Teema IT

30 minun valintani
ADVOKAATTI / 5-2016
Asianajaja innostui
ruuhkavuosista
Asianajaja Maria Carlsson julkaisi kirjan ruuhkavuosien hallinnasta. Siinä ei neuvota, miten
perheellinen selviää uraputkesta hengissä, vaan kannustetaan yrityksiä huomioimaan
työntekijöiden erilaiset elämäntilanteet.
Asianajaja, coach Maria Carlssonilta
ilmestyi tänä syksynä teos nimeltä
Ruuhkavuosien ratkomisopas – Luovia
ratkaisuja ruuhkavuosien johtamiseen
(Tietosanoma). Kuten kirjan alaotsikostakin
huomaa, keskiössä ei ole
ruuhkavuosien keskellä tempoileva työntekijä, vaan ennen
kaikkea työyhteisö ja esimiehet.
Asianajotoimisto Bird & Birdillä työskentelevä Carlsson
veti edellisessä työpaikassaan Boreniuksella Ruuhkavuosiprojektia
vuosina 2010–2013. Heti projektin alkuaikoina
hänen mielessään syntyi ajatus kirjan kirjoittamisesta.
Carlssonilta kysytään usein, miksi isossa toimistossa
osakkaana olevaa asianajajaa kiinnostaa niinkin arkinen
asia kuin ruuhkavuodet. Hänen mielestään kyse ei ole
vain ruuhkavuosia elävän työntekijän ongelmista, vaan
ruuhkavuosimyönteisyydestä hyötyy myös työnantaja.
– Yritysten, jotka haluavat olla kilpailukykyisiä ja rekrytoida
parhaat osaajat, kannattaa pysähtyä ja ymmärtää,
että näillä asioilla on merkitystä.
MUTTA MIKSI TYÖYHTEISÖISSÄ pitäisi huomioida ruuhkavuosia
elävät työntekijät jotenkin erityisesti? Eikö se
ole jokaisen yksilön ja perheen oma asia, miten pikkulapsivuosista
tai muuten kiireisestä elämäntilanteesta selviää?
Carlssonin mukaan ei.
– Uskon rakennemuutoksiin, enkä henkilökohtaisiin valintoihin.
Mikäli haluamme, että yritykset menestyvät ja
ihmiset kokevat elävänsä täysipainoista elämää, yrityksissä
pitää reagoida – kansallisesta tasosta puhumattakaan. Jos
keksimme ratkaisuja, jotka helpottavat ihmisten arkea,
pääsemme kiinni vaikuttavuuteen.
Carlsson on tehnyt kirjaansa varten paljon taustatyötä ja
lukenut tutkimuksia maailmalta. Hän nostaa esille muun
muassa Yhdysvalloissa ja Kiinassa tehdyt tutkimukset,
joissa on osoitettu, että yritykselle on selkeästi hyötyä
ruuhkavuosimyönteisyydestä.
– Luvuista ja tilastoista nähdään, että yritykset, jotka
pyrkivät huomioimaan ruuhkavuosien haasteet, tekevät
myös parempaa tulosta. Joustaminen näkyy niin työntekijöiden
tehokkuudessa ja hyvinvoinnissa kuin yrityksen
tuottavuudessakin.
Carlsson lyö lisää lukuja pöytään. Hän kertoo, että syntyvyys
on Suomessa tällä hetkellä alhaisemmalla tasolla
kuin 1800-luvun nälkävuosien aikaan.
– Perheen perustamista lykätään, koska ei olla varmoja
työn jatkuvuudesta. Se on aika hurjaa, jos katsotaan
kestävyysvajelukuja. Kyse ei ole vain henkilökohtaisista
valinnoista, vaan kaikella tällä on kansantaloudellisia
vaikutuksia.
MONESSA ASIANAJOTOIMISTOSSA on meneillään sukupolvenvaihdos
ja sitä myötä arvomuutos, Carlsson huomauttaa.
Nuoret juristit näkevät työn ja muun elämän
yhtenä kokonaisuutena. Enää ei ajatella, että työ tulee
ensin ja kaikki muu vasta sen jälkeen, vaikka asianajajat
tekevätkin intohimoisesti töitä juridiikan eteen.
Monesti perheessä on useampi kuin yksi asianajaja.
Se asettaa omat haasteensa ruuhkavuosina ja varsinkin
lapsiperheessä, jos molemmat vanhemmat ovat alalla.
Patenttiratkaisuja kaikkien arjen helpottamiseksi ei kuitenkaan
ole.
– Ihmisillä on hyvin erilaiset mieltymykset ja tarpeet.
Se, että työpaikalla päätetään vaikka aloittaa sisäiset palaverit
vasta myöhemmin aamulla päivähoitoon vientien
jälkeen, ei välttämättä auta kovin montaa. Tärkeintä on,
että yritys tarjoaa työntekijöilleen mahdollisuuden tehdä
asioita vähän eri tavalla.
Käytännössä tarvitaan joustavuutta ja vastuun jakamista.
– Se ei tarkoita, että töitä tehdään vähemmän vaan tehokkaammin.
Carlsson muistuttaa, että ruuhkavuodet eivät kosketa
vain perheellisiä, ja joustomahdollisuuksien täytyy olla
työpaikalla kaikkien käytettävissä. Kenenkään ei pitäisi
olla tilivelvollinen siitä, että lähtee kesken kokouksen
hakeakseen lapsen päiväkodista, tai toisaalta siitä, että
tekee töitä projektiluontoisesti halutessaan matkustella,
kunhan yhteisesti sovittuihin tuloksiin päästään.
– Haluan puhua nimenomaan ruuhkavuosimyönteisyydestä,
en perheystävällisyydestä. Vaikka monesti suurimmat
arjen haasteet liittyvät perheeseen – pieniin lapsiin
tai hoivaa tarvitseviin ikääntyviin vanhempiin – taustalla
voi olla myös intohimoinen harrastus tai vaikkapa halu
matkustella. Siksi työnteon käytäntöjä pitää muuttaa
niin, että jokainen, joka kokee tarvitsevansa joustavampia
työntekotapoja, voi keskustella aiheesta luontevasti
esimiehensä kanssa.
KIRJAA VARTEN TEHDYISSÄ anonyymeissä haastatteluissa
ilmeni, että on paljon yrityksiä, joilla on jo nyt käytössään
erilaisia joustomahdollisuuksia, mutta yrityskulttuuri
on sellainen, ettei kukaan leimautumisen pelossa käytä
niitä. Silloin yrityskään ei saavuta tavoittelemiaan hyötyjä.
– Ihmiset käyttäytyvät vallitsevan kulttuurin mukaisesti.
Riskinä on, että jos yritys ei integroi näitä ajatuksia
arvo- ja kulttuuritasolla, se näkyy työntekijöiden vaihtuvuudessa.
– Meidän sektorillamme isot, ylhäältä käsin päätetyt
säännellyt joustomuodot eivät toimi kovin hyvin vaan
työyhteisön joustavuus ja järjen käyttö, hän lisää.
TEKSTI MIINA POIKOLAINEN // KUVA JUHA MYLLYMÄKI