Sulho Rannan 1920-luvun itämais-eksoottiset ... - Helda
Sulho Rannan 1920-luvun itämais-eksoottiset ... - Helda
Sulho Rannan 1920-luvun itämais-eksoottiset ... - Helda
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
käännökset ovat runoja muuttaneet ja miten paljon niitä on muokattu länsimaisten<br />
mieltymysten ja kulttuurin mukaan. Paitsi <strong>itämais</strong>en eksotiikan piiriin lukeutuvien<br />
teosten runous ja sen mahdollinen orientaalinen alkuperä, yksinlaulumusiikin<br />
analysoinnissa on kiinnostavaa myös tekstin ja musiikin välinen suhde ja niiden<br />
yhteydestä syntyvä itämainen vaikutelma. Koska tässä tutkimuksessa esitetyt tarkemmat<br />
musiikkianalyysit keskittyvät nimenomaan yksinlaulutuotantoon, tulee tutkimuksessa<br />
ottaa kantaa myös tekstin ja musiikin suhteen analysointiin ja määritellä tutkimuksessa<br />
käytettävää lähestymistapaa.<br />
Tekstiä ja musiikkia on yksinlauluja analysoitaessa mahdollista käsitellä<br />
hyvin monesta eri näkökulmasta, joista kaikki eivät välttämättä olisi käsillä olevaa<br />
tutkimusta hyödyttäviä. Analyysimahdollisuuksien moninaisuuden tunnistaa myös<br />
Tauno Karila (1956, 7–8) pohtiessaan Yrjö Kilpisen lauluja käsittelevässä<br />
tutkimuksessaan sävelteoksen erilaisia analysointimahdollisuuksia ja erityisesti tekstin<br />
ja musiikin yhteyden käsittelyn moninaisia lähestymistapoja. Analyysimetodit tuleekin<br />
valita aina tutkimusaiheen mukaan, jotta saadut tulokset hyödyttävät juuri käsillä olevaa<br />
tutkimusta.<br />
Yksinlauluja analysoitaessa esiin nousee myös paljon pohdittu aihe<br />
musiikin autonomisuudesta ja heteronomisuudesta. Tämä määrittelyongelma on<br />
vokaalimusiikissa tekstin ja musiikin suhdetta määriteltäessä instrumentaalimusiikkia<br />
selvemmin esillä ehkä juuri näiden kahden keskeisen osa-alueen, tekstin ja musiikin,<br />
erilaisen luonteen vuoksi. Karila (1956, 10) ei yhdy Werner Vogelin ajatukseen siitä,<br />
että teksti ja sanat antaisivat säveltäjälle vain musiikillisen herätteen mutta jäisivät<br />
valmiissa yksinlaulussa lähinnä passiiviseksi osaksi teosta. (Emt., 10.) Runo on toki<br />
usein lähtökohtana säveltäjälle hänen aloittaessaan sävellystyötä, joskin sävellysprosessi<br />
voi edetä myös toisinpäin. Runon säveltäjälle mahdollisesti tarjoamaa inspiraatiota ei<br />
varmasti voida kiistää, mutta olisi liian virtaviivaista sanoa runon jäävän vain<br />
passiiviseen asemaan valmiissa teoksessa, sillä yksinlaulujen ja myös niiden esittämisen<br />
tarkoitus on, etenkin, jos asiaa katsotaan liedperinteen näkökulmasta, tuoda esiin tekstin<br />
ja musiikin yhteensulautuma, jossa molemmat osat tukevat toisiaan ja muodostavat<br />
yhdessä teoksen kokonaisuuden. Kuten Karila (emt., 10) huomauttaa, esimerkiksi<br />
säkeistölaulussa teksti saattaa valmiissa teoksessa joissakin tapauksissa jäädä<br />
passiiviseen rooliin musiikin rinnalla, mutta yleisesti tämä ei ole liedperinteessä<br />
28
Change language