pdf - Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus

Keihäsolympiadi
Yksilölajin ryhmävalmennusta kokonaisvaltaisella
valmennusotteella
Ville Kujanpää
Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus KIHU
Copyright © 2012 KIHU
Kaikki oikeudet pidätetään. Tämän julkaisun tai sen osan jäljentäminen ilman tekijän kirjallista lupaa painamalla,
monistamalla, äänittämällä tai muulla tavoin on tekijänoikeuslain mukaisesti kielletty.
ISBN 978-952-5676-60-0 (PDF)
Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus KIHU, Jyväskylä 2012

Keihäsolympiadi – Yksilölajin ryhmävalmennusta kokonaisvaltaisella valmennusotteella 2
KIHUn julkaisusarja, nro 38
SISÄLTÖ
SISÄLTÖ ................................................................................................................... 2
TIIVISTELMÄ .............................................................................................................. 4
1 SUOMALAISEN KEIHÄÄNHEITON MENESTYSTARINA ................................................ 5
2 SELVITYKSEN AINEISTO JA MENETELMÄT ................................................................. 9
2.1 Haastattelut .................................................................................................... 9
2.2 Urheilijakyselyt ............................................................................................. 10
2.3 Dokumentit .................................................................................................. 10
2.4 Osallistuva havainnointi ................................................................................. 11
2.5 Keihäänheiton tietokanta ............................................................................... 11
3 KEIHÄSOLYMPIADI -PROJEKTIN KUVAUS ................................................................. 12
3.1 Leo Pusan henkilökuva ................................................................................... 12
3.2 Keihäsolympiadin alkuaskeleet ....................................................................... 14
3.3 Urheilijoiden valinta ...................................................................................... 15
3.4 Projektin tavoitteet ......................................................................................... 17
3.5 Projektin talous ............................................................................................. 18
3.6 Suurimmat muutokset projektin aikana .............................................................. 19
3.6.1 Urheilijaryhmä ........................................................................................ 20
3.6.2 Valmennustiimi ....................................................................................... 21
3.6.3 Leirien määrä ja pituus ............................................................................ 22
3.6.4 Harjoitusten sisältö .................................................................................. 22
4 VALMENNUSRATKAISUT KEIHÄSOLYMPIADISSA ...................................................... 24
4.1 Kokonaisvaltainen valmennus ......................................................................... 24
4.1.1 Kokonaisvaltaisen valmennuksen malli ....................................................... 25
4.1.2 Kokonaisvaltainen valmennus Keihäsolympiadissa ...................................... 27
4.1.3 Asiantuntijavierailijat ............................................................................... 30
4.2 Ryhmävalmennus .......................................................................................... 31
4.2.1 Ryhmävalmennuksen haasteet .................................................................. 33
4.3 Valmennus tiimityönä .................................................................................... 34
4.3.1 Kaksi valmentajaa, kaksi erilaista persoonaa ja valmennustyyliä .................. 34
4.4 Paljon leiripäiviä, kovaa treeniä ...................................................................... 35
4.4.1 Yksittäisen leirin ohjelma.......................................................................... 36
4.5 Leirivalmennuksen linkittäminen päivittäisvalmennukseen ..................................... 38
4.5.1 Valmennustietouden siirtäminen ................................................................ 39
5 KEIHÄSOLYMPIADI URHEILIJOIDEN SILMIN .............................................................. 40

Keihäsolympiadi – Yksilölajin ryhmävalmennusta kokonaisvaltaisella valmennusotteella 3
KIHUn julkaisusarja, nro 38
5.1 Keihäsolympiadin merkitys omalle keihäänheittouralle ........................................ 40
5.2 Keihäsolympiadin vaikutus muuhun elämään ..................................................... 41
5.3 Ryhmähenki ................................................................................................. 41
5.4 Projektin jatko .............................................................................................. 42
6 URHEILIJOIDEN MENESTYS JA KEHITYS ................................................................... 44
6.1 Siirtyminen aikuisten sarjaan .......................................................................... 45
6.2 Loukkaantumiset ........................................................................................... 47
6.2.1 Nuorten keihäänheittäjien kyynär- ja olkapäänalueen liikkuvuus ja
urheiluvammojen ennaltaehkäisytutkimus ............................................................ 48
7 YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET ...................................................................... 49
7.1 Keihäsolympiadin toimintakonseptin hyödyntäminen muissa lajeissa ..................... 51
LÄHTEET ................................................................................................................. 54
LIITE A. Suomen menestys keihäänheiton arvokilpailuissa................................................ 56
LIITE B. Haastattelurungot: Leo Pusan haastattelu, urheilijahaastattelut 2008 ja
urheilijahaastattelut 2012 .......................................................................................... 58
LIITE C. Keihäsolympiadiurheilijoiden menestys SM- ja kv-tasolla ...................................... 64
LIITE D. Leireillä käyneet vierailijat............................................................................... 66
LIITE E. 1990- ja 2000-luvulla EM-, MM- tai olympiamitalin saavuttaneiden
mieskeihäänheittäjien tuloskehitys ............................................................................... 67
LIITE F. 1990- ja 2000-luvulla EM-, MM- tai olympiafinaalissa heittäneiden
mieskeihäänheittäjien tuloskehitys ............................................................................... 68

Keihäsolympiadi – Yksilölajin ryhmävalmennusta kokonaisvaltaisella valmennusotteella 4
KIHUn julkaisusarja, nro 38
TIIVISTELMÄ
Keihäsolympiadi on Pajulahden urheiluopistolla vuonna 2004 käynnistetty opetus- ja kulttuuriministeriön
tukema nuorisovalmennushanke, jossa isoa ryhmää nuoria keihäänheittäjiä useasta
eri ikäluokasta on valmennettu ryhmävalmennuksen keinoin kokonaisvaltaisella valmennusotteella.
Projekti on ”pilottihanke”, jonka toimintakonseptia tullaan mahdollisesti hyödyntämään
muissa lajeissa. Tämä raportti on selvitys Keihäsolympiadi -projektista. Raportti sisältää myös
arviointia projektista.
Selvitys toimii myös kirjallisena dokumenttina Keihäsolympiadista, sillä projektista on vähän
kirjallista materiaalia tarjolla. Raportin aineisto koostuu Keihäsolympiadin rehtorin Leo Pusan
sekä urheilijoiden haastatteluista, urheilijakyselyistä, erilaisista hankkeen dokumenteista, osallistuvasta
havainnoinnista sekä rakennetusta keihäänheiton tietokannasta. Aineisto on kerätty
vuosina 2008–2012 ja raportti kirjoitettu vuoden 2012 aikana.
Keihäsolympiadin tavoitteet ovat olleet kahdenlaiset. Toisaalta on tavoiteltu nuorten kokonaisvaltaista
henkistä ja sosiaalista kasvua, toisaalta urheilullista menestystä. Näitä tavoitteita ei
projektin aikana kuitenkaan priorisoitu. Keihäsolympiadin keskeisimpiä valmennusratkaisuja
ovat olleet kokonaisvaltainen valmennus ja ryhmävalmennus yksilölajissa. Kokonaisvaltaisella
valmennusotteella on pyritty painottamaan urheilijoille, miten kaikki heidän elämäänsä vaikuttavat
tekijät, myös urheilun ulkopuoliset, vaikuttavat myös urheilu-uraan. Ryhmävalmennus yksilölajissa
on uudenlainen valmennusmetodi, jonka urheilijat ovat kokeneet erittäin hedelmälliseksi.
Projektilla on ollut paljon positiivisia vaikutuksia paitsi osallistujien urheilu-uraan, myös
urheilun ulkopuoliseen elämään.
Projektiin osallistuneet urheilijat ovat menestyneet mainiosti junioritasolla saavuttaen vuosina
2004–2012 yhteensä 58 SM-mitalia ja kolme MM-mitalia. Siirtyminen nuorisourheilusta aikuisurheiluun
ei kuitenkaan ole onnistunut kivuttomasti, sillä saldona aikuisten sarjoista on vasta
yksi SM-mitali. Yhdeksi syyksi tähän voidaan katsoa urheilijoiden kärsimät lukuisat loukkaantumiset.
Jos Keihäsolympiadin toimintakonseptia lähdetään toteuttamaan muissa lajeissa, on tiettyihin
seikkoihin kiinnitettävä erityisesti huomiota. Ehdottomana edellytyksenä projektin onnistumiselle
on sopiva valmennustiimi, joka on sataprosenttisen sitoutunut projektiin. Myös urheilijoiden tulee
sitoutua projektiin, jotta syntyy valmentajien ja urheilijoiden tiivis ydinryhmä, joka takaa
projektin jatkuvuuden ja pitkäjänteisyyden. Projektille tulee luoda selkeät priorisoidut tavoitteet
alusta saakka. Lisäksi urheilijoiden päivittäisvalmennukseen pitää pystyä vaikuttamaan riittävästi.
Viimeksi mainittuun kohtaan ei Keihäsolympiadissa löydetty täysin toimivaa ratkaisua.
Avainsanat: selvitys, keihäänheitto, valmennus, harjoittelu

Keihäsolympiadi – Yksilölajin ryhmävalmennusta kokonaisvaltaisella valmennusotteella 5
KIHUn julkaisusarja, nro 38
1 SUOMALAISEN KEIHÄÄNHEITON MENESTYSTARINA
Suomi on kautta aikojen ylivoimaisesti menestynein maa keihäänheiton arvokilpailuissa. Vuonna
2004 käynnistetty Keihäsolympiadi -projekti on hanke, joka on omalta osaltaan pyrkinyt
vahvistamaan suomalaista keihäskulttuuria ja tuottamaan maahamme uusia huippuheittäjiä jatkamaan
suomalaista keihäänheiton menestystarinaa.
Tämä tarina sai ensimmäisen lukunsa jo vuoden 1912 Tukholman olympialaisissa ja on jatkunut
sekä olympia-, MM- että EM-tasolla läpi historian. Suomi on saavuttanut aikuisten arvokilpailuissa
yhteensä 54 mitalia (19 kultaa, 19 hopeaa ja 16 pronssia). Olympiakultamitaleja on
yhdeksän kappaletta ja maailmanmestaruuksia sekä Euroopan mestaruuksia viisi kappaletta
kumpiakin. Suomi on menestynyt etenkin miesten keihäänheitossa. 54 arvokisamitalista miehet
ovat tuoneet 46 (85 %) naisten jäädessä kahdeksaan (15 %). Kultamitaleista 16 on miesten
saavuttamia naisten kolmea vastaan. Naisilla ei tosin ole ollut yhtä monta mahdollisuutta mitalitilin
kartuttamiseen, sillä naisten keihäänheitto tuli mukaan olympialaisten ohjelmaan vasta
vuonna 1932. Lisäksi ensimmäiset yleisurheilun Euroopan mestaruuskilpailut vuonna 1934 kilpailtiin
vain miesten kesken. Ero sukupuolten välisessä menestyksessä ei yleisurheilussa rajoitu
pelkästään keihäänheittoon. Suomi on yleisurheilun arvokilpailujen historiassa saavuttanut yhteensä
232 mitalia, joista naiset ovat voittaneet 18 (8 %). Naiset ovat siis itse asiassa menestyneet
keihäänheitossa muita yleisurheilulajeja paremmin.
Taulukoissa 1–4 on listattu parhaiden keihäsmaiden menestys olympialaisissa sekä aikuisten
MM- ja EM-kilpailuissa. Maat on laitettu taulukoissa järjestykseen perinteisesti kultamitalien
määrän mukaan. Suomi on miesten puolella kokonaismitalitilaston ylivoimainen ykkönen 16
kultamitalilla ja yhteensä 46 mitalilla (Taulukko 4). Suomen jälkeen toisena kaikkien aikojen
tilastossa on Neuvostoliitto 21 mitalilla, joista kahdeksan on kultaisia. Naisten puolella Suomi
ei ole menestynyt yhtä hyvin, sillä jäämme kaikkien aikojen mitalitilastossa sijalle yhdeksän.
Naisten tilastoa hallitsee ylivoimaisesti Saksa 32 mitalillaan, joista seitsemän on kultaisia. Kun
sukupuolten mitalit lasketaan yhteen, Suomi on edelleen selvästi tilaston ykkösenä sekä kultamitalien
määrässä että mitalien kokonaismäärässä. Etenkin olympialaisissa Suomi on selvästi
menestynein valtio, sillä Suomen mitalimäärä on lähes kaksinkertainen tilastossa toisena olevaan
Neuvostoliittoon nähden (Taulukko 1). Suomen menestys ei painotu pelkästään historiaan,
minkä todistaa ykkössija MM-kilpailujen mitalitaulukossa (Taulukko 2). Ensimmäiset MMkilpailuthan
järjestettiin vasta vuonna 1983. Saksalla tosin on MM-tasolla enemmän mitaleja
kuin Suomella, mutta se jää Suomen taakse kultamitalien määrässä. EM-kilpailujen mitalitaulukko
on ainoa, missä Suomi ei ole kärjessä ja siinäkin olemme toisena heti edesmenneen
Neuvostoliiton jälkeen (Taulukko 3).

Keihäsolympiadi – Yksilölajin ryhmävalmennusta kokonaisvaltaisella valmennusotteella 6
KIHUn julkaisusarja, nro 38
Taulukko 1. Maiden menestys keihäänheitossa olympialaisissa
Maa Miehet Naiset Yhteensä
Suomi 8-8-9=25 1-2-0=3 9-10-9=28
Neuvostoliitto 3-2-2=7 2-2-4=8 5-4-6=15
Norja 3-1-1=5 1-0-1=2 4-1-2=7
Tsekki 2-0-0=2 2-0-0=2 4-0-0=4
Saksa 1-0-0=1 2-4-4=10 3-4-4=11
Taulukko 2. Maiden menestys keihäänheitossa MM-kilpailuissa
Maa Miehet Naiset Yhteensä
Suomi 4-3-0=7 1-0-1=2 5-3-1=9
Tsekki 3-0-1=4 1-2-0=3 4-2-1=7
Norja 1-3-0=4 2-0-1=3 3-3-1=7
Saksa 1-0-2=3 1-4-6=11 2-4-6=14
Venäjä 1-0-1=2 1-2-1=4 2-2-2=6
Taulukko 3. Maiden menestys keihäänheitossa EM-kilpailuissa
Maa Miehet Naiset Yhteensä
Neuvostoliitto 5-5-1=11 3-3-4=10 8-8-5=21
Suomi 4-6-4=14 1-0-2=3 5-6-6=17
Iso-Britannia 4-1-0=5 1-1-0=2 5-2-0=7
Itä-Saksa 1-2-3=6 3-4-3=10 4-6-6=16
Saksa 0-1-2=3 4-5-2=11 4-6-4=14
Taulukko 4. Maiden menestys keihäänheitossa olympialaisissa, MM-kilpailuissa ja EMkilpailuissa
yhteensä
Maa Miehet Naiset Yhteensä
Suomi 16-17-13=46 3-2-3=8 19-19-16=54
Neuvostoliitto 8-8-5=21 5-5-8=18 13-13-13=39
Norja 6-6-2=14 4-0-2=6 10-6-4=20
Saksa 2-1-4=7 7-13-12=32 9-14-16=39
Tsekki 6-0-3=9 3-3-1=7 9-3-4=16
Keihäänheitto on painin ohella ollut perinteisin ja luotettavin suomalainen kesämenestyslaji.
Missään muissa urheilulajeissa Suomi ei ole saavuttanut arvokisamenestystä niin johdonmukai-

Keihäsolympiadi – Yksilölajin ryhmävalmennusta kokonaisvaltaisella valmennusotteella 7
KIHUn julkaisusarja, nro 38
sesti läpi vuosikymmenien kuin näissä kahdessa lajissa. Liitteessä A olevassa taulukossa on lueteltu
suomalaisten arvokilpailumenestys keihäänheitossa viimeisen reilun sadan vuoden ajalta
Lontoon olympialaisista 1908 Lontoon olympialaisiin 2012. Pisin mitaliton putki on kestänyt
kymmenen vuotta jona aikana käytiin neljät arvokilpailut (1956–1962). Tämän putken lisäksi
ainoastaan kaksi kertaa arvokilpailuhistoriassa Suomi on jäänyt kolmissa peräkkäisissä kisoissa
ilman mitalia (1978–1982 ja 2003–2005). Vaikka Suomen menestys muissa yleisurheilulajeissa
on viimeisten vuosikymmenien aikana taantunut, keihäänheiton menestystarina on aina
vain saanut uusien lukujen kirjoittajia. Suomen pisin mitaliputki ajoittuukin melko myöhäiseen
vaiheeseen, vuosiin 1987–1996, jolloin Suomi saavutti keihäsmitalin peräti yhdeksästä arvokilpailusta
peräjälkeen.
Yksittäisistä urheilijoista eniten kultamitaleja on saavuttanut Matti Järvinen. Hän voitti kahdesti
Euroopan mestaruuden ja kerran olympiakultaa. Eniten mitaleja on Seppo Rädyllä, kuusi kappaletta.
Suomen mitalit ovat jakautuneet yhteensä 29 urheilijalle. Enemmän kuin kaksi mitalia
saavuttaneita urheilijoita on Järvisen ja Rädyn lisäksi ainoastaan kaksi, Tero Pitkämäki (neljä
mitalia) ja Mikaela Ingberg (kolme mitalia). Suomen mitalisaalis on siis jakautunut laajalle rintamalle,
kun taas kaikkien aikojen tilastossa (Taulukko 4) sijoilla kolme ja viisi olevien Norjan
ja Tsekin menestys on ollut vain muutaman urheilijan varassa. Norjan 20 mitalista 14 eli 70
prosenttia ovat voittaneet Andreas Thorkildsen ja Trine Hattestad. Tsekin mitalit ovat yhtä lukuun
ottamatta menneet Jan Zeleznylle ja Barbora Spotakovalle.
Suomen keihäsmenestys on siis jatkunut läpi historian ja maastamme on aina löytynyt uusia
huippuheittäjiä jatkamaan suomalaista keihäsperinnettä varsinkin miesten puolella. Naisten
kohtuullisen hyvästä arvokilpailumenestyksestä huolimatta huippuheittäjien määrä on ollut pieni.
Esimerkiksi vuosina 1995–2009 arvokilpailuedustukset jakautuivat ainoastaan neljän naisen
kesken.
Lajin vahvuutena on kautta historian ollut myös se, että terävimmän kärjen takaa on löytynyt
laaja rintama kansallisen tason heittäjiä, jotka ovat taanneet lajin laajan levinneisyyden. Viime
vuosikymmeninä tässä kulttuurissa on kuitenkin tapahtunut muutos. Huippuheittäjien määrä ja
taso on säilynyt samana ja jopa noussut, mutta kärjen takana olevien heittäjien määrä on aikuisten
sarjassa vähentynyt selvästi ja samalla tulostaso on heikentynyt. Heittäjien määrän väheneminen
havaitaan selvästi tarkastelemalla keihäänheiton Suomen listoja vuosien varrelta
(Taulukot 5 ja 6). Tarkasteluun on otettu pelkästään miesten tulokset. Naisten osalta pitkän aikavälin
vertailua ei voida tehdä, sillä naisten keihäsmallia muutettiin vuonna 1999, joten tätä
ennen tehdyt tulokset eivät ole täysin vertailukelpoisia nykyisten tulosten kanssa. Miesten keihäsmallia
muutettiin jo vuonna 1986, joten vertailua voidaan suorittaa pitemmältä ajalta. Kuten
taulukosta 5 nähdään, miesten top-10 listan raja oli vuonna 2011 jopa korkeampi kuin
1990-luvun alussa. Sen sijaan kun listalla mennään sijoituksissa alaspäin ja tarkastellaan top-
50 ja top-100 rajoja, huomataan että näissä tulokset ovat pudonneet tasaisesti. Molemmille
listoille pääsi vuonna 2011 noin viisi metriä lyhyemmällä heitolla kuin 1990-luvun alussa.

Keihäsolympiadi – Yksilölajin ryhmävalmennusta kokonaisvaltaisella valmennusotteella 8
KIHUn julkaisusarja, nro 38
Taulukko 5. Miesten keihäänheiton top-10, top-25, top-50 ja top-100 rajat Suomessa vuosina
1990–2011 (Yleisurheilu 1990–2011)
1990 1993 1996 1999 2002 2005 2008 2011
top-10 76,30 78,14 78,70 79,47 77,82 76,50 77,08 78,69
top-25 73,54 72,70 73,00 72,10 72,44 70,69 70,49 71,10
top-50 69,40 68,56 67,64 66,77 66,63 64,85 63,93 64,45
top-100 63,00 63,12 60,72 60,14 60,38 57,21 56,95 57,60
Taulukossa 6 tilannetta on tarkasteltu hieman toisella tavalla eli kuinka moni heittäjä on kunakin
vuonna ylittänyt tietyn metrimäärän. Tässä tarkastelussa rajoiksi on valittu Suomen Urheiluliiton
(myöhemmin SUL) luokittelussaan käyttämät tasot SM (80 m), M (76 m) ja A (71 m). SUL
käyttää nykyään vielä rajapyykkiä B, mikä tarkoittaa 58 metrin heittoa. Vanhemmista Yleisurheilun
vuosikirjoista ei kuitenkaan löydy tuloksia näin pitkälle, jonka vuoksi tähän tarkasteluun
alimmaksi rajaksi on valittu 65 m. Taulukosta 6 havaitaan sama kehitys kuin taulukosta 5, eli
korkeampien SM- ja M- rajan heittäneiden määrä on pysynyt melko vakiona, jopa kasvanut,
mutta erityisesti alimman tason eli 65 metriä heittäneiden määrä on laskenut vuosien saatossa
selvästi. Heitä on vuodesta 2005 lähtien ollut alle 50, kun määrä parhaimmillaan oli 84 vuonna
1993.
Taulukko 6. Kuinka moni mieskeihäänheittäjä on ylittänyt 80 m, 76 m, 71 m ja 65 m vuosina
1990–2011 (Yleisurheilu, 1990–2011)
1990 1993 1996 1999 2002 2005 2008 2011
SM (80 m) 6 7 9 9 6 6 8 9
M (76 m) 13 15 18 16 14 12 12 12
A (71 m) 39 30 28 29 31 23 21 25
65 m 78 84 68 61 58 49 44 48
Yllä esitetty kulttuurin muutos ei ole ainoastaan keihäänheiton tai yleisurheilun ongelma, vaan
se koskee koko suomalaista urheilun kenttää. Urheilijat lopettavat nykyään helposti uransa aikuisuuden
kynnyksellä ja alkavat keskittyä siviiliuraansa. Yhtenä tekijänä tämän taustalla on
urheilun heikko arvostus Suomessa. Keihäsolympiadin kaltaisista projekteista saattaisi löytyä
yksi vastalääke tähän muutokseen, sillä projektin avulla on pyritty paitsi nostamaan urheilijoita
kansainväliselle huipulle myös kannustamaan terävimmän kärjen takana olevia heittäjiä pysymään
lajin parissa ja jatkamaan harrastusta myös aikuisiällä. Lisäksi projektissa on haettu elinikäisen
siteen muodostumista lajiin, jotta urheilijat aktiiviuran jälkeenkin jäisivät lajin pariin jossain
roolissa.

Keihäsolympiadi – Yksilölajin ryhmävalmennusta kokonaisvaltaisella valmennusotteella 9
KIHUn julkaisusarja, nro 38
2 SELVITYKSEN AINEISTO JA MENETELMÄT
Tämä raportti on selvitys Keihäsolympiadi -projektista. Selvityksen tavoitteena on kuvata mahdollisimman
tarkasti projektin vaiheita, toimintatapoja ja sisällöllisiä ratkaisuja. Selvityksestä
toivotaan olevan apua, mikäli Keihäsolympiadin toimintakonseptia yritetään hyödyntää muissa
urheilulajeissa. Keihäsolympiadin vaiheista on vain vähän kirjallista materiaalia tarjolla, joten
raportti toimii myös dokumenttina projektista. Raportti sisältää myös jonkin verran arviointia
projektin onnistumisesta.
Selvitystä varten on kerätty aineistoa seuraavilla tavoilla: 1) haastattelut, 2) urheilijakyselyt, 3)
dokumentit, 4) osallistuva havainnointi ja 5) keihäänheiton tietokanta
2.1 Haastattelut
Selvitystä varten tehtiin yhteensä 13 henkilöhaastattelua vuosina 2008–2012. Ensimmäiset
haastattelut tehtiin joulukuussa 2008, kun Keihäsolympiadi oli kokonaisuudessaan noin puolessa
välissä. Tällöin haastateltiin viisi urheilijaa. Alkuperäisenä suunnitelmana oli haastatella
Keihäsolympiadin urheilijoita ja valmentajia vuosittain, mutta tätä suunnitelmaa muutettiin vuoden
2008 jälkeen ja työn painopiste siirrettiin vuosille 2011–2012 jolloin loput haastattelut
suoritettiin. Vuonna 2011 huhtikuussa tehtiin Keihäsolympiadin rehtorin Leo Pusan laaja haastattelu
ja huhti-toukokuussa 2012 aineistoa täydennettiin haastattelemalla seitsemän projektissa
alusta saakka mukana ollutta urheilijaa. Urheilijahaastatteluiden päätarkoituksena oli selvittää
urheilijoiden näkemyksiä ja kokemuksia projektin toteutuksesta ja sisällöistä sekä sen annista
heille. Pusan haastattelussa tiedusteltiin paitsi hänen näkemyksiään projektista, kerättiin myös
aineistoa Keihäsolympiadin vaiheista. Haastattelut tehtiin teemahaastattelun muodossa. Teemahaastattelulle
ominainen piirre on, että haastattelussa käsiteltävät aihepiirit eli teema-alueet
ovat tiedossa, mutta kysymyksillä ei ole aivan tarkkaa järjestystä tai muotoa (Hirsjärvi, Remes
& Sajavaara 2007, 203). Varsinkin Pusan haastattelu oli hyvin vapaamuotoinen. Haastattelurungot
ovat liitteessä B.
Kaikki pyydetyt henkilöt suostuivat haastatteluihin ja niiden toteuttaminen onnistuikin ilman ongelmia.
Haastateltaville annettiin kysymysrunko etukäteen tutustuttavaksi. Kaikki haastattelut
tehtiin henkilökohtaisesti kasvotusten. Suurin osa haastateltavista oli valmistautunut miettimällä
vastauksia etukäteen ja haastattelut sujuivatkin varsin jouhevasti. Urheilijoiden haastattelut kestivät
keskimäärin 66 minuuttia ja niiden kesto vaihteli 40 minuutista lähes kahteen ja puoleen
tuntiin. Pusan haastattelu kesti hieman yli kolme tuntia. Haastattelut purettiin jälkikäteen tekstiksi
ja järjesteltiin teemoittain, jonka jälkeen niiden sisältöä oli helpompi analysoida.

Keihäsolympiadi – Yksilölajin ryhmävalmennusta kokonaisvaltaisella valmennusotteella 10
KIHUn julkaisusarja, nro 38
2.2 Urheilijakyselyt
Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus (myöhemmin KIHU) tuli mukaan projektiin vuonna
2008. Siitä lähtien KIHU on vuosittain toteuttanut kilpailukauden jälkeisellä vuoden viimeisellä
leirillä kyselyn urheilijoille. Kyselyissä oli neljä kokonaisuutta. Ensimmäisessä selvitettiin urheilijoiden
siviilielämän etenemistä ja toisessa tiedusteltiin urheilijan oman valmentautumiskokonaisuuden
tilaa. Kolmas osio keskittyi menneeseen harjoitus- ja kilpailukauteen. Urheilijoita pyydettiin
arvioimaan omaa kauttaan tavoitteiden toteutumisen kautta ja kysyttiin kauden onnistumiseen
tai epäonnistumiseen vaikuttaneista asioista. Viimeisessä kokonaisuudessa tiedusteltiin
mielipiteitä ja arvioita projektin toteutuksesta ja siitä, miten projektiin osallistuminen on vaikuttanut
omaan urheilu- ja siviiliuraan. Lopuksi kysyttiin vielä ryhmähenkeen vaikuttaneista asioista.
Kyselyä muokattiin vuosittain jonkin verran, jotta urheilijoiden ei tarvinnut vastata samoja
asioita vuodesta toiseen. Kysely täytettiin leirin yhteydessä harjoitusten välillä valvotusti. Tällä
pyrittiin siihen, että urheilijat eivät vaikuttaisi toistensa vastauksiin. Mikäli urheilija ei ollut paikalla
vuoden viimeisellä leirillä, kysely lähettiin hänelle kotiin palautuskuoren kanssa. Näin vastausprosentti
saatiin mahdollisimman korkeaksi ja urheilijoiden mielipiteet mahdollisimman kattavasti
selville. Kyselyjen päätarkoituksena oli auttaa projektin valmentajia tulevien vuosien
suunnittelussa, mutta kerättyä aineistoa käytettiin myös tässä selvityksessä. Vuonna 2008 kyselyyn
vastasi yhteensä 21, vuonna 2009 yhteensä 30, vuonna 2010 yhteensä 32 ja vuonna
2011 yhteensä 28 urheilijaa.
2.3 Dokumentit
Selvityksen osallisilta suoraan kerätyn tiedon lisäksi materiaalina on käytetty hankkeeseen liittyviä
dokumentteja. Tätä materiaalia, etenkin kirjallista, oli kuitenkin tarjolla melko niukasti.
Ainoat kirjalliset materiaalit olivat vuosittain Opetus- ja kulttuuriministeriöön 1 (myöhemmin
OKM) lähetyt hakemukset valtionavustuksen saamiseksi ja selvitykset valtionavustuksen käyttämisestä.
OKM:n dokumenttien tarjoamat tiedot olivat kuitenkin melko pintapuolisia. Dokumenttiaineistona
käytettiin projektista vuosina 2008–2012 tehtyä DVD-materiaalia, joka sisältää
urheilijoiden sekä leirien vierailijoiden haastatteluja. Lisäksi yksi projektissa alusta saakka mukana
ollut urheilija oli arkistoinut kaikkien leirien ohjelmat, jotka saatiin käyttöön. Suorat lainaukset
haastatteluista, urheilijakyselyistä tai muista dokumenteista on raportissa esitetty kursiivilla.
Lainauksia on tietoisesti käytetty melko paljon elävöittämään tekstiä.
1 Opetus- ja kulttuuriministeriön nimi oli vuoteen 2010 asti Opetusministeriö (OPM). Tässä raportissa
ministeriöstä käytetään nimitystä OKM riippumatta siitä, mihin ajankohtaan viitataan.

Keihäsolympiadi – Yksilölajin ryhmävalmennusta kokonaisvaltaisella valmennusotteella 11
KIHUn julkaisusarja, nro 38
2.4 Osallistuva havainnointi
Raportin tekijä käytti vuonna 2012 tutkimusmenetelmänä osallistuvaa havainnointia ottamalla
osaa kolmelle Keihäsolympiadileirille (maalis-, huhti- ja toukokuun leirit) urheilijaryhmän mukana.
Maaliskuun leirin raportin tekijä oli kokonaisuudessaan paikalla ja huhti- sekä toukokuun
leireistä kaksi päivää kummastakin. Osallistuva havainnointi on etnografinen tutkimusmenetelmä.
Etnografisella tutkimuksella tarkoitetaan Vuorisen (2005) mukaan yleensä aidossa ympäristössä
tehtävää kenttätyötä. Etnografia on tutkimuksen tyyli, jossa pyrkimyksenä on ymmärtää
ihmisten toimintaa ja sen sosiaalisia merkityksiä tietyssä ympäristössä. Sitä tehdään sen ryhmän
parissa, joka on tutkimuksen kohteena. (Vuorinen 2005, 63) Etnografista tutkimusaineistoa
kerätään monista eri lähteistä pääasiallisimpien tiedonlähteiden ollessa havainnoinnin eri
muodot, keskustelut ja haastattelut. (Eskola & Suoranta 1998, 107) Raportin tekijä otettiin hyvin
mukaan leiriryhmään sekä valmentajien että urheilijoiden toimesta. Leirin aikaista toimintaa
läheltä tarkastelemalla sai hyvän kuvan leirien harjoituksellisesta sisällöstä ja pystyi aistimaan
porukassa vallinneen hyvän ryhmähengen.
2.5 Keihäänheiton tietokanta
KIHU on projektin aikana kerännyt eri lähteistä laajan tietokannan suomalaisesta ja kansainvälisestä
keihäänheitosta. Tietokanta kattaa muun muassa kaikkien 1990- ja 2000-luvulla aikuisten
EM-, MM- tai olympiafinaaliin osallistuneiden heittäjien tuloskehityksen. Liitteissä E ja F on
muutama esimerkki tästä tietokannasta.

Keihäsolympiadi – Yksilölajin ryhmävalmennusta kokonaisvaltaisella valmennusotteella 12
KIHUn julkaisusarja, nro 38
3 KEIHÄSOLYMPIADI -PROJEKTIN KUVAUS
Keihäsolympiadi -projekti käynnistyi helmikuussa 2004, kun 19 nuorta keihäänheittäjää kerääntyi
Pajulahden urheiluopistoon ensimmäiselle leirille. Ensimmäisen Keihäsolympiadin toimintakausi
oli 2004–2007 ja hyvien kokemusten perusteella projektia päätettiin jatkaa vuonna
2008. Tuolloin maaliksi otettiin Lontoon olympialaiset ja projektin nimeksi muokattiin Keihäs
kohti Lontoota. Tämä Keihäsolympiadin toinen vaihe alkoi siis vuonna 2008 ja päättyy vuoden
2012 lopussa. Tässä raportissa käytän molemmista projekteista yhteistä nimitystä Keihäsolympiadi.
Hanke henkilöityy pitkälti Leo Pusaan, joka käytännössä yksin polkaisi projektin tyhjästä käyntiin.
Tämän vuoksi esittelenkin tässä luvussa ensin lyhyesti Pusan urheilijauraa, valmentajauraa
ja valmennusfilosofiaa. Pusan henkilökuvan jälkeen käydään läpi Keihäsolympiadin käynnistymisvaiheita,
urheilijoiden valintaa, projektin tavoitteita ja taloutta sekä viimeisenä suurimpia
projektissa tapahtuneita muutoksia. Luvun kaksi ensimmäistä kappaletta on kirjoitettu pitkälti
Pusan haastattelun pohjalta. Seuraavissa kappaleissa on käytetty myös muita lähteitä.
3.1 Leo Pusan henkilökuva
Keihäskoulun rehtori Leo Pusa syntyi 23.3.1947 Sievissä. Pusan oma keihäänheittoura kesti
vuoteen 1977 asti. Pusan menestyksekkäimmät kaudet olivat 1971 ja 1972. Näinä vuosina
hän edusti Suomea viidesti maaottelutasolla. Lisäksi hän edusti Suomea urheilijana arvokilpailuissa
vuonna 1972, kun hänet valittiin Münchenin olympialaisiin. Münchenissä Pusa kuitenkin
koki urheilijauransa suurimman pettymyksen karsiutuessaan loppukilpailusta. Oman ennätyksensä
82,48 hän heitti vuonna 1972 Äänekoskella. Myös aikuisten SM-kilpailujen parhaat sijoitukset
osuivat näihin vuosiin Pusan sijoittuessa molempina vuosina neljänneksi. (Tilastopaja
2012)
Pusa oli jo urheilijauransa aikana perustamassa Keihäskarnevaaleja yhdessä Jorma Kinnusen
kanssa. Ensimmäiset karnevaalit järjestettiin vuonna 1970 ja Pusa teki koko heittouransa ajan
töitä myös karnevaalien eteen. Kun Pusan aktiiviura loppui vuonna 1977, halusi SUL hänet heti
mukaan valmennukseen. Hän oli jo aktiiviuransa aikana neuvonut nuoria heittäjiä ja siirtyminen
urheilijasta valmentajaksi kävikin helposti. Pusa aloitti SUL:n leivissä nuorten valmentajana
ja siirtyi myöhemmin keihäänheiton lajivalmentajaksi, mutta lopetti nämä työt siirryttyään
vuonna 1983 Tapio Korjuksen henkilökohtaiseksi valmentajaksi. Heidän yhteistyönsä huipentui
Korjuksen vuonna 1988 Soulissa voittamaan olympiakultaan. Korjus lopetti uransa jo vuonna
1989. Pusan muita henkilökohtaisia valmennettavia Korjuksen lisäksi ovat olleet muun muassa
Tiina Lillak (1989–1991), Heli Rantanen (1994–1999), Taina Kolkkala (1999–2000), Kimmo
Kinnunen (1997–2003), Aki Parviainen (2000–2003 ja 2004–2005) ja Harri Haatainen
(2002–2007). Rantanen voitti Pusan valmennuksessa olympiakultaa vuonna 1996 ja Parviai-

Keihäsolympiadi – Yksilölajin ryhmävalmennusta kokonaisvaltaisella valmennusotteella 13
KIHUn julkaisusarja, nro 38
nen MM-hopeaa vuonna 2001. On mainitsemisen arvoista, että vuoteen 1997 asti Pusa valmensi
oman työnsä ohessa ja siirtyi vasta tässä vaiheessa ammattivalmentajaksi.
Tärkeimpänä oppi-isänään ja mentorinaan Pusa pitää keihäänheiton olympiavoittajaa ja kaksinkertaista
Euroopan mestaria Matti Järvistä. Järvinen toimi isännöitsijänä Otaniemen urheiluhallissa,
jossa Pusa kävi aktiiviaikanaan talvisin harjoittelemassa. Otaniemessä hän tutustui
Järviseen, joka näki innostuneessa nuoressa otollisen maaperän jakaa omia kokemuksiaan ja
tietojaan lajista. Kaksikko kävi usein pitkiä keskusteluja keihäänheitosta ja Järvisen kautta Pusa
tutustui myös muihin menneisyyden suurheittäjiin, kuten Yrjö Nikkaseen, Tapio Rautavaaraan
ja Matti Sippalaan. Hän piti vanhoja mestareita suuressa arvossa ja imi heiltä kaiken mahdollisen
tiedon keihäänheitosta. Järvinen näki jo aikaisessa vaiheessa Pusassa piilevän valmentajapotentiaalin
ja ilmoitti tämän hänelle Münchenin katkeran epäonnistumisen jälkeen käydyssä
keskustelussa.
Hän rupes juttelemaan siinä hyvin rauhalliseen ja isälliseen tyyliin. Sit hän
ykskaks katso mua pöydän yli silmiin ja sano, ett kuulepas Leo, että ei sinusta
koskaan huippukeihäänheittäjää tule, mut susta tulee huippuvalmentaja. Tietysti
mä vähän hymähdin siinä. Mulla oli kuitenkin ajatus, että vielä heitän
keihästä ja pitkälle. Ei mulla ollu semmonen valmennus ollenkaan vielä mielessäkään,
mut hän näki sen näin ja se jäi mulle itämään.
Pusan valmennusfilosofiaa voi kuvailla hyvin ihmisläheiseksi. Hän itse sanoo sitoutuvansa valmentamiseen
ja valmennettavaansa sataprosenttisesti, jonka takia valmennus on monesti käynyt
myös hyvin raskaaksi. Nämä seikat kävivät selvästi ilmi myös urheilijoiden haastatteluista.
Ihmisläheisen valmennustyylin voidaan katsoa kumpuavan Pusan negatiivisista kokemuksista
Münchenin olympialaisissa. Hän katsoi, että hän ei saanut kilpailutilanteessa riittävästi tukea
valmennusportaalta.
Kinnunen ja Siitonen valittiin ykkösryhmään ja mä jäin kakkosryhmään. Pojat
meni stadionille ja kun mä tulin sinne harjoituskentälle ei ollu ketään valmentajaa,
ei ollu ketään paikalla siellä. Mä menin ihan ummikkona, mä en tiiä
missä on call room, missä kokoonnutaan, missä voi verrytellä, mitä voi tehä.
Mä olin aivan hukassa. Se oli katastrofi se homma. – – Sitten kun mä kävin
keskusteluja valmentajan tekemisestä, ett mitä asioita siinä pitäis olla niin mulle
tuli nimenomaan se München mieleen siinä. Että jos mä oon joskus jollekin
urheilijalle valmentaja, niin se urheilija ei tuu koskaan jäämään yksin ilman
sitä huomiota mikä sille kuuluu, niinkun mut jätettiin Munchenissä.
Pusa onkin toteuttanut omaa valmennustyyliään läpi valmentajauransa ja myös Keihäsolympiadin
yhteydessä. Seuraavassa muutamia kommentteja urheilijoiden haastatteluista, jotka kuvaavat
hyvin Pusaa ihmisenä ja hänen valmennustyyliään.
Leksassa on sit taas se puoli, ett se haluaa ett kaikilla on hyvä olla. Se on ett
kaikilla pitäis olla hyvä olla, kaikkien pitäis saada mitä ne haluaa tai sillai.

Keihäsolympiadi – Yksilölajin ryhmävalmennusta kokonaisvaltaisella valmennusotteella 14
KIHUn julkaisusarja, nro 38
Osaaks Leksa sanoa koskaan ei? Se on tosi kiltti ja välillä sitten ehkä omaks
parhaaks kannattais olla vähän ilkeempikin. Ehkä joissakin tilanteissa jos se
osais sanoa ei vähän jämäkämmin, niin vois olla ehkä ihan hyväks.
Leksa on varmaan aika suuri tekijä uran jatkumisessa, ett se on aina tsempannu.
Ett vaikka on taas olkapää hajonnu, ett mitäköhän tässä nyt tekis, niin
sit Leksa saa taas puhuttuu mukaan.
Leksa on en nyt tiiä täydellinen ihminen, mut tekee vähän liikaa hyvää muitten
eteen joskus.
3.2 Keihäsolympiadin alkuaskeleet
Keihäsolympiadin ensimmäisiä askeleita otettiin vuonna 2003, kun Pusan ja hänen silloisen
valmennettavansa Aki Parviaisen valmennussuhde päättyi. Tämän jälkeen Pusalla ei ollut yhtään
henkilökohtaista valmennettavaa ja tässä vaiheessa Pajulahden valmennuskeskuksen silloinen
johtaja Seppo Haavisto esitti hänelle idean jonkinlaisen keihäsleirityksen järjestämisestä.
Pusan ollessa ensin Heli Rantasen ja myöhemmin Parviaisen valmentajana parivaljakot harjoittelivat
paljon Pajulahdessa ja hänellä oli tätä kautta hyvät suhteet urheiluopistoon. Hän innostui
Haaviston ideasta, mutta ilmoitti että ei ollut kiinnostunut perinteisen leirityksen järjestämisestä.
Hän saikin Haavistolta vapaat kädet ideoida ja visioida jonkinlaista uutta leirityskonseptia.
Pusa oli usein Helsingin Liikuntamyllyssä antanut neuvoja paikallisten seurojen nuorille
keihäänheittäjille, koska nämä eivät omissa seuroissaan saaneet säännöllistä keihäänheittovalmennusta.
Pusa oli jo aiemmin huomannut etenkin pääkaupunkiseudulla mustan aukon keihäsvalmennuksen
kohdalla ja tämän pohjalta hänelle syntyi idea, että juuri näitä ilman säännöllistä
lajivalmennusta jääviä nuoria pitäisi pystyä auttamaan jollain tavalla.
Näin ajatus keihäskoulusta oli ideatasolla syntynyt, mutta sen toteuttaminen tarvitsi taustalleen
rahoitusta. Pajulahden urheiluopisto ei pystynyt rahoitusta tarjoamaan eikä SUL:stakaan ollut
apua. Pusa päätti yhteyttä OKM:n liikuntayksikön ylitarkastaja Hannu Toloseen ja kävi tämän
kanssa pitkän keskustelun mahdollisesta keihäskoulun perustamisesta. Tolosen näytettyä vihreää
valoa idean jatkotyöstämiselle Pusa alkoi käydä läpi pitkän uransa aikana syntynyttä yhteistyöverkostoa
ja sai osan näistä lähtemään sponsoreiksi uudelle projektilleen. Lisäksi hän soitti
entiselle valmennettavalleen, juuri aktiiviuransa päättäneeseen ja valmennusuraansa aloittelevalle
Kimmo Kinnuselle ja pyysi tätä valmentajaksi keihäskouluun. Kinnunen ei paljon mietintäaikaa
tarvinnut vaan vastasi pyyntöön myöntävästi jo ennen puhelun loppua. Pusa otti yhteyttä
myös SUL:n silloiseen valmennusjohtajaan Into Turvaseen kysyäkseen liiton lupaa projektin
aloittamiselle ja lupa heltisi. Nyt keihäskoululle oli hankittu yhteistyökumppaneita, valmennukseen
oli Pusan lisäksi rekrytoitu Kinnunen ja Pajulahti oli luvannut tarjota harjoitusolosuhteet
projektille. Tässä vaiheessa Pusa meni uudemman kerran OKM:öön Tolosen juttusille. Kaksikko
sopi, että projektista tehdään OKM:n rahoittama ”pilottihanke”, jota mahdollisesti voidaan

Keihäsolympiadi – Yksilölajin ryhmävalmennusta kokonaisvaltaisella valmennusotteella 15
KIHUn julkaisusarja, nro 38
myöhemmin soveltaa myös muihin lajeihin. Pusan alkuperäisen ajatuksen mukaan projektin
pituus olisi ollut kaksi vuotta, mutta Tolonen ehdotti kestoksi neljää vuotta. Pusa hyväksyi tämän
ja samalla tuo neljän vuoden sykli toi hänelle mieleen sanan olympiadi. Hän varmisti vielä
Olympiakomiteasta, että sanaa olympiadi voi käyttää projektin nimessä ja saatuaan myönteisen
vastauksen oli projektin nimeksi syntynyt Keihäsolympiadi. Hankkeen valmistelu tapahtui
melko nopealla aikataululla. Suunnittelu alkoi kesän 2003 jälkeen ja ensimmäinen leiri järjestettiin
Pajulahdessa jo helmikuussa 2004. Projekti käynnistyi erittäin positiivisissa merkeissä
ilman suurempia ongelmia. Pusan mukaan jälkeenpäin ajateltuna tuntuikin siltä, että juuri tämänkaltaista
projektia oli odotettu ja aika sen käynnistämiselle oli täysin oikea.
3.3 Urheilijoiden valinta
Keihäsolympiadin alkuperäisenä ajatuksena oli tarjota valmennusapua niille keihäänheittäjille,
jotka eivät omassa seurassaan varsinaista keihäänheittovalmennusta saaneet. Ensimmäisessä
vaiheessa projektiin kutsuttiin mukaan 30 sellaista lajivalmennusta vailla olevaa nuorta, jotka
eivät kuuluneet SUL:n valmennusryhmiin. Tämän lisäksi Helsingin Sanomissa oli ennakkojuttu
Keihäsolympiadista. Jutun ilmestyttyä muutama kiinnostunut nuori otti yhteyttä Pusaan ja he tulivat
projektiin mukaan tätä kautta. Keihäsolympiadin ensimmäiselle leirille Pajulahteen helmikuussa
2004 kokoontui yhteensä 19 nuorta keihäänheittäjän alkua. He olivat pääosin syntyneet
vuosina 1988–1991 eli heittäjien ikähaarukka oli projektin alussa 13–16 vuotta. Näistä
Keihäsolympiadin 19 alkuperäisjäsenestä seitsemän eli yli kolmasosa on mukana edelleen
vuonna 2012. Seuraavalla sivulla on kuvat ensimmäiseltä Keihäsolympiadileiriltä vuodelta
2004 ja toukokuun leiriltä vuodelta 2012 (Kuviot 1 ja 2).
Uusilla urheilijoilla on periaatteessa koko ajan ollut vapaa pääsy ryhmään eikä valinnan kriteeriksi
ole asetettu mitään tiettyjä tulosrajoja, kunhan urheilijalla on ollut sen verran harjoitustaustaa
että pystyy harjoittelemaan ryhmän mukana. Kyseessä on tavallaan siis ollut jalkapallon
puolelta termiä lainaten ”Kaikki heittää -ohjelma”. Kun uusi urheilija on halunnut mukaan
projektiin, hän on ensin osallistunut yhdelle leirille ikään kuin kokelaana, jonka jälkeen urheilijat
ovat keskenään saaneet päättää, otetaanko uusi tulokas mukaan ryhmään. Suurta karsintaa
ei urheilijoiden toimesta ole vuosien varrella harrastettu, sillä Keihäsolympiadin historiassa ainoastaan
yhdelle urheilijalle on näytetty punaista valoa. Projektista ei myöskään ole koskaan
jätetty yhtään urheilijaa kesken pois sen takia, että urheilullinen kehitys ei olisi ollut toivotunlaista.
Kaikki projektin keskeyttäneet ovat tehneet sen omasta tahdostaan.

Keihäsolympiadi – Yksilölajin ryhmävalmennusta kokonaisvaltaisella valmennusotteella 16
KIHUn julkaisusarja, nro 38
Kuvio 1. Keihäsolympiadiryhmä ensimmäisellä leirillä Pajulahdessa 26.2.2004
Kuvio 2. Keihäsolympiadiryhmä leirillä Pajulahdessa 28.5.2012

Keihäsolympiadi – Yksilölajin ryhmävalmennusta kokonaisvaltaisella valmennusotteella 17
KIHUn julkaisusarja, nro 38
3.4 Projektin tavoitteet
Keihäsolympiadilla on ollut monia erilaisia tavoitteita ja ne ovat vaihdelleet vuosien saatossa,
mikä on tietenkin luonnollista näin pitkässä projektissa. Yhtenä projektin suurimpana ongelmakohtana
voidaan kuitenkin pitää sitä, että tavoitteet eivät ole missään vaiheessa olleet yksiselitteisiä
ja kristallinkirkkaita. Kun tarkastellaan OKM:öön vuosittain lähetettyjä valtionavustushakemuksia,
on projektille mainittu muun muassa seuraavia tavoitteita:
• eettisesti kestävän valmennusprosessin kehittäminen keihäänheitossa
• uuden käytännönläheisen valmennusmallin synnyttäminen
• nuorten keihäänheittäjien valmennuksen kehittäminen
• valmennustietämyksen siirtäminen valmentajasukupolvelta toiselle
• suomalaisen keihäänheittoperinteen jatkaminen
• lajin menestymisen turvaaminen arvokilpailuissa myös tulevaisuudessa
• tarjota liikunnallisesti lahjakkaille ja motivoituneille nuorille kiinnostava ja pitkälle aikavälille
rakentuva mahdollisuus kasvaa ja valmistautua kilpaurheilijan uralle
• nuorten urheilijoiden henkinen ja sosiaalinen kasvu kokonaisvaltaista valmennusotetta
soveltaen
• vahvistaa nuoren itsetuntoa, kehittää sosiaalisia taitoja ja tarjota poikkeuksellinen
mahdollisuus lajitaitojen harjoittamiseen
• kaveruuden ja yhdessä tekemisen merkityksen korostaminen ja hyvän ympäristön tarjoaminen
nuoren urheilijan identiteetin kehittymiselle
• uudenlaisella yhteisöllisyydellä ja yhteistyöllä saavuttaa tuloksia, jotka paitsi nostavat
jotkut yksilöt kansainväliselle huipulle, antavat kaikille osallistujille elinikäisen kiinnityksen
lajiin ja opettavat mukana oleville yhteisöille uuden tavan toimia tehokkaasti
Yhteenvetona tavoitteista voidaan todeta, että niitä on ollut monia, mutta ne jakautuvat pääasiassa
kahteen osa-alueeseen, urheilullisiin sekä nuorten henkiseen ja sosiaaliseen kasvuun
tähtääviin tavoitteisiin. Projektissa onkin jouduttu koko ajan tasapainoilemaan näiden kahden
päämäärän, urheilullisen menestyksen ja nuorten kokonaisvaltaisen kasvun välillä. Molempien
kehittäminen samalla painolla samanaikaisesti on hyvin haastavaa eikä ole aina ollut aivan
selvää, kumpaan näistä projektissa ensisijaisesti pyritään. Monissa yhteyksissä on painotettu
nimenomaan urheilijoiden kokonaisvaltaisen kasvun merkitystä kaikilla elämän osa-alueilla,
mutta silti vuoden 2006 hakemuksessa mainitaan, että projektin ”tavoitteena on kuitenkin ensi-

Keihäsolympiadi – Yksilölajin ryhmävalmennusta kokonaisvaltaisella valmennusotteella 18
KIHUn julkaisusarja, nro 38
sijaisesti etsiä Suomelle uusia huippuheittäjiä”. Myös haastatteluissa kävi ilmi, että projektin
tavoitteet eivät ole aina olleet urheilijoillekaan täysin selvillä.
Ainakin se ehkä mikä meillä on vähän hämärtyny, ett onks se tavote siinä ett
menestytään siinä lajissa vai kehitytäänkö lajissa ja ihmisenä ja kaikilla muillakin
osa-alueilla.
Pusan mukaan urheilulliset tavoitteet nostivat päätään vuoden 2007 jälkeen, kun Keihäsolympiadin
urheilijat menestyivät häikäisevästi 17-vuotiaiden MM-kilpailuissa, joissa Tuomas Laaksonen
voitti poikien kultamitalin ja tyttöjen puolella Carita Hinkka saavutti hopeaa ja Sini Kiiski
pronssia. Lisäksi juniorimenestystä oli SM-tasolla tullut paljon. Ensimmäisen Keihäsolympiadin
aikana ryhmän urheilijat voittivat yhteensä 26 juniorien SM-mitalia. Tässä vaiheessa urheilijat
olivat aikuisuuden kynnyksellä ja nuorten sarjojen menestyksen siivittämänä uuden, 2008 alkaneen
Keihäsolympiadin (Keihäs kohti Lontoota), yhdeksi tavoitteeksi asetettiin kahden urheilijan
saaminen Lontoon olympialaisiin. Nyt voidaan todeta, että tavoite ei toteutunut. Lähimmäksi
pääsi Lassi Etelätalo, joka oli miesten joukkueen varajäsen.
3.5 Projektin talous
Keihäsolympiadin kokoisen projektin pyörittäminen vaatii luonnollisesti kohtuullisia resursseja.
Projektin tulot ovat peräisin OKM:n vuosittaisesta valtionavustuksesta, yhteistyökumppaneilta
saaduista sponsorituloista ja urheilijoilta perittävistä osallistumismaksuista.
Keihäsolympiadin päärahoittaja on ollut OKM, jolta projekti on saanut alusta asti vuosittain
valtionavustuksen. Taulukossa 7 on lueteltu Keihäsolympiadin vuosittaiset arvioidut kokonaiskustannukset,
arvioitujen kokonaiskustannuksien perusteella myönnetty valtionavustus ja valtionavustuksen
suhteellinen osuus arvioiduista kokonaiskustannuksista. Vuoden 2007 tarkkoja
lukuja ei ole Keihäsolympiadin osalta saatavilla, sillä tuolloin SUL haki valtionavustusta myös
Nuorten kiekkokoulu -hankkeelle ja näiden kahden projektin lukuja ei papereissa ole eritelty.

Keihäsolympiadi – Yksilölajin ryhmävalmennusta kokonaisvaltaisella valmennusotteella 19
KIHUn julkaisusarja, nro 38
Taulukko 7. Keihäsolympiadin arvioidut kokonaiskustannukset, OKM:n myöntämä valtionavustus
ja valtionavustuksen osuus arvioiduista kokonaiskustannuksista vuosittain
Vuosi
Arvioidut kokonaiskustannukset
OKM:n myöntämä
valtionavustus
OKM:n myöntämän valtionavustuksen
osuus arvioiduista
kokonaiskustannuksista
2004 25 000 € 10 000 € 40 %
2005 38 000 € 19 000 € 50 %
2006 56 240 € 25 000 € 44 %
2007 Ei lukuja saatavilla Ei lukuja saatavilla
2008 72 150 € 34 000 € 47 %
2009 84 650 € 40 000 € 47 %
2010 83 179 € 40 000 € 48 %
2011 83 225 € 41 000 € 49 %
2012 83 225 € 45 000 € 54 %
Kuten luvuista nähdään, OKM:n tuki on ollut hyvin merkittävä, vuosittain noin puolet projektin
arvioiduista kokonaiskustannuksista. Voidaan siis todeta, että projektin toteutus ainakaan tällä
laajuudella ei olisi ollut mahdollista ilman OKM:n tukea.
OKM:n tuen lisäksi projektia ovat sponsoroineet lukuiset yritykset, joista monet ovat tehneet
Pusan kanssa yhteistyötä tämän uran aiemmissa vaiheissa, mutta mukana on myös täysin uusia
yhteistyökumppaneita. Keihäsolympiadin sponsoreina toimineita yrityksiä ovat Abba Felix,
Diacor, Fazer, Intersport, Komatsu Forest Oy, Nike Finland, Microsoft, Polarputki Oy, Puna-
Musta, Varamiespalvelu ja Veikkaus Oy.
OKM:n ja sponsoreiden tuen lisäksi projektin yksi tulonlähde on ollut urheilijoiden osallistumismaksut.
Yhteistyökumppaneiden taloudellisen tuen avulla urheilijoiden maksuja on saatu
pienemmäksi, mutta ilmaista leiritys ei kuitenkaan ole ollut. Vuonna 2012 koko leirille osallistuminen,
sunnuntaista keskiviikkoon, maksoi urheilijalle 145 euroa eli vajaa 50 euroa vuorokaudessa.
Hinta kattaa majoituksen täysihoidolla.
3.6 Suurimmat muutokset projektin aikana
Koska projekti on kestänyt lähes yhdeksän vuotta, on siinä luonnollisesti tapahtunut myös paljon
muutoksia. Ensinnäkin urheilijaryhmän koko, kokoonpano, ikähaitari ja sukupuolten suhde
ovat vaihdelleet vuosien saatossa. Myös valmennustiimin koostumuksessa on ollut vaihtelua.

Keihäsolympiadi – Yksilölajin ryhmävalmennusta kokonaisvaltaisella valmennusotteella 20
KIHUn julkaisusarja, nro 38
Lisäksi leirien määrä ja niiden pituus ovat vaihdelleet ja harjoitusten sisältöön on tullut muutoksia
vuosien varrella.
3.6.1 Urheilijaryhmä
Urheilijaryhmän koko on vaihdellut huomattavasti projektin aikana. Taulukossa 8 on kuvattu
urheilijamäärän kehitys ja sukupuolten osuus vuosi vuodelta. Lukuihin ei ole laskettu mukaan
sellaisia urheilijoita, jotka ovat käyneet vain yhdellä tai kahdella leirillä. Luvuissa ovat mukana
kaikki kyseisenä vuonna projektiin mukaan lasketut urheilijat, joten kaikki eivät välttämättä ole
olleet leireillä samaan aikaan. Täsmällisen urheilijamäärän ilmoittaminen vuosittain on haasteellista,
sillä urheilijoilla ei ole ollut osallistumisvelvoitetta leireille, joten joku urheilija on voinut
käydä vuoden aikana vain yhdellä leirillä ja silti hänet on laskettu mukaan sen vuoden vahvuuteen.
Tämän vuoksi luvut eivät olekaan tarkkoja, mutta niistä kuitenkin saa suuren kuvan selville.
Esimerkiksi vuonna 2012 maaliskuun leirillä, missä raportin tekijä vieraili, paikalla oli 17
urheilijaa, vaikka vuoden 2012 listoilla on yhteensä 32 urheilijaa.
Taulukko 8. Keihäsolympiadissa mukana olleiden urheilijoiden määrä vuosina 2004–2012
2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012
Yhteensä 21 26 30 26 25 39 40 40 32
Poikia 9 12 13 12 14 24 25 25 21
Tyttöjä 12 14 17 14 11 15 15 15 11
Ensimmäisen Keihäsolympiadin (2004–2007) aikana urheilijoiden määrä oli korkeimmillaan
vuonna 2006, jolloin ryhmässä oli mukana yhteensä 30 urheilijaa. Projektin toisen vaiheen
vuonna 2008 aloitti 25 urheilijaa, mutta vuonna 2009 tapahtui suuri muutos, kun ryhmäkoko
kasvoi huomattavasti. Tällöin mukaan otettiin kokonaan uudet ikäluokat ja ryhmään liittyi peräti
16 uutta urheilijaa, jotka olivat pääasiassa syntyneet vuosina 1992–1995. Tähän mennessä
ryhmä oli koostunut muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta ennen vuotta 1992 syntyneistä.
Vuosina 2009–2011 ryhmä olikin suurimmillaan jäsenmäärän ollessa 39–40.
Sukupuolten osuudet ryhmän vahvuudesta ovat vaihdelleet vuosien saatossa. Koko ensimmäisen
Keihäsolympiadin ajan ryhmässä oli tyttöjä jonkin verran poikia enemmän, mutta projektin
toisen vaiheen aikana voimasuhteet muuttuivat poikien muodostaessa lähes kaksi kolmasosaa
ryhmän jäsenistä. Tämä on osittain selitettävissä sillä, että uuden sukupolven tullessa mukaan
ryhmään otettiin enemmän poikia kuin tyttöjä. Toinen selitys on, että valtaosa alkuvaiheessa
mukana olleista, mutta projektin kesken jättäneistä urheilijoista, oli tyttöjä. Keihäsolympiadin
kahtena ensimmäisenä vuonna aloittaneista 14 tytöstä oli vuoteen 2009 mennessä lopettanut
yhdeksän ja vuonna 2012 mukana oli enää kaksi. Sen sijaan kahden ensimmäisen vuoden

Keihäsolympiadi – Yksilölajin ryhmävalmennusta kokonaisvaltaisella valmennusotteella 21
KIHUn julkaisusarja, nro 38
aikana aloittaneista 11 pojasta seitsemän on pysynyt mukana koko projektin ajan. Yhteensä
projektissa on ollut mukana 64 urheilijaa, joista 34 on poikia ja 30 tyttöjä. Projektin kesken
lopettaneita on yhteensä 32, joista 13 on poikia ja 19 tyttöjä.
Ryhmän ikähaitari on projektin varrella leventynyt myös huomattavasti. Ensimmäisen viiden
vuoden aikana urheilijat olivat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta syntyneet vuosina
1988–1991. Vuonna 2009 mukaan otettiin ikäluokat 1992–1995 ja myöhemmin ryhmää on
vielä kasvatettu useammalla 1997 syntyneellä heittäjällä ja jopa yhdellä vuoden 1999 ikäluokan
urheilijalla. Vuonna 2012 vanhimman ja nuorimman urheilijan ikäero onkin ollut peräti 11
vuotta. Ikähaitarin kasvamisen myötä varttuneemmat urheilijat ovat olleet uudessa asemassa,
sillä he toimivat leireillä myös esikuvina nuoremmille urheilijoille.
3.6.2 Valmennustiimi
Myös projektin valmennustiimissä on tapahtunut muutoksia vuosien varrella. Projektin alussa
Keihäsolympiadin valmennusosastoon kuului rehtori Leo Pusan ohella päävalmentaja Kimmo
Kinnunen. Heidän apunaan ovat leireillä kouluttajina säännöllisesti toimineet Pauli Piiparinen
vuosina 2004–2006 ja Petteri Leinonen vuosina 2006–2007. Edellä mainittujen henkilöiden
lisäksi Jarkko Koski-Vähälä, joka tuli Kinnusen valmennettavaksi vuonna 2005, on tästä lähtien
ollut projektissa mukana kahdenlaisessa roolissa. Hän toimi alussa muiden heittäjien ollessa
vielä juniori-ikäisiä ikään kuin esikuvana aikuishuippu-urheilijasta ja harjoitteli samalla ryhmän
mukana, mutta toimi leireillä myös apukouluttajana. Hän ei kuitenkaan ole käynyt leireillä
säännöllisesti. Vakituinen valmennusosasto sai vahvistusta vuonna 2006, kun voimapuolen
valmennuksesta vastaava Jyrki Kononen tuli mukaan henkilökuntaan. Vuonna 2007 valmennusosastoa
vahvistettiin edelleen juoksuihin ja hyppyihin erikoistuneella Harri Laiholla. Kononen
ja Laiho ovat edelleen mukana projektissa.
Fyysisen valmennuspuolen lisäksi Keihäsolympiadin henkilökuntaan on kuulunut vuodesta
2006 professori Matti Urrila, jota voidaan pitää kokonaisvaltaisen valmennuksen pioneerina
Suomessa. Vuosina 2006 ja 2007 Urrila kävi luennoimassa ryhmälle ainoastaan muutaman
kerran, mutta kun projektin toinen vaihe alkoi vuonna 2008, Urrila alkoi pitää luentoja leireillä
säännöllisesti. Hän toimi vakituisena luennoitsijana koko Keihäsolympiadiryhmälle vuoteen
2011 saakka. Tämän jälkeen urheilijoilla on halutessaan ollut mahdollisuus käydä Urrilan
kanssa henkilökohtaisia keskusteluja.
Koko ryhmälle suunnattujen luentojen lisäksi Urrila alkoi vuonna 2009 vetää pienemmälle
ryhmälle suunnattua Nuorten keihäänheittäjien huippu-urheiluohjelma -projektia. Tälle projektille
Urrila oli tehnyt nelivuotisen suunnitelman ja suunnitelman mukaan projekti päättyy vuoden
2012 lopussa. Projekti on ollut itsenäinen hanke Keihäsolympiadin sisällä, joka on saanut vuosittain
oman rahoituksen OKM:ltä. Alun perin ryhmässä oli kuusi urheilijaa, jotka olivat syntyneet
vuosina 1993–1995. Vuoteen 2012 mennessä ryhmästä oli poistunut kolme urheilijaa ja

Keihäsolympiadi – Yksilölajin ryhmävalmennusta kokonaisvaltaisella valmennusotteella 22
KIHUn julkaisusarja, nro 38
se on jatkanut toimintaansa kolmen urheilijan vahvuisena. Projektin ohjelmaan on kuulunut 25
leirin aikana kuusi tuntia luentoja kullakin leirillä eli projektin loppuessa ryhmä on ollut koossa
yhteensä 150 tuntia. Lisäksi ryhmän jäsenet ovat suorittaneet kotitehtäviä.
3.6.3 Leirien määrä ja pituus
Taulukosta 9 nähdään, miten leirien määrä ja yksittäisen leirin pituus ovat vaihdelleet. Ensimmäisen
Keihäsolympiadin aikana vuosina 2004–2007 yksittäinen leiri kesti pidempään, mutta
niitä oli määrällisesti vähemmän kuin vuosina 2008–2012. Vuonna 2004 leirejä järjestettiin
Pajulahdessa kolme, vuosina 2005 ja 2006 neljä ja vuonna 2007 viisi. Leirit alkoivat sunnuntaina
tai maanantaina ja loppuivat perjantaina eli ne kestivät viisi tai kuusi päivää. Kun projektin
toinen vaihe alkoi vuonna 2008, leirien määrää lisättiin, mutta kestoa lyhennettiin. Vuosina
2008–2010 leirejä oli peräti kahdeksan vuodessa. Vuonna 2011 järjestettiin kuusi leiriä ja
vuonna 2012 määrä kohotettiin jälleen seitsemään. Määrää pudotettiin vuoden 2010 jälkeen
osittain Kinnusen kasvaneen työtaakan vuoksi. Hänet oli nimetty SUL:n lajivalmentajaksi ja Pusa
halusi varmistaa, ettei hänen valmentajaparinsa polta itseään aivan loppuun. Muutamaa
poikkeusta lukuun ottamatta leirit ovat vuosina 2008–2012 alkaneet sunnuntaina ja päättyneet
keskiviikkona eli kesto on ollut neljä päivää.
Taulukko 9. Leirien määrä ja pituus vuosittain
Vuosi Leirien määrä Leirien pituus
2004 3 sunnuntai/maanantai - perjantai
2005 4 sunnuntai/maanantai - perjantai
2006 4 sunnuntai/maanantai - perjantai
2007 5 sunnuntai/maanantai - perjantai
2008 8 sunnuntai - keskiviikko
2009 8 sunnuntai - keskiviikko
2010 8 sunnuntai - keskiviikko
2011 6 sunnuntai - keskiviikko
2012 7 sunnuntai - keskiviikko
3.6.4 Harjoitusten sisältö
Leirien määrän ja pituuden lisäksi leirien harjoituksellinen sisältö on muuttunut vuosien varrella.
Huomattavimmin sisältö on muuttunut niiden urheilijoiden kohdalla, jotka ovat olleet mukana
projektin alkuvaiheesta saakka. Tuolloin he olivat vielä nuorisourheilun vaiheessa ja ovat sit-

Keihäsolympiadi – Yksilölajin ryhmävalmennusta kokonaisvaltaisella valmennusotteella 23
KIHUn julkaisusarja, nro 38
temmin siirtyneet huippu-urheiluun. Samalla harjoitusten teho on koko ajan kasvanut ja kesto
lyhentynyt. Harjoittelu on myös koko ajan mennyt luonnollisesti ammattimaisempaan suuntaan.
Heittäjien varttuessa aikuisurheilijoiksi he ovat myös saaneet koko ajan enemmän vastuuta
omasta harjoittelustaan. Nuoremmalla iällä kaikki tekivät samoja harjoituksia ryhmänä, mutta
nykyään jokainen saa toimia enemmän oman ohjelman mukaan. Harjoitusten sisältö on muuttunut
myös siten, että nuoremmalla iällä ohjelmaan kuului liikuntaa todella monipuolisesti monessa
eri muodossa. Leirien ohjelmaan on kuulunut muun muassa pallopelejä, uintia, vesijumppaa,
hiihtoa, suunnistusta, voimistelua, lumikenkäilyä, vaellusta, melontaa ja tanssia. Heittäjien
varttuessa harjoittelu on mennyt koko ajan lajinomaisempaan suuntaan.
Aiemmin mainittu urheilijoiden ikähaitarin leviäminen on tuonut harjoitusten järjestämiseen
omat haasteensa, sillä eri-ikäiset urheilijat harjoittelevat sisällöllisesti eri tavalla ja täysin eri
tehoilla, joten kaikki eivät voi harjoituksia samassa ryhmässä tehdä. Nuoremman pään urheilijoita
on kuitenkin otettu projektiin niin monta, että heistä on pystytty perustamaan oma ”nuorisotiiminsä”,
jonka harjoitusohjelma on hieman erilainen kuin kokeneemmilla urheilijoilla. Nuorisotiimi
harjoittelee samalla tavalla ryhmänä kuin varttuneemmat urheilijat tekivät projektin alkuvaiheessa.

Keihäsolympiadi – Yksilölajin ryhmävalmennusta kokonaisvaltaisella valmennusotteella 24
KIHUn julkaisusarja, nro 38
4 VALMENNUSRATKAISUT KEIHÄSOLYMPIADISSA
Tässä luvussa käydään läpi valmennusratkaisuja, joiden pohjalle Keihäsolympiadin valmennustoiminta
rakentuu. Ensimmäisenä käsitellään laajemmin koko projektin kulmakivenä toimivaa
kokonaisvaltaista valmennusta. Aihetta tarkastellaan ensin yleisesti tutkimuskirjallisuuden pohjalta,
toiseksi esitellään eräs kokonaisvaltaisen valmennuksen malli ja kolmanneksi tarkastellaan,
miten kokonaisvaltaista valmennusta on Keihäsolympiadissa toteutettu. Viimeisenä kokonaisvaltaiseen
valmennukseen liittyvä asiana kerrotaan leireillä käyneistä asiantuntijavierailijoista.
Toisena valmennusratkaisuna projektissa on ollut ryhmävalmennus yksilölajissa. Kappaleessa
kerrotaan miten tätä metodia on toteutettu sekä pohditaan mitä haasteita ryhmävalmennus
on mukanaan tuonut ja miten näihin haasteisiin on vastattu. Kolmanneksi käsitellään sitä,
miten valmennus on toiminut tiimityönä. Neljäntenä kohtana on leiripäivien suuri määrä ja harjoitusten
sisältö. Viimeisenä tarkastellaan miten Keihäsolympiadivalmennus on onnistuttu linkittämään
urheilijoiden päivittäisvalmennukseen.
4.1 Kokonaisvaltainen valmennus
Kokonaisvaltaisen valmennuksen voidaan pelkistettynä sanoa tarkoittavan urheilijan huomioimista
valmennusprosessissa fyysisten tekijöiden lisäksi myös psyykkisten ja sosiaalisten tarpeiden
osalta. Keihäsolympiadissa päävastuun kokonaisvaltaisesta valmennusotteesta kantanut
professori Matti Urrila kuuluu kokonaisvaltaisen valmennuksen tienraivaajiin Suomessa. Urrilan
(1993) mukaan urheilijaan liittyvät psyykkiset ja sosiaaliset tekijät ovat saaneet aivan liian vähän
huomiota suomalaisessa urheiluvalmennuksessa päähuomion kiinnittyessä perinteisesti urheilijan
fyysisiin ominaisuuksiin ja taitoihin. Syitä tähän on monia, yhtenä suurimmista se, että
fyysisten tekijöiden ja taitojen havainnointi, käsitteellistäminen ja mittaaminen ovat suhteellisen
helppoja toteuttaa. Valmentajilla on myös yleisesti huomattavasti heikommat tiedot ja taidot
psyykkisistä ja sosiaalisista osa-alueista fyysisiin verrattuna. Lisäksi näiden osa-alueiden ja
saavutetun tuloksen välinen suhde on vaikeammin havaittavissa. Valmennustietoudessa psyykkisiä
ja sosiaalisia tekijöitä on käsitelty fyysisiä tekijöitä vähemmän, epäjohdonmukaisemmin
ja satunnaisemmin. Myös urheilijaan liittyvissä taustatekijöissä huomio on kiinnittynyt enimmäkseen
fyysisiin ominaisuuksiin liittyviin taustatekijöihin kuten välineisiin, varusteisiin ja ravintoon.
Sen sijaan psyykkisiin ja sosiaalisiin taustatekijöihin liittyvät asiat kuten perheen merkitys ja
koulutus ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Kokonaisvaltaista valmennusta ajatellen urheilija
tulisikin nähdä psyko-sosio-fyysisenä kokonaisuutena ja valmennuksessa tulisi huomioida urheilijaan
liittyvien tekijöiden ja taustatekijöiden väliset suhteet sekä urheilijan elämän kaaren kaikki
vaiheet. Kokonaisvaltaisen valmennuksen toteutuksen kannalta tärkeintä on, että urheilija
sekä hänen tausta- ja tukihenkilönsä mieltävät sen merkityksen ja näkevät tämän kehitysprosessin
mahdollisuudet ja arvon. (Urrila 1993, 3–4)

Keihäsolympiadi – Yksilölajin ryhmävalmennusta kokonaisvaltaisella valmennusotteella 25
KIHUn julkaisusarja, nro 38
Samoilla linjoilla Urrilan kanssa on Jyri Puhakainen, joka vuonna 1995 esitti väitöskirjassaan
Kohti ihmisen valmentamista raskasta kritiikkiä suomalaista urheiluvalmennusta kohtaan. Puhakaisen
(1995) mukaan suomalainen valmennusjärjestelmä on kauttaaltaan rakentunut biologisfysikaalisesta
näkökulmasta. Urheilija nähdään ikään kuin biologis-fysikaalisena möykkynä,
johon suunnataan erilaisia tutkimuksellisia ja valmennuksellisia toimenpiteitä muiden näkökulmien
unohtuessa valmennuksesta täysin. Urrilan tavoin Puhakainen näkee kokonaisvaltaisen
valmennuksen koostuvan kolmesta osa-alueesta. Hän on nimennyt nämä osa-alueet seuraavasti:
• Urheilija kehollisena
o urheilijan kehollisuudesta valmennukselle aiheutuva problematiikka eli urheilijan
”fyysisen” valmennuksen ja tutkimuksen osa-alue
• Urheilija tajunnallisena
o urheilijan tajunnallisuudesta valmennukselle aiheutuva problematiikka eli henkisen
(psyykkisen) valmennuksen ja tutkimuksen osa-alue
• Urheilija situationaalisena
o urheilijan elämäntilanteesta valmennukselle aiheutuva problematiikka eli elämäntilanteen
valmentamisen ja tutkimisen osa-alue
Tämä urheiluvalmennuksen ja -tutkimuksen kokonaiskentän hahmotus on Puhakaisen mukaan
minimijäsennys, jota vähäisemmällä valmennuksen ongelmien erittelyllä ei itse käytännön valmennusta
eikä myöskään urheilijaan kohdistuvaa tutkimusta voida toteuttaa. Suomalaisessa
valmennuksessa on kuitenkin keskitytty lähes yksinomaan ensimmäiseen osa-alueeseen eli nähty
valmennus pääasiassa fyysisestä näkökulmasta. Kokonaisvaltaisuus edellyttää urheilijan kehollisuuden,
tajunnallisuuden ja situationaalisuuden tasavertaista huomioon ottamista omina
ongelma-alueinaan. (Puhakainen 1995, 52, 101–104)
Kasken (2006) mukaan kokonaisvaltaisessa valmennuksessa korostuu vuorovaikutuksen merkitys
ja ihmisen näkeminen subjektina. Se tekee valmennuksesta myös raskaampaa, sillä enää ei
riitä se, että valmentaja on fyysisesti paikalla harjoituksissa ja antaa ohjeita. Valmentajan tulee
myös kyetä kuuntelemaan urheilijaa ja kohtaamaan hänen tunteensa ja kokemuksensa. (Kaski
2006, 23)
4.1.1 Kokonaisvaltaisen valmennuksen malli
Henriksen, Stambulova ja Roessler ovat tutkineet kokonaisvaltaista valmennusta erilaisissa ympäristöissä.
He ovat kehittäneet Urheilijan lahjakkuuden kehittymisen ympäristö -mallin, joka on
esiteltynä Kuviossa 3. Henriksenin ym. (2010a) mukaan urheilullisen lahjakkuuden tutkimus on
yleisesti keskittynyt yksittäisiin urheilijoihin, mutta heidän mallissaan fokus on siirretty yksittäisestä
urheilijasta siihen ympäristöön, missä hänen kehityksensä tapahtuu. Toiset urheiluympäristöt
(seurat/joukkueet) onnistuvat paremmin nostamaan lahjakkaita junioriurheilijoita menes-

Keihäsolympiadi – Yksilölajin ryhmävalmennusta kokonaisvaltaisella valmennusotteella 26
KIHUn julkaisusarja, nro 38
tyksekkäästi aikuisten tasolle kuin toiset ja näiden ympäristöjen tutkimus auttaa ymmärtämään
lahjakkuuden kehitystä. Tutkimukset ovat usein keskittyneet pelkästään urheilijan mikroympäristöön,
mutta viime aikoina myös kansallisen kulttuurin ja urheilujärjestelmän on yhä enemmän
katsottu vaikuttavan siihen, miten lahjakkaita urheilijoita vaalitaan. (Henriksen, Stambulova &
Roessler 2010a, 212–213). Tämän vuoksi mallissa on otettu tarkasteluun mukaan myös makroympäristö.
Opetusjärjestelmä
Makroympäristö
Ei-urheilullinen alue
Koulu
Viiteryhmät
Nuorisokulttuuri Lajikulttuuri
Kansallinen
kulttuuri
Menneisyys
Ystävät
Valmentajat
Managerit Asiantuntijat
Nykyiset huippuurheilijat
Mikroympäristö
Nykyisyys
Lupaava nuori
urheilija
Perhe
Media
Seurakaverit
Nuoremmat
urheilijat
Tulevaisuus
Muut
seurat
Urheilukulttuuri
Kuvio 3. Urheilijan lahjakkuuden kehittymisen ympäristö -malli (mukailtu Henriksen ym. 2010a,
2010b)
Mallin mikrotaso on jaettu kahteen osaan ja käsittää ympäristön, jossa urheilija viettää suurimman
osan ajastaan ja missä tapahtuu oikeaa kommunikointia ja kohtaamisia. Välittömästi
urheilijan ympärillä on seuraympäristö, joka käsittää valmentajat, asiantuntijat, managerit,
seurakaverit, huippu-urheilijat ja nuoremmat urheilijat. Muita mikrotasolle kuuluvia osatekijöitä
Lajiliitto
Urheilullinen alue

Keihäsolympiadi – Yksilölajin ryhmävalmennusta kokonaisvaltaisella valmennusotteella 27
KIHUn julkaisusarja, nro 38
ovat koulu, perhe, ystävät ja muut seurat. Makrotaso viittaa paitsi sosiaalisiin puitteisiin, jotka
vaikuttavat urheilijaan, myös sen kulttuurin arvoihin ja käytäntöihin johon urheilija kuuluu.
Makrotasolle kuuluvat lajiliitto, media, viiteryhmät ja opetusjärjestelmä. Makrotaso sisältää
myös kulttuurisia konteksteja, kuten kansallinen kulttuuri, urheilukulttuuri, lajikulttuuri ja nuorisokulttuuri.
Näiden tasojen lisäksi malli on jaettu urheilulliseen ja ei-urheilulliseen alueeseen. Urheilullinen
alue kattaa sen osan urheilijan ympäristöstä, mikä liittyy suoraan urheiluun ja eiurheilullinen
alue muut asiat. Tietyt osatekijät kuuluvat selvästi tietylle tasolle ja alueelle (esim.
koulu), kun toiset taas voivat liikkua eri tasojen ja alueiden välillä (esim. perhe). Eri tekijöiden
läpäisevyyttä ja keskinäistä riippuvuutta kuvaten ne on merkitty kuvioon katkoviivoilla. Mallin
uloin kerros kuvastaa ympäristön menneisyyttä, nykyisyyttä ja tulevaisuutta korostaen sitä, että
ympäristö on jatkuvassa muutoksen tilassa ja sen tekijät ovat jatkuvassa keskinäisessä vuorovaikutuksessa.
Malli on kokonaisvaltainen kolmessa suhteessa. Ensinnäkin se sisältää sekä urheilullisen
että ei-urheilullisen alueen, toiseksi se käsittää sekä mikro- että makrotason ja kolmanneksi
siinä huomioidaan ympäristön kehitys (menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus). (Henriksen
ym. 2010a, 213–214)
4.1.2 Kokonaisvaltainen valmennus Keihäsolympiadissa
Kokonaisvaltainen valmennus on ollut yksi Keihäsolympiadin peruspilareista läpi projektin. Jo
aivan ensimmäisessä OKM:lle lähetetyssä rahoitushakemuksessa oli viitteitä kokonaisvaltaiseen
valmennukseen ja myöhemmin projektin tavoitteina on mainittu muun muassa ”Nuorten urheilijoiden
henkinen ja sosiaalinen kasvu kokonaisvaltaista valmennusotetta soveltaen” sekä ”Kaveruuden
ja yhdessä tekemisen merkityksen korostaminen ja hyvän ympäristön tarjoaminen nuoren
urheilijan identiteetin kehittymiselle”.
Entistä vahvemmin kokonaisvaltainen valmennus astui mukaan projektiin Matti Urrilan myötä
hänen alkaessa luennoida aiheesta säännöllisesti urheilijaryhmälle. Urheilijoiden suhtautuminen
kokonaisvaltaiseen valmennukseen oli pääosin positiivista. Etenkin leireillä käyneitä nimekkäitä
vierailijoita he osasivat arvostaa todella korkealle. Urheilijoiden mielestä vieraat toivat
mukavaa vaihtelua leirien arkeen ja heiltä sai paljon todella hyödyllistä tietoa. Varsinkin
kuuluisien suomalaisten urheilijoiden tapaamista pidettiin ainutlaatuisina kokemuksina. Haastatteluista
kävi myös selvästi ilmi, että urheilijat olivat sisäistäneet mitä kokonaisvaltainen valmennus
tarkoittaa.
Meille on painotettu paljon sitä, ett urheilija on urheilija 24/7 ja siihen kuuluu
perhe, ystävät, kaverit, työ kautta opiskelu, vapaa-aika, nukkuminen, ravinto,
lepo. Kaikki mitä ihmiselämään kuuluu, pitää huomioida siinä omassa
valmennuksessa.
Urheilijoilta kysyttiin haastattelussa, minkälaisia ajatuksia heissä herättää se jos projektissa olisi
keskitytty pelkästään lajiharjoitteluun ja jätetty kokonaisvaltainen valmennus tyystin pois.

Keihäsolympiadi – Yksilölajin ryhmävalmennusta kokonaisvaltaisella valmennusotteella 28
KIHUn julkaisusarja, nro 38
Suurin osa näki, että projektin anti olisi ollut paljon köyhempi tällä metodilla. Valtaosan mielestä
urheilu ei voi olla koko elämän sisältö vaan se tarvitsee rinnalleen asioita mitkä tasapainottavat
elämää ja joiden kautta pääsee välillä irtautumaan urheilusta.
Kyl mä näkisin, ett se ois henkisesti aika paljon rankempaa. Eikä ois niin mielekästä
välttämättä tulla tänne. Harjotella pystyy kotonakin, ett turha tänne ois
lähtee reissailemaan ja laittaa rahaa, ett jos täällä pelkästään heitettäis keihästä.
Ihmiset ovat kuitenkin erilaisia ja kaikille urheilijoille kokonaisvaltainen valmennus ei välttämättä
sovi niin hyvin kuin toisille. Eritoten luennoilla istuminen ei haastattelujen mukaan kaikille
maistunut.
Siel on muutama luennoitsija jota ei aina jaksais kuunnella ja ite koen ett en
oo niistä ihan hirveesti saanu. Tietyl tapaa on ite sellanen jääräpää, ett toiset
voi kokee sen asian eri lailla. Ite kumminki aattelee sen urheilun kannalta, ett
se on ihan sama mitä muuten tehään kunhan se keppi lentää. En koe sitä niin
tärkeeks asiaks sitä kokonaisvaltaista valmennusta.
Kuviossa 4 on sovellettu Henriksenin ym. (2010a, 2010b) Urheilijan lahjakkuuden kehittymisen
ympäristö -mallia Keihäsolympiadiin. Kuviossa on pyritty kuvaamaan kaikki merkittävimmät
Keihäsolympiadin urheilijoihin vaikuttavat tekijät.

Keihäsolympiadi – Yksilölajin ryhmävalmennusta kokonaisvaltaisella valmennusotteella 29
KIHUn julkaisusarja, nro 38
Opetusjärjestelmä
Makroympäristö
Ei-urheilullinen alue
Koulu/
opiskelu
Mikroympäristö
Valmennustiimi
Urheilijat
Perhe
Ystävät
Media
Pajulahti
Asiantuntijat
Huippuurheilijat
Nuoremmat
urheilijat
Urheilukulttuuri
Kuvio 4. Urheilijan lahjakkuuden kehittymisen ympäristö -malli Keihäsolympiadissa (mukailtu
Henriksen ym. 2010a, 2010b)
Mikroympäristön keskiössä ovat Keihäsolympiadin urheilijaryhmä ja valmennustiimi sekä heidän
välinen vuorovaikutuksensa. Tämä yhteys on keskeisin asia Keihäsolympiadissa. Leireillä
vierailleet asiantuntijat ovat antaneet urheilijoille huomattavan määrän tietoa monista eri urheiluun
liittyvistä ja urheilun ulkopuolisista osa-alueista. Huippu-urheilijan mallina leiriläisille ovat
toimineet Jarkko Koski-Vähälä ja myös Kimmo Kinnunen, vaikka hän aktiiviuransa oli jo lopettanut
projektin alkaessa. Viimeisten vuosien aikana varttuneemmat urheilijat ovat itse toimineet
huippu-urheilijan mallina nuoremmille urheilijoille. Ystävyyssuhteet on kuvioon merkitty urheilullisen
ja ei-urheilullisen puolen välimaastoon. Urheilijat ovat projektin aikana ystävystyneet keskenään,
mutta myös urheilun ulkopuolisten ystävyyssuhteiden merkitystä ja niiden ylläpitämisen
tärkeyttä on korostettu. Perhe on ystävien ohella merkittävässä roolissa sekä urheilullisella että
ei-urheilullisella puolella. Urheilullisella puolella perheellä on monelle urheilijalle ollut suuri
SUL
Lajikulttuuri
OKM
Urheilullinen alue

Keihäsolympiadi – Yksilölajin ryhmävalmennusta kokonaisvaltaisella valmennusotteella 30
KIHUn julkaisusarja, nro 38
merkitys jo senkin vuoksi, että usean urheilijan valmentajana on ainakin jossain vaiheessa uraa
toiminut oma isä tai äiti. Mikroympäristössä koulunkäynti on oleellisin osa-alue ei-urheilullisella
puolella. Koulunkäynti ja opiskelu ovat merkittävä osa kaikkien nuorten elämää ja niiden merkitystä
on koko projektin ajan korostettu erityisesti voimakkaasti.
Makroympäristössä merkittävin tekijä on OKM, joka oli merkittävässä roolissa jo projektin
suunnitteluvaiheessa. Ilman OKM:n tukea projektin toteutus ei olisi ollut mahdollista. SUL:n ainoa
rooli on ollut vuosittaisen valtionavustuksen hakuprosessissa, joka on tapahtunut liiton kautta.
Muuten SUL ei ole osallistunut projektiin, ainoastaan muutama vierailija liitosta on käynyt
leireillä. Mediassa on vuosien varrella ollut jonkin verran kirjoituksia projektista ja siihen osallistuneista
urheilijoista, muun muassa Helsingin Sanomissa oli vuonna 2005 viisiosainen juttusarja
Keihäsolympiadista. Suomalainen keihäänheiton lajikulttuuri on myös merkittävä tekijä
Keihäsolympiadin taustalla. Yhtenä sytykkeenä projektin perustamiselle oli huoli keihäänheiton
tulevaisuudesta eikä varmasti ole sattumaa, että tällainen projekti aloitettiin ensimmäisenä juuri
keihäänheitossa. Lisäksi makroympäristöstä voidaan mainita vielä suomalainen urheilukulttuuri,
ei kuitenkaan tässä yhteydessä positiivisessa mielessä. Suomalaiseen urheilukulttuuriin kuuluu
valitettavasti vain menestyksen, ei menestyksen eteen tehdyn työn, ihannointi. Jos urheilija ei
menesty, on hän epäonnistuja eikä suuri yleisö osaa arvostaa sitä tuntimäärää, jonka hän on
urheilulle uhrannut menestystä hakiessa. Keihäsolympiadissa on mukana urheilijoita, jotka eivät
ole mainittavasti urallaan menestyneet ja osa onkin varmasti saanut kuulla ihmettelyä, miksi
edelleen jatkavat lajin harrastamista. Projektin yhtenä tavoitteena on ollut kannustaa juuri tällaisia
heittäjiä jatkamaan uraansa.
On kuitenkin otettava huomioon, että malli pätee tällaisenaan ainoastaan niinä noin 30 päivänä
vuodessa, jotka urheilijat viettävät leireillä. Leirien ulkopuolella tästä melko laajasta tukiverkosta
on jäljellä vain rippeet. Mikäli samanlainen kuvio tehtäisiin lahjakkuuden kehittymisen
ympäristöstä kotioloissa jokaiselle urheilijalle erikseen, olisi se monien kohdalla huomattavasti
tyhjempi. Niinä yli 300 päivänä vuodessa, jolloin urheilijat harjoittelevat kotipiirissään, kuvioon
sijoitetuista tekijöistä Pajulahti, asiantuntijat, huippu-urheilijat ja nuoremmat urheilijat eivät
kuulu kiinteästi urheilijoiden mikroympäristöön. Myös yhteys valmennukseen on monella Keihäsolympiadin
urheilijalla selvästi heikompi leirien ulkopuolella. Makroympäristössä olevista
tekijöistä medialla, SUL:lla ja OKM:llä ei ole käytännössä mitään yhteyttä suurimpaan osaan
urheilijoista leirien ulkopuolella.
4.1.3 Asiantuntijavierailijat
Kokonaisvaltaiseen valmennukseen liittyen Keihäsolympiadileireillä on alusta saakka käynyt
vierailijoina huomattava määrä eri alojen asiantuntijoita ja ammattilaisia. Leireillä on käynyt
entisiä huippuyleisurheilijoita kuten Pauli Nevala, Tiina Lillak, Arto Bryggare ja Tapio Korjus.
Urheilijavieraat eivät ole olleet pelkästään yleisurheilusta, vaan muun muassa olympiavoittajat
Pertti Karppinen ja Marja-Liisa Kirvesniemi ovat käyneet kertomassa omista urheilu-uristaan.

Keihäsolympiadi – Yksilölajin ryhmävalmennusta kokonaisvaltaisella valmennusotteella 31
KIHUn julkaisusarja, nro 38
Entisten urheilutähtien ohella vierailijoina on käynyt monia kovia valmennusnimiä kuten Seppo
Nuuttila ja Erkka Westerlund. Lisäksi leireillä on käynyt lukuisia lääkäreitä, fysioterapeutteja,
ravintoasiantuntijoita, mediatyöntekijöitä sekä Olympiakomitean, SUL:n, Veikkauksen ja
OKM:n edustajia. Tämäntasoisen vierailijajoukon (kaikki vierailijat liitteessä D) saaminen leireille
ei olisi mahdollista ilman laajaa suhdeverkostoa, mikä Pusan ympärille on hänen urheilija-
ja valmentajauransa aikana syntynyt. Keihäsolympiadin urheilijat ovatkin olleet etuoikeutettuja
saadessaan tällaisen ainutlaatuisen tilaisuuden päästä näkemään ja tutustumaan monien
eri alojen suomalaisiin kärkinimiin.
Leksa on saanu niin korkeetasosia vierailijoita aina. Ihan sama mikä osa-alue
tai laji niin aina on tullu joku joka on maailman huippua.
Urheilijakyselyjen tulokset osoittavat, että urheilijat ovat olleet hyvin tyytyväisiä vierailijoiden
tasoon. Kyselyssä esitettiin vuosittain asteikolla 1–5 (1=täysin samaa mieltä, 5=täysin eri mieltä)
väite ”Leirien asiantuntijavierailuista on ollut minulle konkreettista hyötyä”. Tähän kysymykseen
tuli neljän vuoden aikana yhteensä 102 vastausta, joiden keskiarvo oli 4,0.
Haastattelut vahvistivat käsitystä siitä, että urheilijat osasivat arvostaa nimekkäitä vierailijoita.
Suuri mielenkiinto kohdistui etenkin entisten huippu-urheilijoiden kertomuksiin omista urapoluistaan
ja huippu-urheilijan elämän todellisuudesta. Moni mainitsi saaneensa heidän kertomuksistaan
lisämotivaatiota omaan harjoitteluun.
Se tavallaan aina antaa itelle uutta potkua kun näkee ja kuulee mitä ne on
tehny ja mikä siel on ollu takana. Se antaa itelle uskoa, ett vaikeuksienkin
kautta pystyy nousemaan koviin suorituksiin.
Myös lääkärien ja fysioterapeuttien käynnit todettiin tärkeiksi. Vammojen ehkäisyyn oli saatu
paljon tietoa ja urheilijat olivat saaneet tärkeitä suhteita hyviin lääkäreihin, joista oli ollut apua
loukkaantumistapauksissa.
4.2 Ryhmävalmennus
Suomalaisen yleisurheilun arkea voidaan kuvata yksin tekemisen kulttuurina, jossa valmennus
on perinteisesti keskittynyt vahvasti paikallisen seuratoiminnan ja urheilija-valmentaja parien
ympärille harjoittelun tapahtuessa suurimmaksi osaksi kotipiirissä. Keihäsolympiadissa on haettu
vaihtoehtoista ratkaisua tälle toimintamallille. Toki projektiin osallistuneiden urheilijoiden
pääasiallinen harjoittelu tapahtuu edelleen omassa kotikunnassa, mutta projektissa urheilijat on
useita kertoja vuodessa kerätty yhteen ja valmennettu heitä ryhmävalmennuksen keinoin. Ryhmävalmennus
on suomalaisessa yleisurheilussa ollut harvinainen metodi, ainakin näin suurella
volyymilla. SUL järjestää maajoukkueleirejä ja alueleirejä, mutta niille pääsevät osallistumaan

Keihäsolympiadi – Yksilölajin ryhmävalmennusta kokonaisvaltaisella valmennusotteella 32
KIHUn julkaisusarja, nro 38
vain tietyn tasoiset urheilijat. Keihäsolympiadissa myös sellaiset urheilijat, jotka eivät ole näihin
leirityksiin mahtuneet, ovat päässeet osalliseksi leiritoiminnasta.
Perinteikkäässä suomalaisessa yksilölajissa yritetään joukkueurheilun tavoin
eli ryhmäkoheesion ja sosiaalisen yhdessäolon avulla viedä useampaa ikäluokkaa
eteenpäin sillä tavoin, että hanke täydentää päivittäisvalmennusta.
Urheilijoiden haastatteluissa nousi esiin monia asioita, joiden vuoksi ryhmäharjoittelu koetaan
tehokkaammaksi ja mielekkäämmäksi harjoittelumetodiksi kuin yksin puurtaminen. Ryhmäharjoittelun
etuna mainittiin eritoten jokaiseen harjoitustilanteeseen syntyvä kilpailun tunne. Urheilijat
pääsevät haastamaan toisiaan harjoituksissa ja testitilanteissa eikä kukaan halua olla huonompi
kuin vieressä oleva kaveri. Yksin tehtynä harjoitukset saattavat joskus jäädä puolitehoisiksi
kun ryhmässä taas saa itsestään kaikki tehot irti. Kestävyystyyppistä harjoittelua jaksaa
myös tehdä ryhmässä paremmin, koska ei yksinkertaisesti kehtaa luovuttaa liian helpolla. Yksin
tehdessä luovuttamisen kynnys on useimmilla matalammalla. Lisäksi vieressä on koko kavereita
henkisenä tukena ja heiltä voi tarvittaessa kysyä neuvoja.
Kyl se yksin on aina vähän semmosta, ett ei saa ihan samoja tehoja irti kuin
silloin kun joku toinen on siinä kirittämässä.
Yksilöt ovat tietenkin erilaisia ja kaikille urheilijoille ryhmäharjoittelu ei sovi niin hyvin kuin toisille.
Jotkut harjoittelevat mielellään yksin valmentajansa kanssa. Haastatteluissakin todettiin
ryhmäharjoittelun olevan erittäin toimiva metodi sopivana määränä. Välillä on hyvä päästä
itsekseen rauhassa harjoittelemaan, mutta tasaisin väliajoin on virkistävää päästä ryhmän mukana
touhuamaan. Eli toimivin kokonaisuus urheilijalle näyttäisi olevan ryhmäharjoittelun ja
itsenäisen harjoittelun sopiva yhdistelmä.
Osa haastatelluista urheilijoista on osallistunut myös SUL:n maajoukkueleiritykseen ja heitä
pyydettiin vertailemaan Keihäsolympiadileirien ja SUL:n leirien sisältöjä keskenään. Urheilijoiden
mukaan leirien ohjelmissa on selviä eroja. Keihäsolympiadissa harjoitellaan paljon enemmän
ja kovempaa SUL:n leirien keskittyessä liikaa testaamiseen. Yhden kommentin mukaan
SUL:n leireillä on paikan päällä aivan liikaa valmentajia.
Mä inhoan sitä kun siellä on niin paljon valmentajia. Heittopaikka on ihan
sosiaalinen sirkus, siinä on hirveesti väkeä kattomassa.
Keihäsolympiadileirityksen yhtenä suurimpana vahvuutena urheilijat kokivat valmennuksen jatkuvuuden
ja pitkäjänteisyyden. Pusa ja Kinnunen ovat olleet projektissa mukana alusta saakka
ja ovat vuosien varrella oppineet tuntemaan kaikkien pitempään mukana olleiden heittäjien
vahvuudet ja heikkoudet, joka helpottaa esimerkiksi heittotekniikan korjaamista huomattavasti.
Maajoukkueleireillä valmentajat saattavat vaihtua lähes vuosittain, jolloin valmennukseen ei
synny jatkuvuutta.

Keihäsolympiadi – Yksilölajin ryhmävalmennusta kokonaisvaltaisella valmennusotteella 33
KIHUn julkaisusarja, nro 38
Se hyöty tulee siitä, kun on samat valmentajat ja samat urheilijat niin pystyy
pitkäjänteisesti viemään sitä juttua eteenpäin.
Selvä ero on myös siinä, että SUL:in leirityksen selkeänä päätavoitteena on keihäänheitossa
menestyminen eikä urheilun ulkopuolisiin asioihin kiinnitetä samalla tavalla huomiota kuin Keihäsolympiadissa.
4.2.1 Ryhmävalmennuksen haasteet
Kuten luvussa 3 kerrottiin, Keihäsolympiadiryhmän koko ja ikähaitari ovat vaihdelleet vuosien
varrella paljon. Valmennukseen suuri ryhmäkoko tuo luonnollisesti erilaisia haasteita. Yksi suurimmista
haasteista on riittävän henkilökohtaisen palautteen antaminen. Urheilijat olivat kuitenkin
sitä mieltä, että isosta ryhmäkoosta huolimatta leireillä saa tarpeeksi palautetta, kunhan sitä
vain osaa vaatia.
Kyl se on enemmän siitä urheilijasta itestä kiinni, ett jos se vaan malttaa pyytää
ja kysyy sitä. Kyl täällä palautetta saa, jos sitä vaan haluaa.
Ryhmän ison koon tuomaan haasteeseen on pyritty vastaamaan valmentajien ja apukouluttajien
määrällä. Ryhmä on pystytty jakamaan pienempiin kokonaisuuksiin esimerkiksi iän perusteella
ja näin jokaisella valmentajalla tai apukouluttajalla on ollut yksi pienryhmä kerrallaan
ohjattavana, joka on helpottanut työskentelyä. Urheilijoiden mukaan riippuu nimenomaan valmentajien
määrästä, mikä on ryhmän sopiva koko, mutta yleisesti noin 20–25 urheilijan ryhmää
pidettiin toimivimpana. Jos jokaiselle pienryhmälle riittää valmentaja, niin silloin harjoitukset
saadaan toimimaan isolukuisellakin ryhmällä. Kuitenkin parhaina muisteltiin niitä leirejä,
missä paikalla oli hieman vähemmän urheilijoita. Ryhmän koettiin tuolloin pysyvän tiiviimpänä
ja palautetta sai helpommin.
Ryhmän ikähaitarin leveneminen on tuonut valmennukseen myös omat haasteensa. Projektin
alkuvaiheessa, kun kaikki urheilijat olivat suurin piirtein samaa ikäluokkaa, koko ryhmä pystyi
tekemään harjoituksia samassa ryhmässä. Viimeisten vuosien aikana nuorempien ikäluokkien
tultua mukaan ryhmään heittäjien ikäerot ovat kasvaneet huomattavasti ja monien harjoitusten
tekeminen yhtenä ryhmänä on muuttunut lähes mahdottomaksi, sillä urheilijat tekevät harjoituksia
aivan eri tehoilla ja ovat kehityksessään eri vaiheissa. Esimerkiksi heittoharjoituksessa valmentajalle
voi olla haasteellinen tilanne, mikäli hänen pitää ensin keskittyä varttuneemman
heittäjän tekniikan hienosäätöihin ja seuraavassa suorituksessa nuoremman heittäjän kohdalla
aivan perusheittotekniikkaan. Tämänkin ongelman ratkaisuun on melko onnistuneesti käytetty
urheilijoiden jakamista pienryhmiin. Urheilijoiden mielestä valmentajat ovatkin pystyneet vastaamaan
hyvin sekä ryhmäkoon kasvamisen että ikähaitarin levenemisen mukanaan tuomiin
haasteisiin.

Keihäsolympiadi – Yksilölajin ryhmävalmennusta kokonaisvaltaisella valmennusotteella 34
KIHUn julkaisusarja, nro 38
4.3 Valmennus tiimityönä
Keihäsolympiadin valmennus on toteutettu tiimityönä. Projektissa on aivan alkuaskeleista asti
ollut mukana kaksi valmentajaa, Leo Pusa ja Kimmo Kinnunen. Vuodesta 2007 asti vakituinen
valmennushenkilöstö on ollut neljän hengen vahvuinen voimapuoleen erikoistuneen Jyrki Konosen
ja juoksuista sekä hypyistä vastaavan Harri Laihon tultua mukaan valmennustiimiin. Lisäksi
leireillä on toiminut tämän nelikon lisäksi useita urheilijoiden vanhempia ja valmentajia apukouluttajia.
Urheilijat ovat kokonaisuudessa olleet hyvin tyytyväisiä valmentajien ammattitaitoon.
Valmennus on ihan maailman huippuluokkaa. En usko ett mistään muusta lajista
löytyy tai pystyttäis perustaa tällasta projektii josta löytyis vastaavaa.
Valmennuksen tason arvostus näkyy myös urheilijakyselyiden vastauksista. Kyselyn viimeisessä
osiossa esitettiin erilaisia väitteitä Keihäsolympiadista ja näihin väitteisiin vastattiin asteikolla
1–5 (1=täysin eri mieltä … 5=täysin samaa mieltä). Osiossa oli väite ”Olen tyytyväinen valmennuksen
tasoon”. Tähän väitteeseen tuli neljän vuoden aikana yhteensä 102 vastausta, joiden
keskiarvo oli 4,6 eli urheilijoiden mielestä valmennuksen taso ei olisi voinut juuri parempi
olla.
Leirien suunnittelu on toiminut siten, että Pusa on suunnitellut leirin rungon ja tehnyt tilavaraukset
ja leirien harjoitussisällön pääsuunnitteluvastuu on ollut Kinnusella. Kononen ja Laiho ovat
suunnitelleet omien osa-alueidensa ohjelmat. Suurimman haasteen ohjelman suunnitteluun on
tuonut epävarmuus siitä, kuinka paljon urheilijoita kullakin leirillä on paikalla. Osallistujamäärä
on vaihdellut leiristä toiseen, koska urheilijoilla ei ole ollut osallistumisvelvoitetta. Poissaoloilmoituksetkin
ovat usein tulleet melko myöhään ja toisinaan urheilijat ovat jopa jättäneet
ilmoittamatta poissaolostaan, joten tarkkoja suunnitelmia on ennen leirin alkua ollut lähes
mahdotonta tehdä. Lisäksi osa paikalla olleista urheilijoista on usein ollut toipilaina, joten he
eivät ole voineet tehdä samoja harjoituksia kuin muut. Usein suunnitelmat ovatkin eläneet aivan
viime hetkeen asti, kunnes on nähty, ketkä kaikki ovat paikalla. Tämä ei tietenkään ole harjoitusten
ohjelmoinnin kannalta ideaali tilanne.
4.3.1 Kaksi valmentajaa, kaksi erilaista persoonaa ja valmennustyyliä
Pusa ja Kinnunen ovat luonteiltaan ja valmennustyyleiltään hyvin erilaisia. Pusaa on kuvailtu
urheilijoiden suulla jo kappaleessa 3.1. Pusaan liitettäviä adjektiiveja ovat esimerkiksi kiltti,
iloinen, positiivinen, rauhallinen, nöyrä ja kannustava. Kinnusta taas kuvataan sanoilla innokas,
räväkkä, vaativa, temperamenttinen, huumorintajuinen ja ehdoton. Kuten näistä kuvailuista
käy ilmi, heidän luonteensa ja toimintatapansa ovat lähes toistensa peilikuvia. Löytyy kuitenkin
yksi yhteinen erittäin oleellinen termi, jolla molempia kuvataan ja se on ammattitaitoinen.

Keihäsolympiadi – Yksilölajin ryhmävalmennusta kokonaisvaltaisella valmennusotteella 35
KIHUn julkaisusarja, nro 38
Huolimatta persoonallisista eroista tai ehkä juuri niiden johdosta parivaljakon katsotaan täydentävät
erinomaisesti toisiaan.
Siin on vähän niinku kaks vastakohtaa. Toinen sanoo aivan varmasti mitä on
mieltä ja toinen sit vähän kiertelee ja kaartelee. Se on toisaalta hyvä ett toinen
vähän pehmittää toista ja toinen on sit vähän tiukempi toisissa tilanteissa.
Ei varmaan paljon parempaa paria löytyis tohon hommaan.
Urheilijoiden mukaan Kinnusen suurin vahvuus valmennuksellisesti löytyy heittoharjoitusten valvomisessa.
Hän osaa erinomaisesti löytää heittotekniikan puutteet. Pusan kohdalla kehut suuntautuvat
enemmän psykologiselle puolelle. Hän osaa erinomaisesti luoda harjoituksiin hyvän
ilmapiirin ja tsempata urheilijaa, jonka kautta urheilijan itseluottamus kasvaa ja harjoitus sujuu
paremmin. Kaksikon erilaisuudesta johtuen urheilijat näkevät molempien valmennustyylien sopivan
paremmin tietynlaisille urheilijoille kuin toisille.
Kimmon tyyli valmentaa sopii joillekin ja Leksan taas joillekin. Varmaan Leksa
sopii semmosille rauhallisemmille urheilijoille, ja Kimmon kanssa sopii sit taas
semmoset rämäpäät jotka menee ja huutaa tuolla.
Hämäläisen (2008) mukaan tutkimukset eivät löydä vastausta sille, millainen tyyli on valmentajalle
toimivin. Tutkimuksissa on kuitenkin todettu yksilöurheilijoiden arvostavan enemmän valmentajan
demokraattista johtamistyyliä joukkueurheilijoiden pitäessä enemmän autoritaarisesta
tyylistä. Urheilijoiden arviot valmentajien johtamistyylistä näyttävät riippuvan myös urheilijan
tasosta. Lisäksi urheilijan sukupuoli on vaikuttanut arvostukseen. Naiset ovat demokraattisen
tyylin kannalla miesurheilijoiden arvostaessa valmentajan autoritaarisuutta. Englannissa tehdyn
tutkimuksen mukaan naisurheilijat toivoivat valmentajan olevan paitsi asiantuntija harjoittelussa
myös hyvä motivoija, huolehtivainen, tukeva, rohkaiseva ja neuvova. Negatiivisiksi ominaisuuksiksi
koettiin herkkyyden puute sekä se, että valmentaja ei huomioi urheilijaa yksilönä.
(Hämäläinen 2008, 71–73)
4.4 Paljon leiripäiviä, kovaa treeniä
Jos verrataan vielä Keihäsolympiadileiritystä SUL:n maajoukkueleiritykseen, niin ensin mainitussa
on enemmän leiripäiviä. SUL järjestää vuodessa kotimaassa 4–5 nelipäiväistä leiriä eli
kotimaan leiripäiviä tulee vuodessa yhteensä maksimissaan 20. Tämän lisäksi osa urheilijoista
käy ulkomaan leireillä. Keihäsolympiadissa on ensimmäistä vuotta lukuun ottamatta ollut jokaisena
vuonna yli 20 leiripäivää vuodessa. Suurimmillaan määrä oli vuonna 2008, jolloin Pajulahdessa
leireiltiin 35 päivän ajan. Keihäsolympiadiryhmä kokoontui myös vuosina 2004–
2008 yhteen Keihäskarnevaalien yhteydessä ja harjoitteli siellä omana ryhmänään muutaman
päivän ajan. Urheilijoille järjestettiin lisäksi projektin ensimmäisinä vuosina Laitilassa kaksipäiväinen
ryhmän keskeinen kilpailu- ja harjoittelutapahtuma. Taulukossa 10 on laskettu ainoas-

Keihäsolympiadi – Yksilölajin ryhmävalmennusta kokonaisvaltaisella valmennusotteella 36
KIHUn julkaisusarja, nro 38
taan Pajulahdessa vietetyt leirit ja päivät, mukaan ei ole laskettu karnevaalien ja Laitilan leirien
yhteisiä päiviä.
Taulukko 10. Pajulahdessa järjestettyjen leirien ja leiripäivien määrä vuosittain
Vuosi Leirien määrä Leiripäivät yhteensä
2004 3 16
2005 4 21
2006 4 24
2007 5 30
2008 8 35
2009 8 32
2010 8 32
2011 6 25
2012 7 28
Yhteensä 53 243
Suuren leiripäivämäärän lisäksi Keihäsolympiadileireillä harjoitellaan määrällisesti todella paljon.
Normaalina leiripäivänä on kolme harjoitusta, aamulla, iltapäivällä ja illalla. Urheilijoiden
mukaan projektin alkuvaiheessa heidän ollessa nuorempia saattoivat harjoitukset kestää vähintään
kuusi, joskus jopa kymmenen, tuntia päivässä. Harjoitukset ovat usein myös todella rankkoja,
mistä urheilijat pitävät.
4.4.1 Yksittäisen leirin ohjelma
Kyllä mä näistä leireistä oon aina tykänny enemmän. Täällä reenataan kovaa
ja sen takia mä tykkäänkin näistä leireistä.
Selvityksen tekijä osallistui kokonaisuudessaan vuoden 2012 maaliskuun (25.3–28.3) leirille,
jonka ohjelmaa tässä kappaleessa kuvataan tarkemmin. Seuraavassa on leirin ohjelma kiteytettynä.
Sunnuntai
Leirin avaus klo 14.00 (luentosali)
1. harjoitus (Pajulahti-halli) klo 15.00–17.00
• Juoksuja, hyppyjä ja loikkia

Keihäsolympiadi – Yksilölajin ryhmävalmennusta kokonaisvaltaisella valmennusotteella 37
KIHUn julkaisusarja, nro 38
2. harjoitus (Nikula-halli) klo 19.00–21.00
• Jalkapalloa, kehonhallintaa, juoksuja, keskivartaloliikkeitä, voimaharjoittelua
Maanantai
Aamulenkki ja venyttelyä klo 7.30–8.00
1. harjoitus (Nikula-halli) 1. ryhmä (nuoret) 9.15–10.15, 2. ryhmä (vanhat) 10.20–11.20
• Kahdessa ryhmässä Jani Tanskasen johdolla kehonhallintaa ja rytmiikkaa
• 1. ryhmä jatkoi vielä Pajulahti-hallissa voimaharjoittelulla ja kuulanheitolla
2. harjoitus (Pajulahti-halli) klo 14.00–17.00
• Heittoharjoittelua, voimaharjoittelua, loikkatestejä ja 30 metrin juoksutesti
3. harjoitus (Pajulahti-halli) klo 19.30–21.30
Tiistai
• Jalkapalloa, voimaharjoittelua, loikkatestejä ja heittotestejä
Aamulenkki ja venyttelyä klo 7.30–8.00
1. harjoitus (Pajulahti-halli) klo 9.45–12.00
• Juoksuja, voimaharjoittelua, loikkatestejä ja kuntopalloharjoituksia
2. harjoitus (Pajulahti-halli) klo 14.45–17.00
• Heittoharjoittelua, voimaharjoittelua, koordinaatiojuoksuja keihään kanssa, keskivartaloliikkeitä
3. harjoitus (Nikula-halli) klo 19.30–21.00
• Keskivartaloliikkeitä, jalkapalloa, voimaharjoittelua
Keskiviikko
Aamulenkki ja venyttelyä klo 7.30–8.00
1. harjoitus (Pajulahti-halli) klo 9.45–12.00
• Juoksuja, heittoharjoittelua, voimaharjoittelua, koordinaatioharjoittelua
Leirin päätös klo 13.30

Keihäsolympiadi – Yksilölajin ryhmävalmennusta kokonaisvaltaisella valmennusotteella 38
KIHUn julkaisusarja, nro 38
Vain muutamassa harjoituksessa koko ryhmä teki samaa harjoitusta samaan aikaan. Lähes aina
harjoituksessa oli monta pistettä ja urheilijat saivat melko itsenäisesti päättää, mitä kulloinkin
tekivät. Nuorisotiimin harjoittelua valmentajat ohjelmoivat tarkemmin, mutta varttuneemmat
urheilijat saivat tehdä oman päänsä mukaan.
Leirillä oli paikalla yhteensä 17 urheilijaa. Kaikki eivät kuitenkaan osallistuneet jokaiseen harjoitukseen.
Kaksi urheilijaa tuli sunnuntaina Pajulahteen suoraan SUL:n leiriltä ja yksi käsipallon
juniorimaajoukkueleiriltä. He eivät osallistuneet sunnuntain harjoituksiin. Neljä urheilijaa
lähti kotiin kesken leirin, yksi maanantaina ja kolme tiistaina. Lisäksi kolme urheilijaa, jotka
osallistuvat Matti Urrilan Nuorten keihäänheittäjien huippu-urheiluohjelmaan, olivat luennoilla
sunnuntaina ja maanantaina yhden harjoituksen aikana.
4.5 Leirivalmennuksen linkittäminen päivittäisvalmennukseen
Vaikka Keihäsolympiadissa on ollut paljon leiripäiviä, maksimissaan 35 vuonna 2008, valtaosa
urheilijoiden harjoittelusta tapahtuu kuitenkin leirien ulkopuolella omassa kotipiirissä. Leirivalmennuksen
linkittäminen urheilijoiden päivittäisvalmennukseen onkin ollut yksi Keihäsolympiadin
suurimmista haasteista ja tähän haasteeseen ei ole löydetty täysin toimivaa ratkaisua.
Urheilijoiden päivittäisharjoitteluun ei ole pystytty vaikuttamaan riittävästi.
Urheilijan kannalta ideaalitilanteessa oma henkilökohtainen valmentaja asuisi samalla paikkakunnalla
urheilijan kanssa ja pystyisi osallistumaan kaikkiin harjoituksiin. Keihäsolympiadiurheilijoiden
kohdalla tilanne on kuitenkin ollut se, että ainoastaan muutamalla projektiin osallistuneella
urheilijalla on ollut projektin ulkopuolinen henkilökohtainen valmentaja, joka ei ole
ollut urheilijan isä tai äiti. Keihäsolympiadin alkuperäisenä ideana oli, että urheilijat löytäisivät
matkan varrella omia henkilökohtaisia valmentajia, jolloin leiriharjoittelu täydentäisi päivittäisharjoittelua
ja Keihäsolympiadivalmentajat voisivat opastaa ja mentoroida henkilökohtaisia
valmentajia. Melko nopeasti paljastui kuitenkin karu totuus, urheilijoille ei löytynyt valmentajia.
Koska tilanne oli tämä, joutuivat Pusa ja Kinnunen ottamaan urheilijoista vastuuta myös leirien
lisäksi ja he ottivat useita Keihäsolympiadiurheilijoita henkilökohtaiseen valmennukseen. Parhaimmillaan
tai pahimmillaan yli puolella Keihäsolympiadin urheilijoista on henkilökohtaisena
valmentajan ollut Pusa tai Kinnunen. Tämä toimintamalli on kuitenkin osoittautunut haasteelliseksi
jo pelkästään maantieteellisistä syistä. Esimerkiksi vuonna 2009 Kinnunen toimi seitsemän
Keihäsolympiadiurheilijan henkilökohtaisena valmentajana. Neljä heistä asui lähellä Kinnusen
kotikuntaa Äänekoskea, mutta yksi asui Turussa, yksi Himangalla ja yksi Kemissä. Kun
nämä paikkakunnat sijoitetaan Suomen kartalle, voidaan todeta, että päivittäisvalmennukseen
osallistuminen on melko hankalaa, sillä esimerkiksi Äänekoskelta Kemiin on matkaa 405 kilometriä.
Pusan valmennettavat eivät ole jakautuneet aivan näin laajalle alueelle, mutta hänkin
on joutunut kiertämään ympäri Etelä-Suomea usealla paikkakunnalla eikä näin ole pystynyt
säännöllisesti osallistumaan urheilijoiden päivittäisvalmennukseen.

Keihäsolympiadi – Yksilölajin ryhmävalmennusta kokonaisvaltaisella valmennusotteella 39
KIHUn julkaisusarja, nro 38
Viitaten yllä olevaan voidaan todeta, että suomalaisessa keihäänheitossa on iso ongelma eli
se, että päteviä keihäänheittovalmentajia
ei löydy läheskään joka puolelta Suomea. Tämä on
melko yllättävää ottaen huomioon lajin todella menestyksekkään historian ja perinteet Suomessa.
Seuraavat kommentit kuvastavat hyvin haastateltujen tuntoja suomalaisen keihäänheittovalmennuksen
yleisestä nykytilasta.
Jos sanotaan, ett Suomessa on tällä hetkellä kymmenen pätevää keihäänheittovalmentajaa,
niin ei se kovin paljoo pieleen mee. Neuvonantajia niitä on
sitten satoja.
Ohan tuolla kisoissa aina ollu monen näköstä suharia neuvomassa, mut harvemmin
niitä on tullu kuunneltua.
4.5.1 Valmennustietouden siirtäminen
Suomalaisen yksilöurheilun eräs ongelma on valmennustietouden siirtäminen valmentajasukupolvelta
toiselle. Keihäsolympiadin yhtenä lähtösytykkeenä toimi Pusan havainto siitä, että nuoret
eivät saa pätevää keihäänheittovalmennusta. Tämän hän oli huomannut etenkin toimiessaan
pääkaupunkiseudulla. Yhtenä Keihäsolympiadin tavoitteena olikin valmennustietouden
levittäminen ja siirtäminen sukupolvelta toiselle. Lähtökohtaisesti tämä tavoite oli haastava, sillä
projektin alkaessa heittäjien ainoat henkilökohtaiset valmentajat olivat omia vanhempia, joilla
ei pääsääntöisesti ollut minkäänlaista valmentajakoulutusta. Valmennustietoutta on pyritty levittämään
siten, että henkilökohtaisilla valmentajilla on koko projektin ajan ollut vapaa pääsy
leireille tarkkailemaan ja oppimaan toiminnasta. Muutama heistä onkin käynyt leireillä ja toiminut
myös apukouluttajina. Ongelmaksi tässä on muodostunut paitsi se, että projektin ulkopuolisia
valmentajia on ollut vain muutama, myös se, että leirit ovat sijoittuneet pääasiassa arkipäiviin,
jolloin valmentajat eivät ole voineet olla koko leiriä paikalla omien töidensä vuoksi.
Kukaan näistä valmentajista ei ole ammattivalmentaja. Voidaankin sanoa, että tavoite valmennustietouden
levittämisestä ei ole toteutunut toivotulla tavalla. Toki Keihäsolympiadiurheilijat
itse ovat saaneet valtavan määrän tietoa valmennuksesta ja onkin jopa todennäköistä, että
heidän joukostaan löytyy tulevaisuuden keihäsvalmentajia.

Keihäsolympiadi – Yksilölajin ryhmävalmennusta kokonaisvaltaisella valmennusotteella 40
KIHUn julkaisusarja, nro 38
5 KEIHÄSOLYMPIADI URHEILIJOIDEN SILMIN
Tässä luvussa käsitellään urheilijoiden näkemyksiä ja kokemuksia Keihäsolympiadista. Urheilijoiden
haastattelujen kautta tarkastellaan, miten he ovat kokeneet projektiin osallistumisen vaikuttaneen
ensinnäkin heidän omaan keihäänheittouraansa ja toiseksi elämään keihäänheiton
ja urheilun ulkopuolella. Tämän jälkeen käsitellään Keihäsolympiadissa vallinnutta ryhmähenkeä
ja sen muutoksia. Viimeisenä kerrotaan, miten urheilijat näkevät projektin mahdollisen jatkon.
Haluavatko he itse olla mukana edelleen vuoden 2012 jälkeen ja mitä muutoksia projektiin
heidän mielestään tulisi tehdä.
5.1 Keihäsolympiadin merkitys omalle keihäänheittouralle
Kaikkien haastateltujen urheilijoiden mielestä projektiin osallistumisella on ollut todella suuri
vaikutus heidän keihäänheittourilleen. Kolmen haastatellun mukaan olisi jopa todennäköistä,
että mikäli he eivät olisi lähteneet mukaan projektiin, heidän keihäänheittouransa olisi jo päättynyt.
Ohan tää ollu se suurin juttu, ett vaikka noist vammoista. Ett jos mä en ois
täällä urheilemassa, niin oisin varmaan jossain vaiheessa lopettanu noitten
vammojen takia.
Kyl mää veikkaan ett se ois loppunu aikoja sitten. Ois muut asiat alkanu kiinnostaa
sillon pikkusen enemmän.
En varmaan tai todennäkösesti en keihästä heittäis jos en ois täällä. Kuitenkin
suurin osa kavereista on täältä ja valmentajat ja kaikki mitä on oppinu, niin
on oikeastaan aika pitkälti tätä kautta.
Valmennuksellisesti Keihäsolympiadilla on ollut todella merkittävä osa haastateltujen uria, sillä
kukaan heistä ei projektin alkaessa ollut saanut varsinaista keihäsvalmennusta.
Mää heitin melkein ittekseni, ett jotkut katto mut ei nekään tienny hölkäsen pöläystäkään
siitä.
Sieltä mistä ite oon lähtösin, niin ei siellä mitään tiedetty keihäänheitosta.
Keihäsolympiadivalmennusta pidettiin todella asiantuntevana ja urheilijat olivatkin sitä mieltä,
että todennäköisesti ilman projektiin osallistumista he eivät olisi koskaan päässeet nauttimaan
niin ammattitaitoisesta valmennuksesta. He olivat myös hyvin skeptisiä sen suhteen, olisivatko
voineet kehittyä samalle tasolle ilman Keihäsolympiadin tukea.

Keihäsolympiadi – Yksilölajin ryhmävalmennusta kokonaisvaltaisella valmennusotteella 41
KIHUn julkaisusarja, nro 38
Valmennuksellisen tuen lisäksi erittäin tärkeänä tekijänä urheilijat ovat kokeneet ryhmästä saatavan
henkisen tuen varsinkin vaikeina hetkinä, esimerkiksi loukkaantumisten aikana. Urheilijat
ovat myös saaneet ryhmän kautta todella paljon lisää motivaatiota harjoitteluun. Loukkaantumisista
kärsineet urheilijat ovat myös päässeet projektin kautta nopeasti lääkärin vastaanotolle
vamman sattuessa.
5.2 Keihäsolympiadin vaikutus muuhun elämään
Keihäsolympiadiin osallistumisella on haastateltujen urheilijoiden mukaan ollut suoraan urheiluuraan
liittyvien asioiden lisäksi paljon positiivisia vaikutuksia myös urheilun ulkopuoliseen elämään.
Päällimmäisenä mainittiin uusien ystävyyssuhteiden solmiminen projektin muiden urheilijoiden
kanssa. Monet ystävyyssuhteet ovat säilyneet, vaikka osa urheilijoista on jäänyt projektin
aikana pois ryhmästä. Toiseksi urheilijat ovat projektin ajan toimineet osana isoa ryhmää,
jonka ansiosta heidän sosiaaliset taitonsa kehittyneet ja he ovat oppineet toimimaan ryhmässä.
He ovat myös oppineet tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Lisäksi he ovat oppineet
ottamaan muita ihmisiä huomioon ja kunnioittamaan heidän mielipiteitään. Näistä opituista
taidoista katsottiin olevan paljon hyötyä esimerkiksi opiskeluiden suhteen. Lisäksi urheilijat ovat
nähneet ja tutustuneet nimekkääseen joukkoon vierailijoita elämän monelta eri osa-alueelta,
jolla on urheiluun liittyvien asioiden lisäksi ollut myös yleissivistävä vaikutus. Projektin kautta
urheilijat ovat oppineet pitkäjänteisyyden merkityksen paitsi urheilussa, myös urheilun ulkopuolella.
Urheilijoille on varmasti Keihäsolympiadin matkan aikana kasvanut paljon sellaista
osaamista, jota he pystyvät hyödyntämään millä tahansa muulla elämän osa-alueella.
5.3 Ryhmähenki
Ehkä se tärkein on se muitten ihmisten kunnioittaminen. Sitä nuorempana ajatteli
vaan itteensä ja teki asiat niinku ite halus, mut nyt sitä on aika paljon oppinu
tekemään muittenkin ehdoilla.
Kaikkea ryhmätoiminnan ja muuta elämän taitoja on tullu ihan roppakaupalla.
Se on aika tärkeetä, ett pystyy tulemaan toimeen monenlaisten ihmisten kanssa.
Ett se on semmonen mikä on täällä ollut tärkee juttu.
Yksi Keihäsolympiadin suurimmista vahvuuksista on läpi projektin ollut ryhmän erinomainen
yhteishenki. Urheilijat ovat ystävystyneet keskenään ja tulleet hyvin toimeen toistensa kanssa.
Etenkin ensimmäisten vuosien aikana ryhmä oli todella kiinteä, sillä urheilijat olivat suurin pii-

Keihäsolympiadi – Yksilölajin ryhmävalmennusta kokonaisvaltaisella valmennusotteella 42
KIHUn julkaisusarja, nro 38
tein samaa ikäluokkaa. Raportin tekijä pystyi helposti aistimaan loistavan ryhmähengen vieraillessaan
leireillä.
Ei tämmöstä yhteishenkee mistään liiton leireiltä ja tai alueleireiltä löydy.
Viimeisten vuosien aikana osan urheilijoista jäädessä pois ja uusien tultua tilalle ryhmä ei aina
ole ollut niin tiivis, sillä uusien tulijoiden pääseminen ryhmään sisään kestää aina jonkin aikaa.
Urheilijoiden ikäerojen kasvaessa ryhmän tiiviys ja yhteishenki ovat heikentyneet jonkin verran,
sillä urheilijat viettävät enemmän aikaa oman ikäistensä kanssa. Lisäksi vuosien varrella joidenkin
ihmisten naama alkaa kyllästyttää enemmän kuin toisten ja tiettyjen ihmisten seurassa
viihdytään paremmin kuin toisten, mutta tämä on täysin luonnollista.
Kaheksan vuotta ollaan oltu, niin aina tulee jonkun verran konfliktii. Tai ett ei
välttämättä samoi naamoi jaksa silleen olla niinku mikään paras kaveri, mut
kaikki toistensa kanssa toimeen tulee, ett ei se oo mikään ongelma.
Ryhmähengen heikentyminen on havaittavissa urheilijakyselyissä, jonka viimeisessä osiossa
esitettiin väite ”Keihäsolympiadiryhmässä vallitsee hyvä yhteishenki”. Kysymykseen vastattiin
asteikolla 1–5 (1=täysin eri mieltä … 5=täysin samaa mieltä). Kun tarkastellaan niiden 13 urheilijan
vastauksia, jotka vastasivat jokaisena vuonna 2008–2011, saadaan vastausten keskiarvoksi
4,5 vuodelta 2008, 4,5 vuodelta 2009, 4,0 vuodelta 2010 ja 3,8 vuodelta 2011.
Ainoa suurempi kipupiste ryhmähengen suhteen ja oikeastaan koko projektin suhteen syntyi
muutama vuosi sitten henkilökohtaisten konfliktien kautta. Tämä on siitä lähtien vaikuttanut
ryhmähenkeen, toisten urheilijoiden osalta enemmän kuin toisten. Asioita on kuitenkin selvitelty
ja vuoden 2012 haastatteluissa suurin osa urheilijoista totesi ryhmähengen taas olevan hyvällä
mallilla. Toisiin urheilijoihin nämä konfliktit ovat vaikuttaneet huomattavasti, toisiin ei juuri lainkaan.
Urheilijoiden mukaan ryhmän kesken ei ole koskaan ollut kateutta siitä, että toiset menestyvät
paremmin kuin toiset vaan kaikkia on aina kannustettu tasapuolisesti. Ja kun kaveri menestyy,
niin se vain kasvattaa myös omaa menestymisennälkää.
5.4 Projektin jatko
Keihäsolympiadi on katkolla vuoden 2012 lopussa eikä sen jatkosta ole vielä tätä kirjoitettaessa
tietoa. Sekä Pusalta että urheilijoilta tiedusteltiin haastatteluissa, miten he näkevät projektin
mahdollisen tulevaisuuden. Urheilijoilta kysyttiin lisäksi haluaisivatko he itse jatkaa projektissa
edelleen vuoden 2012 jälkeen.

Keihäsolympiadi – Yksilölajin ryhmävalmennusta kokonaisvaltaisella valmennusotteella 43
KIHUn julkaisusarja, nro 38
Urheilijoiden mielipiteet jakautuivat hieman sen suhteen haluaisivatko he itse jatkaa mukana
projektissa. Jatkamista puoltaa pääasiassa se, että pääsee harjoittelemaan ryhmässä ja haastamaan
kavereita. Lisäksi urheilijat ovat jo niin tottuneet kuukausittaisiin leireihin harjoituskauden
aikana, että tuntuisi oudolta, mikäli niitä ei enää olisi. Siinä tapauksessa harjoitusten ohjelmointi
ja rytmitys tulisi miettiä uudestaan. Leirityksen sosiaalinen puoli nousi myös haastatteluissa
esiin. Leireillä pääsee aina harjoittelemaan porukassa ja viettämään aikaa kavereiden
kanssa.
Toisaalta esitettiin myös näkemyksiä, joiden mukaan heidän ei välttämättä enää kannattaisi
jatkaa projektissa. Moni oli sitä mieltä, että koska heidän harjoittelunsa on iän myötä muuttunut
koko ajan yksilöllisemmäksi, ei leirityksestä ole enää niin paljon hyötyä kuin nuorempana.
Urheilijat eivät enää pysty tekemään kaikkia harjoituksia yhdessä, koska heillä saattaa olla
täysin erilainen rytmitys kauden harjoittelussa. Tämä vaatii valmentajiltakin paljon enemmän ja
leirien ohjelman suunnittelu vaikeutuu, koska urheilijoita pitäisi pystyä valmentamaan yksilöinä
eikä ryhmänä.
Kun kysymystä laajennettiin koskemaan koko ryhmää, niin kaikki haastatellut olivat yksimielisiä
siitä, että myöhemmin mukaan tulleiden nuorempien urheilijoiden osalta projektin tulisi ehdottomasti
saada jatkoa. Ryhmään viimeisten vuosien aikana mukaan tulleet urheilijat ovat tulossa
siihen ikään, kun heidän potentiaalinsa alkaa puhjeta kukkaan ja mikäli projekti lopetetaan,
moni heistä jäisi siinä vaiheessa valmennuksellisesti lähes tyhjän päälle. Ryhmän koostumusta
voitaisiin muuttaa siten, että alkuvuosista saakka mukana ollut kokeneempi pää jättäytyisi pois
ja heidän tilalleen otettaisiin samanikäisiä urheilijoita kuin he olivat projektin alkuvaiheessa.
Näin vuonna 2009 mukaan tulleet ikäluokat 1992–1995 olisivat uuden ryhmän vanhimpia ja
toimisivat esikuvina uusille urheilijoille samoin kuin nyt pois jäävät urheilijat olivat heille toimineet.
Tällä tavoin projekti voisi jatkossa pyöriä esimerkiksi olympiadeittain siten että aina neljän
vuoden välein ikään kuin ryhmästä ulos kasvaneet aikuisurheilijat jäisivät pois projektista ja
tilalle otettaisiin uusia nuoria. Yksi urheilija ehdotti, että ryhmästä pois jäävät varttuneemmat
urheilijat voisivat jatkossa toimia ryhmän kummiurheilijoina, jotka vierailisivat leireillä ja toimisivat
mahdollisesti apukouluttajina. Tällä tavoin valmennuksesta kiinnostuneet urheilijat voisivat
saada sytykettä mahdolliselle tulevalle valmennusuralleen.
Pusan yksi visio tulevaisuuden suhteen onkin se, että projektin kautta voitaisiin löytää myös keino
suomalaisen keihäänheittovalmennuksen tilan kohentamiseksi. Tämä tapahtuisi liittämällä
valmentajakoulutus osaksi projektia. Projektiin voisi ottaa mukaan nuoria valmentajanalkuja,
joiden mentoreina kokeneemmat valmentajat toimisivat, kuten Pusa on toiminut Kinnuselle.

Keihäsolympiadi – Yksilölajin ryhmävalmennusta kokonaisvaltaisella valmennusotteella 44
KIHUn julkaisusarja, nro 38
6 URHEILIJOIDEN MENESTYS JA KEHITYS
Vaikka projektin yhtenä päämääränä on ollut urheilijoiden kokonaisvaltainen kasvu ihmisinä,
on tärkeänä tavoitteena toki ollut myös urheilullinen kehitys ja menestys. Keihäsolympiadin urheilijat
ovatkin menestyneet mainiosti eritoten juniorien kansallisella tasolla. Ryhmässä mukana
olevat urheilijat ovat saavuttaneet kansallisella tasolla vuosien 2004–2012 aikana yhteensä
59 SM-mitalia (20 kultaa, 25 hopeaa ja 14 pronssia). Taulukoissa 11 ja 12 on listattu Keihäsolympiadiurheilijoiden
SM-mitalit vuosittain ja ikäluokittain. Tilastoihin ei ole laskettu sisäratojen
SM-mitaleja.
Taulukko 11. Keihäsolympiadiurheilijoiden saavuttamat SM-mitalit vuosittain
Vuosi Mitalien määrä
2004 2-1-1=4
2005 3-1-1=7
2006 3-4-2=9
2007 3-1-2=6
2008 1-4-1=6
2009 1-3-1=5
2010 1-2-2=5
2011 3-5-1=9
2012 3-4-1=8
Taulukko 12. Keihäsolympiadiurheilijoiden saavuttamat SM-mitalit ikäluokittain
Ikäluokka Mitalien määrä
14 v 3-2-1=6
15 v 5-2-3=10
16 v 3-3-0=6
17 v 5-4-3=12
19 v 2-10-4=16
22 v 2-3-3=8
Aikuiset 0-1-0=1
Keihäsolympiadiurheilijat ovat edustaneet Suomea myös kansainvälisissä arvokilpailuissa. Kuten
aiemmin on mainittu, ensimmäisen Keihäsolympiadin kruunasi menestys 17-vuotiaiden MM-

Keihäsolympiadi – Yksilölajin ryhmävalmennusta kokonaisvaltaisella valmennusotteella 45
KIHUn julkaisusarja, nro 38
kilpailuissa vuonna 2007, jolloin Tuomas Laaksonen voitti kultaa, Carita Hinkka hopeaa ja
Sini Kiiski pronssia. Nämä ovat ainoat mitalit kansainvälisellä tasolla, mutta niiden lisäksi Keihäsolympiadiurheilijat
ovat saavuttaneet seitsemän finaalipaikkaa. Yhteensä juniorien ja nuorten
MM- ja EM-kilpailuissa edustuksia on 11 urheilijalla 18 kappaletta. Kun näitä saavutuksia
peilataan siihen lähtökohtaan, että Keihäsolympiadin urheilijoista vain harva oli saanut lajivalmennusta
ennen projektiin osallistumista, voidaan tuloksia nuorten sarjoissa pitää erinomaisina.
Liitteessä C on lueteltu kaikki urheilijoiden kansallisen ja kansainvälisen tason saavutukset.
6.1 Siirtyminen aikuisten sarjaan
Huolimatta nuorten tasolla tulleesta menestyksestä urheilijoiden kehitys ei ole kaikkien kohdalla
sujunut odotetulla tavalla ja varsinkin siirtyminen nuorten sarjasta menestyksekkäästi aikuisten
sarjaan on tuottanut ainakin toistaiseksi vaikeuksia. Kuten Taulukosta 10 nähdään, Keihäsolympiadiurheilijat
ovat saavuttaneet vasta yhden mitalin aikuisten SM-tasolla. Miesten puolella
SM-mitalit ovat toki kiven takana, mutta naisten puolella odotukset olivat varmasti korkeammalla.
Ainoa tähän mennessä aikuisten kansainväliselle tasolle noussut Keihäsolympiadiurheilija
on Lassi Etelätalo, joka oli vuonna 2011 maailmantilaston 13. ja vuonna 2012 on tätä
kirjoitettaessa samaisen tilaston sijalla 15. Suomen taso miesten puolella on kuitenkin niin kova,
että Etelätalo jäi Lontoon olympialaisissa varaheittäjän rooliin. Yhtenä projektin tavoitteena
oli saada kaksi heittäjää Lontoon koneeseen, mutta tämä ei toteutunut. On toki muistettava,
että projektissa alustakin asti mukana olleet urheilijat ovat vielä nuoria, joilla todennäköisesti
ovat parhaat vuodet vielä edessään.
Nuorten sarjoissa saavutettua menestystä ei automaattisesti seuraa menestys aikuisten sarjoissa.
19-vuotiaiden MM-kilpailuja alettiin järjestää vuonna 1986. Vuosina 1986–2000 näissä
kilpailuissa yhteensä 47 urheilijaa saavutti keihäänheitossa mitalin. Näistä 47 mitalistista aikuisten
sarjassa on arvokilpailumitaliin yltänyt 11 urheilijaa ja finaalissa heittänyt näiden lisäksi
15 urheilijaa. Lähes puolet nuorten mitalisteista eli 21 urheilijaa ei ole selviytynyt aikuisten
arvokilpailujen finaaliin. Tarkastelu katkaistiin vuoden 2000 kohdalla, sillä tuona vuonna 19vuotiaiden
ikäluokassa heittäneet ovat nykyään 32-vuotiaita, joten he ovat oletettavasti suurimmat
menestyksensä jo saavuttaneet.
17-vuotiaiden MM-kilpailujen pohjalta, jossa Keihäsolympiadin urheilijoiden mitalit tulivat, menestymisen
ennustaminen aikuisten sarjoissa on vielä vaikeampaa. Keihäänheitossa miesten
osalta jo senkin vuoksi, että 17-vuotiaana heitetään 700 gramman keihäällä ja 18-vuotiaana
väline vaihtuu sata grammaa painavampaan. 17-vuotiaiden MM-kilpailujen osalta kattavaa
tarkastelua suhteesta aikuisten arvokilpailumenestykseen ei voida tehdä, sillä ikäluokan ensimmäiset
MM-kilpailut järjestettiin vasta vuonna 1999, joten vanhimmatkin tämän ikäluokan MMmitalistit
ovat vasta 30-vuotiaita. Voidaan kuitenkin todeta, että kaksissa ensimmäisissä ikäluo-

Keihäsolympiadi – Yksilölajin ryhmävalmennusta kokonaisvaltaisella valmennusotteella 46
KIHUn julkaisusarja, nro 38
kan MM-kilpailuissa finaaleissa heittäneistä 48 urheilijasta vain seitsemän, eli 15 prosenttia,
on heittänyt aikuisten arvokilpailujen finaalissa. Yksikään ei ole saavuttanut mitalia.
Grund ja Ritzdorf (2006) ovat tarkastelleet kaikkien ensimmäisiin 17-vuotiaiden MMkilpailuihin
osallistuneiden yleisurheilijoiden kehitystä. Heistä puolet oli vuoteen 2006 mennessä
eli 24-vuotiaana noussut aikuisten sarjoissa maailmanlistalla sadan parhaan joukkoon ja
vain 9,4 prosenttia kymmenen parhaan joukkoon. (Grund & Ritzdorf 2006, 52)
Tutkimuksissa on havaittu, että nuorten sarjoissa niinkin yksinkertaisella asialla kuin syntymäajalla
on yhteys menestykseen. Vuoden ensimmäisten kuukausien aikana syntyneillä urheilijoilla
on todettu olevan etu myöhemmin samana vuonna syntyneitä kohtaan. (ks. Musch & Grondin
2001; Vayens, Lenoir, Williams & Philippaerts 2008) Tätä havaintoa tukee tarkastelu 17vuotiaiden
MM-kilpailuissa mitalin saavuttaneiden keihäänheittäjien syntymäajoista. Vuodesta
1999 lähtien yhteensä 42 urheilijaa on voittanut mitalin. Heistä peräti 19 eli 45 prosenttia on
syntynyt vuoden kolmen ensimmäisen kuukauden aikana.
Huipulle ei ole olemassa vain yhtä tiettyä polkua, vaan sinne voi päästä montaa erilaista reittiä
pitkin. Kuviossa 5 on kuvattu vuonna 2012 Suomelle arvokilpailumitalin voittaneiden Ari Mannion
(EM-pronssia) ja Antti Ruuskasen (olympiapronssia) tuloskehitys 15-vuotiaasta lähtien. Kuten
kuviosta nähdään, Ruuskanen oli alle 20-vuotiaana tuloksissa selvästi jäljessä, mutta onnistui
myöhemmin kuromaan eron kiinni. Hyvänä esimerkkinä myöhäisestä kehityksestä voidaan
mainita Suomelle eniten arvokilpailumitaleja tuonut Seppo Räty, jonka ennätys oli vielä 21vuotiaana
vain 75,44 ja tuolloin heitettiin vielä vanhalla keihäsmallilla.
Kuvio 5. Vuoden 2012 suomalaisten arvokilpailumitalistien (Ari Mannio ja Antti Ruuskanen)
tuloskehitys

Keihäsolympiadi – Yksilölajin ryhmävalmennusta kokonaisvaltaisella valmennusotteella 47
KIHUn julkaisusarja, nro 38
Urheilijoiden pettymys omaan kehitykseen on havaittavissa urheilijakyselyissä, joissa yhtenä
kysymyksenä oli ”Millaiseksi arvioit harjoitus- ja kilpailukauden omalta kohdaltasi?” Arviointiasteikko
kysymyksessä oli 4–10 (4=jäin selvästi tavoitteistani … 7=saavutin asettamani tavoitteet
… 10=tavoitteeni ylittyivät reilusti). Taulukosta 13 nähdään, miten urheilijat arvioivat omia
kausiaan.
Taulukko 13. Keihäsolympiadiurheilijoiden arviot omista harjoitus- ja kilpailukausistaan
Kausi Harjoituskausi Kilpailukausi
2007–2008 7,5 6,0
2008–2009 6,9 5,7
2009–2010 7,3 5,6
2010–2011 7,2 6,0
Kuten taulukosta nähdään, urheilijat olivat pääsääntöisesti tyytyväisiä harjoituskausiin, joissa
tavoitteet oli saavutettu. Kilpailukausien arvosanat olivat huomattavasti heikompia. Esimerkiksi
kaudella 2010–2011 viisi urheilijaa antoi itselleen kilpailukaudesta arvosanan neljä. Lisäksi
kolme urheilijaa ei päässyt heittämään yhtään kilpailua vammojen takia.
6.2 Loukkaantumiset
Joku viisas on aikoinaan sanonut, että urheilija ei tervettä päivää näe. Keihäsolympiadiurheilijat
ovat noudattaneet tätä sanontaa turhan kirjaimellisesti ja lukuisat loukkaantumiset voidaankin
nähdä yhtenä syynä sille, miksi kaikkien urheilijoiden kehitys ei ole edennyt odotetulla tavalla.
Urheilijoilta tiedusteltiin urheilijakyselyissä vuosittain kauteen positiivisesti ja negatiivisesti vaikuttaneista
asioista. Vuosittain noin kolme neljäsosaa urheilijoista ilmoitti kärsineensä loukkaantumista
ja loukkaantumiset olivatkin selvästi yleisin kausiin negatiivisesti vaikuttanut tekijä.
Loukkaantumiset ovat osa urheilijan arkea, mutta Keihäsolympiadiurheilijoiden kohdalle osuneet
vammat ovat olleet myös melko pitkäkestoisia. Kyselyssä tiedusteltiin myös kuinka monta
viikkoa urheilijat olivat olleet kauden aikana loukkaantuneena. Vuosina 2009–2011 vähintään
kahdeksan viikkoa kaudesta menetti vuosittain 10–12 urheilijaa eli reilu kolmasosa kunkin
vuoden vastaajista. Kun urheilija menettää yli kaksi kuukautta kaudestaan, on sillä jo lähes
väistämättä negatiivisia vaikutuksia kauden tuloksiin.

Keihäsolympiadi – Yksilölajin ryhmävalmennusta kokonaisvaltaisella valmennusotteella 48
KIHUn julkaisusarja, nro 38
6.2.1 Nuorten keihäänheittäjien kyynär- ja olkapäänalueen liikkuvuus ja urheiluvammojen ennaltaehkäisytutkimus
Keihäsolympiadin yhteydessä aloitettiin vuoden 2011 alussa 16 kuukautta kestänyt Nuorten
keihäänheittäjien kyynär- ja olkapäänalueen liikkuvuus ja urheiluvammojen ennaltaehkäisytutkimus,
jonka suoritti Marita Lång Lahden ammattikorkeakoulun fysioterapian opinnäytetyönä.
Tutkimuskertoja oli yhteensä kymmenen. Tutkimukseen liittyvät mittaukset suoritettiin kunkin leirin
ensimmäisen päivän yhteydessä. Tutkimuksessa oli mukana 12 urheilijaa, joista kolme keskeytti.
Ennen tutkimusta siihen osallistuneilla urheilijoilla oli ollut viisi urheiluvammaa olkapään
alueella. Tutkimuksen aikana olkapään alueelle ei syntynyt yhtään uutta vammaa eikä yksikään
vanhoista vammoista uusiutunut. Kyynärpään alueella oli ennen tutkimusta kaksi vammaa, jotka
molemmat uusiutuivat. Uusia vammoja ei kyynärpään alueelle syntynyt. Tutkimuksen tavoitteena
oli selvittää, voidaanko fysioterapeuttisilla liikkuvuus- ja voimaharjoituksilla ennaltaehkäistä
kyynär- ja olkapäänalueen urheiluvammojen syntymistä. Tutkimustulosten mukaan nuorten
keihäänheittäjien yläraajojen liikkuvuudessa on paljon vaihtelua ja liikkuvuus on hyvin yksilöllinen
harjoitus- ja kilpailukaudella. Tiettyihin liikesuuntiin kehittyy jo erittäin nuorena yliliikkuvuutta
ja toisiin liikesuuntiin huomattavaa aliliikkuvuutta. (Lång 2012)

Keihäsolympiadi – Yksilölajin ryhmävalmennusta kokonaisvaltaisella valmennusotteella 49
KIHUn julkaisusarja, nro 38
7 YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET
Tässä raportissa on esitelty vuonna 2004 käynnistettyä Keihäsolympiadi -hanketta. Tässä viimeisessä
luvussa kiteytetään selvityksen olennaisimmat asiat ja lopuksi tuodaan esiin seikkoja,
joita tulee ottaa huomioon, mikäli projektin toimintakonseptia lähdetään hyödyntämään muissa
lajeissa. Tämä luku toimii myös selvityksen tiivistyksenä niille, jotka eivät ole koko raporttiin
halunneet perehtyä.
Keihäsolympiadi on Leo Pusan luomus. Projekti sai alkusytykkeensä siitä, kun Pusa havaitsi
Helsingissä, että lajista kiinnostuneet nuoret eivät saaneet seuroissaan lajivalmennusta. Pusalle
syntyi idea leirityksen järjestämisestä tällaisille nuorille. Hän hankki projektille yhteistyökumppaneita,
rekrytoi valmentajaparikseen Kimmo Kinnusen ja sai OKM:ltä taloudellisen tuen projektille.
Lyhyen suunnittelun jälkeen Keihäsolympiadi alkoi helmikuussa 2004. Tällöin Pajulahdessa
järjestettiin ensimmäinen leiri, minne saapui 19 nuorta keihäänheittäjää pääasiassa ikäluokista
1988–1991. Projektiin on läpi vuosien otettu mukaan uusia urheilijoita eikä valinnan
perusteena ole ollut mitään tulosrajoja. Urheilijaryhmä on saanut keskenään päättää otetaanko
uudet kokelaat mukaan ryhmään.
Keihäsolympiadilla on ollut monia tavoitteita vuosien varrella, jotka voidaan jakaa pääsääntöisesti
kahteen ryhmään. Toisten pääpaino on ollut nuorten henkisessä ja sosiaalisessa kasvussa,
toisten urheilullisessa menestyksessä. Ongelmana on ollut se, että tavoitteita ei ole priorisoitu
vaan molempiin päämääriin on pyritty samanaikaisesti samalla painolla, mikä on erittäin
haastavaa.
Keihäsolympiadin tärkein tulonlähde on ollut OKM:n vuosittainen valtionavustus, joka on kattanut
noin puolet projektin arvioiduista kustannuksista. Projektilla on myös ollut paljon yhteistyökumppaneita
ja lisäksi tuloja on saatu urheilijoiden osallistumismaksuista.
Projektissa on vuosien varrella tapahtunut muutoksia sekä urheilijaryhmän että valmennustiimin
koostumuksessa, leirien määrässä ja pituudessa sekä harjoitusten sisällössä. Urheilijaryhmän
koko on vaihdellut 20 ja 40 välillä ollen suurimmillaan vuosina 2009–2011. Suurin muutos
tapahtui vuonna 2009, kun projektiin tuli vuoden aikana 16 uutta urheilijaa. Tällöin mukaan
otettiin uudet ikäluokat, jotka olivat syntyneet vuosina 1992–1995. Sukupuolten osuus ryhmän
sisällä on myös vaihdellut. Ensimmäisen neljän vuoden ajan ryhmässä oli enemmän tyttöjä,
mutta viimeisinä vuosina poikia on ollut lähes kaksi kolmasosaa. Tämä johtuu pitkälti siitä, että
lähes kaikki alkuvaiheessa mukana olleet tytöt ovat jossain vaiheessa poistuneet ryhmästä.
Myös ryhmän ikähaitari on matkan varrella leventynyt huomattavasti. Alussa ikäeroa urheilijoiden
välillä oli vain muutamia vuosia, viimeisinä vuosina vanhimman ja nuorimman ero on ollut
11 vuotta.
Valmennustiimi ei ole muuttunut yhtä paljon kuin urheilijaryhmä. Päävalmentajina toimineet Leo
Pusa ja Kimmo Kinnunen ovat olleet mukana ensimmäisestä leiristä lähtien. Valmennushenkilös-

Keihäsolympiadi – Yksilölajin ryhmävalmennusta kokonaisvaltaisella valmennusotteella 50
KIHUn julkaisusarja, nro 38
tö vahvistui vuosina 2006 ja 2007, kun voimapuolesta vastannut Jyrki Kononen ja hyppyihin
sekä juoksuihin erikoistunut Harri Laiho liittyivät vakituiseen valmennustiimiin. Lisäksi vuonna
2008 professori Matti Urrila alkoi luennoida urheilijoille säännöllisesti kokonaisvaltaisesta
valmennuksesta.
Leirien määrä ja pituus ovat muuttuneet siten, että ensimmäisen neljän vuoden aikana leirejä
oli vuodessa kolmesta viiteen ja ne kestivät viisi tai kuusi päivää. Vuodesta 2008 lähtien leirien
määrä kasvoi ja kesto lyheni. Vuosina 2008–2012 leirejä oli vuoden aikana kuudesta kahdeksaan
ja ne kestivät neljä päivää. Harjoitusten sisältö on muuttunut urheilijoiden varttuessa
koko ajan monipuolisesta liikunnasta lajinomaiseen suuntaan. Samalla harjoitusten teho on
kasvanut ja kesto lyhentynyt.
Keihäsolympiadin keskeisimpiä valmennusratkaisuja ovat olleet kokonaisvaltainen valmennus
ja ryhmävalmennus yksilölajissa. Kokonaisvaltainen valmennus tarkoittaa pelkistettynä urheilijan
huomioimista valmennusprosessissa fyysisten tekijöiden lisäksi myös psyykkisten ja sosiaalisten
tarpeiden osalta. Kaikki urheilijaan vaikuttavat urheilun ulkopuolisetkin tekijät vaikuttavat
myös urheilu-uraan. Keihäsolympiadin urheilijoille onkin koko ajan painotettu voimakkaasti
esimerkiksi koulunkäynnin, perheen ja ystävyyssuhteiden merkitystä myös urheilu-uran kannalta.
Kokonaisvaltaiseen valmennukseen liittyen leireillä on käynyt luennoimassa ja osallistumassa
harjoituksiin lukuisa joukko erittäin nimekkäitä vierailijoita usealta eri alalta.
Ryhmävalmennus yksilölajissa on uudenlainen metodi suomalaisessa yleisurheilussa, jossa harjoittelu
on perinteisesti keskittynyt paikallisen seuratoiminnan ja urheilija-valmentaja parien
ympärille. Urheilijat ovat kokeneet ryhmäharjoittelun erittäin hedelmälliseksi. Ryhmässä pääsee
aina haastamaan kavereita, joka luo kilpailun tunnetta jolloin urheilija antaa kaikkensa jokaisessa
harjoituksessa. Lisäksi ryhmässä toimiessa on mukana aina myös sosiaalinen puoli. Kaverit
ovat vieressä henkisenä tukena ja heiltä voi tarvittaessa kysyä neuvoja. Ryhmävalmennuksessa
on myös omat haasteensa. Mitä suurempi ryhmä on, sitä vaikeampaa on antaa kaikille
henkilökohtaista palautetta. Lisäksi urheilijaryhmän leveä ikähaitari vaikeuttaa harjoitusten
suunnittelua, sillä suuren ikäeron vuoksi kaikki eivät pysty tekemään harjoituksia samassa ryhmässä.
Urheilijoiden mukaan näihin haasteisiin on kuitenkin vastattu hyvin. Valmentajien määrää
kasvattamalla on ryhmä pystytty jakamaan pienryhmiin esimerkiksi iän perusteella, jolloin
harjoituksen ovat toimineet hyvin.
Keihäsolympiadin ehkä suurin haaste on ollut leirivalmennuksen linkittäminen päivittäisvalmennukseen
ja tähän ongelmaan ei ole löydetty täysin toimivaa vastausta. Alkuperäisenä ideana
oli, että urheilijat löytäisivät matkan varrella omia valmentajia, joita Keihäsolympiadivalmentajat
voisivat mentoroida jolloin leirivalmennus täydentäisi päivittäisvalmennusta. Nyt monien
urheilijoiden kohdalla tilanne on ollut se, että he ovat saaneet lajivalmennusta ainoastaan leireillä.
Koska urheilijoille ei löytynyt valmentajia, joutuivat Pusa ja Kinnunen ikään kuin pakon

Keihäsolympiadi – Yksilölajin ryhmävalmennusta kokonaisvaltaisella valmennusotteella 51
KIHUn julkaisusarja, nro 38
edessä ottamaan monia urheilijoita omaan henkilökohtaiseen valmennukseen, vaikka eivät
asukaan samalla paikkakunnalla näiden kanssa.
Urheilijoiden mukaan Keihäsolympiadilla on ollut todella suuri merkitys paitsi heidän urheiluurilleen
myös urheilun ulkopuoliseen elämään. Muutama haastateltu urheilija sanoi, että heidän
keihäänheittouransa olisi suurella todennäköisyydellä loppunut ilman projektiin osallistumista ja
muutkin epäilivät olisivatko he koskaan päässeet samalle tasolle missä ovat nyt. Myös ryhmän
antamaa henkistä tukea pidettiin erittäin merkittävänä. Yksi projektin onnistumisen kulmakivistä
on ollut läpi matkan ryhmässä vallinnut loistava yhteishenki. Urheilijoille on myös kerääntynyt
todella paljon monenlaista osaamista, jota he voivat käyttää urheilun ulkopuolisessa elämässä.
He ovat oppineet toimimaan ryhmässä, tulemaan toimeen monien erilaisten ihmisten kanssa,
ottamaan muita huomioon ja kunnioittamaan heitä sekä oppineet pitkäjänteisyyden merkityksen
paitsi urheilussa myös muussa elämässä. Lisäksi he ovat solmineet elinikäisiä ystävyyssuhteita
ja saaneet projektin kautta elämyksiä, joita eivät olisi muualla voineet kokea.
Kaikki haastatellut olivat sitä mieltä, että projektin pitäisi ehdottomasti saada jatkoa varsinkin
myöhemmin mukaan tulleiden nuorempien ikäluokkien osalta. Mikäli projekti päättyy, moni
heistä jäisi valmennuksellisesti lähes tyhjän päälle. Myös vanhemman pään urheilijoista osa
haluaisi jatkaa projektissa osan ollessa hieman skeptinen oman jatkon suhteen. Syynä tähän
mainittiin pääasiassa se, että urheilijoiden harjoittelu on mennyt koko ajan iän kasvaessa yksilöllisempään
suuntaan.
Keihäsolympiadin urheilijat ovat menestyneet etenkin junioritasolla mainiosti voittaen SMkilpailuista
vuosina 2004–2012 yhteensä 59 mitalia (20 kultaa, 25 hopeaa ja 14 pronssia).
Myös kansainvälisellä tasolla on tullut menestystä, kruununa 17-vuotiaiden MM-kilpailut vuonna
2007, josta saaliina oli kulta, hopea ja pronssi. Mitalien lisäksi Keihäsolympiaurheilijat
ovat edustaneet Suomea nuorten arvokisoissa 15 kertaa. Siirtyminen aikuisten sarjoihin on kuitenkin
tuottanut vaikeuksia. Tähän mennessä aikuisten SM-kilpailuista on tullut vasta yksi mitali.
Yhtenä kehitystä hidastavana tekijänä ovat olleet lukuisat ja pitkäaikaiset loukkaantumiset, joista
moni urheilija on joutunut kärsimään.
7.1 Keihäsolympiadin toimintakonseptin hyödyntäminen muissa lajeissa
Keihäsolympiadi käynnistyi OKM:n tukemana pilottihankkeena. OKM:n mielenkiinnon kohteena
oli muun muassa miten uudenlainen ajattelutapa, ryhmävalmennuksen keinot, toimii perinteisessä
yksilölajissa. Nuorten valmennukseen haluttiin uusia tuulia ja tällä projektilla nähtiin
mahdollisuus luoda jotain täysin uutta suomalaiseen valmennusjärjestelmään. Nyt kun projektia
on takana melkein yhdeksän vuotta, on hyvä aika tarkastella, onko Keihäsolympiadin toimintakonsepti
koettu niin hedelmälliseksi, että sitä kannattaisi hyödyntää muihin lajeihin. Haastat-

Keihäsolympiadi – Yksilölajin ryhmävalmennusta kokonaisvaltaisella valmennusotteella 52
KIHUn julkaisusarja, nro 38
teluissa kysyttiin sekä Pusalta että urheilijoilta, mitä tekijöitä pitäisi erityisesti ottaa huomioon,
mikäli toimintamallia lähdettäisiin toteuttamaan muissa lajeissa.
Haastatellut olivat vahvasti sitä mieltä, että toimintakonsepti pitäisi saada käyttöön laajemmin.
Mallin adaptointi muihin lajeihin ei kuitenkaan tapahdu sormia napsauttamalla. Ensinnäkin
ehdottomana edellytyksenä ja samalla myös suurimpana haasteena on sopivan valmennustiimin
löytäminen ja heidän täydellinen sitoutuminen projektiin. Juuri tämä on ollut Keihäsolympiadin
yksi suurimpia vahvuuksia. Pusa ja Kinnunen ovat olleet mukana projektissa alusta
saakka ja muutkin valmentajat Kononen ja Laiho ovat olleet tiimissä monta vuotta. Valmennustiimin
sitoutuminen tuo tarvittavaa jatkuvuutta projektiin. Varsinkin projektin päävetäjän tulee
olla innokas ja laittaa itsensä sataprosenttisesti likoon. Keihäsolympiadinkin osalta voidaan
sanoa, että mikäli Pusa olisi jossain vaiheessa joutunut poistumaan projektista, olisi sen jatko
saanut suuren kysymysmerkin ylleen. Valmennuksessa tulee olla myös selvä linja, jota kaikki
valmentajat noudattavat. Projektin johdolla tulisi olla laaja suhdeverkosto urheilun kenttään ja
myös sen ulkopuolelle, jotta projektiin saadaan vierailevia tähtiä, kuten Keihäsolympiadiin on
toistuvasti saatu. Valmennustiimin tulee tietenkin pystyä myös tekemään saumatonta yhteistyötä
keskenään. Lisäksi mikäli uusi projekti aloitetaan samanikäisillä urheilijoilla kuin Keihäsolympiadi,
valmentajien tulee ehdottomasti olla sellaisia, jotka osaavat valmentaa lapsia ja nuoria.
Hyvä aikuisurheilijoiden valmentaja ei välttämättä pysty samaan lasten ja nuorten kanssa.
Valmennuksen lisäksi myös kaikilta projektiin osallistuvilta urheilijoilta vaaditaan sitoutumista.
Keihäsolympiadissa urheilijoilla ei ole ollut osallistumisvelvoitetta leireille. Onkin käynyt niin,
että vaikka suurin osa urheilijoista on käynyt säännöllisesti leireillä, on joukossa ollut muutamia,
jotka ovat olleet nimellisesti mukana projektissa, vaikka eivät ole aikoihin osallistuneet
leireille. Tämä vaikeuttaa leirien suunnittelua, koska leirin osallistujamäärä selviää aina vasta
viime tingassa. Tällä on vaikutusta myös ryhmän koon määrittämiseen, joka on yksi ehdottomasti
pohtimisen arvoinen asia. Keihäsolympiadissa ryhmän kokoa on voitu pitää todella suurena
juuri sen vuoksi, että kaikki urheilijat eivät ole jokaisella leirillä käyneet. Viimeisinä vuosina,
kun ryhmän kokonaisvahvuus on ollut noin 40 urheilijaa, leirien toteuttaminen olisi ollut
todella hankalaa kaikkien urheilijoiden saapuessa paikalle samaan aikaan. Urheilijat kokivat
noin 20–25 hengen ryhmän ideaalikokoisena. Leirien suunnittelu olisi valmentajille paljon helpompaa,
mikäli leiriryhmän kokoonpano pysyisi samana leiristä toiseen. On tärkeää saada
projektiin sitoutettua tietty ydinporukka, joka hitsautuu yhteen. Projektista saadaan paljon
enemmän irti, kun samat valmentajat ja samat urheilijat ovat yhdessä vuodesta toiseen, jolloin
toimintaan syntyy tarvittavaa jatkuvuutta ja pitkäjänteisyyttä.
Sitoutumisen lisäksi toinen erittäin merkittäväksi koettu seikka on projektin tavoitteiden selkiyttäminen,
olkoot ne sitten urheilijoiden kokonaisvaltaiseen kasvamiseen liittyviä, puhtaasti urheilulliseen
menestykseen liittyviä tai joitain muita. Keihäsolympiadin yksi heikkous on ollut monimuotoiset
ja hieman epäselväksi jääneet tavoitteet, jotka ovat myös vaihdelleet vuosien varrella.
Kun tavoitteet on tehty selkeiksi, tämän jälkeen on myös helpompi valikoida ryhmään mu-

Keihäsolympiadi – Yksilölajin ryhmävalmennusta kokonaisvaltaisella valmennusotteella 53
KIHUn julkaisusarja, nro 38
kaan otettavat urheilijat. Ja kun urheilijat tietävät heti alusta asti projektin tavoitteet, heidän on
helpompi tehdä päätös projektiin sitoutumisesta.
Hyvin tärkeää olisi myös löytää toimiva ratkaisu leirivalmennuksen ja päivittäisvalmennuksen
linkittämiseksi, joka ei Keihäsolympiadissa ole täysin onnistunut. Pelkkä leirivalmennus ei yksinkertaisesti
riitä vaan urheilijoiden päivittäiseen valmentautumiseen pitää päästä paremmin
kiinni.
Edellä mainittujen asioiden lisäksi toiminnan edellytyksenä ovat tietenkin riittävät taloudelliset
resurssit. Projektille pitää saada yhteistyökumppaneita, jotka tarjoavat rahallista tukea. Kuten
aiemmin on mainittu, ei Keihäsolympiadia olisi voitu pyörittää ainakaan tässä mittakaavassa
ilman OKM:n tukea. OKM ei tietenkään pysty kaikkia projekteja tukemaan yhtä suurilla summilla.
Tällöin taloudelliset resurssit pitää hankkia jostain muualta.
Yksi esiin nostettava asia on lajin sisäisen yhteistyön sujuvuus. Keihäänheitossa tilanne tämän
suhteen ei ole paras mahdollinen. Keihäsolympiadinkin kohdalla tilanne on ollut se, että se on
jossain piireissä koettu enemmän uhkana kuin mahdollisuutena. Keihäänheiton sisälle on muodostunut
kuppikuntia, joiden olemassa olo tekee saumattoman yhteistyön mahdottomaksi. Muutama
urheilijoiden kommentti kuvastaa hyvin heidän mietteitään lajin sisäisen yhteistyön tilasta.
Se on mun mielestä harmillista, ett aika paljon suomalaisessa keihäänheitossa
on niitä jotka on enemmän katkeroituneita siihen lajiin kuin ylpeitä siitä. Kyl
mä ite haluaisin, ett itellä se suhtautuminen ois vähän erilainen kuin se että
arvostellaan ja haukutaan muita.
Mua masentaa kerta kaikkiaan kun ihmiset sotii keihäänheittopiirien sisällä
keskenään kun kaikki on varmaan eri mieltä kaikesta ja ei voida olla kavereita.
Mikäli suhde lajiliittoon ja kaikkiin muihin lajin toimijoihin on hyvällä tasolla, on projektin onnistunut
toteutus huomattavasti helpompaa. Tällöin kaikki puhaltavat yhteen hiileen projektin
puolesta. Kuten on mainittu, Keihäsolympiadin kohdalla tilanne on ollut se, että SUL ei ole käytännössä
lainkaan osallistunut projektiin.
Kaiken kaikkiaan Keihäsolympiadi on ollut eräänlainen tienraivaaja suomalaisessa urheiluvalmennuksessa,
jolle soisi jatkoa ja jonka kokemuksia toivottavasti hyödynnetään muissa lajeissa.
Etenkin projektiin osallistuneiden urheilijoiden haastattelut vahvistivat käsitystä siitä, että
Keihäsolympiadilla on ollut suuri rooli heidän elämässään ja että urheilijat ovat olleet erittäin
tyytyväisiä projektiin antiin. Pusan mukaan moni urheilija on ilmaissut hänelle syvän huolestuneisuutensa
projektin mahdollisesta päättymisestä ja kertonut miten paljon Keihäsolympiadin
tarjoamat ainutlaatuiset kokemukset ja elämykset ovat merkinneet paitsi heidän urheilu-urilleen
myös muulle elämälle.

Keihäsolympiadi – Yksilölajin ryhmävalmennusta kokonaisvaltaisella valmennusotteella 54
KIHUn julkaisusarja, nro 38
LÄHTEET
Eskola, J. & Suoranta, J. (1998). Johdatus laadulliseen tutkimukseen. Vastapaino. Tampere.
Grund, M. & Ritzdorf, W. (2006). From talent to elite athlete: A study of the performance development
of the finalist at the 1999 IAAF World Youth Championships. New Studies in Athletics,
2, 43–55.
Henriksen, K., Stambulova, N. & Roessler, K. K. (2010a). Holistic approach to athletic talent
development environments: A successful sailing milieu. Psychology of Sport and Exercise, 11,
212–222.
Henriksen, K., Stambulova, N. & Roessler, K. K. (2010b). Successful talent development in
track and field: considering the role of environment. Scandinavian Journal of Medicine & Science
in Sports, 20 (2), 122–132.
Hirsjärvi, S., Remes, P. & Sajavaara, P. (2007). Tutki ja kirjoita. Otavan Kirjapaino. Keuruu.
Hämäläinen, K. (2008). Urheilija ja valmentaja urheilun maailmassa. Eetokset, ihanteet ja
kasvatus urheilijoiden tarinoissa. Studies in sport, physical education and health 127.
Jyväskylän yliopisto.
Kaski, S. (2006). Valmentautumisen psykologia kilpa- ja huippu-urheilussa. Edita. Helsinki.
Lång, M. (2012). Nuorten keihäänheittäjien kyynär- ja olkapäänalueen liikkuvuus ja urheiluvammojen
ennaltaehkäisytutkimus. Leksan Keihäsolympiadit 2004–2008 ja 2009–2012 -
seminaari 12.10.2012. Nastola.
Musch, J. & Grondin, S. (2001). Unequal competition as an impediment to personal development:
a review of the relative age effect in sport. Developmental Review, 21 (2), 147–167.
Puhakainen, J. (1995). Kohti ihmisen valmentamista. Holistinen ihmiskäsitys ja sen heuristiikka
urheiluvalmennuksen kannalta. Tampereen yliopisto. Tampere.
Tilastopaja (2012). Leo Pusa. http://www.tilastopaja.org/db/fi/atm.php?ID=6466. Luettu
27.8.2012.
Urrila, M. (1993). Kokonaisvaltainen valmennus huippu-urheilussa. Valmentaminen Suomessa
–seminaari. Vuokatin Urheiluopiston valmennuskeskus. Seminaarimuistio, 3–5.
Vayens, R., Matthieu, L., Williams, A.M. & Philippaerts, R.M. (2008). Talent identification and
development programmes in sport. Current models and future directions. Sports Medicine, 38
(9), 703–714.

Keihäsolympiadi – Yksilölajin ryhmävalmennusta kokonaisvaltaisella valmennusotteella 55
KIHUn julkaisusarja, nro 38
Vuorinen, Kimmo (2005). Etnografia. Teoksessa Ovaska, S., Aula, A. & Majaranta, P. (toim.)
Käytettävyystutkimuksen menetelmät. Tampereen yliopisto. Tietojenkäsittelytieteiden laitos B-
2005-1, 63–78.
Yleisurheilu (1990–2011). Suomen Urheiluliiton vuosikirja.

Keihäsolympiadi – Yksilölajin ryhmävalmennusta kokonaisvaltaisella valmennusotteella 56
KIHUn julkaisusarja, nro 38
LIITE A. Suomen menestys keihäänheiton arvokilpailuissa
1908 Lontoo OK Ei mitaleja
1912 Tukholma OK
Kultaa Julius Saaristo (kahden käden yhteistulos), hopeaa Väinö
Siikaniemi (kahden käden yhteistulos) ja Julius Saaristo, pronssia
Urho Peltonen (kahden käden yhteistulos)
1920 Antwerpen OK Kultaa Jonni Myyrä, hopeaa Urho Peltonen, pronssia Paavo Johansson
1924 Pariisi OK Kultaa Jonni Myyrä
1928 Amsterdam OK Ei mitaleja
1932 Los Angeles OK Kultaa Matti Järvinen, hopeaa Matti Sippala, pronssia Eino Penttilä
1934 Torino EM Kultaa Matti Järvinen, hopeaa Matti Sippala
1936 Berliini OK Hopeaa Yrjö Nikkanen, pronssia Kalervo Toivonen
1938 Pariisi EM Kultaa Matti Järvinen, hopeaa Yrjö Nikkanen
1946 Oslo EM Hopeaa Yrjö Nikkanen, pronssia Tapio Rautavaara
1948 Lontoo OK Kultaa Tapio Rautavaara, hopeaa Kaisa Parviainen
1950 Bryssel EM Kultaa Toivo Hyytiäinen
1952 Helsinki OK Pronssia Toivo Hyytiäinen
1954 Bern EM Pronssia Soini Nikkinen
1956 Melbourne OK Ei mitaleja
1958 Tukholma EM Ei mitaleja
1960 Rooma OK Ei mitaleja
1962 Belgrad EM Ei mitaleja
1964 Tokio OK Kultaa Pauli Nevala
1966 Budapest EM Ei mitaleja
1968 Mexico City OK Hopeaa Jorma Kinnunen
1969 Ateena EM Hopeaa Pauli Nevala
1971 Helsinki EM Ei mitaleja
1972 Munchen OK Ei mitaleja
1974 Rooma EM Kultaa Hannu Siitonen
1976 Montreal OK Hopeaa Hannu Siitonen
1978 Praha EM Ei mitaleja
1980 Moskova OK Ei mitaleja
1982 Ateena EM Ei mitaleja

Keihäsolympiadi – Yksilölajin ryhmävalmennusta kokonaisvaltaisella valmennusotteella 57
KIHUn julkaisusarja, nro 38
1983 Helsinki MM Kultaa Tiina Lillak
1984 Los Angeles OK Kultaa Arto Härkönen, hopeaa Tiina Lillak
1986 Stuttgart EM Ei mitaleja
1987 Rooma MM Kultaa Seppo Räty
1988 Soul OK Kultaa Tapio Korjus, pronssia Seppo Räty
1990 Split EM Kultaa Päivi Alafrantti
1991 Tokio MM Kultaa Kimmo Kinnunen, hopeaa Seppo Räty
1992 Barcelona OK Hopeaa Seppo Räty
1993 Stuttgart MM Hopeaa Kimmo Kinnunen
1994 Helsinki EM Hopeaa Seppo Räty
1995 Tukholma MM Pronssia Mikaela Ingberg
1996 Atlanta OK Kultaa Heli Rantanen, pronssia Seppo Räty
1997 Ateena MM Ei mitaleja
1998 Budapest EM Pronssia Mikaela Ingberg
1999 Sevilla MM Kultaa Aki Parviainen
2000 Sydney OK Ei mitaleja
2001 Edmonton MM Hopeaa Aki Parviainen
2002 Munchen EM Pronssia Mikaela Ingberg
2003 Pariisi MM Ei mitaleja
2004 Ateena OK Ei mitaleja
2005 Helsinki MM Ei mitaleja
2006 Göteborg EM Hopeaa Tero Pitkämäki
2007 Osaka MM Kultaa Tero Pitkämäki
2008 Peking OK Pronssia Tero Pitkämäki
2009 Berliini MM Ei mitaleja
2010 Barcelona OK Pronssia Tero Pitkämäki
2011 Daegu MM Ei mitaleja
2012 Helsinki EM Pronssia Ari Mannio
2012 Lontoo OK Pronssia Antti Ruuskanen

Keihäsolympiadi – Yksilölajin ryhmävalmennusta kokonaisvaltaisella valmennusotteella 58
KIHUn julkaisusarja, nro 38
LIITE B. Haastattelurungot: Leo Pusan haastattelu, urheilijahaastattelut
2008 ja urheilijahaastattelut 2012
Haastattelurunko, Leo Pusa
1. Leo Pusan henkilökuva
• Kerro omasta urheilu-urastasi
• Miten siirryit valmentajaksi?
• Koska ja mitä valmennuskoulutuksia olet suorittanut?
• Onko sinulla esikuvia valmentajana?
• Oma valmennusfilosofiasi
o mistä ja miten muotoutunut?
o onko muuttunut vuosien varrella?
• Mikä on valmennushistoriasi nuorten / aikuisten kanssa
2. Miksi hanke käynnistyi?
• Mitä ajatuksia hankkeen käynnistämisen taustalta löytyy?
• Oliko taustalla huoli keihäänheiton valmennuksesta?
3. Miten hanke käynnistyi?
• Ketkä olivat hankkeen käynnistymisen taustalla?
o ketkä olivat hankkeen suunnittelijoina?
• Millä aikataululla hanke käynnistettiin?
o suunniteltiinko hanketta pitkään?
• Ketkä olivat hankkeen toimeenpanijat?
• Ketkä olivat hankkeen alkuperäiset toimijat?
o oliko toimijoita vaikea saada mukaan?
• Minkälaisia ongelmia / haasteita hankkeen alussa oli?
• Miksi projektin kotipesäksi tuli Pajulahden urheiluopisto?
4. Mitkä olivat hankkeet tavoitteet?
• Oliko hankkeella selkeitä tavoitteita vai lähdettiinkö vain testaamaan / toteuttamaan
ideaa valmennusprosessista?
• Olivatko jotkut tavoitteet toisia tärkeämpiä?
• Ovatko tavoitteet muuttuneet vuosien varrella?
• Oliko tavoitteena luoda hankkeesta pysyvä toimintamalli keihäänheiton / muiden
yleisurheilulajien / muun urheilun valmennukseen?
• Suunniteltiinko hankkeen onnistumisen mittaamiseksi kriteerejä?
5. Miten urheilijat ovat tulleet mukaan hankkeeseen?
• Ovatko urheilijat hakeneet itse vai onko heitä pyydetty mukaan?
• Millä perusteilla heidät on valittu?

Keihäsolympiadi – Yksilölajin ryhmävalmennusta kokonaisvaltaisella valmennusotteella 59
KIHUn julkaisusarja, nro 38
6. Miten hanke toimii? Miksi on tehty näitä valintoja?
• Miksi metodiksi on valittu ryhmävalmennus?
• Miten valmennus toimii tiimityönä?
• Kokonaisvaltainen valmennus
o mitä se on mielestäsi?
o miten, missä vaiheessa ja kenen ideasta Matti Urrila tuli mukaan projektiin
• Mitä asiantuntijaluennoilla ja vierailijoilla on haettu projektiin?
• Kuinka paljon työtä sinä ja Kinnunen teette leirien ulkopuolella projektin hyväksi?
o kuinka tiivistä yhteydenpito ryhmän jäseniin ja heidän valmentajiinsa on?
o vierailetteko heittäjien kotiharjoitusolosuhteissa?
o miten keskinäinen työnjako on organisoitu?
7. Mitä muutoksia hankkeessa on tehty vuosien varrella?
• Miten valmennuksen sisällöt ovat muuttuneet?
• Mitä muutoksia ryhmässä on tapahtunut?
• Miten ja miksi muutokset ovat syntyneet?
• Miten leirien pituus / määrä ovat muuttuneet
• Mitä muutoksia valmennustiimissä on tapahtunut?
8. Miten projektin rahoitus muodostuu?
9. Mitä hyvää / onnistumisia hankkeessa on ollut tähän mennessä?
10. Mitkä ovat olleet hankkeen suurimmat haasteet?
11. Tähänastisten kokemusten perusteella
• Mitä olet oppinut projektin aikana?
• Mitä tekisit toisin?
• Voitaisiinko mielestäsi toimintamallia hyödyntää yleisurheilussa / urheilussa yleisesti?
12. Mitä tapahtuu Lontoon olympialaisten jälkeen, kun tämä projekti päättyy?
13. Jos käytössäsi olisi rajattomat resurssit, miten organisoisit suomalaisen keihäsvalmennuksen?
Haastattelurunko, urheilijahaastattelut 2008
URHEILIJAN TAUSTOISTA
1. Kerro aluksi hieman omasta historiastasi sekä omasta urheilu-urastasi
• Mistä tulet, perhe, opiskelu?
• Miten olet päätynyt keihäänheittäjäksi?
• Milloin sait ensimmäisen valmentajan?
• Milloin sait ensimmäisen harjoitusohjelman?
• Milloin aloitit säännöllisen harjoittelun?

Keihäsolympiadi – Yksilölajin ryhmävalmennusta kokonaisvaltaisella valmennusotteella 60
KIHUn julkaisusarja, nro 38
2. Millainen elämäntilanne sinulla on tällä hetkellä?
• Mitä tapahtunut, mitä tulossa?
• Miten luonnehdit itseäsi – teetkö tarkkoja suunnitelmia vai elätkö hetkessä?
3. Mitä keihäänheitto merkitsee sinulle?
• Onko kyseessä harrastus vai ura?
• Kuinka paljon joudut tekemään arjen valintoja urheilun ja muun elämän välillä?
KEIHÄSOLYMPIADI
4. Muistele sitä tilannetta, kun ensimmäisen kerran tulit mukaan Keihäsolympiadiin?
• Mitä odotuksia sinulla oli?
• Miksi tulit mukaan?
• Tunsitko ketään etukäteen?
• Mitä ensimmäisestä tapaamisesta jäi mieleen?
5. Millaisia kokemuksia ja tuntemuksia sinulla on Keihäsolympiadin ajalta?
LEIRIT
6. Oletko osallistunut kaikille vuoden 2008 leireille?
• Jos et, miksi olet ollut poissa?
• Mitä mieltä olet leirityksestä?
7. Millaiseksi olet kokenut leirien sisällöllisen annin?
• Valmennuksellinen anti ja mielekkyys
• Luennot
• Vierailevat ”tähdet”
8. Huomioidaanko sinut yksilönä riittävästi leireillä?
KEIHÄSOLYMPIADIRYHMÄ
9. Miten kuvailisit Keihäsolympiadiin osallistuvien urheilijoiden ja valmentajien muodostamaa
ryhmää?
• Miten olet kokenut keihäsolympiadissa toteutettavan ryhmäharjoittelun?
• Tunnetko kuuluvasi tiettyyn yhteisöön?
• Onko sinulle muodostunut ystävyyssuhteita?
• Mitä mieltä olet ryhmän koosta?
• Onko ryhmään muodostunut klikkejä?
• Pidätkö yhteyttä ryhmän jäseniin leirien ulkopuolella?
VALMENNUS
10. Millainen on sinun ihannevalmentaja?
11. Miten olet kokenut Keihäsolympiavalmentajien erilaiset valmennustyylit ja -persoonat?

Keihäsolympiadi – Yksilölajin ryhmävalmennusta kokonaisvaltaisella valmennusotteella 61
KIHUn julkaisusarja, nro 38
12. Onko sinulla henkilökohtaista valmentajaa?
• Miten paljon valmentajasi ja Keihäsolympiadivalmennus tekevät yhteistyötä?
KOKONAISVALTAINEN VALMENNUS
13. Mitä kokonaisvaltainen valmennus tuo mieleesi?
• Mitä se sinusta tarkoittaa Keihäsolympiadin yhteydessä?
• Miten kokonaisvaltaisen valmennuksen malli on sopinut sinulle?
14. Mitä konkreettista hyötyä olet saanut tai olet oppinut Keihäsolympiadin toiminnan kautta?
• Oma valmentautuminen
• Henkinen valmennus
• Opiskelun merkitys
• Ystävyyssuhteiden merkitys
• Ravintoasiat
• Terveyteen liittyvät asiat
• Urheilijana kasvamiseen liittyvät asiat
15. Leireillä on vieraillut paljon ex-keihäänheittäjiä, millainen vaikutus heidän esiintymisellä
on ollut sinuun?
16. Miten kuvailisit Keihäsolympiadia nyt? Mistä siinä on kyse sinun mielestäsi?
17. Millainen haave sinulla on itsestäsi vuonna 2015?
• mitä teet ja millaisessa roolissa keihäänheitto on elämässäsi?
Haastattelurunko, urheilijahaastattelut 2012
OMA URA
1. Mitkä ovat omat keihäänheittoon liittyvät tavoitteesi tällä hetkellä?
• Miten omat tavoitteet keihäänheiton suhteen ovat muuttuneet näiden vuosien aikana?
2. Miten keihäänheiton merkitys elämässäsi on muuttunut?
3. Mitä Keihäsolympiadiin osallistuminen on merkinnyt omalle urallesi?
4. Miten olet kokenut omat loukkaantumiset?
KEIHÄSOLYMPIADI
5. Miten olet kokenut, mikä on ollut Keihäsolympiadin tavoitteena?
6. Mitkä ovat suurimmat muutokset, mitä projektissa on tapahtunut kuluneen kahdeksan
vuoden aikana?

Keihäsolympiadi – Yksilölajin ryhmävalmennusta kokonaisvaltaisella valmennusotteella 62
KIHUn julkaisusarja, nro 38
KEIHÄSOLYMPIADIRYHMÄN TOIMINTA
7. Miten olet kokenut Keihäsolympiadissa toteutettavan ryhmäharjoittelun?
8. Ryhmän koko on vaihdellut huomattavasti. Minkä kokoinen ryhmä on mielestäsi ollut
toimivin valmennuksen näkökulmasta?
9. Ryhmän koko tuo valmentajille haasteita palautteen antamisen ja vuorovaikutuksen suhteen
yksilöiden huomioimisen näkökulmasta. Miten olet kokenut tämän?
10. Miten olet kokenut sen, että osallistujien ikähaitari on levinnyt huomattavasti?
• Mitä haasteita se on tuonut?
11. Millainen ryhmähenki on tällä hetkellä?
• Miten ryhmähenki on muuttunut vuosien varrella?
12. Onko ryhmään muodostunut alaryhmiä/klikkejä?
• Onko tällä ollut vaikutuksia ryhmän koheesioon?
13. Onko ryhmän jäsenille muodostunut selvästi havaittavia rooleja?
14. Onko ollut yhteisiä keskusteluja ryhmän toiminnasta?
• Jos on, onko tällä ollut vaikutusta toimintaan?
• Uskaltavatko urheilijat sanoa mielipiteensä vai onko keskustelu yksisuuntaista?
15. Millä tavoin olette arvioineet ryhmän toimintaa?
16. Koetko olevasi esikuva ryhmään mukaan tulleille nuoremmille urheilijoille?
VALMENNUS, KEIHÄSOLYMPIADIVALMENNUS
17. Millainen valmennuskokonaisuus sinulla on tällä hetkellä?
18. Minkälainen on sinun ihannevalmentajasi, mitä ominaisuuksia hänellä on?
19. Miten olet kokenut valmennuksen Keihäsolympiadissa?
• Miten olet kokenut Leon ja Kimmon erilaiset persoonat ja valmennustyylit?
20. Millä tavoin kotivalmennuksesi linkittyy Keihäsolympiadivalmennukseen?
• Ovatko Leo ja Kimmo yhteydessä henkilökohtaiseen valmentajaasi?
21. Miten SUL:n leiritys eroaa Keihäsolympiadileirityksestä?
KOKONAISVALTAINEN VALMENNUS
22. Mitä mielestäsi on kokonaisvaltainen valmennus?
23. Miten kokonaisvaltaista valmennusta on toteutettu Keihäsolympiadissa?
24. Olisiko parempi, että kokonaisvaltaisen valmennuksen sijaan olisi keskitytty pelkästään
keihäänheittoon?
25. Mikä on Matti Urrilan rooli Keihäsolympiadissa tällä hetkellä? Miten rooli on muuttunut
vuosien varrella?
26. Mitä vaikutuksia Keihäsolympiadiin osallistumisella on ollut muuhun elämääsi?
27. Mitä sellaista olet oppinut Keihäsolympiadin kautta, mitä olet soveltanut tai voit jatkossa
soveltaa muuhun elämääsi?
28. Mitä hyötyä sinulle on ollut leireillä käyneistä vierailijoista?

Keihäsolympiadi – Yksilölajin ryhmävalmennusta kokonaisvaltaisella valmennusotteella 63
KIHUn julkaisusarja, nro 38
PAJULAHTI
29. Mikä on mielipiteesi Pajulahden olosuhteista?
KEIHÄSOLYMPIADI MUISSA LAJEISSA
30. Mitä seikkoja pitää mielestäsi erityisesti ottaa huomioon, jos Keihäsolympiadin periaatetta
aiotaan toteuttaa muissa lajeissa?
TULEVAISUUS
31. Haluaisitko, että Keihäsolympiadileiritys jatkuisi edelleen Lontoon jälkeen?
32. Kun keihäänheittourasi aikanaan loppuu, uskotko että pysyt edelleen lajin parissa esim.
valmentajana?

Keihäsolympiadi – Yksilölajin ryhmävalmennusta kokonaisvaltaisella valmennusotteella 64
KIHUn julkaisusarja, nro 38
LIITE C. Keihäsolympiadiurheilijoiden menestys SM- ja kv-tasolla
SM-tasolla
Pojat
Lassi Etelätalo 17 v SM-pronssi 2005, 19 v SM-pronssi 2006 ja 2007, 22 v SM-hopea 2008
ja 2010, 22 v SM-pronssi 2009
Tuomas Saari 15 v SM-kulta 2005, 17 v SM-kulta 2006, 19 v SM-hopea 2007
Jaakko Talvitie 19 v SM-hopea 2008
Jani Kiiskilä 19 v SM-kulta 2008, 22 v SM-kulta 2011
Tuomas Laaksonen 14 v SM-kulta 2004, 15 v SM-kulta 2005, 16 v SM-hopea 2006, 17 v
SM-kulta 2007, 19 v SM-hopea 2009
Alec Hellström 14 v SM-hopea 2004, 15 v SM-pronssi 2005
Jarmo Marttila 19 v SM-kulta 2011
Tuukka Taitonen 19 v SM-hopea 2011
Teo Takala 17 v SM-hopea 2011
Jami Kinnunen 16 v SM-hopea 2011, 17 v SM-kulta 2012
Jyri Isokääntä 15 v SM-pronssi 2012
Oliver Helander 14 v SM-kulta 2011, 15 v SM-kulta 2012
Pojat yhteensä 27 SM-mitalia (11 kultaa, 10 hopeaa ja 6 pronssia)
Tytöt
Piritta Kärnä 17 v SM-hopea 2005 ja 2006
Miia Hietala 15 v SM-pronssi 2004
Katariina Valla 17 v SM-pronssi 2006
Sini Kiiski 14 v SM-kulta 2004, 15 v SM-kulta 2005, 16 v SM-kulta 2006, 17 v SM-kulta
2007, 19 v SM-hopea 2008 ja 2009
Anni Taponen 16 v SM-hopea 2006, 17 v SM-pronssi 2007, 19 v SM-pronssi 2008, 22 v
SM-pronssi 2010 ja 2011, 22 v SM-kulta 2012

Keihäsolympiadi – Yksilölajin ryhmävalmennusta kokonaisvaltaisella valmennusotteella 65
KIHUn julkaisusarja, nro 38
Carita Hinkka 15 v SM-kulta 2006, 16 v SM-kulta 2007, 19 v SM-hopea 2009, 19 v SMpronssi
2010
Piia Pyykkinen 17 v SM-hopea 2008, 19 v SM-hopea 2010, 22 v SM-hopea 2012, aikuisten
SM-hopea 2012
Emmi Somppi 14 v SM-pronssi 2005, 15 v SM-hopea 2006
Carita Lång 16 v SM-kulta 2009, 17 v SM-kulta 2010, 19 v SM-hopea 2011
Meri Rautamies 19 v SM-hopea 2012
Jasmin Kiiski 14 v SM-hopea 2011, 15 v SM-hopea 2012
Tytöt yhteensä 32 mitalia (9 kultaa, 15 hopeaa ja 8 pronssia)
SM-tasolla yhteensä 59 mitalia (20 kultaa, 25 hopeaa ja 14 pronssia)
Kansainvälisellä tasolla
Pojat
Tuomas Laaksonen 17 v MM-kultaa 2007, 19 v MM-8 2008, 19 v EM-10 2009
Jaakko Talvitie 19 v MM-4 2008
Tuomas Saari 17 v MM-12 2005, 19 v EM-karsinta 2007, 22 v EM-karsinta 2011
Jani Kiiskilä 22 v EM-karsinta 2011
Lassi Etelätalo 19 v EM-karsinta 2007, 22 v EM-9 2009
Jarmo Marttila 19 v EM-karsinta 2011
Tuukka Taitonen 19 v EM-karsinta 2011
Tytöt
Carita Hinkka 17 v MM-hopeaa 2007, 19 v EM-4 2009
Sini Kiiski 17 v MM-pronssia 2007, 19 v EM-7 2009
Piia Pyykkinen 22 v EM-karsinta 2011
Piritta Kärnä 19 v EM-karsinta 2007
Yhteensä 18 edustusta, yksi kulta, yksi hopea, yksi pronssi ja seitsemän finaalipaikkaa

Keihäsolympiadi – Yksilölajin ryhmävalmennusta kokonaisvaltaisella valmennusotteella 66
KIHUn julkaisusarja, nro 38
LIITE D. Leireillä käyneet vierailijat
Urheilijat:
Aki Parviainen, Arto Bryggare, Hannu Siitonen, Jaakko Kailajärvi, Jani Tanskanen, Jorma Kinnunen,
Marja-Liisa Kirvesniemi, Tuuli Matinsalo, Pauli Nevala, Pertti Karppinen, Reijo Ståhlberg,
Ringa Ropo-Junnila, Tapio Korjus, Tiina Lillak ja Wilson Kirwa
Valmentajat:
Erkka Westerlund, Mikko Paananen, Pasi Sarkkinen, Semi Nuorala, Seppo Haavisto ja Seppo
Nuuttila
Lääkärit ja fysioterapeutit:
Esko Heikkinen, Hannele Hohtari, Harri Hakkarainen, Harri Heliö, Heikki Tikkanen, Ilkka Tulikoura,
Jari Malinen, Jarmo Ahonen, Pekka Peltokallio, Peter Pippinsköld, Tapio Kallio, Tiina
Lahtinen-Suopanki, Tommi Vasankari
Ravintoasiantuntijat:
Christer Sundqvist ja Hannele Hiilloskorpi
SUL:
Antti Pihlakoski, Harri Aalto, Into Turvanen, Jarmo Mäkelä, Kari Saarinen ja Mauri Auvinen
Olympiakomitea:
Asko Härkönen, Kari Niemi-Nikkola, Roger Talermo ja Tuuli Merikoski-Silius
Veikkaus:
Johanna Haapamäki, Lotta Fredriksson, Risto Nieminen ja Susanna Viren
Urheilumedia:
Antero Mertaranta, Bror-Erik Wallenius ja Jouko Vuolle
Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus:
Jukka Viitasalo, Jari Lämsä
Opetus- ja kulttuuriministeriö:
Hannu Tolonen
Urheilumuseo:
Pekka Honkanen

Keihäsolympiadi – Yksilölajin ryhmävalmennusta kokonaisvaltaisella valmennusotteella 67
KIHUn julkaisusarja, nro 38
LIITE E. 1990- ja 2000-luvulla EM-, MM- tai olympiamitalin saavuttaneiden
mieskeihäänheittäjien tuloskehitys
Otannassa mukana (ikäjärjestyksessä vanhimmasta nuorimpaan) Seppo Räty (FIN), Mick Hill
(GBR), Jan Zelezny (CZE), Viktor Zaytsev (UZB), Patrick Boden (SWE), Vladimir Sasimovits
(BLR), Kimmo Kinnunen (FIN), Raymond Hecht (GER), Steve Backley (GBR), Boris Henry (GER),
Sergey Makarov (RUS), Konstadinos Gatsioudis (GRE), Aki Parviainen (FIN), Marius Corbett
(RSA), Breaux Greer (USA), Andrus Värnik (EST), Yukifumi Murakami (JPN), Ainars Kovals
(LAT), Guillermo Martinez (CUB), Andreas Thorkildsen (NOR), Vadims Vasilevskis (LAT), Tero
Pitkämäki (FIN), Vitezslav Vesely (CZE), Antti Ruuskanen (FIN), Oleksandr Pyanytsya (UKR), Ari
Mannio (FIN), Matthias de Zordo (GER), Valeriy Iordan (RUS) ja Keshorn Walcott (TRI)

Keihäsolympiadi – Yksilölajin ryhmävalmennusta kokonaisvaltaisella valmennusotteella 68
KIHUn julkaisusarja, nro 38
LIITE F. 1990- ja 2000-luvulla EM-, MM- tai olympiafinaalissa
heittäneiden mieskeihäänheittäjien tuloskehitys
Otannassa mukana (ikäjärjestyksessä vanhimmasta nuorimpaan) Einar Vilhjalmsson (ISL), Mike
Barnett (USA), Sigurdur Einarsson (ISL), Peter Blank (GER), Seppo Räty (FIN), Dag Wennlund
(SWE), Yuriy Rybin (RUS), Terry McHugh (IRL), Mick Hill (GBR), Volker Hadwich (GER), Andreas
Linden (GER), Pascal Lefevre (FRA), Jan Zelezny (CZE), Viktor Zaytsev (UZB), Gavin Lovegrove
(NZL), Patrik Boden (SWE), Mark Roberson (GBR), Peter Esenwein (GER), Raymond
Hecht (GER), Vladimir Sasimovich (BLR), Tom Pukstys (USA), Kimmo Kinnunen (FIN), Steve
Backley (GBR), Ari Pakarinen (FIN), Juha Laukkanen (FIN), Harri Hakkarainen (FIN), Milos
Steigauf (CZE), Zhang Lianbiao (CHN), Andrey Shevchuk (RUS), Vladimir Ovchinnikov (RUS),
Andrey Moruyev (RUS), Vadim Bavikin (ISR), Darius Trafas (POL), Gregor Hogler (AUT), Li
Rongxiang (CHN), Nick Nieland (GBR), Boris Henry (GER), Sergey Makarov (RUS), Konstadinos
Gatsioudis (GRE), Emeterio Gonzalez (CUB), Pål Arne Fagernes (NOR), Aki Parviainen
(FIN), Voldemars Lusis (LAT), Erigs Rags (LAT), Miroslav Guzdek (CZE), Marius Corbett (RSA),
Matti Närhi (FIN), Esko Mikkola (FIN), Breaux Greer (USA), Christian Nicolay (GER), Andrus
Värnik (EST), Mark Frank (GER), Harri Haatainen (FIN), Yukifumi Murakami (JPN), Stefan Muller
(SUI), Scott Russell (CAN), Ainars Kovals (LAT), Guillermo Martinez (CUB), Tomas Intas
(LIE), Stefan Wenk (GER), Gabriel Wallin (SWE), Andreas Thorkildsen (NOR), Aleksandr

Keihäsolympiadi – Yksilölajin ryhmävalmennusta kokonaisvaltaisella valmennusotteella 69
KIHUn julkaisusarja, nro 38
Ivanov (RUS), Vadims Vasilevskis (LAT), Tero Pitkämäki (FIN), Sean Furey (USA), Stuart Farquhar
(NZL), Tino Häber (GER), Ilya Korotkov (RUS), Igor Janik (LAT), Vitezslav Vesely (CZE),
Magnus Arvidsson (SWE), Jarrod Bannister (AUS),Tero Järvenpää (FIN), Teemu Wirkkala
(FIN), Antti Ruuskanen (FIN), Risto Mätas (EST), Uladzimir Kazlou (BLR), Oleksand Pyatnytsya
(UKR), Robert Oosthuizen (RSA), Pavel Racozky (CZE), Spiridon Lebesis (GRE), Ari Mannio
(FIN), Matthias de Zordo (GER), Roman Avramenko (UKR), Petr Frydrych (CZE), Fatih Avan
(TUR), Dmytro Kosynskyy (UKR), Julius Yego (KEN), Kim Amb (SWE), Dmitriy Tarabin (RUS),
Genki Dean (JPN), Valeriy Iordan (RUS) ja Keshorn Walcott (TRI)