UUSI AIKA UUSI AIKA - Maaseudun uusi aika

artikkelitTaulukko 2. Innovaatioympäristöä vahvistavia ja heikentäviä tekijöitä Itä-Suomenmaaseutualueilla hoivayritysten näkökulmastaKriittinen tekijäInstitutionaalinenjulkiset tuet ja sääntelyKulttuurinenasenteet ja perinteetSosiaalinenverkostotTaloudellinenyritysten resurssitTiedollinentiedon saatavuusHelpottaa innovaatioidenmenestymistä• julkisrahoitteiset yrittäjyyskoulutuksetedistävätverkostoitumista• julkisesti tuetut projektit• yrittäjyys on mahdollisuusinnovatiivisille hoivatyöntekijöille• yrittäjien vertaistuki korvaajulkisen neuvontajärjestelmänpuutteita• yhdistykset ovat usein aloitteentekijöinäsosiaalisissainnovaatioissa• kunnat ostavat hoiva-palvelujaenenevästi• yrittäjien aiemman kokemuksenja tietojen hyödyntäminen• hyvät täydennyskoulutusmahdollisuudet• yritykset vaihtavat tietoaverkostoissaHaittaa innovaatioidenmenestymistä• tukijärjestelmän byrokraattisuus• lyhyet projektit eivät huomioiinnovaatioprosessin pitkäjänteisyyttä• yritysneuvojien tiukka tulkintatietosuojasta ehkäiseeverkostoitumista• alan lainsäädäntöä on vaikeasoveltaa maaseudunolosuhteissa• kilpailulainsäädäntö vaikeuttaayritysten ja kuntien välistäkumppanuutta• joillakin tahoilla on epäilevääasennetta hoivayrittäjyyttäkohtaan• palvelujen loppukäyttäjät eivätole mukana kehittämistyössä,koska asiakkaana pidetäänkuntaa• tieto kehittämistarpeista ei ainaliiku alhaalta ylös hoiva-alantyöpaikoissa• vähäinen verkostoituminenestää aloitteiden kehittymistäinnovaatioiksi• eri alojen vähäinen yhteistyöjohtaa erityyppisen tiedonheikkoon yhdistämiseen• pienillä yrityksillä on vähäisetvoimavarat kehittämistyöhön• hoitajakoulutus valmentaatyöskentelyyn hierarkkisessaorganisaatiossa• ala on melko vieras yritysneuvojilleKuntien ja yritysten välisten kumppanuuksiensyntymistä hankaloittavat sekä kulttuuriset että institutionaalisettekijät. Kunnat tarvitsevat uusiayhteistyömalleja yksityisen ja julkisen sektorin välille,koska niiden tehtävä on muuttumassa palveluidentuottajasta niiden järjestäjäksi. Monissakunnissa tarvittaisiin enemmän palvelujen järjestämisenstrategista suunnittelua. Kuntien kaksoisroolipalvelujen tuottajana ja ostajana aiheuttaakuitenkin helposti hankausta suhteessa yksityiseenja kolmanteen sektoriin 2 . Yritysten tai kolmannensektorin toimijoita ei aina nähdä yhteistyötahoinaeikä heitä sen vuoksi oteta mukaan keskusteluihin.Hoiva-alan yhteisyritystoteutuneena innovaationaTutkimuksessa pyrittiin löytämään hoivayrityksillekriittisiä innovaatioympäristön piirteitä. Maaseuduninnovaatiotoiminnan tutkimus on painottunutteollisuuden toimialojen innovaatioympäristöihin(Alarinta 1998; Virkkala 2008: 101.) Tutkimuksetovat kiinnittäneet huomiota maaseuduninnovaatioympäristön haasteisiin (ohut toimijarakenne,vähäinen mahdollisuus kriittisen massanmuodostumiselle, pitkät etäisyydet) ja mahdollisuuksiin(paikallinen kulttuuri, ympäristö, raakaaineet,käytännöllinen tieto, työntekijöiden sitoutuneisuus,rauha).Tämän tutkimuksen perusteella hoivayritysteninnovaatioympäristö maaseudulla poikkeaa aiemmintutkituista toimialoista siten, että siinä korostuvatsääntelyn sekä yritysten ja kuntien välisensuhteen merkitys. Tämä johtuu siitä, että ala onSuomessa suhteellisen nuori, vahvasti sidoksissajulkisen alan ohjausjärjestelmään, kilpailutuksiin ja(alue)poliittiseen keskusteluun. Virkkala (2008:102) korosti maaseudun innovaatioympäristöjenkehittämistyön tutkimuksessaan yrittäjien ja alueellistentoimijoiden vuorovaikutusta ja aktiivisuuttahakea yhteistyötä ja tietoa ylipaikallisistaverkostoista. Sama tekijä oli myös tässä tutkitunyhteisyrityksen menestyksen kulmakiviä. Yrittäjienverkostomainen toimintatapa paikkaa osittain vi-2 Muiden kuin peruspalveluiden osalta suhde on ongelmattomampi,koska julkinen sektori toimii niissä yrityksiä tukevanaosapuolena.rallisen yritysneuvontajärjestelmän puutteita.Yritysten sijaintietu maaseudulla ei tullut haastatteluissaesille. Hoivayrityksillä on maaseudullakuitenkin vielä pitkälti hyödyntämätön valtti,luonto- ja maaseutuympäristön positiivinen vaikutusihmisen toipumiseen sekä terveyden ylläpitoon.Tämä ollaan nyt uudelleen löytämässä GreenCare -toiminnassa (Yli-Viikari ym. 2010.)Tutkittuna ajanjaksona yritysverkoston yhteistyösyveni kehittämisrenkaasta yhteisyritykseksi.Yhteisyritys näyttää olevan maaseudun olosuhteissahyvä yritysyhteistyön muoto, koska se säilyttääyritysten paikalliset kasvot toisin kuin yhteisyksikkö-mallissa,jossa yksittäisen verkostoyrityksenimago häivytetään. Yrittäjien verkoston organisoituminenyhteisyritykseksi sisältää myös riskejä ennenmuuta siksi, että siinä synnytetään uutta yritystoimintaaja päätöksenteko on konsensus-tyyppistä.(Vesalainen 1996.) Tutkitussa tapauksessayrittäjien pitkä yhteinen historia ja sosiaalinen verkostoituminentukivat yhteisyritystä näissä haasteissa.Tutkitun innovaation onnistumisen kannaltaoli olennaista, että yrittäjien joukosta löytyi johtajuutta,yrittäjillä oli halua kehittyä, tehdä yhteistyötäja panostaa tiedon hankintaan, ja ettäverkostojen kehittäminen ja ideoiden testaaminennähtiin tärkeäksi. Yhtä lailla tärkeää innovaatioympäristössäoli rahoittajienja julkisen hallinnonpiiristä löytynyt ymmärtämys ja tuki. Näinsyntyi idea, joka pystyttiin ottamaan käyttöön.Tutkimuksen aikana esitettiin kysymys, onkohoivayritysten verkosto lopultakaan mikään sosiaalineninnovaatio. Pohdimme lopuksi tätä kysymystäja tarkastelemme, millaisiin tarpeisiin maaseudunnykyisessä tilanteessa hoiva-alan innovaatiotvastaavat ja miten innovatiivisuutta voisi edistää.Verkostoyritys on Mumfordin määritelmänmukainen idea, jonka avulla yrittäjien toimintaaorganisoidaan yhteisen päämäärän hyväksi ilmankeskinäisen kilpailun tuomia rajoitteita. Tämä onollut mahdollista, koska verkoston yritykset ovatvalikoituneetsiten, että ne toimivat joko eri kunnissatai siinä määrin eri aloilla, etteivät koe kilpailevansakeskenään. Ne toimivat kuitenkin fyysisestiniin lähellä toisiaan, että voidaan saavuttaasynergiaetuja. toisiaan täydentävien palvelujen44 MAASEUDUN UUSI AIKA 3 | 2010 MAASEUDUN UUSI AIKA 3 | 201045