701-KM2_2002

Luterilainen kirkko on Sanan kirkko. Kirjoitettua,luettua ja puhuttua sanaa onpaljon, mikä onkin ymmärrettävää, silläluohan evankeliumin julistus kirkon.Sanallisen julistuksen rinnalla elää kirkkotaiteenjulistus. Kirkkotaide käsittää laajanalan eri taiteen lajeja: musiikki, kirkkoteatteri,runous, kirkolliset sakraaliesineetkuten ehtoollisvälineet, kirkkotekstiilit,kirkkoarkkitehtuuri, maalaukset ja veistokset.Koko kirkon olemassaolon ajan ovatkirkkorakennukset ja jumalanpalveluselämätarjonneet tilaisuuksia taiteelle ja vastavuoroisestikirkkotaide on kaikessa monimuotoisuudessaanmuovannut sekä rikastuttanuteri taiteenalojen kehitystä.Kirkkotaide kertoo omalla tavallaan kirkonuskosta ja arvoista. Sen lähtökohta onsekä seurakunnan yhteinen usko että taiteilijankokemus ja näkemys uskosta.Hyvän taiteen välityksellä voidaan tukeaja vahvistaa Jumalan sanaa. Hyvä taide auttaaihmistä hiljentymään.Sana ja kuvaUsein kirkkotaide on Sanan kirkon sanatontaviestintää. Meillä jokaisella on kokemussiitä, että on olemassa kieli, jossa eitarvita sanoja. Jo pelkkä kirkkoon astuminensilloin kun siellä ei ole mitään tilaisuuttaja puhetta, on puhuttelevaa. Hiljainen, sanatonviesti on täynnä sanomaa, ilmeikkyyttäja vivahteita.Kirkon tehtävä on aina ollut ilmaista sitä,mitä ei voi välinein kuvata. Sen vuoksi kirkkoelämässään ei ole rajoittunut vain sanoihin.Jumalan kunniaa ja loistoa ei voidakoskaan kuvailla tyhjentävästi. Kun Jeesusosoitti kedon kukkia ja taivaan lintuja hänhalusi opettaa kuuntelemaan myös silmillä.Kuva kuuluu kristilliseen kirkkoon. Sitäei voi alentaa tavoitteiden välikappaleeksi,ei koristeeksi, ei tunnelman luojaksi eikäsitä saa heittää pois. Kuva kirkossa ei olekoskaan pelkkää estetiikkaa.Jumalan poika tuli lihaksi, ihmiseksi, ettähänet voidaan kuvata. Salatusta Jumalastatulee jotakin näkyviin Jeesuksen kuvassa.Jouluevankeliumissa Jumalaa maalaaeteemme upean näyttämön: yön, paimenet,isän ja äidin, taivaallisen musiikin ja pienenlapsen: Maailman Vapahtajan. Tätäkatsoessa silmäkin rupeaa uskomaan.Vapahtajan kärsimystietä seuratessatempautuu itsekin mukaan ristintien kulkijaksi.Ja kun katson ristiinnaulitun kuvaa, kertoose saman kuin pitkäperjantain evankeliumiteksti.Tyhjä risti avaa hämmentävänylösnousemuksen ihmeen, pääsiäisevankeliumin.Taide pelastushistoriantulkitsijanaKirkon taiteen alkuperäisenä tarkoituksenaon palauttaa mieliin ja tulkita pelastushistoriantapahtumia. Luterilainen kirkkotaidekuvaa Jumalan todellisuuden ja tämänmaailman kohtaamista. Kristillinentaide voi olla Raamatun henkilöitä ja tapahtumiakuvittavaa, mutta myös sellaistajoka on lähtöisin raamatullisesta tai kristillisestäajattelutavasta ja antaa muotoa ihmisenelämänosalle Jumalan maailmassa.Kirkkotaide on osa jumalanpalveluselämää.Kirkon tarkoitus ja käyttö tekevät kirkkotilastapyhän. Kirkkorakennus ja kaikkimitä siihen liittyy ja sisältyy viittaavat Jumalanvaltakuntaan.Kirkon taiteessa ei koskaan voi sivuttaaaihetta, oli toteutus millainen tahansa. Katsojalletulisi voida välittyä tuntu siitä, miksituo teos on tehty ja sijoitettu juuri tähän tilaanja paikkaan.Teksti Jari KemppainenKirkkotaideAnneli Sipiläisen kipsimalli Puolimatkan hautausmaan uurnayksikön seinäreliefiin. Kuva ja kuvankäsittely Jorma Ersta.4KIRKONMÄELTÄ

Pääsiäisen iltapäivälläopetuslapset olivatpöllämystyneitä. Herranhauta oli tyhjä.Kristinusko oli lähtenytperuuttamattomastiliikkeelle. Yksi kosketettuon Olli Pernaa,musiikkiluokkien opettaja,nyttemmin myössäveltäjä.Olli Pernaa on syntyjäänpohjalainen. Kotoisin hänon puukoistaan tunnetultaKauhavalta. Hyvinkääläistenlasten opettajaksi hän tuli1954. Ensimmäinen vuosi vierähtiAhdenkallion koulun opettajana,minkä jälkeen tuli siirto Asemankouluun aina vuoteen 1990 saakka,jolloin Ollin oppivuodet muuttuivateläkevuosiksi.Musiikki on kuulunut Olli Pernaanelämään jo lapsesta lähtien.Lapset olivat kilvan harmooninkimpussa, mutta lopulta innostussäilyi vain Ollilla ja yhdellä sisarella.Harrastuksesta oli sellaistakinhyötyä, että isä päästi lähtemäänsoittotunnille heinäpelloltamuita aikaisemmin.Musiikki oleellinenosa opettajakoulutustaSuomalainen opettajakoulutuslienee vaikuttanut suomalaiseenmusiikkielämään syvällisemminkuin mikään muu koulutus. Kuuluihankansakoulunopettajan tehtäviinmyös musiikillisen sivistyksenlevittäminen syrjäisillekinseuduille. Olli Pernaa muisteleeensimmäisiä opettajan vuosiaan,kuinka koulun pihaan alkoi kertyäkylän ihmisiä. Selvisi, ettäpappi oli tulossa seuroja pitämään.Ilman ennakkovaroitusta nuoriopettaja joutui säestämään seurakunnanveisuuta. Ensimmäinenvirsi oli ”Niin kuin peura janoissansa”.Olli PernaaOpettaja ja säveltäjäOpettajan virka piti Ollin vahvastikiinni myös musiikissa. Lisäksikuorot harrastuksena liittivätOllin monin tavoin hyvinkääläiseenmusiikkielämään.Uusi näkökulmamusiikkiinEläkevuodet toivat uuden näkökulmanmusiikkiin. Alkoi säveltäminen.Olli Pernaa on säveltänytuseita hengellisiä lauluja. Pernaasanoo, että nimenomaan hengellisetrunot ovat innoittaneethäntä. Hengellisissä runoissa ”onjotain perin juurin ajateltua”. Nevastaavat lapsuuden kodin hengelliseenperintöön.Sävellyksen syntyminen vaatiihiljaisuuden ja keskittymisen.Ajankohta on usein iltamyöhä,jolloin ympäröivä melu on vähäisimmillään.Ensin tulee melodia,ehkä kuukausienkin hiomana. Sittenalkaa soinnutus, jonka OlliPernaan mukaan tulee ollakonstailematonta; krumeluuritpois. Sekakuoron on kyettävä nelaulamaan.Sävellykset ovat kansaa varten.Mitäs muuta kansakoulunopettajavoisi ajatella! Pääsiäisen liike,armon sanoma kulkee kansan keskellä,koluten kaukaisiakin rantoja.Kun muodon on oltava yksinkertainenja konstailematon silloinarmo ei jää krumeluurientaakse piiloon.Teksti Hannu TiainenKuvat Jorma Ersta&SävellyskonserttiKytäjän kirkossaPääsiäisenä 31.3. klo 16.00Olli Pernaan sävellyskonserttiTeuvo Leutonen, Olli Pernaa, Hyvinkään Kannelkuoro,johtaa Mervi Kanerva, Hannu Tiainen. Kahvialkaen klo 15. Bussikuljetus Paavolan seurakuntakeskuksestaklo 14.45, Uuden kirkon, Vanhankirkon ja Kirjavantolpan kautta Kytäjälle jatakaisin konsertin jälkeen (4 euroa).euKIRKONMÄELTÄ5

Sanojen takaaSanojen takaaSanojen takaaVuorovaikutusta sanoittaMonitoiminaisenelämääMari Teinilä: Anna-Maija Raittila, Luottamuksen Pyhiinvaeltaja(Kirjapaja 2001)Mari Teinilä sai vuonna 1999 kustantajalta tilauksen. Hänen olisi luotavahenkilökuva teologi Anna-Maija Raittilasta (s. 1928). Tehtäväoli kirjoittajalle innostava, koska Anna-Maija Raittila on tunnettu ja tunnustettuvaikuttaja Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa mm. uudenvirsikirjan tuotteliaana runoilijana, Tuomasmessun yhtenä ideoijana jahiljaisuuden retriittien pioneerina. Anna-Maija Raittilan elämäntyö onkirkkomme lähihistoriaa ja Mari Teinilän kirjassa lukija saa kulkeamatkan Joensuun lapsuuden kodista Morbackan yhteisöön asti. Anna-Maija Raittila on avoin, huumorintajuinen, viisas ja uskossaan vahvalähimmäinen, jolla on toivon viesti tuotavana ahdistuksen syvimpäänkinsopukkaan saakka. Avioliitto Taisto Niemisen kanssa päättyy traagisestipuolison itsemurhaan vuonna 2000.Anna-Maija Raittilan elämää voidaan katsella monelta puolelta. Hänon runoilija, opettaja, kääntäjä, kirjailija, yhteisöasuja, virsikirjakomiteanjäsen , luennoitsija, Tuomasmessun ideoija ja toteuttaja sekä hiljaisuudenretriittien ohjaaja. Lukija saa seurata elämänvaiheen vaihtumistauuteen, joskus yllättäväänkin. Anna-Maija Raittila vieraili 1971 puolisonsaTaiston kanssa Taizéssa, Ranskassa, jonne sveitsiläissyntyinenreformoidun papin poika Roger Schutz, sittemmin veli Roger oli perustanutekumeenisen yhteisön 1940-luvulla. Taizén yhteisö vaikuttivoimakkaasti Anna-Maija Raittilaan ja hänen puolisoonsa. Salon lähelleVartsalaan perustettiin Omenapuukylä vuonna 1980, joka vaihtuivuonna 1984 Kaarinan Kuusistonsalmen rannan Morbackaan. Tuomasmessuja monet laulujen sanat ovat nekin syntyneet Taizén matkojenseurauksena niin kuin hiljaisuuden retriititkin.Mari Teinilä kertoo avoimesti Anna-Maija Raittilan myöhästymisistäja matkoista, jotka retken johtajana toiminut Anna-Maija saattoi viedälähes tuhon partaalle. Kirjoittaja toteaa: ”Anna-Maija Raittilan kykyynolla läsnä juuri siinä hetkessä, joka kulloinkin on, liittyy kääntöpuolenase, että hänellä on erilainen ajantaju kuin valtaosalla ihmisistä. Tämänovat saaneet kokea myös ne lukuisat henkilöt, jotka ovat osallistuneethänen johtamilleen matkoille”.Anna-Maija Raittila on viehättävä, aina läsnä oleva ja valoisa teologi,jonka elämän monivaiheinen tarina avautuu kirjan sivuilta. Monihyvinkääläinen tapasi hänet Hyvinkään Kirkkopäivillä vuonna 1993puhujana ja Hiljaisuuden keitaan tilaisuuksissa Vanhassa kirkossa. Onkinsyytä tutustua paremmin vanhaan ystävään tai saada kirjan kauttauusi tuttavuus.Kirja on helppolukuinen ja hyvin kirjoitettu. Kannattaa etsiä lukuhetkieniloksi.Teksti Tapio TurunenAino BärlundsairaalapastorinviransijainenHyvinkään seurakunnan sairaalapapinviransijaisuutta hoitaapastori Aino Bärlund 1.2.- 31.7. Viran edellinen hoitajapastori Toivo Rautama siirtyihelmikuun alusta Uudenmaansairaalasielunhoitotyön seurakuntainliitonpalvelukseen.Johtavana sairaalatyön teologinatoimii Hyvinkään seurakunnassasairaalalehtori Anna-Leena Utti. Sairaalapapin virkatäytetään 1.8.2002 lähtien.– On erittäin iloista, että virkaanon ilmoittautunut 16 hakijaa,joista haastatteluun onpäätetty kutsua seitsemän, kertookirkkoherra Ilkka Järvinen.– Seurakunnan haastatteluryhmävalitsee heistä neljä, jotkaSuomen Psykologikeskustestaa ja Kirkon sairaalatyönsielunhoidon toimikunta antaaheistä lausuntonsa. Sairaalapapinvalinta tapahtuu kirkkoneuvostonhuhtikuun kokouksessa.– Hyvinkäällä on paljon sairaalasijojasekä hoitopaikkoja.Työkenttää siis riittää ja seurakunnansairaalatyö tekee arvokastasielunhoitotyötä Hyvinkäällä,toteaa kirkkoherra lopuksi.Kärsimysaiheista taidettaesillä Hyvinkään kirkossaTaidemaalari Eino Vesalaisen kärsimysaiheinennäyttely on esillä Hyvinkäänkirkossa hiljaisella viikolla 24.3.-1.4.2002. Esillä on taiteilijan töitäuseitten vuosikymmenten ajalta. TaidemaalariEino Vesalainen on tunnettu jatunnustettu hyvinkääläinen pedagogisekä taiteilija, jonka töihin on mahdollistatutustua kirkossa joko tilaisuuksienyhteydessä tai arkisin myös kirkonaukioloaikoina klo 9 - 16 .Ohessa Eino Vesalaisen teos ”Minunnäkemykseni” vuodelta 1999.Sanojen takana on ihminen. Kuinka paljon sanoihin voi siisluottaa? Satunnaisesti kuullun puheen perusteella on vaikeaarvioida, millaisesta ihmisestä on kysymys. Toisinaan vanhatuttukin voi hämätä puhumalla muunneltua totuutta. Sanojentaakse voi kätkeä niin tavattoman paljon. Sanoilla voi yrittää peittäätunteensa. Miten kuulija voi tietää, milloin puhe on pelkkääsanahelinää. Onneksi ilmeet, eleet ja äänensävy antavat jo paremmatmahdollisuudet saada selvää sanojen todellisista tarkoitusperistä.Jotkut näkevät sanojen taakse paremmin kuin toiset. Sitä kutsutaanihmistuntemukseksi. Se kehittyy ja siinä harjaantuu. Siltiyhä uudelleen huomaa tekevänsä virhearviointeja, jotka harmittavataikansa. Kun yrittää lukea rivien välistä sellaista, mitä sinneei ole kirjoitettu tai luulee tietävänsä, mitä toinen oikeasti tarkoittaa,iskee kirveensä todennäköisesti kiveen. Vasta kun myöntääitselleen, että tietää luulevansa, voi onnistua. Miten voi tietää tietävänsä,ettei tarvitse uskoa luulevansa tai luulla uskovansa? Ainakinvoi toivoa ymmärtävänsä.Vuorovaikutustaidoista puhuminen on suorastaan muoti-ilmiö.Kaikki haluavat tulla kuulluiksi ja ymmärretyiksi, vain harva haluaakuulla ja ymmärtää. Se on ajan henki. Oma hätä on suurinhätä ja sen rinnalla muiden hätä on tietysti vähäisempi. Akuutissahädässä elävän voimat eivät riitä ajattelemaan muita, sen ymmärtää,mutta kuinka paljon on niitä, joille pienetkin vastoinkäymisetovat elämää suurempia ongelmia. Aika-ajoin on hyvä tarkastellakriittisesti itseään ja elämäntapaansa. Nollata tilanne ja suhteuttaaasiat. Elämää suurempaa ei voi olla kuin elämä itse.Onko siis parempi vaieta kuin puhua? Vain Jumalan kanssa voikeskustella vaikenemalla. Jumala ymmärtää viestit sanojen takaa,Hänelle ei tarvitse stilisoida puhetta. Raadollisuus on tiedossa,kuten myös mahdolliset hyvät teot. Jumala kestää ärinät ja murinat.Hän ottaa vastaan ihmisen sellaisena kuin hän on. Hiljaisuudessasyntyy rukous, toivo toivottomuuteen, ilo ilottomuuteen,rauha rauhattomuuteen. Rukouksessa välittyy elämä sellaisenakuin se on kaikkine taakkoineen ja ilon aiheineen. Rukous onsyvällä ihmisessä ja elää koko ajan. Rukous on rakkautta, rakkauson elämää.Mimmu SeitsonenKIRKONMÄELTÄ7

– Osallistuin viime kesänä Kansan Raamattuseuranjärjestämälle matkalle, jolla tutustuttiin vankilatyöhönJäämeren rannikolla. Joukostamme vainmuutama oli aiemmin käynyt vankilassa edes Suomessa.Tämä oli minullekin ensimmäinen kokemusmuurien sisäpuolelta, vaikka olen vuosien ajan lautamiehenominaisuudessa osallistunut tuomioidenlangettamiseen Suomen lakia vastaan rikkoneille,Kristiina Leipälä kirjoittaa.Evankeliumi kiinnostaaKovan kurin vVankilakundistaevankelistaksiMurmanskin alueella toimivaa ryhmää,joka tekee kristillistä vankilatyötä, vetääReijo Loikkanen eli Klinu. Hän on vankilaympäristönasiantuntija sanan vaativimmassamerkityksessä. Tutkintonsa hän suorittinäyttökokein istumalla useita rangaistuksiaSuomen eri vankiloissa.Hyvinkää on Klinun historiassa jonkinlainenkäännekohta, sillä hän aloitti pitkänlaitoskierteensä Lemmilän poikakodissa,jonne hän joutui 11-vuotiaana 1959. Siellähän muiden poikien opastamana poltti ensimmäisettupakkansa ja haisteli ensimmäisenkerran liimaa ja tinneriä. Myöhemminnäitä seurasi kovemmat huumeet.Viimeinen laitos, jossa Klinu aikaansavietti, oli Riihimäen vankila. Siellä hän tuliuskoon vuonna 1983 ja sen seurauksena ottivastaan Jumalan armahduksen.Klinun elämä vankilassa muuttui täysinja jonkun ajan kuluttua presidenttikin noudattiJumalan esimerkkiä armahtaen elinkautiseentuomitun vangin. Voit lukea ReijoLoikkasen elämästä enemmän Olli Karhinkirjoittamasta mukaansa tempaavastateoksesta Klinu.Vankila numero 16Heti ensimmäisen aamupalan jälkeenmeidät vietiin vierailulle erittäin kovan kurinvankilaan. Näin suurta joukkoa sinne eitavallisesti oteta vastaan, mutta Klinu onniin arvostettu vieras, että hänen pyyntöihinsäsuostutaan. Portilla meitä odotti puomija sen takana eversti Vadim Boikov.Ohitettuamme ensimmäisen lukitun portinkerättiin kaikkien passit ja yksi vartijavei ne jonnekin, jossa jokaiselle kirjoitettiinhenkilökohtainen lupa eli propuska.Kun meillä oli viralliset paperit käsissämme,eversti avasi tiukasti suljetun oven javiisi ensimmäistä pääsi pieneen välikköön.Sieltä aukesi vankilaan johtava kolmas lukkovasta, kun ulko-ovi oli takanamme taas lukossa.Tulimme pienelle kivetylle tyhjälle pihalle,jota ympäröivät korkeat piikkilankaesteisetmuurit. En uskaltanut ottaa kameraa esille vaanyritin painaa ankean näkymän mieleeni ja kuvasinsen siveltimellä myöhemmin kotona.Tästä helvetin esikartanosta jatkoimme neljännestälukitusta portista pihalle, jossa jo näkyiulkoilevia vankeja ja jopa pieni ortodoksinenkirkko.Meidät johdatettiin istumaan elokuvateatterinnäyttämölle asetetuille tuoleille. Katsomonpenkkeihin oli jo järjestäytynyt kolmisensataavakavakatseista vankia. Klinu ja ryhmämmejohtaja Hannu Päivänsalo puhuivat kumpikinlyhyesti, lauloimme muutaman laulun ja rukoilimmevankien puolesta ja heidän kanssaan.Tuskin koskaan olen nähnyt yhtä kiinnostunuttayleisöä kolmekymmentävuotisen opettajanurani aikana.Kokouksen jälkeen pääsimme vielä käymäänkahden lukitun oven takana olevassa tyhjässäeristyssellissä sekä työpajoissa. Tässä täyteenahdetussa vankilassa oli vain harvojen etuoikeuspäästä työhön. Muut joutuvat lojumaansuurimman osan päivää toimettomina pienissäselleissä. Niissä ei mahdu juurikaan liikkumaaneikä edes istumaan sängynreunalla, koskasängyt ovat kolmikerroksisia.Kaikkialla oli siistiä ja asvalttipihan reunoillapaljon kukkaistutuksia. Kaikilla vangeilla näyttiolevan asialliset vaatteet. Ahtaus oli näkyvinhaittapuoli. Kävelimme aurinkoisella kivetylläpihalla, kun kuulin tutulta tuntuvan äänen jamietin kenen kännykkä soi. En kuitenkaanehtinyt kysyä mitään ennen kuin tajusin äänenkissan naukunaksi. Yllätyin omasta reaktiostani,olenko etääntynyt liikaa luonnosta? Monetvangit pitävät selleissään kissaa, koska setappaa sieltä hiiret ja rotat.Murmanskinvankityön keskusKeskuksesta käsin autetaan sekä rangaistustaanvielä kärsiviä että jo vapautuneita vankeja.Venäjällä ei ole mitään virallista organisaatiota,joka auttaisi vankilasta pääseviä ihmisiäelämän alkuun. Klinun porukka ostaa tarvittaessavapautuneelle matkalipun kotipaikkakunnalle,antaa vaatteet ja muita elämän välttämättömyyksiä,jotta edes jotenkuten normaali elämävoisi alkaa.Merkittävin lahja kuitenkin on tieto Vapahtajasta,joka sekin on useimmille entuudestaan8KIRKONMÄELTÄ

ankeja VenäjälläKlinu HyvinkäälläVenäjän vankilatyössä mukana olevien ryhmävieraili Klinun kanssa Hyvinkään Vanhassakirkossa viime syyskuussa. Mukana oli vapaaehtoistyöntekijöitä, joista Pavel Sudarikovon ensimmäinen kovan kurin vankilastavapautunut ja papiksi opiskellut entinen vanki.Murmanskin pienessä helluntaiseurakunnassapapin on tehtävä muuta työtä elääkseenja hengellinen toiminta on vapaa-aikanatehtävää kutsumustyötä.Jos haluat antaa apua ja kuulla Klinun uutisia,voit liittyä hänen lähettäjäpiiriinsä.Tällöin saat joka kuukausi lähettäjäkirjeen.Siinä on mielenkiintoisten kuulumisien lisäksirukousaiheita ja pankkisiirtolomake.Lähettäjänä voit itse päättää kuinka suurellasummalla ja koska tuet Reijo Loikkasentyötä. Lisätietoja: Kansan Raamattuseura,Lähettäjäosasto, PL 48, 08103 Lohja. Puh019-36021, faksi 019 36022.Teksti, kuvat ja piirros Kristiina LeipäläMurmanskNORJARUOTSISUOMIVENÄJÄMurmansk sijaitsee Kuolan niemimaalla45 kilometriä Barentsinmerestä, Kuolan vuonon perukassa.Sen satama on sulakaikkina vuoden aikoina Golfvirranlämmittämänä. Talvi-ilmastoon erittäin ankara ja kesäon lyhyt ja viileä.Murmansk on myös Venäjänpohjoisen laivaston strateginentukikohta, joka tuli tunnetuksiKurskin onnettomuudesta vuonna2000.Klinu opastaa tulkin avustuksella vankeja asioiden hoitamisessa.täysin tuntematon asia. Toiseksi parhaana ryhmänantina pidän sitä rakkautta, jota porukkaosoittaa näitä yhteiskunnan hyljeksimiä veljiäänkohtaan. Täällä he saavat kokea ehkäpäensimmäisen kerran elämässään olevansa arvokkaitaihmisiä. Tärkeysjärjestyksessä vastanäiden jälkeen tulee konkreettinen apu, jonkanäen keinona, jolla rakkautta käytännössä osoitetaan.Klinun esimerkki on saanut jopa Venäjän viranomaistensilmät avautumaan ja sydämetpehmenemään ja sen seurauksena vankien elämäon helpottunut.Venäjällä luokitellaan rangaistuslaitoksia tavallisiksi,kovan kurin ja erittäin kovan kurinvankiloiksi. Murmanskin alueella on kaikkiaankolmisenkymmentä vankilaa. Klinun mielestäpahimpia ovat tutkintovankilat, joissa voijoutua lojumaan hyvinkin pitkiä aikoja.Vanhan kirkon sivusalin näyttelyssäReijo Loikkanen esittelee tappovälineitäkirkkoherra Ilkka Järviselle.KIRKONMÄELTÄ9

Vuonna 2000 ilmestynyt kirja vaivaisukoistaesittelee 146 suomalaistavaivaisukkoa sekä yhdenakan. Hän onkin varsin sorea neito,jolla on pitkä tumma tukka,hoikka vyötärö ja taitavin kaiverruksinkoristeltu valkoinen esiliina.Puuveistos seisoo käsi ojossaSoinin kirkon tapulin katoksessa.Mutta samainen teos Suomenvaivaisukoista toteaa kolmessakineri kohdassa: ”Hyvinkäällä onollut vaivaisakka, joka on kadonnut.Kansallismuseossa on valokuvahuivipäisestä akasta”.Hyvinkään vaivaisakkapikemminkin noita-akkaHyvinkääläisakan kuva löytyi Museovirastonarkistosta. Se on kuitenkin lyijykynäpiirros,vesiväreillä viimeistelty akankuva. Etupuolelta löytyy vuosiluku 1894ja takaa tekijän Armas Lindgrenin signeeraussekä sana Hexa, suomeksi siis noita.Varmat tiedot siitä, että vaivaisakka olisiseisonut hyvinkääläiskirkon tai rukoushuoneennurkilla rapistuvat samalla..Sirkku Dölle Museovirastosta vastasipastori Jari Kemppaisen kyselyyn hyvinkääläisakasta:”Mielestäni Hyvinkäänveistos ei ole ns. vaivaisakka. Eihän siinäole rahalle reikää - ainakaan etupuolella.Toiseksi piirtäjän merkinnöistä ei olemyöskään todisteita tästä käytöstä. Liekönimitys lähtenyt liikkeelle siitä, että piirroson paremman paikan puutteessa sijoitettuvaivaisukkojen joukkoon! Jätän tämänongelman muiden mietittäväksi”.Akka tanssilavan varjossa?Hyvinkäälle ryhdyttiin puuhaamaanomaa arvokasta tilaa kirkollisille toimituksillerukoushuoneyhdistyksen voiminvuonna 1893. Kirkonmenoja oli pidettyaseman odotushuoneessa. Väkiluku oliradan rakentamisen myötä kasvanut ja kirkollisetpalvelut jääneet Nurmijärven seurakunnastaepäsäännöllisesti vierailevienpappien varaan. Ajatuksena oli perustaamyös oma seurakunta.Historian kirjoihin on jäänyt varsin tarkattiedot hankkeen rahoituksesta. Varojapyrittiin saamaan kokoon keräyksillä, arpajaisillaja jopa viihdetilaisuuksilla.”Noin 900 osallistujan viihdyttämiseksiaseman rautatiekenttä oli koristeltu lipuinja koivuin ja sinne pystytettiin näytelmä-ja tanssilava. Tilaisuudessa kajauttisäveliä paikallinen torvisoittokunta jaSoinin vaivaisakan on veistänyt kansantaiteilijaMatti Taipale vuonna 1854.10KIRKONMÄELTÄMuseoviraston arkistossa säilytettävän diakuvan taustalla akan sanotaan esittävännoitaa, ei vaivaisakkaa.puhujana oli kirjailija Johannes Linnankoskija esiintyjinä lisäksi sekakuoro, näytelmäseurueja paikkallisten neitosten kahdeksanhenkinensoittoryhmä”, kuvailtiintapahtunutta.Hiilihanko akkaaarvokkaampi?Talolliset ja paikalliset yrittäjät tekivätsuurempia lahjoituksia, mm Kytäjän kartanoltasaatiin 250 hirttä ja ravintoloitsijaRaulinilta kaksi kynttiläjalkaa sekä Asemankoululta virsitaulu numeroineen. Kuitenkinoli pakko todeta: ”Vapaaehtoisetantimet ja hallituksen apulahja eivät riittäneet.Velka 3000.”Rukoushuone, nykyisen vanhan kirkonalkumuoto, saatiin kuitenkin pystyyn ja vihittiinkäyttöön 1896.Esineistön kertymisestä on pidetty tarkkaalukua, mutta vaivaisakasta ei pukahdetayhdessäkään tilikirjassa. Rukoushuonepiirintilinpäätös kertoo mm. kolmenmarkan arvoisesta kirkkohaavista, viidenmarkan tikarappuista, neljän markan kihvelistä,viiden markan rautakangesta sekämarkan arvoisesta hiilihangosta, peilistä jakammasta, mutta ei sanaakaan vaivaisakasta.Jos sellainen olisi ollut, sen uumenistaolisi varmasti saatu kasaan edes muutamamarkka.Vaivaisakalla luutavarasto?Artikkeli ”Vanha vaivaisakka kadoksissaHyvinkäällä” julkaistiin Helsingin Sanomissayli 20 vuotta sitten. Sille annetaantuntomerkit: ”Noidan näköinen, pitkänenäinen,tiukkakatseinen, ei rintava,vaan roteva, lyhytjalkainen ja kehotetaankertomaan tavatessa hänestä lähimmällepoliisille.”Vaivaisakasta muisteltiin jotain kulkupuheita,mutta todenperää ei niille tiedetty.Akan perään kyseli seurakunnan historiikinkirjoittanut Jussi Honkakangaskin1967, mutta ei päässyt Nurmijärven kirkonkirjatkaantutkittuaan akan jäljille.Kun vanhaa kirkkoa remontoitiin 1970-luvun lopulla, pengottiin joka hirren pääja lattian alusta mahdollinen akka mielessä.Yksi löytö sentään tehtiin: vanhan kirkonsilloinen talonmies Antti Ketonenlöysi 50 luudan varaston. Sehän taas viittaaenemmän noita-akan kulkuvälineeseenkuin rahaa keräävään vaivaisakkaan.Tekstit Kati RauhakoskiLähteet: Kaija Santaholma: VaivaisukotKustaa Hautala: Hyvinkään seudun historia 1860- 1950Olavi Junnila: Hyvinkään seudun historiaPentti Kupiainen: Hyvinkään vanha kirkko 100vuottaPaula Palomäki: Artikkeli Helsingin SanomissaHaukiputaan vaivaisukko.Vaivaisukkojenvaltakunta onPohjanmaallaEtenkin Pohjanmaan kirkkoja kierrellyton varmasti huomannut myös vaivaisukot,veistetyt, usein naivit hahmotvetoamassa ihmisten anteliaisuuteen.Ne eivät ole toistensa kopioita vaan hyvinpersoonallisia tyyppejä, joukossa myösmuutama moderni näkemys.Sotien jälkeen veistäjät, usein kansantaiteilijat,vetosivat sotainvalidien hätään.He veistivät ukolle puujalan, kainalosauvantai kepin. Mutta niillä tehtiin myös kiusaa:taitava timpuri saattoi ottaa mallikseenkylän tyttöjä viehättävän muukalaisen yrittäentehdä hänestä vaivaisukon näköisensurkimuksen.Ukoilla on rahanmentävä aukko rinnassaja usein yläpuolella katoksessa tai taulussateksti: Joka köyhää armahtaa, se lainaaHerralle. Rahat pääsee korjaamaantalteen vain seurakunnan valtuuttama henkilö,jolle on uskottu ukon selkäpuolellaolevan tukevan lukon avain.Nykyisin vaivaisukoilla kerätään rahaayhteisvastuuseen, diakoniatoimintaan taikirkon ylläpitoon, mutta aiemmin varatmenivät köyhäin- ja vaivaishoitoon. Se oliseurakuntien velvollisuus.Kaikkiaan 146 tiedetystä ukosta toimiiedelleen 107 ukkoa ja yksi akka. Moniaon purrut ajan hammas, tuulet ja myrskyt,mutta monia on myös korjattu hienoonkuntoon. Osa niistä on on otettu talteenvitriiniin tai museoihin, osa on hävinnyt.Nykyään vaivaisukkojen merkitys onenemmänkin kotiseutuperinteessä kuinrahan keruussa.Vaivaisukot eivät ole koskaan olleet turvassa,niitä on ryöstetty ja samalla rikottukautta aikojen. Vanhin vaivaisukko asuuHauholla, nimeltään Bartimeus, josta onkirjattua tietoa vuodelta 1713. Se joutuivenäläisen sotajoukon ryöväämäksi ja sapelistajäänyt haava on vieläkin nähtävissä.Lähde: Kaija Santaholma: Vaivaisukot,tummatukka ja kirkonäijät

PalmusunnuntaiJuhlakeskenkaikenArvostettujen ihmisten ominaisuuksiaovat harkinta,hallinta, viileys, paineensietokyky ja kypsyys. Heidänkaltaisensa ihmiset saavatmeiltä yhteisen ja ansaitun arvostuksen.Heihin luotamme asioidemmehoitajina.Ihmisen elämää sävyttää harkittu,päämäärätietoinen toiminta.Päämäärän saavuttamiseksi sijoitammevaramme ja käytämmevoimamme. Ei ole kuitenkaanpoikkeuksellista, että päämäärätuntuu pysyvän kaukaisena uutteristaponnisteluistamme huolimatta.Tyytymätön mieli muuttuukärttyisäksi ja syyttävä sormi hakeeheikkouksia.Palmusunnuntain yksi keskeinenhenkilö on muuan Maria.Hänet nostaa esiin Jeesuksen opetuslapsijoukonrahakukkaron haltija,Juudas Iskariot. Maria näetvoitelee tuhlailevasti Jeesuksenjalat kallisarvoisella voiteella.Juudaksen mielestä kallisarvoinenvoide olisi pitänyt myydä köyhienhyväksi. Ehkä näin tehdenolisikin toimittu Jeesuksen opetuksenmukaisesti.Tuhlaava Mariauskon ytimessäMutta mariat ovat keskellämme,tuhlailevina, päämääristä välittämättöminä.Ehkä tunnistanheidät itsessänikin. Tekisi mieliiloita, mutta pelkään, sillä en oleansainnut iloani. Sisälläni on pelkosiitä, että keskeneräisyytenipaljastuu. Minua ei enää hyväksytäyhteisöni täysivaltaiseksi jaarvostetuksi jäseneksi.Jeesus näkee toisin. Hän nostaaMarian esimerkiksi. Sormellaosoitettu tuhlaava Maria on uskonytimessä. Marialle kaikki on jotässä ja nyt. Valtakunta on pelastavanaläsnä ilman yhtäkään lisäaskelta.Pelastus ei kuulu vastapäämääränsä saavuttaneelle ponnistelijalle,vaan se on juhlaa jokeskellä matkaa. Se on juhla, jossavain paras on kyllin hyvää.Maria on uskon esikuva. Jumalanvaltakunta on täydellisenä läsnäsanassa ja sakramentissa. Ilmansanan ja sakramentin laskelmoimatontajuhlaa jäljelle jää vainloputon toiminta, joka ei pääty,vaikka aikaa olisi ikuisuus.Harkitsevan, ahkeran, tunnollisenihmisen, jokaisen meistä, onlupa pysähtyä keskelle keskeneräisyyttä– ikään kuin kaikki olisijo valmista. Ja niin onkin. Jumalallemikään ei ole kesken.”Lastenkaltaisten onJumalan valtakunta”+\YLQNllVDOLNORNORNORNOR0DNVXWWRPDWOLSXW+\YLQNllVDOLQOLSXQP\\QQLVWl+\YLQNllQVHXUDNXQWD7HDWWHUL%(7$PääsiäinenTäyttymisenlahjaPääsiäisen yhteyteen liitetytRaamatun kohdat ovatjohdonmukaisesti vastoinluonnonjärjestystä. Luonnossakuolemaa ei seuraa elämämitenkään muuten, kuin vainmaatumisen kiertokulun kautta.Pääsiäisjuhlassa on toisin. Pääsiäisyönäluetaan maailman luomisesta,Nooan arkista, kuolleistaluista, jotka virkoavat eloon,egyptiläisiä pakenevien israelilaistenpelastumisesta Punaisenmeren yli, ristillä kuolleen ja hautaanlasketun Jeesuksen ylösnousemisesta.Pääsiäisenä ihmetellään ennestäänolemattoman tulemista todeksi,lopun muuttumista uudeksiaamuksi ja elämäksi. Jumalaapohtiva tulee huomaamattaanmääritelleeksi Jumalan sanoilla,kuvilla, teoilla. Me teemme Jumalastavaikkapa opin ja haluammenähdä toisemme tuon opin tunnustajina.Tai me teemme Jumalastadirektiivin ja odotamme toisiltammesen mukaista elämää.Jumalasta on tullut tekojemmekohde.Jumalan tahtosynnyttää uuttaelämääEmme tule aina ajatelleeksi sanomisenja tekemisen varsinaistasuuntaa, siis sitä, että Jumala luoelämän, tyhjyys saa sisällön täyteydestä.Jumala ei synny sanoistamme,vaan me synnymme Jumalansanoista. Me olemme hänentekonsa, me olemme hänentoimintansa kohde, me ja meidänelämämme on hänen tahtonsasuunta.Pääsiäisen Raamatun kohdatmuistuttavat ihmisenä olemisenperusasiasta: me emme ole olemassaomasta tahdostamme vaanJumalan tahdosta. Meidän eimyöskään tule hakea elämänsuuntaa omista haaveistamme,vaan Jumalan tahdosta käsin.Omat haaveemme eivät luo uuttavaan kuluttavat jo olemassa olevaa.Jumalan tahto on synnyttääuutta elämää ja suojella olemassaolevaa.Jumala täyttää tyhjyyden. Jumalapelastaa hukkuvan. Jumalaantaa kuoleman väsyneelle uudenelämän.Jumalan luoma ihminenkin saavoimaa vain siitä, että hänen tyhjyytensätäytetään ulkopuoleltakäsin. Itse haalittu, kovallakintyöllä rakennettu turvalinna onriittämätön. Turva on vain siinä,että me olemme tekojen kohteena.Hyvän Jumalan ja rakastavanlähimmäisen.Sivun tekstit Hannu TiainenKIRKONMÄELTÄ11

”Ajan varjot ja omaatietään etsivä ihminen”Martti Lindqvist HyvinkäälleNuoruuden lähteilläNykyinen nuoruus tuntuuolevan kaukanakultaisesta nuoruudesta,jonka vanhempammemuistavat. Mistätuo nykynuoruus onkaantullut?Myytiinkö meille 50-luvulla nuoruus kolajuomien ja Payton Placenmukana? Otimmeko vastaan mallin joka ihannoi itsekkyyttä, vastuuttomuutta,yksin pärjäämistä ja menestymistä yli kaikkien muiden arvojen?Kuka muistaa vielä entisen nuoruuden, johon kuului vastuullisuuteenkasvaminen? Kun opittiin ottamaan vastuuta kodin, tilan, sisarustentai toimeentulon hoidosta, ei ollut aikaa hurvitella ajatellen vainitseään.Osta nuoruus nyt!Nuoruus myytiin meille, koska me maksoimme siitä. Amerikkalaisetkiiltokuvat herättivät meissä tyytymättömyyden tunteen, ja meidän olipakko ostaa ne itsellemme. Mutta kun myyjältä ostaa, ei hän jää ihmettelemään,vaan myy meille lisää...Nuoruutta ihannoiva laatikko olohuoneessamme sai herätettyä tyytymättömyydenkuiskimalla, että meillä voisi olla enemmän, nopeammin.Pian unohtui perhe, koti ja toimeentulo. Sille on aikaa myöhemmin.Sitten kun on pakko alkaa ottaa vastuuta. Vastuun ottaminen muuttuikunnia-asiasta ikäväksi velvollisuudeksi, joka lykätään niin pitkälle kuinmahdollista, sillä on huumaavan nautinnollista olla nuori, vastuutonkapinallinen. On hienoa ottaa mallia Amerikan ghetoista ja BeverlyHills`sistä. On hienoa kun ei tarvitse kantaa vastuuta, vaan voi nauttiaaikuisen elämän riemuista lapsen tavoin!Timo JattuErityisnuorisotyönohjaajaHyvinkään seurakunnan yhteiskuntatyöjärjestää tiistaina9.4.02 kello 18 alkaenkaikille avoimen yleisötilaisuudenKirkonmäen seurakuntakeskuksessa,Hämeenkatu 16. Alustajavieraaksion saatu dosentti, eetikkoMartti Lindqvist. Hänen luentonsaaihe on ”Ajan varjot jaomaa tietään etsivä ihminen”.Maailman tilanne ja hajoavatsosiaaliset rakenteet synnyttävätihmisissä huolta ja hämmennystä.Mitä tapahtuu rauhalle, oikeudenmukaisuudelle,sosiaalivaltiolle,meidän lapsillemme ja meilleitsellemme? kyselee aikammeajatteleva ihminen. Muutos ja erilaisuusahdistavat, mutta niissä onmyös paljon mahdollisuuksia.Moninaistuvassa maailmassa jokainenjoutuu etsimään oman tiensä,mutta silti hänen ei tarvitse ollayksin.Alustuksessaan dosentti Lindqvistkäsittelee lähemmin myösmm. yksilön luottamuksen perustaa,vastuuta ympäristöstä, kasvunja kasvatuksen haasteita sekäoman varjon kohtaamista tienäuuteen.Martti Lindqvist on yksi maammejohtavista eetikoista. Hänettunnetaan sekä terapeuttina ettäsosiodraamakouluttajana, kirjailijanaja kolumnistina. Lindqvist onmyös suosittu yleisötilaisuuksienalustaja.Hyvinkääläisillä on tiistaina 9.4.erinomainen tilaisuus kuulla dosenttiMartti Lindqvistin persoonallistaesitystä meitä kaikkia koskevastaaiheesta.Tilaisuuteen on vapaa pääsy.Kahvit ovat tarjolla jo 17.30 lähtien.Lapsiperheitä ajatellen myöslastenhoito on järjestetty.Lämpimästi tervetuloa mukaantähän ainutlaatuiseen tilaisuuteen.Teksti Pentti KakkonenKIRKONMÄELTÄ13

Sääksin leirikeskuksen valtaus talvilomallaSääksin valtaajia oliyhteensä melkein yhdeksänkymmentä.Etteivaltaus olisi tullutliian raskaaksi, se suoritettiinkolmessa ryhmässä.Jokaiseen ryhmäänkuului muutamaseurakunnan työntekijä,puolenkymmentäisosta, jotka toimivatmyös varhaisnuortenkerhonohjaajina, ja tietenkiniloisia duracellparistoillavarustettujaleiriläisiä.Ettei valtaajien aika olisi käynytpitkäksi, valtaamiset oli ohjelmoitu.Emännät palvelivat valtaajiailoiten ja loistavilla pöperöillä.Sitten piti tietenkin saunoa, ulkoilla,leikkiä ja kikatella. Etteivät elämäntärkeät kysymykset päässeetunohtumaan, kokoonnuttiin välilläpohtimaan kristinuskoa. Hartauksissaihmeteltiin Jumalan rakkauttaja huolenpitoa. Raamiksissamietittiin mm. ajankohtaistayhteisvastuukeräystä.Tiina kerääelämyksiä isosenaYksi valtaukseen osallistuneistaon Tiina Kyötikki. Hän opiskeleelähihoitajaksi ja käy samallalukiota. Tiina on toiminut seurakuntammevarhaisnuorten kerhonohjaajanapuolitoista vuotta.Siitä asti lomien ohjelmaan ovatkuuluneet myös leirien isosen tehtävät.Syksystä asti Tiina on pitänytmyös pyhäkoulua. Takana onseurakunnan isoskoulutus ja lapsenvahtipalvelukurssi.Varhiskurssion työn alla. Varhis-kurssiltasaa pätevyyden pyhäkoulunopettajaksija kerhonohjaajaksi.Kurssille pääsee riparin jälkeen.Tiina kertoi, että hän on isosenaja ohjaajana lasten parissa, koskahäntä pyydettiin isoskoulutuksessapitämään kerhoa. Lisäksihän tykkää lapsista ja heidän kanssaanolemisesta. Toiminnasta hänkerää itselleen elämyksiä ja kokemuksia.Kerhonohjaajille ja isosillemaksettavasta palkkiosta häntotesi, että se ei ole merkityksetön,mutta hän toimisi tehtävissäehkä ilman sitäkin. Tiinan mielestänäitä hommia ei pysty tekemäänpelkän rahan takia – täytyyolla jotain syvällisempää.Tiina toimi talvilomalla isosena10 - 12 vuotiaiden leirillä. Hänlistasi isosen tehtäviä: iltaohjelmiensuunnittelu ja toteutus, ryhmätöidenohjaaminen, askarteluissaneuvominen, saunomisen valvominen,leikkien ohjaaminen, iltahartaudetsekä leiriläisten hauskuuttaminen.Tarkoitus oli tehdämukava ja hyvistä asioista mieleenjäävä leiri.Teksti Kirsi KupiainenKuvat Timo JattuSääksin leirikeskuksessa pidettiintalvilomalla kolmevarhais- nuorille (7 - 14v.)tarkoitettua leiriä. Kuvat 13- 14 vuotiaiden leiriltä. Menossaon käsityöpaja. Pajassatehtiin tauluja Jumalanrakkaudesta ja huolenpidosta,maalattiin puuristejäja kuvioitiin kangaskassejayhteisvastuusydämin terästettynä.Varhaisnuortenleirit ja kerhotkesä 2002KESÄKERHOT:7 - 12 v. ma-pe 3. - 7.6.,10-14.6. ja ma-to 17. - 20.6.Paavolan srk-koti (Aittatie 1)ja Pappilankatu.Voit ilmoittautua päiväksikerrallaan tai koko ajaksi.Hinta 4 euroa/päivä.Hinta sisältää välipalanja lämpimän ruoan.Viim.ilm. to 2.5.KESÄLEIRIT:10 - 14 v. Kulta 2 -rovastikuntaleirito-ke 13. - 19.6. Saariselällä.Hinta 75 euroa. Viim.ilm. to 2.5.7 - 10 v. Kesäleirito-la 27. - 29.6. SääksissäHinta 30 euroa. Viim.ilm. to 2.5.4. - 11.8. Perheiden januorten Lapin vaellusHammastunturin maastoon.Alaikäraja 10 v.15-vuotias voi lähteä ilman huoltajaa.Hinta 155 euroa/hlö.Viim.ilm. to 2.5.7 - 12 v. Päiväleirima-pe 5. - 9.8. pyöräillen partiolaistenUsmituvalle. Voit ilmoittautua päiväksitai koko viikoksi.Hinta 4 euroa/päivä.Hinta sisältää välipalanja lämpimän ruoan.Viim.ilm. to 2.5.Ilmoittautuneille lähetetään leirikirje!Tiedustelut ja ilmoittautumisetnuorisotoimistoon, puh. 4561240 ke klo 11 - 13 ja ti ja to klo15 - 17. Sisaralennus 50 %, maksuvapautustavoi anoa.14KIRKONMÄELTÄ

Lauantai 23.3.klo 22.00 Yömessu Paavolanseurakuntakodissa, Lyyränen,LeutonenPalmusunnuntai 24.3.Kunnian kuninkaan alennustieklo 10.00 Messu ja rippikoululaistenkutsujumalanpalvelus Hyvinkäänkirkossa, Tiainen, Koivulahti,Heroja, Elina Akola, laulu(Paavolassa ei jumalanpalvelusta)klo 14.00 Gudstjänst i Gamlakyrkan, Kokko, Leutonenklo 17.00 Matteuspassio Hyvinkäänkirkossa (kts. sivu 3)Maanantai 25.3.klo 19.00 Ahtikirkko Vanhassakirkossa, Samuli Koivuranta,Heroja, Dominga Flores-Matamala, selloTiistai 26.3.klo 18.00 Passiodraama ”Ristintie” Hyvinkääsalissaklo 19.00 Ahtikirkko Vanhassakirkossa, musiikki: Anna-LiisaVähäkainu, laulu, Susanna Virkki-Nordberg, piano, Valeri Virkki,viulu, puhe KokkoKeskiviikko 27.3.klo 19.00 Ahtikirkko Vanhassakirkossa, Pergolesi: Stabat Mater,Inari Gebhard, Heroja, puhe KoivistoVäritä kuva!Ei Jeesus ole täällä. Hän on ylösnoussut!Piirros Eija ViitanenP ä ä s i ä i s a i k aKiirastorstai 28.3.klo 15.00 Messu Vanhassa kirkossa,Koivulahti, Koivisto,Leutonenklo 18.00 Messu Vehkojanseurakuntakeskuksessa, Koivisto,Heroja, Lasse Köngäs, pasuunaklo 18.00 Messu Kaukastenpalvelutalossa, Koivulahti, MirjaTuukkanenklo 18.00 Passiodraama ”Ristintie” Hyvinkääsalissaklo 19.00 Messu Hyvinkään kirkossa,Järvinen, Kemppainen,Samuli Koivulahti, Leutonen,Kirkon Kamarikuoroklo 20.00 Messu Kytäjän kirkossa,Tiainen, Heroja, Lasse Köngäs,pasuunaklo 20.00 Messu Paavolan seurakuntakodissa,Lyyränen, LehtinenPitkäperjantai 29.3.Jumalan Karitsaklo 10.00 SanajumalanpalvelusHyvinkään kirkossa, Tiainen, Järvinen,Lehtinen, Kvartettiklo 15.00 Ristin juhla Vanhassakirkossa, Kosti Kallio, Kemppainen,Sirpa Kallio, laulu, HyvinkäänEvankelinen kuoro, joht.Äntti Pyylampiklo 18.00 Rukoushetki Puolimatkankappelissa, Koivulahti, Lehtinenklo 18.00 Passiodraama ”Ristintie” HyvinkääsalissaLauantai 30.3.klo 18.00 Iltakirkko Vanhassakirkossa (Rauhanyhdistys)klo 23.00 Pääsiäisyön messuHyvinkään kirkossa, Kemppainen,Koivulahti, Samuli Koivuranta,Lehtinen, TuomasbändiSunnuntai 31.3./Pääsiäispäiväklo 10.00 Messu Hyvinkään kirkossa,Koivisto, Lyyränen, Leutonen,Kirkon Kamarikuoroklo 10.00 Messu Paavolan seurakuntakodissa,Järvinen, Heroja,Kristiina Hirvonen, selloklo 14.30 Hartaus Rauhannummenkappelissa, kuljetus,Koivulahti, Heroja, Kristiina Hirvonen,selloklo 16.00 Olli Pernaan sävellyskonserttiKytäjän kirkossa (kts.sivu 5)klo 19.00 Pääsiäisen yhteislauluilta”Jeesus voitti kuolemanvallan” Hyvinkään kirkossaYhteisvastuun hyväksi, Järvinen,laulu ja kitara, Heroja, pianoMaanantai 1.4./2. Pääsiäispäiväklo 10.00 SanajumalanpalvelusVanhassa kirkossa, Passilahti,Heroja, Diandra Flores-Matamala,viuluJeesus onylösnoussut!IloistaPääsiäistäKirkonmäeltä-lehdenlukijoille!Ristinjuhla”Se ontäytetty”Pitkäperjantaina29.3.HyvinkäänVanhassakirkossaklo 15.00Kosti Kallio jaJari KemppainenSirpa Kallio, lauluHyvinkäänEvankelinen kuorojohtaaAntti PyylampiTervetuloa !Seurakunnanosoitteet japuhelinnumerotPostiosoite:PL 29,05801 HYVINKÄÄKäyntiosoite:Hämeenkatu 16,05800 HYVINKÄÄPuh. 456 11Telefax 456 1201Suuntanumero: 019KirkkoherranvirastoAvoinna: ma-ke 9 - 16,to 9 - 18 ja pe 9 - 15Puh. 456 1200TaloustoimistoAvoinna: ma-to 9 - 16ja pe 9 - 15Puh. 456 1224DiakoniatoimistoAvoinna: ma-ke ja pe 10 -13, Puh. 456 1250NuorisotoimistoAvoinna: ti 14 - 17, ke 11 -13 ja to 14 - 17Puh. 456 1240KIRKONMÄELTÄHyvinkäänseurakuntalehtiPäätoimittaja:Ilkka Järvinenpuh. (019) 456 1210email:ilkka.jarvinen@evl.fiToimitussihteeri:Jorma Erstapuh. (019) 456 1233email:jorma.ersta@evl.fiTiedotustoimikunta:Pekka Laine, Annaleena Pakkanen,Kati Rauhakoski, MimmuSeitsonen, Kirsti WartiovaaraToimituskunta:Anna-Maija Ahovaara, ReijoHuuskonen, Antti Pohjanraito,Kati Rauhakoski, Eija ViitanenISSN 1239-2456Kustantaja:Suomen Kirkko-Mediat OyTaitto:Jorma ErstaPaino:Salon LehtitehdasPainos:21000Seuraava lehti ilmestyy:23.5.Aineisto toimitukselle:10.5.KIRKONMÄELTÄ15

SANARISTIKKOOikean ratkaisun lähettäneiden kesken arvotaan kaksi kirjapalkintoa. Vastauksetlähetetään ma 29.4.2002 mennessä osoitteeseen Hyvinkään seurakunta, Kirkonmäeltä-lehti,PL 29, 05801 Hyvinkää. Kuoreen merkintä ”Ristikko”.Nimi:Osoite:Kesätyöntekijöitä SääksiinHyvinkään seurakunnassa julistetaan haettavaksiMääräaikainen siivoojan osa-aikainen toimi sekämääräaikainen kesäisännän toimiRistikon 1/2002 ratkaisuKilpailuun osallistui 35 ristikon ratkaisijaa. Arpaonni suosi tällä kertaa Else Kivelääja Marja-Terttu Kiviniemeä. Heille lähetetään kirjapalkinnot postin välityksellä. Onneavoittajille ja kiitos kaikille osallistumisesta.SiivoojaLeirikeskuksen siivoojan päivittäinen työaika on 20 h/vko.Lisäksi siivousalueeseen on mahdollista kytkeä Herustenmökin siivous (1 krt/vko) 2 h.Palkkaus määräytyy R 16 / 57% (1 251,33 - 1 570,42) mukaisesti.Määräaikaisuus 22.4. - 6.9.2002Hakijalta edellytetään ammatillista peruskoulutusta tai ammattitehtävissähankittua kokemusta. Oma auto on välttämätön työn hoitamiseksi.KesäisäntäKesäisäntä toimii leirikeskuksen talonmies-vahtimestarina.Työaika on 38,25 h/vko.Palkkaus määräytyy R 16 (1 251,33 - 1 570,42) mukaisesti.Määräaikaisuus 2.5. - 30.8.2002.Työ sisältää talonmies-, siivous- ja vahtimestarityötä. Kokemus vastaavistatöistä tai niiden tuntemus on hakijalle eduksi.Hakemukset opinto- ja työtodistuksineen molempien toimien osalta tuleetoimittaa 5.4.2000 klo 12.00 mennessä osoitteella PL 29, 05801 Hyvinkää.Lisätietoja toimista antavat kiinteistöpäällikkö Juha Kääriäinen 019 - 45611230, 0400 475 640 ja talous-johtaja Jouni Lätti (019) 4561 220, 040 5367522.16KIRKONMÄELTÄ