3 - Suomen Potilasliiton
14.07.2013 • Views
Share Embed Flag

3 - Suomen Potilasliiton

3 - Suomen Potilasliiton

3 - Suomen Potilasliiton

SHOW MORE
SHOW LESS
ePAPER READ
DOWNLOAD ePAPER
potilasliitto.fi

You also want an ePaper? Increase the reach of your titles

YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.

START NOW

<strong>Suomen</strong><br />

LEHTI TERVEYSPALVELUJEN KÄYTTÄJILLE<br />

41 vuotta potilaan asialla<br />

lehti<br />

No 3 lokakuu – marraskuu 2011<br />

FINLANDS PATIENTTIDNING 3/2011<br />

Tavoitteena hyvinvointi, sosiaali- ja terveysministeri, TtT Paula Risikko STM<br />

Kunnioitus ei ole menneen ajan sana, peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson STM<br />

Potilasturvallisuutta kansallisilla talkoilla, dosentti, ohjelman johtaja Anneli Milén THL ja<br />

TtM Tuula Saarikoski Keski-<strong>Suomen</strong> sairaanhoitopiiri<br />

Mikä on suomalaisen potilaan tulevaisuus? Puheenjohtaja Paavo Koistinen

2<br />

<strong>Suomen</strong> Potilasliitto ry<br />

Finlands Patientförbund rf<br />

Toimisto:<br />

Helsinginkatu 14 A 1,<br />

00500 Helsinki<br />

puh. 09 562 2080<br />

fax 09 5123 3555<br />

Sähköposti: toimisto@potilasliitto.fi<br />

kotisivut www.potilasliitto.fi<br />

Pankkiyhteys: Sampopankki 800012-662600<br />

Hallitus: Paavo Koistinen, puh.joht., 0400<br />

682 337, paavo.koistinen@elisanet.fi, Inger<br />

Östergård, varapuh.joht, inger.ostergard@luukku.com,<br />

Jaakko Ojanne, hallituksen sihteeri,<br />

jaakko.ojanne@welho.com<br />

Muut varsinaiset jäsenet: Johanna Pihlajamäki,<br />

Paula Määttä, Inka Svahn, Brita Pawli,<br />

Kalevi Järvinen, Matti Haimi, Jorma Nurmi,<br />

Tenho Palmroth, Arto Pyykkönen.<br />

<strong>Suomen</strong> Potilasliitto ry:n<br />

jäsenyhdistysten ja ryhmien<br />

yhteystiedot ovat sivulla 24<br />

<strong>Suomen</strong> Potilaslehti – Finlands Patienttidning<br />

ISSN 0784-5944, 34. vuosikerta<br />

<strong>Suomen</strong> Potilaslehti ilmestyy 4 kertaa vuodessa,<br />

vuosikerran hinta on 16 euroa (sisältää postituksen<br />

kotimaassa).<br />

Etukannen kuva: Harri Kyllönen,<br />

Syysilta merellä<br />

Vastaava päätoimittaja:<br />

Paavo Koistinen, gsm 0400 682 337<br />

Toimitus: Jaakko Ojanne, gsm 041 461 6886<br />

Osoite: Helsinginkatu 14 A 1, 00500 Helsinki<br />

Sähköposti: toimisto@potilasliitto.fi<br />

Seuraavat numerot:<br />

4/2011 Aineiston viimeinen toimituspäivä<br />

10.11.2011, lehti ilmestyy 20.12.2011<br />

Tässä numerossa:<br />

Pääkirjoitus: Mikä on suomalaisen potilaan tulevaisuus? 3<br />

Ledare: Vilken är den finländska patientens framtid? ....4<br />

Tavoitteena hyvinvointi ..................................................5<br />

Kunnioitus ei ole vain menneen ajan sana ....................6<br />

Potilasturvallisuutta kansallisilla talkoilla .......................7<br />

Toinen kansallinen potilasturvallisuuskonferenssi,<br />

Helsinki 8.-9.9.2011 .......................................................9<br />

Potilasturvallisuusopas on turvallisuuden työväline..... 11<br />

<strong>Suomen</strong> Potilasliitto ja THL viralliseen yhteistyöhön ...12<br />

Satukirja nimeltä hallitusohjelma .................................15<br />

Järjestösivut...........................................................25–41<br />

Ihmisyyden kunnioittaminen vastaa sairaanhoidonkin<br />

haasteisiin....................................................................42<br />

Kotisivut: www.potilasliitto.fi<br />

Puh. (09) 562 2080<br />

Painopaikka: Newprint Oy, Raisio<br />

<strong>Suomen</strong> Potilaslehti pidättää itsellään oikeuden<br />

olla julkaisematta sille pyytämättä toimitettua<br />

materiaalia. Lehti ei myöskään palauta<br />

sellaista kirjallista taikka kuvallista materiaalia,<br />

jota toimitukseen on pyytämättä lähetetty.

Paavo Koistinen<br />

<strong>Suomen</strong> Potilasliitto ry:n puheenjohtaja<br />

Mikä on suomalaisen<br />

potilaan tulevaisuus?<br />

Suomalaista sairaanhoitojärjestelmää ajatellessa herää nykyään<br />

paljon kysymyksiä ja huolia. Ensimmäisenä mieleen nousee<br />

perustavaa laatua oleva kysymys siitä, onko organisaatio<br />

olemassa potilaita varten vai ovatko potilaat organisaatiota<br />

varten. Paljon erilaisia järjestelmiä ja toimintatapoja on kehitelty,<br />

mutta kuinka moni on muodostunut potilaan tarpeista ja<br />

kuinka moni byrokraattien kirjoituspöydillä. Jälkimmäisessä<br />

tapauksessa potilaan olisi nöyrästi ja kiltisti vain mukauduttava.<br />

Siis lyhyesti: kuunnellaanko potilasta itseään?<br />

Ongelmat konkretisoituvat silloin, kun terveyskeskuksen<br />

ajanvarausjärjestelmä ei toimi, kun puhelimeen ei vastata ja<br />

kun potilaan on oikeutettuja etuisuuksia hakiessaan sukellettava<br />

todelliseen byrokratian viidakkoon. Ei voi välttyä sarkastiselta<br />

toteamukselta, että teoriassa systeemi kyllä toimii, mutta<br />

käytännön kanssa onkin sitten vähän niin ja näin.<br />

Mielenterveyskuntoutujat ovat suomalaisista potilaista<br />

varmaankin kaikkein hankalimmassa asemassa. Hoitopaikkoja<br />

ei enää ole läheskään riittävää määrää tarjolla ja avohoito<br />

– niin hieno ajatus kuin se onkin – ei yksinkertaisesti<br />

toimi. Niinpä mielen sairaille ja mielenterveyden sairauksista<br />

kuntoutuville tarjotaan mieluummin lääkkeitä kuin keskustelumahdollisuutta<br />

ammattilaisten kanssa. Jos tällaisessa<br />

tilanteessa lääkkeetkin jäävät syömättä tai ne pahimmassa<br />

tapauksessa jopa myydään katukauppaan, ollaan jo todella<br />

syvässä ahdingossa.<br />

Ja kun ei ole keskusteluyhteyttä ihmisiin mielenterveyspotilailla,<br />

niin ei niitä riitä ikäihmisillekään. Nämähän saattavat<br />

olla niin sanotusti ”ikäisekseen normaalissa kunnossa”. Se<br />

tosin saattaa tarkoittaa sitä, että he eivät pääse ilman apua<br />

kotoansa liikkeelle, mutta eivät ole laitoshoidon tarpeessa.<br />

Niinpä heidät jätetään kotinsa yksinäisyyteen ja ainoa yhteys<br />

muuhun maailmaan saattaa olla kiireinen ja määräaikana piipahtava<br />

kotisairaanhoitaja tai ruokapalvelun lähetti.<br />

Yhteiskunnan jakaantuminen näkyy kaikkein selkeimmin<br />

terveydenhoidossa. Pitkäaikaissairaat ja pienellä eläkkeellä<br />

taikka työttömyyskorvauksilla elävät ihmiset sinnittelevät julkisen<br />

terveydenhoidon varassa. Tällä sektorilla on niin kuntien<br />

ja kaupunkien sisäisiä eroja kuin valtakunnallisesti paikkakuntien<br />

välisiä eroja. Kun valtakunnallinen laatujärjestelmäkin on<br />

vasta kehitteillä, saattaa samalla hoitotoimenpiteellä olla eri<br />

PÄÄKIRJOITUS<br />

aluesairaaloissakin<br />

suuria eroavaisuuksia.<br />

Niin kauan, kun<br />

yhtenäistä laatujärjestelmää<br />

ei ole olemassa,<br />

erojen tuominen<br />

viranomaisten<br />

tietoon edellyttää varsin uutteraa selvitystyötä, mihin tavallisilla<br />

potilailla ei yleensä ole voimia ja kuntoa.<br />

Sotien jälkeen rakennetussa hyvinvointi-Suomessa tulo- ja<br />

varallisuuserot olivat suhteellisen pienet. Tässä taloudellisessa<br />

ja henkisessä ilmapiirissä myös terveyseroja voitiin kaventaa.<br />

Kaikilla oli mahdollisuudet saada tasa-arvoisesti sairaanhoito-<br />

yms. palveluita. Nyt varallisuus- ja tuloerot ovat kasvaneet ja<br />

samoin terveyserot ovat muuttuneet epäsuotuisaan suuntaan.<br />

Kärjekkäästi voidaan myös todeta, että köyhä kuolee taas aikaisemmin<br />

kuin varakas.<br />

Maailmanlaajuinen finanssikriisi ja taas kerran uhkaava<br />

lama ovat kohdelleet kaltoin niin Suomea kuin muutakin<br />

maailmaa. On kuitenkin älyllistä epärehellisyyttä antaa erinomaisen<br />

sairaanhoitojärjestelmämme rapautua syyttämällä<br />

kaikesta maailmanlaajuista finanssikriisiä. Nyt meneillään<br />

oleva kriisi ei ole toki ainoa vaikea ajanjakso, jonka ylitse<br />

Suomi on historiansa aikana selvinnyt. Kysymys on varojen<br />

kohdentamisesta ja siitä, miten suuria uhrauksia ollaan vero-<br />

ja talouspolitiikalla tekemässä suomalaisen sairaanhoidon<br />

pitämiseksi hyvällä tasolla.<br />

Nykyinen tilanne ei voi olla hyväksyttävissä. Nyt kun tilanne<br />

on mennyt siihen, että vanha ja heikossa kunnossa oleva<br />

jumittuu terveyskeskuksen jonoihin, mutta keskiluokkaan<br />

kuuluva hakee lähetteensä yksityislääkäriltä, joka kirjoittaa<br />

välittömästi lähetteen julkisen puolen hoitolaitokseen, missä<br />

vaiva hoidetaan nopeasti. Varakas potilas puolestaan käyttää<br />

kautta linjan yksityistä sairaanhoitopalvelun tuottajaa ja saa<br />

Kela-korvauksen.<br />

Nyt meillä on siis kolmen luokan potilaita. Olisi yhteiskunnallisesti<br />

suurta viisautta tässä vaiheessa varmistaa sairaanhoitomme<br />

tulevaisuus, sillä taloudellisesti epävakaina aikoina<br />

kukaan meistä ei voi olla varma siitä, että ei jonakin päivänä<br />

tipahtaisi tuohon kolmanteen luokkaan.<br />

3

<strong>Suomen</strong><br />

4<br />

lehti<br />

Paavo Koistinen<br />

Ordförande för Finlands Patientförbund rf.<br />

Vilken är den finländska<br />

patientens framtid?<br />

När man ser på det finländska vårdsystemet i dag väcks många<br />

frågor och samtidigt många bekymmer. En principiell fråga<br />

som uppstår är huruvida organisationen finns till för patienten<br />

eller patienten för organisationen. Många olika system<br />

och verksamhetsformer har utvecklats, men hur många har<br />

utvecklats från patientens behov och hur många på byråkraternas<br />

skrivbord? I det senare fallet måste patienten snällt och<br />

ödmjukt anpassa sig till systemet. Med andra ord: lyssnar man<br />

på patienten?<br />

Problemen konkretiseras när tidsbeställningssystemet på<br />

hälsovårdscentralen inte fungerar, när inger svarar i telefon<br />

och när patienten ansöker de förmåner och ersättningar han<br />

har rätt till. Då dyker han rakt in i byråkratins verkliga djungel.<br />

Man kan inte låta bli att sarkastiskt konstatera att systemet nog<br />

fungerar i teorin, men i praktiken är det litet si och så.<br />

Den allra svåraste situationen finner man inom rehabiliteringen<br />

av mentalvårdspatienter. Det finns inte tillnärmelsevis<br />

tillräckligt vårdplatser att tillgå och den öppna vården – hur<br />

god tanken än är- fungerar det helt enkelt inte. För patienter<br />

med psykiska besvär och mentala sjukdomar erbjuder samhället<br />

hellre medicin än möjlighet till samtal med en professionell<br />

person. Om patienten i en sådan situation inte intar sina mediciner<br />

eller i värsta fall säljer dem i gatuhandeln, är personen<br />

i ett djupt trångmål.<br />

Om inte psykiatriska patienter har möjlighet till samtalskontakt<br />

med andra människor, så inte räcker det till åldringar<br />

heller. Dessa kan så att säga vara i ”normal kondition med<br />

hänsyn till ålder”. Det kan visserligen betyda att de inte kan<br />

ta sig ut från sitt hem utan hjälp men inte är i behov av institutionsvård.<br />

Så blir de då lämnade till ensamheten i sina hem.<br />

Den enda kontakten med den övriga världen är kanske den<br />

jäktade hemsjukvårdaren, som sticker sig in på bestämd tid<br />

eller utdelaren av matservice.<br />

Tudelningen i samhället märks allra bäst inom hälsovården.<br />

Långtidssjuka och personer som får en liten pension eller de<br />

som får arbetslöshetsersättning försöker klara sig med den<br />

offentliga hälsovården. Inom denna sektor är skillnaderna<br />

stora både mellan kommuner och olika stadsdelar, på samma<br />

LEDARE<br />

sätt som det förekommer skillnader mellan olika orter i hela<br />

landet. När det nationella kvalitetssystemet nu först börjar<br />

utvecklas, kan det förekomma stora variationer i vårdåtgärderna<br />

inom olika sjukvårdsdistrikt. Så länge det inte finns ett<br />

enhetligt kvalitetssystem är det svårt att bringa skillnaderna<br />

till myndigheternas kännedom. Det förutsätter ett idogt utredningsarbete<br />

som en vanlig patient i allmänhet inte har kraft<br />

eller kondition till.<br />

I det välfärds-Finland som byggdes upp efter kriget var<br />

inkomst- och förmögenhetsklyftorna relativt små. I detta ekonomiska<br />

och andliga klimat kunde också skillnaderna i hälsotillståndet<br />

minskas. Alla hade möjlighet att få jämlik sjukvård<br />

och annan service. Nu har förmögenhets- och de ekonomiska<br />

klyftorna ökat och likaså har skillnaderna i hälsotillståndet<br />

utvecklats i negativ riktning. Tillspetsat kan konstateras att de<br />

fattiga dör tidigare än de rika.<br />

Den världsomfattande finanskrisen och den hotande depressionen<br />

har behandlat Finland och den övriga världen illa.<br />

Det är ändå intelligent oärligt att låta ett förträffligt sjukvårdsystem<br />

vittra sönder genom att skylla allt på den världsomfattande<br />

finanskrisen. Den pågående krisen är inte den enda svåra<br />

tidsperiod som Finland har klarat sig ur under historiens gång.<br />

Frågan är hur resurserna allokeras och hur stora uppoffringar<br />

man med skatte- och ekonomisk politiken är redo att göra för<br />

att hålla den finska hälso- och sjukvården på en god nivå.<br />

Den nuvarande situationen kan inte accepteras. Nu är situationen<br />

den att en gammal och skröplig person fastnar i<br />

hälsocentralens köer, medan en som hör till medelklassen<br />

skaffar sig sin remiss av en privat läkare som omedelbart<br />

skriver remiss till en offentlig vårdinrättning där problemet<br />

snabbt sköts. Den förmögna patienten använder för sin del<br />

privatproducerade sjukvårdstjänster genom hela vårdkedjan<br />

och får ersättning från FPA.<br />

Nu har vi sålunda patienter av tre olika klasser. Det skulle<br />

vara klokt ur samhällelig synpunkt att i detta skede säkerställa<br />

sjukvårdens framtid för under en ekonomiskt osäker tid kan<br />

ingen av oss vara säker på att vi inte en dag kan ramla ner i<br />

tredje klassen.

Lämpimän kesän jälkeen on tullut lämmin syksy. Eduskunta<br />

on juuri tänään, tätä kirjoittaessani aloittanut toimintansa. Hyvä<br />

niin. Nyt päästään vauhtiin, hallitusohjelmaa toteuttamaan.<br />

Ohjelmassa on paljon hyvää, leikkauksista ja säästötoimenpiteistä<br />

huolimatta. Esimerkiksi kevään hallitusneuvotteluissa<br />

johtamani hyvinvointipolitiikan osio on koko hallitusohjelman<br />

voittaja. Se sai kaikkein eniten rahaa, kun säästöjä ja<br />

leikkauksia kohdennettiin uudelleen.<br />

Kaikkein köyhimpien kansalaisten etuisuuksiin varattiin yli<br />

300 miljoonaa lisää. Muun muassa työttömyysturvan peruspäivärahaa<br />

ja työmarkkinatukea korotetaan, samoin asumistukea<br />

ja toimeentulotukea.<br />

Erityisen iloinen olen siitä, että myös asumistukeen ja toimeentulotukeen<br />

saatiin korotuksia. Asiantuntijoiden mukaan<br />

asumistuki on kaikkein vaikuttavin keino köyhyydessä elävien<br />

auttamisessa, eikä toimeentulotukeen ole saatu pitkään<br />

aikaan parannusta. Kun toimeentulotuen perusosaa nostetaan,<br />

nostaa se samalla myös perheiden lapsimäärän perusteella laskettavia<br />

toimeentulotuen perusosia.<br />

Myös sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittäminen huomioidaan<br />

ohjelmassa hyvin. Tärkeää on jatkaa keväällä voimaan<br />

tulleen terveydenhuoltolain toimeenpanoa. Sen avulla<br />

potilaiden valinnanvapaus lisääntyy ja perusterveydenhuolto<br />

vahvistuu. Toimiva terveyskeskus -ohjelma jatkuu tukien terveyskeskusten<br />

toimintaa.<br />

Lasten, nuorten ja perheiden palveluissa halutaan kehittää<br />

matalan kynnyksen palveluja. Erityisenä kohteena ovat perhekeskukset<br />

ja oppilashuollon palvelut. Myös mielenterveyspalvelut<br />

ovat jatkossakin luupin alla. Mm. mielenterveys- ja<br />

päihdepalvelujen kehittämisohjelman (Mieli 2009) halutaan<br />

jatkuvan.<br />

Paula Risikko<br />

sosiaali- ja terveysministeri,<br />

terveystieteiden tohtori<br />

STM<br />

Tavoitteena<br />

hyvinvointi<br />

Kehittämisen painopisteenä ovat niin ikään kuntoutuspalvelut.<br />

Kuntoutusta on monen sorttista: ammatillista, lääkinnällistä,<br />

sosiaalista jne. Sitä myös rahoittavat monet tahot: Kela,<br />

kunta, vakuutusyhtiöt, työvoimahallinto jne. Sama ihminen<br />

saattaa tarvita monia kuntoutusmuotoja ja siksi kokonaisuus<br />

on hyvä saada hallintaan. Tarkoitus onkin tehdä kokonaisselvitys<br />

kuntoutuksesta.<br />

Vanhuspalvelulaistakin sovittiin. Vanhuspalvelujen varmistaminen<br />

oli kaikkien puolueiden vaalitavoitteena ja itselleni<br />

lailla on aivan erityinen merkitys. Vanhuspalvelulakia alettiin<br />

valmistella johdollani keväällä 2009, kun tehdyissä selvityksissä<br />

valkeni, etteivät vuonna 2008 annetut vanhustenhuollon<br />

laatusuositukset olleet saavuttaneet kunnissa toivottua tulosta.<br />

Myös sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteen kehittämistyö<br />

saa potkua tuoreessa hallitusohjelmassa. Tavoitteena ovat<br />

vahvat peruskunnat ja joka tapauksessa yhteistyön tiivistäminen<br />

kuntien välillä.<br />

Kunta- ja palvelurakenneuudistus - hankkeessa (PARAS)<br />

käynnistetyt uudistukset saavat nyt jatkoa. Tarkoituksena on<br />

nimenomaan jatkaa kunta- ja palvelurakenneuudistuksia eikä<br />

missään nimessä aloittaa alusta tai vähätellä PARAS -hankkeen<br />

aikana tehtyjä muutoksia.<br />

Tulevaisuudessa meillä on toivottavasti entistä enemmän<br />

yhteistyötä sosiaali- ja terveydenhuollon välillä sekä perusterveydenhuollon<br />

ja erikoissairaanhoidon välillä. Yhteistyöstä<br />

hyötyy ennen kaikkea potilas, mutta myös koko yhteiskunta.<br />

Tavoitteet, joita uudessa hallitusohjelmassa on kirjattu, ovat<br />

kieltämättä haastavia, varsinkin näinä taloudellisesti tiukkoina<br />

aikoina. Hallituspuolueilla on kuitenkin vahva tahto saavuttaa<br />

asettamansa tavoitteet.<br />

5

<strong>Suomen</strong><br />

6<br />

lehti<br />

Tähän alkuun tarina entisen ajan Suomesta. Munkkiniemessä<br />

vastaanottoaan pitänyt tohtori sai eräänä päivänä odotushuoneeseensa<br />

kaksi lettipäistä tyttöä, joilla oli käsissään hätätapaus,<br />

sairastunut nukke.<br />

Vastaanottoneiti kävi ilmoittamassa potilaan tohtorille, joka<br />

otti tytöt sisään huoneeseensa. Syvästi huolestuneen näköiset<br />

nukentuojat kertoivat, että heidän silmäteränsä ei suostu syömään<br />

ja on muutenkin kuumeinen.<br />

”No niin”, oli lääkäri todennut ja tutkinut nuken hartaasti<br />

ja tarkasti.<br />

Toiminnan päätteeksi hän oli todennut, että ”potilas saadaan<br />

kyllä kuntoon”.<br />

Tytöille kirjoitettiin mukaan resepti: Sylissä pitämistä ja<br />

viileällä kääreellä pyyhkimistä. Paljon lepoa ja tarvittaessa tippa<br />

sokeriliuosta suuhun. Vastaanotolta poistuneet olivat syvän<br />

vaikuttuneita tohtorin ammattitaidosta, kaikki olivat saaneet<br />

kunnioittavan kohtelun.<br />

Menneeseen on tietysti mahdoton palata, mutta kerran hyväksi<br />

koettu on aina syytä muistaa kun rakennetaan uutta.<br />

Tässä kiireisessä ajassa potilaan kohtaaminen ihmisarvoisena<br />

on yhtä tärkeää kuin menneinäkin. Tulla nähdyksi ja huomioiduksi<br />

etenkin heikoimpina hetkinä on meihin sisäänrakennettu<br />

piirre.<br />

Sosiaali- ja terveydenhuoltoa pitää kehittää potilas ja asiakasnäkökulma<br />

edellä. Esimerkiksi lääkärillä on oltava riittävästi<br />

aikaa tehdä tutkimuksensa ja potilaalla riittävästi aikaa<br />

kertoa vaivoistaan.<br />

Sana kustannustehokkuus on saanut viime vuosien aikana<br />

ikävän kaiun. Hoitotyössä se on tarkoittanut liian usein kii-<br />

Maria Guzenina-Richardson<br />

peruspalveluministeri<br />

STM<br />

Kunnioitus ei ole vain<br />

menneen ajan sana<br />

reessä tehtyä. Tässä nykyisessä kustannustehokkuutta painottavassa<br />

kulttuurissamme unohtuu usein, että kerralla hyvin<br />

hoidettu ihminen tuo itse asiassa säästöä. Kerta toisensa jälkeen<br />

vastaanotolle hoitamattoman ongelmansa kanssa palaava<br />

potilas, hän vasta kustannuserä onkin.<br />

Hallitusohjelmaan on kirjattu viisaasti, että hoitoketjujen<br />

toimivuutta parannetaan esimerkiksi tiivistämällä perusterveydenhuollon,<br />

erikoissairaanhoidon, työterveyshuollon ja<br />

sosiaalitoimen yhteistoimintaa.<br />

Terveyskeskusten toiminnan vahvistamiseksi jatketaan<br />

Toimiva terveyskeskus-ohjelmaa, joka kohdistuu erityisesti<br />

palvelujen laatuun, vaikuttavuuteen ja saatavuuteen. Myös<br />

pitkäaikaissairaiden hoitoa kehitetään sekä panostetaan henkilöstön<br />

työhyvinvointiin.<br />

Eikä tässä kaikki. Hallitusohjelmaan on kirjattu myös seuraava:<br />

Hallitus painottaa julkisten palveluiden merkitystä tasaarvon<br />

ja yhdenvertaisuuden takaajana. Kuntien mahdollisuutta<br />

järjestää palveluja vahvistetaan. Sosiaali-ja terveyspalvelut<br />

järjestetään yhtenä kokonaisuutena painottaen ennaltaehkäisyä<br />

ja asiakkaan asemaa.<br />

Alun tarinassa tytöt lähtivät kotiin tyytyväisinä saamaansa<br />

kohteluun, nukke parani ja leikit jatkuivat. Tohtorin kunnioittava<br />

asennoituminen tyttöihin teki heihin lähtemättömän<br />

vaikutuksen ja antoi esimerkin siitä, miten asenteilla on merkitystä.<br />

Meidän päättäjien tehtävänä on puolestaan kunnioittaa terveydenhuollon<br />

ammattilaisia ja luoda heille parhaat mahdolliset<br />

edellytykset tehdä työtään ja kunnioittaa potilaitaan. Tähän<br />

työhön on hallitus hallitusohjelmallaan sitoutunut.

Potilasturvallisuutta<br />

kansallisilla talkoilla<br />

Maija sai sairaalassa Martalle tarkoitetun<br />

lääkkeen. Pekka kaatui ja loukkasi<br />

päänsä. Untolta melkein leikattiin väärän<br />

jalan polvi.<br />

Vahinkoja, erehdyksiä, virheitä ja<br />

unohduksia sattuu kaikkialla, missä ihmiset<br />

toimivat. Terveydenhuolto on elämänalueista<br />

kaikkein herkin tällaisille<br />

vaara- ja haittatapahtumille. Hoitaminen<br />

on monimutkaista, monen toimijan työtä,<br />

jossa hoitajat eikä hoitoa saava eivät ole<br />

koneita. Terveydenhuollon ongelmatilanteet<br />

syntyvätkin usein ketjureaktiona:<br />

Maija sai Martan lääkkeet, koska hoitaja<br />

tukeutui muistiinsa: ”Martta- niminenhän<br />

se potilas sängyssä 5 on!” (Martta<br />

oli päässyt aamuvuoron aikana kotiin ja<br />

Maija oli tullut uutena potilaana). Pekka<br />

loukkasi päänsä, koska lähti sukkasillaan<br />

WC:hen. Hoitaja ei ollut antanut tossuja,<br />

koska ne olivat päässeet osastolta loppumaan<br />

ja niin myös tarvikevarastosta,<br />

Anneli Milén<br />

dosentti,<br />

ohjelman johtaja<br />

koska automaattista muistutusta varaston<br />

vähenemisestä ei ollut.<br />

Kyse on ketjusta, ei yhdestä<br />

henkilöstä<br />

Vaara- ja haittatapahtumat näyttäytyvät<br />

potilaalle ketjun viimeisen lenkin virheenä.<br />

Potilaan onkin lähes mahdoton tietää,<br />

mistä kulloinenkin ongelma juontaa<br />

juurensa. Vasta viime vuosina on maailmanlaajuisesti<br />

alettu kiinnittää huomiota<br />

näihin ketjureaktioihin ja toimintatapoihin.<br />

Terveydenhuollon työntekijät ovat<br />

ryhtyneet kirjaamaan vaara- ja haittatapahtumia<br />

ja keskustelemaan niistä avoimesti<br />

ja ketään syyllistämättä. Yhdessä<br />

osaston tai klinikan henkilökunnan ja<br />

päälliköiden kanssa pohditaan perussyyt<br />

ja jäljitetään koko ketju. Sen pohjalta<br />

mietitään keinot ja toimintatavat laatia<br />

suojaus, jotta ketju katkeaa ja vaaratilan-<br />

Tuula Saarikoski<br />

TtM<br />

Kirjoittajat:<br />

Dosentti Anneli Milén toimii Potilasturvallisuutta taidolla - ohjelman johtajana<br />

laajassa yhteisohjelmassa, jossa Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL toimii<br />

vetäjänä ja jossa myös <strong>Suomen</strong> Potilasliitto ry on mukana.<br />

TtM Tuula Saarikoski työskentelee Keski-<strong>Suomen</strong> sairaanhoitopiirin potilasturvallisuusprojektin<br />

päällikkönä.<br />

netta tai haittaa ei potilaille pääse enää<br />

syntymään.<br />

Esimerkkimme Maija saa omat lääkkeensä,<br />

kun potilaan henkilöllisyys aina<br />

varmistetaan häneltä ja rannekkeesta.<br />

Unton polvileikkaus väärään jalkaan vältetään,<br />

vaikka röntgenkuva olisikin ollut<br />

väärinpäin, koska Unton huolta väärästä<br />

jalasta kuunnellaan ja ryhdytään tarkistamaan<br />

asiaa. Jatkossa päätettiin ruveta<br />

käyttämään aina leikkaussalin tarkistuslistaa,<br />

jonka avulla tällainen ja monet<br />

muut virheet vältetään.<br />

Monet erehdykset ja vahingot johtuvat<br />

kiireestä, liian vähästä henkilökunnasta<br />

ja liian täyteen ahdetuista potilashuoneista<br />

-lyhytnäköisestä poliitikkojen<br />

vaatimasta säästämisestä, sillä haittatapahtumien<br />

aiheuttama lisähoito maksaa<br />

erittäin paljon.<br />

7

<strong>Suomen</strong><br />

Hoidosta hyötyä - ei haittaa<br />

Terveydenhuollossa tehdään paljon hyvää.<br />

Sairauksia ehkäistään ja tauteja<br />

diagnosoidaan ja niitä parannetaan entistä<br />

paremmin. Mutta samaan aikaan<br />

riskimme altistua myös haitoille, vahingoille<br />

ja erehdyksille kasvaa. Suomessa<br />

haittatapahtumia ei esiinny sen enempää<br />

kuin muissa vastaavissa maissa, mutta<br />

olemme vasta viime aikoina todella heränneet<br />

puuttumaan asiaan.<br />

Uusi terveydenhuoltolaki ja sen nojalla<br />

laadittu asetus edellyttävät, että jokaisen<br />

sairaalan ja terveyskeskuksen pitää<br />

laatia suunnitelma siitä, miten se aikoo<br />

potilasturvallisuutta edistää. Potilaiden<br />

edustus ja osallistuminen tähän työhön<br />

on erittäin tarpeellista.<br />

Vaaratilanteista niskalenkki<br />

Jopa puolet hoitovirheistä tai vähältä piti<br />

-tilanteista voitaisiin estää mm. koulutuksella,<br />

paremmalla johtamisella ja ennakoimalla<br />

vaaratilanteita. Terveyden ja<br />

hyvinvoinnin laitoksen THL:n johdolla<br />

käynnistetäänkin kansalliset talkoot tarkoituksena<br />

vähintään puolittaa potilaille<br />

hoidossa aiheutuvat haitat ja vahingot.<br />

Nelivuotiseen ohjelmaan osallistuvat<br />

sairaalat ja terveyskeskukset kautta maan<br />

sekä terveysalan yhdistykset, ammattiliitot<br />

ja muut kansalliset toimijat. Potilasliitto<br />

on keskeinen kumppani.<br />

Potilasturvallisuutta taidolla -ohjelma<br />

keskittyy nyt parin ensimmäisen vuoden<br />

ajan terveydenhoidossa toimiviin henkilöihin<br />

ja kaikkiin ammattiryhmiin: johtajiin,<br />

hoitajiin, lääkäreihin, siivoojiin, laitosmiehiin,<br />

välinehuoltajiin, sihteereihin<br />

jne. Potilasturvallisuuteen vaikuttavat<br />

aivan kaikki työntekijät. Suomessa henkilökunta<br />

on osaavaa ja taitavaa, mutta<br />

potilasturvallisuuden vaaratilanteiden<br />

tunnistaminen ja ennakointi tarvitsevat<br />

omanlaistansa osaamista ja harjaantumista.<br />

Siksi kaikki runsaat 140 000 terveysalan<br />

työntekijää koulutetaan asiassa.<br />

Jatkossa potilasturvallisuuden järjestel-<br />

8<br />

lehti<br />

mäluonne ja kokonaisvaltaisuus liitetään<br />

osaksi kaikkien peruskoulutusta.<br />

Potilas on kuningas<br />

Ohjelman laatimassa työntekijöiden<br />

koulutuksessa käydään yksityiskohtaisesti<br />

läpi myös potilaan ottaminen<br />

huomioon täysivaltaisena. Potilas tietää<br />

usein hoitohenkilökuntaa paremmin<br />

omaa terveyttään koskevat asiat. Häntä<br />

kuuntelemalla ja hänen kanssaan yhdessä<br />

pohtimalla voidaan välttää erehdyksiä.<br />

Kuten <strong>Potilasliiton</strong> puheenjohtaja<br />

Paavo Koistinen totesi Potilasturvallisuuden<br />

konferenssissa syyskuussa 2011:<br />

”On otettava huomioon, että potilas ei<br />

ole ainoastaan palvelujen kohde tai käyttäjä<br />

vaan palvelujen omistaja-edustaja.”<br />

Potilaalle täytyy antaa ymmärrettävällä<br />

tavalla tietoa omasta sairaudestaan<br />

ja sen hoidosta, erityisesti lääkehoidosta.<br />

Potilaan kanssa keskustellaan hoitoon<br />

liittyvistä riskeistä ja odotettavissa olevista<br />

tuloksista. Potilaan niin halutessa<br />

tällaista tietoa annetaan myös potilaan<br />

luotetulle henkilölle, omaiselle tai läheiselle.<br />

Potilaalle kerrotaan myös, kehen<br />

hän voi ottaa yhteyttä potilasturvallisuutta<br />

koskevissa asioissa.<br />

Potilas ei monesti uskalla kertoa huolistaan,<br />

kohtelustaan tai mielipiteistään,<br />

koska saattaa pelätä, että häntä pidetään<br />

hankalana potilaana ja seurauksena on<br />

huono hoito. Sellainen työskentelykulttuuri,<br />

joka tukee pelkoa ja passivoi<br />

potilasta, on kerta kaikkiaan kitkettävä<br />

pois terveydenhuollosta. Tehtävä kuuluu<br />

esimiehille.<br />

Tutkimus: neuvoja toivotaan<br />

lisää<br />

Keski-<strong>Suomen</strong> sairaanhoitopirissä vuonna<br />

2010 tehtyyn tutkimukseen ”Lääkehoidon<br />

turvallisuuden toteutuminen –<br />

potilaan näkökulma” osallistui potilaita<br />

erikoissairaanhoidosta (sairaalasta) ja<br />

perusterveydenhuollosta (terveyskeskuksesta).<br />

Potilaat vastasivat kyselyyn<br />

kirjallisesti joko lähtiessään pois hoi-<br />

dosta tai siirtyessään toiselle osastolle<br />

tai hoitopaikkaan. Vastaajia oli 709 ja<br />

heidän ikänsä oli keskimäärin 55 vuotta;<br />

nuorin vastaaja oli 18- vuotias ja vanhin<br />

97 vuotta.<br />

Potilaat kokivat, että vaikka hoitohenkilökunta<br />

arvostaa heitä, pitäisi kiinnittää<br />

enemmän huomiota potilaiden osallistumiseen<br />

omaan hoitoonsa kannustamalla<br />

heitä ja antamalla mahdollisuus vaikuttaa<br />

hoitopäätösten tekemiseen ja kysyä<br />

myös potilaiden mielipiteitä varsinkin<br />

iäkkäämpien potilaiden kohdalla.<br />

Lääkehoidosta kerrottaessa pitäisi<br />

kertoa potilaalle mistä saa lisätietoa<br />

sairaudesta ja hoidosta, lääkkeiden vaikutuksista,<br />

niiden sivuvaikutuksista ja<br />

lääkehoidon toteutuksessa tapahtuneista<br />

muutoksista perusteluineen. Erityisesti<br />

iäkkäät miehet tarvitsevat parempaa ohjausta<br />

lääkehoidosta.<br />

Tutkimuksessa nousi esille, että monta<br />

kertaa lääkehoitoon liittyvät kysymykset<br />

ja epäselvyydet tulevat esille vasta<br />

kotona. Siksi potilaalla pitäisi olla selkeästi<br />

tiedossa mihin tai keneen voi olla<br />

yhteydessä. Tiedonlähteenä Internetin<br />

käyttö on jo yleistä varsinkin nuorempien<br />

keskuudessa, joten nuorempia potilaita<br />

voi ohjata hakemaan tietoa turvallisilta<br />

sivuilta.<br />

Vaaratilanteita lääkehoidossa<br />

Tutkimuksen toisen osassa potilailta kysyttiin:<br />

”Tapahtuiko lääkehoidossanne<br />

jokin läheltä piti -tilanne tai vaaratilanne<br />

(esim. saitte väärät lääkkeet tai potilaspapereissanne<br />

oli väärää tietoa) tai tapahtuiko<br />

jotakin, joka jäi huolestuttamaan<br />

tai vaivaamaan Teitä? Jos tapahtui, niin<br />

mitä? Vastauksissa nousivat esille ns.<br />

lääkepoikkeamat kuten lääkkeiden yhteisvaikutukset,<br />

lääkkeiden aiheuttamat<br />

fyysiset oireet, kaatuilu lääkkeiden vaikutuksesta.<br />

Potilaat olivat kokeneet saaneensa<br />

myös huonoa lääkeneuvontaa: ei<br />

kuunneltu, ei huomioitu, sivuvaikutuksia<br />

ei kerrottu, ohjeistus oli epäselvää,<br />

aloitettiin uusi lääke ilman, että annettiin<br />

ohjeita. Joskus oli käynyt niin, että poti-

las sai reseptin toisen potilaan nimellä,<br />

reseptiin oli kirjoitettu liian suuri annos<br />

tai että käytetyillä lääkkeillä olikin yhteisvaikutus.<br />

Nämä tilanteet olivat herättäneet<br />

huolta potilaissa.<br />

Työkaluja potilaan tueksi<br />

Potilaalle on olemassa erilaisia työkaluja,<br />

jotka auttavat häntä aktivoitumaan.<br />

Esimerkiksi Lääkekortin avulla hän voi<br />

pitää kirjaa lääkityksestään ja huomauttaa,<br />

jos saa väärän lääkkeen tai annok-<br />

Potilaiden ja läheisten<br />

osallistuminen<br />

Potilaalla voi olla myös aktiivinen rooli<br />

potilasturvallisuuden varmistajana, mutta<br />

potilaalla ei kuitenkaan ole päävastuuta<br />

turvallisuudesta, vaan se on aina henkilöstöllä<br />

ja viime kädessä organisaation<br />

johdolla. Potilas ja organisaatio katsovat<br />

laatua eri suunnista. Organisaation intressissä<br />

on seurata, mitä on tehty, kuinka<br />

siinä on onnistuttu ja kuinka siitä voidaan<br />

oppia ja toimintaa parantaa tulevaisuudessa.<br />

Potilaalle on tärkeää, kuinka<br />

hän saa parhaan ja turvallisen hoidon.<br />

Potilas, asiakas ja hänen läheisensä<br />

otetaan mukaan hoidon turvallisuuden<br />

edistämiseen. Potilasta on hoidettava<br />

yhteisymmärryksessä hänen kanssaan.<br />

Potilasta kuunnellaan ja hän osallistuu<br />

hoitonsa suunnitteluun ja sen toteutukseen<br />

(hoitosuunnitelma, joka on tehty<br />

yhdessä terveydenhuollon henkilöstön<br />

sen. Vaivojen ja oireiden kirjoittaminen<br />

ylös ennen lääkärin vastaanottamasta voi<br />

myös rohkaista puhumaan. Samoin kannattaa<br />

pitää kirjaa, kun käy vastaanotolla<br />

- monesti tilanne voi olla jännittävä<br />

eikä sitten muistakaan jälkikäteen mitä<br />

puhuttiin. Myös läheisen voi ottaa tueksi<br />

terveyskeskus- tai sairaalakäynnille.<br />

Huonosta kohtelusta tai aiheutuneista<br />

haitoista kannattaa aina kertoa hoitavalle<br />

henkilölle tai tämän esimiehelle.<br />

Potilaalla voi olla myös aktiivinen<br />

rooli potilasturvallisuuden varmistaja-<br />

Toinen kansallinen potilasturvallisuuskonferenssi,<br />

Helsinki 8.-9.9.2011<br />

<strong>Suomen</strong> Potilasliitto ry:n puheenjohtaja Paavo Koistisen alustuspuheenvuoro<br />

Potilasturvallisuus on yhteinen asia - Potilasnäkökulma ja työkalut<br />

kanssa). On tärkeää, että potilas tuo ilmi<br />

tarvittavat taustatiedot. Potilasta kannustetaan<br />

kertomaan oireistaan, toiveistaan<br />

ja huolistaan sekä tekemään kysymyksiä<br />

hoitoonsa liittyvissä asioissa.<br />

Potilaan voimaantuminen edellyttää<br />

riittävää tiedon saantia ja neuvontaa. Potilaalle<br />

annetaan ymmärrettävällä tavalla<br />

tietoa omasta sairaudestaan ja sen hoidosta,<br />

erityisesti lääkehoidosta. Potilaan<br />

kanssa keskustellaan hoitoon liittyvistä<br />

riskeistä ja odotettavissa olevista tuloksista.<br />

Potilaan niin halutessa tällaista<br />

tietoa annetaan myös potilaan luotetulle<br />

henkilölle, omaiselle tai läheiselle. Potilaalle<br />

kerrotaan myös, kehen hän voi<br />

ottaa yhteyttä potilasturvallisuutta koskevissa<br />

asioissa.<br />

Haittatapahtuman sattuessa siitä kerrotaan<br />

avoimesti potilaalle ja hänen niin<br />

toivoessaan myös hänen läheiselleen.<br />

Tapahtuma ja mahdolliset seuraukset<br />

käydään läpi heidän kanssaan.<br />

na, mutta potilaalla ei kuitenkaan ole<br />

päävastuuta turvallisuudesta vaan se on<br />

aina henkilöstöllä ja viime kädessä organisaation<br />

johdolla. Organisaation on<br />

seurattava, mitä on tehty, kuinka siinä on<br />

onnistuttu ja kuinka siitä voidaan oppia<br />

ja toimintaa parantaa tulevaisuudessa.<br />

Hoitohenkilökunnan on pidettävä huolta,<br />

että potilas saa parhaan ja turvallisen<br />

hoidon.<br />

Potilasturvallisuutta taidolla -ohjelma<br />

pyrkii avoimuuteen ja virheistä oppimiseen<br />

yhteisesti.<br />

Luottamuksellisessa ilmapiirissä potilaat<br />

uskaltavat ja heillä on mahdollisuus<br />

ottaa esille turvallisuudessa havaitsemansa<br />

puutteet, ja niihin on puututtava<br />

nopeasti ja avoimesti. Yhtenäiset menettelytavat<br />

haittatapahtumien jälkihoidossa<br />

auttavat myös henkilöstöä toimimaan<br />

avoimesti. Haittatapahtumista saadun<br />

tiedon analysointi ja julkistaminen edistävät<br />

osaltaan avoimuutta.<br />

On otettava huomioon, että potilas<br />

ei ole ainoastaan palvelujen kohde tai<br />

käyttäjä, vaan palvelujen omistajaedustaja.<br />

On tärkeää, että potilaiden ja potilasjärjestöjen<br />

edustajat ovat mukana<br />

potilasturvallisuutta varmistavissa ryhmissä.<br />

– Potilas ja potilasjärjestöt ovat<br />

potilasturvallisuuden omistajia. Terveydenhuollon<br />

organisaatio on oman turvallisuuskulttuurinsa<br />

omistaja. Potilasturvallisuutta<br />

varmistavassa ryhmässä<br />

nämä kaksi omistajaa, jotka katsovat<br />

9

<strong>Suomen</strong><br />

samaa asiaa eri näkökulmista, kohtaavat<br />

ja tekevät yhteistyötä.<br />

Terveydenhuollon kulttuurissa on paljon<br />

tekemistä avoimuuden suuntaan. Ei<br />

syyllistettäisi ammattihenkilöstöä hoitovirheiden<br />

tapahduttua, vaan keskusteltaisiin<br />

avoimesti niistä ja kehitettäisiin<br />

toimintaa hoitovirheiden vähentämiseksi.<br />

Ei pidä myöskään syyllistää aktiivisia<br />

potilaita kirjaamalla heidät ”ei yhteistyökykyisiksi”<br />

jos he kertovat havaitsemisistaan<br />

puutteista ja ongelmista myös<br />

potilasturvallisuuteen liittyen.<br />

Potilasjärjestöissä näemme erittäin<br />

positiivisena asiana sen, että potilasjärjestöt<br />

on otettu mukaan Terveyden ja<br />

hyvinvointilaitoksen Potilasturvallisuutta<br />

taidolla -ohjelman suunnitteluun ja sen<br />

toteuttamiseen aktiivisena ja aloitteellisena<br />

kumppanina potilasnäkökulman<br />

esiin tuomisessa eri osa-alueilla, koskien<br />

mm. tiedotusta, viestintää ja koulutuksen<br />

suunnittelua.<br />

10<br />

lehti<br />

2nd National Conference on Patient Safety in Finland<br />

8–9.9.2011,<br />

Marina Congress Center,<br />

Helsinki<br />

2. Kansallinen potilasturvallisuuskonferenssi<br />

2nd National Conference 2. Kansallinen on Patient Satefy in Finland<br />

Yhteistyössä: potilasturvallisuuskonferenssi<br />

urvallisuuskonferenssi 8.–9.9.2011 Marina 2nd Congress National Center Conference on Patient Satefy in Finland<br />

ce on Patient Satefy in Helsinki Finland 8.–9.9.2011 Marina Congress Center<br />

ngress Center<br />

Helsinki<br />

<strong>Suomen</strong> potilasturvallisuusyhdistys ry.

Potilasturvallisuusopas on<br />

turvallisuuden työväline<br />

Toinen kansallinen potilasturvallisuuskonferenssi<br />

pidettiin Helsingissä, Marina<br />

Congress Centerissä 8.-9. syyskuuta.<br />

Sekä järjestelyissä että sisällön kokoamisessa<br />

on ollut mukana myös <strong>Suomen</strong><br />

Potilasliitto, jonka puheenjohtaja Paavo<br />

Koistinen käytti tilaisuudessa myös puheenvuoron<br />

potilaan näkökulmasta turvallisuusasioissa.<br />

Valtakunnallisen tilaisuuden järjestäjä<br />

oli Terveyden ja hyvinvoinnin laitos<br />

THL yhteistyökumppaneinaan Sosiaali-<br />

ja terveysministeriö, Kuntaliitto,<br />

<strong>Suomen</strong> potilasturvayhdistys, Fimea<br />

ja Valvira. Ainoana potilasnäkökulmaa<br />

edustava yhteistyökumppani on ollut<br />

<strong>Suomen</strong> Potilasliitto, joka on valtakunnallisena<br />

potilasjärjestönä voinut tuoda<br />

viranomaiskeskusteluihin ja –valmisteluihin<br />

potilasnäkökulmaa.<br />

Tällaisella foorumilla oli erinomainen<br />

tilaisuus myös julkistaa potilasturvallisuuslainsäädännön<br />

ja –strategian<br />

toimeenpanon tueksi uusi ”Potilasturvaopas”.<br />

Siihen on koottu erilaista ohjeistusta<br />

potilasturvallisuuden edistämiseksi<br />

eri terveydenhuollon yksiköissä.<br />

Opas käsittelee mm. henkilöjohtamista,<br />

henkilöstön perehdyttämistä ja koulutusta,<br />

avointa turvallisuuskulttuuria ja<br />

hoitosuunnitelman tekemistä osana turvallisuuden<br />

työvälineenä. Huomiota saavat<br />

haittatapausten käsitteleminen, laatukysymykset<br />

ja turvallisuussuunnitelman<br />

tekeminen ja raportointijärjestelmä sekä<br />

korjaustoimenpiteiden tekeminen.<br />

Noin 50:een sivuun on siis pakattu<br />

kompaktisti paljon ajankohtaista potilasturvatietoa,<br />

jota on ollut kokoamassa<br />

THL:n keväällä 2010 nimeämä kansallisen<br />

potilasturvastrategian asiantuntijaryhmä.<br />

Potilasjärjestöjä tässä asiantuntijatyöryhmässä<br />

on edustanut <strong>Suomen</strong><br />

Potilasliitto ja liiton puheenjohtaja Paavo<br />

Koistinen.<br />

<strong>Potilasliiton</strong> - ja tietenkin tavallisen<br />

potilaan - kannalta on ollut erittäin<br />

merkittävää päästä osalliseksi kaikkeen<br />

siihen valmistelutyöhön, jolla potilasturvallisuutta<br />

on kehitetty ja kohennettu.<br />

Vaikka työtä ja haasteita on edelleen<br />

runsaasti, on toimintakulttuuri muuttunut<br />

kovin paljon edukseen: potilas on nyt toiminnassa<br />

mukana, ei pelkkä toiminnan<br />

kohde.<br />

Jaakko Ojanne<br />

11

<strong>Suomen</strong><br />

<strong>Suomen</strong> <strong>Potilasliiton</strong> työ suomalaisen<br />

sairaanhoidon saralla on saavuttanut<br />

viime aikoina merkittävää tunnustusta<br />

eri yhteistyökumppaneina toimivien<br />

viranomaisten taholta. Viimeisin<br />

vahvistus tässä suhteessa on ollut<br />

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen<br />

aloitteesta tehty yhteistyösopimus liiton<br />

kanssa.<br />

Potilasturvallisuus on noussut viime<br />

aikoina tärkeäksi kehittämiskohteeksi<br />

sosiaali- ja terveydenhuollossa myös<br />

Suomessa. Hoitoon liittyvistä kuolemista<br />

ja haittatapahtumista koituu inhimillisiä<br />

kärsimyksiä ja myös taloudellisia<br />

menetyksiä sosiaali- ja terveydenhuollon<br />

yksiköille, ja koko yhteiskunnalle.<br />

Pahimmillaan potilaita kuolee vuodessa<br />

enemmän kuin liikenneonnettomuuksissa.<br />

Laskentatavasta riippuen taloudelliset<br />

menetykset liikkuvat jopa 400 miljoonan<br />

euron ja miljardin euron välillä.<br />

Toukokussa 2011 voimaanastuneet<br />

terveydenhuoltolaki ja potilasturvallisuusasetus<br />

velvoittavat julkisen terveydenhuollon<br />

toimintayksikköjä järjestelmälliseen<br />

potilasturvallisuuden edistämiseen,<br />

mukaan lukien henkilöstön<br />

koulutus.<br />

THL ja kansalliset kumppanit sekä<br />

terveydenhuollon toimintayksiköt<br />

käynnistävät syyskuussa 2011 laajan 4.5<br />

-vuotisen Potilasturvallisuutta taidolla<br />

-ohjelman, joka tähtää hoidosta johtuvien<br />

kuolemien ja haittatapahtumien puolittumiseen<br />

tukemalla toimintayksikköjä<br />

monipuolisesti niiden potilasturvallisuustyössä.<br />

Sopimuksen kohteena on<br />

”Potilasturvallisuutta taidolla”<br />

-ohjelma.<br />

Sopijapuolet sopivat toimivansa tiiviissä<br />

yhteistyössä potilasturvallisuuden edis-<br />

12<br />

lehti<br />

<strong>Suomen</strong> Potilasliitto ja THL viralliseen yhteistyöhön<br />

tämiseksi mainitun Potilasturvallisuutta<br />

taidolla -ohjelman avulla. Ohjelman<br />

kumppanina <strong>Suomen</strong> Potilasliitolla on<br />

keskeinen asiantuntija- sekä toimijarooli<br />

Potilasturvallisuutta taidolla - ohjelmassa.<br />

<strong>Suomen</strong> Potilasliitto ja ohjelmatiimi<br />

pitävät säännöllisesti yhteyttä ja ideoivat<br />

ja sopivat toiminnoista, joilla yhdessä<br />

edistetään potilasturvallisuutta. Kumppanina<br />

Potilasliitto osallistuu erityisesti<br />

oman osaamisalueensa toimintaan.<br />

Yhteistyössä<br />

Yhteistyössä ohjelman muiden kumppaneiden<br />

ja THL:n ohjelmatiimin kanssa<br />

Potilasliitto osallistuu ohjelman suunnitteluun<br />

ja toteuttamiseen aktiivisena ja<br />

aloitteellisena kumppanina tuoden ohjelmaan<br />

asiantuntemuksensa erityisesti<br />

niiltä osin, kun käsiteltävät asiat kuuluvat<br />

<strong>Potilasliiton</strong> toimialueeseen. Lisäksi<br />

Potilasliitto nimeää viestintävastuuhenkilön,<br />

joka toimii yhdessä ohjelmatiimin<br />

kanssa ja kartoittaa ja tekee toimintasuunnitelman<br />

<strong>Potilasliiton</strong> käytössä olevien<br />

viestintäkanavien ja –yhteyksien<br />

yhteiseksi hyödyntämiseksi ohjelmassa<br />

ja osallistuu asiantuntemuksellaan ohjelmassa<br />

toteutettavien potilasturvallisuuskoulutusten<br />

suunnitteluun ja mahdollisesti<br />

tuottaa jonkin osan koulutuksesta<br />

erikseen sovittavalla tavalla. Potilasliitto<br />

tuottaa myös oman toimialueensa aineistoa<br />

ohjelman verkkopalveluun erikseen<br />

sovittavalla tavalla. Ohjelman johtajalla<br />

on oikeus editoida tuotettua aineistoa sisältöä<br />

olennaisesti muuttamatta.<br />

Potilasturvallisuutta taidolla<br />

-ohjelma ja THL<br />

THL puolestaan oimittaa ohjelmassa<br />

tuotettua aineistoa <strong>Suomen</strong> Potilasliitto<br />

ry:n käyttöön sekä käyttää <strong>Suomen</strong> Potilasliitto<br />

ry:n nimeä ja logoa ohjelman<br />

tiedotus- ym. aineistossa. Lisäksi THL<br />

toimittaa ohjelman sähköisen allekirjoituspohjan<br />

ja suosittelee sen käyttöä<br />

ohjelmaan liittyvissä yhteyksissä.ja tiedottaa<br />

ohjelman etenemisestä ja järjestää<br />

yhteistyökeskusteluja säännöllisesti.<br />

Ohjelmassa on myöskin useita yhteistyökumppaneita,<br />

joiden kunkin kanssa<br />

solmitaan erillinen yhteistyösopimus.<br />

Ohjelman viimekäden vastuu on THL:n<br />

pääjohtajalla ja THL:n kärkihankkeena<br />

sen edistymisestä raportoi toimiala 4:n<br />

ylijohtaja THL:n johtoryhmälle. Ohjelman<br />

erittäin keskeisenä neuvoa-antavana<br />

elimenä toimii ohjelmaneuvosto, johon<br />

ohjelman kumppanit nimeävät edustajansa.<br />

Ohjelmaneuvosto käsittelee puolivuotisraportit<br />

ja –toimintasuuunnitelmat,<br />

käy keskustelua ja neuvoo koskien<br />

ohjelman strategioita, ideoi kumppanien<br />

välistä tiivistä yhteistyötä synergiaetujen<br />

saamiseksi sekä laatii aloitteita ja ehdotuksia<br />

potilasturvallisuuden edistämistoimista<br />

kansallisesti.<br />

<strong>Suomen</strong> Potilasliitto nimeää:<br />

1. edustajansa ohjelmaneuvostoon<br />

2. yhteistyön käytännön toteuttamiseksi<br />

potilasturvallisuusyhdyshenkilön<br />

3. yhdyshenkilön viestintäyhteistyötä<br />

varten ja ilmoittaa niistä ohjelman<br />

johtajalle.<br />

Sovittu aikataulu<br />

Nyt virallisella sopimuksella sinetöity<br />

ohjelma käynnistyi 12. päivä syyskuuta<br />

2011 ja jatkuu vuoden 2015 loppuun.<br />

Ohjelman periaatteena on, että kaikki<br />

aineisto on julkista ja kaikkien käytössä.Tämä<br />

koskee myös mahdollisten<br />

erilaisten tutkimusten tuloksia. Tutkimusten<br />

perusaineiston julkisuudesta ja<br />

käytöstä päättää kukin sopimusosapuoli<br />

itsenäisesti oman aineistonsa osalta. Yhteistyössä<br />

tuotetun perusverkkokurssin<br />

omistusoikeus on THL:lla. <strong>Suomen</strong> Potilasliitolla<br />

on käyttöoikeus kurssiin siten<br />

kuin siitä tarkemmin sovitaan.

Potilasliitto keskittyi potilasturvallisuuteen<br />

tämän vuoden seminaarissaan<br />

<strong>Suomen</strong> potilasliiton tämänvuotinen<br />

koulutusseminaari keskittyi potilasturvallisuuden<br />

ja hoidon laatukysymysten<br />

haasteisiin. Sopimuksella virallistettu<br />

yhteistyö Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen<br />

kanssa sekä <strong>Potilasliiton</strong> omana<br />

pilottihankkeenaan aloittama hoidon laatutyökalun<br />

käyttöön ottaminen muodostivat<br />

keskeisen perustan 29.-31. elokuuta<br />

järjestetyssä koulutusseminaarissa Silja<br />

Symphonylla. Matka suuntautui tällä<br />

kertaa Tukholmaan. Näin toimien voitiin<br />

yhdessä tapahtuvaan ideointiin ja keskusteluun<br />

käyttää enemmän aikaa kuin<br />

tavallisesti. Luonnollisesti Tukholmassa<br />

tapahtuva liikkuminen tarjosi samalla<br />

erinomaisen tilaisuuden virkistäytymiseen,<br />

mitä voidaan pitää perusteltuna<br />

osana hyvää ja ansiokasta potilastyötä.<br />

Aika hyödynnettiin tehokkaasti ja varsinainen<br />

työskentely aloitettiin jo puolilta<br />

päivin laivan kokoustiloissa. Näin<br />

varmistettiin myös seminaarin alustajien<br />

mahdollisuus osallistua, vaikka he eivät<br />

työkiireidensä takia itse merimatkalle<br />

osallistuneetkaan.<br />

Puheenjohtaja Paavo Koistinen avasi<br />

seminaarin todeten samalla sen saavuttaneen<br />

poikkeuksellisen suuren suosion.<br />

Kaikki käytettävissä olevat paikat olivat<br />

tulleet käyttöön.<br />

Ensimmäisenä puhujana oli HUS:in<br />

ylilääkäri Ilkka Saario, joka käsitteli<br />

suomalaisen hoitojärjestelmän kipeästi<br />

tarvitsemaa laatujärjestelmää. Suurena<br />

puutteena hän piti vapaan ja kriittisen<br />

keskustelukulttuurin puuttumista. Toisaalta<br />

hän korosti erityisesti suomalaisten<br />

potilasjärjestöjen roolia tällaisen<br />

kulttuurin herättäjänä ja vaatijana.<br />

Saario totesi myös yhä äänekkäämmin<br />

virallisestikin todetun seikan, jonka<br />

mukaan joka kymmenes potilas joutuu<br />

jonkinlaisen haittatapahtuman uhriksi<br />

vuodeosastoilla. Tämä aiheuttaa yhteis-<br />

Ylilääkäri Ilkka Saario HUS luennoi aiheesta sairaanhoitojärjestelmämme<br />

tarvitsee laadun seurantaa.<br />

Professori, varadekaani Marja Airaksinen Helsingin Yliopisto, sosiaalifarmasian<br />

osasto farmasiantiedekunta luennoi aiheesta turvallinen<br />

lääkehoito on tärkeä osa potilasturvallisuutta.<br />

13

<strong>Suomen</strong><br />

kunnalle suuria kustannuksia ja potilaille<br />

kärsimystä. Kuolemantapauksia on<br />

vuodessa 1000 – 1700 ja kustannukset<br />

pahimmillaan miljardin luokkaa.<br />

Potilasturvallisuudessa Suomi on<br />

kymmenkunta vuotta muista länsimaista<br />

jäljessä. Valtakunnalinen laadunseurantajärjestelmä,<br />

jolla heikot kohdat ja<br />

ongelmasairaalat voitaisiin hyvissä ajoin<br />

paikantaa, puuttua edelleen.<br />

”Seurannan puute johtaa monen hoidon<br />

suhteen laatueroihin eri hoitoyksiköissä.<br />

Niissä tapauksissa, joissa laatueroja<br />

on ryhdytty selvittämään, on tilannetta<br />

saatu korjattua”, Saario painotti.<br />

Jokaisessa sairaanhoitoa antavassa<br />

organisaatiossa tulisikin olla täysipäiväisesti<br />

potilasturvallisuudesta vastuussa<br />

oleva henkilö. Konkreettista tulosta<br />

on saatu mm. sillä, että leikkaussaleissa<br />

otettiin käyttöön salien tarkistuslistat.<br />

Komplikaatioiden määrä putosi tällä varmistustoimenpiteellä<br />

kolmannekseen.<br />

”Suomessa nämä asiat eivät vain ole<br />

tahtoneet lähteä liikkeelle. Ongelmana<br />

on keskustelukulttuurin puuttuminen.”<br />

Käytännöllisenä potilasjärjestöllisenä<br />

toimenpiteenä Potilasliitto voisikin<br />

esittää sosiaali- ja terveysministeriölle<br />

suoran kysymyksen siitä, kuka vastaa<br />

ja seuraa maamme potilasturvallisuustilannetta<br />

heidän ministeriönsä vastuualueella.<br />

Seuraavana puhujana oli professori,<br />

varadekaani Marja Airaksinen Helsingin<br />

yliopiston sosiaalifarmasian osastolta.<br />

Hänen teemansa käsitteli lääkehoitoa<br />

osana potilasturvallisuutta. Tässä suhteessa<br />

sähköisen potilastietojärjestelmän<br />

olemassaolo ja ajan tasalla olevat<br />

hoitosuunnitelmat olisivat merkittävässä<br />

osassa potilasturvallisuutta rakennettaessa.<br />

Nyt tieto saattaa olla hyvin hajanaista<br />

ja sirpaloitunutta ja hoitava henkilökunta<br />

ei välttämättä ole ajan tasalla potilaan<br />

lääkitykseen liittyvissä asioissa.<br />

Airaksisen esitelmä oli osaltaan innoittamassa<br />

juuri potilasjärjestöjä nostamaan<br />

ongelmia esille ja asettamaan viranomaisille<br />

painetta puuttumaan niihin.<br />

14<br />

lehti<br />

Koulutusseminaariin osallistuvilla oli<br />

edelleen tilaisuus kuulla kahden oman<br />

jäsenensä, entisen hallituksen jäsenen,<br />

Pirkko Etelävuoren sekä nykyisen hallituksen<br />

jäsenen, Kalevi Järvisen esitelmää<br />

siitä, miten sairaanhoitojärjestelmä<br />

toimii ja palvelee sellaista suomalaista,<br />

joka asuu ulkomailla. Etelävuori kertoi<br />

kokemuksiaan Turkista ja Järvinen Espanjasta.<br />

Molemmissa maissa asustaa<br />

enemmän tai vähemmän pysyvästi kasvava<br />

suomalaisten ihmisten joukko. He<br />

ovat valinneet ulkomaiset asuinpaikkansa<br />

joko selkeästi terveydellisistä syistä<br />

tai elämisen edullisuuden johdosta. Joukossa<br />

on hyvinkin pientä eläkettä saavia<br />

ihmisiä, joille edullinen asuinmaa on<br />

tärkeä.<br />

Sekä Turkki että Espanja edellyttävät<br />

kohtuullisen hyvää sopeutumiskykyä<br />

meikäläisittäin ajatellen vieraaseen kulttuuriin<br />

hoitaa asioita, mutta kumpikin<br />

puhujista vaikutti suhteellisen tyytyväiseltä<br />

näihin eteläisiin seutuihin.<br />

Seuraava päivä merkitsi useimmille<br />

osallistujille joko kiertoajelua tai monen<br />

kilometrin patikkamatkaa Tukholman<br />

aurinkoisessa miljöössä. Tätä seminaaria<br />

nimittäin suosi oivallinen ulkoilusää,<br />

sateen jäätyä harmaana Helsingin ylle.<br />

Laivalla jatkettiin iltapäivällä viiden<br />

aikaan jälleen keskustelua seminaarin<br />

teemoista sekä liiton tiedottamisesta ja<br />

erilaisten yhteistyöhankkeiden eteenpäin<br />

viemisestä. Keskustelun vilkkaus osoitti<br />

konkreettisesti sen, että asiaan on eri<br />

jäsenjärjestöjen piirissä paneuduttu huolellisesti.<br />

Tämä loi toisaalta perusteet valikoida<br />

seuraaville koulutusseminaareil-<br />

<strong>Suomen</strong> <strong>Potilasliiton</strong> puheenjohtaja<br />

Paavo Koistinen avasi<br />

seminaarin ja piti alustuspuheenvuoron<br />

yleiskeskusteluun<br />

terveydenhuoltomme nykytila<br />

Suomessa.<br />

le mukaan nimenomaan niitä edustajia,<br />

jotka aktiivisesti osallistuvat kaikkeen<br />

koulutukseen. Heillä on siihen selkeästi<br />

motivoitunein asenne ja oletettavasti<br />

myös parhaat edellytykset soveltaa saatu<br />

informaatio käytännössä omassa järjestössään.<br />

On paikallaan alleviivata sitä<br />

seikkaa, että kysymyksessä on nimenomaan<br />

koulutusseminaari.<br />

Yhteenvetona tästä seminaarista<br />

voitaneen sanoa, että se oli onnistunut<br />

niin antimiensa kuin keskustelujensakin<br />

puolesta. Erikseen on vielä todettava,<br />

että tässä mielessä joukkuehenkinen yhteistyö<br />

oli perin onnistunutta ja mielialaa<br />

kohottavaa.<br />

Teksti: Jaakko Ojanne<br />

Kuvat: Harri Kyllönen<br />

Osallistujat kuuntelivat tarkkaavaisina seminaarin luentoja.

Hallitusohjelma on kuin satukirja, myös<br />

sosiaali- ja terveyspalvelujen osalta. Hallitusohjelmassa<br />

ei ole todellista arvopohjaa,<br />

jonka päälle olisi rakennettu realistisesti<br />

toteutettavissa olevat poliittiset<br />

toimenpiteet. Selkeällä arvopohjalla olisi<br />

tehty myös selkeä linjaus siihen, mitkä<br />

ovat niitä tulevaisuuden palveluita, joita<br />

verovaroin tuetaan. Kaikkea ei voida tukea<br />

ja maksaa, vaikka hallitusohjelmaa<br />

lukiessa tällainen mielikuva syntyykin.<br />

On selvää, että kun kuusi puoluetta on<br />

laitettu tekemään yhteistä hallitusohjelmaa,<br />

on lopputuloksena satukirja.<br />

Hallitus antaa lähiviikkoina oman<br />

esityksensä talousarvioksi ja mielenkiinnolla<br />

voidaan odottaa, kuinka hallitusohjelman<br />

sillisalaattia aiotaan rahoittaa.<br />

VM:n äskettäin antama ehdotus talousarvioksi<br />

tietää kylmää kyytiä erityisesti<br />

pienituloisille. Eriarvoisuus, köyhyys<br />

sekä niiden aiheuttamat seuraukset tulevat<br />

kasvamaan - puhumattakaan inhimillisestä<br />

kärsimyksestä.<br />

On toki ymmärrettävää, että maailmantalouden<br />

epävarmuudet heijastuvat<br />

myös Suomeen. Toisaalta tässä näemme,<br />

kuinka riippuvaisia jo nyt oma talousarviomme<br />

on muiden EU-maiden sanelusta.<br />

Mikäli EU:n kaavailemat muutokset<br />

vastuiden kasvattamiseen ja liittovaltion<br />

rakentamiseen menevät Suomessa läpi,<br />

ei oma määräysvaltamme tule ainakaan<br />

lisääntymään, päinvastoin.<br />

Hanna Mäntylä,<br />

Perussuomalaisten I varapuheenjohtaja,<br />

kansanedustaja<br />

Satukirja nimeltä<br />

hallitusohjelma<br />

Hallitusohjelmaan on toki lähtökohtaisesti<br />

kirjattu yleviä asioita, kuten<br />

”Hallitus toimii voimakkaasti köyhyyttä<br />

ja syrjäytymistä vastaan.” Kysyä kuitenkin<br />

sopii, millä toimin hallitus aikoo<br />

köyhyyttä ja syrjäytymistä vähentää,<br />

kun annetun talousarvioesityksen mukaan<br />

toimenpiteet ovat juuri päinvastaisia.<br />

Talousarvioesitys leikkaisi rajusti<br />

esimerkiksi nuorten työpajatoiminnasta<br />

sekä etsivästä nuorisotyöstä, vaikka hallitusohjelmaan<br />

on kirjattu, että ”etsivän<br />

nuorisotyön toiminta laajennetaan koko<br />

maahan ja kehitetään nuorten työpajatoimintaa”.<br />

Työpajatoiminta ja etsivä nuorisotyö<br />

ovat vahvoja keinoja ennaltaehkäistä<br />

nuorten syrjäytymistä sekä lisätä yhteiskunnallista<br />

osallisuutta. Nuorten yhteiskuntatakuu<br />

on myös kaunis ajatus, mutta<br />

jos ja kun samalla vähennetään koulutukseen,<br />

oppisopimuskoulutukseen sekä<br />

työllistämiseen varattuja määrärahoja,<br />

jää asia ajatuksen tasolle.<br />

Nuorten yhteiskuntatakuussa ei ole<br />

myöskään huomioitu sitä, että pelkkä<br />

paikka työharjoittelussa tai koulussa ei<br />

riitä, vaan nuoret tulisi saada myös niistä<br />

motivoitumaan. Haasteeksi nousevat<br />

myös elämänhallintaan liittyvät kysymykset.<br />

Nuorten tueksi tarvittaisiin esimerkiksi<br />

etsivää nuorisotyötä - siis sitä<br />

työtä, josta ollaan nyt rajusti leikkaamassa.<br />

Lisäksi näen, että ennaltaehkäisevää<br />

työskentelyä tulisi päästä tekemään jo<br />

paljon ennen kuin nuori päättää peruskoulun.<br />

Tästä on kuitenkin mitä ilmeisimmin<br />

turha haaveilla tämän hallituksen<br />

aikana.<br />

Luvattu perusturvan sadan euron korotus<br />

näkyy todellisuudessa 25 euron<br />

korotuksena. Tässä näkyy selvästi se,<br />

ettei arvopohjaa ole mietitty, tai jos on,<br />

on se jälleen kerran hyvätuloisia suosiva.<br />

Perusturvan ja ansiosidonnaisen päivärahan<br />

kytköstä ei saatu purettua ja siksi esimerkiksi<br />

suurimmille ansiosidonnaisille<br />

päivärahoille nousu onkin todellinen.<br />

Samaan aikaan energiaverot nousevat,<br />

polttoaineverot ja ruoan hinta kohoavat.<br />

Pienituloiselle yksineläjälle tai perheelle<br />

ei 25 euroa tuo arkeen minkäänlaista<br />

helpotusta.<br />

Hallitusohjelmaan on myös kirjattu,<br />

kuinka ”Sosiaali- ja terveyspalvelujen<br />

keskeinen tavoite on väestön terveyden<br />

ja hyvinvoinnin edistäminen. Peruspalvelut<br />

ja ennaltaehkäisevä työ ovat tässä<br />

avainasemassa.” Tätä tuetaan talousarvioesityksen<br />

mukaan viemällä kunnilta<br />

reilusti yli 600 miljoonaa euroa valtionosuuksia<br />

pois jo ensi vuonna. Kuitenkin<br />

peruspalveluiden tuottaminen on kuntien<br />

vastuulla. Väitetään, että kunnat saavat<br />

lisärahaa, mutta tuo raha on indeksikorotus<br />

joka määräytyy neljän vuoden välein.<br />

Omaishoitajien aseman parantamisesta<br />

on puhuttu jo vuosia. Suomessa<br />

15

<strong>Suomen</strong><br />

on n. 300 000 omaishoitajaa, joista ainoastaan<br />

vajaa 40 000 saa omaishoidon<br />

tukea. Jokainen voi päätellä, millaisista<br />

yhteiskunnallisista säästöistä puhutaan.<br />

Hallitusohjelmaan on toki jälleen kirjattu<br />

monenlaisia hienoja lauseita, mutta epäilen<br />

suuresti, etteivät ne johda todellisiin<br />

parannuksiin omaishoitajien kohdalla.<br />

Omaishoidon tukeminen tulisi ehdottomasti<br />

siirtää Kelan vastuulle.<br />

Lastensuojelun painopistettä tulisi<br />

muuttaa ennaltaehkäisevään suuntaan.<br />

Hallitusohjelmaan on kirjattu mm.<br />

seuraaavaa: ”Tehostetaan toimia huostaanottojen<br />

vähentämiseksi. Lastensuojelussa<br />

painopistettä siirretään ennalta<br />

ehkäisyyn, varhaisiin tukipalveluihin ja<br />

laitosvaltaisuuden purkamiseen. Lastensuojelussa<br />

korostetaan perhekeskeisyyttä<br />

ja kehitetään perhehoitolainsäädäntöä<br />

edelleen ottaen huomioon myös väestön<br />

ikääntymisestä syntyvät tarpeet. Lisätään<br />

turvakotipalveluja.” Erinomaisia tavoitteita,<br />

jotka ovat juuri niitä asioita, joita<br />

myös itse olen esittänyt. Kysymykseksi<br />

nousee, miten nämä tavoitteet aiotaan<br />

toteuttaa? Ensinnäkin Suomeen on rakennettu<br />

sellainen järjestelmä, joka tukee<br />

kuntia nimenomaan huostaanottoihin.<br />

Itse olen ehdottanut ns. lastensuojelukertoimen<br />

muuttamista varhaisen<br />

puuttumisen kertoimeksi - toisin sanoen<br />

kuntia ei enää palkita huostaanotoista<br />

vaan ennaltaehkäisevästä työstä niiden<br />

vähentämiseen. Toiseksi, lastensuojelulakiin<br />

on jo nyt kirjattu, kuinka lapsen<br />

lähipiiri on ensisijaisesti kartoitettava<br />

sijoitusta pohdittaessa. Todellisuudessa<br />

tämä toteutuu hyvin harvoin. Sen sijaan<br />

kodin (ja lähipiirin) ulkopuoliset sijoitukset<br />

kasvavat vuosi vuodelta. Valitettavasti<br />

lastensuojelupalveluiden tuottajiksi<br />

on enenevissä määrin tullut toimijoita,<br />

joiden ainoa tavoite on taloudellisen voiton<br />

maksimointi - yhteiskunnan varoilla<br />

ja lasten sekä nuorten hyvinvoinnin kustannuksella.<br />

Kuntien vastuita ja velvoitteita on lisätty<br />

vuosi vuodelta samalla, kun ne on<br />

asetettu rankkojen säästötoimien kohteeksi.<br />

Nyt suunnitellut valtionosuuksien<br />

16<br />

lehti<br />

leikkaukset ovat täysin kestämättömiä.<br />

Niiden vaikutukset tulevat kohdentumaan<br />

rajulla kädellä kuntalaisten hyvinvointiin<br />

ja turvallisuuteen.<br />

Tavoitteena onkin vähentää kuntien<br />

määrää rajusti, vaikka pakkokeinoin.<br />

Palvelut on silti edelleen tuotettava ja<br />

palveluita on saatava. Erityisen ongelmalliseksi<br />

tämä tulee nousemaan<br />

syrjäseuduilla ja haja-asutusalueilla.<br />

Ongelmaksi muodostuu jo pelkästään<br />

kulkeminen - joukkoliikennettä ei välttämättä<br />

ole, omalla autolla kulkeminen<br />

on taloudellisesti mahdotonta yhä kohoavien<br />

polttoainekustannustenkin vuoksi.<br />

On kuitenkin eri asia käydä lääkärillä 5<br />

tai 30 km:n päässä kuin lähes 200 km:n<br />

päässä. Kuinka moni pääkaupunkiseutulainen<br />

olisi tähän valmis?<br />

Pidän huolestuttavana nykyistä kehityssuuntaa,<br />

jonka jatkuessa tulevaisuuden<br />

sosiaali- ja terveydenhuoltoa<br />

tehdään vain ja ainoastaan kasvottomien<br />

markkinavoimien johdolla. Voimakas<br />

palveluiden ulkoistamiskehitys on aina<br />

90-luvulta alkaen ajanut julkista sosiaali-<br />

ja terveydenhuoltoalaa alas siirtäen sen<br />

painopistettä vapaan kilpailun piiriin ja<br />

yksityisille toimijoille. Nykyinen hallitusohjelma<br />

ei suuntaa ole muuttamassa.<br />

On nähty, että ulkoistaminen ei suinkaan<br />

takaa kustannustehokkuutta, päinvastoin.<br />

Lisäksi ongelmiksi nousevat<br />

heikko valvonta ja vastuunkanto. Palveluiden<br />

ulkoistaminen lisää osaltaan myös<br />

byrokratiaa, vaikka muuta annetaankin<br />

ymmärtää. Samalla kuntalaisten demokraattiset<br />

vaikutusmahdollisuudet omien<br />

palveluidensa järjestämiseen estetään.<br />

Tämä on jopa vastoin perustuslain henkeä,<br />

jossa kuntien itsemääräämisoikeus<br />

on turvattu.<br />

On myös muistettava, että kilpailuasetelmat<br />

eivät ole oikeudenmukaisia kaikille<br />

alalla toimiville tai sinne haluaville.<br />

Alalle on yhä enenevässä määrin tullut<br />

sellaisia toimijoita, joiden tarkoitus on<br />

tuottaa vain voittoa sijoittajille, ei laadukkaita<br />

ja kriittisenkin tarkastelun kestäviä<br />

palveluita. Kilpailuasetelmat ovat<br />

lähtökohdiltaan vääristyneet ja suosivat<br />

yhtiöitä, joilla on mahdollisuus toimia<br />

tappiolla jopa vuosia ja samalla vallata<br />

”markkinat”.<br />

Moni pienyrittäjä, yleishyödyllinen<br />

yhdistys ja voittoa tavoittelematon säätiö<br />

on joutunut lopettamaan toimintansa ja<br />

irtisanomaan henkilökuntansa, koska ne<br />

eivät pysty kilpailemaan näiden (pörssi)<br />

yhtiöiden kanssa palveluiden tuottamisesta.<br />

Lainsäädäntö onkin puutteellinen<br />

nykyisellään ja sitä on korjattava. Sosiaalisen<br />

vastuun ja yhteiskuntavastuun on<br />

toteuduttava myös käytännössä, ei vain<br />

paperilla.<br />

Tavoitteena tulisi olla vahva julkinen<br />

sektori, joka ei ole riippuvainen vain yhdestä<br />

toimijasta. Vahva julkinen sektori<br />

ei poissulje sitä, että harkiten voidaan<br />

käyttää myös yksityisiä toimijoita tukemaan<br />

julkisen sektorin tehtäväkenttää.<br />

Perusrunko ja -toiminnot on kuitenkin<br />

pidettävä kuntien omissa käsissä ja demokraattisen<br />

päätöksenteon alla. Tähän<br />

ei riitä, että annetaan ”almuja” kunnille<br />

lääkäreiden tai muun hoitohenkilökunnan<br />

palkkaamiseen ”yksityistämiskehityksen<br />

hidastamisen” nimissä.<br />

Tarvitaan selvä arvomuutos, joka turvaa<br />

kaikille kansalaisille tasavertaiset<br />

mahdollisuudet laadukkaisiin palveluihin<br />

niin, että suomalainen sosiaaliturva<br />

ei siirry sijoittajien taskuun kuten nyt<br />

liian usein tapahtuu. Tarvitaan myös päätöksenteon<br />

pohjalle kokonaisvaltainen<br />

ymmärrys niistä mekanismeista, jotka<br />

palveluiden ulkoistamisen ja sen myötä<br />

niiden yksityissektorille siirtämisen taustalla<br />

vaikuttavat.<br />

Itse pidän ongelmana myös nykyistä<br />

lääkekorvaus- sekä sairausvakuutusjärjestelmää.<br />

Lääkekorvaukset kasvavat<br />

vuosi vuodelta. Vaikka tiedetään, että<br />

kansanterveyden eteen tehtävä ennaltaehkäisevä<br />

työ auttaisi vähentämään näitä<br />

miljardiluokkaan nousevia kustannuksia,<br />

ei siihen olla valmiita. Kansansairaudet<br />

lisääntyvät ja niiden kustannusten ei voida<br />

nykyisen hallituksen toimenpiteillä<br />

olettaa vähenevän. Esimerkiksi mielenterveysongelmat,<br />

sydän- ja verisuonisairaudet,<br />

tuki- ja liikuntaelinsairaudet,

diabetes sekä päihteiden liikakäytöstä<br />

johtuvat ongelmat aiheuttavat paitsi<br />

valtaisia yhteiskunnallisia kustannuksia<br />

myös paljon inhimillistä kärsimystä.<br />

Suurin voittaja tässä kokonaisuudessa<br />

on lääketeollisuus - olkoonkin, että<br />

myös sille on asetettu säästötavoitteita.<br />

THL:n toimintatapoja ja roolia väestön<br />

hyvinvoinnin ja terveyden edistäjänä sekä<br />

sairauksien ja sosiaalisten ongelmien<br />

ehkäisijänä on mielestäni syytä tulevaisuudessa<br />

tarkastella kokonaisvaltaisesti<br />

ja avoimesti uudelleen.<br />

On myös huomioitava, että Kelan<br />

korvaamat sairasvakuutuskulut tukevat<br />

ennen kaikkea keski- ja suurituloisten<br />

mahdollisuutta valita palveluita. Pienituloiset,<br />

jotka tarvitsevat terveydenhuollon<br />

palveluita muuta väestönosaa useammin<br />

jäävät vaille valinnan vapautta oman hoi-<br />

tonsa suhteen. Paradoksaalista on, että<br />

se väestönosa, joka voi tehdä terveellisen<br />

elämän kannalta todellisia valintoja,<br />

saa vielä hoitoa tarvitessaan vahvan yhteiskunnan<br />

tuen siihen, että käyttää yksityistä<br />

toimijaa. On myös muistettava,<br />

että varsin usein yksityinen ja julkinen<br />

sektori käyttävät samoja ammattilaisia,<br />

joten rajallisista resursseista (hoitohenkilökunnasta)<br />

käydään kilpailua. Nykyinen<br />

Kelan korvausjärjestelmä mahdollistaakin<br />

tuottavan bisneksen verovaroilla.<br />

Työssäkäyviltä pienituloisilta ollaan<br />

myös viemässä mahdollisuus jäädä vuorotteluvapaalle.<br />

Tämä on pöyristyttävää,<br />

etenkin kun samaan aikaan työuria halutaan<br />

pidentää ja työssä jaksamista lisätä.<br />

Työikäinen väestö jaksaa työelämässä<br />

vuosi vuodelta heikommin, mikä näkyy<br />

lisääntyneenä uupumuksena, sairaus-<br />

poissaoloina sekä lääkekustannuksissa.<br />

Kuntoutusta on vaikea saada ja moni uupuu<br />

viimeistään jouduttuaan byrokratian<br />

koneistoon.<br />

Kokonaisuudessaan katson, että hallitusohjelma,<br />

joka vilisee kauniita korulauseita<br />

vailla totuuspohjaa, on epäonnistunut.<br />

Hallitus pakoilee vastuutaan monin<br />

tavoin. Selkeä priorisointi siihen, mitä<br />

palveluja tulevaisuudessa kustannetaan<br />

ja kenelle, uupuu. Arvovalintojen tekemistä<br />

ei voida ulkoistaa kunnille, vaan<br />

arvopohjan rakentamisen tulee lähteä<br />

ylimmiltä poliittisilta tahoilta, hallitukselta.<br />

On myös pelkuruutta hätäpäissään<br />

luvata jokaiselle jotakin tilanteessa, jossa<br />

lupausten toteuttaminen ei todellisuudessa<br />

ole mahdollista. Tämä hallitusohjelma<br />

ei ole aidoille arvoille rakennettu vaan<br />

satukirja.<br />

17

<strong>Suomen</strong><br />

Kuluvan vuoden kevätkausi päättyi<br />

suorastaan historiallisella hankkeella.<br />

Toukokuun viimeisenä päivänä <strong>Suomen</strong><br />

Potilasliitto ja muutamat muut eri potilasjärjestöt<br />

kokoontuivat Kuluttajaliitto-<br />

Konsumentförbundet ry:n toimistolla<br />

aloittaakseen kokonaan uudenlaisen<br />

vaikuttamisen kulttuurin. Kuluttajaliitto<br />

oli suunnitellut maahan perustettavaksi<br />

uutta kuluttajapoliittista työkalua, kuluttajaparlamenttia.<br />

Sen tarkoituksena on<br />

merkittävästi lisätä siihen osallistuvien<br />

kansalaisjärjestöjen vaikutusvaltaa, painoarvoa,<br />

näkyvyyttä ja keskinäistä yhteistyötä.<br />

Kuluttajaliiton perusajatuksena<br />

on lisäksi se, että toimiessaan mainitun<br />

elimen sihteeristönä hanketta voidaan<br />

viedä eteenpäin ilman, että järjestöjen<br />

oma työtaakka kasvaisi. Kysymyksessä<br />

on merkittävä kädenojennus, sillä vapaaehtoispohjalla<br />

ja kaiken kaikkiaan suppealla<br />

palkatulla henkilöstöllä toimivat<br />

kansalaisjärjestöt eivät välttämättä kykenisikään<br />

ottamaan kovin suuria lisävelvoitteita<br />

harteilleen.<br />

Kootessaan yhteen merkittäviä ja<br />

valtakunnallisesti toimivia kansalaisjärjestöjä<br />

Kuluttajaliitto samalla luo<br />

otollisia puitteita erilaisten uusien verkostojen<br />

luomiselle ja antaa järjestöjen<br />

äänelle lisää kantavuutta. Nyt kuluvan<br />

pilottivuoden järjestöt edustavat terveysalaa.<br />

Valinta ei olisi varmaankaan<br />

voinut olla sopivampi, sillä sosiaali- ja<br />

terveysala elää jatkuvassa myllerryksessä<br />

ja määrärahoista ja resursseista<br />

todella taistellaan kiivaasti. Mukaan<br />

menemiselle ei siis ollut minkäänlaisia<br />

esteitä. Toukokuun 31. päivän kokouksessa<br />

Kuluttajaliitossa, Malminrinne<br />

1:ssä Potilasliittoa edustivat puheen-<br />

18<br />

lehti<br />

Potilasjärjestöt kuluttajaparlamentin<br />

pilottiryhmään<br />

johtaja Paavo Koistinen ja hallituksen<br />

sihteeri ja tiedottaja Jaakko Ojanne.<br />

Liiton käsillä olevat projektit sairaanhoitojärjestelmänlaadunvalvontatyökalun<br />

sekä potilasturvallisuuden puitteissa<br />

olivat sopivasti myös niitä teemoja, joiden<br />

voisi erityisesti kiinnostavan kaikkia<br />

maamme potilasjärjestöjä.<br />

Toukokuisen tilaisuuden puheenjohtajana<br />

toimi vankalla järjestökokemuksella<br />

eettisen kuluttamisen projektipäällikkö,<br />

valtiotieteiden maisteri Juha Beurling.<br />

Syksyllä hanke huipentuu, mutta jatkoa<br />

jo kaivattiin<br />

Kuluttajaparlamentin sihteeristönä<br />

toimii Kuluttajaliiton toimisto, missä<br />

erikseen nimettynä järjestökoordinaattorina<br />

toimii Kaisa Pannimaa-Pätsi.<br />

Sihteeristö huolehtii parlamentin järjestöjäsenten<br />

matkakustannuksista ja<br />

huolehtii päätösten tiedottamisesta medialle.<br />

Jotta järjestelmä toimisi, sitoutuvat<br />

mukana olevat järjestöt lähettämään<br />

virallisen edustajan päivän mittaiseen<br />

istuntoon, joka pidetään <strong>Suomen</strong> eduskunnan<br />

pikkuparlamentin auditoriossa 3.<br />

päivä marraskuuta 2011 kello 10.00 alkaen.<br />

Omalla kustannuksellaan järjestöt<br />

voivat lähettää paikalle tiedottamisesta<br />

vastaavan henkilön.<br />

Marraskuussa kuluttajaparlamentin<br />

istuntoon osallistuvilta järjestöiltä tiedustellaan<br />

etukäteen käsiteltäväksi ehdotettavia<br />

asioita, joista perusparlamentaarisella<br />

äänestysmenettelyllä, ”jaa” tai<br />

”ei”, valitaan kymmenen hyväksyttyä<br />

asiaa. Näitä kuluttajaparlamentin sihteeristö<br />

tiedottaa maailmalle.<br />

Vaikka valitut esitykset saavat yhteisen<br />

päätäntäelimen suoman statuksen,<br />

ei järjestöjen ole välttämättä omassa<br />

toiminnassaan sitouduttava niihin. Tarkoitus<br />

onkin ensisijaisesti yhdessä ja<br />

suurella koneistolla tuoda yleiseen tietoisuuteen<br />

sellaisia potilasjärjestöjen<br />

asioita, jotka yhden ja yksin toimivan<br />

järjestön ponnisteluista huolimatta saattaisivat<br />

jäädä vähälle huomiolle.<br />

Alustavasti kuluttajaparlamentin istunnon<br />

avaajaksi on kaavailtu vastaavan<br />

alueen ministeriä, puhemiehistön jäsentä<br />

tai eduskunnassa terveysasioita käsittelevän<br />

valiokunnan puheenjohtajaa. Tämä<br />

tarkentuu lähempänä istuntoa.<br />

Lisäksi istuntoon kutsutaan käsiteltävien<br />

asioiden asiantuntijoita alustamaan<br />

käsiteltävissä kysymyksissä. He eivät<br />

kuitenkaan tee kuluttajaparlamentille<br />

varsinaisia äänestysesityksiä, vaan selostavat<br />

käsiteltävään asiaan liittyviä<br />

näkökohtia ja perusteita.<br />

Pilottihankkeen ensimmäistä kokousta<br />

leimasi kautta linjan osallistujissa vallitseva<br />

kiinnostus, ellei jopa varovainen<br />

innostuneisuus. Uuden toimielimen merkitys<br />

havaittiin arvokkaaksi ja keskustelussa<br />

pikemminkin ilmeni sävyä, joka<br />

kaipasi vuotta pidempää jaksoa ainakin<br />

sosiaali- ja terveydenhoidon kysymyksien<br />

osalle. Juuri tämän sektorin haasteet<br />

ovat sitä luokkaa, että pitkäjänteisyyttä<br />

ja sitoutumista tarvitaan pidemmäksikin<br />

ajanjaksoksi. Jos tämä viesti tavoittaa<br />

sihteeristön ja verkostoon liitetyt järjestöt,<br />

voidaan jopa toivoa pidempiaikaisen<br />

ja laajapohjaisen yhteistyön kehittymistä<br />

potilastyössä toimivien kolmannen sektorin<br />

järjestöjen kesken. Kaikella sillä,<br />

mitä voidaan tehdä yhdessä on jo arvo<br />

sinänsä.<br />

Jaakko Ojanne

”Potilaan kiitos” vuodelta 2005 löysi<br />

lopulta saajansa<br />

<strong>Suomen</strong> potilasliitto ry myönsi tuolloisten<br />

sääntöjensä mukaisessa syyskokouksessaan<br />

12. marraskuuta 2005 ”Potilaan<br />

kiitoksen” Oulun yliopistollisen<br />

keskussairaalan lastenkirurgi Mika Venholalle.<br />

Tämä huomionosoitus päätettiin<br />

myöntää Venholalle hänen uraauurtavasta<br />

työstään intersukupuolisten lasten<br />

parissa tekemänsä lääketieteellisen työn<br />

johdosta.<br />

Samassa kokouksessa myönnettiin<br />

poikkeuksellisesti toinenkin vastaava<br />

huomionosoitus. Toisen sai vastaanottaa<br />

Raha-automaattiyhdistys kiitoksena<br />

hedelmällisestä ja saumattomasta yhteistyöstä.<br />

Päätöksen mukaan ”luovutetaan<br />

liiton pöytästandaarit syyskokouksen jälkeen<br />

myöhemmin sovittavalla tavalla.”<br />

Jälkimmäisen huomionosoituksen<br />

saattoi samassa kokouksessa uudeksi<br />

puheenjohtajaksi valittu Paavo Koistinen<br />

luovuttaa jo siten, että asia oli ikuistettuna<br />

vuoden 2006 ensimmäisen Potilaslehden<br />

kansikuvaan. Oulussa toimiva<br />

Venhola oli jo hankalammin tavoitettava.<br />

Toisaalta arvokasta kiitos-huomiota ei<br />

ollut soveliasta lähettää postin kuljeteltavaksi.<br />

Luovutus odotteli siis niin sanotusti<br />

”aikaa parempaa”. Asia ei kuitenkaan<br />

jäänyt unohduksiin, vaan standaari<br />

odotti vaativasti liiton hyllyllä pääsyä<br />

saajansa hoteisiin.<br />

Otollinen tuokio koitti 28. elokuuta<br />

2011, kun jäsenjärjestö Trasek järjesti<br />

Inkoossa ”Voimavara”-leirin jäsenkunnalleen.<br />

<strong>Potilasliiton</strong> ja Trasekin halli-<br />

tuksen jäsen Johanna Pihlajamäki saattoi<br />

ojentaa kauan odottaneen standaarin<br />

<strong>Potilasliiton</strong> puheenjohtaja Koistisen<br />

puolesta ja terveisin Venholalle.<br />

Nimensä mukaisesti Potilaan kiitos<br />

edustaa potilaskunnan arvostusta ja<br />

kiitollisuutta kiitoksen saajaa kohtaan.<br />

Mika Venhola vastasi huomionosoitukseensa<br />

toteamalla sen sekä tärkeäksi että<br />

koskettavaksi. Aika ei siis ollut tehnyt<br />

asialle haittaa. Vai sopisiko asiaan suomalaisittain<br />

lausuttu toteamus: ”lopussa<br />

kiitos seisoo.”<br />

Jaakko Ojanne<br />

Mika Venhola (vas.) vastaanottaa <strong>Potilasliiton</strong> myöntämän ”Potilaan kiitos” -standaarin hallituksen jäsenen<br />

Johanna Pihlajamäen kädestä.<br />

19

<strong>Suomen</strong><br />

Suomessa on potilaslaki, joka määrittelee<br />

potilaan oikeudet terveydenhuollossa.<br />

Ei kuitenkaan pidä luottaa siihen, että<br />

niitä joka terveydenhuollon yksikössä<br />

automaattisesti noudatetaan. Siispä jokaisen<br />

kansalaisen on tarpeellista tuntea<br />

lain sisältö ja vaatia itse lain edellyttämää<br />

hoitoa. Omien oikeuksiensa<br />

tiedostaminen on tärkeää jo ennenkuin<br />

tarvitsee terveyspalveluja. Monet ovat<br />

tuudittautuneet harhakuvaan että meillä<br />

on maailman paras terveydenhuolto.<br />

Sitten kun sairastuu ja joutuu sisään terveydenhuollon<br />

organisaatioon, moni on<br />

joutunut pettymään. Toki on hyvääkin<br />

hoitoa ja onnistumisia, mutta hoitoon<br />

pääsy ei ole itsestään selvyys. Lääkärit<br />

ovat myös erilaisia ja eritasoisia. Onkin<br />

hyvä, että lainsäädännöllä pyritään<br />

siihen, että voimme valita itse hoitavat<br />

lääkärimme.<br />

Meillä on myös potilasvakuutus.<br />

On harhaa luulla, että se kattaa kaikki<br />

virheet ja vahingot. N.70 prosenttia valituksista<br />

hylätään. Päätökset tehdään<br />

potilasasiakirjojen perusteella. Laki<br />

määrittelee, miten ne on täytettävä .Potilaalla<br />

on oikeus vaatia niihin muutoksia,<br />

mikäli havaitsee siellä korjattavaa.<br />

Kannattaa siis aina tarkistaa kirjausmer-<br />

20<br />

lehti<br />

Inka Svahn<br />

<strong>Suomen</strong> Potilasliitto ry:n hallituksen jäsen ja<br />

potilasasiainvaliokunnan jäsen<br />

Potilaan kannattaa pitää<br />

huolta oikeuksiensa<br />

toteutumisesta!<br />

kinnät että ne on tehty oikein, sillä puutteelliset<br />

ja virheelliset kirjausmerkinnät<br />

vievät potilaalta oikeusturvan. Täytyy<br />

myös muistaa, että taustalla on vakuutusyhtiö,<br />

joka mielellään pitää rahat itsellään<br />

kuin jakaa potilaille. Heillä on<br />

omat asiantuntijalääkärit, ja jos potilasta<br />

on vielä hoitanut lääkäri, joka ei halua<br />

myöntää virhettään, on peli menetetty.<br />

Liian usein on saanut kuulla potilailta<br />

lauseen ,"Luulin tätä oikeusvaltioksi".<br />

Katkeruutta herättää myös se, että<br />

tehdessään valituksia, on potilas joutunut<br />

hankalan ihmisen maineeseen ja<br />

on koettu että hoidon saanti vaikeutuu<br />

entisestään .Ai niin, onhan meillä vielä<br />

Potilasasiamiehet. Valitettavasti hekin<br />

ovat eritasoisia eikä heillä ole yhtenäistä<br />

koulutusta. Lain mukaan heidän pitää<br />

tiedottaa potilaslaista ja edistää sen<br />

toteutumista, heidän tulee auttaa kantelujen<br />

laatimisessa ym., mutta monissa<br />

terveydenhuollon yksiköissä ei ole edes<br />

yhteistietoja selkeästi esillä. Potilaiden<br />

kertomuksista huokuu usein sama ajatus,<br />

etteivät he ole tulleet kuulluiksi tai<br />

autetuiksi. Potilasasiamiehet koetaan<br />

puolueellisiksi.<br />

Vaikka eräs asianajaja sanoi, että<br />

potilaslaki on vain julistus, jota joko<br />

noudatetaan tai ei, aivan kuin se olisi<br />

lääkärin itsensä päätettävissä, niin potilaan<br />

kannattaa pitää kiinni siitä että se<br />

on LAKI. Siihen voi ja kannattaa vedota,<br />

siihen on oikeus. Kun itse pitää huolta<br />

että lääkärit noudattavat hoidossa lakia,<br />

voi välttyä jonottamasta liian kauaa,<br />

voi välttyä hoitovirheiltä. Kysele ja kyseenalaista,<br />

varmista ja vaadi ja valita<br />

jos potilaslakia ei hoidossasi noudateta.<br />

Vaikka valitusportaatkin tuntuvat puolueellisilta,<br />

on tärkeää että valitusten<br />

määrä kirjataan. Kun niitä alkaa tulvia<br />

ovista ja ikkunoista, on jonkun puututtava<br />

peliin. Potilaalla on oikeus hyvään<br />

ja laadukkaaseen hoitoon. Valituksen on<br />

tarkoitus parantaa hoidon laatua, saada<br />

estetyksi hoitovirheitä ja saada aikaan<br />

parempaa hoitokulttuuria. Jos mennään<br />

toiseen suuntaan, on alettava tutkimaan<br />

hoitohenkilökunnan omaa mielenterveyttä<br />

potilaiden syyllistämisen sijaan.<br />

Potilaan diagnosoiminen mielenterveysongelmaiseksi<br />

valituksen tehtyään<br />

kertoo vain lääkärin omasta ammattitaidottomuudesta<br />

ja kyvyttömyydestä<br />

kohdata omia virheitään. Potilaat, pelko<br />

pois, potilaslaki on teitä varten!

OJANNE POHTII<br />

Ei hoitoa maassa saa ken<br />

itse sit´ ei hanki<br />

Suuresti on maassamme valitettu sairaanhoidon<br />

saatavuuden ongelmista.<br />

Jyväskylässä ei saada hammaslääkäriä,<br />

Lapissa ei saada yleislääkäriä ja Etelä-<br />

Suomessa ei saada psykiatreja. Jos jonkinlaista<br />

puutosta ilmenee, jos sattuu<br />

onnettomuudekseen sairastumaan, vanhenemaan<br />

taikka menettämään mielensä<br />

tasapainon. Niinpä on katajaisen kansamme<br />

syvistä riveistä lähtenyt liikkeelle<br />

aforismeja, joissa hurtilla huumorilla<br />

kuitataan vaikea tilanne:<br />

Mies menee lääkäriin ja valittaa, että<br />

ei tule pissaa. Lääkäri kysyy, että minkäs<br />

ikäinen herra on? Mies vastaa, että<br />

90 vuotta on tullut juuri täyteen. Lääkäri<br />

vastaa, että te olette jo pissanneet<br />

tarpeeksi.<br />

Toinen mies menettää hermonsa ja<br />

kiiruhtaa mielisairaalaan vaatimaan heti<br />

pääsyä hoitoon. Vastaanottohoitaja<br />

täräyttää, että oletteko hullu? Ei tänne<br />

pääse ilman ajanvarausta ja lähetettä.<br />

Vaikka edelliset tarinat ja tapahtumat<br />

voidaan sysätä huoleti erilaisten legendojen<br />

romulaatikkoon, sattui itselleni<br />

alkuvuodesta hassunkurinen tapaus: oikean<br />

silmäni verkkokalvo ropsahti irti<br />

kuin vanha tapetti. Eräänä maanantaisena<br />

aamuna havaitsin, että oikea silmä ei<br />

näe ja silmässä on samea peitto kuin jos<br />

olisi tuhti loraus rasvaa laitettu. Kipua<br />

ja tuskaa ei ollut, mutta aamukahvi oli<br />

mennä pöydälle, kun syvyysnäkö puuttui.<br />

Päätin mennä lääkärille, mutta typeryyttäni<br />

menin terveyskeskukseen.<br />

Jonotettuani muutaman vanhuksen ja<br />

mölisevän psyykepotilaan kanssa pääsyä<br />

ensin ilmoittautumisluukulle tunnin ja<br />

sitten eteenpäin oletetun hoidon ja lääketieteellisen<br />

konsultaation piiriin boin<br />

kaksi tuntia, pääsin päivystävän sairaanhoitajan<br />

hoteisiin. Hän oli ystävällinen<br />

ja veikkasi silmän olevan kuivunut. Käskettiin<br />

ostaa tippoja ja jollei niillä tokene,<br />

niin sitten jonnekin lääkäriin, kun täällä<br />

ei nyt enää ole. Olisi aika pitänyt varata.<br />

Tästä syystä hoitaja ei ryhtynyt sen<br />

suuremmin katsomaan jo vuoden märkinyttä<br />

nilkkahaavaani, kun sillekään<br />

ei nyt voitu mitään putsaamista kummempaa<br />

tehdä. Sen kanssa olin jo oppinut<br />

elämään, sillä kukaan sattumalta<br />

paikalla joskus olleista lääkäreistähän ei<br />

ollut uskonut sitä, että todennäköisesti<br />

vanhan vamman takia luuhun upotetut<br />

ruuvit ja metallipätkät ovat alkaneet liikkua<br />

ja vaiva johtuu siitä. Sama ilmiö kuin<br />

entisten aikojen sotaveteraaneilla, joilla<br />

vanhat sirpaleet lähtivät aika ajoin liikkeelle<br />

ja aiheuttivat haittaa. Kun en ole<br />

veteraani ja nilkassani ei ole kranaatin<br />

siruja, niin ilmiö on siis mahdoton.<br />

Nilkka sai siis olla ja seuraavana aamuna<br />

lähdin tiistaisiin työtehtäviini kuin<br />

muuan Runebergin ”Vänrikki Stoolissa”<br />

kuvattu upseeri:<br />

»Silloin Klingspor saapuu, mars-<br />

ki, ylpeä kuin kuningas, kaks on leukaa,<br />

yksi silmä, sydäntä vain puolikas.<br />

Silloin Klingspor saapuu, ottaa ar-<br />

vollansa komennon, antaa käskyjä kuin<br />

Klercker, mutta käskee pakohon.»<br />

Poistuin siis kunnallisen sairaanhoidon<br />

piiristä ja pakenin iltapäivällä yksityiselle<br />

silmäklinikalle, missä vaurio<br />

heti todettiin ja faksattiin lähete HUS:in<br />

silmäklinikalle. Seuraavana aamuna siel-<br />

tä tuli komento saapua seuraavan viikon<br />

tiistaina silmäklinikalle.<br />

Sovittuna aamuna olin jo sairaalan<br />

pedissä odottamassa operaatiota, jonka<br />

sain nauttia vieläpä täysnukutuksessa,<br />

pelkuriraukka kun olen. Nyttemmin näen<br />

jo hyvin lähelle, sumeasti etäälle ja<br />

kiikarilla mainiosti. Vasen silmä on erityisen<br />

skarppi, joten voin sikäli hyvin.<br />

Nilkkakin on siedettävä ja kesällä saatoin<br />

työntää reikään timotein koristeeksi<br />

heilumaan.<br />

Maalla naapurin isäntä valitteli pitkään<br />

kuivaa yskää, väsymystä ja hengen<br />

ahdistusta, kun lehmän kanttura oli potkaissut.<br />

Terveyskeskus ei ollut sen suuremmin<br />

ollut hyödyksi, mutta onneksi<br />

maitotilien kanssa oli oltu niin tarkkana,<br />

että emännän vaatimuksesta meni<br />

isäntä yksityiselle lääkäriasemalle, joka<br />

röntgenkuvat saatuaan passitti isännän<br />

suoraa kunnalliseen aluesairaalaan, missä<br />

puolen tunnin konsultaation jälkeen<br />

komennettiin isäntä samaa tietä lähimpään<br />

yliopistolliseen sairaalaan. Siellä<br />

imettiin pari päivää verta pois ja isäntä<br />

pääsi kolmantena päivänä tervehtyneenä<br />

kotiin.<br />

<strong>Suomen</strong> valtio antaa maanpuolustuskoulutusta,<br />

jonka tarkoituksena on pitää<br />

talousalueemme vapaana vieraan valuutan<br />

vaikutuksesta. Olisi varmaankin yksilön<br />

kannalta arvokasta ja hyödyllistä<br />

alkaa kouluttaa kansalaisia jo kouluiässä<br />

hankkimaan itselleen sairaanhoitopalveluita.<br />

Sekin alkaa olla taitolaji, joka kysyy<br />

osaamista.<br />

21

<strong>Suomen</strong><br />

22<br />

lehti<br />

Vertaistukikoulutusta tukipuhelimissa ja –ryhmissä<br />

toimiville sekä yhdistysten uusille jäsenille<br />

Kolmannen sektorin ja julkisen sektorin<br />

yhteistyötä pitää tiivistää. Kolmannen<br />

sektorin voimavarat on hyödynnettävä<br />

paremmin julkisen sektorin<br />

toiminnoissa. <strong>Suomen</strong> Potilasliitto<br />

haluaa omalla koulutuksellaan löytää<br />

vertaistukitoiminnan osaamista ja taitoja<br />

tarvitsevia ja siitä kiinnostuneita<br />

ihmisiä. Tavoitteemme on potilaskeskeinen<br />

toiminta. Toimiva vertaistuki<br />

voimaannuttaa sekä potilaan että<br />

hänen läheisensä.<br />

Koulutuksessa opimme asiantuntijoilta<br />

ja toisiltamme.<br />

Koulutusjakson päivät ovat 28.1.,<br />

4.2.,18.2. ja 17.3.2012.<br />

Lauantaipäivien koulutusajat ovat klo<br />

9.30 – 15.30.<br />

Aamukahvi ja lounastauko sisältyvät<br />

koulutuspäivien ohjelmaan.<br />

Päivien teemat ovat:<br />

Kommunikaatiota, yhteyksiä ja<br />

suhteita<br />

Teoria ja käytännön harjoituksia.<br />

Teema jatkuu koko päivän<br />

Kelan erilaisista korvauksista<br />

Mitä korvauksia potilaalle kuuluu?<br />

Käytännön asiat meidän potilasryhmien<br />

näkökulmasta.<br />

Lääkepolitiikka<br />

Lääkehoidon ongelmien tunnistaminen.<br />

Potilaan oikeuksia ja tahtotiloja<br />

Oikeudet, edunvalvonta, perintökysy-<br />

myksen ja testamentien näkökulmasta.<br />

Miten puuttua omaisen henkiseen<br />

pahoinvointiin?<br />

Kun omaisella on itsemurha-ajatuksia.<br />

Miten tukea omaisia ennen ja jälkeen?<br />

Sukupuoli-identiteetti<br />

Kun on menettänyt osan kehostaan,<br />

kun on poistettu rinta, eturauhanen tai<br />

raaja.<br />

Itsetuntemus ja henkinen eheys.<br />

Potilasturvallisuus taidolla<br />

Systeemiongelmia ja katve-alueita.<br />

Perushoito – erikoissairaanhoito.<br />

Potilaan oma rooli<br />

Virallinen dokumentoitu rooli omasta<br />

näkökulmasta ja <strong>Potilasliiton</strong> näkökulmasta.<br />

Käytännön harjoituksia.<br />

Kuinka toimitaan vertaistukiryhmässä ja<br />

vertaistukipuhelimessa.<br />

Loppukeskustelua ja arviointia<br />

Tiedustelut ja ilmoittautumiset 13.01.2012<br />

mennessä<br />

Inger Östergårdille puh. 050-5557780 tai<br />

Inger.ostergard@luukku.com

Yrityssopimus 2011 (jäsenetuhinnat)<br />

<strong>Suomen</strong> Potilasliitto ry:n sekä jäsenjärjestöjen ja RESTEL HOTEL GROUPin kesken on tehty sopimus koskien Cumulusja<br />

Rantasipi-hotelleja, Holiday Inn-hotelleja Suomessa, Crowne Plaza Helsinki-hotellia, Hotelli Seurahuone Helsinkiä ja<br />

Ikaalisten Kylpylää. Yrityshinnat ovat yksittäiseen liikematkustuskäyttöön ja ne ovat nettohintoja. (Jäsenjärjestöjen henkilöiden<br />

matkustamiseen)<br />

Viikonloppuisin ovat myös erikoishinnat ko. hotelleissa <strong>Suomen</strong> Potilasliitto ry:n ja sen jäsenjärjestöjen jäsenille.<br />

Varauslinkki https://www.hotellimaailma.fi/extra.cfm?account=potilasliitto<br />

Puhelimitse 020 055055 mainitse varausta tehdessä <strong>Potilasliiton</strong> sopimus/jäsenjärjestö.<br />

Kun olet järjestämässä järjestönne tilaisuutta ja majoituksia ryhmille ko.hotelleissa ilmoita sopimuksesta <strong>Potilasliiton</strong> kanssa kun<br />

pyydät tarjousta RESTEL HOTELL GROUP:lta.<br />

Muista tulevista sopimuksista/jäsenetuhinnoista tiedotamme myöhemmin.<br />

JÄSENHAKEMUS<br />

q Haluan liittyä <strong>Suomen</strong> Potilasliitto ry:n jäseneksi.<br />

Jäsenmaksu on 10 eur/vuosi.<br />

Jäsenetuna Potilasliitto lähettää Teille mm. <strong>Suomen</strong> Potilas-lehden.<br />

Lehtemme ilmestyy neljä kertaa vuodessa.<br />

Lähetä kuponki osoitteella: <strong>Suomen</strong> Potilasliitto ry,<br />

Helsinginkatu 14 A 1, 00500 Helsinki<br />

Jäseneksi voi liittyä myös sähköpostitse: toimisto@potilasliitto.fi<br />

___________________________________________________________<br />

Nimi<br />

___________________________________________________________<br />

Lähiosoite<br />

___________________________________________________________<br />

Postinumero ja –toimipaikka<br />

___________________________________________________________<br />

Päiväys ja allekirjoitus<br />

___________________________________________________________<br />

LEHDEN TILAUS<br />

q <strong>Suomen</strong> Potilas-lehti lähetetään kaikille jäsenille automaattisesti.<br />

Vaikka et olisikaan jäsen, voit tilata <strong>Suomen</strong> Potilas-lehden.<br />

Tilaushinta on 16 eur käsittäen neljä numeroa kotimaahan postitettuna.<br />

Lähetä kuponki osoitteella: <strong>Suomen</strong> Potilasliitto ry,<br />

Helsinginkatu 14 A 1, 00500 Helsinki<br />

<strong>Suomen</strong> Potilaslehden voi tilata myös sähköpostitse:<br />

toimisto@potilasliitto.fi<br />

___________________________________________________________<br />

Nimi<br />

___________________________________________________________<br />

Lähiosoite<br />

___________________________________________________________<br />

Postinumero ja -toimipaikka<br />

___________________________________________________________<br />

Päiväys ja allekirjoitus<br />

___________________________________________________________<br />

✃<br />

✃<br />

23

<strong>Suomen</strong><br />

24<br />

lehti<br />

<strong>Suomen</strong> Potilasliitto ry:n<br />

jäsenyhdistykset ja toimintaryhmät<br />

Aivolisäkepotilasyhdistys Sella ry<br />

Pj. Sirpa Sarin 044 294 4525<br />

info@sellanet.com<br />

APECED ja ADDISON ry<br />

www.apeced.org<br />

tukipuhelin 040 877 6932 (torstaisin klo 8–21)<br />

Pj. Arja Nurmela<br />

pj@apeced.org<br />

De Sjukas Väl rf<br />

Ordf. Margaretha Berndtson 040 568 7743<br />

margaretha.berndtson@gmail.com<br />

Eturauhassyöpäpotilaiden tuki ry ERSY<br />

Helsinginkatu 14 A 1, 00500 Helsinki<br />

toimisto 09 711050<br />

tukipuhelin 040 828 0000<br />

toimisto.ersy@kolumbus.fi<br />

www.psa.fi<br />

Pj. Paavo Koistinen 0400 682 337<br />

paavo.koistinen@elisanet.fi<br />

Exitus ry<br />

Pj. Jaakko Ojanne 041 461 6886<br />

jaakko.ojanne@welho.com<br />

Immuunipotilaiden yhdistys ry<br />

www.imppu.fi<br />

Pj. Eija Riihiniitty 040 560 4937<br />

puheenjohtaja@imppu.fi tai<br />

riihiniitty@kolumbus.fi<br />

Trasek ry<br />

PL 202, 00531 Helsinki,<br />

puh. 041-546 1565<br />

www.trasek.net<br />

Pj. Antti Karanki, puheenjohtaja@trasek.net,<br />

<strong>Suomen</strong> Amyloidoosiyhdistys ry<br />

samy@suomenamyloidoosiyhdistys.fi<br />

www.suomenamyloidoosiyhdistys.fi<br />

Pj. Matti Haimi 0400 329664<br />

<strong>Suomen</strong> Sähköyliherkät ry<br />

PL 1040, 04431 Järvenpää 09 2796 3680<br />

Pj. Erja Tamminen<br />

erja.tamminen@jippii.fi<br />

www.suomensyh.fi<br />

REDY ry<br />

Pj. Jenni Hytönen 044 595 1596<br />

jenni.m.hytonen@gmail.com<br />

<strong>Suomen</strong> Potilasliitto ry:n valiokunnat<br />

Johtoryhmä: Paavo Koistinen (puh.joht.),<br />

Kalevi Järvinen, Jorma Nurmi, Jaakko<br />

Ojanne, Inger Östergard<br />

Potilasasiainvaliokunta: Paavo Koistinen<br />

(puh.joht.), Jorma Nurmi, Brita Pawli, Inka<br />

Svahn, Inger Östergård, Paula Määttä<br />

Viestintävaliokunta: Paavo Koistinen<br />

(puh.joht.), Jaakko Ojanne, Brita Pawli

Eturauhassyöpäpotilaiden tuki ry<br />

Eturauhassyöpäpotilaiden tuki ry ERSY on potilasjärjestö,<br />

joka toimii vapaaehtoisvoimin. Jäsenistöön kuuluu<br />

eturauhassyöpää sairastavia, heidän lähimmäisiään sekä<br />

sairastumisriskissä olevia.<br />

Tukipuhelin 040 828 0000 on valtakunnallinen<br />

ja siihen voi soittaa 24 h vuorokaudessa.<br />

Vertaistuki- ja pienryhmätoiminta<br />

Vertaistukiryhmiin ovat kaikki tervetulleita riippumatta<br />

asuinpaikasta ja niihin on vapaa pääsy.<br />

Helsinki<br />

Töölön palvelukeskuksen kerhohuone, osoitteessa Töölönkatu<br />

33, joka tiistai klo 16.30. Ovet sulkeutuu klo 17.00<br />

Kustaankartanon Kustaankammari, osoitteessa Oltermannintie<br />

32, E-talo, B-porras, joka toinen viikko torstai, parillisina<br />

viikkoina klo 17.00<br />

Espoo<br />

ERSY:n tiloissa, EJY:n Yhteisötalossa Tapiolassa, Kauppamiehentie<br />

6, 2. krs (Apteekkitalon yläkerta) joka toinen<br />

torstai parillisina viikkoina, klo 17.30<br />

Naisten ryhmä<br />

kokoontuu tiistaisin, joka kuukauden 2. ja 4. viikko, klo<br />

16.30 Töölön palvelukeskuksen kerhohuoneessa, osoitteessa<br />

Töölönkatu 33.<br />

PSA-näytteenotto<br />

Joka maanantai ilman ajanvarausta tai lähetettä, klo<br />

15.30–17.30 välisenä aikana, osoitteessa Helsinginkatu 14<br />

A 1 Helsinki, voit otattaa verikokeen, jolla selvitetään PSAarvosi.<br />

Paikalla on myös vertaistukea.<br />

www.psa.fi<br />

Tukipuhelin 040 828 0000<br />

– TUKEA JA TIETOA<br />

Maksuttomat kuntoutuskurssit<br />

Lounais-<strong>Suomen</strong> Syöpäyhdistyksen Meri-Karinan palvelukeskuksessa<br />

Turun Hirvensalossa toteutetaan läpi vuoden<br />

syöpäpotilaiden ja heidän läheistensä kuntoutuskursseja.<br />

Täytä Kelan kuntoutushakemus, liitä mukaan lääkärin<br />

B1-lausunnon kopio ja sairaskertomus ja lähetä hakemus<br />

Kelaan.<br />

Virkistystoiminta<br />

Virkistystoimikunta järjestää yhteistä toimintaa kulttuurin,<br />

liikunnan, näyttely- ja kylpylämatkojen sekä muun mukavan<br />

yhteistoiminnan muodossa.<br />

Kaikista ryhmistä ja tilaisuuksista saat lisätietoa toimistolta.<br />

Lisätietoja:<br />

Eturauhassyöpäpotilaiden tuki ry ERSY<br />

Helsinginkatu 14 A 1, 00500 Helsinki<br />

Puh. 09 711 050<br />

Toimisto on avoinna<br />

Ma 10.00–18.00<br />

Ti 09.00–17.00<br />

Ke 10.00–18.00<br />

To 09.00–17.00<br />

Pe 09.00–17.00<br />

Tukipuhelin 040 828 0000 on valtakunnallinen<br />

ja siihen voi soittaa 24 h<br />

sähköposti: toimisto.ersy@kolumbus.fi<br />

www.psa.fi<br />

25

<strong>Suomen</strong><br />

Eturauhas- eli prostatasyöpään sairastuneiden<br />

miesten yhdistykseksi perustettiin<br />

vuonna 1998 <strong>Suomen</strong> eturauhassyöpäyhdistys,<br />

joka kokosi psykiatrian erikoislääkäri<br />

Eero Hellaakosken johdolla potilaita<br />

ns. kriisiryhmään keskustelemaan<br />

tähän miesten yleisimpään syöpäsairauteen<br />

sairastuneiden miesten kokemista<br />

fyysisistä ja henkisistä ongelmista ja<br />

toipumiskeinoista. Ryhmässä hahmottui<br />

käsitys mielellään viikoittain toistuvasta<br />

keskinäisestä vertaistukitoiminnasta<br />

pienryhmissä, mikä auttaisi prostatasyöpädiagnoosin<br />

saaneita miehiä psykososiaalisesta<br />

kriisistä, johon vakavan<br />

sairauden kohdanneet miehet usein joutuvat.<br />

Prostatasyöpään sairastuu maassamme<br />

nykyisin vuosittain 4000 miestä,<br />

ja kuolee lähes 800. Vielä 1980 – luvulla<br />

yli puolet prostatasyöpään sairastuneista<br />

kuoli tähän tautiin.<br />

Asian edistämiseksi Sersy:n hallitus<br />

pyysi 16.11.2000 Eero Hellaakoskea<br />

tekemään suunnitelman eturauhassyöpäpotilaiden<br />

tuki- ja pienryhmätoiminnan<br />

järjestämiseksi. Yksityiskohtaista ja perusteltua<br />

12.2.2001 päivättyä suunnitelmaa<br />

ei yhdistyksen hallitus kuitenkaan<br />

ryhtynyt toimeenpanemaan sellaisella<br />

tarmolla, mitä potilas-aktivistit odottivat.<br />

Yhdistys liitti kokoontumisiin turhaa<br />

byrokratiaa, joka vieraannutti miehiä<br />

osallistumasta. Hallituksen viivyttelyn ja<br />

”toimenpiteiden” johdosta Hellaakoski<br />

lopulta kieltäytyi ryhtymästä asian organisoijaksi,<br />

koska katsoi, että toiminta<br />

olisi hallituksen tarkoittamalla tavalla<br />

järjestettynä ”turhaa ja turhauttavaa puuhastelua”.<br />

26<br />

lehti<br />

Teksti: Lasse Hellman, opetusneuvos<br />

Kuvat: Kalevi Järvinen<br />

ERSY - Kymmenen vuotta vapaa-<br />

ehtoistoimintaa eturauhassyöpään<br />

sairastuneiden miesten hyväksi<br />

Joukko em. kriisiryhmään osallistuneita<br />

ja muita aktiivisia vertaistukitoimintaan<br />

osallistuneita miehiä ryhtyikin<br />

jo keväästä1999 alkaen kokoontumaan<br />

oma-aloitteisesti ”tupailtoihin” Helsingin<br />

kaupungin Töölön palvelukeskuksen<br />

tarjoamiin tiloihin tiistai-iltaisin. Tiedon<br />

levitessä asiasta tupailtoihin alkoi tulla<br />

uusia vastasairastuneita miehiä, jotkut<br />

myös puolisoineen. Toiminnan keskeisenä<br />

tarkoituksena oli välittömän psykososiaalisen<br />

tuen antaminen usein kriisissä<br />

oleville potilastovereille, lähinnä kokemusten<br />

vaihdon ja ”kuuntelun” avulla.<br />

Ryhmä katsoi pian parhaaksi järjestäytyä<br />

virallisesti mm. avustusten hankkimiseksi<br />

ja mahdollisen jäsenmaksun perimiseksi,<br />

koska kuluja toiminnasta aiheutui<br />

mm. ilmoittelun ja tukipuhelimen vuoksi.<br />

Kaikki toiminta oli vapaaehtoistyötä ilman<br />

mitään toimintavaroja, ja mm. tukipuhelinta<br />

(24 tuntia/vuorokausi) ylläpidettiin<br />

yhdistyksen jäsenen rahoittamana.<br />

Ryhmä päätti 22.5.2001 perustaa oman<br />

yhdistyksen Eturauhassyöpäpotilaiden<br />

tuki ry, joka merkittiin yhdistysrekisteriin<br />

20.9.2001. Ensimmäiseksi puheenjohtajaksi<br />

valittiin Kalevi Järvinen ja<br />

toiminnanjohtajaksi Rauno Aaltonen.<br />

Kaikki toiminta oli ja on edelleen vapaaehtoistyötä<br />

ilman palkkioita.<br />

Vertaistukitoimintaan osallistui jo v.<br />

2001 870 henkilöä. Yhdistys koulutti<br />

Lounais-<strong>Suomen</strong> Syöpäyhdistyksen<br />

avustuksella kuusi tukihenkilöä vetämään<br />

ryhmätoimintaa. ERSY perusti jo<br />

2001 edellä mainitun tukipuhelimen 040-<br />

828 0000, johon tuli jo ensi vuonna 534<br />

puhelua eri puolilta Suomea ja mm. Es-<br />

panjan Aurinkorannikolta ja Kanadasta.<br />

Tukipuhelinnumeroa tehtiin tunnetuksi<br />

sanoma- ja aikakauslehtien palstoilla ja<br />

TV: ssä. Vuonna 2003 käynnistetty wwwsivumme<br />

www.eturauhassyopa.info tai<br />

www.psa.fi saavutti myös pian 10 000 –<br />

20 000 vuotuista kävijää.<br />

ERSY:n aloitteesta Eduskunnassa<br />

järjestettiin 20.11.2001 eturauhassyöpäseminaari,<br />

jossa pyrittiin lisäämään tietoisuutta<br />

miehiä uhkaavasta kansantaudistamme<br />

ja sen varhaisdiagnosoinnista<br />

ja parantamisesta. ERSY:n jäsenet ovat<br />

myös luennoineet potilasnäkökulmasta<br />

mm. terveydenhoito-oppilaitosten ja klinikoiden<br />

hoitohenkilöstölle. Yhdistys on<br />

toimittanut ja julkaissut perusoppaita potilaille<br />

ja mm. inkontinenssi- eli virtsanpidätysongelmista<br />

yhteistyössä urologian<br />

klinikan kanssa.<br />

ERSY on pyrkinyt monin keinoin<br />

edistämään prostatasyövän varhaista<br />

diagnosointia, koska tämä syöpä on pitkään<br />

oireeton, ja oireiden ilmaannuttua<br />

parantava hoito ei enää useinkaan ole<br />

mahdollinen. PSA-verikoe onkin ollut<br />

ERSY:n ja terveydenhoitoviranomaisten<br />

ja mm. urologien erimielisyyden aiheena.<br />

Yhdistys on katsonut, että PSA on<br />

spesifein tunnettu syöpäindikaattori, joka<br />

ilmaisee ns. tuseerauksen kanssa sen,<br />

onko miehellä tarvetta joihinkin lisätutkimuksiin<br />

kuten esim. ohutneulanäytteiden<br />

ottamiseen. ERSY teki valtakunnallisille<br />

työmarkkinajärjestöille aloitteen PSAverikokeen<br />

ottamiseksi miehiltä työterveydenhuollossa<br />

2 vuoden välein 50 ikävuodesta<br />

alkaen. Se olisi oivallinen lisähenkivakuutus.<br />

Eurooppalaisessa prosta-

Yhtenä tärkeänä osana ERSY:n toimintaa on ollut tiedon jakaminen eturauhassyövästä ja sen hoidoista.<br />

ERSY:n toiminnassa tärkeänä osana on ollut ERSY:n naistoimikunta tukien monin eri tavoin yhdistyksen<br />

toimintaa.<br />

27

<strong>Suomen</strong><br />

tasyövän seulontatutkimuksessa ilmeni<br />

vast’ikään, että PSA - seulonta vähensi<br />

syöpään kuolleisuutta 20 %. Jokaiselle<br />

yksilölle ja hänen läheisilleen henki on<br />

ainutkertainen ja arvokas! Yhdistyksen<br />

toimistossa on viikoittain (maanantaiiltapäivä)<br />

mahdollisuus ottaa PSA-testi,<br />

joka myös tulkitaan asianmukaisesti potilaalle.<br />

Sama mahdollisuus on useiden<br />

ERSY:n tilaisuuksien yhteydessä. Urologit<br />

ja ao. viranomaiset ovat, potilaille<br />

käsittämättömistä syistä, vastustaneet ja<br />

jarruttaneet PSA – testien yleistymistä.<br />

Vertaistuki- ja pienryhmätoimintaa on<br />

järjestetty jatkuvasti tiistaisin klo 16.30<br />

Helsingin kaupungin Töölön palvelukeskuksessa,<br />

Töölönkatu 33, sekä joka toinen<br />

viikko torstai-iltana klo 17.00 Kustaankartanon<br />

palvelukeskuksessa Oulunkylässä<br />

Oltermannintie 32,E-talo,Bporras<br />

(parilliset viikot), ja klo 17.30<br />

(parilliset viikot) Espoon järjestöjen yhteisön<br />

EJY:n tiloissa Kauppamiehentie 6,<br />

Tapiola. Naisten ryhmä joka kuukauden<br />

2. ja 4. viikko tiistaina klo 16.30 Töölön<br />

palvelukeskuksessa. Töölön palvelukeskuksessa<br />

järjestetyt yleisöluennot ovat<br />

koonneet kaikkiaan satoja potilaita läheisineen<br />

kuuntelemaan maan parhaiden<br />

asiantuntijoiden luentoja aiheesta.<br />

Taloudellista tukea ERSY on saanut<br />

mm. Raha-automaattiyhdistykseltä, Helsingin,<br />

Espoon ja Vantaan kaupungeilta<br />

sekä <strong>Suomen</strong> Potilasliitto ry:ltä. Yhdistyksen<br />

jäsenmäärä on juuri ylittänyt 1000<br />

henkeä.<br />

Suurimpia hankkeita yhdistyksen toiminnassa<br />

on ollut vv. 2008-2010 toteutettu<br />

keräys da Vinci leikkausrobotin hankkimiseksi<br />

HYKS:in Meilahden klinikalle.<br />

Yhdistys on jo lahjoittanut kerätyt 55<br />

000 euroa HYKS: lle ja hankinta toteutui.<br />

Lisäksi tänä syksynä 2011 lahjoitetaan<br />

13 800 euroa da Vinci robottiavusteisten<br />

leikkaustiimien koulutukseen. Kirurgian<br />

toimialan edustajien mukaan potilasyhdistyksen<br />

hanke ja asian julkistaminen<br />

auttoi ratkaisevasti hankinnan toteuttamisessa.<br />

Robottiavusteinen prostataleikkaus<br />

pienentää leikkauksesta aiheutuvia<br />

haittoja eli virtsanpidätysongelmia<br />

28<br />

lehti<br />

ja erektiokyvyn häiriöitä sekä lyhentää<br />

sairaalassaoloa ja vähentää verenhukkaa<br />

leikkauksessa. Lisäksi robottia voidaan<br />

käyttää kirurgin apuna useissa muissa<br />

sisäelinleikkauksissa, kuten esim. gynekologisissa<br />

operaatioissa.<br />

Kolme vuotta kestänyt RAY:n rahoittama<br />

ERSY:n eturauhassyöpäpotilaiden<br />

kuntoutusprojektin 1-vaihe saatiin loppuun<br />

2010. Projektin 2- osaa eli eturauhassyöpäpotilaiden<br />

ensikuntoututusta<br />

varten RAY myönsi vuodelle 2011 70<br />

000 euron avustuksen. Ko. projektia<br />

on tarkoitus jatkaa vuosina 2012-2013.<br />

Hanke toteutetaan edelleen Terveyden<br />

ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n kanssa<br />

yhteistyössä. Vastuullisena tutkijana on<br />

FT Ulla-Sisko Lehto, jonka väitöskirja<br />

Tampereen yliopistossa käsitteli juuri<br />

syöpäpotilaiden kuntoutusta.<br />

Haettuaan kahdesti yleisten syöpäjärjestöjen<br />

jäsenyyttä turhaan, ERSY liittyi<br />

jäseneksi <strong>Suomen</strong> Potilasliittoon, mikä<br />

on antanut erinomaisen kattojärjestön tuen<br />

toiminnallemme. Potilaslehti on myös<br />

tehokas laajalevikkinen tiedotuskanava<br />

asioillemme. ERSY:n ja <strong>Potilasliiton</strong> yhteinen<br />

toimisto on Helsinginkatu 14 A 1,<br />

00500 Helsinki.<br />

Varsinaisen vertaistukitoiminnan rinnalla<br />

on lämmöllä mainittava ERSY:n<br />

naiset, eli puolisot, joille itselleenkin<br />

yhteistoiminta on terapiaa, koska eturauhassyöpä<br />

on koko perhettä syvästi<br />

koskettava sairaus. Lisäksi naiset ovat<br />

myyjäisillään, kirpputoreillaan, teatterimatkoilla<br />

ja vuotuisilla kylpylämatkoilla<br />

Eestiin tuottaneet virkistystä arkeemme ja<br />

myös tuhansia euroja varoja toimintaan.<br />

Töölön palvelukeskuksessa on järjestetty<br />

myös riemukkaita yhdistyksen pikkujoulujuhlia,<br />

konsertteja ja tanssiaisia, joissa<br />

viihdytään, ja yhteishenki lujittuu.<br />

ERSY oli aktiivinen da Vinci -robotin saamisessa HUS:iin mm.<br />

ERSY:n da Vinci -keräyksellä.

Teksti: Lasse Hellman<br />

Kuvat: Kyllikki Koistinen<br />

Pärnu – Viron kesäpääkaupunki<br />

Eturauhassyöpäpotilaiden tuki ry ER-<br />

SY järjesti taas jo perinteeksi käyvän<br />

kylpylämatkan Viroon 15. – 22.5. 2011.<br />

Kohteena oli tällä kertaa Pärnun Viiking -<br />

kylpylä. Bussimatka Tallinnasta taittui alle<br />

2 tunnissa. Matkaan osallistui 36 ersyläistä<br />

puolisoineen ja ystävineen. Matkan<br />

johtajana oli Pentti Mäntynen, joka sai<br />

osanottajilta lämpimät ansaitut kiitokset.<br />

Pärnu on tunnettu pitkistä valkoisista<br />

hiekkarannoistaan, puistoistaan ja useista<br />

kylpylöistä. Se on erityisesti kesäkaupunki,<br />

joka houkuttelee tuhansia virolaisia ja<br />

ulkomaalaisia vieraita. Vastaavastihan<br />

Otepää kutsuu itseään Viron talvipääkaupungiksi.<br />

Liikunta- ja harrastusmahdollisuudet<br />

ovat Pärnussa erinomaiset. Taas<br />

kerran kiinnittyi huomiomme puistojen<br />

ja katujen siisteyteen ja meikäläistä eurooppalaisempaan<br />

liikennekulttuuriin,<br />

jossa jalankulkijallakin on arvonsa. Olisiko<br />

opiksi otettavaa. Kulttuuria ja taidetapahtumia<br />

on kaupungissa myös runsaasti<br />

tarjolla.<br />

Pärnun matkalla hauskaa oli.<br />

Kahdeksan päivän matkaan sisältyi arkipäivinä<br />

kolme erilaista kylpylähoitoa,<br />

joista kukin saattoi keskustella lääkärinsä<br />

kanssa heti tulopäivänä. Kunkin vieraan<br />

terveydentila ja toiveet pyrittiin ottamaan<br />

mahdollisimman hyvin huomioon.<br />

Matkatovereiden kanssa keskusteluissa<br />

kävi ilmi vanhenevien maanmiestemme<br />

sairauksista ja usein ylipainosta johtuva<br />

liikunnan ja hoitojenkin rajoittuneisuus.<br />

Hoitoina oli tarjolla mm. yrttiporekylpy,<br />

parafiinihoito eri kehonosille, suolahuone,<br />

inhalaatio, lääkintävoimistelu, turvehoito,<br />

vesivoimistelu ym.<br />

Hoitojen ohella monet matkalaisista<br />

kävivät päivittäin Pärnun kaupunkiin,<br />

sen nähtävyyksiin, kauppoihin ja toriin<br />

tutustumassa. Vaikka hinnat ovat euron<br />

myötä nousseet, on hintataso sentään vielä<br />

Suomea edullisempi. Varsin masentavan<br />

vaikutuksen virolaisiin tekee korkea<br />

työttömyysaste ja alhainen sosiaali- ja<br />

terveyspalveluiden taso. Kansa on todella<br />

laajalti köyhyysrajalla tai sen alapuolella.<br />

Sketsinäytelmä 3000 euron<br />

tietokilpailu. Rooleissa: Kirsikka<br />

Rautanen (Pentti Mäntynen) ja<br />

Viitasaaren mies (Paavo Koistinen).<br />

ERSY järjesti torstaina yhteisen iloisen<br />

illanvieton, jonka tarjoilut olivat<br />

ahkerien ja erinomaisten ERSY:n naisjaoston<br />

myyjäisissä ja arpajaisissa hankkimilla<br />

varoilla kustantamat. Vitsinkertomismaratonin<br />

lisäksi Eestin Radion tietokilpailussa<br />

toimittaja Kirsikka Rautanen<br />

haastatteli ”Viitasaaren miestä”, joka<br />

täpärästi menetti 3000 euron palkinnon<br />

erehdyttyään viimeisessä kysymyksessä.<br />

Puheenjohtaja Paavo piti lyhyen puheen,<br />

ja luki riemukkaan hassuksi kääntyneitä<br />

lehtien otsikoita. Tuttu porukka ja hurtti<br />

huumori takasivat viihtymisen ja lisäsivät<br />

yhteishenkeä.<br />

Kylpylässämme oli eri iltoina nimekkäitä<br />

esiintyjiä mm. Eija Sinikka ja Kaija<br />

Pohjola. Bingokin oli tiistai-iltana ja kaupungilla<br />

konsertteja moneen eri makuun.<br />

29

<strong>Suomen</strong><br />

Ersy:n toimintaan on alusta alkaen kuulunut<br />

oleellisena osana vertaistuki ja yhdessä<br />

voimaantuminen. Virkistystoimintaa<br />

yhdessä puolisoiden kanssa ei voida<br />

ohittaa Ersyn toiminnasta puhuttaessa.<br />

Siksipä olikin oivallista aloittaa syyskuu<br />

ja syyskausi iloisella yhdessä ololla. Puitteet<br />

ja tarjottavat järjesti Arvo Kokkonen<br />

Oy toimitiloissaan Vantaalla, Kuussillantie<br />

16:ssa.<br />

Kolmisenkymmentä yhdistyksen jäsentä,<br />

monet vaimoineen, olivat kokoontuneet<br />

yhteen syksyn saapumista tervehtimään.<br />

Yrityksen perustaja ja edelleen<br />

hallituksen jäsen, Arvo Kokkonen ja<br />

hänen vaimonsa Pirkko, toivottivat vierasväen<br />

tervetulleeksi ja selosti hiukan<br />

yrityksensä historiaa ja toimintaa. Varsinaisesti<br />

remmissä ovat nyt omat pojat,<br />

Marko hallituksen puheenjohtajana ja<br />

Jari toimitusjohtajana, jotka esittelivät<br />

yrityksen laajaa ja herkullista tarjontaa.<br />

30<br />

lehti<br />

Arvo Kokkonen Oy tarjosi Ersy:n väelle iloisen illan<br />

ERSY kiittää illasta Pirkkoa ja Arvoa.<br />

Samalla paikalla olevilla oli tilaisuus<br />

nauttia pieni sushiateria, jota seurasi mainio<br />

ateriakokonaisuus, johon oli koottu<br />

lajitelma talon omia tuotteita.<br />

Illan aikana osallistujille tarjoutui<br />

myös tilaisuus tehdä ”veljesalennuksella”<br />

ostoksia myös tehtaan myymälästä,<br />

jonka tarjontaa kuului niin tuoretta kotimaista<br />

kalaa kuin eksoottisempiakin<br />

meren eläviä kuningasravusta kalmareihin.<br />

Ilahduttavana myyntiartikkelina oli<br />

myös säilykkeenä mm. savuahventa sekä<br />

harvemmin kaupoista löytyvää savusärkeä.<br />

Molemmat kalat viihtyvät erityisesti<br />

ruisleivällä.<br />

ERSY:n puheenjohtaja Paavo Koistinen<br />

ja naistoimikunnan jäsen Paula<br />

Määttä kiittivät yhdistyksen puolesta<br />

isäntäväkeä ja muistivat heitä kukkakimpulla<br />

ja viinipullolla. Puheenjohtaja kohotti<br />

tunnelmaa edelleen selostaen Ersy:n<br />

talouden ja aseman vakautta sekä yhdis-<br />

tyksen tekemän pilottiprojektin myönteistä<br />

vastaanottoa eri tahoilla. Viimeksi<br />

elokuussa varsin äskettäin valmistunutta<br />

eturauhassyöpäpotilaiden psykososiaalisen<br />

kuntoutuksen selvitysprojektin tuloksia<br />

esiteltiin Tampereen yliopistolla<br />

kansainväliselle kuulijakunnalle. Näin<br />

Ersy:n jokaisen rivijäsenen ja vertaistukitoimintaan<br />

osallistuneen henkilön työ<br />

kantaa kansainvälistäkin hedelmää.<br />

Projektin kakkososalle on saatu<br />

RAY:n rahoitus ja sen valmisteluun on<br />

jo ryhdytty.<br />

Kun periaatteena on, että toista ei jätetä,<br />

niin Vantaalla syyskauden avannut<br />

iloinen tilaisuus antoi taas Ersylle luonteenomaiseen<br />

tapaan kannustavaa voimaa<br />

järjestölliselle perustyölle.<br />

Teksti: Jaakko Ojanne<br />

Kuva: Kyllikki Koistinen

Kutsu sääntömääräiseen<br />

syyskokoukseen<br />

Eturauhassyöpäpotilaiden tuki ry:n (ERSY)<br />

sääntömääräinen syyskokous (tiistaina 15.11.2011, klo 17.00),<br />

paikka Töölön palvelukeskus, Töölönkatu 33, Helsinki.<br />

Syyskokouksessa käsitellään Eturauhassyöpäpotilaiden tuki ry:n<br />

syyskokoukselle sääntöjen määräämät asiat.<br />

Eturauhassyöpäpotilaiden tuki ry:n hallitus<br />

ERSY<br />

Eturauhassyöpäpotilaiden tuki ry<br />

Rintasyöpäyhdistys ry ja Eturauhassyöpäpotilaiden tuki ERSY ry<br />

järjestävät yhteisen luentotilaisuuden<br />

Aika: tiistai 8.11.2011 klo 18.00<br />

Paikka: Docrates-klinikka, luentosali 3 krs, Saukonpaadenranta 2, Helsinki<br />

Luennon aihe: Seksuaalisuus meissä tänään<br />

Luennoitsija: seksuaalineuvoja, uroterapeutti, fysioterapeutti Anu Parantainen<br />

Lämpimästi tervetuloa!<br />

31

<strong>Suomen</strong><br />

Vertaistuen ja tiedon tarve kypsytti ajatuksen<br />

perustaa 16 vuotta sitten potilasyhdistys<br />

tukemaan ja jakamaan tietoa<br />

Apeced potilaille ja heidän läheisilleen.<br />

Toiminta lähti käyntiin kun Mannerheimin<br />

lastensuojeluliiton Lasten Kuntoutuskodilla<br />

oli Apeced perheille suunnattu<br />

sopeutumiskurssi. Tilaisuuteen oli kutsuttu<br />

kertomaan kokemuksistaan Arja<br />

Nurmela. Kurssilaisten ja Nurmelan yhteistyöllä<br />

yhdistys perustettiin.<br />

Apeced-oireyhtymä (APS I) on hyvin<br />

harvinainen, suomalaiseen tautiperimään<br />

kuuluva sairaus ja siksi potilaiden<br />

oli ollut aikaisemmin lähes mahdotonta<br />

tutustua sattumalta muihin apecedilaisiin.<br />

Varsinkaan kun sairaus ei välttämättä näy<br />

päällepäin - heitä ei voi kadulla tunnistaa.<br />

Apeced ry perustettiin 1995 ja puheenjohtajaksi<br />

valittiin Arja Nurmela. Hän onkin<br />

ollut toimelias puheenjohtajamme noista<br />

ajoista lähtien. Hänen ansiostaan on toiminta<br />

yhdistyksessämme ollut jatkuvaa<br />

ja edistyksellistä. Tärkeänä kannustimena<br />

on ollut halu omaan selviytymiseen<br />

ja toisista välittäminen. Molemmat ovat<br />

olleet toiminnassa tärkeitä. Kun perheessä<br />

todetaan pitkäaikaissairaus – Apeced,<br />

tavallisimmin pienellä lapsella, on tiedon<br />

puute, ahdistus sekä huoli tulevaisuudesta<br />

pysähdyttävä. Paljon stressiä tuo myös<br />

sairastuminen aikuisiällä. Potilasyhdistyksen<br />

apu yhteiskunnan tukimuotojen<br />

lisäksi on tällöin ollut enemmän kuin<br />

tervetullutta.<br />

Monien vaiheiden jälkeen ja uutteran<br />

työn tuloksena yhdistyksessämme olemme<br />

tänään tilanteessa, jossa meillä on runsaasti<br />

mahdollisuuksia parantaa ja edistää<br />

tärkeinä pitämiämme asioita. Oman potilasyhdistyksen<br />

avulla olemme pystyneet<br />

32<br />

lehti<br />

Teksti ja kuva:<br />

Tanja Salonen, Apeced ja Addison ry,<br />

hallituksen jäsen<br />

Ideoita on, tekijöistä pulaa<br />

lisäämään tukea potilaille ja heidän perheilleen<br />

niin fyysisillä, psyykkisillä kuin<br />

sosiaalisillakin alueilla. Olemme saaneet<br />

Invalidiliiton Lahden kuntoutus yksikön<br />

yhteistyökumppaniksemme järjestämään<br />

kuntoutusta ja sopeutumisvalmennusta<br />

lapsi- ja aikuispotilaille sekä heidän perheilleen.<br />

Tärkeä aikuispotilaiden kuntoutuksen<br />

aloitus on viime vuosien ponnistelujen<br />

tulos.<br />

Vertaistukihenkilötoimintaa on yhdistyksessä<br />

ollut aina, mutta nyt sitä on<br />

erityisen helposti saatavissa säännöllisen<br />

puhelinpäivystyksen kautta.<br />

Järjestämme kaksi kertaa vuodessa jäsentapaamisia,<br />

joihin olemme kutsuneet<br />

mm. lääketieteen asiantuntijaluennoitsijoita.<br />

Tilaisuuksissa olemme mahdollistaneet<br />

myös vertaistuen saamisen yhdessäolon<br />

ja virkistäytymisen merkeissä.<br />

Vuosien varrella yhdistyksen järjestämissä<br />

tapaamisissa ja luennoilla onkin<br />

nähty paljon jäseniämme kartuttamassa<br />

tietoaan ja tutustumassa meihin muihin<br />

”harvinaisiin”.<br />

Tavoitteenamme on ollut tiedottaa<br />

yhdistyksemme potilaiden sairauksista<br />

ja harvinaisistakin oireista yleisölle ja<br />

erityisesti hoitaville tahoille. Sitä kautta<br />

toivomme saavamme jatkossa parempaa,<br />

viivyttelemätöntä hoitoa sairaaloissa.<br />

Tästä esimerkkinä ovat viimeaikaiset yhteydenotot<br />

lääkärikoulutuksesta vastaaviin<br />

tahoihin ja sosiaali- ja terveysalan<br />

valvontavirastoon VALVIRA:an. Haluamme<br />

uusien lääkärien koulutukseen lisättävän<br />

tietoisuutta sairauksistamme ja<br />

Addison potilaiden hoidon ohjeistamista<br />

niin, että hoitovirheiltä säästyttäisiin jatkossa<br />

paremmin. Erityisesti Addisonin<br />

kriisin hoitoon liittyvää tietoa tarvitaan<br />

ja sitä pyritään entisestään parantamaan.<br />

Olemme yhdistyksenä lähettäneet tiedotteita<br />

potilasryhmästämme sairaaloihin ja<br />

hoitolaitoksiin ja olleet edustettuina tiedotus-<br />

ja koulutustilaisuuksissa. Olemme<br />

kehittäneet nettisivustomme www.<br />

apeced.org varsin edustuskelpoiseksi tiedotuskanavaksi.<br />

Kuulumme Invalidiliiton<br />

Harvinaiset- yksikköön, jonka kautta<br />

saamme äänemme vieläkin paremmin<br />

kuuluviin erilaisissa yhteyksissä.<br />

Tavoitteenamme on edesauttaa omalla<br />

panoksellamme hoitomme kehittämistä:<br />

sairauden puhkeamisen ennakointia,<br />

mahdollisuutta siirtää ja jopa välttää<br />

vaikeiden oireiden esiin tuloa. Olemme<br />

olleet useissa eri tutkimuksissa mukana<br />

antamassa sairaustietojamme ja lukematon<br />

määrä verinäytteitämme. Tällä jo<br />

vuosia jatkuneella yhteistyöllä tutkijoiden<br />

kanssa olemme saaneet mahdollisuuden<br />

tulla esiin pienenä potilasryhmänä ja<br />

samalla edesauttamassa tieteen ja tiedon<br />

lisäämistä. Parhaillaan on käynnissä useita<br />

tutkimusprojekteja, joihin toivomme<br />

osallistumistanne. Yhdistyksen jäsenpostin<br />

mukana on näistä tiedotettu ja jatkossa<br />

on tulossa lisää postia.<br />

Yhdistyksemme on alusta asti ollut<br />

avoin uusille haasteille. Aloitimme hyvin<br />

pienenä potilasyhdistyksenä, jossa edustimme<br />

harvinaista Apeced potilasryhmää.<br />

Potilaita Suomessa on noin 70. Meihin<br />

kohdistuneiden yhteydenottojen jälkeen<br />

olemme laajentuneet ajamaan kaikkien<br />

autoimmuunipolyendokrinopatia-potilaiden<br />

(APS I ja II) asiaa. Vuodesta 2005<br />

olemme olleet kaikkien Addison-potilaiden<br />

yhdistys. Vuonna 2009 yhdistyksen<br />

nimi muutettiinkin Apeced ry:stä Apeced-<br />

ja Addison ry:ksi. Yhdistys on saanut

uusia hienoja mahdollisuuksia asioidensa<br />

ajamiseen, mutta samalla työmääräkin on<br />

lisääntynyt moninkertaisesti.<br />

Nyt peräänkuulutamme aktiivisuutta<br />

oman hyvinvointimme ja hoitomahdollisuuksiemme<br />

edistämiseksi. Haluammehan<br />

auttaa ja välittää tästä ryhmästä,<br />

johon itsekin tahtomattamme kuulumme<br />

sairauden kautta. Kun todetaan Addison<br />

tai jokin muu APS oireyhtymän sairauksista,<br />

se on usein sokki. Toisaalta voi olla<br />

myös karvas helpotus, kun mystisiin oireisiin<br />

saadaan nimi. Moni meistä muistaa<br />

sen omalla kohdallaan.<br />

Onko lahjan saaminen mukavampaa<br />

kuin antaminen? Uskomme että hyvä<br />

mieli jää kummastakin. Mihin johtaa tilanne,<br />

jossa ei ole muita kuin halukkaita<br />

vastaanottajia? Yhdistyksemme hallitus<br />

on joutunut perin pohjin miettimään,<br />

mistä jo saavutetusta lähdemme toimintaamme<br />

karsimaan. Monia toimintoja on<br />

haluttu ja nyt kun ne on saatu tai ollaan<br />

juuri saamassa, ei löydykään toimijoita<br />

jotka haluaisivat antaa työpanostaan.<br />

Kuinka käy kuntoutuskurssien? Entä tutkimusten,<br />

kun potilaisiin ei saada yhteyttä<br />

muuten kuin potilasyhdistyksen kautta.<br />

Loppuuko tiedottaminen erityisongelmistamme?<br />

Sanotaanko perheelle, jossa<br />

lapsi sairastuu, että ratkaiskaa itse. Miten<br />

hankitte jatkossa tietoa selviytymiskeinoista?<br />

Hallitus kysyy nyt: kun olemme<br />

tämän kaiken tiedon saaneet yhteiseksi<br />

hyväksi ja avuksi koottua, päästämmekö<br />

sen häviämään kuin tuhkan tuuleen?<br />

Tulkaa mukaan kehittämään APS I ja<br />

APS II sekä Addison- potilaiden omaa<br />

potilasyhdistystä. Tästä työstä saatava<br />

hyöty tulee meille itsellemme!<br />

Toiminta jatkukoon! Paljon on työtä<br />

tehtävänä, ideoita ja mahdollisuuksia<br />

käytettävissä. Työtaakka on tullut kohtuuttomaksi<br />

lähes kokonaan yhdistyksemme<br />

puheenjohtajan ja sihteerin hartioilla.<br />

Nyt tarvitaan lisää toimijoita ja vastuun<br />

jakamista. Suunnitelmissamme on<br />

palkata työvoimapoliittisella tuella yhdistyksen<br />

avuksi toimistotyöntekijä. Lisäksi<br />

tarvitaan aktiiveja yhdistyksen jäseniä,<br />

jotka omalla pienellä tai suuremmalla<br />

työpanoksella tulevat mukaan toimimaan<br />

yhteisen edun hyväksi. Addison-potilaita<br />

on potilasjäsenistä jo yli puolet, mutta<br />

jäsentilaisuuksissa heitä on liikkeellä<br />

kovin vähän. Hallituskin kaipaisi mukaan<br />

Addison-aktiiveja ajamaan omasta<br />

näkökulmastaan asioita eteenpäin. Mitä<br />

haluatte potilasyhdistykseltänne?<br />

Tapaammeko Tampereella?<br />

Yhdistyksemme seuraava jäsentapaaminen<br />

on 12–13.11. Tampereella. Tapaamisen<br />

yhteydessä tarjoamme tilaisuuden<br />

tutustua Apuvälineet, Hyvinvointi ja Koti<br />

11 messuille, jotka järjestetään Tampereen<br />

messu- ja urheilukeskuksessa (Pirkkahalli).<br />

Näille messuille meidät vie erityisesti<br />

yhteistyö Harvinaiset-verkoston<br />

kanssa. Harvinaisten tapaamisessa julkaistaan<br />

Invalidiliiton Harvinaisten ohjelma.<br />

Tule kuulemaan mitä annettavaa<br />

tällä ohjelmalla on meille harvinaiseen<br />

sairausryhmään kuluville. Tapahtuma on<br />

Mars-salissa 12.11.2011 klo 13–15. Messuilla<br />

on lisäksi paljon muuta nähtävää<br />

ja kuultavaa. Tästä ja muista tulevista<br />

tapahtumista kerromme lisää pian lähetettävässä<br />

jäsenkirjeessämme.<br />

33

<strong>Suomen</strong><br />

34<br />

lehti<br />

Pienikin askel on suuri asia<br />

<strong>Potilasliiton</strong> jäsenyhdistys De sjukas väl<br />

i huvudstadsregionen alkoi jo vuonna<br />

2003 selvittää ja kartoittaa ruotsinkielisten<br />

vanhusten fysioterapian tarvetta.<br />

Tästä kehkeytyi projekti, jolle saadun<br />

rahoituksen turvin ryhdyttiin tarjoamaan<br />

fysioterapeutin apua ja kuntoutusta Helsingin<br />

Kivelän ja Koskelan ruotsinkielisille<br />

vanhuspotilaille. Ajatuksena oli<br />

saada huonosti liikkuvia tai kokonaan<br />

vuoteeseen juuttuneita vanhuksia liikkumaan<br />

edes jossakin määrin. Myös vuoteen<br />

omana oleville olisi suuri apu pitää<br />

nivelten liikeradat sellaisina, että ainakin<br />

vuoteessa toimiminen olisi vähemmän<br />

kivuliasta ja helpompaa. Hyötyjen arvioiminen<br />

alkoi vuonna 2009.<br />

Tulokset olivat rohkaisevia, sillä osa<br />

potilaista saatiin todella sen verran liikuntakykyisiksi,<br />

että he saattoivat jossakin<br />

määrin apuvälineitä käyttäen liikkua.<br />

Tämä on luonnollisesti inhimillisesti<br />

ajatellen mittaamattoman arvokasta ja<br />

yhteiskunnan kannalta edullista: sairaanhoitohenkilökunnan<br />

työ hiukan helpottuu<br />

ja kolmannen sektorin järjestön<br />

taholta tullut palvelu on yhteiskunnalle<br />

käytännössä ilmaista.<br />

Projektin alusta alkaen on mukana<br />

ollut fysioterapeutti Jannica Påfs-Jakobsson,<br />

joka edelleen jatkaa projektin<br />

parissa. Hän käy kaksi kertaa viikossa<br />

sekä Kivelässä että Koskelassa tehden<br />

8-10 tuntia viikossa uutteraa työtä vanhuspotilaiden<br />

parissa.<br />

”Käyn aamu- ja iltapäiväisin yhteensä<br />

noin kymmenen henkilön luona.”<br />

Yhteiskunnallisesti ehkä vieläkin<br />

suurempi haaste on saada yhä useampi,<br />

yhä iäkkäämpi ja yhä huonokuntoisempi<br />

ihminen asumaan yhä pidempään<br />

omassa kodissaan. Tässäkin suhteessa<br />

De sjukas väl on ollut aloitteellinen. Nyt<br />

on polkaistu liikkeelle jakto-osa hyvin<br />

menestyneelle projektille Kivelässä ja<br />

Koskelassa. Yhdistys on koonnut varoja<br />

hankkeeseen, jossa fysioterapiaa<br />

annetaan nimenomaan kotona asuville<br />

ja omaishoitajan varassa oleville vanhusasiakkaille.<br />

”Nyt minulla on neljä omaishoitoa<br />

saavaa asiakasta. Ensin me tietenkin<br />

tutustuimme perusasioihin ja taustoitimme<br />

projektiin otettavat henkilöt. Lähtökohtana<br />

oli se, että he ovat iältään yli<br />

75-vuotiaita. Nyt mukana olevien ikähaarukka<br />

onkin 75-89 vuotta. Kunkin<br />

luona käydään kerran viikossa ja hoitojakso<br />

on jokseenkin sama kuin mitä lääkärit<br />

yleensä määräävät fysioterapiakertoja<br />

eli kymmenen kertaa.”<br />

Jannica toteaa, että toiminta ei ole yksinomaan<br />

pelkkää fysioterapiaa.<br />

”Terapia ei ole pelkkää fyysistä toimintaa,<br />

vaan se on kokonaisvaltaista ihmisen<br />

huomioimista. Se on rohkaisevaa<br />

puhetta ja jaksamisen lisäämistä. Joku on<br />

saattanut aluksi olla hyvinkin masentunut<br />

ja elämänhalunsa menettänyt, mutta<br />

toisen ihmisen tullessa kotiin kerran viikossa<br />

ja liikuntakyvyn kohentuessa mielialakin<br />

kohenee. Samalla omaishoitajan<br />

voimia säästetään, sillä fysioterapeutin<br />

ollessa paikalla omaishoitajallakin on<br />

hiukan vapaata.”<br />

Vaikka tämä uudempi projekti onkin<br />

vielä alkuvaiheessaan, on senkin puitteissa<br />

havaittavissa selvästi mitattavia<br />

menestyksiä.<br />

”Eräskin potilasasiakkaista sai terapian<br />

avulla tasapainoansa sen verran parempaan<br />

kuntoon, että hän saattoi taas<br />

liikkua kepin avulla. Kohentuneen liikuntakykynsä<br />

ansiosta hän saattoi lähteä<br />

oman terveyskeskuksensa liikuntaryhmään,<br />

missä liikuntakykyä ja tasapainoa<br />

pidetään jatkuvasti yllä.”<br />

On sangen helposti laskettavissa, miten<br />

paljon edullisemmaksi tällainen tilanne<br />

tulee yhteiskunnalle kuin se, että<br />

kyseinen vanhus olisi päätynyt tyystin<br />

vuodepotilaaksi.<br />

Jannica Påfs-Jakobsson huomioi toiminnassaan<br />

myös sen, että potilasasiakkaat<br />

saavat mahdollisimman paljon tietoa<br />

saatavilla olvista apuvälineistä, joilla<br />

arkista elämistä ja liikkumista voidaan<br />

tehdä helpommaksi. Myös erilaiset vaaratekijät,<br />

liukuvat matot, keinahtavat esineet<br />

ja muu vastaava kaatumisen riskitekijät<br />

katsotaan ja pyritään poistamaan.<br />

”Kotonaan omaishoitajansa kanssa<br />

asuvalle ihmiselle on suuri asia jo se, että<br />

pääsee lopulta ilman apua ylös tuolista<br />

tai käymään esimerkiksi WC:ssä.”<br />

Terveemmän ja nuoremman ihmisen<br />

mielestä moni itsestäänselvyys on monelle<br />

ikäihmiselle suunnattoman suuri<br />

asia. Jannican tekemä ja yksittäisen kan-

salaisjärjestön rahoittama työ on vaativaa<br />

ja raskasta, mutta samalla palkitsevaa.<br />

”Vaikka työ onkin välillä raskasta,<br />

tuntuu minusta ihanalta, kun voi nähdä<br />

potilasasiakkailla pienempiäkin muutoksia<br />

eteenpäin. Se tuntuu hyvältä.”<br />

Jaakko Ojanne<br />

Fysioterapeutti Jannica Påfs-<br />

Jakobsson työssään, joka edistää<br />

vanhuksia selviytymään<br />

arkielämässä.<br />

Text: Brita Pawli<br />

De sjukas väl i huvudstadsregionen rf<br />

Med Bibeln som vägvisare<br />

i det Heliga landet<br />

Min resa till Israel blev ett möte med<br />

religiositet, som synliggörs i böner,<br />

handling, livsstil och med historisk och<br />

arkeologisk mångfald. Genom guidens<br />

berättande levandegjordes bibliska händelser<br />

på geografiska platser nämnda i<br />

Bibeln. Att resa med Bibeln som vägvisare<br />

är att få fördjupad inblick i Gamla<br />

och Nya Testamentet och i Jesu liv och<br />

gärningar, som förts vidare via den muntliga<br />

traditionen i mer än 2000 år.<br />

Besöket till Israel inföll vid påsken,<br />

som i den judiska kalendern markerar<br />

festen Pesach – det osyrade brödets fest<br />

- som firas för att påminna judarna om<br />

uttåget och flykten från slaveriet i Egypten<br />

1200 eller 1500 f.Kr. - därom tvista<br />

de lärda. När Templet i Jerusalem gick<br />

förlorat, vid stadens förstörelse 70 e. Kr,<br />

flyttades Pesach-firandet från rikstemplet<br />

till hemmet. Vid den rituella påskmåltid,<br />

som familjen samlas till äts traditionell<br />

koshermat. Berättelser om händelser i<br />

det judiska folkets historia, såsom judarnas<br />

första påsk i Egypten, ingår i de<br />

texter som läses ur de historiska böckerna<br />

i Gamla Testamentet. Att besöka det<br />

Heliga landet och gå i Jesu fotspår är att<br />

lära känna den heliga geografin och de<br />

bibliska berättelserna i Nya testamentet<br />

ännu bättre.<br />

Den geografi, som landet Israel uppvisar<br />

på sin lilla, långsmala yta imponerar.<br />

Naturen varierar mellan skogsklädda<br />

kullar, bördiga dalar och kuster, terrasserade<br />

odlingar av fruktträd och vinrankor.<br />

I den förtorkade ökenmarken av sand och<br />

sten förtäljer bibelberättelsen att Jesus<br />

fastade. Vid Döda havet, världens saltaste<br />

hav, förvandlades Lots hustru till<br />

en saltstod. I Jordanfloden döptes Jesus<br />

och hans anhängare. Vid färskvattensjön<br />

Gennesaret, så välkänd från Nya Testamentet,<br />

samlade Jesus sina lärjungar,<br />

stillade de stormade vattnen, som han<br />

även gick på. Vi gavs tillfälle att både<br />

bekanta oss med och beundra den båt,<br />

som hittades år 1986 och som anses vara<br />

av den båttyp, som användes på sjön vid<br />

Jesu tid. Var vi än rörde oss i Galiléen<br />

blev vi påminda om Jesu liv och gärningar<br />

- var han gjorde underverk, var han<br />

botade sjuka och besatta, var han utspisade<br />

femtusen åhörare med två fiskar och<br />

fem bröd.<br />

Besöket i Jerusalem levandegjorde<br />

starkt påskens händelser – Jesus Via Do-<br />

35

<strong>Suomen</strong><br />

lorosavandring, avrättningsplatsen på<br />

den huvudskallformade kullen Golgata,<br />

den Heliga gravens kyrka där änglarna<br />

förkunnade för kvinnorna att Jesus var<br />

uppstånden. Sedan 1800-talet utpekas en<br />

annan plats som Jesus verkliga gravplats<br />

- trädgårdsgraven uthuggen i en klippa<br />

utanför stadsmuren. Nattvardsgången i<br />

trädgården vid klippgraven blev en extra<br />

stark upplevelse. Jerusalem ”den heliga<br />

och välsignade staden” och arkeologiskt<br />

känd i 4000 år, har om och om igen utsatts<br />

för våld, förstörelse och mänskligt<br />

lidande. Den ”gudomliga ordning” som<br />

låg som grund för Jerusalems grundande<br />

och tillväxt, var ursprungligen tänkt att<br />

skapa ett jordiskt paradis av harmoni och<br />

gemenskap för alla. Idag bor judar, en<br />

del djupt religiösa, andra fullständigt sekulariserade,<br />

från mer än hundra länder<br />

i staten Israel. De flesta araber i landet<br />

är muslimer och bor i egna byar. Judar,<br />

muslimer, kristna och druser har sina<br />

heliga platser – synagogor, moskéer och<br />

kyrkor – sina kulturyttringar, traditioner<br />

och klädedräkter.<br />

I dagens Jerusalem tävlar tre religiösa<br />

symboler om blickfånget - den nyskapade<br />

vita kupolen på Bokens helgedom,<br />

Klippdomens förgyllda kupol och Gravkyrkans<br />

kupol med torn från korsfararnas<br />

tid. I Bokens helgedom bevaras<br />

Qumranfynden dvs. de bokrullor, som<br />

hittades i lerkrukor i det grottrika området<br />

i Juda öken år 1947. Texten i rullorna<br />

innehåller lagtexter, bibel- och liturgiska<br />

texter samt kommentarer till Bibelns texter.<br />

De arkeologiskt värdefulla bokrullorna<br />

bedöms vara mer än 2000 år gamla.<br />

Bokrullorna har både ett symbolvärde<br />

och ett bibelforskningsvärde. De har givit<br />

judarna förnyade, konkreta bevis och<br />

därmed arkeologiskt belägg för bibelns<br />

uppgifter/sanningshalt samt en ny tro<br />

på deras rätt till det Heliga landet och<br />

Jerusalem. Bokens helgedom, vars tak<br />

arkitektoniskt efterbildar övre delen av<br />

de krukor i vilka man fann bokrullorna,<br />

anses förena modern arkeologi och nationalism.<br />

36<br />

lehti<br />

Jeriko, världens äldsta, kända bosättning med stadsliknande mur, torn<br />

och vallgrav från omkring år 7000 f.Kr.<br />

Gennesarets sjöstränder och den fruktbara slätten i nordväst var skådeplats<br />

för många händelser i Jesu liv och gärningar.<br />

Tiden efter Jesu död fram till våra<br />

dagar har varit turbulent i områdets<br />

historia. Den splittring, som historiskt<br />

präglat samexistensen mellan judar,<br />

kristna och muslimer i området, anses ha<br />

väckts av korsfararna, som ”med svärd<br />

i hand” drev ut muslimer och judar då<br />

de inledde återerövringen av de Heliga<br />

platserna i det Heliga landet år 1099. Ju<br />

mer religionerna avmytologiserats och<br />

rationaliserats har relationerna mellan<br />

judar, muslimer och kristna ytterligare<br />

försvårats, försämrats och politiserats.<br />

Kärleken till människan/främlingen och<br />

medlidande för svaga och sårbara - gemensamma<br />

hörnstenar i de tre religio-

Ingången till den Heliga gravens kyrka i Jerusalem.<br />

Utsikt över Jerusalem från Olivberget.<br />

nerna - har bytts till hatets religion där<br />

våld i ”Guds namn” ingår i dynamiken.<br />

Mycket av det som staten Israel gjort har<br />

aldrig godtagits av palestinierna eller<br />

världsamfundet. Efter sexdagarskriget<br />

år 1967 annekterade Israel östra Jerusalem.<br />

År 1980 förklarades hela Jerusalem<br />

som Israels huvudstad. Den moderna staten<br />

Israel tillkom genom ett FN-beslut<br />

år 1947. Idag vill Palestina erkännas av<br />

FN och internationellt som självständig<br />

stat med östra Jerusalem som huvudstad.<br />

Israels regering å sin sida har godkänt<br />

nya judiska bosättningar i östra Jerusalem.<br />

Att få igång de havererade fredsförhandlingarna<br />

mot en hållbar fred i detta<br />

oroliga område är en utmaning för alla<br />

inblandade.<br />

37

<strong>Suomen</strong><br />

Mauri Suurmäki vietti 65-vuotissyntymäpäiväänsä<br />

kahvila Amurin<br />

helmessä 2. päivä syyskuuta.<br />

Mukana juhlissa olivat Maurin ystävä<br />

Ulla ja Aivolisäke-potilasyhdistys Sella<br />

ry:n varapuheenjohtaja Anu Herala ja<br />

hallituksen jäsen Jori Herala sekä puheenjohtaja<br />

Sirpa Sarin.<br />

Mauri on tehnyt elämäntyönsä Takon<br />

autonkuljettajana Tampereella.<br />

Tästä työstä hän jäi eläkkeelle<br />

53-vuotiaana. Maurilla on syytä juh-<br />

38<br />

lehti<br />

laan sillä häneltä on leikattu aivokasvain<br />

kaksi kertaa, ensimmäinen<br />

leikkaus tehtiin jo vuonna 1985. Suurimpia<br />

ilonaiheita on puutarhanhoito<br />

ja yhteiset hetket Ullan kanssa.<br />

Ulla sanookin että Mauri on ”Täyden<br />

kympin mies”. Mukavaa on myös kun<br />

anoppi paistaa hänelle lättyjä, joissa on<br />

kermavaahtoa ja hilloa. Maurilla on tytär<br />

ja poika, joista hän on kovin ylpeä.<br />

Teksti: Sirpa Sarin<br />

Aivolisäke-potilasyhdistys Sella ry<br />

Sääntömääräinen syyskokous<br />

la 5.11.2010 klo 12<br />

Kokouspaikka Kylpylähotelli Rantasipi Laajavuori, Jyväskylä<br />

Kokouksessa käsitellään sääntöjen määräämät kokousasiat.<br />

Majoittuminen Kylpylähotelli Rantasipi Laajavuori 5.-6.11.2011<br />

Lauantain 5.11. 2011 kokousohjelma:<br />

Lounas klo 11<br />

Syyskokous klo 12<br />

Iltapäiväkahvi klo 14<br />

Vertaistukikeskustelua klo 14-17<br />

Kylpylässä virkistäytyminen klo 17-19<br />

Päivällinen klo 19<br />

Illanvietto klo 20<br />

Kokouksen osallistuvien jäsenten esittäytyminen.<br />

Tervetuloa!<br />

Aivolisäke-potilasyhdistys Sella ry:n hallitus<br />

Tiedustelut ja ilmoittautuminen yhdistyksen sihteeri Piritta Ruuska<br />

piritta.ruuska@gmail.com

Suurin osa suomalaisista<br />

kannattaa kuolinavun<br />

sallimista<br />

Jaakko Ojanne, Exitus ry:n<br />

puheenjohtaja<br />

Eutanasiayhdistyksen puheenjohtajana<br />

pohtii toisinaan omaa kutsumustaan.<br />

Peräti kymmenen vuoden ajan olen ollut<br />

aktiivisesti kannattamassa sellaista lainsäädäntöä,<br />

jolla meidänkin maahamme<br />

saataisiin laki, joka sallisi kuolinavun<br />

antamisen sitä kaipaavalle ihmiselle. Samaan<br />

aikaan voisin pitää itseäni hyvinkin<br />

elämänjanoisena ihmisenä, jolla ei ole<br />

minkäänlaista kuoleman kaipuuta. Kysymys<br />

onkin mitä suurimmassa määrin uskosta<br />

yksilön oikeuteen päättää vapaasti<br />

omasta elämästään. Se on oikeus, jota kukaan<br />

muu ei voi toiselta itselleen vaatia,<br />

vaikka tällä toisella olisi kuinka kauniit tai<br />

vahvat perusteet omalle näkemykselleen.<br />

Suurena paradoksina voikin pitää sitä<br />

tilannetta, joka suomalaisessa terveydenhuollossa<br />

tällä hetkellä vallitsee. Huolimatta<br />

erilaisista hoitotakuujärjestelmistä<br />

ja jaloista periaatteista kansalaisten tasaarvoisen<br />

kohtelun puitteissa, osa suomalaisista<br />

valitsee ravinnon ja lääkkeiden<br />

ostamisen välillä, kun rahat eivät riitä.<br />

Syömishäiriöisiä ja psyykeltään vaurioituneita<br />

ihmisiä ei kyetä tyydyttävästi hoitamaan<br />

ja auttamaan. Vanhusten hoito ja<br />

kuntouttaminen ovat jo suorastaan oma<br />

lukunsa. Suomalainen terminaalivaiheen<br />

hoidon taso ja laatu vaihtelee paikkakuntakohtaisesti<br />

erinomaisesta huonoon.<br />

Kuitenkin vallitsevassa tilanteessa sellaiset<br />

ihmiset, joiden kohtalona on kuolla<br />

hitaasti etenevään, mutta toimintakyvyttömäksi<br />

tekevään ja mahdollisesti vieläpä<br />

tuskalliseen sairauteen, on evätty kuolinapu.<br />

Niinpä itsellenikin aika ajoin tulevien<br />

yhteydenottojen perusteella voi päätellä<br />

potilaalla olevan edessään joko hitaasti<br />

hivuttavan ja persoonallisuudenkin<br />

musertavan kuolinkamppailun jälkeen<br />

elämän surkean päättymisen tai itsemurhan.<br />

Useimmat siihen kykenevät tekevät<br />

itsemurhan joko vahvoilla lääkkeillään tai<br />

niin sanotusti ”perinteisemmillä menetelmillä”.<br />

Ymmärrettävästi näin toimimalla<br />

potilas ottaa myös riskin ainoastaan vaurioittaa<br />

itseään lisää ja tekemällä loppuajastaan<br />

vielä surkeamman. Onnistuessaankin<br />

on ihmisen läheisille hyvin tuskallista<br />

löytää itsemurhan tehnyt henkilö.<br />

Sivistyneessä ja demokraattisessa<br />

yhteiskunnassa on rohjettava jatkuvasti<br />

huutamaan julki kysymys siitä, miksi<br />

näin edelleen on, vaikka 70-80 % kansalaisista<br />

kannattaa kuolinavun sallimista?<br />

Lääkärikunnastakin noin kolmannes asiaa<br />

kannattaa, vaikka eniten äänessä olevat<br />

muuta väittävät. Asian eteenpäin viemistä<br />

ajatellen saattaa olla tervettä esittää kysymys<br />

siitä, miksi suomalaiselle lääkärikunnalle<br />

kuolinavusta puhuminen on niin<br />

kovin vaikeaa.<br />

Vastauksena tässä asiassa lienee<br />

maamme väestön lukumäärä. Noin viiden<br />

miljoonan asukkaan maassa lääkärikunta<br />

edustaa osaltaan niin suppeaa<br />

ihmismäärää, että aktiivinen kuolinavun<br />

ajaminen vaatii poikkeuksellisen suurta<br />

exitus.fi<br />

siviilirohkeutta tai taloudellisesti riippumatonta<br />

asemaa. Jonkun yliopistollisen<br />

taikka alueellisen sairaalan ylilääkäri voi<br />

hyvinkin odottaa saavansa osakseen karsaita<br />

katseita ja epäilyä, jos hän ilmoittaa<br />

kannattavansa eutanasiaa. Jos tällainen<br />

lääkäri työskentelee kroonikoiden taikka<br />

vanhusten parissa, saattaa työn tekemisen<br />

jatkaminenkin olla hankalaa. Oikeastaan<br />

koko problematiikkaa kuvaa muuan<br />

1970-luvun pilakuva, jossa vanha mies<br />

istuu pyjama päällä ja haulikko sylissä<br />

sairaalan vuoteella. Hoitaja vastaa kysyvälle<br />

omaiselle, että ”joku on uskotellut<br />

hänelle, että sairaalassamme harjoitetaan<br />

eutanasiaa.”<br />

Irrationaalisen pelokkuuden ja uskomusten<br />

lisäksi esiin nousee vähän päästä<br />

väite, että lääkärit eivät halua tulla pakotetuksi<br />

antamaan kuolinapua sitä vaativille<br />

potilaille. Tämäkin väittämä ontuu, sillä ei<br />

gynekologiakaan voida vaatia hoitamaan<br />

aivokirurgista potilasta, jos kärjistetään.<br />

On toki selvää, että jos suomalaisista lääkäreistä<br />

kolmanneskin kannattaa – todennäköisesti<br />

vieläkin useampi passiivisesti<br />

hyväksyy – kuolinavun antamisen, niin<br />

riittävästi ammattiväkeä löytyy tarkoitukseen.<br />

Näiden edellä selostettujen asioiden<br />

toistamiseen kirjoittamalla, antamalla<br />

haastatteluja tai puhumalla erilaisissa<br />

tilaisuuksissa on ollut viimeisen kymmenen<br />

vuoden ajan osa omaa aktiivista<br />

toimintaani eri foorumeilla ja kansalaisjärjestöissä.<br />

Rohkenen uskoa, että jonkinlaista<br />

vaikutustakin on ollut, vaikka itse<br />

laki vielä antaakin odottaa itseään. Lienee<br />

kuitenkin niin, että loogiset perusteet alkavat<br />

tehdä ainakin nuoremmassa sukupolvessa<br />

ja toimittajakunnassa tehtävän-<br />

39

<strong>Suomen</strong><br />

sä. Jossakin vaiheessa terveydenhuollosta<br />

vastaaville viranomaisillekin käy ilmeiseksi<br />

se, mitä tulee tapahtumaan sellaisessa<br />

ikääntyvien yhteiskunnassa, jossa<br />

vapaaehtoinen poistumistie on tukossa ja<br />

ainoana arvokkaana pois pääsyn väylänä<br />

toimii itsemurha.<br />

Poikkeuksellisen ilahduttavaa oli lukea<br />

1. päivä elokuuta verkkolehti Uudesta<br />

Suomesta yleislääketieteen professori Olli-Pekka<br />

Ryynäsen kannanotto kuolinavusta.<br />

Ryynänen on toiminut vuodesta<br />

2005 alkaen Kuopion yliopistollisen keskussairaalan<br />

määräaikaisena professorina.<br />

Alun perin häntä oli haastatellut Savon<br />

Sanomat.<br />

Professori Ryynänen arvioi, että ”jo<br />

ensi vuosikymmenellä kuolemaa haluava<br />

Exitus ry perustettiin vuonna 1993 ajamaan<br />

Suomeen lakia aktiivisen kuolinavun<br />

sallimiseksi. Maahan syntyi siis kansanomaisesti<br />

kutsuttuna eutanasiayhdistys.<br />

Sitä oli harkittu ja suunniteltu pitkän<br />

aikaa, mutta vuonna1993 tuo hanke realisoitui.<br />

Merkittävänä perustajavoimana<br />

oli 17. heinäkuuta 1927 syntynyt Gwen<br />

Marttinen, jonka edustaman ruotsinkie-<br />

40<br />

lehti<br />

ihminen saa apua lääkäriltä.” Vielä hän<br />

ei pidä maatamme valmiina asian hyväksymiseen.<br />

Haastateltu lääkärikunnan<br />

edustaja tuntuu siis jakavan Exitus ry:n<br />

julkisuuteen aikaisemmin tuoman arvion<br />

kymmenen vuoden sisällä tapahtuvasta<br />

kehityksestä. Merkittävää asiassa on<br />

se, että nyt arvostettu lääkäri, joka toimi<br />

vuosina 1980-1984 lähetyslääkärinäkin<br />

Tansaniassa, on esittänyt tällaisen arvion<br />

julkisuudessa. Se edustaa valistunutta ja<br />

ennen muuta inhimillistä katsantokantaa<br />

tässä vaikeassa ja usein hyvin tunnepitoisessa<br />

kysymyksessä.<br />

Uuden <strong>Suomen</strong> keskustelupalstoilla<br />

kirjoittajat ovat olleet voittopuolisesti<br />

kuolinavun kannalla. Siitä on hyvä jatkaa.<br />

Exitus on kääntänyt USA:n Oregonissa<br />

käytössä olevan kuolinapulain, jota nyt<br />

muokataan suomalaista lakikieltä vastaavaksi.<br />

Tämä malli on tarkoitus luovuttaa<br />

suomalaisille viranomaisille ja kansanedustajille<br />

työkaluksi kuolinapulain säätämistä<br />

varten.<br />

Aika on kypsä ja kansakunnan kannatus<br />

moneen kertaan mitattu. On huomattava,<br />

että paljon suurempaakin polemiikkia<br />

herättäneitä asioita on lopulta kyetty demokraattisessalainsäädäntöelimessämme<br />

hyväksymään. Miksipä ei nyt lopulta<br />

sellaistakin asiaa, jonka lähtökohtaisesti<br />

kansalaiset tuntuvat selkeästi hyväksyvän<br />

ja jolla on laaja kannatus.<br />

Gwen Marttinen on Exituksen ensimmäinen<br />

kunniajäsen<br />

Gwen Marttinen<br />

lisen sivistyneistön näkemyksen mukaan<br />

ihminen on vapaana yksilönä oikeutettu<br />

tekemään itsenäisesti omaa elämäänsä<br />

koskevia päätöksiä. Tämän periaatteen ja<br />

näkemyksen mukaan ihmisellä on oltava<br />

parantumattomasti sairaana ja avuttomana<br />

oikeus saada apua tästä elämästä poistumiseen.<br />

Marttisen ajattelussa yhdistyvät sekä<br />

humanistinen yksilön oikeuksien kunnioittaminen<br />

että harras kristillinen vakaumus<br />

anteeksiannosta, joka suhtautuu lempeästi<br />

ihmisen haurauteen – myös haluun<br />

päättää taakaksi muodostunut elämä.<br />

Vuonna 1999, juuri ennen vuosituhannen<br />

vaihtumista syntyi joitakin näkemyksellisiä<br />

eroja yhdistyksen piirissä. Ne eivät<br />

ehkä koskeneet niinkään yhdistyksen<br />

tavoitteita kuin varsinaista yhdistystoimintaa<br />

itseään. Terveydellisistä rajoitteista<br />

huolimatta Gwen Marttisen henkinen<br />

energisyys ei ollut lainkaan rajoitettua ja<br />

niin hän erosi Exituksesta ja perusti sen<br />

kanssa samoja tavoitteita ajavan Pro Gra-<br />

tia Humana-yhdistyksen, mikä toimi aina<br />

vuoteen 2001 . Tässä vaiheessa kuitenkin<br />

todettiin yksissä tuumin, että yhtä asiaa<br />

ei tarvita ajamaan kahta yhdistystä. Pro<br />

Gratia Humana sulautui Exitukseen ja<br />

Marttinen palasi pian takaisin yhdistyksen<br />

hallitukseen.<br />

Hän on toiminut Exituksen hallituksen<br />

puheenjohtajana ja varapuheenjohtajana<br />

sekä hallituksen jäsenenä vuosina 1993-<br />

1998 ja 2002-2010.<br />

Exituksen hallitus esitti yksimielisesti<br />

Gwen Marttisen valitsemista ensimmäiseksi<br />

kunniapuheenjohtajakseen sen peräänantamattoman<br />

ja ahkeran työn johdosta,<br />

jolla hän on toiminut kuolinavun<br />

sallivan lainsäädännön aikaansaamiseksi.<br />

Häntä voidaan perustellusti pitää yksilön<br />

vapaan tahdon ja oikeuksien uutterana<br />

puolustajana. Vuosikokouksen päätös oli<br />

asiassa niinikään yksimielinen.<br />

Jaakko Ojanne

EXITUS RY<br />

KUTSU YHDISTYKSEN SYYSKOUKSEEN<br />

Exitus ry:n sääntömääräinen syyskokous pidetään<br />

torstaina 24.marraskuuta 2011 klo 18.00.<br />

Senioritalo Sandelsin kokoustilassa, Välskärinkatu 4 (lähellä Töölön toria).<br />

Kokouksessa käsitellään yhdistyksen sääntöjen 8.§:ssä mainitut syyskokousasiat.<br />

Ilmoittautumiset sihteerille to 17.11. mennessä; Marjukka Lehtinen<br />

puh. 050 582 1464 tai s-postilla: marjukka.lehtinen@bastu.net<br />

Tervetuloa!<br />

Kahvi- ja voileipäkakkutarjoilu<br />

Hallitus<br />

41

<strong>Suomen</strong><br />

Vuoden 2011 pakolaisnainen on sairaanhoitaja<br />

ja ihmisoikeustyöntekijä Saido<br />

Mohamed. Hänen voi sanoa edustavan<br />

sitä myönteistä ja optimismiin kannustavaa<br />

esimerkkiä, joita kuohuva ja paikoin<br />

kaaoksessa oleva yhteinen maailmamme<br />

kaipaa. Hän saapui Suomeen 1992 yksinäisenä<br />

16-vuotiaana tyttönä Somalian<br />

sotaa pakoon. Vuonna 1997 hän aloitti<br />

sairaanhoitajan opinnot Mikkelissä ja<br />

opiskeli samalla tulkiksi. Vuonna 2001<br />

hän valmistui ja toimi Meilahdessa lasten<br />

ja nuorten sairaalassa sekä Laakson sairaalassa.<br />

Viimeiset seitsemän vuotta hän<br />

on työskennellyt Ihmisoikeusliitossa.<br />

Sekä maailmanlaajuiset ihmisoikeuskysymykset<br />

että niin meillä kuin muuallakin<br />

kansaivälistyvä sairaanhoitotilanne<br />

ovatkin suuri ja jatkuva työsarka. Tämä<br />

on nähtävissä täkäläisissäkin sairaaloissa<br />

ja terveyskeskuksissa. Avun ja hoidon<br />

saaminen edellyttää oikeastaan jo omaa<br />

taitoaan.<br />

”Suomessahan lailliset maahanmuuttajat,<br />

olivat he pakolaisia tai työperäisiä<br />

muuttajia, saavat tietysti samanlaiset terveydenhoitopalvelut<br />

kuin kantaväestö.<br />

Maahanmuuttajalla kuitenkin vain harvoin<br />

on tietoa siitä, mitä palvelua yleensä<br />

on saatavilla. Palvelua siis on, jos tietää,<br />

mitä pyytää”, Saido kertoo.<br />

Tilanne muistuttaa työelämän ulkopuolella<br />

olevien vastaavaa ongelmaa;<br />

tosin sillä erotuksella, että maahanmuuttajalla<br />

saattaa olla lisäksi vaikeuksia yhteisen<br />

kielen löytämisen suhteen.<br />

”Tietenkin eri maahanmuuttajaryhmille<br />

on tarjolla yleisinfoa, mutta se liikkuu<br />

todella hyvin yleisellä tasolla.”<br />

42<br />

lehti<br />

Ihmisyyden kunnioittaminen vastaa<br />

sairaanhoidonkin haasteisiin<br />

Kuvassa sairaanhoitaja, ihmisoikeustyöntekijä<br />

Saido Mohamed<br />

Tulkin apuakin järjestyy, mutta nämä<br />

tukitoimet kattavat yleensä vain tilanteet,<br />

jotka ovat akuutteja. Katveeseen jää paljon<br />

sellaista, joka saattaa vasta viiveellä<br />

purkautua akuutiksi vaivaksi.<br />

”Maahanmuuttajaryhmille tarvittaisiin<br />

paljon infoa siitä, miten ennaltaehkäisevä<br />

ja terveyttä ylläpitävä terveydenhoito toimii<br />

ja mistä sitä saa. Se, joka ei tällaista<br />

osaa hakea, jää heikoille. Suomalainen<br />

terveydenhoitojärjestelmä on rakennettu<br />

niin, että potilas itse hakeutuu hoitoon.”<br />

Niinpä erilaiset diapeteksen, neurologian,<br />

sydäntautien, eturauhasen syövän<br />

ja muidenkin niiden tapaisten hitaasti<br />

etenevien sairauksien ennaltaehkäiseminen<br />

ja varhainen toteaminen saattaa jäädä<br />

tekemättä. Akuutiksi vaivaksi muuttuessaan<br />

niiden hoitoennusteet huononevat<br />

ja hoitaminen on vastaavasti kalliimpaa.<br />

Seurauksena on yhteiskunnalle kuluja ja<br />

yksilölle inhimillistä kärsimystä.<br />

”Tarvitaan siis informaatiota ja sitä, että<br />

maahan tulleita ihmisiä myös opetetaan<br />

itse pärjäämään.”<br />

Saido Mohamedin sairaanhoitajaksi<br />

valmistumisesta kymmenen vuotta sitten<br />

on Suomi muuttunut ainakin pääkaupunkiseudullaan<br />

paljon monikulttuurisemmaksi.<br />

Yksinkertaisesti muualta saapunutta<br />

väkeä on runsaammin. Jatkuvasta<br />

työvoimapulasta kärsivä sairaanhoitosektori<br />

työllistää yhä runsaammin eri<br />

puolelta maailmaa saapuneita ja alalle<br />

opiskelleita ihmisiä. Mutta kuinka tämä<br />

rakennemuutos on toteutunut?<br />

”Muistan joskus alussa joutuneeni tilanteeseen,<br />

jossa joku potilas saattoi vaatia<br />

minun tilalleni suomalaista hoitajaa.<br />

Hän ei halunnut tummaihoista hoitajaa<br />

itselleen. Silloin maahanmuuttajahoitajia<br />

olikin paljon vähemmän.”<br />

Tilanteeseen on ilmeisesti tänään jo<br />

pääasiassa totuttu. Työvoiman tarve sinänsä<br />

on madaltanut kynnyksiä monin<br />

paikoin.<br />

”Eri taustaisia ammattilaisia on suomalaisissa<br />

sairaaloissa yhä enemmän ja<br />

heidät on otettu pääasiassa hyvin mukaan<br />

työyhteisöön, joskin valtakunnallisesti<br />

eroja edelleenkin löytyy. Tilastojahan ei<br />

ole olemassa, mutta eri etnisestä taustasta<br />

tulevia hoitajia ja lääkäreitä on yhä enemmän.”<br />

Kansainvälistyminen ja monikulttuurisuus<br />

eivät koske yksinomaan sairaanhoitajia<br />

ja lääkäreitä. Myös potilaskunta<br />

kansainvälistyy. Se aiheuttaa yksinomaan

kielien runsauden johdosta merkittäviä<br />

haasteita suomalaiselle sairaanhoidolle.<br />

”Tärkeimpänä avaimena ongelman<br />

ratkaisuun on se, että ammattilainen ajattelee<br />

potilasta aina ihmisenä, ei jonkin<br />

etnisen ryhmän jäsenenä. Kielivaikeusiin<br />

voidaan kehittää omia työvälineitä, mutta<br />

potilas on aina ensisijaisesti potilas.”<br />

21.–23.10.2011<br />

Helsingin Messukeskus<br />

Kaikki terveydestä alan suurtapahtumassa!<br />

Huippu Huippu luentoja, luentoja, maksutonta terveyden terveyden testausta. testausta.<br />

Uusimmat hoitomuodot ja ja liikuntalajit. Terveelliset<br />

herkut ja super super foodit. Seksuaalisuus ja terveys. terveys.<br />

Stressinhallinta, Stressinhallinta, hidastaminen ja tasapaino.<br />

Koko ohjelma samalla lipulla!<br />

Ohjelma, esiintyjät ja ilmainen messuklubi:<br />

www.terveysmessut.fi ,<br />

facebook.com/terveysmessut<br />

Liput: 14/10 ¤, kokoaikalippu 25/18 ¤.<br />

Samalla lipulla myös Kauneus-, Muoti-,<br />

Nordic Hair- ja ja Gold Silver Watch -messuille.<br />

Järjestäjä: <strong>Suomen</strong> Messut, p. 040 4503250<br />

Puolin ja toisin on siis kunnioitettava<br />

ihmisen kulttuurisidonnaisuuksia ja yksilöllisyyttä,<br />

mutta pidettävä aina johtotähtenä<br />

sitä, että kysymyksessä on ennen<br />

kaikkea apua ja hoitoa tarvitseva ihminen.<br />

”Minun oma kokemukseni on se, että<br />

ihmisiä ei koskaan voi niputtaa johonkin<br />

yleiseen kategoriaan. Olemme kaikki<br />

euron euron 4 4<br />

Hyödynnä<br />

Hyödynnä<br />

alennuksesi,<br />

alennuksesi, leikkaa... leikkaa...<br />

... kuponki talteen ja tuo messuille!<br />

<strong>Suomen</strong> Potilasliitto ry:n osasto sijaitsee 6 n 50<br />

4¤<br />

21.–23.10.2011 Helsingin Messukeskus<br />

Avoinna pe klo 10–19, la–su klo 10–18<br />

Oikeuttaa 4 euron alennukseen normaalihintaisesta<br />

aikuisen pääsylipusta (14 ¤).<br />

Tämä edun Sinulle tarjoaa<br />

<strong>Suomen</strong> Potilasliitto ry.<br />

ainutkertaisia yksilöitä”, Saido kiteyttää<br />

näkemyksensä sekä sairaanhoitoalan ammattilaisena<br />

että ihmisoikeuksien ajajana.<br />

Jaakko Ojanne<br />

✁<br />

43

ALUEHALLINTOVIRASTOT<br />

www.avi.fi<br />

Etelä-<strong>Suomen</strong> aluehallintovirasto<br />

Puhelinvaihde 020 636 1040<br />

Puhelinvaihde 020 636 1030 (työsuojelu)<br />

Itä-<strong>Suomen</strong> aluehallintovirasto<br />

Puhelinvaihde 020 636 1030<br />

Lounais-<strong>Suomen</strong> aluehallintovirasto<br />

Puhelinvaihde 020 636 1050<br />

Länsi- ja Sisä -<strong>Suomen</strong> aluehallintovirasto<br />

Puhelinvahde 020 636 1060<br />

Pohjois-<strong>Suomen</strong> aluehallintovirasto<br />

Puhelinvaihe 020 636 1020<br />

Lapin aluehallintovirasto<br />

Puhelinvaihde 020 636 1010<br />

Ahvenanmaan valtionvirasto<br />

Puhelinvaihde 018 635 270<br />

Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia (EOA)<br />

puh. (09) 4321<br />

FIMEA<br />

Lääkealan turvallisuus - ja kehittämiskeskus<br />

Puhelinvaihde (09) 473341 www.fimea.fi<br />

Potilasvahinkolautakunta (Pvltk)<br />

puh. 020 743 4343, www.pvltk.fi<br />

Terveysalan yhteystietoja<br />

Potilasvakuutuskeskus (Pvk)<br />

Lääkevahinkovakuutuspooli, puh. (09) 680 401, Bulevardi 28,<br />

00120 Helsinki vakuutuskeskus, www.vakes.fi/pvk<br />

Sosiaali- ja terveysministeriö<br />

puh. (09) 16001, Meritullinkatu 8, 00170 Helsinki, www.stm.fi<br />

Kuluttajaliitto ry<br />

puh. (09) 454 2210, Malminrinne 1 B, 00180 Helsinki<br />

www.kuluttajaliitto.fi<br />

<strong>Suomen</strong> Potilasasiamiehet ry<br />

pj. Mervi Piekkari, s-posti: mervi.piekkari@netti.fi<br />

<strong>Suomen</strong> Punainen Risti<br />

puh. (09) 12 931, www.redcross.fi<br />

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL)<br />

puhelinkeskus (09) 020610600, PL 30, 00271 Helsinki,<br />

www.thl.fi<br />

VALVIRA, Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto<br />

puhelinvaihde (09) 772920, PL 210, 00531 Helsinki,<br />

www.valvira.fi<br />

Tietosuojavaltuutetun toimisto<br />

puh. 010 366 6700, PL 315, 00181 Helsinki, www.tietosuoja.fi<br />

Tilastokeskus<br />

puh. (09) 17 341, www.tilastokeskus.fi

logo

products

Resources

Company

Terms of service
Privacy policy
Cookie policy
Cookie settings
Imprint
Change language
Made with love in Switzerland
© 2024 Yumpu.com all rights reserved

Hooray! Your file is uploaded and ready to be published.

Saved successfully!

Ooh no, something went wrong!