tästä - Inkerin kulttuuriseura

RUOTSIN VALLASTA VENÄJÄN VALTAANVarhaisvaiheetJärvisaari sijaitsee Nevajoen eteläpuolella Muja- ja Tosnajokien välillä seudulla, joka oli vanhastaanitämerensuomalaisten heimojen asuinaluetta. Keskiajan kuluessa seutu joutui Novgorodin haltuun,ja asukkaat kastettiin ortodoksiseen uskoon. Alueen vanha paikannimistö viittaa myösvenäläisasutukseen tai vahvaan venäläisvaikutukseen. Vuonna 1617 Ruotsi sai Inkerinmaanhaltuunsa Stolbovan rauhan myötä. Tuolloinen Jeroselskoin pogosta kuului Ruotsin saamiin maaalueisiin.Sen jälkeen Järvisaarelle - kuten muuallekin Inkerinmaalle - alkoi muuttaa luterilaisiasuomalaisia Viipurin Karjalasta ja Savosta. Uusia asukkaita varten perutettiin Järvisaarenluterilainen seurakunta.1650-luvulla käydyn niin sanotun Ruptuurisodan myötä suurin osa ortodokseista karkasiJärvisaarelta Venäjälle. Suomalaisten muutto alueelle puolestaan kiihtyi entisestään ortodoksienmäärän vähetessä. Uudet tulokkaat asettuivat lähinnä hylättyihin inkerois- tai venäläiskyliin.Isbergin mukaan vuonna 1641 Inkerin väestöstä oli luterilaisia ollut noin 30 prosenttia muttavuoteen 1695 mennessä heidän osuutensa oli noussut 73,8 prosenttiin 1 . Myös Järvisaarellaortodoksiväestö katosi lähes kokonaan 1600-luvun loppuun mennessä 2 .Järvisaaren seutu oli ruotsalaiskauden alussa lahjoitettuna aatelisille. 1680-luvulla tapahtuneenlahjoitusmaiden peruutuksen jälkeen seutu joutui takaisin valtiolle, joka vuokrasi sitä niin sanotuillearrendaattoreille eli veronvuokraajille, jotka hoitivat talonpoikien verottamisen. Vuoden 1696henkikirjan mukaan näistä kruununhoveista Poritzia vuokrasi Christopher Buhre, PetzowaaHerman Bröijer, Leikolaa Jesper Weideman ja Nurmisia Johan Malm. Pieni osa järvisaarelaisistatalonpojista oli seurakunnan torppareita. 3 Ruotsin vallan aikana Järvisaaren naapuripogostoja olivatLiissilä, Inkere, Keltto, Spasski ja Loppi.Suuri pohjan sotaVuonna 1700 alkoi Suureksi Pohjan sodaksi kutsuttu sota Ruotsin ja sitä vastustavan liittoumanvälillä välille. Suuressa pohjan sodassa Venäjä pyrki valloittamaan Ruotsille menettämänsä maattakaisin ja luomaan yhteyden Itämerelle, mutta joutuikin lyödyksi Narvan taistelussa marraskuussa1700. Saman vuoden lopulla Ruotsin kuningas Kaarle XII antoi Inkerinmaan ylikäskynhaltijalleAbraham Cronhjortille käskyn ylittää raja ja vaatia venäläiskylien asukkailta eräänlaisiasuojelumaksuja luonnontuotteina tai rahana. Vastustelevien talonpoikien talot voitiin polttaa.Talvella 1700–1701 Cronhjortin partiot tekivät retkiä rajan toiselle puolelle talvella polttaentuhansia taloja ja tappaen sekä sotilaita että siviilejä.Inkerinmaalaiset talonpojatkin innostuivat lähtemään ryöstö- ja hävitysretkille Venäjän puolelle.Cronhjort olisi halunnut rangaista talonpoikia näiden ryöstöretkistä, mutta kuningas antoikintalonpoikaisjoukkojen toiminnalle siunauksensa. Ryöstöretkien seurauksena myös Venäjän puoleltaalettiin tehdä ryöstöretkiä Inkeriin. Heinäkuussa 1701 Cronhjort joukkoineen ylitti Järvisaaren rajanja tuhosi Venäjän puolella sijainneen Pelkolan hovin. Samassa kuussa venäläiset kostivathyökkäyksen lähettämällä tataarijoukon hävittämään Järvisaarta ja Liissilää. 4 Erään vuonna 1717tehdyn päiväkirjamerkinnän mukaan olisivat venäläiset vuonna 1701 haudanneet Järvisaarenpastorin maahan kaulaa myöten sekä leikanneet tältä veitsellä suupielet auki korviin asti ja kielenirti. Saman lähteen mukaan seurakunnan lukkari naulattiin kiinni kirkonoveen, jossa häntäpahoinpideltiin ja ruoskittiin. 5 Papin ja lukkarin pahoinpitely on saattanut liittyä edellä mainittuuntataarien hävitysretkeen. On syytä muistaa, että 16 vuoden aikana suullinen perimätieto on voinutmuuttua paljonkin.6