Aikuisten ylemmyydestä lasten huomioonottamiseen - Sosiaalitaito

Merja KorhonenJoensuun yliopistoPsykologian laitosAikuisten ylemmyydestä lasten huomioonottamiseen-näkökulmia kasvatuskulttuurin muutokseen(teksti julkaistu lähes samanlaisena teoksessa Kasvatusvuorovaikutus,Vastapaino 2006)Lasten kasvatuksen tilaa on viime vuosina arvailtu ja arvosteltumelkein väsymykseen asti. Erityinen epäily ja huoli on kohdistunutsuomalaisen kotikasvatuksen tilaan. Lasten mielenterveysongelmiakoskevien tilastojen valossa huolestuneisuutta voi pitää oikeana.Myös ammattikasvattajien havainnot kertovat lasten levottomuudestaja epäröivän kasvatuksen lisääntymisestä: vanhemmat eivät tunnuosaavan tai jaksavan laittaa lapsille rajoja. Vanhemman polvenihmiset kyselevät hämillään, miten niin luonnollinen asia kuinlasten kasvatus on käynyt kovin vaikeaksi ja vaativaksi. AOnkodinkoneet ja vauvojen unikoulut, eikä silti olla tyytyväisiä!@(Järvinen & Kolbe 2002). Ongelmien taustalla nähdään lapsuudenloppu tai vanhemmuuden katoaminen (Bardy 2002). Toisaalta onhuomautettu aiheellisesti, että monissa perheissä lapsista pidetäännykyisin huolta sellaisella rakkaudella ja antaumuksella, mihinaikaisemmilla sukupolvilla ei ole ollut edes mahdollisuuksia.Huolestuneisuutta on kevennetty myös toteamalla, että lastenpahoinvoinnin kasvu perustuu osin ongelmien aiempaa herkempäänhavaitsemiseen.Erisuuntiin menevistä tilannearvioista ja tulkinnoista huolimattakukaan ei tunnu kiistävän kasvatuskulttuurin muutosta. Omissatutkimuksissani olen luonnehtinut muutosta lyhyesti siirtymänätottelevaisuus- ja kuuliaisuuskulttuurista keskustelu- janeuvottelukulttuuriin (Korhonen 1999, ks. myös Björnberg 1992,Kalliala 2002, Kemppainen 2001; Lahikainen & Strandell 1988).Sukupolvien välinen hierarkia on purkautunut ja aikuiset ovatmenettäneet ylemmyytensä. Moni äiti ja isä taiteilee parhaansamukaan vanhemmuuden ristiaallokossa pyrkien löytämään oman tapansatoimia perheen arjessa. Aika haastaa kasvatuksen ammattilaisetuudenlaiseen vuorovaikutukseen vanhempien kanssa.Artikkelissani tarkastelen kasvatuksen ehtojen muutosta. Lähestynkysymystä sukupolvisopimuksen näkökulmasta. Kasvatuskulttuurinmuutoksessa kyse on ennen muuta perhe- ja kasvatussuhteista, muttase liittyy laajemminkin ikäryhmäsuhteiden uudelleen järjestymiseenyhteiskunnan eri tasoilla (esim. Alanen 2001, Qvortrup 1994).Varhaiskasvatuksen vuorovaikutussuhteissa sukupolven merkitys eirajoitu ainoastaan lasten ja aikuisten välisiin suhteisiin vaan onläsnä myös vanhempien ja ammattilaisten kohtaamisissa.

Työntekijätkin voivat edustaa eri sukupolvia ja siten myöserilaisia kasvatuskulttuureja.Kukin kasvattaja - oli hän sitten äiti, isä tai ammattilainen -katselee asioita omalta paikaltaan ja tuo vuorovaikutustilanteisiinpaitsi yksilöllisen henkilöhistoriansa myös sukupolvensa näkökulmanja omat kasvatetuksi tulemisen kokemuksensa. Ymmärrän sukupolvensiis kollektiiviseksi ja yksilölliseksi kokemukseksi, joka vaikuttaavuorovaikutustilanteissa, tiedostimmepa sitä tai emme.Seuraavassa esittelen ensin lyhyesti sukupolven käsitettä. Senjälkeen jäsennän kasvatuskulttuurin muutosta sukupolvisopimuksenkäsitteen avulla. Lopuksi pohdin, mitä hyötyäsukupolvitietoisuudesta voisi olla varhaiskasvatuksenvuorovaikutustilanteissa.1. Sukupolven käsiteYleisimmillään ja yksinkertaisimmillaan sukupolvi erottaa lapsetaikuisista. Suvun ja perheen näkökulmasta sukupolvet on eteneväketju, jossa elämä siirtyy vanhemmilta lapsille ja edelleen heidänlapsilleen. Isovanhemmat, vanhemmat ja lapset muodostavat jatkumon,jossa kullakin on oma paikkansa ja roolinsa. (Virtanen 2002)Sukupolvien saatossa polvelta toiselle siirtyy taloja ja tavaroita,tapoja ja tottumuksia, nimiä ja symboleja, joskus myössalaisuuksia. Geeniperimä pitää huolen siitä, että biologistensukulaisten kesken jatkuvuutta esiintyy myös erilaisissaluonteenpiirteissä, älykkyydessä, ulkonäössä ja sairauksissa.Lineaarisessa sukupolviketjussa ihmiset saavat asemansa mukaisiarooleja ja heihin kohdistuu erilaisia odotuksia ja normeja (Katvala2001).Siinä missä suku pohjautuu biologiseen ketjuun, yhteiskunnansukupolvia määrittää ikään perustuvat jaot ja elämänkaaren vaiheet.Yhteiskunnallisena käsitteenä sukupolvi tarkoittaa samanikäistenikäpolvea. (Virtanen 2002 )Yhteiskunnalliset tapahtumat ja muutoksetjaksottavat ihmisten kokemuksia, jolloin tietty ikäryhmäsamantapaisine elämänkokemuksineen muodostaa oman sukupolvensa.Suomessa Roosin (1988) sukupolvijako on tunnetuinkohorttisukupolvikuvaus. Samanikäisyys ei kuitenkaan itsessään luosidettä ikäpolven keskuuteen. Tarvitaan yhdessä elettyjäavainkokemuksia, jotka luovat yhteenkuuluvuuden tunteen jasynnyttävät Akokemuksellisen sukupolven@ (Tuominen 1991, Virtanen2002). Erityisesti lapsuudessa ja nuoruudessa, tai toisin sanoin,yhteiskuntaan jäsentymisen vaiheessa, yksilöllä on erityisenAtuore kosketus@ kulttuuriperintöön. Tästä syystä lapsuus- januoruusvuosien historialliset ja yhteiskunnalliset tapahtumatmuovaavat tietoisuutta niin, että myöhempiinkin tapahtumiinreagoidaan varhaisten vaikutelmien varassa. Jaetut kokemuksetmuovaavat sukupolven muistoja, mieltymyksiä ja käyttäytymistä(Virtanen 2002, Puuronen 1988). Niinpä lapsuutta ja nuoruuttamuistellessa samanikäisten ihmisten on yleensä helppo jakaavaikkapa koulunkäyntiin, opettajiin tai muihin aikuisiin liittyviämuistoja. Vaikka kotiin liittyvät kokemukset ja muistot ovat hyvin

yksilöllisiä, jotain ajan henkeen liittyvää menneestä on kuitenkinmahdollista tunnistaa.Tämä ei suinkaan tarkoita sitä, että saman ikäpolven ihmisetajattelisivat asioista samalla tavoin. Sukupolven sisäiset jaot ovatvähintään yhtä tärkeitä kuin sukupolvien väliset erot. SosiologiKarl Mannheim (1952) erotti jo aikanaan sukupolven käsitteessä kolmetasoa: Samanikäisten ikäpolvi viittaa yksinkertaisesti samaan aikaansyntyneisiin. Kokemuksellisen sukupolven muodostaa joukko, joka onläpi käynyt samat historialliset ja yhteiskunnalliset tapahtumat.Mobilisoituneeksi sukupolveksi voidaan puolestaan sanoa sellaistaihmisryhmää, joka organisoituu tavalla tai toisella ajamaan jaedistämään hyväksi kokemiaan tavoitteita, arvoja tai elämäntapaa jaottaa näin osaa oman kohtalonsa muotoutumiseen. Yhteinen kokemus onsiis välttämätön, mutta ei riittävä ehto sukupolvenmobilisoitumiselle.Kasvatusta ajatellen sukupolven käsite on hyödyllistä ymmärtääuseammasta näkökulmasta: jokainen kasvattaja tuovuorovaikutustilanteisiin omaelämäkerralliset kokemuksensa.Aikuisena hän myös heijastelee niitä arvoja ja asenteita, joita onoman sosialisaationsa pohjalta tottunut pitämään luonnollisena jaoikeina. Eri aikojen käsitykset sukupolvien suhteista ja >hyvästäkasvatuksesta= vaihtelevat. Kasvatuskulttuurin muutoksessa onkinkyse usein juuri eri-ikäisten suhteiden uudelleen järjestymisestäyhteiskunnan eri tasoilla. Ajan myötä muuttuvat myös äiteihin jaisiin liittyvät uskomukset, rooliodotukset ja >hyvän vanhemman=vaatimukset (Katvala 2002).2. Sukupolvisopimus ennen ja nytSeuraavassa havainnollistan aikuisten ja lasten asemallisia eroja javaltasuhteiden muutosta sukupolvisopimuksen käsitteen avulla.Sukupolvisopimuksella tarkoitan tiettynä aikana ja tietyssäkulttuurissa vallitsevaa käsitystä siitä, miten aikuisten tuleekohdella lapsia ja miten lapset voivat suhtautua aikuisiin, toisinsanoen, miten aikuisten ja lasten on mahdollista käyttäytyä toisiaankohtaan. =Sopimus= on metafora, joka tekee näkyväksisukupolvijärjestyksen. Lapsuutta ja aikuisuutta tarkastellaansuhdekäsitteinä. Kun aikuisten maailma muuttuu, muuttuu lapsuuskin.Kulttuuriset käsitykset lapsuudesta ja lasten ominaislaadustavaikuttavat aikuisten suhtautumistapoihin ja kasvatuskäytäntöihin. Neheijastuvat sukupolvien väliseen vuorovaikutukseen paitsi aikuisten,myös lasten oman itseymmärryksen ja tulkintojen kautta. (ks. esim.Alanen 1992; Lallukka 1993)Tavallisin tapa ymmärtää lapsuutta on nähdä se yksilön psykologisenkehityksen vaiheena. Sukupolvisopimuksen käsite laajentaakehitysnäkökulmaa tarkastelemalla lapsia osallisina yhteiskuntaelämäänsukupolviasemansa määrittäminä toimijoina. Näkökulma ei kilpaile(kehitys)psykologisen tiedon kanssa, vaan asettaa sukupolvien välistensuhteiden tarkastelun yhteiskunnalliseen ja kulttuuriseen kontekstiin.

Sotien jälkeisen talonpoikaisen Suomen, jonne oma tutkimusaineistoni(suurten ikäluokkien elämäkerrat/ Perho & Korhonen) ja omamuistinikin yltää, sukupolvisopimusta luonnehti pääsääntöisesti vieläaikuisten ylivalta. Aikuisten sana oli laki ja Alapsen tahto vanhemmantaskussa@ (vrt. Ruoppila 1954). Aikuiset olivat hierarkkisesti lapsiaja nuoria ylempänä. Kurittaminen ja nöyryyttäminen hyväksyttiinkasvatuskeinoina. Vanhempien ja opettajien toiminnalla olilainsäädännöllinen pohja eikä lapsen oikeuksista juurikaan puhuttu.(Korhonen 1999, ks. myös Kemppainen 2001, Pulkkinen 1984, Sysiharju1987, Tähtinen 1994)Nykyisen sukupolvisopimuksen ydin kiteytyy puolestaan ajatukseen:lasta on vähintäänkin kuultava häntä itseään koskevissa asioissa.Periaate on kirjattu lainsäädäntöön ja erilaisiin virallisiinohjeisiin ja suosituksiin. YK:n aloitteesta laaditun Lapsen oikeuksiensopimuksen (ratifioitiin Suomessa 1991) mukaan lapsilla on muidenihmisten tapaan oikeus ilmaista mielipiteensä, heitä on kuultava jaheidän näkemyksiinsä on suhtauduttava vakavasti. Lasten kunniaa taimainetta ei saa halventaa. Sopimuksen hyväksyminen ilmentää pyrkimystänähdä lapset tasavertaisina muiden yhteiskunnan jäsenten kanssa.Lapsen edun ja oikeuksien korostaminen poikkeaa melko radikaalistimenneiden aikojen asenteista ja purkaa sukupolvien välistä hierarkiaa,vaikkei tasavertaisuuteen pohjautuva asenne luonnollisestikaan kumoalasten ja aikuisten asemallisia eroja. (Korhonen 2002)On selvää, että nämä kaksi Asopimusta@ asettavat lapset ja aikuisetsuhteessa toisiinsa erilaisiin asemiin ja asentoihin. Vanhassasopimuksessa lapsi katsoo aikuista (auktoriteettia) alhaalta ylös,usein pelonsekaisesti, kun taas uudessa sopimuksessa aikuinen kääntyylapsen puoleen kuunnellen ja kysellen.4. Epäonnistunut sosialisaatio?Mikä sitten on purkanut sukupolvien välistä hierarkiaa ja muuttanutkasvatuksen ehtoja? Tarkastelun pohjaksi palautan mieliinsosialisaation käsitteen. Giddens luonnehtii sosialisaatiotaprosessiksi, jossa avuttomasta ihmislapsesta vuorovaikutuksessa muihinihmisiin tulee vähitellen tietoinen ja tietävä ihmisolento, jokataitaa kulttuurinsa ja ympäristönsä tavat (Antikainen 1993).Sosialisaation kuluessa uusi sukupolvi valmistautuu ottamaan paikkansayhteiskunnassa (Takala 1974).Julkisessa keskustelussa esiin tuotujen syyseurausselitysten taustaltavoi tunnistaa huolen epäonnistuneesta sosialisaatiosta: perheillätulisi olla ensisijainen vastuu uuden sukupolven kasvattamisessa,mutta vanhemmuus näyttääkin olevan Ahukassa@. Sosialisaation kannaltakeskeinen lenkki pettää. Sosialisaation käsitteellä on kuitenkinvanhemmuutta tutkittaessa omat rajoituksensa, koska siinä lapsiatarkastellaan seuraavana aikuissukupolvena, esisosiaalisina, Aeivielä-tilassa@(Alanen 2001). Lapsuus nähdään kasvatuslapsuutena.Sosialisaation näkökulma ei tavoita välttämättä niitä

yhteiskunnallisia ja kulttuurisia ilmiöitä, joissa lapset ovat joosallisina ja joita he ovat itsekin tuottamassa.Urie Bronfenbrenner (1979) pyrki omassa ekologisessasosiaalitumisteoriassaan kartoittamaan niitä systeemisiäulottuvuuksia, jotka vaikuttavat lapsen/nuoren sosiaalistumiseen. Hännimesi erilaajuiset kokonaisuudet mikro-, meso-, ekso- jamakrosysteemiksi. Malli tuo esiin sosialisaatioprosessinmonitasoisuuden ja molemminpuolisuuden: yksilö nähdään yhtäältäaktiivisesti ympäristöönsä vaikuttavana ja toisaalta pakotettunamukautumaan sen ehtoihin ja edellytyksiin. Bronfenbrennerin malli onepäilemättä hyödyllinen pohdittaessa, miksi aikuiset ovat menettäneetAluonnollisen ylemmyytensä@.Bronfenbrennerin ekologisen sosiaalistumisteorian tavoinsukupolvisopimuksen käsite laajentaa tarkastelua ohi perhe- jakasvatussuhteiden. Tarkastellessaan lapsia ja aikuisiasukupolviryhminä se tunnistaa lapsuuden myös kulttuurisena ilmiönä,ja auttaa katsomaan yhteiskuntaa ja sen ilmiöitä myös lastenpaikalta. Vastuu muutoksesta Apolitisoituu@, kun se sosialisaationnäkökulmasta on vaarassa psykologisoitua. Seuraavassa luvussa käynlyhyesti läpi niitä tekijöitä, jotka ovat vaikuttaneet aikuistenylemmyydenmenetykseen.5. Miksi sukupolvijärjestys perheissä järkkyy?5.1. Yhteiskunta perheissäAuktoriteetteja korostava ja kunnioittava hierarkkinen järjestys eiole purkautunut vain kodin piirissä: sama kehitystrendi koskee moniamuitakin elämänalueita ja edellä mainittuja Bronfenbrennerinsysteemisiä tasoja. Esimerkkeinä voi mainita sukupuolten välisentasa-arvon lisääntymisen ja työpaikkademokratian sekä tapakulttuurinmuutokset ja kommunikaation epävirallistumisen useillayhteiskuntaelämän alueilla.Yksilöllistyminen on merkinnyt käyttäytymistä säädelleidenkonventioiden haurastumista ja luonnollisen sosiaalisen kontrollinväljentymistä. Traditioiden ohentuminen ja Ayksilön voitto yhteiskunnasta@(Lehtonen 1999) ovat rapauttaneet yhteisöllisiä siteitä,ei vähiten perhettä.Avioerojen myötä tapahtunut perherakenteiden moninaistuminen lisääväistämättä neuvotteluja siitä, kuka voi ja saa kasvattaa?Lapsi/nuori ei välttämättä suostu Aäiti@- tai Aisäpuolen@ kasvatettavaksi,vaikka tämä itse haluaisinkin ottaa kasvattajan - siisperäänkuulutetun Aaikuisen@ - roolin lapsen elämässä (Ritala-Koskinen 2001, Aalto 2004, Sutinen 2005). Kasvatussuhteista onitsessään tullut neuvoteltavia suhteita.>Sukupuolijärjestelmässä= tapahtuneiden muutosten myötä käsityksetnaisten ja miesten, äitein ja isien oikeuksista, vastuista ja

velvollisuuksista ovat muuttuneet: isät on tiputettu @kaapin päältä@(Hoikkala ) eivätkä äidit voi enää vedota isän auktoriteettiintyyliin: @Antakaahan olla, kun isä tulee!@ (Korhonen 1999).Oikeudet on ulotettu koskemaan kaikkia perheenjäseniä: myös lapsetja nuoret nähdään oikeuden omaavina subjekteina ja he voivattarvittaessa kääntyä viranomaisen puoleen ohi vanhempiensa jahuoltajiensa (tai ylipäätään ohi aikuisten). Joidenkinoikeusoppineiden mielestä oikeuksien ulottaminen perheeseen hajottaaAhyveen ja rakkauden piirin@ ja tekee perheenjäsenistä toistensapotentiaalisia vihollisia (Airaksinen 1994).Kuria ja rangaistuksia koskevat säädökset ovat muuttuneet: fyysinenrankaiseminen on kriminalisoitu ja aikuiset - niin vanhemmat kuinopettajatkin - joutuvat kontrolloimaan kurikäytäntöjään. Pelotteluja uhkailu ovat menettäneet tehoaan.5.2. Mediavälitteinen elämä ja Akauppiasmoraalin@ valtaNykykulttuuri on medioitunut. Ihmisten suhteet ulkomaailmaan,toisiin ihmisiin ja itseensä(kin) jäsentyvät paljolti median kauttaja kanssa. Mediat eivät vain kuvita todellisuutta, ne ovat sitä.(Lehtonen 1999.) Kysymys ei ole vain Bronfenbrennerin eksosysteemiinsijoitetuista Aoheiskasvattajista@, vaan kulttuurin kaikki tasotläpäisevästä maailmasta. Sosialisaatioympäristön kannalta tämämerkitsee sitä, että nykylasten havainto- ja kokemusmaailmat ovatlisääntyvässä määrin erilaisten medioiden välittämiä, kuvittamia jakuormittamia. Samalla ne asiat ja ilmiöt, joihin vanhemmat joutuvatottamaan kantaa ja neuvottelemaan lastensa kanssa, vaihtuvatnopealla tempolla. Aikuisten näkökulmasta tilanteen tekee erityisenhaastavaksi se, että lapset itse eivät ole huolissaan omastakehityksestään. He ovat pikemmin aidosti kiinnostuneita uusistailmiöistä ja vaikutteista, ja ovat lisäksi taitavia välittämään jajakamaan niitä vertaistensa kanssa. Varhaislapsuuden jälkeenvertaisten merkitys vain kasvaa (Salmivalli 2004). Kotien ohellamuutkin lapsuuden instituutiot ovat uusien haasteiden edessä: mitensuhtautua mediakulttuurin uhkiin ja mahdollisuuksiin (Suoranta2003). Kysymyksiin ei löydy vastauksia menneestä, ja niinpävanhemmat ja muut kasvattajat joutuvat kyselemään toisiltaan jaasiantuntijoilta, miten nyt pitäisi menetellä.Sukupolvinäkökulmasta tarkasteltuna oppimisen suunta on muuttunut:kun ennen vanhaan lapset oppivat vanhemmilta, nyt aikuiset joutuvatusein kysymään neuvoa itseään nuoremmilta. Etenkin sellaisillaelämäalueilla, joita on totuttu pitämään Suomen kilpailukyvynkannalta ratkaisevina - vrt. ANokia Suomen lippulaivana@ - lapsetja nuoret ovat usein edeltävää sukupolvea etevämpiä, tietävämpiä jataitavampia, varsinaisia Akommunikaatioakrobaatteja@ (Kangas 2004).Nuoret ovat jopa edelläkävijöitä, koska kykenevät omaksumaan jaennakoimaan kulttuurisia muutoksia ja voivat siten hankkia itselleenuudenlaista arvovaltaa "vielä tuntemattoman käsittämiskyvyllään"(Mead 1971; Hobsbawm 1999). Nopeasti muuttuvissa yhteiskunnissa

tulevaisuus @tyhjentyy@ ja siksi vanhempien on vaikea tietäämillaiseen maailmaan lapsia kasvatetaan. Kun ei voida kasvattaa omantyön jatkajia, niin mitä sitten? Epätietoisuus lisää epävarmuutta.(Dencik 1989)Medioitumisen myötä monet aikuisuuden salat ovat paljastuneet eikäaikuistumiseen tästä syystä liity enää salaperäisyyden lumoa. Ennenpyhinä tai tabuina pidettyjen asioiden maallistuminen jaarkipäiväistyminen purkaa hierarkioita. Vapaassa markkinataloudessamoraalisen sanaston on korvannut halun ja tyydytyksen kieli.(Lehtonen 1999) Vastuu moraalisen järjestyksen säilymisestäsälytetään usein yksin kodeille: vanhempien tulee päättää, mikä onhyvää ja mikä pahaa ja opettaa erottamaan oikea väärästä. Muuallatai muiden toimesta tapahtuva sensurointi tai puuttuminen tulkitaanhelposti moralisoinniksi tai yksilöllisyyden loukkaukseksi.Markkinoiden ylivallan voi nähdä pahimmillaan lapsuuden javanhemmuuden häirintänä (Värri 2002).5.3. Tarkentunut kehitystarina ja kasvatuksen ammatillistuminenTarkentunut tieto yksilön kehityksestä asettaa hoivan ja kasvatuksenuuteen valoon: vanhempien tulisi osata tehdä oikeita asioita oikeaanaikaan. Erityisesti kiintymyssuhdeteorian (Bowlby 1979) pohjalta onkehitelty menetelmiä varhaisen vuorovaikutuksen arvioimiseksi (ks.esim. Ahlqvist & Kanninen 2003). Täsmentynyt tieto ohjaa janormittaa myös Ahyvää vanhemmuutta@. Professionaalistuminen tuottaajatkuvasti uusia, joskus ristiriitaisiakin ohjeita ja mielikuviahyvästä kasvatuksesta. Monet vanhemmat eivät joko osaa, jaksa taivälitä piitata näistä, mutta on entistä enemmän myös tunnollisiavanhempia, jotka syyllistyvät ja tuntevat epävarmuutta kyvyistäänverratessaan omaa äitinä ja isänä olemistaan hyvän vanhemmuudenmalleihin. Aikamme kasvatusasenteiden ääripäinä voikin nähdäyhtäältä välinpitämättömyyden ja toisaalta ylivirittyneensyyllisyydentunteen (Värri 2002). Kohtuullista syyllisyydentunnettavoi, ja on syytäkin pitää hyödyllisenä, koska sen varassa ihminenvoi arvioida toimintaansa, sovittaa mahdollisia virheitään ja toimiatoisin, mutta ylimitoitettuna syyllisyys lamaannuttaa (Siltala2005). Parhaimmillaan asiantuntijatieto ja vuorovaikutusammattilaisten kanssa toimii vanhemman tukena rikastuttaen jaselkeyttäen näkemyksiä ja toimintaa.Lapsen haavoittuvuuden ymmärtäminen on muuttanut aikuisten suhdettalapsiin. Tieto lapsen kehityksestä on lisännyt aikuisten herkkyyttälapsen tarpeille ja kykyä toimia lapsikeskeisesti. Samaan aikaanAepäröivä kasvatus@ on yleistynyt ( Kalliala 1999). Yli tulkittunatietoisuus lapsen tarvitsevuudesta johtaa siihen, että virheentekemisen - tai jopa trauman tuottamisen pelossa - vanhemmat eivätuskalla aiheuttaa lapselle mielipahaa. Epävarmuudessaan aikuinenAherkistyy@, kuuntelee ja neuvottelee, eikä uskalla luottaa omaankokemukseensa ja sanoa päättäväisesti, miten tilanteessa toimitaan.

Kasvatuksen ammatillistumisella on epäilemättä ollut merkitystä myösvastuusuhteisiin. Jos lapsi viettää päivähoidossa suurimman osanvalveillaolostaan, kenen on vastuu ja Akuka lasta kasvattaa@(Alasuutari 2003)? Varhaiskasvatuksen perusteissa puhutaankinkasvatuskumppanuudesta, jolla tarkoitetaan @vanhempien jahenkilöstön tietoista sitoutumista toimimaan yhdessä lasten kasvun,kehityksen ja oppimisen prosessien tukemisessa@ (Stakes 2003).Peruskoulun puolella käydään keskustelua siitä, voivatko opettajatopetustehtäväänsä vedoten vetäytyä kasvatusvastuusta. Jos asiaatarkastellaan sosialisaation näkökulmasta, tuntuu luontevalta, etteivastuuta voi sälyttää yksin millekään taholle, ei edesvanhemmille, vaikka heillä päävastuu onkin. Aikuismaailman tulisiviestiä ja havainnollistaa lapsille välittämisen kulttuuria.Merkityksiä välittävä aikuiset - olipa heidän paikkansa lapsenelämässä mikä tahansa - ohjaavat ja auttavat lasta ymmärtämäänasioiden syy-yhteyksiä ja ottamaan vastuuta omista toimistaan.5.4. Yksilöllisyys, menestymisen paine ja pudotuspeliPerheen lapsiluvun pienentyminen on Akuumentanut@ perhesuhteita.Sotien jälkeen syntyneissä suurissa sisaruusparvissa oli pakko pitääedes jonkinlainen kuri ja järjestys, varsinkin kun yleisestiasuttiinkin ahtaasti (Korhonen 1999). Perhe-elämän yksilöllistyminenon kaikkiaankin emotionaalistanut perhesuhteita.Auktoriteettisuhteiden tilalle on tullut vuorovaikutus- jakiintymyssuhteita ja kasvattamisen sijaan puhutaan vanhemmuudesta(Leinonen 2004).Lapsen yksilöllisyyden huomioon ottamisesta on tullut virallinenperiaate ja ideologia. Yksilöllisyyden korostus ei ole suinkaankuulunut suomalaisen kasvatustraditioon, mutta professionaalisenkasvatuksen myötä se on omaksuttu myös kotikäyttöön. Entisensukupolvisopimuksen puitteissa lapsi katsoi ylöspäin aikuiseen, nytaikuinen kääntyy lapsen puoleen. Lapsuuden instituutioissa lapsikinon Aasiakas@, jonka tarpeita pyritään kunnioittamaan (esim.varhaiskasvatussuunnitelman perusteet, Stakes 2003).Monilla elämänalueilla toteutuva pudotuspeli ja koventunut kilpailumuuttavat vanhempien roolia: äitien ja isien odotetaan toimivanpikemmin lapsensa kannustajina ja tukijoina kuin Akuriagentteina@(Hoikkala 1994). Kilpailu koskettaa myös vanhempia itseään. Heidänon yhä vaikeampi edustaa lapsilleen luottamusta tulevaisuuteen,koska lyhytjännitteiset työmarkkinat ja putoamisen uhka eivät tarjoasitä heille itselleenkään (Värri 2002). Köyhyysrajan alapuolellaelävien lapsiperheiden osuus kaksinkertaistui 1990-luvulla, kun selapsettomissa talouksissa säilyi lähes ennallaan (Sauli, Bardy &Salmi 2002). Tutkimukset viittaavat siihen, ettei vanhempientaloudellinen asema sinänsä ei määrittele kotikasvatuksen laatua,vaan taloudellisen tilanteen ja kasvatuskäytäntöjen yhteyttävälittää aikuisten kokema stressi ja psyykkisen kuormittuneisuus(Pulkkinen 2002, Leinonen ym 2002, Sallinen & Kinnunen 2001).

Kadun aurinkoiselle puolelle pääsyä edeltävät monet testit (Dencik1989). Siksi lastenkaan ei voi varttua itsestään, Aantaa ollavaan@.Kasvatuksessa tämä johtaa helposti =investointi= -ajatteluun:lapseen sijoitetaanmahdollisimman paljon mahdollisimman varhain.Vanhempien ja lasten elämismaailmojen onkin arvioitu kuormittuneenja osin samankaltaistuneen: vanhemmat käyvät työssä ja lapset omissa(kehittävissä) instituutioissaan: päiväkodeissa, kouluissa jaharrastuksissa. Suorituksia ja itsekontrollia edellyttävän >työn=vastapainoksi kotona halutaan viihtyä ja ottaa rennosti eikälapsiltakaan vaadita paljon. (Lahikainen & Strandell 1988)Kamppaillessaan paikastaan työmarkkinoilla moni äiti ja isä tuleekiistäneeksi kehityspsykologisen tiedon lapsen tarvitsevuudesta jatoimineeksi perheen kustannuksella. Tästä esimerkkinä pienten lastenisät, jotka tekevät keskimääräistä enemmän ylipitkiä työpäiviä(Lammi-Taskula 2004). Perheen ajasta on tullut niukka resurssi,jonka käytöstä lapset ja aikuiset kilpailevat ja neuvottelevatkeskenään (Jallinoja 2000). Perheen törmätessä globalisoituvienmarkkinavoimien vaatimuksiin syntyvät sellaiset ajan ilmiöt kuinAväsynyt äiti@ (Jokinen 1996) ja Asisäinen sankari pakollisenaparadigmana@ (Siltala 1996, ks. tarkemmin Hautamäki 1999.)Elämä on entistä sidotumpaa siihen, mitä yksilö osaa.Yksilöllistyminen on muuttanut @pärjäämisen@ kriteereitä jamuokannut lapsen ihanneominaisuuksia. >Herran pelko= ei ole enääviisauden alku: kuuliaisuus, ahkeruus ja vaatimattomuus ovat saaneetväistyä (Koski 2001). Nyt arvostetaan hyvää itsetuntoa, sosiaalisiataitoja ja kykyä ilmaista itseään. ItsevarmaAkommunikaatioakrobaatti@ (Kangas 2004) ei ole välttämättä helppokasvatettava.Vertaisryhmien veto on lisääntynyt niin hyvässä kuin pahassakin:ikätoverit saavat luontevaa vetoapua >kauppiasmoraalin= jamediavälitteisyyden yleistymisestä. Muutos näkyy mm. lastenleikeissä (esim. Kalliala 2002). Siirtymä perhelapsuudesta mediajamarkkinavälitteiseen lapsuuteen muuttaa kasvatuksen kehystä.Vertaisten veto on epäilemättä aina ollut suuri, muttamediavälitteisyys tehostaa vertaisryhmien imua. Erityisesti nuortenkohdalla kavereiden ja erilaisten trendien merkitys korostuu (ks.Salmivalli 2004). Vanhemmille tilanne merkitsee jatkuvaa rajankäyntiäsen suhteen, mitä pitäisi hyväksyä ja sallia, missä taasasettua vastaan.Kaikkiaan aikuismaailman suhtautuminen lapsiin ja lapsuuteen onkaksijakoista: yhtäältä lapset nähdään suojelua tarvitsevinaolentoina ja lapsuus haavoittuvana ja herkkänä elämänvaiheena, muttatoisaalta korostetaan lasten kykyä päättää omista asioistaan, jaheitä puhutellaan itsenäisinä kuluttajakansalaisina (Blake 2004).5.5. Aikuisuuden uudet haasteetMyöhäismodernille ajalle ominainen liikkuvuus ja katkelmallisuusovat purkaneet tiukkoja ikäkausirajoja ja jättäneet tilaayksilöllisille ratkaisuille. Ihmiset voivat - ja usein myös

joutuvat tekemään - samanikäisinä eri asioita ja eri-ikäisinä samojaasioita. (Hoikkala 2003.) Niinpä perheen sisällä vanhasukupolvijärjestys voi ajoittain kääntyä päälaelleen äidin istuessakoulunpenkillä ja nuoren käydessä töissä.Nuoruutta märittää vapaus, jonka yksi keskeinen edellytys on omaatoimintaa rajoittavien sidosten poissaolo (Ketokivi 2002).Liikkuvuutta ja dynaamisuutta arvostava >yhdenikäisyyden=kulttuuri virittää monenikäisille paineita pyrkiä nuorekkuuttatavoitteleviin ratkaisuihin ja elämätyyleihin (Hoikkala 200?).Ikäsidoksen höltyminen siirtää aikuistumisen merkkejä tuonnemmaksija himmentää aikuisuuden vetovoimaa. Mitä tässä tilanteessatarkoittaa vaatimus, Aaikuisten pitäisi uskaltaa olla aikuisia@?Mistä puhutaan, kun vedotaan aikuisuuteen? Ylemmyyden purkauduttuavanhan sukupolvisopimuksen pohjalta toiminen on käynyt hankalaksi.Kasvatukseen tarvittava arvovalta ei lankea enää aikuisilleautomaattisesti: olit sitten isä, äiti tai opettaja, arvostus onhankittava.Edellä aikuisuuden ja lapsuuden muutoksen tarkastelulla olenpyrkinyt osoittamaan, että niin lasten kuin aikuistenkin elämässä onviimeisten vuosikymmenien aikana tapahtunut monia asioita, jotkaovat purkaneet hierarkioita sukupolvien väliltä ja muuttaneetikäryhmien suhteita. Monet esiin tuoduista muutostekijöistäasettuvat perhettä laajemman yhteiskunnallisen muutoksen kehyksiin.Olisi älyllistä laiskuutta selittää kaikkien lasten ja nuortenongelmien johtuvan huonosta kotikasvatuksesta ja vanhemmuudenhaurastumisesta, niin huolestuttavia ilmiöitä kuin nämä ovatkin.Pahimmillaan yksinkertaiset syyselitykset luovat ennakkoasetelmia,jotka jäykistävät yhteistyötä ja estävät vastavuoroisenkommunikoinnin. Avoimeen vuorovaikutukseen pyrittäessästereotyyppisten selitysten ja asenteiden sijaan asioita jatilanteita voisi lähestyä kysellen, kiinnostuen ja myötäeläen.Ratkaisuja on etsittävä monilta yhteiskunnan ja kulttuurintasoilta, aina toimijan näkökulman mukaan.Tämän päivän vanhemmat, samoin kuin muutkin kasvattajat, joutuvatmiettimään vastauksia ennen ratkaisemattomiin kysymyksiin. Alinomaavaihtuvassa elämysten ja vaikutteiden virrassa lapset tarvitsevataikuisten tuomaa jatkuvuutta ja turvaa sekä jäsennystä elämäänsä,mutta rajankäynti turvallisen ja vaarallisen, hyvä ja pahan,kielletyn ja sallitun välillä on käynyt monimutkaisesi eikäyksiselitteisiä ratkaisuja ole aina helppo löytää. Lapsetkaan eivätenää alistu helposti menneiden aikojen kurikomentoon. Ei siis oleoikeastaan ihme, että vanhemmat ja muut kasvattajat tuntevatepävarmuutta tilanteissa, joissa he eivät voi nojata edellistensukupolvien kokemukseensa: rajoja pitäisi asettaa, mutta mitentoimia niin, ettei lannistaisi lasta eikä saattaisi häntäkiusalliseen asemaan vertaisten keskuudessa. Epäilemättä monetvanhemmat ovat myös väsyneitä ja kiireisiä, eivätkä senkään vuoksiviitsi tai jaksa toimia johdonmukaisesti.Kehityspsykologinen tutkimus on osoittanut, että perinnöllistentekijöiden ohella perhe on tärkein tekijä lapsen kehityksen

kannalta. Kotiin liittyy sekä kehityksen voimavaroja että riskejä.(Pulkkinen 2004.) Aikamme paradoksi piileekin siinä, että samaanaikaan kun vanhemmuudesta on tullut aiempaa velvoittavampi tehtävä -ei vähiten sen vuoksi, että tieto lapsen kehityksestä on lisääntynyt- sosialisaatioympäristössä tapahtuneet muutokset ovathaurastuttaneet isänä ja äitinä toimimisen edellytyksiä.Korkeatasoinen varhaiskasvatus voi omalta osaltaan tarjota lapsilletärkeitä oppimiskokemuksia ja merkityksellisiä leikkihetkiävertaisten parissa sekä vanhemmille toimivan sosiaalisen yhteisön,jossa on mahdollisuus jakaa lapseen liittyviä iloja ja suruja,epävarmuuden tunteita ja selviytymisen kokemuksia toisten vanhempienja henkilökunnan kesken.Lapsen arjen ympärille rakentuva luonnollinen sosiaalinentukiverkosto on epäilemättä riittämätön niiden vanhempien kohdalla,jotka tarvitsevat tiiviimpää ja konkreettisempaa tukea äitinä taiisänä olemiseen. Mutta näidenkin vanhempien kohdalla vastavuoroisetkohtaamiset päivähoidon arjessa voivat madaltaa kynnystä ottaavastaan varhaiskasvatuksen ulkopuolelta tulevaa ammatillista apua jatukea. Poliittisten päättäjien vastuulla on pitää huolta siitä, ettäahdingossa oleville perheille - olisi sitten kyse köyhyydestä,sosiaalisista ongelmista tai mielenterveyden pulmista - on tarjotaasiantuntevaa apua.6. Sukupolvet ja vuorovaikutusMiten sitten alussa esitetty sukupolvipuhe liittyyvarhaiskasvatukseen? Havainnollistan asiaa erilaisillaAmusiikkisukupolvilla@. Kuten tiedämme, eri-ikäisillä ihmisilläon usein erilainen musiikkimaku. Esimerkiksi kelpaa rockmusiikki,jota monet vanhan polven ihmiset pitävät korviasärkevänä metelinä, kun taas 60-luvun nuoriso voi kuunnellarockia mielikseen vielä kypsässä keski-iässä, vaikkeivät itsesietäisikään nykynuorison teknoa tai raskasta heviä. Samaantapaan voidaan puhua Akasvatussukupolvista@: eri aikoinakasvaneet ihmiset arvostavat kasvatuksessa eri asioita (esim.Katvala 2001). Oman sosialisaation kuluessa omaksuttuanäkökulmaa voidaan pitää Aluonnollisena@ ja tai jopa ainoanaoikeana. Puhe uusavuttomista vanhemmista taiApullamössösukupolvesta@ kuvaa hyvin niitä käsityksiä, jotkayleistetään koskemaan nuoren polven vanhempia. Tämänkaltaisetstereotyyppiset mielikuvat johtavat helposti hedelmättömäänvastakkainasetteluun, eikä niiden varassa toiminen ainakaanedistä sukupolvien vastavuoroisuutta.Sen sijaan tietoisuus sukupolvimerkityksistä auttaaymmärtämään, että kasvatus on aina sidoksissa aikaan japaikkaan ja kulloinkin läsnä oleviin kulttuurisiin määreisiin.Kasvatus on vahvasti normitettua ja kuitenkin hyvinhenkilökohtaista ja herättää sen vuoksi vahvoja tunteita sekämoraalisia kannanottoja. Sukupolvitietoisuus helpottaatunnistamaan ja tunnustamaan omien käsitysten subjektiivisuuden

ja suhteellisuuden sekä vaihtamaan näkökulmaa, jotta voisiparemmin ymmärtää Toisen ajatuksia ja toimintaa. Normatiivistenkäsitysten sijaan kasvatuskysymyksiä uskalletaan lähestyäavoimin mielin oli kumppanina sitten vanhempi tai toistasukupolvea edustava työtoveri.Kollektiivisen sukupolvikokemuksen ohella jokainen äiti, isä jakasvattaja tuo vuorovaikutustilanteisiin myös omanhenkilöhistoriansa. Halusimme tai emme omat kasvatetuksitulemisen kokemukset heijastuvat tavoissa, joilla kohtelemmelapsia ja joilla asetumme ylipäätään vuorovaikutussuhteisiin.Näissäkin tilanteissa tietoisuus omista vaikutteista avaamahdollisuuden katkaista ei-toivottuja toimintamalleja jatoimia toisin. Näin vähenee paine siirtää sokeasti oma historiaja kokemukset lapsiin (Bardy 2002). Hyvien kokemusten kyseessäollen aikuinen voi ammentaa omasta menneisyydestään ja soveltaaarvokkaaksi pitämiään tapoja tämän päivän uusiin vaatimuksiin.Sukupolvisopimuksen muutos osoittaa, että tämän päivänaikuisten ja lasten suhteet määrittyvät erilaisessa kehyksessäkuin vielä muutama vuosikymmen sitten. Vaikka lasten javanhempien suhteissa onkin jotain ikiaikaista, läheskäänkaikkiin tämän päivän kysymyksiin ei löydy vastausta menneestä,vaan uudenlaista kasvatuskulttuuria luodaan tässä ja nyt,kaikkialla siellä missä lapset, vanhemmat ja muut aikuiset toimivatyhdessä tai ovat tekemisissä keskenään. Toivoa antaa se, että uusi’sukupolvisopimus’ korostaa aikuisten ja lasten tasevertaisuutta jamolemminpuolista kunnioitusta.Perheiden arjen näkökulmasta varhaiskasvatus on tärkeätoiminnan foorumi. Sen vuoksi portilla, pihalla tai eteisessäkohtaamiset, samoin kuin muutkin arkiset tapahtumat jatilanteet, ovat ohikiittävyydessäänkin tärkeitä. Parhaimmillaanniissä luodaan sellaista välittämisen kulttuuria, jossajokaisella on tilaa tuoda esiin niin huolen kuin ilonkin aiheetsen sijaan, että joutuisi sinnittelemään ja peittelemäänväsymystään tai neuvottomuuttaan. Molemminpuolisuuden javastavuoroisuuden ilmapiirissä - oli jaetut tunnelmat sävyltäänsynkkiä, iloisia tai väsymyksen leimaamia - lapsikin näkee jakokee, että hänelle tärkeät aikuiset välittävät tilanteesta jatoisistaan, ja ennen muuta myös hänestä.

KirjallisuusAalto, Laura (2004). Lasten kokemuksia perhesuhteista ja elämästäuusperheessä. Pro gradu -tutkimus. Joensuun yliopisto, psykologianlaitos.Ahlqvist, Sari & Kanninen, Katri (2003). Varhaisen vuorovaikutuksenarviointi. Teoksessa P. Niemelä, P. Siltala & T. Tamminen (toim.)Äidin ja vauvan varhainen vuorovaikutus. Helsinki: WSOY.Airaksinen, Timo (1994). Hyveet ja oikeudet perheessä. TeoksessaJ.Virkki (toim.): Ydinperheestä yksilöllistyviin perheisiin (s. 163-177). Juva: WSOY.Alanen, Leena (1992). Modern childhood? Exploring the Achildquestion@ in sociology. Jyväskylä: University of Jyväskylä.Institute for Educational Research. Publication series A. Researchreports 50.Alanen, Leena (2001). Sukupolvijärjstys ja kasvastuslapsuus:sosiologisia avauksia lapsuuteen. Teoksessa A. Jauhiainen, R. Rinne& J. Tähtinen (toim.): Koulutuspolitiikka Suomessa ja ylikansallisetmallit (s. 285- 296). Turku: Suomen Kasvatustieteellinen seura.Alasuutari, Maarit (2003). Kuka lasta kasvattaa? Helsinki:Gaudeamus.Antikainen, Ari (1993). Kasvatus, koulutus ja yhteiskunta. Helsinki:WSOY.Björnberg, Ulla (1992). Parenting in Transition: An Introduction andSummary. Teoksessa U. Björnberg (ed.): European Parents in the1990s. Contradictions and Comparisons (s. 1 - 29). New Brunswick,NJ: Transaction Publishers.Blake, Andrew (2004). Harry Potterin ilmestys: lastenkirjallisuusglobalisoituvassa maailmassa. Tampere: Vastapaino.Bronfenbrenner, Urie (1979). The ecology of human development.Cambridge: Harward University Press.Dencik, Lars (1989). Growing Up in the Post-Modern Age: On theChild's Situation in the Modern Family, and on the Position of theFamily in the Modern Welfare State. Acta Sociologica: 32(2), 155-180.Forsberg, Hannele & Nätkin, Ritva (2003) (toim.): Perhe murroksessa.Kriittisen perhetutkimuksen jäljillä. Helsinki: Gaudeamus.Hautamäki, Airi (1999). Yksilöllistyminen psykologisennaistutkimuksen haasteena - nainen äitinä, äiti naisena.Naistutkimus (3)12, s. 57-67.Hobsbawn, Eric (1999). Äärimmäisyyksien aika. Lyhyt 1900-luku (1914-1991). Suom. Pasi Junila. Vastapaino: Tampere.Hoikkala, Tommi (1994)- Mies, kasvatus ja auktoriteettimaisema.Teoksessa J.P. Roos & E. Peltonen (toim.): Miehen elämää (s. 86 -105). Helsinki: SKS.Hoikkala, Tommi (2003). Aikuisuuden tila. Julkaisematonradioesitelmä radioYLE- ykkösessä 12.5.2003.Jallinoja, Riitta (2000). Kilpailu ja menestys - uhka perheelle?Julkaisussa Löytöretki vanhemmuuteen (s. 8-13). Helsinki: MLL.Järvinen, Katriina & Kolbe , Laura (2002) Murros mahdollisuutena.Teoksessa Teoksessa L. Kolbe & K. Järvinen (toim.): Onks ketäänkotona (s. 7-31)? Helsinki: Tammi.

Kalliala, Marjatta (1999). Enkeliprinsessa ja itsari liukumäessä:leikkikulttuuri ja yhteiskunnan muutos. Helsinki: Gaudeamus.Jokinen, Eeva (1996). Väsynyt äiti. Äitiyden omaelämäkerrallisiaesityksiä. Helsinki: Gaudeamus.Kalliala, Marjatta (2002). Lapsuus pelissä, lapsuus leikissä.Teoksessa L. Kolbe & K. Järvinen (toim.): Onks ketään kotona (s.95-119)? Helsinki: Tammi.Kangas, Sonja (2003). Tyttöjen nettielämä on peliä. ArtikkeliPelastakaa Lapset -lehden nettinumerossa >Lasten tieto tekniikkaan=,4/2003, s. 10-11.Kemppainen, Jaana (2001). Kotikasvatus kolmessa sukupolvessa.Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research nro190. Jyväskylän yliopisto.Ketokivi, Kaisa (2002). Vapauden lumo ja vastuun taakka. Perheenperustaminen pidentyneen nuoruuden kulttuurissa. Pro gradututkielma.Helsingin yliopisto, valtiotieteellinen tiedekunta..Koski, Leena (2001). Hyvä ja paha aapisten kasvatuskertomuksissaitsenäisyyden aikana. Teoksessa A. Jauhiainen, R. Rinne & J.Tähtinen (toim.): Koulutuspolitiikka Suomessa ja ylikansallisetmallit (s. 385- 406). Turku: Suomen Kasvatustieteellinen seura.Korhonen, Merja (1999). Isyyden muutos - keski-ikäisten miestenlapsuuskokemukset ja oma vanhemmuus elämäkertahaastattelujenvalossa. Väitöskirjatutkimus. Joensuun yliopiston yhteiskuntatieteellisiäjulkaisuja nro 39.Korhonen, Merja (2002). Aina oli joku kotona. Teoksessa L. Kolbe &K. Järvinen (toim.): Onks ketään kotona? (s. 53-74). Helsinki:Tammi.Lahikainen, Anja-Riitta & Strandell, Harriet (1988). Lapsenkasvuehdot Suomessa. Helsinki: Gaudeamus.Lallukka, Kirsi (1993). Lasten paikka sukupolvijärjestelmässä -koettu lapsuus 9-vuotitaiden näkökulmasta. Jyväskylä: Jyväskylänyliopiston yhteiskuntapolitiikan laitoksen työpapereita n:ro 80.Lammi-Taskula, Johanna (2004). Sukupuolijärjestelmä,vanhempainvapaat ja isät. Teoksessa I. Aalto & J. Kolehmainen. AIsäkirja@(työnimi). Tampere: Vastapaino (ilmestyy syksyllä 2004).Lehtonen, Mikko (1999). Maskuliinisuus, kansallisuus, identiteetti.Teoksessa A. Jokinen (toim.): Mies ja muutos (s. 74-88). Tampere:Tampere University Press.Leinonen, Jenni (2004). Vanhemmuus lapsen kasvuympäristön osana.Psykologia (3)39, s. 176-195.Mead, Margaret (1971). Ikäryhmien ristiriidat. Sukupolvikuiluntutkimusta. Helsinki: Otava.Metsäpelto, Riitta-Leena (2002). Individual differences inparenting: The five-factor model of personality as an explanatoryframework. Jyvsäkylä Studies in Education, Psychology and SocialResearch nro 227.Pulkkinen, Lea (1984). Nuoret ja kotikasvatus. Keuruu:Otava.Pulkkinen, Lea (2002). Mukavaa yhdessä B sosiaalinenalkupääoma ja lapsen sosiaalinen kehitys Jyväskylä: PS-kustannus.Pulkkinen, Lea (2004). Koti on kasvun paikka: Lapsen kehityksen javoimavarojen tukeminen. Esitelmä Väestöliiton Elsa Enäjärvi-Haavionpalkinnon luovutustilaisuudessa 26.2.2004.Qvortrup, Jens (1994). Childhood matters: An introduction. TeoksessaJ. Qvortrup ym. (toim.) Childhood matters. Social theory, practiceand politics (1-26). Aldershot: Avebury.

Ritala-Koskinen, Aino (2001). Mikä on lapsen perhe? Tulkintojalasten uusperhesuhteista. Helsinki: Väestöliitto.Ruoppila, Veikko (1954). Kansa lastensa kasvattajana. Porvoo: WSOY.Rönkä, Anna & Kinnunen, Ulla (2002) (toim.): Perhe ja vanhemmuus.Suomalainen perhe-elämä ja sen tukeminen. Jyväskylä; PS-kustannus.Salmivalli, Christina (2004). Nuori vertaisryhmässä -Tekeekö seurakaltaisekseen? Psykologia (5)39, s. 344-353.Sauli, Hannele, Barjatta, Marjatta & Salmi, Minna (2002). Elinolojenkoventuminen pikkulapsiperheissä. Teoksessa M. Heikkilä & M. Kautto(toim.): Suomalainen hyvinvointi 2002 (s. 32-61). Helsinki: Stakes.Siltala, Juha (1996). Sisäinen sankaruus pakollisena paradigmana.Tiedepolitiikka nro 4/1996 (s.5-22).Suoranta, Juha (2003). Kasvatus mediakulttuurissa. Mitä kasvattajantulee tietää? Tampere: Vastapaino.Sysiharju, Anna-Liisa (1987). Nykykaupunkilaisen elämänkulkua kodinjäsenenä. Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitoksentutkimuksia 49.Takala, Annika (1974). Uuden sukupolven vaihtoehdot. Jyväskylä:Gummerus.Tähtinen, Juhani (1994). Pikkulasten kotikasvastuksen ideaalit ajanvirrassa. Teoksessa Koulu ja menneisyys. Suomen KouluhistoriallisenSeuran vuosikirja 1994 (s. 118 -148) . Helsinki: yliopistopaino.Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet (2003). Stakesin oppaita nro56Helsinki: Stakes.Värri, Veli-Matti (2002). Kasvatus ja >ajan henki= - tulkintojapsykokapitalismin armottomuudesta. Aikuiskasvatus.Aikuiskasvatustieteellinen aikakausilehti 2/2002.Kansanvalistusseura ja Aikuiskasvatuksen tutkimusseura (s. 92-104).