UUSI AIKA UUSI AIKA - Maaseudun uusi aika

artikkelitnatetaan kodin ulkopuolista päivähoitoa lapsenkaikissa ikävaiheissa. Näissä vastauksissa vedotaantavallisesti lasten välisiin eroihin, äidin jaksamiseenja tyytyväisyyteen tai päivähoitohenkilökunnan(pääsääntöisesti) hyväksi koettuun ammattitaitoon:Riippuu paljon lapsesta. Oma lapseni on aina ollut hyvin sosiaalinenja kaivannut paljon leikkikavereita, joten hänelle sopihyvin, kun vietiin hoitoon noin 1-vuotiaana.(Nainen, 1 lapsi)Kaikissa ikävaiheissa paras hoitomuoto on perhepäivähoito,koska pienet ryhmät, kavereita, sosiaalista kanssakäymistä jarutiineja arkeen. (Nainen, 3 lasta)Itse olen kokenut olevani tyytyväisempi elämään, kun olenlasten jälkeen nopeasti palannut työelämään. Lapset ovat saaneetolla samalla hoitajalla, joka on todella ammattitaitoinen.Perhepäivähoitajissa vaan on seassa myös toisenlaisia. (Nainen,3 lasta)Vapaamuotoisissa perusteluissa esitetyt argumentitovat samansuuntaisia niiden näkemystenkanssa, joita suomalaisessa keskustelussa lastenhoidonjärjestämisestä tuodaan yleensä esille. Suomessaon yhden ainoan sijaan kaksi keskenään kamppailevaadiskurssia: Toinen keskittyy tukemaankunnallista päivähoitoa ja toinen pyrkii lisäämäänkotona tapahtuvan hoidon tukea ja arvostusta (Repo2005: 417). Tässä tutkimuksessa tarkastelunkohteena olevat maaseudulla asuvien pienten lastenvanhempien tulkinnat hyvästä tai parhaastalastenhoidosta sisältävät aineksia näistä molemmistadiskursseista. Vastaajat näkevät kotihoidossa japäivähoidossa sekä hyviä että huonoja puolia. Hekuvaavat omien kokemustensa perustalta, millaisiavalintoja he ovat tehneet.Myös tämä erilaisten vaihtoehtojen punnitseminenja valinnanmahdollisuuksien korostaminen onosa suomalaista lasten hoitokeskustelua. Suomessaon vakiintunut ”vanhempien valinnan mahdollisuuttakorostava retoriikka”, jonka mukaan perheellätulee olla ”oikeus valita joko kotihoito tai kunnallinenpäivähoito parhaaksi katsomallaan tavalla”.(Repo 2005: 417). Tätä valinnan mahdollisuuttakorostavat esimerkiksi viljelijänaiset, joilla on tapanapuhua viljelijäperheissä tavallisesta lasten kotihoidostaheidän ”omana valintanaan” (Sireni 2008).Jaettu vanhemmuusSekä maaseudulla että Suomessa yleensä lasten kotihoitoon naisten työtä, josta he itse puhuvat valintana,kuten edellä esitettiin. Tämän tutkimukseneräs keskeinen kysymys on, missä määrin lastenhoito ja sen organisoiminen mielletään pelkästäännaisten toimintakentäksi. Aineiston tuottamat havainnotovat kiinnostavalla tavalla ristiriitaisia. Yhtäältälasten hoito ja sen organisoiminen näyttääkuuluvan paljolti naisille. Tätä osoittaa muun muassase, että lähes kaikki tähän kyselyyn vastanneetovat naisia. Toisaalta maaseudulla asuvien pientenlasten äitien näkemykset äidin ja isän tehtävistä sisältävätaineksia ”jaetun vanhemmuuden diskurssista”,joka on Suomessa tavallinen tapa puhua äidinja isän rooleista lastenhoidossa (Vuori 2001;Repo 2005). Tämä tarkoittaa sitä, että lastenhoidostapuhutaan vanhempien yhteisenä toimintakenttänä.Pienten lasten vanhemmilta kysyttiin, kuka heidänperheessään kantaa pääasiallisen vastuun lapsista.Vastaajista melkein puolet, 48 prosenttia, onsitä mieltä, että hänen perheessään pääasiallisenvastuun lasten hoidosta kantaa äiti. Kuntien välilläei ole tilastollisesti merkitsevää eroa, vaan äidit paikastariippumatta kantavat pääasiallisen vastuunlapsista. Äidit joko hoitavat lapsia kotona tai kokevatmuuten olevansa päävastuussa lastenhoidonorganisoimisesta. Avovastauksissa naiset perustelevattätä perinteistä työnjakoa tavallisesti sillä, ettähe ovat yksinhuoltajia tai nimenomaisesti hoitovapaallavoidakseen keskittyä lapsiin, miehen työ viepaljon aikaa, miehen työajat ovat epätavalliset taimies matkustaa paljon. Naiset toisin sanoen perustelevatomaa vastuullista rooliaan yhtäältä omilla”valinnoillaan” ja toisaalta käytännön pakoilla elisillä, ettei miehen työ jousta eikä yhteinen vastuulastenhoidosta ole siten mahdollinen:Isän työt ovat reissuhommia, hän on kotona vain viikonloppuisin.Välillä hän on poissa kotoa kolmekin viikkoa peräkkäin.(Nainen, 2 lasta)Isällä on hyvin pitkät ja epäsäännölliset työpäivät, joten äidilläon pääasiallinen hoitovastuu. Mieheni kyllä hoitaa lapsia silloinkun pystyy ja kun minulla itselläni on menoja. (Nainen, 3 lasta)Lähes yhtä suuri osa vastanneista, 46 prosenttia,ilmoittaa, että heidän perheessään äiti ja isä ovatyhtä paljon vastuussa lastenhoidosta ja sen organisoimisesta.Tämä havainto osoittaa, että lastenhoitoei ole maaseudulla pelkästään naisten vastuulla,vaan melkein puolessa tapauksista isät osallistuvatkotioloissa lastenhoitoon yhtä paljon kuin äidit.Isät ovat vain harvoin yksin vastuussa lapsista. Seuraavataineistosta poimitut esimerkit havainnollistavatvastaajien käyttämiä tyypillisiä perusteluja:Työvuorojen puitteissa kumpikin hoitaa lapsia. Olemme molemmatyhtä kykeneviä ruuan laittoon ja muuhun tarvittavaan.(Nainen, 3 lasta)Lastenhoito on meidän perheessä yhteinen asia. (Nainen,2 lasta)Äiti vastaa lapsista maanantaista perjantaihin isän ollessatöissä, ja isä lauantaista sunnuntaihin, kun äiti on töissä. Tarvittaessasukulaiset auttavat. (Nainen, 2 lasta)Molemmat ovat yhtälailla vastuussa. Harrastuksia ja muitamenoja on kolmen lapsen perheessä niin paljon, että molempienon pakko osallistua. Lisäksi äidin työaika on vaihteleva.(Nainen, 3 lasta)Vanhempien jaettua vastuuta korostavista vapaamuotoisistavastauksista käy ilmi, että vastaajateivät miellä lastenhoitoa pelkästään naisille kuuluvaksivastuuksi ja tehtäväkentäksi. Tavallisesti vastaajatvetoavat siihen, että molemmilla vanhemmillaon oma työnsä ja sen mukanaan tuomat rajoitteetja velvoitteet. Jotkut painottavat sitä, ettämolemmat ovat yhtä hyviä hoitajia ja ruuanlaittajia.Molemmilla vanhemmilla on myös omia harrastuksiaja menoja. Tästä syystä lastenhoito kuuluu”luonnollisesti” molemmille vanhemmille.JohtopäätöksetHavainnot kolmesta erilaisesta maaseutumaisestakunnasta osoittavat, että suomalaisella maaseudullaei ole yhtä hallitsevaa lastenhoitomallia tai vainyhtä selkeärajaista naisten työssäkäyntimallia. Lapsiaei hoideta tyypillisesti pelkästään joko kotonatai kodin ulkopuolella, vaan maaseudun lapsiperheetyhdistelevät joustavasti erilaisia hoitomuotojalapsen eri ikävaiheissa. Pienet lapset hoidetaanusein kotona, mutta yli kolmevuotiaat useimmitenkodin ulkopuolella. Isompia lapsia hoidetaan kotonatyypillisesti silloin, kun toinen vanhemmista onmuutenkin kotona. Kotiäitiys on siten maaseudullatilapäistä ja väliaikaista samaan tapaan kuin Suomessayleensä (Salmi 2000). Äidit arvostavat pientenlasten kotihoitoa, mutta pitävät kodin ulkopuolistapäivähoitopaikkaa kotia parempanavaihtoehtona yli kolmevuotiaille lapsille. Maaseutumaisuusei toisin sanoen Suomen tapauksessatarkoita tavallista perinteisempiä lastenhoidon käytäntöjäja arvostuksia, vaan käytännöt noudattavatmaan tapaa (vrt. Little & Austin 1996). Palkkatyössäkäyvät vanhemmat käyttävät samanlaisiakokopäiväisiä päivähoitopalveluja kuin suomalaisetpalkkatyössä käyvät vanhemmat yleensä. Lastenhoitoon ydinperheen ja julkisen sektorin vastuulla.Esimerkiksi isovanhempien ja muiden sukulaistenapu päivähoidossa on marginaalinen.Tämä havainto on tärkeä pitää mielessä, kun pohditaanpäivähoitopalvelujen kehittämistä maaseutukunnissa:osapäiväiset varhaiskasvatuspalveluteivät ole riittäviä päivähoitopalveluja maaseudunlapsiperheille (vrt. Helsingin Sanomat 2010).Toinen viesti palveluiden kehittäjille on se, ettäpäivähoitopalveluja ei maaseudulla käytetä ”turhaan”,vaan kotona olevat vanhemmat hoitavatyleensä lapsensa kotona. Tutkimusaineisto kuvaavuonna 2003 syntyneiden lasten päivähoitohistoriaaheidän ensimmäisestä ikävuodestaan lähtien.Analyysi osoitti, että äitien näkemykset ihanteellisestahoitomuodosta eri ikävaiheissa ovat linjassatoteutuneiden käytäntöjen kanssa ja että äitien toiveetja maaseutumaisissa kunnissa tarjolla olleidenpäivähoitopalveluiden raamittama arkitodellisuusovat kohdanneet hyvin toisensa.Tässä tutkimuksessa tarkastelluissa maaseutumaisissakunnissa äideillä on kiistattomasti keskeinenrooli lasten hoidon organisoimisessa. Tämä eikuitenkaan ole pelkästään maaseutumaiseen elämäntapaantai maaseudun äitiyteen liittyvä piirre,vaan suomalaiset naiset yleensä ovat päävastuussakotitöistä ja lasten kotihoidosta (Anttonen & Sointu2006; Miettinen 2008). Suomessa naisten työssäkäyntija osallistuminen taloudelliseen päätöksentekooneivät ole johtaneet siihen, että kotityöt30 MAASEUDUN UUSI AIKA 3 | 2010 MAASEUDUN UUSI AIKA 3 | 201031