Sulho Rannan 1920-luvun itämais-eksoottiset ... - Helda
Sulho Rannan 1920-luvun itämais-eksoottiset ... - Helda
Sulho Rannan 1920-luvun itämais-eksoottiset ... - Helda
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
iskelmiä, joista hän löytää seuraavia orientaalista vaikutelmaa luovia musiikillisia<br />
piirteitä: pentatoninen melodia, terssitön tai avoin sointu säestyksessä, fryygiselle<br />
asteikolle perustuva sekvenssimotiivi, vapaa kromaattisuus, puolitoistasävelaskel<br />
melodiassa, joka Scottin (2003, 158−159) mukaan viittaa mustalaismusiikkiin, sekä<br />
tavallisesta iskelmätyylistä poikkeava rytmiikka.<br />
Tässä luvussa on musiikkianalyyttisten keinojen lisäksi käsitelty lyhyesti<br />
orientalismin poliittisen kontekstin vaikutusta orientaalisia vaikutteita sisältävien<br />
teosten tutkimukseen. Gould (2007, 159–161) korostaa, etteivät kaikki kolonialistiset<br />
maat toimineet samoin valloittamiensa siirtomaiden suhteen, minkä takia musiikin<br />
kontekstitarkastelu on erittäin tärkeää etenkin, jos teoksen aihepiiri on historiallinen;<br />
esimerkiksi Elgarin teos The Crown of India perustuu historiallisiin tapahtumiin Intian<br />
ja Britannian välillä, mikä luo teoksen analyysille jo tietynlaisia raameja. Suomalaisen<br />
taidemusiikin orientaalisten vaikutteiden analysoinnissa tilanne on ratkaisevasti<br />
toisenlainen, sillä suomalaisista orientaalisesti vaikuttuneista teoksista ei yksikään voi<br />
perustua suoraan Suomen historiasta kumpuaville kolonialistisille tapahtumille, koska<br />
näitä tapahtumia ei ole olemassa. Kolonialismin vaikutus on kuitenkin otettava myös<br />
suomalaisen orientalismin tutkimuksessa huomioon, sillä <strong>itämais</strong>et vaikutteet ovat<br />
hyvin luultavasti saapuneet Suomeen kolonialististen valtamaiden, esimerkiksi Ranskan<br />
ja Britannian, taidepiirien välityksellä. Tulevaisuudessa olisi mielenkiintoista selvittää<br />
tarkemmin myös orientalismin vastaanottoa ja <strong>itämais</strong>en koodin ymmärrystä Suomen<br />
kontekstissa, koska näihin seikkoihin ei ole tässä tutkielmassa mahdollisuutta<br />
tarkemmin paneutua, joskin vastaanottoa sivutaan <strong>Sulho</strong> <strong>Rannan</strong> teosten<br />
lehdistökirjoittelun yhteydessä. Vihjeitä vastaanoton tutkimiseen on löydettävissä<br />
esimerkiksi Ernst Pingoud’n (1998, 232) Suomen musiikkilehteen kirjoittamasta Uuno<br />
Klamin sävellyskonserttiarviosta, jossa Pingoud arvioi Klamin teosta Kolme kiinalaista<br />
laulua (1928) seuraavasti: ”Kiinalaiset laulut merkitsevät uhria nykyään niin suositulle<br />
kaukomaalaisuudelle ja ovat tuskin erikoisen arvokkaita.” Mainittu teos katosi<br />
myöhemmin (SMH 3, 317) eikä sen orientaalisuutta näin ollen ole mahdollista enää<br />
arvioida musiikkianalyyttisesti, mikä tekee Pingoud’n kommentista entistä<br />
mielenkiintoisemman.<br />
Kurkela (1998, 287–288) pohtii artikkelissaan Saidin orientalismiteorian<br />
tarkastelun yhteydessä kulttuurintutkimuksen ja ideologioiden yhteensovittamista ja<br />
24
Change language