inkenlaisten viesti - Inkeri-tiedon portaali

More documents

Recommendations

Info

Johannes Nilanti Johannes Nilanti oli syntynyt 25. 9. 1901 Soikkolan pitaijassa Kolkanpaan kylassa, kuoli akkipikaisesti veritulppaan 4. 12. 1967 Turun keskussairaalassa. Ensi vuoden alussa hail olisi paassyt elakkeelle, mutta kohtalon langat solmitaan paamnie yiapualella ja elakeikaa Juhon ei ollut sallittu nahda. »Ei omaisten silma arvaa, ei naa, miten lahella on maaranpaa. Kun iaisyyden kutsu soi, ei mainen apu auttaa voi.» Johannes Nilantin nuoruus kuului siihen aikaan, jolloin kansallissota vyoryi yli <strong>Inkeri</strong>n maan. Seitsemantoistavuotiaana miehena'lkuna hanet oli varvatty silloiseen armeijaan. Historian sivu ei kaannahtanyt myonteisesti <strong>Inkeri</strong>nmaan osalta. Juho joutui pitkat ajat oleskelemaan piilosilla kotona: milloin ladossa, milloin metsissa, aiti salaa ka-ntoi ruokaa. Kertoessaan muistelmia Juho tapasi sanoa: — Kertaakaan aiti ei paljastanut levottomuuttaan, vaikka tiesin etta han liikkui sydaii kourassa silloin, ei myoskaan neuvoillaan pakottanut ottamaan ratkaisevaa askelta mihinkaan pain. Han luotti kai taydellisesti Suuren Luojan suojelevaan kateen. Maria Iho, s. Parri S. 1883 Tuutarissa, k. 1967 Siperiassa. In memoriam Kalyparka! Kuin eilinen morsian olet viela mun muistossain. Olit nuori ja kaunis ja viehattava, 'kuin morsio olla voi vain. Vaan sittemmin sukumme tuskan tiet ovat yhtaanne ulottuneet, yha loitomma vieden kulkijaa ne on kuoleman tavottaneet. Veli Hiipinaan jai, kaly Siperiaan, kato perheilta kielen vei, mieli seurasi kielta kuin vai
Antti Klemettilan muistolle Pyhainpaivan aattona juuri kun valmistauduimme hiljentymaan poisnukkuneitten rakkaittemme muistolle, tuli tieto Antti Klemettilan omaisille ja ystaville siita, etta Antti oli paassyt lepoon taman elaman vaivoista. Tieto ei tullut yllattaen, silla jo kolme vuotta sitten han sairastui vakavasti ja joutui sairaalahoitoon. Valilla jo kunto vahan parani, niin etta han jaksoi kesaisin liikkua ulkonakin, mutta kuluneen kevaan aikana Antti joutui vuodepotilaaksi eika enaa jaksanut toipua. Antti Klemettila oli syntynyt 14. 2. 1887 Jarvisaaressa. Lukkarin pitamassa kiertokoulussa han oppi lukemisen ja kirjoituksen aakkoset, mutta saavutti myohemmin itseopiskelun avulla huomattavan suuren tietomaaran seka laskutaidon. Niinpa hanen tietojaan ja taitoaan tarvittiinkin 30-luvulla. Han toimi kymmenen vuoden ajan kolhoosin kirjanpitajana ja monissa muissa luottamustehtavissa. Omalla paikkakunnalla hanet tunnettiinkin luotettavana ja oikeudenmukaisena miehena, joka voimiaan saastamatta uui'asti yhteisen asian hyvaksi. Evakkotielle Antti Klemettila joutui lahtemaan syksylla v. 1943. Tyopaikan han sai Ypajalta ja olikin siella ^lakkeelle siirtymiseen asti. Taalla han sai vapaa-aikansa uhrata lempiharrastuksilleen, lukemiselle ja tutkimiselle. Han kuunteli myos radiosta Amerikan aanta, BBC:ta, Tallinnaa ja Moskovaa ja oli kirjeenvaihdossa m.m. Amerikan Aanen kanssa. Jaatyaan elakkeelle tyopaikastaan han muutti asumaan sisarentyttarensa luo Mommilaan ja sielta sisarensa luo Oittiin. Viimeiset kolme vuotta han vietti Hausjarven kunnalliskodin sairasosastolla. Antti Klemettilan siunasi haudan lepoon 19. 11. 1967 kirkkoherra Turtola. Muistotilaisuudessa, joka vietettiin vainajan sisarentyttaren luona, puhuivat kii"kkohen-a Turtola, nsiti Hilja Repo seka Antin sisarenpoika aihessta »Autuaita ovat hiljaiset, silla he saavat maan peria». Han oli kolme vuotta sitten haastatellut enoansa magnetofoninau- Vanhusten pikkujoulu Helsingin paikallisosaston Vanhusten pikkujoulu vietettiin joulukuun 17. p:na jo tutuksi tulleessa Johanneksen seurakuiitasalissa. Tahan perinteelliseen Vanhusten juhlaan oli saapunut vanhemman polven reippaita inkerilaisia »tuvan tavvelt». Naistertsetti: Kerttu Susi, Kaija Vironmaki, Lauha Torikka, toivotti laulullaan vieraat tervetulleilksi, minka jalkeen op. Eino Virolainen lausui tervehdyssanat. Mus.dir. Sulo Saarits ilahdutt-i yleisoa kauniilla ilaulullaan poikansa saestyksella. Teol. tri E. Kurki- Suonion ja past. Pesosen puheitten valilla laulettiin tuttuja joululauluja ja virsia. Valiajalla paikallisosasto tarjosi kaikille ilmaiset »kohvit piirakkoin kans». Valiajan jalkeen Kerttu Susi lauloi tutun »Sylvian joululaulun» ja op. E. Virolaisen omiin sanoihinsa saveltaman laulun »Syttyy tahdeU op. Virolaisen saestyksella. Seurasi rov. Wiren'in puhe, jonka jalkeen laulettiin yhteisesti: »En et-si valtaa loistoa*. Teol. tri Yrja Knuutila kertoi tuoreet terveiset Ruotsissa asuvilta inkerilaisilta. Mutta nyt jai sokeri pohjalle, silla juhlaamme o:li saapunut Turusta saakka meita ilahduttamaan ystavamme tait. Kastehelmi Karjalairien. Viela seurasi yhteislaulu ja rov. M. Vironmaen loppusanat ja rukous. Ohjelman aikana eteisessa kavaisi TUKON joulupukki, silla Vaino Pietari o;li antanut haneile osoitteen. Joulupukki oli varannut tanakin vuonna jokaiselle juhlassa olevalle kahvipaketin. Tahan sitten tama lamminhenkinen tilaisuus paattyikin. halle, joten saimme viela kuulla tutun aanen kertoilevan lapsuudestaan, nuoruudestaan ja kOuinekymmentaluvun kovista vuosista. Antti Klemettilaa jaivat kaipaamaan sisaret, veil perheineen ja lukuisa omaisten ja ystavien joukko. Jussi Pyysiainen
Page 1 and 2: inkenlaisten viesti • • ••
Page 3 and 4: Matti Vironmaki: UUSIN SILMIN Kuulu
Page 5: Raisalan Iso pappila puutarhan puol
Page 9 and 10: Valtion apuraha Heikki W. Virolaise
Page 11 and 12: Pietarinsuomalaiset kokoontuivat En
Page 13 and 14: desta papin. Toivottavasti sinulla
Page 15 and 16: Mie sain tilauksii Nain kirjoittaa

inkenlaisten viesti - Inkeri-tiedon portaali

Create successful ePaper yourself

Delete template?

Save as template?