling on Siirtolaisuusinstituutinjohtaja. Artikkeli on julkaistualun perin OP-Pohjolan Chydeniuslehdennumerossa 3/2013.”Ne jyrää meitin”, on tuttu lause Väinö Linnan Tuntemattomastasotilaasta. Pakokauhuiset sotilaatrauhoittuivat vasta vänrikki Koskelan isällisestähuolenpidosta. Hieman samanlaisen vaikutelmanantaa nykyinen maahanmuuttokeskustelumme.Yksittäisistä romanialaisista kerjäläisistä uutisoidaanlehdistössä sivukaupalla. Samoin tulli ja rajavartiostomielellään raportoivat, jos ne saavat kiinnimuutaman paperittoman maahanpyrkijän rajoillamme.Sen sijaan muuttoliikkeen positiivisistavaikutuksista ”hehkutellaan” harvemmin. Syytä olisi,onhan Suomen teollistumisen taustalla aikanaanolleet ulkomaiset yrittäjät.Yksittäisten uutisointien tulvassa on unohtunut,että maassamme asuu jo neljännesmiljoonamaahanmuuttajaa, noin 4 % väestöstämme. Maahanmuuttajataustaisiatyöntekijöitä on työmarkkinoillammejo enemmän kuin maatalousyrittäjiä. Jouseita vuosia on puhuttu globalisaatiosta – maapalloistumisesta– ja sen mukanaan tuomista väestönliikkumisista. Kyseessä on näköharha. Moderninajan ensimmäiset globaalit muuttoliikkeetosana taloudellista kasvua tapahtuivat 1800-luvulla.Eurooppa alkoi ylikansoittua, sotia käytiin ja uskonriitojaylläpidettiin. Yhdysvallat tarjosi toimivanvaihtoehdon Euroopan työntävien ja Yhdysvaltojenvetävien tekijöiden kohdatessa samaan aikaan.Kun laivat ja laivalinjat kehittyivät, väki liikkui. Suomisijaitsi Euroopan reuna-alueilla, ja tänne ”Ameriikan”kuume tuli jälkijunassa. Kun meiltä muutot alkoivat1880-luvulla, ei Yhdysvalloissa ollut enää vapaitafarmimaita – suomalaisten kohtalona olivatrankat metsä- ja kaivostyöt. Tämä taas oli taustanasille, että suomalaiset radikalisoituivat Amerikoissa.Painekattilateoria toimi myös käytännössä: kunaikansa hiillostetaan, niin painetta syntyy. Myös tänäpäivänä.Nykymaailmassa tilanne on pysynyt paljolti samanlaisena:muuttopainetta on kehitysmaista, toisaaltaläntisissä maissa on enenevässä määrin kysyntääulkomaiselle työvoimalle. Laiva- ja lentoreittejäon maailma pullollaan, joten työvoiman kysynnänja tarjonnan kohtaamiselle ei ole liikenteellisiäesteitä. Sen sijaan esteitä on asennepuolella.Ulkomaisen työvoiman kysyntään vaikuttaa paljoltiväestön ikääntyminen. Tästä Suomi käynee esimerkistä:suuret ikäluokat ovat hyvää vauhtia eläköitymässä,eli hoivan tarve kasvaa maassamme lähivuosinavoimakkaasti. Toisaalta ikäluokkien pienenemisestäjohtuen työvoiman tarjonta väheneeabsoluuttisesti. Onkin laskettu, että mikäli aiommekotimaisin voimin hoitaa ikääntyvän väestön, merkinneese vuonna 2020 sitä, että lähes puolet työikääntulevista naisista hakeutuisi hoitoalalle (mikälinaisia on tuolloin hoitajissa sama suhde kuin nykyisin).Yhtälö ei toimi. Omaishoitajuuskaan ei lisäänny,jos kantaväestön työllisyysasteeseen on nostopainetta,samoin työuran pidentämiseen. Maammekorkeasta työttömyydestä erityisesti nuortenkohdalla pitää olla huolissaan. Kokemus on kuitenkinosoittanut, etteivät määrättyihin työvoimatarpeisiinliittyvät kapeikot tahdo poistua työttömyyttävähentämällä. Tällöin työvoiman kysyntä ja tarjontaeivät kohtaa. Suomi ei selviä ilman uusia maahanmuuttajia.38

”Ne jyrää meitin” – Siirtolaisuus riesana ja rikkautenaSuomi ja maahanmuuttajaväestö vuonna2050 – ennustetarkasteluTilastokeskuksen uusimman väestöennusteen mukaanmaamme väkiluku olisi vuonna 2050 noin 6.1miljoonaa. Väkimäärämme ei siis ole laskusuunnassa.Ikääntyminen on tosin nopeaa, sillä 80+ -väestömmeosuus kolminkertaistuu tulevina vuosina.Mikäli Suomi ei saisi muuttovoittoa ollenkaan, jäisiväkilukumme vuonna 2050 alle nykyisen tason, siisvähenisi. Olemme siten väestönkasvun osalta selkeästiriippuvaisia muuttovoitosta. Tilastokeskuskäytti ennusteessaan varsin varovaisia ennusteparametreja.Ennusteessa vuosittainen muuttovoittooli 17 000 henkeä. Luku on alimitoitettu, sillä joennustevuonna 2012 maamme sai kyseisen määränmuuttovoittoa. Niinpä suurempi eli 25 000 hengenvuosittainen muuttovoitto (vuodesta 2030 eteenpäin30 000) merkitsisi Suomen väkiluvun kasvavan6.7 miljoonaan. Siten maahanmuuton lisääntyminennykyisestä noin 50 %:lla kasvattaisi väkilukuammevuoteen 2050 mennessä noin 1.3 miljoonalla. Tilastokeskuksenperusennusteeseen verrattuna lukuon lähes kaksinkertainen.Asenteet ovat kovia myös tulevien päättäjienkeskuudessaSiirtolaisuusinstituutti julkisti syyskuun alussa etnobarometrin,jossa selvitettiin korkeakouluopiskelijoidenmaahanmuuttoasenteita. Nykypäivänopiskelijat ovat tulevia päättäjiämme 10–20 vuodenkuluttua. Siksi on tärkeää kartoittaa heidän asenneilmapiiriään.Vastauksia saatiin yli 14 000 opiskelijalta.Vastaajista n. 1 100 oli ulkomailta. Tulokset olivatosin rohkaisevia – osin masentavia.Työvoiman maahanmuuttoon suhtaudutaansuopeammin kuin pakolaisten tuloon. Opiskelijoistapuolet olisi lisäämässä työntekijöiden maahanmuuttoa,sen sijaan vain kolmannes olisi lisäämässäpakolaisuutta Suomeen. Ero sukupuolten välilläon selkeä: naiset suhtautuvat yleensäkin maahanmuuttoonselvästi suopeammin kuin miehet. Ero oliselkeä erityisesti suhtautumisessa pakolaisuuteen.Toisaalta yliopistolaisten asenteet olivat myötämielisempiäkuin ammattikorkeakoululaisten. Yllättävääkyllä, ulkomaalaiset opiskelijatkin suhtautuivatsuhteellisen nihkeästi maahanmuuttoon, erityisestiSuomen pakolaispolitiikkaan. Eräs Venäjällä syntynytopiskelija kirjoitti avovastauksessaan:”I would like to see more communication betweenFinnish people and immigrants. I would alsolike to see a higher educational level of the immigrants”.Asenteidensa perusteella opiskelijat voidaan jakaaviiteen ryhmään. Suurimman ryhmän muodostavattotaalipositiiviset, heihin kuuluu kolmannesvastaajista. Ryhmään kuuluvista suurin osa on naisia,samoin näillä positiivisilla on paljon ulkomaisiaystäviä ja ulkomaisia vierailuja. Voidaankin sanoa,että ns. kontaktihypoteesi osoittaa voimansa. Toistaääripäätä edustavat totaalikielteiset, jotka eivätnäe maahanmuutossa juuri mitään hyvää. Tähänryhmään kuuluu 12 % vastaajista. Ryhmään kuuluvatolivat etupäässä miehiä ja ammattikorkeakoululaisia.Kielteisten opiskelijoiden vanhempien koulutustaustaon aineiston alhaisin, toisaalta kansainvälisetystävät tai kokemukset myös puuttuvat. Perussuomalaisiaäänestäneistä opiskelijoista puoletkuuluu tähän ryhmään. Totaalikielteisiin kuuluvateivät ujostele väläyttää myöskään ns. väkivaltakorttia:”Nykymallilla jatkaminen ei ole missään mielessäjärkevä ratkaisu, ellemme halua kokea Ruotsin jaNorjan tavoin omia versioitamme asutuskeskuksiiniskevistä Breivikeistä ja jihadisti-itsemurhapommittajista…”.Mitä siis teemme?Suomi kansainvälistyy vääjäämättä. Kotoutumisenja integroinnin puolesta pitää ponnistella. Ei ole kenellekäänkunniaksi – varsinkaan viranomaisille –että maahanmuuttajat joutuvat odottamaan kielikoulutustapahimmillaan vuosia. Kielen hallintaon edellytys työn saannille. Vastaavasti työ on taasedellytys integroitumiselle ja menestykselliselleuussuomalaisuudelle.Suomessa on myös menestystarinoita, joistavoimme ottaa oppia. Siirtolaisuusinstituutissa julkaistiinkeväällä 2013 tutkimus Närpiön kaupunginonnistuneesta maahanmuuttopolitiikasta. Kaupunkion suomalaisen puutarhaviljelyn keskus, sielläon siis yrittäjyysperinnettä. Toisaalta sekä yrittä-39

Siirtolaisuus-Migration 4/2013jät, viranomaiset että luottamushenkilöt ovat tottuneetyhteispeliin. Kasvitarhoilla tarvittavaa työvoimaaei ole saatu naapurikunnista, liekö kielimuuriollut esteenä. Työvoimaa on haettu Balkanin alueelta.Tulijoista on moni ryhtynyt aikaa myöten yrittäjäksi.Tärkeintä on ollut kuitenkin kuntalaisten positiivinenasenne: tulijoista ja heidän taustoistaanon tiedotettu hyvissä ajoin. Toisaalta kunta on etukäteenvarannut asunnot, päivähoitopaikat ja koulupaikattarpeen mukaan. Tärkeää on myös se, ettätulijat nähdään perheinä, ei yksittäisenä työvoimana.Kun perhe voi hyvin, työkin sujuu. Kaiken lisäksisujuvalla Närpiön murteella ruotsiksi.Vierailu instituutissaAustralian suurlähettiläs Gerald Thomson vieraili Siirtolaisuusinstituutissa19.9.2013. Parituntinen keskustelutuokio vierähti kuin siivilläeri osapuolten kertoessa omien maidensa keskeisistä siirtolaisuuteenliittyvistä ominaispiirteistä. Suurlähettiläs Thomson olierityisen kiinnostunut maamme kotouttamispolitiikasta. Samoininkeriläiset ja heidän taustansa oli hänelle tuntematon pala maammeväestöhistoriaa.Suurlähettiläs Thomson totesi omalta osaltaan, että Australianhallitusten (sekä työväenpuolueen että konservatiivien johtamien)tiukka asenne venepakolaisiin on saanut hänen mielestään turhannegatiivista julkisuutta maailmalla. Hänen mukaansa viiden viimeisenvuoden aikana yli 1 000 maahanyrittäjää on hukkunut matkallaan.Perimmiltään kyse on yksinkertaisesti ihmisten turvallisuudesta. Toisaalta matkat maksavatnoin 10 000 dollaria henkeä kohden. Tämä taas on kytköksissä rikollisuuteen, jota heeivät halua tukea sallimalla maahantuloa. Thomson kysyikin varsin mielenkiintoisesti, että”miksi he eivät investoi tuota 10 000 dollaria omaan maahansa – siellähän se on iso raha”.Varsin hyvä kysymys sinällään. Toisaalta hän totesi, että YK:n kautta Australia ottaa vuosittain20 000 – 30 000 pakolaista. Luku on maailman suurimpia.Huomattava muuttosyy Australiaan on opiskelu – ja korkeakoulutuksesta maassa joudutaanmaksamaan. Koulutus on myös Australiale melkoinen tulolähde, sillä se on kolmanneksitärkein vientituote. Australian hallituksen aktiiviseen opiskelijoiden kutsumismenettelyynvoi tutustua nettisivuilla osoitteessa http://www.studyinaustralia.gov.au/Koulutus on tasokasta, mutta myös hintavaa. Maisteritutkinnon suorittajalle lukukausimaksuon n. 20 000 – 30 000 dollaria. Siitä huolimatta pyrkijöitä on miljoonittain. Suomessaopiskelu on lähes ilmaista, mutta painetta ei tässä suhteessa ole rajoillamme – mikähän tässämättää?Suurlähettiläs Thomsonin kanssa sovittiin yhteisyöstä. Australia näyttää monessa suhteessatietä siirtolaisuuden käytännöissä. Jatkossa on tarkoitus kutsua suurlähettiläs Siirtolaisuusinstituuttiinesitelmöimään Australian nykyisestä ja tulevasta siirtolaisuuspolitiikasta.Ismo Söderling40

Aluepäällikön palstaMetsämarjanpoimijat – työntekijöitä vaiihmiskaupan uhreja?Markku MattilaAsiasanat: Ihmiskauppa, riisto, marjanpoiminta,Suomi, Thaimaa, elanto.Tänäkin kesänä Suomessa työskenteli ulkomaisiametsämarjanpoimijoita. Erään marjoja ostavan yrittäjänja thaimaalaisten marjanpoimijoiden keskensyntyi riita, jota saimme tiedotusvälineistä seurata.Riidan ydin oli ansioiden pienuus. Se puolestaanjohtui huonosta marjavuodesta (yrittäjän kanta) taipoimijoille osoitetuista kelvottomista marjamaista(poimijoiden kanta), tai poimijoiden laiskuudesta(yrittäjä) tai huijauksesta (poimijat). Riidan kärjistyessäpanokset kovenivat. Poimijoiden värväämistäalettiin kuvata jopa ihmiskaupaksi.Poimijat tulevat Suomeen turistiviisumilla. Lyhytkestoiseenmetsämarjanpoimintaan ei tarvitatyölupaa, vaan jokamiehenoikeuden perusteellapoimitaan aitoa ”jumalan viljaa”. Poimijat eivät oletyösuhteessa yrittäjään. He eivät myy suomalaisellemarjayrittäjälle työpanostaan, vaan tuottavat hänentarvitsemaansa raaka-ainetta. Poimijalle maksetaanpoimituista kiloista, ei tehdyistä työtunneista.Tiedotusvälineiden mukaan marjanpoimijoitavärvätään kertomalla heille Suomessa marjanpoiminnallasaatavista tuloista. Nämä tulot ovat moninkertaisetthaimaalaiseen tulotasoon nähden.Tuloja tosin pienentää se, että poimija maksaa itsematkansa, yleensä velalla. Perillä työmaallaan hänmaksaa suomalaiselle marjayrittäjälle korvaustamajoituksesta, ruuasta, paikallisesta kuljetuksestaynnä muusta. Lehdessä julkaistun mallilaskelmanmukaan poimija poimii 4 500 kiloa marjoja ja saa siitämarjayritykseltä 5 400 euroa. Poimijan maksamatkulut vievät yli 60 prosenttia marjoista maksetustarahasta. Ellei marjoja jostain syystä tule, kuluton kuitenkin maksettava. Pahimmillaan poimijantulot eivät riitä kulujen maksuun, vaan velan maksaakseenhänen on otettava uutta velkaa.Tässä systeemissä kaikki yrittämisen kulut ja riskiton ulkoistettu poimijoiden kannettavaksi. Poimitaanmetsämarjoja, joiden kasvattamiseen marjayrittäjälläei ole osaa, ei arpaa. Värvätyt poimijatovat lehtijutuista päätellen täysin ostajaosapuolenholhouksessa, ohjauksessa ja kontrollissa. Tämä eiole tasaveroinen liikesuhde, jossa ”marjanpoimintayrittäjä”myy tuotettaan vapailla markkinoilla sitäjatkojalostavalle marjayrittäjälle. Tämä ei myöskäänole tilanne, jossa ”marjanpoimintatyöläinen”myy työvoimaansa marjayrittäjälle. Tilanne muistuttaaamerikansuomalaisten siirtolaisten oloja 150vuotta sitten.Tästä näkökulmasta puheet ihmiskaupasta tulevatymmärrettävämmiksi. Mieleen tulee, että sellainenjärjestelmä, jossa köyhemmästä maasta tulevatyöntekijä maksaa työnantajalle matkasta, asunnosta,ruuasta ynnä muista kuluista, on kyllä toisaallakäytössä. Esimerkiksi Nigeriasta tulee Italiaantyttöjä töihin. Perillä heille esitetään lasku matkakuluistaja ylöspitokuluista. Lasku on niin suuri,että velka sen kun kertyy ja isonee, ei vähene. Asiaankuuluu, että työ on jotain muuta, kuin mistä alkujaanon ollut puhetta.Vaikka edellä kuvattu ja marjanpoiminta eivättietenkään ole millään tavalla sama asia, on systeemeissäniin paljon samoja piirteitä, että ihmiskauppatulee väistämättä mieleen. Vastaavalla kannallaon ollut myös Suomen syyttäjänvirasto. Eräs työnjohtajavärväsi maanmiehiään töihin. Työhön tulijatmaksoivat itse lentolippunsa. Sitä varten he olivatjoutuneet myymään omaisuuttaan ja ottamaan lainaa.Heitä oli laskutettu myös ylläpidosta. Työnjohtajankatsottiin johtaneen työhön tulijoita harhaansekä palkan että muiden olojen osalta. Tuomio tuli41

Aluepäällikön palstatörkeästä kiskonnasta. Syytteet ihmiskaupasta hylättiin.Ero marjanpoimintaan oli ilmeisestikin työsuhteensyntyminen.Kaiken yrittämisen riskin ulkoistaminen köyhemmästämaasta tulevan poimijan kannettavaksion näemmä mahdollista, mutta onko se moraalisestikestävää? Bisneksessä nimittäin kaikki mahdollinenei ole sallittua, vaan siinäkin täytyisi toimiasääntöjen tai etiikan mukaan. Esimerkiksi huumekauppaon tuottavaa bisnestä, mutta laitonta. Kilpailustaja kilpailijoista voi päästä vaikkapa uhkailemallatai vieläkin räväkimmillä toimilla. Sekin on laitonta.Marjabisneksessä on piirteitä, jotka tuovatmieleen riiston, heikommassa asemassa olevan hyväksikäytön,jopa orjatyön. Laskennalliset tuntipalkatjäävät alle kaikkien suomalaisten minimien, työpäivienpituudella ei ole ylärajaa, eikä sesonkityössävapaapäiviä tunneta.Ruotsissa on käytössä järjestelmä, jossa metsämarjanpoimijattulevat maahan työviisumilla jaheille taataan minimitulot. Suomalainen marjayrittäjäei kuitenkaan lämpene tälle käytännölle. Hänenmukaansa ”Suomessa on tällä hetkellä maailmanparas systeemi ja win-win-tilanne”. Henkilökohtaisestiepäilen, olisiko thaimaalainen marjanpoimijaaivan tätä mieltä saadessaan vertailla Ruotsinja Suomen tilannetta.Ruotsin käytäntökään ei ole ongelmaton. Seon luonut kahdenlaiset ”poimintatyömarkkinat”.Työviisumilla työskentelevien ohella marjoja poimiimyös joukko turistiviisumilla maassa olevia, joitaminimitulo ei koske. Lisäksi heikkoina marjavuosinatulee ongelmia, koska poimijoiden kulut ovatvakiot, mutta tulot riippuvat marjavuodesta. Tänävuonna Ruotsissa oli vastaavanlainen poimijoiden”kapina” kuin Suomessakin. Syytkin olivat samat:luvattua huonommat ansiot. Myös Ruotsissa, kutenSuomessakin, on tutkittu mikä osuus ”vääräänkäsitykseen” ansiotasosta on rekrytoinnin hoitaneellaulkomaisella firmalla.Viralliset tahot ovat heränneet alan ongelmiin.Thaimaan työministeriö aikoo jatkossa rajoittaaSuomeen ja Ruotsiin pyrkivien poimijoiden määrää.Tavoitteena on, että vähemmät poimijat eivät joudukilpailemaan marjoista eli ansioista ja näin myössovitut palkat maksetaan. Oma työ- ja elinkeinoministeriömmepuolestaan teettää metsämarjanpoiminnannykytilaa ja siihen liittyviä epäkohtia selvittävänraportin. Asiakirja julkaistaan ensi helmikuunloppuun mennessä.Marjanpoiminta on tyyppiesimerkki globalisaatiosta.Työvoima on liikkuvaa ja työn ostajan intression minimoida työn hinta. Globaalissa maailmassatämän kaltainen toiminta on mahdollista, ja senmukanaan tuomiin ongelmiin on syytä jatkossakinvarautua.Lopuksi haluan erityisesti korostaa, että kärjekkyydestäänhuolimatta kirjoitukseni kärki ei olesuunnattu suomalaista rehtiä yrittäjää ja yritystoimintaavastaan. Nykyinen marjanpoimittamiskäytäntösisältää kuitenkin sellaisia piirteitä, jotka ovatarveluttavia. Toivottavasti ensi kesänä pelisäännötovat reilummat.LähteetGöteborgs-Postenin sivustolle koottu uutisaineistoRuotsin metsämarjanpoimijoista. http://www.gp.se/nyheter/1.421211, luettu 11.11.2013.Kiskonta toi vankeutta kasvihuoneiden työnjohtajalle.http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/542400/Kiskonta+toi+vankeutta+kasvihuoneiden+tyonjohtajalle, luettu 11.11.2013.Maragnani Laura & Aikpitanyi, Isoke (2012): Musta,kaunis ja kaupan: Euroopan uudet orjat. Helsinki:Into.Marja-ala elää halpatyöllä. Helsingin Sanomat19.9.2013, A8–A9.Thaipoimijoiden määrää rajoitetaan ensi vuonna.http://www.hameensanomat.fi/uutiset/kotimaa/244630-lehti-thaipoimijoiden-maaraa-rajoitetaan-ensi-vuonna,9.10.2013, luettu8.11.2013.Ulkomaalaisten metsämarjanpoimijoiden olosuhteetselvitetään. http://www.tem.fi/tyo/tiedotteet_tyo?89506_m=111986.luettu 8.11.2013.42

Informaatikon palstaNaiset, jotka muuttivatLilli KojoHellman, Sonja (toim.):Naiset ilman maata:viisitoista kertomusta.Like, Helsinki 2013. 172 s.ISBN: 978-952-01-0906-6Väntänen, Terttu (toim.):Elämäni ja maailmani:naisten elämäntarinoita1930-luvulta tähän päivään.Lestijärven kotiseutuyhdistysry., Lestijärvi 2013. 201 s.ISBN: 978-952-93-2871-0Tänä syksynä Siirtolaisuusinstituutinkirjastoonon hankittu kaksivuoden aikana ilmestynyttänaisten elämäntarinoihinja muuttoliikkeeseenliittyvää teosta.Niiden kertomuksialukiessa saa mielenkiintoisenkuvan muuttoliikkeidenhistorianja nykypäivän eroistaja yhteneväisyyksistänaisnäkökulmasta.Sonja Hellmanin Naisetilman maata: viisitoistakertomusta sisältäänimensä mukaisestiviidentoista Suomeenmuuttaneen musliminaisenkokemuksiamaahanmuutosta jaasumisesta Suomessa.Teos on kirjoitettu alunperin ruotsiksi 2012 jakäännetty tänä vuon-na. Hellmanin haastattelemat naiset kertovat välillähyvin suorasukaisestikin muuttoa edeltäneistä toiveistaanja Suomessa kohtaamastaan todellisuudesta.Monelle Suomi näyttäytyy hyvänä paikkana suomalaisille,mutta he kokevat itse jäävänsä yhteiskunnanulkopuolelle ja kaipuu vanhaan kotimaahan voiolla kova.Terttu Väntäsen toimittama Elämäni ja maailmani:naisten elämäntarinoita 1930-luvulta tähän päiväänjulkaistiin lokakuussa. Teoksessa naiset Suomesta,Virosta, Venäjältä ja Serbiasta kertovat elä-mästään. Joillekin heistä muutto oli seurausta sodanaiheuttamasta pakosta, jotkut muuttivat saadakseentöitä ja uusia kokemuksia, joskus vain Suomensisällä. Tarinoissa tulevat ilmi muutokset naisenroolissa eri vuosikymmeninä ja myös eri maissa.Näiden teosten naisilla on paljon yhteistä. Muutonsyyt ovat samanlaisia: sota, työ tai avioliitto. Uuteenasuinpaikkaan asettuminen on voinut olla hankalaa,sillä erityisesti kielitaidon puute asettaa rajoituksiasosiaalisille kontakteille. Naiset ovat ikävöineetentistä kotimaataan ja sinne jääneistä sukulaisiaja vanhassa maassa on vierailtu yhtä ahkerastiniin Ruotsista Suomeen kuin Suomesta Irakiinkin.Uuteen maahan muuttaneet naiset ovat ihastelleetmaan parempaa elintasoa ja monia mahdollisuuksia.Erojakin toki löytyy. Elämäni ja maailmani –teoksennaisista suurin osa on jo hieman vanhempia jahe tarkastelevat vaiheitaan seesteisemmin. Maahanmuuttajat,teoksessa Naiset ilman maata, taasovat vielä rakentamassa elämäänsä Suomeen ja sopeutumisenvaikeudet ovat ajankohtaisia. Myöserot kulttuurissa, pukeutumisessa, ruokavaliossaja uskonnossa ovat heidän kohdallaan suuremmat.Eniten heitä paina yksinäisyyden tunne, sillä kotimaassaanhe olivat tottuneet paljon laajempiin tuttavapiireihinja tiheämpään kanssakäymiseen.Muutto on aina elämänmuutos, tapahtui sesitten maan sisällä tai sen rajojen yli. Joskus se onsuunniteltu ja joskus pakon sanelema. Muuton syytvoivat vaikuttaa muuttajan mahdollisuuksiin sopeutuauuteen paikkaan. Naiset ottavat usein vastuulleenperheen arkielämän järjestämisen, muttasekin vaatii ympäröivän yhteiskunnan tuntemusta,kontakteja ja kielitaitoa. Voimaannuttavia kokemuksiavoi löytyä esimerkiksi siitä, kun kykeneekommunikoimaan lapsensa opettajan kanssa uudenmaan kielellä.43

Arkistonhoitajan palstaVastaanotettu arkisto- ja museomateriaalitoukokuusta lokakuuhun 2013Jarno HeiniläKahden Kalevala-aiheisen musikaalin käsikirjoituksetja nuotit. The Sampo (1999), Troublemaker’sMother (2010). Kopiot antanut: Nick DiMartino,Seattle, USA.William Lahden perhevalokuvia. Pohjois-Michigan,1900-luvun alku. Kopiot antanut: Judy Lovely,USA.Videokooste Kansallisseura Imatran (Brooklyn,New York) juhlatapahtumista ja muista tilaisuuksistavv. 1989-1991. Kopion antanut: Suomi-Seura.Raakel Huotarin videohaastattelu, jossa tämä kertookanadansuomalaisen perheensä elämästäNeuvosto-Karjalassa vv. 1932-1937. Kopion antanut:John Huotari, Arizona, USA.Tanskaan lähetettyihin sotalapsiin liittyviä tanskalaisialehtileikkeitä. Lähettänyt: Riitta Haug, Suomi.Täydennys Kulttuuriyhdistys Kalevan (1989) arkistoonsisältäen mm. kokouspöytäkirjat vv. 2007-2009. Lahjoittanut: Kulttuuriyhdistys Kaleva,Costa del Sol, Espanja.Pohjois-Minnesotan kaivosalueen historiaan liittyviälehtileikkeitä. Lähettänyt: Robert Schmid,Minnesota Finnish-American Historical Society,Minnesota, USA.Laulaja-lauluntekijä Jenny “Jingo” Viitalan hautajaisvideosekä J. Viitalan isän Erkki Viitalan tilivihkovv. 1889-1895. Lahjoittanut: Pamela VachonNault, Michigan, USA.Kahden äänilevyn kokoelma kanadalaisen säveltäjänSrul Irving Glickin teostaltiointeja. Levy sisältääKanadan ja Suomen valtioiden yhteisiin Celebration92’-juhlallisuuksiin sävelletyn teoksenConcerto for Piano and String Orchestra, jonka alkuperäinenpartituuri on lahjoitettu SI:n arkistollev. 2002. Lähettänyt: Pirkko Shalden, Kanada.Lehtileike kotkalaisesta Sulo Lassilasta Kanadassavv. 1951-1952. Lähettänyt: Veli-Matti Pussinen,Turku.Täydennys Esa Hakalan yksityisarkistoon sisältäenerityisesti perheeseen, työhön sekä Floridansuomalaisyhteisön eri vaiheisiin liittyvää materiaalia.Lahjoittanut: Esa Hakala, Florida, USA.Amerikkalainen 1900-luvun alun naisten pusero.Lahjoittanut: Eeva Heino, Tampere.Täydennys Johanna Löfgrenin yksityisarkistoon. Sisältäämm. yksityiskirjeitä. Lahjoittanut: JohannaLöfgrenin perikunta, Ruotsi.Matti ja Maria Rajalan Kanadan-siirtolaisuuteen(1929-1934) liittyviä valokuvia sekä edellisen passi.Kopiot antanut: Tuire Rauma, Turku.Matkapäiväkirja: Lapinlahti – Hancock, Michigan,USA. 31.1.-6.3.1921. Kopion antanut: MarjorieDooley, Hancock, Michigan, USA.Suomen Sydneyn -konsulin Harald Tannerin (1893-1972) perhe- ja matkavalokuvia vv. 1919-1932. Kopiotantanut: Lailai Tukkila, Kustavi.Lyyli ja Uuno Sinisalon vastaanottamia kirjeitä Kanadaanja USA:han muuttaneilta Tampereelta jasen lähiseudulta kotoisin olleilta henkilöiltä vv.1952-1980. Lahjoittanut: Leena Korsumäki, Helsinki.Matkustus-, kansalaistamis- ja muita viranomaisasiakirjojasekä valokuva-albumeja ja postikorttejaliittyen useampaan amerikansuomalaiseenhenkilöön. Lahjoittanut: Seija Nieminen,Florida, USA.Maria Elisabeth Porkalle (myöh. Mary Hanni, s.1884) kuulunut passi sekä lehti-ilmoitus 75-vuotissyntymäpäivänkunniaksi. Lahjoittanut: EvaPenttinen, Florida, USA.44

Arkistonhoitajan palstaKonsuli Harald Tannerin perhe piknikillä. Australia, 1920-luvun jälkipuolisko. Kuva: Siirtolaisuusinstituutin arkisto.Nettiartikkeli neuvostokarjalaisesta Manok-lauluyhtyeestäsekä laulaja Sirkka Rikan Leningradissa1978 äänitetty LP-levy. Kansantaiteilijan asemaanNeuvostoliitossa kohonnut Rikka syntyiYhdysvalloissa (Hancock, Michigan), josta hänmuutti aviomiehensä kanssa Neuvosto-Karjalaan1930-luvun alussa.Suomalaisia siirtolaiskysymyksiä Ruotsissa tutkineenprofessori Osmo Hormian työryhmän mietinnöt1970-1971. Lisäksi Siirtolaisuusasiain neuvottelukunnanpaluujaoston pöytäkirjoja vv.1974-1975, muutamia Suomen Tukholman-suurlähetystönedustuspuheita, käsikirjoitusluonnoksiasekä ruotsinsuomalaisia koskevia lehtileikkeitä.Lahjoittanut: Paavo Lounela, Vääksy.Tietoja Paul Westerlundista (s. 1886, Kemiö), jokaniitti menestystä varhaisissa maratonjuoksukilpailuissaAmerikan luoteisosissa 1910-luvulla. Kopiotantanut: Bruce Matson, USA.jshein@utu.fiSIIRTOLAISUUSINSTITUUTTI HALUAA KIITTÄÄ LÄMPIMÄSTI KAIKKIAYLLÄMAINITTUJA SIIRTOLAISHISTORIAN TALLENTAMISESTA ARKISTOOMME!THE INSTITUTE OF MIGRATION WANTS TO THANK ALL THOSE MENTIONED ABOVEFOR DEPOSITING MIGRATION HISTORY IN OUR ARCHIVES!45

Siirtolaisuusmuseon kuulumisiaTellervo LahtiAmeriikan raitilta – Heikki Perttu 50 vuottaUSA:ssaOhiossa asuvan Heikki Pertun musiikin konserttipidettiin Suomen Siirtolaisuusmuseolla elokuussa.Erkki Korkiatupa ja Selim Rentola välittivät Pertunmusiikin voimakkaita tunteita vaikuttavasti jaammattitaidolla. Salintäyteinen yleisö oli ihastuksissaan.Heikki Perttu kertoi haastattelussa yleisöllemusiikkinsa lähtökohdista ja perheensä siirtolaisuushistoriasta.Lännen Päivä Maailman RaitillaSuomen Siirtolaisuusmuseon kesäkauden päättiLännen Päivä elokuun viimeisenä sunnuntainaMaailman Raitilla. Floridan suomalaisen Esa Hakalanalunperin ideoima tapahtuma on laajentunutvuosittain. Nyt Lännen Päivään osallistui yli 300 kiinnostunutta.Esa Hakala kertoi viime vuoden tapahtumistaFloridassa ja Jari Mäki muisteli oman ’amerikanbisneksensä’vaiheita. Myös Finlandia FoundationFloridan puheenjohtaja Kaarina Langelandesitti tervehdyksensä. Pöyryn Perheorkesteri Lahdestasoitti lännenhenkistä musiikkia. Lännen tunnelmatolivat myös mestaripelimanni Teppo Välimäenohjelmistossa. Hän esitti amerikansuomalaisenhanuristin Viola Turpeisen musiikkia. SeinäjoenEläkkeensaajien tanssiryhmä ilahdutti yleisöä kunnonkantrimeiningillä. Erikoisin, mutta hyvin toimivasoitin taisi olla isojokisella Olli Lahtisella, joka kaivoitaskustaan – tuohenpalan. Tuomas Yli-Luukkoja Toivo Tamminen soittivat amerikansuomalaistamusiikkia savikiekoilta Amerikasta vuonna 1905tuodulla grammarilla. Peräseinäjoen omat pelimannitviihdyttivät yleisöä vanhanajan tanssimusiikilla.Lännen Päivä ja markkinat tarjosivat upeaa katsottavaamyös ’dollarihymyjen’ ihailijoille.Halloween ja ThanksgivingAmerikansuomalaisten omaksumien juhlien sarjassaSiirtolaisuusmuseossa vietettiin syksyn tärkeitätapahtumia. Halloween järjestettiin 31.10. yhteistyössäpaikallisten päiväkotiryhmien kanssa. Lapsetesittivät jännittävää musiikkiohjelmaa niin prinsessa-ja prinssi- kuin kummitus- ja luurankoasuisinakin.Thanksgiving Day – Kiitospäivän lounastatarjottiin yleisölle jälleen marraskuussa perinteisinmenoin.Siirtolaisuusteemaa myös lapsilleMuiden vierailijoiden ohella myös koululais- ja päiväkotiryhmätovat tutustuneet siirtolaisuuteen jakansainvälisyyteen tapahtumissamme ja näyttelyissämme.Alle kouluikäisillekin on tarjolla elämyksiäAustralian eläimistä Amerikkaan matkustamisenvaiheisiin.Dokumentti- ja luentosarja siirtolaisuudestaSiirtolaisuusmuseon luentosarjassa kuultiin lokakuussaruotsinsuomalaisen Raimo Sillanpään esitelmäBergslagenin metsäsuomalaisista. Marraskuunesitelmöitsijä Olavi Koivukangas kertoi Australiansuomalaisista. Joulukuussa pidetään Kanadansuomalaissiirtokuntaan Sointulaan liittyvä dokumentti-ja esitelmätilaisuus. Osallistuinsyyskuussa Sointulan Culture Shock –Utopian Dreams, Hard Realities -konferenssiinja kerron tilaisuudessa myöstuosta matkasta. Nämäkin siirtolaisuustapahtumatjatkuvat ensi vuonnaSuomen Siirtolaisuusmuseolla PeräseinäjoenKulttuuritalolla.Päiväkodin eskarilaiset esiintyivät Halloween-tapahtumassa.Kuva: Tellervo Lahti.

KIRJAT • BÖCKER • BOOKSKirja-arvostelujaKOKEMUKSIAAUSTRALIASTAPenttila Matti: SiirtolaisenaAustraliassa. OK-kirja,Tallinna 2013. 306 s. ISBN978-952-67997-0-4.kirjoittamisen rakkaiksi harrastuksikseen. Kirjan tarinaon koskettava, se on myös viihdyttävä, ja tunnelmiltaanvaihteleva: toisinaan hauska, toisinaanapea, toiveikas tai masentunut, värikäs ja harmaa.Ihan niin kuin elämä on. Matti Penttilan kirja SiirtolaisenaAustraliassa on arvokas palanen siirtolaiskulttuuriamme.Irma PuttonenMatti Penttilä aloittaa tarinansa kertomalla taustastaan,lapsuudestaan ja nuoruudestaan ennen lähtöäänsiirtolaiseksi Australiaan 21-vuotiaana, vuonna1967. Hän kertoo matkastaan ja saapumisestaanvieraaseen maahan, kieltä osaamattomana. Alussapäähuomio tuntuu olevan ihmisissä, mutta myöhemminkuvaukset maisemista ja paikoista saavatenemmän sijaa. Lukija saa seurata kirjoittajaa moniineri työpaikkoihin ja matkoille eri puolilla maata.Penttilä on toiminut useassa eri ammatissa – aluksirakennuksilla, sitten Suomi-lehden toimituksessa,myöhemmin autokoulun opettajana ja vielä huonekalujenkokoojanakin.Päiväkirjoja Penttila on kirjoittanut ilmeisen ahkerastija täsmällisesti, niin yksityikohtaisesti hänkuvailee kokemuksiaan vuosikymmenien ajalta.Hän on liikkunut paljon ympäri Australiaa ja käynytUudessa Seelannissakin. Hän kuvailee elävästi automatkojaanerilaisine kommelluksineen ja moniakaupunkeja, joissa on pysähtynyt, yöpynyt, asunut,työskennellyt. Runsaat maisemakuvaukset matkojenvarrelta maalaavat Australian moninaisen luonnonlukijan silmien eteen.Penttila kirjoittaa itsestään hyvin avoimesti jarehellisen tuntuisesti. Hän mainitsee turhankin useaankertaan ujoutensa, huonommuuden tunteensaja itseluottamuksen puutteensa, joiden uskoo olevansyynä poikamiehenä pysymiseensä. Lukuisistatapaamistaan ihmisistä kirjoittaja kertoo värikkäästija heidän omilla nimillään.Huolimatta siitä, että Penttila on asunut Australiassayli neljän vuosikymmenen ajan, kieli ei oleunohtunut, vaan hän kirjoittaa suomen kielellä sujuvasti.Penttilä mainitseekin sekä lukemisen ettäTIETOA AUSTRALIANALKUPERÄISKANSASTARäisänen, Heljä Viola:”Aboriginaalit. Australianalkuperäiskansa”.Omakustanne,Australia 2011. 233 s.”Aboriginaalit, Australian alkuperäiskansa” on HeljäViola Räisäsen toimittama antropologishenkinenjulkaisu Australian alkuperäisväestön kulttuuristaja elinolosuhteista. Historiallista kontekstia teossaa katsauksilla Australian väestöhistorian kehitykseensekä alkuperäisväestön että etenkin historiallisenbrittiläisen maahanmuuttoaallon suhteen. Kehitystäja erityisesti sen kriisejä esitellään teoksenlopussa myös kronologisen kalenterin muodossa.Pääosassa ovat kuitenkin tutkijan omat havainnotaboriginaaliyhteisöjen parissa eri puolilla Australiaa2000-luvulla.Arviota varten Räisäsestä ja hänen teoksestaanoli niukalti taustatietoa olemassa. Kirjailijanmahdolliset akateemiset kytkökset tai aiempi julkaisuhistoriajäivät täten epäselviksi. Googlettaminentuotti sekin heikosti tuloksia: pääasiallinenanti koostui omakustanteisen kirjan nettikauppamainoksista.Jotain sentään löytyi: Räisänen esitteliaboriginaalikulttuuria Siirtolaisuusinstituutin järjestämässäSuomi sydämessä -tapahtumassa senOseania-seminaarissa Turussa kesällä 2011. Oletammesiis, että tekijä on vähintäänkin paneutunut alanharrastaja sarallaan.47

KIRJAT • BÖCKER • BOOKSKirjaa on akateemisesta näkökulmasta tarkasteltunahoukuttelevaa pitää eräänlaisena kuriositeettina.Akateemisen tutkimuksen perinteisetmuodot johdannosta tutkimusongelman, teoreettisennäkökulman, lähteistön, metodien ja avaintermienavaamiseen puuttuvat. Samoin tekijän positioiminentutkittavaan aiheeseen jää tekemättä.Se, mitä saadaan, on elämyksellistä ja voimakkaastihenkilökohtaisella tasolla koettua tietoa alkuperäisasukkaidentavoista ja kulttuurista sekäsuhteesta valtaväestöön. Se, mitä menetetään,on analyysin läpinäkyvyys ja tutkijan objektiivisuussuhteessa kohteeseen. Kirjaa lukiessa aboriginaalitnäyttäytyvät turhan usein rousseaulaisina ”jaloinavilleinä”, jotka ovat säilyttäneet virheettömänelämäntapansa toisin kuin täydellisen turmeltuneetlänsimaiset kulttuurit. Pois se meistä. Ja heistä.Toistuessaan asetelma tekee lukukokemuksestaraskaan, asiaan liittyvistä historiallisista mustistahetkistä huolimatta.Ilmeisistä puutteistaan huolimatta teoksen aihepiirion joka tapauksessa kiinnostava. Esimerkiksitranskulturaationäkökulman kautta tehty tarkasteluaboriginaalien ja australialaisen kaupunkilaisenvaltaväestön kohtaamisista ja mahdollisista hybridisistäkulttuurimuodoista voisi olla kiinnostavaaluettavaa. Nyt haetaan kenties liikaakin vastakkainasetteluaosapuolien välille ja samalla sorrutaankohteen yliromantisointiin. Tällaisessa muodossaankintoki aineistolla on lukuarvoa, jo pelkästäänaborginaalien ”uniajan” (”dreamtime”) käsittelyon kiinnostava aihepiiri maallikon näkökulmasta.Jari NikkolaAMERIKANSUOMA-LAISET KUVINAOja, Vesa: Finglish.Bookwell Oy Porvoo2013. 240 s. ISBN978-952-292-002-7Kirjan alussa Vesa Oja pohjustaa kirjan kirjoittamisensasyitä, otsikolla Kultasantaiset tiet. Siinä hänkertoo Eino-enonsa lähdöstä siirtolaiseksi Kanadaanvuonna 1928. Myöhemmin 1950-luvulla myöskirjoittajan täti Mirjami muutti Kanadaan. Kirjan alkuosassaVesa Oja kirjoittaa myöskin omasta vierailustaanMirjami-tädin luona vuonna 1972. Myöhemmin,vuonna 2004 Oja lähti etsimään enonsaja tätinsä jälkiä Ontarioon. Siellä hän sai ajatuksenkuvata suomalaissiirtolaisten jälkeläisiä. Lukuisillamatkoillaan Vesa on kuvannut ja jututtanut satojaamerikan- ja kanadansuomalaisia, sekä heidän jälkeläisiäänkirjansa FINGLISH kirjoittamista varten.Kirjan sisältö on mielestäni jaettu selvästi omiksiaihealueikseen. Alussa johdanto-osassa on kerrontaasiitä, miksi kirjoittaja on halunnut tuoda jälkipolvilletietoa siirtolaisten usein rankastakin taipaleestaasettua asumaan ja tekemään työtä uudessakotimaassaan. Siirtolaisina kohdatuista vaikeuksistasaa myös hyvän kuvan, kun Vesa kirjoittaa omakohtaisestisukulaisiaan kohdanneista tragedioistaja vastoinkäymisistä Kanadassa.Kirjan kerrontaa on elävöitetty liittämällä mukaansuuri määrä valokuvia haastatelluista henkilöistä.Tämä tekee lukemisesta vielä mielekkäämmän,kun tarinoiden henkilöillä on myös kasvot. Jokainenkuviin liittyvä erillinen tarina on kuvattu selkeänlyhyesti. Niistä saa riittävän hyvän käsityksentarinoiden henkilöistä.Kirjan loppuosaan on koottu luettelo suomalaistenja amerikkalaisten elämälle historiallisestitärkeistä ja merkittävistä vuosiluvuista tapahtumineenv. 1638–2010.Lähdeluettelona on käytetty kattavaa lähdekirjallisuusaineistoa,josta myös lukija voi hakea aiheeseenliittyvää lisätietoa.Kirjan lopussa olevasta luettelosta näkyy, ettäkirjan tekoa varten haastateltujen henkilöiden lukumääräon varsin suuri, käsittäen jopa useita satojahenkilöitä. Kirjoittaja on täten saanut julkaisuaanvarten runsaasti todenperäistä ja laaja-alaistatietoa siirtolaisten elämästä. Lisäksi haastatteluunosallistuneet ovat asuneet ympäri Yhdysvaltoja jaKanadaa, joten Vesa Ojalla on läpileikkaukseltaanriittävää ja runsasta tietoa, sekä materiaalia siirtolaisistaja siirtolaisuudesta.Hyvänä loppuna kirjassa on myös pieni kuvaus itsekirjan tekijöistä Vesa ja Päivi Ojasta valokuvineen.Mielestäni kirjan tekijä on kahdeksan vuodenprojektinsa päätteeksi valmistuneessa kirjassaan48

KIRJAT • BÖCKER • BOOKSonnistunut asiantuntevasti tuomaan hyvin ja tiivistetystiesiin siirtolaisten unelmia, utopioita ja kotimaankaipuuta heidän amerikkalaistuneessa elämässään.Sisällön helpomman luettavuuden kannalta olisiehkä ollut parempi liittää tarinat suoraan kuvienyhteyteen esim. kuvakokoja pienentämällä. Nyt tarinanlukemisen yhteydessä joutuu kirjaa monesti selaamaantekstiin liittyvää kuvayhteyttä etsiessä. Värikuvatovat kuitenkin tällaisenaankin, pienellä tekstillävarustettuna, mielekästä katseltavaa. Värikuvatovat myös laadultaan erittäin korkeataluokkaisia.Kuvat olisi myös mielestäni voinut ryhmitelläesim. osavaltiokohtaisesti, jotta olisi muodostunutparempi näkemys osavaltioiden eroavaisuuksistamaisemallisesti ja kulttuurillisesti. Samoin tällöinolisi helpottunut sekä asuntojen että siirtolaistenelämiseen liittyvien arvojen vertaileminen.Kieliasultaan kirja on hyvin laadittu ja luettavuudeltaanselkeäpiirteinen.Kirjan sisältö kuvaa monitahoisesti siirtolaisuuttaja siirtolaisia. Samalla se myös herättää kysymyksiäsiitä, miten kolmannen ja neljännen polven jälkeläisetnykyisinvaalivat esi-isiensä perinteitä. Esimerkiksi,mieleeni nousi kysymys, että onkohan uusiamerikkalainen kulttuuri nykyään jo niin vahvaa,ettei siirtolaisten jälkipolvilla ole enää sydämessäänsijaa eikä myöskään aikaa vaalia vanhoja perinteitä.Miten käy alkuperäisten siirtolaisten mukanaantuomalle kulttuurille? Poistuuko se siirtolaisten nykyistenjälkipolvien mukana lopullisesti hautaan?Voin lämpimästi suositella kirjan hankintaaesim. niille runsaslukuisille siirtolaisperheiden jälkisuvuilleja sukulaisille, joiden perheitä siirtolaisuuskoskettaa tai on omalta osaltaan koskettanut Suomessa,Yhdysvalloissa ja Kanadassa. Itse olen nytkokenut kirjan annin hyvinkin läheiseksi, tutuksi jatarpeelliseksi. Syynä tähän on ollut viimekesäinenvierailuni Yhdysvalloissa, johon myöskin liittyi sielläasuvan, kolmannen polven amerikansuomalaisensukulaiseni lämminhenkinen ensitapaaminen.Lisäksi osallistuin matkani aikana USA:ssa vuosittainjärjestettävään FinnFest-tapahtumaan, jossaoli myös hyvä mahdollisuus tutustua juhliin osallistuneisiinamerikansuomalaisiin. Vajaan viikon kestäneessätapahtumassa heitä kävikin useita tuhansiahenkilöitä ja tunnelma siellä oli todella lämminhenkinen.Kirjan sisältöä on nyt itse entistäkin helpompaatulkita, saatuani vierailuni aikana tutustuaniin moniin amerikansuomalaisiin.Kirjan nimi on mielestäni osuvasti valittu ja herättäätiettyä uteliaisuutta. Erittäin hyvänä lisänäon kirjan kaksikielisyys (suomi-englanti), sillä se laajentaapotentiaalisen lukijakunnan myös Yhdysvaltoihinja Kanadaan.Markku SaarinenAhvenanmaalaista kielikylpyäValtion virkahenkilö oli lähdössä työmatkalle Ahvenanmaalle. Mukaansa hän sai nuoremman kollegansa,umpisuomenkielisiä molemmat. Esimiehen evästys oli tyhjentävä: ”Ahvenanmaa on yksikielinenja siellä puhutaan ruotsia. Myös vapaa-ajalla. Tämä on erityisen tärkeää, koska olettevirantoimituksessa siellä”.Ahvenanmaalla työtehtävät kestivät kolme päivää. Kouluruotsilla kommunikoitiin. Kun virkamiehiäoli kaksi, niin onneksi samat sanat eivät olleet kavereilta hukassa, vaan toistaan tukienkielisolmuista selvittiin. Ahvenanmaan maakunnan puolelta kontaktiviranomaisena toimi nuorehkomies, joka äidinkielellään vei asioita eteenpäin. Raskasta kuitenkin oli. Viimeisenä työpäivänäoli vielä työpäivällinen, jossa kerrattiin viikon asiat ja suoritettiin hyvästijätöt. På svenska.Aamulla veljekset istuivat Maarianhaminan lentoterminaalissa konetta odotellen. Yhtäkkiäovesta tupsahti sisään samalle matkalle heidän ahvenamaalainen kollegansa. Kun ystävämme kysyivätlentomatkan syytä, kuului iloinen vastaus: ”olen menossa Turkuun suomen kielen kursseille”.Ystäville tuli mieleen, että tarjolla olisi ollut kolme päivää ilmaista kielikylpyä kotimaisemissa.49

SEMINAAREJA • KONFERENSSEJASeminaarejaTampere, 9.–13.9.2013Kansainvälistä muuttoliikettä ja maahanmuuttoakäsittelevä Metropolis-konferenssiFM Sari Vanhanen, VäestöliittoLaajaa kiinnostusta herättävä, niin alan tutkijoitakuin myös muita toimijoita yhteen linkittävä kansainvälinenMetropolis-konferenssi järjestettiinsyyskuussa ensi kertaa Suomessa. Metropolis onvuosittain kokoontuva monitieteinen kansainvälinenfoorumi, jonka tavoitteena on herättää ajankohtaistakeskustelua ja viedä eteenpäin muuttoliikkeeseenja integraatiokysymyksiin liittyvää tutkimusta,politiikkaa ja käytäntöjä.Yhteensä reilut 450 osallistujaa yli 30:sta erimaasta kokoontui Tampereella vaihtamaan kokemuksiaanja kuulemaan sekä tutkimustuloksia ettäkäytännönläheisiä esimerkkejä eri näkökulmistakonferenssin teemaan liittyen. Avauspuheenvuorossaverkoston toiminnanjohtaja Howard Duncankorosti Metropolis-verkoston tavoitetta ’enhancingpolicy through research’. Tutkimuksen rinnallahalutaan korostaa vahvasti käytännön työn merkitystäja kokemusten jakamista eri toimijoiden kesken,mikä näkyi myös ohjelmassa ja konferenssintoteutuksessa mm. lukuisine työpajoineen.Metropoliksen lisäksi Tampere sai osakseenrunsaasti myönteistä kansainvälistä julkisuuttamyös samaan aikaan rinnakkaistapahtumana Tampere-talossakokoontuneen, EU:n alueella toimivan’Integrating Cities’ –verkoston kautta. Oman tervehdyksensäpäätöspäivän puheenvuorollaan toimyös EU komissaari Cecilia Malmström. Hän samallamuistutti siitä, kuinka vuonna 1999 Euroopan unioninmaiden johtajat päättivät Tampereen huippukokouksessa,että EU:lla tulee olla yhteinen turvapaikka-ja maahanmuuttopolitiikka sekä yhteinenturvapaikkajärjestelmä. Hänen mukaansa kyseinenpäätös on ollut merkittävä virstanpylväs EU-tasoisenmaahanmuuttopolitiikan kehittämisessä huolimattasiitä, että edelleenkin eri jäsenmaiden välilläon huomattavia eroja sekä lainsäädännöllisellä ettäkäytäntöjen tasolla.Metropolis-konferenssin erityisteemana tälläkertaa oli ’uusi liikkuvuus’ (New Mobility). Kansainvälistämuuttoliikettä tarkasteltiin väestömuutosten,taloudellisten haasteiden, turvallisuudenhallinnanja myös sosiaalisen oikeudenmukaisuudennäkökulmasta. Keskeisenä teemana pohdittiin sitä,millä tavoin nämä kysymykset linkittyvät toisiinsa.Yhtenä esimerkkinä tuotiin esiin lisääntyvä kilpailukansainvälisistä osaajista (International Talents) eripuolilla maailmaa: jo tällä hetkellä, mutta varsinkinjatkossa, taloudellisen pääoman rinnalla korostuuyhä vahvemmin kilpailu inhimillisestä pääomasta jaeri alojen koulutettujen asiantuntijoiden merkitysosana kansainvälistä muuttoliikettä. Muun muassaKiinassa on tällä hetkellä lukuisia laajoja hankkeita,joiden avulla houkutellaan eri maihin muuttaneitakoulutettuja asiantuntijoita palaamaan takaisin kotimaahansa.Myös Siirtolaisuusinstituutin tutkimusjohtaja ElliHeikkilän koordinoima työpaja (The Role of Immigrantsfor Population Future and Labour Market inFinland) käsitteli kansainvälistä muuttoliikettä erinäkökulmista: toisaalta väestörakenteeseen liittyvientulevaisuusennusteiden ja laskelmien kannalta,toisaalta kansainvälisten osaajien työllisyyden näkökulmasta.Lisäksi työpajassa esiteltiin työuramentoroinninmerkitystä korkeakoulutettujen maahanmuuttaneiden naisten työllistymisen ja hyvinvoinninkannalta Väestöliiton toteuttaman Womentomentorointiverkostonkokemusten pohjalta.Useissa keskusteluissa pohdittiin hyvinvointivaltiomallintoimivuutta ja tulevaisuutta talouskrii-50

SEMINAAREJA • KONFERENSSEJAKuvassa vasemmalla Siirtolaisuusinstituutin tutkimusjohtajaElli Heikkilä ja oikealla Väestöliiton suunnittelija Sari Vanhanen.Kuva: Ismo Söderling.sin paineissa. Eri näkökulmista arvioitiin sitä, millätavoin tiukka taloustilanne heijastuu laajemminkinmaahanmuuttokeskusteluun tai kotoutumispolitiikkaankäytännön tasolla. Erityisesti Pohjoismaidentilannetta käsiteltiin laajalti. Tähän teemaan liittyenesiteltiin myös erilaisia kotoutumisen indikaattoreita,kahdensuuntaista kotoutumista edistäviätyömenetelmiä ja muita käytännön työhön liittyviäkehittämishankkeita, joiden avulla pyritään ratkomaankiristyvän talouden ja toisaalta monimuotoistenpalvelutarpeiden välistä ristiriitaa.Konferenssin sisällöissä näkyi myös ajankohtaiskeskusteluuskontojen merkityksestä ja vaikutuksestayhteiskunnallis-poliittisesta näkökulmasta,paperittomien siirtolaisten tilanne sekä vähemmistöjenasema kansainvälisessä muuttoliikkeessä.Lisäksi Suomen maantieteellinen sijainti yhtenäEU:n reuna-alueena herätti mielenkiintoa ja toi ohjelmaanteemoja liittyen Venäjän maahanmuuttopolitiikkaansekä entisten neuvostoalueiden muuttovirtoihin.Kaiken kaikkiaan konferenssi tarjosi monipuolisenmahdollisuuden ajankohtaistutkimuksen päivitykseen,aktiiviseen verkostoitumiseen ja laaja-alaiseenkeskusteluun myös epävirallisella tasolla. Verkostoedustaa tällä hetkellä Pohjois-Amerikan, Euroopan,Australian ja osin myös Aasian näkökulmistalähtevää tutkimusta. Laajana alueena Afrikan erimaiden edustus jäi puuttumaan ainakin tämänkertaisestaohjelmasta. Toivottavasti kansainvälisenmuuttoliikkeen tarkastelu näiden maiden näkökulmastanousee vahvemmin esiin Metropolis-konferenssinkeskusteluissa jatkossa – muutenkin kuinpaperittomien siirtolaisten tilanteeseen tai Välimerenvalvontaan liittyvien kysymysten kautta.Ensi vuonna Metropolis-konferenssin isäntäkaupunkinatoimii Milano erityisteemanaan ’Energyfor planet, Feeding cultures’. Teema kytkeytyyMilanossa vuonna 2015 järjestettävään EXPO-näyttelynsisältöihin, joten luvassa on laaja-alaista, kulttuurienmoninaisuuteen ja erityisesti ympäristöteemoihinliittyvää ohjelmaa.Konferenssin yhteydessä VäestöliitonMonikulttuurinen osaamiskeskus vietti10-vuotisjuhlaansa. Tilaisuudessajulkistettiin artikkelikokoelma "Olemmemuuttaneet – ja kotoudumme" jossalähestytään maahanmuuttoa asiakastyönnäkökulmasta. Juhlapuheenja katsauksen toiminnan eri vaiheisiinpiti monikulttuurisuusasioiden päällikköAnne Alitolppa-Niitamo (kuvassavas.). Kuva: Ismo Söderling.51

SEMINAAREJA • KONFERENSSEJATurku, 18.–19.10.2013Tieteen päivät ja Siirtolaisuusinstituutin avoimet ovetFM Riku Kauhanen, SiirtolaisuusinstituuttiKirjoja, esitelmiä, tutkijatapaamisia, näyttelyitä...Siirtolaisuusinstituutilla riitti tarjottavaa omalla ohjelmallaanTieteen päiville, jotka järjestettiin Turussaensimmäistä kertaa. Tieteen päivien tarkoitus onhelpottaa tieteentekijöiden ja maallikoiden kohtaamistasekä tarjota yleistajuisesti tietoa tämän hetkentieteen aiheista, menetelmistä ja tuloksista.Siirtolaisuusinstituutissa kävi lauantaina 19.10.tohina, kun lukuisat Turun ensimmäisten Tieteenpäivien vieraat tulivat Eerikinkatu 34:ään tutustumaansiirtolaisuudesta kertoviin esitelmiin, näyttelyihin,sukututkimukseen ja arkistoon. Instituuttiosallistui 18.–19.10. järjestettyihin päiviin omallaoheisohjelmallaan. Tapahtuma saavutti suurensuosion. Vierailijoille tarjottiin hengen ravinnon lisäksiluonnollisesti myös kahvia.Ihmiset pääsivät kosketuksiin tutkijoiden kanssa,saivat keskustella ajankohtaisista asioista, kuullayleistajuisia sekä kiinnostavia esitelmiä ja tutustuavapaasti instituutin toimintaan. Henkilökunnanovien taakse kertyi väkeä jonoksi asti, kun uteliaattahtoivat tutustua arkiston toimintaan tai pyytääsukututkijalta apua sukulaisten löytämiseksi. Tapahtumastatiedotettiin instituutin ja Turun yliopistoninternetsivujen sekä lehti-ilmoitusten lisäksiKirjamessuilla jaetuilla lentolehtisillä.Siirtolaisuus sekä sen tutkijat –Ajankohtaista ja kiinnostavaaPaikalla pidetyt kuusi esitelmää keräsivät runsaastikuulijoita. Esitykset olivat tiiviitä, noin 20 minuutinmittaisia ja helposti avautuvia. Luentojen aiheet käsittelivätsiirtolaisuutta ja sen vaikutuksia monistanäkökulmista. Esitelmät tarjosivat kuulijoille paljonmiettimisen aihetta. Paikka paikoin esitelmän vaihtuessapoistuva kuulija kääntyi vielä ovella takaisinkuunnellakseen seuraavankin luennon. EsitelmienPowerPoint-diat löytyvät Siirtolaisuusinstituutin internetsivulta.Avausluennon piti tietopalvelupäällikkö Jouni Korkiasaariotsikolla Miten vaari matkasi Amerikkaan?Esitelmässä kerrottiin yleistajuisesti, miksi ja mitenAmerikoihin päädyttiin. Instituutin johtaja IsmoSöderling taas pääsi vastaamaan hänelle useitakertoja esitettyyn kysymykseen ”Osaisitko kertoaTODELLA kuuluisista amerikansuomalaisista?”luennossaan Hurjat amerikansuomalaiset. Yleisölletulivat tutuiksi muun muassa kaivosinsinööri BrunoNordberg, autoinsinööri Nils Wahlberg, Time-lehdenkinkannessa esiintynyt presidentintekijä EmilHurja ja USA:n kommunistisen puolueen sihteeri japresidenttiehdokas Gus Hall alias Gustav Hallberg.Arkistoharjoittelija, FM Riku Kauhanen esitteliSiirtolaisuusinstituutin arkiston aarteita. Esitelmässänäytettiin monia Hugo L. Mäkisen lahjoituseränmukana instituutin kokoelmiin tulleita kuriositeetteja.Esimerkkeinä olivat alaskalaisen kalastajan venekirja,Yhdysvaltain länsirannikon ensimmäisen luterilaisenkirkon raunioista esiin kaivettu rautanaulaja Alaskasta Suomeen tuodun intiaanitytön tarina.Kauhasen jälkeen sukututkija Elisabeth Uschanovantoi vinkkejä sukulaisten etsimiseen internetin tietokantojenavulla. Digitoituja kirkonkirjoja, erilaisiainternetsivustoja tai vaikka hautakivitietokantojaehdotettiin sukututkimuksen apuvälineiksi.Kaksi luennoista pidettiin Uuttu-huoneessa.Vanhemman tutkijan Krister Björklundin esitelmäNärpesmodellen som förebild för integrering av invandrarekäsitteli maahanmuuttajien onnistunuttaintegroitumista Närpiössä. Katsaus pohjanmaalaisenkunnan malliin on kiinnostava, sillä nykyäänNärpiön asukkaista joka kymmenennellä on ulkomaalaistausta.Tutkimusjohtaja Elli Heikkilä taaskertoi luennollaan Multicultural marriages and theirfamily life kansainvälisistä avioliitoista. Tämäkin aiheon mitä ajankohtaisin, sillä vuonna 2012 solmittiinyli 3 700 monikulttuurista avioliittoa. Heikkiläesitteli avioliittojen erilaisia haasteita ja onnistumisenedellytyksiä. Vaikkei yhtä varmasti toimivaa ta-52

SEMINAAREJA • KONFERENSSEJApaa olekaan haasteidenvoittamiseksi,on avoin jarealistinen asennesuhteen alusta astitärkeää väärinkäsitystenvälttämiseksi.Tungos näyttelyissä ja menestynyttäkirjamyyntiäKiinnostusta herätti Amerikan siirtolaisuudesta kertova,juuri avattu museonäyttely, josta oli jo saatuhyvät kokemukset Turun kansainvälisiltä Kirjamessuilta.Amerikan-siirtolaisuuden lisäksi opastuksiapidettiin somalinuorista kertovaan Mun silmin – somalinuoretSuomessa näyttelyyn. Informaatikko LilliKojo veti näyttelyihin opastuksia suomeksi ja vanhempitutkija Krister Björklund ruotsiksi. Näyttelytilaoli täpötäynnä väkeä. Instituutissa oli myösmahdollista saada apua merentakaisten sukulaistenetsimiseen sukututkija Elisabeth Uschanovinavustamana. Arkiston toimintaan tutustuttiin arkistonhoitajaJarno Heinilän johdolla. Instituutinkirjastoa esitteli informaatikko Lilli Kojo.Kassa kilisi, kun kirjamyynnistä saatiin kolmessatunnissa lähes yhtä paljon tuottoa kuin kolmeltapäivältä Turun Kirjamessuilla. Täkynä oli koko kassillinenkirjoja 30 eurolla. Suosituimmiksi myyntiartikkeleiksinousivat jälleen kerran Suomalaisen siirtolaisuudenhistoria -sarjan osat.Tieteenpäivät tarjosivat tekemistä myös nuoremmillesiirtolaisuudesta kiinnostuneille. Lastennurkkauksessa oli muun muassa koekäytössä pianilmestyvään “Kalle-vaari Amerikassa – On sitä muutettuennenkin” -opetuspakettiin sisältyvä Amerikan-siirtolaisuuttakäsittelevä nettimuistipeli. Pelatessatutuiksi tulivat matkustamiseen, työhön jaasumiseen liittyvät teemat. Nykysiirtolaisuudestaja Euroopan unionista kiinnostuneet pääsivät pelaamaanEurooppalainen maahanmuutto -lautapeliä.Tieteen päivien tavoitteet – saavutettu jokapäiväTieteen päivien idea, tutkijoiden ja yleisön kohtaaminen,toteutui täydellisesti. Siirtolaisuusinstituuttikertoi toiminnastaan, teoistaan ja aineistoistaankävijöille. Tapahtuman toivotaan toistuvan ensivuonna, jolloin instituutti pyrkii muun muassa tarjoamaansukututkijoille paremmat mahdollisuudetkeskustella tutkijoiden kanssa. Nyt ElisabethUschanovin oven taakse kertyi pitkä jono, sillä palveltaviakävijöitä riitti ruuhkaksi asti.Siirtolaisuusinstituutin ovikello soi ja puhelin piriseepäivittäin uteliaan tiedustellessa siirtolaiseksiryhtyneen sukulaisensa vaiheita. Tuore opiskelijoidenkeskuudessa tehty tutkimus Tervetuloa Suomeen?Korkeakouluopiskelijoiden asenteita mittaavaetnobarometri 2013 kuvaa suhtautumista maahanmuuttajiinkorkeakoulua käyvien keskuudessa.Amerikka-huoneen uusitun näyttelyn ohelle Siirtolaisuusinstituuttiinon juuri rakennettu Hangostakertova näyttely, johon kaikki voivat käydä tutustumassa.Jokainen päivä instituutissa on tieteen päivä,jona tieteentekijä tarjoaa tietojaan, taitojaan jaaineistojaan siirtolaisista ja yleensä muuttoliikkeistäkiinnostuneille.Tieteen päivät Siirtolaisuusinstituutin sivuilla ja linkitsiellä pidettyihin esitelmiin: http://www.migrationinstitute.fi/index.php?subaction=showfull&id=1382430781&archive=&start_from=&ucat=&53

KONFERENSSITCALL FOR PAPERS: FINNFORUM XWork, Workers, and the Finn Factor in20 th Century Labor Relations:Strikes, Political Economy, and TransnationalismMichigan Technological University and Finlandia University, Houghton/Hancock, Michigan, USAApril 10–12 , 2014The Institute of Migration in Turku, Finland, and the University of Turku’s History Department, along with FinlandiaUniversity’s Finnish American Heritage Center and Historical Archives, with support from Michigan TechnologicalUniversity’s Humanities Department announces FinnForm X to be held in Houghton and Hancock, Michigan,on the centennial of the cessation of the 1913–14 Copper Strike in Michigan’s Upper Peninsula. FinnForum X,an international conference, is being held in conjunction with a Copper Country Strike Symposium hosted byMichigan Technological University’s Copper Country Historical Collections, Department of Social Sciences, andthe National Park Service’s Keweenaw National Historical Park.FinnForum X anticipates and is soliciting paper submissions from a wide range of disciplinary perspectives inthe following topical areas:• Social history research related to or directly based off the work of Dr. Varpu Lindström• Analyses of labor organization in historical and contemporary Finnish and Finnish North Americanindustries• Impact of historical Finnish immigration on labor organization in transnational contexts• Effects of early 20th century labor organization and strikes by Finns on various industrial settings andmanagerial practices• Importance of Finnish, Finnish immigrant, and Finnish North American women’s activism in early 20thcentury labor organization• Comparisons between labor activities, organizational practices, and social settings in Finland, Sweden,Norway, Russia, and North America• Signifi cance of Finnish immigrant organizational and strike strategies on historical and current capitalism• Contemporary remembrance and collective memory pertaining to Finnish and Finnish North Americanlabor and strike histories• Other topics connecting issues of ethnicity, identity, class, gender, and cultural connections to civic discourseand the historic struggle for civil liberties in Finland, Soviet Karelia, Lapland, and North AmericaAbstract submission to present a paper at FinnForum X is now open and will close on January 1, 2014. Abstractsshould be no more than 250 words, and may be submitted via email to fi nnforumx@gmail.com with the subjectline “FinnForum X Proposal.” Submitters will be notifi ed of acceptance by January 16, 2014. Please direct allinquiries regarding paper topics and presentation details to Gary Kaunonen at gakaunon@mtu.edu.The Institute of Migration and the Finnish American Historical Archive is offering funding for two, highlycompetitive $250 travel grants for undergraduate or graduate scholars to travel to the Archives in Hancock toresearch its collections in order to submit a proposal and do research for a paper presented at FinnForum X.In addition, grant recepients will be eligible for free conference registrations to help allay the cost of travelingto FinnForum X in April. Please contact the Finnish American Historical Archives at archives@fi nlandia.edu toapply for grant funding.54

KONFERENSSITADVANCE NOTICE:Participation, Integration, and Recognition:Changing Pathways to Immigrant IncorporationConference to be held at the Institute of Migration and the University of Turku, FinlandMay 19–20, 2014The goal of this conference is to gather scholars to an interdisciplinary discussion about different ways of understandingimmigrant incorporation, both historically and in contemporary society.The conference maintains that it is important to examine critically what is exactly meant by the term “integration”.Who are targeted with integration policies and who are left out? In which domains of society (e.g. education, labormarket, families) is integration expected to take place and at what speed? How is integration structured by factorssuch as gender, class, and ethnicity?The event is a sister conference to the symposium “Finnish Immigration in Global and Historical Contexts” celebratingthe 150th anniversary of Finnish immigration to the Minnesota, to be held at the Immigration History ResearchCenter, University of Minnesota (USA) on October 29–31, 2014.The call for papers and workshop proposals will be released on December 16, 2013.Confirmed Keynote Speakers:• Dr. Peter Kivisto (Richard Swanson Professor of Social Thought and Chair of the Dept. ofSociology, Anthropology and Social Welfare, Augustana College, Rock Island, Illinois, USA)• Dr. Tuuli Anna Mähönen (Postdoctoral Research, Adjunct Professor, Dept. of Social Research,Univ. of Helsinki, Finland)• Dr. Teemu Ryymin (Professor, Dept. of Archaeology, History, Cultural Studies and Religion,Univ. of Bergen, Norway)• Dr. Mari Vaattovaara (Professor in Urban Geography, Dept. of Geography, Univ. of Helsinki,Finland)Preliminary Workshop Themes:• Memberships in diaspora – citizenship opportunities of Somali immigrants in different societalcontexts• Integration through education/schools• Linguistic integration• Integration policies – examples of good practices at the local level• Integration of special migrant groups• Integration experiences of Minnesota Finns in the past and present• “Race relations” and integrationOrganizers:• Department of General History, University of Turku• Institute of Migration, Turku• Network for Research on Multiculturalism and Societal Interaction, University of Turku• Academy of Finland project “Contexts of Diaspora Citizenship – Transnational Networks,Social Participation and Social Identifi cation of Somalis in Finland and in the U.S.”, Univ. ofEastern Finland and Mikkeli Univ. of Applied SciencesMore information, please contact:Johanna Leinonen, Ph.D. (johlei(at)utu.fi ), Adjunct Professor Elli Heikkilä (elli.heikkila(at)utu.fi )55

UUTISIATurvapaikanhakija saa vastaanottokeskuksistatukea ja turvallisuuden tunnettaTurvapaikanhakijat tuntevat olonsa Suomenvastaanottokeskuksissa turvalliseksi. Hemyös luottavat henkilökuntaan ja kokevat, ettähenkilökunta tekee työnsä kiireettömästi jaystävällisesti. Ongelmalliseksi asiakkaat kokevattekemisen puutteen ja ajoittain vaivaavanyksinäisyyden.Maahanmuuttovirasto toteutti keväälläasiakaskyselyn aikuisille vastaanottokeskustenasiakkaille. Kysely tehtiin 17 vastaanottokeskuksessaja siihen vastasi 692 turvapaikanhakijaa.Kyselyn avulla pyritään ennaltaehkäisemäänongelmia ja kehittämään toimintaaAsiakaskysely kattoi 20 kysymystä tai väitettä.Vastaajat arvioivat oman kokemuksensapohjalta jokaista kohtaa asteikolla yhdestäviiteen. Arvo yksi tarkoitti, että asiakas on erittäintyytymätön, ja arvo viisi, että hän on erittäintyytyväinen.Kyselyllä haluttiin selvittää, mitkä asiatvastaanottokeskusten asiakkaat kokevat ongelmallisiksija mitkä asiat heidän mielestääntoimivat jo hyvin. Kyselyn avulla vastaanottokeskustentoimintaa on mahdollista kehittäävastaamaan paremmin asiakkaiden tarpeita.Kyselyn tulokset osoittavat, että vastaanottokeskustentyöntekijät ovat onnistuneetluomaan epävarmassa tilanteessa eläville asiakkailleturvallisen keskinäisen luottamuksenilmapiirin. Ongelmana asiakkaat näkivät mielekkääntekemisen ja toiminnan puutteen. Tekeminenantaisi mahdollisuuksia kehittää asiakkaanomaa osaamista sekä auttaisi kestämäänparemmin pitkää turvapaikkaprosessiaja tunnetta epävarmasta tulevaisuudesta.Vaihtelua arkeen jalkapallon avullaAsiakaskyselyn tulokset kertovat, että turvapaikanhakijatkaipaavat sosiaalista tukea erityisestimuilta kuin vastaanottokeskustentyöntekijöiltä. Sosiaalinen toiminta ulkopuolistentahojen kanssa myös auttaisi kiinnittymäänsuomalaiseen yhteiskuntaan.Maahanmuuttovirasto ja vastaanottokeskuksetovat pyrkineet vastaamaan asiakkailtatulleeseen palautteeseen. Esimerkiksi tänäkesänä Maahanmuuttovirasto, vastaanottokeskuksetja Jalkapallon Pelaajayhdistysry järjestivät Jalkapallo kuuluu kaikille -kiertueen.Maailman suosituimman urheilulajinavulla pyrittiin elävöittämään turvapaikanhakijoidenarkea ja viemään vastaanottokeskuksiinrasismin ja syrjinnän vastaista viestiä.Kyselyn kysymykset ja yhteenvetoverkossaYhteenveto sekä kyselyn kysymykset taulukoitunalöytyvät Maahanmuuttovirastonverkkosivuilta: www.migri.fi/tietoa_virastosta/tilastot/vastaanottotilastotLisätietoa medialleYlitarkastaja Olli Snellman, vastaanottoyksikkö,puh. 071 873 3172, s-posti: olli.snellman@migri.fi.56

UUTISIAKapellimestari Osmo Vänskä onVuoden ulkosuomalainen 2013Ulkosuomalaisten etu- ja asiantuntijajärjestöSuomi-Seura ry on valinnut kapellimestariOsmo Vänskän Vuoden ulkosuomalaiseksi2013. Seura palkitsee Osmo Vänskän hänenkansainvälisesti merkittävästä urastaan jaansiokkaasta suomalaisen klassisen musiikinesille tuomisesta maailmalla.Osmo Vänskä opiskeli klarinetin soittoaja orkesterinjohtamista Sibelius-Akatemiassa.Hän aloitti muusikon uransa klarinetistinaTurun ja Helsingin kaupunginorkestereissa.Vuonna 1982 Vänskä voitti BesançonYoung Conductors -kapellimestarikilpailunja siirtyi sen jälkeen pääasiallisesti kapellimestariksi.Sinfonia Lahden eli Lahden kaupunginorkesterinvierailevaksi kapellimestariksihänet nimitettiin 1985, ja orkesterinylikapellimestarina hän toimi vuosina 1988– 2008. Islannin sinfoniaorkesterin ylikapellimestarinaVänskä toimi vuosina 1993 –1996, ja vuosina 1996 - 2002 hän toimi BBCScottish Symphony Orchestran pääkapellimestarina.Vuonna 2003 Osmo Vänskä aloittiMinnesota Orchestran pääkapellimestarinaYhdysvalloissa. Hän jätti orkesterin 1. lokakuuta2013 muusikoiden ja hallinnon välistenerimielisyyksien ja työsulun takia. Hänenkautensa olisi jatkunut syyskuuhun 2015.Osmo Vänskä on hyvin kysytty kapellimestari,ja hän on johtanut lukuisia maailmankuuluisimpia orkestereita. Vänskänjohdolla Sinfonia Lahti nousi maailmanmaineeseen,ja Minnesota Orchestrassa hänenkautensa on ollut hyvin menestyksekäs. OsmoVänskän johtamat Sibelius-levytyksetovat erittäin arvostettuja. Uransa aikanaVänskä on tuonut erityisen runsaasti esilleSibeliuksen lisäksi monia muita suomalaisiasäveltäjiä.Vänskälle on myönnetty Royal PhilharmonicSociety Award, Musical America’s2005 Conductor of the Year Award ja FinlandiaFoundationin Arts and Letters Award.Hänellä on kunniatohtorin arvo Glasgownja Minnesotan yliopistoista sekä ColumbiaUniversityn myöntämä 2010 Ditson Award.Tänä vuonna hän sai German Record Critics’Award Associationin palkinnon mittavastapanoksestaan BIS-levy-yhtiön Sibelius-levytyksissä.Vuoden ulkosuomalaiseksi on vuodesta1993 lähtien valittu ulkomailla asuva suomalainentai suomalaisen siirtolaisen jälkeläinen,joka on menestynyt erityisen hyvinomalla alallaan, vaalinut suomalaista kulttuuri-perintöäja mahdollisesti myös edistänytSuomen ja uuden kotimaansa välistäkulttuurivaihtoa, kauppaa tai muuta yhteistyötä.Valinta voi kohdistua myös ulkosuomalaiseenyhteisönsä edustajana tai ulkosuomalaisyhteisöön.Vuonna 2012 vastaavanpalkinnon sai kantasolututkija, professoriOuti Hovatta.57

UUTISIATurun yliopiston yhteyteen perustettiinJohn Morton -keskusJohn Morton -keskuksen tarkoituksena ontehdä ja edistää Pohjois-Amerikkaan liittyväätutkimusta ja opetusta, sekä toimia Pohjois-Amerikasta käytävän keskustelun foorumina.Turun yliopistoon on perustettu JohnMorton –keskus/The John Morton Center forNorth American Studies. Keskus sijoitetaanyhteiskuntatieteelliseen tiedekuntaan politiikantutkimuksen laitoksen yhteyteen. Keskusaloittaa toimintansa 1.1.2014. John Morton-keskuksen tehtävänä on koordinoida jakehittää alan monitieteistä tutkimusta, sekäopetuksen ja yhteiskunnallisen vuorovaikutuksenkeinoin vahvistaa transatlanttista asiantuntemusta.Painopisteenä tutkimuksessa ja opetuksessaovat yhteiskuntatieteelliset sekä omanajan historian teemat ja näkökulmat. Valtakunnallisenayksikkönä keskus kehittää ja toteuttaatutkimushankkeita yhteistyössä Suomenmuiden yliopistojen, korkeakoulujen jatutkimuslaitosten sekä ulkomaisten vastaavientutkimuslaitosten kanssa.Keskuksen suunnitteluryhmää johtaneenprofessori Keijo Virtasen mukaan keskuksenperustaminen kumpuaa usealta eri taholtaesitetystä painokkaasta ajatuksesta, ettäSuomeen pitää saada Yhdysvaltojen tutkimukseenkeskittyvä instituutti."Yhdysvalloilla on merkittävä rooli globaalienongelmien ratkaisussa. Maailman johtavanvaltion toimintaan, yhteiskunnan ja kulttuurinarvoihin sekä niihin kohdistuviin ratkaisuihinon Suomessakin kiinnitettävä huomiota ja niitäon analysoitava", Virtanen toteaa.Suomella, Yhdysvalloilla ja Kanadalla onpitkä yhteinen historia. Keskus onkin nimettyYhdysvaltojen vuonna 1776 annetun itsenäisyysjulistuksensuomalaistaustaisen allekirjoittajanmukaan. Yhdysvalloissa ja Kanadassaasuu nykyään lähes miljoona suomalaistaustaistahenkilöä, mikä omalta osaltaanylläpitää vilkasta yhteydenpitoa Suomen jaPohjois-Amerikan maiden välillä."Turun yliopistossa on pitkä traditio Pohjois-Amerikanmonitieteisessä tutkimuksessa.Tiedeyhteydet ja tutkijoiden liikkuvuus maidenvälillä ovat jatkuvasti tiivistymässä", Turun yliopistonrehtori Kalervo Väänänen kertoo.Keskuksella on johtokunta ja valtuuskunta.Valtuuskunnan jäsenmäärä on sääntöjenmukaan 20–40 jäsentä. Rehtori Väänänen onperustamiskirjeellään asettanut johtokunnan,johon kuuluvat seuraavat henkilöt toimikaudella1.1.2014–31.12.2014:• Professori Henri Vogt, Turun yliopisto,puheenjohtaja• Professori Outi Korhonen, Turun yliopisto,varapuheenjohtaja• Professori Markku Henriksson, Helsinginyliopisto• Professori Risto Hiltunen, Turun yliopisto• Professori Auvo Kostiainen, Turun yliopisto• Johtaja Ismo Söderling, Siirtolaisuusinstituutti• Toiminnanjohtaja Terhi Mölsä, FulbrightCenter• Erikoistutkija Minna Ruckenstein, KuluttajatutkimuskeskusKeskuksen ma. koordinaattorina toimii FL MarkusKantola, Turun yliopisto (nimi.nimi@utu.fi)58

TIEDOTUKSIAIt Started the Day Elvis Died… by Olli LamminenI never forget my trip to Vicenza Italy to visit Ceccatocar wash factory. Their car wash systems workedok in Europe but most American cars had fixed‘whip’ type antennas that could not be removedfor an automatic car wash.I had brought with me samples of antennas andhad an idea how to correct Italian machines so thatthey would not rip them off. When I asked for scissorsand started cutting side brushes thinner sothat they would not rip the antennas, the technicaldirector had serious second thoughts.Italy in those days was dominated by Labor Unions– with whom I was working. I asked the Unionboss – who spoke some English – to keep the directorsout of the testing area where we were working.He simply declared the area ‘Union Meeting’– closed to management.My simple experiment worked perfectly. Theunion boss told that this success calls for a celebration.It was Tuesday August 16th, 1977. Most of theworkers including myself headed for the companyowned restaurant, opened bottles of Italian redwine. Our informal lunch hour eventually was extendedway till late at night. I have faint recollectionsinging Avanti Popolo in fluent Italian.Somehow I had managed to get to my Hotelnearby past the mid night. John Bonvicini – Ceccato’sexport manager picked me around noon. Hewas telling me that cleaning their restaurant andrestocking their wine seller had already been completedand lets go back to work. He also made asarcastic comment re most workers not showingup today.He also told me that Elvis died last night. I likedElvis; the news made me sad and did not help myhangover.Fast-forward to March 1980 and Pekka Tuohimaaand myself were in Hayward Wisconsin attemptingto finish Birkebeiner – 35-mile ski race(50 km). We had few days earlier returned fromLake Placid Olympics where a friend of mine (whoworked for Järvinen) had given me Harri Kirvesniemi’sskis.Although I had not skied for at least 9 years,with the skis so good I decided to restart my skiingcareer trying to finish Birkebeiner. Right at start,Pekka and myself got separated. Five hours latermy back started to hurt. As I did not know if Pekkawas going to finish, quitting was out of question.My back pain grew worse and worse.I tried to initiate conversations with few fellowskiers – none of them looking too happy either. Ijust needed to divert my attention from my backpain. I spotted a strange looking fella, bearded,wearing normal heavy overcoat and Levis who alsoappeared to be out of his element and who welcomedmy company.After talking to him for a good part of an hour,I found out that he was Italian and spoke ratherlimited English. He was from Milano and becameevery surprised about my deep knowledge of theNorthern part of Italy. We talked at least 30 minutesabout this beautiful city of Vicenza and its surroundingareas.I was showing off my knowledge of Northern Italyand I was not paying attention to my backache.Eventually he asked from me; ‘You no American,you from where?’ I told that I am from Finland andhad moved to the USA in 1972. He looked little bitembarrassed telling me that ‘me sorry, me knowvery little Finland and you know so much Italy’.He knew that Finland was in Northern part ofEurope and was very cold.I challenged him (speaking very slowly and articulatingas clearly as I could) that there is muchmore to Finland than cold and surely you can namefamous Finns etc. He keeps rolling his eyes and finallyspurts out that ‘sorry, I know only this crazyOlli and he is in car wash business’.My heart nearly stopped. I didn’t say a word.Then I realized that Pekka must have seen him beforeand had arranged this as a good joke. As I startedlooking around to find Pekka lurking around, Irealized that it couldn’t be. My Italian friend spokeonly bad English and Pekka practically none.59

TIEDOTUKSIAI just kept skiing, quietly and obviously with a differentfacial expression. Moments later he grabbedby hand and said ‘Problemo, what?’ To which I replied,yes, there is a problemo. I am that Olli andI am in car wash business. Now it was his turn tobecome serious.Eventually we found out that his brother wasthe owner of Ceccato factory in Vicenza. The storiesof my little encounter at the factory restauranthad grown and grown and were well known to allpeople associated with Ceccato.We crossed tothe finish line singingAvanti Popolo.Never saw himagain nor neverfound his name.Autopesukoneiden korjausta päivänä, jolloin Elvis kuoli”En koskaan unohda matkaani Vicenzaan Pohjois-Italiaan. Siellä sijaitsee Ceccaton autojen pesulaitteitavalmistava firma. Heidän laitteensa toimivathyvin Euroopassa. Amerikoissa autoissa on kiinteätradioantennit, ja pesulaite repi ne enimmäkseenirti”, kirjoittaa Olli. Jotain oli tehtävä. Hän matkustiVicenzaan. Ollilla oli idea, jolla tehtaan pesulaitesaatiin toimimaan Amerikoissa. Ajatus ei sopinuttehtaan tekniselle johtajalle. Jotta Olli saisi rauhassakehitellä korjausideaansa, hän kääntyi tehtaanay-pomon puoleen. Tämä ilmoittikin tehtaan johdolle,että hänellä on Mr. Lammisen kanssa ay-kokous,joka ei kuulu tehtaan johdolle. Niin Olli sai rauhassaay-pomon hellässä huomassa kehitellä pesulaitettaparemmin Pohjois-Amerikassa toimivaksi.Tehtävä onnistui, ja iltaa vietettiin sitten työväenkanssa paikallisessa tehtaan omistamassa ravintolassarunsaan punaviinin kera. Ollilla on muistikuva,että hän lauloi illalla Italian ay-liikkeen klassistataistelulaulua ”Avanti Popolo” sujuvasti italiaksiuusien ystäviensä kanssa. Tehtaan johdolla olimennyt seuraavana päivänä melkoinen tovi siivotaravintola ja täydentää viinikellari. Tehtaan johtajaJohn Bonvicini huomautti myös sarkaistisesti, ettätyöntekijöitä oli aika lailla pois töistä. Johtaja myöskertoi, että Elvis oli kuollut edellisenä iltana. Tämäkäänuutinen ei helpottanut Ollin krapulaa. Raskaatolivat laulujen lunnaat.Hiihtokilpailussa tavataanVuonna 1980 Olli osallistui perinteisille Birkebeiner-hiihtokisoihin.Nämä norjalaisperäiset kilpailutkiertävät 50 km:nreitin pitkin Wisconsininerämaita.Osallistujia oli tuhansittain.Olli oli juuri palannut Lake Placidin olympiakisoista,ja saanut alleen ystävänsä välittämänäHarri Kirvesniemen käyttämät olympiasukset. Viisituntia hiihdettyään Ollin selkä ”pamahti”.Tuska oli kova. Ollin vauhti hidastui ja vähitellenhän sai seurakseen oudon näköisen hiihtäjän: hiihtoasuoli mitä sattui ja ilmekin vähemmän urheilijamainen.Mies kertoi olevansa Milanosta Italiasta.Ystävä iski Ollin kantaan. Seuralainen puhui hiemanenglantia, joten Olli oli saanut juttukaverin ja selkäkipukinhieman hellitti rupatellessa. Ystävä oli vaikuttunutOllin hyvistä Italian tiedoista.Olli kertoi olevansa suomalainen. Hän kysyi, joskoitalialainen ystävä tuntee jonkun suomalaisenkuuluisuuden? Ystävämme vastasi, että tuntee vainyhden kreisin Ollin autonpesualalta – oli kuullut hänestämonia juttuja. Ollin sydän melkein pysähtyi.”Probleemeja?” kysyi italialainen ystävä huolestuneena.Olli ilmoitti olevansa tuo kreisi suomalainen.Kun ystävät keskustelivat aiheesta lisää, selvisi, ettähiihtokaverin veli oli Ceccato-tehtaan johtajanaVicenzassa. Ollin maine työväenlauluja laulavanaamerikansuomalaisena johtajana oli levinnyt laajalle.”Kun ylitimme yhdessä maalilinjan, lauloimmeyhdessä ’Avanti Popolon’. Emme koskaan enää tavanneetsen jälkeen – en edes kysynyt hänen nimeään”– kertoi Olli.Laulu ”Avanti Popolo” löytyy osoitteesta http://www.youtube.com/watch?v=hAXoGxLx6yk60

Siirtolaisuus-Migration lehtiKirjoitusohjeetOtamme mielellämme vastaan erilaisiin muuttoliikkeisiin liittyviä artikkeleita.Lisätietoja: kirsi.sainio@utu.fiKirjoitusohjeet• Artikkelin enimmäispituus on 5 000 sanaa sisältäentiivistelmän (abstractin), taulukot sekäkuviot (yhteensä noin 10-12 liuskaa). Muidenkirjoitusten kuten kirja-arvostelujen, konferenssiesittelyjenjne. enimmäispituus on 1 000 sanaa.• Materiaali lähetetään Microsoft Word- tai yleisenärtf-muotoisena tiedostona. Käsikirjoitukset kirjoitetaan1,5 rivivälillä ja fonttikoolla 12. Kirjoituslähetetään sähköpostin liitetiedostona.• Kuvioiden tulee olla excel-muodossa ja tarvittaessatulee toimittaa niiden mukana alkuperäisdatakuvioiden mahdollista uudelleen tekemistävarten. Tekstin sekaan valmiiksi upotettujakuvioita ei tule käyttää.• Taulukot ja kuviot merkitään järjestyksessä ("taulukko1 tähän") tekstiin siihen kohtaan, mihintekijä(t) sen haluavat. Kukin taulukko ja kuvio tuleeartikkeliliitteen loppuun omalle sivulleen siinäjärjestyksessä kun se esiintyy tekstissä. Taulukotja kuviot liitetään mukaan myös korjattuun käsikirjoitukseen.Taulukoiden desimaaleissa käytetäänpilkkua.• Valokuvien tulee olla hyvälaatuisia ja riittävällätarkkuudella skannattuja. Digitaalikamerallaotetut valokuvat voidaan lähettää sellaisenaan.Kuvia skannattaessa tulee käyttää resoluutiota300 dpi (pistettä tuumalle) ja pidemmän sivunkohdekokona (target size) 20 cm. Web-sivustoiltatallennettuja kuvia ei käytetä. Kuvat pitää toimittaaerillisinä kuvatiedostoina. Tekstitiedostoonvalmiiksi upotettuja valokuvia ei tule käyttää.• Tekstiä ei tule tavuttaa etukäteen. Kappaleenjälkeen painetaan rivinvaihtoa (enter) – ei siissisennyksiä, tyhjiä rivejä tms.HUOM! Yksityiskohtaisemmat kirjoitusohjeet löytyvät nettisivuiltamme:http://www.siirtolaisuusinstituutti.fi/art/smlehti.phpIlmoitushinnatSivukoko B5, 176x250mm (leveys x korkeus)Takakansi; aina 4-värinen1/1 sivu 176x250mm 500 €½ sivu vaaka 176x125mm 300 €1/3 sivu vaaka 176x83mm 200 €= leikkaukseen (reunaan) astiIlmoitusmyynti:Kirsi SainioPuhelin 02-2840 443kirsai@utu.fiIlmoitusaineistoIlmoitushinnatTakakannen sisäpuoli; aina 4-värinen1/1 sivu 176x250mm 400 €½ sivu 176x125mm 250 €1/3 sivu 176x83mm 170 €= leikkaukseen astiSisäsivut; aina mustavalkoinen (mv)1/1 sivu 154x204mm 250 €1/2 sivu 154x102mm 150 €1/3 sivu 154x68mm 100 €= marginaalit huomioitu, joten ilmoitus ei ulotu leikkaukseenastiEmme tarjoa ilmoitusten suunnittelupalveluja.Hintoihin ei lisätä alv:tä.Luovuta ilmoituksesi meille julkaisuvalmiina aineistona.Julkaisuvalmis ilmoitusaineisto on digitaalinenAdobe PDF-tiedosto. Ilmoitusvalmistuksessa suosituksenaon Adoben CS3–CS4 grafi ikkaohjelmistot,Illustrator ja InDesign. Väriarvot määritellään prosessiväreinä(cmyk). Värikuvat cmyk- väritilassa ja mustavalkoisetgray-väritilassa. Kuvat muodoissa jpeg,eps tai tiff. Kuvien resoluutio 300dpi.Aineiston toimitus:Sähköposti: kirsai@utu.fiPostitse: CD-ROM-levy, UBS-massamuistiAineiston deadline seuraavaan numeroomme on25.1.2014.

MpostiSiirtolaisuusinstituutissaAvattiin kolme amerikansuomalaisuuttakäsittelevää näyttelyä 28.11.2013“Finglish”Vesa Ojan valokuvanäyttely28.11.2013-31.7.2014“Ameriikkaan, Ameriikkaan”Hangon museon kiertonäyttely28.11.2013-30.5.2014"Suomalaiset Amerikassa"Uusittu osa Siirtolaisuusinstituutin perusnäyttelyäNäyttelyt ovat avoinna arkisinklo 9.00-15.00Siirtolaisuusinstituutti, Eerikinkatu 34, 20100 Turku