UUSI AIKA UUSI AIKA - Maaseudun uusi aika

puheenvuorotOlen itsekin tehnyt niin. Samalla on mielestänihämmentävää lukea tavoitteesta edistää uuden paradigmanmukaisen maaseutupolitiikan muotoutumistaomaksi politiikanalakseen eri maissa. Vakavastiotettuna tällainen linjaus herättää, ainakinköyhimpien kehitysmaiden kohdalla, monia kiperiäkysymyksiä. Peruskysymys on yksinkertainen:tiedetäänkö juuri Suomen maaseutupolitiikassa,miten kehitysmaiden maaseutuja pitäisi kehittää?Ilmeisesti tiedetään, jos perusteeksi riittää, ettäSuomi on maaseutupolitiikan mallimaa.Suomen maaseutupolitiikkaa voidaan toki pitääonnistuneena sillä perusteella, että OECD on kiitellytsitä maakatsauksessaan (OECD 2008). Maakatsauksessanäytetään esimerkiksi, että suomalainenmaaseutupolitiikka on OECD:n hahmottelemanmaaseudun kehittämisen uuden paradigman (NewRural Paradigm) (OECD 2006) mukaista. Komeaasuomalaisessa maaseutupolitiikassa on OECD:nmukaan myös sen ainutlaatuinen toimintamalli:verkostot, monitasoisuus ja sektorit integroiva kokonaiskonsepti.Silti OECD:kin joutuu toteamaanilmeisen tosiasian: on vaikea päätellä, missä määrinsuomalaisten maaseutualueiden suhteellisen hyväsuoriutuminen johtuu maaseutupoliittisesta työstä(OECD 2008: 263). On siis yhtä lailla mahdollista,että maaseutualueidemme suhteellisen hyväsuoriutuminen olisikin vanhan paradigman maatalous-,alue- ja yhteiskuntapolitiikkojen kantamoinen.Kun kysymys maaseutupolitiikan vaikuttavuudestajää meilläkin auki, on epäselvää, mihinasiaperusteisiin nojaisi ajatus samanlaisen lähestymistavanlevittämisestä muihin maihin.Kansainvälisen kehitysyhteisön siirtymä budjettituensuuntaan perustuu, monien muiden seikkojenohella, myös sisäsyntyisten kehittämismallienongelmatiikasta kumpuavaan kritiikkiin. Erilaisetalhaalta ylös -opit ja osallistamiskäytännöt ovat olleetkehitysyhteistyön valtavirtaa jo kauan ja niinkansalliset kuin kansainväliset avunantajaorganisaatiotovat ottaneet ne omikseen (ks. esim. WorldBank 2010). Paikallisia resursseja ja osallistumistakorostavista ohjelmista on kehitysmaissa siis monenlaisiakokemuksia jo ennen Leaderin rantautumistaSuomeen. Kansainvälisessä akateemisessakehitystutkimuksessa erityisesti Robert Chambersin(1983) kirjoituksista alkanut osallistavan avuntutkimus on jatkunut, argumentoiden puolesta javastaan, kolmisenkymmentä vuotta. Kysymys eiole siitä, että toiset eivät pitäisi paikallisten ihmistenosallistumista ja vaikuttamista lainkaan tärkeänä.Väittelyä on sen sijaan käyty mm. siitä, tullaankoosallistavalla kehittämisdoktriinilla rajaamaanosallistumis- ja vaikuttamismahdollisuudet lähinnäkyvykkäälle paikalliseliitille tai ohjaamaan kehityspyrkimyksetkapeaan ja viimekädessä harmittomaanprojektimuotoiseen uomaansa ja välttämäänsamalla isojen poliittisten kysymysten esiintulo.Edustuksellisille järjestelmille annettava maatasonbudjettituki ja paikallistason osallistumista painottavaote eivät välttämättä ole vastakkaisia vaihtoehtoja.Jos esimerkiksi köyhät viljelijät kykenevätvahvistamaan edunvalvontaorganisaatioitaan eritasoilla, ne kykenevät osallistumaan myös keskusteluunpolitiikoista ja resurssienjaosta. Tässä suhteessavoi aina tarkastella sitä, millaista osallistumistaja aktiivisuutta milläkin ohjelmalla edistetään.Suomalaista Leaderia on arvioitu myönteisesti– olen itsekin dokumentoinut ohjelmasta paljonpositiivista (esim. Maa- ja metsätalousministeriö2004; 2005). Jos Leader toimii meillä, eikö se toimisimyös kehitysmaiden maaseuduilla? Ohjelmaarvioinniton tehty aina tietyssä ohjelmaympäristössävastauksena rajattuihin arviointikysymyksiin.Niiden tulokset eivät ole yleistettäviä ohjelman sidosryhmienja toteutusympäristön ulkopuolelle.Jos toimintaryhmätyön arviointi avattaisiin globaalimpaankontekstiin, olisi perusteltua ainakinolettaa, että toimintaryhmätyön onnistuminen jaoikeutus saattavat Suomessa nojata keskeisesti senitsensä ulkopuolisiin rakenteisiin: ainakin toimintaryhmätyöhyötyy suuresti sellaisesta sosiaalisestapääomasta, joka muodostuu hyvinvointiyhteiskunnasta,suhteellisen yhtenäisestä kulttuurista jaklassisen hyvästä hallinnosta. Suomessa pienelläjulkisilla panoksilla saadaan mobilisoitua yksityisiäkininvestointeja ja muuttaa pääomaksi toimivanyhteiskunnan parhaimmat puolet. Lähtötilanneesimerkiksi Mosambikin maaseudulla on perustavallatavalla erilainen.Sisäsyntyiseen kasvumalliin nojaavassa Leaderissakorostetaan myyttisyyteen asti ihmisten samaistumistatiettyyn paikkaan, paikallista yhteisöllisyyttäja -kehittämisverkostoja. Jos tämä paikallisuudenylenpalttisuus on herättänyt kysymyksiä myösmeillä (esim. Rosenqvist 2008), tätäkin haasteellisemmaltaoppi näyttäisi monien kehitysmaidenkontekstissa. Esimerkiksi Mosambikin paikallisolosuhteetvoivat ainakin tuottaa monia yllätyksiä suomalaiseenpaikallisuuteen tottuneelle. Ihmiset voivatpuhua samoillakin seuduilla useita toisilleenvieraita kieliä, sillä virallinen kieli portugali onnistuuyhdistämään maaseudulla vain ohuen koulutetuneliitin. Eri heimoihin ja sukuyhteisöihin kietoutuvatkulttuurit eivät jaa samoja paikkaa koskeviaarvostuksia ja päämääriä. Yhtä kaikki kokonaisetpaikallisyhteisöt voivat myös nopeasti vaihtaa paikkaansa,sillä erityisesti kuivemmilla alueilla maaseutuväestöliikkuu karjan ja sateiden mukana.Kehittämisen välineet luonnollisesti muuttuvatja niin muuttuvat tilanteetkin. Myös Leaderin levittämisestäkirjoittaneet Wade ja Rinne (2008) korostavatperustellusti tarvetta mukauttaa Leader –menetelmää, jos sitä sovelletaan kehitysmaissa. Raportissakiinnitetään huomiota mm. korkeanlukutaidottomuuden ja heikon palvelurakenteentuomiin pulmiin. Voidaan siis katsoa, että Leaderinviemisen haasteet ovat keskeisiltä osin toimijoidentiedossa. Kuinka Leaderin sopeuttamisessa kehitysmaakontekstiinon sitten tähän mennessä onnistuttuja millaiseksi sen tuoma lisäarvo eri yhteyksissähahmottuu? Olisi mielestäni erinomaista, jos mukaelmiaLeader -metodista tutkittaisiin tulevaisuudessasen uusissa soveltamisympäristöissä. Tältäleikkauspinnalta saattaisi löytyä tutkimusaiheitaopinnäytetöihin myös haasteita kaihtamattomilleRural tai Coop Studies -opiskelijoille.Yksi konkreettinen tutkimusteema Mosambikinkokemusten perusteella on maaseudun elinoloihinja erityisesti elinkeinoihin liittyvä mikrorahoituksenproblematiikka. Rahoituspalvelujenheikko saatavuus on niin maatalouden kuin muidenkinelinkeinolähteiden kehittämisen suurimpiaesteitä monissa kehitysmaissa. Mosambikissakinpankkipalveluja on maaseudulla hyvin harvassa jahyvin harvat pääsevät säästö- ja lainoituspalvelujenpiiriin. Köyhät eivät useinkaan onnistu saamaanluottoa, koska vakuudet ovat riittämättömiä. Koskalainojen organisointi on maaseudulla monimutkaista,päädytään kehitysyhteistyössä käytännössäusein, ja toisinaan myös tuotannollisissa kohteissa,vastikkeettomiin avustuksiin. Käsittääkseni näinon toimittu myös suomalaisten ohjaamassa MosambikinAlto Ligonhan Leader -sovelluksessa.Lahja-apuun liittyy kuitenkin ongelmia. Kysymysei ole se, onko budjetissa riittävästi rahaa jakaaavustuksia, tai ettei hakijoiden avuntarve sinänsäolisi aito ja oikeutettu. Ydinkysymys on kehitysyhteistyönperusongelma: miten toiminta voidaanedes teoreettisesti perustella ja perustaa johdonmukaiseksija kestäväksi? Wade ja Rinne (2008: 6, 10)mainitsevat raportissaan nobelisti Mohammed Yunusinja Grameen pankin -tyyppisen mikrorahoitukseneräänlaisena esikuvana ja perusteluna myösLeaderille. He eivät kuitenkaan seuraa mikrolainoituksentoimintalogiikkaa pidemmälle. Toimintaryhmäperusteisestaavustusten jakamisesta onvielä pitkä matka kestävään mikrorahoitukseen.Jos Leader asetetaan maaseutupolitiikan ja kehityspolitiikanvuorovaikutuksen johtoideaksi, onsyytä yhä uudestaan palata kysymykseen, löytyisiköLeaderin mukauttamiseen vielä kokonaan tunnistamattomiatulokulmia. Olisiko metodilla jossainmuodossaan lisäarvoa myös kehitysmaidenvakavien sosiaalisten ongelmien, kuten lukutaidottomuuteentai HIV/AIDS-ongelman lieventämiseen?Voisiko Leaderin kytkeä tosiasiallisesti toimivaanmikrolainoitukseen? Toinen kysymys tietenkinon, kuinka pitkälle mukautettua toimintamalliavoisi vielä viedä Leaderin tai suomalaisen maaseutupolitiikansovelluksen nimellä. Tämä seikka eikuitenkaan vähentäisi mahdollisten uusien ratkaisumallienkehityspoliittista merkitystä. Kansainvälistyessäänsuomalaisten maaseutukehityksenasiantuntijoiden olisi valmistauduttava vastaamaanmyös kysymykseen, onko maaseutuosaamisellammetarjottavaa, jos Leaderista tai uuden paradigmanmaaseutupolitiikan abstraktista ideasta kumpuavatlähestymistavat eivät syystä tai toisestaosoittaudu uskottaviksi tai kestäviksi.LopuksiSuomalaista maaseutupolitiikkaa leimaa siis tätänykyä voimakas kansainvälistymisen halu. Kannatanlämpimästi suomalaisen maaseutukehityksenkokemuspääoman jakamista eri maissa samoinkuin muiden maiden kokemusten välittämistä72 MAASEUDUN UUSI AIKA 3 | 2010 MAASEUDUN UUSI AIKA 3 | 201073