UUSI AIKA UUSI AIKA - Maaseudun uusi aika

katsauksetMartti Laasasenaho, vapaa tutkija, SoiniHannu Katajamäki, Vaasan yliopisto, filosofinen tiedekuntaIlkka Kauranen, Aalto-yliopisto, Teknillinen korkeakouluElämänurasopimuksillakohti yksilöperustaistamaaseutupolitiikkaaMaaseutu erilaistuu. Kaupunkien läheinenmaaseutu on hyvinvoivaa javäkiluku lisääntyy. Kaukana keskuksistaolevalla harvaan asutulla maaseudullaongelmat kasaantuvat: nuoret muuttavatpois, työpaikat vähenevät, palvelut supistuvat javäestö ikääntyy. Toisaalta maaseudun voimavarojenolisi nykyistä paremmin vahvistettava yleistähyvinvointia ja kilpailukykyä. Esimerkiksi uusiutuvanenergian hyödyntäminen edellyttää maaseuduntoimintaedellytyksistä huolehtimista. Lisäksielintarvikeomavaraisuuden ja kulttuurinmonimuotoisuuden takia tarvitaan vahvaa maaseutua.Näitä periaatteita korostetaan esimerkiksivaltioneuvoston maaseutupoliittisessa selonteossaeduskunnalle (Valtioneuvosto 2009). Vastaavialinjauksia on myös OECD:n maaseutupoliittisissaasiakirjoissa (esim. OECD 2006).Marsden kutsuu maaseudun kehittämisenydinryhmää toimija-avaruudeksi. Paikallisen toimija-avaruudenytimessä ovat yrittäjät ja yritystenavainhenkilöt sekä kehittämistyön eri osapuolethallinnossa, kansalaisjärjestöissä ja oppilaitoksissa(Marsden 2003: 108). Kun nuoret ja työikäisetmuuttavat syrjäiseltä maaseudulta, paikallinentoimija-avaruus köyhtyy ja maaseudun menestysedellytyksetkapenevat. Paikallisen toimija-avaruudenmonipuolisuus on peruslähtökohta tuloksiatuottavalle alhaalta ylöspäin -kehittämiselle.Myöskään tehokas ylhäältä alaspäin -kehittäminenei ole mahdollista ilman vahvoja paikallisiatoimija-avaruuksia. Paikalliset toimijat osaavatparhaiten hyödyntää paikallisia resursseja ja synnyttääomaehtoista kehittymistä. Monipuolinentoimija-avaruus on myös välttämätön ehto lokaalinja globaalin kohtaamisesta syntyvälle, tulostatuottavalle glokalisaatiolle ja sitä kautta paikkakunnanuusien suhteellisten etujen kehittämiselleja hyödyntämiselle.Erilaisiin ohjelmiin perustuva aluekehittämispolitiikkaei ole pystynyt parantamaan etenkäänharvaan asutun maaseudun epäsuotuisaa kehitystä(ks. esim. Ponnikas ym. 2010). Tulosta tuottavaaglokalisaatiota ei ole tapahtunut eikä uusia suhteellisiaetuja ole syntynyt. Tarvitaan rohkeita avauksia,jotka tähtäävät paikallisten toimija-avaruuksienvahvistamiseen. Yksi mahdollisuus onperustaa maaseutupolitiikka nykyistä enemmänyksilöiden merkitykseen kehitysprosessien käynnistäjinäja edistäjinä. Tällainen yksilöperustainenkehittämispolitiikka voisi täydentää nykyisin niindominoivaa ohjelmaperustaista kehittämispolitiikkaavarsinkin harvaan asutun maaseudun kehittämisessä.Yksilöperustaisen kehittämispolitiikan lähtökohtanaon, että pienet ja keskisuuret yrityksetovat maaseudun uudistumisen ja menestyksenvälttämätön edellytys. Tarvitaan paikallisen elinkeinopolitiikanuusia välineitä (vrt. Leinamo &Katajamäki 2007). Ydinasiana on löytää kokonaanuusia yrittäjiä tai tunnistaa alueella jo olemassa olevistayrityksistä ne, joiden omistajilla on tavoitteenalaajentaa yritystoimintaansa. On siis löydettäväalueen kehittymistä edistäviä yksilöitä. Erityisestiharvaan asuttu maaseutu tarvitsee monipuolistuvaaelinkeinotoimintaa paikallisen toimija-avaruudenvahvistamiseksi. Ainoastaan riittävä toimijaavaruustakaa omaehtoisesti etenevän, endogeenisenkehityksen.Katsauksen kirjoittajista Martti Laasasenahotyöskenteli 1970-luvulta eläkkeelle siirtymiseensävuonna 2009 asti Etelä-Pohjanmaalla sijaitsevanSoinin kunnan elinkeinojen kehittämistehtävissä,muun muassa yli 20 vuotta elinkeinoasiamiehenä.Käytännön elinkeinopolitiikassa kertynyt hiljainentieto oli osoittanut yksilöiden olevan tärkeitä tavoiteltaessamyönteistä kehitystä väestöä ja työpaikkojamenettävien paikallistalouksien alueilla. Ohjelmallisetkokonaisuudet eivät edistä yrittäjyyttä jamuuta toimeliaisuutta, jos oikeanlaiset kehittäjäyksilötpuuttuvat. Siksi maaseudun uudistumisenydin on oikeiden yksilöiden löytäminen ja heidänpyrkimystensä monipuolinen ja pitkäjänteinen tukeminen.Laasasenaho esitti idean elämänurasopimuksesta.Elämänurasopimuksen osapuolina ovatyhtäältä oman itsensä ja kotiseutunsa kehittämiseensitoutuva kansalainen ja toisaalta kunta, muttatarvittaessa myös jokin muu alueorganisaatio.Elämänurasopimuksen tavoitteena on lähteä pitkäjänteiseenkehittämisyhteistyöhön siten, että kummankinsopijaosapuolen – yksilön ja kunnan – tavoitteettoteutuvat. Yksilö sitoutuu toteuttamaanelämänuraansa kyseisessä kunnassa ja kunta tukeeyksilön pyrkimyksiä, jolloin myös kunnan edut toteutuvat.Yksinkertaisesta perusoivalluksesta käynnistyitieteellinen prosessi, joka huipentui vuoden 2010alun väitökseen Aalto-yliopistossa. Katsaus pohjautuuMartti Laasasenahon väitöskirjaan Ohjelmakeskeisestäkehittämispolitiikasta yksilökeskeiseen kehittämispolitiikkaanharvaan asutulla maaseudulla: elämänurasopimuskunnan ja kehittäjäyksilön välillä(Laasasenaho 2010).Työn pohjan muodostivat käytännön aluekehittämisessäsyntynyt hiljainen tieto sekä aluekehittämistäkoskevat tutkimukset. Tulokseksi saatiinharvaan asutun maaseudun kehittämisen uusi malli,jonka osina ovat uudet ja uusiutuvat yrittäjät,jotka ovat kehittymiskykyisiä ja -haluisia kuntalaisia,resurssien tuojat, osaajat sekä kansainvälistäjät.Tärkeä osa työtä olivat empiiriset hankkeet, joidenavulla pyrittiin selvittämään, miten elämänurasopimuksestakiinnostuneita henkilöitä voidaan löytää.Esittelemme ensin mallin teoreettisen kehyksenja sen jälkeen monivaiheisen tutkimusprosessin,jonka avulla väitöskirjassa hankittiin lisää ymmärrystäyksilöperustaisen kehittämisen periaatteista.Artikkelin lopussa pohditaan, miten elämänurasopimuksenedustama, yksilöperustainen kehittämispolitiikkauudistaa maaseutupolitiikan viitekehystä.Yksilöperustaisen kehittämisentaustaMaaseudun kehittämisen ulottuvuudetMarsden (2003: 108) on esittänyt mallin maaseudunkehittämiseen liittyvistä sosiaalisen ja poliittisentalouden ulottuvuuksista. Mallissa on kolmeosaa: 1) sääntelyn purkaminen ja uudelleen sääntely,2) kaupallistamisareena sekä 3) verkostot ja toimija-avaruudet.Malli kuvaa maatalousvaltaisenmaaseutukehityksen jälkeistä vaihetta, jolloin maataloudenmerkitys maaseudulla on vähentynyt,vaikka joillakin alueilla sen osuus on edelleen suuri.Julkiset ja yksityiset palvelut sekä uudenlainenyrittäjyys ovat maaseudulla tulleet yhä tärkeämmiksi.Julkisen vallan, markkinoiden ja paikallisyhteisöjenedut kietoutuvat yhä selvemmin toisiinsamaaseudun kehittämisessä. Taloudelliset suhteetmuodostuvat eri toimijoiden sosiaalisesta ja kulttuurisestavuorovaikutuksesta. Tärkeitä toimijoitaovat hallinto, yritykset, kansalaisjärjestöt ja kehittämisorganisaatiot.Niiden välisillä vuorovaikutuksenyhdistelmillä on käytössään erilaista tietoa, välineitä,teknologioita ja luonnonvararesursseja(Marsden 2003: 109).Mallin ensimmäiseen osaan kuuluvalla säänte-50 MAASEUDUN UUSI AIKA 3 | 2010 MAASEUDUN UUSI AIKA 3 | 201051