Vuonna 2000 ilmestynyt kirja vaivaisukoistaesittelee 146 suomalaistavaivaisukkoa sekä yhdenakan. Hän onkin varsin sorea neito,jolla on pitkä tumma tukka,hoikka vyötärö ja taitavin kaiverruksinkoristeltu valkoinen esiliina.Puuveistos seisoo käsi ojossaSoinin kirkon tapulin katoksessa.Mutta samainen teos Suomenvaivaisukoista toteaa kolmessakineri kohdassa: ”Hyvinkäällä onollut vaivaisakka, joka on kadonnut.Kansallismuseossa on valokuvahuivipäisestä akasta”.Hyvinkään vaivaisakkapikemminkin noita-akkaHyvinkääläisakan kuva löytyi Museovirastonarkistosta. Se on kuitenkin lyijykynäpiirros,vesiväreillä viimeistelty akankuva. Etupuolelta löytyy vuosiluku 1894ja takaa tekijän Armas Lindgrenin signeeraussekä sana Hexa, suomeksi siis noita.Varmat tiedot siitä, että vaivaisakka olisiseisonut hyvinkääläiskirkon tai rukoushuoneennurkilla rapistuvat samalla..Sirkku Dölle Museovirastosta vastasipastori Jari Kemppaisen kyselyyn hyvinkääläisakasta:”Mielestäni Hyvinkäänveistos ei ole ns. vaivaisakka. Eihän siinäole rahalle reikää - ainakaan etupuolella.Toiseksi piirtäjän merkinnöistä ei olemyöskään todisteita tästä käytöstä. Liekönimitys lähtenyt liikkeelle siitä, että piirroson paremman paikan puutteessa sijoitettuvaivaisukkojen joukkoon! Jätän tämänongelman muiden mietittäväksi”.Akka tanssilavan varjossa?Hyvinkäälle ryhdyttiin puuhaamaanomaa arvokasta tilaa kirkollisille toimituksillerukoushuoneyhdistyksen voiminvuonna 1893. Kirkonmenoja oli pidettyaseman odotushuoneessa. Väkiluku oliradan rakentamisen myötä kasvanut ja kirkollisetpalvelut jääneet Nurmijärven seurakunnastaepäsäännöllisesti vierailevienpappien varaan. Ajatuksena oli perustaamyös oma seurakunta.Historian kirjoihin on jäänyt varsin tarkattiedot hankkeen rahoituksesta. Varojapyrittiin saamaan kokoon keräyksillä, arpajaisillaja jopa viihdetilaisuuksilla.”Noin 900 osallistujan viihdyttämiseksiaseman rautatiekenttä oli koristeltu lipuinja koivuin ja sinne pystytettiin näytelmä-ja tanssilava. Tilaisuudessa kajauttisäveliä paikallinen torvisoittokunta jaSoinin vaivaisakan on veistänyt kansantaiteilijaMatti Taipale vuonna 1854.10KIRKONMÄELTÄMuseoviraston arkistossa säilytettävän diakuvan taustalla akan sanotaan esittävännoitaa, ei vaivaisakkaa.puhujana oli kirjailija Johannes Linnankoskija esiintyjinä lisäksi sekakuoro, näytelmäseurueja paikkallisten neitosten kahdeksanhenkinensoittoryhmä”, kuvailtiintapahtunutta.Hiilihanko akkaaarvokkaampi?Talolliset ja paikalliset yrittäjät tekivätsuurempia lahjoituksia, mm Kytäjän kartanoltasaatiin 250 hirttä ja ravintoloitsijaRaulinilta kaksi kynttiläjalkaa sekä Asemankoululta virsitaulu numeroineen. Kuitenkinoli pakko todeta: ”Vapaaehtoisetantimet ja hallituksen apulahja eivät riittäneet.Velka 3000.”Rukoushuone, nykyisen vanhan kirkonalkumuoto, saatiin kuitenkin pystyyn ja vihittiinkäyttöön 1896.Esineistön kertymisestä on pidetty tarkkaalukua, mutta vaivaisakasta ei pukahdetayhdessäkään tilikirjassa. Rukoushuonepiirintilinpäätös kertoo mm. kolmenmarkan arvoisesta kirkkohaavista, viidenmarkan tikarappuista, neljän markan kihvelistä,viiden markan rautakangesta sekämarkan arvoisesta hiilihangosta, peilistä jakammasta, mutta ei sanaakaan vaivaisakasta.Jos sellainen olisi ollut, sen uumenistaolisi varmasti saatu kasaan edes muutamamarkka.Vaivaisakalla luutavarasto?Artikkeli ”Vanha vaivaisakka kadoksissaHyvinkäällä” julkaistiin Helsingin Sanomissayli 20 vuotta sitten. Sille annetaantuntomerkit: ”Noidan näköinen, pitkänenäinen,tiukkakatseinen, ei rintava,vaan roteva, lyhytjalkainen ja kehotetaankertomaan tavatessa hänestä lähimmällepoliisille.”Vaivaisakasta muisteltiin jotain kulkupuheita,mutta todenperää ei niille tiedetty.Akan perään kyseli seurakunnan historiikinkirjoittanut Jussi Honkakangaskin1967, mutta ei päässyt Nurmijärven kirkonkirjatkaantutkittuaan akan jäljille.Kun vanhaa kirkkoa remontoitiin 1970-luvun lopulla, pengottiin joka hirren pääja lattian alusta mahdollinen akka mielessä.Yksi löytö sentään tehtiin: vanhan kirkonsilloinen talonmies Antti Ketonenlöysi 50 luudan varaston. Sehän taas viittaaenemmän noita-akan kulkuvälineeseenkuin rahaa keräävään vaivaisakkaan.Tekstit Kati RauhakoskiLähteet: Kaija Santaholma: VaivaisukotKustaa Hautala: Hyvinkään seudun historia 1860- 1950Olavi Junnila: Hyvinkään seudun historiaPentti Kupiainen: Hyvinkään vanha kirkko 100vuottaPaula Palomäki: Artikkeli Helsingin SanomissaHaukiputaan vaivaisukko.Vaivaisukkojenvaltakunta onPohjanmaallaEtenkin Pohjanmaan kirkkoja kierrellyton varmasti huomannut myös vaivaisukot,veistetyt, usein naivit hahmotvetoamassa ihmisten anteliaisuuteen.Ne eivät ole toistensa kopioita vaan hyvinpersoonallisia tyyppejä, joukossa myösmuutama moderni näkemys.Sotien jälkeen veistäjät, usein kansantaiteilijat,vetosivat sotainvalidien hätään.He veistivät ukolle puujalan, kainalosauvantai kepin. Mutta niillä tehtiin myös kiusaa:taitava timpuri saattoi ottaa mallikseenkylän tyttöjä viehättävän muukalaisen yrittäentehdä hänestä vaivaisukon näköisensurkimuksen.Ukoilla on rahanmentävä aukko rinnassaja usein yläpuolella katoksessa tai taulussateksti: Joka köyhää armahtaa, se lainaaHerralle. Rahat pääsee korjaamaantalteen vain seurakunnan valtuuttama henkilö,jolle on uskottu ukon selkäpuolellaolevan tukevan lukon avain.Nykyisin vaivaisukoilla kerätään rahaayhteisvastuuseen, diakoniatoimintaan taikirkon ylläpitoon, mutta aiemmin varatmenivät köyhäin- ja vaivaishoitoon. Se oliseurakuntien velvollisuus.Kaikkiaan 146 tiedetystä ukosta toimiiedelleen 107 ukkoa ja yksi akka. Moniaon purrut ajan hammas, tuulet ja myrskyt,mutta monia on myös korjattu hienoonkuntoon. Osa niistä on on otettu talteenvitriiniin tai museoihin, osa on hävinnyt.Nykyään vaivaisukkojen merkitys onenemmänkin kotiseutuperinteessä kuinrahan keruussa.Vaivaisukot eivät ole koskaan olleet turvassa,niitä on ryöstetty ja samalla rikottukautta aikojen. Vanhin vaivaisukko asuuHauholla, nimeltään Bartimeus, josta onkirjattua tietoa vuodelta 1713. Se joutuivenäläisen sotajoukon ryöväämäksi ja sapelistajäänyt haava on vieläkin nähtävissä.Lähde: Kaija Santaholma: Vaivaisukot,tummatukka ja kirkonäijät
PalmusunnuntaiJuhlakeskenkaikenArvostettujen ihmisten ominaisuuksiaovat harkinta,hallinta, viileys, paineensietokyky ja kypsyys. Heidänkaltaisensa ihmiset saavatmeiltä yhteisen ja ansaitun arvostuksen.Heihin luotamme asioidemmehoitajina.Ihmisen elämää sävyttää harkittu,päämäärätietoinen toiminta.Päämäärän saavuttamiseksi sijoitammevaramme ja käytämmevoimamme. Ei ole kuitenkaanpoikkeuksellista, että päämäärätuntuu pysyvän kaukaisena uutteristaponnisteluistamme huolimatta.Tyytymätön mieli muuttuukärttyisäksi ja syyttävä sormi hakeeheikkouksia.Palmusunnuntain yksi keskeinenhenkilö on muuan Maria.Hänet nostaa esiin Jeesuksen opetuslapsijoukonrahakukkaron haltija,Juudas Iskariot. Maria näetvoitelee tuhlailevasti Jeesuksenjalat kallisarvoisella voiteella.Juudaksen mielestä kallisarvoinenvoide olisi pitänyt myydä köyhienhyväksi. Ehkä näin tehdenolisikin toimittu Jeesuksen opetuksenmukaisesti.Tuhlaava Mariauskon ytimessäMutta mariat ovat keskellämme,tuhlailevina, päämääristä välittämättöminä.Ehkä tunnistanheidät itsessänikin. Tekisi mieliiloita, mutta pelkään, sillä en oleansainnut iloani. Sisälläni on pelkosiitä, että keskeneräisyytenipaljastuu. Minua ei enää hyväksytäyhteisöni täysivaltaiseksi jaarvostetuksi jäseneksi.Jeesus näkee toisin. Hän nostaaMarian esimerkiksi. Sormellaosoitettu tuhlaava Maria on uskonytimessä. Marialle kaikki on jotässä ja nyt. Valtakunta on pelastavanaläsnä ilman yhtäkään lisäaskelta.Pelastus ei kuulu vastapäämääränsä saavuttaneelle ponnistelijalle,vaan se on juhlaa jokeskellä matkaa. Se on juhla, jossavain paras on kyllin hyvää.Maria on uskon esikuva. Jumalanvaltakunta on täydellisenä läsnäsanassa ja sakramentissa. Ilmansanan ja sakramentin laskelmoimatontajuhlaa jäljelle jää vainloputon toiminta, joka ei pääty,vaikka aikaa olisi ikuisuus.Harkitsevan, ahkeran, tunnollisenihmisen, jokaisen meistä, onlupa pysähtyä keskelle keskeneräisyyttä– ikään kuin kaikki olisijo valmista. Ja niin onkin. Jumalallemikään ei ole kesken.”Lastenkaltaisten onJumalan valtakunta”+\YLQNllVDOLNORNORNORNOR0DNVXWWRPDWOLSXW+\YLQNllVDOLQOLSXQP\\QQLVWl+\YLQNllQVHXUDNXQWD7HDWWHUL%(7$PääsiäinenTäyttymisenlahjaPääsiäisen yhteyteen liitetytRaamatun kohdat ovatjohdonmukaisesti vastoinluonnonjärjestystä. Luonnossakuolemaa ei seuraa elämämitenkään muuten, kuin vainmaatumisen kiertokulun kautta.Pääsiäisjuhlassa on toisin. Pääsiäisyönäluetaan maailman luomisesta,Nooan arkista, kuolleistaluista, jotka virkoavat eloon,egyptiläisiä pakenevien israelilaistenpelastumisesta Punaisenmeren yli, ristillä kuolleen ja hautaanlasketun Jeesuksen ylösnousemisesta.Pääsiäisenä ihmetellään ennestäänolemattoman tulemista todeksi,lopun muuttumista uudeksiaamuksi ja elämäksi. Jumalaapohtiva tulee huomaamattaanmääritelleeksi Jumalan sanoilla,kuvilla, teoilla. Me teemme Jumalastavaikkapa opin ja haluammenähdä toisemme tuon opin tunnustajina.Tai me teemme Jumalastadirektiivin ja odotamme toisiltammesen mukaista elämää.Jumalasta on tullut tekojemmekohde.Jumalan tahtosynnyttää uuttaelämääEmme tule aina ajatelleeksi sanomisenja tekemisen varsinaistasuuntaa, siis sitä, että Jumala luoelämän, tyhjyys saa sisällön täyteydestä.Jumala ei synny sanoistamme,vaan me synnymme Jumalansanoista. Me olemme hänentekonsa, me olemme hänentoimintansa kohde, me ja meidänelämämme on hänen tahtonsasuunta.Pääsiäisen Raamatun kohdatmuistuttavat ihmisenä olemisenperusasiasta: me emme ole olemassaomasta tahdostamme vaanJumalan tahdosta. Meidän eimyöskään tule hakea elämänsuuntaa omista haaveistamme,vaan Jumalan tahdosta käsin.Omat haaveemme eivät luo uuttavaan kuluttavat jo olemassa olevaa.Jumalan tahto on synnyttääuutta elämää ja suojella olemassaolevaa.Jumala täyttää tyhjyyden. Jumalapelastaa hukkuvan. Jumalaantaa kuoleman väsyneelle uudenelämän.Jumalan luoma ihminenkin saavoimaa vain siitä, että hänen tyhjyytensätäytetään ulkopuoleltakäsin. Itse haalittu, kovallakintyöllä rakennettu turvalinna onriittämätön. Turva on vain siinä,että me olemme tekojen kohteena.Hyvän Jumalan ja rakastavanlähimmäisen.Sivun tekstit Hannu TiainenKIRKONMÄELTÄ11
Change language