Suomalaisen Tiedeakatemian Vuosikirja 2022

kuin se ilmastonmuutoksen myötä on nyt
realisoitumassa. Hänen laitoksellaan oli viljelyssä
maailman pohjoisin rehumaissin
jalostusaineisto: lämpiminä kasvukausina
maissin varret venyivät puolitoistametrisiksi
ja tuottivat hyvin itävää siementä, kylminä
vuosina mitta jäi alle puolen metrin ja harvoista
jyvistä saattoi muutama ehtiä kypsyä.
Ruisvehnän jalostusohjelma aloitettiin
1970-luvun lopulla risteyttämällä runsaasti
uusia Triticale-linjoja, niiden alkumenestystä
seurattiin bulk-viljelypopulaatioissa
vuosien ajan ja niistä valittiin lupaavimmat
linjat jatkoon. Tähän liittyi myös haploidiviljelytekniikan
kehittäminen jalostusprosessin
nopeuttamiseksi.
Vehnän viljelyvarmuuden lisäämiseksi
laitoksella kokeiltiin myös 1980-luvulla
vehnälajikkeiden seosviljelyä: olisiko ekologisesti
edullista viljellä 2–3 kasvuajaltaan
samankaltaista lajiketta tai jalostuslinjaa
samassa pellossa, jolla voitaisiin tehostaa
kasvuolosuhteiden tehokkaampaa hyväksikäyttöä
ja lisätä siten viljelyvarmuutta.
Tyrnin kotimaisia kantoja risteytettiin
venäläisten ja kiinalaisten kestävien kantojen
kanssa ja saatiin aikaan aromikkaita ja vitamiinipitoisia
marjoja tuottavia pensaskantoja.
Ruusukvittenin jalostus puutarhojen
monikäyttökasviksi oli myös laitoksen ohjelmassa.
Useimmat tuotetut risteytyskannat
kukkivat alkukesällä näyttävästi pienehköinä
pensaina ja tuottivat syksyisin runsaasti
komeanvärisiä ja runsaan pektiinipitoisia
hedelmiä, joita saattoi käyttää sellaisenaan tai
muiden hedelmien säilönnässä lisukkeina.
Kansainvälinen tieteellinen toiminta oli
osa Peter Tigerstedtin monivivahteista elämäntyötä.
Hän toimi neuvonantajana Maataloustutkimuslaitosten
kansainvälisessä
verkostossa CGIAR:issa ja erityisesti tähän
verkostoon kuuluvassa, Intian Hyderabadissa
sijaitsevassa Puolikuivien trooppisten
alueiden maatalouden tutkimuskeskuksessa
ICRISAT:issa, jossa hän oli hallintoneuvoston
jäsen. Hän toimi myös Euroopan kasvinjalostajien
järjestön presidenttinä ja oli
Viron maatalousyliopiston kunniatohtori.
Vuonna 1969 Tigerstedt oli aloitteentekijä
Dendrologian Seuran perustamisessa, ja
hän toimi myös sen ensimmäisenä puheenjohtajana.
Samana vuonna hänen ehdotuksestaan
perustettiin Viikin arboretum, jossa
on viety astetta pitemmälle Mustilan metsikköarboretum-periaate:
erillisiin metsäkuvioihin
on koottu aina tietyn maantieteellisen
alueen luontaisia puita ja muita kasveja
todellisuutta vastaaviksi ekosysteemeiksi.
Peter Tigerstedtista tuli jo 15-vuotiaana
radioamatööri, ja hän kohosi alan harrastajien
seuran pitkäaikaiseksi puheenjohtajaksi
ja kunniajäseneksi.
Tigerstedtin elämää ei voi kuvata mainitsematta
hänen musiikkiharrastustaan, joka
tuli ilmi kamarimusiikin kuuntelijana ja
omakohtaisena soiton ja laulun harrastajana.
Hän toimi promoottorina vuoden 1996
Maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan
promootiossa, jossa perinteet edellyttivät,
että promoottori poistuu tanssiaisista aamuyön
tunteina. Kuinka ollakaan, Tigerstedt
ilmestyi läpi yöllisen Helsingin vaeltavalle
promootioväelle pukeutuneena Carl Michael
Bellmaniksi, jonka laulelmia juhlaväki sai
kuulla hänen esittämänään. Hän toimi Östra
Finlands Nation -osakunnassa sekä kuraattorina
että inspehtorina ja elävöitti myös musiikin
esittäjänä osakunnan toimintaa.
Peter Tigerstedtin muita harrastuksia
olivat maastohiihto ja sisävesisoutu. Hänen
puolisonsa, kaksi lastaan ja kolme lastenlastaan
olivat usein mukana näissä tapahtumissa.
Olavi Luukkanen, Veikko Koski,
Teemu Teeri ja Terttu Parkkari
186 ACADEMIA SCIENTIARUM FENNICA 2022