Kotiseutulainen 13/2023
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
NRO <strong>13</strong> / <strong>2023</strong> – 6.9.<strong>2023</strong><br />
17<br />
Munckin pyhiinvaellus, osa 2<br />
Tervetuloa pyhiinvaellukseni osaan 2 nuoruuteni Hämeen Härkätien kirkoilta kirkoille. Nykyajan tapahtumat saivat ajatusteni aikakellon pyörähtämään<br />
käyntiin ajassa taaksepäin. Saman mittaista aika on, kuljettaapa sitä pitkin ajatuksiaan kumpaan suuntaan tahansa.<br />
tyneestä repeämästä karkasivat aatelimi-<br />
Kotiseutu<br />
Saavuttaessa Somerolle olemme tulleet<br />
Hämeen porteille, tällä matkalla<br />
ulos portista ja pois Hämeestä. Tulemme<br />
aikain alun varsinaiseen Suomeen,<br />
Hiidentieksi kutsutun ja Härkätieksi nimetyn<br />
teiden risteykseen. Hiidentie johtaa<br />
Somerolta katsoen Portus tauestorumiin<br />
– hämäläisten satamaan, jonne Birger<br />
Jaarlin toinen ristiretki suuntautui 1200<br />
luvun puolivälissä. Muita merkittäviä<br />
väyliä siellä päin Suomea olivat Huovintie<br />
ja Kalevantie.Someron sijainti Härkätien<br />
puolimatkassa ja merkittävien muidenkin<br />
väylien risteyksessä toi aikojen saatossa<br />
seuduille merkittäviä vieraita. Ruotsin<br />
kuninkaallisista tuleva kuningas Juhana<br />
III 1559, Kustaa II Adolf 1614, vuosilukujen<br />
vilistäessä, 1752 Aadolf Fredrik,<br />
Kustaa III matkasi useasti läpi Someron.<br />
Kustaa IV Adolfin tiedetään yöpyneenkin<br />
Lahden kartanossa. Keisari Aleksanteri I<br />
kulki halki Someron tutustuessaan uuden<br />
valtakuntansa osaan 1809, hän teki toisen<br />
matkan Härkätielle vielä 1819.<br />
Kun Venäjän maa oli ankara aatelismiehille,<br />
jotka olivat valtakunnasta vallan<br />
loppua, teki tsaari pirun kanssa sopimuksen,<br />
että piru itse toimittaisi uusia<br />
aatelismiehiä Ruotsista, jossa heitä oli<br />
joutaviksi asti – aatelismiehiä. Piru kävi<br />
matkaan suuren säkin kanssa, joka oli<br />
pian täynnä ja hän suuntasi pikaisesti<br />
matkansa takaisin Venäjälle ja tietysti<br />
Härkätietä pitkin. Ensimmäisen kerran<br />
piru lepäsi Huikkoin mäellä Somerolla<br />
ja teki lepopaikalleen tervaskannoista<br />
aimo tulet lämmikkeekseen ja nukahti<br />
ansaittuun lepoon. Herättyään piruparka<br />
huomasi nukkuneensa useamman päivän,<br />
tunnisti ajan kulun kurnivasta vatsastaan.<br />
Touhuissaan nappasi repun selkäänsä<br />
huomaamatta sen kulman jääneen kiinni<br />
palaneen kannon juureen. Reppu repesi<br />
kiireisessä matkaan lähdössä. Näin syn-<br />
ehet pitkin Someron metsiä. Tämä tarina<br />
selittänee, miksi sittemmin Somerolla oli<br />
niin paljon herraskartanoita ja kaupungin<br />
vaakunaa komistaa palavan kannon kuva.<br />
Someron vanhinpia säilyneitä rakennuksia<br />
on harmaakivinen sakasti<br />
1400-luvulta. Someron nykyinen kirkko<br />
on G.Th. Chiewitzin suunnittelema, joka<br />
nousi kirkkomaan korkeimmalle kohdalle<br />
1859, siis noin 70 vuotta myöhemmin<br />
kuin mentaalisen pyhiinvaelluksemme<br />
kohde Ylivieskan kirkko.<br />
Härkätietä on vielä jäljellä. Seuraamme<br />
Paimiojokea ja saavumme Koskelle ja<br />
melko nopeasti myös Marttilaan. Historian<br />
sivuilla vilahtelee myös Ylistaron<br />
kappeliseurakunta 1650-luvun vaiheilla.<br />
Niihin aikoihin harvoja henkiin jääneitä<br />
Hakkapeliittoja palaili kolmekymmenvuotiselta<br />
sotareissultaan hämäläisille<br />
kotiseuduilleen pitkin Härkätietä.<br />
Kosken ja Marttilan alueilla kulkee myös<br />
jo aiemmin mainittu Huovintie. Kosken<br />
nykyinen kirkko on Härkätien nuorimpia.<br />
Tosin Tuimalassa vanhan puretun kirkon<br />
kellotapuli on 1700-luvulta, sittemmin<br />
muutettu siunauskappeliksi. Marttila vastaavasti<br />
on vanha emäpitäjä, sen seurakuntakin<br />
on perustettu jo <strong>13</strong>00-luvulla, jolta<br />
ajalta on peräisin pitäjän nimi Pyhän Martin<br />
mukaan. Tuttuja nimiä näillä tanhuvilla<br />
ovat myös Kaarina, Maaria ja Pertteli.<br />
Marttilan nimi liitetään voimakkaasti<br />
nuijasotaan, joka päättyi 1597. Vanhojen<br />
asioiden ja sotaisuuksien juurilla ollaan.<br />
Kaksi vuotta Nuijasodan päättymisestä<br />
Kaarle-herttua joukkoineen saapui Suomeen<br />
tunnetuin seurauksin. Sotilaita kulki<br />
Härkätietä molempiin suuntiin, milloin<br />
mihinkin taisteluun ja milloin ketäkin<br />
vastaan tai kenenkin puolesta. Marttilan<br />
kirkko on Antti Piimäen 1765 rakentama.<br />
Vuorostaan Mikael Piimäki rakensi<br />
puisen barokkikirkon Tarvasjoelle 1779<br />
jonka sakaristossa säilytetään keskiaikaisen<br />
Tallakappelin 1400-luvulta peräisin<br />
olevaa Pietà-ryhmän osaa.<br />
Tullaan jo Aurajokilaakson varhaisasutuksen<br />
ydinalueelle nykyiseen Lietoon,<br />
jonka ruotsinkielinen nimi Lundoesiintyy<br />
asiakirjoissa <strong>13</strong>20-luvulta asti ja on<br />
tulkittu sen tarkoittavan pyhää lehtoa.<br />
Lieto-sana yhdistetään luonnikkaasti<br />
lieto Lemminkäiseen, joka viittaa pitkään<br />
ikään. Liedon Vanhalinna on Suomen<br />
muinaislinnoista kuuluisimpia, sitä on<br />
asutettu jo pronssikaudelta n. 100 eKr.,<br />
jolloin tuo sykähdyttävä mäki sijaitsi merenlahden<br />
niemessä. Liedon Ristinpeltoa<br />
pidetään Suomen vanhimpana vihittynä,<br />
kristillisenä hautausmaana ja siellä<br />
sijainnutta kirkkoa maamme vanhimpana<br />
kirkkorakennuksena. Ei ole kirkkonuorukainen<br />
Liedon harmaakivikirkkokaan,<br />
jonka vanhimmat osat ovat peräisin<br />
<strong>13</strong>30-luvulta. Kirkko on holvattu kolmilaivaiseksi<br />
1500-luvulle tultaessa.<br />
Lähestymme matkamme fyysistä päätä<br />
vielä Maarian kirkon kautta, jonka merkitys<br />
on minulle voimakkaan henkilökohtainen,<br />
onhan se vihkikirkkomme Marini<br />
kanssa. Kirkon rakentamisen tarina on<br />
pitkä. Kivisakaristo on 1200-luvun lopulta.<br />
Kellotornin jalkaosaa alettiin rakentaa<br />
<strong>13</strong>00-1400-lukujen vaihteessa. Kirkkoa on<br />
korjailtu usein. Kirkon saarnastuoli on Turun<br />
palossa 1827 tuhoutuneen tuomiokirkon<br />
saarnastuolin jäljennös vuodelta 1662.<br />
On lähes makuasia päätämmekö<br />
Härkätien matkamme Hevostorille vai<br />
Suurtorille, Turun tuomikirkolle ainakin.<br />
Oma kolmekymmenvuotinen kirkkotie<br />
päättyy yhteen täyttymykseensä oman<br />
tyttäremme syntymiseen aprillipäivänä<br />
1975 Turussa. Oma matkani alkoi tasan<br />
kolmekymmentä vuotta aikaisemmin Hämeenlinnassa.<br />
Siitä alkoi edelleen jatkuva<br />
perhe-elämämme, täydentyen pian vielä<br />
yhdellä poikalapsella ja nyt jo viidellä<br />
lapsenlapsella.<br />
Tällä kuvitteellisella pyhiinvaelluksella haluan<br />
herättää kiinnostuksen Härkätietä kohtaan<br />
ja innostaa muitakin seikkailulle vuosisatoja<br />
kulkeneiden ihmisten pitkään letkaan.<br />
Matkalähteinäni: Härkätie-toimikunnan:<br />
Härkätie / Hämeen Härkätien matkailuopas<br />
Toimittaneet; Jaakko Masonen, Eero Ojanen,<br />
Markku Heikkinen. Painettu Karisto Oy:n<br />
kirjapainossa 1992.<br />
Sekä omat kokemukseni Hämeen Härkätiellä<br />
edestakaisin kulkeneena ja kaksikymmentä<br />
vuotta Härkätien varressa Portaassa kesäasuneena.<br />
Forssassa 1.4.2017 Pertti Munck<br />
Kuka pääsee mukaan – kuka ei?<br />
Onko forssalaisuus jotain erilaista, onko se synnynnäistä vai opittua? Miksi meidän yhteisöön on vaikea sulautua?<br />
Tarvitseeko tulijan olla erityisillä taidoilla varustettu, kun muuttaa seudulle?<br />
Ingressissä oli monta kysymystä, joihin<br />
lähdin miettimään vastausta, tai oikeastaan<br />
en vastaustaustakaan suorasti,<br />
vaan niitä syitä miksi forssalaiseen yhteisöön<br />
on vaikea uida sisään.<br />
Tämä ihmettely lähti siitä, kun sain<br />
eräänä toukokuisena päivänä kutsun<br />
Tampereelle tutustumaan Forum-teatteriin.<br />
Forum-teatteri on yleisöä osallistava<br />
teatterimuoto, jossa on omat sääntönsä.<br />
Forum-teatterin tarkoituksena on käsitellä,<br />
keskustella ja kokeilla, miten erilaiset<br />
toimintatavat vaikuttavat tilanteisiin, joissa<br />
ilmenee sortoa.<br />
Keskustelun ja osallistumisen myötä<br />
pyritään yhteisön, ja yksilöiden voimaantumiseen.<br />
Esityksen teema oli Kuka pääsee<br />
mukaan – kuka ei? millaisia mukaan<br />
pääsemisen tai ulosjäämisen kokemuksia<br />
ihmisillä on elämässään.<br />
Aihe oli mielenkiintoinen. Mielenkiintoiseksi<br />
sen teki näin syntyperäisenä<br />
forssalaisena, että joukkomme oli reilu<br />
20 hengen kokoelma ihmisiä varustettuna<br />
erilaisilla taustoilla. Heistä neljä ihmistä<br />
totesi alkukeskusteluissa, että olivat jossakin<br />
elämänvaiheessa asuneet Forssassa<br />
eivätkä olleet tunteneensa kuuluvansa<br />
joukkoon. Kaikki olivat lähteneet muille<br />
maille. Joku nopeammin, joku hiukan<br />
hitaammin.<br />
Nyt haluaisinkin herättää keskustelua<br />
ja pohdintaa, miksi meille tänne on vaikea<br />
juurtua. Miksi me emme ota tulijoita vastaan<br />
avosylin ja anneta heille mahdollisuutta?<br />
Mistä tämä juontaa? Onko tehdas tähän<br />
syyllinen? Onko tehtaan haamu niin vahva?<br />
Pelkäämmekö jotain? Varastaako ulkopuolelta<br />
tullut meidän identiteettimme?<br />
Mitä mieltä olette? Haastan teidät<br />
pohtimaan asiaa kesällä laiturin nokassa<br />
istuen. Olisiko meillä vakavan mietinnän<br />
paikka, jos haluamme tänne lisää forssalaisia?<br />
Siis pysyviä forssalaisia.<br />
Terveisin<br />
Keijo Koskimies
Change language