Maaseutututkimuksen muodonmuutos - Maaseudun uusi aika

puheenvuorotLeo GranbergHelsingin yliopisto, sosiaalitieteiden laitos ja Ruralia-instituuttiMaaseutututkimuksenmuodonmuutosYhteiskuntatieteellisen maaseutututkimuksenprofessorin virkaanastujaisluento Helsingin yliopistossa2. joulukuuta 2009Maaseutua on tutkittu yhtä kauan kuinyhteiskuntaa yleensäkin. Maaseutututkimuksenlähtökohdan kiteyttiFerdinand Tönnies teoksessaan Gemeinschaftund Gesellschaft (1887), jossa hän esittimaalaiskylämäisen yhteisön olevan yhteiskuntaelämäntoinen perustyyppi urbaanin yhteiskunnallisuudenrinnalla. Maaseutututkimuksen synteesi tehtiinmyöhemmin Yhdysvalloissa. Siellä maaseudun tilakiinnosti valtiovaltaa, kirkkoa ja yliopistoja, jotkatuottivat 1900-luvun alussa mittavan sarjan tutkimuksiamaaseutuyhteisöistä. Taustalla oli poliittisia,uskonnollisia ja tieteellisiä tavoitteita. Niin meilläkin.Sosiologian juuret -kirjassa Risto Alapuro ja MattiAlestalo mainitsevat ensimmäisenä varteenotettavanamaaseutua koskevana konkreettisena sosiaalitutkimuksenaSuomessa Yrjö Sakari Yrjö-Koskisenkiertokyselyn maanomistuksesta ja maanviljelijäväestöntaloudellisesta tilasta Suomessa, joka tuotti vuosina1885–93 peräti 12 julkaisun sarjan. Maanomistusolot,maaseudun köyhyys ja henkinen tila teollistuvassaSuomessa kuuluivat keskeisiin tutkimuskohteisiin1900-luvun alkaessa. Näiden kysymysten kanssatyöskentelivät sekä valtion komitealaitos että akateemisettutkijat, mm. Aksel Warén, Hannes Gebhardja hänen oppilaansa Edward Gylling (Alapuro &Alestalo 1973: 90–94).Maaseutututkimuksen päävaiheetKansainvälisessä maaseutututkimuksessa voidaantästä alkaen erottaa kolme päävaihetta (Granberg2008; Buttel ym. 1990):1. Maaseutuyhteisöjen sekä maaseudun ja kaupunginsosiaalisten ja taloudellisten erojen tutkimus, jokajatkui 1930-luvulle asti vilkkaana.2. Toisen maailmansodan jälkeen tutkimusmetodituudistuivat ja päähuomio kiinnittyi maatalouden jamaaseudun modernisaatioon, kuten innovaatioidenomaksumiseen maataloudessa. Tämä suuntaus ja senperustana oleva rakenne-funktionalistinen teoriajoutuivat voimistuvan kritiikin kohteeksi 1960-luvultaalkaen kahdelta suunnalta. Kriittinen tutkimusnosti esiin yhteiskuntarakenteiden aiheuttaman epäoikeudenmukaisuudenja modernisaatioon liittyvänvallan ja riippuvuuden mekanismit. Samaan aikaankulttuurin tutkimus puolestaan kävi keskusteluunkulttuurin merkityksestä tieteessä ja todellisuudenrakentumisessa.3. Kulttuurinen käänne toteutui tultaessa 1990-luvulleja muutti myös maaseutututkimusta.Euroopan ja Yhdysvaltain vuorovaikutus maaseutututkimuksessaon ollut vilkasta. Tästä vuorovaikutuksestaantaa hyvän esimerkin Pitirim Sorokinin(1889–1968) elämä. Sorokin oli maaseutusosiologiankeskeisiä perustajia. Hän kokosi 1920-luvun lopullamaaseutututkimuksen tulokset yhdessä CarleC. Zimmermanin kanssa teoriaksi kaupungin jamaaseudun jatkumosta (1929). Sorokin oli venäläi-50 MAASEUDUN UUSI AIKA 1 / 2010

sen isän ja komilaisen äidin lahjakas lapsi, josta tuliVenäjän vallankumouksen pyörteissä poliittinen aktivisti.Hän joutui vankilaan kuuteen otteeseen ja bolshevikkienotettua vallan hänet tuomittiin kuolemaan.Tuomio kumottiin − Sorokinin omaelämänkerran(1960) mukaan − Leninin päätöksellä ja hänetkutsuttiin professoriksi Pietarin yliopistoon. Hän perustiyliopistoon sosiologian oppialan ja toimi senensimmäisenä professorina, kunnes hänet karkotettiinmaasta. Sorokin työskenteli lähes vuoden Prahassa,mistä hänet kutsuttiin edelleen Yhdysvaltoihin luennoimaanVenäjän vallankumouksesta. Hän jäi YhdysvaltoihinMinnesotan yliopiston professorina.Kuuden vuoden kuluttua Sorokin sai kutsun maineikkaanHarvardin yliopiston ensimmäiseksi sosiologianprofessoriksi.Näihin aikoihin valmistui myös kolmiosainen,noin 2000 sivua käsittävä maaseutututkimuksen käsikirjaSystematic source book in Rural Sociology yhdessäCarle C. Zimmermanin ja Charles Galpinin kanssa.Vaikka suuri osa kirjoittajista oli eurooppalaisia, käsikirjakäsitteli kaikkien maanosien maaseutua. Sitenamerikkalainen maaseutututkimus ammensi paljontietoa Euroopasta. Tällä hetkellä tilanne on itse asiassayksipuolisempi. Esimerkiksi alan uuden, keskeisenkäsikirjan, Handbook of Rural Studies (2006), kirjoittajistalähes kaikki tulevat anglosaksisesta maailmasta.Vuonna 1932 julkaistun Sorokinin ym. käsikirjankeskeinen lopputulema oli, että yhteiskunnassa onkäynnissä rurbanisaatio, ruraalin ja urbaanin elämänvähittäinen sulautuminen ja niiden erojen katoaminen:Meidän yleisen johtopäätöksemme on oltava, että kaikki pääeroavaisuudetmaaseudun ja kaupunkiyhteiskuntien välilläovat taipuvaisia vähenemään – koskee se sitten kommunikaatiota,liikkuvuutta, ammatteja, väestöä tai asutustiheyttä – –höyryvoimaan perustuvan sivilisaation vaikutuksesta kaksiyhteiskuntaa tulivat radikaalisti erilaisiksi. Sähkön käyttö jasellaiset äskettäiset keksinnöt kuin radio ja auto, ovat alkaneetaikaansaada lähentymistä, mikä jatkuu kaikella todennäköisyydellä.(Sorokin ym. 1932: 642, ks. myös 635, suomennoskirjoittajan.)Tällaisten vaiheiden myötä maaseutusosiologia vakiintuiyhteiskuntatieteiden joukkoon.Suomen maaseutututkimusSuomessa runsaana alkanut konkreettinen maaseutututkimuspysähtyi pääosin kansalaissotaan. Poikkeuksenaoli esimerkiksi Venäjällä tutkimusta tehnyt kansatieteilijäU. T. Sirelius, joka siirtyi tutkimaan suomalaistakyläasutusta, kun Venäjän raja sulkeutui.Historian tutkimuksessa Eino Jutikkala aloitti1930-luvulla maineikkaan työnsä suomalaisen talonpoikaiselämänparissa. Toisen Maailmansodan jälkeenalkoi maaseudun rakennemuutos, jonka seurauksetnäkyivät Suomessa 1960-luvun lopulla tyhjenevinäkylinä. Näitä seurauksia tutkittiin sekä kaupungeissaettä maaseudulla (esim. Tauriainen ja Koivula 1973;Granberg 1978; Ahponen & Järvelä 1983). Erityisestikylätutkimus voimistui Suomessa ja 1970-luvulla niitätehtiin kymmeniä, ellei satoja.Kylätutkimusta tehtiin aluetutkimuksen, suunnittelun,toimintatutkimuksen ja rakennemuutoksennäkökulmista sekä erilaisista teoreettisista lähtökohdistakäsin. Lauri Kuukasjärven mukaan 1970-luvunkylätutkimukset jakautuivat regionalistiseen paradigmaan(maantieteessä esimerkiksi Oulun yliopistonUuno Varjo), suunnitteluparadigmaan, (esim. Helsinginyliopiston Mauno Kosonen ja Pertti Vuorela),Gebhardtilaiseen paradigmaan (esim. Tampereen yliopistonLauri Hautamäki ja Sauli Rouhinen) ja demokraattiseenparadigmaan (esim. Joensuun yliopistonJukka Oksa ja Pertti Rannikko). Tiennäyttäjänämonille kylätutkimuksille toimi sosiologi Tapani Valkosenjohtama Ristiina-tutkimus (1963-). Valkosentapaan oman tieteenalansa teoreettisista lähtökohdistakäsin syntyi myös Helsingin yliopiston sosiaalipsykologienPyhtää-tutkimusperinne. (Kuukasjärvi1993: 29–42; Räsänen 1993: 18.)Myös muut kuin kylätutkijat suuntautuivat maaseudulle.Esimerkiksi kylätappelut, korpikommunismi,alkoholin käyttö Suomen maaseudulla ja talonpoikienrooli Lapuan liikkeessä tulivat yhteiskuntatieteellisentutkimuksen piiriin (Granberg 2008: 46).Myöhemmin tilanne alkoi muuttua, kun tutkijoidenhenkilökohtainen yhteys maaseutuun etääntyi. Maaseutututkimusoli muodonmuutoksen tarpeessa.MAASEUDUN UUSI AIKA 1 / 2010 51

puheenvuorotKylätoiminnastamaaseutututkimuksen verkostoonTulkitsen seuraavassa maaseutututkimuksen muodonmuutostakahden viimeisen vuosikymmenen aikanatoimijaverkkoteorian avulla. Sen mukaan alkujaanerilliset toimijat rakentavat vaiheittain verkostoa,joka mobilisoituu eli alkaa toimia yhteisten tavoitteidensaavuttamiseksi. Näin verkosto muuttaa toiminnankenttää ja muuttuu itse yhdeksi toimijaksi.Michel Callon nimittää tätä prosessia translaatiosykliksi.(Callon 1986.)Suomen nykyisen maaseutututkimuksen muodostumisessahahmotan kolme translaatiosykliä. Ensimmäinenniistä synnytti kylätoiminnan, toinen perustimaaseutupolitiikan ja kolmas vahvisti maaseutututkimustaeriyttämällä sen omaksi tieteenalakseen. Kaikkikolme vaihetta toivat verkostoon uusia toimijoita jatulkitsivat todellisuutta uusien käsitteiden avulla jamobilisoituivat omaksumansa käsityksen mukaiseentoimintaan.Ensimmäinen translaatiosykli synnyttikylätoiminnanToimintasuuntautunut Kylätutkimus 76 poikkesimuista kylätutkimuksista. Aluetieteilijä Lauri Hautamäenjohtama projekti kannusti kyläläisiä toimimaankylänsä kehittämiseksi. Näin saatiinkin alkuun uskomattomanmittavaksi paisunut kylätoiminta. (Hautamäki1989: 22.)Toimintatutkimus käänsi päälaelleen kehittämisenajatuksen. Kehittäminen oli ollut pääsääntöisesti ylhäältäalaspäin suunnattua resurssien jakamista. Nytomaksuttiin osallistuva kehittäminen, jossa kehittämisenkohteet olivat itse aktiivisesti mukana toiminnassa.Aineellisten hyötyjen lisäksi tapahtui ”voimaannuttamista”,kun kyläläiset ja kylä kollektiiveinaalkoivat suunnitella tulevaisuuttaan ja reagoida kehityksenvinoumiin. Marko Nousiaisen (2009) mukaanosallistuvan kehittämisen ideaa oli kehitelty eri yhteyksissä,mm. kehitysmaapolitiikassa ja jo aiemminpresidentti Johnsonin 1960-luvulla käynnistämässäsodassa köyhyyttä vastaan, missä pyrittiin parantamaanYhdysvaltain slummien oloja.Kylätoiminnassa kohtasivat toisensa yliopistotutkijatja opiskelijat, kyläläiset ja Suomen Kunnallisliitto.Kylätoimikuntia perustettiin kymmenessä vuodessa(1976–1987) 2200 kylään. Esimerkiksi Pohjois-Karjalanalueella kymmenissä kylissä hankittiin rakennusmaatakylän asukkaille, peruskorjattiin kouluja,puolustettiin kyläkauppaa ja postin palveluja, elvytettiinpienteollisuusyrityksiä ja järjestettiin kesäjuhlia(Hautamäki 1989).Toinen translaatiosykli käynnistiohjelmallisen maaseutupolitiikanKylätoiminta saavutti huomattavia tuloksia pienilläresursseilla. Seuraava sykli johti valtion maaseutupolitiikankäynnistämiseen. Tuula Isosuo (2000: 59) onkutsunut tätä 1980-luvun vaihetta osuvasti maaseutupolitiikan”retoriseksi kaudeksi”. Silloin määriteltiin,mitä on maaseutu 1 , mitä on maaseutupolitiikka ja mitense eroaa maatalouspolitiikasta ja aluepolitiikasta.Lopulta saatiin valtion rahoitusta maaseutupolitiikanohjelman käynnistämiseen. Usko valtioon ja suunnitteluunoli tuolloin voimakasta. Politiikkaa hahmottelialkuun Maaseudun suunnittelun seura. Vuonna 1972perustettuun seuraan kuului sekä akateemisia tutkijoitaettä virkamiehiä, jotka uskoivat maaseudun kehittämiseenvaltion ja suunnittelun avulla. Nämä piirteetsiirtyivät myös maaseutupolitiikkaan, josta tuli”ohjelmaperusteista” eli toinen toistaan seuraavienohjelmien, niiden toteutuksen ja toteutumisarvioidenprosessi. (Csité & Granberg 2003: 76.)Varsinaisena sytykkeenä maaseutupolitiikalle toimiEuroopan Neuvoston käynnistämä Elävä maaseutu-kampanja 1987–88, jonka jatkona Suomeen syntyikolmivuotinen maaseudun kehittämisprojekti. Senaikana maaseutupolitiikka alkoi saada käyttöönsä resurssejaja rahaa voitiin jakaa kehittämishankkeisiin.(Isosuo 2000: 52.) Maaseutupolitiikan tehtäviksinähtiin maaseudun elinkeinojen uudistaminen, palveluverkkojentoimivuuden vahvistaminen, maaseudunasuinympäristön laadun ja yhdyskuntarakenteenkehittäminen ja uusiutuvien luonnonvarojen kestäväkäyttö.1 Maaseudun käsite lukittiin vuonna 1983 alle 500 asukkaan taajamistaja haja-asutuksesta koostuvaksi alueeksi (OECD 1988). Maaseutupolitiikankäsitettä määriteltiin ensimmäisen kerran vuonna1986 aluepolitiikkatoimikunnassa, jonka mukaan tehtävänä oli riittävänasutuksen säilyttäminen kylissä (KM 1986:6; käsitteenmäärittelystäks. Csité&Granberg 2003: 70–75).52 MAASEUDUN UUSI AIKA 1 / 2010

Kolmas translaatiosykli johtimonitieteiseen maaseutututkimukseenKolmas sykli merkitsi ohjelmallisen maaseutupolitiikankasvua, mutta johti ennen kaikkea suomalaisenmaaseutututkimuksen verkoston läpimurtoon. Maaseutupolitiikkamuotoutui aluksi monitasoiseksi verkostoksija sai uutta voimaa Suomen liittyessä Euroopanunioniin. Euroopan unioni oli ottanut käyttöönLEADER-ohjelman 1992. Malcolm Moseleyn mukaanohjelma syntyi, koska alettiin ymmärtää, ettäEuroopan maaseudun diversiteetti edellytti uudenlaistapolitiikkaa kapea-alaisen maatalouspolitiikantäydentäjäksi. (Moseley 2003: 11; Hyyryläinen &Rannikko 2000: 17.)Tänä aikana yliopistokentälle syntyivät myös uudenlaisetinstituutit. Niiden voimin luotiin vähitellenmaaseutututkimuksen yliopistoverkosto ja alalle tulirunsaasti eri aloilta valmistuneita nuoria maistereita.Kehittämistyön johtoajatukseksi tuli ”maaseudunkolmas tie” (Katajamäki & Kaikkonen 1991) ja tutkimuksenkohteeksi ”uusi maaseutu”. Se viittasi maatalousmaaseudunväistymiseen, maatalouden ja paikallisyhteisöjenvähentyneeseen merkitykseen, eri maaseutualueidenerilaisuuteen, verkostojen merkityksenkasvuun ja siihen, miten ihmisen suhde luontoon jaeläimiin voi olla monenlainen.Rajankäyntiä tutkimuksen jakehittämisen välilläMaaseutupolitiikan ja tutkimuksen kehitys on ollutvuorovaikutteinen prosessi. Politiikkaa käynnistettäessärajautui ja rajattiin osa tutkijoista sen ulkopuolelle.Esimerkiksi kylätoiminnan käynnistänyt professoriHautamäki jättäytyi pois. Hautamäen turhautumisensyyksi on sanottu, että hänen ehdotuksensa olivat liianradikaaleja mennäkseen läpi (Uusitalo 2009: 46–47). Ulkopuolelle rajattiin myös Westermarck-seurassakokoontuneet 1980-luvun kriittiset ja teoreettisestisuuntautuneet maaseutututkijat 2 (emt. 1993: 83).Tutkimustyö oli 20 vuotta sitten tukalassa tilan-2 Maaseutupolitiikan johtava virkamies, Eero Uusitalo muisteleejälkeenpäin, että nämä ”marxilaiset yhteiskuntatieteilijät – – tihruttivatmaaseudun muutosta maatalous-teollisen kompleksin kautta– – Maaseudun kehittäjien joukossa heitä ei ole ollut.” (Uusitalo2009: 21) Väite on omituinen, sillä marxilaisittain suuntautuneitaopiskelijoita ja tutkijoita oli maaseudun kehittämisessä mukanaalusta alkaen, jo kylätoiminnan vaiheessa.teessa, sillä uusissa instituuteissa oli vähän meritoituneitatutkijoita, yliopisto-opetuksella ei ollut pysyvääpohjaa eikä maaseutupolitiikka rahoittanut kuin kehittämisprojekteja.Kun Helsingin yliopistoon oltiin20 vuotta sitten perustamassa Ruralia-instituutinedeltäjää, Maaseudun tutkimus- ja koulutuskeskusta(MAKES), palloteltiin sen tehtävää sekä kehittämisenja tutkimuksen että maatalouden ja maaseudun välillä.Lopulta laitos perustettiin maaseutua varten ja tutkimushyväksyttiin olennaiseksi osaksi sen toimintaa.(Henttinen 2009: 232; Siiskonen 1994: 23–24.)Maaseu tupolitiikan johdossa tutkimusta pidettiin sinänsätarpeellisena, mutta tutkimuksen ”oli tuotettavatarpeellista tietoa maaseudun kehittämiseen ja esitettäväkonkreettisia toimenpide-ehdotuksia” (Uusitalo1993: 83). Teoreettista pohdiskelua ei sellaiseksikoettu. Käytännössä rajanveto tarpeellisen ja tarpeettomantutkimuksen välillä vaihteli, mikä näkyi siinäkin,että Maaseutupolitiikan rahoittaman tutkimuksenpainopistealoihin lisättiin vuonna 1993 ”Maaseudunyhteiskunnallisen aseman muutos”. Tämämääritys salli rahoituksen peruskysymyksiin paneutuvallemaaseutututkimukselle, jolla ei ollut välittömiäsovellutuksia.Laajeneva tutkijapiiri käynnisti tutkimusta uusiltakulttuurin, ympäristökysymysten, maaseutuelinkeinojen,yrittäjyyden ja politiikan alueilta. Myös ns.”kehittämistyölle hyödytön akateeminen perustutkimus”jatkui ja monet väitöskirjaprojektit saivat osarahoituksenmaaseutupoliittisista määrärahoista. Muullarahoituksella tutkittiin Jyväskylän, Joensuun jaHelsingin yliopistoissa mm. hajonneen Neuvostoliitonmaaseutua Baltiassa ja Karjalassa. Yksi hienoimmistatuon ajan suomalaisista tutkimuksista olikinIlkka Alasen tutkimusryhmän työ virolaisen Kanepinkolhoosin hajoamisesta (Alanen ym. 2001).1990-luvulla tutkijoiden oma aktiivisuus vahvistimaaseutututkimuksen asemaa sekä kehittämispolitiikankentällä että yliopistoissa. Tutkimuksen rinnallesyntyi opetusta Rural Studies -opetuksen käynnistyessävuonna 2002. Silloin hyväksyttiin myös ensimmäisetopiskelijat alan opintoihin. Seuraavana vuonnaperustettiin Vaasan yliopistoon ensimmäinen kaikkiaanyhdeksästä maaseutuprofessorista, joihin allekirjoittaneenkinvirka kuuluu. Millainen sitten on seuraavanvuosikymmenen haaste maaseutututkimukselle?MAASEUDUN UUSI AIKA 1 / 2010 53

puheenvuorotUudet haasteet jamaaseutututkimuksen tarve2010-luvun maaseutu on aivan erilainen kuin se oli1990-luvulla. Turistien ja mökkiläisten määrä onedelleen kasvussa, maahanmuuttajat ja ulkomainentyövoima ovat tulleet Suomen maaseudulle, maataloudentuotantojärjestelmät uudistuvat energiantuotannonkasvaessa ja perheviljelmäjärjestelmän väistyessätehokkaampien tuotantomuotojen tieltä.1970-luvulla maaseutu etsi suuren muuttoaallon jälkeenuutta yhteisöllisyyttä. 1990-luvulla toteutettumaaseutupolitiikka suuntautui yhteisöjen sijaan paikalliseenelinkeinotoimintaan ja sen kehitystä tukevienverkostojen rakentamiseen. Tuon kauden alussamaaseutupolitiikka tunnisti vain kapean, käytännöllisiinkehittämisprojekteihin suuntautuneen tutkimuksentarpeen. Käytännön kehittäminen voi kuitenkinonnistua vain, jos tunnistetaan myös maaseutuun vaikuttavatyhteiskunnalliset muutosprosessit ja niidentaustalla olevat voimat. Tässä mielessä kannattaa palataPitirim Sorokinin nostamaan kysymykseen maaseudunja kaupungin suhteesta ja vuorovaikutuksesta.Kaksi vuotta sitten (2007) koettiin globaali ruokakriisi,viljanhintojen äkillinen nousu ja sitä seuranneetmellakat kymmenien kehitysmaiden kaupungeissa.Tämä oli varoittava merkki epävarmuudesta,johon olemme joutumassa ehtyvien energiavarojen,vapautuneen maailmankaupan ja muuttuvan ilmastonoloissa. Lähivuosina juuri ilmastonmuutoksenpelko näyttää ajavan ihmiskuntaa kohti radikaalejaympäristöpoliittisia ratkaisuja ja moraalisia uudelleenarvioita.Kaikesta päätellen suomalaisetkin yrityksettulevat muokkaamaan perin pohjin strategioitaan.Kansalaisjärjestöt ja politiikan toimijat puolestaanuusivat toimintatapojaan ja ohjelmiaan. Myöskaupunkien päättäjät tulevat huomaamaan, ettei ruoansaanti ole kaikissa tilanteissa turvattua.Tässä muutoksessa maaseudun asema on aivan toinenkuin kaupungin, sillä maaseutu on elollisen luonnonkasvupaikka. Siksi maaseutu ja kaupunki tuskinsulavat toisiinsa, niin kuin Sorokin arveli rurbanisaatio-teoriassaan”sähkön, auton ja radion aikakaudella”käyvän.Maaseudulle tarjotaan taas uutta roolia ruoantuotannonrinnalle. 1990-luvulla uudeksi rooliksi oli tullutlomailun ja matkailun mahdollistaminen kaupunkilaisille.Nyt maaseutu saa huomata olevansa myösekosysteemin ylläpitäjä. Maaseutu on siis muun ohellatila, jossa ekosysteemi tuottaa erilaisia ihmiskunnallevälttämättömiä palveluja. 2010-luvun yhteiskuntatieteellisenmaaseutututkimuksen keskeinen haasteon ymmärtää, mitä tämä seikka merkitsee ilmastonmuutoksenaikakaudella.LÄHTEETAhponen, Pirkko-Liisa & Järvelä, Marja 1983. Maalta kaupunkiin,pientilalta tehtaaseen. Tehdastyöläisten elämäntavan muutos.WSOY, Juva.Alanen, Ilkka 1991. Miten teoretisoida maatalouden pientuotantoa.Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research,Jyväskylän yliopisto, Jyväskylä.Alanen, Ilkka, Nikula, Jouko, Põder, Helvi & Ruutsoo, Rein (toim.)2001. Decollectivisation, Destruction and Disillusionment. Acommunity study in Southern Estonia. Ashgate, Aldershot.Buttel, Frederick H., Larson, Olaf F. & Gillespie, Gilbert W. jr. 1990.The Sociology of Agriculture. Greenwood Press, Connecticut.Callon, Michel 1986. Some elements of a sociology of translation:domestication of the scallops and the fishermen of St BireucBay. Teoksessa: John Law (toim.). Power, action and belief: anew sociology of knowledge? Routledge, London. 196–223.Cloke, Paul, Marsden, Terry & Mooney, Patrick (toim.) 2006. Handbookof Rural Studies. SAGE, London.Csite, Andras & Granberg, Leo 2003. From Village Action to the FinnishRural Policy Network. Teoksessa: Andersson, Kjell, Eklund,Erland, Granberg, Leo & Marsden, Terry. Rural Development asPolicy and Practice. SSKH Skrifter 16, University of Helsinki.67–87.Granberg, Leo 1976. Maatalouskriisin selittämisestä. Sosiologia13(5–6): 207–215.Granberg, Leo 2008. Tilattoman väestön kysymyksestä maaseudunkehittämiseen. Teoksessa: Kurki, Sami & Kaipainen, Riitta(toim.). Tieteestä tekoja. Ruralia-instituutti Julkaisuja 14. 43–66.Granberg, Leo & Kovách, Imre (toim.) 1998. Actors on the ChangingEuropean Countryside. Institute for Political Science, HungarianAcademy of Sciences. Budapest.Hautamäki, Lauri 1989. Elävä kylä, elävä kotiseutu, elävä Suomi.Kyläasiain neuvottelukunta, julkaisusarja A2/89.Henttinen, Annastiina 2009. Maaseutu politiikan tantereena. Maaseutupolitiikanyhteistyöryhmä 1988–2008. Maaseutupolitiikanyhteistyöryhmä 4/2009, Helsinki.Hyyryläinen, Torsti & Rannikko, Pertti (toim.) 2000. Eurooppalaistu-54 MAASEUDUN UUSI AIKA 1 / 2010

va maaseutupolitiikka. Paikalliset toimintaryhmät maaseudunkehittäjinä. Vastapaino, Tampere.Hyyryläinen, Torsti 2007. Monitieteiset maaseutuopinnot sosiaalisenainnovaationa. Teoksessa: Hyyryläinen, Torsti & Uusitalo,Eeva (toim.). Rural Studies verkosto innovatiivisena yliopistokumppanuutena.Rural Studies -koordinaatioyksikkö. RuralStudies julkaisuja 1/2007, Mikkeli. 11–18.Hyyryläinen, Torsti 2009. Turning points in Finnish rural studies –from traditional rural research to new rurality studies. Maaseudunuusi aika 17(2): 90–94.Isosuo, Tuula 2000. Suomalaisen maaseutupolitiikan vaiheet ja erityispiirteet.Teoksessa: Hyyryläinen, Torsti & Rannikko, Pertti(toim.). Eurooppalaistuva maaseutupolitiikka. Paikalliset toimintaryhmätmaaseudun kehittäjinä. Vastapaino, Tampere.46–59.KM 1986:6. Aluepolitiikkatoimikunnan mietintö. Sisäasiainministeriö.Valtion painatuskeskus.Kuukasjärvi, Lauri 1993. Maaseutu, tutkimus ja paragidmat –Maantieteellisen maaseutututkimuksen lähestymistavat1960-luvulta 1990-luvun alkuvuosiin. Maaseudun uusi aika 1:29–47.Moseley, Malcolm 2003. Rural Development, Principles and Practice.SAGE Publications, London.Nousiainen, Marko 2009. Osallistuvan kehittämisen genealogia.Esitelmä Mikkelissä 4.11.2009.OECD. 1988. New Trends in Rural Policy-Making. Paris.Räsänen, Riitta 1993. Kylä, Yhteisö ja miljöö kansatiteteen tutkimuskohteina– Katsaus lähestymistapojen historaan. Maaseudunuusi aika 1: 11–28.Siiskonen, Pirjo 1994. Maaseudun kehittämistyön opetuksia. Maaseudunuusi aika 2(1): 18–24.Siiskonen, Pirjo 2008. Ruralia-instituutti – 20 vuotta yliopistollistamaaseudun kehittämistä.Teoksessa: Kurki, Sami & Kaipainen,Riitta (toim.). Tieteestä tekoja. Ruralia-instituutti. Julkaisuja14. 11–42.Sorokin, Pitirim A. 1960. A long journey: the autobiography of PitirimA. Sorokin. College and University Press, New Haven, Conn.Sorokin, Pitirim A. & Zimmerman., Carle C. 1929. Principles of Rural-Urban Sociology. Henry Holt, New York.Sorokin, Pitirim A., Zimmerman, Carle C. & Galpin, Charles J. 1932. ASystematic Source Book In Rural Sociology, Volume III. The Universityof Minnesota Press, Minneapolis.Tauriainen, Juhani & Koivula, Samuli 1973. Maaseudun väestökatoalueidenolot ja ongelmat. SITRA. Sarja B, Helsinki.Uusitalo, Eero 1993. Tutkimus ja maaseutupolitiikka. Maaseudunuusi aika 1: 78–88.Uusitalo, Eero 1994. Maaseutupolitiikan keinot. Elinkeinojen edistäminenmaaseudun kehittäjäyhteisöissä. Kunnallisalan kehittämissäätiö.Uusitalo, Eero 2009. Maaseutu – väliinputoajasta vastuunkantajaksi.Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti, Mikkeli.Valkonen, Tapani 1963. Teollistuva maalaisyhteisö ja sosiaalinendisorganisaatio. Helsingin yliopisto. Julkaisematon käsikirjoitus.MAASEUDUN UUSI AIKA 1 / 2010 55