Maaseutututkimuksen muodonmuutos - Maaseudun uusi aika

puheenvuorotKylätoiminnastamaaseutututkimuksen verkostoonTulkitsen seuraavassa maaseutututkimuksen muodonmuutostakahden viimeisen vuosikymmenen aikanatoimijaverkkoteorian avulla. Sen mukaan alkujaanerilliset toimijat rakentavat vaiheittain verkostoa,joka mobilisoituu eli alkaa toimia yhteisten tavoitteidensaavuttamiseksi. Näin verkosto muuttaa toiminnankenttää ja muuttuu itse yhdeksi toimijaksi.Michel Callon nimittää tätä prosessia translaatiosykliksi.(Callon 1986.)Suomen nykyisen maaseutututkimuksen muodostumisessahahmotan kolme translaatiosykliä. Ensimmäinenniistä synnytti kylätoiminnan, toinen perustimaaseutupolitiikan ja kolmas vahvisti maaseutututkimustaeriyttämällä sen omaksi tieteenalakseen. Kaikkikolme vaihetta toivat verkostoon uusia toimijoita jatulkitsivat todellisuutta uusien käsitteiden avulla jamobilisoituivat omaksumansa käsityksen mukaiseentoimintaan.Ensimmäinen translaatiosykli synnyttikylätoiminnanToimintasuuntautunut Kylätutkimus 76 poikkesimuista kylätutkimuksista. Aluetieteilijä Lauri Hautamäenjohtama projekti kannusti kyläläisiä toimimaankylänsä kehittämiseksi. Näin saatiinkin alkuun uskomattomanmittavaksi paisunut kylätoiminta. (Hautamäki1989: 22.)Toimintatutkimus käänsi päälaelleen kehittämisenajatuksen. Kehittäminen oli ollut pääsääntöisesti ylhäältäalaspäin suunnattua resurssien jakamista. Nytomaksuttiin osallistuva kehittäminen, jossa kehittämisenkohteet olivat itse aktiivisesti mukana toiminnassa.Aineellisten hyötyjen lisäksi tapahtui ”voimaannuttamista”,kun kyläläiset ja kylä kollektiiveinaalkoivat suunnitella tulevaisuuttaan ja reagoida kehityksenvinoumiin. Marko Nousiaisen (2009) mukaanosallistuvan kehittämisen ideaa oli kehitelty eri yhteyksissä,mm. kehitysmaapolitiikassa ja jo aiemminpresidentti Johnsonin 1960-luvulla käynnistämässäsodassa köyhyyttä vastaan, missä pyrittiin parantamaanYhdysvaltain slummien oloja.Kylätoiminnassa kohtasivat toisensa yliopistotutkijatja opiskelijat, kyläläiset ja Suomen Kunnallisliitto.Kylätoimikuntia perustettiin kymmenessä vuodessa(1976–1987) 2200 kylään. Esimerkiksi Pohjois-Karjalanalueella kymmenissä kylissä hankittiin rakennusmaatakylän asukkaille, peruskorjattiin kouluja,puolustettiin kyläkauppaa ja postin palveluja, elvytettiinpienteollisuusyrityksiä ja järjestettiin kesäjuhlia(Hautamäki 1989).Toinen translaatiosykli käynnistiohjelmallisen maaseutupolitiikanKylätoiminta saavutti huomattavia tuloksia pienilläresursseilla. Seuraava sykli johti valtion maaseutupolitiikankäynnistämiseen. Tuula Isosuo (2000: 59) onkutsunut tätä 1980-luvun vaihetta osuvasti maaseutupolitiikan”retoriseksi kaudeksi”. Silloin määriteltiin,mitä on maaseutu 1 , mitä on maaseutupolitiikka ja mitense eroaa maatalouspolitiikasta ja aluepolitiikasta.Lopulta saatiin valtion rahoitusta maaseutupolitiikanohjelman käynnistämiseen. Usko valtioon ja suunnitteluunoli tuolloin voimakasta. Politiikkaa hahmottelialkuun Maaseudun suunnittelun seura. Vuonna 1972perustettuun seuraan kuului sekä akateemisia tutkijoitaettä virkamiehiä, jotka uskoivat maaseudun kehittämiseenvaltion ja suunnittelun avulla. Nämä piirteetsiirtyivät myös maaseutupolitiikkaan, josta tuli”ohjelmaperusteista” eli toinen toistaan seuraavienohjelmien, niiden toteutuksen ja toteutumisarvioidenprosessi. (Csité & Granberg 2003: 76.)Varsinaisena sytykkeenä maaseutupolitiikalle toimiEuroopan Neuvoston käynnistämä Elävä maaseutu-kampanja 1987–88, jonka jatkona Suomeen syntyikolmivuotinen maaseudun kehittämisprojekti. Senaikana maaseutupolitiikka alkoi saada käyttöönsä resurssejaja rahaa voitiin jakaa kehittämishankkeisiin.(Isosuo 2000: 52.) Maaseutupolitiikan tehtäviksinähtiin maaseudun elinkeinojen uudistaminen, palveluverkkojentoimivuuden vahvistaminen, maaseudunasuinympäristön laadun ja yhdyskuntarakenteenkehittäminen ja uusiutuvien luonnonvarojen kestäväkäyttö.1 Maaseudun käsite lukittiin vuonna 1983 alle 500 asukkaan taajamistaja haja-asutuksesta koostuvaksi alueeksi (OECD 1988). Maaseutupolitiikankäsitettä määriteltiin ensimmäisen kerran vuonna1986 aluepolitiikkatoimikunnassa, jonka mukaan tehtävänä oli riittävänasutuksen säilyttäminen kylissä (KM 1986:6; käsitteenmäärittelystäks. Csité&Granberg 2003: 70–75).52 MAASEUDUN UUSI AIKA 1 / 2010