SIELULLINEN JA HENKINEN MAGIA - Pekka Ervast

surullista sitä katsoa. Hän oli saanut omalta opettajaltaantehtäväkseen ilmoittaa maailmalle, että spiritistisiä ilmiöitä täytyylähestyä suurella varovaisuudella, muuten ne johtavat harhaan.En osaa olla tässä mainitsematta erästä ameriikkalaistahenkilöä, joka kuoli pari vuotta sitten ja joka esiintyi oikeastaanjonkunlaisena salonkitaikurina. Hän ei väittänyt itsestään mitäänyliluonnollista, mutta hän oli hyvin ankara vakaumuksessaan jahän oli ottanut elämäntyökseen vastustaa spiritismiä siinäsuhteessa, että vainajat olivat mukana istunnoissa. Hän sanoi,kuten madame Blavatsky, että vainajat eivät ole mukanaistunnoissa. Hän uskoi kuolemanjälkeiseen elämään ja sanoi sentietävänsä, mutta kun ihmisen henki on vetäytynyt taivaaseen, eise voi enää ilmestyä maan päälle. Tämä henkilö, Hudini, suorittisitten kaikenlaisia ihmeellisiä temppuja. Ja se, mikä oli ero hänenja tavallisen salonkimaagikon välillä, oli, että hän aina sanoikyllä, etteivät ne olleet mitään yliluonnollisia asioita, mutta hän eikoskaan selittänyt, millä tavalla hän niitä temppujaan suoritti.Tällainen taikuri voi kyllä selittää ja toinen taikuri voi tietäätoisen menettelytavan, mutta Hudini ei koskaan selittänyt. KunAmerikassa kerran oli salonkitaikurien vuosikokous, jossa heitäoli satoja, niin Hudini hämmästytti heitä joillakin tempuillaan,sillä ei kukaan toisista ymmärtänyt niitä eikä voinut niitä matkia,mutta Hudini ei selittänyt mitään. Kun häneltä oikein kysyttiinomantunnon vakavuudella, miten asia on, sanoi hän: `Minä olenvaan kehittänyt ruumistani ja henkeäni pienestä pitäen.A Ja ConanDoyle, joka oli erikoisesti Hudinin hyvä ystävä, sanoo, ettei hänole koskaan tavannut ihmistä, joka olisi elänyt kauniimmin japuhtaammin ja siveellisemmin kuin Hudini. Mutta ei ConanDoylekaan Hudinia selittänyt, miten hän temppujaan suoritti.Hudinilla oli muutamia loistonumeroita, joihin hän lopultayksinomaan keskittyi. Europassa hän matkusteli kuusi vuotta.Yksi hänen tunnetuita temppujaan ─ sitä jonkin verran suorittavattoisetkin salonkimaagikot ─ oli vetäytyä kaikista kahleista.Muutamassa sekunnissa vetäytyi hän minkälaisista kahleista

tahansa. Hänen kätensä ja jalkansa pantiin rautoihin, joistainsinöörit, jotka olivat ne tehneet, vakuuttivat, ettei niistä kukaanvoisi päästä, mutta muutamassa sekunnissa hän esiintyi taaskaikesta vapaana. Hänet teljettiin monta kertaa erilaisiinvankiloihin Amerikassa sitä varten, että hän karkaisi niistä ja jokakerta hän muutaman minuutin perästä tuli ulos, vaikka olikäsistään ja jaloistaan sidottu kopissa kiinni ja ovet oli lukittu.Kerran hän oli sopinut, että hänet teljettiin erääseen New-Yorkinlaitakaupungin vankilaan aivan alasti kahlehdittuna koppiinkiinni. Ja hän sanoi: `15 minuutin kuluttua minä ilmestyn siihenja siihen hotelliin kaupungissa.A Sinne oli monta kilometriä. Jakun hänet oli pantu kiinni, menivät herrat hotelliin, ja 15 minuutinkuluttua tuli Hudini ulos telephonikaapista täysin puettuna.Lääkärit tutkivat häntä usein, mutta hän sanoi, ettei siinä olemitään yliluonnollista, hän on vaan kehittänyt olemustaan. Muttahän ei selittänyt, miten.Toinen Hudinin loistonumeroista oli, että hänet pantiinkäsistään ja jaloistaan kahlehdittuna astiaan, joka oli täynnä vettäja joka oli juuri niin suuri, että hän mahtui sinne. Ja laivankannelta New-Yorkin satamassa tuo laatikko heitettiin lukittunamereen, ja yhden minuutin kuluttua hän ui vapaana.Kolmas loistotemppu ─ tiedän ihmisen, joka on sen nähnyt ─oli, että teatterin näyttämölle rakennettiin rampista fondiin saakkatiilikivistä seinä, joka oli korkeampi kuin mies. Ja teatteri olitäynnä yleisöä, joka katsoi, että se oli rakennettu, niinkuinrakentaa pitää. Tätä pidettiin hänen melkein kaikistaihmeellisimpänä temppunaan. Kun seinä oli rakennettu, asetettiinkangasverho, joka oli miehen korkuinen, seinän toiselle puolelle,missä Hudini oli. Silmänräpäyksessä Hudini oli seinän toisellapuolella huutaen: `tässä minä olen.A Kukaan ei voinut ymmärtää,kuinka se oli mahdollista. Jos kuinka asiaa tutkittiin, ei päästyselville, eikä hän koskaan selittänyt mitään. Kun hän kuoli, niinhän lahjoitti kirjastonsa syntymäkaupunkinsa, Washingtonin,suurelle kirjastolle. Tämä hänen kirjastonsa oli 2 miljoonan

dollarin arvoinen ja sanotaan, että se oli luultavasti kaikistatäydellisin kirjasto maan päällä, se käsittää okkultisia, teosofisia,mystillisiä, salatieteitä koskevia kirjoja. Siitä näkyy, mitä hän oliharrastanut. Ja kerran hän sanoi eräälle haastattelijalle ─ ja tämäoli Amerikan lehdissä ─: `minä uskon ihmisen kuolemattomaanhenkeen ja uskon siihen, että ihminen on jälkeensyntyvä olento.Tämän uskon sekä järkeni vakaumuksesta että tutkimusteninojalla ja myös omasta kokemuksestani. Minä en olisi voinutitseäni pienenä ymmärtää, jollei minulla olisi ollut ajatus, ettäihminen on jälleensyntyvä olento, sillä minulla oli niinkummallisia kykyjä jo pienestä pitäen.AVaikka tämä Mr. Hudini, joka oli erinomaisen miellyttävä,veljellinen ihminen, ei koskaan esiintynyt muuta kuin yleisönhuvittajana ja tietysti myöskin yleisön ajatuksen herättäjänä, eikävälittänyt muuta olevansa, kuin vain tämmöinen taikuri ─ häntänimitetään kaikkien aikojen suurimmaksi maagikoksi ─ niinkuitenkin minä olen aina kysynyt itseltäni, eiköhän tämä Hudinisittenkin ollut semmoinen vanha joogi eli fakiiri, joka oli sangenpitkälle kehittänyt itsessään fysiologisia kykyjä, että hän nytsyntyi maagillisilla taipumuksilla ja kehitti omaa ruumistaanokkultiseen suuntaan. Ja kun hän niin jyrkästi tahtoi selittää, etteispiritistisiä ilmiöitä pidä ymmärtää, että ne ovat vainajienmyötävaikutuksella aikaansaadut, vaan päinvastoin meidänjalompi käsityksemme vainajista on oleva se, että he ovatmenneet taivaaseen ja meidän pitää selvänäköisesti tai muillakeinoin mennä heidän luo, eikä manata heitä meidän luoksemme,niin tuntuu, kuin hän olisi tahtonut jatkaa madame Blavatskyntyötä siinä suhteessa. Epäilemättä Hudini on tehnyt paljon hyvää.Kun nyt siirrymme katselemaan tuota toista magian lajia,sielullista magiaa eli psygurgiaa, niin silloin on meidän helppoheti ymmärtää, että eräs tätä psygurgian laji on luultavasti kaikilletuttu. Sehän on tullut niin tavalliseksi jo meidän aikanamme jasitä nimitetään suggestioniksi ja hypnotismiksi. Kaikki tietävät,mitä on suggestionilla parantaminen ja mitä on hypnotismi. Tämä

suggestioni ja hypnotismi on psygurgian hyvin tärkeä osa itseasiassa, sillä sehän on suuri maagillinen voima. Ennen käytettiinihmistä hypnotisoidessa eli uneen vaivuttaessa kirkkaita esineitä,kristallikuulia, sormuksia ja tehtiin liikkeitä, mutta myöhemminon tultu siihen, ettei tarvita mitään muuta kuin suggeroiva ajatus,kiinteä tahtoajatus ja toisen vastaanottavaisuus. Jos toinen onvähänkään vastaanottavainen, hän heti imee itseensä suggeroijanajatuksen. Ja hypnotismi ei ole oikeastaan muuta, kuinsuggestionia, sanovat tieteelliset tukijat. Ja suggestioni on sitä,että toisessa ihmisessä nousee oma halu parantua. Kunhypnotisoija parantaa, hän herättää toisessa halun parantua, koskaihmisessä on luonnon parantava voima: hän ei itse saa sitäliikkeelle, mutta kun on toinen auktorativinen suggeroija, jokasanoo: `tuo kipeä kohta on sinussa terveA ─ niin se panee tuonvoiman liikkeelle ja ihmisen oma usko parantaa. Me tiedämme,että nykyään lääkärit ovat sillä kannalla. Tämähän ei ole ainakaankokonaan okkultinen kanta. Okkultinen kanta myöskin edellyttää,että ihmisestä lähtee jotain toiseen. Ei se suggestioni oleainoastaan, ellei se ole mitään, vaan on jotain, joka lähtee, vaikkase olisi vain ajatus, joskin se kyllä on kuin railovaikutus. Jauseimmissa tapauksissa, jos uneen vaivuttamiseen käytetäänmesmerismiä tai tiivistä katsetta, niin suorastaan lähteejonkinlainen aineellisuus toisesta toiseen. Tämä on okkultinenkanta ja siitä olen puhunut kirjassa `Ajatuksen ja käden parantavavoimaA. Muuten on mielenkiintoista huomata, että meidäneurooppalaisista uudenaikaisista lääkäreistä ensimäinen jauudenaikaisen kemian varsinainen perustaja, Paracelsus, sanoojossakin teoksessaan, ettei ihminen suorittaessaan maagillisiatemppuja ollenkaan tarvitse vaikutuksia aikaansaadakseen mitäänsuurta avaratia, ei mitään ritualisia menoja, hänen oma tahtonsariittää, kun hän liittää siihen imaginationivoiman, joka onmielikuvituksen rakentava voima, mutta joka ei ole sama kuinfantasia. Imaginationi on tietoinen ajatuskuvan rakentaminen janäkeminen. Meidän fantasiamme harhailee sinne ja tänne. Joskus

kyllä se voi loihtia selvän kuvan sisäisen silmän eteen, ettäolemme näkevinämme jotain, mutta se on satunnaista.Imaginationi on kyky luoda ajatuskuvia ja pitää ne silmienedessä. Paracelsus sanoo: jos meillä on imaginationi ja tahtotakana, silloin me olemme maagikoita, me voimme suorittaamaagillisia tekoja, sillä meidän tahtomme on toimeenpanevavoima, ja imaginationi on se voima, joka antaa muodon tuolletahdolle. Imaginationilla saamme aikaan sen, mitä tahdomme.Eräs ranskalainen, erinomainen hypnotisoija. parooni Dupot, jokaoli Mesmerin jälkeläinen, on sanonut kirjassaan `PaljastettumagiaA, että hän ymmärtää nyt kaikki vanhan ajan tietäjät jataikurit, loitsijat ja maagikot, joista kerrotaan yliluonnollisiaasioita: ne ovat olleet suuria hypnotisoijia, mesmeristejä,suggeroijia. Tämä mesmerismin eli hypnotismin suuremmoinen,salaperäinen voima on ollut kaikilla muinaisajan tietäjillä, kun heovat suorittaneet ihmeellisiä tekojaan. Näin sanoo tämäranskalainen suuri hypnotisoija. Hän on niitä, jotka, kun kerranovat totuuden löytäneet, selittävät, että se vaikuttaa kokomaailmassa. Eihän se ole niin, mutta epäilemättä tässäsuggestionissa ja joukkohypnotisoimisessa on paljon suurempiavoimia kätkettynä kuin aavistetaan. Eihän täällä Euroopassahypnotisoija, joka esiintyy yleisön edessä ja näyttää temppujaan,osaa tehdä ihmeitä toisten mielestä, kuin sen, joka on hänenmediuminaan. Hän ottaa mediumin ja antaa hänelle esim. perunanja sanoo: `maistakaa tätä ihanaa omenaaA. Tuo henkilö, joka onmediumina, syö sitä suurella nautinnolla luullen sen olevanomenan. Ja taas: hypnotisoija ottaa tuolin ja sanoo: `Olenhankkinut teille kauniin ponin, ettekö tahdo ratsastaa sillä täälläHyde Parkissa?A Ja mediumi istuu tuolille ja uskoo ratsastavansaponilla. Mutta yleisö istuu ja katselee ja nauraa tuon raukanharhaluuloille, sillä sehän näkee, että siinä on vain tuoli. TäälläEuropassa ei vielä ole yleisesti löydetty se indialaisten fakiirienkyky, jonka avulla voi loihtia näkyjä kuinka suurellekansanjoukolle tahansa. Ei fakiiri tarvitse ketään erityistä

mediumia lavalle, hän suggeroi kaikki ihmiset. Onhan yleisestitunnettu tuo temppu ─ kaikki, jotka ovat Indiassa käyneet, ovatnähneet sen ─ että fakiiri heittää nuoran ylös ilmaan ja antaapienen pojan kiivetä sitä myöten pilviin saakka ja yhä sitä nuoraariittää, ja yht´äkkiä hän antaa pojan pudota pilvistä aivankappaleina, ja kun fakiiri noukkii ruumiin osat ja heittää nekoriinsa, niin poika hyppää terveenä esiin. Tuommoista temppuaei pidetä Indiassa minään, kaikki tietävät, että se onsilmänkääntötemppu, joka on loihdittu monen nähtäväksi. Onhanmeillä Suomessa kyllä ollut eräs henkilö, Kuikka Koponen, jokaoli kuin fakiiri. Hän oli ollut Unkarissa tai jossakin itämailla,jossa oli oppinut taidon joukolle näyttää temppuja. Eräs minunsukulaiseni oli nähnyt Kuikka Koposen, ja hän kertoo, että kunhän kerran oli yötä maalla eräässä talossa, niin Kuikka Koponentuli sinne ja katseli ympärilleen tuvassa, jossa oli paljon väkeä jasanoi: `Eikö keitetä kaloja illaksi?A Emäntä valitti, ettei hänelläole kaloja. `Mutta kun on niin hyvä lammikko, miksei olisikaloja?A sanoi Kuikka Koponen. `Eihän täällä ole lammikkoalähitienoillakaanA, sanottiin. `Tässä tuvassa on lammikko jatäynnä kaloja.A Ja kaikki huomasivat, että siinä oli niin paljonvettä, että täytyi nousta uunin reunalle. Ja niin ruvettiin onkimaanja saatiin pata täyteen kaloja. Ja sitten Kuikka Koponen sanoi:`Kas, vesi meni jo poisA, ja sitten ei ollut enää yhtään vettä. Jaemäntä pani tulta uuniin, mutta kun rupesi kaloja keittämään,huomasi, että siinä olikin lastuja.Tämmöisiä kykyjä kuuluu olleen Kuikka Koposella. Jakerran tuli eräs mies minun luokseni ja esitti itsensä KuikkaKoposen oppilaana. Kysyin häneltä, osasiko hän semmoisiatemppuja, kuin Kuikka Koponen. `No,A hän sanoi, että eihän häntietysti, jotain ehkä. `Ottakaa vain minut koekaniiniksi janäyttäkää, olisi hauska nähdä, että suomalaisella miehellä onsemmoisia kykyjäA, sanoin hänelle. `Mitäs minäA, sanoi hän vain.Jonkun päivän kuluttua hän tuli minun luo taas ja sanoi: `Tässäon minulla kirja, lakiteos, maksoin siitä paljon rahaa. Se on uusi,

en tarvitse sitä, tahtoisin myydä sen, kun on rahan tarvis. Ostakaase, tai ei teidän tarvitse ostaa, annan sen teille pantiksi, jos annatteminulle rahaa.A `Paljonko te tahdotte?A Se oli ennen sotaa, ja hänmääräsi 15 tai 20 markkaa. Minä lainasin hänelle ja hän lupasimaksaa 10 päivän perästä, sanoen: `Onhan teillä kirja panttina,jos en maksaisi. Mutta kyllä minä tulen.A Hän meni pois, ja minäasetin kirjan hyllylle kustannusliikkeen huoneeseen, jossa olikirjoja, jotka eivät kuuluneet minulle personallisesti. Määrätynajan kuluttua tuli mies ja sanoi: `Minä tulen maksamaan velkani.A`Sehän on hyvä,A sanoin. `Samalla minä ottaisin tuon kirjanA, hänsanoi. `Niin tietystiA, sanoin. Edellisenä päivänä olin katselluttuota kirjaa ja olin sanonut kustannusliikkeen hoitajalle, että se onminulla lainana. Minä juoksin siis hakemaan sitä siihenhuoneeseen ja menin hyllyn luo, mutta kirja ei ollut siinä.`Kuules, HaroldA, sanoin sille, joka hoiti liikettä, `minne sinä oletpannut sen kirjani?A `En ole sitä liikuttanutA, hän sanoi. Ja menousimme molemmat, ja minä sain aivan hien, kun ajattelin, ettäolin ottanut pantin vastaan, eikä sitä enää minulla ollut. Vaikkakuinka etsimme, ei kirjaa ollut missään. Tunsin itseni lievimminsanottuna noloksi. Laskeuduin alas ensimäiseen kerrokseen, jossamies odotti, ja sanoin aivan punaisena ja hikisenä: `Nyt on asianiin, etten löydä sitä kirjaa, en tiedä, mihin se on joutunut. Enmuuta ymmärrä, kuin että te olette niin ystävällinen ja myytte senminulle.A `No, olenhan saanut lainaksi täyden maksun siitä,olkoon sitten niin.A Ja mies poistui. Ehkä puoli tuntia sen perästä,kun hän oli poistunut, huusi Harold: `Täällä se kirja on, nyt senlöysin.A Juoksin sinne ja siellä se oli oikealla paikallaan sillähyllyllä, jonne sen olin pannut. Silloin huomasin, miten tyhmäolin ollut, olinhan antanut miehelle luvan kepposeen, jasemmoisella hienolla, okkultisella tavalla hän käänsi minunsilmäni. Hänellä oli moraalinen lupani siihen.Tuommoinen on epäilemättä maagillinen taito. Se onsielullista magiaa sentähden, että se on vaikutusta toisestaelävästä ihmisestä toiseen. Me voimme kyllä myös hypnotisoida

Kaikissa uskonnoissa on pyhiä menoja. Materialistit, jotkatuommoisia asioita tutkivat, sanovat: tämähän on kaikki paljastapötyä, taikauskoa, humbugia, tyhjänpäiväistä menoa, josta jokinyhteiskuntaluokka hommaa itselleen elatusta. Kaikissauskontokunnissa on olemassa pappeja, ja he saavat palkkaa siitä,että suorittavat noita menoja, jotka materialistien mielestä ovatpaljasta pötyä. Niitähän meillä on näissä protestanttisissakirkkokunnissa, vaikka vähemmän kuin katolisissa, onjumalanpalveluksia, on laulua, messuja, ehtoollinen j.n.e.Materialistiselta kannalta tämä on mahdotonta taikauskoa,tyhjänpäiväistä hommaa. Mutta taas kun tutkimme asioitatotuudenetsijän kannalta, siltä kannalta, että otamme huomioonnäkymättömät maailmat, niin me huomaamme ja näemme,etteivät ne ainakaan alkuaan ole olleet tyhjänpäiväisiä menoja,vaan maagillisia menoja ja myöskin symbolisia, mutta juurimaagillisia alkuaan, ja niiden tarkoituksena on tämmöisessätapauksessa, kuin kansojen jumalanpalveluksessa, vaikuttaapuhdistavasti ihmisten näkymättömiin ruumiisiin. Sentähdenuskovaiset menevät herranehtoolliselle ja syövät oblaatin jajuovat pyhää viiniä, jolloin he tuntevat itsensä ikäänkuin hetkeksipyhitetyiksi ja puhdistuneiksi. Meidän aikanamme, jolloin eiymmärretä näitä asioita tai ymmärretään aivan hullunkurisestiokkultiselta kannalta, niin tuo vaikutus voi olla puhdistavaa japyhää hetkellisesti, mutta pian voi seurata reaktio, niin että kunihminen, joka on ollut ehtoollisella, tulee kotioloihinsa, jossa ovatkaikki ikävyydet ja vaikeudet, niin hän voi kahta kauheamminharmistua ja suuttua ja loukkaantua ja kaikkea moittia. Jos tuotoimitus olisi vaikuttanut yksinomaan, niinkuin sen tarkoitus olivaikuttaa, olisi hän uudestisyntynyt olento, jonka astraliruumis oliasetettu värähtelemään iloisesti ja onnellisesti, niin että hän voitehdä kotiväkensäkin iloiseksi ja onnelliseksi. Niin olisi, joskaikki olisi mennyt, niinkuin olisi pitänyt.Kaikki uskontojen pyhät menot ovat tarkoitukseltaanvalkoisesti maagillisia, ja niiden vaikutus olisi hyvä, jos kaikki

tarvittavat edellytykset täytettäisiin. Sitä vastoin tiedämme, ettätuommoisilla seremoniallisilla tempuilla voidaan tehdä ihmisiäsairaiksi ja lähettää kaikenlaista pahaa maailmaan. Noita-akatvoivat erinäisillä liikkeillä ja loitsuilla saada pahaa aikaan,kaikenlaista onnettomuutta ihmisille ja eläimille. Aina voimmehuomata, että semmoiset kansanomaiset noidat suorittavatjoitakin seremoniallisia temppuja. Jos he esim. tahtovat pahaanaapurin hevoselle, niin he ottavat vaikka pitkän naulan jamenevät tielle ja naulaavat sen tuon hevosen jalanjälkeen jamumisevat samalla jotain. Ei se ole tuo naula, joka vaikuttaa,vaan siinä on imaginationi, ajatuskuva, joka tulee selväksifyysillisessä teossa. Tietysti tuommoinen noita voisi tehdä pahaapaljaalla imaginationilla, mutta hän ei osaa sitä tehdä, onhelpompaa seremonialla herättää eloon tuo imaginationi. Se,mikä saa pahan aikaan, on hänen ilkeytensä. Keskiajalla olitavallista, että noita joka tahtoi vahingoittaa toista ihmistä, tekihänestä kuvan joko vahasta tai sitoi langasta nuken. Koko ajan,kun hän sitä valmisti, hänen imaginationinsa oli liikkeellä, hänvakuutti itselleen, että tuo nukke oli sen henkilö. Sitten hän ottiparsinneulan ja pisti tuota kuvaa sydämeen, ja silloinasianomainen henkilö sai kovan vaivan sydämeensä tai kuoli heti.Lääkärin mielestä hän sai sydänhalvauksen, mutta se tapahtuimustan magian avulla. Semmoisesta keskiaikaiset kirjat kertovat.Magian tekee mustaksi ihmisen ilkeä ja musta tahto. Tietysti onsemmoisia seremonioita, jotka eivät voi tulla kysymykseenmuussa, kuin mustassa magiassa, ja jos teen kuvan toisesta japistän sitä, on se musta temppu. Siinä on paha tahto mukana.Toinen puoli sielullisesta magiasta, psygurgiasta, onnekromantiikka, joka on tekemisissä vainajien kanssa. Tuo nimi,kreikkalainen nekromantiikka, on saanut täällä Europassa vääränmuodon. Italiassa ruvettiin tätä nekromantiikkaa ääntämäännegromantiikka, ja silloin tuo ensimäinen sana sen sijaan, että sekreikankielessä viittasi kuolemaan, Italiassa tuli merkitsemäänmusta. Sentähden negromantiikka, niinkuin sitä myöskin

keskiajalla kirjoitettiin ─ latinalaisella nimellä nigromantiikka ─tuli merkitsemään vain mustaa magiaa, ja niin se on hyvin paljonjäänyt eurooppalaisten kansojen mielikuvitukseen mustaamerkitsevänä noituutena. Ja siitä on tullut se käsitys, että tämänegromantiikka on aina mustaa ja toiseksi, että se on tekemisissävainajien kanssa. Sentähden kaikki tekeminen vainajien kanssaon mustaa, ja kirkkoon tuli siitä se käsitys, ettei ihminen saa ollaminkäänlaisessa tekemisessä henkien ja henkimaailman kanssa.Ja osaksi tämä johtui siitä, että eräs sana oli lausuttu jaymmärretty väärin. Tietysti, jos luemme Moseksen kirjoja, niinhuomaamme, että siellä on ankarat tuomiot niille, jotkaharjoittavat mitään yhteyttä henkien kanssa, henkien manaajille janoidille: heidät määrätään heti tapettavaksi. Ei tietenkään oleMoseksen kymmenessä käskyssä, vaan juutalaisten pappienyksityiskohtaiset selitykset ja paragrafit ovat kaikkea muuta kuinvalistuneita. Jos niitä rupeamme tutkimaan, emme voi mitäänsiveellisyyttä oppia. Mutta, niinkuin sanottu, kaikki se, mitäoikealla nimellä pitäisi nimittää nekromantiikaksi, oli varsinhuonossa huudossa keskiajalla ja myös uudella ajalla. Vastaspiritistinen liike on siinä suhteessa valistanut maailmaa. Noinsadan vuoden ajan olemme sillä tavalla päässeet ymmärtämään,ettei ole suorastaan mustaa magiaa, jos ihmiset koettavat yrittääyhteyttä henkimaailman kanssa. Onhan ajatus ja järki niinvalistunut, että kaikki ihmiset ymmärtävät, että henkimaailma, josse on olemassa, on joka hetki jo täällä olemassa. Ja jos me ihmisetolemme olemassa kuoleman jälkeen, niinkuin kaikki uskonnotovat väittäneet, niin me emme voi olla olemassa kuolemanjälkeen, kun näemme, että meidän ruumiimme häviää, ellemmeme itse ole jotain semmoista, ettemme kuole. Jollemme me itseole henkiolentoja nyt, mistä se henkiolento tulee meihinkuoleman jälkeen, kun kaikki näkyväinen meistä meneealkuosiinsa? Ja jos me olemme henkiolentoja nyt jo, niin meolemme jäseniä henkimaailmassa, me olemme nyt semmoisiahenkiolentoja, jotka tilapäisesti olemme fyysilliseen ruumiiseen

pukeutuneet, muut henkiolennot, jotka ovat meidän kanssammetäällä, eivät ole siihen pukeutuneet. Me olemme niin pukeutuneetfyysilliseen verhoon, ettemme näe muuta kuin fyysillistämaailmaa, emme henkimaailmaa, jonka jäseniä olemme, muttahenkimaailma kyllä tietää meidän läsnäolostamme, vaikka se eimahdollista kyllä näe meidän fyysillistä verhoamme.Näin meidän täytyy loogillisesti ajatella. Ja silloin onko niinihmeellistä, että ainakin jotkut ihmiset pyrkivät todelliseen,empiiriseen, kokemusperäiseen tietoon, onko henkiolentoja, onkohenkimaailma olemassa. Ja päinvastoin, että se olisi mustaa, on sevalkoista valkoisinta. Me tahdomme tietää onko Jumalaolemassa, miten tämä maailma on järjestetty. Kaikkien kirkkojentäytyy luopua harhauskostaan, että henkimaailman kanssakosketukseen pyrkiminen olisi mustaa magiaa. Ainoastaan tapa,millä pyritään henkimaailman yhteyteen voi olla joko viisasta taiepäviisasta, ja meidän motiivistamme riippuu, onko se valkoistavai mustaa. Jos tahdomme päästä henkimaailman herroiksi, niinettä henkivallat palvelevat meitä hankkimalla meille maallistamenestystä, silloin se on mustaa, mutta jos se on avuksi niinhyvin niille, jotka ovat näkymättömässä maailmassa kuinnäkyväisessä oleville, silloin se ei voi olla muuta kuin valkoistamagiaa. Sentähden tämä nekromantiikka on se magian ala, jossapyritään olemaan yhteydessä sekä myös vaikuttamaanhenkimaailmaan, vainajiin. Nekromantiikka on siis hyvin tärkeäosa psygurgiasta eli sielullisesta magiasta, ja se on puhdasta javalkoista ja kaunista silloin, kun ihmisen motiivi on puhdas jaepäitsekäs ja silloin, kun hän ei myöskään käytä mitäänväkivaltaisia keinoja. Siihen nekromantiikkaan kuuluuluonnollisesti silloin koko spiritualistinen liike. Se on siissielulliseen magiaan kuuluva. Koko spiritistinen liike onvilpitöntä totuuden etsintää, vähän taikauskoista hartautta voisiinä olla mukana, mutta muuten sillä on vilpitön jahyväntahtoinen halu edetä vakaumukseen siitä, että n.s. kuolleetihmiset vielä elävät. Ja spiritistisessä liikkeessä ilmiöt eli tuo

yhteys henkimaailman kanssa aina saadaan aikaan mediuminvälityksellä. Mediumit eivät nyt suorastaan ole maagikoita.Maagikot ovat semmoisia, jotka hallitsevat kykyjään, mutta sitäeivät mediumit itse tieten tee. Siitä huolimatta tahtoisi lukeaspiritistisen liikkeen magian alalle ja mediumit maagillisiksihenkilöiksi, koska heidän kykynsä sittenkin ovat ennen hankituitaja koska he siinä määrin kuitenkin hallitsevat kykyjään, niinkuinennen oli puhetta, että he voivat niin sanoakseni avata yhteytensähenkimaailman kanssa lankeamalla loveen tai asettumallatranssiin. Siinä määrin, kuin he hallitsevat itseään, ovat hemaagillisia henkilöitä.