"Soija tuotti Suomessa noin kaksi tonnia hehtaarilta", Aarre Anttila ...

Elena-soijan pavut olivat 17. elokuuta vielä hyvin ohuita. Kasvukauden lämpösumma oli tuolloin noin 1100. Dietalupiininvarhemmin kasvuun lähteneiden kasviyksilöiden pavut olivat samaan aikaan jo keltaisia ja tuleentuneita,myöhemmin kasvunsa aloittaneiden yksilöiden pavut vaalean vihreitä.Pälölän tilan papukokeilu 2010Lupiinin siemen Soijapapu Härkäpapukokeilu taulukko 1) kokeilu taulukko 1) 2) tulos 2006 taulukko 1)raakavalkuainen % 38,2 34,0 37,9 40,0 33,3 30,0raakarasva % 10,2 5,1 10,0 19,0 0,6 1,5raakakuitu % 14,1 17,8 14,9 6,0 7,7 8,0typettömät34,5 40,1 32,2 29,5 54,2 56,5uuteaineet %tuhka % 3,1 3,0 4,4 5,5 4,2 4,01)Vertailuarvoina rehutaulukoissa käytetyt arvot2)Härkäpapusato on analysoitu tarkasti viimeksi vuonna 2006. Vuonna 2010 raakavalkuainen oli 31,2 %.jäi tämä kesän oloissa hyvin harvaksi,ja rikkakasvit ovat saaneetsen ympärillä tilaa. Soija sensijaan pärjäsi paremmin.Anttila kiskaisee muutamansoijayksilön maasta, ja näyttääjuuristosta löytyviä, ”mahdottomansuuria typpinystyröitä”. Palkojakinsaattaa olla yhdessäkasvissa parikymmentä (6–24),joten näillä eväillä valkuaisentuottamisen pitäisi olla ainakintämänkasvukauden oloissamahdollista.Anttila avaa muutaman palonja niiden sisältä kyllä löytyy neljälitteää papua, jotka tosiaan ovatvasta aloittelemassa täyttymistä.Loppusyksyn säät ratkaisevattämän kokeilun lopputuloksen.”Tämän lajikkeen pitäisi ollasuhteellisen satoisa. Mutta entiedä, ehtiikö satoa kehittyä”,Anttila miettii. Epävarmuuttalisäävät Suomen valoisat kesäyöt,kun soija tarvitsisi maissintapaan lyhyempää päivää.Hankala kevätSoija kylvettiin kahdeksas toukokuuta.Kylvöä seuranneet rankatsateet liettivät maata, mikä haittasitaimettumista. Kasvustot jäivätharvoiksi, soija puoleen ja lupiininoin neljännekseen tavoitellustatiheydestä, Anttila arvioi.Sekä lupiinin että soijan siementäoli käytettävissä kaksi 25kilon säkillistä. Toteutunut siemenmääräoli noin 165 kiloahehtaarille. Krausen suorakylvökoneellariviväliksi tuli 19 senttiä,mikä on ollut Anttilan mielestätoimiva riviväli ainakin härkäpavulla.Ilmasta typpeä sitovalle soijalleannettiin väkilannoitetyppeävain 30 kiloa hehtaarille.Viljavuusluvut ovat hiesusavipellossavihreällä, ja pH noin 6,5.Härkäpavun rikkakasveja Anttilaon torjunut noin viikko kylvönjälkeen ruiskuttamalla glyfosaattiajuuri ennen pavun taimettumista.Tänä vuonna ajoitusmeni hieman pieleen, kunitäminen oli runsaan kosteudenvuoksi niin ripeää.Härkäpavulle sallittu, taimettumisenjälkeinen Basagranvioitti jonkin verran sekä soijaaettä lupiinia.Heinämäisiä rikkakasvejatorjuvia herbisidejä ei käytetty.”En uskaltanut tänä vuonnaurheilla yhtään, sillä kasviteivät kestä montaa stressitekijääyhtä aikaa”, Anttila perustelee.Hapenpuutteessa ja pellollaseisoneessa vedessä oli tarpeeksikestämistä, kun perättäisinä päivinätuli toukokuussa 15,12, 14ja 30 millimetriä.Myöhemmin kasvustoja vaivanneethellelämpötilat eivätvarmaankaan rajoittaneet papukasvienkehitystä, mutta helteidenaiheuttama kuivuus heikensiainakin aikaisimman härkäpavunsatoa, Anttila arvioi.Härkäpapu tuotti enemmänkukkia kuin aiempina vuosina,mutta yli puolet niistä kuivuipois. Tällaista ei ole tapahtunutaiempina vuosina.Kaikki irti kasvukaudestaKasvuston kehityksen seuraaminenoli jännittävää. Lämpösummankertyminen hidastui syksynedetessä. Papujen pitäisi päästätuleentumaan ja kuivumaan riittävästipalkojen sisällä, niin ettäne kestäisivät puinnin.Sekä lyhyen että pidemmänajan säätiedotuksia seurattiintarkasti. Puolta hehtaaria ei pui-20KM 14/2010

da pitkään, mutta koska on optimaalinenajankohta?Valmista ei tullut vielä syyskuussa.Pavut olivat toki paisuneet,mutta ne olivat vielä liianpehmeitä ja vihreitä.Maanantaina lokakuun 4. päivänäalkoi jo tuntua siltä, ettäpuimuri on pakko ottaa pianesille. Suomen todennäköisestiensimmäisen soijasadon puintipäiväksisovittiin säätietojenperusteella torstai 7. lokakuuta,jolloin lämpötila nousisi iltapäivälläyli kymmeneen asteeseenja sopiva tuulenvire vieläedesauttaisi kasvuston kuivumista.Sääennuste piti paikkansa.Auringolle ja tuulelle annettiinvielä mahdollisuus kuivata kasvustoakolmeen saakka iltapäivällä.Anttila laski leikkuupöydänmahdollisimman alas. Vaikkavahvavartinen soija olikin täysinpystyssä, oli osa paloista hyvinlähellä pellon pintaa.Puintitulosta arvioitiin lyhyenajon jälkeen tutkimalla jälkeäpellossa. Puhallusta pienennettiinhieman, kun peltoon olikarissut jonkin verran papuja.Sen jälkeen Anttila kiersikoeruudun puimurilla hitaastikaksi kertaa ja tyhjensi puimurinsäiliöön kertyneen sadonSoijan siemen oli puinnin jälkeenkellertävää. Kuivuessaan se pyöristyyja muuttaa väriään (alla).perävaunuun. Vaunun pohjallaoli pari sataa kiloa soijapapua.”Yllättävän nättiä tästä tuli”,oli ensikommentti. Lyhyen harkinnanjälkeen Anttila päättilykätä lopun soijan puintia vielärin mukaan puintikosteus oli 23prosenttia.Kaikkea ei puimurilla saatutalteen. Peltoon jäi noin 10–15prosenttia sadosta. Sitkeimmätpalot eivät kaikki avautuneetpuitaessa. Ja osa irronneistakinpavuista lensi peltoon kokonaisinatai puolikkaina.Osa pavuista jäi hyvästä yrityksestä huolimatta peltoon, jotkut myös halkesivatpuitaessa.jonkin aikaa nähdäkseen, mitenodottaminen vaikuttaa soijanpuitavuuteen.Toinen puolikas koeruudustapuitiin kuuden päivän kuluttua13. lokakuuta. Odottaminen kannatti,sillä puinti tuntui hiemanhelpommalta, papu lähti paremminirti. Kuivaamoon kertyi satoayhteensä hieman yli 500kiloa neljänneshehtaarin alalta.”Kyllä se oli kylmähermoisenhommaa”, Anttila puuskahtaaurakan päätteeksi.Puidun sadon määrän Anttilamääritti reiluksi kahdeksitonniksi hehtaarilta. Pikamitta-Anttila lähetti soijasadostaannäytteen Satafood Kehittämisyhdistyksellesadon laadun määrittämiseksi.Tulokset ovat valkuaisenosalta hyviä, sitä kertyi soijapapuun38 prosenttia. Öljyä eipapuihin kertynyt kuin kymmenenprosenttia, mikä on hiemanHärkäpavun viljelyn puolestapuhujaL Härkäpavun viljely aloitettiin Pälölän tilallatosissaan vuonna 2002, Aarre Anttola kertooesitellessään päärakennuksen vieressäloivasti viettävää papupeltoa.”Härkäpapu puitiin tänä vuonna jo elokuunpuolivälissä. Siitä korjattiin jo yhdeksäsperättäinen sato. Se on vaihdellut vuosittainvälillä 1 500–4 000 kiloa hehtaarilta,keskisadon ollessa noin 3 000 kiloa. Hehtaarienmäärää on hyvien kokemusten myötäkasvatettu kahdesta kolmeentoista.”Innostus härkäpavun kokeilemiseen saatiinAarre Anttilan äidin kotiseudulta Parikkalasta,jossa härkäpapua on viljelty iät ajat, jajosta papukantoja myös kerättiin kotimaisenjalostuksen käyttöön 60-luvulla.Öljykasvien ja palkokasvien hyvästä esikasviarvostapyritään ottamaan mahdollisimmansuuri hyöty irti viljanviljelyssä, Anttilasanoo. Härkäpavun osuus on jo noin neljännestilan peltoalasta. Pieni osa sadostamenee läheisen maalaispuodin hyllyn kauttalähiruoaksi, mutta pääosa myydään SuomenRehulle.Aarre Anttila on ollut yksi keskeinen henkilö,jonka ansiosta Suomessa viljeltiinhärkäpapua tänä vuonna lähes kymmenellätuhannella hehtaarilla. Hän neuvotteliyhdessä tuusulalaisen viljelijän TommiWeckströmin kanssa härkäpavulle soijanmaailmanmarkkinahintaan sidotun hinnan.Suomen Rehun puolella tätä merkittävääpäätöstä oli valmistelemassa Risto Uusitalo.lKM 14/201021

yli puolet normaalista.”Kasvusto oli myös tuleentunutta,sillä se itää yli 80-prosenttisesti.”Lupiini lupaavampiAarre ja hänen vaimonsa KirstiAnttila pitävät ensimmäisten kokemustenperusteella lupiiniaselvästi varmempana ja lupaavampanakasvina. Se on soijaaselvästi aikaisempi, viime kesänhelteiden jäljiltä jo syyskuunalussa puitavissa.Erittäin harvaksi jäänyt lupiinituotti noin 200 kilon sadon neljänneshehtaarilta.Jos kasvustostaolisi onnistuttu tuottamaantäystiheä, olisi sato voinutolla viisinkertainen. Tämä onteoreettista pohdintaa, Anttilamyöntää, mutta se mahdollistaahaaveilun jopa neljän tuhannenkilon hehtaarisadosta.25-vuotta vanhan John Deerenkäyttöohjekirjasta löytyilupiinin säädöt, ja niillä lupiinimyös puitiin: Seulasto viljan yläasennossa,kierroksia 600 minuutissa,ja varstasilta auki 20millimetrissä.Anttiloita kiinnosta valkolupiinierityisesti sen hyvän valkuais-ja rasvapitoisuuden vuoksi.Viime kesän sadon valkuais- jarasvapitoisuudet olivat samansuuruisetkuin soijalla, ja selvästisuuremmat kuin lupiininsiemenillä käytetyt arvot rehutaulukossa.Lupiinin siementä käytetäänesimerkiksi kalanrehujen raakaaineena.Se soveltuu myös ihmisravinnoksi,sillä siinä on sinilupiiniavähemmän katkeroaineita,Kirsti Anttila kertoo.KOMMENTTIEpätodennäköinen kasviSkandinaviassaL Soijapapu (Glycine max L.) on tärkeä öljy- ja valkuaiskasvi. Sitäviljellään Euroopassa lähinnä Venäjän eteläisimmissä osissa,Tsekissä ja Ukrainassa. Soijan viljelyn yleistyminen tällä vuosisadallaon epätodennäköistä pohjoisimmassa Euroopassa, vaikkailmastomuutos etenisi A2-ennusteen mukaan hillitsemättömästi.Näin todetaan viime vuonna julkaistussa, ilmastomuutoksen vaikutuksiapeltoviljelyyn selvittävässä MTT:n tutkimuksessa.Miten on siis mahdollista, että ennakkoluuloton viljelijä saaihan kelvollisen sadon soijakasvustostaan? Tuurilla?Aarre Anttilalla oli runsaasti onnea matkassa. Lopputulos olisiollut toinen, jos kasvukausi olisi ollut keskimääräinen. Anttila sattuikylvämään soijansa poikkeuksellisen kasvukauden kynnyksellä.Lämpimästä tykkäävä kasvusto hyötyi poikkeuksellisenpitkästä hellejaksosta. Lämpösummaa kertyi 1 700 astetta. Lopputulosolisi ollut vaatimaton myös silloin, jos yksikin hiemanrajumpi hallayö olisi vikuuttanut kasvustoa.Toki Anttilalla oli myös osaamista. Hän hankki aikaista siementä,sai sen tuottamaan kohtuullisen kasvuston kevään rankkasateistahuolimatta, sekä jaksoi kylmähermoisesti odottaa soijantuleentumista lokakuun puoliväliin saakka.Soijan viljely tuskin laajenee yhdestä onnistuneesta kokeilustahuolimatta. MTT:n tutkimuksen yhteydessä tehty arvio soijanepätodennäköisyydestä pitää paikkansa. Riskien on oltavahallinnassa ennen tuhansien hehtaarien kylvöjä. Toisaalta, kukaolisi aavistanut muutama vuosi sitten että Suomessa tuotetaanyli kolmen tuhannen kilon hehtaarisatoja syysrapsista? l EMAarre Anttila on positiivisesti yllättynyt viime kasvukauden tuloksiinsa. Hänhaluaa riskeistä huolimatta jatkaa ja kehittää osaamistaan uusien kasvilajienkanssa.Lupiinin väitetään kirjallisuudenperusteella myös alentavankolesterolia.Ensi vuonna lisääAnttilat ovat saamistaan tuloksistasen verran innostuneita, etteivätjätä kokeiluaan yhden vuodenmittaiseksi. Sitä on tarkoitusjatkaa riskeistä huolimatta,mutta aikaisemmilla lajikkeilla.Ukrainasta ja Britanniasta löytyynyt kokeiltuja kymmenenpäivää aikaisempi soija- ja kuusipäivää aikaisempi valkolupiinilajike,joita on tarkoitus saadajo ensi kevään kylvöille.Viljelyään Aarre Anttila aikoomyös tarkentaa valitsemallapavuille läpäisevämmän maalajin,käyttämällä enemmän siementäja lannoitukseksi PK-lannosta,muttei yhtään typpeä.Tavoitteena on saada aikaantäystiheä kasvusto sekä lupiinistaettä soijasta. Molempia kasvejahän aikoo kylvää aiempaa enemmän,erityisesti lupiinia. Myösuusia kasvinsuojeluvaihtoehtojaon mietittynä.Aarre Anttila tiedostaa riskit,eikä pelkää epäonnistumista.Viljely riskirajoilla on paitsi jännittävää,myös merkityksellistä.”Meidän täytyy valmistautuapitkällä tähtäimellä siihen, että ilmastomuuttuu, tehoisa lämpösummakasvaa ja syksyt pitenevät”,hän muistuttaa ja siteeraavävyään, Turun yliopiston professoriaGraig Primmeriä: ”Huominenei ole välttämättä niin kuineilinen. Tulevaisuuteen kannattaavarautua.” l22KM 14/2010

Soijaa mahdollista tuottaamyös koto-EuroopassaL Eurooppa on vuosikymmenten saatossa ja markkinataloudenpuristuksessa ulkoistanut kasvivalkuaisen tuotannon Amerikalle.Se mahdollistaa rehutehtailijoille ja rahtareille bisneksen tekemisen,mutta mikä on saldo eurooppalaisen viljelijän kannalta?Soijassa on paljon valkuaista ja sen aminohappokoostumus onerityisen hyvä täydentämään tuotantoeläinten ruokintaa. Siksi sitäon tuotu Eurooppaan laivalasteittain kymmeniä miljoonia tonnejajoka vuosi. Soijaöljyä käytetään merkittävästi myös biopolttoaineidentuotannossa.Kritiikki soijan tuontia kohtaan on lisääntynyt viime vuosina, silläBrasilian sademetsät hupenevat sen tuotannon kasvun myötä. Toinenarvostelun aihe on geenimuunnellun soijan osuuden kasvu niinsuureksi, että geenimuuntelemattoman soijan saatavuus on heikentynytja hinta noussut.Monissa Euroopan maissa on viime vuosina aktivoiduttu hakemaanvaihtoehtoja valkuaisen tuonnille. Eurooppalaisen kasvivalkuaisentuotannon yhteydessä puhutaan useimmiten pavuista, lupiineista,ja öljykasveista. Myös soijasta on mahdollista saada satoaEuroopassa.Mahdollisuuksia on paljon, mutta niiden laajamittainen hyödyntäminenedellyttäisi vahvaa panostusta kasvinjalostukseen, mahdollisestimyös suvaitsevampaa asennetta siirtogeenisiin lajikkeisiin.Romaniassa viljeltiin yli sadalla tuhannella hehtaarilla geenimuunneltuasoijaa ennen EU-jäsenyyttä.Kasvinjalostajille tilanne on haasteellinen, sillä jalostajat saavattuloa kasvinjalostusmaksuista. Mitä pienempää tietyn kasvin viljelyon, sitä vähemmän jalostajilla on mahdollisuuksia panostaa kyseisenkasvin jalostukseen.EU:n valkuaiskasvien viljelyala on vähentynyt merkittävästi2000-luvulla. Euroopan johtavan viljaa jalostavan Nickerson-yhtiönmukaan niin sanottujen proteiinikasvien viljelyala oli EU:ssa vuonna2007 vain hieman yli miljoona hehtaaria, kun pelkästään yhdysvaltojensoija-ala oli samana vuonna lähes 30-kertainen.Tästä on helppo päätellä, millä mantereella on enemmän mahdollisuuksiatuotantonsa kehittämiseen. Suurin osa, yli 80 prosenttiakoko maailman kasviproteiinista on Yhdysvalloissa, Brasiliassa jaArgentiinassa tuotettua soijaa ja se on pääosin geenimuunneltua.Euroopan (EU27) soijantarpeen tyydyttämiseen (rehu-, bioenergiajamuu käyttö) tarvitaan nykyisissä vientimaissa noin 14 miljoonaahehtaaria peltoa (Soy consumption for feed and fuel in the EuropeanUnion, Profundo, 2008). Selvitys ei kerro, kuinka paljon maata tarvittaisiinEuroopassa vastaavan soijamäärän tuottamiseen, todennäköisestivähintään yhtä paljon.Tuotantoa viritellään BritanniassaUK Soya Ltd on Britannian suurin soijaa viljelyttävä yhtiö, joka aloittitoimintansa kymmenen vuotta sitten. Viime vuosina virinnyt kotimaisensoijan kysyntä perustuu kohonneisiin maailmanmarkkinahintoihinja vaikeuksiin tuoda geenimuuntelusta vapaata soijaa perinteisistäsoijaa tuottavista maista.Soijan viljelyä kokeiltiin Britanniassa edellisen kerran vuosituhannenvaihteessa, jolloin sen viljelyala kasvoi yli tuhannen hehtaarin.Heikot tuottajahinnat ja vaatimattomat lajikkeet lopettivattuolloin viljelyn.Nyt soijan niin kuin muidenkin palkokasvien viljelyä perustellaanedullisilla muuttuvilla kustannuksilla, väkilannoitteiden kallistumisellasekä soijan typensidonnalla ja muutenkin hyvällä esikasviarvolla, tautien,tuholaisten ja laon kestävyydellä sekä helpolla puinnilla.Soijaa suositellaan aluksi Etelä-Englantiin ja kevyille maalajeille.Viljelyssä keskeistä on lajikevalinta, myöhäinen kylvö ja riittävä rikkakasvientorjunta. Käytettävissä on useita uusia lajikkeita. Yhtiönsuosituin lajike on Elena, jota kehutaan satoisaksi, laonkestäväksija aikaiseksi.Mitään suurta massaliikettä soija ei ole vielä saanut aikaan. Tänävuonna soijaa viljeltiin Englannissa noin 40 hehtaarilla. Aiemmin soijastamaksettiin Britanniassa noin 195 euroa tonnilta. Tuottajahintakaksinkertaistui vuodelle 2010.Halla kuihduttaa lehdet ja värjää soijan varren ja palot ruskeiksi.Lako-ongelmia ei ole, sillä varsi kantaa sadon hyvin.Ruotsissa soijakokeitaRuotsissa uskotaan, että suotuisimmilla kasvupaikoilla Etelä-Ruotsissaon hyvinkin mahdollista viljellä soijaa. Tämän vuoden viljelyalaarvioidaan yli 20 hehtaarin kokoiseksi.Maatalous- ja ympäristötekniikan laitos JTI on koeviljellyt soijaavuodesta 2006 ja saanut joka vuosi myös satoa. Kokeissa käytetäänuusia ja markkinoilla jo olevia, ei-geenimuunneltuja kanadalaisialajikkeita.Tänä vuonna alkaneen uuden kolmivuotisen kokeen tavoitteenaon löytää viljelyyn liittyvää perustietoa alkaen rivivälistä, oikeastakylvöajankohdasta ja tarvittavasta tekniikasta. Soijan viljelyn oletetaankasvavan noin sataan hehtaariin vuonna 2013. lLähteet: Lantmannen 9/2010, Farmers Weekly, www.soya-uk.comKM 14/201023