701-KM2_2002

Sanojen takaaSanojen takaaSanojen takaaVuorovaikutusta sanoittaMonitoiminaisenelämääMari Teinilä: Anna-Maija Raittila, Luottamuksen Pyhiinvaeltaja(Kirjapaja 2001)Mari Teinilä sai vuonna 1999 kustantajalta tilauksen. Hänen olisi luotavahenkilökuva teologi Anna-Maija Raittilasta (s. 1928). Tehtäväoli kirjoittajalle innostava, koska Anna-Maija Raittila on tunnettu ja tunnustettuvaikuttaja Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa mm. uudenvirsikirjan tuotteliaana runoilijana, Tuomasmessun yhtenä ideoijana jahiljaisuuden retriittien pioneerina. Anna-Maija Raittilan elämäntyö onkirkkomme lähihistoriaa ja Mari Teinilän kirjassa lukija saa kulkeamatkan Joensuun lapsuuden kodista Morbackan yhteisöön asti. Anna-Maija Raittila on avoin, huumorintajuinen, viisas ja uskossaan vahvalähimmäinen, jolla on toivon viesti tuotavana ahdistuksen syvimpäänkinsopukkaan saakka. Avioliitto Taisto Niemisen kanssa päättyy traagisestipuolison itsemurhaan vuonna 2000.Anna-Maija Raittilan elämää voidaan katsella monelta puolelta. Hänon runoilija, opettaja, kääntäjä, kirjailija, yhteisöasuja, virsikirjakomiteanjäsen , luennoitsija, Tuomasmessun ideoija ja toteuttaja sekä hiljaisuudenretriittien ohjaaja. Lukija saa seurata elämänvaiheen vaihtumistauuteen, joskus yllättäväänkin. Anna-Maija Raittila vieraili 1971 puolisonsaTaiston kanssa Taizéssa, Ranskassa, jonne sveitsiläissyntyinenreformoidun papin poika Roger Schutz, sittemmin veli Roger oli perustanutekumeenisen yhteisön 1940-luvulla. Taizén yhteisö vaikuttivoimakkaasti Anna-Maija Raittilaan ja hänen puolisoonsa. Salon lähelleVartsalaan perustettiin Omenapuukylä vuonna 1980, joka vaihtuivuonna 1984 Kaarinan Kuusistonsalmen rannan Morbackaan. Tuomasmessuja monet laulujen sanat ovat nekin syntyneet Taizén matkojenseurauksena niin kuin hiljaisuuden retriititkin.Mari Teinilä kertoo avoimesti Anna-Maija Raittilan myöhästymisistäja matkoista, jotka retken johtajana toiminut Anna-Maija saattoi viedälähes tuhon partaalle. Kirjoittaja toteaa: ”Anna-Maija Raittilan kykyynolla läsnä juuri siinä hetkessä, joka kulloinkin on, liittyy kääntöpuolenase, että hänellä on erilainen ajantaju kuin valtaosalla ihmisistä. Tämänovat saaneet kokea myös ne lukuisat henkilöt, jotka ovat osallistuneethänen johtamilleen matkoille”.Anna-Maija Raittila on viehättävä, aina läsnä oleva ja valoisa teologi,jonka elämän monivaiheinen tarina avautuu kirjan sivuilta. Monihyvinkääläinen tapasi hänet Hyvinkään Kirkkopäivillä vuonna 1993puhujana ja Hiljaisuuden keitaan tilaisuuksissa Vanhassa kirkossa. Onkinsyytä tutustua paremmin vanhaan ystävään tai saada kirjan kauttauusi tuttavuus.Kirja on helppolukuinen ja hyvin kirjoitettu. Kannattaa etsiä lukuhetkieniloksi.Teksti Tapio TurunenAino BärlundsairaalapastorinviransijainenHyvinkään seurakunnan sairaalapapinviransijaisuutta hoitaapastori Aino Bärlund 1.2.- 31.7. Viran edellinen hoitajapastori Toivo Rautama siirtyihelmikuun alusta Uudenmaansairaalasielunhoitotyön seurakuntainliitonpalvelukseen.Johtavana sairaalatyön teologinatoimii Hyvinkään seurakunnassasairaalalehtori Anna-Leena Utti. Sairaalapapin virkatäytetään 1.8.2002 lähtien.– On erittäin iloista, että virkaanon ilmoittautunut 16 hakijaa,joista haastatteluun onpäätetty kutsua seitsemän, kertookirkkoherra Ilkka Järvinen.– Seurakunnan haastatteluryhmävalitsee heistä neljä, jotkaSuomen Psykologikeskustestaa ja Kirkon sairaalatyönsielunhoidon toimikunta antaaheistä lausuntonsa. Sairaalapapinvalinta tapahtuu kirkkoneuvostonhuhtikuun kokouksessa.– Hyvinkäällä on paljon sairaalasijojasekä hoitopaikkoja.Työkenttää siis riittää ja seurakunnansairaalatyö tekee arvokastasielunhoitotyötä Hyvinkäällä,toteaa kirkkoherra lopuksi.Kärsimysaiheista taidettaesillä Hyvinkään kirkossaTaidemaalari Eino Vesalaisen kärsimysaiheinennäyttely on esillä Hyvinkäänkirkossa hiljaisella viikolla 24.3.-1.4.2002. Esillä on taiteilijan töitäuseitten vuosikymmenten ajalta. TaidemaalariEino Vesalainen on tunnettu jatunnustettu hyvinkääläinen pedagogisekä taiteilija, jonka töihin on mahdollistatutustua kirkossa joko tilaisuuksienyhteydessä tai arkisin myös kirkonaukioloaikoina klo 9 - 16 .Ohessa Eino Vesalaisen teos ”Minunnäkemykseni” vuodelta 1999.Sanojen takana on ihminen. Kuinka paljon sanoihin voi siisluottaa? Satunnaisesti kuullun puheen perusteella on vaikeaarvioida, millaisesta ihmisestä on kysymys. Toisinaan vanhatuttukin voi hämätä puhumalla muunneltua totuutta. Sanojentaakse voi kätkeä niin tavattoman paljon. Sanoilla voi yrittää peittäätunteensa. Miten kuulija voi tietää, milloin puhe on pelkkääsanahelinää. Onneksi ilmeet, eleet ja äänensävy antavat jo paremmatmahdollisuudet saada selvää sanojen todellisista tarkoitusperistä.Jotkut näkevät sanojen taakse paremmin kuin toiset. Sitä kutsutaanihmistuntemukseksi. Se kehittyy ja siinä harjaantuu. Siltiyhä uudelleen huomaa tekevänsä virhearviointeja, jotka harmittavataikansa. Kun yrittää lukea rivien välistä sellaista, mitä sinneei ole kirjoitettu tai luulee tietävänsä, mitä toinen oikeasti tarkoittaa,iskee kirveensä todennäköisesti kiveen. Vasta kun myöntääitselleen, että tietää luulevansa, voi onnistua. Miten voi tietää tietävänsä,ettei tarvitse uskoa luulevansa tai luulla uskovansa? Ainakinvoi toivoa ymmärtävänsä.Vuorovaikutustaidoista puhuminen on suorastaan muoti-ilmiö.Kaikki haluavat tulla kuulluiksi ja ymmärretyiksi, vain harva haluaakuulla ja ymmärtää. Se on ajan henki. Oma hätä on suurinhätä ja sen rinnalla muiden hätä on tietysti vähäisempi. Akuutissahädässä elävän voimat eivät riitä ajattelemaan muita, sen ymmärtää,mutta kuinka paljon on niitä, joille pienetkin vastoinkäymisetovat elämää suurempia ongelmia. Aika-ajoin on hyvä tarkastellakriittisesti itseään ja elämäntapaansa. Nollata tilanne ja suhteuttaaasiat. Elämää suurempaa ei voi olla kuin elämä itse.Onko siis parempi vaieta kuin puhua? Vain Jumalan kanssa voikeskustella vaikenemalla. Jumala ymmärtää viestit sanojen takaa,Hänelle ei tarvitse stilisoida puhetta. Raadollisuus on tiedossa,kuten myös mahdolliset hyvät teot. Jumala kestää ärinät ja murinat.Hän ottaa vastaan ihmisen sellaisena kuin hän on. Hiljaisuudessasyntyy rukous, toivo toivottomuuteen, ilo ilottomuuteen,rauha rauhattomuuteen. Rukouksessa välittyy elämä sellaisenakuin se on kaikkine taakkoineen ja ilon aiheineen. Rukous onsyvällä ihmisessä ja elää koko ajan. Rukous on rakkautta, rakkauson elämää.Mimmu SeitsonenKIRKONMÄELTÄ7