UUSI AIKA UUSI AIKA - Maaseudun uusi aika

artikkelitlapsille ja nuorille välittyisi myös ekologisia arvoja. Sen sijaan, että rahankeruunnimissä myydään uutta ja osin tarpeetontakin tavaraa, voitaisiin kannustaatavaroitten kierrättämiseen. 4H-kerholaiset ovat jo vuosikymmeniä keränneetlannoitesäkkejä ja metalliromua. Ehkä konseptia voisi vielä kehittää siten,että kerholaiset pääsisivät tutustumaan, miten heidän keräämänsäraaka-aineet jalostuvat uuteen käyttöön.Tai voisiko ajatella, että nämä talkoot, joissa vanhemmat ahkeroivat useinkeskenään tai yksin kotonaan, olisivat koko perheen yhteisiä tapahtumia?Vanhempien ja lasten yhteinen aika on monissa perheissä kortilla. Talkoidentavoitteena olisi yhdessäolo ja yhdessä tekeminen, ei niinkään tuotteiden valmistaminen,ostaminen ja myyminen: suorittaminen, jota useimpien arjessaon riittävästi. Yhdistysten kassaa voitaisiin kartuttaa myymällä pääsylippujanäihin tilaisuuksiin – suurin osa toiminnasta joka tapauksessa rahoitetaanvanhempien, sukulaisten ja tuttavien rahapusseista.Moni kokee talkoot ikäväksi velvollisuudeksi ja olonsa syylliseksi, jos eisyystä tai toisesta pysty osallistumaan tai haluaisi antaa tukensa suoraan rahalla.Olisi kuitenkin sääli, jos toiminta typistyisi tilisiirroiksi, sillä talkoot tuovatihmiset yhteen. Jos rahan keruu ja suorittaminen eivät olisi talkoiden päällimmäinentavoite, ehkä useampi lähtisi mukaan toimintaan. Suunnittelua ja käytännönjärjestelyä riittäisi kaikkein innokkaimmille, vaikka talkoiden toimintaajatusmuuttuisi.Talkootyön uusissa muodoissa voisi olla kysymys käytännöllisestä kekseliäisyydestä,josta Juha Hiedanpää ja Jani Pellikka kirjoittavat metsästystä koskevassaartikkelissaan. Hirvenmetsästykseen, kuten metsästykseen yleensä,liittyy paljon käytäntöjä ja kirjoittamattomia sääntöjä, joita voidaan uudistaa,kun siihen on tarvetta. Uudistaminen pitää vain osata toteuttaa oikealla tavalla.Sosiaalinen media voi olla tässä apuna. Harto Pönkä, sosiaalisen mediantutkija ja alan yrittäjä kertoo, mihin muuhun sosiaalista mediaa voidaan maaseudullakäyttää. Talkootyön uusintamiseen voi liittyä myös piirteitä sosiaalisistainnovaatioista, joista samoin on tässä numerossa puhetta. Kirjoittajienvoimakkaasti esille nostamat maaseudun sosiaaliset kysymykset kertovat voimakkaastamurroksesta, mikä niiden parissa tällä hetkellä on meneillään. Olisikosiihen ratkaisuna yksilöperustainen maaseudun kehittäminen?Näiden ajatusten myötä toivotan kaikille lukijoillemme Rauhallista JoulunAikaa!Juha Hiedanpää, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitosJani Pellikka, Itä-Suomen yliopisto, historia- ja maantieteiden laitosKäytännöllinen kekseliäisyys:Tilanneanalyysi hirvenmetsästyksestäkansallispuistossa ja sen lähialueillaTiivistelmäKansallispuistoissa ja niiden tuntumassa tapahtuvahirvenmetsästys on viime vuosina herättänytkeskustelua, jota on vilkastuttanut vireilläoleva luonnonsuojelulain muutos, jokatiettyjen edellytysten täyttyessä sallisi hirvenmetsästyksenkansallispuistoissa. Yhtäältä keskustelussakorostuu kansallispuistojen ja suojelualueitamerkitys eläinten ja ihmisten suojasaarekkeina,toisaalta esiin nousee myöshirvieläinten kannanhallinnan välttämättömyys.Näistä lähtökohdista suoritimme tilanneanalyysinhirvenmetsästyksestä Liesjärvenkansallispuistossa ja sen lähialueilla. Kolmentyöpajan sarjaan osallistuivat paikalliset hirvenmetsästysseurueet,Tiehallinnon edustajaja riistaviranomaiset. Työpajojen tarkoituksenaoli tunnistaa haasteet ja synnyttää ideoita siitä,miten metsästys ja kannanhallinta hoidetaan,jos luonnonsuojelulaki ei muutu tai jos semuuttuu. Seurat osoittivat käytännöllistä kekseliäisyyttä.Työpajatyöskentely osoitti, ettäseuroilla on kyvykkyyttä teknisiin ratkaisuihinja yhteistyöhön, jolla hirvikanta tulee hallituksiLiesjärven alueelle myös tulevaisuudessa.Keskustelu kansallispuistoissa ja niidentuntumassa tapahtuvasta hirvenmetsästyksestäon viime vuosina käynyt vilkkaana.Sitä ovat pitäneet yllä valmisteillaoleva luonnonsuojelulain uudistus (HE 99/2009),uusien kansallispuistojen perustaminen, laajentaminentai niille laaditut hoidon ja käytön suunnitelmat(HKS) (Ympäristöministeriö 2006). Yksikeskustelun teemoista on ollut periaatteellinen japuiston tarkoitukseen kohdistuva: onko kansallispuistojentarkoitus olla kasvi- ja eläinlajien, hirvimukaan lukien, ja elinympäristöjen turvapaikkojametsästykseltä ja muilta ihmisvaikutuksilta (esim.SLL 23.10.2008). Toisena teemana on ollut puistossaasustavien hirvien muodostama uhka sellaisellemonimuotoisuudelle (esim. haavalle, pihlajalleja eräille muille lehtipuille), joita puistossatulisi erityisesti ylläpitää ja ennallistamalla tuottaa(Kouki ym. 2005; Viiri 2007; Niemelä 2010). Lisäksion keskusteltu siitä, aiheutuuko kansallispuistoistalähiympäristölle merkittäviä sivuvaikutuksia,kuten hirvivahinkoja.Paikallisten toimijoiden näkökulmat eivät olesaaneet vahvaa asemaa kansallispuistojen luonnonkäyttöäkoskevassa suunnittelussa osin siksi,että ne eivät perustu tieteellisiin luontokäsityksiin.Metsästyksen kohdalla ongelmana on ollut senyhteensopimattomuus perinteisen suojeluajattelun4 MAASEUDUN UUSI AIKA 3 | 2010 MAASEUDUN UUSI AIKA 3 | 20105