UUSI AIKA UUSI AIKA - Maaseudun uusi aika

artikkelitYhteisyrityksen alku on ollut lupaava. Ulkoinenpaine ja muuttunut poliittinen suhtautuminenja asenneilmasto ovat luoneet tarvetta jamahdollisuuksia verkostoitumiseen. Taulukkoon1 on koottu menestymiseen vaikuttaneet, haastatteluissaesiin tulleet tekijät. Mallin kehittäminenedellytti monenlaista vuorovaikutusta ja yhteistyötäyrittäjien, viranomaisten ja kouluttajienkesken. Tänä aikana muokattiin ”ylevä verkostoajattelu”perinteisemmän osakasyhteistyön suuntaan.Toimijoiden arkikokemus ja heidän vuorovaikutuksensajohtivat siis kompromisseihin, joissaverkostoteoriasta tuotettiin maaseutuvaltaisellaalueella toimiva yhteistyömalli. Tätäkään malliaei koeta välttämättä lopulliseksi, vaan sitä ajatellaanjatkossa muutettavan.Yhteisyrityksen merkitysHoivayrittäjien yhteisyrityksestä löydettiin seuraaviaetuja eri näkökulmista:Yrityksen toiminnan kannalta innovaation edutliittyvät sekä taloudelliseen että sosiaaliseen ulottuvuuteen.Sen kautta on mahdollista yhdistääison (alueellisen) ja pienen (paikallisen) yrityksenetuja. Yhteisyritys menestyy kilpailutuksissa yksittäisiäpieniä yrityksiä paremmin, koska se pystyytarjoamaan kunnille riittävän laajoja palvelukokonaisuuksiaja takeita toiminnan pitkäjänteisyydestä.Tätä kautta laadun parantamiseenlöytyy pitemmällä aikavälillä lisää tietotaitoa sekäresursseja, sillä yritysmuoto lisää pienten yritystenosaamista ja niiden mahdollisuuksia toimia. Yhteisyritystäon helpompi markkinoida, verkostotoimii yrittäjien henkisenä tukena, keskinäisenoppimisen areenana ja helpottaa heidän pääsyäänalueellisiin ja valtakunnan tason verkostoihin.Paikallisella tasolla yritys toimii toisaalta omistajayritystenkautta, jossa ne ovat tuttuja ja turvallisiakumppaneita ostajille.Aluetason ja asiakkaiden kannalta haastateltavatkorostivat yhteisyrityksen etua vastavoimana kansainvälistenpörssiyhtiöiden markkinoille saapumiselle.Näitä yrityksiä on kuvattu ”kasvottomiksi” jataloudellista intressiä korostaviksi, kun taas aluetasollaja paikallisista lähtökohdista toimivan yrityksenon katsottu painottavan toiminnassaan enemmänasiakkaiden palvelun laatua kuin taloudellistaintressiä.Tämän tutkimuksen perusteella ei voida arvioida,onko mainittu uhka todellinen ja olisiko palvelujentuottaminen julkisen sektorin tai kansainvälistenyritysten kautta huonompi tai kalliimpivaihtoehto kuin alueellisen yritysverkoston kautta.Joka tapauksessa kilpailu, jota julkisen sektorinomassa palvelutuotannossa ei ole, on tärkeä syy kehittääpalveluja ja niiden laatua. Myös maaseudunpaikallisten olosuhteiden tunteminen on hoivaalallatärkeää, eikä uusilla, maaseutualueille pyrkivilläyrityksillä ole sitä vielä. Paikallislähtöisilläyrityksillä ei myöskään ole uhkaa siitä, että yritystenvaikeudet muualla voisivat heikentää paikallistenpalvelujen laatua.Maaseudun kehityksen kannalta innovaation etunavoidaan nähdä se, että palvelutuottajat asuvatitse alueella, jolloin heidän intresseihinsä kuuluuyhteiskuntavastuuta: Alueen menestys on heilletärkeää laajemminkin, ei pelkästään oman yrityksenmenestyminen. Jotkut verkoston jäsenistä ovatottaneet toiminnassaan suunnitelmallisesti huomioonympäröivää paikallista aluetta. He ovat alkaneetkäyttää lähikylän tarjoamia puutarha-alan,kampaamon ja ratsastustallin palveluja. Tiedottamallaasukkaille toiminnasta on päästy siihen, ettätoiminta on integroitumassa osaksi kyläyhteisöä.Tämä on tärkeää, koska osa tutkituista yrityksistäoli aiemmin kohdannut ennakkoluuloja ympärilläasuvien taholta.Palvelujärjestelmän kannalta innovaatio on tarpeellinen,kun se tukee yritysten sopeutumistamuuttuviin olosuhteisiin, joissa kuntakoko onnopeasti kasvamassa ja kilpailutettavat palvelukokonaisuudetovat aiempaa suurempia. Verkostonkautta yritysten tarjontavolyymi tulee suuremmaksi,mikä helpottaa neuvotteluja kuntien kannalta.Jos ajatellaan vaihtoehtona palvelun tarjoajaksiisoja yrityksiä, ovat yritysverkoston vahvuuksinahyvä paikallistuntemus ja palvelujärjestelmänmonipuolisuuden säilyttäminen. Koska olosuhteeterilaisilla maaseutualueilla vaihtelevat paljon riippuenmuun muassa asutuksen määrästä, ikärakenteesta,välimatkojen pituudesta ja palvelutarjonnasta,tukee monipuolinen palvelujärjestelmäpalvelutason säilymistä.Hoivayritysteninnovaatioympäristön piirteitäItä-SuomessaKautosen (Mustikkamäki & Sotarauta 2008: 53,73) mukaan alueellinen innovaatioympäristö onuseimmiten saman alueen yrityksille erilainen.Virkkala (Mustikkamäki & Sotarauta 2008: 99)toteaa, että maaseutuympäristön merkitys innovaatioprosesseissavaihtelee toimialoittain. Hoivayrityksetkohtaavat toiminnassaan yhteisiä tekijöitä,jotka liittyvät sekä suomalaiseen palvelujärjestelmäänettä Itä-Suomen alueen piirteisiin.Maaseudulla palveluinnovaatioihin vaikuttavattekijät jaoteltiin IN-SIGHT -projektissa institutionaalisiin,kulttuurisiin, sosiaalisiin, taloudellisiin jatiedollisiin tekijöihin. Jako tehtiin neljässä maassa(Suomessa, Latviassa, Saksassa ja Hollannissa) toteutettujen,uusia maaseudun palveluja koskevientapaustutkimusten tulosten perusteella, jotta saatiinkuvattua monipuolisesti innovaatioympäristöjentoimivuuteen vaikuttavia tekijöitä (ks. Rantanenym. 2008: 30–31). Taulukossa 2 on ryhmiteltyasiantuntijoiden haastatteluissa esiin tuomiatekijöitä tämän jaon mukaisesti.Sosiaali- ja terveysalalla yrityskulttuuri on uutta,sillä palvelut olivat pitkään kuntien monopolinatuottamia. Innovaatiotoimintaa vaikeuttavatalan pienyrittäjävaltaisuus ja pienten yritysten vähäinenyhteistyö oppilaitosten kanssa (Taipale &Hämäläinen 2007: 42; Forsman 2009: 10). Myösmaaseudun palvelujen yritysneuvontajärjestelmäon vielä kehitysvaiheessa. Vaikka neuvontaorganisaatioitaon lukuisia, on hyvinvointiala neuvojillemelko vieras. Neuvontajärjestöjen yhteistyö voisihelpottaa tilannetta. Suomen Kuntaliitossa arvioidaan,että yhteistyötä yritysneuvonnassa on vaikeuttanutmuun muassa asiakastietoja koskevatiukka tietosuoja (Suomen Kuntaliitto 2006: 9).Alan lainsäädäntö tai sen tulkinta voi estää innovaatiotoimintaa.Sosiaali- ja terveysalan lainsäädäntöäon usein vaikeaa soveltaa harvan asutuksenolosuhteisiin. Kilpailulainsäädännössä kunnan jayritysten suhde määrittyy markkinasuhteeksi. Tässäviitekehyksessä yritysten pääsy hajanaisesta vuorovaikutuksestaverkosto- tai kumppanuussuhteeseenkunnan kanssa voidaan tulkita kilpailulainsäädännönvastaiseksi. Sosiaalisesti ja kulttuurisestielinvoimaisen toimintaympäristön vahvistamisessatällainen kehitys olisi hyvinkin toivottavaa. (vrt.Möttönen & Niemelä 2008: 222–224).Itä-Suomessa etuna useimpiin muihin alueisiinnähden on ollut kohtuullisen runsas projektirahoitus.Sen kielteisenä seurauksena pysyväisluonteisiakintoimintoja on hoidettu projektivaroilla. Projektihallintoonliittyy piirteitä, jotka usein haittaavatinnovaation syntymistä ja kehittymistä.Rahoituksen saamiseen ja käytön valvontaan liittyyhallinnollista byrokratiaa.Tukirahoituksen käytön rajoitukset eivät ainavastaa innovatiivisen toiminnan tarpeita. Haastatteluissamainittiin esimerkkinä siitä projektien jakokehittämis- ja yritystukihankkeisiin. Yksi julkilausutuistakriteereistä rahoitettavia hankkeita valittaessaon juuri niiden innovatiivisuus. Hakuvaiheessatätä voidaan kuitenkin arvioida vain ideatasolla.Projektirahoituksen lyhytaikaisuus puolestaan jättäätäysin auki sen, jalostuuko hankeidea aikanaannovelty -vaiheen kokeilusta kentällä toimivaksi niche-tasoiseksi yritystoiminnaksi puhumattakaan siitä,että uudistus ehtisi levitä oman paikallisen ympäristönsäulkopuolelle. Näyttää siltä, että onnistuneetinnovaatioprosessit tukeutuvat usein moniinperäkkäisiin projekteihin ja eri rahoituslähteisiin.Myös rahoituksesta riippumattomat, sosiaalisetja kulttuuriset syyt vaikeuttavat usein sosiaalisteninnovaatioiden kehittymistä projekteissa. Innovaatiotedellyttävät eri toimijoiden välistä sosiaalistaverkostoitumista, jota on usein liian vähän. Koskainnovaatioprosessit ovat pitempiä kuin yksittäisetprojektit, mikään taho ei välttämättä koe olevansavastuussa koko prosessista. Toisaalta ideat eivät helpostileviä lähtöpaikkakunnan ulkopuolelle, koskane ovat kiinnittyneet siihen paikalliseen sosiaaliseenrakenteeseen, missä ne ovat syntyneet.Eräs tapa luoda verkostoja ovat yrittäjyyskoulutusprojektit.Tutkitussa tapauksessa koulutusprojektisaattoi verkoston alkuun. Tällaisessa tapauksessayritysten välinen tietojenvaihto voi korvatajulkisen yritysneuvonnan puutteita. Esimerkissämmepienet, naisvaltaisella alalla toimivat yrityksetvahvistivat kilpailukykyään ja uskottavuuttaan verkostoitumallaja yrittäjät kertoivat saaneensa tukeaomaan jaksamiseensa.42 MAASEUDUN UUSI AIKA 3 | 2010 MAASEUDUN UUSI AIKA 3 | 201043