Kotiseutulainen 11/2022
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
4 KESKIVIIKKONA 8.6.<strong>2022</strong> NRO <strong>11</strong> / <strong>2022</strong><br />
Jouko Kymäläisellä<br />
on kunnioitettavan<br />
pitkä taival suomenpystykorvien<br />
kasvattajana<br />
Kymäläisen historia metsästyskoirien kasvattajana ulottuu peräti 62 vuoden<br />
taakse. Jouko oli tuolloin teinipoika, joka päättäväisyydellään sai vanhemmat<br />
ylipuhuttua koiran hankintaan. Hän muistelee, että jo pikku poikana hänellä oli<br />
kova hinku metsälle.<br />
INTOHIMON INNOITTAMANA<br />
METSÄLLE JO VARHAIN<br />
Jouko Kymäläinen kertoo käyneensä metsällä<br />
jo hyvin nuorena, 50-luvun lopulla,<br />
ja pohtii, passaako tällaista lehteen laittaa<br />
kun ei ihan ollut vielä lupaikäinen. Mutta<br />
rikos lienee jo vanhentunut! Hän lisää,<br />
ettei siihen aikaan ollut niin tarkkaa. Into<br />
oli niin kova, että metsälle oli pakko päästä.<br />
Hän hoiti luvat kuntoon heti, kun se oli<br />
mahdollista.<br />
Harrastus<br />
Jo ennen kouluikää Jouko lyöttäytyi<br />
metsämiesten seuraan kylänraitilla ja niin<br />
oli pikkupoika tuotapikaa metsällä mukana.<br />
Kymäläinen arvelee saaneensa metsästysinnostuksen<br />
jo äidinmaidossa. Olihan<br />
lähisuvussa monta metsästystä harrastavaa<br />
miestä, äidin isä ja veljet ja kuuluipa<br />
Joukon isäkin kylän hirviporukkaan.<br />
SUOMENPYSTYKORVIEN<br />
KASVATTAJAKSI<br />
Vuosi oli 1960, kun Jouko Kymäläinen<br />
hankki ensimmäisen pystykorvansa, Terhin.<br />
Ensimmäiset ja ainoat pennut Terhi<br />
synnytti vuonna -63. Tästä pentueesta<br />
Jouko jätti itsellensä urospennun, joka sai<br />
nimekseen Vahti. Hän hankki itsellensä<br />
toisen narttukoiran. Se sai nimekseen Mari.<br />
Siitä tuli kantanarttu, josta alkoi kasvatushistoria.<br />
Tällöin elettiin vuotta 1985.<br />
Marin jälkeläinen, Veera, syntyi v. -91 ja<br />
samana vuonna sai alkunsa Jouko Kymäläisen<br />
kennel, joka sai nimekseen Poution<br />
Kennel. Vuonna -96 Veerasta putkahti<br />
Poution Pinja, kansainvälisen käyttövalion<br />
sertifikaatti.<br />
Arvokkaimpia palkintoja.<br />
maailmaan Milla. Noora syntyi v. -99, se<br />
taas oli Millan jälkeläinen. Tästä tulokkaasta<br />
tuli aikanaan Joukon koirista ensimmäinen<br />
muotovalio. Nooran pennun, Neean ura<br />
alkoi niin, että se pääsi neljä kertaa haukkuotteluun<br />
taistelemaan Suomen mestaruudesta.<br />
Sitten se ylsi kaksoisvalioksi. Siitä<br />
tuli siis sekä muotovalio että käyttövalio. Se<br />
synnytti Kymäläisen tähänastisista koirista<br />
menestyneimmän, Pinjan.<br />
Tuoreimpien tulokkaiden emä on Heta<br />
(synt. -18), Pinjan jälkeläinen. Hetalla on<br />
kaksi ykköstulosta linnunhaukuista, kun<br />
käyttövalion arvon saamiseksi vaadittaisiin<br />
kolme ykköstulosta. Heta on ehtinyt saavuttaa<br />
myös yhden kerran varasertin. Valitettavasti<br />
koronapandemiaan tyssäsi Hetan<br />
hienosti alkanut kilpaura. Mutta ei sentään<br />
lopullisesti, haukkuotteluihin suunnataan<br />
taas, kun niitä järjestetään.<br />
PENTUJA HARVAKSEEN JA<br />
HARVOILLE<br />
Kymäläinen painottaa metsästyskoirakennelin<br />
pidon olevan puhtaasti harrastus ja<br />
elämäntapa. Hän sanoo, että tämä ei ole<br />
koiratehtailua, pentuja teetetään harvakseen.<br />
Jos rahasta puhutaan, niin Kymäläinen<br />
toteaa, että enemmän menee kuin tulee!<br />
Jouko Kymäläisellä on tarkat kriteerit<br />
siitä, millaiseen kotiin hän pennun myy.<br />
Koiralla pitää olla hyvin aktiivista toimintaa<br />
ja ehdoton edellytys on metsästysharrastus.<br />
Suomenpystykorvien tärkein vietti<br />
kun on metsästysvietti. Koiria ei siis myydä<br />
pelkiksi kotikoiriksi. Hän haluaa varmistaa,<br />
että uusi omistaja toteuttaa kasvattajan<br />
toiveita ja käykin mahdollisten ostajien<br />
kanssa perusteelliset keskustelut.<br />
Metsästyskoirien kasvattaminen on<br />
aikaa ja vaivaa vaativaa puuhaa. Ihmiset,<br />
jotka tähän hommaan ovat lähteneet tai<br />
lähdössä, ovat erittäin vihkiytyneitä asialleen.<br />
Kirjallisuudesta on imetty kaikki teoreettinen<br />
tieto mitä on saatavilla ja toisten<br />
kasvattajien kanssa käydään pitkiä keskusteluja.<br />
Metsästyksestä puhutaan paljon<br />
ja kokeneemmat opastavat noviiseja, ettei<br />
tulisi tehtyä pahoja virheitä metsällä.<br />
Suomenpystykorva on kaiken riistan<br />
koira. Siitä saa yhtä hyvän hirvi- kuin<br />
lintukoirankin. Pienpetokoiranakin se on<br />
erinomainen.<br />
Suomen pystykorvajärjestön EPI-ohjelma<br />
takaa, että rotu pysyy mahdollisimman<br />
terveenä. Sukua jatkavat koirat testataan,<br />
ne käyvät läpi laajat lääkärintarkastukset,<br />
joilla varmistetaan, että sairailla koirilla ei<br />
jatketa sukua.<br />
Suomenpystykorva on Suomen kansalliskoira, joka on jalostettu ilman risteytyksiä suoraan<br />
luonnonkannasta, mikä tekee siitä metsästyskoirana koko maailman mittakaavassakin harvinaisuuden.<br />
Kuvassa Poution Pinja isäntänsä kera. Taustalla Heta.<br />
HAUKKUOTTELUT<br />
Suomi on jaettu neljään lohkoon: Etelän<br />
lohko, Idän lohko, Lännen lohko ja<br />
Pohjoisen lohko. Koirien karsinta haukkuotteluun<br />
tapahtuu seuraavasti: Ensin on<br />
Piirinmestaruuskokeet, joista kaksi parasta<br />
etenee lohkovalintoihin. Lohkovalinnoista<br />
valitaan kolme koiraa haukkuotteluun.<br />
Edellisen vuoden voittaja pääsee automaattisesti<br />
puolustamaan paikkaansa eli<br />
haukkuottelussa on aina 13 koiraa.<br />
Jouko Kymäläinen on metsästysseura<br />
Hallin jäsen. Hän on järjestänyt kaikki linnunhaukkukokeet<br />
oman seuransa nimissä,<br />
sihteerin avustuksella, Etelä-Hämeen<br />
piirin alueella, vuodesta 2004 lähtien. Hän<br />
on seuransa ainoa Suomenpystykorvalla<br />
kanalintuja metsästävä.<br />
VAATII HYVÄÄ KUNTOA NIIN<br />
KOIRILTA KUIN ISÄNNÄLTÄ<br />
Kuntoa täytyy pitää yllä ympäri vuoden.<br />
Lenkkien pituus lisääntyy sitä mukaa<br />
mitä pidemmälle kesä ehtii. Toukokuussa<br />
tehdään n. 5-6 kilometriä pitkiä lenkkejä.<br />
Sen jälkeen kymmentä kilometriä ja<br />
elokuussa lenkkien pituudeksi tulee 20 km.<br />
Kymäläinen juoksuttaa koiria pyöräillen.<br />
Lenkkejä tehdään vähintään kolme kertaa<br />
viikossa. On oltava tarkkana, ettei juoksuta<br />
koiria ylikuntoon, mutta ei ole tätä vaaraa,<br />
kun on niin pitkä historia koirien kanssa<br />
toimimisesta.<br />
Tällä hetkellä hänellä on kolme metsästävää<br />
koiraa. Kun metsästysaika koittaa,<br />
hän pakkaa koirat autoon ja suuntaa niiden<br />
kanssa kohti Kuusamon tukikohtaa. Koirat<br />
vuorollaan saavat tositoimista riittävästi<br />
lepoaikaa, ne kun eivät koskaan kaikki yhtä<br />
aikaa ole metsässä juoksemassa. Yksi koira<br />
Lähdössä katiskaa kokemaan jään alta Vahdin,<br />
Terhin jäkeläisen, kanssa.<br />
kerrallaan on metsästyspuuhissa kahtena<br />
päivänä peräkkäin, 3-4 tuntia putkeen.<br />
Kolmas päivä on lepopäivä. Metsästys ei<br />
ole yksistään itsetarkoitus, se on samalla<br />
koiran treenausta kokeita varten. Ja kokeet<br />
taas ovat treenausta metsästystä varten.<br />
Kokeissa pisteytetään kaikki koiran työskentely.<br />
Metsästäessä ei saa tehdä virheitä!<br />
PUUSEPPÄYRITTÄJÄNÄ LEIPÄ<br />
PÖYTÄÄN<br />
Yhtä nuoresta kuin Jouko Kymäläisellä<br />
oli polttava palo metsälle, oli myös kova<br />
palo puutöihin. Jo pikkupoikana hän oli<br />
isänsä verstaalla ottamassa oppia puutöiden<br />
teosta. Hän valmisti veneitä lähes<br />
koko työkaarensa. Ensin kanootteja, sitten<br />
jollia ja myös purjeveneiden valmistus<br />
kuului toimenkuvaan. Hän myös sisusti<br />
lasikuituveneitä. Nykyään puutyöt ovat<br />
harrastus, firmansa hän lopetti jo noin 10<br />
vuotta sitten, eläkkeelle jäätyään. Puuhaa<br />
toimeliaalla miehellä siis riittää, eipä tule<br />
aika olemaan pitkää.<br />
Teksti Anne Suurkonka
Change language