UUSI AIKA UUSI AIKA - Maaseudun uusi aika

pääkirjoitusSisältöKATRIINA SOINIPÄÄKIRJOITUS3 Katriina Soini: Pakkopullaa vai moraalista taloutta?ARTIKKELIT5 Juha Hiedanpää ja Jani Pellikka: Käytännöllinen kekseliäisyys:Tilanneanalyysi hirvenmetsästyksestä kansallispuistossa ja sen lähialueilla21 Maarit Sireni:Lastenhoidon käytännöt ja arvostukset suomalaisella maaseudulla34 Manu Rantanen ja Leo Granberg:Hoiva-alan yhteisyritys maaseudun sosiaalisena innovaationaPakkopullaa vaimoraalista taloutta?Katsaukset50 Martti laasasenaho, Hannu Katajamäki ja ILKKA Kauranen:Elämänurasopimuksilla kohti yksilöperustaista maaseutupolitiikkaapuheenvuorot62 Kai Tolonen:Euron tontit maapolitiikan välineenä ja osana kuntasuunnittelua67 Päivi Pylkkänen:Suomalaista maaseutuosaamista kehitysmaihin?kohtaamiset75 MAIJA HALONEN ja TANJA KÄHKÖNEN:Sosiaalinen innovaatio maaseudun kehittämisessä78 Ilkka Luoto:Ilmastonmuutos ja sopeutuminen puhuttivat Karstulassa80 Tutkijatapaamisen työryhmien koonnat84 Katriina Soini: Sosiaalisessa mediassa lehmätkin lentäisivät88 Anja Yli-Viikari, Katja Ilmarinen ja Irene Roos:Maatilat tuottavat Ruotsissa sosiaalipalvelujatiedoksi92 Tulevia tapahtumia93 MUA-Gradupalkinto 201094 MUAlimalta: Maaseudun uusi aika -yhdistyksen uutisia95 Lehden sivu96 KirjoittajatTaas on koittanut joulumyyjäisten aika. Koulut, yhdistykset, urheiluseuratmyyvät pullaa, pipareita, arpoja ja joulukoristeita rahoittaakseentoimintaansa. Myyjäiset kokoavat kulmakunnan ihmisiä joulun allayhteen paitsi itse tapahtumiin, niitä edeltäneisiin suunnittelupalavereihinja talkoisiin. Seuraavana vuonna talkoolaiset saavat nauttia yhteisenponnistelun tuottamista hedelmistä.Joulumyyjäisillä, kuten muillakin talkoilla, on pitkät perinteet. Talkootyölläon luotu paljon yhteistä hyvää; kunnostettu seurantaloja, hoidettu maisemaaja tehty teatteria. Toiminta yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi lisää ihmistenvälistä luottamusta ja yhteenkuuluvuuden tunnetta ja rikastuttavat kulttuuria.Tällä kaikella on taas omat kerrannaisvaikutuksensa ihmisten hyvinvointiinja jopa aluetalouteen kertovat tutkimukset.Aina talkootyö ei innosta. Iltamyöhään leivottujen kakkujen vaihtaminenmyyjäisissä naapurin kakkuihin turhauttaa ja roskien kerääminen tien penkoiltaharmittaa, kun omissa nurkissakin olisi siivoamista. Itsekkään ihmisenpuhetta – vai onko kysymys myös jostain muusta?Talkoisiin on alkujaan liittynyt niin kutsutun moraalin talouden idea: toimintaaovat ohjanneet muut kuin taloudelliset tavoitteet, useimmiten sosiaalisetsuhteet ja vastavuoroisuus. On helppo kuvitella, että esimoderneissa yhteisöissä,joissa moraalinen talous tutkijoiden mukaan kukoisti, yhdessä tekeminenoli tarkoituksenmukaista ja merkityksellistä. Tänä päivänä näitämerkityksiä voisivat tuoda ekologiset ja pedagogiset arvot, luonnon ja ihmistenhyvinvoinnin ja kasvun tukeminen. Olisi suotavaa, että nämä periaatteetnostettaisiin rahankeruun rinnalle ja pysähdyttäisiin miettimään muun muassalasten ja nuorten harrastustoimintaan liittyvän rahankeruun tarkoitusperiä.Jos kysymys on lasten ja nuorten harrastuksista, miksi heitä ei voisi ottaamukaan talkoisiin yrittäjyyskasvatuksen hengessä. Moni maksaisi mielelläänheille lehtien haravoinnista tai ostaisi heidän keräämiään puolukoita ennemminkuin irtokarkkeja, talouspaperia tai pesuaineita. Paitsi yrittäjyyden arvoja2MAASEUDUN UUSI AIKA 3 | 2010MAASEUDUN UUSI AIKA 3 | 20103

artikkelitlapsille ja nuorille välittyisi myös ekologisia arvoja. Sen sijaan, että rahankeruunnimissä myydään uutta ja osin tarpeetontakin tavaraa, voitaisiin kannustaatavaroitten kierrättämiseen. 4H-kerholaiset ovat jo vuosikymmeniä keränneetlannoitesäkkejä ja metalliromua. Ehkä konseptia voisi vielä kehittää siten,että kerholaiset pääsisivät tutustumaan, miten heidän keräämänsäraaka-aineet jalostuvat uuteen käyttöön.Tai voisiko ajatella, että nämä talkoot, joissa vanhemmat ahkeroivat useinkeskenään tai yksin kotonaan, olisivat koko perheen yhteisiä tapahtumia?Vanhempien ja lasten yhteinen aika on monissa perheissä kortilla. Talkoidentavoitteena olisi yhdessäolo ja yhdessä tekeminen, ei niinkään tuotteiden valmistaminen,ostaminen ja myyminen: suorittaminen, jota useimpien arjessaon riittävästi. Yhdistysten kassaa voitaisiin kartuttaa myymällä pääsylippujanäihin tilaisuuksiin – suurin osa toiminnasta joka tapauksessa rahoitetaanvanhempien, sukulaisten ja tuttavien rahapusseista.Moni kokee talkoot ikäväksi velvollisuudeksi ja olonsa syylliseksi, jos eisyystä tai toisesta pysty osallistumaan tai haluaisi antaa tukensa suoraan rahalla.Olisi kuitenkin sääli, jos toiminta typistyisi tilisiirroiksi, sillä talkoot tuovatihmiset yhteen. Jos rahan keruu ja suorittaminen eivät olisi talkoiden päällimmäinentavoite, ehkä useampi lähtisi mukaan toimintaan. Suunnittelua ja käytännönjärjestelyä riittäisi kaikkein innokkaimmille, vaikka talkoiden toimintaajatusmuuttuisi.Talkootyön uusissa muodoissa voisi olla kysymys käytännöllisestä kekseliäisyydestä,josta Juha Hiedanpää ja Jani Pellikka kirjoittavat metsästystä koskevassaartikkelissaan. Hirvenmetsästykseen, kuten metsästykseen yleensä,liittyy paljon käytäntöjä ja kirjoittamattomia sääntöjä, joita voidaan uudistaa,kun siihen on tarvetta. Uudistaminen pitää vain osata toteuttaa oikealla tavalla.Sosiaalinen media voi olla tässä apuna. Harto Pönkä, sosiaalisen mediantutkija ja alan yrittäjä kertoo, mihin muuhun sosiaalista mediaa voidaan maaseudullakäyttää. Talkootyön uusintamiseen voi liittyä myös piirteitä sosiaalisistainnovaatioista, joista samoin on tässä numerossa puhetta. Kirjoittajienvoimakkaasti esille nostamat maaseudun sosiaaliset kysymykset kertovat voimakkaastamurroksesta, mikä niiden parissa tällä hetkellä on meneillään. Olisikosiihen ratkaisuna yksilöperustainen maaseudun kehittäminen?Näiden ajatusten myötä toivotan kaikille lukijoillemme Rauhallista JoulunAikaa!Juha Hiedanpää, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitosJani Pellikka, Itä-Suomen yliopisto, historia- ja maantieteiden laitosKäytännöllinen kekseliäisyys:Tilanneanalyysi hirvenmetsästyksestäkansallispuistossa ja sen lähialueillaTiivistelmäKansallispuistoissa ja niiden tuntumassa tapahtuvahirvenmetsästys on viime vuosina herättänytkeskustelua, jota on vilkastuttanut vireilläoleva luonnonsuojelulain muutos, jokatiettyjen edellytysten täyttyessä sallisi hirvenmetsästyksenkansallispuistoissa. Yhtäältä keskustelussakorostuu kansallispuistojen ja suojelualueitamerkitys eläinten ja ihmisten suojasaarekkeina,toisaalta esiin nousee myöshirvieläinten kannanhallinnan välttämättömyys.Näistä lähtökohdista suoritimme tilanneanalyysinhirvenmetsästyksestä Liesjärvenkansallispuistossa ja sen lähialueilla. Kolmentyöpajan sarjaan osallistuivat paikalliset hirvenmetsästysseurueet,Tiehallinnon edustajaja riistaviranomaiset. Työpajojen tarkoituksenaoli tunnistaa haasteet ja synnyttää ideoita siitä,miten metsästys ja kannanhallinta hoidetaan,jos luonnonsuojelulaki ei muutu tai jos semuuttuu. Seurat osoittivat käytännöllistä kekseliäisyyttä.Työpajatyöskentely osoitti, ettäseuroilla on kyvykkyyttä teknisiin ratkaisuihinja yhteistyöhön, jolla hirvikanta tulee hallituksiLiesjärven alueelle myös tulevaisuudessa.Keskustelu kansallispuistoissa ja niidentuntumassa tapahtuvasta hirvenmetsästyksestäon viime vuosina käynyt vilkkaana.Sitä ovat pitäneet yllä valmisteillaoleva luonnonsuojelulain uudistus (HE 99/2009),uusien kansallispuistojen perustaminen, laajentaminentai niille laaditut hoidon ja käytön suunnitelmat(HKS) (Ympäristöministeriö 2006). Yksikeskustelun teemoista on ollut periaatteellinen japuiston tarkoitukseen kohdistuva: onko kansallispuistojentarkoitus olla kasvi- ja eläinlajien, hirvimukaan lukien, ja elinympäristöjen turvapaikkojametsästykseltä ja muilta ihmisvaikutuksilta (esim.SLL 23.10.2008). Toisena teemana on ollut puistossaasustavien hirvien muodostama uhka sellaisellemonimuotoisuudelle (esim. haavalle, pihlajalleja eräille muille lehtipuille), joita puistossatulisi erityisesti ylläpitää ja ennallistamalla tuottaa(Kouki ym. 2005; Viiri 2007; Niemelä 2010). Lisäksion keskusteltu siitä, aiheutuuko kansallispuistoistalähiympäristölle merkittäviä sivuvaikutuksia,kuten hirvivahinkoja.Paikallisten toimijoiden näkökulmat eivät olesaaneet vahvaa asemaa kansallispuistojen luonnonkäyttöäkoskevassa suunnittelussa osin siksi,että ne eivät perustu tieteellisiin luontokäsityksiin.Metsästyksen kohdalla ongelmana on ollut senyhteensopimattomuus perinteisen suojeluajattelun4 MAASEUDUN UUSI AIKA 3 | 2010 MAASEUDUN UUSI AIKA 3 | 20105

artikkelittai uusien turistilähtöisten puistonkäyttötapojenkanssa. (Puhakka 2007.) Kysymys ei kuitenkaanole vain kansallispuistoista, hirvenmetsästyksestä jahirvikannan hallinnasta, vaan laajemmin maaseudunelinvoimaisuudesta ja luonnonvarojen hyödynnettävyydestä.Luonnonvarojen hyödyntämiseenvaikuttavien luonnonsuojelutoimien on koettuheikentävän maaseudun elinoloja ja hyvinvointiaentisestään, koska ne puuttuvat paikallisten oikeuksiinja mahdollisuuksiin kehittää luonnonvarojenhyödyntämiseen perustuvaa talouttaan (Rannikko2010: 269–275). Samaan aikaan kun Euroopanunionin maaseutupolitiikka on aktivoinutpaikallista kehittämistoimintaa, kehityspessimismion ollut voimakasta (ks. esim. Hyyryläinen & Rannikko2000). Pelko kylätoiminnan ja esimerkiksimetsästysseurueiden ”ukkoutumisesta” voidaannähdä yleisemmin maaseudun tilaa koskevana (ks.Nivalainen & Haapanen 2002). Seurueiden jäsenrakenteenja toimintatapojen uudistuminen on osamaaseudun muutosta (esim. Shelby ym. 2008;Aarnio ym. 2010).Hirvenmetsästys kytkeytyy maaseudun elämäänja sen kehittymiseen monin tavoin. Hirvenmetsästysseurueillaon aivan erityinen merkitysosana kyläyhteisöjä. Seurueet, joihin tässä työssäluemme rekisteröityneet ja rekisteröimättömät yhdistykset,koostuvat yleensä paikallisista asukkaistaja maanomistajista. Ne kiinnittyvät toiminnallaanmonisäikeisesti paikalliseen yhteisöön (Shelby ym.2005) ja ovat olleet jo runsaat puoli vuosisataa osaelävää maaseutukulttuuria ja yksi sen keskeisimmistäylläpitäjistä ja symboleista (ks. esim. Anttila1968). Seurueilla on roolinsa myös yhteisöä koskevassatiedontuotannossa ja yhteisöllisen toiminnanaktivoimisessa (Hiedanpää 2000).Liesjärven kansallispuistoa koskevassa keskustelussaon tuotu esiin yllä mainittujen näkökohtienlisäksi (esim. Maa- ja metsätalousvaliokunnan lausunto21/2004 vp) menettelytavat ja ohjaavatsäännökset, joilla puiston käyttöä ja hoitoa on toteutettu(Pigg 2005; Aaltoila 2008). Tämän hirvenmetsästystäLiesjärven kansallispuiston alueellaja lähiympäristössä käsittelevän työn tarkoituksenaon tunnistaa konkreettisia, yhteistyöhön perustuviatoimintatapoja ja arvioida niiden vaikutuksiametsästyksen järjestämiseen ja hirvikannan säätelyyn.1 Olemme toiminnallisen tapaustutkimuksen(Lehtonen 2007) keinoin tarkastelleet, miten paikallisethirvenmetsästysseurueet kykenevät uudistamaantoimintatapojaan muuttuvissa olosuhteissaja luomaan uusia edellytyksiä luonnonvarojen hyödyntämiselleja kyläyhteisöjen elinvoimaisuudelle.Liesjärven kansallispuisto jahirvenmetsästyksen järjestelytLiesjärven kansallispuisto sijaitsee pääosiltaanTammelan kunnassa Lounais-Hämeessä. TämäTammelan ylänkö on karua ja harvaan asuttuaaluetta keskellä muutoin viljavia maatalousmaita.Kansallispuiston aluetta luonnehtivat mänty- jakuusivaltaiset metsät puolukka- ja mustikkatyypinkankailla, pienet metsäiset suot sekä useat järvet japienvedet. Rantaviivaa on noin 50 kilometriä.Kansallispuisto on perustettu 1956. Puistonpinta-ala oli aluksi 150 hehtaaria, mutta kasvoivuoden 1981 laajentumisen myötä ensin 630 hehtaariinja viimeisen laajennuksen (2005) myötä2109 hehtaariin. Puisto laajeni etenkin pohjoisensuuntaan. Tuolloin puistoon liitettiin myös kaksiluonnonarvoiltaan arvokasta suoympäristöä Tartalamminsuoja Tervalamminsuo (Metsähallitus2009). Puisto koostuu useista erillisistä lohkoista(ks. liite 1).Merkittyjä reittejä puistossa on noin 30 kilometriä.Ne ovat osa Hämeen ilvesreitistöä, joka onyli 200 kilometriä pitkä. Kansallispuistossa käyvuosittain noin 30 000–36 000 vierailijaa ja puistonasiakaspisteessä eli Hämeen luontokeskuksessa16 000–19 000 kävijää (Metsähallituksen kehittämispäällikköLasse Lovén, sähköpostiviesti19.4.2010). Puistossa tehdään yksityiskohtaisempikävijäselvitys 2010.1 Vuoden 2008 syksyllä alkoi maa- ja metsätalousministeriönrahoittama tutkimushanke ”Metsästysalueiden sosio-ekologinenpirstoutuminen ja sen vaikutukset hirvieläinkantojen säätelyyn”,jonka tavoitteina oli määritellä mitä sosio-ekologinenpirstoutuminen on, tunnistaa millaisia vaikutuksia sillä on metsästystekniikoihinja metsästysseurojen yhteiskuntasuhteisiin,sekä kehittää adaptiivisia kannansäätelyn periaatteita ja menetelmiäsosio-ekologisesti pirstoutuneille alueille. Tutkimuskohteiksemmevalitsimme Nuuksion ja Liesjärven kansallispuistot janiiden lähialueet. Kahta ensimmäistä tutkimuskysymystä tarkastellaanNuuksiota käsittelevässä raportissa Hiedanpää ym.2010.Liesjärven kansallispuistoon rajautuvilla alueillametsästää puolenkymmentä metsästysseuraa. Näistäkaksi on vuokrannut ajo-oikeusalueita puistosta.Ajo-oikeus mahdollistaa miesajon tai koiran käytön,mutta kieltää hirven kaatamisen puiston alueellemuutoin kuin eläinsuojelullisista syistä eli haavoittunuttatai kolarissa loukkaantunutta eläintä lopetettaessa.Osa metsästysmaista (runsaat 200 hehtaaria)on ollut kansallispuistoon kuuluvia mutta metsästysoikeudeltaankiinnitettyjä. Vuokra-ajanpäättyessä elokuussa 2010 ne siirtyivät passitusoikeudenpiiristä ajo-oikeusalueeksi (ks. kuva 1.).Hirvieläimet ja metsästys kytkeytyvät kahteenLiesjärven kansallispuiston yhteydessä keskusteltuunongelmaan: Ensinnä valtatie 2:n (Porintien,jäljempänä vt2) liikenneturvallisuus Liesjärvenkansallispuiston kohdalla on vaarantunut, koskahavaintojen mukaan hirvikolarit ovat keskittyneetkohtaan, jossa puisto rajautuu tiehen (esim. MT13.10.2008) (ks. kuva 1). Toiseksi, hirvieläintenkannanhallinta on hankaloitunut, koska kansallispuistonalueella ei luonnonsuojelulain mukaan saametsästää. Puiston laajenemisen (2005) myötäpuiston pohjoispuoliset seurat kaatavat hirviä entistäkauempana vt2:sta. On myös havaintoja hirvientoistuneista pakenemisesta metsästystilanteessapuiston vt2:n läheiseen osaan, mistä ajo-oikeututseurat eivät voi tehokkaasti ajaa hirviä takaisinomiin passeihinsa puiston pohjoispuolelle.TilanneanalyysiKäytämme lähestymistavastamme nimitystä tilanneanalyysi.Työllämme ei ole yksittäistä esikuvaa.Sen lähtökohtana on pragmatismiksi nimetty yhteiskunta-ja tieteenfilosofinen suuntaus ja erityisestiyhden sen keskeisimmän edustajan John Deweyn(1859–1952) tiedettä, oppimista ja demokratiaakoskevat ajatukset. 1990-luvun alussaHelsingin yliopiston Maankäytön ekonomian professoriKauko Hahtola (1990) kehitteli tilanneanalyysiä(situational analysis), joka perustui pragmatismiinja klassiseen institutionaalisen taloustieteeseensekä ruotsalaisen taloustieteilijä PeterSöderbaumin (1973) tilanneanalyysiin (positionalanalysis). Heidän tarkastelunsa keskittyivät luonnonvarojenja ympäristön käytön suunnitteluun,vaikutusten arviointiin ja päätöksentekoon. Tarkoituksenammeon syventää heidän aloittamaansatyötä ja tarkastella pragmatistisesta näkökulmastatilannekohtaisuuden ja tilanneherkkyyden suhdettayhteisölliseen luovuuteen ympäristö- ja luonnonvara-asioidensuunnittelussa ja päätöksenteossa.Tarkastelemme, miten toimijat yhdessä keksivätongelmallisessa tilanteessa ratkaisuja ja mitä nämäratkaisut ovat. Suomessa kiinnostus pragmatismiinon viime aikoina ollut suurta (ks. esim. Bergman2009; Kilpinen ym. 2009; Määttänen 2009).Tilanneanalyysin lähtökohtana on häiriö. Häiriöon jokin asia tai ilmiö, kuten Liesjärven tapauksessakansallispuisto, jonka ilmaantuminen toimintatilaanvaikuttaa vallitsevaan sosioekologiseenja institutionaaliseen järjestykseen: toiminta (esimerkiksihirvenmetsästys) ei tuota tulosta totutustitai palvele järkevästi tarkoitustaan. ”Mahdollisuuksientila” muuttuu. Ennen mahdolliset toimetmuuttuva mahdottomiksi, toimintavapaudet vähenevät,oikeuksia karsitaan, toimijoille asettuuuusia velvollisuuksia tai voi tapahtua myös päinvastoin– mahdollisuudet voivat lisääntyä. Metsästäjienhäiriöksi kokema ilmiö voi olla suhteellisenpysyvä (suojelualue), toistuva (syksyn suppilovahveroaika)tai hetkellinen (retkeilijäjoukko). Joskushäiriö on tulosta suunnitelmallisesta toiminnasta(hakkuuaukko, retkeilyreitti), joskus ne syntyvätspontaanisti (tuulenkaadot) (ks. Hiedanpää ym.2010).Deweyn (1939/1988a) mukaan yllätyksellinen,tavallisuudesta poikkeava häiriö pakottaa toimijatarvioimaan tilannetta kriittisesti. Alkaa arvottaminen,joka on sen arviointia ja punnintaa, mitenomaa toimintaa tai olosuhteita pitäisi muuttaa, jottane jälleen tuottaisivat haluttuja vaikutuksia. Tämäei ole perinteinen näkemys arvottamisesta. Tässälähestymistavassa toimijoiden halut ja tavoitteetovat kytköksissä sen arvioimiseen, riittävätkö voimatolosuhteiden ja tai kyvyt omien toimintatapojenmuuttamiseen. Nämä olosuhteet ja toimintatavatvoidaan ymmärtää myös vakiintuneita ja vallitsevinainstituutioina, siis toimintasääntöinä,toimintarajoitteina ja voimassa olevina toimeenpanonmekanismeina (ks. North 2005; Bromley2006). Arvottamisen tarkoituksena on vallitsevaajärjestystä ylläpitäen tai sitä muuttaen pitää yllä ja6 MAASEUDUN UUSI AIKA 3 | 2010 MAASEUDUN UUSI AIKA 3 | 20107

artikkelitvahvistaa tietyn toimijajoukon tai yhteisön elinoloja.Toisin sanoen arvottamisella varmistetaan arvokkainapidettyjen asioiden saatavilla olo. Senmyönteiset tulokset ja seuraukset ilmenevät sopeutumisena,palautumisena ja uudistumisena. Pragmatistinenarvottamisteoria tuo operatiivisen elementinviimeaikana runsaasti huomiota saaneeseenresilienssin käsitteeseen (ks. esim. Kotilainen& Eisto 2010).Arvottaminen sisältää aina tutkimuksellisenkomponentin. Arvot eivät kuitenkaan ole ”tiedettäviä”,vaan toimintaa ja käyttäytymistä ohjaavia(Putnam 2010). Tutkimuksen avulla voidaan löytääja luoda uusia tehokkaampia ja reilumpia käyttäytymisenja toiminnan perusteita ja malleja. Toiminnallisessatapaustutkimuksessa tiede ja käytäntöasettuvat yhteen. Samalla myös demokratiankäytännöt – osallistuminen, puhe, tekeminen, vaikuttaminenja vaikuttuminen – kytkeytyvät arvotiedon,tilannekohtaisesti oikeaksi ja hyväksi koetunkäyttäytymisen ja toiminnan määrittelyyn jatuottamiseen (Anderson 2007).Tilanneanalyysissä luovuus perustuu osallistujienyhteistyöhön ja yksilöllisen ja yhteisöllisen kokemuksen,mielikuvituksen ja kekseliäisyyden tavoitteelliseentukemiseen, jotta häiriöinen ja ongelmallinentilanne muuttuisi ehyeksi ja alkaisituottaa korkealaatuisempia vaikutuksia. Dewey(1939/1988b) käyttää tällaisesta instrumentaaliseenja moraaliseen kasvuun tähtäävästä prosessistanimitystä yhteistoiminnallinen älykkyys (cooperativeintelligence) tai luova demokratia (creative democracy).Kyse on tulemisen politiikasta, halustaluoda monisyinen ja prosessin kuluessa kehittyväfoorumi tulevien häiriöiden tunnistamiseksi, ongelmienuudelleen määrittelemiseksi ja uusien ratkaisujenlöytämiseksi (tulemisen politiikasta ks.Gouinlock 1999; Connolly 1999).Työpajatyöskentelyvuorovaikutuksen metodinaValitsimme menetelmäksemme vuorovaikutteisentyöpajatyöskentelyn, koska tarkoituksemme ei ollutasettaa hirvikannan hallinnan vaihtoehtoja suurenyleisön kannalta paremmuusjärjestykseen eikätehdä päätössuositusta. Työpajat tarjoavat yhteistoiminnallisentavan tunnistaa, määritellä, uudelleenmääritellä, ratkaista ja arvioida luonnonvarojenhallinnan teoreettisia ja käytännöllisiä ongelmia.Työpajatyöskentely on lisännyt suosioitaanviime aikoina osana toiminnallisen tapaustutkimuksenkäytäntöjä (ks. esim. Jokinen ym. 2009).Järjestimme kolme työpajaa Hämeen luontokeskuksessaLiesjärvellä: ensimmäinen järjestettiin5.11.2009, toinen 19.11 ja kolmas 10.5.2010.Kaikki tilaisuudet alkoivat klo 18 ja kestivät kolmetuntia. Kutsuimme mukaan paikallisia, joilla ontietoa ja taitoa Liesjärven metsästysongelman tunnistamiseksi,ilmaisemiseksi ja ratkaisemiseksi.Tutkijoina pidimme yllä keskustelua ja johdattelimmesitä eteenpäin. Emme ottaneet kantaa ongelmienluonteeseen tai merkitykseen. 2 Raporttiluonnoksenkirjoitimme toisen ja kolmannen työpajanvälissä.Kahteen ensimmäisen työpajaan kutsuimme1–2 edustajaa viidestä metsästysseurasta, jotka olivatLiesjärven metsästysseura ry, Katavan erä ry,Uponorin hirvimiehet, Lintumaan metsästäjät ryja Tammelan aluevarasto, kaksi henkilöä kansallispuistoahallinnoivasta Metsähallituksesta, henkilönTiehallinnosta, henkilön Forssan-Tammelanriistanhoitoyhdistyksestä sekä päällikön Etelä-Hämeenriistanhoitopiiristä. Metsähallituksen ja Tiehallinnonedustajat olivat läsnä ensimmäisessä jaEtelä-Hämeen riistapäällikkö viimeisessä työpajassa.Kolmanteen työpajaan kutsuimme LetkunErän uutena metsästysseurana mukaan. Kutsuttujenmetsästysseurojen edustajat tulivat lähes poikkeuksettapaikalle. Lintumaan metsästäjät ry:nedustusta ei ollut viimeisessä työpajassa. Osallistujienmäärä vaihteli 10–14 välillä. Seuroja edustivatyleensä samat henkilöt.Ensimmäisen työpajan aloitimme käymällä läpimetsästyskauden 2009 kokemuksia. Keskustelimmearkisesti osallistujille tutuista asioista. Tarkoituksenammeoli luoda yhteinen, jaettu ja epämuo-2 Jo syksyllä 2008 olimme tutustuneet kahteen metsästysseuraan,Katavan Erään ja Liesjärven metsästysseuraan, joilla molemmillaon Metsähallitukselta vuokrattuja ajo-oikeusalueitapuistossa. Tutkijat (Markku Laulumaa ja Jani Pellikka) osallistuivattuolloin Katavan Erän hirvijahtiin yhtenä päivänä. Molempienmetsästysseurojen syksyn 2008 hirvijahdista kerättiin tietoametsästyspäiväkirjojen ja haastattelujen avulla. Nämä aineistolähteetja niistä tehdyt päätelmät olivat perustana työpajatyöskentelynsuunnittelulle (ks. alaviite 1).dollinen keskusteluyhteys osallistujien välille. Keskustelukäytiin yhdessä ryhmässä ja se eteni niinsujuvasti, ettei alun perin suunniteltua pienryhmäkeskusteluatoteutettu lainkaan.Toinen työpaja alkoi lyhyellä työpajasarjanyleisesittelyllä uusille osallistujille sekä ensimmäisentyöpajan kertauksella. Kertauksessa tuotiinesille ja keskusteltiin ensimmäisessä työpajassanousseista metsästyksellisistä haasteista ja ideoista,jotka liittyivät nykyisten tai luonnonsuojelulainmuutoksen myötä mahdollisiin tapoihin järjestäämetsästystä Liesjärven alueella. Tämän jälkeenosallistujat jakautuivat kahteen ryhmään niin, ettämolempiin tuli edustaja kustakin metsästysseurasta.Ryhmille jaettiin kirjallinen tehtävänanto, johonoli nimetty kullekin kaksi työpajassa esiinnoussutta ideaa, joita haluttiin kehittää ja konkretisoida.Ensimmäinen ryhmä tarkasteli toimintavaihtoehtojatilanteessa, jossa luonnonsuojelulakimuuttuu ja sallii metsästyksen kansallispuistossa jatoinen ryhmä paneutui toimintavaihtoehtoihin tilanteessa,jossa nykyisen kaltaiset institutionaalisetpuitteet säilyvät. Molemmat ryhmät saivat käyttöönsäalueen kartat, johon heidän toivottiin piirtävänideoimiinsa toimintavaihtoehtoihin liittyväkohdealue ja keskeiset toiminnalliset piirteet. Metsästysteknistenideoiden kohdalla kartalle pyydettiinpiirtämään miesajon lähtöpaikka, ajosuunta,passipaikat sekä muut jahtiin liittyvät järjestelyt.Lopuksi keskusteltiin ryhmien aikaansaannoksista(ks. liite 1).Kolmas työpaja eteni samojen vaiheiden mukaankuin toinen työpaja. Työpajan aluksi käsiteltiinmyös tämän julkaisun luonnosta, joka oli toimitettukommentoitavaksi kutsun yhteydessä. Tämänjälkeen osallistujat jakautuivat kahteenryhmään. Toinen ryhmä koostui puiston pohjoisjalänsipuolella operoivien seurojen edustajista jatoinen ryhmä puiston itä- ja eteläpuolen seurojenedustajista. Tehtävänannon mukaan heidän tulihahmotella kartalle puistossa tapahtuvan pyynninkäytännön järjestelyjä (esimerkiksi passiketjujensijainti). Tämänkaltaiset tilanteet voivat tulla kyseeseen,jos hirvieläin loukkaantuu liikenteessä taihirvijahdissa puiston ulkopuolella ja pakenee puistoontai jos luonnonsuojelulaki muuttuu ja salliihallituksen esityksen (HE 99/2009) mukaisestimerkittävää vahinkoa puiston ulkopuolella aiheuttavienriistaeläinten metsästyksen kansallispuistossa.Lopuksi ryhmät esittelivät ideansa ja niistä keskusteltiin.Hirvenmetsästys Liesjärvenkansallispuistossa ja senläheisyydessäToteutunut tilanne 2008 ja 2009metsästyksissäSeurakohtainen metsästys Liesjärven alueellaKatavan Erä metsästää runsaan 2100 hehtaarinalueella, josta noin 2/3 on kansallispuistoon kuuluvaaajo-oikeusaluetta. Metsästyksen ydinalue sijaitseekansallispuiston pohjoispuolella. Pysäyttävänkoiran avulla tapahtuvaan hirvijahtiin osallistuutyypillisesti 6–9 metsästäjää, ja pyyntikaudensaalis on ollut viime vuosina 3–4 hirveä. Valkohäntäpeuraa(valkohäntäkaurista) metsästetään pääsääntöisestikyttäämällä ja kausikohtainen saalis onollut 8–13 eläintä. Seuran edustajia huolestutti se,että syksyllä 2008 hirvi karkasi koira kintereilläänkuusi kertaa kansallispuiston pohjoisosan laajennusosanyli ja ui Liesjärven yli puiston eteläiseenosaan karistaen koiran kannoiltaan (kuva 1 seuravallasivulla). Syksyllä 2009 näin kävi kolme kertaa.Toinen huolenaihe oli se, että reilun 200 hehtaarinosalta metsästysoikeuden kiinnitys oli päättymässä,ja että jatkossa alueelle on vain hirvenajo-oikeus.Liesjärven metsästysseura (jäljempänä LiesjärvenMS) metsästää pysäyttävän koiran avulla hirviäLiesjärven kylän tuntumassavajaan 4 000 hehtaarinalueella. Hirvijahtiin osallistuu tyypillisesti 16–19metsästäjää ja saalis on ollut viime vuosina 6–10eläintä, mikä on pinta-alaan suhteutettuna alueenkorkeimpia lukuja. Myös peurajahti on ollut aktiivistaja saalista on saatu vuositasolla 14–25 eläintä.Seuran edustajien huolena oli hirvien poistuminenusein vt2:n läheisyyteen koira perässään. Heidänmukaansa Natura 2000 -suojelu ei asettanut yhtätiukkoja ehtoja laajennusosan metsästykselle kuin8 MAASEUDUN UUSI AIKA 3 | 2010 MAASEUDUN UUSI AIKA 3 | 20109

artikkelit3 kmKUVA 1. Liesjärven kansallispuiston pohjoisosan ympärillä operoivien metsästysseurojen passipaikkojajahdeissa syksyllä 2008. Koira-symboli kuvaa paikkaa, josta eläinten etsintä aloitettiinmetsästyspäiväkirjoihin kirjatuissa jahdeissa. Hakaviivoitetut urat kuvaavat koiran hirven mukanakulkemia reittejä. Vaalea alue, jonka rajalla rivissä passimies-symboleja, on Liesjärven MS:n metsästysmaata.Mustat pisteet tiellä (vt2) kuvaavat esimerkinomaisesti Tiehallinnon ilmoittamia, puistonvälittömässä tuntumassa tapahtuneita hirvikolareita (kaikkiaan 64 kpl) ajanjaksolla 1.1.1990–1. 8. 2009 (viimeinen vuodelta 2008).mitä perustettu kansallispuisto ja sille laadittu hoito-ja käyttösuunnitelma.Katavan Erällä ja Liesjärven MS:lla on ollutmetsästyksellistä yhteistyötä, jonka tuloksena vuoden2009 jahdissa kaadettiin yksi eläin. Tyypillisestijahtikauden aikainen yhteistyö on aiemmin liittynyttilanteen vaatiessa jahdissa luokkaantuneenhirven pyydystämiseen yhdessä ja melko tiiviiseenseurojen väliseen tiedonvaihtoon hirvien, hirvikoiranja koiran ohjaajan liikkeistä (rajanylityksistä)ja pyyntilupien käytöstä.Lintumaan metsästysseura metsästää pysäyttävänkoiran avulla hirviä Liesjärven MS:n itäpuolellaja kuuluu samaan yhteislupaan kuin edellä mainitutkaksi seuraa. Pinta-alaa seuralla on runsaat1400 hehtaaria ja seuruejahtiin osallistuu tyypillisestinoin 10 henkilöä. Hirvisaalista on kaudenmittaan kertynyt viime vuosina 2–4 ja peurasaalista1–5 eläintä. Seuran edustajan mukaan alueellaon usein viikonloppuisin ratsastajaryhmiä. Ampumarataon 500 metrin päässä ratsastajien reitistä.Hevoset ovat tottuneet ammuntaan, mutta eivätvälttämättä satunnaisemmin kohdattaviin metsästäjiin.Seura on ollut vuosina 2008 ja 2009 samassaviiden osakkaan yhteisluvassa kuin Katavan Erä jase ollut jo kauan samassa yhteisluvassa LiesjärvenMS:n kanssa. Katavan Erä vaihtoi kahden muunseuran kanssa osakkuutensa yhteisluvasta toiseenvuoden 2007 jälkeen edellisessä syntyneiden sisäistenongelmien vuoksi. 3Uponorin hirvimiehet (ent. Askon seura) metsästäämiesajolla hirviä noin 2200 hehtaarin alueellavt2 eteläpuolella (ns. Salkolan alueella) ja kuuluueri yhteislupaan kuin muut työpajasarjaanosallistuneet seurat. Seuralla on noin 5300 hehtaariamaita muualla eikä sillä, suuren osan aikaamuualla metsästävänä, ole ollut suuria intressejä taihuolia koskien Liesjärven aluetta. Seuruejahtiinosallistuu tyypillisesti noin 20 henkilöä. Yhteislu-3 Yhteisluvalla tarkoitetaan käytäntöä, jossa haetaan yhdellä hakemuksellapyyntilupia kunkin yhteislupaosakkaan metsästysalueilleeli niiden muodostamalle yhteislupa-alueelle.Tarkoituksena on esimerkiksi vähentää hakijoiden ja hakemustenkäsittelijöiden pyyntilupabyrokratiaa ja luoda paikallista jajahdinaikaista joustavuutta pyyntilupien kohdentamiseen yhteislupa-alueensisällä. Yhteislupa-alueen muodostamisella voidaanmyös parantaa hirvieläinten pyyntialueita koskeviaoikeudellisia edellytyksiä ja luoda käytännöllisempiä mutta oikeudellisestihyväksyttäviä raja-alueiden käyttötapoja (vrt. Kiuru2009).vassa on kahdeksan seuraa ja osakkailla on maatayhteensä 32 000 hehtaaria. Hirvisaalista seura onsaanut puiston lähialueen metsästysmailtaan 3–8eläintä jahtikaudessa.Letkun Erä metsästää Liesjärven kansallispuistonlänsipuolella Letkun kylän tuntumassa. Hirvieläinjahtiinkäytettävä alue on noin 3 800 hehtaaria.Hirvisaaliit ovat olleet 8–15 ja peurasaaliit48–53 eläintä kaudessa. Peurojen osalta pintaalaansuhteutettu saalis vuosina 2006–2009 on ollutvuodesta toiseen korkea ilman, että kannankestävyydestä on tingitty – myös jäävä kanta onpysytellyt vuodesta toiseen korkeana. Seuran edustajienmukaan ”luontopolku kulkee selustassa” jaseura kohtaa kulkijoita melkein joka viikonloppu.Tammelan aluevarasto metsästää hirviämiesajolla noin 1 100 hehtaarin alueella puistonlounaispuolella. Jahtiin osallistuu tyypillisesti 12–17 henkilöä. Saalista on tullut vuositasolla 2– 4hirveä ja 8–17 peuraa. Peurojen osalta pyyntiäluonnehtivat samat piirteet kuin Letkun erän peurajahtia:peurakanta on vahva ja sitä metsästetäänaktiivisesti, mutta ilmeisen kestävästi. Nämä kaksiseuraa muodostavat yhdessä yhteislupa-alueen.Osallistuminen kansallispuiston hoidon jakäytön suunnitteluunLiesjärven kansallispuiston hoito- ja käyttösuunnitelma(HKS) valmistui syksyllä 2009. Laadinnastavastasivat Metsähallituksen erikoissuunnittelijat jaheidän apunaan toimi valmisteluvaiheessa suunnitteluryhmä.Paikallisten asukkaiden näkemyksiäkartoitettiin yleisötilaisuudessa Liesjärvellä, jossasuunnitelmaa esiteltiin ja minkä jälkeen HKSluonnoslähetettiin lausuntokierrokselle (Metsähallitus2009). Vaikka HKS:n laadintaprosessi olivuorovaikutteinen, se epäonnistui suunnitteluryhmässämukana olleiden metsästäjien mielestä siinä,ettei paikallisia metsästäjiä kutsuttu alun perinmukaan. Puistossa tapahtuvaa metsästystä ei oltukytketty millään tavalla osaksi suunnittelua, vaikkajo Liesjärven yleisötilaisuudessa 2004 myös metsästysmahdollisuuspuistossa oli noussut esiin (ks.myös Liesjärven kylätoimikunnan, MTK-Tammelan,ja Forssan–Tammelan riistanhoitoyhdistyksenhoitosuunnitelma-lausunnot (Metsähallitus 2009)).10 MAASEUDUN UUSI AIKA 3 | 2010 MAASEUDUN UUSI AIKA 3 | 201011

artikkelitMetsästäjät eivät pitäneet osallistavan suunnitteluntoimintaperiaatteita sinänsä ongelmallisina. Ongelmaoli pikemminkin sisällöllinen. He olisivathalunneet metsästyksen olevan yhdenvertaisenatoimintona muiden kestävään käyttöön kuuluvienhoito- ja käyttötoimien rinnalla. Metsähallitus olikuitenkin kategorisesti torjunut toivomuksen toteamalla,etteivät voimassaolevat säädökset mahdollistametsästystä – eikä metsästystä koskeva suunnittelusiten ole kansallispuistossa tarkoituksenmukaista.Monen työpajaan osallistuneen metsästäjän mielestämetsästyskieltoa Liesjärven kansallispuistossa eioltu perusteltu riittävästi: miten metsästys voisi aiheuttaasellaista sosiaalista tai ekologista häiriötä,joka riittää perusteeksi kieltää puistossa tapahtuvametsästys. Metsästäjät korostivat sitä, miten metsästysaiheuttaa vain hyvin vähäistä sosiaalista häiriötä.Lintumaan MS:n edustaja – oman arvionsa mukaanitsekin suomalaisten kansallispuistojen aktiivinenkävijä – toi esille sen, miten retkeilijöiden liikkuminenkanavoituu erityisesti valmiille reitistölle ja mitenjuuri tästä syystä metsästys on helppoa sovittaayhteen retkeilyn kanssa. Hänen mukaansa retkeilijöidenja metsästäjien kohtaamisista esimerkiksiPohjois-Suomen laavupaikoilla ei ole ollut osapuolillehäiriötä. Liesjärven MS:n mukaan muiden toimijoidentarpeet huomioidaan yhtä lailla metsästettäessätalousmetsissä – puisto ei ole poikkeus:Ja aina metsästystä järjestettäessä on otettava huomioon, ettävoi liikkua ihmisiä missä vaan.Katavan Erä ja Liesjärven MS esittivät, että heidänetunsa mukaista olisi sallia hirvenmetsästysvuonna 2005 perustetussa puiston laajennusosassa.Sen sijaan heillä ei ole pyrkimyksenä päästä metsästämäänpuiston 1956 perustettuun osaan. LiesjärvenMS:n ajo-oikeusalueilla käy vain kourallinensellaisia ihmisiä, jotka voisivat metsästyksestä häiriintyä.Heidän mukaansa ihmiset voivat kokeaenemmän häiriötä puiston ennallistamistoiminnastakuin metsästyksestä. Puistossa on tehty ennallistamistoimiayli 300 hehtaarilla (Heikkilä ym.2008). Katavan Erän edustajan mukaan nykyisenkaltaisessa koirametsästyksessä ekologisia, esimerkiksibiologista monimuotoisuutta pienentäviä,vaikutuksia koituisi hyvin vähän.Mahdottoman ja potentiaalisen rajallaMetsästys vesijätölläLiesjärven kansallispuiston hirvikannan hallinnastakäydyssä julkisessa keskustelussa on tuotu esiin,että ajo-oikeuden käyttäminen puiston vt2:n läheisessäosassa on hankalaa, koska ajo jouduttaisiinsuuntaamaan joko vt2:lle tai veteen (ks. esim. Aaltoila2008). Molemmat vaihtoehdot tuntuvat jahdintoimivuuden ja järjestelyjen kannalta mahdottomilta.Työpajassa keskustelu veteen ajamisesta nostiesiin mahdollisuuden metsästää vesijätöllä eli vedenpinnan alentumisen johdosta paljastuneella rantaalueella.Tämä edellyttäisi sitä, että osakaskunnatvuokraisivat metsästysseuroille metsästysoikeudenvesijätölle. Tätä vaihtoehtoa kartoitettiin pohtimalla,millaisia metsästysteknisiä järjestelyjä ja vaikutuksiatällä toimintatavalla olisi. Rannoille tarvittaisiinpassitorneja, jotta metsästys pysyisi turvallisena.Torneista huolimatta osallistujat epäilivät ampumisenturvallisuutta, koska luodin vedestä kimpoamisenvaara on olemassa ja hirvien suosiman uintireitinpohjoispäässä on mökkejä. Lisäksi passitorneistaepäiltiin olevan esteettistä haittaa. Ratkaisuna tähänesitettiin siirrettäviä passitorneja ja jahdin toteuttamistajäiden tulon jälkeen.Katavan Erän edustaja arvioi, ettei onnistunutmiesajo vt2:n läheisestä puiston osasta vesijätölleonnistu heidän seuransa metsästäjämäärällä eikähirvien veteen tuleminen koirajahdissa ole yhtävarmaa. Onnistunut hirvien ajaminen vesijätölleedellyttää ajomiehiä monesta metsästysseurasta.Katavan Erän edustaja piti toteuttamiskelpoisenaideana ottaa salmeen pyrkiviä hirviä vastaan rannallatai vesijätöllä. Hän ei kuitenkaan ollut varauksetonratkaisun toimivuudesta:Kyllä nämä vähän tekohengitysjuttuja on. Kyllä päättäjillä pitäisiolla jokin laskennallinen järki, jos viikonloppu mettästellään,niin jahtipäiviä on periaatteessa 21-22 päivää vuodessa.Jos siinä on 365 päivää mahdollista ihmisten liikkua, niin semittasuhde on minun mielestäni älytön. Asetuksen muutosolisi tarpeen, että saadaan neuvoteltua jotkut ajat, joidenpuitteissa voitaisiin rauhassa olla tuolla. Tuolla mitään polkujaole. Toisaalta kun joskus on tullut noita haavakoita ja jouduttutai sitä kautta päästy operoimaan tuolla puiston alueella niineihän ihmiset ole edes huomanneet että on oltu. Tietysti ääniäon ollut. Tämä on ihan tekemällä tehty pattitilanne, jota pidetäänpaikallisesti päällä ja sehän leviää koko ajan.Keskustelu nosti esiin useita käytännöllisiä seikkoja,mikäli salmeen pyrkiviä eläimiä halutaan vastaanottaamaapassein Liesjärven MS:n ja KatavanErän alueella tai salmen rannalla. Keskustelu vesialueidenkäyttämisestä rajautui koskemaan tätäerityistä hirvien ylityskohtaa. Muilla metsästysseuroillatällaista haastetta ei ilmeisesti ole. EsimerkiksiLiesjärven MS:n edustaja toi esiin, etteivät heidänalueensa hirvet juuri pyri veteen.Metsästys vt2:n toisella puolellaTyöpajassa nostettiin esiin myös toinen ”mahdoton”vaihtoehto, jossa hirvet ajettaisiin pois puistostavt2:n yli Uponorin hirvimiesten passeihin,jotka sijaitsevat lähimmillään noin 500 metrinpäässä tien eteläpuolella. Tiehallinnon edustajanmukaan hirvien ajaminen vt2 yli on erittäin hankalaa,koska liikenneturvallisuuteen ja liikenteenohjaamisen järjestelyyn liittyy paljon käytännöllisiäongelmia ja erilaisia virallisia vaatimuksia, kutenturvahenkilöiden koulutus. Tielle ja tien yliampuminen ovat metsästyslailla kiellettyjä. Metsästysseurojenedustajat olivat Tiehallinnon edustajankanssa pitkälti samaa mieltä: tien yli ajaminenon käytännössä mahdotonta. Lintumaan edustajaepäili, että liikennöinnin rajoittaminenhuonontaisi metsästyksen julkisuuskuvaa. KatavanErän ja Liesjärven MS:n edustajat toivat esiin epäilynsäautoilijoiden varomattomuudesta hirviä jahirvenmetsästäjiä kohtaan: olisi ehkä välttämätöntäkatkaista liikenne kokonaan, eikä Suomessayleensä toimita näin.Liikennejärjestelyjen ohella tien yli ajamisenhankaluutta lisäsi se, ettei ajo-oikeutetun seuran eliKatavan Erän edustaja tuntenut seuroja, joidenmaille hirviä voisi ajaa. Työpajan osallistujat alkoivatkatsoa ympärilleen ja Uponorin hirvimiestenedustaja kertoi, että kyseiset metsästysmaat ovatheidän käytössään ja että heidän puolestaan hirvienajaminen heidän mailleen olisi mahdollista.Keskustelussa alkoi hahmottua uudenlainen yhteistyömuoto.Keskustelun myötä virisi uusi ideamahdollisuudestasijoittaa hirvipassit vt2:n eteläpuolen sijaanpohjoispuolelle. Hirviä ajettaisiin vt2:n suuntaisestieikä sen yli. Hirvet yritettäisiin saada liikkeellekansallispuistosta hyödyntäen Katavan Erän ajooikeuttaUponorin hirvimiesten puolelle sijoitettaviinpasseihin: hirvimiehet harjoittaisivat näin uudenlaistayhteistyötä. Vt2 olisi niin kaukana ajo- japassiketjusta, ettei jahti olisi liikenteelle välitön riski.Jahdin onnistumisen kannalta osallistujat pitivättärkeänä, että jahti perustuu miesajoon riittävänsuurella määrällä osallistujia. Uponorin hirvimiestenedustaja ehdotti yhteisjahdin ajankohdaksijahtikauden alkua syys-lokakuun vaihteessa, jolloinpyyntilupia on eniten käytettävissä eikä saaliseläimenvalikoinnin vuoksi puistosta passeihin karkonnuthirvi jää yhtä todennäköisesti ampumatta.Tämä olisi myös sillä tavoin uusi toimintatapa, ettätyypillisesti yhteisjahteja järjestetään vasta loppukaudesta,kun viimeisiä pyyntilupia yritetään saadakäytetyiksi.Saman idean hyödyntämistä alettiin pohtiamyös toisessa osassa puiston reunaa. Siinä KatavanErän yhteistyökumppanina olisi Letkun Erä, jokaei kuulunut ensimmäiseen ja toiseen työpajaankutsuttujen seurojen joukkoon. Idean myötä esitettiintoive Letkun Erän kutsumisesta työpajaanyhteistyön suunnittelemiseksi ja edistämiseksi: tämätoteutettiin kolmannessa työpajassa. Toiveenesitti henkilö, joka oli työpajasarjan alussa pitänytkaikkia nykyisiä institutionaalisia järjestelyjä tekohengityksenä(ks. lainaus yllä). Kiinnostus uudenlaiseenyhteistyöhön paljastaa, miten uudet ideatliikauttivat selvästi eniten juuri niitä osallistujia,jotka työpajan alussa kokivat nykyiset toimintakäytännötkutakuinkin vaihtoehdottomina. Koettupattitilanne alkoi purkautua.12 MAASEUDUN UUSI AIKA 3 | 2010 MAASEUDUN UUSI AIKA 3 | 201013

artikkelitPäivähoidon lyhyt ja ohut historiamaaseudullaKun päivähoitolaki tuli voimaan 1970-luvulla,päivähoidon saatavuudessa oli merkittäviä alueellisiaeroja. Valtaosasta maalaiskunnista julkiset päivähoitopaikatpuuttuivat kokonaan (Välimäki &Rauhala 2000: 396). Myös yksityinen päivähoitooli organisoitumatonta; se perustui lähinnä yksityistenhenkilöiden tarjoamaan hoitoapuun. Esimerkiksi1960-luvulla käytettiin käsitettä avainkaulalapsikuvaamaan työssäkäyvien vanhempienlapsia, jotka viettivät aikaansa esimerkiksi naapurissatai sukulaisten luona kotiovensa avain kaulassaroikkuen (Välimäki & Rauhala 2000: 394).Käytännössä osa näistä lapsista jäi ilman asianmukaistahoitoa.Maaseutukunnissa päättäjien asenteet julkistapäivähoitoa kohtaan muuttuivat myönteisiksi vastalain velvoittamina ja valtion rahallisen tuen kannustamina(Kröger 1995). Maaseudulla lasten päivähoitoon toisin sanoen uusi, ja siten kulttuurisesti ohutilmiö. Käytännössä päivähoidosta on kokemustavasta yhdellä lasten vanhempien sukupolvella (Välimäki1999: 219; Välimäki & Rauhala 2000: 400).Viime vuosikymmeninä – sen jälkeen kun julkinenpäivähoito laajeni koko maan kattavaksi –päivähoitoa ei ole juurikaan tarkasteltu Suomessamaaseutukysymyksenä tai ”maaseudun ongelmana”.Kysymykset päivähoitopalveluiden tarjonnastaja saatavuudesta maaseudulla, eivät ole olleetSuomessa relevantteja siinä määrin kuin joissakinmuissa maissa, joissa niihin on kiinnitetty huomiotamyös maaseutututkimuksessa. Esimerkiksi anglosaksisissamaissa maaseutumaiseen elämäntapaansisältyy samalla kulttuurisia odotuksia, joiden mukaanmaaseudulla naiset keskittyvät äitiyteen jahoitavat lapsensa kotona (esim. Halliday 1997;Halliday & Little 2001). Naiset tiedostavat nämäodotukset ja toimivat paljolti niiden mukaisesti(Little & Austin 1996; Little 1997; Hughes 1997).Voidaankin sanoa, että näissä maissa maaseudunnaiseus on perinteistä: pääosa hoivatyöstä on tehtykotona ilman palkkaa ja siitä ovat vastanneet naiset.Miehet ovat voineet siirtyä työelämään jättämällähoivan naisten vastuulle, jolloin naisten ansiotyöon ollut mahdollista vain, mikäli joku toinenon vastannut hoivasta. Tästä syystä toimivathoivajärjestelyt, erityisesti toimivat lastenhoitopalvelut,ovat tärkeä osa työn ja perheen yhteensovittamista(Kröger & Sipilä 2005).Suomalaisessa maaseutututkimuksessa maaseudunja kaupungin mahdollisesti erilaisiin äitiyttäkoskeviin kulttuurisiin odotuksiin ei ole kiinnitettyhuomiota vastaavassa määrin. Aiemmissa tutkimuksissaon todettu, että suomalaiset maanviljelijänaisethyödyntävät harvoin lasten subjektiivistaoikeutta päivähoitoon, vaan he hoitavat lapset kotonaja saavat kotihoidon tukea (Sireni 2008: 45).Kuitenkin kuvatessaan näkemyksiään heihin naisinaja äiteinä kohdistuvista odotuksista, maatilojenemännät korostavat sitä, että heidän odotetaan ensisijaisestitekevän työtä maatilalla ja yrityksessä(Sireni 2008). Toisin sanoen naisten tulkinnanmukaan heiltä ei odoteta keskittymistä äidin rooliinja hoivatyöhön. Nämä näkemykset viittaavatsiihen, että pohjoismainen palkkatyöäitiys on Suomessayleinen kulttuurinen malli niin maaseudullakuin kaupungeissa.Muita ammattiryhmiä kuin viljelijöitä edustavienmaaseudulla asuvien ihmisten päivähoitoa koskevistavalinnoista ja arvostuksista tiedetään vähän.Takala ja Heikkilä (2000) toteavat, että maaseudullakäytetään jonkin verran vähemmän päivähoitopalvelujakuin kaupungeissa. Heidän tulkintansamukaan tämä johtuu siitä, että maaseudulla naistentyössäkäyntiaste ja koulutustaso ovat alhaisemmatkuin kaupungeissa. Myös muissa tutkimuksissaon todettu, että kotihoidon tukea hyödyntävätuseammin pienituloiset kuin suurituloiset äidit, japerhevapaita käyttävät etenkin ne naiset, joilla eiole voimassa olevaa työsuhdetta. (Salmi & Lammi-Taskula 1999; Salmi 2000; Jokinen 2010: 53). Sitensuomalaisessa tutkimusperinteessä eroja päivähoitopalvelujenkäytössä tulkitaan yleensä pikemminkinerilaisten naisryhmien kuin alueidenvälisistä eroista johtuviksi.Päivähoitopalveluiden tasa-arvoisuustulevaisuudessa?Lamavuosia 1990-luvun alussa pidetään sosiaalipoliittisentoimintaympäristön käännekohtanaSuomessa. Hyvinvointivaltion muuntuminen kilpailuvaltioksi,kuten tätä syvälle yhteiskunnan rakenteisiinulottuvaa muutosta on nimitetty, ontarkoittanut 2000-luvulla sekä alueiden että ihmistenvälisen eriarvoisuuden syvenemistä (Karvonen& Rintala 2004; Remahl 2008; Karvonen &Kauppinen 2009). Hyvinvointi jakautuu maantieteellisestiaiempaa epätasaisemmin siten, että voittajiaovat suuret kaupungit ja niitä ympäröivätkunnat. Häviäjiä ovat etenkin Pohjois- ja Itä-Suomenmaaseutukunnat (Karvonen & Kauppinen2009). Kuntalaisten näkökulmasta tämä tarkoittaakonkreettisesti hyvinvointipalvelujen – kuten esimerkiksikoulutus- ja terveyspalvelujen – vetäytymistäpois maaseudulta. Maaseutututkijat ovattarkastelleet useassa viimeaikaisessa tutkimushankkeessapalveluiden supistumista ja uudelleenorganisoitumista(esim. Haverinen & Ilmarinen 2008).Lamavuodet merkitsivät käännettä myös päivähoidonkehittämisessä: 1990-luvun alussa hoitopaikkojakarsittiin, päiväkoteja lakkautettiin, henkilöstöäsupistettiin ja päivähoitoa keskitettiinperhepäivähoidon sijaan päiväkoteihin (Välimäki& Rauhala 2000: 399). Lisäksi päivähoitopalvelujenorganisoinnissa tapahtui merkittäviä muutoksia.Vuoden 1993 valtionosuusuudistus tarkoittisitä, että muiden sosiaalipalveluiden tavoin päivähoitopalvelujenyksityiskohtainen ohjaus- ja resurssivastuusiirtyi kunnille. Nykyisin kunnat voivatpäättää itsenäisesti, millä tavalla päivähoitojärjestetään, minkä on toivottu tuovan lisää joustavuuttakuntien palveluihin (Ikola-Norrbacka2004). Parhaillaan on käynnissä laaja kansallinensosiaalialan kehittämisohjelma KASTE, jossa onyhtenä tavoitteena kehittää lasten, nuorten ja perheidenpalveluihin uudenlaisia toiminnallisia kokonaisuuksiaja toimintakäytäntöjä. Vuodesta2004 lähtien kunnat ovat päättäneet myös siitä,kuuluuko päivähoito sosiaalitoimen, opetustoimenvai muun hallinnonalan yhteyteen. Vuoden 2010alussa puolet kunnista oli sijoittanut päivähoidonopetustoimen ja puolet sosiaalitoimen yhteyteen(Petäjäniemi & Pokki 2010: 19).Käynnissä oleva keskustelu subjektiivisesta päivähoito-oikeudestaei sinänsä ole uutta, sillä se onollut jatkuvasti poliittisen kiistelyn kohteena (Salmi2007; Välimäki & Rauhala 2000: 400). Tälläkertaa keskustelua on herättänyt äskettäin julkaistuperuspalveluministeri Paula Risikon ja opetusministeriHenna Virkkusen tilaama selvitys päivähoidonja varhaiskasvatuksen asemasta valtionhallinnossa(Petäjäniemi & Pokki 2010). Selvityksessäesitetään, että päivähoito tulee siirtää Sosiaali- jaterveysministeriöstä Opetusministeriöön, minkäjälkeen päivähoitopalvelut eivät olisi enää sosiaalihuoltolaissatarkoitettuja sosiaalipalveluita vaanvarhaiskasvatuspalveluita (emt.: 2). Selvityksessätodetaan, että subjektiivinen oikeus päivähoitoontarkoittaa nykymuodossaan vanhempien oikeuttaja sen tarkoituksena on ennen kaikkea tukea vanhempientyössäkäyntiä (emt.: 35). Sen sijaan keskustelunalla olevien uudistusten, joihin lukeutuumyös päivähoitolain uudistaminen, lähtökohtanaovat lasten oikeudet varhaiskasvatukseen (emt.:35). Tämä päivähoidon kasvatuksellis-opetuksellisenulottuvuuden korostaminen on herättänytepäilyn siitä, että hallinnonalan muuttaminen tarkoittaatosiasiassa nykymuotoisten oikeuksien kaventamista(Välimäki 2010). Sen suuntaisia ajatuksiaon esittänyt muun muassa Kuntaliiton toimitusjohtajaKari-Pekka Mäki-Lohiluoma, joka ajaamäärätietoisesti kunnille suurempaa harkintavaltaasen suhteen, keillä on oikeus julkiseen lasten päivähoitoon.Tuoreessa kannanotossaan Mäki-Lohiluomavaatii päivähoito-oikeuden karsimista, sillä”subjektiivinen päivähoito-oikeus vie rahaa muultakuntasektorilta kuten vanhustenhuollosta” (HelsinginSanomat 2010). Kommentti kuvaa sitä, etteivätpäivähoitopalvelut ole kuntien näkökulmastaerityisasemassa muihin palveluihin nähden.Kysely maaseudulla asuvillevanhemmilleArtikkelin aineistona on syksyllä 2009 tehty kysely,joka osoitettiin esiopetukseen osallistuvien lastenvanhemmille kolmessa maaseutumaisessa kunnassa,Nastolassa, Kiteellä (joka on hallinnollisesti kaupunki)ja Leppävirralla. Nämä kunnat valittiin tutkimuskohteiksiKarvosen ja Kauppisen (2009) tekemänSuomen kuntien asukkaiden hyvinvointi-indikaattorienmukaisen tyypittelyn perusteella.Valituista kunnista Nastola edustaa kaupungin läheistämaaseutua, missä elintaso on hyvä ja sosiaalisiaongelmia on vähän. Kitee ja Leppävirta edustavat24 MAASEUDUN UUSI AIKA 3 | 2010 MAASEUDUN UUSI AIKA 3 | 201025

artikkelitkuntia, joihin on kasautunut alhaisen elintason lisäksisosiaalisia ongelmia (Karvonen & Kauppinen2009). Tässä artikkelissa kuntia ei vertailla ensisijaisestitoisiinsa, vaan ne edustavat yhdessä moninaistaja heterogeenistä suomalaista maaseutua, jota verrataankoko maata koskeviin tilastotietoihin.Tutkimuskohteena olevat kolme kuntaa edustavatmyös päivähoidon heterogeenistä kenttää, silläpäivähoito on toteutettu niissä eri tavoilla. Nastolassakäytetään enimmäkseen perhepäivähoitajia, jotkahoitavat lapsia kotonaan hajautetusti eri puolillakuntaa. Sen sijaan erityisesti Kiteellä päivähoito onpaljolti keskitetty päiväkoteihin. Tämä keskittymiskehityson kiihtynyt viime vuosina. Leppävirralla onkäytössä molemmat edellä mainitut hoitomuodot.Kyselylomake lähetettiin lasten vanhemmille esiopetusryhmienkautta, jolloin se tavoitti valtaosan6-vuotiaiden ikäluokasta, sillä käytännössä läheskaikki lapset osallistuvat nykyisin ilmaiseen esiopetukseen.Esiopetusta antavien yksiköiden yhteystiedotsaatiin haastattelemalla kuntien päivähoidostavastaavia viranhaltijoita. Esiluokan opettajat jakoivatlomakkeet lasten vanhemmille, jotka palauttivatne suljetussa kuoressa opettajalle tai postitse. Lomakelähetettiin yhteensä 349 vanhemmalle ja niistäpalautui 201 eli 58 prosenttia. Kuntien välillä ei ollutmerkittäviä eroja vastausprosentissa. Lomakkeetpalautuivat parhaiten sellaisista yksiköistä, joidenopettajat kokosivat vastauskuoret ja palauttivat ne.Lomake sisälsi sekä valmiita vastausvaihtoehtojaettä avoimia kysymyksiä. Kysymyksillä kartoitettiintaustatietoja, perheiden käyttämiä eri hoitomuotojalapsen syntymästä alkaen, vanhempien käsityksiäihanteellisesta päivähoitomuodosta lapsen eri ikävaiheissasekä vanhempien välistä työnjakoa lastenhoidossa.Lomake sisälsi myös muita kysymyksiä, joitaei tarkastella tässä artikkelissa. Tämän artikkelinpääasiallisena aineistona käytetään vanhempien vastauksiavalmiisiin vastausvaihtoehtoihin. Vapaamuotoisiavastauksia käytetään havainnollistamaanvanhempien näkemyksiä ja perusteluja.Ketkä tarvitsevatpäivähoitopalveluja?Kyselylomake osoitettiin vanhemmille. Enemmistövastanneista, 193 vastannutta, oli lasten äitejä.Näiden lisäksi kyselyyn vastasi kaksi äitipuolta/sijaisäitiäja isää. Näistä syistä johtuen artikkelissatarkastellaan päivähoitoa pääasiassa äitien antamaninformaation ja heidän tulkintojensa perusteella.Vastaajia koskevat taustatiedot (ks. kuva 1)osoittavat ensinnäkin, että äitien rooli lasten hoitajinaon keskeinen. Lähes viidennes äideistä oli kotiäitejä,mutta yksikään isä ei ollut kotona lastenkanssa. Lisäksi kuviosta 1 käy ilmi, että maanviljelijöidenosuus pienten lasten vanhemmista on suhteellisenpieni; äideistä 5 prosenttia ja isistä 8 prosenttiaon ammatiltaan maanviljelijöitä. Enemmistömaaseudulla päivähoitopalveluja käyttävistääideistä ja isistä on palkkatyössä, kuten yleensäSuomessa. Tässä merkityksessä päivähoitopalvelujatarvitsevien ryhmä ei ole maaseudulla kovin erilainenkuin kaupungeissa.Sirenin (2008) mukaan maaseudulla päivähoidontarve on erilainen kuin kaupungeissa koskamaanviljelijät tarvitsisivat erilaisia päivähoitopalvelujakuin palkkatyöläiset. Maanviljelijäperheet –joiden työaika on epäsäännöllinen ja työn ja vapaaajanrajat ovat epäselvät – ovat kritisoineet julkisialastenhoitopalveluja siitä, että palvelut on suunniteltupalkkatyössä käyvien vanhempien ehdoilla(Sireni 2008: 45). Tästä syystä viljelijäperheet hyödyntävätmieluummin rinnakkaista järjestelmää elikotihoidontukea sekä lisäksi ns. avoimia varhaiskasvatuspalveluja,joihin luetaan esimerkiksi seurakuntienylläpitämät kerhot (esim. Alila & Portell2008). Viime vuosina työelämä on muuttunut siten,että monissa ammateissa, muun muassa tietotyössä,työajat ovat useimmiten epätyypillisiä (Julkunenym. 2004). Siksi on varsin tavallista, ettäpienten lasten vanhemmat tuovat töitä kotiin jatyöskentelevät iltaisin ja viikonloppuisin (Repo2005). Tämän vuoksi lastenhoidon yhteensovittaminenepätyypillisiin työaikoihin koskee moniaammattiryhmiä sekä maaseudulla että kaupungeissa.Toinen keskeinen taustatieto on se, että suhteellisenpieni osa vastanneista, vain noin joka viides,on kotoisin nykyisestä asuinkunnastaan ja 16 prosenttiaon muuttanut toisesta maaseutukunnasta.Enemmistö eli 62 prosenttia kyselyyn vastanneistaon muuttanut nykyiseen asuinkuntaansa kaupungista.Tämä merkitsee sitä, että suurin osa kyselyynvastanneista naisista on maallemuuttajia. Kohde-706050403020100Vanhempien elinkeinotpalkkatyö maatilayrittäjyys muu yrittäjyys kotiäiti/isä työtönKUVA 1. Kyselyyn vastanneiden lasten vanhempien elinkeinot prosentteina. (Kitee, Nastola jaLeppävirta)kuntien väliset erot eivät ole tilastollisesti merkitseviä,mutta kaupungista muuttaneiden osuus onerityisen suuri (73 prosenttia) Lahden naapurikunnassaNastolassa. Vastaajat eivät siten edusta tyypillisestiaina maaseudulla asunutta väestönosaa. Tämäkertoo siitä, että maaseutu ei ole erilainen ympäristökaupunkeihin nähden siinä mielessä, ettäväestö on sielläkin liikkuvaa ja ihmisten taustatovat erilaisia. Sama havainto on tehty aiemmin esimerkiksisuomalaisista maatilan emännistä, joistamerkittävä osa on muuttanut maatilalle kaupungista(Sireni 2008: 49).Päivähoidon mallit maaseudullaKyselyaineiston perusteella voidaan todeta, ettäsuomalaisella maaseudulla ei ole yhtä vallitsevaalastenhoitomallia. Perheet eivät valitse kategorisestijoko kotihoitoa tai kodin ulkopuolista päivähoitoa,vaan yhdistelevät erilaisia hoitomuotoja lapsen ikävaiheidenja elämäntilanteiden vaihtuessa. Sitenmaaseudun naisten työssäkäyntimalli ei edusta pelkästäänpohjoismaista palkansaajaäitiyden malliatai pelkästään keskieurooppalaista kotiäitimallia,vaan siihen sisältyy erisuuntaisia piirteitä. Äiditovat tyypillisesti yhdessä elämänvaiheessa kotiäitejäja toisessa palkansaajaäitejä.Kuten taulukosta 1 käy ilmi, maaseudulla asuvienlasten päivähoitohistoriaan sisältyy useita erilaisiahoitomuotoja. Alle kolmevuotiaat lapset ovatuseimmiten kotihoidossa ja tyypillisesti äiti hoitaalasta kotona. Tältä osin lastenhoidon käytännötovat maaseudulla hyvin samantapaiset kuin Suomessayleensä: pääosa pienimmistä lapsista hoidetaankotona ja kotiin jää yleensä äiti (vrt. Anttonen& Sointu 2006). Isien rooli on vähäinen verrattunaäitien tekemään hoivatyöhön ja julkiseen päivähoitoon.Myöskään isovanhemmat tai muut sukulaiseteivät osallistu lasten päivähoitoon maaseudulla,vaan heidän apunsa on tyypillisesti tilapäistä lastenhoitoapuaesimerkiksi viikonloppuisin. Neljäsosavastaajista kertoo, että heillä ei ole maaseudullaepävirallisia verkostoja, sukulaisia tai ystäviä, joiltavoisi saada edes tilapäistä hoitoapua silloin, kunitsellä on harrastuksia tai menoja päivähoidon aukioloaikojenulkopuolella. Näissä tapauksissa lastenhoitoon pelkästään julkisen sektorin ja ydinperheenasia.isätäidit26 MAASEUDUN UUSI AIKA 3 | 2010 MAASEUDUN UUSI AIKA 3 | 201027

artikkelitTAULUKKO 1. Vuonna 2009 esiopetukseen osallistuneiden lasten hoitohistoria ensimmäisestäikävuodesta alkaen jaoteltuna erilaisiin hoitomuotoihin % (Kitee, Nastola ja Leppävirta) (n=201)TAULUKKO 2. Vastaajien käsitykset parhaasta hoitomuodosta eri-ikäisille lapsille % (Kitee, Nastolaja Leppävirta) (n=210)Lapsen hoitajaLapsen ikävuosina1–2 2–3 3–4 4–5 5–6Äiti 54,7 43,3 30,8 24,9 23,9Isä 1,0 0,5 0 0,5 0,5Äiti ja isä 9,0 6,0 3,5 3,0 3,0Muu sukulainen 1,0 1,0 3,5 1,5 1,5Osapäivähoito 4,5 1,5 3,5 3,0 3,5Perhepäivähoito 21,9 35,3 41,8 33,8 19,4Ryhmäperhepäivähoito 2,0 2,5 2,5 5,5 2,5Päiväkoti 3,0 7,0 11,9 25,4 37,8Ihanteellinen päivähoitomuoto Alle kolmevuotiaille Yli kolmevuotiailleKotona 68,7 14,4Koti tai kodinomainen hoito 17,9 6,0Perhepäivähoito 11,4 26,3Päiväkoti tai vastaava ryhmä 1,5 48,8Muu 0,5 4,5Yhteensä 100 % 100 %Muu 2,5 2,0 2,5 2,5 2,5Puuttuva tieto 0,5 1,0 0 0 5,5Yhteensä 100 % 100 % 100 % 100 % 100 %Mitä nuorempi lapsi on, sitä yleisempää on se,että lasta hoidetaan kotona (taulukko 1). Mitä vanhempilapsi on, sitä suuremmassa lapsiryhmässähän tavallisesti on. Kolmevuotiaiden lasten tavallisinhoitomuoto on kodinomainen perhepäivähoito,kun taas esiopetukseen osallistuvien 6-vuotiaidenlasten tavallisin hoitomuoto on päiväkoti.Perheet käyttävät muutamaa poikkeusta lukuunottamatta julkisia päivähoitopalveluja. Yksityisenpäivähoidon rooli on maaseudulla marginaalinenkuten Suomessa yleensä. Kaikista suomalaisistalapsista vain muutama prosentti on yksityisessäpäivähoidossa (Takala & Heikkilä 2000).Maaseudulla myös osa isommista lapsista hoidetaankotona, joten maaseudun käytännöt eivätole tässäkään merkityksessä kovin erilaisia verrattunakoko maan tilanteeseen (esim. Petäjäniemi &Pokki 2010: 11). Noin neljäsosa 6-vuotiaista ei oleosapäiväisen esiopetuksen lisäksi päivähoidossa,vaan he ovat osan päivästä kotona (taulukko 1).Kotihoitoa suosivat etenkin ne naiset, jotka ovatkotona muutenkin: viljelijänaiset, työttömät japienempiä sisaruksia kotona hoitavat äidit. Sitennuorempien sisarusten syntymä vaikuttaa isompienlasten hoitotavan valintaan. Äidin toimialan(vrt. kuva 1) ja esiopetukseen osallistuvan lapsenhoitomuodon välinen yhteys on tilastollisesti merkitsevä.Tämä on kiinnostava havainto: Vaikka tutkimuksetkerta toisensa jälkeen osoittavat, että kunnallisiapäivähoitopalveluja käyttävien työttömienja muiden kotona olevien vanhempien joukko onmarginaalinen, kysymys ”perusteettoman palvelujenkäytön ongelmasta” viritetään kerta toisensajälkeen uudelleen (Väinälä 2004; Salmi 2007).Onko koti paras hoitopaikka?Todellinen hoitotapa (vrt. taulukko 1) vastaa melkohyvin äitien käsityksiä siitä, millainen on lapsenkannalta paras tai ihanteellinen hoitomuoto eri ikävaiheissa(taulukko 2). Selvä enemmistö vastaajistaon sitä mieltä, että alle kolmevuotiaan lapsen parashoitopaikka on oma koti, joskin osa pitää myösmuuta kodinomaista hoitoa tai perhepäivähoitoapienille lapsille sopivana. Näkemykset yli kolmevuotiaidenlasten kannalta parhaasta hoitomuodostaeroavat selvästi pienten lasten hoitoa koskevista käsityksistä(taulukko 2). Enemmistö vastaajista on sitämieltä, että kodin ulkopuolinen päivähoito sopiiisoille lapsille paremmin kuin kotihoito.Vapaamuotoisissa perusteluissa, jotka koskevatparasta tai toivottua lasten hoitomuotoa, vedotaantyypillisesti lapsen tarpeisiin eri ikävaiheissa. Vastaajateivät puolusta kategorisesti vain yhtä ihanteellistahoitomuotoa, kuten esimerkiksi pelkästäänkotihoitoa, vaan he vertailevat eri hoitomuotojenhyviä ja huonoja puolia lapsen erikehitysvaiheissa. Tavallisesti vastaajat ovat sitämieltä, että pienille lapsille sopii kotihoito siitäsyystä, että pienet lapset tarvitsevat rauhallisen kasvuympäristön.Sen sijaan isommille lapsille sopiipäivähoito kodin ulkopuolella, koska isot lapsettarvitsevat ystäviä, virikkeitä ja ohjattua tekemistä.Isompien lasten hoitoa koskevissa vastauksissa korostuvatsiten päivähoidon kasvatuksellis-opetuksellisetnäkökohdat: äidit haluavat varmistaa, ettäheidän lapsensa saavat riittävät valmiudet esikouluunja myöhemmin koulunkäyntiin. Suurin osavapaamuotoisista vastauksista noudattaa tätä seuraavienaineistosta poimittujen esimerkkien havainnollistamaaargumentointitapaa:Mielestäni alle kolmevuotiaan on parempi olla kotona. Se tuoturvallisuudentunnetta ja lapsella on pienempi riski sairastua.Yli kolmevuotiaan on ehkä jo aika oppia sosiaalisuutta ja erilaisialeikkejä. (Mies, 2 lasta)Alle kolmevuotiaan paikka on kotona äidin ja isän kanssa. Ylikolmevuotiaan paikka on päiväkodissa, jos ryhmä ei ole valtavansuuri. Siellä hän oppii sosiaalisuutta, jakamista ja ryhmässätoimimista. (Nainen, 4 lasta)Pienenä lapsen paras paikka on kotona, jos perheen taloudellinentilanne ja vanhempien henkiset resurssit sen sallii. Ylikolmevuotiaana lapsi kaipaa jo kavereita ja hänen on hyvätottua olemaan ryhmässä ennen esikoulua. (Nainen, 2 lasta)Osassa vastauksissa kuitenkin irrottaudutaanpienten lasten kotihoitoa tukevasta linjasta ja kan-28 MAASEUDUN UUSI AIKA 3 | 2010 MAASEUDUN UUSI AIKA 3 | 201029

artikkelitnatetaan kodin ulkopuolista päivähoitoa lapsenkaikissa ikävaiheissa. Näissä vastauksissa vedotaantavallisesti lasten välisiin eroihin, äidin jaksamiseenja tyytyväisyyteen tai päivähoitohenkilökunnan(pääsääntöisesti) hyväksi koettuun ammattitaitoon:Riippuu paljon lapsesta. Oma lapseni on aina ollut hyvin sosiaalinenja kaivannut paljon leikkikavereita, joten hänelle sopihyvin, kun vietiin hoitoon noin 1-vuotiaana.(Nainen, 1 lapsi)Kaikissa ikävaiheissa paras hoitomuoto on perhepäivähoito,koska pienet ryhmät, kavereita, sosiaalista kanssakäymistä jarutiineja arkeen. (Nainen, 3 lasta)Itse olen kokenut olevani tyytyväisempi elämään, kun olenlasten jälkeen nopeasti palannut työelämään. Lapset ovat saaneetolla samalla hoitajalla, joka on todella ammattitaitoinen.Perhepäivähoitajissa vaan on seassa myös toisenlaisia. (Nainen,3 lasta)Vapaamuotoisissa perusteluissa esitetyt argumentitovat samansuuntaisia niiden näkemystenkanssa, joita suomalaisessa keskustelussa lastenhoidonjärjestämisestä tuodaan yleensä esille. Suomessaon yhden ainoan sijaan kaksi keskenään kamppailevaadiskurssia: Toinen keskittyy tukemaankunnallista päivähoitoa ja toinen pyrkii lisäämäänkotona tapahtuvan hoidon tukea ja arvostusta (Repo2005: 417). Tässä tutkimuksessa tarkastelunkohteena olevat maaseudulla asuvien pienten lastenvanhempien tulkinnat hyvästä tai parhaastalastenhoidosta sisältävät aineksia näistä molemmistadiskursseista. Vastaajat näkevät kotihoidossa japäivähoidossa sekä hyviä että huonoja puolia. Hekuvaavat omien kokemustensa perustalta, millaisiavalintoja he ovat tehneet.Myös tämä erilaisten vaihtoehtojen punnitseminenja valinnanmahdollisuuksien korostaminen onosa suomalaista lasten hoitokeskustelua. Suomessaon vakiintunut ”vanhempien valinnan mahdollisuuttakorostava retoriikka”, jonka mukaan perheellätulee olla ”oikeus valita joko kotihoito tai kunnallinenpäivähoito parhaaksi katsomallaan tavalla”.(Repo 2005: 417). Tätä valinnan mahdollisuuttakorostavat esimerkiksi viljelijänaiset, joilla on tapanapuhua viljelijäperheissä tavallisesta lasten kotihoidostaheidän ”omana valintanaan” (Sireni 2008).Jaettu vanhemmuusSekä maaseudulla että Suomessa yleensä lasten kotihoitoon naisten työtä, josta he itse puhuvat valintana,kuten edellä esitettiin. Tämän tutkimukseneräs keskeinen kysymys on, missä määrin lastenhoito ja sen organisoiminen mielletään pelkästäännaisten toimintakentäksi. Aineiston tuottamat havainnotovat kiinnostavalla tavalla ristiriitaisia. Yhtäältälasten hoito ja sen organisoiminen näyttääkuuluvan paljolti naisille. Tätä osoittaa muun muassase, että lähes kaikki tähän kyselyyn vastanneetovat naisia. Toisaalta maaseudulla asuvien pientenlasten äitien näkemykset äidin ja isän tehtävistä sisältävätaineksia ”jaetun vanhemmuuden diskurssista”,joka on Suomessa tavallinen tapa puhua äidinja isän rooleista lastenhoidossa (Vuori 2001;Repo 2005). Tämä tarkoittaa sitä, että lastenhoidostapuhutaan vanhempien yhteisenä toimintakenttänä.Pienten lasten vanhemmilta kysyttiin, kuka heidänperheessään kantaa pääasiallisen vastuun lapsista.Vastaajista melkein puolet, 48 prosenttia, onsitä mieltä, että hänen perheessään pääasiallisenvastuun lasten hoidosta kantaa äiti. Kuntien välilläei ole tilastollisesti merkitsevää eroa, vaan äidit paikastariippumatta kantavat pääasiallisen vastuunlapsista. Äidit joko hoitavat lapsia kotona tai kokevatmuuten olevansa päävastuussa lastenhoidonorganisoimisesta. Avovastauksissa naiset perustelevattätä perinteistä työnjakoa tavallisesti sillä, ettähe ovat yksinhuoltajia tai nimenomaisesti hoitovapaallavoidakseen keskittyä lapsiin, miehen työ viepaljon aikaa, miehen työajat ovat epätavalliset taimies matkustaa paljon. Naiset toisin sanoen perustelevatomaa vastuullista rooliaan yhtäältä omilla”valinnoillaan” ja toisaalta käytännön pakoilla elisillä, ettei miehen työ jousta eikä yhteinen vastuulastenhoidosta ole siten mahdollinen:Isän työt ovat reissuhommia, hän on kotona vain viikonloppuisin.Välillä hän on poissa kotoa kolmekin viikkoa peräkkäin.(Nainen, 2 lasta)Isällä on hyvin pitkät ja epäsäännölliset työpäivät, joten äidilläon pääasiallinen hoitovastuu. Mieheni kyllä hoitaa lapsia silloinkun pystyy ja kun minulla itselläni on menoja. (Nainen, 3 lasta)Lähes yhtä suuri osa vastanneista, 46 prosenttia,ilmoittaa, että heidän perheessään äiti ja isä ovatyhtä paljon vastuussa lastenhoidosta ja sen organisoimisesta.Tämä havainto osoittaa, että lastenhoitoei ole maaseudulla pelkästään naisten vastuulla,vaan melkein puolessa tapauksista isät osallistuvatkotioloissa lastenhoitoon yhtä paljon kuin äidit.Isät ovat vain harvoin yksin vastuussa lapsista. Seuraavataineistosta poimitut esimerkit havainnollistavatvastaajien käyttämiä tyypillisiä perusteluja:Työvuorojen puitteissa kumpikin hoitaa lapsia. Olemme molemmatyhtä kykeneviä ruuan laittoon ja muuhun tarvittavaan.(Nainen, 3 lasta)Lastenhoito on meidän perheessä yhteinen asia. (Nainen,2 lasta)Äiti vastaa lapsista maanantaista perjantaihin isän ollessatöissä, ja isä lauantaista sunnuntaihin, kun äiti on töissä. Tarvittaessasukulaiset auttavat. (Nainen, 2 lasta)Molemmat ovat yhtälailla vastuussa. Harrastuksia ja muitamenoja on kolmen lapsen perheessä niin paljon, että molempienon pakko osallistua. Lisäksi äidin työaika on vaihteleva.(Nainen, 3 lasta)Vanhempien jaettua vastuuta korostavista vapaamuotoisistavastauksista käy ilmi, että vastaajateivät miellä lastenhoitoa pelkästään naisille kuuluvaksivastuuksi ja tehtäväkentäksi. Tavallisesti vastaajatvetoavat siihen, että molemmilla vanhemmillaon oma työnsä ja sen mukanaan tuomat rajoitteetja velvoitteet. Jotkut painottavat sitä, ettämolemmat ovat yhtä hyviä hoitajia ja ruuanlaittajia.Molemmilla vanhemmilla on myös omia harrastuksiaja menoja. Tästä syystä lastenhoito kuuluu”luonnollisesti” molemmille vanhemmille.JohtopäätöksetHavainnot kolmesta erilaisesta maaseutumaisestakunnasta osoittavat, että suomalaisella maaseudullaei ole yhtä hallitsevaa lastenhoitomallia tai vainyhtä selkeärajaista naisten työssäkäyntimallia. Lapsiaei hoideta tyypillisesti pelkästään joko kotonatai kodin ulkopuolella, vaan maaseudun lapsiperheetyhdistelevät joustavasti erilaisia hoitomuotojalapsen eri ikävaiheissa. Pienet lapset hoidetaanusein kotona, mutta yli kolmevuotiaat useimmitenkodin ulkopuolella. Isompia lapsia hoidetaan kotonatyypillisesti silloin, kun toinen vanhemmista onmuutenkin kotona. Kotiäitiys on siten maaseudullatilapäistä ja väliaikaista samaan tapaan kuin Suomessayleensä (Salmi 2000). Äidit arvostavat pientenlasten kotihoitoa, mutta pitävät kodin ulkopuolistapäivähoitopaikkaa kotia parempanavaihtoehtona yli kolmevuotiaille lapsille. Maaseutumaisuusei toisin sanoen Suomen tapauksessatarkoita tavallista perinteisempiä lastenhoidon käytäntöjäja arvostuksia, vaan käytännöt noudattavatmaan tapaa (vrt. Little & Austin 1996). Palkkatyössäkäyvät vanhemmat käyttävät samanlaisiakokopäiväisiä päivähoitopalveluja kuin suomalaisetpalkkatyössä käyvät vanhemmat yleensä. Lastenhoitoon ydinperheen ja julkisen sektorin vastuulla.Esimerkiksi isovanhempien ja muiden sukulaistenapu päivähoidossa on marginaalinen.Tämä havainto on tärkeä pitää mielessä, kun pohditaanpäivähoitopalvelujen kehittämistä maaseutukunnissa:osapäiväiset varhaiskasvatuspalveluteivät ole riittäviä päivähoitopalveluja maaseudunlapsiperheille (vrt. Helsingin Sanomat 2010).Toinen viesti palveluiden kehittäjille on se, ettäpäivähoitopalveluja ei maaseudulla käytetä ”turhaan”,vaan kotona olevat vanhemmat hoitavatyleensä lapsensa kotona. Tutkimusaineisto kuvaavuonna 2003 syntyneiden lasten päivähoitohistoriaaheidän ensimmäisestä ikävuodestaan lähtien.Analyysi osoitti, että äitien näkemykset ihanteellisestahoitomuodosta eri ikävaiheissa ovat linjassatoteutuneiden käytäntöjen kanssa ja että äitien toiveetja maaseutumaisissa kunnissa tarjolla olleidenpäivähoitopalveluiden raamittama arkitodellisuusovat kohdanneet hyvin toisensa.Tässä tutkimuksessa tarkastelluissa maaseutumaisissakunnissa äideillä on kiistattomasti keskeinenrooli lasten hoidon organisoimisessa. Tämä eikuitenkaan ole pelkästään maaseutumaiseen elämäntapaantai maaseudun äitiyteen liittyvä piirre,vaan suomalaiset naiset yleensä ovat päävastuussakotitöistä ja lasten kotihoidosta (Anttonen & Sointu2006; Miettinen 2008). Suomessa naisten työssäkäyntija osallistuminen taloudelliseen päätöksentekooneivät ole johtaneet siihen, että kotityöt30 MAASEUDUN UUSI AIKA 3 | 2010 MAASEUDUN UUSI AIKA 3 | 201031

artikkelitjaettaisiin tasan miesten ja naisten kesken, vaan sukupuoltenvälinen työnjako on säilynyt selvänä(Miettinen 2008). Lastenhoidosta kuitenkin puhutaanSuomessa yleisesti molempien vanhempienasiana (Vuori 2001) samaan tapaan kuin tämäntutkimuksen kohteena olevat maaseudulla asuvatnaiset puhuvat. Tämä tutkimus tukee siten käsitystä,etteivät maaseudulla vallitsevat näkemykset äidinroolista lastenhoidossa poikkea Suomessayleensä vallitsevista odotuksista. Maaseudulla asuviennaisten lastenhoitoa koskevat käsitykset heijastelevatSuomessa tavallisia, vanhempien valinnanvapauttaja molempien vanhempien yhtäläistävastuuta korostavia, diskursseja.KiitoksetArtikkeli on osa Suomen Akatemian rahoittamaatutkimusprojektia Causes and Social Consequences ofRegional Differentiation in Rural Finland (nr.122027). Kiitos projektissa työskennelleelle harjoittelijaHanna Partiselle, Nastolan, Kiteen ja Leppävirranpäivähoidon johtajille sekä kaikille esiopetuksestavastanneille opettajille, jotka ystävällisestiavustivat aineiston hankinnassa.LÄHTEETAlila, Kirsi & Tuija Portell 2008. Leikkitoiminnasta avoimeen varhaiskasvatukseen– Avointen varhaiskasvatuspalvelujen nykytilaja kehittämistarpeet 2007. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä2008: 14.Anttonen, Anneli & Jorma Sipilä 1996. European social care services:is it possible to identify models? Journal of European SocialPolicy 6(2): 87–100.Anttonen, Anneli & Liina Sointu 2006. Hoivapolitiikka muutoksessa.Julkinen vastuu pienten lasten ja ikääntyneiden hoivasta12:ssa Euroopan maassa. STAKES, Helsinki.Bettio, Francesca & Janneke Plantenga 2004. Comparing care regimesin Europe. Feminist Economics 10(1): 85–113.Daly, Mary 2001. Care policies in Western Europe. Teoksessa: Daly,Mary (toim.). Care work. The quest for security. InternationalLabour Office, Genova.Eräranta, Kirsi & Marja Känsälä 2007. Työ, perhe ja yhteensovittaminen.Katsaus tutkimuksiin ja käsitteisiin. Janus 15(3):184–199.Esping-Andersen, Gøsta 1990. The three worlds of welfare capitalism.Polity Press, Cambridge.Halliday, Joyce 1997. Children’s services and care: a rural view. Geoforum28(1): 103 – 119.Halliday, Joyce & Jo Little 2001. Amongst women: Exploring thereality of rural childcare. Sociologia Ruralis 41(4): 423–439.Haverinen, Riitta & Katja Ilmarinen (toim.) 2008. Hyvinvoinnin arkimaaseudulla. Tekeviä käsiä ja tietoteknologiaa. Maaseutupolitiikanyhteistyöryhmän julkaisuja 3, Helsinki.Helsingin Sanomat 2010. Kuntaliitto karsisi päivähoito-oikeutta.26.2.2010. Saatavissa: http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Kuntaliitto+karsisi+päivähoito-oikeutta1135253252707.[Viitattu7.4.2010].Hughes, Annie 1997. 1Rurality and cultures of womanhood. Domesticidentities and moral order in village life. Teoksessa:Cloke, Paul & Jo Little (toim.). Contested Countryside Cultures.Otherness, Marginalisation and Rurality. Routledge, London.123–137.Ikola-Norrbacka, Rinna 2004. Päivähoito – kuntien kilpailuvaltti?KuntaSuomi 2004 –tutkimuksia nro 46, Acta nro 165. SuomenKuntaliitto. Saatavissa: http://hosted.kuntaliitto.fi/intra/julkaisut/pdf/p071012103516F.pdf.[Viitattu 7.4.2010].Jokinen, Eeva 2010. Kodin, työn ja talouden uusi järjestys. Janus18(1): 48 –60.Julkunen, Raija, Jouko Nätti & Timo Anttila 2004. Aikanyrjähdys.Keskiluokka työn puristuksessa. Vastapaino, Tampere.Karvonen, Sakari & Timo Kauppinen 2009. Kuinka Suomi jakautuu2000-luvulla? Hyvinvoinnin muuttuvat alueelliset erot. Yhteiskuntapolitiikka74(4): 467–486.Karvonen, Sakari & Taina Rintala 2004. Alueellisten hyvinvointierojenkasvu jatkuu. Yhteiskuntapolitiikka 69(2): 159–170.Kröger, Teppo 1995. Maalaiskunnan murros ja kamppailu päivähoidosta.Maaseudun uusi aika 3(2): 26 – 37.Kröger, Teppo & Jorma Sipilä (toim.) 2005. Overstretched: Europeanfamilies up against the demands of work and care. Blackwell,Malden.Leira, Arlaug 1998. Caring as a social right: cash for childcare anddaddy leave. Social Politics 5(3): 362–378.Leira, Arnlaug, Constanza Tobio & Rossana Trifiletti 2005. Kinshipand informal support. Care resources for the first generation ofworking mothers in Norway, Italy and Spain. Teoksessa: Gernhard,Ute, Trudie Knijn & Anja Weckwert (toim.). Working mothersin Europe. A comparison of policies and practices. EdwardElgar, Cheltenham. 74–96.Little, Jo 1994. Gender relations and the rural labour process. Teoksessa:Whatmore, Sarah, Terry Marsden & Philip Lowe (toim.).Gender and rurality. David Fulton Publishers, London. 11–30.Little, Jo 1997. Employment marginality and women’s self-identity.Teoksessa: Cloke, Paul & Jo Little (toim.). Contested CountrysideCultures. Otherness, Marginalisation and Rurality. Routledge,London. 138–157.Little, Jo & Patricia Austin 1996. Women and the rural idyll. Journalof Rural Studies 12: 101–111.Mahon, Rianne 2002a. Child care policy: Toward what kind of “socialEurope”? Social Politics 9(3): 343–379.Mahon, Rianne 2002b. Introduction. Gender and welfare staterestructuring: Through the lens of child care. Teoksessa: Michel,Sonya & Rianne Mahon (toim.). Child care policy at the crossroads.Gender and welfare state restructuring. Routledge, NewYork. 1–27.Miettinen, Anneli 2008. Kotityöt, sukupuoli ja tasa-arvo. Palkattomantyön jakamiseen liittyvät käytännöt ja asenteet Suomessa.Väestöntutkimuslaitoksen julkaisusarja E32/2008. Väestöliitto,Helsinki.Petäjäniemi, Tuulikki & Simo Pokki 2010. Selvitys päivähoidon javarhaiskasvatuksen asemasta valtionhallinnossa. Sosiaali- jaterveysministeriö ja Opetusministeriö. Saatavissa: http.//www.stm.fi/c/document_library/get_file?folderd=39502&name=DLFE-11013.pdf. [Viitattu 31.8.2010].Pfau-Effinger, Birgit 2005. Welfare state policies and the developmentof care arrangements. European societies 7(2): 321–347.Remahl, Tea 2008. Aluepolitiikan yhteiskunnalliset merkitykset jamuutos. Hyvinvointivaltiosta kilpailuvaltioon. Nordia GeographicalPublications Vol 37:5. Publications of the GeographicalSociety of Northern Finland and the Department of Geography,University of Oulu, Oulu.Repo, Katja 2009. Lapsiperheiden arki. Näkökulmina raha, työ jalastenhoito. Acta Universitatis Tamperensis; 1479, TampereUniversity Press, Tampere 2009.Repo, Katja 2007. Pienten lasten kotihoito lastenhoidon vaihtoehtona.Janus 15(3): 229–244.Repo, Katja 2005. Muuttuvan työelämän äidit ja lastenhoidon merkitykset.Janus 13(4): 403–421.Salmi, Minna 2007. Pienten lasten vanhemmat haluavat säilyttääsubjektiivisen päivähoito-oikeuden. Yhteiskuntapolitiikka72(2): 202–204.Salmi, Minna 2000. Kotihoidon tuki ja naisten asema: tutkimushaasteitaja tulkintaongelmia. Yhteiskuntapolitiikka 65(1):46–56.Salmi, Minna & Johanna Lammi-Taskula 1999. Parental leave inFinland. Teoksessa: Moss, Peter & Fred Deven (toim.). Parentalleave: Progress or pitfall? Research and policy issues in Europe.NIDI CBGS Publications, Brussels. 86–122.Sireni, Maarit 2008. Agrarian Femininity in a State of Flux: MultipleRoles of Finnish Farm Women. Teoksessa: Asztalos Morell, Ildiko& Bettina Bock (toim.). Gender Regimes, Citizen Participationand Rural Restructuring. Elsevier, Research in Rural Sociologyand Development, Volume 13, Oxford. 33–56.Takala, Pentti & Matti Heikkilä 2000. Pienten lasten hoito. Teoksessa:Uusitalo, Hannu, Antti Parpo & Anni Hakkarainen (toim.).Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelukatsaus 2000. Raportteja250. Stakes, Helsinki.Vuori, Jaana 2001. Äidit, isät ja ammattilaiset. Sukupuoli, toisto jamuunnelma asiantuntijoiden kirjoituksissa. Tampere UniversityPress, Tampere.Väinälä, Anna 2004. Selvitys kotona olevien vanhempien lasten päivähoitotilanteesta,syyskuu 2004. Sosiaali- ja terveysministeriöntyöryhmämuistioita 2004: 12. Sosiaali- ja terveysministeriö,Helsinki.Välimäki, Anna-Leena 1999. Lasten hoitopuu. Lasten päivähoitojärjestelmäSuomessa 1800- ja 1900-luvulla. Suomen Kuntaliitto,Helsinki.Välimäki, Anna-Leena 2010. Viedäänkö lapsilta päivähoitopaikathallinnon muuttamisen nimissä? Helsingin Sanomat 5.3.2010,Mielipide.Välimäki, Anna-Leena & Pirkko-Liisa Rauhala 2000. Lasten päivähoidontaipuminen yhteiskunnallisiin murroksiin Suomessa.Yhteiskuntapolitiikka 65(5): 387–405.32 MAASEUDUN UUSI AIKA 3 | 2010 MAASEUDUN UUSI AIKA 3 | 201033

artikkelitManu Rantanen, Helsingin yliopisto, Ruralia-instituuttiLeo Granberg, Helsingin yliopisto, Ruralia-instituuttiHoiva-alan yhteisyritysmaaseudun sosiaalisena innovaationaTiivistelmäPalvelurakenteen muutokseen varautumisen yhteydessäon korostettu yhteiskunnan, erityisestisosiaali- ja terveysalan tarvitsevan innovaatioita.Artikkeli pyrkii vastaamaan seuraaviin kysymyksiin:Mitkä itäsuomalaisen maaseudun innovaatioympäristönkriittiset tekijät mahdollistavattai estävät innovaatioiden syntymistä ja kehittymistähoivayrityksissä? Minkälaisia sosiaaliseninnovaation piirteitä on löydettävissä tutkitustahoivayritysverkostosta ja miten se ratkaiseepienten hoivayritysten, maaseudun ja palvelurakenteenongelmia?Tutkimusta varten haastateltiin elinkeinoelämänsekä sosiaali- ja terveysalan asiantuntijoitaja hoivayrittäjiä vuonna 2007 ja 2010. Hoiva-alanyhteisyrityksen perustamiseen johtivat yrittäjienhaasteet, jotka liittyivät mm. niiden uskottavuuteentoimia neuvottelukumppaneina kuntienkanssa.Tutkittu yritysverkosto täyttää sosiaalisen innovaationtunnusmerkit. Verkoston avulla yrittäjientoimintaa organisoidaan yhteisen päämääränhyväksi, verkoston kautta naisvaltaistenpienyritysten edustajat tulevat vakavasti otettaviksineuvottelukumppaneiksi kunnan viranhaltijoidenpöytiin ja samalla verkosto ratkaiseeosaltaan sekä yrittäjien että palvelujärjestelmänhaasteita maaseutuolosuhteissa.Palvelurakenteen muutokseen varautumisenyhteydessä on korostettu sosiaali- jaterveysalan tarvitsevan innovaatioita, jottaselvittäisiin esim. heikkenevän huoltosuhteenhaasteesta (mm. Saari 2008: 13). Ensimmäisenätämä haaste on konkretisoitumassa Itä- jaPohjois-Suomessa. Hyvinvointipalvelujen tuottamisenhaasteet näyttäytyvät erilaisina näkökulmastariippuen. Yrityksille on olennaista taloudellinenmenestyminen, asiakkaille taas palvelujenlaatu ja saatavuus. Maaseudun kehityksestä huoltakantavat näkevät tärkeänä palvelutason säilymisenmaaseutualueilla. Yhteiskunnan tason haasteiksion mainittu elinkeinoelämän kilpailukyvyn edistäminenja yhteiskunnallisen eriarvoistumisen hillitseminen(Sitra 2005: 17; Hämäläinen 2008: 101).Palvelut voidaan jakaa markkinaehtoisiin palveluihinja peruspalveluihin. Markkinaehtoisetpalvelut perustuvat vapaaseen kilpailuun. Niitämyydään suoraan yksityisille asiakkaille, joidenvakituisella asuinkunnalla ei ole merkitystä (esim.vapaa-ajan asukkaat). Peruspalvelut on Suomessasäädetty kuntien järjestämisvastuulle. Lain mukaankunnat tuottavat palveluja yksin, yhteistyössätoistensa kanssa tai ostavat niitä yksityiseltä jakolmannelta sektorilta. Varsinkin 1990-luvunpuolenvälin jälkeen julkisen sektorin palveluja onalettu ostaa yhä enemmän yksityiseltä sektorilta.Vaikka tilanne vaihtelee kunnittain (Taipale &Hämäläinen 2007: 58), se on tarjonnut mahdolli-suuksia hoivayrittäjyyden kehittymiselle.Hoivayrittäjyys on yhä melko uutta Suomessa.Se on sosiaali- ja terveysalalle sijoittuvaa yritystoimintaa,joka käsittää eri ikä- ja väestöryhmien hoivan,huolenpidon ja hoidon (Rissanen & Sinkkonen2004: 7). Maaseudun hoivatutkimuksissa onkäsitelty muun muassa kuntien, järjestöjen ja yrittäjiensuhteita sekä suhtautumista hoivayrittäjyyteenerilaisissa kunnissa (Andersson 2002: 67). Onmyös mietitty sitä, kuinka hoivayrittäjyys voisi tukeasekä työllistymistä että hoivapalvelujen tarjontaamaaseudulla (Rissanen & Sinkkonen 2005:62). Suurin osa maaseudun työpaikoista on palvelualalla(Maa- ja metsätalousministeriö 2007: 46).Alan työpaikat säilyvät alueella todennäköisemminkuin teollisuustyöpaikat, joita on siirtynyt halvempientyövoimakustannusten maihin. Ongelmanaon, miten tuottaa tehokkaasti ja edullisesti monipuolisiapalveluja harvaanasutuilla alueilla (vrt.Rissanen & Sinkkonen 2005: 63).Peruspalvelut pyrittiin 1960 –luvulta lähtientakaamaan kaikille niin maaseudulla kuin kaupungeissa.Rakennettiin hyvinvointivaltiota, jota voidaanpitää sosiaalisena innovaationa (Kosonen1987). Kunnallinen itsehallinto on vahva ja siihensisältyy myös verotusoikeus, minkä vuoksi kuntataloudentilalla on olennainen vaikutus peruspalveluidenjärjestämismahdollisuuksiin. Järjestelmämahdollistaa paikallisten olosuhteiden huomioimisen,mutta se on toisaalta haaste tasa-arvoisillepalveluille varsinkin pitkien etäisyyksien maaseudulla,sillä palvelujen tuottaminen on yleisesti ottaenkalliimpaa harvaanasutuilla seuduilla. Itä-Suomessaikääntyvän väestön osuus kasvaa eurooppalaisittainhuippuvauhtia ja poismuuton myötäharvaanasutuilla seuduilla etäisyydet kasvavat entisestään.Väestön ikääntyminen lisää vanhusten palvelutarvetta.Nämä ongelmat ovat konkretisoituneetmonilla alueilla heikoksi kuntataloudeksi(Kainulainen & Rintala 2003: 31; Viljamaa ym.2008: 12–16; Suutari ym. 2009: 26).Vuonna 2007 käynnistetyn kunta- ja palvelurakenneuudistuksentarkoituksena on muun muassaedistää uusia palvelujen tuotantotapoja ja organisointia(Kuntaliitto 2006). Uudistus on johtanutkuntien yhdistämisiin, minkä seurauksena palvelujahankitaan yhä suuremmille alueille kerrallaan.Sekä julkisia että yksityisiä palveluja on siirtynytkeskuksiin. Peruspalveluiden saaminen mahdollisimmanläheltä asuinpaikkaa on kuitenkin erityisentärkeää vanhuksille ja sairaille.Tarvitaan siis innovaatioita kestävän sosio-ekonomisenmallin rakentamiseksi Suomen tulevaisuudelletilanteessa, jossa keskustelua hallitsee kaksinäkökulmaa, kilpailun lisääminen ja hyvinvointivaltiomallinpuolustaminen (Hämäläinen &Heiskala 2007: 93).Artikkelissa tarkastellaan hoiva-alan yritysverkostonmuodostamista ratkaisuna, joka osaltaanvastaa näihin haasteisiin. Artikkeli sai alkunsavuonna 2006 käynnistetystä Euroopan UnioninVI:nen puiteohjelman rahoittamasta maaseuduninnovaatioita tutkivasta IN-SIGHT (Strengtheninginnovation processes for growth and development)-projektista, jossa yhdeksi tutkimusalueeksivalittiin maaseudun uudet palvelut (Rantanen ym.2008). Suomen tutkimusryhmä nosti projektissatutkimuskohteeksi hyvinvointipalvelut, koska niitäei oltu juurikaan käsitelty eurooppalaisessa maaseutututkimuksessa,vaikka palvelun tarve on kasvanut.Tässä artikkelissa syvennämme edellä mainittuatapaustutkimusta ja pyrimme tarkentamaankäsitystämme innovaatioista sosiaali- ja terveyspalvelujenalalla. Konkreettisesti pyrimme vastaamaanseuraaviin kysymyksiin:• Mitkä itäsuomalaisen maaseudun innovaatioympäristön kriittisettekijät mahdollistavat tai estävät innovaatioiden syntymistäja kehittymistä hoivayrityksissä?• Minkälaisia sosiaalisen innovaation piirteitä on löydettävissätutkitusta hoivayritysverkostosta?• Miten tutkimuskohteena oleva hoivayritysverkosto ratkaisee pientenhoivayritysten, maaseudun ja palvelurakenteen ongelmia?Sosiaaliset innovaatiottutkimuskohteenaUudet ratkaisut ja ideat ovat karkeasti luokiteltunaongelmia tai mahdollisuuksia. Kun toimintaympäristössätulee eteen ongelma, on se pyrittävä ratkaisemaanja kun näköpiirissä on uusi mahdollisuus,voidaan sitä kohti kurotella. Sekin riittää, että en-34 MAASEUDUN UUSI AIKA 3 | 2010 MAASEUDUN UUSI AIKA 3 | 201035

artikkelitnakoidaan toimintaympäristön pian muuttuvan.Siitä voi alkaa ongelmanratkaisuprosessi, joka johtaaideasta innovaatioon. Tämä prosessi on dynaaminenja tiedon merkitys on siinä suuri, sillä prosessiinosallisten toimintaympäristökin muuttuusen aikana. Siksi uusien ratkaisujen kehittämistyössätiedon saatavuudella ja yksilöiden ja organisaatioidenkyvyllä oppia on tärkeä merkitys. Oppiminentapahtuu sosiaalisissa rakenteissa (Brunori ym.2008: 8).Innovaatiotutkimuksen historiassa alkoi1940-luvulla maaseutusosiologinen vaihe, jonka aikanatutkittiin maatalouden modernisaation synnyttämiäinnovaatioita ja niiden leviämistä, diffuusiota.(Buttel ym. 1990; Bauer & Gaskell 2008;336–337). Diffuusiotutkimus perustui ajatukseeninnovaatiosta, joka leviää lähteestään yhä useammalleihmiselle ensin kiihtyvällä ja sitten hidastuvallavauhdilla. Tämä kvantitatiivisesti painottunut ja lineaariseenajatteluun pohjannut tarkastelu omaksuttiinyleisesti innovaatiotutkimukseen. Vaihtoehtoisiatapoja on kuitenkin kehitelty jo pitkään.Martin Bauer ja George Gaskell (emt.) korostavat,että keskeisenä ongelmana on ymmärtää tiedonja kommunikaation monimutkainen luonne. Innovaationidea perustuu usein tieteelliseen tietoon,jonka käyttöönotto syrjäyttää ja korvaa aiemman,toisenlaiseen tietoon perustuvan menetelmän. Reaalimaailmassainnovaation eteneminen törmää yhteiskunnassaarkiajatteluun ja idean käyttöönottoedellyttää erilaisia kommunikaatiovaiheita yksilöidenkesken, yhteiskunnan organisaatioissa ja verkostoissa.Niissä etsitään uuteen ympäristöön sopivaaja toimivaa ratkaisua ja tehdään välttämättömiäkompromisseja. Näin innovatiivinen idea muuntuumatkalla yhteiskunnalliseen käyttöön ja edelleenkäytössä saatujen kokemusten myötä. Bauerin jaGaskellin mukaan diffuusio (tai idean hylkääminen)on vain erikoistapaus innovaation etenemisestä.Vain harvoin ideat omaksutaan ja otetaan käyttöönmuuntumattomina.Frank Geels (2004; tässä Brunori 2008: 14) onkehitellyt teoriaa innovaatioiden kehittymisestä.Hänen mukaansa innovaatiot syntyvät verkostoissakehitetyistä ideoista ja toisiinsa vaikuttavista osainnovaatioista.Innovaatiot tapahtuvat sosio-teknisissäsysteemeissä, joiden osatekijöitä ovat materiaalisetresurssit, toimijat, säännöt ja instituutiot. Jotkutideat johtavat kokeiluihin, ”uutuuksiin”(novelties), jotka ovat paikallislähtöisiä murroksiarutiineissa. Tällaiset mikrotason aloitteet ja ideatsaattavat muuntua nicheiksi, jotka voivat edelleensynnyttää laajempia muutoksia. Silloin haastetaanjo vallitsevia sääntöjä ja toimintatapoja. Näin esimerkiksiuudella tavalla hoidetuilla hyvinvointipalveluillavoi olla oma markkinarakonsa tietylläsyrjäisellä maaseutualueella, koska siellä julkisensektorin palvelut ovat vaikeasti järjestettävissä jakoska yksityiset yritykset eivät ole halukkaita lähtemäänsinne logististen ongelmien aiheuttaman heikonkannattavuuden takia. Suomessa esimerkiksikyläyhdistykset ovat alkaneet monilla paikkakunnillajärjestää palvelutarjontaa lasten- ja vanhustenhoidossa(Pihlaja 2010). Jos tällaista mallia käytettäisiinmuualla, se voisi edellyttää uutta tulkintaakilpailulainsäädännöstä, mikä vaikuttaisi jo vallitsevaantalouspoliittiseen regiimiin. Niche -tyyppinentoiminta voi siis vähitellen vahvistua ja yleistyäniin, että se edellyttää muutosta vallitsevassa regiimissäeli systeemissä, joka koordinoi verkostoja,toimijoita ja sääntöjä (Geels 2004: 913).Innovaatioiden sosiaalisuus on noussut keskusteluunviime vuosina. Kaikilla innovaatioilla onsosiaalinen ulottuvuus; Timo Hämäläisen ja RistoHeiskalan (2007: 54) mukaan innovaatio on ”uusiidea tai malli, joka muuttaa sosiaalisia käytäntöjä japarantaa sosiaalista/taloudellista toimintakykyä”.Innovaatioprosessien on nähty olevan luonteeltaansosiaalisia, koska ideat ja tieto kulkevat sosiaalisissaverkostoissa ja toimijoiden on tärkeää olla kytkeytyneinänäiden kannalta olennaisiin luottamus- jakommunikaatioverkostoihin (Ruuskanen 2004: 33).Innovaatiolla voi myös olla lähtökohtaisesti sosiaalisiatavoitteita. Silloin puhutaan sosiaalisestainnovaatiosta, joka eroaa esimerkiksi teknis-taloudellisistainnovaatioista. Michael Mumfordin(2002: 253) mukaan sosiaalinen innovaatio on uusiidea, jonka avulla ihmisten välistä toimintaa organisoidaanniin, että kyetään toteuttamaan yhteisiäpäämääriä. Nämä päämäärät voivat olla teknistaloudellisiatai sosiaalisia. Frank Moulaert ym.(2005: 1976) tarkentavat tätä määritelmää osoittamallasosiaalisen innovaation ytimen olevan kolmiulotteinen:1. Sisältö/tuote -ulottuvuus: sellaisten inhimillistentarpeiden tyydyttäminen, joita ei ennen innovaatiotakyetä tyydyttämään markkinoiden eikävaltion toimesta.2. Prosessiulottuvuus: sosiaalisten suhteidenmuuttaminen niin, että yhteiskunnan eri ryhmienja erityisesti huono-osaisten ryhmien osallistuminenyhteiskunnallisten päätösten tekoon vahvistuu.3. Voimaannuttamisen ulottuvuus: sosiaalis-poliittistenvoimavarojen lisääminen ja resurssiensaatavuuden helpottaminen.Sosiaaliset innovaatiot on nähty toisinaan välineinäteknisten innovaatioiden leviämisen tai käytettävyydenedistämisessä (teknistaloudellinen seuraus)ja toisinaan myötävaikuttamassa markkinataloudenaiheuttamien ongelmien ratkaisemiseen(sosiaalinen seuraus). Esimerkkinä teknistaloudellisistaseurauksista ovat teknisten välineiden, kutenvanhusten turvapuhelimien, käyttöönottoa helpottavatratkaisut terveydenhuollossa (Husso & Seppälä2008: 53). Sosiaalisia seurauksia taas ovat sosiaalisenoikeudenmukaisuuden ja tasapainoisenalueellisen kehityksen saavuttaminen (Ruuskanen2004: 37).Hannu Hämäläisen (Taipale & Hämäläinen2007: 16) mukaan sosiaali- ja terveysalan innovaatioon ”yksilön, ryhmän, yhteisön ja/tai verkostonluovan toiminnan tuloksena syntynyt uusi idea,joka johtaa lisäarvoa tuottavaan tulokseen yksilöntai yhteisön hyvinvoinnissa, terveydessä tai palvelujärjestelmässä”.Ne koskevat muun muassa palvelujentuottamisen tapoja (monipalvelupisteet, kiertävätpalvelut), toiminnan tehostamista (julkistenpalvelujen ulkoistaminen, palvelusetelit), organisoimisenmuotoja (yrittäjäverkostot), uuden teknologiansovelluksia, palvelujen suuntaamista uusilleasiakasryhmille (maaseudulla vapaa-ajan asukkaat)ja vapaaehtoispalvelujen organisointia(kimppakyydit). (Rantanen ym. 2008.)Innovaatioihin liittyvää maaseutututkimusta ontehty 1990-luvun lopulta liittyen maaseutualueideninnovatiivisuuteen, verkostojen merkitykseensekä maaseutuyritysten innovaatioprosesseihin.Yritysten yhteistyösuhteilla on erityisesti maaseutuolosuhteissasuuri merkitys innovaatiotoiminnassa.(Alarinta 1998; Storhammar & Virkkala2003; Virkkala 2004.)Yritysverkostoista ei ole olemassa yhtä yleisestihyväksyttyä määritelmää. Käsitteellä tarkoitetaaneriasteista yritysten yhteistyötä, jota on tutkittumm. talousteoreettisista ja sosiaalipsykologisistalähtökohdista. Yritysverkostoja voidaan pitää sosiaalisinainnovaatioina, joissa oleellisena sisältönäovat yritysten sisäiset ja yritysten väliset yhteistoiminnankäytännöt ja organisatoriset järjestelyt (Arhio2007: 27, 31).Yritysten yhteistyön liiketoiminnan ja verkostojohtamisenmallit vaihtelevat. Jukka Vesalainen onkuvannut yhteistyön malleja yhteistyön tiiviydenmukaan. Löyhimpänä muotona on kehittämisrengas,joka kuvaa säännöllistä ja tavoitteellista yrittäjienkeskinäistä oppimista. Yhteistyörenkaan avullapyritään suurempaan kriittiseen massaan. Projektiryhmäntarkoituksena on liiketoiminnan kehittäminentoisiaan täydentäviä resursseja yhdistämällä.Yhteisyrityksen perustamisen tavoitteena on uudenliiketoiminnan kehittäminen sekä kilpailuasemanja uskottavuuden parantaminen. Tiivein muoto onyhteisyksikkö, jolloin osakkaiden oma imago häviääuuden yrityksen sisään. (Vesalainen 1996.)Alueiden innovatiivisuutta on kuvattu innovaatioympäristönkäsitteellä, joka kiinnittää huomiotaprosesseihin, toimijoihin ja alueiden toimintakulttuureihin.Koska sosiaalisilla suhteilla, kommunikaatiollaja vuorovaikutuksella on innovaatioympäristössäolennainen merkitys, ne soveltuvat kuvaamaansosiaalisten innovaatioiden taustallaolevia tekijöitä tietyllä alueella. (Sotarauta & Linnanmaa1999: 104; Sitra 2005: 15; Kolehmainen2008: 5; Ranta 2009: 20; Suutari ym. 2009: 38,Viljamaa ym. 2009: 22.) Osaamisen merkitys onolennaista paikallisen toimintaympäristön innovatiivisuudelle.Kunnilla on eri toimijoiden osaamiskeskittymienkehittämisessä tärkeä rooli (Anttiroikoym. 2010).Sosiaalisia innovaatioita on tutkittu maaseutututkimuksessavain vähän. Suomessa käsitettä onlähinnä käytetty kuvaamaan maaseudun uusia toimintamalleja,esimerkiksi monitieteisten maaseutuopintojenohjelmaa kokonaisuudessaan (Hyyryläinen2008), Green Care -toimintaa (Yli-Viikariym. 2010) ja Leader-järjestelmää.36 MAASEUDUN UUSI AIKA 3 | 2010 MAASEUDUN UUSI AIKA 3 | 201037

artikkelitAineisto ja metodiTutkimusaineisto kerättiin teemahaastatteluillavuosina 2007 ja 2010. Haastateltavat valittiin lumipallomenetelmällä.Hoiva-alan sijainti julkisen,yksityisen ja kolmannen sektorin välimaastossa pyrittiinhuomioimaan siten, että haastateltiin erisektoreiden asiantuntijoita.Haastattelut jakautuivat kahteen osioon. Ensimmäisenosion tarkoituksena oli muodostaa kuvahoivayritysten innovaatioympäristöstä Itä-Suomenmaaseutualueilla. Aineisto kerättiin 11 teemahaastattelunja yhden fokusryhmähaastattelun avulla(liite 1.). Haastatellut olivat elinkeinojen ja innovaatioympäristönkehittämisen asiantuntijoita.Toisessa osiossa perehdyttiin hoiva-alan yhteisyrityksenkehittymiseen ja syntyyn. Tapaustutkimuksenaihe, hoiva-alan yritysverkosto, valittiinensimmäisen osion haastatteluissa esiin nousseideninnovaatioiden joukosta. Sen koettiin kuvaavanhyvin haasteiden monitasoisuutta sosiaali- ja terveysalallaja toisaalta niitä mahdollisuuksia, joitamaaseudun uudet palvelut voivat yrityksille tarjota.Verkosto koostuu kahdeksasta hoiva-alan yrityksestä,joiden henkilökunnan määrä vaihteleeyhdestä kahteenkymmeneen. Yhteisyrityksenomistajayritykset ovat itsenäisiä alan palveluntuottajia,jotka tuottavat hoiva- ja asumispalveluja.vanhuksille, kehitysvammaisille, mielenterveysongelmaisilleja nuorille. Palveluja myydään lähinnäkunnille, mutta joissain yrityksissä on myös markkinoillesuoraan myytäviä palveluja (kotipalvelu).Omistajayritykset sijaitsivat alun perin Itä-Suomessasekä kaupungeissa että harvaan asutullamaaseudulla, mutta viime vuosina toiminta on levinnytmyös Keski-Suomeen.Toisessa osiossa haastateltiin neljää sosiaali- jaterveysalan asiantuntijaa, jotka olivat osallistuneetyritysverkoston kehittämiseen sekä neljää verkostonyrittäjää (liite 1.). Haastattelujenavulla selvitettiin,mitkä tekijät vaikuttivat yritysverkoston syntymiseenja kehittymiseen yhteisyritykseksi sekäprosessin onnistumiseen.Haastattelut äänitettiin ja vastaukset kirjoitettiin(osittain sanasta sanaan, mutta pääasiassa asiasisällönmukaan) ja ryhmiteltiin asiakokonaisuuksiksi.Fokusryhmähaastattelussa hyödynnettiintehtyjä haastatteluja muodostamalla niissä esiintulleista mielipiteistä provosoivia väitteitä keskustelunvirikkeeksi.Tapaustutkimuksen kohteena oleva yritys onhoivayrittäjyyden kehittäjien kannalta hyvänä pidettyesimerkki ja monille haastatelluista meriitti.Tämä pyrittiin ottamaan aineiston tulkinnassahuomioon.Hoivayrittäjien yhteisyritysLähtökohta ja yhteistyön kehittyminenHoivayritysten innovaatiotoiminta on haastateltujenmukaan 1 painottunut laadun varmistamiseenja joskus myös tuoteinnovaatioihin. Koska kunnillaon keskeinen asema palvelujen ostajana, kehittämistoimenpiteilläon pyritty lisäämään yritystenuskottavuutta ja kilpailukykyä julkisissa kilpailutuksissa.Yhä suuremmaksi haasteeksi on noussutkilpailu isompien toimijoiden kanssa.Hoivayritysten kannalta kuntien ostopalvelusopimuksettehdään usein liian lyhytkestoisiksi suhteessainvestointien suuruuteen, sillä toiminnanaloittaminen voi vaatia esimerkiksi hoivakodin rakennuttamista.Lisäksi sopimuksia saatetaanmuuttaa nopeasti kuntien lähtökohdista käsin. Jotkutyrittäjät kokevat, että he toimivat avoimestikuntaan päin, mutta tieto ei liiku kunnasta yrittäjälle.Tilanne on johtanut pienissä yrityksissä epävarmuuteen.Tämä taas voi vaikuttaa toiminnanlaatuun ja estää sen pitkäjänteisen kehittämisen.Asiakkaiden kannalta jatkuvat palveluntuottajienmuutokset eivät ole hyväksi.Istumme samassa kirkkoveneessä ja soudamme eri suuntaan.Asiakkaan pitäisi olla peräsimessä. (Verkostoyrityksen jäsen.)Kunnat eivät aina uskalla sitoutua yrityksiinpitkäksi aikaa, koska niiden oma taloudellinen tilanneon huono. Joskus kunnat ostavat yrityksiltäpalveluita vain niissä tilanteissa, kun eivät itse pystytuottamaan niitä. Motiivina voi olla kunnanomien työpaikkojen varjelu. Kilpailulainsäädännönosaamisessa on ollut puutteita sekä kunnissa1 Jos ei toisin mainita, perustuvat seuraavan tekstin päätelmäthaastateltavien lausumiin.että yrityksissä. Jos yrityksen talous ei ole kunnossa,kilpailuttaminen voi johtaa myös väärin laskettuihinhintoihin.Pienet yritykset kokevat olevansa kuntien armoilla.Neuvotteluissa naisvaltaisen hoiva-alan pieniyritys on lähtökohtaisesti eri asemassa kuin isotyritykset, jotka toimivat usein markkinalähtöisemmin.Kilpailutustilanteessa kuntien on vaikeaa ottaakantaa paikallisuuden tuoman kokemuksen jaluotettavuuden puolesta ja hinnan merkitys korostuu.Hintakilpailu on hoivapalveluiden kohdallatäysin riittämätön kriteeri valittaessa palvelun tarjoajaa.Tämä pätee kaupungeissa, mutta sitäkinsuuremmassa määrin maaseudulla, jossa lisäongelmiatuovat pitkät matkat.Näissä olosuhteissa joukko Itä-Suomessa toimiviahoivayrittäjiä perusti vuonna 2007 osakeyhtiömallisenyhteisyrityksen. Hoivayrittäjien alueellinenyhteisyritys on tiettävästi ensimmäinen laatuaanSuomessa. Muilla toimialoilla vastaavatyritysverkostot ovat yleisiä.Yhteisyrityksen perustamiseen johtivat seuraavatyrittäjien haasteet:• Kuinka olla uskottava neuvottelukumppani kuntien kanssa?• Kuinka estää markkinoiden menettäminen isoille kansallisille taikansainvälisille yrityksille?• Kuinka helpotettaisiin oheispalvelujen hankkimista yrityksille,esimerkiksi koulutusta?Taustalla oli yrittäjien aiempi yhteistyö. Alueellatoimivat noin 20 hoivayrittäjää perustivat vuonna2002 ensimmäisten joukossa Suomessa alueellisenSuomen terveys- ja sosiaalialan yrittäjien yhdistyksen(Teso ry.), joka kuuluu Suomen Yrittäjiintoimialajärjestönä. Se kokoaa yhteen alan yrittäjiäsekä pyrkii vaikuttamaan muun muassa yritystentoimintaan liittyvään lainsäädäntöön. Alueellinenyhdistys syntyi yritysten omista tarpeista, kauppajateollisuusministeriön (KTM) valtakunnallisenprojektin yhteydessä. Yhdistyksessä toteutettiinyrittäjien keskinäistä mentorointia, työnohjausta,koulutusta, kehittämishankkeita ja se loi yrittäjillekeskustelufoorumin, jossa oli luonnollista etsiä ratkaisujayritysten yhteisiin ongelmiin (vrt. edellisessäluvussa kuvattu kehittämisrengas). Tarve verkostoyrityksenperustamiseen todettiin näissä keskusteluissa.Ideana oli perustaa yritysten yhteinen yritys, jokatuottaisi niille tukipalveluja, jolloin aikaa vapautuisiasiakastyön kehittämiseen. Muina hyötyinäkatsottiin olevan toiminnan näkyvyyden lisääntyminenja neuvotteluvoiman saaminen kuntiinnähden. Kuntien on helpompaa neuvotella yhdensuuren yrityksen kanssa, jolla on mahdollisuus toimittaamonia erilaisia palveluita, kuin erikseenmonen pienen yrityksen kanssa. Yhteisyritys helpottaamyös yritysten välistä työnjakoa ja tarjoaaapua keskinäisen kumppanuuden kautta. Tärkeänätavoitteena oli yritysten kasvu. Myöhemmin onpainottunut myös yhteisyrityksen oman, yrittäjienerilaista osaamista yhdistävän palvelutuotannonkäynnistäminen.Paikalliset yrittäjät kokivat olleensa synnyttämässävastavoimaa ulkopuolelta tulevalle kilpailulle.Samalla nähtiin paikallisuus voimavarana.Mää luulen, että tää on niinku vastaisku, että kyllä täällä maakunnassakinosataan näitä asioita – – Miksei myö voia tehäsitä ite. Tänne tulee monikansallisia ketjuja tekemään sitä…ehkä se on sellaista kasvotonta – – Ehkä se yrittäjä on sittenlähempänä.. et sillä on tavallaan sielu siellä paikalla. (Verkostoyrityksenjäsen.)Iso asiahan siellä oli tietysti tää koko palvelurakennemuutos,siirrytään isompiin yksikköihin jos puhutaan niinku hankintayksiköistä.Kilpailutetaan ja siinä on pienet toimijat aikaheikoilla, ei pysty, sanotaan nyt ees siihen voluumiin vastaamaan,mitä kilpailutettaessa odotetaan. Ja toisaalta ei pystyhaastamaan isoja valtakunnallisia toimijoita enää, jäädäänjalkoihin. (Verkostoyrityksen jäsen.)Yrityksen syntyminen vaati henkilön, joka toimialoitteentekijänä. Alueella pioneerityötä tehneenyrityksen toimitusjohtaja teki vuonna 2006ehdotuksen yhteisyrityksestä yhdistyksen hallituksenkokouksessa. Merkittävimpiä toimijoita hänenlisäkseen olivat muutamat muut verkostoa synnyttämässäolleet yrittäjät, jotka jakoivat idean ja aktivoivatmuita. Yritysverkoston kaikki jäsenet olivathyvin sitoutuneita verkostoon.Verkostoa muodostettaessa oli ajatuksena, ettäse kattaa eri toimialat. Yritykset löytyivät Teso ry:njoukosta. Käytännössä toimittiin niin, että kon-38 MAASEUDUN UUSI AIKA 3 | 2010 MAASEUDUN UUSI AIKA 3 | 201039

artikkelitsultti teki peruskartoituksen yrityksistä ja varmisti,että ne ovat tosissaan mukana. Samalla kartoitettiin,mitä yritykset odottavat verkostolta. Yhteisyritysaloitti oman palvelutuotantonsa yhtiön nimissäja sille valittiin toimitusjohtaja vuonna 2008.Yhteistyön onnistumisen edellytyksiäYhteistyön synnyssä ja sen menestyksessä oli olennaista,että yrittäjien vapaaehtoinen kumppanuusverkostooli ehtinyt toimia jo vuosia ennen yrityksenperustamista, mikä oli synnyttänyt keskinäistäluottamusta yrittäjien välille. Koska ongelmanmäärittely tehtiin verkostossa, oli luonnollista, ettätyö jatkui verkostomaisesti.Ongelman määrittelyyn ja ratkaisuihin osallistuiyrittäjien lisäksi monia toimijoita. Näistä tärkeimpiäolivat Työ- ja elinkeinokeskus (TE-keskus)sekä lääninhallitus. Tuen saaminen ei ollut itsestäänselvää, sillä yksittäisen yrityksen saaman tuenmäärää voidaan pitää myös liian suurena. Merkittäväksiosoittautuivat TE-keskuksen ostamat koulutus-ja konsultointipalvelut. Konsultti toi kokemustaantoiselta toimialalta, jossa hän oli ollutmukana vastaavan verkoston synnyttämisessä.2002 oli palveluesimieskurssi TE-keskuksessa. Lähettiin silloinHelenan [TE-keskuksen virkamies, nimi keksitty] kanssa miettimään,että olisiko näistä verkostoista yksi apuväline. Oli kurssinkertauspäivä ja siellä Helena pyysi puhumaan verkostoistaja näytin ihan ideana, miten verkostot toimii – –. (Kehittämiskonsultti.)Oikean henkilön palkkaaminen verkoston tueksijäntevöitti prosessin etenemistä, sillä yrittäjienaika ei riittänyt perusteelliseen kehittämistyöhön.Oli myös olennaista, että konsultti oli yrittäjilletuttu aikaisemmista koulutuksista ja että hänenpalkkaamiseensa saatiin määräaikaisesti julkista tukea.Konsultti ammensi ajatuksia kirjallisuudestaja esimerkiksi KTM:n verkostomalleista. Hän pystyisoveltamaan niitä yritysten toimintaympäristössä,koska tunsi yritysten tilanteen hyvin. Muitaasiantuntijoita prosessissa olivat ammattikorkeakoulunopettajat, joiden kanssa yrityksillä oli yhteisiähankkeita ja koulutuksia, joissa yrittäjät loivatkeskinäisen oppimisen kulttuuria.Verkoston perustamiseen kytkeytyi alueen kansanedustajiaja muita yhteistyötahoja, joihin luotiinkontakti alan messuilla ja alueellisen osaamiskeskuksenjärjestämällä verkostofoorumilla. Kuntienyritysneuvojia ei koettu hyödyllisiksiyhteistyötahoiksi.Ei sieltä ole viittinyt edes kysyä – – ei vielä osata nähdä tätäelinkeinoelämän kannalta… Tää ei oo vaan sellasta akkojenpuuhastelua – – Sitä ei vielä mielletä sellaseks yritystoiminnaks– – siis on iso asennetyö vielä tehtävä. (Verkostoyrityksenjäsen.)Tärkeimpänä kansallisen tason kehittämiskumppaninayritykset mainitsivat kauppa- ja teollisuusministeriön,ei alan omaa ministeriötä, sosiaali-ja terveysministeriötä. Tämä kertoo osaltaanalan nopeasta muutoksesta ja erilaisista asenteistahoivayrittäjyyttä kohtaan. Vaikka yrittäjät kokevat,että valtakunnan tason linjaukset hyvinvointialaninnovaatioiden tukemiseen eivät näy yrittäjän arjessa,ne vaikuttivat välillisesti aluetason toimintaanmuun muassa rahallisena tukena.Verkostomaista yrittäjyyttä on perusteltu aluetaloudellisinsyin. Esimerkiksi Itä-Suomen aluehallintovirastonylijohtaja on esittänyt ”palvelutuotannonvoittojen olevan karkaamassa ulkomaalaistensijoittajien taskuun”, kun taas ”pientenhoivayritysten arvo on kodinomaisuudessa ja maakunnallisessatietämyksessä ja tuntemuksessa.” Tähänhän toivoi ”pienten yritysten yhteenliittymiäsuuruuden ekonomiaa ja isoja kansainvälisiä yrityksiävastaan.” (Silmäri 2010.)Tärkeää prosessin onnistumiselle oli yrittäjienkoulutus, työkokemus ja oma aktiivinen tiedonhankinta.Yrittäjät etsivät jatkuvasti tietoa eri lähteistäja kansallisen tason verkostoista. Koska verkostomallion alalla uusi, jouduttiin ennemminkinopettamaan muita kun saamaan muualta neuvoja.Kyllähän sitä tietoa on, jos sitä hakee. Jos jää paikalleen junnaamaan,niin siihen jää. (Verkostoyrityksen jäsen.)Verkoston muodostaminen vaati tarkkaa harkintaa.Alalla on paljon toimijoita, joille olisi verkottumisestahyötyä, mutta jotka eivät pysty siihenkeskinäisen kilpailun ja epäluottamuksen takia.Joillakin yrittäjillä oli kokemusta aikaisemmistaverkostoitumisprojekteista, jotka kaatuivat tiedottamisenpuutteisiin.Tää ei oo helppo juttu. Näitä olis jo vaikka kuinka paljon, jostää olis helppoa. (Kehittämiskonsultti.)Osakeyhtiön perustamisen jälkeen tehtiin osakassopimus,johon kirjoitettiin osakkaiden velvoitteetja oikeudet sekä yrityksen liiketoimintasuunnitelma.Pelisääntöjen tarkkaa määrittelyä pidettiintärkeänä ja sitä, että niiden rikkomisesta on osakassopimuksessasanktio. Avoin tiedottaminen kaikillekoettiin myös tärkeäksi. Perustamisen jälkeen yrityson laajentunut uusille maantieteellisille alueille.Vaikka verkostossa syntyneitä ideoita on sovellettu,osa ajatuksista odottaa vielä toteutumistaan.Vaikka tämmönen aika ylevä verkostoyritysajattelu oli siinäTaulukko 1. Yritysverkoston menestystekijätYritysten valmiudetToimintaympäristöntarjoamatmahdollisuudetmukana, niin kyl siinä niinku on tullu vahvasti myös tämmönenperinteisempi, et ollaan osakkaina siinä mukana jahallitustyöskentelyn kautta tuodaan sitä osaamista siihen, etehkä tällasia synergisia juttuja ,mitä haettiin alun perin kanssaniin ne on jääneet vielä vähän odottamaan, mut varmaan jossainvaiheessa niitä rupee tulemaan. (Verkostoyrityksen jäsen.)Verkoston jäsenille on yhä tärkeää sen kauttasaatava vertaistuki.Kun kokeneet yrittäjät kokoontuu säännöllisesti niin siinä jaetaannäkökulmia ja tiedollisia asioita ja tietysti hyöty tulee tämmöisestävertaistuesta...varmasti tukee näiden verkostoyrittäjienomaa jaksamista osaltaan. (Verkostoyrityksen jäsen.)• yrittäjät olivat hyvin kouluttautuneita ja erilaistaosaamista oli edustettuna• yrittäjät olivat verkostoituneet sekä alue- ettävaltakunnan tasolle• yrittäjien luottamuspääoma oli kasvanut yhteisenfoorumin ja yhteisten koulutusten kautta ja heolivat sitoutuneita verkostoon• yritykset olivat halukkaita kasvuun ja toiminnankehittämiseen• aktivaattori teki aloitteen ja alkoi ajaa asiaa• yrittäjät toimivat eri paikkakunnilla eivätkä siksikoe toisiaan kilpailijoiksi• yritykset näkivät paikallisuuden voimavarana• Valtakunnallinen asenneilmasto--valtakunnan tasolla käyty keskusteluverkostoitumisesta mahdollisuutena parantaapienten yritysten asemaa--innovaation kehittelyyn osallistui valtakunnantason toimijoita• Aluetason toimijoiden yhteistyökykyisyys--tarpeeksi moni kunta on oivaltanut innovaationhyödyn ja ollut valmis ostamaan yrityksenpalveluja--yhteistyö sekä alueviranomaisten että asiantuntijoidenkanssa sujui hyvin--konsultilla oli yrittäjien luottamus ja hän osasihyödyntää aiempaa tietoaan uuteen toimialaan--alueellinen foorumi sai aikaan positiivisiamielikuvia alan yrityksistä40 MAASEUDUN UUSI AIKA 3 | 2010 MAASEUDUN UUSI AIKA 3 | 201041

artikkelitYhteisyrityksen alku on ollut lupaava. Ulkoinenpaine ja muuttunut poliittinen suhtautuminenja asenneilmasto ovat luoneet tarvetta jamahdollisuuksia verkostoitumiseen. Taulukkoon1 on koottu menestymiseen vaikuttaneet, haastatteluissaesiin tulleet tekijät. Mallin kehittäminenedellytti monenlaista vuorovaikutusta ja yhteistyötäyrittäjien, viranomaisten ja kouluttajienkesken. Tänä aikana muokattiin ”ylevä verkostoajattelu”perinteisemmän osakasyhteistyön suuntaan.Toimijoiden arkikokemus ja heidän vuorovaikutuksensajohtivat siis kompromisseihin, joissaverkostoteoriasta tuotettiin maaseutuvaltaisellaalueella toimiva yhteistyömalli. Tätäkään malliaei koeta välttämättä lopulliseksi, vaan sitä ajatellaanjatkossa muutettavan.Yhteisyrityksen merkitysHoivayrittäjien yhteisyrityksestä löydettiin seuraaviaetuja eri näkökulmista:Yrityksen toiminnan kannalta innovaation edutliittyvät sekä taloudelliseen että sosiaaliseen ulottuvuuteen.Sen kautta on mahdollista yhdistääison (alueellisen) ja pienen (paikallisen) yrityksenetuja. Yhteisyritys menestyy kilpailutuksissa yksittäisiäpieniä yrityksiä paremmin, koska se pystyytarjoamaan kunnille riittävän laajoja palvelukokonaisuuksiaja takeita toiminnan pitkäjänteisyydestä.Tätä kautta laadun parantamiseenlöytyy pitemmällä aikavälillä lisää tietotaitoa sekäresursseja, sillä yritysmuoto lisää pienten yritystenosaamista ja niiden mahdollisuuksia toimia. Yhteisyritystäon helpompi markkinoida, verkostotoimii yrittäjien henkisenä tukena, keskinäisenoppimisen areenana ja helpottaa heidän pääsyäänalueellisiin ja valtakunnan tason verkostoihin.Paikallisella tasolla yritys toimii toisaalta omistajayritystenkautta, jossa ne ovat tuttuja ja turvallisiakumppaneita ostajille.Aluetason ja asiakkaiden kannalta haastateltavatkorostivat yhteisyrityksen etua vastavoimana kansainvälistenpörssiyhtiöiden markkinoille saapumiselle.Näitä yrityksiä on kuvattu ”kasvottomiksi” jataloudellista intressiä korostaviksi, kun taas aluetasollaja paikallisista lähtökohdista toimivan yrityksenon katsottu painottavan toiminnassaan enemmänasiakkaiden palvelun laatua kuin taloudellistaintressiä.Tämän tutkimuksen perusteella ei voida arvioida,onko mainittu uhka todellinen ja olisiko palvelujentuottaminen julkisen sektorin tai kansainvälistenyritysten kautta huonompi tai kalliimpivaihtoehto kuin alueellisen yritysverkoston kautta.Joka tapauksessa kilpailu, jota julkisen sektorinomassa palvelutuotannossa ei ole, on tärkeä syy kehittääpalveluja ja niiden laatua. Myös maaseudunpaikallisten olosuhteiden tunteminen on hoivaalallatärkeää, eikä uusilla, maaseutualueille pyrkivilläyrityksillä ole sitä vielä. Paikallislähtöisilläyrityksillä ei myöskään ole uhkaa siitä, että yritystenvaikeudet muualla voisivat heikentää paikallistenpalvelujen laatua.Maaseudun kehityksen kannalta innovaation etunavoidaan nähdä se, että palvelutuottajat asuvatitse alueella, jolloin heidän intresseihinsä kuuluuyhteiskuntavastuuta: Alueen menestys on heilletärkeää laajemminkin, ei pelkästään oman yrityksenmenestyminen. Jotkut verkoston jäsenistä ovatottaneet toiminnassaan suunnitelmallisesti huomioonympäröivää paikallista aluetta. He ovat alkaneetkäyttää lähikylän tarjoamia puutarha-alan,kampaamon ja ratsastustallin palveluja. Tiedottamallaasukkaille toiminnasta on päästy siihen, ettätoiminta on integroitumassa osaksi kyläyhteisöä.Tämä on tärkeää, koska osa tutkituista yrityksistäoli aiemmin kohdannut ennakkoluuloja ympärilläasuvien taholta.Palvelujärjestelmän kannalta innovaatio on tarpeellinen,kun se tukee yritysten sopeutumistamuuttuviin olosuhteisiin, joissa kuntakoko onnopeasti kasvamassa ja kilpailutettavat palvelukokonaisuudetovat aiempaa suurempia. Verkostonkautta yritysten tarjontavolyymi tulee suuremmaksi,mikä helpottaa neuvotteluja kuntien kannalta.Jos ajatellaan vaihtoehtona palvelun tarjoajaksiisoja yrityksiä, ovat yritysverkoston vahvuuksinahyvä paikallistuntemus ja palvelujärjestelmänmonipuolisuuden säilyttäminen. Koska olosuhteeterilaisilla maaseutualueilla vaihtelevat paljon riippuenmuun muassa asutuksen määrästä, ikärakenteesta,välimatkojen pituudesta ja palvelutarjonnasta,tukee monipuolinen palvelujärjestelmäpalvelutason säilymistä.Hoivayritysteninnovaatioympäristön piirteitäItä-SuomessaKautosen (Mustikkamäki & Sotarauta 2008: 53,73) mukaan alueellinen innovaatioympäristö onuseimmiten saman alueen yrityksille erilainen.Virkkala (Mustikkamäki & Sotarauta 2008: 99)toteaa, että maaseutuympäristön merkitys innovaatioprosesseissavaihtelee toimialoittain. Hoivayrityksetkohtaavat toiminnassaan yhteisiä tekijöitä,jotka liittyvät sekä suomalaiseen palvelujärjestelmäänettä Itä-Suomen alueen piirteisiin.Maaseudulla palveluinnovaatioihin vaikuttavattekijät jaoteltiin IN-SIGHT -projektissa institutionaalisiin,kulttuurisiin, sosiaalisiin, taloudellisiin jatiedollisiin tekijöihin. Jako tehtiin neljässä maassa(Suomessa, Latviassa, Saksassa ja Hollannissa) toteutettujen,uusia maaseudun palveluja koskevientapaustutkimusten tulosten perusteella, jotta saatiinkuvattua monipuolisesti innovaatioympäristöjentoimivuuteen vaikuttavia tekijöitä (ks. Rantanenym. 2008: 30–31). Taulukossa 2 on ryhmiteltyasiantuntijoiden haastatteluissa esiin tuomiatekijöitä tämän jaon mukaisesti.Sosiaali- ja terveysalalla yrityskulttuuri on uutta,sillä palvelut olivat pitkään kuntien monopolinatuottamia. Innovaatiotoimintaa vaikeuttavatalan pienyrittäjävaltaisuus ja pienten yritysten vähäinenyhteistyö oppilaitosten kanssa (Taipale &Hämäläinen 2007: 42; Forsman 2009: 10). Myösmaaseudun palvelujen yritysneuvontajärjestelmäon vielä kehitysvaiheessa. Vaikka neuvontaorganisaatioitaon lukuisia, on hyvinvointiala neuvojillemelko vieras. Neuvontajärjestöjen yhteistyö voisihelpottaa tilannetta. Suomen Kuntaliitossa arvioidaan,että yhteistyötä yritysneuvonnassa on vaikeuttanutmuun muassa asiakastietoja koskevatiukka tietosuoja (Suomen Kuntaliitto 2006: 9).Alan lainsäädäntö tai sen tulkinta voi estää innovaatiotoimintaa.Sosiaali- ja terveysalan lainsäädäntöäon usein vaikeaa soveltaa harvan asutuksenolosuhteisiin. Kilpailulainsäädännössä kunnan jayritysten suhde määrittyy markkinasuhteeksi. Tässäviitekehyksessä yritysten pääsy hajanaisesta vuorovaikutuksestaverkosto- tai kumppanuussuhteeseenkunnan kanssa voidaan tulkita kilpailulainsäädännönvastaiseksi. Sosiaalisesti ja kulttuurisestielinvoimaisen toimintaympäristön vahvistamisessatällainen kehitys olisi hyvinkin toivottavaa. (vrt.Möttönen & Niemelä 2008: 222–224).Itä-Suomessa etuna useimpiin muihin alueisiinnähden on ollut kohtuullisen runsas projektirahoitus.Sen kielteisenä seurauksena pysyväisluonteisiakintoimintoja on hoidettu projektivaroilla. Projektihallintoonliittyy piirteitä, jotka usein haittaavatinnovaation syntymistä ja kehittymistä.Rahoituksen saamiseen ja käytön valvontaan liittyyhallinnollista byrokratiaa.Tukirahoituksen käytön rajoitukset eivät ainavastaa innovatiivisen toiminnan tarpeita. Haastatteluissamainittiin esimerkkinä siitä projektien jakokehittämis- ja yritystukihankkeisiin. Yksi julkilausutuistakriteereistä rahoitettavia hankkeita valittaessaon juuri niiden innovatiivisuus. Hakuvaiheessatätä voidaan kuitenkin arvioida vain ideatasolla.Projektirahoituksen lyhytaikaisuus puolestaan jättäätäysin auki sen, jalostuuko hankeidea aikanaannovelty -vaiheen kokeilusta kentällä toimivaksi niche-tasoiseksi yritystoiminnaksi puhumattakaan siitä,että uudistus ehtisi levitä oman paikallisen ympäristönsäulkopuolelle. Näyttää siltä, että onnistuneetinnovaatioprosessit tukeutuvat usein moniinperäkkäisiin projekteihin ja eri rahoituslähteisiin.Myös rahoituksesta riippumattomat, sosiaalisetja kulttuuriset syyt vaikeuttavat usein sosiaalisteninnovaatioiden kehittymistä projekteissa. Innovaatiotedellyttävät eri toimijoiden välistä sosiaalistaverkostoitumista, jota on usein liian vähän. Koskainnovaatioprosessit ovat pitempiä kuin yksittäisetprojektit, mikään taho ei välttämättä koe olevansavastuussa koko prosessista. Toisaalta ideat eivät helpostileviä lähtöpaikkakunnan ulkopuolelle, koskane ovat kiinnittyneet siihen paikalliseen sosiaaliseenrakenteeseen, missä ne ovat syntyneet.Eräs tapa luoda verkostoja ovat yrittäjyyskoulutusprojektit.Tutkitussa tapauksessa koulutusprojektisaattoi verkoston alkuun. Tällaisessa tapauksessayritysten välinen tietojenvaihto voi korvatajulkisen yritysneuvonnan puutteita. Esimerkissämmepienet, naisvaltaisella alalla toimivat yrityksetvahvistivat kilpailukykyään ja uskottavuuttaan verkostoitumallaja yrittäjät kertoivat saaneensa tukeaomaan jaksamiseensa.42 MAASEUDUN UUSI AIKA 3 | 2010 MAASEUDUN UUSI AIKA 3 | 201043

artikkelitTaulukko 2. Innovaatioympäristöä vahvistavia ja heikentäviä tekijöitä Itä-Suomenmaaseutualueilla hoivayritysten näkökulmastaKriittinen tekijäInstitutionaalinenjulkiset tuet ja sääntelyKulttuurinenasenteet ja perinteetSosiaalinenverkostotTaloudellinenyritysten resurssitTiedollinentiedon saatavuusHelpottaa innovaatioidenmenestymistä• julkisrahoitteiset yrittäjyyskoulutuksetedistävätverkostoitumista• julkisesti tuetut projektit• yrittäjyys on mahdollisuusinnovatiivisille hoivatyöntekijöille• yrittäjien vertaistuki korvaajulkisen neuvontajärjestelmänpuutteita• yhdistykset ovat usein aloitteentekijöinäsosiaalisissainnovaatioissa• kunnat ostavat hoiva-palvelujaenenevästi• yrittäjien aiemman kokemuksenja tietojen hyödyntäminen• hyvät täydennyskoulutusmahdollisuudet• yritykset vaihtavat tietoaverkostoissaHaittaa innovaatioidenmenestymistä• tukijärjestelmän byrokraattisuus• lyhyet projektit eivät huomioiinnovaatioprosessin pitkäjänteisyyttä• yritysneuvojien tiukka tulkintatietosuojasta ehkäiseeverkostoitumista• alan lainsäädäntöä on vaikeasoveltaa maaseudunolosuhteissa• kilpailulainsäädäntö vaikeuttaayritysten ja kuntien välistäkumppanuutta• joillakin tahoilla on epäilevääasennetta hoivayrittäjyyttäkohtaan• palvelujen loppukäyttäjät eivätole mukana kehittämistyössä,koska asiakkaana pidetäänkuntaa• tieto kehittämistarpeista ei ainaliiku alhaalta ylös hoiva-alantyöpaikoissa• vähäinen verkostoituminenestää aloitteiden kehittymistäinnovaatioiksi• eri alojen vähäinen yhteistyöjohtaa erityyppisen tiedonheikkoon yhdistämiseen• pienillä yrityksillä on vähäisetvoimavarat kehittämistyöhön• hoitajakoulutus valmentaatyöskentelyyn hierarkkisessaorganisaatiossa• ala on melko vieras yritysneuvojilleKuntien ja yritysten välisten kumppanuuksiensyntymistä hankaloittavat sekä kulttuuriset että institutionaalisettekijät. Kunnat tarvitsevat uusiayhteistyömalleja yksityisen ja julkisen sektorin välille,koska niiden tehtävä on muuttumassa palveluidentuottajasta niiden järjestäjäksi. Monissakunnissa tarvittaisiin enemmän palvelujen järjestämisenstrategista suunnittelua. Kuntien kaksoisroolipalvelujen tuottajana ja ostajana aiheuttaakuitenkin helposti hankausta suhteessa yksityiseenja kolmanteen sektoriin 2 . Yritysten tai kolmannensektorin toimijoita ei aina nähdä yhteistyötahoinaeikä heitä sen vuoksi oteta mukaan keskusteluihin.Hoiva-alan yhteisyritystoteutuneena innovaationaTutkimuksessa pyrittiin löytämään hoivayrityksillekriittisiä innovaatioympäristön piirteitä. Maaseuduninnovaatiotoiminnan tutkimus on painottunutteollisuuden toimialojen innovaatioympäristöihin(Alarinta 1998; Virkkala 2008: 101.) Tutkimuksetovat kiinnittäneet huomiota maaseuduninnovaatioympäristön haasteisiin (ohut toimijarakenne,vähäinen mahdollisuus kriittisen massanmuodostumiselle, pitkät etäisyydet) ja mahdollisuuksiin(paikallinen kulttuuri, ympäristö, raakaaineet,käytännöllinen tieto, työntekijöiden sitoutuneisuus,rauha).Tämän tutkimuksen perusteella hoivayritysteninnovaatioympäristö maaseudulla poikkeaa aiemmintutkituista toimialoista siten, että siinä korostuvatsääntelyn sekä yritysten ja kuntien välisensuhteen merkitys. Tämä johtuu siitä, että ala onSuomessa suhteellisen nuori, vahvasti sidoksissajulkisen alan ohjausjärjestelmään, kilpailutuksiin ja(alue)poliittiseen keskusteluun. Virkkala (2008:102) korosti maaseudun innovaatioympäristöjenkehittämistyön tutkimuksessaan yrittäjien ja alueellistentoimijoiden vuorovaikutusta ja aktiivisuuttahakea yhteistyötä ja tietoa ylipaikallisistaverkostoista. Sama tekijä oli myös tässä tutkitunyhteisyrityksen menestyksen kulmakiviä. Yrittäjienverkostomainen toimintatapa paikkaa osittain vi-2 Muiden kuin peruspalveluiden osalta suhde on ongelmattomampi,koska julkinen sektori toimii niissä yrityksiä tukevanaosapuolena.rallisen yritysneuvontajärjestelmän puutteita.Yritysten sijaintietu maaseudulla ei tullut haastatteluissaesille. Hoivayrityksillä on maaseudullakuitenkin vielä pitkälti hyödyntämätön valtti,luonto- ja maaseutuympäristön positiivinen vaikutusihmisen toipumiseen sekä terveyden ylläpitoon.Tämä ollaan nyt uudelleen löytämässä GreenCare -toiminnassa (Yli-Viikari ym. 2010.)Tutkittuna ajanjaksona yritysverkoston yhteistyösyveni kehittämisrenkaasta yhteisyritykseksi.Yhteisyritys näyttää olevan maaseudun olosuhteissahyvä yritysyhteistyön muoto, koska se säilyttääyritysten paikalliset kasvot toisin kuin yhteisyksikkö-mallissa,jossa yksittäisen verkostoyrityksenimago häivytetään. Yrittäjien verkoston organisoituminenyhteisyritykseksi sisältää myös riskejä ennenmuuta siksi, että siinä synnytetään uutta yritystoimintaaja päätöksenteko on konsensus-tyyppistä.(Vesalainen 1996.) Tutkitussa tapauksessayrittäjien pitkä yhteinen historia ja sosiaalinen verkostoituminentukivat yhteisyritystä näissä haasteissa.Tutkitun innovaation onnistumisen kannaltaoli olennaista, että yrittäjien joukosta löytyi johtajuutta,yrittäjillä oli halua kehittyä, tehdä yhteistyötäja panostaa tiedon hankintaan, ja ettäverkostojen kehittäminen ja ideoiden testaaminennähtiin tärkeäksi. Yhtä lailla tärkeää innovaatioympäristössäoli rahoittajienja julkisen hallinnonpiiristä löytynyt ymmärtämys ja tuki. Näinsyntyi idea, joka pystyttiin ottamaan käyttöön.Tutkimuksen aikana esitettiin kysymys, onkohoivayritysten verkosto lopultakaan mikään sosiaalineninnovaatio. Pohdimme lopuksi tätä kysymystäja tarkastelemme, millaisiin tarpeisiin maaseudunnykyisessä tilanteessa hoiva-alan innovaatiotvastaavat ja miten innovatiivisuutta voisi edistää.Verkostoyritys on Mumfordin määritelmänmukainen idea, jonka avulla yrittäjien toimintaaorganisoidaan yhteisen päämäärän hyväksi ilmankeskinäisen kilpailun tuomia rajoitteita. Tämä onollut mahdollista, koska verkoston yritykset ovatvalikoituneetsiten, että ne toimivat joko eri kunnissatai siinä määrin eri aloilla, etteivät koe kilpailevansakeskenään. Ne toimivat kuitenkin fyysisestiniin lähellä toisiaan, että voidaan saavuttaasynergiaetuja. toisiaan täydentävien palvelujen44 MAASEUDUN UUSI AIKA 3 | 2010 MAASEUDUN UUSI AIKA 3 | 201045

artikkelittarjoamisessa ja esiintymällä yhdessä julkisen hallinnonorganisaatioiden neuvottelukumppanina.Moulaertin tutkimusryhmän määritelmää seuratentutkimamme verkostoyritys täyttää sosiaaliseninnovaation sisältö-ulottuvuuden. Esimerkiksivanhusten hoidon ja vammaispalvelujen tuotannollaon lähtökohtaisesti sosiaaliset tarkoitusperätja näillä aloilla toimiessaan yrittäjäverkosto ylläpitäämaaseutualueiden palveluverkostoa ja ehkäiseevähäosaisten syrjäytymistä.Prosessiulottuvuus toteutuu myös. Verkostonkautta naisvaltaisten pienyritysten edustajat pääsevätvaikuttamaan paikalliseen päätöksentekoon.Verkoston toiminnassa syntyy myös mahdollisuusalueellisiin kerrannaisvaikutuksiin, sillä paikallistuntemuksenomaavat verkoston toimijat käyttävätmuita paikallisia oheispalveluja. Edelliseen liittyyläheisesti voimaannuttamisulottuvuus. Verkostonkautta pienyrittäjät tulevat vakavasti otettaviksineuvottelukumppaneiksi.Kaiken kaikkiaan hoiva-alan yhteisyritys täyttääsosiaalisen innovaation tunnusmerkit. Innovaationkehitys noudattaa myös Bauerin ja Gaskellin(2008) käsitystä, sillä verkostotutkimuksessa kehitettyteoria verkostoyrityksestä on pantu täytäntöönvasta kun se on suodatettu arkiajattelun läpija mukautettu (Itä-Suomen) maaseutualueella vallitseviinarjen käytäntöihin. Yritysverkoston rakentaminenei voi olla kaavamaista teoreettisen mallintoteuttamista, vaan sen tulee ottaa huomioon innovaatioympäristönpiirteet ja toteutua aktiivisessavuorovaikutuksessa.JohtopäätöksetSosiaali- ja terveysalan innovaatioympäristö onmaaseudun paikallisen tason näkökulmasta vastasyntymässä. Julkinen tuki perustuu pitkälti lyhytaikaisiinprojekteihin. Alan yritysten ja muidentoimijoiden tuki- ja neuvontajärjestelmä kaipaisiterävöittämistä. Alan tuntemiseen pitäisi kiinnittäähuomiota mm. yritysneuvojien ja virkamiestenkoulutuksissa.Perimmäinen ongelma on, ettei parhaita innovaatioitavoi arvata sen paremmin etukäteen kuinprojektihakemuksia lukiessakaan – muuten innovaatiotolisi toteutettu jo ajat sitten. Järjestelmääkannattaisikin kehittää perustamalla hyvin resursoituja,toiminnassaan itsenäisiä innovaatiotoiminnantukiyksiköitä. Euroopan Unionin IN-SIGHT-projektin yhteydessä ehdotimme tällaisten, Hollanninmallin mukaisten itsenäisten ”maaseuduninnovaatiotoiminnan tukiyksiköiden” perustamista(Rantanen ym. 2008: 28). Niillä olisi hyvä maaseudunolosuhteiden tuntemus ja valtuudet toimiaeri sektoreita ja aluerajoja ylittäen. Ne olisivat vähäiselläbyrokratialla toimivia riippumattomia elimiä,jotka keskittyisivät tukemaan lupaavia innovaatioaiheitamyös riskiä ottaen.Hoiva-alan murros ja maaseudun palvelujenkriisi liittyvät toisiinsa kiinteästi. Hoivayrittäjienverkostoituminen yhteisyritykseksi ei yksin ratkaisetätä vyyhtiä, mutta toimintamalli on yksi tapakoota paikallista osaamista yhteen. Se osoittaa, ettähoiva-alalla tarvitaan ennakkoluulotonta yhteistyötäja oppimista myös julkisen, yksityisen ja kolmannensektorin toimijoiden välillä.KiitoksetArtikkeli sai alkunsa Euroopan Unionin kuudennenpuiteohjelman, prioriteetti 8.1 (Policy-oriented research)hankkeessa IN-SIGHT: Strengthening InnovationProcesses for Growth and Development (2006-08). Sen osiossa WP 5 tarkasteltiin uusia maaseudunpalveluja Suomen, Saksan, Latvian ja Hollannin esimerkkienavulla. Vastuu osion toteutuksesta oli Helsinginyliopiston Ruralia-instituutilla. Kirjoittajatperehtyivät aiheeseen projektin yhteydessä ja suunnittelivatyhdessä tutkimusasetelman ja metodisetratkaisut. Manu Rantanen teki tutkimuksen kenttätyönkeräten ja analysoiden tutkimusaineiston. Sosiaalisteninnovaatioiden tutkimustyö jatkui SuomenAkatemian tutkimushankkeessa Sosiaalinen kumppanuusrakenteiltaan muuttuvan maaseudun paikallisissainnovaatioissa (hanke 115156 v. 2007–2009). Täydentävienaineistojen keruuta ja artikkelin syntymistäon tukenut Jenny ja Antti Wihurin rahasto.Kiitämme edellä mainittuja rahoittajia, haastatteluihinja fokusryhmiin osallistuneita henkilöitä,artikkeliluonnosta kommentoineita anonyymejäarvioijia sekä Miira Niskaa. Kiitokset myös JoukoNikulalle yhteistyöstä maaseudun innovaatioidentutkimuksessa.LähteetAkola, Elisa, Tommi Pukkinen, & Pekka Stenholm 2006. Innovaatioidenedistämistä osaamisen siirrolla ja yhteistyöllä. Euroopansosiaalirahasto. Etelä-Suomen lääninhallitus, Helsinki. Saatavissa:http://www.intermin.fi/lh/biblio.nsf/0659D0E6F1E7084AC225719B002DF788/$file/EU_rakennerahasto_12.pdf.[Viitattu 29.4.2010].Alarinta, Juha 1998. Maaseutu innovatiivisena ympäristönä. Verkostotpaikallisen elinkeinopolitiikan toteuttajina. Sarja A:4.Helsingin yliopiston maaseudun tutkimus- ja koulutuskeskus,Seinäjoki.Andersson, Sirpa 2002. Maaseutu ja hyvinvointipalvelut. Maaseudunuusi aika 10(2), 64–67.Anttiroiko, Ari-Veikko, Olavi Kallio, Pentti Siitonen & Pekka Valkama2010. Maaseutukunnat osaamiskeskittymien innovatiivisinakehittäjinä. Maaseudun uusi aika 18(2), 5–21.Arhio, Kaija 2007. Luova laatu ja arvoinnovaatiot oppivan verkostontuottamina. Tapaustutkimus rakennuspuutuoteteollisuudenverkostosta. Jyväskylä Studies in Business andEconomics 59. Jyväskylän yliopisto, Jyväskylä. Saatavissa:https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/13198/9789513930479.pdf?sequence=1.[Viitattu 12.11.2010].Bauer, Martin W. & George Gaskell 2008. Social RepresentationsTheory: A Progressive Research Programme for Social Psychology.Journal for the Theory of Social Behaviour 38(4),335–353.Brunori, Gianluca, Sigrid Rand, Jet Proost, Dominique Barjolle, LeoGranberg & Anne-Charlotte Dockers 2008. Towards a conceptualframework for agricultural and rural innovation policies.Verkkojulkaisu. Saatavissa: http://www.insightproject.net/files/Rapport_insight_WP1_final.pdf.[Viitattu 29.4.2010].Buttel, Frederick H., Olaf F. Larson & Gilbert W. Billespie Jr. 1990. TheSociology of Agriculture. Geenwood Press. New York, Westport,Connecticut, London.Forsman, Helena 2009. Satunnaisista parannuksista kohti innovaatioidenvirtaa. Pk-yritykset innovaattoreina. Yhteenveto tutkimusraportista.Lappeenrannan teknillinen yliopisto. Saatavissa:https://oa.doria.fi/bitstream/handle/10024/44558/isbn9789522147400.pdf. [Viitattu 29.4.2010].Geels, Frank W. 2004. From sectoral systems of innovation to socio-technicalsystems. Insights about dynamics and changefrom sociology and institutional theory. Research policy 33:897–920.Husso, Kai & Esko-Olavi Seppälä 2008. Kansallinen innovaatiojärjestelmäja sosiaaliset innovaatiot. Teoksessa Saari, Juho (toim.).Sosiaaliset innovaatiot ja hyvinvointivaltion muutos. Sosiaalijaterveysturvan keskusliitto ry, Helsinki. 46–53.Hyyryläinen, Torsti 2007. Monitieteiset maaseutuopinnot sosiaalisenainnovaationa. Teoksessa: Hyyryläinen, Torsti & Eeva Uusitalo:Rural Studies -verkosto innovatiivisena yliopistokumppanuutena.Toiminnan vuodet 2002–2007. Rural Studies-julkaisuja 1/2007. Rural Studies –koordinaatioyksikkö, Helsinginyliopisto, Ruralia-instituutti, Mikkeli. 11–18.Hämäläinen, Hannu 2008. Sosiaaliset innovaatiot sosiaali- ja terveydenhuollossa.Teoksessa: Saari, Juho (toim.): Sosiaaliset innovaatiotja hyvinvointivaltion muutos. Sosiaali- ja terveysturvankeskusliitto ry, Helsinki. 100–120.Hämäläinen, Timo J. & Risto Heiskala (toim.) 2007. Social Innovations,Institutional Change and Economic Performance. MakingSense of Structural Adjustment Processes in IndustrialSectors, Regions and Societies. Sitra, Helsinki.Kainulainen, Sakari & Taina Rintala 2003. Maaseutukuntien mosaiikki– menestyjiä ja häviäjiä. Maaseudun uusi aika 11(2): 26–35.Kautonen, Mika 2008. Yksi alue, monta innovaatioympäristöä.Teoksessa: Mustikkamäki, Nina & Markku Sotarauta (toim.).Innovaatioympäristön monet kasvot. Tampere UniversityPress, Tampere.Kolehmainen, Jari 2008. Alueellinen ja paikallinen innovaatiopolitiikka.Huomioita suomalaisen innovaatiopolitiikan kehityspolusta.Tampereen yliopisto. Alueellisen kehittämisen tutkimusyksikkö(Sente). Saatavissa: http://www.uta.fi/laitokset/yhdt/artikkelit/um_innovaatiopolitiikka_kolehmainen_2008.doc.[Viitattu 29.4.2010].Kosonen, Pekka 1987. Hyvinvointivaltion haasteet ja pohjoismaisetmallit. Vastapaino, Tampere.Maa- ja metsätalousministeriö 2007. Manner- Suomen maaseudunkehittämisohjelma 2007–2013. Saatavissa: http://www.maaseutu.fi/attachments/maaseutu/maaseudunkehittamisohjelmat/ohjelmatkaudelle20072013/5o8EMV39Y/Manner-Suomen_maaseudun_kehittamisohjelma_241109_FI.pdf.[Viitattu 29.4.2010].Mumford, Michael D. 2002. Social Innovation: Ten Cases From BenjaminFranklin. Creativity Research Journal 14: 253–266.Moulaert, Frank, Martinelli, Flavia, Swyngedouw, Erik & González,Sara 2005. Towards alternative model(s) of local innovation.Urban Studies 42(11): 1969 – 1990.Möttönen, Sakari & Jorma Niemelä 2008. Kunnan ja kolmannensektorin innovatiivinen yhteistyö - esimerkkinä sosiaalinensäätiö. Teoksessa: Saari, Juho (toim.). Sosiaaliset innovaatiot jahyvinvointivaltion muutos. Sosiaali- ja terveysturvan keskusliittory, Helsinki. 216–252.Pihlaja, Ritva 2010. Kolmas sektori maaseutukunnissa. Helsingin46 MAASEUDUN UUSI AIKA 3 | 2010 MAASEUDUN UUSI AIKA 3 | 201047

artikkelityliopisto, Ruralia-instituutti, Julkaisuja 19, Mikkeli.Ranta, Tommi 2009. Paikallinen innovaatioympäristö monenkeskisenäverkostona. Teoksessa: Kolehmainen, Jari & Tommi Ranta(toim.). Innovaatioympäristöjen kehittäminen ja johtaminen.Käytännön kokemuksia suomalaisilta kaupunkiseuduilta.Aluekeskusohjelma, innovaatio ja osaaminen -verkosto / SeinäjoenTeknologiakeskus, Seinäjoki.Rantanen, Manu, Leo Granberg, Talis Tisenkopfs, Jet Proost & SigridRand 2008. Innovations systems and processes in the field ofnew rural services: A cross-national analysis of differences inFinland, Germany, Latvia and the Netherlands. Verkojulkaisu.Saatavissa: http://www.insightproject.net/files/IN-SIGHT_WP5_final.pdf. [Viitattu 29.4.2010].Rissanen, Sari & Sirkka Sinkkonen 2004 (toim.). Hoivayrittäjyys. PSkustannus,Jyväskylä.Rissanen, Sari & Sirkka Sinkkonen 2005. Tutkimusta hoivayrittäjyydestä.Maaseudun uusi aika 13(2): 62–70.Ruuskanen, Petri 2004. Innovaatioiden sosiaalisuus ja sosiaalinenpääoma. Teoksessa: Lemola, Tarmo & Petri Honkanen. Innovaatiopolitiikka.Kenen hyväksi, keiden ehdoilla? Gaudeamus,Helsinki.Saari, Juho (toim.) 2008. Sosiaaliset innovaatiot ja hyvinvointivaltionmuutos. Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto ry, Helsinki.Silmäri, Sirpa 2010. Nyt puhkutaan Aviin henki. Itä-Suomen aluehallintovirastonylijohtaja Elli Aaltosen haastattelu. Länsi-Savo24.1.2010, Mikkeli.Sitra 2005. Suomi innovaatiotoiminnan kärkimaaksi. Kilpailukykyineninnovaatioympäristö -kehittämisohjelman loppuraportti.Sitra, Helsinki.Sotarauta, Markku & Reija Linnanmaa 1999. Johtajuus kaupunkiseudunkehittämisessä. Teoksessa: Sotarauta, Markku (toim.).Kaupunkiseutujen kilpailukyky ja johtaminen tietoyhteiskunnassa.Suomen Kuntaliitto, Helsinki. 101–131.Storhammar, Esa & Seija Virkkala 2003. Maaseutuyritysten innovaatioprosessit.Kaupungin ja maaseudun vuorovaikutuksen näkökulma.Taloustieteiden tiedekunta / Tutkimuskeskus. Julkaisu153. Jyväskylän yliopisto, Jyväskylä.Suomen Kuntaliitto 2006. Kunta- ja palvelurakenneuudistus (hallituksenesitys 155/ 2006). Power Point -esitys. Saatavissa:http://www.kunnat.net/k_perussivu.asp?path=1;55264;55275;82183. [Viitattu 29.4.2010].Suomen Kuntaliitto 2006. Seudulliset yrityspalvelut -projekti 2002– 2007, toimintasuunnitelma 2006. Saatavissa: http://www.kunnat.net. [Viitattu 29.4.2010].Suutari, Timo, Olli Ruokolainen, Jari Kolehmainen & Antti Saartenoja2009. Etelä-Pohjanmaan maaseudun innovaatioympäristöt.Perinteisen elinkeinopolitiikan mahdollisuudet ja rajoitteetmaaseutualueilla. Tampereen yliopisto. Alueellisenkehittämisen tutkimusyksikkö (Sente). Saatavissa: http://www.uta.fi/laitokset/yhdt/sente/julkaisut/sentejulkaisut/Etela-Pohjanmaan_maaseudun_innovaatioymparistot.pdf.[Viitattu 29.4.2010].Taipale, Vappu & Hannu Hämäläinen 2007. Kertomuksia sosiaalisistainnovaatioista. Stakes, Helsinki.Vesalainen, Jukka 1996. Yritysyhteistyön malleja – käsikirja yhteistyönedistäjille. Kauppa- ja teollisuusministeriön tutkimuksiaja raportteja 18/1996. Edita, Helsinki. Saatavissa: http://www.tritonia.fi/vanha/ov/ktm/kokoktm.html.[Viitattu12.11.2010].Viljamaa, Kimmo, Timo Vesiluoma & Tiina Rantakoski (toim.) 2008.Pienten seutujen innovaatioympäristöt – illuusio vai käyttämätönvoimavara? Aluekeskusohjelman verkostojulkaisu 3.Saatavissa: http://www.innovaatioverkosto.fi/cgi-bin/webiof?id=133&saitti=innovaatioverkosto.[Viitattu 29.4.2010].Virkkala, Seija 2004. Maaseutu tietotaloudessa – Innovaationäkökulmakaupungin ja maaseudun vuorovaikutukseen. Maaseudunuusi aika 12(3): 5–25.Virkkala, Seija 2008. Maaseutualueet ja pienet keskukset innovaatioympäristöinä.Teoksessa: Mustikkamäki, Nina & Markku Sotarauta(toim.). Innovaatioympäristön monet kasvot. TampereUniversity Press, Tampere. 80–107.Yli-Viikari, Anja, Anna Kirveennummi, Taina Lilja, Katriina Soini2010. Green Care: Sosiaalinen innovaatio maatalouden ja hyvinvointipalveluidenrajapinnassa. Saatavissa: http://www.smts.fi/jul2010/esite2010/060.pdf. [Viitattu 11.11.2010].Liite 1. Raporttia varten tehdyt haastattelut (suluissa haastatteluvuosi)Ensimmäinen osio (sosiaali- ja terveysalan innovaatioympäristö)(2007):1. Uusyrityskeskuksen toimitusjohtaja2. Hyvinvointialan kehittämiskonsultti3. Toimintaryhmän toiminnanjohtaja4. Teknologiakeskuksen innovaatiopäällikkö5. Maaseutuyrittäjien neuvontaorganisaation neuvoja6. TE-keskuksen yritysosaston virkamies7. Elinkeinopalveluyhtiön johtaja8. Aluekeskusohjelman kehityspäällikkö9. Elinkeinopalveluyhtiön yritysneuvoja10. Teknologiakeskuksen kehitysjohtaja11. Kaupungin sosiaali- ja terveystoimen kehittämispäällikköFokusryhmähaastattelu (2007)1. Kansalaisjärjestöjen asiantuntija2. Sosiaali- ja terveysalan osuuskunta-asiantuntija3. TE-keskuksen yritysosaston virkamies4. Pienyritystoiminnan asiantuntija5. Kylätoiminnan asiantuntija6. Hyvinvointialan kehittämiskonsulttiToinen osio (yritysverkoston kehittyminen):1. TE-keskuksen yritysosaston virkamies (2007)2. Sosiaali- ja terveysalan osuuskunta-asiantuntija (2007)3. Sosiaali- ja terveysalan kehittämiskonsultti (2007)4. Sosiaalialan osaamiskeskuksen yksikön johtaja (2007)5. Verkostoyrityksen johtoryhmän pj. (2007)6. Verkostoyrityksen jäsenyrittäjä (2007)7. Verkostoyrityksen jäsenyrittäjä (2010)8. Verkostoyrityksen toimitusjohtaja (2010)48 MAASEUDUN UUSI AIKA 3 | 2010 MAASEUDUN UUSI AIKA 3 | 201049

katsauksetMartti Laasasenaho, vapaa tutkija, SoiniHannu Katajamäki, Vaasan yliopisto, filosofinen tiedekuntaIlkka Kauranen, Aalto-yliopisto, Teknillinen korkeakouluElämänurasopimuksillakohti yksilöperustaistamaaseutupolitiikkaaMaaseutu erilaistuu. Kaupunkien läheinenmaaseutu on hyvinvoivaa javäkiluku lisääntyy. Kaukana keskuksistaolevalla harvaan asutulla maaseudullaongelmat kasaantuvat: nuoret muuttavatpois, työpaikat vähenevät, palvelut supistuvat javäestö ikääntyy. Toisaalta maaseudun voimavarojenolisi nykyistä paremmin vahvistettava yleistähyvinvointia ja kilpailukykyä. Esimerkiksi uusiutuvanenergian hyödyntäminen edellyttää maaseuduntoimintaedellytyksistä huolehtimista. Lisäksielintarvikeomavaraisuuden ja kulttuurinmonimuotoisuuden takia tarvitaan vahvaa maaseutua.Näitä periaatteita korostetaan esimerkiksivaltioneuvoston maaseutupoliittisessa selonteossaeduskunnalle (Valtioneuvosto 2009). Vastaavialinjauksia on myös OECD:n maaseutupoliittisissaasiakirjoissa (esim. OECD 2006).Marsden kutsuu maaseudun kehittämisenydinryhmää toimija-avaruudeksi. Paikallisen toimija-avaruudenytimessä ovat yrittäjät ja yritystenavainhenkilöt sekä kehittämistyön eri osapuolethallinnossa, kansalaisjärjestöissä ja oppilaitoksissa(Marsden 2003: 108). Kun nuoret ja työikäisetmuuttavat syrjäiseltä maaseudulta, paikallinentoimija-avaruus köyhtyy ja maaseudun menestysedellytyksetkapenevat. Paikallisen toimija-avaruudenmonipuolisuus on peruslähtökohta tuloksiatuottavalle alhaalta ylöspäin -kehittämiselle.Myöskään tehokas ylhäältä alaspäin -kehittäminenei ole mahdollista ilman vahvoja paikallisiatoimija-avaruuksia. Paikalliset toimijat osaavatparhaiten hyödyntää paikallisia resursseja ja synnyttääomaehtoista kehittymistä. Monipuolinentoimija-avaruus on myös välttämätön ehto lokaalinja globaalin kohtaamisesta syntyvälle, tulostatuottavalle glokalisaatiolle ja sitä kautta paikkakunnanuusien suhteellisten etujen kehittämiselleja hyödyntämiselle.Erilaisiin ohjelmiin perustuva aluekehittämispolitiikkaei ole pystynyt parantamaan etenkäänharvaan asutun maaseudun epäsuotuisaa kehitystä(ks. esim. Ponnikas ym. 2010). Tulosta tuottavaaglokalisaatiota ei ole tapahtunut eikä uusia suhteellisiaetuja ole syntynyt. Tarvitaan rohkeita avauksia,jotka tähtäävät paikallisten toimija-avaruuksienvahvistamiseen. Yksi mahdollisuus onperustaa maaseutupolitiikka nykyistä enemmänyksilöiden merkitykseen kehitysprosessien käynnistäjinäja edistäjinä. Tällainen yksilöperustainenkehittämispolitiikka voisi täydentää nykyisin niindominoivaa ohjelmaperustaista kehittämispolitiikkaavarsinkin harvaan asutun maaseudun kehittämisessä.Yksilöperustaisen kehittämispolitiikan lähtökohtanaon, että pienet ja keskisuuret yrityksetovat maaseudun uudistumisen ja menestyksenvälttämätön edellytys. Tarvitaan paikallisen elinkeinopolitiikanuusia välineitä (vrt. Leinamo &Katajamäki 2007). Ydinasiana on löytää kokonaanuusia yrittäjiä tai tunnistaa alueella jo olemassa olevistayrityksistä ne, joiden omistajilla on tavoitteenalaajentaa yritystoimintaansa. On siis löydettäväalueen kehittymistä edistäviä yksilöitä. Erityisestiharvaan asuttu maaseutu tarvitsee monipuolistuvaaelinkeinotoimintaa paikallisen toimija-avaruudenvahvistamiseksi. Ainoastaan riittävä toimijaavaruustakaa omaehtoisesti etenevän, endogeenisenkehityksen.Katsauksen kirjoittajista Martti Laasasenahotyöskenteli 1970-luvulta eläkkeelle siirtymiseensävuonna 2009 asti Etelä-Pohjanmaalla sijaitsevanSoinin kunnan elinkeinojen kehittämistehtävissä,muun muassa yli 20 vuotta elinkeinoasiamiehenä.Käytännön elinkeinopolitiikassa kertynyt hiljainentieto oli osoittanut yksilöiden olevan tärkeitä tavoiteltaessamyönteistä kehitystä väestöä ja työpaikkojamenettävien paikallistalouksien alueilla. Ohjelmallisetkokonaisuudet eivät edistä yrittäjyyttä jamuuta toimeliaisuutta, jos oikeanlaiset kehittäjäyksilötpuuttuvat. Siksi maaseudun uudistumisenydin on oikeiden yksilöiden löytäminen ja heidänpyrkimystensä monipuolinen ja pitkäjänteinen tukeminen.Laasasenaho esitti idean elämänurasopimuksesta.Elämänurasopimuksen osapuolina ovatyhtäältä oman itsensä ja kotiseutunsa kehittämiseensitoutuva kansalainen ja toisaalta kunta, muttatarvittaessa myös jokin muu alueorganisaatio.Elämänurasopimuksen tavoitteena on lähteä pitkäjänteiseenkehittämisyhteistyöhön siten, että kummankinsopijaosapuolen – yksilön ja kunnan – tavoitteettoteutuvat. Yksilö sitoutuu toteuttamaanelämänuraansa kyseisessä kunnassa ja kunta tukeeyksilön pyrkimyksiä, jolloin myös kunnan edut toteutuvat.Yksinkertaisesta perusoivalluksesta käynnistyitieteellinen prosessi, joka huipentui vuoden 2010alun väitökseen Aalto-yliopistossa. Katsaus pohjautuuMartti Laasasenahon väitöskirjaan Ohjelmakeskeisestäkehittämispolitiikasta yksilökeskeiseen kehittämispolitiikkaanharvaan asutulla maaseudulla: elämänurasopimuskunnan ja kehittäjäyksilön välillä(Laasasenaho 2010).Työn pohjan muodostivat käytännön aluekehittämisessäsyntynyt hiljainen tieto sekä aluekehittämistäkoskevat tutkimukset. Tulokseksi saatiinharvaan asutun maaseudun kehittämisen uusi malli,jonka osina ovat uudet ja uusiutuvat yrittäjät,jotka ovat kehittymiskykyisiä ja -haluisia kuntalaisia,resurssien tuojat, osaajat sekä kansainvälistäjät.Tärkeä osa työtä olivat empiiriset hankkeet, joidenavulla pyrittiin selvittämään, miten elämänurasopimuksestakiinnostuneita henkilöitä voidaan löytää.Esittelemme ensin mallin teoreettisen kehyksenja sen jälkeen monivaiheisen tutkimusprosessin,jonka avulla väitöskirjassa hankittiin lisää ymmärrystäyksilöperustaisen kehittämisen periaatteista.Artikkelin lopussa pohditaan, miten elämänurasopimuksenedustama, yksilöperustainen kehittämispolitiikkauudistaa maaseutupolitiikan viitekehystä.Yksilöperustaisen kehittämisentaustaMaaseudun kehittämisen ulottuvuudetMarsden (2003: 108) on esittänyt mallin maaseudunkehittämiseen liittyvistä sosiaalisen ja poliittisentalouden ulottuvuuksista. Mallissa on kolmeosaa: 1) sääntelyn purkaminen ja uudelleen sääntely,2) kaupallistamisareena sekä 3) verkostot ja toimija-avaruudet.Malli kuvaa maatalousvaltaisenmaaseutukehityksen jälkeistä vaihetta, jolloin maataloudenmerkitys maaseudulla on vähentynyt,vaikka joillakin alueilla sen osuus on edelleen suuri.Julkiset ja yksityiset palvelut sekä uudenlainenyrittäjyys ovat maaseudulla tulleet yhä tärkeämmiksi.Julkisen vallan, markkinoiden ja paikallisyhteisöjenedut kietoutuvat yhä selvemmin toisiinsamaaseudun kehittämisessä. Taloudelliset suhteetmuodostuvat eri toimijoiden sosiaalisesta ja kulttuurisestavuorovaikutuksesta. Tärkeitä toimijoitaovat hallinto, yritykset, kansalaisjärjestöt ja kehittämisorganisaatiot.Niiden välisillä vuorovaikutuksenyhdistelmillä on käytössään erilaista tietoa, välineitä,teknologioita ja luonnonvararesursseja(Marsden 2003: 109).Mallin ensimmäiseen osaan kuuluvalla säänte-50 MAASEUDUN UUSI AIKA 3 | 2010 MAASEUDUN UUSI AIKA 3 | 201051

katsauksetlyn purkamisella Marsden tarkoittaa kansallistenmaatalouspolitiikkojen merkityksen vähenemistä.Tällä hän viittaa erityisesti EU:ssa tapahtuneeseenkehitykseen. Uudelleen sääntely viittaa EU:n yhteisenmaatalouspolitiikan vahvistumiseen ja kaupallistenetujen yhä suurempaan huomioon ottamiseen;esimerkiksi vähittäiskaupan ketjujen asettamatlaatu- ja toimitusaikavaatimukset ovatmerkittäviä tekijöitä maataloustuottajille. Uudensääntelyn seurauksena ruuan hinnasta yhä suurempiosa jää maatilan ulkopuolelle. Vastavetona tällemaatilojen olisi edullista kehittää mahdollisimmanlyhyitä myyntiketjuja suoraan kuluttajille. Vähittäiskaupanuudet logistiset järjestelmät eivät kuitenkaansuosi tätä vaihtoehtoa. Uudenlaista maaseutuyrittäjyyttävoidaan kuitenkin vahvistaa antamallapaikalliselle organisoitumiselle mahdollisuuksiaja vähentämällä rajoittavia säännöksiä.Maaseutuyrittäjyyden tulee nojautua enenevässämäärin maaseudun ulkopuolisten markkinoidenkysyntään. Tähän viittaa Marsdenin mallin toinenosa, kaupallistamisareena, jossa on kyse maaseudunyrittäjyyden vahvemmasta markkinaehtoisuudesta.Se synnyttää myös vastareaktioita: osa perinteisistäviljelijöistä ei hyväksy sitä. Kaupallistaminenonnistuu parhaiten kaupunkien läheisellämaaseudulla; harvaan asutulla maaseudulla kaupallistamisenhaasteet ovat vaikeimpia. Markkinaehtoisuudenlisääntyminen edellyttää maaseutuyrittäjiltävahvaa henkilökohtaista yrittäjäosaamista,jonka kehittymiselle perinteinen ylhäältäohjattu maatalouspolitiikka ei ole juurikaan antanuttukea.Marsdenin (2003: 114–116) mallin kolmas kokonaisuuskäsittää verkostot ja toimija-avaruudet.Toimija-avaruudet muodostuvat yksilöistä ja ne voivatolla paikallisia ja ei-paikallisia. Yhteistyön kauttaei-paikallisesta ja paikallisesta toimija-avaruudestatulee toimijaverkosto. Sen tehtävänä on hankkia tarpeellisettiedot, resurssit, materiaalit ja teknologiattoteuttamaan paikallisyhteisöistä ponnistavia kehittämisstrategioitaja käytännön hankkeita.Marsdenin malliin kuuluvat uuden säätelynmekanismit korostavat markkinalähtöistä ajatteluamaaseudulla ja uudenlaisia paikallisia verkostoja.Uudenlaiset verkostot erottuvat aikaisemmista siinä,että ne pystyvät löytämään kumppaneita tehokkaamminmyös oman alueensa ulkopuolelta,toteuttamaan tulosta tuottavaa glokalisaatiota jatunnistamaan uusia suhteellisia etuja. Harvaanasutun maaseudun kohtalonkysymykseksi pelkistyypaikallisten toimija-avaruuksien vahvistaminenja pitkäjänteiseen kehittämistyöhön sitoutuvienyksilöiden löytäminen. Tätä tulkintaa tukee myösTerluinin (2003) tutkimus, jossa hän vertasi yhdeksäämenestyvää ja yhdeksää jälkeen jäänyttäpaikallistaloutta. Menestyneimpiä alueita luonnehtivahva sisäinen toimijaverkosto, jolla oli runsaastiyhteyksiä oman alueen ulkopuolelle (Terluin2003: 336–346).Elämänuran perusteitaYksilöperustainen kehittämispolitiikka edellyttäähenkilökohtaista sitoutumista. Tämän vuoksi tässäesityksessä tarkastellaan lyhyesti elämänuran kysymyksiä.Tärkein on ihminen itse, hänen suuntautumisensa,toiveensa, tavoitteensa ja suunnitelmansa(Häyrynen 1988: 114; Ollila 2007). Omanelämän valintoja sävyttävät aikaperspektiivi ja seuraamuksetaikaisemmista valinnoista. Elämänurankäännekohtia ovat muutokset – toisinaan äkilliset,toisinaan vähittäiset. Muutokset voivat myösmuuttaa arvostuksia. Perinteisen käsityksen mukaan”ura” on yksilön valintoja seuraava elämäntilanteidenketju (Häyrynen 1988: 114). Ihminenkehittyy koko elämänsä ajan ja aikaisempi kehityson aina pohjana tulevalle (Niemelä & Ruth 1988: 7).Elämänuraa muovaa yksilön ja yhteiskunnanvuorovaikutus. Siihen kuuluvat erilaiset psykologisetja sosiaaliset vuorovaikutukset ja se on yhteydessämyös kulttuuriin ja yhteiskunnan makroilmastonmuutoksiin. Yksilön kehitys on merkittäviltäosin reagointia yhteiskunnan muutoksiin.Toisaalta yksilöt muuttavat omalla kehitykselläänyhteiskuntaa. Yksilön ja yhteiskunnan suhde onvastavuoroinen. Elämänuran ydinkohdissa yksityinenja yleinen kohtaavat. Muuttuminen vaatii yksilöltätyötä ja kyky muuttua on sidoksissa henkisiinvoimavaroihin. Ilman rajojen kokeilua ei voitietää todellisia kykyjään (Häyrynen 1988: 114–115, 123, 125). Piilevät kyvyt pääsevät esille vastavalintojen jälkeen (Senge 1997: 165).Asiat eivät elämässä tapahdu itsestään, vaanomaan elämänkulkuun tarvitaan määrätietoistapanostamista. Esimerkiksi harvaan asutun maaseudunmuotoutuminen oman elämän paikaksi tapahtuuihanteellisessa tapauksessa harkitun suunnittelunja tietoisen toiminnan tuloksena (Vilkko2001: 76, 83). Varmuus jossakin asiassa edellyttäämotivaatiota, oikean suunnan oivaltamista ja riittävästivälineitä tavoitteeseen pääsemiseksi (Koivula& Teikari 1996: 35, 86–87). Kun pyritään yksilöperustaiseenmaaseudun kehittäminen, tarvitaanpitkäjänteisessä työssä oikeiden yksilöiden löytämiseksimonipuolisia elämänuran etenemistä tukeviavälineitä. Yksilöperustainen maaseudun kehittäminenon aktiivista ja määrätietoista toimintaa;se ei voi perustua oikeiden yksilöiden odotteluun.Elämänurasopimuksen vaiheetLaasasenahon (2010) mukaan elämäurasopimuksettoimivat välineinä yksilöperustaisessa maaseudunkehittämisessä. Ne tähtäävät prosesseihin, jotkavahvistavat paikallista yrittäjyyttä ja toimijaavaruutta.Elämänurasopimus solmitaan yksilön jakunnan välillä. Kunta edustaa asetelmassa laajantoimivallan paikallisyhteisöä, jolla on taloudellisiaja ei-taloudellisia välineitä yksilöperustaisen kehittämisentukemiseen. Mahdollisessa kuntaliitoksessaelämänurasopimus siirtyy uuden kunnan vastuulle.Sopimus voidaan solmia myös muuallaasuvan henkilön kanssa ja se voi olla suullinen taikirjallinen.Elämänurasopimusten laatimisessa voidaanerottaa seuraavat perusvaiheet:1. On löydettävä sopivia yksilöitä, jotka sitoutuvatpitkäjänteisesti itsensä ja olemassa olevan taisuunnittelemansa yrityksen kehittämiseen. Taustallatulee olla halu kehittää omaa kotiseutua.2. Elämänurasopimuksen mahdollisuuksia aletaanselvittää asiasta kiinnostuneen yksilön lähtökohdista.Sopimuksen on samalla edistettävä myöskunnan tavoitteita. Sopimuksen kesto voi vaihdellamuutamasta kuukaudesta useaan vuoteen. Pisimmilläänse voi jatkua koko työuran ajan. Tarvittaessasopimusta jatketaan tai tarkistetaan sen sisältöä.3. Yksilö sitoutuu elämänurasopimuksella tiettyihinitseään ja kuntaa koskeviin kehittämistoimenpiteisiin.Kunta sitoutuu järjestämään asiantuntijaapuaja tarvittaessa myös rahoitusta. Haluttaessaelämänurasopimus voidaan purkaa välittömästi.Sopimus ei ole luonteeltaan juridinen eikä siihenliity sanktioita.4. Paikallinen toimija-avaruus vahvistuu ja elämänurasopimustenkautta sitoutuneet yksilöt luovatedellytyksiä erityisesti harvaan asutun maaseudunpaikallisyhteisöjen endogeeniselle kehitykselle.Pitkäjänteinen elämänuran tukeminen lisää tulostatuottavan glokalisaation ja paikkakunnan uusiensuhteellisten etujen kehittämisen edellytyksiä.Yksilöperustainen kehittäminenkäytännössäOikeita yksilöitä etsimässäYksilöperustaisen kehittämisen lähtökohtia ja elämänurasopimuksensoveltamismahdollisuuksiaselvitettiin käytännössä Soinin kunnassa Etelä-Pohjanmaalla vuodesta 1997 vuoteen 2006. Soinion tyypillinen harvaan asutun maaseudun kunta.Sen väestö on vähentynyt lähes puoleen 1960-luvunhuippuvuosista, työttömiä on paljon ja uusientyöpaikkojen syntyminen tahmeaa (Laasasenaho2010: 141–144). Tavoitteeksi asetettiin oman kotiseutunsapitkäjänteiseen kehittämiseen sitoutuvienja elämänurasopimuksen solmimiseen halukkaidenyksilöiden löytäminen. Erityisen kiinnostuneitaoltiin jo toimivista yrittäjistä ja oman yrityksenperustamista suunnittelevista henkilöistä (Laasasenaho2010: 148–149). Tämä linjaus johtui siitä,että paikallisen yrittäjyyden oletetaan parhaitenvahvistavan toimija-avaruutta, endogeenista kehitystä,tulosta tuottavaa glokalisaatiota ja uusiensuhteellisten etujen kehittämistä (vrt. Niittykangasym. 1999).Empiirisen aineiston hankkiminen ja analyysioli ymmärrystä kumulatiivisesti kerryttävä prosessi,jossa uusi vaihe rakentui aina edellisten pohjalle.Prosessissa oli piirteitä tapaustutkimuksesta ja kokeellisestakehittämistutkimuksesta, mutta enitensaatiin vaikutteita konstruktiivisen tutkimusotteenperiaatteista (vrt. Kasanen ym. 1992). Aineistontarkempi analysointi on esitetty toisaalla (Laasasennaho2010). Tässä yhteydessä esitellään tuloksia52 MAASEUDUN UUSI AIKA 3 | 2010 MAASEUDUN UUSI AIKA 3 | 201053

katsauksetja tehdään johtopäätöksiä. Aineisto kerättiin jaanalysoitiin kuudessa vaiheessa:(i) Tutkimus Soinin peruskoulun yhdeksäsluokkalaisistavuonna 1997(ii) Tutkimus Soinin kunnan kehittämiseksivuonna 1998(iii) Tutkimus soinilaisten teollisuusyritystenkehittämis- ja koulutustarpeista vuonna 2000(iv) Soinin elinkeinojoukkueen valmennushankevuosina 2000–2001(v) Elämänurasuunnitelman tekemisen periaatteitakoskeva tutkimus vuonna 2001(vi) Elämänurasopimusten solmiminen ja niidentoteutumisen arviointi vuosina 2001–2006.Potentiaalin paikantuminenEnsimmäiseksi selvitettiin (i) soinilaisten nuortenvalmiuksia ryhtyä edistämään kotikuntansa menestystäMerja Paunikallion kehittämän kyselynpohjalta (Paunikallio 1997). Elämänuraansa aloitteleviennuorten oletettiin olevan kiinnostuneitaelämänurasopimuksesta ja kohdejoukoksi valittiinSoinin peruskoulun yhdeksäsluokkalaiset. Nuoreteivät kuitenkaan sisäistäneet elämänurasopimuksenideaa. Heidän ajattelumaailmalleen oli vierastalähteä määrätietoiseen suunnitteluun, jonka aikajänteenäolisi jopa koko elämänura. Toisaalta soinilaisetnuoret olivat jonkin verran kiinnostuneempiayrittäjäksi ryhtymisestä kuin suomalaiset nuoretkeskimäärin. (Laasasenaho 2010: 150–151).Vaikka nuoret suhtautuivat myönteisesti kotikuntaansaja sen kehittämiseen, elämänurasopimuksiinperustuvaa kehittämistä ei voitu rakentaa peruskoulunpäättöluokkalaisten varaan.Sopivaa kohderyhmää ryhdyttiin seuraavaksietsimään (ii) tutkimuksella Soinin kunnan kehittämiseksi.Henkilökohtaisten haastattelujen avullaselvitettiin 106:n soinilaisen tai soinilaissyntyisenhenkilön sitoutumista Soiniin. Tutkimuksessa oletettiin,että todennäköisimmin elämänurasopimukseensitoutuisivat muutaman vuoden työelämässäolleet teknillisen tai kaupallisen koulutuksensaaneet henkilöt. Heidän yrittäjäominaisuutensaoletettiin hyviksi ja heistä monien arvioitiin suunnittelevanoman yrityksen perustamista. Side syntymäpaikkakuntaanoletettiin vahvaksi jopa muuallemuuttaneiden keskuudessa. Haastatelluiltakysyttiin kiinnostusta yrittäjyyteen sekä tulevaisuudensuunnitelmia.Samalla arvioitiin haastateltavienyrittäjäominaisuuksia. Aineiston keruussasovellettiin lumipallo-otantaa: kunkin haastattelunjälkeen haastateltavalta pyydettiin vihjeitä uusistahaastateltavista. Kun samat ehdotukset uusistahaastateltavista alkoivat toistua eikä uusia nimiäenää tullut esille, haastattelut lopetettiin. Haastatelluistanoin 10 % oli yrittäjiä. (Laasasenaho2010:151–153).Haastateltujen suhtautuminen Soinin kehittämiseenoli myönteistä. Toimeentulon turvaaminenkotikunnassa oli suurin kannustin. Erityisesti perheen,sukulaisten ja ystävien vuoksi haluttiin asuaSoinissa. Samoin kotiseutu- ja luontoarvot olivattärkeitä vastaajille. Haastatelluista vajaa kolmannesoli hyvin kiinnostuneita ja noin puolet jonkin verrankiinnostuneita oman yrityksen perustamisesta.Osalla oli jo liikeideakin valmiina. Elämänurasopimuksenkunnan kanssa oli valmis tekemään 25 jamahdollisena sitä piti 65 haastateltavaa. Täysinkielteisesti elämänurasopimukseen suhtautui haastatteluissavain 16 henkilöä. (Laasasenaho 2010:153–154). Soinin kaltaisessa harvaan asutun maaseudunpienessä kunnassa paikallisen yrittäjyydenpitkäjänteiseen kehittämiseen valmiita varteenotettaviayksilöitä löytyi siis kohtalaisesti.Yritykset ovat paikallistalouksien dynamiikankeskeisimpiä edistäjiä (ks. Niittykangas ym. 1999:139). Maaseudulla erityisesti teollisuusyritykset onarvioitu tärkeiksi (ks. esim. Hautamäki 2000).Seuraavaksi päätettiinkin tutkia (iii) soinilaistenteollisuusyritysten osaamisen tasoa, yritysten kasvunesteitä, yrityskulttuurin nykytilaa sekä yritysjohdonja muiden avainhenkilöiden näkemyksiäkehittämis- ja koulutustarpeista.Soinilaisten yritysjohtajien näkemys yritystensätilasta oli myönteinen. He odottivat liikevaihdonkasvavan. Kasvua rajoittavia tekijöitä yrittäjienmukaan olivat erityisesti investointien kalleus,oman investointi- ja käyttöpääoman niukkuus,suuret palkkakustannukset, kireä kilpailu sekäomistajien haluttomuus lisäriskiin. Suuria haasteitayrityksissä olivat johtajien mukaan tuotekehitystyö,teknologian ja tietotekniikan hallinta, liiketoimintaosaaminensekä henkilöstön ammattitaito.Tutkimus paljasti soinilaisissa teollisuusyrityksissätärkeitä kehittämiskohteita. Yrittäjät arvioivat, ettäyritysten johdon ja muiden avainhenkilöiden osaamistatulisi vahvistaa (Laasasenaho 2010: 154–156).Elinkeinojoukkueen muodostaminenTutkimusprosessin aikana syntyi idea elinkeinojoukkueesta,joka vahvistaisi toimija-avaruutta.Joukkueeseen osallistuvat kehittäisivät asiantuntijaohjauksenja keskinäisen vuorovaikutuksen tukeminayrittäjävalmiuksiaan. Samalla vahvistuisivatyksilöiden omat valmiudet pitkäjänteiseen elämänura-ajatteluun.Idean kokeilemiseksi Soinissakäynnistettiin (iv) elinkeinojoukkueen valmennushanke.Hankkeen aikana muodostui kymmenenhengen tiivis ryhmä, johon kuului eri toimialojenyrittäjiä ja muita kehittämisen avainhenkilöitä.Ryhmän jäsenistä kolme perusti oman yrityksen.(Laasasenaho 2010: 157).Ryhmä ei kuitenkaan jatkanut toimintaansa kovinpitkään. Syynä olivat alkuperäisen vetäjän luopuminenja resurssien loppuminen. Kokeilu kuitenkinosoitti, että yhdeltä toimialalta koottu elinkeinojoukkuesaattaisi olla heterogeenista ryhmäätoimivampi, sillä saman toimialan yrittäjät ymmärtävättoisiaan parhaiten ja heidän on helpompi löytääyhteisiä kehittämishankkeita. Kun toimialapohjaisetelinkeinojoukkueet ovat oppineet uusiatyöskentelytapoja ja vahvistaneet oman toimialansatoimija-avaruutta, voidaan aloittaa elinkeinojoukkueidenvälisten verkostojen muodostaminen.Soinin pilotissa oletettiin optimistisesti, että lyhytprojekti synnyttää toimivan ja pysyvän elinkeinojoukkueen.Vastaisuudessa elinkeinojoukkueenjäsenten työskentelyä ja yhteisiä pyrkimyksiä onpystyttävä tukemaan vähintään useita vuosia. Lisäksivetäjän pysyvyyteen ja työnohjaukseen onkiinnitettävä erityistä huomiota. Elinkeinojoukkueenjäsenten ja kunnan tulee saada tunnistaa rauhassayhteiset etunsa. Parhaimmillaan elinkeinojoukkuevoi synnyttää oppivan kunnan prosessin,jossa kansalaiset ottavat tavanomaista suuremmanvastuun itsensä ja kotikuntansa kehittämisestä.Elämänurasopimuksesta kiinnostuneetUsean vuoden valmistelevan työn jälkeen oli vakuututtusiitä, että elämänurasopimuksia on mahdollistasolmia. Elämänurasuunnitelman tekeminen-tutkimus (v) käynnistettiin vuonna 2001haastattelemalla 55:ttä henkilöä, joiden oletettiinolevan kiinnostuneita elämänurasopimuksesta.Heistä 44 oli jo osallistunut aikaisempiin osatutkimuksiin.Haastateltavista 42:lla oli yritysidea valmiinatai melko valmiina. Haastateltavista 6 olitäysin varma ja 18 jokseenkin varma, kun kysyttiinhalukkuutta elämänurasopimuksen solmimiseenkunnan kanssa.Pyrittäessä edistämään kunnan kehittämistäelämänurasopimusten avulla, suuri haaste on löytääsopivia henkilöitä, jotka ovat valmiita tekemäänelämänurasopimuksen. Siksi on tärkeää tutkia,mitkä ominaisuudet luonnehtivat elämänurasopimukseenmyönteisesti suhtautuvia. Tutkimuksessakäytettiin useita tilastollisia menetelmiä (Laasasenaho2010: 161–182). Kävi ilmi, että elämänurasopimuksestakiinnostuneet erosivat kielteisesti suhtautuvistatunne-, tahto- ja tietotekijöiden osalta.Elämänurasopimuksesta kiinnostuneet olivattunnetekijöiden osalta luonto- ja ympäristöarvojakorostavia ja he painottivat yrittämisen sosiaalisiaja yhteiskuntavastuuseen liittyviä ulottuvuuksia.Heidän tahtotekijöissään nousivat esille kotiseuturakkausja halu oppia. Tietotekijöissä korostui näkemyselinikäisen oppimisen tärkeydestä. Tähänliittyi pyrkimys siirtyä muualle opiskelemaan,mutta halu palata kotiseudulle opintojen jälkeen.Erityisen vahvasti elämänurasopimuksesta kiinnostuneetprofiloituvat tahtotekijöiden mukaan. Tämänmukaisesti yksilöperustaisen maaseudun kehittämisenydinryhmä ovat kotiseuturakkaat ihmiset,joiden opinhalu perustuu tarpeeseen ollamukana oman kotikunnan kehittämisessä. (Laasasenaho2010: 170, 188–191).Vuonna 2006 tehdyn seurantatutkimuksenmukaan elämänurasopimuksista kiinnostuneidenyrittäjien tarjoamat työpaikat lisääntyivät vuodesta2000 vuoteen 2006. Samana aikana vertailuryhmäänkuuluvien yrittäjien yrityksissä työpaikat pysyivätennallaan. (Laasasenaho 2010: 185–186).Elämänurasopimuksista kiinnostuneet ovat siis ak-54 MAASEUDUN UUSI AIKA 3 | 2010 MAASEUDUN UUSI AIKA 3 | 201055

katsauksettiivisia ja eteenpäin katsovia yrittäjiä. Tulos viittaasiihen, että uusista ajatuksista kiinnostuneet yrittäjätyleensä menestyvät paremmin kuin muut. Kehittämisennäkökulmasta on pohdittava, suunnataankoresursseja yrittäjille, jotka todennäköisestimenestyvät muutenkin. Toisaalta kehittämisenkohdentaminen menestyjille saattaa entisestäänvauhdittaa heidän yritystensä kehittymistä ja kasvua.Jos yrittäjällä itsellään ei ole tahtoa kehittää jakasvattaa yritystään, niin ulkopuolisen tuen tarjoaminenkaanei välttämättä johda mihinkään.Elämänurasopimusten solmiminenVuoden 2001 loppupuolella ja vuoden 2002 alussasolmittiin viisi kirjallista elämänurasopimusta (vi)Soinin elinkeinotoimiston ja yksittäisen kuntalaisenvälillä. Kukin sopimus perustui luottamuksellisiinkeskusteluihin. Valmisteluun käytetty aikavaihteli suuresti: jotkut elämänurasopimuksetedellyttivät monia keskusteluja, osa syntyi vainkahden yhteisen keskustelun tuloksena. Varsinkinyritysjohtajien kanssa käydyissä keskusteluissanousi esiin kunnan tulevaisuuden kannalta tähdellisiäseikkoja. Sopimuksen tehneet yksilöt sitoutuivattoimenpiteisiin, joiden kesto ulottui jopa useidenvuosien päähän.Seuraavassa kuvataan solmittuja elämänurasopimuksiayleispiirteisesti. Kuvaukset eivät voi ollayksityiskohtaisia, koska sopimukset solmittiinluottamuksellisina. Pienellä paikkakunnalla ihmisettuntevat toisensa hyvin, minkä vuoksi vähänkintarkemmasta kuvauksesta kyseessä oleva henkilötunnistetaan helposti.Yleensä elämänurasopimuksen solminut henkilöoli jossakin tärkeässä valintatilanteessa elämässään.Tyypillinen elämänurasopimus realisoituuvarsin arkipäiväisinä kehittämistoimina. Kuntaomalta osaltaan sitoutui panostamaan elämänurasopimuksentoteuttamiseen antamalla asiantuntija-apuatai osallistumalla asiantuntija-avun kustannuksiin.Joskus elämänurasopimuksessa toisenaosapuolena oli pariskunta eikä vain yksi henkilö.Elämänurasopimuksen tehneet olivat pääsääntöisestinuorehkoja ihmisiä.Kolme elämänurasopimusta koski yksittäisenyrityksen toimintavalmiuksien parantamista. Kolmestasopimuksesta kahdessa keskeistä oli kyseistenyritysten talousosaamisen vahvistaminen. Yhdessäsopimuksessa tärkeänä osana oli, että kunnantuella hankittiin paikkakunnalle tietyn alan parastamahdollista osaamista, joka tuli paikkakunnalleperustetun uuden yrityksen käyttöön. Samasta voimavarastapääsivät hyötymään myös muut kunnassatoimivat yritykset. Kaksi elämänurasopimuksistaliittyi kunnan laajempiin kehittämisponnisteluihinyritystoiminnan edistämiseksi. Toisessatapauksessa parannettiin yhden kylän tietotekniikkapalveluja;toisessa kehitettiin ratkaisevalla tavallakunnan yritysneuvontapalveluja. Näissä kehittämishankkeissahyödynnettiin myös alueen yliopistoaja valtakunnallisia kehittämisohjelmia.Sopimusten seurannasta opittuaKunnan tulee olla aktiivinen elämänurasopimustenlaatimisessa. Kunnan tulee tehdä aloitteita jahuolehtia elämänurasopimuksia koskevien neuvottelujenetenemisestä. Kaikkiin vaiheisiin tulee ollavalmiit toimintamallit ja toimintaan tulee varatariittävät varat. Elämänurasopimuksista keskusteltaessaon tärkeää, että kyseisen henkilön motiivit jamuut taustatiedot selvitetään. Elämänurasopimustenpiiriin ei kannata ottaa henkilöitä, joilta puuttuvattarvittavat perusedellytykset. Näitä perusedellytyksiäolivat muun muassa vankat siteet kotiseutuunja halu toimia kotiseutunsa hyväksi.Niiden osalta, jotka kiinnostuksesta huolimatta eivätolleet tehneet elämänurasopimusta, toimiminenkunnan kanssa yhteistyössä oli jäänyt mieleenmyönteisenä mahdollisuutena. Ajatus oman kotiseudunkehittämisestä yhteistyössä kunnan kanssaon vaikuttanut taustalla henkilöiden ponnistellessayrittäjänä tai työntekijänä toisen palveluksessa kotikuntansaparhaaksi.Seurantatutkimuksessa elämänurasopimuksentehneet arvioivat, että elämänurasopimus oli ollutheidän oman elämänsä kannalta myönteinen jatärkeä asia. Erityisesti se oli kannustanut suunnitelmalliseenitsensä kehittämiseen. Toimija-avaruudenvahvistumisen näkökulmasta oltiin siis etenemässäoikeaan suuntaan. Tutkimus osoitti, ettäelämänurasopimukset oli otettu vakavasti. Elämänurasopimustenpitkän aikavälin vaikutuksistaei ole vielä kerätty aineistoa.Elämänurasopimuksiin sopivien henkilöidenetsiminen tehtiin monien haastattelujen ja lukuisiakysymyksiä sisältävien haastattelulomakkeidenavulla. Jatkossa olisi selvitettävä, millä kysymyksilläon suurin ennustearvo elämänurasopimuksestakiinnostuneiden löytämiseksi. Kaiken kaikkiaanelämänurasopimusmenettelyä tulisi kehittää mahdollisimmanyksinkertaiseksi ja jouhevaksi (Laasasenaho2010: 201).Yksilöperustaisenkehittämiskokeilun kokoavathuomiotOhjelmaperustainen aluekehittäminen perustuukuuden – seitsemän vuoden välein vaihtuviin ohjelmiin.Ohjelmakauden alkaessa kuluu yleensäpari vuotta ennen kuin kehittämishankkeet käynnistyvät.Tahmeasti käynnistyvät ja enimmilläänmuutamia vuosia kestävät projektit eivät kykenevakiinnuttamaan aloittamiaan prosesseja ja ne lopahtavatusein rahoituksen päätyttyä. Elämänurasopimuksiinperustuvassa yksilöperustaisessa kehittämispolitiikassasitä vastoin sovelletaan jopayksilön työuran mittaista ajattelua. Yksilöt sitoutuvatkoko kapasiteetillaan kehittämään omaa kotiseutuaan,johon he saavat materiaalista ja ei-materiaalistatukea kotikunnaltaan. Elämänurasopimuksissaon mahdollista sopia sekä käytännönjärjestelyistä että toimintatavoista ja sopimustenvaikutuksia voidaan vahvistaa perustamalla elinkeinojoukkueita.Ohjelmaperustaiseen aluekehittämistyöhön osallistuneetovat valittaneet, että syvällinen paneutuminenkehittämisen sisällölliseen puoleen voi kärsiä,kun ensisijaisena on itse kehittämisprojektin, eikä siihenosallistuvien ihmisten tavoitteiden toteuttaminen.Kaikkien osapuolten rajallisista voimavaroistasuuri osa kuluu hankehallinnon vaatimiin tehtäviin jamuotoseikkojen täyttämiseen. Elämänurasopimuksiinperustuvassa yksilöperustaisessa kehittämisessäsen sijaan lähtökohtana ovat osallistujien elämänurat,mikä ohjaa huomion kehittämistyön sisältöön. Osallistujateivät toimi aluekehittämisprojektin määräämienhallintokäytäntöjen ohjaamina, vaan keskittyvätomien päämääriensä toteuttamiseen.Yksilöperustainen kehittäminenyrittäjyyden edistämisessäYksilöperustaisen kehittämisen ydintä ovat paikallisetyrittäjät, yritysten muut avainhenkilöt, yrittäjyyttäkotikuntaansa suunnittelevat ja kunnan kehittämisestävastaavat viranhaltijat. Yllättävän paljonlöydettiin myös tavallisia kuntalaisia, jotkaolivat valmiita henkilökohtaisesti sitoutumaanoman kotikuntansa kehittämiseen. Monivaiheisentutkimusprosessin keskeiset tulokset tiivistetäänkuvassa 1, jossa yksilöperustaisen kehittämisen teemojahavainnollistetaan erityisesti paikallisen yrittäjyydenedistämisen näkökulmasta. Kyseessä onpitkän tutkimusprosessin tuloksena syntynyt malli,joka tiivistää keskeiset tulokset. (Laasasenaho2010: 195).Tehdyn tutkimuksen mukaan uusia ja uusiutuviayrittäjiä kannatta hakea ihmisistä, jotka arvostavatluontoa, kotiseutua, sosiaalisuutta ja oppimista.Myös henkilöt, joilla on jo valmiit verkostottai jotka pystyvät luomaan hyödyllisiä verkostoja,ovat tärkeitä kotiseutunsa kehittäjinä. Osa muuallekouluttautumaan hakeutuneista haluaa palata syntymäseudulleentoimiakseen siellä työelämässä taiperustaakseen sinne yrityksen. Elämänurasopimuksestakiinnostuneet haluavat tehdä tulevaisuutensaitse, he ovat kiintyneitä kotiseutuunsa, heilläon juuret tiukasti kotiseudussa kiinni ja he haluavattehdä jotakin kotiseutunsa hyväksi.Ilman resursseja kehittäminen tai yrityksen perustaminenei ole mahdollista. Maaseudun asukkaillaon ympärillään luonnonvararesursseja ja ainakinjonkin verran fyysisiä toimintaresursseja. Työvoimaresursseistaalkaa olla jo monin paikoin maaseudullapulaa voimakkaan muuttoliikkeen takia. Siksi ainakinvaativissa ammattitehtävissä työvoimaa tarvitaanmyös muualta. Ilman uusintainvestointeja taloustaantuu. Siksi maaseudulle tarvitaan ulkopuolisiarahoitusresursseja tukemaan taloudellisten rakenteidenuudistumista. Myös suotuisien yritysympäristöjenluomiseen tarvitaan ulkopuolista apua.Yritystoiminta tarvitsee monipuolista osaamista:on hallittava talousasiat, osattava markkinoidatuotteet, valmistaa tuotteet kustannustehokkaastija pystyttävä toimimaan erilaisissa verkostoissa.Vaikka aikaa myöten maaseudun uusiutuvista ja56 MAASEUDUN UUSI AIKA 3 | 2010 MAASEUDUN UUSI AIKA 3 | 201057

katsauksetUudet ja uusiutuvat yrittäjätkehittymiskykyisistä ja -haluisistakuntalaisista• Tunnetekijät--luontoihmiset--sosiaaliset yrittäjät• Tahtotekijät--kotiseuturakkaat oppijat/kehittyjät--muualta opin ja kokemuksen hakevatpaluumuuttajat• Tietotekijät--elinikäiset oppijat--käytännön kautta oppijat• Tilannetekijät--nykyisiä resursseja hyödyntävät verkostoitujat--henkilökohtaiset verkostoitujatResursseja tuovat• luonnonvara-• fyysiset toiminta -• työvoima-Osaajat• talous-• markkinointi -• tuotanto-Kansainvälistäjät• uudet markkinat• uudet tuotteet• erikoistuminen• mittakaavaedut• kulttuurien tuntemus• uudet rahoituslähteet• rahoitus-• ja toimintaympäristöresurssit• uusi tietomarkkinoinnista• uudet virikkeetliiketoiminnankehittämiseenKUVA 1. Yksilöperusteisen kehittämisen periaate yrittäjyyden edistämisen näkökulmasta(Laasasenaho 2010: 195)uusista yrittäjistä kasvaa taitavia yritystoiminnanosaajia, tarvitaan monissa maaseudun yrityksissävielä pitkään ulkopuolista osaamisapua.Erityisen suuri pula maaseudulla on kansainvälistäjistä.Olisi löydettävä yksilöitä, jotka löytävätmaaseudun tuotteille uusia kansainvälisiä markkinoita.Niiden avulla voidaan tavoitella valmistuksessamittakaavaetuja, löytää uusia rahoituslähteitäsekä saada uusia virikkeitä liiketoiminnan kehittämiseen.Tämä kaikki edellyttää muiden maidenkulttuurien tuntemista.Kunnan kehittyminen• ja yhteistoimintaosaaminenElämänurasopimustensolmiminen jaelinkeinojoukkueenmuodostuminenYritysten laajentumisiaUusia työpaikkojaUusia yrityksiäTyöntekijöiden sisäistäyrittäjyyttäYritysten avainhenkilöidenja hankevetäjien valmentamistaUskoa omiin mahdollisuuksiinKehittämisilmapiirinparanemistaMallin kaikki osat vaikuttavat toisiinsa, muttakuvaan piirrettyjen nuolien avulla on havainnollistettuoleellisimpia vaikutussuhteita. Uusien ja uusiutuvienyrittäjien löytäminen lisää seudun resursseja,osaamista ja kansainvälistymistä. Uudet jauusiutuvat yrittäjät tuovat lisäresursseja kunnankehittämiseen ja resurssien haltijoista voi tulla uusiayrittäjiä. Resurssien käyttö lisää osaamista jaosaaminen luo lisäresursseja. Osaaminen edistäämyös kansainvälistymistä ja kansainvälisyys lisääosaamista.Yksilöperustaisen kehittämisenkriittiset kohdatSoinin tapauksessa pystyttiin osoittamaan paikallisentoimija-avaruuden vahvistamisen mahdollisuuselämänurasopimuksilla. Mallin soveltamiseen liittyykuitenkin muutamia kriittisiä kohtia. Ensinnäkin,sopivien kehittäjäyksilöiden löytäminen harvaanasutun maaseudun kunnasta vaatii sitkeyttä.Peruskoululaisia koskenut osatutkimus osoitti, ettänuorten innostuminen edellyttäisi kodin ja kouluntukea. Suomessa on jo pitkään panostettu yrittäjyyskasvatukseen.Sen istuttaminen luonnolliseksiosaksi peruskoulujen opetusta on osoittautunuthaasteelliseksi. Yrittäjyyskasvatuksen laajentaminenomaan kotiseutuun kytkeytyväksi elämänuraajatteluksivoisi avata mielenkiintoisia pedagogisiamahdollisuuksia, joihin oppilaiden ja opettajienolisi mahdollista sitoutua.Toiseksi, elämänurasopimus voi olla sanana ongelmallinen,mutta toistaiseksi parempaakaan käsitettäei ole löydetty. Elämänurasopimus voi tuntuakankealta, pelottavaltakin, ja sitä saatetaan pitääliian sitovana ja pitkäkestoisena. Ennakkoluulojenvoittamiseksi elämänurasopimuksen kaikki puolettulee neuvotteluvaiheessa käydä tarkasti läpi mahdollistensopimuskumppanien kanssa. Sopimus eiole juridinen, vaan siihen kirjataan menettelytapa,jossa yksilö saa pyrkimyksissään tukea kotikunnaltaan,kun hän samalla edistää kunnan kehittymistä.Sopimusta tarkistetaan tarvittaessa ja siitä voidaanmilloin tahansa luopua.Kolmanneksi, elämänurasopimus perustuu yksilönlähtökohtiin ja tavoitteisiin. Sopimuksen syntymisenvälttämätön ehto on perusteellinen paneutuminensopimusta harkitsevan elämäntilanteeseen.Hänen ja kunnan etujen yhtymäkohtientunnistamiseksi on yleensä käytävä useita keskusteluja.Rehellisyydellä ja aidolla välittämisellä yksilösaadaan sitoutumaan kunnan kehittämiseen. Sopimuksensyntyminen edellyttää myös luottamuksensyntymistä puolin ja toisin sekä onnistuakseen ymmärretyksitulemisen tunnetta.Neljänneksi, elämänurasopimusta on arvioitavasäännöllisesti ja tehtävä viipymättä muutoksia, mikälimuuttuneet olosuhteet tai muut tekijät niinvaativat. Ihannetilanteessa kunta ja elämänurasopimuksentehneet suunnittelevat koko ajan yhteisiäkehittämistoimia. Tällä tavoin elämänurasopimusvoi tarjota kuntalaisille mahdollisuuden osallistuakotiseutunsa kehittämiseen koko työuran ajan javielä eläkevuosinakin. Elämänurasopimuksen tehnytvoi asua pitkiä aikoja tai jopa koko sopimuksenajan eri kunnassa. Riittää, että yksilön toiminta tukeehänen omien päämääriensä lisäksi myös kunnanpäämääriä elämänurasopimukseen kirjattujenperiaatteiden mukaisesti.Viidenneksi, elämänurasopimukset ja elinkeinojoukkueidenperustaminen edellyttävät vakaatarahoituspohjaa. Yksilöperustaista kehittämistä eiole syytä ajatella projektina, vaan kunnan vakiintuneenatoimintatapana, jolle kunnanvaltuusto osanabudjettiprosessia ohjaa riittävät resurssit.Valtiontalouden näkökulmasta elämänurasopimuksiinperustuvan kehittämisen tukeminen saattaaolla huomattavasti edullisempaa kuin määrärahojenkäyttäminen esimerkiksi EU-ohjelmien kansalliseenvastinrahoitukseen. Tietenkään ei pidäluopua ohjelmallisesta kehittämisestä, mutta josesimerkiksi 10 % ohjelmallisen kehittämisen määrärahoistasiirrettäisiin yksilöperustaiseen kehittämiseen,olisi kustannus–hyöty-suhde todennäköisestierittäin edullinen.Yksilöperustainen kehittäminenmaaseutupolitiikan uudistajanaMaaseudun uudistumisen viitekehystä on pohdittusuomalaisessa ja kansainvälisessä tiedeyhteisössärunsaasti. Näkökulma on usein makromekanismejaja kehittämisjärjestelmiä korostava. Tässä katsauksessaolemme pohtineet maaseudun uudistumisenyksilöperustaisia mikroprosesseja ja esitelleetuudenlaisen maaseudun kehittämisvälineistön tarjoamiamahdollisuuksia. Tapaustutkimuksemmeosoittaa, että yksilöperustaisuuden tulisi vähintäänkintäydentää ohjelmaperustaista kehittämistä.Esittelemämme käytäntö myös konkretisoiOECD:n suosittelemaa maaseutupolitiikan uudenparadigman mukaista alueperustaisen kehittämisenideaa (vrt. OECD 2006).Marsdenin (2003) malli on kehitetty erityisestiEnglannin olosuhteisiin ja sen perustana on monivaikutteisuushypoteesi,jossa maaseutukehityksen58 MAASEUDUN UUSI AIKA 3 | 2010 MAASEUDUN UUSI AIKA 3 | 201059

katsauksetoletetaan tapahtuvan maatalouden kautta. Maataloudenmerkitys maaseudun kokonaisuudessa onkuitenkin vähentynyt oleellisesti viime vuosikymmeninäeikä monivaikutteisuusolettamus ole enääajankohtainen, vaikka EU:n komissio ja monetkeskieurooppalaiset tutkijat siihen edelleen luottavat.Viimeaikaisessa suomalaisessa tutkimuksessaon ansiokkaasti osoitettu maaseudun kokonaiskehityksenja maatalouden kehityksen eriytyminen(Voutilainen ym. 2010). Tietystä jälkijättöisyydestähuolimatta Marsdenin malli sisältää kontribuution.Mallissa esitellään paikallisen toimija-avaruudenkäsite ja osoitetaan yksilöiden merkitys sen rikastuttajana.Marsden totesi jo vuonna 2003 (emt.: 235–254) seuraavan laaja-alaisemman maaseudun kehittämismallinolevan tulollaan. Hänen mukaansase rakentuisi ekologisen modernisaation perustalta.Marsdenin ennakoima maaseudun uusi kehittämismallion lähellä Suomessa jo kaksikymmentävuotta vallalla ollutta ajattelua. Tämän mukaisestisuomalaisessa tutkimuksessa ja maaseutupolitiikassamaaseutu on hahmotettu alue- ja paikallislähtöisesti,monimuotoisten toimintojen mosaiikkina(ks. esim. Katajamäki & Kaikkonen 1991). Monimuotoisuusajatteluunyksilöperustaisuus sopii hyvin.Marsdenin toimija-avaruus selkeyttää monimuotoisuuttaedistävien yksilöperustaisten prosessienerittelyä.Marsdenin mallin lisäksi tarjolla on monia muitamaaseudun kehittämiseen soveltuvia teoreettisiamalleja. Näistä mainittakoon esimerkkinä Blakelyn(1989: 60) yhtälö paikallisesta ja alueellisestakehittämisestä. Blakelyn yhtälö perustuu useidenteorioiden yhdistelmään. Hän tarkastelee esimerkiksineoklassista kasvuteoriaa, sijaintiteoriaa, keskus-ja vaikutusalueteoriaa sekä kasautuvan kasvunteoriaa. Yksilöperustaista kehittämisideaa on vaikeasovittaa Blakelyn perinteisten aluekehityksenteorioiden yhdistelmänä muotoilemaan abstraktiinja yleispiirteiseen hahmotukseen. Tämä on yksiosoitus traditionaalisen aluekehittämisen teoreettistenvälineiden etääntymisestä modernin aluekehittämisenarkitodellisuudesta.Esittelemämme uusi malli täyttää Terluinin(2003: 336–343) hyvän maaseudun kehittämismallinkriteerit. Terluinin mukaan sisäsyntyistä(endogeenista) ja ulkosyntyistä (eksogeenista) kehitystäyhdistävät teoriat tai pelkästään sisäsyntyistäkehitystä käsittelevät teoriat selittävät parhaitenmaaseutualueiden menestystä. Nyt esitetyn uudenmallimme tärkeä osa on uusien ja uusiutuvien paikallistenyrittäjien löytäminen sekä heidän kehitysprosessiensatukeminen. Tässä korostamme endogeenistakehitystä. Toisaalta viittaamme myös vahvastieksogeeniseen kehitykseen painottamallakansainvälisyyden ja verkostoitumisen merkitystä.Näemme myös lokaalin ja globaalin kohtaamisentärkeyden uusien paikallislähtöisten, suhteellistenetujen tunnistamisessa. Tältä osin mallimme kytkeytyyajankohtaiseen glokalisaatiokeskusteluun.Yhtymäkohtia on myös porterilaiseen lähestymistapaan,jossa kilpailumenestyksen ja taloudellisenkasvun esitetään perustuvan useasti myös alueperustaisiinklustereihin ja henkilökohtaisiin vuorovaikutussuhteisiin(ks. esim. Porter 1990).LopuksiKuvasimme katsauksessa prosessin, jonka tavoitteenaoli löytää harvaan asutulta maaseudulta henkilöitä,jotka ovat valmiita sitoutumaan oman kotiseutunsapitkäjänteiseen kehittämiseen elämänurasopimuksenavulla. Kokeilu osoitti, ettämaaseudulta on löydettävissä yksilöitä, jotka ovatuskottavia yksilöperustaisen kehittämisen subjekteja.Elämänurasopimuksen avulla yksilöt ja kunnatsitoutuvat tukemaan toistensa pyrkimyksiä.Elämänurasopimuksia edistämään voidaan perustaaelinkeinojoukkueita, joihin osallistuvat kehittävätasiantuntijaohjauksen ja keskinäisen vuorovaikutuksentukemina yrittäjävalmiuksiaan ja suunnittelevatsamalla elämänurasopimuksensa sisältöä.Elinkeinojoukkueen idea on jatkossa mahdollistalaventaa kehittäjäjoukkueeksi. Kehittäjäjoukkueessakansalaiset pohtivat asiantuntijoiden tukeminaomaehtoisesti kotiseutunsa kehittämisen kysymyksiä.Tällöin on mahdollista soveltaa myös sosiaalistamediaa aluekehittämisen välineenä.Esitelty malli on vielä hyvin alustava ja hauraaseenempiriaan perustuva. Lisätutkimuksia tarvitaanelämänurasopimuksen soveltamisen käytännöistä.Jatkossa olisi myös tehtävä kansainvälisiävertailuja esimerkiksi EU:n eri jäsenmaissa mallinsoveltuvuudesta erilaisille maaseutualueille. Elinkeino-ja kehittäjäjoukkueen valmentamiseen liittyvätkäytännöt edellyttävät runsaasti lisäkehittelyjä.Yksilöperustaisuus on maaseudun kehittämisennäkökulmasta kuitenkin lupaava rajapintaviitekehys,koska se houkuttaa erilaisiin käytännön kokeiluihinja niiden perusteella tehtävään teoreettiseenja soveltavaan tutkimukseen. Näihin kokeiluihinvoivat osallistua sekä suomalaiset että kansainvälisetkehittäjä- ja tutkijayhteisöt.LÄHTEETBlakely, Edward 1989. Planning Local Economic Development. Theoryand Practice. Volume 168. Sage Library of Social Research.Sage Publications, Lontoo.Hautamäki, Lauri 2000. Maaseudun menestyjät. Kunnallisalan kehittämissäätiöntutkimusjulkaisut numero 23. Helsinki.Häyrynen, Yrjö-Paavo 1988. Elämänura ja ammatinvalinta. Teoksessa:Niemelä, Pauli & Jan-Erik Ruth (toim). Ihmisen elämänkaari.Otava, Helsinki. 111–126.Kasanen, Eero, Kari Lukka, & Arto Siitonen 1992. Konstruktiivinentutkimusote liiketaloustieteessä. Liiketaloudellinen aikakauskirja41(3): 301–329.Katajamäki, Hannu & Rauno Kaikkonen 1991. Maaseudun kolmastie. Helsingin yliopisto. Maaseudun tutkimus- ja koulutuskeskus.Sarja A:1.Koivula, Antti & Veikko Teikari 1996. Pyramidi murenee – näkökulmatietotyön prosessijohtamiseen. Tuottavuudella tulevaisuuteen-ohjelma. Hakapaino, Helsinki.Laasasenaho, Martti 2010. Ohjelmakeskeisestä kehittämispolitiikastayksilökeskeiseen kehittämispolitiikkaan harvaan asutullamaaseudulla: elämänurasopimus kunnan ja kehittäjäyksilönvälillä. Saatavissa: http://lib.tkk.fi/Diss/2010/isbn9789526030098.pdf. [Viitattu 8.11.2010].Leinamo, Kari & Hannu Katajamäki 2007. Maaseudun yrittäjyydenmahdollisuuksien tunnistaminen. Levón-instituutin tutkimuksia125. Vaasan yliopisto.Marsden, Terry 2003. The Condition of Rural Sustainability. Royalvan Gorcum, Assen.Marsden, Terry, Erland Eklund & Alex Franklin 2004. Rural Mobilizationas Rural Development: Exploring the Impacts of New Regionalismin Wales and Finland. International Planning Studies9(2-3): 79–100.Niemelä, Pauli & Jan-Erik Ruth 1988. Ihmisen elämänkaari. Otava,Helsinki.Niittykangas, Hannu, Mika Silander & Hannu Tervo 1999. Alue- ja rakennepolitiikka– yrittäjyydellä ja omatoimisuudella eteenpäin? Teoksessa:Niittykangas, Hannu (toim.). Yrittäjyys ja maaseutu. Kuopionyliopiston selvityksiä E. Yhteiskuntatieteet 9. Kuopio. 138–145OECD 2006. The New Rural Paradigm: Policies and Governance. Kesäkuu2006.Paunikallio, Merja 1997. Kuka jää maaseudulle? Maaseudun nuortennäkemyksiä maaseudusta asuin-, työ- ja elinympäristönä.Helsingin yliopiston Maaseudun tutkimus- ja koulutuskeskus.Sarja B:17, Seinäjoki.Ponnikas, Jouni, Timo Tiainen, Johanna Hätälä & Jarmo Rusanen2010. Suomi ja alueet. Kunnallisalan kehittämissäätiön tutkimusjulkaisutnumero 60. Helsinki.Porter, Michael 1990. The Competitive Advantage of Nations. TheMacmillan Press, New York.Ollila, Jorma 2007. Jatkuva muutos. Esitelmä ELKOM 07 ECT Forumseminaarissa,5.9.2007. Saatavissa: http://www.eis.fi/ect/ect2007/ECT07_Plenary/ECT07_Ollila.pdf. [Viitattu 8.11.2010].Senge, Peter 1997. The Fifth Discipline. The Art and Practice of theLearning Organisation. Century Business, Lontoo.Snow, Richard, Lyn Corno & Douglas Jackson 1994. Individual Differeencesin Affevtive and Conative Functions. Teoksessa: Berliner,David & Robert Calfee (toim.). Handbook of EducationalPsychology. Simon & Schuster Macmillan, New York.Terluin, Ida 2003. Differences in Economic Development in RuralRegions of Advanced Countries: An Overview and Critical Analysisof Theories. Volume 19, 327–344.Valtioneuvosto 2009. Maaseutu ja hyvinvoiva Suomi. Valtioneuvostonmaaseutupoliittinen selonteko eduskunnalle.Vilkko, Anni 2001. Elämänkulku ja elämänkulkukerronta. Teoksessa:Heikkinen, Eino & Jouni Tuomi. Suomalainen elämänkulku.Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki. 74–85.Voutilainen, Olli, HilkkaVihinen & Olli Wuori 2009. Maatalous, maaseutuja tukien kohdentuminen. Maa- ja elintarviketaloudentutkimuskeskus, MTT. Kasvututkimuksia 7.60 MAASEUDUN UUSI AIKA 3 | 2010 MAASEUDUN UUSI AIKA 3 | 201061

puheenvuorotKai Tolonen, Oulun yliopisto, arkkitehtuurin osastoEuron tontit maapolitiikan välineenäja osana kuntasuunnitteluaRantsilan kunta ryhtyi vuonna 2002 tarjoamaantontteja kuntaan rakentaville yhdelläeurolla. Kunnan tavoitteena oli katkaistatällä tavoin pitkään jatkunut väkiluvunlasku. Seuraavana vuonna Siikalatvanseutukunnan muut kunnat Kestilä, Piippola,Pulkkila ja Pyhäntä aloittivat vastaavan kampanjan.Tämä ei kuitenkaan käynnistänyt muuttoaaltoamuissa kunnissa. Myöhemmin Pyhännänkunta valitsi toisenlaisen politiikan. Se aloitti asemakaavanlaajentamisen kauniille Pyhännänjärvenranta-alueille Kirkkoniemeen ja edelleen Kirjavaniemeen,koska vanhalle kaava-alueelle taiennestään kaavoitetuille omakotialueille ei tuntunutolevan tulijoita edes ilmaiseksi.Kuntalehden vuonna 2003 tekemän selvityksenmukaan yli 86 kuntaa tarjosi erilaisia etuja,euron tonttikampanja mukaan lukien, uusillekuntalaisille (Mönttinen 2004). Tämän jälkeenerillisten kampanjoiden vaikutuksia ei ole juuritutkittu.Tällä kirjoituksella halutaan tuoda kuntasuunnittelunlähtökohdista esille maapolitiikan vaikutuksiatyhjentyvällä maaseudulla. Kirjoitus pohjautuuvuosina 2006–2010 tehtyyn tutkimukseen,jonka kohteena olivat Oulun kaupunginkehyskunnat Rantsila ja Pyhäntä. Rantsila yhdistyiKestilän, Piippolan ja Pulkkilan kanssa Siikalatvankunnaksi vuonna 2008. Puutuote- ja taloteollisuudenvarassa omillaan toimeen tuleva viidesSiikalatvan kunta, Pyhäntä jättäytyikuntaliitoksen ulkopuolelle. Vuonna 2005 Oulunkaupungin ja sen ympäröivän kehyskuntien suhteellinenväestönkasvu oli Euroopan toiseksi suurintaEspanjan Sevillan jälkeen. Tämä nosti kaavoitettujenomakotitonttien hinnan korkealle.Oulun kaupungin tarjoamia tontteja ei riittänytkaikille, minkä vuoksi ihmiset kiinnostuivat etsimäänhalpoja tontteja myös kaupungin rajojenulkopuolelta.Tarkastelua varten tutkittiin Siikalatvan kunnanvuosina 2002–2010 myönnettyjen rakennuslupienseurantatiedot. Lisäksi haastateltiin kuntienkaavoituksen kannalta keskeisiä virkamiehiä,kuten rakennustarkastajia, teknisiä johtajia, kunnanjohtajiaja kunnanvaltuustojen vai -hallitustenpuheenjohtajia. Keskeinen tutkimusmenetelmäoli verrata kuntien keskeisiltä virkamiehiltä syvähaastattelemallasaatuja tietoja rakennusvalvontaohjelmastasaatuihin tietoihin.Rakennusvalvontaohjelma on paikkatieto-ohjelma,josta voidaan esittää Map-infon karttapohjallakeskeiset rakennuslupatiedot. Ohjelma onkäytössä lähes 85 prosentissa maaseudun kunnista.Rakennushankkeiden keskeinen tieto on saatavissamyös tilastokeskukselta, mutta tämä aineistoei sisällä tietoa tonteista, joihin on kohdistunut erilaisiakampanjoita. Aineisto ei myöskään sisällähelposti saatavissa olevaa tietoa esimerkiksi maahanmuuttajista,nettomuuttajista, muutosta kunnansisällä, mahdollisesta talon rakentamisestamyyntiin, erilaisista luonnollisista rakentamiseenvaikuttaneista tekijöistä, kuten kuolemasta, avioerostatai työttömyydestä. Nämä tiedot saatiin toimintaympäristönsähyvin tuntevilta rakennustarkastajilta.Haastatteluissa selvisivät nopeasti myöstonttikampanjoinnin todelliset vaikutukset kaavaalueentäyttöasteeseen, kun saatuja tietoja verrattiinasemakaavan toteutuneisuuteen ennen kampanjoinninaloittamista.Tutkimuslähteinä käytettiin myös kuntien toimielintenpöytäkirjoja ja tilinpäätöstietoja. Lisäksitutkimusaineistona käytettiin Rantsilan kunnankuntaan muuttaneille henkilöille osoittaman lomakekyselynvastauksia vuosilta 2002–2005.Rantsilan Euron tontti -kampanjaRantsilan kunta teki vuonna 2002 päätöksen myydäjoka vuosi eurolla 10–15 omakotitonttia. Kuntaantoi lisäksi rakentajille sähkö-, vesi ja viemäriliittymätilmaiseksi. Haja-asutusalueilla liittymienasemesta rakentaja sai kunnalta niin sanotun jätevesipaketin,joka vastasi keskimääräistä liittymienhintaa kaava-alueilla kunnan keskustaajamassa. Jätevesipakettiintuli kuulua pienpuhdistamon taimaahanimeytyskentän osia. Lisäksi kunta lupasimyydä haja-asutusalueille rakentaville enintään 10hehtaaria metsää markkinahintaan, kun rakennuson valmis. Kunta maksoi myös myynti- ja lohkomiskulut(Rantsilan kunnanvaltuuston pöytäkirja17.10. 2002, 78 §).Euron tontti -kampanjan alkaessa Rantsilankunnan väkiluku oli 2108 henkilöä. Laskua edellisvuodestaoli 120 henkilöä. Tonttikampanjan ollessaaktiivisimmillaan 2003–2006 väkiluku laski68 henkilöllä. Vuonna 2007 väkiluku kasvoi 10hengellä. Kampanjan loppuessa 2008 ja Rantsilanliittyessä perustettuun Siikalatvan kuntaan väkilukuputosi jälleen vuodessa lähes 50 henkilöllä 2001asukkaaseen. (Rantsilan kunta 2008).Vuosina 2002–2008 haettiin Siikalatvaan liittyneissäkunnissa Kestilässä viisi, Piippolassa 22,Pulkkilassa 17 ja Rantsilassa 100 omakotitalon rakennuslupaa.(Siikalatvan kunta 2010). Rantsilassakunnan piti onnistuneen kampanjan vuoksi laajentaaja uudistaa yleis- ja asemakaavoja. Uusi Kirkonkylänyleiskaava tuli maksamaan 15 000 euroa.Asemakaavan laajentaminen kunnan kirkonkylänpohjoisosaan maksoi saman verran. Uudet kokoojatietuusille alueille maksoivat 350 000 euroa jaEuron tontti -kampanjaan kuuluneet sähkö-, vesijajätevesiliittymät järjestelmineen maksoivat kaikkiaan150 000 euroa.Vuonna 2002 Rantsilan kirkonkylän Hiukalankankaankaava-alueella oli 14 rakennettua omakotitaloa.Vapaita tontteja oli asemakaava-alueella 17kappaletta. Ensimmäisenä vuonna kunta sai kampanjanavulla kaksi kunnan ulkopuolelta muuttanuttaperhettä, jotka rakensivat talon Hiukalankankaalle.Vuonna 2003 kunta myi yhdeksän tonttia,2004 kaksi sekä vuosina 2004 ja 2005 neljätonttia lisää. Vuonna 2004 Rantsilan kunnan kaava-alueillaoli jäljellä vain viisi kunnan omistamaarakentamatonta tonttia. Tonttien hupeneminenjohti kunnan asemakaavan uudistamiseen, mikätuli maksamaan kunnalle Hiukalankankaan osaltakatuineen ja tonttien sähkö-, vesi- ja viemäriliittymineennoin satatuhatta euroa.Nettomuuton edut maaseudullaEuron tontti -kampanjaa on perusteltu nettomuutontuomilla eduilla, koska Suomen valtion valtionosuusjärjestelmäosallistuu kunnallisten palveluidenrahoitukseen kuntien peruspalvelujen valtionosuusjärjestelmänkautta. Valtionosuusmääräytyy asukasluvun perusteella: jokainen kuntaanmuuttava asukas tuo kuntaan valtionosuuksina1 500–3 000 euroa asukasta kohti ja työelämässäolevat asukkaat ja eläkeläiset maksavat kunnallisveroja.Vuosina 1997–2009 Siikalatvan kunnissa laskennallisetvaltionosuudet tasausten jälkeen oli1579–2938 euroa per asukas (Suomen Kuntaliitto/Kuntatalous 2. 4. 2009). Perhe voi siten tuoda kuntaanjopa 20 000 –25 000 euroa vuodessa. Kunta-62 MAASEUDUN UUSI AIKA 3 | 2010 MAASEUDUN UUSI AIKA 3 | 201063

puheenvuorotlaiset käyttävät lisäksi nettotuloistaan valtaosankotikunnassa, minkä puolestaan toivotaan parantavanyksityisiä palveluja.Sosiaali- ja terveyspalvelujen kulut muodostavatyli 60 prosenttia kuntien menoista. Syrjäseutujenkunnissa, missä väestö ikääntyy, nämä ovat kuntienkeskeisimpiä menoja. Siksi maaseutualueet tarvitsevaterityisesti lisää nuoria, työikäisiä ja perheitä ylläpitämäänkunnan väestön ikärakenteen tasapainoa.Toisaalta työssäkäyvät tarvitsevat lapsilleen päivähoitopalveluja.Päiväkotipalvelujen tuottaminenmaksaa lasta kohti esimerkiksi Oulussa on noin1 100 euroa kuukaudessa (Oulun kaupungin päivähoito2010). Koulut sen sijaan oppilaineen tuovatvaltionosuusjärjestelmän avulla lisätuloa, mikälikoulussa vain on tilaa. Tätä argumenttia käytettiinperusteluna muun muassa Rantsilan Eurontontti -kampanjalle.Nykyiset julkiset palvelut ovat väestöltään pienenevissäkunnissa mitoitettu usein todellista tarvettasuuremmiksi. Uudet oppilaat eivät lisää koulujenkustannuksia, koska opetusryhmät ovat jopieniä kaupunkien suurten koulujen luokkakokoihinverrattuna. Usein syrjäseutujen taksipalvelujakäyttää koulukuljetuksiin yksi tai kaksi oppilasta.Muutaman oppilaan muutto sivukylälle ei sitenvälttämättä lisää koulukuljetuskustannuksia. Josmuut palvelut, kuten liikunta- ja virkistyspalvelutovat kunnossa, on vain myönteistä, jos olemassaoleville palveluille tulee lisää käyttäjiä.Rantsilassa kulut oppilasta kohti olivat vuonna2006 vain noin 500 euroa vuodessa (Rantsilankunnanvaltuuston pöytäkirja 2002). Valtion tukioli noin 5000 –6000 euroa vuodessa 6 –15 -vuotiastaasukasta kohti (Opetus- ja kulttuuritoimen rahoitus…2010). Valtionosuusjärjestelmän keskeinenperiaate on korostaa kuntien ja muiden opetus-ja kulttuuritoimen palveluja tarjoavienyhteisöjen itsenäistä päätöksentekoa. Rahoitusta eiole korvamerkitty, vaan valtionosuuden saaja päättääitse rahoituksen käytöstä. Siksi lapsiperheitäkannattaa tavoitella.”Tyyppirakentajat”Vuosina 2002–2008 Kestilään ei rakentanut yksikäänkunnan rajojen ulkopuolelta muuttanut perhe.Piippolaan nettomuuttajat rakensivat kaksi jaPulkkilaan neljä uutta omakotitaloa, kunnan sisäisetmuuttajat rakensivat Piippolaan yhdeksän jaPulkkilaan 11 uutta taloa. Lähimpänä Oulua sijaitsevaanRantsilan kuntaan nettomuuttajat rakensivat12 ja sisäiset muuttajat 29 omakotitaloa. Valtaosatästä oli Euron tontti -kampanjan seurausta.(Rakennusvalvontatiedot 2010.)Vain Rantsilan kampanjaa voidaan pitää tilastojenmukaan onnistuneena ja kampanjoinnin ansiostamuuttotase muuttui Rantsilassa tasapainoiseksi.Muuttajaperheet olivat pääasiassa nuorialapsiperheitä (Lehmikangas 2005). Euron tontti-kampanjaan tarttuneista rakentajista 85 prosenttiaoli kunnan entisiä asukkaita. Aikuisväestöstätyössäkäyviä oli 85 prosenttia ja eläkeläisiä viisiprosenttia.Vuosien 2002–2008 välillä vain kolme tonttiamyytiin ammattirakentajille, jotka rakensivat talonmyyntiin ja vain kolme rakennettua taloa vaihtoiomistajaa. Sen sijaan, lähes puolet kunnan kaavaalueiltatontin ostaneista eli 28 kappaletta joko peruikaupan tai ei vieläkään ole rakentanut tontilleen.Näistä kahdeksan on ulkomaalaistaustaisia jalähes kaikki muut ulkopaikkakuntalaisia. Suurimmallaosalla Rantsilaan rakentaneista ja nettomuuttajistaon jonkinlainen side Rantsilaan tai senlähiympäristöön.Myönnettyjen rakennuslupien paikkatieto herättääkysymyksen, jakautuvatko Siikalatvan eriosat voittajiin ja häviäjiin. Onko maaseudun tyhjentyminenväistämätön tapahtuma ja tonttikampanjatovat vain saattohoitoa? Kampanjan perusteellanäyttää siltä, että ihmiset jäävät mielelläänkotiseudulleen, mikäli heillä on siihen mahdollisuus.Rantsilan kokemusten mukaan Euron tontti-kampanjalla näyttääkin olevan eniten vaikutustajuuri muuttopäätökseen jäädä asumaan syrjäseudulletai sivukylälle. Kunnille kampanja tarjoaakeinon estää muuttotappioita.Rantsilan uudet kuntalaiset ja Euron tontin ostajatperustelivat päätöstään Rantsilan kunnanjohtajanAimo Lehmikankaan tekemän kyselyn mukaanomakotitonttien korkealla hinnalla Oulussa.Oulun kaupungin tonttien hinta vaihteli 30 000–70 000 euron välillä ja yksityisten tarjoamien kaavoitettujentonttien hinta 50 000 –200 000 euronvälillä. Oulujoen joenvarsitontit olivat kalleimpia.Kaupungin vuokratontteja ei riittänyt myöskäänkaikille halukkaille. Toisaalta pisteytysjärjestelmäsuosi tiettyjä tontin hakijoita. Rantsilassa saman saikuitenkin yhdellä eurolla.Aimo Lehmikankaan mukaan ennen muuttopäätöstämuuttajat kysyivät päiväkoti-, koulu- jaterveyspalveluista, joiden laatua he kyselyn mukaanmyös arvostivat Rantsilassa eniten. Kyselynperusteella tärkeiksi arvoiksi koettiin alhainen asukastiheys,maaseutumaisema ja turvallisuus. Noin60 kilometrin etäisyyttä Ouluun uudet asukkaatpitivät sopivana (Lehmikangas 2005).Rantsila sijaitsee 60 kilometrin ja 45 minuutinajomatkan päässä Oulusta. Muut Siikalatvan kunnatsijaitsevat kauempana. Rantsila näyttää sijaitsevanjuuri pendelöintietäisyyden rajalla verrattaessaEuron-tonttikampanjan menestymistä muissa Siikalatvankunnissa..Yleisin rakennettu talomalli oli Rantsilan (2008alusta Siikalatvan kunnan) rakennustarkastajanKeijo Vähän mukaan yksinkertainen, leveärunkoinen,yksikerroksinen tyyppitalo avaimet käteen-periaatteella valmiiksi rakennettuna. Suosituksiosoittautuivat ruotsalainen Älvsbyhus ja sen suomalaisetvastaavan kokoluokan tyyppitalot, joidenhinnat ovat hieman yli 100 000 euroa. Syykin olihyvin ilmeinen. Rantsilan kunnassa sijaitsevan paikallisosuuspankinjohtajan Ismo Välijärven mukaanrakentajille myönnettiin enintään 100 000euron laina, jonka vakuutena oli rakennettu talo.Priimatontit vaihtoehtonaToinen vaihtoehto Euron tontti -kampanjalle laskevanväestökehityksen kunnissa on tarjota tonttejakuntien parhailta paikoilta. Pyhännän kunnallaon tavoitteena kattaa uusien mahdollisten asukkaidentuomat menot jopa 200 000 euron tuotoilla.Nämä tuotot laskettiin syntyviksi tonttien myynnistä.Uusien kaavoitettujen rantatonttien hinnatvaihtelivat 10 000 –20 000 euron välillä. Silti myösPyhännän kunnalla oli tarjottavana euron tonttejaniin sanotuilta vanhoilta kaava-alueilta.Ensiluokkaisten tonttien tärkein houkuttelevuustekijäei ollut alhainen hinta, vaan sijainti.Tärkein tavoite on houkutella maaseudulle korkeastikoulutettuja ihmisiä strategisesti tärkeistäammateista. Esimerkiksi opettajat, lääkärit voivatolla tällaisia haluttuja nettomuuttajia. Asumisenlaatutekijät, kuten omakotiasuminen järven rannallakuntakeskuksessa, voivat olla ratkaisevia tekijöitäasuinpaikkaa valittaessa.Syrjäseutujen kuntien maa- ja kaavoituspolitiikanon pelätty pilaavaan viimeiset vapaat rantaalueet.Nettomuutto ja väestön liian suuri lisääntymineneivät ole uhka väestön tasapainon ja väkiluvunsäilymisen kanssa tasapainoilevissa kunnissa.Ruuhka–Suomi ja muu Suomi ovat tässä suhteessahyvin eri asemassa. Voidaankin sanoa, että ränsistyvätmaatilat ovat suurempi uhka maisemakuvallekuin harvat nettomuuttajat. Rantsilan kunnan tekemänkyselytutkimuksen mukaan pendelöijätmuuttavat mielellään Pyhännän kaltaisiin kuntiin,jos asumisen laatua hyvän tontin, sijainnin ja kauniinmaiseman muodossa on tarjolla. Myös poismuuttoamiettivät nuoret perheet jäävät mielelläänkotiseudulleen, jos heillä tarjotaan laadukastamahdollisuutta kotiseudulta.Rantsilassa 48 prosenttia omakotirakentajistarakensi haja-asutusalueelle voimakkaasta tonttikampanjastahuolimatta. Pulkkilassa vastaavasti65 %, Piippolassa 85 % ja Kestilässä 100 % rakensiasemakaava-alueen ulkopuolelle. Valtaosa rakentajistarakensi käytännössä omistamalleen maalle.Maaseutukuntien kirkonkylien asuinalueet ovatyleensä heikosti toteutuneita. Kaavoitettujenasuinalueiden talot ovat harvassa ja infrastruktuurion vajaakäytössä, koska maaseudun ihmiset haluavatasua väljästi ja mielellään taajamien ulkopuolella,jos tähän on mahdollisuus. Tämä nostaa esiinkysymyksen, onko ylipäätään järkevää pitää kuntientonttitarjonnassa tontteja, jotka eivät kiinnostaalueen asukkaita.YhteenvetoEdellä esitetyn perusteella voidaan olettaa, että Eurontontti -politiikan ansiosta syrjäseuduille saadaanja sinne jää aktiivisia työelämässä toimiviaihmisiä. Euron tontti -politiikka voi myös olla uhkamaaseudun rakennusperinnölle, jos vanhan kunnostamistaei tueta erilaisten kampanjoiden muodossasamaan tapaan kuin uuden rakentamista.64 MAASEUDUN UUSI AIKA 3 | 2010 MAASEUDUN UUSI AIKA 3 | 201065

puheenvuorotpuheenvuorotEsimerkiksi Rantsilassa ns. viemäripaketin saivathaja-asutusalueella vain uudet rakentajat. Vanhanmaalaistalon kunnostajalle sitä myönnetty, vaikkatämä olisi ollut hyvin perusteltua.Euron tontti -kampanjan tärkein tavoite on saadakuntien kaava-alueiden infrastruktuuri, kutenviemärit ja vesijohdot, täysimittaiseen käyttöön.Mikäli Euron kampanjat eivät tuota tulosta, onsyytä miettiä kunnan maa- ja kaavoituspolitiikkaauudelleen, uudistaa olemassa olevia kaavoja lisäämälläasuinalueiden viihtyisyyttä, väljyyttä ja maaseutumaistaluonnetta. Maaseudulla voi kokeillamyös priima-alueiden kaavoitusta, vaikka tämä onvastoin pääkaupunkikeskeistä maankäytön suunnitteluideologiaa.Muutama järvenrantatontti tuskinpilaa viimeisiä järviämme, koska kovin harvatovat todellisuudessa valmiita muuttamaan syrjäseuduille.Ruotsissa toteutettiin vastaavia Kruunun tontti-kampanjoita jo 30 vuotta sitten. Kansainvälisenoikeuden ja Euroopan lainsäädännön kannalta keskeinenkysymys on, kohtelevatko erilaiset kampanjatkaikkia maanomistajia tasapuolisesti? EtenkinRuotsissa keskusteltiin Euron tontti -kampanjoidenvaikutuksista yksityisten maanomistajienomistaman maan arvoon. Meillä Suomessa maapolitiikanohjaus- ja kaavoitusmonopoli eli oikeuslaatia oikeusvaikutteisia toteuttamiskaavoja, on delegoitukunnille, minkä tulisi taata tasapuolisuus.Asia vaatii kuitenkin selkeästi lisää tutkimusta jakattavampaa otosta erilaisia tonttikampanjoideneduista ja haitoista.LähteetRantsilan kunnanvaltuuston pöytäkirja 17.10.2002, 78 §.Lehmikangas, Aimo 2005. Kysely muuttajilleMönttinen, Matti 2004. Ainakin 86 kuntaa tarjoaa extraa asukkailleen.Kuntalehti 12(5).Opetus- ja kulttuuritoimen rahoitus, Yksikköhintojen ja rahoituksenmääräytyminen vuonna 2010. Oppaat ja käsikirjat 2010:9.Opetushallitus.Oulun kaupungin päivähoito. Saatavissa: http://www.ouka.fi/sote/paivahoito/paivahoitomaksut.html. [Viitattu 20.8.2010].Siikalatvan kunta. Rakennusvalvontatiedot vuosina 2002-2008.[Viitattu 20.8.2010].Suomen Kuntaliitto/Kuntatalous 2.4.2009. Kuntien laskennallisetvaltionosuudet 1997–2009. Saatavissa: http://www.kunnat.net/k_perussivu.asp?path=1;29;347;93748;385;102684.[Viitattu 20.8.2010].Päivi Pylkkänen, Helsingin yliopisto, Ruralia-instituuttiSuomalaista maaseutuosaamistakehitysmaihin?Suomalaisen maaseutupolitiikan uusissalinjauksissa on alettu esittää, että maaseutupolitiikassaon viisi toiminnan tasoa:kylä pienimpänä ja kansainvälinen toimintalaajimpana. Maaseutupolitiikan kansainvälisenyhteistyön tavoitteisiin lasketaan mm. maaseutupolitiikanmuotoutuminen omaksi politiikanalakseeneri maissa. Maaseutupolitiikanyhteistyöryhmä linjaa uutena avauksenaan myös,että maaseutu- ja kehityspolitiikan vuorovaikutteisuuttalisätään. Näiden politiikkalohkojen välillänähdään yhtymäkohtia paikallisessa kehittämisessä,kansalaistoiminnassa sekä maaseudun jakaupungin vuorovaikutuksessa. (Maaseutupolitiikanyhteistyöryhmä 2010a: 10, 26; Valtioneuvostonmaaseutupoliittinen selonteko eduskunnalle2009: 37.)Ministeri Paula Lehtomäki nosti kehitysministerikautenaanesille kysymyksen suomalaisen lisäarvonlöytämisestä kehitysyhteistyöhön sen erisektoreilla. Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmävastasi haasteeseen käynnistämällä kansainvälisenLeader- menetelmän levittämishankkeen. Hankejohti englanninkielisen julkaisun A Leader DisseminationGuide Book syntymiseen (Wade & Rinne2008) ja Leaderin pilotointiin Gilen distriktineli piirikunnan alueella Mosambikissa. Parhaillaanmaaseutupolitiikan yhteistyöryhmä valmisteleekansainvälisten asioiden teemaryhmässä toimintastrategiaa,joka tähtää aikaisempaa suunnitelmallisempaankansainväliseen yhteystyöhön(Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä 2010b).Olinkuluneena kesänä mukana ulkoministeriön rahoittamallamatkalla Mosambikin maaseutukohteissa.Minun toivottiin matkalla pohtivan, mitensuomalaista maaseutukehityksen osaamista voitaisiinhyödyntää Mosambikin hallituksen maataloudensektoriohjelman tukemisessa ja kentiesyleisemminkin käytännön kehitysyhteistyössä jakehityspolitiikassa.Esittelen kirjoituksessani lyhyesti Suomen kehitysyhteistyönmuotoja Mosambikissa ja tarkastelenmaassa menossa olevia maaseutukehityksen ohjelmiaesimerkkinä toimintaympäristöstä, jossa monetkehitysmaille tyypilliset ongelmat todellistuvat.Ensi katsomalta näyttää itsestään selvältä, etteivätsuomalaisen maaseutupolitiikan tai -tutkimukseninstituutiot edusta siirtovalmista tietovarantoa taitoimintamalleja kehitysmaiden olosuhteisiin. Toisaaltaon mahdollista löytää myös aloja, joihin suomalaisillamaaseutuosaajilla voisi hyvinkin ollaosansa annettavana. Haasteita ja sudenkuoppia onkuitenkin paljon, eikä meillä menestyksekkäidenkääntoimintamallien lisäarvosta muissa maissa oleolemassa takeita. Hahmotan maaseutukehityksenosaamisen tässä yhteydessä erityisesti Suomen kansallisenmaaseutupolitiikan ja siihen tiiviisti kietoutuvaneurooppalaisen maaseudun kehittämispolitii-66 MAASEUDUN UUSI AIKA 3 | 2010 MAASEUDUN UUSI AIKA 3 | 201067

puheenvuorotkan näkökulmasta. Lasken siihen kuuluviksi niintoimintapolitiikat, käytännön maaseudun kehittämisenkuin suomalaisen maaseutututkimuksen.Maaseutupolitiikan ydininstituutioita ovat maaseutupolitiikanyhteistyöryhmä (YTR) eri ohjelmineenja toimintamuotoineen sekä EU-osarahoitteinenmaaseutupoliittinen ohjelma- ja hanketyö. Maaseutututkimuson tunnetusti rakentunut useissa instituutioissa.Tänä päivänä sen selkärankana voitaneenpitää maaseutuprofessuurien verkostoa ja monitieteistäRural Studies –maisteriopetusta. Näistä erielementeistä koostuvalla suomalaisella maaseutukehityksentoimijakunnalla ei ole joitakin harvojapoikkeuksia lukuun ottamatta ollut juuri lainkaanyhteyksiä kehitysyhteistyöhön tai kehityspolitiikkaan.Maaseutututkimuksen kiinnostus kehitysmaidenmaaseutukysymyksiin on ollut yhtä lailla vähäistä,mikä on näkynyt muun muassa tämän lehdenartikkeleissa. Yhtään kehitysmaakysymyksiinpureutuvaa artikkelia ei ole toistaiseksi julkaistu javiittauksia Euroopan ulkopuolisiin maihin saa etsimälläetsiä.Kehitysyhteistyön muodotMosambikissaTutustuin Mosambikin maaseutukehitykseen suomalaisryhmässä,osana YK:n maailman elintarvikeohjelman(WFP:n) järjestämää avunantajien yhteistäkenttämatkaa kesällä 2010. Matkaan sisältyitapaamisia maassa olevien kehitysrahoittajien jaministeriöiden edustajien kanssa. Lisäksi sain kurkistaaMosambikin maaseudulle kenttäosuudella:vierailla riisinviljelyksillä ja tuottajaosuuskunnassa,HIV/AIDS- ja tuberkuloosipotilaiden hoitoonkeskittyneessä sairaalassa, Ndindizan piirikunnanhallinnossa ja kylissä matkan varrella. Tämän matkanohella näkemykseni kehitysmaiden olosuhteistaperustuu aikaisempiin kokemuksiini ja arviointimatkoihinikahdeksassa Saharan eteläpuoleisessamaassa.Mosambik kuuluu maailman köyhimpiin maihin.Sen runsaasta 20 miljoonasta asukkaasta noinpuolet elää köyhyysrajan alapuolella. Lähes kolmekertaa Suomen kokoinen maa on laajoilta alueiltaanharvaan asuttua ja noin puolet maasta on metsää.Väestöstä enemmistö, noin 75 prosenttia, eläämaaseudulla pääosin omavaraistaloudessa. Tilatovat yleensä perhekunnittaisia ja pieniä: 99 prosenttiaon kooltaan alle viisi hehtaaria ja näistä ylipuolet on alle puolen hehtaarin kokoisia. Tiloillaviljellään lähinnä maissia ja kassavaa. Suuria kaupallisiaplantaaseja on vain vähän. Laaja luku- jakirjoitustaidottomuus nakertaa kansalaisten osallistumismahdollisuuksiayhteiskunnan toimintoihin:vain runsas 40 prosenttia väestöstä on lukutaitoisia.Aikuisväestöstä arviolta 16 prosenttia onHIV-positiivisia.Maaseudun elinoloja ja elinkeinokehitystä kurjistaainfrastruktuurin puute tai sen huono kuntoja keskeisten palvelujen, kuten terveys-, koulu- jarahoituspalveluiden heikko saavutettavuus. Mosambikkuuluu alueisiin, joille ilmastonmuutoksenvaikutukset ovat suurimmat, sillä yli 2500 kilometriäpitkä rantaviiva ja alava maa altistavat maantulville ja ruokakriiseille. Suuret viljelemättömätmaa-alueet avaavat mahdollisuuksia maataloustuotannonlaajentamiseen, mutta samalla sen kanssakilpailevat muut maankäyttömuodot, erityisestikaivos-, metsä- ja bioenergiateollisuus sekä turismi.Myös ulkomaalaiset sijoittajat ovat tulossa voimakkaastimarkkinoille.Mosambik on yksi Suomen kahdenvälisen kehitysyhteistyönkahdeksasta pitkäaikaisesta yhteistyömaasta.Kehitysyhteistyön suunnittelu alkoi joennen maan itsenäistymistä. Mosambikin maatalousohjelmakäynnistyi vuonna 1977 kahdenvälisenäja muuttui seuraavan vuoden alusta yhteispohjoismaiseksi.Tätä nykyä Suomi kanavoi maahansekä niin sanottua budjettitukea ettähanketukea. Lisäksi Suomi toimii pienessä määrinkansalaisjärjestöhankkeiden kautta ja on mukanamonenkeskisten toimijoiden, kuten EU:n ja YK:nerityisjärjestöjen rahoittajana.Hanketuki on perinteinen kehitysyhteistyönmuoto, jossa hankkeen toteutus on avunantajankontrollissa. Keskeisen roolin toteutuksessa saa tavanomaisestitarjouskilpailun kautta hankittu kehitysyhteistyöhönerikoistunut konsulttitoimisto.Myös budjettituessa avunantajat osallistuvat tuenohjaamiseen ja seurantaan, mutta apu kanavoidaansuoraan kohdemaalle, jonka hallitus suuntaa tuenkäyttöä erilaisten ohjelmiensa kautta. Budjettituenkautta pyritään luomaan kestävää institutionaalistaympäristöä maan taloudelliselle ja sosiaaliselle kehitykselleja parantamaan kehitysapuvarojen ennustettavuuttaja hallinnointia. Budjettituella pyritäänedistämään hallituksen sisällä käytävää keskusteluapoliittisista linjauksista. Ohjelmapohjainen budjettitukion merkittävä periaatteellinen siirtymä kehitysyhteistyönvastuunjaossa (ks. OECD 2010). Kehitysyhteistyötäon pitkään kritisoitu juuri tavasta,jossa vaihtuvia intressejä palvelevat ulkoiset hankkeetkertovat, mikä kullekin maalle on parasta. Budjettituessatuensaajamaan hallitus on avaintoimija.Ongelmalliseksi budjettituki tulee, jos hallituson korruptoitunut tai välinpitämätön siitä, missämäärin varat onnistuvat köyhyyden vähentämisessä.Mosambikin kohdalla budjettituen yleisten kriteerienkatsotaan täyttyvän riittävässä määrin. Sektoribudjettituessatuki ohjautuu valtion budjettiin,mutta on jo etukäteen tietylle hallinnonalalle korvamerkittyä.Suomi on rahoittanut viime vuodetmaatalouden sektoribudjettituella Mosambikinhallituksen PROAGRI II puiteohjelmaa, joka onkäsittänyt tuotantokysymysten lisäksi toimenpiteitäjulkisen taloushallinnon parantamiseen ja korruptionvähentämiseen.MaaseutusektorinkehittämispolitiikatMosambikin maaseutusektorilla on meneillään taikehitteillä yhtä aikaa useita ohjelma- ja strategiaprosesseja,jotka painottuvat muun muassa koulutukseen,terveydenhuoltoon, maatalouteen- jamaaseutukehitykseen, perusinfrastruktuuriin jahyvään hallintoon tai maatalouteen ja ruokaturvaanmoninäkökulmaisesti ja nostavat esiin tuottajayhteistyönja rahoituskysymykset. Tuotantopanostenvastikkeettomaan jakeluun suhtaudutaankriittisesti.Mosambikilla on myös muutama vuosi sittenlaadittu maaseutukehityksen strategia (RDS). Senyksi läpileikkaava teema on hajautuspolitiikka (desentralisaatio),jonka keskeisimpänä tasona pidetäänpiirikuntia. Hajautuspolitiikan etulinjassa ontoiminut käytännössä maataloushallinto palkatessaanenenevästi neuvojia piirikuntiin. Hajauttamisenonnistuminen riippuu muun muassa siitä, saavatkoeri sektorit värvättyä pätevää henkilöstöähajautettuihin hallintorakenteisiin ja varmistettuaheidän työskentelyedellytyksensä.Maatalouden ja muiden maaseutukysymystenkehittämisen yhteensovittamista on hankaloittanutmaaseudun kehittämisen siirrot ministeriöstätoiseen. Vuoteen 2005 asti maaseutukehitys kuuluimaatalous- ja maaseutukehitysministeriöön. Tämänjälkeen maaseutukehitys siirrettiin suunnittelu-ja kehitysministeriön alle. Vuoden 2009 vaalienjälkeen maaseudun kehitys (rural development)-kysymykset sijoittuivat puolestaan valtionhallintoministeriönalaisuuteen. Kesällä matkan aikanamaaseudun kehittämisen uudet vastuunjaot ja resursointiolivat vielä epäselviä.Mosambikissa on meneillään yhtä aikaa niinmonia maaseuduilla kohtaavia ohjelmia, että tilannevaikuttaa ainakin ulkopuolisin silmin varsin sekavalta.Tarve eri ohjelmien koordinointiin on suurija se vaatii perusteellista yhteistyötä ministeriöidenvälillä. Koordinoinnin haasteellisuutta lisääkehitysyhteistyössä ominaiseen tapaan se, ettäavunantajamaita ja -organisaatioita on useita ja kaikillaon vastuunsa myös omille hallituksilleen taiorganisaatioilleen. Eri avunantajien pyrkimyksetvaikuttaa osaltaan yhteistyömaan politiikkalinjauksiineivät ole aina ristiriidattomia, vaikka rahoittajakoordinaationkerrotaan 2000-luvulla parantuneen.Sen lisäksi, että noin 15 avunantajamaataosallistuu tällä hetkellä Mosambikin maaseutukehitykseenmaatalouden sektorituen tai yleisen budjettituenkautta, useimmilla perinteisillä yhteistyömaillaon maaseudulla myös erilaisia kahdenvälisiähankkeita. Uusina toimijoina kehitysrahoitukseenovat tulleet mukaan Kiina ja muut nopeasti kehittyvättaloudet sekä yksityiset rahoittajat, joiden toimintojenintressit ovat väkevät, mutta avoimuus jaläpinäkyvyys ainakin Mosambikissa heikkoa.Mosambikissa maataloussektori on hyvin keskeinenja se näkyy kaikessa, mutta maaseutu ei olejäsentävä yläkäsite, vaikkakin se on de facto yhteinennimittäjä suurelle osalle maatalouden tuottavuuteen,ruokaturvaan ja köyhyyden vähentämiseenliittyviä policy -kysymyksiä. Vaikka maassa onmaaseutukehityksen strategia (RDS), maaseutupolitiikankäsite on selvästikin vieras. Maaseutu eimyöskään muodostu hallitusta tai muita toimijaorganisaatiotasellaisenaan yhdistäväksi puhetavaksi,68 MAASEUDUN UUSI AIKA 3 | 2010 MAASEUDUN UUSI AIKA 3 | 201069

puheenvuorotmikä näkyy tavassa jäsentää ja nimetä ohjelmia jastrategioita. Kehittämiskeskustelun vallitseva yläkäsiteon sen sijaan köyhyys. Maaseudulla asuvanväestön elinoloihin ja toimeentuloon liittyvistä kysymyksistäpuhutaan siis muiden politiikkojen jaohjelmien, kuten köyhyydenvähentämisohjelmanosana. Esimerkiksi infrastruktuuri on markkinoillepääsyn tai palveluiden saavutettavuuden kannaltaköyhyyden vähentämisessä – ja samalla maaseutukehityksessä– hyvin keskeinen.Lähimmäs suomalaisen ja eurooppalaisen alueperusteisenmaaseudun kehittämisen ideaa tulleeMosambikin maaseudun kehittämisstrategia (RDS)ja siihen liittyvä hajautuspolitiikka. Piirikuntientoimintoja kehitettäessä kytketään myös erilaisiakumppanuuksia, kuten piirikuntien ns. ConsehosConsultivos –yhteistyöryhmät kehittämistoimiensuunnitteluun ja toteutukseen. Kokonaisuudessaanmaaseudun ja maan eri alueiden kehittämiskysymyksiäjäsennetään Mosambikissa kuitenkin enemmäneri valtionhallinnon sektoreiden kuin alueidenkautta. Maan laajojen maaseutualueiden kriittisteninfrastruktuuritarpeiden kannalta keskitetyt sektoripolitiikateivät vaikuta lainkaan kehitysvaikutuksiltaanehtyneeltä ratkaisulta. Suomalaisen maaseutupolitiikankielellä sektoripolitiikkojen kautta toimivaavaikuttamista maaseutuun kutsuttaisiinlaajaksi maaseutupolitiikaksi.Suomen EU-osarahoitteisen maaseudun ohjelmaperusteisenkehittämisen voi tietyiltä osin rinnastaaMosambikin sektoribudjettitukeen. Analogiaei päde niinkään yksityiskohtiin, onhan EUtukiitsessään tiukasti asetuksin säädeltyä, kuintukimuotojen yhteisiin haasteisiin ja kipupisteisiin.Niin EU:n osallistumisessa Suomen maaseutuohjelmiinkuin avunantajien tuessa Mosambikinbudjettiin, haasteelliseksi tulevat kumppanuuteen,ohjelmatyöhön, varainhoitoon, arviointiin, valvontaanja kokonaisuuden koordinaatioon liittyvätmenettelytavat ja vastuunjaot. Suomessa aihepiiristäpuhutaan paljon byrokratiaongelmana, muttaasian myönteinen puoli on byrokratiaosaaminen jaohjelmarahojen vähäinen tai olematon väärinkäyttö.Budjettituki eroaa perinteisistä kehitysyhteistyönvälineistä avun toimeenpanon ja yhteistyölleasetettujen ehtojen osalta. Suomen maaseutukehityksenosaamista voitaisiin tältä osin hyödyntääinstitutionaalisen kehittämisen kautta. Käytännössätämä voisi tarkoittaa esimerkiksi instituutioidenvälistä henkilövaihtoa tai budjettiyhteistyön toteuttamistapalvelevia toimeksiantotutkimuksia.Suomalaisista kokemuksista ammentavana policykäsitteenälaaja maaseutupolitiikka tuntuu näkökulmanaosuvammalta ja ajankohtaisemmalta kuinsuppea maaseutupolitiikka. Maaseutupolitiikanyhteistyöryhmä painottaa kansainvälistymisstrategiassaankuitenkin ennen muuta uuden paradigmanmukaista, paikallista maaseudun kehittämistä.Ongelma on, että laajaa maaseutupolitiikkaa onvaikea alueellistaa.Suomalaiset kehittäjät käytännönkehityshankkeisiin?Lukuisten vitsausten kiusaamilla kehitysmaidenmaaseuduilla on toteutettu vuosikymmenten saatossaerilaisia käytännön kehittämishankkeita.Puuttumatta kehityshankkeiden historiaan, johonsisältyy niin onnistumisia kuin vaiettuja epäonnistumisia,suuntaan huomioni hanketaitoihin. Vaikkabudjettituki kehitysyhteistyön tukimuotonasiirtää painopistettä pois suomalaisvetoisesta suorastahanketoteutuksesta, ei budjettituen käyttöönottopoissulje muiden kahdenvälisten tukivälineidenkäyttöä. Hanketyö on edelleen suomalaistenkansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyön päämuoto.Suomalaisen maaseudun kehittämisen vahvuuson laaja kokemus ohjelma- ja hanketoiminnasta,sillä yksin EU-osarahoitteisten ohjelmien piirissäon toteutettu pitkälti yli 10 000 maaseutukehitykseenkiinnittyvää hanketta. Hanketoimijakuntammeon laaja ja toimijoilla on mittava kokemusmaaseudun ohjelma- ja projektisyklin hallinnasta:suunnitelmien teosta, toteutuksesta, seurannasta jaraportoinnista. Tämä luo uskottavan perustan hankeyhteistyölle.Suomessa kunnostautuneen käytännön maaseudunkehittäjän suurin vaikeus Mosambikia taimuita kehitysmaita ajatellen lienee oman ajattelunsuhteuttaminen kehitysmaaympäristöön. Afrikassakaukaa varmat näkemykset muuttuvat usein kysymystenmuotoon. On monta tapaa ajatella, mistäylipäätään pitäisi aloittaa. Yhteiskuntajärjestys,palvelut ja instituutiot sekä ne kaikki sosiaalisetPäivi Pylkkänen kysyy,tiedetäänkö Suomessa,miten kehitysmaidenmaaseutua tulisi kehittää.Kuva Pylkkäsenviime kesän matkaltaMosambikista.verkostot, joiden varaan Suomessa voi kehittämistäkoskevan ajattelun ja toiminnan rakentaa, ovatMosambikissa aukkoisia tai ainakin edellyttävätselvittämistä. Vatsa täynnä on vaikea kuvitella, mitäköyhyys tekee ihanteille.Jos maaseudun kehittämistä tarkastelee puhtaastikäytännön hanketasolla, näyttäisi suomalaisillamaaseudun kehittäjillä olevan monissa sisältökysymyksissähankkeille myös annettavaa. OnhanSuomen tuhansien kehittämishankkeiden hankekannassakäsitelty esimerkiksi koko elintarvikeketjunkehittämiseen, ympäristöä säästävään maatalouteentai bioenergiaan liittyviä, globaalistikin ajankohtaisiakysymyksiä. Asiaosaaminen voi löytääpaikkansa esimerkiksi kansalaisjärjestöhankkeidenyhteydessä. Jos taas levitettäväksi mielletään suomalaisenmaaseutupolitiikan malli, asia mutkistuuhuomattavasti.Tiedetäänkö Suomenmaaseutupolitiikassa, mitäkehitysmaiden pitäisi tehdä?Jatkuvasti kansainvälistyvässä maaseutupolitiikantoimintaympäristössä on ymmärrettävää, että suomalaisettoimijat ovat jakaneet kokemuksiaanmaamme maaseutupolitiikan toimintatavoista jaottaneet vastaan muista maista tulevia vieraita.70 MAASEUDUN UUSI AIKA 3 | 2010 MAASEUDUN UUSI AIKA 3 | 201071

puheenvuorotOlen itsekin tehnyt niin. Samalla on mielestänihämmentävää lukea tavoitteesta edistää uuden paradigmanmukaisen maaseutupolitiikan muotoutumistaomaksi politiikanalakseen eri maissa. Vakavastiotettuna tällainen linjaus herättää, ainakinköyhimpien kehitysmaiden kohdalla, monia kiperiäkysymyksiä. Peruskysymys on yksinkertainen:tiedetäänkö juuri Suomen maaseutupolitiikassa,miten kehitysmaiden maaseutuja pitäisi kehittää?Ilmeisesti tiedetään, jos perusteeksi riittää, ettäSuomi on maaseutupolitiikan mallimaa.Suomen maaseutupolitiikkaa voidaan toki pitääonnistuneena sillä perusteella, että OECD on kiitellytsitä maakatsauksessaan (OECD 2008). Maakatsauksessanäytetään esimerkiksi, että suomalainenmaaseutupolitiikka on OECD:n hahmottelemanmaaseudun kehittämisen uuden paradigman (NewRural Paradigm) (OECD 2006) mukaista. Komeaasuomalaisessa maaseutupolitiikassa on OECD:nmukaan myös sen ainutlaatuinen toimintamalli:verkostot, monitasoisuus ja sektorit integroiva kokonaiskonsepti.Silti OECD:kin joutuu toteamaanilmeisen tosiasian: on vaikea päätellä, missä määrinsuomalaisten maaseutualueiden suhteellisen hyväsuoriutuminen johtuu maaseutupoliittisesta työstä(OECD 2008: 263). On siis yhtä lailla mahdollista,että maaseutualueidemme suhteellisen hyväsuoriutuminen olisikin vanhan paradigman maatalous-,alue- ja yhteiskuntapolitiikkojen kantamoinen.Kun kysymys maaseutupolitiikan vaikuttavuudestajää meilläkin auki, on epäselvää, mihinasiaperusteisiin nojaisi ajatus samanlaisen lähestymistavanlevittämisestä muihin maihin.Kansainvälisen kehitysyhteisön siirtymä budjettituensuuntaan perustuu, monien muiden seikkojenohella, myös sisäsyntyisten kehittämismallienongelmatiikasta kumpuavaan kritiikkiin. Erilaisetalhaalta ylös -opit ja osallistamiskäytännöt ovat olleetkehitysyhteistyön valtavirtaa jo kauan ja niinkansalliset kuin kansainväliset avunantajaorganisaatiotovat ottaneet ne omikseen (ks. esim. WorldBank 2010). Paikallisia resursseja ja osallistumistakorostavista ohjelmista on kehitysmaissa siis monenlaisiakokemuksia jo ennen Leaderin rantautumistaSuomeen. Kansainvälisessä akateemisessakehitystutkimuksessa erityisesti Robert Chambersin(1983) kirjoituksista alkanut osallistavan avuntutkimus on jatkunut, argumentoiden puolesta javastaan, kolmisenkymmentä vuotta. Kysymys eiole siitä, että toiset eivät pitäisi paikallisten ihmistenosallistumista ja vaikuttamista lainkaan tärkeänä.Väittelyä on sen sijaan käyty mm. siitä, tullaankoosallistavalla kehittämisdoktriinilla rajaamaanosallistumis- ja vaikuttamismahdollisuudet lähinnäkyvykkäälle paikalliseliitille tai ohjaamaan kehityspyrkimyksetkapeaan ja viimekädessä harmittomaanprojektimuotoiseen uomaansa ja välttämäänsamalla isojen poliittisten kysymysten esiintulo.Edustuksellisille järjestelmille annettava maatasonbudjettituki ja paikallistason osallistumista painottavaote eivät välttämättä ole vastakkaisia vaihtoehtoja.Jos esimerkiksi köyhät viljelijät kykenevätvahvistamaan edunvalvontaorganisaatioitaan eritasoilla, ne kykenevät osallistumaan myös keskusteluunpolitiikoista ja resurssienjaosta. Tässä suhteessavoi aina tarkastella sitä, millaista osallistumistaja aktiivisuutta milläkin ohjelmalla edistetään.Suomalaista Leaderia on arvioitu myönteisesti– olen itsekin dokumentoinut ohjelmasta paljonpositiivista (esim. Maa- ja metsätalousministeriö2004; 2005). Jos Leader toimii meillä, eikö se toimisimyös kehitysmaiden maaseuduilla? Ohjelmaarvioinniton tehty aina tietyssä ohjelmaympäristössävastauksena rajattuihin arviointikysymyksiin.Niiden tulokset eivät ole yleistettäviä ohjelman sidosryhmienja toteutusympäristön ulkopuolelle.Jos toimintaryhmätyön arviointi avattaisiin globaalimpaankontekstiin, olisi perusteltua ainakinolettaa, että toimintaryhmätyön onnistuminen jaoikeutus saattavat Suomessa nojata keskeisesti senitsensä ulkopuolisiin rakenteisiin: ainakin toimintaryhmätyöhyötyy suuresti sellaisesta sosiaalisestapääomasta, joka muodostuu hyvinvointiyhteiskunnasta,suhteellisen yhtenäisestä kulttuurista jaklassisen hyvästä hallinnosta. Suomessa pienelläjulkisilla panoksilla saadaan mobilisoitua yksityisiäkininvestointeja ja muuttaa pääomaksi toimivanyhteiskunnan parhaimmat puolet. Lähtötilanneesimerkiksi Mosambikin maaseudulla on perustavallatavalla erilainen.Sisäsyntyiseen kasvumalliin nojaavassa Leaderissakorostetaan myyttisyyteen asti ihmisten samaistumistatiettyyn paikkaan, paikallista yhteisöllisyyttäja -kehittämisverkostoja. Jos tämä paikallisuudenylenpalttisuus on herättänyt kysymyksiä myösmeillä (esim. Rosenqvist 2008), tätäkin haasteellisemmaltaoppi näyttäisi monien kehitysmaidenkontekstissa. Esimerkiksi Mosambikin paikallisolosuhteetvoivat ainakin tuottaa monia yllätyksiä suomalaiseenpaikallisuuteen tottuneelle. Ihmiset voivatpuhua samoillakin seuduilla useita toisilleenvieraita kieliä, sillä virallinen kieli portugali onnistuuyhdistämään maaseudulla vain ohuen koulutetuneliitin. Eri heimoihin ja sukuyhteisöihin kietoutuvatkulttuurit eivät jaa samoja paikkaa koskeviaarvostuksia ja päämääriä. Yhtä kaikki kokonaisetpaikallisyhteisöt voivat myös nopeasti vaihtaa paikkaansa,sillä erityisesti kuivemmilla alueilla maaseutuväestöliikkuu karjan ja sateiden mukana.Kehittämisen välineet luonnollisesti muuttuvatja niin muuttuvat tilanteetkin. Myös Leaderin levittämisestäkirjoittaneet Wade ja Rinne (2008) korostavatperustellusti tarvetta mukauttaa Leader –menetelmää, jos sitä sovelletaan kehitysmaissa. Raportissakiinnitetään huomiota mm. korkeanlukutaidottomuuden ja heikon palvelurakenteentuomiin pulmiin. Voidaan siis katsoa, että Leaderinviemisen haasteet ovat keskeisiltä osin toimijoidentiedossa. Kuinka Leaderin sopeuttamisessa kehitysmaakontekstiinon sitten tähän mennessä onnistuttuja millaiseksi sen tuoma lisäarvo eri yhteyksissähahmottuu? Olisi mielestäni erinomaista, jos mukaelmiaLeader -metodista tutkittaisiin tulevaisuudessasen uusissa soveltamisympäristöissä. Tältäleikkauspinnalta saattaisi löytyä tutkimusaiheitaopinnäytetöihin myös haasteita kaihtamattomilleRural tai Coop Studies -opiskelijoille.Yksi konkreettinen tutkimusteema Mosambikinkokemusten perusteella on maaseudun elinoloihinja erityisesti elinkeinoihin liittyvä mikrorahoituksenproblematiikka. Rahoituspalvelujenheikko saatavuus on niin maatalouden kuin muidenkinelinkeinolähteiden kehittämisen suurimpiaesteitä monissa kehitysmaissa. Mosambikissakinpankkipalveluja on maaseudulla hyvin harvassa jahyvin harvat pääsevät säästö- ja lainoituspalvelujenpiiriin. Köyhät eivät useinkaan onnistu saamaanluottoa, koska vakuudet ovat riittämättömiä. Koskalainojen organisointi on maaseudulla monimutkaista,päädytään kehitysyhteistyössä käytännössäusein, ja toisinaan myös tuotannollisissa kohteissa,vastikkeettomiin avustuksiin. Käsittääkseni näinon toimittu myös suomalaisten ohjaamassa MosambikinAlto Ligonhan Leader -sovelluksessa.Lahja-apuun liittyy kuitenkin ongelmia. Kysymysei ole se, onko budjetissa riittävästi rahaa jakaaavustuksia, tai ettei hakijoiden avuntarve sinänsäolisi aito ja oikeutettu. Ydinkysymys on kehitysyhteistyönperusongelma: miten toiminta voidaanedes teoreettisesti perustella ja perustaa johdonmukaiseksija kestäväksi? Wade ja Rinne (2008: 6, 10)mainitsevat raportissaan nobelisti Mohammed Yunusinja Grameen pankin -tyyppisen mikrorahoitukseneräänlaisena esikuvana ja perusteluna myösLeaderille. He eivät kuitenkaan seuraa mikrolainoituksentoimintalogiikkaa pidemmälle. Toimintaryhmäperusteisestaavustusten jakamisesta onvielä pitkä matka kestävään mikrorahoitukseen.Jos Leader asetetaan maaseutupolitiikan ja kehityspolitiikanvuorovaikutuksen johtoideaksi, onsyytä yhä uudestaan palata kysymykseen, löytyisiköLeaderin mukauttamiseen vielä kokonaan tunnistamattomiatulokulmia. Olisiko metodilla jossainmuodossaan lisäarvoa myös kehitysmaidenvakavien sosiaalisten ongelmien, kuten lukutaidottomuuteentai HIV/AIDS-ongelman lieventämiseen?Voisiko Leaderin kytkeä tosiasiallisesti toimivaanmikrolainoitukseen? Toinen kysymys tietenkinon, kuinka pitkälle mukautettua toimintamalliavoisi vielä viedä Leaderin tai suomalaisen maaseutupolitiikansovelluksen nimellä. Tämä seikka eikuitenkaan vähentäisi mahdollisten uusien ratkaisumallienkehityspoliittista merkitystä. Kansainvälistyessäänsuomalaisten maaseutukehityksenasiantuntijoiden olisi valmistauduttava vastaamaanmyös kysymykseen, onko maaseutuosaamisellammetarjottavaa, jos Leaderista tai uuden paradigmanmaaseutupolitiikan abstraktista ideasta kumpuavatlähestymistavat eivät syystä tai toisestaosoittaudu uskottaviksi tai kestäviksi.LopuksiSuomalaista maaseutupolitiikkaa leimaa siis tätänykyä voimakas kansainvälistymisen halu. Kannatanlämpimästi suomalaisen maaseutukehityksenkokemuspääoman jakamista eri maissa samoinkuin muiden maiden kokemusten välittämistä72 MAASEUDUN UUSI AIKA 3 | 2010 MAASEUDUN UUSI AIKA 3 | 201073

puheenvuorotkohtaamisetSuomeen. Tällaiseen on monta väylää esimerkiksivastavuoroisista vierailumatkoista pitkäaikaisempaanhenkilövaihtoon. Samaan aikaan suhtaudunkriittisesti sponsoroidun myönteiseen puheeseensuomalaisesta maaseutupolitiikasta, jos puhutaansen itsearvoisesta levittämisestä esimerkiksi Afrikkaan.Vienti vieraalle mantereelle on toki omiaanantamaan auraa suomalaiselle maaseutupolitiikalle.Mutta lähtökohtaisesti kai Afrikan olisi hyödyttäväsuomalaisesta maaseutupolitiikasta enemmänkuin suomalaisen maaseutupolitiikan Afrikasta.Kehityspolitiikka on muutakin kuin käytännönkehitysyhteistyö. Myös suomalainen maaseutuasiantuntemuson enemmän kuin meillä sovellettavamaaseutupolitiikka. On hyvä, että maaseutupolitiikanyhteistyöryhmän valmisteilla oleva toimintastrategiakansainvälisessä maaseutupolitiikassatunnistaa myös tutkimusyhteistyön (2010b: 13–14). Tutkijaksi kouluttautuvan kynästä ei ole yllättäväälukea kannatusta ajatukselle, että maaseutupolitiikanja kehityspolitiikan vuorovaikutus kävisikinerityisesti tutkimuksen kautta. Ollakseenvastavuoroisesti hyödyttävää, tutkimus voi olla soveltavaaja kytkeytyä esimerkiksi Suomen rahoittamaanmaaseudun kehittämistyöhön. Ollakseeneettisesti perusteltua, kehitystutkimuksen tulisipyrkiä kriittisyyteen. Selvitystutkimusten ohellakehityspolitiikassa olisikin epäilemättä tilaa myösongelmien alkulähteille meneville kysymyksille.Ruokakriisiin liittyvät kysymykset koskevat sekämaaseutuja että kehityspolitiikkoja. Miten esimerkiksivallitsevat järjestelmät tuottavat haittoja ihmistenruokaturvalle tai toimivat eriarvoistavasti?Megaluokan maaseututeemoja ovat myös globalisoituvaelintarvikejärjestelmä ja uuskolonialismiksinimitetyt maanvaltaukset. Maaseutututkimuksenja kehityspolitiikan leikkauspinnalla tutkittavaasiis riittää.LÄHTEETChambers, Robert 1983. Rural Development. Putting the last first.Longman, Harlow.Maa- ja metsätalousministeriö 2004. Suomen Leader+ -ohjelmanväliarviointi 2003. Toim. Päivi Pylkkänen. Maa- ja metsätalousministeriönjulkaisuja 2/2004, Helsinki.Maa- ja metsätalousministeriö 2005. Suomen Leader+ -ohjelmanväliarviointi 2005. Toim. Päivi Pylkkänen. Maa- ja metsätalousministeriö.Julkaisematon.Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä 2009. Maaseutu ja hyvinvoivaSuomi. Maaseutupoliittinen kokonaisohjelma 2009–2013.Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän julkaisuja 5/2009,Helsinki.Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä 2010a. Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmänvuosikertomus 2009. Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmänjulkaisuja 2/2010.Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä 2010b. Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmäntoimintastrategia kansainvälisessä maaseutupolitiikassa.Luonnos 13.4.2010. Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä.Julkaisematon.OECD 2006. The New Rural Paradigm. Policies and Governance.OECD Rural Policy Reviews. OECD, Paris.OECD 2008. OECD Rural Policy Reviews. Finland. OECD, Paris.OECD 2010. A Joint Evaluation of General Budget Support. Saatavissa:http://www.oecd.org/document/51/0,3343en_21571361_34047972_36556979_1_1_1_1,00.html. [Viitattu15.9.2010].Rosenqvist, Olli 2008. Kilpailukykyisen suomalaisen maaseudunkehittäminen – keskustelua valtakunnallisen maaseutupoliittisenstrategian lähtökohdista. Maaseudun uusi aika 16(3):73–76.Valtioneuvoston maaseutupoliittinen selonteko eduskunnalle2009. Saatavissa: http://www.maaseutupolitiikka.fi/files/987/Maaseutu_ja_hyvinvoiva_Suomi.pdf.[Viitattu15.9.2010].Wade, Philip & Petri Rinne 2008. A Leader Dissemination GuideBook. Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän julkaisuja 5/2008,Helsinki.Word Bank 2010: Participation & Civic Engagement. Saatavissa:http://web.worldbank.org/WBSITE/EXTERNAL/TOPICS/EX-TSOCIALDEVELOPMENT/EXTPCENG/0,,menuPK:410312~pagePK:149018~theSitePK:410306,00.html. [Viitattu 15.9.2010].MAIJA HALONEN, TANJA KÄHKÖNENItä-Suomen yliopisto, Joensuun kampusSosiaalinen innovaatiomaaseudun kehittämisessäEurooppalaisen Euracademy-yhdistyksenkesäakatemia pidetään vuosittain eri puolillaEurooppaa. Yhdeksäs kesäakatemiajärjestettiin Suomussalmella, Kainuussa27.6.– 4.7.2010. Euracademy-yhdistyksen visionaon edistää maaseudun kapasiteettia paikallistentoimijoiden taitojen kehittämisen kautta. Kesäakatemiankäytännön järjestelyistä vastasivat tänävuonna Oulun yliopiston Lönnrot-instituutti sekäElävä Kainuu ja Oulujärvi Leaderit. Paikkanaoli entinen ammattiopisto Karhulanvaara Suomussalmenlähellä, keskellä kainuulaista maaseutua.Kesäakatemiaan osallistujia oli lähes 40 Suomesta,Kreikasta, Unkarista, Sloveniasta, Serbiasta,Skotlannista ja Norjasta. Suomalaisia, eriorganisaatioiden edustajia oli reilu kymmenen.Kirjoittajat osallistuivat kesäakatemiaan RuralStudies -verkoston opiskelijoina. Kesäakatemianteemaan Kestävä maaseutukehitys ja sosiaalineninnovaatio (Sustainable rural development andsocial innovation) tutustuttiin sekä teoreettisemmanluentotyöskentelyn ja tapauslähtöisen kenttätyöskentelynkautta. Seuraavassa poimintoja sekäluennoista että kenttätyöskentelystä.Innovaatiopuheessa määritelmätkeskeisiäTutkija Katri Suorsa Oulun yliopistosta avasi kesäakatemianluennot johdattelemalla pohtimaanalueellisia innovaatiojärjestelmiä. Hän painottikäsitteiden määrittelyn tärkeyttä sekä tieteellisessäkeskustelussa että innovaatioita tukevien järjestelmienkehittämisessä. Suorsa tarttui erittäin ajankohtaiseenaiheeseen: innovaatio-käsitettä käytetääneri asiayhteyksissä ja usein hyvin erilaisinmäärittelyin tai jopa jättämällä se kokonaan määrittelemättäniin tutkimuksessa, politiikassa kuinkäytännössä. Oleellista hänen mukaansa on kuitenkinkäsitteiden käytön pohtiminen, ei se, mitenkäsitteet itsessään määritellään. Käsitteidenmäärittelyllä luodaan yhteistä kieltä esimerkiksialueellisessa kehittämisessä, jossa on monia eri tahojaedustavia toimijoita.Tor Gjertsen (Finnmark University College) käsitteliesitelmässään alueellisten innovaatiojärjestelmientoista puolta: paikallisten viranomaisten jahallintaverkostojen roolia innovaatioiden edistämisessäpohjoisessa periferiassa. Perinteisesti innovaatiollaon tarkoitettu uusia teknisiä ideoita ja kaupallisestihyödynnettäviä tuotteita. Nykyään sillä tarkoitetaanmyös tuotantoon, jakeluun ja palveluihinliittyviä prosessi-innovaatioita sekä yksityisen ja julkisensektorin uusia työnjärjestämistapoja. Innovaatiokäsitetulisi määritellä niin, että sitä voitaisiinkäyttää myös tehtäessä kolmatta sektoria koskevaainnovaatiotutkimusta. Gjertsen korosti sosiaalisiainnovaatioita, jotka ovat jääneet pienemmälle huomiolleinnovaatiokeskusteluissa. Sosiaalisten innovaatioidenmerkitystä on vaikea mitata rahassa,74 MAASEUDUN UUSI AIKA 3 | 2010 MAASEUDUN UUSI AIKA 3 | 201075

kohtaamisetminkä vuoksi niiden arvo on jäänyt usein muiden”suurempien” innovaatioiden varjoon.Kolmas sektori kaipaatoimintamahdollisuuksiaHelsingin yliopiston Ruralia-instituutin tutkijanRitva Pihlajan luento käsitteli maaseudun hyvinvointiakolmannen sektorin toimintamahdollisuuksienja vastuiden kautta. Erityistä huomiotakiinnitettiin maaseudun ja kolmannen sektorinrooliin toisaalta vahvasti julkiseen vastuuseen nojaavassasuomalaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa jatoisaalta markkinalähtöisessä kilpailuyhteiskunnassa.Pihlaja esitteli kolmannen sektorin toimintamahdollisuuksiaMaaseutukuntien palvelujen järjestämisen”kovan kehän” avulla, joka pohjautuu PihlajanKolmas sektori maaseutukunnissa -tutkimukseen. Tarkastelunlähtökohtana olivat maaseutukunnat, joilletyypillisiä ovat pitkät välimatkat, ikääntyvä javähenevä väestö sekä suurten ikäluokkien eläköityminen.Tällaisissa kunnissa varsinkin ikääntyneidenkuntalaisten sosiaalipalvelujen tarve usein kasvaaniin paljon, etteivät rahoituspohjaltaan heikommatkunnat pysty vastaamaan kasvaneeseen tarpeeseentai ne joutuvat karsimaan muista palveluista. Kunkunta kykenee hoitamaan vain lakisääteiset palvelut,kasvaa kustannusten kierre entisestään ennaltaehkäisevienpalvelujen ja tukipalvelujen vähentyessä.Yksityinen sektori ei ole heikon kannattavuudenvuoksi ainakaan toistaiseksi pyrkinyt merkittävästituottamaan korvaavia palveluja, mistä johtuen monetapu- ja tukipalvelut ovat jääneet kolmannensektorin, omaisten ja naapurien hoidettaviksi. Kestävänkehittämisen näkökulmasta nykyiset kolmannensektorin toimintamahdollisuudet ovat useinjääneet täyttymättä. Vapaaehtoistyönä ja vähin varoinylläpidetty kolmannen sektorin toiminta onpystynyt vaivoin vastaamaan jatkuvaan avuntarpeeseen.Muiden toimijoiden tavoin se tarvitsee palvelujentuottamiseen jatkuvaa rahoitusta muun muassatyöntekijöiden palkkausta varten.Innovatiivinen nelikantatyöttömyysvyyhtiä purkamassaLuentotyöskentelyn vastapainonaosallistujilla oli mahdollisuussyventää tietämystään kentällätapahtuvan pienryhmätyöskentelynkautta. Kuva: Maija HalonenJouni Ponnikas ja Andra Aldea-Partanen Oulun yliopistonLönnrot-instituutista tarkastelivat sosiaalistainnovaatiota käyttäen Kainuun maakuntaa esimerkkinä.Julkisen sektorin, yritysten, kansalaistenja tutkimuksen muodostama nelikanta mobilosoipaikallislähtöisesti Kainuun paikallista kapasiteettia.Esimerkkinä sosiaalisesta innovaatiosta voi pitääPaltamon työvoimayhdistys ry:n hallituksen sihteerinLeila Pölkky-Pieskän esittelemää, vuonna 2009toimintansa aloittanutta, Paltamon täystyöllisyyteentähtäävää kokeiluhanketta. Hankkeen lähtökohtanaoli alueen merkittävä työllisyysongelma,minkä seurauksena myös syrjäytyminen ja terveydellisetongelmat sekä niiden yhteiskunnalle aiheuttamatkustannukset olivat kasvaneet. Paltamossaryhdyttiin osana Kainuun kokeilua pohtimaan uusiakeinoja ongelman ratkaisemiseksi. Hankkeenkeskeiseksi periaatteeksi muodostui aktiivinen työssäolo,joka lisää paitsi työntekijän tuloja, muttamyös parantaa terveyttä ja ehkäisee syrjäytymistä.Hankkeen malli on pyritty rakentamaan siten, ettäse vastaa yritysten todellisiin tarpeisiin eikä vääristätyömarkkinoita. Ennen kaikkea aktiivisen mallinavulla pyritään luopumaan passiivisen mallin mukaisista,yhteiskunnan vastikkeettomista etuuksista.Yhdistyksen toimintaan kuuluu työllisyyden hoidonlisäksi työpaja- ja tutkimustoimintaa sekä ohjaus-ja koulutustilaisuuksien järjestämistä. Tavoitteenaon myös työnhakijoiden ja työnantajien välistenverkostojen parantaminen. Toimintamalli on perinteistätyöllistymismallia joustavampi, mikä näkyymuun muassa siten, että pidempikestoisen suorantyösopimuksen lisäksi tarjolla on myös muitatyömuotoja. Työttömiä puolestaan on kannustettutyöllistymään kannustinlisän avulla, joka maksetaantyöttömyysaikaisen sosiaaliturvan suuruisenperuspalkan päälle. Tulojen kasvun lisäksi työntekijähyötyy työllistymisestä, koska työstä maksettavapalkka kerryttää niin palkallista lomaa kuin eläkettäja oikeuttaa työterveyshuoltoon sekä työaikana järjestettäväänmaksuttomaan valmennukseen. Hankkeenlisätavoitteet ja malli sopivat seminaarin kestävänkehityksen näkökulmaan ja uuden toimintamallinkokeilemisen myötä se osa sosiaaliseninnovaation kehittämisen prosessia. Vaarana onkuitenkin, että hanke jää monien muiden hankkeidentavoin paikalliseksi kertaluontoiseksi kokeiluksi,jolloin myös tavoitteet täyttyvät parhaimmillaankinvain hetkellisesti.Opintoretket avasivat käytäntöjäRyhmätyöskentelyn yhden osan muodostivat ryhmittäintehdyt kahden päivän opintomatkat Kainuunalueelle. Kohteina olivat Paltamo, KuhmonLentiira, Kajaanin Otanmäki ja SuomussalmenRuhtinansalmi. Kussakin kohteessa ryhmäläisetpääsivät tutustumaan erilaisiin toimintoihin, joistauseat liittyivät Pihlajan esille tuomaan maaseutukuntienongelmakenttään ja kolmanteen sektoriin.Kyläkohtaiset paikallisyhdistykset ja niiden toimintasopivat hyvin tapausesimerkeiksi. Lentiirankylä Kuhmossa, Kainuun itärajalla oli esimerkkinämahdollisuudesta kehittää paikallisia resurssejakolmannen sektorin yhteistyön kautta. Kylän kolmannensektorin toimijoiden välinen verkosto oliedelleen toimiva ja aktiivinen huolimatta esimerkiksikyläkoulun lakkauttamisesta. Vaarankylänkyläyhdistys oli puolestaan hankkinut vanhan koulunhaltuunsa ja kunnostanut sen hankerahoituksenavulla uutta käyttötarkoitusta varten. Remontoidunkoulun tiloja alettiin vuokrata, mikä alkoituoda aktiivisen toiminnan lisäksi myös varoja yhdistykselle.Näin ollen toiminnalla lisättiin sekäusein korostettua sosiaalista pääomaa että yhteisönrahallista pääomaa. Toiminta perustuu kolmannellesektorille tyypilliseen vapaaehtoistyöhön, muttayhdistys tekee yhteistyötä myös paikallisten yrittäjienkanssa.Ruhtinansalmella yhtenä vapaaehtoistyönä alkunsasaaneista projektisaavutuksista ovat RuhtinansalmenVanhustentaloyhdistys ry:n organisoimatiäkkäiden asuintalot, jotka suunniteltiin ja sijoitettiinikäihmisten toivomusten mukaan.Asuintalojen suunnittelulla on pyritty muun muassamahdollistamaan iäkkäiden itsenäistä asumistaja ne on sijoitettu kuntakeskuksen sijasta kylätaajamaan.Päärakennuksen tiloja puolestaanvuokrataan juhla- ja kokouskäyttöön. Ruhtinansalmenkyläyhdistyksen toiminnassa projekteilla jasaaduilla hankerahoituksilla on ollut suuri merkitys.Hankerahoitusten avulla yhdistys on voinuttoteuttaa projekteja, joiden rahoitus on ollut kymmenistätuhansista vajaaseen kolmeensataantuhanteen.Suomussalmen kunnan projekteja vartenmyöntämä lainarahoitus on myös edesauttanuthankkeiden edistymistä. Ensimmäinen merkittäväprojekti, Ruhtinansalmen kehittämishanke toteutettiin1990-luvun lopussa ja viimeisin reilu vuosisitten alkanut Tulevaisuuden kylä -hanke jatkuuainakin vuoden 2012 alkupuolelle. Hanke sisältääuseita osa-alueita, joiden avulla pyritään lisäämäänuusien asukkaiden ja matkailijoiden virtaa Ruhtinansalmellesekä monipuolistamaan kyläläisten jayhdistyksen toimintamahdollisuuksia.Kaiken kaikkiaan kesäakatemia tarjosi hyvänmahdollisuuden erilaisia yhteisöjä edustavien maaseututoimijoidenväliseen vuoropuheluun totuttua,suomalaista keskustelua laajemmassa eurooppalaisessakontekstissa.76 MAASEUDUN UUSI AIKA 3 | 2010 MAASEUDUN UUSI AIKA 3 | 201077

kohtaamisetIlkka Luoto, Jyväskylän yliopisto, Kokkolan yliopistokeskusIlmastonmuutos ja sopeutuminenpuhuttivat KarstulassaMaaseutututkijatapaaminen järjestettiinelokuun lopulla 19. kerran. Tällä kertaakokoonnuttiin 5000 asukkaanKarstulassa, Keski-Suomessa. Tapaamisenfyysisenä ja henkisenä – jossakin määrin myöshengellisenä – tukikohtana toimi Karstulan EvankelinenOpisto. Tapaamiseen oli ilmoittautunut noin90 maaseutuasiantuntijaa useista eri instituutioista.Maaseudun uusi aika ‐yhdistyksen puheenjohtajaTuija Mononen ja varapuheenjohtaja AnttiSaartenoja avasivat tapahtuman: päivien teemaksijulistettiin maaseudun sopeutuminen. Maaseutuon muutoksen kourissa. Niin hallinnolliset rajat,palvelurakenteet, elämänarvot kuin -tyylitkin ovatmuuttuneet viime vuosina nopeasti. Pääkaupunkiseudultakäsin katsottuna haja-asutusalueita värittävätnegatiiviset uutiset: työpaikat katoavat syvenevänglobalisaation myötä ja kouluammuskelujenkaltaiset, hyvin valitettavat tapahtumathorjuttavat perusturvallisuuden tunnetta.Tummien sävyjen vastapainoksi Mononen jaSaartenoja esittelivät positiivisia menestystarinoita.Esimerkiksi Sallan salomailla tehdään maanparasta ruisleipää (Kursulainen Oy), Juvasta puuhataanennakkoluulottomasti Euroopan tryffelikeskustaja Karvialla valmistetaan pintaturpeestahuopa- ja levytuotteita (Konto Oy). Näissä esimerkeissäyritykset kulkevat etujoukoissa. Sisukkaatja tulevaisuuteen uskovat yrittäjät ovat hyödyntäneetmaaseudun luonnonvaroja, joita voidaanjalostaa menestystuotteiksi. Toisaalta on siissopeuduttava muuttuviin rakenteisiin, mutta samallatulisi olla innovatiivisuutta ja uskoa maaseuduntarjoamiin varantoihin ja mahdollisuuksiin.Tiiviin kylän haasteitaTorstaipäivän kutsuesitelmästä vastasi professoriRauno Sairinen Itä-Suomen yliopistosta. OtsikollaTiiviin kylän haaste – vältteleekö maaseutu ilmastovastuuta?Sairinen ilmoitti haastavansa maaseudun tutkijatja kehittäjät kaupunkitutkimuksen, ympäristöpolitiikanja yhdyskuntasuunnittelun näkökulmalla. Sairisenmukaan hälytyskellot soivat äänekkäästi: ilmastonmuutoson viimeisten tietojen mukaan arvioituanopeampaa. Koska ilmastonmuutosta hidastavia toimenpiteitätarvitaan myös maaseudulla, tulisi muutosvastarinnansijaan etsiä positiivisia ratkaisuja, joidenavulla ongelmaan voidaan tarttua.Puulämmitys ja kompostointi eivät riitä vastaukseksiilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa,vaan tulisi keskittyä perustavampaan ongelmaaneli yhdyskuntarakenteen hajaantumiseen. Tyypillisestihajanaisella yhdyskuntarakenteella tarkoitetaantoimijoiden välistä suurta etäisyyttä, mikä onseurausta yleisen asumisväljyyden kasvusta, palveluyksikkökokojenja ‐alueiden sekä työssäkäyntialueidenlaajentumisesta ja kuntien välisestä kilpailustaveronmaksajista. Asiaa ei yhtään helpotase, että kaupunkien ympäryskunnat kaavoittavatmielellään edullista tonttimaata kaupan tarpeisiin.Vastaukseksi näihin ongelmiin Sairinen esittääeheyttävää yhdyskuntasuunnittelua. Ideana on täydentääja eheyttää jo olemassa olevaa yhdyskuntarakennetta.Tällä tarkoitetaan käytännössä sekätiivistämistä että jo olemassa olevan rakenteen jatkamista.Laadukkaasti toteutettuna eheyttäminenhuomioi aidosti myös paikalliset tarpeet, palveluidensaatavuuden sekä toimivat liikenneyhteydet.Käytettävien ratkaisujen yksityiskohdat riippuvatsiitä, tarkastellaanko kaupunkien läheistä maaseutua,ydinmaaseutua vai harvaan asuttua maaseutua.Eheyttävän suunnittelun kannalta haastavimpiakohteita ovat kaupunkien lähialueet. Harvaanasutuilla alueilla ja kylissä, joissa on vielä palveluja,myös liikennemäärät ovat hyvin alhaisia. Sairinenarvelee, että valtaosa hiilidioksidipäästöistä aiheutuukeskiluokan elintottumuksista: kakkosasumisestaja ylipäätään liikkuvasta elämäntavasta suurempienkaupunkien vaikutusalueilla.Löytyykö maaseutukylissä riittävää halua ilmastonmuutoksenvastaiseen maankäytön suunnitteluunja ekologisiin elintapamuutoksiin? Yhdyskuntarakenteentiivistämisen lisäksi ilmastonmuutostavoidaan vastustaa uusiutuvaan energiaanperustuvilla ratkaisuilla, energian säästöllä, hiilinielujenvahvistamisella, yhteiskunnan ohjaustoimillaja ekotehokkaalla suunnittelulla. Kaikki ekotehokkaaltavaikuttava ei aina kuitenkaan ole sitä.Esimerkiksi viimeisimpien tutkimuksien mukaanetätyö itse asiassa lisää autolla liikkumista, eikäsuinkaan vähennä sitä.Kyyjärven Esso ja sen kuuluisajassoVaasan yliopiston professori Hannu Katajamäki teroittiSairisen esitelmää käsittelevässä kommenttipuheenvuorossaan,ettei ole vain yhtä ja samaa maaseutua,vaan se näyttäytyy erikokoisina ja kulttuurisestiainutkertaisina paikallisyhteisöinä. Maaseudun monimuotoisuuteenovat vaikuttaneet asutushistoriallisettekijät ja metsäteollisuus. Jos yhdyskuntieneheyttämistä tehdään vain tietynlaisten yhteisöjennäkökulmasta, aiheutetaan haittaa maaseudun monimuotoisuudelle.Katajamäen näkemyksen mukaansuomalainen hyvinvointivaltio on muuttunutkilpailuvaltioksi. Vallalla näyttäisi olevan suuruudenideologia, jota voidaan kutsua myös ”eliitin maantieteeksi”.Se näkee mieluusti yhdyskuntarakenteenmuodostuvan harvoista ja tiivisti rakentuvista keskusalueista.Vastakohtana ”eliitin maantieteelle” on”kansalaisten maantiede”, missä elämän realiteetit jaarjen käytännöt asettuvat etusijalle.On kohtuutonta ajatella, että ekologinen elämäntapaonnistuu vain Helsingin Töölössä, eikä sitenolisi ollenkaan mahdollista Alajärven Kuolemankylässä. ”Syyllistetäänkö tässä nyt sitä aikamiespoikaa,joka käy silloin tällöin autollaan pelaamassaKyyjärven Esson kuuluisaa jassoa”, Katajamäki kysyy.”Tekeekö hän suoranaisen ympäristörikoksen,kun ei mene sinne raitiovaunulla?”Katajamäen mukaan kansalaisten maantieteenei tarvitse kuitenkaan olla ristiriidassa ilmastonmuutoksenehkäisyn kanssa. Ekotehokkaita ratkaisujavoidaan rakentaa paikallisyhteisöjen omastanäkökulmasta käsin, yhteisöjen ehdoilla. Yhdyskuntarakennettavoidaan maaseudulla pohtia erityisestiraideliikenteen näkökulmasta. Maaseudullesopii hyvin monelta osin tiivismuotoinen nauhamainenrakenne, jossa pääosa liikenteestä voi perustuaraideyhteyksien varaan.Kehittäjiä vai kesyttäjiä?Työskentely jatkui työryhmissä ja perjantaina kuulimmemyös työryhmien yhteenvedot, minkä jälkeeneteen astuivat paikalle kutsutut panelistit.Sami Tantarimäen ohjastama paneelikeskustelu eiollut tutkimuksen näkökulmasta ainakaan sisällöltäänliian korkealentoinen, mutta pureutui ilahduttavansuoraviivaisesti maaseudun kehittämisenolennaisiin teemoihin.Kyyjärven kunnanjohtaja Matti Muukkonen provosoitutkijayhteisöä toteamalla, ettei kukaan luemaaseutua käsitteleviä tutkimuksia. Samaan hengenvetoonhän kehui kuitenkin erästä ansiokasta tutkimusta.Todennäköisesti Muukkonen siis lukee ainakinvalikoiden maaseutua koskevaa tutkimuskirjallisuutta.Toimittaja Anna-Kaisa Hermunen olihuolestunut maaseudun mediakuvasta, joka perustuuliiaksi itkuvirsiin ja puolustuspuheenvuoroihin. Hermunentykitti, että viimeaikoina maaseutuasioihinyhdistettävät mediakasvot ovat antaneet maaseudusta78 MAASEUDUN UUSI AIKA 3 | 2010 MAASEUDUN UUSI AIKA 3 | 201079

kohtaamisetlähes vastenmielisen kuvan. Mediakuvaa kirkastamallapystyttäisiin maaseudun asioita edistämään paremminja ennen kaikkea positiivisemmassa hengessä.Toimitusjohtaja Petteri Korpioja epäilee maaseudunkehittämishankkeiden mielekkyyttä. Hänenmukaansa ne vaikuttavat yrityksien näkökulmastatehottomilta, eivätkä vastaa riittävässä määrinmaaseudun polttaviin ongelmiin. Korpiojanmukaan kehittämisrahat voitaisiin kanavoida tehokkaamminsuoraan potentiaalisille kasvuyrityksilleesimerkiksi kehitys‐ ja riskirahoitusyhtiöidenkautta. Maatalousyrittäjä Martti Mäkelä on Korpiojankanssa samoilla linjoilla. Kehityshankkeet sisältävätaivan liikaa byrokratiaa ja paperin siirtelyä,jolloin hankesisältöihin varatut resurssit hukkuvathankekoneiston rattaisiin.Karstulan tutkijatapaamisessa maaseudun sopeutumisestaei puhuttu kovin suoraan, vaikka se olivalittu tutkijatapaamisen kantavaksi teemaksi. Voidaankinkysyä, mitä itse asiassa seuraa, kun kehittäjätovat yhä useammin kesyttäjiä eli toimijoita, jotkapyrkivät tavoitteillaan ja projekteillaan sopeuttamaanmaaseudun asukkaita kulloinkin vallalla olevaanpoliittis-hallinnolliseen muottiin ja muodinmukaisuuteen?Jätevesiasetussekoilu on vallan oivallinenesimerkki kaupunkilähtöisestä ajattelusta,jonka vaikutuksia maaseudun arkeen ei ole kyetty,eikä haluttu ennakoida riittävässä määrin.Maaseudulla on kuitenkin totuttu kautta aikainsopeutumaan. Ehkä on myös niin, että riittävänsuuret muutospaineet lopulta voimauttavat kylienasukkaat, jolloin vapautuu positiivista innostusenergiaa.Ensiksi saadaan perustavaa laatua olevaoivallus, että vastuuta voi rohkeasti ottaa omiin käsiin.Joka asiaan ei tarvitse hakea lupaa, eikä ainaliioin kannata odottaa, että joku virallinen taho tuleeja järjestää asiat. Näin syntyy uusyhteisöllisyyttä,hurjia innovaatioita, itse rakennetun onnenavaimia ja jopa hedelmällistä anarkiaa.Seuraavana vuonna maaseutututkijat kokoontuvatVarsinais-Suomessa Tuorlassa. Runsas ja vuosittainmonipuolistuva osallistujajoukko takaa kylläsen, ettei käy kuten takavuosina Ladojen kokoontumisajojaparodioivassa Kummelin televisiosketsissä.Paikalle Näsijärven jäälle saapui vain kaksi osallistujaa:yhdistyksen sihteeri ja puheenjohtaja.Työryhmien koonnat:Maaseudun palvelut muutoksessa –sopeutuuko järjestelmä vai asiakasKarstulan maaseutututkijatapaamisen palvelut-työryhmässä pohdittiin muutoksessaolevaa palvelujärjestelmää ja maaseudullaasuvien sopeutumista siihen keskustellenkahdeksan inspiroivan alustuksen aiheista.Vaikka muutosten suunta näyttää useimmitenolleen se, että ”palvelut ensi tarjottiin ja sittenotettiin pois”, se ei ole vetänyt mattoa poismaaseudulla asumiselta. Tutkimuksissa tuleejulki, että arki maaseudulla on siellä asuvienmielestä sujuvaa ja palvelujakin on saatavissa.MUA-yhdistyksen sihteeri Kari Leinamo varmistaa,että osanottajat huomaavat risteyksen,josta tulee kääntyä Karstulan EvankeliselleKansanopistolle. Kuva Hannu Katajamäki.Työryhmien esityksiä on luettavissa osoitteessa:www.mua.fi/toiminta/tutkijatapaaminen/.Maaseutumaiset tapahtumat,festivaalit ja teemaympäristötMaaseutumaiset tapahtumat, festivaalit ja teemaympäristöt-työryhmässä pohdittiin mitenmaaseutumaisuus ilmenee ja millaisiamuotoja se voi saada tapahtuman, festivaalin taiteemoitetun ympäristön sisältöinä. Sessiosta muodostuisisällöllisesti tiivis kokonaisuus, ehkä hiemansisäänlämpiäväkin, sillä kaikki kolme esitystätulivat Kokkolan suunnasta.Professori Kari Ilmonen aloitti otsikolla Pohdintaaluovasta taloudesta ja maaseutukulttuurista. Esityspohjusti laajemmalla näkökulmalla työryhmässätarkasteltuja kahta tutkimusprojektia. Ilmosen mukaankulttuuri ja taide ovat saaneet yhä voimakkaammanpainoarvon alueellisissa suunnitelmissa,ohjelmissa ja strategioissa. Voidaan puhua aluekehittämisenkulttuurisesta käänteestä, joka sai alkunsa1990-luvulla maailmanlaajuisesti ja rantautui nopeastimyös Suomeen.Vallalla ovat uusliberalismin tahdistamat ”korkeaoktaanisetpuhetavat”, jotka eivät välttämättäkohtaa maaseutukulttuurin arkikäytänteitä ja todellisiaansaintamahdollisuuksia. Luovan taloudenMyönteisten tutkimustulosten lisäksi kuului myöstoisenlaisia äänenpainoja. Pohdittavana oli, onko asiakasainoa, jonka pitää muuttaa käytöstään, tarpeitaan jatoiveitaan, kun palvelujen järjestämisen taloudellisetperustat, tarjoajat ja tuotannon tavat muuttuvat. Tuleekoensisijaisesti palvelujärjestelmän sopeutua; muistammehanpoliittiset puheet ja linjaukset palvelujenjärjestämisen kansalais- ja asiakaslähtöisyydestä. Asiakkaansopeutumisesta niukkeneviin palveluihin seuraakysynnän väheneminen ja ennalta ehkäisevien palvelujenkäytön väheneminen. Ajaudummeko yhä niukkenevanpalvelutarjonnan kehään, joka lopulta johtaaraskaiden ja korjaavien palvelujen käytön voimakkaaseenkasvuun?Mikäli kansalaisyhteiskunnan roolin odotetaankasvavan, on lisättävä kansalaistoiminnan järjestäytymistä,resursseja ja foorumeita. Pelkkä kuuleminenei riitä, viestiin on vastattava, ja toisaalta tarjottavaosallistumisen ja osallisuuden paikkoja. Kuitenkinon tärkeää paikantaa, kuinka valmiita kansalaisetovat ottamaan palvelujen järjestämisessä haasteenvastaan, ja kuinka pitkälle tuottamis- tai järjestämisvastuutavoi kansalaisille ja järjestöille vyöryttää.Muuttuvien palvelujen järjestämisen lähtökohtanatulee olla paikalliset tarpeet, mutta miten määritellä sopivapaikallisuuden taso myllerryksessä olevassa toimintakentässä.Maaseudulla asuvan on sopeuduttava muutokseen.Sopeutumisen signaaleja on jo ilmassa. Kylien,paikallisuuden ja kansalaisten rooli kasvaa. Tosin alueelliseterot aktiivisuudessa ovat suuret. Vastaaminen muuttuvaanpalvelutarpeisiin ja -tarjontaan edellyttää myösuudistuvaa roolien jakoa eri sektorien välillä, joka toteutuessaantuottaa uusia toimintamalleja.Katja Ilmarinen jaArja Kilpeläinentekstillinen energia soveltuu epäilemättä kaupunkienja kasvukeskusten todellisuuteen, mutta maaseudullaon suhtauduttava sangen realistisesti puheentodistusvoimaisuuteen. Kaikesta huolimatta,maaseudulla on kuitenkin sellaisia hyveitä ja ominaisuuksia,mitä kaupungit eivät kykene samassamitassa kulttuuritoimijoille tarjoamaan. Näitä ovatmuun muassa huokeat toimitilat ja elinkustannukset,viihtyisä ja turvallinen ympäristö, luonto, tiiviitsosiaaliset verkostot, paikalliset menestystekijätsekä EU-tukijärjestelmät, joista maaseutukulttuuriammentaa luomisvoimaa.Tutkija Ilkka Luoto pohti esityksessään maaseutumaisenkulttuuritapahtuman olemusta, kehitystä jamenestystä. Juuri päättyneessä tutkimushankkeessatarkasteltiin kymmentä maaseutumaista kulttuuritapahtumaaSuomessa, Skotlannissa, Norjassa ja Uudessa-Seelannissa.Tutkimuksen aineisto pohjautuu24 tutkimushaastatteluun sekä sanomalehdistä, internetistä,esitteistä ja kirjallisuudesta saatuun materiaaliin.Tähän aineistoon perustuen tutkijat (Ilmonen,Luoto & Rosenqvist) kirjoittivat esseemuotoiset tapahtumakuvaukset,jotka heijastelevat keskeisiä tutkimusteemojaja joita käytettiin tulkintojen avaimina.Maaseututapahtumien järjestäjät kokevat kehitty-80 MAASEUDUN UUSI AIKA 3 | 2010 MAASEUDUN UUSI AIKA 3 | 201081

kohtaamisetAsuinmaaseutu, yhdyskunnat jamaankäyttömisen eetoksen haasteelliseksi. Näkyvimpänä vaaranaon, että moniääniset ja -arvoiset maaseututapahtumatyhdenmukaistuvat ja popularisoituvat etsiessään toimintamalleja,jotka ovat yleisö- ja turistiystävällisiä.Maaseutumaisen kulttuuritapahtuman olemukseenja menestykseen vaikuttaa sen historia ja ainutlaatuinenkehityskertomus. Tapahtumajärjestäjät kokevatyhdessä tekemisen tärkeäksi ja kohottavaksi voimavaraksi.Tapahtuman taustaorganisaatio toimii useinympärivuotisesti, jolloin vapaaehtoisuuden, innostusenergianja idealismin varassa rakentuu arvokasta sosiaalistaja kulttuurista pääomaa.Työryhmässä esiteltiin myös lyhyesti tutkimusharjoittelijaAnnika Nyströmin kesän 2010 aineistonkeruuntuloksia. Genius loci – paikalliset pyhiinvaellusreititKeski-Pohjanmaalla hankkeen tavoitteena onollut kertomuksellisesti rikastuneiden paikkojen kartoittaminenlaajan historiallisen Keski-Pohjanmaanalueella. Tutkimustietokantaan kerättiin 322 reittiätai paikkaa, joihin liittyy paikallisperinnettä, muistitietoaja tarinallisuutta. Esille nousevia teemoja ovatmuun muassa, kansanusko, luonto, muinaisjäännökset,sotien ja ihmiskohtaloiden murhenäytelmät, merellisyyssekä kristillisyys ja herännäisyys.Kari Ilmonen ja Ilkka LuotoTyöryhmässä pohdittiin, miten ilmastonmuutos jasitä koskeva politiikkaa vaikuttavat maaseudunasumiseen ja maankäyttöön. Erityisesti mietittiinmaankäytön suunnittelun roolia maaseudun ilmastosopeutumisessaja ilmastonmuutoksen hillinnässä.Työryhmässä keskusteltiin paljon siitä, kuuluuko eheyttäväsuunnittelu maaseudulle ja jos, niin millä tavoin.Jarmo Vauhkosen esittelemä tapaus Mäntyharju avasitilannetta, jossa kirkonkylän väki vanhenee ja väheneeseurauksella, että omakotitaloja jää keskustassa suurinmäärin tyhjiksi tai vajaakäyttöön. Samanaikaisesti kuitenkinkaavoituksella suunnitellaan keskustan laajenemista.Mäntyharjulla mietitään nyt, voiko vapaa-ajanasuminen vanhoissa omakotitaloissa olla kirkonkylänuusi kehityssuunta. Eheyttävä suunnittelu saattaisi tarjotatähän kehitykseen työkaluja. Ongelmana on, ettäkaavoituksessa perinteisesti suunnitellaan kasvua. Muttamiten suunnitellaan ”hiipuvia” alueita?Anne Jarva esitteli kokemuksia kyläkaavoista (elikylien osayleiskaavoista), joilla tulisi myös olla yhteysilmastonmuutostavoitteisiin. Eheyttävällä kaavalla tuleeolla siihen liittyviä sisältötavoitteita (esim. sujuvaarki, eheä yhdyskuntarakenne), ja se tulisi tehdä yhteistyössäja asukkaiden kanssa. Keskusteluissa korostettiin,että kaavoitusta ei pidä nähdä itseisarvona,vaan välineenä. Tärkeätä on lähteä liikkeelle alueenomista tarpeista ja tavoitteista, jotka tarvittaessa kaavallamahdollistetaan. Maaseudulla tulisi tehokkaamminhyödyntää erilaisia maankäytön työkaluja kutenkuntien kehittämisstrategioita, kulttuuriympäristöohjelmia,kyläsuunnittelua ja maisemanhoitosuunnitelmia.Asukaslähtöinen kyläsuunnittelu on hyvä (jamonissa kylissä riittävä) suunnittelun väline, kunhankunnat näkevät sen arvon.Maarit Sirenin esittelemässä tutkimuksessa onselvitetty kuntapäättäjien ymmärrystä ja suhtautumistaeheyttävään yhdyskuntasuunnitteluun. Vaikuttaasiltä, että käsitteiden sisältö ja ymmärrys kaavoituksentavoitteista vaihtelee kovasti ja tätä kauttasaatetaan puhua hyvin eri asioista.Silva Tedre esitteli tutkimusta, jossa on tarkasteltuvanhusten liikkumista maaseudulla. Liikennejärjestelytja käytettävissä olevat kulkuvälineetvoivat määrittää elämäntapaa hyvin paljon. Eheyttävässäsuunnittelussa kannattaisikin pohtia maaseudunasukkaiden liikkumista ja palvelujen saavutettavuuttamonista eri näkökulmista ja eri väestöryhmäthuomioiden.Työryhmän keskustelun lopputulema oli, ettämaaseudun yhdyskuntarakenteen ja samalla sujuvan(ekotehokkaan) arjen kehittäminen ja niidenkytkökset ilmastonmuutoksen hillintään tulisi ottaatarkemmin tutkittaviksi ja suunnittelun työkalujakannattaisi kehittää.Mia Saloranta jaRauno SairinenMaaseutu ja energia – onko hajautetulleenergiantuotannolle tilausta?Luonnon muuttuvat käyttömuodotmahdollisuutena ja haasteenaTyöryhmä teki historiaa, sillä se oli tiettävästiMUA-tapaamisten ensimmäinen maaseudunenergiakysymyksiin keskittynyt työryhmä. Neljäkiinnostavaa esitelmää pidettiin yhtenä sessionaja kaikissa oli erilainen tulokulma alan tutkimukseen.Tämä kuvaa hyvin alan tutkimuskentän monialaisuuttaja -tieteisyyttä. Energiasektorilla on myösmonia politiikkaulottuvuuksia, sillä alalla on kytkentöjäenergiapolitiikan ohella ainakin ilmasto-,maatalous-, maaseutu- ja ympäristöpolitiikkaan.Työryhmän väljä aikataulu salli vilkkaan keskustelun,jonka annista voi tehdä ainakin neljä yleistävääpäätelmää. Ensinnäkin maaseudun mahdollisuudethajautetun energiantuotannon kehittämisessäovat erinomaiset, sillä maaseudulla sijaitsevaenergiapotentiaali ylittää moninkertaisesti sekä alueellisenettä valtakunnallisen energiatarpeen. Hajautetutratkaisut ovat jo nyt hyvin usein taloudellisestikinperusteltuja ja maatilat ovat hajautetunenergiantuotannon keskiössä. Suomen energiantuotannossahajautettu tuotanto on kuitenkin käytännössäollut lähes laiminlyöty mahdollisuus, jokajohtuu keskitetyn tuotannon perinteestä. Toiseksityöryhmässä pohdittiin edellisestä juontuvaa kysymystäsiitä, miten edetä teoriasta käytäntöön taisanoista tekoihin: miten maaseudun suuri energiapotentiaalimuutetaan energiaa ja työpaikkoja luovaksiyritystoiminnaksi? Kolmantena tärkeänä teemanakäsiteltiin keinoja, joilla usein sekavaa ja jopamutu-tietoon pohjautuvaa julkista ja poliittista keskusteluauusiutuvan energian mahdollisuuksista voitaisiinjäsentää tutkimuksen ja uusien menetelmienavulla. Erilaisten mallien ja paikkatietotekniikoidenavulla on mahdollista muokata energiateemojavisuaaliseen muotoon, kuten kartoiksi. Näin voidaantiivistää laajoja tietoaineistoja yksinkertaisempaanmuotoon, joka voi helpottaa esimerkiksienergia-alaan liittyvää suunnittelua ja päätöksentekoa.Lopuksi todettiin, että työryhmä oli hyvä alkuja että maaseudun energiakysymyksiin liittyvää keskusteluaon syytä jatkaa tulevissa MUA-tapaamisissa.Tällä kertaa esimerkiksi energiantuotannonsuhde ilmasto- ja ympäristöpolitiikkaan jäi vähällehuomiolle.Toivo Muilu ja Tuomo PesolaLuontoon ja luonnonvarojen käyttöön kohdistuurunsaasti odotuksia lähitulevaisuudenmonipuolisena elinkeinolähteenä. Työryhmässäkeskusteltiin eri toimialojen esimerkkienpohjalta, kuinka näitten mahdollisuuksien hyödyntämisessäonnistutaan. Kuinka tunnistammemahdolliset pullonkaulat ja parhaat toimintatavat?Entä kenen olisi sopeuduttava?Keskustelussa nousivat vahvasti esille yrittäjyydensosiaalinen kestävyys ja henkiset arvot sekä eriosapuolten huomioon ottamisen ja kuulemisenmerkitys. Luonnosta saatavaan hyötyyn on monianäkökulmia, jotka tulisi yhteensovittaa. Maaseudunkannalta myös virkistyksellä, viihtyvyydellä,vetovoimalla ja omistajuudella on oma arvonsa.Omistamisen tunne voi olla voimakas suhtautumiseenja yhteistyöhön vaikuttava tekijä, joka olisiotettava huomioon eriyhteyksissä. Ammattimaisuuttaon, että toimintatavat kehittyvät tältäkin osin.Maaseudulla on erilaisia organisaatiorakenteitaja henkisiä arvoja, jotka vaikuttavat muutoksiinluonnonvarojen käytössä. Toisaalta muutoksia tapahtuuohi perinteisten ja vallitsevien rakenteiden.Kasvava osa maanomistajista on irti maalaisyhteisöstä.Koskakulttuuri ja arvot ovat myösmuuttuvia,voi muuttumista ja sopeutumista jollainaikavälillä tapahtua eri osapuolissa. Luonnonkäytön monipuolistumiseen on havaittavissa omienmuuttuvien tavoitteiden lisäksi myös sosiaalistapainetta niin elinkeinojen kehittämisessä kuin ilmasto-ja ympäristökysymyksissä. Tutkimusta tarvitaanavaamaan näitä ongelmakohtia, tuomaanesille ratkaisumalleja ja poistamaan mahdollisiakonflikteja.Juha Rutanen82 MAASEUDUN UUSI AIKA 3 | 2010 MAASEUDUN UUSI AIKA 3 | 201083

kohtaamisetKatriina soiniSosiaalisessa mediassalehmätkin lentäisivät ...Katriina Soini: Sosiaalinen media eli tuttavallisemmin some on noussutesiin monissa yhteyksissä myös maaseudun kehittämisen välineenä.Suhteellisen uutena asiana se herättää tunteita sekä puolesta ettävastaan. Mitä on sosiaalinen media? Kuka sitä käyttää? Lisääkö se vaiheikentääkö some ihmisten välistä tasa-arvoa? Miten maailma ja maaseutumuuttuvat somen myötä? Millaisia ovat sen tarjoamat näkymätmaaseutukehitykselle?Keskustelin someen liittyvistä asioista Harto Pöngän kanssa. Hän onsosiaalisen median tutkija Oulun yliopistossa ja toimii myös yrittäjänäalalla. Haastattelu tehtiin Facebookissa, kuinkas muuten, salaisessa,haastattelua varten luodussa keskusteluryhmässä nimeltä MUA.Katriina Soini: Maallikolle Sosiaalisesta mediasta tulee ensimmäisenämieleen Facebook. Eikö sosiaalinen media ole paljon muutakin? Mitensinä määrittelisit sosiaalisen median?Harto Pönkä: Facebook tulee monella ensimmäisenä mieleen, koskase on maailmanlaajuisesti ja myös Suomessa suosituin sosiaalisen medianpalvelu. Suomessa Facebookiin kuluu yli 1,8 miljoonaa ihmistä,mikä on yli 40 % suomalaisista netinkäyttäjistä. Lisäksi sosiaalinen mediaon paljon muutakin: blogeja, wikejä, sosiaalisesti jaettuja mediatiedostojakuten Flickr-kuvia ja YouTube-videoita, muita yhteisöpalvelujakuten MySpace, LinkedIn, IRC-galleria ja Habbo Hotel, sosiaalisia kirjanmerkkejäja lukuisia erilaisia yhteisöllisen työskentelyn mahdollistaviatyökaluja, kuten käsitekarttapalveluja ja jaettuja verkkodokumentteja.Sosiaalista mediaa määriteltäessä on hyvä erottaa ilmiö ja varsinainenkäsite. Ilmiöllä viittaan siihen, että sosiaalisesta mediasta alettiin puhua,kun erilaiset kehittyneet julkaisuvälineet mahdollistivat avoimen,ilmaisen ja helpon sisällöntuotannon kaikille. Paras ...... yksittäinen määritelmä mielestäni on, että sosiaalinenmedia on yhteisten merkitysten muodostumisenprosessi, joka tapahtuu sisältöjen, yhteisöjenja verkkoteknologioiden avulla.Olet tutkinut, millä tavoin ihmiset käyttävätsosiaalista mediaa. Voisitko kuvata millaisiaovat somen käyttäjien päätyypit?––Karkeasti sosiaalisen median käyttäjät voidaanjakaa kolmeen tyyppiin: aktiivisimpaan prosenttiin,osallistuvaan viidennekseen ja passiiviseenenemmistöön. Kehitys menee silti kohti yhä useampienosallistumista sisällöntuotantoon ja somessakäytäviin keskusteluihin. Toisaalta ihmisillä onerilaisia rooleja eri ryhmissä, verkostoissa ja yhteisöissä– kuten verkon ulkopuolellakin. Yhdenverkkoyhteisön tasolla voidaan erottaa esimerkiksisisäpiiri, toimintaan sitoutuneet käyttäjät, harvakseltaanosallistuvat ja seuraajat. Tyypittelyä voidaantehdä monella muullakin tavalla – vaikkapa senmukaan, minkä tyyppistä sisältöä käyttäjä tuottaaja mitä some-palveluja hän käyttää.Ihmisiä kuunnellessa tuntuu, että monelle sosiaaliseenmediaan meneminen on kynnyskysymysja varsinkin aktiiviseksi käyttäjäksi ryhtyminen.Mitä kansalaisen tai yhteisön pitäisi ottaahuomioon, mennessään sosiaaliseen mediaan?––Oleellista on kysyä, miksi menen sinne ja mitkäovat minun (tai meidän) pelisääntöni esimerkiksi yksityisyydenja verkostoitumisen suhteen. Päätä pahkaaei kannata mennä, vaan pohtia asiaa ennen toimintaa.Tässäkin yhteydessä pitää mainita tärkein sosiaalisenmedian käytön syy: yhteydenpito kanssaihmisiin.Siinä tavallaan kiteytyy se, missä sosiaalinenmedia on tehokkaimmillaan: matalan osallistumiskynnyksenvuorovaikutuksessa niidenihmisten kesken, joilla on jotain yhteistä tai jaettavaa,osittain ajasta ja paikasta riippumattomasti –eli jokainen voi osallistua silloin, kun ehtii.Eli sosiaalinen media mahdollistaa vielä tehokkaammanajan käytön sen sijaan, että se veisiaikaa?––Se, mihin kukin käyttää aikansa, on henkilökohtainenvalinta, joten mistä tahansa voi tulla aikasyöppö.Yleisesti ottaen sosiaalinen media säästääaikaa, sillä se mahdollistaa osallistumisen silloinkuin itselle parhaiten sopii. Se on joustava myösniin, että viestintä esimerkiksi Facebookin tai Twitterinkautta eivät keskeytä muuta työskentelyä sitenkuin puhelimeen vastaaminen, ja silti kyse onnimenomaan keskustelusta eikä yksittäisistä viesteistä,kuten vaikka sähköpostissa.Paikallisia yhteisöjä tarvitaan monien yhteistenasioiden hoitoon ja ne ovat sosiaalisesti jakulttuurisesti yhä monimuotoisempia. Mitensosiaalista mediaa voisi käyttää maaseudunyhteisöllisyyden tukena?––Esimerkiksi Facebookissa on lukuisia paikallisiaryhmiä. Tyypillistä niille on se, että paikkakuntaavarten luotu ryhmä kerää jäseniä muistakin ”tykkääjistä”,kuten entisistä asukkaista ja kiinnostuneistamatkailijoista. Sekin voitaisiin valjastaa hyötykäyttöön.Jos on tarpeen, monessa some-palvelussavoi luoda myös suljetun ryhmän, vaikka vainpaikkakuntalaisille tai tietyn yhdistyksen jäsenille.Lisäksi joihinkin verkkoyhteisöihin on kehittynytsosiaalinen kontrolli, joka toimii siten, ettei jäseneksipääse, ellei joku jo jäsenenä oleva suosittele.Vaihtoehtoja on lukuisia. Avoimuuden asteita ontäysin salaisesta täysin avoimeen – aina pitää päättää,mikä on tarkoituksenmukainen malli ja mitäse mahdollistaa tai sulkee pois.Hiljenevätkö kylätalot lopullisesti, kun ihmisettapaavat vain sosiaalisessa mediassa?––Paremminkin näkisin niin, että sosiaalisen medianavulla voidaan lisätä aktiivisuutta. Sosiaalisenmedian palveluissa on jo tähän mennessä suunniteltuja päätetty järjestää lukuisia tapahtumia, seminaarejayms. Kun saadaan jostakin aiheesta motivoituneet/kiinnostuneetihmiset samaan tilaan,ideoita alkaa syntymään ja aktiivisuus viriää synnyttäennäitä konkreettisia tuloksia. Kyse on siitä,että löydetään yhteisiä tavoitteita, saadaan tukeatoisilta ja ollaan valmiita kantamaan oma korsi yhteiseenkekoon.Eli tuskin kylätalot hiljenevät, mutta niiden toimintatulee näkyväksi sosiaaliseen mediaan ja ehkäpälöydetään lisää aktiivisia toimijoita mukaan.Parhaassa tapauksessa syntyy pysyvä verkkoyhteisö,joka huolehtii kylätalosta myös jatkossa.84 MAASEUDUN UUSI AIKA 3 | 2010 MAASEUDUN UUSI AIKA 3 | 201085

kohtaamisetMillainen maaseutu on sosiaalisen mediankäyttöympäristönä, miten se poikkeaa kaupunkiympäristöstä?Miten somea voitaisiin hyödyntääerityisesti maaseudulla?––Maaseudulle ominaista ovat pitkät välimatkat jaasukkaiden vähyys. Siksi sosiaalinen media voi tarjotaisompaa etua juuri maaseudulle, koska sen avullasamoista asioista kiinnostuneet voivat löytää toisensavälimatkoista huolimatta ja tulla hyvinkin läheiseksikuulumalla verkossa samaan ryhmään tai yhteisöön.Toisaalta, jos ajatellaan paikannukseen perustuviasome-palveluja, maaseudulla niiden avullavoidaan välittää tietoa ympäristöstä vaikkapa satunnaisellematkailijalle. Tieto voi olla joko ikään kuinpaikan päällä tai tarpeen mukaan verkosta saatavanaliittyen johonkin nimenomaiseen paikkaan tai alueeseen.Tämä tuo uusia mahdollisuuksia palveluidentarjontaan. Useinhan näkee esimerkiksi vieraskirjojaerilaisissa matkailukohteissa. Samalla tavalla verkossavoisi olla keskustelupalsta, josta saisi tietoa ennenpaikanpäälle tulemista, johon voisi jättää terveiset –kuvankin kanssa – ja jossa voisi osallistua keskusteluunmatkan jälkeen.Maaseudulla on paljon myös kesäasukkaita. Sosiaalinenmedia voisi auttaa väliaikaisia ja pysyviäasukkaita kohtaamaan toisensa ja tekemään yhteistyötä.Tätä kautta voidaan vaikuttaa alueen kehitykseenja mökkiläiset voivat löytää alueella tarjolla olevatpalvelut, mistä on varmasti molemminpuolistahyötyä. Muita mahdollisia muotoja voisivat olla esimerkiksivertaistuki ja kansalaisvaikuttaminen.Kansalaisvaikuttaminen onkin nyt tärkeä asiavarmasti suurenevissa kunnissa. Olisiko sinullatästä jo jotain esimerkkejä, miten kunnan eriosat ovat järjestäytyneet sosiaalisen medianavulla?––Tämä vaatisi aika paljon avaamista, mutta ylipäätäänkyse on siitä, että kansalaiset voivat vaikuttaalähellänsä oleviin asioihin eli käytännössä kunnanpäätöksentekoon. Esimerkkejä on esim. http://www.mahdollista.fi/2010/11/22/avoimen-demokratian-rinki/.Ovatko maaseudun asukkaat sosiaalisen mediankäyttäjinä tasa-arvoisessa asemassa toistensaja kaupunkiseutujen asukkaiden kanssa?––Syrjäseutujen asukkaat eivät ole yhdenvertaisessaasemassa maaseudun ja kaupunkien lähiöidenasukkaiden kanssa, koska nettiyhteyden saatavuudessaon merkittäviä eroja. Käytännössä sosiaalisenmedian palvelut edellyttävät laajakaistayhteyttä jajos sitä ei ole, on vaarassa syrjäytyä isosta osasta tietoyhteiskuntaa.Nettiyhteys on nykyään kiistattomastitärkeä kansalaisoikeus ja edellytys kansalaistenyhdenvertaisuudelle.Toisaalta, kun ihmisiä on vähemmän, niin paikallisiasosiaalisen median sovelluksia syntyy vähemmän.Jos kunnalla on talous huonossa jamassa, sosiaaliseenmediaan, koulutuksiin ja vaikkapa koulujentietotekniikkaan panostetaan rahallisesti vähemmänkuin kasvukeskuksissa. Joskus voi olla niinkin, ettätilanne pakottaa innovatiivisiin ratkaisuihin – esimerkiksisomen ilmaispalvelujen avulla.Onko siis vaarana, että henkilöt, jotka eivät haluatai voi olla mukana somessa, syrjäytyvät? Voikotulevaisuudessa olla olemassa olematta somessa?––Somen avulla yhä useampi ihminen saa äänensäkuuluviin. Yleisesti ottaen se on hyvä juttu kansalaistenosallistumisen ja demokratian kannalta. Samallapitää kuitenkin muistaa, että somessakin äänekkäimpiäovat ne, jotka ääntään käyttävät. Yleensääänekkäimpiä ovat muutokseen ja vaikuttamiseenpyrkivät, ja enemmistö ei ilmaise mielipidettään ehkäjuuri siksi, että ollaan tyytyväisiä nykytilaan. Samapätee tietysti myös netin ulkopuolella, jotentässä ei sinänsä ole mitään uutta tai uhkaavaa.Kaikki eivät käytä tai tule koskaan käyttämäänsosiaalisen median palveluja. Kyse voi tulevaisuudessaolla kuntapalveluiden osalta samanlaisestakehityksestä kuin pankkipalveluiden siirtymisessäverkkoon: suurin osa siirtyy käyttämään uusia palvelukanavia,mutta kansalaisten yhdenvertaisuudenvuoksi asiansa on voitava hoitaa edelleen myösverkon ulkopuolella.Onko tulevaisuutta se, että esimerkiksi kunnat jayhdistykset hoitavat viestintänsä ja palvelutuotantoaansomen kautta? Mitä tämä tarkoittaaorganisaatioiden ja kansalaisten näkökulmasta?––Tulevaisuutta ovat kuntien sosiaalisen mediankeinoin tarjoamat palvelut. Kyse ei ole siitä, ettäkunnassa olisi erikseen somesta vastuussa olevatyöntekijä tai osasto – tietysti tukipalveluitakin tarvitaan– vaan siitä, että kaikkien kuntapalveluidenyhdeksi kanavaksi asiakkaisiin tulee some. Sosiaalinenmedia ei sinällään tuo kunnalle uusia tehtäviä,vaan uusia mahdollisuuksia jo olemassa olevientehtävien hoitamiseen ja parempaan vuorovaikutukseenasiakkaiden kanssa.Miten sosiaalisen median käyttöönottoa maaseudullavoisi edistää? Millaista koulutusta,neuvontapalveluja tai kehittämishankkeitatarvittaisiin?––Sosiaalisen median koulutukselle on tällä hetkellätarvetta kaikissa ikäryhmissä. On tärkeää taatakaikille perustaidot mm. yksityisyydestä, tekijänoikeuksistaja medialukutaidosta.Eniten koulutuksen tarpeessa ovat ne, jotkakäyttävät sosiaalista mediaa vähiten. Tällä hetkelläse tarkoittaa yli 40-vuotiaita. Toisaalta on huolehdittavasiitä, että lapset, jotka parhaillaan kasvavatnykyisesessä sosiaalisen median kyllästämässä maailmassasaavat riittävät taidot kriittiseen ajatteluunsen näkemiseen, että sosiaalisen median kautta välittyvätieto ei ole koko totuus. Jokaisen somessaolevan ryhmän tai yhteisön kautta välittyy sen jäsentenarvomaailma ja mielipiteet. Toisaalta sosiaalisessamediassa äänekkäimpiä ovat ne, jotka haluavatsaada äänensä kuuluviin, vaikka he edustaisivatkokonaisuudessa vain pientä osuutta.Yksi mahdollinen ja jo käytössä oleva tapa järjestääsomeen liittyvää koulutusta on taitavimpiensosiaalisen median käyttäjien tarjoama lähituki jokovapaaehtoispohjalta tai pientä palkkiota vastaan.Eräs esimerkki tällaisesta on Nettimuori(http://nettimuori.net/) ja senioreille opastusta tarjoaamm. Enter ry. Apua on luonnollisesti saatavissamyös suoraan somesta kellon ympäri.Tutkit sosiaalista mediaa oppimisen tukena.Millaisia näkökulmia sen kautta avautuu oppimisentulevaisuuteen?––Nykyisin oppimisessa painotetaan oppijoidenyhteistä oppimisprosessia, joka koostuu esimerkiksipohdintakeskusteluista ja yhteisen tuotoksen tekemisestä.Puhutaan yhteisöllisestä oppimisesta jatiedonrakentelusta. Jo tästä käy ilmi, että sosiaalinenmedia uusine yhteistyövälineineen sopii siihentäydellisesti. Opetuskäytössä tärkeimpiä palveluitaovat tällä hetkellä blogit, wikit, keskustelupalvelutja yhteisölliset käsitekarttaohjelmat. Toisaalta sosiaalinenmedia tarjoaa runsaasti mahdollisuuksiaoppilaitosten ulkopuolella tapahtuvaan oppimiseen.Sosiaalisten verkostojen kautta saadaan jaopitaan paljon uutta tietoa ja osallistumalla omanalan verkkoyhteisöjen toimintaan voidaan kehittääomaa asiantuntijuutta. Voisi tiivistää, että sosiaalinenmedia tuo oppimiseen uusia sisältöjä, välineitä,ympäristöjä ja toimintatapoja. Toisaalta sosiaalinenmedia itsessään ja siellä toimimisen taidotovat uusi oppimisen sisältö.Somen monia mahdollisuuksia on tullut esille.Mutta mitkä ovat siihen liittyvät uhkatekijät tairiskit? Julkisuudessa on puhuttu tietoturvakysymyksistä.Mihin sinun mielestäsi some voikompastua?––Tietoturvariskit on huomioitava sosiaalisen mediankanssa samalla tavalla kuin kaikessa muussakintoiminnassa. Sitä ei voi missään tapauksessaväheksyä, mutta samalla on muistettava, että tietoturvankriittisin osa ovat ihmiset itse – eivät tietokoneetja ohjelmat. En näe, että työpaikoilla olisiisoja ongelmia sen suhteen, että sosiaalisen mediankautta vuotaisi salaisuuksia. Eihän netti mikäänuusi asia enää ole tässäkään mielessä.Kirjoitat blogia, jonka nimi on Lehmätkin lentäis.Mistä nimi?– – Blogin nimi oli hetken mielijohde. Perustin senalunperin eräällä yliopiston kurssilla – vähän kuinpakosta, mutta se jäi elämään, kun huomasin bloginhyväksi keinoksi pohtia erilaisia aiheita ja kertoajotain omasta toiminnasta samalla muillekin.Blogin nimi muuten jatkuu jos niillä olis siivet.86 MAASEUDUN UUSI AIKA 3 | 2010 MAASEUDUN UUSI AIKA 3 | 201087

kohtaamisetAnja Yli-Viikari, MTT, TaloustutkimusKatja Ilmarinen, THL / Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä YTRIrene Roos, TyötehoseuraMaatilat tuottavat RuotsissasosiaalipalvelujaRuotsalaisilla maatiloilla on muutamanviime vuoden aikana lähtenyt liikkeelleuusi liiketoimintamuoto: Grön Omsorg.”Vihreää hoivaa” tarjotaan erilaisille asiakasryhmille:lapsille ja nuorille, ikäihmisille, mielenterveyskuntoutujille,vammaisille ja päihderiippuvaisille.Päivätoiminnan järjestäminen onyksi tärkeimmistä toimintamuodoista. Ruotsissapäivätoiminnan järjestäminen on lakisääteistä toimintarajoitteisilleihmisille, jotka tarvitsevat tukeaoman toimintakykynsä ja elämän laadun ylläpitämiseen.Tutustuimme syyskuun lopussa kahdenGrön Omsorg -tilan toimintaan.Högbyn tila – päivätoimintaavammaisille jamielenterveyskuntoutujilleBirgitta ja Thomas Säfström ovat pitäneet Thomasinsukutilaa 1980-luvulta lähtien. Yhteistyö paikallisenMotalan kunnan kanssa käynnistyi syksyllä2007. Nykyisin tila järjestää päivätoimintaa 15henkilölle, joiden joukossa on sekä kehitysvammaisiaettä mielenterveyskuntoutujia. Asiakkaattulevat tilalle töihin säännöllisesti viitenä päivänäviikossa kello 8–15.Tila vastaa maatilaympäristöstä ja töiden suunnittelusta.Päivätoiminnan ohjaus on Motalankunnan palveluksessa toimivien sosiaalialan koulutuksensaaneiden ohjaajien vastuulla. Kolmevuotinensopimus kunnan kanssa sisältää varauksensopimuksen jatkamisesta.Högbyn tilan pihapiirissä on perinteiseen tapaanpaljon eläimiä ja ihmisiä tekemässä töitäpuutarhassa, eläinten hoidon ja maatilan muidentöiden parissa.Navetassa asustavat tilan hevonen sekä rodultaanpienkokoiset, asiakkaiden käsiteltäviksi sopivatvuohet. Tilalla on myös kaneja, kanoja,lampaita ja koiria. Navettarakennuksen vieressäsijaitsee puutyöverstas, jota käytetään ahkerasti.Vanhaan päärakennukseen remontoiduissa kokoontumistiloissavoidaan tehdä käsitöitä silloin,kun ilmat eivät sovi ulkotöihin. Rakennuksestalöytyvät myös vaadittavat sosiaalitilat asiakkailleja kunnan työntekijöille.Thomas Säfströmin mukaan työ on asiakkaillemielekästä, koska he näkevät oman työnsä jälkiä jatuntevat sen tarpeelliseksi. Mielekkään tekemisenjärjestäminen talvella tuotti aluksi päänvaivaa. Tekemistälöytyi, kun mietittiin vanhanaikaista elämisenmallia maatilalla. Kaikki työtehtävät eivättietysti ole yhtä mieluisia – siksi esimerkiksi rikkaruohojenkitkemistä juhlistetaan työn päätteeksigrillijuhlilla, jotta kitkeminenkin tulee hoidettua.Kaikissa tiloissa työturvallisuustekijät on huomioitutarkasti: työvälineillä on omat merkitytpaikkansa, lattioiden korkeuserot on merkitty selvästija työtehtäviä varten on varattu tarpeellisetsuojaimet. Selkeä ohjeistus on päivittäisen toiminnansujumiselle tärkeää. Esimerkiksi eläinten ruokintaohjeetovat kirjattuina tauluissa jokaisen eläi-men kohdalla. Elintarviketurvallisuutta valvotaantarkasti ja eläinten käyttöön hoitotyön tukena tarvitaaneläinlääkärin lupa. Vaatimukset eläinten pitoonovat samaan tapaan tiukkoja kuin eläintarhojentoiminnassa.Maatilan varsinainen tuotantotoiminta, peltoviljelyja sikala on erotettu kokonaan päivätoiminnasta.Ratkaisu on isäntäväen mielestä ollut hyvä.Tähän on päädytty turvallisuuden takia, muttamyös siksi, ettei päivätoiminta sekoitu tilan tuotantotoimintaan,jossa on palkallisia työntekijöitä.Päivätoiminnan laajentuessa tilalla ollaan kuitenkinluopumassa sikataloudesta.Töistä suoriutuminen on vahvistanut asiakkaidenitsetuntoa. Ulkoilun ja mielekkään tekemisenmyönteiset vaikutukset ovat näkyneet asiakkaidenfyysisessä ja henkisessä kunnossa. Lääkityksiä onvoitu vähentää ja monella ylipaino on vähentynyt.”Paras työpaikka, missä koskaan olen ollut”, arvioieräs asiakas. Monille merkittävä kokemus on ollutpäästä myös itse ohjaamaan ja neuvomaan toisia.Osallistumisen ja vaikuttamisen kokemuksia onvoitu tarjota myös piha-alueen yhteisen suunnittelunkautta, missä tavoitteena on ollut jokaisen jättämänkädenjäljen näkyminen.”Pedagogisen ruoanlaiton” – tärkeänä osana toimintaa– tarkoituksena on kannustaa ja tukea asiakkaitahyvien ruokailutottumusten omaksumisessa.Päiväkirjasta näkee myös itse tehdyn ruoanolevan kaupan valmisruokia halvempaa.Jos miettii ryhtymistä alan yrittäjäksi, ThomasSäfströmin mukaan tärkeintä on olla ihmisistäkiinnostunut. Toiminnan aloittamisesta jouduttiinneuvottelemaan pitkään ennen kuin ajatus lähtietenemään kunnassa. Nyt kunnan sosiaalitoimessaollaan järjestelyyn tyytyväisiä: kustannukset ovatpysyneet vastaavalla tasolla kuin kunnan itse järjestämässäpäivätoiminnassa, mutta tulokset ovat olleetselkeästi parempia. Kunnan kanssa kaavaillaanparhaillaan toiminnan laajentamisesta.Stallkraft – ihmisille ja talleillekasvun voimaksiVärmdön kunnassa, Tukholman välittömässä läheisyydessä,on luotu toisenlainen sovellutus vihreänhoivan järjestämiseen. Tavoitteena on tarjotamielekästä työtä ja toimintaa ihmisille, joidentyöllistyminen muuten on vaikeaa hakemalla kyläyhdistyksenkautta työntekijöitä alueen lukuisillehevostalleille.Talleilla on pääsääntöisesti yksi työntekijä, jokaon saanut koulutuksen tallityön tekemiseen hankkeenkautta. Lisäksi yrittäjät ovat tarvinneet koulutustatyöntekijöidensä ohjaamiseen. Toiminnanedellytyksenä ovat hyvät liikenneyhteydet, jottatyöntekijät pääsevät työpaikoilleen.Tapasimme vierailun aikana ryhmäkodissa asuvan”Jimmyn”, joka on yksi työllistetyistä. Hänkäy työssä tallilla neljänä päivänä viikossa. Jimmyntullessa töihin kolme vuotta sitten hän liikkuihuonosti muun muassa ylipainon vuoksi. Kunpaino on töiden myötä karissut, eivät rappuset tallinvintille enää tuota vaikeuksia. Iloinen ja avoinStallkraft-hankkeen vetäjä Eva Bergström.Kuva: Anja Yli-Viikari88 MAASEUDUN UUSI AIKA 3 | 2010 MAASEUDUN UUSI AIKA 3 | 201089

kohtaamisetolemus kertoo paljon toiminnan merkityksestä.Mieluisimmaksi tehtäväkseen Jimmy mainitsee välittömästihevostallien kuivituksen.Projektin vetäjä ja kyläyhdistysaktiivi Eva Bergströmkertoo toiminnan lähteneen liikkeelle kolmivuotisellaprojektirahoituksella. Nyt yhdistys onrekisteröitymässä sosiaalialan toimijaksi, mikäedellyttää sosiaalialan koulutuksen saaneen ohjaajanpalkkaamista.Stallkraft on tuonut alueen hevostalleille lisäävaihtoehtoja toiminnan kehittämiseen. Esimerkiksiaiemmin puolipäiväisesti tallillaan työskennellytomistaja pystyy työntekijän tuki- ja ohjaustehtävienmyötä työskentelemään yrityksessään kokopäiväisesti.Bergströmin mukaan tärkein edellytys onnistumiselleon löytää henkilökemioiltaan yhteensopivattyöntekijä ja tallinomistaja.LRF koordinoi toimintaaJenny Svensson Ruotsin maataloustuottajajärjestöstä,LRF:stä kertoo Grön Omsorg -toimintaaharjoittavien maatilojen määrän Ruotsissa kasvaneennopeasti viime vuosien aikana. Tiloja on nytkolmisen sataa. Niistä noin sata tilaa tarjoaa päivätoiminnanpalveluja. Lisäksi maatiloilla tarjotaanperhehoitoa ja maatilaympäristöön sijoittuvia kuntoutuspalveluja.Toiminnan kasvumahdollisuuksiapidetään hyvinä. Toiminnan käynnistämisessä auttoivatnaapurimaasta saadut kokemukset: Norjassatoimii nykyisin noin 550 tilaa, jotka tarjoavat mielekästätyötä ja toimintaa erityistarpeita omaavilleihmisille. Palveluiden pääasiallinen ostaja Norjassaon ollut kunta.Ruotsin maataloustuottajajärjestö, LRF tukeealan yrittäjiä aktiivisesti uudenlaisen yritystoiminnankäynnistämisessä. Tiedotus perustuu edelläkävijäyritystentoiminnan esittelyyn, mikä mahdollistaakäytännönläheisen ja selkeän informaation.Toimintamallin edistämiseksi on laadittu konkreettisiatyökaluja yritystoiminnan suunnitteluunja asiakaskontaktien hoitamiseen.LRF:n kunnille suorittamassa markkinatutkimuksessapalveluille tunnistettiin viisi keskeisintäkohderyhmää: 1) liikuntarajoitteiset ja vammaiset,2) päihdekuntoutettavat, 3) erityistarpeita omaavatlapset ja nuoret, 4) ikäihmiset ja 5) mielenterveyskuntoutujat(julkista rahoitusta tähän ollaanlisäämässä). Markkinointi- ja tiedotustyötä kuitenkinriittää, sillä suurin osa kuntien viranomaisistaei vielä tuntenut Grön Omsorg -käsitettä.Päivätoimintaan painottuvan Grön Omsorg -toiminnanlisäksi ollaan kehittämässä myös luonnon jamaatilaympäristön hyödyntämistä osana kuntoutus-ja terapiapalveluita. Tästä Grön Rehabilitering-toiminnasta on meneillään kaksi laajaa kokeiluhanketta.Östergotlandissa kahden maaseutuyrittäjänhoitamassa kuntoutushankkeessa on 24 osallistujaaja Skånessa on meneillään hoitolaitoksen ja maatilanvälinen yhteistyöhanke, johon osallistuu kymmenenkuntoutujaa. Grön Rehabilitering nähdään kuitenkinenemmän tulevaisuuden mahdollisuutena, sillätoimintamuoto edellyttää vielä menetelmien ja sosiaali-ja terveysalan ammattilaisten osaamisen kehittämistä.Myös kuntoutuspalvelujen rahoitusjärjestelmäon kunnilta rahoituksensa saavia sosiaalipalvelujamonitahoisempi.Grön omsorg -toiminnan nopeaan liikkeellelähtöönRuotsissa on vaikuttanut yritysten julkistenpalvelujen tuottamiseen osallistumista suosivaasenneilmasto. Esimerkiksi kuntien sosiaalitoimenpalveluista 13 % hankitaan ostopalveluina (SvenskaKommunförbundet, Martikainen). Ruotsissakorostetaan myös asiakkaiden valinnanvapautta.Laki valinnanvapauden järjestämisestä säädettiinvuonna 2009. Sosiaalipalveluista vastaaville kunnillevalinnanvapauden järjestäminen on vielä vapaaehtoista.Sen sijaan terveyspalveluista vastaavatläänit joutuvat huolehtimaan valinnanvapaudentoteutumisesta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä,että asiakas saa valita läänin kilpailuttamista ja hyväksymistäpalveluiden järjestäjistä itselleen mieluisimman.Valinnanvapauden odotetaan heijastuvanpalveluiden laatuun, kun kilpailuttaminenon näkynyt lähinnä hinnoittelussa. Kilpailutus voidaanRuotsissa hoitaa myös siten, että ostajatahomäärittää hinnan ja palvelun tarjoajat kilpailevatainoastaan laatuun liittyvien perustein.Lisätitietoja LRF:n nettisivuilta:http://www.lrf.se/Garden/OmsorgRuotsinkielinen esite Grön omgorg-toiminnasta:http://www.lrf.se/PageFiles/9973/gron%20omsorg%202.pdfGreen care -palvelujentuottaminen suomalaisillamaatiloillaMyös Suomessa maatilat tuottavat hoiva-, kuntoutus-ja työllistämispalveluja erityisryhmille. Tämäniin kutsuttu hoivamaatalous on osa green care-toimintaa, joka on parin viime vuoden aikana herättänythyvin paljon kiinnostusta erityisesti maaseudunyrittäjien ja kehittäjien keskuudessa. Kesällä2010 alan toimijat järjestyivät yhdistykseksiGreen Care Finland ry., joka pyrkii edistämäänalan kehitystä Suomessa. Yhdistys ja alan tutkijatlaativat myös määritelmän green care -toiminnalle(ks. laatikko alla).Suomalainen sosiaaliturvajärjestelmä on perusrakenteiltaanpitkälti samanlainen kuin Ruotsissa.Yksityisten yritysten osuus esimerkiksi päivätoiminnanjärjestämisessä on kuitenkin meillä vielävähäinen ja esimerkiksi pitkäaikaistyöttömienkuntouttava työtoiminta on rajattu pelkästäänkuntien ja järjestöjen toiminnaksi. Rajauksen perusteenaon huoli kilpailun vääristymistä. Tuenperusteella korvataan kuitenkin ainoastaan työntekijöidenvajaakuntoisuudesta yrittäjille aiheutuviakustannuksia.Maatilan ja kunnan yhteistyö päivätoiminnanjärjestämisessä ja kuntouttavassa työtoiminnassaGreen care -toiminnan määritelmäsaattaisi Ruotsin tapaan soveltua varsinkin maaseutukunnille,joissa matkat keskitettyihin yksikköihinovat pitkiä. Mahdollisuuksia luo myös se, ettänoin joka kymmenennellä maatilojen emännistäon tausta sosiaali- tai kasvatusalan koulutus. Myöshoitolaitosten ja maatilojen välinen yhteistyö onlupaava mahdollisuus. Maatilojen toiminnallisuusja yhteisöllisyys voivat tukea yksilön palaamista arkeenlaitoshoidon jälkeen.Lisätietoja:Högbyn tila netissä: http://www .hogbygard.se javideo päivätoiminnasta: http://www.youtube.com/watch?v=NVS9LpJ0mv0&feature=player_embeddedStallkraft: http://www.visionhastvarmdo.se/visionhastvarmdo/extern/stallkraft.htmMTT http://www.mtt.fi/greencareYTR http:www.maaseutupolitiikka.fi/teemaryhmat/hyvinvointipalvelut/green_careLähde:Martikainen, Mikko. Julkisten palveluiden järjestäminenRuotsissa. Saatavissa: http://www.ek.fi/ek_suomeksi/ajankohtaista/arkisto_tiedostot/Julkisten_palveluiden_jarjestaminen_%20Ruotsissa.pdf. [Viitattu 3.11. 2010].Green care on luontoon ja maaseutuympäristöön tukeutuvaa toimintaa, jollaedistetään ihmisten hyvinvointia ja elämänlaatua. Green care kattaa moniamenetelmiä, joita käytetään tavoitteellisesti ja vastuullisesti sosiaali-, terveys-,kasvatus- ja kuntoutuspalveluissa. Hyvinvointia lisäävät vaikutukset syntyvätmm. luonnon elvyttävyyden, osallisuuden ja kokemuksellisuuden avulla.Green care -toiminta sijoittuu usein luonnonympäristöön tai maatilalle,mutta luonnon elementtejä voidaan tuoda ja hyödyntää myös kaupunki- tailaitosympäristössä. Toimintaa harjoittaa koulutettu henkilökunta yksilöllisenasiakas- ja kuntoutussuunnitelman mukaisesti.Green Care Finland ry:puheenjohtaja Katri Kranni, katri.kranni@vilmankammen.fisihteeri Juha Rutanen, juha.rutanen@aitoluonto.fi90 MAASEUDUN UUSI AIKA 3 | 2010 MAASEUDUN UUSI AIKA 3 | 201091

tulossaMUA-uutisiaKansalaisyhteiskunnantutkimus- ja kehittämispäivätJyväskylässä 17.–18.2.2011Lisätietoja:http://www.verkkodemokratia.fi/uutiset/kansalaisyhteiskunnan-paivat-jyvaskylassaMaaseutuparlamentti8.3.2011 klo 12.30–19Scandic Continental, Mannerheimintie 46, HelsinkiLisätietoja YTR:n nettisivuiltaMaaseutupolitiikan yhteistyöryhmänvuotuinen verkostotapaaminen14.–15.4.2011 yhteistyössä Maaseutuverkoston kanssa.Lisätietoja tapahtumasta tammikuussamaaseutupolitiikka.fi-sivuiltaTulevaisuuden tutkimuskeskuksen13. kansanvälinen konferenssiTRENDS AND FUTURE OF SUSTAINABLE DEVELOPMENT9.–10.6.2011, TampereellaAbstraktien DL 15.1.2011Lisätietoja:http://conference2011.wordpress.com/20. MaaseutututkijatapaaminenVarsinais-Suomen maatalousoppilaitoksessaPiikkiön Tuorlassa 18.–19.8.2011Lisätietoja kevään kuluessa osoitteestawww.mua.fiXXIV ESRS-kongressiteemalla Inequality and diversity in European rural areasHaniassa, Kreetalla 22.–25.8.2011(Mediterranean Agronomic Institute of Chania, Crete)Lisätietoja: http://www.maich.gr20th ESEE ,European Seminar of Extension Education40 -vuotis juhlaseminaari,Helsingissä 30.8. –3.9.2011Oletko järjestämässä tapahtumaa?Toimita tiedot tulevista tapahtumista toimitussihteerilleeila.alho@makaronipora.fiMUA Gradupalkinto 2010Maaseudun uusi aika -yhdistys palkitsee vuosittain lukuvuodenaikana hyväksytyn, ansiokkaan maaseutuaiheisen pro gradu-tutkielman. Vuoden 2010 MUA -gradupalkinnon voitti SuviJärvinen Itä-Suomen yliopistossa ympäristöpolitiikan ja -oikeudenoppiaineeseen tekemällään tutkielmalla Ilmastonmuutokseen sopeutuminenmaankäytön suunnittelussa ja sen sosiaaliset vaikutukset. TarkastelussaVarsinais-Suomen maaseutuyhteisöt. Voittaja julkistettiin Karstulassa järjestetyssävaltakunnallisessa maaseutututkijatapaamisessa.Järvinen kertoo olleensa pitkään kiinnostunut ympäristön ja ihmisenvuorovaikutuksesta, mutta maaseutututkimukseen hän tutustuivasta gradua tehdessään. Keskusteluissa professori Rauno Sairisenkanssa muotoutunutta aihetta Suvi pitää vaativana, koska se on uusi jaitse ilmiö monitasoinen. Järvisen mukaan maaseutu on jäänyt ilmastonmuutoskeskustelussaosattomaksi. Järvinen on halunnut gradussaanselvittää keskeisimpiä odotettavissa olevia ilmastonmuutoksen ilmenemismuotojaja huomioida niiden sosiaalisia vaikutuksia. Tutkielmassakysytään, mitä ovat ilmastonmuutoksen vaikutukset ja kuinkaennakoiva ilmastonmuutokseen sopeutuminen maankäytön suunnittelussavoi vaikuttaa Varsinais-Suomen maaseutuyhteisöjen hyvinvointiin.Sopeutuminen on riskien tunnistamista ja hallintaa, jolla pyritäänpaikallistasolla tekemään yhteisöistä ja haavoittuvista ryhmistä vastustuskykyisempiäsuhteessa ilmastonmuutokseen. Tausta-ajatuksen mukaansopeutuminen tuottaa yhteisötasolla enemmän hyötyjä kuin haittoja.Maankäyttö voi olla sekä ilmastonmuutoksen hillinnän että siihensopeutumisen väline. Työssä käsitellään kaavoituksen, rakennusvalvonnan ja rakentamisen ohjauksen sopeutumistoimenpiteitä, jotkaliittyvät ympäristössä ja maisemassa näkyviin ja arkielämässä koettaviinmuutoksiin. Tutkimuksessa on käytetty asiantuntijapaneeleihinperustuvaa argumentoivaa delfoi-menetelmää.Asiantuntijat näkivät ilmastonmuutoksen keskeisimmiksi vaikutuksiksilämpötilannousun, sateisuuden muutokset sekä tuulisuudenlisääntymisen. Keskeisiä vaikutuksia ja sopeutumistarpeita aiheutuutulvariskialueilla, asumisen sijoittamisessa ja saariston olosuhteissa. Ilmastonmuutokseensopeutumista maaseutuyhteisöjen hyvinvoinninkannalta analysoitiin sosiaalisten vaikutusten käsitteen avulla. Tutkimuksenmukaan haavoittuvimpia ovat muutoinkin haavoittuvat ja ilmastonmuutokselleherkistä elinkeinoista riippuvaiset väestöryhmät.Ilmastonmuutoksessa nähtiin myös etuja: kasvukauden pidentyminenvoi hyödyttää maa- ja metsätaloutta. Tulvariskialueiden jättäminen rakentamattasaattaa johtaa kunnan alueiden erilaistumiseen ja vaikeuteensaavuttaa yhdyskuntarakenteen eheystavoitteita. Sopeutumisenkannalta on tärkeä huomioida yhteisöjen kokemus ilmaston muuttumisesta;yhteinen uhka voi lisätä yhteenkuuluvuutta.Taipalsaaresta kotoisin olevaSuvi Järvinen (s. 1984) onopiskellut Itä-Suomenyliopistossa ympäristöpolitiikanja -oikeudenoppi aineessa. Järvinentyöskentelee WSP Finlandilla,missä hän jatkaa työtägradunsa aiheeseen liittyvienteemojen parissa.Tutkielma oli osa laajempaatutkimushanketta, jonkatulokset julkaistiin syyskuussaItä-Suomen yliopistonjulkaisusarjassa teoksessa:Sairinen, Rauno, Suvi Järvinen& Johanna Kohl 2010.Ilmastonmuutoksen ja siihensopeutumisen sosiaalisetvaikutukset maaseudulla.Yhteiskunta- ja kauppatieteidenraportteja 1.Lisätietoja voittajagradustaSuvi Järviseltäpuh. 050 544 0939 jatutkimushankkeesta ja sentuloksista Rauno Sairiseltapuh. 050 442 314692 MAASEUDUN UUSI AIKA 3 | 2010 MAASEUDUN UUSI AIKA 3 | 201093

MUAlimalta | uutisiatarkista tietosiajantasalle• Muista osoitteenmuutos,jotta jäsenmaksupankkisiirtosija lehtesi löytävät sinut.• Muista päivittää myössähköpostiosoitteesi! Ilmanajantasalla olevaa osoitettajäsenkirjeesi jää bittiavaruuteen.• Halutessasi erota yhdistyksestäilmoita asiastakirjallisesti yhdistyksenhallitukselle.Jäsenedut• Maaseudun uusi aika -lehtikolme numeroa vuodessa• 10 euron alennus tutkijatapaamisenosallistumismaksusta• yhteisöjäsenille viisi lehteäyhteen osoitteeseenpostitettunaMaaseudun uusi aika -yhdistysMUA:n uusi hallitus vuodelle 2011Maaseudun uusi aika ry valitsi sääntömääräisessä syyskokouksessaan Tampereella18.11.2010 hallituksen vuodelle 2011 ja puheenjohtajan alkavallekolmivuotiskaudelle 2011–2013. Uuden hallituksen jäsenet ovat:JäsenTuija MononenPäivi KoivulaAntti SaartenojaVeli-Matti PuraKari LeinamoJouni PonnikasSami TantarimäkiVarajäsenHeikki KonsalaKatja Rinne-KoskiPirjo OnkaloHeli SiiriläReijo MartikainenAuli SihvolaYhdistyksen puheenjohtajana jatkaa Tuija Mononen. Muut toimihenkilötvalitaan tammikuussa hallituksen järjestäytymiskokouksessa.Yhdistyksen englanninkielisen nimen oikaisuViime numerossa kerrottiin yhdistyksen uudesta englanninkielisestä nimestä,mutta uutiseen oli lipsahtanut virhe. Yhdistyksen uusi englanninkielinennimi on The Finnish Society for Rural Research and Development.Ruotsiksi Maaseudun uusi aika ry on Den nya landsbygden rf.Tilaa lehti tai liity jäseneksi!Maaseudun uusi aika -lehti ilmestyy kolme kertaa vuodessa huhti-, elo- jajoulukuussa. Varmista monipuolisen lehden saaminen tilaamalla se itsellesihintaan 30 €/vuosi. Voit tilata lehden ottamalla yhteyttä yhdistyksensihteeriin Kari Leinamoon (yhteystiedot sivulla 95) tai mua.fi-sivuilta löytyvälläsähköisellä tilauslomakkeella.Maaseutututkijoiden ja -kehittäjien yhteisen Maaseudun uusi aika -yhdistyksenjäseneksi voit hakea nettisivuillamme olevalla sähköisellä lomakkeellatai lähettämällä vastaavat tiedot sihteerillemme Kari Leinamollekari.leinamo@uwasa.fi. Henkilöjäsenmaksu on 20 euroa ja yhteisöjäsenmaksu100 euroa vuodessa. – Tervetuloa mukaan!Lisätietoja yhdistyksestä saat puheenjohtaja Tuija Monoselta,tuija.mononen@uef.fi.MaaseudunUUSI AIKAMAASEUTUTUTKIMUKSEN JA -POLITIIKAN AIKAKAUSLEHTIKulttuuri-teemanumero 1/2011MUA-lehden kulttuuriaiheinen teemanumero ilmestyyensi vuoden huhtikuussa. Teemanumeronvierailevana päätoimittajana on professori KariIlmonen. Lisätietoja Kari Ilmoselta kari.ilmonen@chydenius.fija Katriina Soinilta katriina.soini@mtt.fi.TilaaminenLehden tilaukset, yhdistyksen jäsenhakemukset jaosoitteenmuutokset hoituvat netissä www.mua.fitai yhdistyksen sihteerin kautta:Maaseudun uusi aika -yhdistysKari LeinamoVaasan yliopisto, Levón-instituuttiPL 70065101 VAASAtai kari.leinamo@uwasa.fiYhteyshenkilön yhteystiedot voit tarvittaessa tarkistaayhdistyksen nettisivuilta (www.mua.fi).Lehden kolme numeroa käsittävän vuosikerranhinta on 30 euroa. Yhdistyksen henkilöjäsenillelehti kuuluu jäsenmaksuun. Yhteisöjäsenetsaavat viisi kappaletta kutakin numeroa postitettunayhteen osoitteeseen. Lehteä voi tilata samaanosoitteeseen useamman kappaleen myös liittymättäyhdistyksen jäseneksi. Lisätietoja toimituksestatai yhdistyksen sihteeriltä.Lehden irtonumeron hinta on 10 euroa. Lehdenaikaisempia numeroita on myös saatavanajoitakin kappaleita. Voit tiedustella niitä päätoimittajalta.Postitse lähetettäviin irtonumerotilauksiintulevat lisäksi postikulut.Toimituksen yhteystiedotks. sivu 1.Maaseudun uusi aika on maaseutututkimuksenja -politiikan aikakauslehti. Lehti julkaiseetieteellisiä artikkeleita ja katsauksia, jotka avaavatuusia näkökulmia maaseudun muutokseen ja kehityksenkysymyksiin. Lehti on kiinnostunut artikkeleista,jotka koskevat ihmisiä ja identiteettejä,elinkeinoja ja luonnonvaroja, maaseudun määrittelyäja merkityksiä sekä asiantuntijuutta ja politiikkaa.Lehti tarjoaa foorumin maaseutua koskevallekipakalle keskustelulle, kirjallisuuden ja taiteenarvioinneille sekä pienille uutisille. Lehdestäjulkaistaan myös teemanumeroita.Julkaistavaksi tarjottava, valmis aineisto toimitetaanpäätoimittajalle sähköpostin liitetiedostonatallennettuna word-dokumentiksi.Artikkelit käsittelevät uusia empiirisiin tai teoreettisiinhavaintoihin perustuvia tuloksia. Artikkelintulee noudattaa soveltuvin osin tieteellisen tutkimuksenraportoinnin muotoa ja tyyliä ja se tulee kytkeätutkimuksen kannalta oleelliseen aiempaan tutkimukseenja teoreettiseen keskusteluun. Lehden toimitusvalitsee kaksi ulkopuolista asiantuntijaa, jotka arvioivatartikkelin julkaisukelpoisuuden. Artikkelinsuosituspituus on 50 000 merkkiä välilyönteineen.Katsaukset ovat analyyttisia kirjoituksia, jotkaesittelevät uusia tutkimustuloksia, kysymyksenasettelujatai maaseutututkimuksen kannalta keskeistä teemaatai kirjallisuutta. Lehden toimitus arvioi ja kommentoikirjoitukset. (pituus n. 40 000 merkkiä)Puheenvuorot ovat kiinnostavia näkökulmia,ideoita tai aloitteita, keskustelunavauksia ja kommentteja.Palstalla julkaistaan myös esitelmiä ja väitöslektioita.(pituus korkeintaan 30 000 merkkiä)Kohtaamiset -palstalla julkaistaan raporttejamaaseutuaiheisista tapahtumista, seminaareista jakonferensseista sekä haastatteluja.Kirjat, elokuvat, näyttelyt -palstalla julkaistaanarvioita ja esittelyjä maaseutuaiheisista kirjoista,elokuvista ja näyttelyistä. (n. 10 000 merkkiä)Tiedoksi -palstalla tiedotetaan tulevista seminaareistaja tapahtumista sekä julkaistaan lyhyitä uutisiaja maksettuja ilmoituksia.94 MAASEUDUN UUSI AIKA 3 | 2010MAASEUDUN UUSI AIKA 3 | 201095

kirjoittajatLeo Granberg, VTT,professori, Helsingin yliopisto,Ruralia-instituutti,leo.granberg@helsinki.fiMaija Halonen, YTM,jatko-opiskelija, Itä-Suomenyliopisto, Yhteiskuntatieteidenlaitos (Joensuu)maijaha@cc.joensuu.fiJuha Hiedanpää, HT,tutkija, Riista- ja kalataloudentutkimuslaitos,juha.hiedanpaa@rktl.fiKatja Ilmarinen, Ft,erikoistutkija, THL,Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmäYTR,katja.ilmarinen@thl.fiHannu Katajamäki, VTT,professori, Vaasan yliopisto, filosofinentiedekunta,hannu.katajamaki@uwasa.fiIlkka Kauranen, TkT,professori, Aalto-yliopisto,Teknillinen korkeakoulu,ilkka.kauranen@tkk.fiTanja Kähkönen,MMM, MMM (EuropeanForestry), metsänhoitaja,jatko-opiskelija, Itä-Suomenyliopisto Metsätieteiden osasto(Joensuu),tanja.kahkonen@uef.fiMartti Laasasenaho, TkT,vapaa tutkija,majula45@hotmail.comIlkka Luoto, FT,tutkija, Jyväskylän yliopisto,Kokkolan yliopistokeskusChydenius,ilkka.luoto@chydenius.fiJani Pellikka, MMT,erikoistutkija, Itä-Suomenyliopisto, historia- jamaantieteiden laitos,jani.pellikka@uef.fiPäivi Pylkkänen, FM,projektipäällikkö/tutkijakoulutettava,Helsingin yliopisto,Ruralia-instituutti, Mikkeli,paivi.pylkkanen@helsinki.fiManu Rantanen,FM (maantiede), kehittämispäällikkö,Helsingin yliopisto,Ruralia-instituutti,manu.rantanen@helsinki.fiIrene Roos,VTK, tutkija, Työtehoseura,irene.roos@tts.fiMaarit Sireni, YTT,erikoistutkija, Itä-Suomenyliopisto, Karjalan tutkimuslaitos,maarit.sireni@uef.fiKai Tolonen,Arkkitehti SAFA, LuK, yliopistoopettaja,Oulun yliopisto,arkkitehtuurin osasto,kai.tolonen@oulu.fiAnja Yli-Viikari,MMM, tutkija, MTT,Taloustutkimus,anja.yli-viikari@mtt.fi96MAASEUDUN UUSI AIKA 3 | 2010