oikeustieteellisiä

1.3 Luterilainen maailmanliitto:
Luterilaisella maailmanliitolla ei ole asiasta yleistä kantaa, mutta esimerkiksi Viggo Mortensenin
Luterilaiselle maailmanliitolle toimittamassa kirjassa Life and Death. Moral Implications of
Biotechnology (1995) on Svend Andersenin ja Jaana Hallamaan artikkeli, jossa todetaan: ”Vaikka
tekisimmekin johtopäätöksen, että ei ole absoluuttista ja yleistä Eitä eutanasialle kristillisen uskon
pohjalta, tätä johtopäätöstä ei voida laajentaa yhteiskunnalliseen piiriin, sillä tämä tarkoittaisi, että
terveydenhoidon ammattilaisille … annettaisiin oikeus ja heidät jopa velvoitettaisiin suorittamaan
eutanasia ja avustamaan itsemurhassa auktorisoidulla tavalla. Sellainen legitimaatio ei voi perustua
kristilliseen etiikkaan sellaisena kuin me ymmärrämme sen.” 5
Samansuuntaisesti Hallamaa linjasi myös Kirkkohallituksen eutanasia-symposiumissa 1995: ”Tätä
taustaa vasten on mielestäni selvää, että kristillinen kirkko voi vain vastustaa eutanasian
laillistamista. Kristillinen usko edustaa radikaalia näkemystä inhimillisen elämän
loukkaamattomasta arvosta, joka ei ole sidottu mihinkään ihmisen ominaisuuteen tai kykyyn, vaan
joka on absoluuttisessa mielessä näistä riippumatonta, annettua.” 6
1.4 Euroopan protestanttiset kirkot:
Myös protestanttiset kirkot torjuvat yleisesti eutanasian, vaikka niiden liberaalisuusaste vaihtelee.
Euroopan protestanttisten kirkkojen yhteisön julkaisussa A time to live, and a time to die (2011),
joka ei ole sitova, mutta joka edustaa varsin hyvin kirkkojen yleistä virallista kantaa, korostetaan
ihmisarvon huomioon ottavaa hoivaa ja hoitoa erityisesti hauraille ja kuoleville sekä todetaan:
”Eutanasia on protestanttisten kirkkojen mielestä eettisesti ongelmallinen vastauksena tilanteeseen
monista eri syistä. Se on ristiriidassa syvien moraalisten vakaumusten kanssa, ei vain erityisesti
kristillisen tradition, vaan laajemman yhteisen moraalisen perinnön kanssa: nimittäin ihanteen olla
ottamatta viatonta elämää ja suojella elämää, erityisesti haavoittuvaa ja haurasta elämää.” 7
1.5 Saksan evankelinen kirkko:
Saksan evankelinen kirkko on nähnyt erityisesti vaivaa ekumeenisen konsensuksen rakentamiseksi
elämän loppumista bioetiikan teemana tarkasteltaessa. Niinpä se julkaisi vuonna 2011 yhdessä
Saksan katolisen piispainkokouksen kanssa tekstikokoelman: Sterbebegleitung statt aktive
Sterbehilfe. Eine Textsammlung kirchlichen Erklärungen. Taustalla oli jo vuonna 1989 julkaistu
ekumeeninen kirjoitus: Gott ist ein Freund des Lebens. Herausforderungen und Aufgaben beim
Schutz des Lebens. Siinä todetaan: ”Toisen ihmisen tappaminen ei voi missään olosuhteissa olla
rakkauden ja toisen kanssa myötäelämisen teko, sillä se tekee tyhjäksi rakkauden perustan.”
Passiivinen ja epäsuora kuolinapu nähdään eettisesti hyväksyttäväksi, mutta aktiivinen kuolinapu ja
autettu itsemurha torjutaan selkeästi. 8
Saksan evankelisen kirkon neuvoston puheenjohtaja, Baijerin maakirkon piispa, prof. Dr Heinrich
Bedford-Strohm julkaisi vuonna 2015 teema käsittelevän kirjan: Saada elää, täytyä elää.
Argumentteja kuolinapua vastaan (Leben Dürfen – Leben Müssen. Argumente gegen die
Sterbehilfe).
5
Andersen & Hallamaa 1995, 68.
6
Hyvä ja paha kuolema 1995, 27.
7
http://www.ebcpcw.cymru/userfiles/files/resources_E/Church_Society/A_Time_to_Live.pdf. Ks. myös Bedford-
Strohm 2015, 117-130.
8
Ks. myös Bedford-Strohm 2015, 130-143.