Espanjan Sanomat n..191

4 HÄN
191
”Vastaus löytyy aina historiasta”
Liisa Väisänen – taidehistorian evankelista
Kuvataide ja uskonto ovat vieneet Liisa Väisäsen eri puolille maailmaa:
Helsingistä Pariisiin, Palma de Mallorcalta Venetsiaan, Kairosta Beniniin,
New Orleansista Havannaan. Asuttuaan miehensä Marcon kanssa parikymmentä
vuotta Italiassa hän ajautui sattumalta neljä vuotta sitten luentokeikallaan
Málagaan. Molemmille se oli paikka, jota he olivat etsineet.
Viime syksynä Liisa Väisänen aloitti Fuengirolan Sofia-opistossa suuren
suosion saavuttaneet luennot. Liisan kirjoittama kulttuurimatkailijan
opas Enemmän Espanjaa (Kirjapaja 2018) ilmestyi vuoden
alussa. Maaliskuussa loppui Liisan Tampereelta Kajaaniin, Seinäjoelle,
Kuopioon ja Ouluun ulottunut pitkä luentokiertue, ja kiirastorstaina
Väisänen lensi takaisin Málagaan pitämään Fuengirolan Sofia-opistolla
kevään viimeisen luentonsa täydelle salille. Aiheena oli Semana Santa taidehistorian,
teologian ja kulttuurihistorian näkökulmasta. Symbolitutkija
ilmestyy myös suomalaisiin tv-ruutuihin ensi syksynä. YLE:n TV1 esittää
tuolloin Liisa Väisäsen suunnitteleman sarjan Merkkien salat kahdeksassa
puolen tunnin jaksossa.
TEKSTI: JUHANI SIMILÄ
Kysymys: Missä vaiheessa sinulle
syntyi ajatus, että olisit kiertävä
taide- ja kulttuurihistorian
luennoitsija?
Liisa Väisänen: ”Se on tullut
taideuskoon kääntymisen
myötä. Minulle kulttuurihistoria
on jotain elämää suurempaa.
Kristinuskon alkuvaiheessa on
evankelioitu. Minä symboloin ja
käännytän taiteeseen.”
”Minusta kuva on kieli,
joka ihmisten pitäisi osata.
Luennoiminen on syntynyt tarpeesta;
mitkä ovat ne tilanteet,
joissa pystyt käännyttämään ihmisiä
kulttuurihistorian merkitykseen?”
”Itse jäin kuviin kiinni heti
alussa Helsingin yliopiston taiteentutkimuksen
koulutusohjelmassa
1980-luvulla. Elin 80-luvun
puolivälissä kiertolaiselämää.
Olin vuoden Venetsiassa oppaana,
suoritin opintoja Pariisissa ja
kävin välillä Helsingissä taidefilosofian
ja kuvataiteen jatkotutkimusseminaareissa.”
”Palma de Mallorcan opaskouluun
minun ei oikeastaan pitänyt
koskaan mennä. Kuitenkin sinne
päästyäni ajattelin, että täytyyhän
se käydä kokeilemassa.”
”Opaskoulun käytyäni minut
lähetettiin Venetsiaan, vaikka
yleensä aloittelevat oppaat määrättiin
possujuhlille Kanarialle.
Opiskelijatoverini maksoivat hirveät
rahat siitä, että pääsivät katsomaan
jotain taulua. Minä sain
palkan siitä, että olin Venetsian
akatemiassa kerran viikossa.”
”Pariisiin lähdin Roland
Barthesin ja ranskalaisten filosofien
perään etsimään toisenlaista,
luovempaa ajattelutapaa.
Lähtiessäni en osannut kieltä sanaakaan.”
”Ystäväni Mikko käänsi hakemukseni.
Vastauksena tuli kuori,
jossa oli Sorbonnen yliopiston
leima. Kysyin: ’Mikko, mitä
tässä lukee?’ Hän vastasi: ’Sinut
Liisa Väisänen etsii historiasta itseään ja myös ymmärrystä muihin ihmisiin.
on hyväksytty!’ Olin suorittanut
Helsingissä latinan kielikokeen.
Sorbonnen kanslisti osasi sen verran
latinaa, että saatoin ilmoittautua
yliopistoon sisään. Eikä
Suomessakaan kielitaidosta kyselty.
Sanottiin vaan, että: ”Joo joo,
tuo sitten todistukset, että olet
opiskellut ja suorittanut tentit.
Sehän on hyvä yliopisto.”
”Olihan se alkuaikoina hirveää.
En voinut kuitenkaan mennä takaisin
ja sanoa, että siitä ei tullut
mitään. Sitten vain luin yökaudet
ranskaa.”
”Kun tein graduani aiheesta
Katolinen eksistentialismi Pikku
Prinssissä, asuin jo osan ajasta
Pariisissa. Toin Sorbonnesta opintoni
Suomeen, jossa ne hyväksyttiin.”
”Gradun jälkeen huomasin, että
kristinusko on minulle hieman
liian läheinen. Väitöskirjassani tutkin
sitä, miten islamilaiset jakavat
taiteen lajit. Ensimmäisen luentoni
Sofia-opistossa viime marraskuussa
pidin juuri tästä aiheesta eli
islamilaisesta kuvataiteesta, musiikista
ja kirjallisuudesta.”
Kun luin kirjaasi Enemmän
Espanjaa, tuli vertauskohtana
mieleen Andalusian Canal
Sur -tv-kanavan La respuesta
está en la historia -ohjelmassa
esitetyt kysymykset ja vastaukset.
Espanja on suurvaltio –
suurempi kuin Suomessa usein
kuvitellemme – monien kielten
ja kulttuurien kooste. Tätä
kaikkea avaat kirjassasi usein
historiallisten henkilöiden, kuten
Alfonso Viisaan tai Hullun
Johannan kohtaloiden kautta.
”Historia muodostuu ihmisistä.
Itselleni on ollut tärkeintä kysyä:
miksi minä teen jotain? Miksi me
ihmiset toimimme kuten toimimme?”
”Minä Väisäsen Liisana olen
pitkän historian tulos. Samoin
on, jos halutaan miettiä, mitä on
nykyespanjalainen tai -italialainen.
Minä etsin itseäni ja omaa
maailmaani historiasta, ja taas
Espanjassa ymmärrystä siihen,
miksi espanjalaiset ovat sellaisia
kuin ovat.”
”Espanjalaiset ovat ainoita eurooppalaisia,
joilla on normaali
suhde kuolemaan. He myöntävät
sen läsnäolon. Se näkyy heidän
tavassaan elää ja juhlia – usein
kuin viimeistä päivää.”
”Espanjalaiset ovat suorempia
– aina epäkohteliaisuuteen saakka
– kuin italialaiset, jotka ovat liehittelevämpiä.
Arvostan tätä suoruutta.
Vastaus löytyy aina historiasta.
Jatkumo on se, mitä halusin
esittää.”
Espanjassahan on aivan normaalia,
että nykytapahtumia
puidaan päivälehdissäkin tuhatvuotisesta
perspektiivistä –
Suomessa taas ei.
”Suomalaisen kulttuurin lyhyys –
meidän historiastamme johtuen
– on mielestäni tehnyt sen, että
meillä ei arvosteta riittävästi historian
opettamista. Sitä on koko
ajan vähennetty.”
”Suomen koulutusohjelmassa
on nyt sellainen tilanne, että historian
opettaminen ja opiskelu on
vapaaehtoista. Se on järkyttävää.
Tämä on minulle paitsi ammatti
myös kutsumus.”
”Eurooppalaisuutta pitää tuoda
esille suomenkielisen kirjallisuuden
kautta, jotta me ymmärtäisimme
keitä me olemme; minkä kulttuurin
lapsia me olemme ja minkälaisessa
yhteisössä me toimimme.”
”Goethe sanoi aikanaan, että
Eurooppa on syntynyt pyhiinvaellusreittien
varrelle ja että kristinusko
on meidän äidinkielemme.”
”Se ei ole uskontunnustus vaan
kulttuurista realismia. Taisteleva
ateismi, joka yrittää kieltää kaiken
tämän, yrittää kieltää meidän
kulttuurihistoriamme.”
”Pyhiinvaeltajat itse sanovat,
että pyhiinvaellus on kävelyä
eteenpäin, ylöspäin ja sisäänpäin.
Minulle kulttuurintutkijana se on
lisäksi kävelyä taaksepäin. Eli minä
kävelen eurooppalaisena oman
historiani juurilla.”
”Ranska, Italia ja Espanja ovat
minun Eurooppani. Kirjassani
on luku eri reiteistä Santiago
de Compostelaan. Olen kävellyt
sinne monesta paikasta monta
kertaa: etelästä ja pohjoisesta,
Sevillasta, Portugalista sekä
Ranskasta, joka on seuraavan ensi
vuonna ilmestyvän kirjani aihe.”
”Olen ehdottanut Sofiaopistolle,
että Madridin taideretken
uusinnan lisäksi tekisimme
kaupunkikierroksen myös
Valenciaan, Bilbaoon ja Santiago
de Compostelaan. Toukokuussa
teen jo Minna Lindgrenin kanssa
Valenciaan Kuvataide kohtaa musiikin
-teemamatkan, johon tulee
osallistujia Suomesta.”
”Heinäkuussa nauhoitan
YLE:lle syksyllä esitettävän tv-sarjan
oheen symbolien saloja selvittävän
8-osaisen radiosarjan.
Evankelioimista täytyy jatkaa.”