Arjen jäljillä

koodata johonkin valmiista luokista (”äiti”,
”Kela-tuet”, ”kesätyöt”), osaa taas ei (”palkkiot
luottamustoimesta”, ”pullot”, ”säästöt”,
”puolison tulot”). Tässä ei kuitenkaan
ole jälkikäteen puututtu haastattelijoiden
alkuperäisiin ryhmittelyihin, vaan jätetty
ne luokkaan ”muut”. Vertailukelpoisuutta
saattaa heikentää myös kysymyksen muotoilun
muutokset. Vuoteen 2001 saakka selvitettiin
”tärkeintä käyttövarojen lähdettä”,
2005 ”tärkeintä lähdettä henkilökohtaiseen
kulutukseesi” ja 2015 ”pääasiallista tulonlähdettä”.
Yksittäisten tulonlähteiden muotoiluissakin
on vuosien varrella tapahtunut
muutoksia. Vuosina 1996 ja 2001 käytettiin
muotoa ”opintotuki”, vuonna 2005 ”opintoraha”
ja vuonna 2015 ”opintoraha tai sen
asumislisä”. Vuosina 1996–2005 käytettiin
käsitettä ”työttömyysturva”, jonka vastineeksi
vuonna 2015 on laskettu yhteen
osuudet luokista ”työmarkkinatuki tai työttömän
peruspäiväraha” ja ”ansiosidonnainen
työttömyyspäiväraha”.
58. Taloustutkimus teki syyskuussa 2010 kyselyn,
johon saatiin 500 vastaajaa. Niistä 33
eli vajaa seitsemän prosenttia oli ottanut
pienlainoja. Pieni tapausmäärä ei mahdollista
vankkoja empiirisiä yleistyksiä, mutta
painotetun erittelyn mukaan miehiä oli hiukan
enemmän kuin naisia, nuorin ikäluokka
(18–32-vuotiaat) oli ottanut vippejä enemmän
kuin vanhemmat ikäluokat (33–47- tai
48–60-vuotiaat), ja ammattiluokittelussa
korostui vahvasti työntekijöiden luokka.
Pienlainayhdistys teetti vastaavan kyselyn
syyskuussa 2011, ja tulokset olivat samankaltaisia.
(Rantala 2012.)
59. Kaiken kaikkiaan Nuorisobarometrin ikäryhmässä
maksuhäiriöisten osuus valtakunnallisissa
rekistereissä on noin 8 %, tytöillä
8 % ja pojilla 10 %. (Suomen Asiakastieto
Oy 2015.)
60. Toisin kuin nyt, vuoden 2005 Nuo risobarometrissa
kysymys vanhempien taloudellisesta
tuesta esitettiin kaikille vastaajille.
Tuolloin 92 % vanhempien luona asuvista
koki saaneensa taloudellista tukea vanhemmiltaan
viimeisten kuuden kuukauden aikana.
Kysely ei kerro, kuinka moni lopuista
8 %:sta ei pidä asumista taloudellisena tukena
ja kuinka moni esimerkiksi maksaa
omille vanhemmilleen asumisesta. Kuvion
29 lukuun 51 % on laskettu mukaan vain
lapsuudenkodista pois muuttaneiden vastaukset.
61. Ne 8 % vuoden 2005 Nuorisobarometriin
vastanneista nuorista, jotka eivät vanhempien
luona asumisesta huolimatta kokeneet
saavansa taloudellista tukea vanhemmiltaan,
olivat iältään keskimääräistä vanhempia.
Ehkä tulos kertoo siitä, että pidemmäksi aikaa
lapsuudenkotiin jääneet maksavat vanhemmilleen
vuokraa asumisestaan. Vuoden
2005 kyselyssä lapsuudenkodissa asuneet
eivät ole mukana vertailussa vuoden 2015
tuloksissa käytetyssä 51 %:n osuudessa.
Myös vuoden 2001 Nuorisobarometri
selvitti vanhemmilta saatua tukea, mutta
koska tuolloin ei selvitetty perhemuotoa,
ei vanhempien luona asuneita voi poistaa
luvuista. Jotain voidaan kuitenkin päätellä
siitä, että vuonna 2001 kaikista vastaajista
69 % oli saanut vanhemmilta tukea ja että
vuonna 2005 osuus oli 65 %. Vuoden 2015
kyselyssä ei vastaavaa lukua saada. Tosin
voidaan olettaa kaikkien vanhempien luona
asuvien saaneen tukea, jolloin osuudeksi
voidaan laskea 72 %.
62. Sukupolvien ketju -tutkimushankkeen kohderyhmänä
ovat 1945–50-syntyneet suomalaiset
suuret ikäluokat ja heidän aikuiset lapsensa.
Lasten iät olivat 19–50 vuotta, keskimäärin
36 vuotta. Nuorisobarometriin vastanneiden
15–29-vuotiaiden vanhemmista
valtaosa on syntynyt 1960- ja 1970-luvuilla
mediaanin ollessa noin vuodessa 1963.
Vanhempien syntymävuosia ei nyt kysytty,
vaan arviot perustuvat kaikkien synnyttäneiden
keski-ikään (joka vaihtelee ollen
nyt noin 30,5 vuotta) sekä vuoden 2012
Nuorisobarometriin, jossa haastateltiin
102 Nuorisobarometri 2015