Myyntipäiväkirjat

Oikeastaan se oli ihan kivaa, ja onnistumiset sekä erinomaiset esihenkilöt
pitivät motivaation kunnossa. Käännöstoimistossa pääsi myös seuraamaan
myyntipäälliköiden työtä sivusta. Hehän olivatkin tosi mukavia ja fiksuja
ihmisiä! Juttelivat asiakkaille ja auttoivat projektien kanssa. Silti se nuori
nainen ajatteli, että ei hänestä myyjää kyllä tule, tiimiesimies varmaankin, kun
siitäkin on jo ollut puhetta. Kerran eräs esihenkilö tokaisi tälle nuorelle
naiselle, että sinähän Anu teet jo ihan account manager -tason hommaa, kun
tuolla lailla yhdessä asiakkaan kanssa mietit, miten asioita saataisiin
toimimaan ja huolehdit, että asiakas pysyy tyytyväisenä.
Tässä vaiheessa lienee aiheellista paljastaa, että tuo humanisti olen minä.
Oikeasti olin aloittanut urani myyjänä jo silloin, kun olin asiakkaiden kanssa
tekemisissä ja palvelin heitä hyvin, tai ehkä jo silloin, kun päätin haluta
käännösalalle ja sain itseni sinne töihin. Tai siitä, kun tein ala-asteen
luokkakaverin kanssa oman lehden ja sinnikkäästi myin sen numerot
vanhemmilleni saadakseni karkkirahaa. Tietenkään en silloin ajatellut asiaa
myyntinä, koska minähän en mikään myyjä ole! Mutta tuosta esihenkilöni
tokaisusta jäi kytemään ajatus, että myyntihän on aivan asiallista hommaa.
Eräänä päivänä tuttuni toisesta käännöstoimistosta vihjaisi, että heille
haetaan myyntipäällikköä, jolla on nimenomaan kokemusta käännösalalta.
Hänen mielestään sopisin tehtävään. Vanha mielikuva ”siis mustahan ei
mitään myyjää tule!” nosti välittömästi päätään, mutta luin viestin kuitenkin
loppuun. Mietin pari päivää ja totesin, että ei se ota jos ei annakaan, ja ei
maailma siihen lopu jos en osaakaan.
Tuntui, että myyntipäälliköillä on jokin maaginen Myyntipäälliköiden
Todellisuus, joka ei leikkaa ulkomaailman kanssa ja johon päästäkseen täytyy
olla jotenkin Oppinut ja Näkemyksellinen.
Anu Raitio-Huopaniemi 18