UUSI AIKA UUSI AIKA - Maaseudun uusi aika

artikkelitManu Rantanen, Helsingin yliopisto, Ruralia-instituuttiLeo Granberg, Helsingin yliopisto, Ruralia-instituuttiHoiva-alan yhteisyritysmaaseudun sosiaalisena innovaationaTiivistelmäPalvelurakenteen muutokseen varautumisen yhteydessäon korostettu yhteiskunnan, erityisestisosiaali- ja terveysalan tarvitsevan innovaatioita.Artikkeli pyrkii vastaamaan seuraaviin kysymyksiin:Mitkä itäsuomalaisen maaseudun innovaatioympäristönkriittiset tekijät mahdollistavattai estävät innovaatioiden syntymistä ja kehittymistähoivayrityksissä? Minkälaisia sosiaaliseninnovaation piirteitä on löydettävissä tutkitustahoivayritysverkostosta ja miten se ratkaiseepienten hoivayritysten, maaseudun ja palvelurakenteenongelmia?Tutkimusta varten haastateltiin elinkeinoelämänsekä sosiaali- ja terveysalan asiantuntijoitaja hoivayrittäjiä vuonna 2007 ja 2010. Hoiva-alanyhteisyrityksen perustamiseen johtivat yrittäjienhaasteet, jotka liittyivät mm. niiden uskottavuuteentoimia neuvottelukumppaneina kuntienkanssa.Tutkittu yritysverkosto täyttää sosiaalisen innovaationtunnusmerkit. Verkoston avulla yrittäjientoimintaa organisoidaan yhteisen päämääränhyväksi, verkoston kautta naisvaltaistenpienyritysten edustajat tulevat vakavasti otettaviksineuvottelukumppaneiksi kunnan viranhaltijoidenpöytiin ja samalla verkosto ratkaiseeosaltaan sekä yrittäjien että palvelujärjestelmänhaasteita maaseutuolosuhteissa.Palvelurakenteen muutokseen varautumisenyhteydessä on korostettu sosiaali- jaterveysalan tarvitsevan innovaatioita, jottaselvittäisiin esim. heikkenevän huoltosuhteenhaasteesta (mm. Saari 2008: 13). Ensimmäisenätämä haaste on konkretisoitumassa Itä- jaPohjois-Suomessa. Hyvinvointipalvelujen tuottamisenhaasteet näyttäytyvät erilaisina näkökulmastariippuen. Yrityksille on olennaista taloudellinenmenestyminen, asiakkaille taas palvelujenlaatu ja saatavuus. Maaseudun kehityksestä huoltakantavat näkevät tärkeänä palvelutason säilymisenmaaseutualueilla. Yhteiskunnan tason haasteiksion mainittu elinkeinoelämän kilpailukyvyn edistäminenja yhteiskunnallisen eriarvoistumisen hillitseminen(Sitra 2005: 17; Hämäläinen 2008: 101).Palvelut voidaan jakaa markkinaehtoisiin palveluihinja peruspalveluihin. Markkinaehtoisetpalvelut perustuvat vapaaseen kilpailuun. Niitämyydään suoraan yksityisille asiakkaille, joidenvakituisella asuinkunnalla ei ole merkitystä (esim.vapaa-ajan asukkaat). Peruspalvelut on Suomessasäädetty kuntien järjestämisvastuulle. Lain mukaankunnat tuottavat palveluja yksin, yhteistyössätoistensa kanssa tai ostavat niitä yksityiseltä jakolmannelta sektorilta. Varsinkin 1990-luvunpuolenvälin jälkeen julkisen sektorin palveluja onalettu ostaa yhä enemmän yksityiseltä sektorilta.Vaikka tilanne vaihtelee kunnittain (Taipale &Hämäläinen 2007: 58), se on tarjonnut mahdolli-suuksia hoivayrittäjyyden kehittymiselle.Hoivayrittäjyys on yhä melko uutta Suomessa.Se on sosiaali- ja terveysalalle sijoittuvaa yritystoimintaa,joka käsittää eri ikä- ja väestöryhmien hoivan,huolenpidon ja hoidon (Rissanen & Sinkkonen2004: 7). Maaseudun hoivatutkimuksissa onkäsitelty muun muassa kuntien, järjestöjen ja yrittäjiensuhteita sekä suhtautumista hoivayrittäjyyteenerilaisissa kunnissa (Andersson 2002: 67). Onmyös mietitty sitä, kuinka hoivayrittäjyys voisi tukeasekä työllistymistä että hoivapalvelujen tarjontaamaaseudulla (Rissanen & Sinkkonen 2005:62). Suurin osa maaseudun työpaikoista on palvelualalla(Maa- ja metsätalousministeriö 2007: 46).Alan työpaikat säilyvät alueella todennäköisemminkuin teollisuustyöpaikat, joita on siirtynyt halvempientyövoimakustannusten maihin. Ongelmanaon, miten tuottaa tehokkaasti ja edullisesti monipuolisiapalveluja harvaanasutuilla alueilla (vrt.Rissanen & Sinkkonen 2005: 63).Peruspalvelut pyrittiin 1960 –luvulta lähtientakaamaan kaikille niin maaseudulla kuin kaupungeissa.Rakennettiin hyvinvointivaltiota, jota voidaanpitää sosiaalisena innovaationa (Kosonen1987). Kunnallinen itsehallinto on vahva ja siihensisältyy myös verotusoikeus, minkä vuoksi kuntataloudentilalla on olennainen vaikutus peruspalveluidenjärjestämismahdollisuuksiin. Järjestelmämahdollistaa paikallisten olosuhteiden huomioimisen,mutta se on toisaalta haaste tasa-arvoisillepalveluille varsinkin pitkien etäisyyksien maaseudulla,sillä palvelujen tuottaminen on yleisesti ottaenkalliimpaa harvaanasutuilla seuduilla. Itä-Suomessaikääntyvän väestön osuus kasvaa eurooppalaisittainhuippuvauhtia ja poismuuton myötäharvaanasutuilla seuduilla etäisyydet kasvavat entisestään.Väestön ikääntyminen lisää vanhusten palvelutarvetta.Nämä ongelmat ovat konkretisoituneetmonilla alueilla heikoksi kuntataloudeksi(Kainulainen & Rintala 2003: 31; Viljamaa ym.2008: 12–16; Suutari ym. 2009: 26).Vuonna 2007 käynnistetyn kunta- ja palvelurakenneuudistuksentarkoituksena on muun muassaedistää uusia palvelujen tuotantotapoja ja organisointia(Kuntaliitto 2006). Uudistus on johtanutkuntien yhdistämisiin, minkä seurauksena palvelujahankitaan yhä suuremmille alueille kerrallaan.Sekä julkisia että yksityisiä palveluja on siirtynytkeskuksiin. Peruspalveluiden saaminen mahdollisimmanläheltä asuinpaikkaa on kuitenkin erityisentärkeää vanhuksille ja sairaille.Tarvitaan siis innovaatioita kestävän sosio-ekonomisenmallin rakentamiseksi Suomen tulevaisuudelletilanteessa, jossa keskustelua hallitsee kaksinäkökulmaa, kilpailun lisääminen ja hyvinvointivaltiomallinpuolustaminen (Hämäläinen &Heiskala 2007: 93).Artikkelissa tarkastellaan hoiva-alan yritysverkostonmuodostamista ratkaisuna, joka osaltaanvastaa näihin haasteisiin. Artikkeli sai alkunsavuonna 2006 käynnistetystä Euroopan UnioninVI:nen puiteohjelman rahoittamasta maaseuduninnovaatioita tutkivasta IN-SIGHT (Strengtheninginnovation processes for growth and development)-projektista, jossa yhdeksi tutkimusalueeksivalittiin maaseudun uudet palvelut (Rantanen ym.2008). Suomen tutkimusryhmä nosti projektissatutkimuskohteeksi hyvinvointipalvelut, koska niitäei oltu juurikaan käsitelty eurooppalaisessa maaseutututkimuksessa,vaikka palvelun tarve on kasvanut.Tässä artikkelissa syvennämme edellä mainittuatapaustutkimusta ja pyrimme tarkentamaankäsitystämme innovaatioista sosiaali- ja terveyspalvelujenalalla. Konkreettisesti pyrimme vastaamaanseuraaviin kysymyksiin:• Mitkä itäsuomalaisen maaseudun innovaatioympäristön kriittisettekijät mahdollistavat tai estävät innovaatioiden syntymistäja kehittymistä hoivayrityksissä?• Minkälaisia sosiaalisen innovaation piirteitä on löydettävissätutkitusta hoivayritysverkostosta?• Miten tutkimuskohteena oleva hoivayritysverkosto ratkaisee pientenhoivayritysten, maaseudun ja palvelurakenteen ongelmia?Sosiaaliset innovaatiottutkimuskohteenaUudet ratkaisut ja ideat ovat karkeasti luokiteltunaongelmia tai mahdollisuuksia. Kun toimintaympäristössätulee eteen ongelma, on se pyrittävä ratkaisemaanja kun näköpiirissä on uusi mahdollisuus,voidaan sitä kohti kurotella. Sekin riittää, että en-34 MAASEUDUN UUSI AIKA 3 | 2010 MAASEUDUN UUSI AIKA 3 | 201035