Kirsi Salonen, Synti ja sovitus, rikos ja rangaistus. Suomalaisten ...
Kirsi Salonen, Synti ja sovitus, rikos ja rangaistus. Suomalaisten ...
Kirsi Salonen, Synti ja sovitus, rikos ja rangaistus. Suomalaisten ...
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
MIRATOR 13/2012 109<strong>Kirsi</strong> <strong>Salonen</strong>, <strong>Synti</strong> <strong>ja</strong> <strong>sovitus</strong>, <strong>rikos</strong> <strong>ja</strong> <strong>rangaistus</strong>. <strong>Suomalaisten</strong> rikkomuksistakeskia<strong>ja</strong>lla, (Historiallisia tutkimuksia 249), Suomalaisen kir<strong>ja</strong>llisuuden seura:Helsinki 2009. 337 s.<strong>Kirsi</strong> <strong>Salonen</strong> on käsitellyt monissa tutkimuksissaan katolisen kirkonsielunhoidollista järjestelmää. Arvosteltavassa teoksessa hän laajentaanäkökulmaansa <strong>ja</strong> pyrkii luomaan kokonaiskuvan siitä, mihin synteihin <strong>ja</strong>rikoksiin keskia<strong>ja</strong>n suomalaiset syyllistyivät <strong>ja</strong> miten maallinen <strong>ja</strong> kirkollinen valtatoimivat pahantekijöiden rankaisemiseksi. Lisäksi kir<strong>ja</strong> on takakansitekstinmukaan yleisesitys suomalaisesta oikeushistoriasta keskia<strong>ja</strong>lla. Kir<strong>ja</strong>n tavoitteetovat osin ristiriitaisia. Johdantoluvun kysymyksenasettelun perusteella vaikuttaasiltä, että Salosen tavoitteena ei ole ollut laatia varsinaista yleisesitystä.Vanhempaan kir<strong>ja</strong>llisuuteen perustuvien, keskia<strong>ja</strong>n oikeushistorian yleispiirteitäkäsittelevien lukujen tarkoituksena on pikemminkin taustoittaa uutta, lähinnäsielunhoidolliseen järjestelmään liittyvään lähdemateriaaliin keskittyväätutkimusta.Salosen kysymyksenasettelu on kunnianhimoinen <strong>ja</strong> laa<strong>ja</strong>.Tutkimuskysymysten täsmentämisessä on kuitenkin ongelmia. <strong>Synti</strong> <strong>ja</strong> <strong>rikos</strong> eivätole synonyymejä, <strong>ja</strong> ilmeisesti tästä syystä tekijä on päätynyt käyttämäänyläkäsitteenä termiä ‘rikkomus’. Teoksessa tutkitaan periaatteessa kaikenlaistakirkollisten <strong>ja</strong> maallisten normien vastaista poikkeavaa käyttäytymistä (deviance)<strong>ja</strong> sen sosiaalista kontrollia. Puisevaa sosiologista terminologiaa on syytä välttääainakin otsikkotasolla, mutta myös rikkomus on terminä ongelmallinen. Salosentapa puhua raiskauksista (s. 240) ‘seksuaalirikkomuksina’ <strong>ja</strong> pahoinpitelyistä, jopahenkirikoksista (s. 242–244) ‘väkivaltarikkomuksina’ särähtää korvaan pahasti.Sekä oikeustieteessä että yleiskielessä rikkomus tarkoittaa suhteellisen lieväätekoa. 1 Yleisemminkin olisi perusteltua erottaa lähes kaikissa ihmisyhteisöissäsanktioidut, <strong>rikos</strong>oikeuden kovaan ytimeen kuuluvat teot vähäisemmistä,kulttuurisidonnaisista rikkomuksista.Rikkomuksen käsite kattaa teoksessa periaatteessa kokooikeusjärjestyksen, ei pelkästään <strong>rikos</strong>oikeutta nykyisessä merkityksessä. Onselvää, että tiukka ra<strong>ja</strong>nveto oikeudenalojen välillä voi keskia<strong>ja</strong>n oikeutta1Suomen lainsäädännössä on ollut pyrkimyksenä keskittää <strong>rikos</strong>lakiin kaikki ne kriminalisoinnit, joidenvastaisista teoista voidaan tuomita vankeus<strong>rangaistus</strong>. Lievemmät eli sakkouhkaiset, rikkomustyyppisetkriminalisoinnit sisältyvät usein muuhun lainsäädäntöön.
MIRATOR 13/2012 110koskevassa tutkimuksessa johtaa anakronistisiin tulkintoihin.Kysymyksenasettelun täsmentämisen <strong>ja</strong> ra<strong>ja</strong>usten kannalta erilaistenoikeudellisten kysymysten erotteleminen olisi kuitenkin eduksi. Vakavien <strong>ja</strong>lievien <strong>rikos</strong>ten ohella <strong>Salonen</strong> käsittelee ‘muita rikkomuksia’ koskevassaalaluvussa (s. 289–290) lyhyesti keskia<strong>ja</strong>n lähteissä usein esiintyviä riito<strong>ja</strong> maa- <strong>ja</strong>vesialueista <strong>ja</strong> niiden käyttöoikeuksista. Nykya<strong>ja</strong>n näkökulmasta ra<strong>ja</strong>riidat ovatyksityisoikeudellisia riita-asioita. Kovin erilaisten tapaustyyppien käsitteleminenotsikon ‘Muita rikkomuksia’ -alaisuudessa ilmentää tutkimuskysymystenra<strong>ja</strong>uksen puutteellisuutta. Myös seksuaalirikkomusten kategoriaan (s. 222–241)sisältyy varsin erilaisia asioita, minkä ohella avioliittorikkeitä käsitellään erikseen(s. 296–305). Rakenteen ongelmat liittyvät todennäköisesti teoksen ristiriitaisiintavoitteisiin. Eri oikeudenaloihin liittyviä kysymyksiä käsitellään liian suppeasti,jotta kir<strong>ja</strong> toimisi keskia<strong>ja</strong>n kotimaisen oikeushistorian yleisesityksenä.Yleisesitykselle ominainen pyrkimys kattavuuteen on puolestaan johtanut siihen,että teoksessa esitellyn uuden lähdeaineiston tarkastelu jää osin ha<strong>ja</strong>naiseksi.Teoksessa lähestytään keskia<strong>ja</strong>n oikeushistoriaa ensisi<strong>ja</strong>isestialkuperäislähteiden poh<strong>ja</strong>lta. Aikaisemman tutkimuskir<strong>ja</strong>llisuuden painoarvo onsuhteellisen pieni. Ratkaisua selittänee osittain se, että Salosen tutkimuksissaankäyttämä paavillisen penitentiariaatin arkisto on ollut tutkijoiden (luvanvaraisessa)käytössä vasta vuodesta 1984. Tutkijoilla on ollut paljon työtä lähdeaineistonkartoittamisessa, <strong>ja</strong> alan tutkimustraditio on vasta muotoutumassa. <strong>Salonen</strong> ontoimittanut yhteistyössä ruotsalaisten tutkijoiden kanssa vuonna 2008ilmestyneen edition penitentiariaatin Uppsalan kirkkoprovinssia koskevistaasiakirjoista. 2 Arvosteltavassa teoksessa edition Suomeen liittyvä aineisto onensimmäistä kertaa tutkimuksen kohteena. Aikaisemmin tuntemattomanlähdeaineiston runsas käyttö on teoksen vahvuuksia. Penitentiariaatin uudenlähdeaineiston merkitystä aikakauden oikeushistoriallisessa kontekstissa olisikuitenkin helpompi arvioida, jos tutkimus kytkettäisiin tiiviimmin aikaisempaansuomalaiseen <strong>ja</strong> ruotsalaiseen alan kir<strong>ja</strong>llisuuteen.Alkuperäislähteitä korostavan lähestymistavan ongelmat ilmenevätselvimmin maallisen oikeusjärjestelmän yleisiä piirteitä käsittelevässä luvussa 2.Maunu Eerikinpo<strong>ja</strong>n maan- <strong>ja</strong> kaupunginlakien <strong>rikos</strong>oikeudelliset säännöksetesitellään yksityiskohtaisesti. Samassa yhteydessä tekijä siteeraa alaviitteissä lakiensäännöksiä Åke Holmbäckin <strong>ja</strong> Elias Wessénin kääntäminä nykyruotsinkielisinäversioina (s. 42–65). Kir<strong>ja</strong>llisuusviitteitä on erittäin vähän. Keskiaikaisille laeilletyypillisten kasuististen <strong>rangaistus</strong>säännösten esittelystä ei synny selkeääkokonaiskuvaa. Jakso kaipaisi täsmällisempää jäsentelyä <strong>ja</strong> tiivistämistä.Lakitekstin nykyruotsinkielisen käännöksen siteeraaminen alaviitteessä ei tuomerkittävästi uutta tietoa, eikä luki<strong>ja</strong> toisaalta saa kuvaa autenttisesta keskia<strong>ja</strong>nlakikielestä. Toisaalta kirjoitta<strong>ja</strong> ei pohdi riittävästi sitä, missä määrinoikeuskäytäntö vastasi lain kir<strong>ja</strong>inta oloissa, joissa keskusvallan mahdollisuudetoikeudelliseen oh<strong>ja</strong>iluun olivat vähäiset. 32Auctoritate Papae. The Church Province of Uppsala and the Apostolic Penitentiary 1410-1526, SaraRisberg toim., johdanto <strong>Kirsi</strong> <strong>Salonen</strong>, National Archives of Sweden: Stockholm 2008. Ks. Jussi Hanskanarvio teoksesta, Mirator 10 (2009), 154–157.3Suomen olosuhteissa lisävaikeuksia aiheutui vieraan kielen kääntämisestä. Keskiaikaiset asiakir<strong>ja</strong>lähteeteivät kuitenkaan anna mahdollisuuksia suomalaisen oikeuskielen historian tutkimiseen.
MIRATOR 13/2012 111Aikaisemman tutkimuskir<strong>ja</strong>llisuuden puutteellinen käyttö on monessakohdin johtanut myös päätelmien epätäsmällisyyteen. Selostaessaan tuomiovallankäyttöä kaupungeissa <strong>Salonen</strong> mainitsee raastuvanoikeuden ohella kaupungintorilla tapahtuneet yleiset oikeudenkäynnit, joiden tuomiosta oli mahdollistavalittaa raadille. Menettely viittaa Salosen mukaan siihen, että torilla pidetytoikeusistunnot (rätten ute på torget) olivat alemman oikeusasteen istunto<strong>ja</strong>.Aikaisemman tutkimuskir<strong>ja</strong>llisuuden perusteella voidaan todeta, että torioikeusoli alempi kaupunkituomioistuin Tukholmassa, jonka tarpeisiin kaupunginlaki olialun perin laadittu. Valtakunnan muissa kaupungeissa kaksiportainentuomioistuinorganisaatio luotiin vasta 1600-luvulla kämnerinoikeuksienperustamisen myötä. 4Tutkimuksessa tarkastellaan keskia<strong>ja</strong>n kotimaista oikeushistoriaasuomalaisesta näkökulmasta. Yleensä ei ole kovin mielekästä tehdä eroasuomalaisen <strong>ja</strong> ruotsalaisen oikeushistorian välillä, eikä <strong>Salonen</strong> tähän varsinaisestipyrikään. Varhaisissa keskiaikaisissa lähteissä on yksittäisiä viittauksiasuomalaisiin oikeustapoihin, jotka väistyivät ruotsalaisen oikeuden vaikutuksenlevitessä. Suomalaisen <strong>ja</strong> ruotsalaisen oikeuden suhteiden luonnetta ontutkimuksessa pohdittu 1800-luvulta lähtien. <strong>Salonen</strong> ei tarkastele kysymystälyhyttä mainintaa laajemmin, mitä voi pitää perusteltuna. Tutkimuksessakäytetään runsaasti hyväksi Finlands medelstidsurkunder -sar<strong>ja</strong>ssa julkaistuaTukholman raadin oikeuspöytäkirjojen (tänkeböcker) suomalaisia koskevaaaineistoa. Tapausmateriaali tarjoaa huomattavasti tietoa myöhäiskeskia<strong>ja</strong>nTukholman oikeuskäytännöstä. Toisaalta ‘suomalaistapausten’ tarkasteluerillisenä lähdekokonaisuutena ei ole oikeushistorian kannalta välttämättäluontevaa.Tuomiovallan organisointia valtakunnan itäosassa voidaan tarkastellanimenomaan Suomen oikeushistorian ilmiönä. Esitellessään Ruotsin keskiaikaistatuomioistuinlaitosta <strong>Salonen</strong> kuvaa myös Suomen kihlakuntien <strong>ja</strong>laamannikuntien maantieteellistä <strong>ja</strong>kautumista. Kuninkaallista tuomiovaltaaedustaneen, 1400-luvun alussa perustetun Turun maanoikeuden 5 roolia tekijäkäsittelee suppeasti. Tuomioistuinlaitoksen eri tasojen kehitystä olisi syytätarkastella yhtenäisenä kokonaisuutena. On esimerkiksi hyvin todennäköistä, ettäSuomen <strong>ja</strong>kaminen kahteen laamannikuntaan vuonna 1435 oli yhteydessä Turunmaanoikeuden ohjesäännön antamiseen samana vuonna. Tältä osin aikaisemmantutkimuskir<strong>ja</strong>llisuuden käyttö olisi ollut paikallaan. Jalmari Jaakkola korostiSuomen myöhäiskeskiaikaa käsittelevässä teoksessaan voimakkaasti Turunmaanoikeuden merkitystä kansallisena instituutiona. 6 Oikeushistorioitsi<strong>ja</strong> RagnarHemmerin mukaan Jaakkola liioitteli maanoikeuden poliittista merkitystä. 7<strong>Salonen</strong> käyttää lähteenään Hemmerin oppikir<strong>ja</strong>a, mutta ei maanoikeutta4Petri Karonen, Kämnerinoikeudet Suomen kaupungeissa suurvalta-a<strong>ja</strong>n alkupuolella (noin 1620-1660),Jyväskylän yliopisto; Jyväskylä 1994, 15–28.5Arvioitavassa teoksessa s. 38–39 käytetyllä termillä ‘maaoikeus’ on oikeuskielessä toinen,kiinteistötoimitusten tuomioistuinkontrolliin liittyvä merkitys.6Jalmari Jaakkola, Suomen historia, 5, Suomen myöhäiskeskiaika, 1, Unionin alkukausi, WSOY: Porvoo– Helsinki 1950, 86–94 <strong>ja</strong> 334–350.7Ragnar Hemmer, ‘Landsrätten i Åbo. Finlands första högsta domstol’, Societas Scientiarum FennicaÅrsbok – Vuosikir<strong>ja</strong> 27B, Helsingfors 1949, 7–11.
MIRATOR 13/2012 112käsittelevää erityistutkimusta.Vaikka Jaakkolan suomalaiskansallisia tulkinto<strong>ja</strong> on myöhemmässätutkimuksessa kritisoitu ankarasti, hänen korostuksensa ovat Salosentutkimusaiheen kannalta mielenkiintoisia. Jaakkolan mukaan oikeuslaitoksenuudistuskauden uusiin ilmiöihin kuului suomalaisten tuomarisukujenmuodostuminen. Se oli osa 1400-luvun laajempaa ‘kansallisten ylimysintressien’ <strong>ja</strong>kulttuuritason nousua, johon liittyivät olennaisesti tiiviimmät yhteydet Euroopankulttuurikeskuksiin. 8 <strong>Salonen</strong> kiinnittää huomiota siihen, että penitentiariaatinpuoleen kääntyivät Turun hiippakunnassa etenkin yhteiskunnan yläluokkaankuuluvat henkilöt (s. 187–197). Esimerkiksi avioliittojen sääntelyä koskeviennormien soveltamista rajoittaneet erivapaudet olivat tärkeitä suvunvarallisuusasemaa suo<strong>ja</strong>nneille aatelisille <strong>ja</strong> virkauralla etenemään pyrkivillepappissäädyn jäsenille. Hyvin usein näiden ryhmien jäsenet olivat sukua toisilleen.Penitentiariaatissa asioimista voisi kenties tarkastella Jaakkolan a<strong>ja</strong>tuksiakehitellen, vaikka kansallisen ylimystön si<strong>ja</strong>sta puhuttaisiin arkisemminpaikallisesta eliitistä.Luvussa 3 <strong>Salonen</strong> tarkastelee kirkollista oikeusjärjestelmää Turunhiippakunnassa. Aikaisempaa tutkimuskir<strong>ja</strong>llisuutta on luvussa käytetty enemmänkuin maallista oikeuslaitosta koskevassa luvussa. <strong>Salonen</strong> on hyödyntänytkansainvälisen kanonista oikeutta käsittelevän peruskir<strong>ja</strong>llisuuden ohella paljonmyös uutta kotimaista <strong>ja</strong> pohjoismaista tutkimusta. Lisäksi hän on tukeutunutmonessa kohdin vanhempaan tutkimukseen, etenkin Kauko Pirisen hiippakunnanhistoriaa käsitteleviin teoksiin. Kirkon <strong>rikos</strong>oikeuden sisältöä käsittelevä <strong>ja</strong>kso (s.104–109) perustuu tosin luvun 2 tapaan liiaksi Uplannin lain kirkkokaarenpykälien referointiin.Kirkon sielunhoidollista oikeusjärjestelmää käsittelevä luku 4 on yli 80-sivuisena huomattavasti kahta edellistä lukua laajempi. Tekijä perustelee tätäratkaisua aihetta koskevan suomenkielisen peruskir<strong>ja</strong>llisuuden puutteella. Tältäosin teos täyttääkin merkittävän aukon suomalaisessa keskia<strong>ja</strong>ntutkimuksessa.Salosen syvällisen asiantuntemuksen ansiosta luku on odotetusti teoksen vahvinosuus. Luki<strong>ja</strong> saa hyvän käsityksen sekä sielunhoidollisen oikeusjärjestelmänperusperiaatteista että sen käytännön toiminnasta Turun hiippakunnanolosuhteissa. Penitentiariaatin lähdeaineiston avulla on mahdollista saada paljonuutta tietoa Suomen myöhäiskeskia<strong>ja</strong>n historiasta. Toisaalta <strong>Salonen</strong> osoittaa, ettäpenitentiariaatin asiakirjojen vertaileminen paikalliseen materiaalin kanssamuuttaa käsityksiä sielunhoidollisen oikeusjärjestelmän käyttötarkoituksista.Aikaisemmassa tutkimuksessa on katsottu, että penitentiariaatin toiminnassa olikeskeistä syntien anteeksiantaminen <strong>ja</strong> erivapauksien myöntäminen ihmisille,joilla oli hyvä syy toimia kirkon normien vastaisesti. <strong>Salonen</strong> korostaapenitentiariaattianomusten raadollista luonnetta. Paavillisia armonosoituksiakäytettiin strategisesti oman edun puolustamiskeinona (s. 208–209).Kiinnostavana esimerkkinä <strong>Salonen</strong> käsittelee pappien virkakilpailua, jossarikkomuksiin syyllistyneet papit hankkivat paavilta synninpäästön <strong>ja</strong>virkakelpoisuuden todistavan erivapauden puolustautuakseen kilpailijoidensyytöksiltä. Turun hiippakunnan tuomiokapituli saattoi tällä tavalla puolustaa8Jaakkola 1950, 351–73.
MIRATOR 13/2012 113omia miehiään ulkopuolisten virkojenmetsästäjien hyökkäystä vastaan (s. 211–213).Maallisen oikeuslaitoksen, kirkon varsinaisen oikeuslaitoksen sekäsielunhoidollisen oikeudenhoitojärjestelmän keskinäisten suhteiden tutkimiseenliittyy erittäin hankalia kysymyksiä, kuten kirjoitta<strong>ja</strong> itsekin toteaa (s. 207).Kysymysten jäsentelyyn olisi voinut saada lisää tukea prosessioikeudenhistoriallis-vertailevasta <strong>ja</strong> teoreettisesta tutkimuksesta. 9 Keskia<strong>ja</strong>n rikollisuutta <strong>ja</strong>sen kontrollia tutkittaessa olisi syytä tarkastella asianomista<strong>ja</strong>n <strong>ja</strong> viranomaistensyyteoikeuden laajuutta. Keskia<strong>ja</strong>n Ruotsissa asianomista<strong>ja</strong>n päätösvalta olivarsinaisen viranomaiskoneiston puuttuessa laa<strong>ja</strong>. Kirkon oikeuslaitos oli sensi<strong>ja</strong>an byrokraattisena organisaationa varsin moderni. Tuomioistuin- <strong>ja</strong>syyttäjälaitoksen luonne vaikuttaa olennaisella tavalla siihen, mitenoikeusnormien soveltamista voidaan valvoa. Tämä näkökulma olisi tullut ottaatutkimuksessa paremmin huomioon.Salosen teoksessaan käsittelemä aineisto antaa toisaalta virikkeitäoikeushistorian pitkän aikavälin kehitystä koskevalle tutkimukselle. Roomassaliikkuva turisti voi nähdä Via Arenulan varrella rakennuksen, jonka fasadissa onainakin suomalaisesta näkökulmasta eksoottinen nimi Ministero di Grazia eGiustizia (‘armo- <strong>ja</strong> oikeusministeriö’). Se oli Italian oikeusministeriön virallinennimi vuoteen 1999 asti. Samanlaista terminologiaa on käytetty aikaisemmin myösEspan<strong>ja</strong>ssa. Armonosoitusten <strong>ja</strong>kamiseen erikoistuneen tuomioistuin- tai hallintoorganisaationtoiminta on ilmeisesti vaikuttanut syvällisesti katolisen Euroopanoikeuskulttuuriin, vaikka asiaa ei ole tutkittu kovinkaan paljon. 10 Näidenoikeuskulttuuristen erityispiirteiden ymmärtäminen edellyttää syvällistähistoriallista <strong>ja</strong> vertailevaa tutkimusta. Salosen penitentiariaattia koskeva tutkimuson tältä osin merkittävä uusi avaus.Jussi Sallila, OTLOikeustieteellinen tiedekuntaHelsingin yliopistojussi.sallila[at]helsinki.fi9Esim. Mir<strong>ja</strong>n R. Damaška,The Faces of Justice and State Authority. A Comparative Approach to theLegal Process, New Haven: Yale University Press 1986.10Ks. kuitenkin James Q. Whitman, Harsh Justice. Criminal Punishment and the Widening Dividebetween America and Europe, Oxford: Oxford University Press 2003, s.142–150.
Change language