Dosis_3-2019

Farmaseuttinen aikakauskirja 

Vol. 35 | 3/2019 

TEEMA: LÄÄKITYSTURVALLISUUS 

PÄÄKIRJOITUKSET 

Mia Bengtström: Lääketurvatoiminta on osa turvallista 

lääkehoitoa – lääketeollisuuden näkökulma.............................................................................................191 

Ulla Närhi: Suomen EU-puheenjohtajuus.................................................................................................195 

ALKUPERÄISTUTKIMUKSET 

Paula Junkkarinen, Miia Toropainen, Kirsti Vainio, Kirsi Pietilä, Eeva Savela, Niina Karttunen: 

Miten suomalaisissa apteekeissa työtehtävien organisointi ja apteekin 

sisäinen yhteistyö hoidetaan potilasturvallisuuden näkökulmasta?..................................................198 

Riikka Metsämuuronen, Reeta Heikkilä, Hannu Kokki, Minna Kurttila, Toivo Naaranlahti: 

Näkyykö älylääkekaappien käyttöönotto HaiPro-järjestelmään raportoiduissa 

lääkityspoikkeamissa?......................................................................................................................................212 

Susanna Miettinen, Kirsi Kvarnström, Carita Linden-Lahti, 

Anna-Riia Holmström, Janne Tuomi, Kati Vuori, Juha Puustinen: 

Moniammatillisen lääkehoidon arviointimallin kehittäminen Järvenpään kotihoidossa.............228 

KATSAUKSET 

Marja Härkänen, Susanna Saano, Katri Vehviläinen-Julkunen: 

Lääkehoidon vaaratapahtumat ja niihin vaikuttavat tekijät – katsaus 

lääkehoidon turvallisuutta arvioineen projektin tuloksiin.....................................................................242 

Päivi Mäkelä, Lenita Jokinen, Marja Airaksinen, Carita Linden-Lahti, Charlotta Sandler: 

Apteekkien lääkityksen tarkistuspalvelussa tunnistetut asiakkaiden 

itsehoitovalmisteiden käyttöön liittyvät ongelmat lääkehoidoissa....................................................260 

Kirjoita teemanumeroon – aiheena lääkkeet ja ympäristö.................................................................. 273 

KATSAUS 

Jenni Küblbeck, Marjo Huovinen: Isoflavonien turvallisuus ja tutkimuksen haasteet............... 274 

TIETEELLINEN KOMMENTTI 

Mónica P. A. Ferreira, Hélder A. Santos: Nanomedicines to tackle myocardial infarction: 

where are we now and where are we going?.........................................................................................290 

Contribute to the special theme issue: Pharmaceuticals and the Environment...........................299 

© Suomen Farmasialiitto ry 189 

© DOSIS 3/2019

Julkaisija 

Suomen Farmasialiitto ry / 

viestintä 

Asemamiehenkatu 2 

00520 Helsinki 

Päätoimittaja 

Dosentti Anneli Ritala-Nurmi 

VTT 

Tietotie 2 

Espoo 

dosis@farmasialiitto.fi 

Farmaseuttinen aikakauskirja 

Vol. 35 | 3/2019 

Toimituskunta 

Dosentti Katri Hämeen-Anttila 

Proviisori, toksikologi Antti Kataja 

Farmasian tohtori Anne Lecklin 

Farmasian tohtori Minna Matikainen 

Farmasian tohtori Joni Palmgrén 

Farmasian tohtori Marika Pohjanoksa-Mäntylä 

Ulkoasu 

Omnipress Oy 

Oona Kavasto/Hank, 

www.omnipress.fi 

ISSN 0783-4233 

PÄÄKIRJOITUS 

Lääketurvatoiminta on osa 

turvallista lääkehoitoa – 

Lääketeollisuuden näkökulma 

Kun lääke saa myyntiluvan, sen käyttö on 

ollut rajallista ja lyhytaikaista. Myyntilupaa 

edeltäviin tutkimuksiin osallistuu vain 

rajallinen määrä potilaita, joten harvinaisimmat 

haittavaikutukset saattavat tässä vaiheessa 

jäädä vielä havaitsematta. Lisäksi tutkimuksiin osallistuneet 

potilaat ovat tarkoin valittuja, eikä tutkittavien 

kokonaislääkitys ja sairauskirjo vastaa tulevia 

käyttäjiä. 

Myyntiluvan myöntämishetkellä ei ole myöskään 

tietoa lääkkeen vaikutuksista esimerkiksi raskaana 

olevilla tai imettävillä naisilla, monisairailla, lapsilla 

tai vanhuksilla tai tieto on rajallista, koska eettisistä 

syistä kliinisiä lääketutkimuksia ei voida tehdä tai 

mahdollisuudet tutkimusten tekemiseen ovat rajoitettuja 

näillä ryhmillä. 

Kun lääkkeen käyttäjämäärä myyntiluvan saamisen 

jälkeen kasvaa, voi ilmetä haittavaikutuksia, jotka 

saattavat vaikuttaa lääkkeen turvallisuusprofiiliin. 

Uusia haittavaikutuksia saatetaan todeta vielä kymmeniä 

vuosia lääkkeen markkinoille tulon jälkeen. 

Tästä on kyse lääketurvatoiminnassa. 

Mitä kaikkea lääketurvatoiminta tarkoittaa? 

Lääketurvatoiminta tarkoittaa haittavaikutusten ja 

muiden lääkkeeseen liittyvien ongelmien havaitsemista, 

arviointia, ymmärtämistä ja ehkäisemistä. 

Tavoitteena on varmistaa lääkkeen asianmukainen 

ja turvallinen käyttö, vähentää haittavaikutusten 

ilmaantuvuutta, haittavaikutuksiin menehtyvien 

henkilöiden määrää sekä sairaalahoidosta aiheutu- 

© DOSIS 3/2019 190 © Suomen Farmasialiitto ry 



via kustannuksia. Lääketurvatoiminta siis jatkuu niin 

kauan kuin lääke on markkinoilla. 

Lääketurvatoiminta edellyttää myös toimenpiteitä 

turvallisen käytön varmistamiseksi. Tällaisia voivat 

olla valmisteyhteenvetoon ja pakkausselosteeseen 

lisätyt varoitukset tai käytön rajoitukset sekä tehostettu 

seuranta ja myyntiluvan jälkeiset turvallisuustutkimukset 

(Post-authorisation Safety Study, PASS). 

Myös terveydenhoitohenkilöstön lisäkoulutus on tärkeä 

osa lääketurvatoimintaa. 

Lääketurvatoiminta on keskeinen 

osa lääkeyritysten työtä 

Lainsäädäntö asettaa lääkeyrityksille lukuisia lääkkeiden 

turvallisuusseurantaa koskevia velvoitteita. Lääketurvatoiminta 

onkin keskeinen osa lääkeyritysten 

työtä. Myyntiluvan haltijoina lääkeyritykset keräävät 

mahdollisimman kattavat tiedot lääkkeiden haittavaikutuksista 

ja käytöstä. Myyntiluvan haltija kirjaa 

kaikki potilaiden ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden 

raportoimat haittavaikutusepäilyt EU-alueelta 

ja kolmansista maista. Tiedot tulee olla saatavilla 

yhdestä yhteyspisteestä Euroopan unionin alueella. 

Myyntiluvan haltija seuraa lääkkeen turvallisuutta 

ja ryhtyy tarpeellisiin toimenpiteisiin, jos lääkkeen 

riski-hyötysuhteessa havaitaan muutoksia. Tiedot 

muutoksista ja mahdollisista huolenaiheista on toimitettava 

annetuissa määräajoissa valvoville viranomaisille. 

Myyntiluvan haltija ylläpitää ja päivittää riskienhallintajärjestelmää 

ja haittavaikutusrekisteriä sekä 

laatii määräaikaiset turvallisuuskatsaukset. Viranomaiset 

voivat edellyttää myyntiluvan myöntämisen 

jälkeisen turvallisuustutkimuksen (PASS) tekemistä, 

tai myyntiluvan haltija voi tehdä sellaisia myös 

omasta aloitteestaan. 

Terveydenhuollon ammattilaisilla ja 

lääkkeiden käyttäjillä on merkittävä rooli 

Vaikka lääkkeiden turvallisuutta valvoo viranomainen 

ja myyntiluvan haltijalla on merkittävä määrä 

lääkkeiden turvallisuusseurantaa koskevia velvoitteita, 

ei lääkkeiden turvallinen käyttö toteudu ilman 

yhteistyötä ja kaikkien toimijoiden aktiivista roolia 

ja vastuunottoa. 

Ajantasaista turvallisuustietoa kertyy vain, jos lääkkeiden 

käyttökokemuksista ja haittavaikutuksista ilmoitetaan 

asianmukaisesti. Ilmoituksen voi tehdä 

kuka tahansa lääkkeen haittavaikutuksen tietoonsa 

saanut henkilö, myös lääkkeen käyttäjä. Pelkkä epäily 

lääkkeen haitallisesta vaikutuksesta riittää ilmoituksen 

tekemiseen. Ilmoitukset tehdään joko Fimealle 

tai lääkkeen myyntiluvanhaltijalle. Eritoten uusista 

tai tehostetussa valvonnassa oleviin lääkkeisiin liittyvät 

epäillyt haittavaikutukset tulee ilmoittaa huolellisesti. 

Tietoja kerätään lääkkeen käytön aikana epäillyistä 

haittavaikutuksista. Tällaisia voivat olla esimerkiksi 

ihottuma, kuume, huonovointisuus, poikkeavat laboratoriolöydökset 

tai tehon puute. Kerättäviä tietoja 

ovat myös erilaiset lääkkeisiin liittyvät käyttökokemustiedot, 

jotka eivät välttämättä sisällä epäilyä 

haittavaikutuksesta. Tällaisia ovat muun muassa raskauden 

ja imetyksen aikainen lääkkeenkäyttö, käyttöaiheen 

vastainen tai siitä poikkeava käyttö, lääkkeen 

yliannostus tai virheellinen käyttö, työperäinen 

altistus ja lääkitysvirheet. Lääkitysvirhe voi olla mikä 

tahansa tapahtuma, joka voi johtaa tahattomaan 

virheelliseen lääkkeen käyttöön tai aiheuttaa vahinkoa 

potilaalle. 

Haittavaikutuksista kertominen on tärkeää myös 

siksi, että niiden kautta voidaan saata tietoa esimerkiksi 

lääkkeiden ja luontaistuotteiden yhteisvaikutuksista. 

Tässä lääkkeen käyttäjällä on iso rooli, koska 

esimerkiksi lääkärillä ei ole tietoa potilaan käyttämistä 

luontaistuotteista, ellei hän niistä lääkärilleen 

kerro. 

Haittavaikutusrekisteri auttaa 

havaitsemaan harvinaiset haitat 

Kaikista Suomessa havaituista lääkkeiden haittavaikutuksista, 

mukaan lukien rokotteiden haittavaikutukset, 

kerätään tietoa Fimean haittavaikutusrekisteriin. 

Fimea luovuttaa haittavaikutusrekisterin rokotteita 

koskevat tiedot myös Terveyden ja hyvinvoinnin 

laitokselle (THL) turvallisuusseurantaa varten. 

Jokainen haittavaikutusilmoitus arvioidaan sekä 

yrityksen että lääkeviranomaisen asiantuntijoiden 

keskuudessa. Haittavaikutusrekisteritiedot ovat käytettävissä 

muun muassa lääkkeistä laadittaviin määräaikaisiin 

turvallisuuskatsauksiin. 

Haittavaikutusrekisterin avulla voidaan havaita aiemmin 

tunnistamattomia harvinaisia haittavaikutuksia, 

joita ei ole mainittu lääkevalmisteen pakkausselosteessa 

tai valmisteyhteenvedossa. Ilmoitusten 

perusteella arvioidaan syy-seuraussuhde ja harkitaan 

mahdolliset jatkotoimenpiteet. 

Pitkään markkinoilla olleiden lääkkeiden turvallisuusprofiilien 

päivittäminen on ongelmallista, koska 

käyttöaiheen rajoituksia, vasta-aiheita ja yhteisvaikutustietoja 

ei saada riittävän hyvin lääkemäärääjien 

tietoon sinnikkäistä yrityksistä huolimatta. Sähköisiin 

potilaskertomuksiin ja reseptiohjelmiin on nykyisin 

mahdollista rakentaa varoituksia. 

Lääketurvallisuuden näkökulmasta personoidut 

lääkehoidot tulevat vähentämään haittavaikutusten 

esiintyvyyttä, kun jo tutkimusvaiheessa lääke kohdennetaan 

täsmädiagnostiikan avulla vain niille potilaille, 

joille lääke tuo hyödyn. 

Avoimuutta ja läpinäkyvyyttä tarvitaan 

Suomalaisen haittavaikutusrekisterin lisäksi EMA 

ylläpitää haittavaikutustietokantaa Euroopan tasolla. 

Eudravigilance-tietokanta on osin avoinna myös 

lääkkeiden käyttäjille. Tämä on erittäin tärkeä tapa 

lisätä lääkkeiden käyttäjien tietoisuutta haittavaikutuksista. 

Tietokannassa on mahdollista tarkastella suomen 

kielellä tietoja lääkkeistä. Tietoa lääkkeen mahdollisista 

haittavaikutuksista käyttäjä saa myös paketissa 

mukana olevasta valmisteyhteenvedosta. Lisäksi 

lääkkeiden turvallisuutta koskevat arvioinnit julkaistaan 

EMAn verkkosivuilla ja tietyt viranomaisverkoston 

lääketurvallisuuteen liittyvät kuulemistilaisuudet 

ovat yleisölle avoimia. Myös yhteenvedot lääkkeille 

laadituista riskinhallintasuunnitelmista ovat nähtävissä 

EMAn verkkosivuilla. Riskienhallintasuunnitelmassa 

kuvataan ne keinot, joilla pyritään selvittämään 

lääkkeen puutteellisesti tunnettuja riskejä ja 

joilla pyritään vähentämään lääkkeen käyttöön liittyviä 

tunnettuja riskejä. 

Päivittyvä tieto on edellytys potilasturvallisuudelle. 

Kaikki kerätyt ja analysoidut turvallisuustiedot huomioidaan 

potilasturvallisuudessa. Myyntiluvan haltija 

tai lääkeviranomainen ei jätä ilmoittamatta mitään 

oleellisia potilasturvallisuuteen liittyviä tietoja. 

Toimenpiteisiin ryhdytään, mikäli ne nähdään tarpeelliseksi. 

Joskus lääke päädytään jopa poistamaan 

markkinoilta turvallisuussyiden vuoksi. Tällainen on 

hyvin harvinaista ja kohdistuu useimmiten uusiin, vasta 

lyhyen aikaa markkinoilla olleisiin lääkkeisiin. Varhaisessa 

vaiheessa havaittujen haittavaikutusten johdosta 

voidaan esimerkiksi lääkeannosta muuttaa tai 

rajata lääkkeen käyttöä vain tietylle potilasryhmälle. 

Turvalliseen lääkehoitoon kuuluu lääketurvatoiminnan 

lisäksi lääkitysturvallisuus 

Turvallinen lääkehoito on iso osa potilaan turvallista 

ja asianmukaista hoitoa. Se koostuu paitsi lääketurvallisuudesta 

myös lääkitysturvallisuudesta. 

VIRANOMAINEN VALVOO JA 

TOTEUTTAA LÄÄKETURVATOIMINTAA 

Suomessa lääkkeiden turvallisuutta valvoo 

ja toteuttaa Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus 

Fimea. Yhteistyö myyntiluvan 

haltijan ja Fimean välillä on hyvin keskeistä 

haittavaikutusseurannassa ja riskienhallintatoimien 

osalta. Euroopan unionin (EU) 

alueella Euroopan lääkevirastolla (EMA) on 

keskeinen tehtävä lääkkeiden turvallisuusvalvonnassa. 

USA:n vastaava lääkevalvontaviranomainen 

on Food and Drug Administration (FDA). 

Maailmanlaajuisesti potilasturvallisuutta on 

edistänyt terveysjärjestö WHO keräämällä 

haittavaikutustietoa ja analysoimalla niitä jo 

yli 50 vuoden ajan. Tiedot Suomessa tapahtuneista 

haittavaikutuksia päätyvät myös 

WHO:n ja EMAn tietokantoihin. 

Fimean haittavaikutuslomake: 

http://www.fimea.fi/laaketurvallisuus_ja_tieto/laakkeiden_turvallisuus/haittavaikutuksista_ilmoittaminen/ 

Lääketurvallisuus liittyy itse tuotteeseen tai lääkeaineeseen, 

kun taas lääkitysturvallisuus liittyy lääkehoitoon 

liittyvään inhimilliseen toimintaan ja toimintayksikkökohtaisen 

prosessin virheettömyyteen; 

terveydenhuollon toimintayksiköiden ja organisaatioiden 

toiminta, säännöt ja periaatteet mukaan lukien 

omavalvonta ja potilasturvallisuussuunnitelmat. Lisäksi 

Valvira suorittaa viranomaisvalvontaa. Lääkitysturvallisuus 

on yksi potilasturvallisuuden tärkeimpiä 

tekijöitä. Valviran ja aluehallintovirastojen tehtävänä 

on valvoa, että lääkkeitä määrätään ja annetaan sosiaali- 

ja terveydenhuollossa asianmukaisesti. 

Tutkimusten mukaan lääkityspoikkeamia yhdistää 

kolme tekijää: suurin osa vaaratapahtumista liittyy 

lääkehoitoon, suurin osa lääkityspoikkeamista ei mene 

potilaalle asti ja suurin osa poikkeamista tapahtuu 

lääkkeen annossa ja kirjaamisessa. 

Lääkitysturvallisuutta voidaan kehittää esimerkiksi 

lääkkeiden käyttöön liittyvien haittatapahtumien 

ja poikkeamien seurannalla. Seurannasta ei ole hyötyä, 

ellei lääkityspoikkeamia pyritä estämään, välttämään 

tai korjaamaan uusilla toimintatavoilla tai 

ohjeistuksilla. Sosiaali- ja terveyspalveluja tarjoavilla 




toimijoilla, joiden toimintaan kuuluu lääkehoito, on 

siis erittäin merkittävä rooli turvallisen lääkehoidon 

toteutumiseksi. 

Lääkitysturvallisuus on osa potilasturvallisuutta 

ja näin ollen myös osa hoidon laatua. Vastuu siitä on 

toimijoiden yhteinen. 

➔ Mia (Marina) Bengtström 

FaT, dosentti, erityisasiantuntija, 

Lääketeollisuus ry 

mia.bengtstrom@laaketeollisuus.fi 

KIRJALLISUUS 

Lääketurva 

EMAn verkkosivut http://www.ema.europa. 

eu/ema/index.jsp?curl=pages/special_ 

topics/general/general_content_000491. 

jsp&mid=WC0b01ac058058f32d) 

Eudravigilance (https://www.ema.europa.eu/ 

en/human-regulatory/research-development/ 

pharmacovigilance/eudravigilance) 

EU komission täytäntöönpanoasetus N:o 520/2012: 

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa 

(EY) N:o 726/2004 ja Euroopan parlamentin ja 

neuvoston direktiivissä 2001/83/EY säädetyn 

lääketurvatoiminnan toteuttamisesta https://eur-lex. 

europa.eu/legal-content/FI/TXT/PDF/?uri=CELEX:32 

012R0520&from=PL 

EU parlamentin ja neuvoston asetus N:o 726/2004 

muutoksineen https://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/ 

LexUriServ.do?uri=CONSLEG:2004R0726:2012070 

2:EN:PDF 

EU parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/83/ 

EY muutoksineen https://ec.europa.eu/health/ 

sites/health/files/files/eudralex/vol-1/dir_2001_83_ 

consol_2012/dir_2001_83_cons_2012_en.pdf 

Fimean määräys 1/2017: Haittavaikutusten 

ilmoittaminen https://www.fimea.fi/ 

documents/160140/764653/Ohje+1_2017+Haittavaik 

utusten+ilmoittaminen+27022017_FI.pdf/deaef350- 

c95f-b539-ee6f-65ca5bbf8b35 

Good Pharmacovigilance Practices (GVP). 

Euroopan lääkeviraston ja jäsenvaltioiden yhdessä 

valmisteleman uuden lääketurvatoiminnan ohjeistus 

ja sen moduulit. 

https://www.ema.europa.eu/en/human-regulatory/ 

post-authorisation/pharmacovigilance/goodpharmacovigilance-practices 

Lääkelaki 395/1987, ajantasainen laki https:// 

www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1987/19870395 

Lääketurvadirektiivit 2010/84/EU ja 2012/26/EU 

on implementoitu lääkelakiin. 

Lääkitysturvallisuus 

Lääke- ja lääkitysturvallisuus Kliinisen Farmasian 

Seura https://www.kliinisenfarmasianseura.fi/ 

kliininen-farmasia/laake-ja-laakitysturvallisuus/ 

Henriksson M: Lääkitysturvallisuus sosiaalija 

terveydenhuollon valvontatyössä. Sic 1, 31-32, 

2015 https://sic.fimea.fi/1_2015/laakitysturvallisuus_ 

sosiaali-_ja_terveydenhuollon_valvontatyssa 

Lääkitysturvallisuus osana potilasturvallisuutta ja 

lääkehoidon kokonaisprosessia - ohjeet hoitajalle 

lääkityspoikkeaman sattuessa 

Pirttisalo, Teija; Juntunen, Hanna (2013) Opinnäyte 

työ https://www.theseus.fi/handle/10024/62947 

Potilasturvallisuutta taidolla -ohjelma 

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos https://thl.fi/ 

documents/10531/102913/PT%20suunnitelma_ 

final_180811.pdf 

HaiPro Sosiaali- ja terveydenhuollon 

vaaratapahtumien raportointijärjestelmä 

http://awanic.com/haipro/ 

PÄÄKIRJOITUS 

Suomen EU-puheenjohtajuus 

– vallan kahvassa 

kuuden kuukauden ajan 

Suomi aloitti Euroopan unionin puheenjohtajamaana 

1. heinäkuuta 2019, ja kautemme 

päättyy vuoden lopussa. Mitä puheenjohtajuus 

käytännössä tarkoittaa ja mihin voimme 

vaikuttaa? 

Joitakin faktoja 

Euroopan unionin puheenjohtajuus tarkoittaa Euroopan 

unionin neuvoston puheenjohtajuutta, jossa 

kukin jäsenmaa toimii vuorollaan kuuden kuukauden 

ajan. Ennen Suomea puheenjohtajana oli Romania, 

ja meidän jälkeemme puheenjohtajuus siirtyy 

Kroatialle. Romania, Suomi ja Kroatia muodostavat 

yhdessä trion, ja osa puheenjohtajuuskauden 

tavoitteista on yhteisiä. 

Euroopan unionin neuvostossa jäsenvaltioiden ministerit 

kokoontuvat erilaisissa kokoonpanoissa käsiteltävän 

asian mukaisesti. Puheenjohtajamaan kyseiseen 

kokoonpanoon osallistuva ministeri johtaa 

puhetta kokouksessa. Terveyteen liittyvät asiat käsitellään 

Työllisyys-, sosiaalipolitiikka-, terveysja kuluttaja-asioiden 

(TSTK) neuvostossa. 

Puheenjohtajamaa johtaa työtä myös muissa neuvoston 

elimissä, esimerkiksi asioita valmistelevissa 

Coreper-kokouksissa ja eri asiakokonaisuuksien ympärille 

muodostetuissa virallisissa työryhmissä. Lääkkeiden 

ja lääkinnällisten laitteiden työryhmä (Working 

Party on Pharmaceuticals and Medical Devices) 

käsittelee lääkkeiden ja lääkinnällisten laitteiden 

markkinoille pääsyn vaatimuksia ja valvontaa koskevaa 

EU-lainsäädäntöä. 

© DOSIS 3/2019 194 

© Suomen Farmasialiitto ry 



Puheenjohtajuus käytännössä ja vaikuttaminen 

Puheenjohtajuus ei tarkoita pelkästään puheen johtamista 

– kokoukset ovat vain pieni näkyvä osa työtä. 

Puheenjohtajamaa tekee pohjatyön ja valmistelee 

ehdotukset, joita käsitellään eri kokoonpanoissa. 

Pohjatöihin kuuluu pohdinta siitä, mikä kulloisessakin 

tilanteessa on paras vaihtoehto sekä sen perusteleminen 

ja puolustaminen. Pohjatöihin kuuluu 

myös muiden jäsenmaiden kantojen selvittäminen 

ja reagointi tarpeen mukaan. Puheenjohtaja ei 

voi suoraviivaisesti viedä eteenpäin omia kantojaan, 

vaan sen tehtävä on olla ”honest broker” eli kaikkien 

osapuolten hyväksymä puolueeton jäsenmaiden 

edustaja neuvotteluissa. 

Mihin sitten voimme vaikuttaa? Suomen puheenjohtajuuskausi 

osuu aikaan, jolloin uusi parlamentti 

aloittaa ja vanha komissio lopettaa toimintaansa. 

Työlistalla on aiempia puheenjohtajuuskausia vähemmän 

lainsäädäntöehdotuksia. Suomen kaudella 

kuitenkin päätetään monia tärkeitä asiakokonaisuuksia, 

joista seuraava monivuotinen rahoituskehys 

on yksi merkittävimmistä. Monivuotinen rahoituskehys 

on EU:n pitkän aikavälin budjetti, ja siinä asetetaan 

EU:n menojen enimmäismäärät yhteensä ja 

alakohtaisesti ainakin viideksi seuraavaksi vuodeksi. 

Suomen tavoitteena on saavuttaa sopu neuvostossa 

vuoden loppuun mennessä. Suomen yleisempiä puheenjohtajuuskauden 

tavoitteita ovat muun muassa 

myös saada EU globaaliksi johtajaksi ilmastotoimissa 

ja vahvistaa EU:n yhteisiä arvoja ja oikeusvaltioperiaatetta. 

Tavoitteitamme kuvaa hyvin puheenjohtajuuskautemme 

slogan ”Kestävä Eurooppa – kestävä 

tulevaisuus”. 

Health Technology Assessment -ehdotus 

lääke- ja laitetyöryhmän agendalla 

Suomen EU-puheenjohtajuuskaudella terveyssektorin 

ainoa käsittelyssä oleva, terveysalaan liittyvä lainsäädäntöehdotus 

on terveysteknologian arviointiin 

liittyvä Health Technology Assessment (HTA) -asetusehdotus. 

Keskeisin uudistus ehdotuksessa on terveysteknologioiden 

(keskitetyn menettelyn kautta 

myyntiluvan saaneet lääkkeet ja tietyt lääkinnälliset 

laitteet) yhteiset eurooppalaiset kliiniset arvioinnit. 

Siirtymäkauden päätyttyä arviointeihin osallistuminen 

ja yhteisten kliinisten arviointiraporttien käyttö 

jäsenvaltioissa olisi pakollista. Ei-kliiniset arvioinnit 

(taloudelliset, eettiset ym. arvioinnit) ja arvioinneista 

seuraavat johtopäätökset (esim. hinnoittelu- ja korvattavuuspäätökset) 

tehtäisiin edelleen jäsenvaltioissa. 

Ehdotus on saanut jäsenmaiden keskuudessa ristiriitaisen 

vastaanoton, eikä puheenjohtajamaan asema 

ole helppo. Suomalaisilla on pragmaattinen lähestymistapa, 

mistä olemme saaneet paljon kiitosta. 

Ehdotuksia valmistelee HTA-tiimi, joka on koottu 

STM:n, Fimean ja Valviran asiantuntijoista. 

HTA-ehdotus on siis lääke- ja laitetyöryhmän pääaihe. 

Odotamme jännityksellä, tuovatko esimerkiksi 

Brexit tai lääkinnällisten laitteiden asetuksen toimeenpano 

mukanaan uusia aiheita työryhmän agendalle. 

Puheenjohtajuus virkamiehen näkökulmasta 

Virkamiehen kannalta puheenjohtajuus tarkoittaa 

todella intensiivistä työjaksoa. Valmistelut HTA-ehdotuksen 

käsittelyssä aloitettiin hyvissä ajoin. Juuri 

ennen puheenjohtajuuskautta tapasimme kaikki 

jäsenmaat yksitellen, kerroimme kautemme ohjelmasta 

ja selvitimme heidän kantojaan. Puheenjohtajuuskauden 

aikana Suomea edustavat virkamiehet 

ovat varsin haluttua seuraa ja kalenterimme täyttyvät 

tapaamisista sekä neuvotteluista. Puheenjohtajaa 

kuunnellaan ja heidän kommenteistaan ollaan kiinnostuneita. 

Olemme tapahtumien keskipisteessä 

noin kuuden kuukauden ajan. Sen jälkeen keskipiste 

siirtyy muualle, meidän jälkeemme kroatialaisille. 

➔ Ulla Närhi 

ulla.narhi@formin.fi 

Neuvoston Lääkkeiden ja lääkinnällisten 

laitteiden työryhmän puheenjohtaja Suomen 

EU-puheenjohtajuuskaudella 

Suomen pysyvä edustusto EU:ssa, Bryssel 




Miten suomalaisissa 

apteekeissa työtehtävien 

organisointi ja apteekin 

sisäinen yhteistyö hoidetaan 

potilasturvallisuuden 

näkökulmasta? 

➔ Paula Junkkarinen* 

Proviisori 

Pieksämäen 3. Naarajärven 

apteekki 

paula.junkkarinen@muotola.fi 

➔ Miia Toropainen* 

Apteekkari 

Rääkkylän apteekki 

miia.toropainen@gmail.com 

➔ Kirsti Vainio 

Dosentti, FaT, yliopistolehtori 

Farmasian laitos 

Itä-Suomen yliopisto 

➔ Kirsi Pietilä 

Apteekkari, dosentti 

Kontulan apteekki 

➔ Eeva Savela 

Apteekkari, FaT, YTM, työnohjaaja 

Lohjan 1. apteekki 

➔ Niina Karttunen 

FaT, yliopistolehtori 



*Kirjeenvaihto 

TIIVISTELMÄ 

Johdanto: Potilasturvallisuus on noussut 2000-luvulla yhdeksi merkittävimmistä terveydenhuollon kehityskohteista 

niin kansainvälisesti kuin Suomessakin. Maailmalla apteekkien käyttöön on kehitetty useita turvallisuuskulttuuria 

arvioivia mittaristoja. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää mittaristoja soveltaen 

turvallisuuskulttuurin tilannetta suomalaisissa apteekeissa. 

Aineisto ja menetelmät: Tutkimus toteutettiin helmikuussa 2018 valtakunnallisena internetkyselynä. Kyselylomake 

koostui strukturoiduista väittämistä. Kohderyhmänä oli Suomen Apteekkariliittoon kuuluvien 

yksityisten apteekkien henkilöstöstä kaksi rinnakkaista vastaajaryhmää: apteekkarit (APT, n=586) sekä farmaseutit 

ja proviisorit (FA/PR, n=586). Kyselyyn vastasi 124 apteekkaria (vastausprosentti 21), 38 farmaseuttia 

ja 64 proviisoria (vastausprosentti 17). Kokonaisvastausprosentti oli 19. 

Tulokset: Kaikkien ammattiryhmien työpanosta kunnioitettiin (apteekkarit (APT) 97 %, farmaseutit ja proviisorit 

(FA/PR) 92 %), ja työntekijät ymmärsivät vastuunsa ja roolinsa suurimmassa osassa apteekeista (APT 

94 %, FA/PR 93 %). Apteekkareilla oli selvästi farmaseutteja ja proviisoreita positiivisempi näkemys työntekijöiden 

hyvinvoinnista (APT 83 %, FA/PR 60 %) ja siitä, että huolehditaan, ettei väsyneenä työskennellä (APT 

76 %, FA/PR 36 %) sekä työn häiriötekijöitä ja stressiä vähentävien toimenpiteiden tiedostamisesta (APT 71 

%, FA/PR 44 %). Merkittävimmiksi työtehtävien organisointiin liittyviksi lääkitysturvallisuutta heikentäviksi 

tekijöiksi nousivat henkilökunnan riittävyys kaikkina apteekin aukioloaikoina (henkilökuntaa liian vähän 

aukioloaikoina APT 2 %, FA/PR 16 %) sekä työnteon keskeytyminen asiakaspalvelutilanteessa (keskeytysten 

haitta asiakastilanteissa APT 8 %, FA/PR 28 %). Toimituspoikkeamat kirjattiin suurimmassa osassa apteekeista 

(APT 96 %, FA/PR 90%), mutta ne käytiin läpi oppimistarkoituksessa noin puolessa kyselyyn vastanneista 

apteekeissa. 

Johtopäätökset: Apteekkien valmiudet turvallisuuskulttuurityössä ovat tämän tutkimuksen mukaan pääsääntöisesti 

hyvät ja apteekkien vahvuutena on henkilöstön sujuva yhteistyö sekä ammatillisen osaamisen 

varmistaminen. Resurssien hallintaan, kuten henkilökunnan riittävyyteen, häiriöttömään työympäristöön ja 

henkilökunnan hyvinvointiin, tulee jatkossa kiinnittää huomiota. Riskienhallintatyössä toimituspoikkeamat 

kirjataan Fimean määräyksen (2/2016) mukaisesti, mutta kehitystoimenpiteitä tarvittaisiin etenkin kerätyn 

tiedon täysimääräisessä hyödyntämisessä. 

Avainsanat: potilasturvallisuus, turvallisuuskulttuuri, lääkitysturvallisuus, apteekki 




JOHDANTO 

Potilasturvallisuus on noussut 2000-luvulla yhdeksi 

merkittävimmistä terveydenhuollon kehityskohteista 

niin kansainvälisesti kuin Suomessakin (Institute 

of Medicine 2004, Euroopan komissio 2008, World 

Health Organization 2008, Sosiaali- ja terveysministeriö 

2009a ja 2009b). Suomessa potilasturvallisuutta 

edistämään on laadittu vuonna 2009 kansallinen 

potilasturvallisuusstrategia, jonka keskeisenä 

ajatuksena on potilasturvallisuuden saaminen osaksi 

terveydenhuoltoa ja sen toimintamalleja (Sosiaalija 

terveysministeriö 2009a). Sittemmin strategia on 

päivitetty Potilas- ja asiakasturvallisuusstrategiaksi 

(Sosiaali- ja terveysministeriö 2017). Strategiassa potilasturvallisuutta 

tarkastellaan turvallisuuskulttuurin, 

vastuun, johtamisen ja säädösten näkökulmista. 

Turvallisuuskulttuurilla tarkoitetaan organisaatioiden 

ja siellä työskentelevien henkilöiden yhteistä, 

turvallisuutta edistävää moniammatillista toimintatapaa, 

joka perustuu yhteisiin arvoihin ja aatejärjestelmään 

(Institute of Medicine 2004, Sosiaali- ja 

terveysministeriö 2009a ja 2017). Riskien arviointi, 

ehkäisevät ja korjaavat toimenpiteet, organisaation 

toiminnan jatkuva kehittäminen sekä avoin ja luottamuksellinen 

ilmapiiri ovat avainasemassa avoimen 

turvallisuuskulttuurin luomisessa. Laadukkaassa ja 

potilasturvallisuutta edistävässä toimintakulttuurissa 

on keskeistä toimintaa tukeva henkilöstöjohtaminen 

ja henkilöstön sitoutuminen potilasturvallisuustyöhön. 

Turvallisuus on nähtävä aitona arvona, joka 

otetaan huomioon päätöksenteossa ja päivittäisessä 

toiminnassa. Turvallisuuskulttuuria vahvistamalla on 

mahdollista vähentää lääkehoitoihin liittyviä riskejä 

ja vaaratapahtumia. Syyllistämättömässä toimintakulttuurissa 

havaittuja poikkeamia, läheltä piti -tapahtumia 

ja haittatapahtumia käsitellään avoimesti 

ja luontevasti osana toiminnan kehittämistä (Terveyden 

ja hyvinvoinnin laitos 2011). 

Tutkimukset osoittavat, että suuri osa terveydenhuollon 

vaaratapahtumista liittyy lääkehoitoon (Institute 

of Medicine 2000, Council of Europe 2006a 

ja 2006b). Tämän vuoksi lääkehoidon turvallisuus 

on nostettu esiin potilasturvallisuuden keskeisenä 

osana (Institute of Medicine 2000, Council of Europe 

2006a ja 2006b, Stakes ja Lääkehoidon kehittämiskeskus 

Rohto 2006, World Health Organization 

2009). Lääkehoidon prosessi on monivaiheinen 

toimintaketju ja sitä toteutetaan moniammatillisena 

yhteistyönä. Apteekkien rooli potilasturvallisuuden 

edistämisessä painottuu lääkitysturvallisuuden 

varmistamiseen lääkeneuvonnan sekä muiden farmaseuttisten 

palveluiden keinoin (Leikola ym. 2016). 

Suomessa apteekkien lääkitysturvallisuuden arviointiin 

ja parantamiseen on kehitetty itsearviointimittaristo, 

joka pohjautuu yhdysvaltalaisen Institute 

for Safe Medication Practices (ISMP) itsearviointimittaristoon 

(ISMP 2001, Teinilä ym. 2012). Suomen Apteekkariliitto 

on päivittänyt mittariston vuonna 2019 

(Suomen Apteekkariliitto 2019). Maailmalla apteekkien 

käyttöön on kehitetty useita turvallisuuskulttuuria 

arvioivia mittaristoja (Ashcroft ym. 2005, Ashcroft 

ja Parker 2009, Norden-Hägg ym. 2010, Phipps ym. 

2012, Newham ym. 2014, Aboneh ym. 2016). Suomessakin 

Teknologian tutkimuskeskus (VTT) on kehittänyt 

suomalaisiin terveydenhuolto-organisaatioihin 

soveltuvan turvallisuuskulttuurin arviointi- ja kehittämismenettelyn 

(Pietikäinen ym. 2008). 

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää mittaristoja 

soveltaen turvallisuuskulttuuriin liittyviä 

toimintatapoja suomalaisissa apteekeissa. Tietoa 

turvallisuuskulttuurista voidaan hyödyntää toimintatapojen 

ja potilasturvallisuuden parantamisessa. 

AINEISTO JA MENETELMÄT 

Tutkimus toteutettiin helmikuussa 2018 valtakunnallisena 

internetkyselynä. Kysely on toteutustapana 

nopea ja edullinen, ja se mahdollistaa laajan tutkimusaineiston 

keräämisen (Turunen 2008, Heikkilä 

2014). Tutkimuksen kohderyhmäksi valittiin Suomen 

Apteekkariliittoon kuuluvien yksityisten apteekkien 

henkilöstöstä kaksi rinnakkaista vastaajaryhmää: apteekkarit 

(APT, n=586) sekä farmaseutit ja proviisorit 

(FA/PR, n=586). Kysely lähetettiin sähköpostitse Suomen 

Apteekkariliitosta apteekkareille ja saatteessa 

heitä ohjeistettiin valitsemaan muusta farmaseuttisesta 

henkilöstöstä yksi aihepiirin parhaiten hallitseva 

vastaaja. Kyselyn lopullinen vastausaika oli 21 

päivää. Vastausaktiivisuutta pyrittiin parantamaan 

muistutusviestillä sekä tiedottamalla Apteekkariliiton 

Salkku-tietopalvelussa. 

Sähköinen kyselylomake koostui strukturoiduista 

väittämistä, jotka muodostettiin aiemmissa tutkimuksissa 

kehitettyjen mittaristojen perusteella 

(Ashcroft ym. 2005, Pietikäinen ym. 2008, Ashcroft 

ja Parker 2009, Norden-Hägg ym. 2010, Phipps ym. 

2012, Teinilä ym. 2012, Kuitunen 2014, Newham ym. 

2014, Aboneh ym. 2016). Tarkoitus oli koota nimenomaan 

suomalaiseen apteekkiympäristöön sopivia 

väittämiä. Vastaajia pyydettiin valitsemaan mielipideväittämiin 

5-portaisen Likert-asteikon vaihtoehdoista 

sopivin (1= täysin eri mieltä, 2 = jokseenkin eri mieltä, 

3 = ei samaa eikä eri mieltä, 4 = jokseenkin samaa 

mieltä, 5 = täysin samaa mieltä, 0 = en osaa sanoa). 

Lisäksi kyselyn lopussa oli kaksi avointa tekstikenttää 

turvallisuuskulttuuriin ja kyselyyn liittyvää kommentointia 

varten. Alkuperäiset kysymykset ryhmiteltiin 

seuraaviin aihepiireihin: potilasturvallisuus, johtaminen, 

työtehtävien organisointi, toimituspoikkeamat 

sekä yhteistyö ja osaamisen varmistaminen (Liite 1). 

Vastaajien ja apteekkien taustatiedoista kysyttiin ikä, 

sukupuoli, henkilökuntamäärä ja sijainti. 

Kyselylomake pilotoitiin kuudessa apteekissa ja 

siihen pyydettiin kommentteja kolmelta asiantuntijalta. 

Palautteen perusteella saateviestiä täydennettiin 

sekä kyselyyn lisättiin kokonaisuutta täydentäviä 

väittämiä. 

Tutkimusaineiston luokitteluun ja analysointiin 

käytettiin SPSS 24.0 tilasto-ohjelmaa. Mielipideasteikolliset 

vastaukset luokiteltiin kuvia varten uudelleen 

yhdistämällä negatiiviset vastaukset yhdeksi luokaksi 

ja ”En osaa sanoa” -vastaukset koodattiin kokonaan 

Taulukko 1. Vastaajien taustatiedot (%). 

Taustatiedot 

Ikä (v) 

29 tai alle 

30–39 

40–49 

50–59 

60 tai yli 

Sukupuoli 

Nainen 

Mies 

Apteekin henkilökunta 

9 tai alle 

10–19 

20–29 

30 tai yli 

Apteekin sijainti 

Etelä-Suomi 

Itä-Suomi 

Lappi 

Lounais-Suomi 

Länsi- ja Sisä-Suomi 

Pohjois-Suomi 

Apteekkarit (n= 124) 

0,0 

0,0 

14,5 

52,4 

33,1 

80,6 

19,4 

49,2 

44,4 

5,6 

0,8 

27,4 

16,9 

1,6 

16,9 

30,6 

17,1 

puuttuviksi. Ryhmien välisiä eroja mielipideväittämissä 

tarkasteltiin Mann-Whitney U-testin avulla. 

Tilastollisesti merkittävinä pidettiin p-arvoja, jotka 

olivat pienempiä kuin 0,05. Taustatiedoista tarkasteltiin 

prosenttiosuuksia. 

TULOKSET 

Kyselyyn vastasi 124 apteekkaria (vastausprosentti 

21), 38 farmaseuttia ja 64 proviisoria (vastausprosentti 

17) (Taulukko 1). Kokonaisvastausprosentti oli 

19. Apteekkareista 50–59-vuotiaat olivat aineistossa 

hieman yliedustettuina (52 %) ja 60-vuotiaat tai sitä 

vanhemmat olivat aliedustettuina (33 %) (Mäkinen 

2018, Raappana-Jänis 2018). Pienten apteekkien 

(henkilömäärä 19 tai vähemmän) apteekkarit olivat 

aineistossa yliedustettuina (44 %) ja suurten apteekkien 

apteekkarit (henkilömäärä 20–29) olivat aliedustettuina 

(6 %). Farmaseuttien ja proviisorien osalta 

pienimpien apteekkien (henkilömäärä 9 tai vähem- 

Muu henkilöstö (n= 102) 

9,8 

39,2 

32,4 

15,7 

2,9 

81,4 

18,6 

32,4 

54,9 

10,8 

2,0 

31,2 

16,7 

1,0 

16,7 

20,6 

11,8 




män) vastausaktiivuus oli huomattavasti vähäisempää 

verrattuna henkilömäärältään 10–19-kokoisiin 

apteekkeihin. Sijaintitietoihin suhteutettuna tutkimukseen 

osallistuneet apteekit vastasivat perusjoukkoa 

melko hyvin. 

Kyselyä kommentoineista vastaajista 61 % piti kyselyä 

tarpeellisena. Vastaajat pitivät kyselyä selkeänä, 

kiinnostavana ja helposti täytettävänä. Kyselyä oli 

kommentoitu: ”Hienoa, että kartoitetaan. Keskustelussa, 

jossa apteekkijärjestelmää Suomessa halutaan muuttaa 

yhä kaupallisempaan suuntaan, unohdetaan usein 

myös turvallisuusasiat.”, ”Ajatuksia herättävä paikoitellen, 

mitä tulee työntekijöiden hyvinvointiin.” sekä ”Oli 

ajatuksia herättäviä kysymyksiä ja on mietittävä asioita 

enemmän ja varmaan tullaan kiinnittämään asiaan 

enemmän huomiota.” 

Potilasturvallisuus ja johtaminen 

Apteekkien valmiudet potilasturvallisuustyössä arvioitiin 

hyviksi (Kuva 1). Apteekkien vahvuudeksi vastaajat 

arvioivat potilasturvallisuutta tukevan työilmapiirin 

(apteekkarit (APT) 96 %, farmaseutit ja proviisorit 

(FA/PR) 89 %) sekä keskustelun asiakkaiden 

kanssa heidän lääkityksistään (APT 95 %, FA/PR 89 

%). Henkilökunnan mielipiteet huomioitiin kehitystyössä 

hyvin (APT 98 %, FA/PR 83 %) ja potilasturvallisuudesta 

keskusteltiin henkilöstön kesken (APT 94 

%, FA/PR 76 %). 

Johtamiseen liittyvissä väittämissä vastaukset vaihtelivat 

(Kuva 2). Suurimmassa osassa apteekeista johdon 

asettamien taloudellisten tavoitteiden ei katsottu 

vaarantavan työntekoa. Lisäksi useimmissa apteekeissa 

potilasturvallisuus nähtiin keskeisenä arvona 

ja sen kehittämistä tuettiin. Apteekkareilla oli selvästi 

farmaseutteja ja proviisoreita positiivisempi näkemys 

työntekijöiden hyvinvoinnista (APT 83 %, FA/PR 60 

%) ja siitä, että huolehditaan, ettei väsyneenä työskennellä 

(APT 76 %, FA/PR 36 %) sekä työn häiriötekijöitä 

ja stressiä vähentävien toimenpiteiden tiedostamisesta 

(APT 71 %, FA/PR 44 %). 

Työtehtävien jakaminen, työvuorojen suunnittelu 

farmaseuttisten tehtävien hoitamiseksi sekä 

mahdollisuus riittävien taukojen pitämiseen arvioitiin 

toteutuvan hyvin suurimmassa osassa apteekeista 

(Kuva 3). Merkittävimmiksi yksittäisiksi työtehtävien 

organisointiin liittyviksi lääkitysturvallisuutta 

heikentäviksi tekijöiksi nousivat henkilökunnan 

riittävyys kaikkina apteekin aukioloaikoina (henkilökuntaa 

liian vähän aukioloaikoina APT 2 %, FA/PR 

16 %) sekä työnteon keskeytyminen asiakaspalvelutilanteessa 

(keskeytysten haitta asiakastilanteissa APT 

8 %, FA/PR 28 %). Apteekkareiden vastaukset olivat 

Kuva 2. Johtamiseen liittyvien väittämien vastausjakaumat (APT=apteekkarit, 

FA/PR=farmaseutit/proviisorit). *Mann-Whitney U-test, p < 0,05. 

Kuva 1. Potilasturvallisuuteen liittyvien väittämien vastausjakaumat (APT=apteekkarit, 


Kuva 3. Työtehtävien organisointiin liittyvien väittämien vastausjakaumat (APT=apteekkarit, 





tilastollisesti merkittävästi posititiivisempia kuin farmaseuttien 

ja proviisorien. 

Turvallisuuskulttuuria edistävät toimintatavat 

Apteekkien valmiudet riskienhallintatyössä olivat 

vastaajien näkemysten mukaan vaihtelevat (Kuva 4). 

Toimituspoikkeamat kirjattiin suurimmassa osassa 

apteekeista (APT 96 %, FA/PR 90%), mutta läheltä piti 

-tilanteita kirjattiin huomattavasti vähemmän (APT 

51 %, FA/PR 29 %). Muutama vastaaja oli kommentoinut, 

että läheltä piti -tilanteita ei tunnisteta eikä niitä 

sen takia kirjata. Poikkeamat ja läheltä piti -tilanteet 

käytiin läpi oppimistarkoituksessa noin puolessa kyselyyn 

vastanneista apteekeissa. Poikkeamia ja läheltä 

piti -tilanteita analysoitiin syiden selvittämiseksi 

(APT 89 %, FA/PR 77 %) ja korjaavien toimenpiteiden 

vaikutuksia arvioitiin vain osassa apteekeista (APT 81 

%, FA/PR 58 %). Poikkeamista ja virheistä ei syyllistetä 

vastaajien mukaan useimmissa apteekeissa (APT 

98 %, FA/PR 90 %). 

Yhteistyö ja osaamisen varmistaminen apteekissa 

sujuivat vastaajien mukaan hyvin (Kuva 5). Kaikkien 

ammattiryhmien työpanosta kunnioitettiin (APT 97 

%, FA/PR 92 %), ja työntekijät ymmärsivät vastuunsa 

ja roolinsa suurimmassa osassa apteekeista (APT 94 %, 

FA/PR 93 %). Eri ammattiryhmien yhteistyö ja kommunikaatio 

olivat sujuvaa samoin kuin uusien työntekijöiden 

ja harjoittelijoiden perehdytys ja ohjaus. Kehitettävää 

oli vastaajien arvion mukaan toiminnan ohjeistamisessa, 

etenkin henkilökunnan kouluttamisessa 

työskentelemään toimintaohjeiden mukaisesti sekä 

toimintaohjeiden arvioimisessa ja päivittämisessä. 

POHDINTA 

Tämä on ensimmäinen Suomen apteekkien turvallisuuskulttuuria 

selvittävä tutkimus. Tutkimus osoittaa, 

että apteekkien valmiudet turvallisuuskulttuurityössä 

ovat pääsääntöisesti hyvät. Apteekkien vahvuutena 

on henkilökunnan sujuva yhteistyö ja ammatillisen 

osaamisen varmistaminen. Kehitettävää 

oli työtehtävien organisoinnissa, työn johtamisessa ja 

toimituspoikkeamien käsittelyssä. Apteekkareilla oli 

selkeästi positiivisempi kuva kokonaisuudessaan apteekkien 

turvallisuuskulttuurista kuin farmaseuteilla 

ja proviisoreilla. Selvimmät näkemyserot apteekkareiden 

sekä farmaseuttien ja proviisorien välillä olivat 

työtehtävien organisointiin ja johtamiseen liittyviä. 

Tässä tutkimuksessa yhteistyön ja osaamisen varmistamisessa 

vahvuutena nähtiin kaikkien ammattiryhmien 

työpanoksen kunnioittaminen sekä vastuiden 

ja roolien ymmärtäminen. Turvallisuuskulttuurin 

kehittymisen kannalta on tärkeää, että organisaatioissa 

arvostetaan erilaisia asiantuntijoita, sillä 

erilaisen ammattitaidon omaavat ihmiset havaitsevat 

erilaisia asioita (Reiman 2008). Eri ammattiryhmien 

osaamisen yhteensovittamisen tulisi näkyä ammattiryhmien 

keskinäisenä kunnioituksena ja päätöksenteon 

joustavuutena. Kehitettävää sen sijaan oli toiminnan 

ohjeistamisessa ja toimintaohjeiden mukaisessa 

työskentelyssä. Keskeistä potilasturvallisuuden 

edistämisessä ovat selkeät, ajantasaiset sekä kaikkien 

saatavilla olevat toimintaohjeet ja kuvaukset käytännöistä 

(Reiman ym. 2008, Terveyden ja hyvinvoinnin 

laitos 2011). Fimean määräyksestä (2/2016) huolimatta 

jo aiemmin on käynyt ilmi, ettei kaikissa apteekeissa 

ole toimintaohjeita (Kuitunen 2014). Riskitietoisessa 

organisaatiossa sääntöjä ja ohjeita päivitetään ja 

muutetaan havaittujen riskien mukaan (Pietikäinen 

ym. 2008). Olennaista potilasturvallisuuden kannalta 

on myös henkilöstön pätevyys ja kyky suoriutua hyvin 

tehtävistään (Pietikäinen ym. 2008, Reiman ym. 

2008). Tämä tarkoittaa henkilöstön osaamisen varmistamista 

pätevyyden tarkastamisella ja soveltuvuuden 

arvioinnilla rekrytoinnin yhteydessä, riittävällä 

perehdytyksellä tehtäviin sekä osaamisen jatkuvalla 

päivittämisellä ja seurannalla. Johdon ja esimiesten 

tehtävänä on kantaa vastuu henkilökunnan osaamistarpeiden 

ja ammattitaidon varmistamisesta eri tehtävissä 

(Sosiaali- ja terveysministeriö 2017). Jokaisella 

työntekijällä on lisäksi velvollisuus huolehtia ammattitaitonsa 

jatkuvasta kehittämisestä sekä vastata 

omasta työstään potilasturvallisuuden edellyttämällä 

tavalla. Työntekijän tulisi näin ollen yksilönä tunnistaa 

omaan vireystilaan ja tarkkaavaisuuteen liittyvä 

vaihtelu sekä muut virheille altistavat ominaisuudet, 

kuten huolimattomuus tai välinpitämättömyys (Pietikäinen 

ym. 2008). 

Johtamisen haasteet liittyvät työntekijöiden hyvinvoinnista 

ja väsyneenä työskentelystä huolehtimiseen. 

Farmaseuttien ja proviisorien näkemysten 

mukaan työn häiriötekijöitä ja stressiä vähentäviä 

toimenpiteitä ei myöskään tiedosteta. Organisaation 

johdolla on vastuu potilasturvallisuudesta ja sen 

edellytyksistä (Sosiaali- ja terveysministeriö 2009a). 

Johdon on toimillaan varmistettava, että turvallisuusasiat 

huomioidaan resursseja jaettaessa, päätöksiä 

tehdessä ja toimintaa suunnitellessa (Pietikäinen 

ym. 2008). Esimiehet, jotka pyrkivät huolehtimaan 

työhyvinvoinnista ja työn sujuvuudesta, vaikuttavat 

todennäköisemmin samalla toiminnan kokonaisturvallisuuteen 

positiivisesti (Reiman 2008). Laadukas 

ja turvallisuutta tukeva henkilöstöjohtaminen sisältää 

avoimen ja syyllistämättömän toimintakulttuurin 

(Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2011). 

Kuva 4. Toimituspoikkeamiin liittyvien väittämien vastausjakaumat (APT=apteekkarit, 


Kuva 5. Yhteistyöhön ja osaamisen varmistamiseen liittyvien väittämien vastausjakaumat 

(APT=apteekkarit, FA/PR=farmaseutit/proviisorit). *Mann-Whitney U-test, p < 0,05. 




Työtehtävien organisoinnin suurimpina haasteina 

farmaseuttien ja proviisorien näkemyksien mukaan 

olivat työnteon keskeytyminen, henkilökunnan 

riittävyys ja työtehtävien jakautuminen. Suomessa 

VTT:n toteuttaman TUKU-projektin tavoitteena 

oli kehittää suomalaisiin terveydenhuolto-organisaatiohin 

soveltuva turvallisuuskulttuurin arviointi- 

ja kehittämismenettely (Reiman ym. 2008). TU- 

KU-projektin tulokset olivat samansuuntaisia kuin 

tässä tutkimuksessa havaitut. Projektin perusteella 

terveydenhuolto-organisaatioiden haasteina voidaan 

turvallisuuskäsityksen laajentumisen ja työn hallinnan 

lisäksi pitää johdon toimintaa turvallisuuden 

varmistamiseksi, resurssien hallintaa ja muutosten 

hallintaa. Resurssien hallinta on keskeinen rakenteellinen 

tekijä turvallisuuskulttuurissa (Pietikäinen 

ym. 2008, Reiman ym. 2008). Resurssien hallinnassa 

on kyse työntekijöiden riittävästä määrästä, työnteon 

sujuvuuden varmistamisesta sekä työn rytmittämisestä. 

Työn rytmittäminen on erityisen tärkeää 

vuorotöissä, joiden aiheuttamat väsymysvaikutukset 

lisäävät inhimillisten virheiden riskiä (Reiman 2008). 

Potilasturvallisuuden kannalta olennaista on myös 

työn suorittaminen rauhallisissa olosuhteissa ilman 

keskeytyksiä (Pietikäinen ym. 2008). Asiaan tulisikin 

jatkossa kiinnittää enemmän huomiota, sillä myös 

potilas- ja asiakasturvallisuusstrategia ohjeistaa varmistamaan 

henkilöstön riittävyyden sekä varautumisen 

mahdollisiin poikkeus- ja muutostilanteisiin 

resurssien suunnittelussa (Sosiaali- ja terveysministeriö 

2017). Henkilökunnan riittävyyteen ja työnteon 

keskeytymiseen liittyvät haasteet on tunnistettu 

Suomessa aiemminkin, sillä Teinilän ym. (2008) toimituspoikkeamia 

aiheuttavia syitä selvittävässä tutkimuksessa 

tulokset olivat samansuuntaisia. Työtehtävien 

organisointiin liittyvät haasteet eivät ole helposti 

ratkaistavissa organisaatioissa, jotka eivät pysty 

säätelemään tai valitsemaan asiakaskuntaansa. Tulevaisuudessa 

resurssien hallinta on kuitenkin syytä 

tiedostaa apteekkien turvallisuuskulttuurin kehittämisen 

kannalta keskeiseksi tekijäksi. 

Potilasturvallisuuden parantamisessa keskeistä 

on riskienhallinta, jonka tulisi olla osa jokapäiväistä 

toiminnan seurantaa, arviointia ja kehittämistä (Sosiaali- 

ja terveysministeriö 2017). Ennakoimalla turvallisuusongelmia 

estetään vahinkoja, vaaratilanteita 

ja toiminnan kannalta kielteisiä tapahtumia. Apteekkien 

riskienhallintatyötä on pyritty kehittämään 

aktiivisesti viime vuosina. Fimean määräysvelvoite 

(2/2016) toimituspoikkeamien raportoinnista ja käsittelystä 

sekä vuonna 2012 käyttöön otettu Apteekkariliiton 

sähköinen toimituspoikkeamien raportointityökalu 

ovat esimerkkejä riskienhallintatyön 

kehittämisestä. Toimituspoikkeamien kirjaaminen 

oli tutkimuksen mukaan vakiintunut toimintatapa, 

mutta kehitystoimenpiteitä tarvittaisiin etenkin raportoidun 

tiedon täysimääräisessä hyödyntämisessä 

sekä läheltä piti -tapahtumien raportointikäytännöissä. 

Kuitusen vuonna 2014 tekemään tutkimukseen 

verrattuna toimituspoikkeamien kirjaaminen oli samaa 

tasoa, mutta poikkeamien käsittelyssä on edistytty 

aikaisempaan tutkimukseen verrattuna. Reasonin 

(2000) järjestelmälähtöisen teorian mukaan potilasturvallisuustyössä 

huomioidaan toimintaympäristöä, 

prosesseja sekä muita virheen tai läheltä piti 

-tilanteen syntyyn vaikuttavia olosuhteita. Ihminen 

on erehtyväinen ja virheitä tapahtuu, sillä inhimilliseen 

toimintaan ei voida vaikuttaa. Esimiesten vastuulla 

on tuoda asiat syyllistämättä avoimeen keskusteluun 

(Sosiaali- ja terveysministeriö 2017). Syyllistämättömyys 

on edellytys virheistä oppimiselle ja 

niiden ehkäisylle. Poikkeamista keskustelu sekä työskentelyrutiinien 

muuttaminen havaittiin myös Teinilän 

ym. (2008) tutkimuksessa merkittävimmiksi 

toimituspoikkeamia estäviksi tekijöiksi. Positiivista 

tässä oli, etteivät työntekijät kokeneet syyllistyvänsä 

poikkeamista ja virheistä. Sen sijaan poikkeamien 

analysointiin, käsittelyyn sekä korjaavien toimenpiteiden 

vaikutuksen arviointiin tulisi kiinnittää jatkossa 

huomiota. 

Potilasturvallisuus on kaikkien ammattiryhmien 

yhteinen asia (Reiman 2008). Jokaisessa organisaatiossa 

tulisi olla potilasturvallisuuden vastuuhenkilö 

(Terveyden ja hyvinvoinninlaitos 2011 ja 2017). Tulevaisuudessa 

tämä tulisi huomioida myös suomalaisissa 

apteekeissa. Pelkän turvallisuuskulttuurikyselyn 

tekemisen on todettu parantavan turvallisuuskulttuuria 

(Pietikäinen ym. 2008). Turvallisuuskulttuurikyselyn 

avulla avohuollon apteekit voisivat arvioida 

potilasturvallisuuskulttuuriaan ja tukea sen kehittymistä. 

Kyselyllä voitaisiin nostaa tietoisuutta potilasturvallisuudesta, 

havainnollistaa eroja henkilöstön 

käsityksistä, kannustaa keskusteluun potilasturvallisuuden 

vahvuuksista ja heikkouksista, tunnistaa 

kehityskohteita sekä arvioida turvallisuuskulttuurin 

muutoksia ajan kuluessa. Apteekkien vahvuutena potilasturvallisuustyössä 

voidaan nähdä turvallisuuskulttuuri 

sekä korkea lääkitysturvallisuusosaaminen. 

Suomessa apteekkien potilas- ja lääkitysturvallisuutta 

on tutkittu toistaiseksi vähän. Jatkossa olisi hyvä selvittää 

laajemmin, miten erikokoisten apteekkien turvallisuuskulttuurit 

eroavat toisistaan ja minkälainen 

yhteys turvallisuuskulttuurin eri osa-alueilla, etenkin 

johtamisella ja esimiestyöllä on toimituspoikkeamiin. 

Tutkimuksen luotettavuus 

Tutkimuksen vahvuutena on koko Suomen apteekeista 

kerätty aineisto, joka kuvaa turvallisuuskulttuuria 

ja siihen liittyviä tosielämän ongelmia laajalla 

alueella. Vastausprosentti jäi kuitenkin matalaksi, 

mikä on syytä huomioida tulosten arvioinnissa ja 

niiden yleistettävyydessä. On mahdollista, että sähköinen 

aineistonkeruumenetelmä vaikutti kyselyn 

vastausaktiivisuuteen ja tutkimusotoksen tavoitettavuuteen. 

Sähköisten kyselyjen vastausaktiivisuus on 

ollut Suomessa aiemminkin postikyselyjä alhaisempaa 

(Pietikäinen ym. 2008, Teinilä ym. 2008, Teinilä 

ym. 2009, Kuitunen 2014). Taustatietojen perusteella 

tutkimusjoukko vastasi melko hyvin perusjoukkoa, 

joten aineiston edustavuus oli melko hyvä (Mäkinen 

2018, Raappana-Jänis 2018). On mahdollista, 

että tutkimukseen osallistuneet henkilöt olivat keskimääräistä 

kiinnostuneempia turvallisuuskulttuurista 

ja sen kehittämisestä, joten tulosten perusteella 

saatu käsitys apteekkien turvallisuuskulttuurityöstä 

saattaa olla yleistä suhtautumista positiivisempi. Tutkimuksen 

luotettavuutta lisäsi käytetyn mittariston 

pohjautuminen aiemmin validoituihin tutkimuksiin 

sekä kyselylomakkeen pilotointi asiantuntijaryhmällä 

ja molempien vastaajaryhmien edustajilla. 

JOHTOPÄÄTÖKSET 

Apteekkien valmiudet turvallisuuskulttuurityössä 

ovat tämän tutkimuksen mukaan pääsääntöisesti 

hyvät, ja apteekkien vahvuuksia ovat henkilöstön 

sujuva yhteistyö sekä ammatillisen osaamisen varmistaminen. 

Resurssien hallintaan, kuten henkilökunnan 

riittävyyteen, häiriöttömään työympäristöön 

ja henkilökunnan hyvinvointiin, tulee jatkossa kiinnittää 

huomiota. Riskienhallintatyössä toimituspoikkeamat 

kirjataan, mutta kehitystoimenpiteitä tarvittaisiin 

etenkin kerätyn tiedon täysimääräisessä hyödyntämisessä. 

Turvallisuuskulttuurin kehittämisessä on kysymys 

organisaation kehittämisestä, ja se edellyttää koko 

työyhteisössä asenteiden, työympäristön ja toimintatapojen 

muutosta. Turvallisuuskulttuurin kehittämistyö 

tulisi saada pysyväksi osaksi apteekkien kehittämistoimintaa, 

ja tässä turvallisuuskulttuurikysely 

voi toimia hyödyllisenä työkaluna. 




SUMMARY 

How Work Tasks and Internal 

Cooperation are Managed in 

Relation to Patient Safety in 

Finnish Pharmacies? 

➔ Paula Junkkarinen* 

Msc (Pharm) 

Pieksämäki 3rd Naarajärvi pharmacy 

paula.junkkarinen@muotola.fi 

➔ Miia Toropainen* 

Ms (Pharm) 

Rääkkylä pharmacy 

miia.toropainen@gmail.com 

➔ Kirsti Vainio 

PhD (Pharm), Senior Lecturer 

School of Pharmacy 

University of Eastern Finland 

➔ Kirsi Pietilä 

Ms (Pharm), PhD (Pharm) 

Kontula pharmacy 

➔ Eeva Savela 

Ms (Pharm), PhD (Pharm) 

Lohja 1st pharmacy 

➔ Niina Karttunen 

PhD (Pharm), University Lecturer 



*Correspondence 

Introduction: Patient safety has become one of the 

most important health care development areas in the 

21st century. Several safety culture evaluation tools 

have been developed for pharmacies worldwide. The 

aim of this study was to apply safety culture tools and 

to find out how patient safety is taken into account 

in operations of Finnish pharmacies. 

Materials and methods: The survey was conducted 

in February 2018 as a national internet survey. The 

electronic questionnaire consisted of structured 

statements. The target group of the survey was the 

whole pharmaceutical staff of community pharmacies 

in two parallel survey groups (Pharmacy owners 

who belong to the Finnish Pharmacy Federation, 

n=586 and BSc and MSc pharmacists, n=586). The response-rate 

of pharmacy owners (O) was 21 % (n=124) 

and response-rate of BSc and MSc pharmacists (S) 

was 17 % (n=102). The overall response-rate was 19 %. 

Results: In most pharmacies, the contribution of all 

occupational groups was respected (O 97%, S 92%) 

and the employees understood their responsibilities 

and role (O 94 %, S 93 %). Pharmacy owners clearly 

had a more positive impression of the wellbeing of 

workers than BSc and MSc pharmacists (O 83 %, S 

60%), as well as support for working when tired (O 76 

%, S 36 %) and awareness of work-related stress and 

stress-reducing actions (O 71 %, S 44 %). The most 

important factors undermining the medication safety 

were the sufficiency of the staff during the opening 

hours of the pharmacy (insufficiency of the staff 

during opening hours O 2%, S 16 %) and interruptions 

in the customer service situation (disadvantage 

of interruptions during customer service situation 

O 8 %, S 28 %). Dispensing errors were recorded in 

most pharmacies (O 96 %, S 90 %), but they were 

discussed in the purpose of learning only in half of 

the pharmacies. 

Conclusions: The level of safety culture work in 

Finnish community pharmacies was generally good. 

Main strengths were cooperation of the personnel 

and ensuring professional competence. Resource 

management, such as staff sufficiency, undisturbed 

work environments and staff well-being, should be 

paid more attention in the future. In risk management 

work, dispensing errors were recorded, but it 

is important to develop actions to fully utilize the information 

gathered. 

Keywords: patient safety, safety culture, 

medication safety, community pharmacy 

Sidonnaisuudet: 

Ei ilmoitettuja sidonnaisuuksia. 

KIRJALLISUUS 

Aboneh E, Look K, Stone J, Lester C, Chui 

M: Psychometric Properties of the AHRQ 

Community Pharmacy Survey on Patient Safety 

Culture: A Factor Analysis. BMJ Qual Saf 25(5): 

355–363, 2016 

Ashcroft DM, Morecroft C, Parker D, Noyce 

PR: Safety culture assessment in community 

pharmacy: development, face validity, and 

feasibility of the Manchester Patient Safety 

Assessment Framework. Qual Saf Health Care 

14: 417–421, 2005 

Aschroft DM, Parker D: Development of the 

pharmacy safety culture climate questionnaire: a 

principal components analysis. Qual Saf Health 

Care 18: 28–31, 2009 

Council of Europe: Committee of Ministers. 

Recommendation Rec(2006)7 of the Committee 

of Ministers to member states on management 

of patient safety and prevention of adverse 

events in health care. 2006a. Haettu internetistä 

1.4.2017: https://search.coe.int/cm/Pages/result_ 

details.aspx?ObjectID=09000016805ae8b5 

Council of Europe: Creation of a better 

medication safety culture in Europe: building up 

safe medication practices. Expert Group on Safe 

Medication Practices (P-SP-PH/SAFE), 2006b. 

Haettu internetistä 1.4.2017: https://www.edqm. 

eu/medias/fichiers/Report_2006.pdf 

Euroopan komissio: Komission tiedonanto 

Euroopan parlamentille ja neuvostolle 

potilasturvallisuudesta ja hoitoon liittyvien 

infektioiden ehkäisemisestä ja valvonnasta. 

Bryssel, 2008. Haettu internetistä 1.4.2017: 

http://ec.europa.eu/health/ph_systems/docs/ 

patient_com2008_fi.pdf 

Fimea: Määräys Lääkkeiden toimittaminen 

2/2016. Haettu internetistä 23.9.2018: https:// 

www.fimea.fi/documents/160140/764653/20644_ 

Maarays_laakkeiden_toimittamisesta_ 

SUOMI_2011-12-19.pdf 

Heikkilä T: Tilastollinen tutkimus. Edita Publishing 

Oy, Porvoo, 2014 

Institute of Medicine: To err is human – building 

a safer health system. Toim. Kohn LT, Corrigan 

JM, Donaldson MS. National Academies Press, 

2000 

Institute for Safe medication Practices: 

Medication safety self assessment for 

community/ambulatory pharmacy. Institute 

for Safe Medication Practices, 2001. Haettu 

internetistä 1.4.2017: http://www.ismp.org/ 

selfassessments/Book.pdf 

Institute of Medicine (IOM) 2004. Committee 

on Data Standards for Patient Safety. Patient 

Safety: Achieving a New Standard for Care. 

Toim. Aspden P, Corrigan JM, Wolcott J, 

Erickson SM. Institute of Medicine, 2004, 

National Academy Press, Washington, D.C. 

Haettu internetistä 1.4.2017: http://www.nap.edu/ 

books/0309090776/html/ 

Kuitunen S: Lääkitysturvallisuus suomalaisissa 

apteekeissa Apila-hankkeen alussa vuonna 

2012. Pro gradu -tutkielma, Helsingin yliopisto, 

2014 

Leikola S, Salimäki J, Peura S: Apteekit 

tavoittavat ja tukevat. SIC! 1: 20–21, 2016 

Mäkinen Kirsi: Apteekkien lukumäärä arvioituna 

henkilöstömäärään. Toimitusjohtaja Kirsi Mäkisen 

sähköpostiviesti 14.5.2018. Vastaanottaja: 

Miia Toropainen. Apteekkien Työnantajaliiton 

tilastoa apteekkien lukumäärästä arvioituna 

henkilöstömäärään. 2018 

Newham R, Bennie M, Maxwell D, Watson A, 

de Wet C, Bowie P: Development and 

psychometric testing of an instrument to 

measure safety climate perceptions in 

community pharmacy. J Eval Clin Pract 20: 1144- 

1152, 2014 

Norden-Hägg A, Sexton JB, Kälvemark-Sporrong 

S, Ring L, Kettis-Lindblad Å: Assessing Safety 

Culture in Pharmacies: The psychometric 

validation of the Safety Attitudes Questionnaire 

(SAQ) in a national sample of community 

pharmacies in Sweden. BMC Clin Pharmacol 10 

(Open Access), 2010 




Phipps DL, De Bie J, Herborg H, Guerreiro M, 

Eickhoff C, Fernandez-Llimos F, Bouvy ML, 

Rossing C, Mueller U, Ashcroft DM: Evaluation of 

the Pharmacy Safety Questionnaire in European 

community pharmacies. Int J Qual Health Care 

24: 16–22, 2012 

Pietikäinen E, Reiman T, Oedewald P: 

Turvallisuuskulttuurityö organisaation toiminnan 

kehittämisenä terveydenhuollossa, VTT 

Tiedotteita, 2008 

Raappana-Jänis Ulla: Tilastoa apteekkareiden 

ikäjakaumasta ja apteekkien jaottelusta. 

Assistentti Ulla Raappana-Jäniksen 

sähköpostiviesti 14.2.2018. Vastaanottaja: 

Miia Toropainen. Suomen Apteekkariliiton 

tilastotietoja apteekkareiden ikäjakaumasta 

apteekkariyhdistysten mukaan luokiteltuna 

sekä apteekkien jaottelusta sairaanhoitopiirien 

mukaan. 2018 

Reason J: Human error: models and 

management. BMJ 320: 768–770, 2000 

Reiman T, Pietikäinen E, Oedewald P: 

Turvallisuuskulttuuri, teoria ja arviointi. VTT 

Julkaisu, 2008 

Sosiaali- ja terveysministeriö: Edistämme 

yhdessä potilasturvallisuutta, Suomalainen 

potilasturvallisuusstrategia 2009–2013. Sosiaalija 

terveysministeriön julkaisuja 3, Helsinki 2009a 

Sosiaali- ja terveysministeriö: 

Potilasturvallisuuden edistämisen ohjausryhmä 

ja työvaliokunnat edistävät potilasturvallisuutta. 

Ohjausryhmän raportti. Sosiaali- ja 

terveysministeriön selvityksiä 38, Helsinki 2009b 

Sosiaali- ja terveysministeriö: Potilas- ja 

asiakasturvallisuusstrategia 2017–2021, Sosiaalija 

terveysministeriön julkaisuja 2017:9, Helsinki 

2017 

Stakes ja Lääkehoidon kehittämiskeskus Rohto: 

Potilas- ja lääkehoidon turvallisuussanasto. 

Stakesin työpapereita 28, Valopaino Oy, Helsinki 

2006 

Suomen Apteekkariliitto: Apteekkien 

lääkitysturvallisuuden itsearviointimittaristo. 2019 

Teinilä T, Grönroos V, Airaksinen M: A system 

approach to dispensing errors: a national 

study on perceptions of the Finnish community 

pharmacists. Pharm World Sci 30: 823–833, 

2008 

Teinilä T, Grönroos V, Airaksinen M: Survey 

of dispensing error practices in community 

pharmacies in Finland: a nationwide study. J Am 

Pharm Assoc 49: 604–610, 2009 

Teinilä T, Halmepuro-Jaatinen S, Yritys K, Manni 

K, Airaksinen M: Adapting the US Institute for 

Safe Medication Practices`Medication Safety Self 

Assessment tool for community pharmacies in 

Finland. Int J Pharm Pract 20: 15–24, 2012 

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 

(THL): Potilasturvallisuusopas 

potilasturvallisuuslainsäädännön ja -strategian 

toimeenpanon tueksi. Terveyden ja hyvinvoinnin 

laitos, Tampere 2011 

Turunen J: Kyselytutkimus. Kirjassa: 

Yhteiskunnallinen lääketutkimus – ideasta 

näyttöön, s. 54–79. Toim. Hämeen-Anttila K ja 

Katajavuori N, Gaudeamus Helsinki University 

Press/Palmenia, Tampere, 2008 

World Health Organization (WHO): World 

Alliance on Patien Safety. Forward Programme 

2008– 2009. WHO 2008. Haettu internetistä 

1.4.2017: http://www.who.int/patientsafety/ 

information_centre/reports/Alliance_Forward_ 

Programme_2008.pdf?ua=1 

World Health Organization (WHO): Patient safety 

research. Better knowledge for safer care. WHO 

2009. Haettu internetistä 1.4.2017: http://apps. 

who.int/iris/bitstream/10665/70145/1/WHO_IER_ 

PSP_2009.10_eng.pdf 

Liite 1. Tutkimuslomakkeessa esitetyt väittämät 

Potilasturvallisuus 

13. Henkilökunnan mielipiteet otetaan huomioon kehitettäessä toimintaa potilasturvallisuuden 

parantamiseksi 

36. Apteekin työilmapiiri tukee potilasturvallisuutta 

12. Potilasturvallisuuteen liittyvistä asioista keskustellaan koko henkilökunnan kesken 

14. Asiakkaita rohkaistaan keskustelemaan lääkityksistään 

7. Lääkkeiden varastopaikat on eroteltu selkeästi toisistaan, jotta saman valmisteen eri vahvuudet ja 

pakkauskoot sekä muut samalta näyttävät pakkaukset pystytään säilyttämään erillään toisistaan 

8. Apteekin tilojen suunnittelussa on ajateltu potilasturvallisuutta ja työnteon sujuvuutta 

Johtaminen 

38. Johdon asettamat taloudelliset tavoitteet (esim. tuottavuus, kustannusten hillintä, tehokkuus) 

eivät vaaranna farmaseuttista työtä 

37. Apteekin johtamistapa osoittaa, että potilasturvallisuus on keskeinen arvo 

42. Apteekin johto huolehtii työntekijöiden hyvinvoinnista esim. järjestämällä työhyvinvointitoimintaa 

tai tarjoamalla liikunta- tai kulttuuriseteleitä 

39. Apteekin johto tukee toiminnallaan potilasturvallisuuden kehittämistä (esim. lääkitysturvallisuussuunnitelman 

hyväksyminen, poikkeamien raportointiin kannustaminen ja poikkeamia vähentävät 

järjestelmäparannukset) 

41. Koko henkilökunta on tietoinen niistä johdon toimenpiteistä, joilla työhön vaikuttavia häiriötekijöitä 

ja työperäistä stressiä voidaan vähentää 

40. Apteekin johto huolehtii siitä, että työntekijät eivät tee tarkkavaisuutta vaativaa työtä väsyneinä 

Työtehtävien organisointi 

27. Työtehtävät on suunniteltu siten, että työntekijän on mahdollista pitää riittävät tauot sopivin 

väliajoin 

25. Työtehtävät on jaettu henkilökunnan kesken siten, että farmaseuttinen henkilökunta pystyy keskittymään 

ensisijaisesti resepti- ja itsehoitolääkkeiden toimittamiseen sekä asiakkaiden neuvontaan 

15. Työvuorot suunnitellaan siten, että farmaseuttiselle henkilökunnalle jää riittävästi aikaa 

työtehtäviensä suorittamiseen 

24. Apteekissa on riittävästi henkilökuntaa kaikkina apteekin aukioloaikoina mukaan lukien 

henkilökunnan loma-ajat 

26. Asiakaspalvelussa olevan farmaseuttisen henkilökunnan työskentelyä ei häiritä tai keskeytetä 

(esimerkkejä häiriöstä: puhelut, kysymykset, oppilaan lääketoimituksen tarkistaminen) 

Toimituspoikkeamat 

28. Apteekissa huolehditaan siitä, että kaikki havaitut toimituspoikkeamat kirjataan viranomaisten 

edellyttämällä tavalla 

30. Työntekijöitä ei syyllistetä toimituspoikkeamista tai virheistä 

32. Havaituista toimituspoikkeamista ja läheltä piti -tapahtumista kerrotaan henkilökunnalle 

avoimesti niin, että poikkeamista opitaan ja niitä voidaan jatkossa välttää 

31. Toimituspoikkeamat ja läheltä piti -tapahtumat analysoidaan ja niiden taustalla olevat syyt 

selvitetään 

33. Apteekissa arvioidaan huolellisesti, miten korjaavat toimenpiteet vaikuttavat potilasturvallisuuteen 

29. Apteekissa kirjataan toimituspoikkeamien lisäksi ne läheltä piti -tapahtumat, jotka olisivat 

voineet johtaa poikkeamaan 

Yhteistyö ja osaamisen varmistaminen 

11. Kaikkien ammattiryhmien työpanosta kunnioitetaan 

17. Työntekijöille annetaan mahdollisuus kouluttautua ja kehittää ammattitaitoaan työn ohella 

23. Uusien työntekijöiden ja/tai harjoittelijoiden perehdytyksestä ja ohjauksesta huolehditaan 

10. Henkilökunta ymmärtää selvästi vastuunsa ja roolinsa 

19. Toimintaohjeet arvioidaan ja päivitetään säännöllisesti 

9. Eri ammattiryhmien välinen yhteistyö ja kommunikaatio toimivat sujuvasti 

20. Henkilökunta on koulutettu työskentelemään toimintaohjeiden mukaisesti 




Näkyykö älylääkekaappien 

käyttöönotto HaiProjärjestelmään 

raportoiduissa 

lääkityspoikkeamissa? 

Tutkimus Kuopion yliopistollisen sairaalan 

leikkaustoiminnassa, tehohoidon osastolla 

ja naisten akuuttikeskuksessa 

➔ Riikka Metsämuuronen* 

proviisori, nuorempi tutkija 

Farmasian laitos, 

Sosiaalifarmasia 

Terveystieteiden tiedekunta 


riikka.metsamuuronen@uef.fi 

➔ Reeta Heikkilä 

FaT, yliopistonlehtori 

Farmasian laitos, 

Sosiaalifarmasia 



reeta.heikkila@uef.fi 

➔ Hannu Kokki 

LT, dosentti, tutkimusjohtaja 

Lääketieteen laitos, 



hannu.kokki@uef.fi 

➔ Minna Kurttila 

proviisori 

Kuopion yliopistollisen 

sairaalan sairaala-apteekki 

minna.kurttila@kuh.fi 

➔ Toivo Naaranlahti 

FaT, dosentti 




toivo.naaranlahti@elisanet.fi 


TIIVISTELMÄ 

Johdanto: Lääkehoitoprosessin eri vaiheissa ilmenevät lääkityspoikkeamat vaarantavat potilasturvallisuutta. 

Useissa suomalaisissa sairaaloissa on lääkehuollon automatisoinnin yhteydessä otettu tai ollaan ottamassa 

käyttöön älylääkekaappeja, joilla pyritään vähentämään lääkityspoikkeamia. Älylääkekaappien vaikutuksista 

lääkityspoikkeamiin ei kansallisella tasolla ole julkaistua tutkimustietoa. Tämän tutkimuksen tavoitteena 

oli tutkia lääkehoitoon liittyvien HaiPro-ilmoitusten määrää, poikkeamatyyppejä ja potilaille aiheutuneita 

seurauksia ennen älylääkekaappien käyttöönottoa ja käyttöönoton jälkeen Kuopion yliopistollisen sairaalan 

(KYS) kolmella osastolla. Lisäksi selvitettiin, onko HaiPro-ilmoitusten määrä muuttunut 10 vuoden aikana 

(2007–2016). Tutkimuksessa kuvataan, minkälaisia lääkityspoikkeamia osastoilla on esiintynyt ja minkälaisia 

HaiPro-ilmoituksia on raportoitu älylääkekaapeista. 

Aineisto ja menetelmät: Tutkimusmenetelmänä käytettiin retrospektiivistä rekisteritutkimusta. Aineisto 

muodostettiin KYSin viidellä osastolla tehdyistä lääkehoitoon liittyvistä HaiPro-ilmoituksista (n=394) kahdelta 

20 kuukauden pituiselta ajanjaksolta ennen älylääkekaappien käyttöönottoa ja käyttöönoton jälkeen. 

Anestesia- ja leikkausyksikössä, tehohoidon osastolla ja naisten akuuttikeskuksessa älylääkekaapit otettiin 

käyttöön toukokuussa 2015. Sydänvalvonnan osastolla ja aistinelinsairauksien osastolla älylääkekaappeja 

ei ollut käytössä ja niiden HaiPro-ilmoituksia tarkastelemalla selvitettiin, ilmenikö lääkehoitoon liittyvien 

HaiPro-ilmoitusten ja poikkeamatyyppien määrässä tai potilaille aiheutuneissa seurauksissa muutoksia älylääkekaapeista 

riippumatta. Lääkehoitoon liittyvien HaiPro-ilmoitusten lisäksi käytiin läpi anestesiaja leikkausyksikössä, 

tehohoidon osastolla ja naisten akuuttikeskuksessa tehdyt laitteisiin liittyvät HaiPro-ilmoitukset 

(n=167) älylääkekaappien käyttöönoton jälkeiseltä ajanjaksolta ja analysoitiin niistä älylääkekaappeihin 

liittyvät ilmoitukset. Analyysissä käytettiin sisällönanalyysin keinoja sekä kvantifiointia ja taulukointia. 

Ajanjaksojen välisiä eroja tutkittiin ristiintaulukoinnilla ja Khiin neliö- tai Fisherin testillä. 

Tulokset: HaiPro-raportointijärjestelmään ilmoitettujen lääkityspoikkeamien määrässä ei ollut eroa tarkasteluajanjaksojen 

välillä muilla paitsi tehohoidon osastolla, jossa lääkehoitoon liittyvien HaiPro-ilmoitusten 

määrä oli puolitoistakertaistunut älylääkekaappien käyttöönoton jälkeisellä ajanjaksolla (51 vs. 80). Anestesiaja 

leikkausyksikössä väärä lääke - (16 vs. 6) ja määräyspoikkeamia (10 vs. 1), ja tehohoidon osastolla lääkkeen 

sopimaton annos -poikkeamia (9 vs. 5) raportoitiin vähemmän älylääkekaappien käyttöönoton jälkeisellä 

ajanjaksolla kuin ennen sitä. Sen sijaan väärä lääke -poikkeamia raportoitiin tehohoidon osastolla kolminkertaisesti 

älylääkekaappien käyttöönoton jälkeisellä tarkasteluajanjaksolla (8 vs. 26). Naisten akuuttikeskuksessa, 

sydänvalvonnan osastolla ja aistinelinsairauksien osastolla lääkehoitoon liittyvien HaiPro-ilmoitusten 

määrä ei merkitsevästi muuttunut. Suurin osa kaikilla viidellä osastolla raportoiduista lääkityspoikkeamista 

ei aiheuttanut potilaalle haittaa tai haitta oli lievä. Noin 7 prosentissa lääkehoitoon ja laitteisiin liittyvistä 

HaiPro-ilmoituksista oli maininta älylääkekaapista. Suurimmassa osassa niistä oli kyse älylääkekaapin teknisestä 

ongelmasta. Lääkehoitoon liittyvien HaiPro-ilmoitusten määrä kasvoi 10-vuotisen tarkasteluajanjakson 

aikana, 2007–2016, anestesiaja leikkausyksikössä ja tehohoidon osastolla. 

Johtopäätökset: Älylääkekaappien käyttöönotolla ei ollut yhteyttä HaiPro-järjestelmään raportoitujen lääkityspoikkeamien 

määrään. Älylääkekaappien aiheuttamia poikkeamia oli raportoitu vähän, eikä niistä ilmennyt 

sellaisia älylääkekaappien ominaisuuksia tai puutteita, jotka toistuvasti olisivat olleet poikkeamien 

taustalla. Suurin osa älylääkekaappeihin liittyvistä ilmoituksista koski jotain teknistä ongelmaa, kuten käyttöjärjestelmän 

häiriöitä, ja tällaiset ilmoitukset painottuivat käyttöönoton alkuvaiheisiin. Älylääkekaappien 

vaikutuksia lääkityspoikkeamien määrään on syytä tutkia jatkossa myös muilla tutkimusmenetelmillä. 

Avainsanat: Sairaala, automaatio, älylääkekaappi, potilasturvallisuus, lääkityspoikkeama, HaiPro 




JOHDANTO 

sesti älylääkekaappien määrä lisääntynee lähivuosina 

(Metsämuuronen ym. 2018). Älylääkekaapit ovat 

Potilasturvallisuus JOHDANTO on laadukkaan hoidon kulmakivi 

(Sosiaali- Potilasturvallisuus ja terveysministeriö on laadukkaan 2019). hoidon Sairaaloissa kulmakivi pyri- 

(Sosiaali- elektronisia ja terveysministeriö lääkkeiden säilytysjärjestelmiä, 2019). Sairaaloissa joilla pyritään 

edistämään potilas- ja ja lääkitysturvallisuutta monin 

voi ilmaantua eri keinoin. lääkehoitoprosessin Virheitä kuitenkin tapahtuu, kaikissa vaiheissa ja niitä (Kohn ym. ym. 2016, 2000). Ahtiainen Hoitoon ym. liittyvän 2019). Älylääkekaappeihin 

haittatapahtuman 

monin pyritään eri keinoin. vähentämään Virheitä lääkityspoikkeamia kuitenkin tapahtuu, (Fanning ja niitä 

voi arvioidaan ilmaantua tapahtuvan lääkehoitoprosessin noin joka kymmenennen kaikissa vaiheissa sairaalapotilaan liitetyllä viivakooditunnistuksella kohdalla (WHO 2017), varmistetaan, ja yhdellä sadasta että 

(Kohn haitta on ym. vakava 2000). (Davis Hoitoon ym. liittyvän 2003). Haittatapahtumalla haittatapahtumalaalle 

arvioidaan tilapäisen tapahtuvan tai pysyvän noin haitan joka (Knuuttila kymmenennen ym. 2007). ti Noin 2017). puolet Myös hoitoon kaapin käyttäjää liittyvistä ohjaava haittatapahtumista 

käyttöjärjes- 

kaapista tarkoitetaan on otettu vaaratapahtumaa, oikea lääke (Kurttila joka aiheuttaa ja Naaranlah- 

poti- 

sairaalapotilaan on estettävissä (WHO kohdalla 2017). (WHO Vaaratapahtuma 2017), ja yhdellä käsittää sadastheltä 

piti haitta -tapahtumat on vakava (Davis (Knuuttila ym. 2003). ym. 2007). Haittatapah- 

Läheltä piti tä, -tapahtuma sillä se kertoo olisi voinut reaaliaikaisen aiheuttaa varastotilanteen potilaalle haittaa, ja 

puolestaan telmä tukee hoitoon ja nopeuttaa liittyvät oikean haittatapahtumat lääkkeen löytymis- 

ja lätumalla 

mutta haitalta tarkoitetaan vältyttiin vaaratapahtumaa, joko sattumalta joka tai koska aiheuttaa 

Lääkityspoikkeamat potilaalle tilapäisen tai ovat pysyvän yksi merkittävimmistä haitan (Knuuttila haittatapahtumien si samalta kuulostavat aiheuttajista tai näyttävät ja potilasturvallisuutta 

lääkkeet, eli niin 

vaaratilanne lääkkeen havaittiin sijaintipaikan. ajoissa. Sekaantumisen välttämisek- 

ym. vaarantavista 2007). Noin tekijöistä puolet (Kohn hoitoon ym. liittyvistä 2000, Linden-Lahti haittatapahtumisthoitoon 

liittyvää, on estettävissä suunnitellusta (WHO tai 2017). sovitusta Vaaratapah- 

poikkeavaa joittaa tapahtumaa, älylääkekaapissa joka voi johtaa erilleen haitta- toisistaan tai läheltä (Emmer- 

piti 

ym. sanotut 2009). näköisnimiset Lääkityspoikkeamalla lääkkeet, kannattaa tarkoitetaan lisäksi lääke- 

situma 

-tapahtumaan käsittää puolestaan (Knuuttila ym. hoitoon 2007). liittyvät Lääkityspoikkeamista haittatapahtumat 

antoon ja kirjaamiseen läheltä piti liittyvät -tapahtumat poikkeamat (Knuuttila (Ruuhilehto ym. tiin ym. Suomessa 2011, Holmström pilottikäyttöön 2017). Yleisimmät vuonna 2009 lääkkeiden ja varton 

tavallisimpia ja Rizk 2012). ovat Ensimmäiset lääkkeiden älylääkekaapit jakoon, lääkkeiden otet- 

2007). antoon Läheltä liittyvät piti poikkeamatyypit -tapahtuma olisi ovat voinut lääkkeen aiheuttakohta 

potilaalle ja väärä haittaa, lääkkeenantotekniikka mutta haitalta vältyttiin (Härkänen joko ym. 2015a, ym. 2018). Härkänen Yhdysvalloissa ym. 2015b). älylääkekaappeja on ollut 

väärä annos, sinaiseen lääkkeen käyttöön antamatta vuonna jättäminen, 2011 (Metsämuuronen 

väärä antoajan- 

sattumalta Suomessa tai terveydenhuollon koska vaaratilanne vaaratapahtumista havaittiin ajoissa. on kerätty käytössä systemaattisesti jo 1980-luvulta tietoa muun alkaen muassa (Harolds HaiPro-raportointijärjestelmän 

Lääkityspoikkeamat avulla vuodesta ovat yksi 2007 merkittävimmistä 

lähtien (Awanic Oy 2016). 2016, Suomessa Knuuttila sairaaloiden ym. 2007). Vaaratapahtumien lääkehuoltoa kehitetään ilmoit- 

ja Harolds 

haittatapahtumien taminen perustuu vapaaehtoiseen aiheuttajista ja nimettömänä potilasturvallisuutttelmän 

vaarantavista tarkoituksena tekijöistä on tunnistaa (Kohn tapahtumien ym. 2000, syntyyn Lin- 

myötävaikuttavia lääkehoitoketjua tekijöitä (closed ja loop), järjestelmien jossa tieto kehityskoh- 

siirtyy ja 

tehtävään kansainvälisen raportointiin mallin (Knuuttila mukaan ym. kohti 2007). katkeamatonta 

HaiPro-järjesden-Lahtteita 

ja löytää ym. keinoja 2009). vaaratapahtumien Lääkityspoikkeamalla ehkäisemiseksi tarkoitetaajärjestelmään 

lääkehoitoon raportoiduista liittyvää, vaaratapahtumista suunnitellusta tai liittyy sovi- 

lääkehoitoon ajan ja tietojärjestelmiin (Ruuhilehto ym. tallentuu 2011, Rauhala koko lääkehoidon 

ym. 2018). 

(Kinnunen dokumentoituu ym. 2009). sähköisesti Suurin osa koko sairaaloiden lääkehoitoketjun HaiProtusta 

Suomalaisissa poikkeavaa sairaaloissa tapahtumaa, viime joka vuosien voi johtaa aikana haitta- merkittävästi prosessi lisääntyneen (Niiranen 2017). lääkehuollon automaation yksi 

tai keskeisimmistä läheltä piti -tapahtumaan tavoitteista on (Knuuttila potilasturvallisuuden ym. 2007). parantaminen Kuopion (Ahtiainen yliopistollisessa ym. 2019). sairaalassa Erityisesti (KYS) älylääkekaappien 

määrä lisääntynee tavallisimpia lähivuosina ovat (Metsämuuronen lääkkeiden mäiset ym. 2018). älylääkekaapit Älylääkekaapit (NewIcon, ovat elektronisia Kuopio) otettiin lääkkei- 

ensim- 

Lääkityspoikkeamista 

jakoon, den säilytysjärjestelmiä, lääkkeiden antoon joilla ja pyritään kirjaamiseen vähentämään liittyvät lääkityspoikkeamia käyttöön toukokuussa (Fanning 2015 ym. KYSin 2016, uudisrakennuksessa, 

varmistetaan, Kaarisairaalassa. että Älylääkekaappeja kaapista on otettu asennettiin oikea lää- 

Ahtiainen ym. 

poikkeamat 2019). Älylääkekaappeihin (Ruuhilehto ym. liitetyllä 2011, Holmström viivakooditunnistuksella 2017). 

Yleisimmät ke (Kurttila ja lääkkeiden Naaranlahti antoon 2017). liittyvät Myös kaapin poikkeamatyypit 

lääkkeen ovat löytymistä, lääkkeen väärä sillä se annos, kertoo lääkkeen reaaliaikaisen antamat- 

varastotilanteen osastolle (n=6), ja lääkkeen naisten sijaintipaikan. akuuttikeskukseen Sekaantumisen (n=4) ja 

käyttäjää anestesia- ohjaava käyttöjärjestelmä ja leikkausyksikköön tukee ja (n=34), nopeuttaa tehohoidon oikean 

ta välttämiseksi jättäminen, samalta väärä antoajankohta kuulostavat tai ja väärä näyttävät lääkkeenantotekniikka 

lisäksi sijoittaa älylääkekaapissa (Härkänen ym. 2015a, erilleen Härkänen toisistaan ym. (Emmerton leikkaussaleihin ja Rizk 2012). ja potilashuoneisiin Ensimmäiset älylääkekaapit lähelle potilas- 

otet- 

lääkkeet, päivystysosastolle eli niin sanotut näköisnimiset (n=1). Älylääkekaapit lääkkeet, sijoitettiin kannattaa 

2015b). tiin Suomessa pilottikäyttöön vuonna 2009 ja varsinaiseen ta. käyttöön Lisäksi osastojen vuonna 2011 lääkehuoneissa (Metsämuuronen keskusälylääkekaapit. 

alkaen Suurin (Harolds osa KYSin ja Harolds älylääkekaapeista 2016). Suomessa toimii 

ym. 2018). 

Yhdysvalloissa Suomessa terveydenhuollon älylääkekaappeja vaaratapahtumista on ollut käytössä on jo 1980-luvulta 

kerätty sairaaloiden systemaattisesti lääkehuoltoa tietoa kehitetään muun muassa kansainvälisen HaiProraportointijärjestelmän 

(closed loop), jossa tieto avulla siirtyy vuodesta ja dokumentoituu 2007 lähtien sähköisesti oton koko leikkaussalin lääkehoitoketjun tai potilashuoneen ajan ja tietojärjestelmiin 

sisäpuolelta 

mallin läpiantoperiaatteella, mukaan kohti katkeamatonta mikä mahdollistaa lääkehoitoketjua lääkkeiden 

(Awanic tallentuu Oy koko 2016, lääkehoidon Knuuttila ym. prosessi 2007). (Niiranen Vaaratapahtumien 

Kuopion ilmoittaminen yliopistollisessa perustuu sairaalassa vapaaehtoiseen (KYS) ensimmäiset ja ni- 

huoneen älylääkekaapit ulkopuolelta. (NewIcon, Älylääkekaapit Kuopio) otettiin ja niiden käyt- 

si- 

2017). ja kaappien samanaikaisen täydentämisen salin tai 

mettömänä töön toukokuussa tehtävään 2015 raportointiin KYSin uudisrakennuksessa, (Knuuttila ym. Kaarisairaalassa. sältämät lääkkeet Älylääkekaappeja ovat sairaala-apteekin asennettiin omaisuutta, 

ja osastot akuuttikeskukseen maksavat vain (n=4) käyttämistään ja päivystysosastolle lääkkeistä. 

anestesia- 

2007). ja leikkausyksikköön HaiPro-järjestelmän (n=34), tarkoituksena tehohoidon osastolle on tunnistaa 

(n=1). tapahtumien Älylääkekaapit syntyyn sijoitettiin myötävaikuttavia leikkaussaleihin tekijöitä ja ja potilashuoneisiin Kansainvälisten lähelle tutkimusten potilasta. Lisäksi mukaan osastojen älylääke- 

lää- 

(n=6), naisten 

järjestelmien kehuoneissa kehityskohteita on keskusälylääkekaapit. ja löytää keinoja Suurin vaaratapahtumien 

mahdollistaa ehkäisemiseksi lääkkeiden oton (Kinnunen leikkaussalin ym. 2009). tai potilashuoneen Suumustulokset 

sisäpuolelta vaihtelevat ja kaappien vähentyneiden samanaikaisen poikkeama- 

täy- 

osa KYSin kaapit älylääkekaapeista vähentävät toimii lääkityspoikkeamia, läpiantoperiaatteella, mutta tutki- 

mikä 

rin dentämisen osa sairaaloiden salin tai HaiPro-järjestelmään huoneen ulkopuolelta. raportoiduistkin 

vaaratapahtumista omaisuutta, ja osastot liittyy maksavat lääkehoitoon vain (Ruuhilehto käyttämistään Cousein lääkkeistä. ym. 2014, Fanning ym. 2016, Ahtiainen ym. 

Älylääkekaapit tyyppien ja niiden suhteen sisältämät (Chapuis lääkkeet ym. 2010, ovat sairaala-aptee- 

Cottney 2014, 

ym. Kansainvälisten 2011, Rauhala ym. tutkimusten 2018). mukaan älylääkekaapit 2019). vähentävät Suomessa lääkityspoikkeamia, käytössä olevien mutta älylääkekaappien 

tutkimustulokset 

Suomalaisissa vaihtelevat sairaaloissa vähentyneiden viime poikkeamatyyppien vuosien aikana suhteen vaikutuksista (Chapuis lääkityspoikkeamiin ym. 2010, Cottney ei 2014, ole toistaiseksi 

saatavilla käytössä julkaistua olevien älylääkekaappien tutkimustietoa. vaikutuksis- 

Kansallista 

Cousein 

merkittävästi ym. 2014, Fanning lisääntyneen ym. 2016, lääkehuollon Ahtiainen ym. automaatiota 

lääkityspoikkeamiin yksi keskeisimmistä tavoitteista ole toistaiseksi on potilasturval- 

saatavilla julkaistua tutkimusta tutkimustietoa. tarvitaan, koska Kansallista sairaaloiden tutkimusta toiminta- 

tarvi- 

2019). Suomessa 

lisuuden taan, koska parantaminen sairaaloiden (Ahtiainen toimintamallit ym. 2019). poikkeavat Erityi-toisistaamallit eri poikkeavat maiden välillä. toisistaan Älylääkekaappien eri maiden välillä. teknisissä Äly- 

lääkekaappien ratkaisuissa on teknisissä eroja, mikä ratkaisuissa myös tekee on tutkimustulosten eroja, mikä ilmoituksista yleistämisestä koski haastavaa. tapahtumaa, Sairaaloiden jossa älylääkekaapit 

investoinnit 

myös älylääkekaappeihin tekee tutkimustulosten ovat olleet merkittäviä, yleistämisestä joten haastavaa. 

Tämän Sairaaloiden tutkimuksen investoinnit päätavoitteena älylääkekaappeihin 

oli selvittää, onko tuksen älylääkekaappien aiheena. Tutkimuksen käyttöönotolla tavoitteena yhteyttä lääkehoi- 

oli mää- 

aihetta olivat on senkin olleet vuoksi tapahtuman tärkeää taustalla tutkia. tai HaiPro-ilmoi- 

ovat toon olleet liittyvien merkittäviä, HaiPro-ilmoitusten joten aihetta kokonaismäärään, on senkin vuok- 

raportoituihin rällisen tarkastelun poikkeamatyyppeihin lisäksi kuvata, minkä ja potilaille tyyppisiä aiheutuneisiin 

tärkeää tutkia. seurauksiin KYSin kolmella osastolla, joissa vaaratapahtumia älylääkekaapit otettiin osastoilla käyttöön on tapahtunut, toukokuussa ja löytää 2015. 

HaiPro-ilmoituksia Tämän tutkimuksen tarkasteltiin päätavoitteena älylääkekaappien oli selvittää, käyttöönottoa mahdollisia edeltävältä yhtäläisyyksiä ajanjaksolta syitä (05/2013–12/2014) vaaratapahtumille. ja 

onko käyttöönoton älylääkekaappien jälkeiseltä käyttöönotolla ajanjaksolta (05/2015–12/2016). yhteyttä lääkehoitootoa, 

joissa älylääkekaappeja liittyvien HaiPro-ilmoitusten ei ollut käytössä, kokonais- 

jotta voitiin telun vertailla, tavoitteena oliko näillä oli pohtia, osastoilla voidaanko tapahtunut älylääkekaa- 

muutok- 

HaiPro-ilmoitusten Tutkimuksessa on mukana kuvailun myös ja tarkemman KYSin kaksi tarkas- 

osasmääräänsia 

HaiPro-ilmoituksissa raportoituihin älylääkekaapeista poikkeamatyyppeihin riippumatta. ja peilla Lisäksi vaikuttaa selvitettiin, tietyntyyppisiin miten HaiPro-ilmoitusten poikkeamiin määrä ja toisaalta, 

arvioida, edesauttavatko noudattavatko älylääkekaapit kahden ajanjakson joidenkin väliset poik- 

potilaille on kehittynyt aiheutuneisiin 10 vuoden seurauksiin aikana (2007–2016), KYSin kolmella jotta voitiin 

osastolla, mahdolliset joissa erot älylääkekaapit HaiPro-ilmoitusten otettiin määrässä käyttöön yleistä toukokuusssessa 

tarkasteltiin 2015. HaiPro-ilmoituksia myös, kuinka suuri tarkasteltiin osuus älylääkekaappien äly- 

käyttöönoton jälkeisellä tarkasteluajanjaksolla 

HaiPro-ilmoitusten keamien syntyä. kehittymistä vai eivät. Tutkimuklääkekaappien 

raportoiduista lääkehoitoon käyttöönottoa ja edeltävältä laitteisiin liittyvistä ajanjaksolta 

olivat (05/2013–12/2014) olleet tapahtuman ja käyttöönoton taustalla tai jälkeiseltä HaiPro-ilmoituksen ajan- 

Tutkimusaineisto aiheena. Tutkimuksen muodostettiin tavoitteena KYSin oli määrällisen viidellä 

HaiPro-ilmoituksista AINEISTO JA koski MENETELMÄT 

tapahtumaa, jossa älylääkekaapit 

jaksolta tarkastelun (05/2015–12/2016). lisäksi kuvata, Tutkimuksessa minkä tyyppisiä on vaaratapahtumia mukana 

yhtäläisyyksiä myös KYSin ja kaksi syitä osastoa, vaaratapahtumille. joissa älylääkekaappeja HaiPro-ilmoitusten 12/2014 kuvailun ja 05/2015–12/2016 ja tarkemman raportoiduista tarkastelun tavoittee- 

lääkehoi- 

osastolla osastoilla HaiPro-järjestelmään on tapahtunut, ja aikavälillä löytää mahdollisia 05/2013– 

ei na ollut oli pohtia, käytössä, voidaanko jotta voitiin älylääkekaapeilla vertailla, oliko vaikuttaa näillä tietyntyyppisiin toon liittyvistä poikkeamiin ilmoituksista ja toisaalta, (n=394) sekä edesauttavatko KYSin kolmella 

osastolla aikavälillä 05/2015–12/2016 raportoi- 

osastoilla älylääkekaapit tapahtunut joidenkin muutoksia poikkeamien HaiPro-ilmoituksissa 

älylääkekaapeista riippumatta. Lisäksi selvitetduista 

laitteisiin liittyvistä ilmoituksista (n=167) (Ku- 

syntyä. 

tiin, AINEISTO miten HaiPro-ilmoitusten JA MENETELMÄT määrä on kehittynyt va 1). Lääkehoitoon liittyvällä HaiPro-ilmoituksella 

10 Tutkimusaineisto vuoden aikana (2007–2016), muodostettiin jotta KYSin voitiin viidellä arvioida, osastolla tarkoitettiin HaiPro-järjestelmään ilmoitusta, aikavälillä jossa ilmoituksen 05/2013–12/2014 tekijä oli ja 

noudattavatko 05/2015–12/2016 kahden raportoiduista ajanjakson lääkehoitoon väliset mahdolliset liittyvistä valinnut ilmoituksista tapahtumatyypiksi (n=394) sekä KYSin ”lääke- kolmella ja nestehoitoon, osastolla 

erot aikavälillä HaiPro-ilmoitusten 05/2015–12/2016 määrässä raportoiduista yleistä HaiPro-ilmoitusten 

liittyvällä HaiPro-ilmoituksella kehittymistä vai eivät. tarkoitettiin Tutkimuksessa ilmoitusta, tar- 

Laitteisiin jossa ilmoituksen liittyvällä tekijä HaiPro-ilmoituksella oli valinnut tapahtumatyy- 

tarkoitet- 

laitteisiin liittyvistä verensiirtoon, ilmoituksista varjo- (n=167) tai merkkiaineeseen (Kuva 1). Lääkehoitoon liittyvä”. 

kasteltiin piksi ”lääke- myös, ja nestehoitoon, kuinka suuri osuus verensiirtoon, älylääkekaappien varjo- tai merkkiaineeseen tiin ilmoitusta, liittyvä”. jossa ilmoituksen Laitteisiin tekijä liittyvällä oli valinnut HaiProilmoituksella 

tarkoitettiin jälkeisellä tarkasteluajanjaksolla ilmoitusta, jossa ilmoituksen rapor- 

tapahtumatyypiksi tekijä oli valinnut ”laitteeseen, tapahtumatyypiksi tarvikkeeseen ”laitteeseen, tai sen 

käyttöönoton 

toiduista tarvikkeeseen lääkehoitoon tai sen käyttöön ja laitteisiin liittyvä”. liittyvistä HaiPro- 

käyttöön liittyvä”. 

Kuva 1. Tutkimusaineiston muodostuminen ja tutkimuksen tavoitteet. 

© DOSIS 3/2019 214 4 © Suomen Farmasialiitto ry 

© Suomen Farmasialiitto ry 215 5 


Tutkimuksessa mukana olevat osastot olivat: anestesia- 

ja leikkausyksikkö, tehohoidon osasto, naisten 

akuuttikeskus, sydänvalvonnan osasto ja aistinelinsairauksien 

osasto. Älylääkekaapit otettiin käyttöön 

kolmella ensiksi mainitulla osastolla toukokuussa 

2015. Ensimmäinen tarkasteluajanjakso (05/2013– 

12/2014) edusti älylääkekaappien käyttöönottoa 

edeltävää aikaa ja jälkimmäinen tarkasteluajanjakso 

(05/2015–12/2016) älylääkekaappien käyttöönoton 

jälkeistä aikaa. Tarkasteluajanjaksojen pituus 

oli 20 kuukautta, koska tutkimushetkellä, joulukuussa 

2016, älylääkekaapit olivat olleet käytössä 20 kuukauden 

ajan. Älylääkekaappeja edeltävä tarkasteluajanjakso 

valittiin siten, että se vastasi kestoltaan ja 

vuodenajoiltaan älylääkekaappien jälkeistä ajanjaksoa. 

Sydänvalvonnan osasto valittiin tutkimukseen 

mukaan, koska se on toimintaympäristöltään ja lääkkeiden 

käytön suhteen samantyyppinen kuin anestesia- 

ja leikkausyksikkö, tehohoidon osasto ja naisten 

akuuttikeskus. Aistinelinsairauksien osasto oli 

mukana tutkimuksessa, koska se antoi puolestaan 

tietoa toimintaympäristöltään aivan erilaisen osaston 

HaiPro-ilmoituksista. Tutkimuksessa kuvattiin 

myös, miten HaiPro-ilmoitusten määrä on muuttunut 

näillä viidellä osastolla 10 vuoden aikana (2007– 

2016). HaiPro-raportointijärjestelmä otettiin KYSissä 

käyttöön vuonna 2007. 

Tutkimusmenetelmänä käytettiin retrospektiivistä 

rekisteritutkimusta, koska haluttiin tutkia lääkityspoikkeamia 

pitkällä aikavälillä. Rekisteritutkimuksen 

etuna on tutkimusaineiston hankinnan nopeus, koska 

aineisto on valmiina (Räisänen ym. 2013). Tutkimuksessa 

käytettiin myös sisällönanalyysin keinoja, 

koska tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata, minkälaisia 

lääkityspoikkeamia osastoilla on tapahtunut ja 

miten älylääkekaapit ovat mahdollisesti liittyneet tapahtumiin 

sekä ymmärtää lääkityspoikkeamien taustalla 

olevia tekijöitä. Poikkeamien kuvailun tarkoituksena 

oli pohtia, onko joitain poikkeamatyyppejä, 

joita älylääkekaapeilla voitaisiin vähentää, ja toisaalta 

ilmeneekö tapauksia, joissa älylääkekaapit ovat aiheuttaneet 

poikkeaman. Sisällönanalyysin käyttö näkyi 

aineiston pelkistämisessä ja luokittelussa, joka 

on kuvattu alla. 

Analyysi eteni siten, että ensin kerättiin kaikkien 

viiden osaston lääkehoitoon liittyvien HaiPro-ilmoitusten 

(n=394) tiedot kahdelta tarkasteluajanjaksolta 

osastoittain omiin Excel-tiedostoihinsa. HaiPro-ilmoituksista 

kirjattiin ylös ilmoituksen numero, tapahtuman 

päivämäärä, ilmoituksen tekopäivämäärä, 

tapahtumaan liittyvän lääkkeen nimi ja antotapa, 

tapahtuman luonne (läheltä piti/tapahtui potilaalle), 

ilmoituksen laatijan kuvaus tapahtumasta, ilmoituksen 

käsittelijän valitsema poikkeamaluokka (esim. 

antovirhe) ja tapahtumatyyppi (esim. väärä potilas), 

seuraus potilaalle ja riskiluokka. 

Seuraavaksi HaiPro-ilmoitukseen vapaamuotoisesti 

kirjoitetut tapahtumakuvaukset pelkistettiin tiiviiseen 

muotoon ja poikkeamat luokiteltiin uudelleen. 

Uudet poikkeamatyyppi-luokat (n=20) muodostettiin 

osin teorialähtöisesti (n=13) aikaisemman kirjallisuuden 

pohjalta National Coordinating Council for Medication 

Error Reporting and Prevention (NCC MERP) 

-luokituksen mukaisesti (NCC MERP 1998). Luokituksen 

ulkopuolelle jäävistä tapahtumista muodostettiin 

aineistolähtöisesti seitsemän uutta poikkeamatyyppiluokkaa: 

kirjaamispoikkeama, säilytyspoikkeama, 

määräyspoikkeama, jakopoikkeama, poikkeama lääkkeen 

käyttökuntoon saattamisessa, annetaan lopetettu/tauotettu 

lääke ja älylääkekaapin tekninen ongelma. 

HaiPro-ilmoitukset luokiteltiin uudelleen, koska 

HaiPro-ilmoituksessa esiintyvä poikkeamaluokka ei 

kerro, minne asti poikkeama on edennyt ja tapahtumatyyppi 

ei kerro, onko kyse läheltä piti -tapahtumasta 

vai tapahtumasta, joka on edennyt potilaalle asti. 

Uudelleenluokittelu tehtiin siten, että jos samaan tapahtumaan 

liittyi useita poikkeamia, poikkeamatyyppi 

kuvaa tapahtumaa, joka on tapahtunut tapahtumaketjun 

loppupäässä. Taulukon 1 esimerkit kuvaavat, miten 

uudet poikkeamatyypit on muodostettu ja miten 

ne eroavat HaiPro-luokituksesta. 

Taulukko 1 havainnollistaa, ettei HaiPro-luokittelu 

kerro, onko tapahtuma edennyt potilaalle asti. 

Uudelleen muodostetut poikkeamatyypit sen sijaan 

kertovat, mitä on tosiasiallisesti tapahtunut. Uuden 

luokituksen mukainen väärä lääke -poikkeama tarkoittaa, 

että potilaalle on annettu väärää lääkettä, eli 

kyseessä on tapahtui potilaalle -tapahtuma. Jos poikkeama 

on tapahtunut vain lääkkeen määräämisessä, 

mutta se ei ole edennyt potilaalle asti, poikkeama 

luokiteltiin määräyspoikkeamaksi, eli kyseessä on läheltä 

piti -tapahtuma. Tapahtumien uudelleenluokituksesta 

vastasi yksi tutkija ja toinen tutkija tarkasti 

uudelleenluokitukset. 

Uudelleen luokitellut tapahtumat ryhmiteltiin 

osastoittain siten, että samaa poikkeamatyyppiä 

edustavat, saman tarkasteluajanjakson aikana tapahtuneet 

vaaratapahtumat koottiin omiin taulukoihinsa, 

jotta voitiin tarkastella, oliko tapahtumissa 

jotain yhtäläisyyksiä tai eroja. Eri poikkeamatyyppien 

frekvenssit laskettiin osastoittain ryhmitellystä 

aineistosta. 

Taulukko 1. Esimerkkejä poikkeamatyyppien muodostamisesta. 

Kuvaus tapahtumasta 

Potilaalle oli annettu väärää 

lääkettä, koska lääkäri oli määrännyt 

väärän lääkkeen. 

Lääkäri oli määrännyt väärää 

lääkettä, mutta virhe oli huomattu ja 

potilas oli saanut oikeaa lääkettä. 

Potilas sai väärän vahvuista 

lääkettä, koska hoitaja oli jakanut 

lääketarjottimelle väärän vahvuisen 

lääkkeen. 

Hoitaja oli jakanut lääketarjottimelle 

väärän vahvuisen lääkkeen, 

mutta virhe huomattiin ennen 

potilaalle antoa ja potilas sai oikean 

vahvuisen lääkkeen. 

Älylääkekaappien käyttöönoton jälkeisen tarkasteluajanjakson 

aikana (05/2015–12/2016) anestesiaja 

leikkausyksikössä, tehohoidon osastolla ja naisten 

akuuttikeskuksessa tehdyistä lääkehoitoon ja 

laitteisiin liittyvistä HaiPro-ilmoituksista poimittiin 

tarkemman tarkastelun kohteeksi ilmoitukset, joissa 

oli maininta älylääkekaapeista. Tarkoituksena oli 

selvittää, miten suuri osuus HaiPro-ilmoituksista liittyi 

älylääkekaappeihin ja kuvata, minkälaisia HaiProilmoituksia 

älylääkekaappeihin liittyen on tehty. 

HaiPro-ilmoituksen käsittelijän 

valitsema poikkeamaluokka ja 

tapahtumatyyppi 

Määräysvirhe, väärä lääke 

Määräysvirhe, väärä lääke 

Jakovirhe, väärä vahvuus 

Jakovirhe, väärä vahvuus 

Uudelleen 

muodostettu 

poikkeamatyyppi 

Väärä lääke 

Määräyspoikkeama 

Väärä vahvuus 

Jakopoikkeama 

Tulokset on esitetty frekvensseinä ja prosenttiosuuksina. 

Lisäksi esimerkkitapauksia käyttämällä 

on kuvattu, minkälaisista poikkeamista on ollut kyse. 

Sitä, oliko tiettyihin poikkeamatyyppeihin kuuluvien 

poikkeamien määrä muuttunut tilastollisesti merkitsevästi 

kahden tarkasteluajanjakson välillä, tutkittiin 

ristiintaulukoimalla ja Khiin neliö- tai Fisherin testillä, 

jotka suoritettiin IBM SPSS Statistics for Windows 

(versio 23.0) -tilasto-ohjelmalla. Tilastollisesti 

merkitsevänä tasona oli p < 0,05. 




TULOKSET 

HaiPro-ilmoitukset vuosina 2007–2016 

Anestesia- ja leikkausyksikössä, tehohoidon osastolla, 

naisten akuuttikeskuksessa, sydänvalvonnan osastolla 

ja aistinelinsairauksien osastolla tehtiin yhteensä 2 

998 HaiPro-ilmoitusta vuosina 2007–2016. Ilmoituksista 

26 prosenttia (n=775) liittyi lääkehoitoon. Suurin 

osa ilmoituksista (n=1968, 67 %) oli tehty anestesia- 

ja leikkausyksikössä ja tehohoidon osastolla. 

Kuvassa 2 on esitetty HaiPro-ilmoitusten määrän 

kehitys kaikkien ilmoitusten ja lääkehoitoon liittyvien 

ilmoitusten osalta 10 vuoden ajalta. Sekä anestesia- 

ja leikkausyksikössä että tehohoidon osastolla 

HaiPro-ilmoitusten määrä kasvoi 10 vuoden aikana 

sekä kaikkien että lääkehoitoon liittyvien HaiPro-ilmoitusten 

osalta (Kuva 2). 

Muutokset lääkityspoikkeamien ja 

poikkeamatyyppien määrässä 

älylääkekaappien käyttöönoton jälkeen 

Lääkehoitoon liittyvien HaiPro-ilmoitusten määrä 

muuttui merkitsevästi vain tehohoidon osastolla, jossa 

niiden määrä kasvoi yli 50 prosentilla; 51:stä 80:een 

(Taulukko 2). Vaikka anestesiaja leikkausyksikössä 

lääkehoitoon liittyvien HaiPro-ilmoitusten kokonaismäärä 

ei muuttunut, väärä lääke -poikkeamia (16 vs. 

6, p=0,032) ja määräyspoikkeamia (10 vs. 1, p=0,007) 

raportoitiin vähemmän älylääkekaappien käyttöönoton 

jälkeen (Taulukko 2). Esimerkkejä anestesiaja 

leikkausyksikössä tapahtuneista väärä lääke -poikkeamista 

on kuvattu Taulukossa 3. 

Taulukko 2. Lääkehoitoon liittyvien HaiPro-ilmoitusten määrä poikkeamatyypeittäin ennen älylääkekaappien 

käyttöönottoa 05/2013–12/2014 ja älylääkekaappien käyttöönoton jälkeen 05/2015–12/2016. 

Älylääkekaapit otettiin käyttöön ensimmäisellä kolmella osastolla toukokuussa 2015. 

Anestesiaja 

leikkausyksikkö 

(n) 

Tehohoidon 

osasto 

(n) 

Naisten 

akuuttikeskus 

(n) 

Sydänvalvonta 

(n) 

Aistinelinsairauksien 

osasto 

(n) 

Yhteensä 

(n) 

Poikkeamatyyppi 

Ennen Jälkeen Ennen Jälkeen Ennen Jälkeen Ennen Jälkeen Ennen Jälkeen 

Kuva 2. Kaikkien HaiPro-ilmoitusten (A) ja lääkehoitoon liittyvien HaiPro-ilmoitusten (B) määrä 2007–2016 

KYSin viidellä osastolla. Älylääkekaapit otettiin käyttöön toukokuussa 2015 anestesiaja leikkausyksikössä, 

tehohoidon osastolla ja naisten akuuttikeskuksessa. 

Väärä lääke 

Sopimaton annos 

Lääke antamatta 

Väärä vahvuus 

Kirjaamispoikkeama 

Vasta-aiheinen lääke 

Määräyspoikkeama 

Väärä antoajankohta 

Väärä antotapa 

Säilytyspoikkeama 

Jakopoikkeama 

Väärä antonopeus 

Väärä antoreitti 

Väärä potilas 

Lopetettu/tauotettu lääke 

Poikkeama käyttökuntoon 

saattamisessa 

Vanhentunut lääke 

Älylääkekaapin tekninen 

ongelma 

Väärä lääkemuoto 

Väärä lääkehoidon kesto 

Muu 

Yhteensä 

16 

6 

6 

4 

7 

3 

10 

3 

3 

6 

0 

2 

0 

2 

0 

2 

0 

0 

0 

0 

2 

72 

6 

8 

5 

3 

5 

7 

1 

4 

5 

7 

0 

2 

3 

1 

0 

0 

0 

2 

0 

1 

7 

67 

8 

9 

1 

9 

0 

2 

0 

0 

3 

1 

0 

3 

4 

4 

3 

0 

0 

0 

0 

0 

4 

51 

26 

5 

6 

11 

4 

4 

2 

1 

4 

1 

0 

3 

5 

1 

2 

0 

2 

0 

1 

0 

2 

80 

0 

1 

0 

0 

2 

1 

2 

0 

1 

0 

5 

1 

0 

0 

0 

0 

0 

0 

0 

0 

1 

14 

1 

1 

3 

0 

2 

2 

0 

4 

0 

0 

2 

0 

0 

0 

1 

1 

0 

0 

0 

0 

5 

22 

2 

5 

8 

2 

5 

2 

0 

2 

0 

0 

6 

3 

0 

0 

0 

0 

1 

0 

0 

0 

0 

36 

0 

1 

3 

0 

3 

0 

0 

2 

1 

0 

1 

0 

0 

0 

1 

1 

0 

0 

0 

0 

2 

15 

0 

1 

2 

3 

2 

2 

3 

2 

0 

0 

0 

0 

0 

2 

0 

0 

0 

0 

0 

0 

0 

17 

1 

2 

2 

1 

1 

2 

3 

1 

1 

0 

0 

0 

0 

1 

2 

2 

1 

0 

0 

0 

0 

20 

60 

39 

36 

33 

31 

25 

21 

19 

18 

15 

14 

14 

12 

11 

9 

6 

4 

2 

1 

1 

23 

394 


© Suomen Farmasialiitto ry 



Taulukko 3. Esimerkkejä väärä lääke -poikkeamista anestesiaja leikkausyksikössä. 

Älylääkekaappien käyttöönottoa 

edeltävä ajanjakso (n=16) 

Hoitaja oli ottanut laatikosta väärän 

lääkepakkauksen ja antanut potilaalle 

labetalolia traneksaamihapon sijaan. 

Yksi potilas oli saanut meropeneemin 

sijaan tiopentaalia ja toinen potilas 

lidokaiinin sijaan adrenaliinia, koska 

ruiskut oli merkitty väärällä lääketarralla. 

Kolmessa tapauksessa väärän lääkkeen 

antamisen taustalla oli lääkkeiden 

samankaltaiset valmistenimet (Ketesse ja 

Ketanest-S). 

Älylääkekaappien käyttöönoton 

jälkeinen ajanjakso (n=6) 

Kefuroksiimi oli laimennettu vahingossa 

NaCl-noradrenaliini-liuokseen, 

koska NaCl-pulloon ei ollut merkitty 

noradrenaliinilisäystä. 

Anestesialääkäri oli määrännyt lapsipotilaalle 

suullisesti ketoprofeenia, mutta hoitaja oli 

antanut hänelle väärinymmärryksen takia 

deksketoprofeenia. 

Kahdessa tapauksessa pöydältä oli otettu 

vahingossa väärä ruisku ja annettu sen 

vuoksi väärää lääkettä. 

hoitaja oli yhdistänyt ruiskupumppujen letkut väärin, 

koska älylääkekaapin tulostamien tarrojen väritys 

oli ollut samankaltainen. Yksi ilmoitus koski lääkkeen 

väärää säilytyspaikkaa älylääkekaapissa. Naisten 

akuuttikeskuksessa oli tehty yksi älylääkekaappeihin 

liittyvä HaiPro-ilmoitus ja siinä kyse oli lääkkeen annon 

viivästymisestä, koska kyseistä lääkettä ei ollut 

älylääkekaapissa eikä koko osastolla. 

Aikavälillä 05/2015–12/2016 anestesiaja leikkausyksikössä 

tehtiin 76 laitteisiin liittyvää HaiPro-ilmoitusta, 

joista kuudessa (8 %) oli maininta älylääkekaapista. 

Tehohoidon osastolla tehtiin samalla aikavälillä 

80 laitteisiin liittyvää HaiPro-ilmoitusta, joista 

neljässä (5 %) oli maininta älylääkekaapista. Naisten 

akuuttikeskuksessa ei tehty tuolla aikavälillä yhtään 

laitteisiin liittyvää HaiPro-ilmoitusta, jossa älylääkekaappi 

olisi mainittu. Kaikissa älylääkekaapeista maininnan 

sisältävissä laitteisiin liittyvissä HaiPro-ilmoituksissa 

oli kyse älylääkekaapin teknisestä ongelmasta, 

kuten että kaapin ovet eivät olleet auenneet tai 

että lääkkeitä ei pystynyt kuittaamaan otetuksi. Mikään 

näiden ilmoitusten tapahtumista ei aiheuttanut 

potilaalle haittaa. Älylääkekaappeihin liittyvät ilmoitukset 

painottuivat älylääkekaappien käyttöönottoa 

seuranneisiin ensimmäisiin kuukausiin. 

Potilaille aiheutuneet seuraukset 

Suurin osa (76 %, n=298) molempien tarkasteluajanjaksojen 

aikana raportoiduista lääkityspoikkeamista 

ei aiheuttanut haittaa potilaalle tai haitta oli lievä 

(Taulukko 4). Vakavan haitan aiheuttaneiden tapahtumien 

osuus raportoiduista lääkityspoikkeamista oli 

1 prosentti. Kohtalaisen tai vakavan haitan aiheuttaneita 

poikkeamia raportoitiin eniten aistinelinsairauksien 

osastolla. 

Lääkäri oli määrännyt suullisesti 

labetalolia, mutta hoitaja antoi potilaalle 

vahingossa adrenaliinia. 

Potilaalle oli tiputettu kloksasilliinia, vaikka 

hänelle oli määrätty klindamysiiniä. 

Hoitaja oli antanut potilaalle oksikodonia, 

vaikka sitä ei ollut määrätty potilaalle. 

Potilaan verenpainemittaussetin nesteeksi 

oli laitettu Hepaflexiä keittosuolan sijaan. 

Taulukko 4. Lääkehoitoon liittyvien HaiPro-ilmoitusten tapahtumien seuraukset potilaalle (n) ennen 

älylääkekaappien käyttöönottoa (05/2013–12/2014) ja niiden käyttöönoton jälkeen (05/2015–12/2016). 

Älylääkekaapit otettiin käyttöön toukokuussa 2015 kolmella ensimmäisellä osastolla. 

Tehohoidon osastolla väärä lääke -poikkeamia raportoitiin 

kolme kertaa enemmän älylääkekaappien 

käyttöönoton jälkeisellä ajanjaksolla (n=26) kuin sitä 

edeltävällä ajanjaksolla (n=8) (p=0,032) (Taulukko 2). 

Suurin osa älylääkekaappien käyttöönoton jälkeisellä 

ajanjaksolla raportoiduista väärä lääke -tapauksista 

koski väärää infuusionestettä (15/26), kuten natriumkloridin 

antamista natriumkloridi-glukoosi-infuusionesteen 

sijaan. Kolmessa tapauksessa potilaalle 

oli annettu väärää lääkettä tarrojen samankaltaisen 

värityksen vuoksi. Tarroina oli kahdessa tapauksessa 

käytetty älylääkekaapin tulostamia tarroja ja yhdessä 

tapauksessa osaston vanhoja lääketarroja. Lääkkeen 

sopimaton annos -poikkeamia raportoitiin tehohoidon 

osastolla vastaavasti vähemmän älylääkekaappien 

käyttöönoton jälkeen (9 vs. 5, p=0,04) (Taulukko 

2). 

Naisten akuuttikeskuksessa, sydänvalvonnan osastolla 

ja aistinelinsairauksien osastolla ei ilmennyt tilastollisesti 

merkitseviä eroja lääkehoitoon liittyvien 

HaiPro-ilmoitusten määrässä tai poikkeamatyypeissä 

ajanjaksojen välillä (Taulukko 2). 

Älylääkekaappeihin liittyvät 

HaiPro-ilmoitukset 

Älylääkekaappien käyttöönoton jälkeisellä tarkasteluajanjaksolla 

anestesiaja leikkausyksikössä, tehohoidon 

osastolla ja naisten akuuttikeskuksessa tehdystä 

169 lääkehoitoon liittyvästä HaiPro-ilmoituksesta yhdessätoista 

(7 %) oli maininta älylääkekaapista. Kuusi 

näistä ilmoituksista oli tehty anestesiaja leikkausyksikössä, 

ja kolmessa niistä oli kyse siitä, että lääke oli 

ollut älylääkekaapissa toisen lääkkeen paikalla. Kahdessa 

ilmoituksessa kyse oli älylääkekaapin teknisestä 

ongelmasta ja yhdessä puoli vuotta sitten vanhentuneesta 

lääkepakkauksesta, joka oli ollut älylääkekaapissa. 

Vanhentunut pakkaus oli kirjattu ulosotetuksi, 

minkä vuoksi se ei ollut enää varastonvalvonnan 

piirissä. Tehohoidon osastolla tehdyistä lääkehoitoon 

liittyvistä HaiPro-ilmoituksista neljässä oli maininta 

älylääkekaapista. Kahdessa tapauksessa potilaalle oli 

annettu väärää lääkettä tai infuusionestettä, koska 

näköisnimiset lääkkeet olivat olleet älylääkekaapissa 

vierekkäin tai koska infuusionesteet olivat olleet älylääkekaapissa 

väärässä paikassa. Yhdessä tapauksessa 

Ei haittaa 

Lievä haitta 

Kohtalainen haitta 

Vakava haitta 

Ei tiedossa 

Yhteensä 

Anestesiaja 

leikkausyksikkö 

40 

13 

4 

0 

15 

72 

25 

17 

5 

0 

20 

67 

Tehohoidon 

osasto 

35 

6 

0 

0 

10 

51 

47 

15 

2 

1 

15 

80 

13 

1 

0 

0 

0 

14 

13 

7 

1 

0 

1 

22 

24 

7 

3 

1 

1 

36 

10 

4 

1 

0 

0 

15 

Naisten 

akuuttikeskus 

Sydänvalvonta 

Aistinelinsairauksien 

osasto 

Ennen Jälkeen Ennen Jälkeen Ennen Jälkeen Ennen Jälkeen Ennen Jälkeen 

5 

9 

3 

0 

0 

17 

7 

0 

9 

3 

1 

20 




POHDINTA 

Tämän tutkimuksen mukaan HaiPro-järjestelmään 

raportoitujen lääkityspoikkeamien määrä ei merkitsevästi 

muuttunut älylääkekaappien käyttöönoton 

jälkeen muilla paitsi tehohoidon osastolla, jossa lääkehoitoon 

liittyvien HaiPro-ilmoitusten määrä oli 

puolitoistakertainen älylääkekaappien käyttöönoton 

jälkeisellä tarkasteluajanjaksolla verrattuna sitä edeltävään 

ajanjaksoon. Vuonna 2014, joka kuului älylääkekaappeja 

edeltävään ajanjaksoon, tehtiin tehohoidon 

osastolla selvästi vähemmän lääkehoitoon liittyviä 

HaiPro-ilmoituksia sitä edeltävään ja sitä seuraavaan 

kahteen vuoteen verrattuna, mikä heikentää 

ajanjaksojen välistä vertailtavuutta. Lääkehoitoon 

liittyvien HaiPro-ilmoitusten vuosittainen määrä 

on lisäksi ollut nousussa anestesiaja leikkausyksikössä 

ja tehohoidon osastolla 10-vuotisen ajanjakson 

(2007–2016) aikana. Myös ilmoitusaktiivisuus vaikuttaa 

siihen, paljonko osastolla tehdään HaiPro-ilmoituksia, 

ja se voi vaihdella eri aikakausina ja eri osastojen 

kesken useasta eri syystä. Suuri HaiPro-ilmoitusten 

määrä ei välttämättä ole viesti siitä, että osastolla 

tehtäisiin virheitä muita osastoja enemmän. Korkea 

ilmoitusaktiivisuus voi johtua esimerkiksi ilmoitusten 

tekoon kannustavasta ilmapiiristä ja potilasturvallisuuteen 

liittyvästä koulutuksesta (Kinnunen ym. 

2009, Hartnell ym. 2012). Uudistusten ja muutosten, 

kuten uuden teknologian käyttöönoton ja siihen liittyvän 

koulutuksen, myötä työntekijät saattavat olla 

valveutuneempia ja raportoida poikkeamia innokkaammin. 

Tutkimusmenetelmän heikkoutena on, 

etteivät vapaaehtoiseen ilmoittamiseen perustuvat 

vaaratapahtumien raportointijärjestelmät anna todellista 

kuvaa lääkityspoikkeamien määrästä (Härkänen 

ym. 2016). HaiPro-järjestelmän kaltaisille raportointijärjestelmille 

on tyypillistä, että ne aliarvioivat 

poikkeamien todellista määrää, koska osa tapahtumista 

jää raportoimatta (Jones ym. 2004, Salonpää 

ym. 2017, Stavropoulou ym. 2017). 

Anestesia- ja leikkausyksikössä väärä lääke -poikkeamia 

raportoitiin älylääkekaappien jälkeisellä tarkasteluajanjaksolla 

kolme kertaa vähemmän, kun 

taas tehohoidon osastolla kolminkertaisesti verrattuna 

älylääkekaappeja edeltävään ajanjaksoon. Älylääkekaappeja 

edeltävän tarkasteluajanjakson aikana 

anestesiaja leikkausyksikössä tapahtuneessa kolmessa 

väärä lääke -tapauksessa potilaalle oli annettu 

väärää lääkettä, koska lääkekaapista oli otettu valmistenimeltään 

samankaltainen lääkepakkaus. Älylääkekaappien 

viivakooditunnistuksella voidaan vähentää 

väärän lääkkeen ottamisen riskiä (Paoletti ym. 2007), 

edellyttäen, että lääkkeen ottaja joka kerta varmistaa 

viivakoodilukijan avulla, että otettu tuote ja sen vahvuus 

ovat oikeat. Tehohoidon osastolla suurin osa 

älylääkekaappien käyttöönoton jälkeisellä tarkasteluajanjaksolla 

esiintyneistä väärä lääke -poikkeamista 

koski väärää infuusionestettä. Infuusionesteissä ei 

pääsääntöisesti ole viivakoodia, joten viivakoodivarmistusta 

ei niiden kohdalla voi tehdä. Infuusionesteet 

muistuttavat myös ulkonäöltään toisiaan, mikä 

lisää sekaantumisen riskiä. Kahdesta älylääkekaappeihin 

liittyvästä väärä lääke -tapauksesta toinen johtui 

siitä, että infuusionestepussit olivat olleet älylääkekaapissa 

väärässä paikassa ja toinen siitä, että valmistenimeltään 

toisiaan muistuttavat lääkepakkaukset 

olivat olleet älylääkekaapissa vierekkäin. Tuotteen 

nimi tulee tarkistaa pakkauksen kyljestä aina riippumatta 

siitä, onko käyttänyt tuotteen viivakoodinlukijassa 

vai ei. Lisäksi olisi hyvä, että lääkealan viranomaiset 

edellyttäisivät viivakoodimerkintöjä kaikkiin 

infuusionestepakkauksiin. Tämänkaltaisia virheitä 

voidaan myös pyrkiä ehkäisemään sijoittamalla näköisnimiset 

lääkkeet eri puolille älylääkekaappia. 

Älylääkekaappien käyttöönoton jälkeisen tarkasteluajanjakson 

aikana anestesiaja leikkausyksikössä 

esiintyneet väärä lääke -tapaukset liittyivät erehdykseen, 

huolimattomuuteen tai väärinymmärrykseen, 

kuten että pöydältä oli otettu vahingossa väärä ruisku 

ja annettu potilaalle sen vuoksi väärää lääkettä. 

Älylääkekaapeilla itsessään ei pystytä ehkäisemään 

tämänkaltaisia virheitä. Sen sijaan katkeamattoman 

lääkehoitoketjun toteutuessa nämäkin virheet on 

mahdollista välttää, kun lääke vielä tunnistetaan viivakoodinlukijalla 

ennen potilaalle antoa (DeYoung 

ym. 2009, Cochran ym. 2016, Pedersen ym. 2017). 

Edellä olevissa kappaleissa on kuvattu älylääkekaappeihin 

liittyviä poikkeamia, joita esiintyi lääkehoitoon 

liittyvissä HaiPro-ilmoituksissa. Näistä poikkeamista 

yksi aiheutti potilaalle kohtalaisen haitan ja 

yksi lievän haitan. Muista poikkeamista potilaalle ei 

aiheutunut haittaa tai haitta ei ollut tiedossa. Laitteisiin 

liittyvissä, älylääkekaapeista maininnan sisältävissä 

HaiPro-ilmoituksissa oli kyse älylääkekaapin 

teknisistä ongelmista, joista ei aiheutunut potilaalle 

haittaa. Nämä ilmoitukset painottuivat älylääkekaappien 

käyttöönoton alkukuukausiin. Älylääkekaappeihin 

liittyvissä HaiPro-ilmoituksissa ei ilmennyt sellaisia 

älylääkekaappien ominaisuuksia tai puutteita, 

jotka olisivat aiheuttaneet toistuvasti tietyntyyppisiä 

poikkeamia. Kaikki lääkehoitoon liittyvät HaiPro-ilmoitukset 

huomioon ottaen suurin osa ilmoitetuista 

lääkityspoikkeamista ei aiheuttanut potilaalle haittaa 

tai haitta oli lievä, mikä vastaa aikaisempia tutkimuksia 

(Jones ym. 2004, Ruuhilehto ym. 2011). 

Useiden aikaisempien tutkimusten mukaan älylääkekaapit 

vähentävät lääkityspoikkeamia (Chapuis 

ym. 2010, Cottney 2014, Cousein ym. 2014, Fanning 

ym. 2016). Aikaisemmissa lääkityspoikkeamien yleisyyttä 

selvittäneissä tutkimuksissa tutkimusmenetelmänä 

käytettiin muun muassa havainnointia (Chapuis 

ym. 2015, Cottney 2014, Härkänen ym. 2015b, 

Fanning ym. 2016) ja potilasasiakirjojen analysointia 

(Härkänen ym. 2015c). Tässä tutkimuksessa käytetyllä 

menetelmällä ei ollut mahdollista selvittää älylääkekaappien 

vaikutusta lääkityspoikkeamien määrään, 

koska HaiPro-ilmoitukset eivät anna tietoa lääkityspoikkeamien 

todellisesta määrästä (Härkänen ym. 

2016) ja koska muutokset HaiPro-ilmoitusten määrässä 

voivat johtua monesta eri tekijästä (Hartnell 

ym. 2012), kuten aiemmin todettiin. Havainnointi ei 

tässä tutkimuksessa resursoinnin takia tullut kyseeseen. 

Potilasasiakirjojen tarkastelussa puolestaan ongelmana 

on se, ettei läheltä piti -tapahtumia kirjata 

potilasasiakirjoihin. Tutkimusmenetelmän heikkouksista 

huolimatta HaiPro-ilmoitukset valittiin analyysin 

kohteeksi, koska haluttiin selvittää, minkälaisia 

poikkeamia osastoilla on ilmoitettu, ja pohtia, voidaanko 

älylääkekaapeilla mahdollisesti vaikuttaa joihinkin 

poikkeamatyyppeihin. Älylääkekaappien vaikutuksia 

on syytä tutkia tulevaisuudessa myös muilla 

tutkimusmenetelmillä. Lisäksi on tärkeää valita riittävän 

pitkä tutkimusajanjakso, sillä tottuminen uuteen 

toimintakulttuuriin vie aikaa. 


Älylääkekaappien käyttöönotolla toukokuussa 2015 ei 

ollut yhteyttä HaiPro-raportointijärjestelmään ilmoitettujen 

lääkityspoikkeamien kokonaismäärään KY- 

Sin anestesiaja leikkausyksikössä, tehohoidon osastolla 

ja naisten akuuttikeskuksessa. Poikkeamia, joissa 

potilaalle oli annettu väärää lääkettä, raportoitiin 

anestesiaja leikkausyksikössä vähemmän, mutta tehohoidon 

osastolla kolme kertaa enemmän älylääkekaappien 

käyttöönoton jälkeen. Älylääkekaappeihin 

liittyvissä HaiPro-ilmoituksissa ei ilmennyt toistuvia 

samantyyppisiä poikkeamia, joissa älylääkekaapit 

olisivat olleet poikkeaman taustalla, vaan suurin 

osa näistä ilmoituksista koski älylääkekaapin teknistä 

ongelmaa. Suurin osa raportoiduista poikkeamista 

ei aiheuttanut potilaille haittaa tai haitta oli lievä. 

HaiPro-ilmoituksia analysoimalla ei voida tehdä johtopäätöksiä 

älylääkekaappien käyttöönoton vaikutuksista 

lääkityspoikkeamien yleisyyteen, vaan sitä 

on tutkittava muilla tutkimusmenetelmillä, esimerkiksi 

havainnoimalla. 




SUMMARY 

Medication incidents reported in 

HaiPro before and after the introduction 

of automated dispensing cabinets 

– A study in Anaesthesia and Surgical 

Unit, Intensive Care Unit and Women´s 

Acute Care Unit in Kuopio University 

Hospital 

➔ Riikka Metsämuuronen* 

MSc (Pharm), PhD student 


Faculty of Health Sciences 


riikka.metsamuuronen@uef.fi 

➔ Reeta Heikkilä 

PhD (Pharm) 




reeta.heikkila@uef.fi 

➔ Hannu Kokki 

MD, docent, research director 

School of Medicine 



hannu.kokki@uef.fi 

➔ Minna Kurttila 

MSc (Pharm) 

Kuopio University Hospital Pharmacy 

minna.kurttila@kuh.fi 

➔ Toivo Naaranlahti 

PhD (Pharm), docent 




toivo.naaranlahti@elisanet.fi 


Medication errors can occur at each stage of the drug 

treatment process being a risk for patient safety. In 

many Finnish hospitals, automated dispensing cabinets 

(ADC) have been or will be introduced to improve 

patient safety and decrease medication errors. 

There exist no national studies of the impacts of the 

ADCs. In this study, we evaluated the frequency of 

medication-related incident reports, incident types 

and consequences to the patients before and after the 

introduction of ADCs in three units of Kuopio University 

Hospital. We explored also, whether the frequency 

of incident reports had changed during ten 

years (2007–2016). The purpose of this study was also 

to describe, what kind of medication errors have occurred 

in the units and what kind of incident reports 

have been made related to ADCs. 

A retrospective register study was used in this 

study. The data consist of medication-related incident 

reports (n=394) of two 20-month periods, one 

before and the other after the introduction of ADCs, 

that were reported in the electronic incident reporting 

system (IRS), called HaiPro, in five units of Kuopio 

University Hospital. Anaesthesia and Surgical 

Unit, Intensive Care Unit and Women´s Acute Care 

Unit have had ADCs since May 2015, and Coronary 

Care Unit and Otorhinolaryngology Ward had not 

ADCs. In addition to medication-related incident reports, 

also the device-related incident reports (n=167), 

reported in Anaesthesia and Surgical Unit, Intensive 

Care Unit and Women´s Acute Care Unit after the 

introduction of ADCs, were analysed. We used the 

means of content analysis, quantification and tabulation 

in the analysis. Differences in the frequency of 

incident reports between the pre- and post-periods 

were examined using cross-tabulations and X2- or 

Fisher's exact test. 

The frequency of medication incidents reported 

in the HaiPro-IRS did not change after the introduction 

of ADCs in other units except for Intensive Care 

Unit, where the frequency of medication-related incident 

reports increased from 51 to 80. In Anaesthesia 

and Surgical Unit, fewer wrong drug incidents (16 

vs. 6) and prescribing errors (from 10 to 1), and in Intensive 

Care Unit fewer improper dose incidents (9 

vs. 5) were reported after the introduction of ADCs. 

In Intensive Care Unit, more wrong drug incidents 

were reported after the introduction of ADCs (8 vs. 

26). In the other three units there were no significant 

changes in the frequency of incident reports. Most of 

the reported incidents did not cause harm to patient 

or the harm was minor. ADCs were mentioned in 7 

% of the medication- and device-related incident reports, 

and most of them were related to the technical 

problem of ADCs. The frequency of medicationrelated 

incident reports increased over the ten-year 

period, 2007–2016, in Anaesthesia and Surgical Unit 

and Intensive Care Unit. 

Keywords: Hospital, automation, automated dispensing 

cabinet (ADC), patient safety, medication 

error, HaiPro-incident reporting system (IRS) 

Kiitokset 

Kiitos Suomen Kulttuurirahastolle ja Olvi-säätiölle 

Riikka Metsämuuroselle myönnetyistä henkilökohtaisista 

apurahoista, joiden avulla hän on voinut tehdä 

väitöskirjatutkimustaan päätoimisesti. 

Sidonnaisuudet 

Riikka Metsämuurosella, Reeta Heikkilällä ja Hannu 

Kokilla ei ole sidonnaisuuksia. Toivo Naaranlahti 

on toiminut kutsuttuna luennoitsijana NewIconin 

asiakaspäivillä huhtikuussa 2018. Lisäksi tanskalainen 

kongressinjärjestäjä on maksanut Naaranlahden 

matkakulut kahteen vuonna 2017 (Welfare Tech) 

ja 2018 (Week for Health and Innovation) pidettyyn 

automaatioalan symposiumiin, joissa hänellä oli 

esitykset. Kyseisten kongressien tukijoiden joukossa 

oli NewIcon. 




KIRJALLISUUS 

Ahtiainen H, Kallio M, Airaksinen M, Holmström 

A-R: Safety, time and cost evaluation of 

automated and semi-automated drug distribution 

systems in hospitals: a systematic review. Eur J 

Hosp Pharm doi: 10.1136/ejhpharm-2018-001791, 

2019 

Awanic Oy: HaiPro. Sosiaali- ja terveydenhuollon 

vaaratapahtumien raportointijärjestelmä, 2016 

http://awanic.com/haipro/, haettu 17.1.2018 

Chapuis C, Roustit M, Bal G ym.: Automated drug 

dispensing system reduces medication errors in 

an intensive care setting. Critical Care Medicine 

38: 2275–2281, 2010 

Cochran G, Barrett R, Horn S: Comparison of 

medication safety systems in critical access 

hospitals: Combined analysis of two studies. Am J 

Health Syst Pharm 73: 1167–1173, 2016 

Cottney A: Improving the safety and efficiency of 

nurse medication rounds through the introduction 

of an automated dispensing cabinet. BMJ Qual 

Improv Rep doi: 10.1136/bmjquality.u204237. 

w1843, 2014 

Cousein E, Mareville J, Lerooy A ym.: Effect 

of automated drug distribution systems on 

medication error rates in a short-stay geriatric 

unit. J Eval Clin Pract 20: 678–684, 2014 

Davis P, Lay-Yee R, Briant R, Scott A: Preventable 

in-hospital medical injury under the ”no fault” 

system in New Zealand. Qual Saf Health Care 12: 

251–256, 2003 

DeYoung JL, VanderKooi ME, Barletta JF: Effect 

of bar-code-assisted medication administration 

on medication error rates in an adult medical 

intensive care unit. Am J Health-Syst Pharm 66: 

1110–1115, 2009 

Emmerton L ja Rizk M: Look-alike and sound-alike 

medicines: risks and ´solutions´. Int J Clin Pharm. 

34: 4–8, 2012 

Fanning L, Jones N, Manias E: Impact of 

automated dispensing cabinets on medication 

selection and preparation error rates in an 

emergency department: a prospective and direct 

observational before-and-after study. J Eval Clin 

Pract 22: 156–163, 2016 

Harolds JA ja Harolds LB: Quality and Safety in 

Health Care, Part X: Other Technology to Reduce 

Medication Errors. Clinical Nuclear Medicine 41: 

376–378, 2016 

Hartnell N, MacKinnon N, Sketris I, Fleming M: 

Identifying, understanding and overcoming 

barriers to medication error reporting in hospitals: 

a focus group study. BMJ Qual Saf 21: 361–368, 

2012 

Holmström A-R: Learning from Medication Errors 

in Healthcare How to Make Medication Error 

Reporting Systems Work? Doctoral Thesis. 

Helsinki University Printing House, Faculty of 

Pharmacy, University of Helsinki, 2017 

Härkänen M, Turunen H, Saano S, Vehviläinen- 

Julkunen K: Detecting medication errors: 

Analysis based on a hospital´s incident reports. 

International Journal of Nursing Practice 21: 141– 

146, 2015a 

Härkänen M, Ahonen J, Kervinen M, Turunen H, 

Vehviläinen-Julkunen K: The factors associated 

with medication errors in adult medical and 

surgical inpatients: a direct observation approach 

with medication record reviews. Scandinavian 

Journal of Caring Sciences 29: 297–306, 2015b 

Härkänen M, Kervinen M, Ahonen J, Voutilainen 

A, Turunen H, Vehviläinen-Julkunen K: Patientspecific 

risk factors of adverse drug events in 

adult inpatients – evidence detected using the 

Global Trigger Tool method. Journal of Clinical 

Nursing 24: 582–591, 2015c 

Härkänen M, Turunen H, Vehviläinen-Julkunen 

K: Differences Between Methods of Detecting 

Medication Errors: A Secondary Analysis of 

Medication Administration Errors Using Incident 

Reports, the Global Trigger Tool Method, and 

Observations. J Patient Saf. 00: 1–9, 2016 

Jones KJ, Cochran G, Hicks RW, Mueller KJ: 

Translating research into practice: voluntary 

reporting of medication errors in critical access 

hospitals. J Rural Health 20: 335–343, 2004 

Kinnunen M, Keistinen T, Ruuhilehto K, Ojanen 

J: Vaaratapahtumien raportointimenettely. 

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Yliopistopaino, 

Helsinki 2009 

Knuuttila J, Ruuhilehto K, Wallenius J: 

Terveydenhuollon vaaratapahtumien raportointi. 

Lääkelaitoksen julkaisusarja 1/2007. Lääkelaitos. 

Yliopistopaino, Helsinki 2007 

Kohn LT, Corrigan JM, Donaldson MS: To err 

is human: building a safer health system. 

Washington D.C., National Academy Press. 2000 

Kurttila M ja Naaranlahti T: Älylääkekaapit 

osana KYSin leikkaustoiminnan lääkehuolto- ja 

lääkehoitoprosesseja. Spirium 52: 16–19, 2017 

Linden-Lahti C, Airaksinen M, Pennanen 

P, Käyhkö K: Vakavat lääkityspoikkeamat 

potilasturvallisuuden haasteena. Suomen 

Lääkärilehti 41: 3429–3434, 2009 

Metsämuuronen R, Kurttila M, Naaranlahti T: 

Automaation hyödyntäminen sairaaloiden 

lääkehuollossa nyt ja tulevaisuudessa: Dosis 34: 

32–42, 2018 

NCC MERP: The National Coordinating 

Council for Medication Error Reporting and 

Prevention: NCC MERP Taxonomy of Medication 

Errors, www.nccmerp.org/sites/default/files/ 

taxonomy2001-07-31.pdf, 1998 

Niiranen K: Turvallista lääkehoitoa sairaaloissa 

uudistuvan lääkehoitoprosessin, suljetun 

lääkekierron ja tietotekniikan avulla. Dosis 33: 

210–215, 2017 

Paoletti RD, Suess TM, Lesko MG ym.: Using barcode 

technology and medication observation 

methodology for safer medication administration. 

Am J Health-Syst Pharm 64: 536–543, 2007 

Pedersen CA, Schneider PJ, Scheckelhoff 

DJ: ASHP national survey of pharmacy 

practice in hospital settings: Prescribing and 

transcribing—2016. Am J Health Syst Pharm 74: 

1336–1352, 2017 

Rauhala A, Kinnunen M, Kuosmanen A ym.: 

Mitä vapaaehtoiset vaaratapahtumailmoitukset 

kertovat? Suomen Lääkärilehti 46: 2716–2720, 

2018 

Ruuhilehto K, Kaila M, Keistinen T, Kinnunen M, 

Vuorenkoski L, Wallenius J: HaiPro – millaisista 

vaaratapahtumista terveydenhuollon yksiköissä 

opittiin vuosina 2007–2009? Duodecim 127: 

1033–1040, 2011 

Räisänen S, Heinonen S, Sund R, Gissler M: 

Rekisteritietojen hyödyntämisen haasteet ja 

mahdollisuudet. Suomen Lääkärilehti 47: 3075– 

3082, 2013 

Salonpää V, Haatainen K, Kokki H: Nestehoidon 

haittatapahtumien raportoinnissa puutteita. 

Suomen Lääkärilehti 24: 1580–1581, 2017 

Sosiaali- ja terveysministeriö: Potilasturvallisuus. 

https://stm.fi/potilasturvallisuus. Haettu 25.3.2019 

Stavropoulou C, Doherty C, Tosey P. How 

Effective Are Incident-Reporting Systems for 

Improving Patient Safety? A Systematic Literature 

Review. The Milbank Quarterly 93: 826–866, 

2015. 

WHO: Patient Safety. Making health care safer. 

World Health Organization. http://apps.who.int/iris/ 

bitstream/10665/255507/1/WHO-HIS-SDS-2017.11- 

eng.pdf, 2017 




Moniammatillisen lääkehoidon 

arviointimallin kehittäminen 

Järvenpään kotihoidossa 

➔ Susanna Miettinen* 

Proviisori, Tuusula II 

apteekki, Apteekkifarmasian 

erikoistumisopinnot 

Helsingin yliopisto 

➔ Kirsi Kvarnström 

Osastofarmasiaprosessista 

vastaava proviisori HUS Apteekki, 

Helsingin yliopistollinen sairaala 

(HUS), tohtorikoulutettava, 

Farmasian tiedekunta, 


➔ Carita Linden-Lahti 

Proviisori, 

lääkitysturvallisuuskoordinaattori, 

HUS Apteekki, Helsingin 

yliopistollinen sairaala (HUS) 

tohtorikoulutettava, 



➔ Anna-Riia Holmström 

Proviisori, FaT, kliininen opettaja, 

Helsingin yliopisto ja 

HUS-Apteekki 

➔ Janne Tuomi 

Lääketieteen lisensiaatti, 

Järvenpään terveyskeskus 

➔ Kati Vuori 

Terveydenhoitaja YAMK 

Terveyden edistäminen ja 

johtaminen, Hoitotyön esimies, 

Järvenpään kotihoito 

➔ Juha Puustinen 

osastonylilääkäri, LT, 

kliinisen lääkehoidon dosentti, 

neurologian dosentti, 

Satakunnan sairaanhoitopiiri, 


Helsingin yliopisto, 

Lääketieteellinen tiedekunta, 

Turun yliopisto 


TIIVISTELMÄ 

Johdanto: Tutkimuksessa kehitettiin toimintamalli Järvenpään kotihoidon asiakkaiden lääkitysten moniammatilliseen 

arviointiin. 

Aineisto ja menetelmät: Toimintamallin kehittämisen kannalta moniammatillisen tiimin palavereiden sisältö 

oli aineistoa, joka ohjasi toimintamallin seuraavan version kehittämistä. Tutkimus tehtiin toimintatutkimuksen 

menetelmin. Lääkehoidon arviointimallin kehittäminen tapahtui moniammatillisessa tiimissä, johon 

kuuluivat kotihoidon lääkäri, kaksi sairaanhoitajaa ja proviisori. Tiimi kokoontui arvioimaan prosessin 

sujuvuutta ja toimintamallin kehityskohtia seitsemän kertaa seitsemän kuukauden aikana. Toimintamallia 

muutettiin aina arvioinnin perusteella ja seuraavat arvioinnit tehtiin uuden suunnitelman mukaan. Kehitystä 

jatkettiin sykleissä, kunnes oli saavutettu toimiva lääkehoidon arvioinninmalli. Arviointeja tehtiin yhteensä 

58 kappaletta. 

Tulokset: Kehitimme toimivan lääkehoidon prosessimallin kotihoidon kahteen tiimiin. Kuntoutustiimin asiakkaat 

ovat kotihoidossa vain muutaman viikon, muissa tiimeissä jopa vuosia. Kuntoutustiimi eroaa tämän 

vuoksi toiminnaltaan niin paljon kotihoidon muista tiimeistä, että sille tehtiin oma malli. Kuntoutustiimissä 

proviisorin tekemät asiakkaan haastattelut olivat hyödyllisiä. Asiakas sai tietoa ja neuvoja lääkitykseensä, ja 

samalla asiakkaan käyttämä lääkitys selkiytyi ja mahdolliset ongelmat paljastuivat. Toisessa tiimissä todettiin, 

että jos lääkitys on täysin hoitajien vastuulla, ei proviisorin kannata haastatella asiakasta. Lääkityksen 

arviointi onnistuu tällöin sairaanhoitajan kirjausten perusteella, kun hoitajaa on ohjeistettu huomioimaan 

arvioinnin kannalta oleelliset asiat. Lääkehoidon seuranta parani molemmissa tiimeissä mallin kehityksen 

aikana. Tämä johtui siitä, että lääkärit alkoivat kirjoittaa hoitajille seurantaan tarkat ohjeet ja hoitajat rupesivat 

kirjaamaan seurannan kuvailevasti. 

Johtopäätökset: Tutkimuksessa kehitetty moniammatillinen lääkehoidon arvioinnin toimintamalli selkeytti 

eri toimijoiden vastuualueita ja paransi lääkehoidon seurantaa. Lääkehoidon arvioinnin mallia joudutaan 

usein muokkaamaan saman organisaation sisälläkin eri yksiköiden ja tiimien toimintaan sopivaksi. Farmasisti 

tuo oman ammatillisen näkökulmansa asiakkaan hoitoon, mikä täydentää hoitokokonaisuutta. 

Avainsanat Moniammatillisuus, lääkityksenarviointi, kotihoito, toimintatutkimus, farmasia 




JOHDANTO 

Suomessa yli 75-vuotiaita henkilöitä on noin 21 prosenttia 

väestöstä, ja heidän osuutensa kasvaa tulevina 

vuosina (Tilastokeskus 2017). Ikääntyessä sairastavuus 

ja käytössä olevien lääkkeiden määrä kasvaa, 

mikä lisää lääkkeiden haitta- ja yhteisvaikutusten riskiä 

(Kiiski ym. 2016). Suuri sairastavuus, lääkkeiden 

määrä ja lääkkeistä aiheutuvat ongelmat kasautuvat 

erityisesti iäkkäille huonontaen heidän elämänlaatuaan 

ja toimintakykyään. Ongelmista keskeisimpiä 

ovat iäkkäillä vältettävien lääkkeiden käyttö, kliinisesti 

merkittävät yhteisvaikutukset ja tilapäiseksi tarkoitettujen 

lääkkeiden jääminen pysyvästi käyttöön 

(Ahonen 2011, Rikala ym. 2011). Lääkityshaitat ovat 

myös merkittävä syy sairaalahoitoon joutumisille 

(Hyttinen ym. 2016). 

Sosiaali- ja terveysministeriö on vuonna 2007 ohjeistanut 

kuntia järjestämään yli 75-vuotiaille lääkehoidon 

arvioinnin vähintään kerran vuodessa, mutta 

ohjeistus ei ole käytännössä toteutunut kaikilla paikkakunnilla 

(Snellman ym. 2007, Sosiaali- ja terveysministeriö 

2018). Sosiaali- ja terveysministeriön Rationaalisen 

lääkehoidon toimeenpano-ohjelman yhtenä 

tavoitteena on, että moniammatillista yhteistyötä 

hyödynnetään nykyistä koordinoidummin lääkitystietojen 

ajantasaistamisessa sekä lääkehoidon arvioinnissa 

ja seurannassa (Sosiaali- ja terveysministeriö 

2018). Lääkehoidon kokonaisarviointipalveluiden 

vahvistaminen on kirjattu myös ikäihmisten kotihoitoa 

kehittävän kärkihankkeen tavoitteeksi (Valtioneuvosto 

2015). Kuntien lääkehoidon järjestämisessä 

on kuitenkin vielä suuria puutteita ympäri maan 

(Hakoinen ym. 2017). Näin ollen Suomen sosiaalija 

terveydenhuoltoon tarvitaan esimerkkejä uusista toimintamalleista, 

joilla voidaan vaikuttaa ikäihmisten 

lääkehoidon turvallisuuteen. 

Suomessa iäkkäiden hoito järjestetään nykyisin 

kotihoitona niin kauan kuin se on mahdollista. Kotona 

hoidetaan yhä huonokuntoisempia ihmisiä, joilla 

on monia sairauksia ja jotka käyttävät paljon lääkkeitä. 

Jotta iäkäs pystyisi asumaan turvallisesti kotona, 

täytyy muun muassa lääkehoidon toteutuksen toimia 

hyvin. Koko maan 75 vuotta täyttäneestä väestöstä 

11 prosenttia on säännöllisen kotihoidon asiakkaita 

(THL 2019). Järvenpäässä säännöllisen kotihoidon 

asiakkaita on noin 300 ja tilapäisiä palveluseteliasiakkaita 

noin 60, näistä yli 75-vuotiaita on 290. Järvenpään 

kotihoidossa on 5 itseohjautuvaa alueellista tiimiä, 

mielenterveys-, päihde- ja erityishoitoa vaativien 

asiakkaiden tiimi sekä tehostetun kotikuntoutuksen 

tiimi. Tiimeissä työskentelee yhteensä 59 lähihoitajaa, 

15 sairaanhoitajaa ja 2 lääkäriä. Tutkimusten perusteella 

kotihoidon asiakkaiden lääkityksissä on ongelmia, 

joiden tunnistaminen ja niihin puuttuminen 

ajoissa on tärkeää (Merikoski ym. 2017). 

Moniammatillinen toimintatapa ja sen kehittäminen 

ovat keskeisiä keinoja edistää potilaiden kokonaisvaltaista 

hoitoa (Snellman ja Julmala 2007, Räisänen 

ym. 2014, Delgado-Silveira ym. 2015, Gemelli ym. 

2016, Kallio ym. 2016, Kiiski ym. 2016, Kumpusalo- 

Vauhkonen ym. 2016, Huiskes ym. 2017, Merikoski 

ym. 2017, Toivo ym. 2018). Moniammatillisesti tehtävä 

lääkehoidon arviointi on lääkärin työn tueksi kehitetty 

toimintamalli, jolla voidaan optimoida potilaan 

lääkehoitoa (Kumpusalo-Vauhkonen ym. 2016). Toimintamallissa 

eri ammattiryhmien osaaminen täydentyy 

kokonaisvaltaiseksi tiedoksi tukien potilaan 

hoitoa koskevaa päätöksentekoa. Moniammatillinen 

toimintatapa on erityisen hyödyllinen iäkkäille, koska 

heillä on usein suuri sairastavuus ja paljon lääkkeitä 

käytössä (Järvensivu ym. 2013). Myös terveydenhuollon 

kustannuksia voidaan alentaa iäkkäiden lääkehoitoja 

järkeistämällä (Kiiski ym. 2016). 

Lääkehoidon arviointien sisältö ja laajuus vaihtelevat 

potilaan tarpeiden mukaan (Snellman ja Julmala 

2007, Mäntylä ym. 2013). Arviointeihin voivat myös 

osallistua sosiaalija terveydenhuollon ammattilaiset 

erilaisin kokoonpanoin (Mäntylä ym. 2013, Järvensivu 

ym. 2013, Kvarnström ym. 2014, Moberg ym. 

2014, Räisänen ym. 2014, Kuitunen ym. 2016, Leikola 

ym. 2016, Toivo ym. 2018). Jos toimintayksikössä 

on käytössä geriatrien osaamista, sitä tulisi hyödyntää 

tiimityössä mahdollisimman paljon (Mäntylä ym. 

2013, Kumpusalo-Vauhkonen ym. 2016). Käytännössä 

arviointimalli on aina sovitettava yhteen paikallisten 

hoitoprosessien kanssa. 

Myös Järvenpään kotihoidossa on havaittu iäkkäiden 

lääkehoitoihin liittyvät haasteet. Tämän tutkimuksen 

tavoitteena oli kehittää toimintamalli Järvenpään 

kotihoidon asiakkaiden lääkitysten moniammatilliseen 

arviointiin. Toimivan mallin mukaisella 

lääkitysten järkeistämisellä pyrittiin parantamaan 

ja edistämään kotihoidon asiakkaiden hyvinvointia. 


Tutkimus toteutettiin toimintatutkimuksen menetelmin 

(Heikkinen ym. 1999). Toimintatutkimuksessa 

toiminnan kehittäminen on jatkuva, syklinen prosessi, 

jossa suunnittelun, toiminnan, havainnoinnin, 

reflektoinnin ja uudelleensuunnittelun vaiheet seuraavat 

toisiaan. Toimintatutkimuksen periaatteita 

käytetään usein terveydenhoidon tutkimuksissa silloin, 

kun kyseessä on kehittäminen tai organisaation 

muutos, joissa toimijoiden osallistaminen on tärkeää 

(Balka ym. 2007, Sorensen ja Haugbolle 2008, Noorgaard 

ym. 2016). Tämän toimintatutkimuksen sykli 

on kuvattu kuvassa 1. 

Lääkehoidon arviointimallin kehittäminen tapahtui 

moniammatillisessa tiimissä, johon kuuluivat Järvenpään 

kotihoidon lääkäri, kaksi sairaanhoitajaa ja 

proviisori. Tutkimukselle haettiin ja saatiin Helsingin 

ja Uudenmaan Sairaanhoitopiirin (HUS) koordinoivan 

eettisen toimikunnan puoltava lausunto. 

Tutkimuksen lähtötilanteessa huhtikuussa 2018 moniammatillinen 

tiimi kokoontui ja sopi lääkehoidon 

arvioinnin tekemisestä kaikille uusille sekä lääkärin 

vuositarkastukseen tuleville kotihoidon asiakkaille. 

Näin pyrittiin varmistamaan, että jokaisen asiakkaan 

lääkitys tulee tarkistettua vähintään kerran 

vuodessa. Toimintamalli pilotoitiin tekemällä arviointi 

sovitulla mallilla seitsemälle kotihoidon asiakkaalle. 

Tämän jälkeen moniammatillinen tiimi kokoontui 

arvioimaan prosessin sujuvuutta ja toimintamallin 

kehityskohtia. Toimintamallia muutettiin 

arvioinnin perusteella ja seuraavat lääkehoidon arvioinnit 

tehtiin uuden suunnitelman mukaan. Tavoitteena 

oli malli, joka olisi mahdollisimman tehokas, 

veisi mahdollisimman vähän aikaa ja jossa lääkehoitoprosessin 

jokainen osa olisi huomioitu. Kehitystä 

4. Reflektointi 

eli pohdinta 

1. Suunnittelu 

• Moniammatillisen 

tiimin palaveri 

• Prosessin aloituspalaveri 

ja jatkopalaverit 

3. Tarkkailu 

• Tiimi havainnoi ja tekee 

muistiinpanoja prosessin 

toimivuudesta 

jatkettiin sykleissä, kunnes kaikkien prosessin kehitykseen 

osallistuneiden näkökulmasta oli saavutettu 

Järvenpään kotihoidossa toimiva lääkehoidon arvioinnin 

toimintamalli. 

Lääkehoidon arviointien toteuttaminen ja sisältö 

tutkimuksen ensimmäisellä kierroksella on kuvattu 

kuvassa 2. Tämä ensimmäinen versio perustui kirjallisuuteen 

ja kansallisiin kokemuksiin lääkehoidon 

arvioinnin toteuttamisesta (Räisänen ym. 2014, Kuitunen 

ym. 2016, Toivo ym. 2018). Yleensä lääkityksen 

arvioinnissa lääkitys arvioidaan kokonaisuutena 

yhdessä hoitavan lääkärin kanssa. Laboratorioarvojen 

ja potilaskertomuksen perusteella arvioidaan tunnistettujen 

riskien kliinistä merkitystä. Keskeistä on 

löytää kliinisesti merkittävimmät riskit ja ongelmat 

sekä tunnistaa jo hallinnassa olevat riskit. Lääkehoidon 

muutosten asianmukainen seuranta tulee suunnitella 

osana lääkehoidon arviointia. 

Tämän tutkimuksen aineisto muodostui 58:sta 

Järvenpään kotihoidon asiakkaasta ja heidän haastattelu-, 

arviointi- ja potilastiedoistaan. Tutkimukseen 

valikoituivat asiakkaat, jotka antoivat kirjallisen 

suostumuksen tutkimukseen osallistumisesta. 

Moniammatillisen tiimin toinen sairaanhoitaja oli 

lyhytaikaisen, tehostetun kotikuntoutuksen tiimistä 

ja toinen pitkäaikaistiimistä, minkä johdosta näiden 

tiimien lääkehoidon arviointiprosesseja alettiin 

2. Toiminta 

• Lääkehoidon arviointi 

5–10 kpl 

Kuva 1. Lääkehoidon arviointimallin syklinen kehittämisprosessi Järvenpään kotihoidossa. 




› › 

kehittää. Tavoitteena oli kehittää yksi yhteinen arviointimalli 

koko kotihoidolle. Tutkimuksen alussa 

kuitenkin huomattiin, että kuntoutustiimin toiminta 

poikkeaa huomattavasti muista tiimeistä, joten kuntoutustiimille 

tulee kehittää oma arviointimalli. 

Kuntoutus- ja pitkäaikaistiimien toiminta eroaa toisistaan. 

Kotikuntoutustiimin toiminta on suunnattu 

asiakkaille, joiden toimintakyky tai avuntarve on 

oleellisesti muuttunut, asiakkaan kuntoutusprosessi 

on kesken tai hänen kotona asumisensa uhkaa vaarantua. 

Kuntoutustiimin voimavaralähtöisen palvelutarpeen 

arvioinnin tavoitteena on tunnistaa ja vahvistaa 

asiakkaan verkostoja ja voimavaroja siten, että 

asiakas selviytyy kotona mahdollisimman kevyiden ja 

tarkoituksenmukaisten palvelujen turvin. Kuntoutusjakso 

kestää yleensä muutaman kuukauden, eikä lääkäri 

välttämättä tapaa asiakasta lainkaan. Pitkäaikaistiimin 

palveluiden piirissä ovat vakituiset asiakkaat, 

jotka ovat tuttuja hoitajille ja usein myös lääkärille. 

Pitkäaikaistiimin asiakkaiden toimintakyky ja pärjääminen 

kotona on pitkäaikaisesti huonontunut, ja he 

tarvitsevat kotihoidon apua säännöllisesti. 

Moniammatillisen tiimin palavereiden sisältö 

oli aineistoa, joka ohjasi toimintamallin seuraavan 

version kehittämistä. Kehitysideoita ja mielipiteitä 

kerättiin koko tutkimuksen ajan ja kaikkia kotihoidon 

hoitajia ja lääkäreitä kannustettiin tuomaan 

niitä esille. 

Lääkehoidon prosessimallin kehitys lopetettiin 

seitsemän kehityskierroksen jälkeen lokakuussa 2018. 

Tässä vaiheessa tutkimuksen tavoitteet oli saavutettu: 

malli todettiin toimivaksi eikä uusia kehittämisideoita 

enää tullut. Kehittämistyö kesti yhteensä seitsemän 

kuukautta. 

TULOKSET 

Tutkimuksessa havaittiin, että lääkehoidon arvioinnin 

mallia joudutaan muokkaamaan saman organisaation 

eri yksiköiden ja tiimien toimintaan sopivaksi. 

Malli voidaan pääpiirteittäin siirtää muihin 

toimintaympäristöihin, mutta yksityiskohdat tulee 

muokata toimintaympäristön erityispiirteet huomioiden. 

Tässä tutkimuksessa lääkehoidon arviointimallin 

kehittäminen toimintatutkimuksena hyödytti 

organisaatiota, kun arviointiprosessi ja ammattiryhmien 

vastuut selkiytyvät. 

Lyhytaikaisen kotikuntoutuksen tiimi 

Tutkimuksen aikana havaittiin kotikuntoutusjakson 

kehityskohteeksi lääkehoidon seurannan järjestäminen 

kuntoutusjakson jälkeen. Jos jaksolla tehtiin lääkitysmuutoksia, 

tarve muutoksen vaikuttavuuden seurannalle 

oli myös jakson päättymisen jälkeen. Tutkimuksen 

aikana selvitettiin hoitajan mahdollisuutta 

varata asiakkaalle seuranta-aika lääkärille avoterveydenhoitoon. 

Tavoitteena oli varmistaa, että hoito ja 

seuranta jatkuisivat myös kuntoutusjakson loputtua. 

Tutkimuksen aikana ei kuitenkaan saatu vakiinnutettua 

tätä toimintatapaa. Kuntoutustiimissä tunnistettiin 

kuitenkin mahdollisuus hyödyntää ajanvarausjonon 

hoitajaa, muistihoitajaa tai diabeteshoitajaa 

kuntoutusjakson jälkeisessä lääkehoidon seurannassa. 

Tutkimuksen aikana kehitetty kuntoutustiimin 

lääkehoidon arviointiprosessi on esitetty kuvassa 3. 

Kuntoutustiimissä proviisorin tekemät kliiniset 

haastattelut koettiin tiimissä hyödyllisiksi. Proviisorin 

tekemän asiakkaan haastattelun seurauksena asiakkaan 

käytössä oleva lääkitys selkiytyi ja asiakkaan 

voinnista saatiin enemmän tietoa. Tutkimuksessa havaittiin, 

että proviisorin tekemä asiakkaan haastattelu 

ja lääkehoidon arviointi kannatti sijoittaa prosessissa 

kuntoutusjakson alkuun, jotta asiakkaan lääkitysmuutosten 

vaikuttavuutta ehdittiin seurata kuntoutusjakson 

aikana. 

Pitkäaikaistiimi 

Pitkäaikaistiimin prosessia hiottiin tutkimuksen aikana. 

Lääkärin, hoitajan ja proviisorin moniammatillinen 

arviointipalaveri ennen lääkärin tekemää kotikäyntiä 

osoittautui paremmaksi toimintatavaksi kuin 

lääkärin kotikäynnin jälkeen pidettävä palaveri. Palaverissa 

lääkäri sai proviisorin arvion asiakkaan lääkehoidon 

kokonaisuudesta ja ehdotukset mahdollisista 

lääkitysmuutoksista sekä hoitajan tiedot potilaan 

voinnista. Palaverissa keskusteltiin yhdessä asiakkaan 

hoidosta, mahdollisista lääkitysmuutoksista ja lääkehoidon 

seurannan järjestämisestä. Palaverin jälkeen 

tehtävän kotikäynnin jälkeen lääkäri teki lopulliset 

Uusi kotihoidon asiakas / 

lääkärin vuosikontrolli 

› › 

Proviisorin tekemä kliininen haastattelu: 

• Käytössä olevan lääkityksen selvitys (resepti- ja 

itsehoitolääkkeet, ravintolisät ja luontaistuotteet) 

• Selvitetään lääkitykseen liittyvät ongelmat ja haittavaikutukset 

• Kartoitetaan asiakkaan hoitoon sitoutumista, vointia ja elämänlaatua 

Lääkityksen arviointi: 

Lääkäri 

• Selvitetään mahdolliset haittavaikutukset, 

yhteisvaikutukset, päällekkäislääkitys ja turhat lääkkeet 

• Varmistetaan, että jokaiseen potilaan diagnoosiin 

löytyy hoitosuositusten mukainen lääkitys ja jokaiselle 

lääkkeelle löytyy diagnoosi. 

• Annosten tarkistus (huomioidaan laboratorioarvot, ikä) 

• Ja mahdollisten muutosehdotusten kirjaus potilastietokantaan 

Hoitaja 

› 

Proviisori 

Seurantakäynti 

lääkärille 

Hoitaja seuraa 

muutosten 

vaikuttavuutta 

Lääkäri 

päättää 

mahdollisista 

muutoksista 

lääkitykseen 

Hoitaja käy 

asiakkaan kanssa 

läpi ajantasaisen 

lääkityksen ja 

asettaa jaksolle 

tavoitteet yhdessä 

asiakkaan kanssa. 

Tavoitteet kirjataan 

potilastietokantaan. 

Lääkäri päivittää 

lääkelistan potilastietokantaan 

ja 

tutustuu jakson 

tavoitteisiin. 

Proviisorin kliininen 

haastattelu ja 

lääkityksen arviointi. 

Tulokset potilastietokantaan. 

Hoitaja käy 

asiakkaan kanssa läpi 

lääkemuutokset. 

Lääkärin kotikäynti 

tai konsultointi. 

Lääkäri kirjoittaa 

potilastietokantaan 

tehdyt muutokset, 

seurantaohjeet ja 

päivittää lääkelistan. 

Lääkärin, hoitajan ja 

proviisorin palaveri. 

Lääkemuutosten 

seuranta jakson 

aikana. 

Lääkäri antaa 

ohjeet miten 

lääkitysmuutoksen 

vaikutusta seurataan 

jakson loputtua. 

Hoitaja järjestää 

seurannan jakson 

jälkeen. 

Päivitetty lääkelista 

asiakkaalle jakson 

päättyessä. 

Lääkäri 

Hoitaja 

Proviisori 

Kuva 2. Lääkehoidon arvioinnin rakenne ja sisältö tutkimushankkeen lähtötilanteessa. 

Kuva 3. Kotikuntoutustiimin lääkehoidon arviointiprosessi. 




päätökset asiakkaan lääkehoidosta. Tarvittaessa lääkäri 

konsultoi proviisoria siitä, missä ajassa lääkkeen 

käyttö olisi mahdollista lopettaa turvallisesti. 

Tutkimuksen aikana pitkäaikaistiimissä otettiin 

käyttöön sairaanhoitajan laaja kotikäynti, johon sisällytettiin 

kysymyksiä proviisorin lääkehoidon arviointia 

varten. Laaja kotikäynti tehdään pitkäaikaisasiakkaille 

kerran vuodessa ennen lääkärin tekemää 

kotikäyntiä. Laaja kotikäynti sisältää sairaanhoitajan 

tekemät mittaukset, kokeet ja testit, lääkelistan päivittämisen 

ja asiakkaan haastattelun. Käynnin jälkeen 

sairaanhoitaja kirjaa tulokset potilastietokantaan. 

Kirjauksen perusteella lääkäri ja proviisori saivat hyvän 

kuvan asiakkaan sen hetkisestä terveydentilasta. 

Asiakasta pyrittiin kuuntelemaan prosessin eri 

vaiheissa. Proviisorin tekemistä asiakkaan haastatteluista 

ei pitkäaikaistiimissä kuitenkaan koettu olevan 

Uusi asiakas tai 

vuositarkastus tulossa 

Sairaanhoitajan 

laaja kotikäynti ja 

tulosten kirjaus 


Lääkelistan tarkistus. 

Proviisorin tekemä 

lääkehoidon 

arviointi tarvitulla 

laajuudella. Tulokset 


Lääkäri tutustuu 

asiakkaan 

potilastietoihin. 

Lääkäri 

Hoitaja 

Lääkäri kirjoittaa potilastietokantaan tehdyt 

muutokset ja päivittää lääkelistan. Lääkäri 

kirjoittaa potilastietokantaan mitä, miten ja 

kuinka kauan seurataan sekä mahdolliset 

raja-arvot/oireet, jolloin otetaan yhteys 

lääkäriin. 

Lääkärin 

kotikäynti. 

Sairaanhoitaja 

mukana. 

Proviisorin, lääkärin 

ja hoitajan palaveri, 

jossa lääkitys ja hoito 

käydään yhdessä 

läpi. Suunnitellaan 

tarvittavia muutoksia ja 

niiden seurantaa. 

Proviisori 

Kuva 4. Pitkäaikaistiimin lääkehoidon arviointiprosessi 

hyötyä, koska palvelun piirissä olevat asiakkaat olivat 

huonokuntoisia ja huonomuistisia, eivätkä useinkaan 

tienneet, mitä lääkkeitä käyttivät. Pitkäaikaistiimissä 

kotihoidon hoitajat vastaavat kokonaan asiakkaiden 

lääkehoidon toteuttamisesta. Tutkimuksessa 

todettiin, että hoitajan laajan kotikäynnin kirjausten 

perusteella proviisorin lääkehoidon arviointi onnistui 

hyvin eikä proviisorin erillinen asiakkaan haastattelu 

tuonut lisäarvoa prosessiin. Tutkimuksen aikana 

kehitetty pitkäaikaistiimin lääkehoidon arviointiprosessi 

on esitetty kuvassa 4. 

Tutkimuksen alussa kotihoidon hoitajat pyysivät 

proviisorilta apua siihen, miten lääkehoitoa tulisi 

seurata. Seurantaa pyrittiinkin aktiivisesti parantamaan 

projektin aikana. Seurannan onnistumisen 

kannalta oli oleellista, että lääkäri kirjoitti hoitajille 

ohjeet seurattavista asioista potilastietojärjestelmään. 


kirjoittaa tehdyt 

muutokset ja 

seurantaohjeet 

hoitosuunnitelmaan. 


päivittää 

tiedot 

vastuulähihoitajalle. 

Tarvittaessa lääkärin 

konsultaatio. 

Lääkitysmuutoksen 

vaikutuksen seuranta. 

Miten asiakkaan 

vointi muuttuu? 

Mittaa, huomioi, kysy 

asiakkaalta/omaiselta. 

Seurannan kirjaus 

kuvailevasti. 

Lähihoitaja toteuttaa 

lääkemuutoksen ja 

informoi muutoksesta 

asiakasta/omaista. 

Seurantaohjeet kirjattiin sairaus/lääkityskohtaisesti, 

mikä helpotti lääkehoidon seurantaa. Projektissa havaittiin, 

että lääkärin oli hyvä kirjata myös oleelliset 

raja-arvot ja seurattavat oireet, milloin hoitajan tuli 

ottaa häneen yhteyttä. Sairaanhoitajan vastuulla oli 

kirjata lääkemuutokset ja seurantaohjeet asiakkaan 

hoitosuunnitelmaan, josta kaikki hoitajat ne näkivät. 

Lääkehoidon seuranta tuli myös dokumentoida potilastietojärjestelmään, 

jolloin lääkäri pystyi hoitajien 

kirjausten perusteella arvioimaan lääkitysmuutoksen 

vaikutusta. Esimerkiksi kivun arvioinnissa hoitaja 

kysyi asiakkaalta kivun voimakkuutta asteikolla 

1–10 ja kirjasi tuloksen lääkärille. Asiakkaan itsensä 

kuuleminen oli tärkeää lääkitysmuutosten vaikutusten 

arvioimiseksi. Toimintamallin kehityksen aikana 

lääkehoidon seuranta pitkäaikaistiimissä parani. Seurantaan 

saatiin tarkat ohjeet ja vastuut selkiytyivät. 

Lääkehoidon arvioinnin mallia pilotoitiin myös 

kotihoidon vakituisen lääkärin neljän sijaisen kanssa. 

Sijaislääkäreillä oli erilaisia suhtautumistapoja 

arviointeihin, ja he myös hyödynsivät proviisoria eri 

tavoin. Lääkärin aikaisempi kokemus osastofarmasiasta 

helpotti lääkehoidon arvioinnin mallin käyttöönottoa. 

Lääkäreiltä tuli toive, että asiakkaan lääkehoitoa ja 

proviisorin tekemää lääkehoidon arviointia käsiteltäisiin 

yhdessä moniammatillisessa tiimissä. Proviisorin 

kirjaamat arvioinnin huomiot saattoivat jäädä lääkäriltä 

huomaamatta, mikäli arviointi oli vain kirjallisena. 

Lääkärit kokivat tärkeäksi yhteisen arviointikeskustelun, 

jolloin he saivat kuulla proviisorin perustelut 

muutosehdotuksille ja näin uusia näkökulmia 

asiakkaan lääkehoitoon. Kiireessä luettu kirjallinen 

raportti ei välttämättä herätä lääkärin huomiota tarpeeksi, 

ja moni ehdotus voi jäädä pinnalliseksi ilman 

yhteistä keskustelua. Lääkärillä, hoitajalla ja proviisorilla 

oli jokaisella oma ammatillinen näkökulmansa 

asiakkaaseen, ja ne täydensivät toisiaan. 

Toimivan prosessin kehityksessä haasteellisinta oli 

moniammatillisen toimintamallin käynnistäminen. 

Järvenpään kotihoidossa ei ennen ollut työskennellyt 

proviisoria, joten valmista toimenkuvaa tai toimintatapaa 

ei ollut. Muut työntekijät eivät tienneet, 

miten hyödyntää proviisoria. Oli tärkeää tuoda ilmi, 

että proviisorin toimenkuvaan kuului esimerkiksi 

potilaan lääkitysmuutosten ehdottaminen lääkärille. 

Alun haasteiden jälkeen ja tiimin välisen luottamuksen 

synnyttyä prosessi toimi hyvin. 

POHDINTA 

Moniammatillinen yhteistyö 

Moniammatillisen yhteistyön suurimpia ongelmia 

ovat yleensä taloudelliset rajoitteet, kiireinen työtahti, 

asenteet ja huono tiedonkulku (Kallio 2014, Kiiski 

ym. 2016). Samoja ongelmia oli myös tämän arviointimallin 

kehityksessä. Tavoitteena oli tehdä tehokas 

ja toimiva malli, johon kuluu mahdollisimman 

vähän aikaa. Päällekkäisiä tai turhia työvaiheita haluttiin 

karsia pois, mutta kuitenkin huomioida kaikki 

tärkeät asiat. Parhaimmillaan moniammatillinen 

yhteistyö tehostaa kaikkien tiimiläisten ajankäyttöä 

(Räisänen ym. 2014). 

Kehitetyt mallit ovat hyvin samanlaisia kuin Fimean 

ILMA-malli (Merikoski ym. 2017). Molemmissa 

malleissa on tärkeänä osana moniammatillisen 

tiimin palaverit, jotka mahdollistavat monipuolisen 

asiantuntijuuden hyödyntämisen Nyt kehitetyissä 

malleissa ohjeistetaan lääkehoidon seurantaa ja kirjausta 

tarkemmin kuin ILMA-mallissa. 

Tiedonkulku pyrittiin varmistamaan prosessin jokaisessa 

vaiheessa korostamalla tietojen tarkan kirjauksen 

tärkeyttä. Kehitetyssä arviointimallissa korostetaan 

tiedonsiirron tärkeyttä sairaanhoitajan ja 

vastuulähihoitajan välillä sekä hoitajien ja asiakkaan 

välillä. Tärkeä parannus kotihoidon entiseen toimintaan 

verrattuna oli, että sairaanhoitaja alkoi kirjoittaa 

tehdyt lääkitysmuutokset ja seurantaohjeet asiakkaan 

hoitosuunnitelmaan. Näin tieto on saatavilla 

kaikilla hoitajilla koko ajan, jopa asiakkaan luona. 

Seurannan kirjausten perusteella lääkäri sai paremman 

kuvan lääkkeen ja lääkitysmuutoksen vaikutuksesta 

sekä asiakkaan voinnista. 

Tämän tutkimuksen tärkeä huomio oli, että moniammatillisen, 

potilaan lääkehoidon arviointiin liittyvän 

keskustelun pitäisi tapahtua suunnitellusti ja niin, että 

kaikki osapuolet ovat perehtyneet tapaukseen. Huono 

ammattilaisten välinen kommunikaatio tai tiedonvaihto 

kiireisesti käytävällä on potilasturvallisuusriski 

(Coomber ym. 2018, Nijjer ja Nijjer 2008). Tutkimuksen 

moniammatilliseen tiimiin kuuluvan proviisorin 

(SM) mielestä farmasistin tulee luottaa omaan ammattitaitoonsa 

moniammatillisessa tiimissä ja tuoda 

omat havaintonsa esille perusteluineen. Vastavuoroisesti 

farmasistin tulee kuunnella lääkärin perusteluita 

havaintojen kliinisestä merkityksestä ja huomioida ne. 

Tutkimuksen aikana moniammatillinen yhteistyö 

parani ja syveni. Moniammatillisen yhteistyön seurauksena 

luottamus toisen ammattiryhmän osaamiseen 

ja vastuunkantoon kasvoi, mikä lisäsi tutkimustiimin 

välistä arvostusta ja luottamusta. Tutkimuk 




sessa havaittiin, että eri ammattiryhmät täydentävät 

toisiaan. Yhdessä tekemällä saadaan paras mahdollinen 

hoitotulos ja siirrytään rinnakkain tekemisestä 

yhdessä tekemiseen. Farmasistin mukanaolo moniammatillisessa 

tiimissä lisää lääkitysturvallisuutta 

(Kallio 2014, Kvarnström ym. 2014, Kiiski ym. 2016, 

Merikoski ym. 2017). 

Farmasistin rooli kotihoidossa 

Hoitajat ja lääkärit toivoivat, että proviisori olisi konsultoitavissa 

kotihoidossa. Näin kotihoidossa olisi joku, 

jolta kysyä lääkeasioista jokapäiväisessä työssä. 

Proviisori olisikin hyödyllinen lisä kotihoidon moniammatilliseen 

tiimiin. Proviisori voisi arviointien 

lisäksi osallistua lääkitysturvallisuuden parantamiseen 

tuomalla lääkitysturvallisuusnäkökulman kaikkiin 

kotihoidon prosesseihin. Lisäksi proviisori voisi 

osallistua Haipro (potilasturvallisuuden vaaratapahtumien 

raportointimenettely) -ilmoitusten käsittelyyn 

ja lääkesuunnitelman päivittämiseen sekä 

pitää koulutusta lääkeasioista. Lähihoitajilla olisi tarvetta 

säännölliseen lääkekoulutukseen (Hakoinen S 

ym. 2017, Manninen ja Pantsar 2017, Järvinen 2018). 

Työnkuvasta riippuen proviisorin tilalla voi työskennellä 

myös farmaseutti. 

Lääkelistaan ja lääkitykseen liittyvien ongelmien 

selvittely, lääkelistojen päivitys ja lääkehoitoprosessin 

kehittäminen voisivat myös olla proviisorin työtehtäviä 

kotihoidossa. Lääkelista on harvoin ajan tasalla, ja 

listan päivittäminen on usein työlästä (Hakoinen ym. 

2017, Järvinen 2018). Tämä tuli tutkimuksessa useasti 

esiin proviisorin haastatellessa uutta lääkitysarviointiin 

tulevaa asiakasta. Vaikka hoitaja oli jo selvittänyt 

asiakkaalta käytössä olevan lääkityksen, muuttui lista 

usein vielä proviisorin haastattelun perusteella. Tutkimuksessa 

havaittiin, että on tärkeää haastatella asiakasta 

ja selvittää keskustelemalla, mitä lääkkeitä hän 

todellisuudessa käyttää ja miten hän niitä käyttää. 

Pelkästään tietokannoista ei tätä tietoa löydä. Myös 

asiakkaalle on hyvä painottaa ajantasaisen lääkelistan 

tärkeyttä ja sitä, että lääkelista olisi hyvä olla mukana 

aina lääkärikäynneillä ja apteekissa. 

Asiakkaan kuuleminen ja seuranta 

Tämän tutkimuksen perusteella farmasistin tekemän 

asiakkaan haastattelun hyödyllisyys pitää harkita 

tapauskohtaisesti kotihoidossa. Jos asiakas tai 

asiakkaan omainen osallistuu lääkityksen toteuttamiseen, 

on heidän haastattelunsa useimmiten hyödyllinen. 

Jos taas lääkitys on kokonaan hoitajien vastuulla, 

on asiakkaan haastattelu turhaa. 

Huono hoitoon sitoutuminen ja väärät lääkkeiden 

käyttötavat ovat yleisiä ongelmia, jotka estävät lääkehoidon 

onnistumista (Hakoinen ym. 2017). Farmasisti 

voisi kuntoutustiimissä toteuttaa potilaslähtöisen 

omahoidon tukemisen prosessia, jonka avulla asiakas 

pärjäisi jakson päätyttyä itsenäisesti (Routasalo 

ja Pitkälä 2009). Prosessissa asiakasta kannustetaan, 

motivoidaan ja ohjataan ottamaan vastuu omasta 

lääkityksestä. 

Farmasistin tekemä kotihoidon asiakkaan kliininen 

haastattelu on usein hyödyllinen, jos asiakas 

osallistuu oman lääkehoitonsa toteuttamiseen (Reidt 

ym 2013, Jyrkkä ym. 2017). Farmasisti voi haastattelussa 

keskittyä vain lääkitykseen, hoitajalla on monia 

muitakin asioita huomioitavana. Haastattelemalla 

potilasta saadaan käytännön tietoa hänen voinnistaan, 

lääkkeiden käytöstä, omahoidon onnistumisesta, 

sitoutumisesta hoitoon ja mahdollisista lääkehoidon 

ongelmista. Farmasisti voi estää haittatapahtumia 

joskus jo pelkästään neuvomalla asiakasta. 

Proviisorin (SM) huomio tutkimuksen aikana oli, 

että lääkemuutokset olisi hyvä suunnitella asiakkaan 

kanssa yhdessä. Kun asiakas on ollut mukana päätöksenteossa, 

hän sitoutuu paremmin muutokseen ja 

kestää mahdolliset ohimenevät haitatkin. Seurannan 

aikana on tärkeää kysyä asiakkaalta voinnista ja miten 

hän kokee muutoksen vaikuttaneen. Asiakkaan 

ohjaus ja neuvonta sekä voinnin seuranta ja reagointi 

voinnin muutoksiin ovat keinoja edistää moniammatillisen 

tiimityön tulosten soveltamista käytännössä 

(Merikoski ym. 2017). Asiakkaan roolin vahvistaminen 

aktiivisena osallistujana lääkehoidon toteutuksessa 

voisi olla Järvenpään kotihoidon seuraava kehityskohde. 

Lääkehoidon seuranta on monesti todettu puutteelliseksi 

(Kiiski ym. 2016, Hakoinen ym. 2017, Järvinen 

2018). Ilman lääkärin ohjeita hoitajan on vaikea 

toteuttaa lääkehoidon seurantaa. Ilman hoitajan 

tekemää kuvailevaa seurannan kirjausta lääkärin on 

työlästä selvittää, miten lääkemuutos vaikuttaa. Farmasisti 

voisi tiimissä neuvoa, mitä minkin lääkemuutoksen 

kohdalla olisi hyvä seurata. Seurannasta on 

hyvä olla ohjeet, ja vastuutahot tulee olla määritetty. 

Tulevaisuus 

Jatkossa tavoitteena on saada arviointimalli toimimaan 

kaikissa Järvenpään kotihoidon tiimeissä ja 

mallin mukainen seuranta pysyväksi käytännöksi. 

Tämä vaatii koko henkilökunnan koulutusta ja ohjeiden 

sisällyttämistä kotihoidon Lääkehoitosuunnitelmaan 

ja perehdytysohjeisiin. Pitkäaikaistiimin 

lääkehoidon prosessimalli on sellaisenaan siirrettävissä 

Järvenpään kotihoidon muihin tiimeihin, koska 

kuntoutustiimiä lukuun ottamatta tiimit toimivat 

samalla tavalla. 


Toimintatutkimuksen arvioimiseksi voi käyttää validointia 

ja sen viittä periaatetta: historiallinen jatkuvuus, 

reflektiivisyys, dialektisuus, toimivuus ja havahduttavuus 

(Heikkinen ym. 2007). Reflektiivisyys 

toteutui tutkimuksessa, koska toiminnan arvioinnin 

perusteella syntyi uusia toimintatapoja. Toimintaa 

arvioitiin seisemässä syklissä, joissa jokaisessa tapahtui 

muutoksia reflektoinnin tuloksena. Dialektisuus 

toteutui myös, koska moniammatillisissa palavereissa 

kaikki saivat sanoa ideoitaan ja ajatuksiaan. Palaverit 

äänitettiin, jotta mikään idea ei jäisi huomioimatta. 

Lisäksi ideoita kerättiin koko kotihoidon hoitohenkilökunnalta. 

Tutkimusraporttia saivat kaikki tiimin 

jäsenet kommentoida ja korjata. 

Toimivuus toteutui, koska tuloksena oli toimiva 

malli, johon moniammatillinen tiimi oli tyytyväinen 

ja johon se pystyi sitoutumaan. Lääkehoidon seuranta 

parani tutkimuksen aikana, mutta myös uusia kehityskohteita 

löytyi. 

Luotettavuutta huononsi tiimiläisten kiireinen 

aikataulu. Kaikilla ei aina ollut aikaa syventyä kehitystyöhön. 

Proviisori oli kotihoidossa vain kahtena 

päivänä viikossa, mikä saattoi heikentää kotihoitoon 

perehtymistä. 

Tutkimuksen toistettavuus täsmälleen samanlaisena 

voi olla haasteellista. Olosuhteet ja henkilöiden 

keskinäinen kommunikointi voivat vaikuttaa tutkimuksen 

tuloksiin. Uusia kehitysideoita saattaisi tulla 

uusilta tiimiläisiltä. Kehitystyö on jatkuvaa, ja se kuuluu 

toimintatutkimuksen luonteeseen. 


Lääkehoidon arvioinnin mallia joudutaan usein muokkaamaan 

saman organisaation sisällä eri yksiköiden ja 

tiimien toimintaan sopivaksi. Tutkimuksessa kehitetty 

malli voidaan pääpiirteittäin siirtää muihin kotihoidon 

toimintaympäristöihin, mutta yksiköiden erityispiirteet 

tulee ottaa huomioon mallia siirrettäessä. 

Tutkimuksessa kehitetty lääkehoidon arvioinnin 

toimintamalli selkeytti eri toimijoiden vastuualueita 

ja paransi lääkehoidon seurantaa. Lääkehoidon seurannasta 

tulee olla selkeät ohjeet ja vastuutahot pitää 

määritellä. Ilman lääkärin selkeitä ohjeita hoitajan on 

vaikea toteuttaa lääkehoidon seurantaa. Ilman hoitajan 

tekemää kuvailevaa seurannan kirjausta lääkärin 

on hankalaa selvittää lääkitysmuutoksen vaikutusta 

asiakkaan tilaan. Farmasistilla on koulutuksensa perustella 

paljon annettavaa kotihoidon moniammatillisessa 

tiimissä. Farmasisti tuo oman ammatillisen 

näkökulmansa asiakkaan hoitoon, mikä täydentää 

asiakkaan saamaa laadukasta lääkehoitoa. 




SUMMARY 

Development of an 

interprofessional medication 

management model for 

home care in Järvenpää 

➔ Susanna Miettinen* 

Pharmacist, Tuusula II pharmacy 

➔ Kirsi Kvarnström 

Senior Pharmacist-in-Charge (M.Sc.Pharm.; PhD 

student), HUS Pharmacy, Helsinki University Hospital 

(HUS), Doctoral Programme in Drug Research, 

Faculty of Pharmacy, University of Helsinki 


Pharmacist, Medication safety officer, HUS Pharmacy, 

Helsinki University Hospital (HUS), doctoral student, 

Faculty of Pharmacy, University of Helsinki 

➔ Anna-Riia Holmström 

Ph.D, MSc.(pharm), Clinical Instructor 

University of Helsinki/HUS-pharmacy 

➔ Janne Tuomi 

MD, Järvenpää health-care center 

➔ Kati Vuori 

Executive nurse, Järvenpää home-care unit 

➔ Juha Puustinen 

Head of Section, MD, PhD, 

Specialist in Neurology, Adjunct Professor of Clinical 

Pharmacotherapy, Adjunct Professor of Neurology, 

Satasairaala, Satakunta Hospital District, Faculty of 

Pharmacy, University of Helsinki, Faculty of Medicine, 

University of Turku 


Objective: The aim of the study was to develop an 

interprofessional medication management model for 

home care unit at Järvenpää. 

Material and methods: Action research was conducted 

with a team consisting from medical professionals 

including doctors, nurses and a pharmacist. 

The team met at prearranged intervals seven times 

during seven months. During these meetings progress 

of the medication model was reviewed and adjustments 

were made empirically. Altogether 58 medication 

reviews were made during the study. 

Results: During the study two different medication 

models were created to serve the different needs between 

home care units. One model for short term 

home care clients whose treatment lasted about two 

to eight weeks (Rehab-team) and another model for 

long term home care clients. Pharmacist’s home visits 

were useful in for the work of the Rehab-team. During 

the home visit the pharmacist discussed medication 

with the client to assess their indication, effectiveness, 

safety and compliance. The list of medications 

was reconciled with how the client is actually 

taking medications. 

In the other team pharmacist’s home visits were 

not useful. In that team clients’ medication is totally 

responsibility of the nurses. Nurses wrote down the 

information needed for medication reviews. 

At the end of the study it was subjectively observed 

that the home care clients' medications were more 

consistently reviewed and that different roles between 

the medical professionals during the clients’ 

care were clearer. Also the follow-up got better because 

doctors wrote instructions to nurses how and 

what to follow and nurses wrote carefully down how 

the medicine has worked. 

Conclusion: The medication model that was developed 

subjectively made it easier to consistently review 

and follow home care clients’ medication. Also 

it was seen that it was more efficient to customize the 

model to serve the individual needs based on the clients’ 

and home care units’ needs. 

In conclusion pharmacist is an essential addition 

for home care units interprofessional team. Addi-tionally 

considering the medication model clear 

written instructions for reviewing clients’ medication 

and also the clear division of responsibilities 

increases efficiency and safety when reviewing the 

medications of home care clients. 

Key words: Multi-professional, homecare, 

action research, pharmacy, medication review 


Anna-Riia Holmström on osakas lääkitysturvallisuuden 

koulutspalveluita tuottavassa Safe Medicare 

Consulting Oy:ssä sekä Suomen Potilasturvallisuusyhdistys 

ry:n Turvallinen lääkehoito-jaoksen jäsen. 




KIRJALLISUUS 

Ahonen J: Iäkkäiden lääkehoito. Vältettävät 

lääkkeet ja yhteisvaikutukset. Publications of the 

University of Eastern Finland 2011. Dissertations 

in Health Sciences 66. Saatavilla: 

http://epublications.uef.fi/pub/urn_isbn_978-952- 

61-0500-0/urn_isbn_978-952-61-0500-0.pdf 

Balka E, Kahnamoui N, Nutland K: Who is in 

charge of patient safety? Work practice, work 

processes and utopian views of automatic drug 

dispensing systems. Int J Med Inform 76: 48-57, 

2007 

Coomber P, Clavarino A, Ballard E, Luetsch 

K: Doctor–pharmacist communication in 

hospitals: strategies, perceptions, limitations and 

opportunities. Int J Clin Pharm 40: 464-473, 2018 

Delgado-Silveira E, Villalba E, Freire M, Perez 

M: Lagranja M., Marti J. The impact of Pharmacy 

intervention on the treatment of elderly multipathological 

patients. Farm hosp 39: 192-202, 

2015 

Gemelli MG, Yockel K, Hohmeier KC: 

Evaluating the impact of pharmacists on 

reducing use of sedative/hypnotics for 

treatment of insomnia in long-term care facility 

residents. Consult Pharm 31: 650-657, 2016 

Hakoinen S, Laitinen-Parkkonen P, Airaksinen 

M: Lääkekaaoksen hallinta sote-muutoksessa. 

Nykytila, haasteet ja ratkaisuehdotukset. 

Kunnallisalan kehittämissäätiö KAKS, 2017 

https://kaks.fi/wp-content/uploads/2017/09/ 

tutkimusjulkaisu_106_nettiin.pdf 

Heikkinen H, Huttunen R, Moilanen P: toim. 

Siinä tutkija missä tekijä. Toimintatutkimuksen 

perusteita ja näköaloja. 1999 

Heikkinen H, Rovio E, Syrjälä L. Toiminnasta 

tietoon. Toimintatutkimuksen menetelmät ja 

lähestymistavat. Kansanvalistusseura. Helsinki 

2007 

Huiskes V, Burger D, Van den Ende C, Van 

den Bemt B: Effectiveness of medication review: 

a systemic review and meta-a of randomized 

controlled trials. BMC Fam Pract 18: 1-15, 

2017 https://rdcu.be/bPrg7 

Hyttinen V, Jyrkkä J, Valtonen H: A systematic 

review of the impact of potentially inappropriate 

medation on health care utilization and costs 

among older adults. Med Care 54: 950–964, 

2016 

Jyrkkä A, Kaitala S, Aarnio H, Toivo T: Kliininen 

haastattelu osana lääkehoitojen arviointeja ja 

omahoidon tukemista. Dosis 33: 22-39, 2017 

Järvensivu T, Kumpusalo-Vauhkonen A, 

Mäntylä A: Lääkkeiden järkevän käytön 

kehittäminen moniammatillisissa tiimeissä ja 

verkostoissa. Dosis 29: 11–19, 2013 

Järvinen T: Iäkkäiden kotihoidon asiakkaiden 

lääkehoidon toteutus. Lisensiaatintutkimus 

Helsingin yliopisto, 2018 https://helda. 

helsinki.fi/bitstream/handle/10138/279443/ 

LISENSIAATTI%20Tiina%20J%c3%a4rvinen. 

pdf?sequence=1&isAllowed=y, 

Kallio Sonja: Moniammatillinen yhteistyö 

ikäihmisten lääkkeiden käytön järkeistämiseksi 

verkostotyöskentelyn viitekehyksessä. Pro gradu 

Helsingin yliopisto, 2014 

Kallio S, Kumpusalo-Vauhkonen A, 

Järvensivu T, Mäntylä A, Pohjanoksa-Mäntylä 

M, Airaksinen M: Towards interprofessional 

networking in medication management of the 

aged: current challenges and potential solutions 

in Finland. Scand J Prim Health Care 34: 368- 

376, 2016 

Kiiski A, Kallio S, Pohjanoksa-Mäntylä M 

ym: Iäkkäiden lääkehoidon järkeistäminen 

moniammatillisena yhteistyönä. Järjestelmällinen 

kirjallisuuskatsaus. Sosiaali- ja terveysministeriön 

raportteja ja muistioita 2016:12. 

Kuitunen S, Tahvanainen H, Takala S-T: 

Moniammatillinen työskentely vakiintuu Lahden 

kaupungin kotihoidossa. SIC! 1: 2016 

http://www.julkari.fi/handle/10024/130225 

Kumpusalo-Vauhkonen A, Järvensivu 

T, Mäntylä A (toim.): Moniammatillisuus 

ikäihmisten lääkkeiden järkevän käytön 

edistämisessä – kansallinen selvitys ja 

suositukset. Lääkealan turvallisuus- ja 

kehittämiskeskus Fimea. Fimea kehittää, arvioi ja 

informoi julkaisusarja 8, 2016. 

Kvarnström K, Kalliomaa N, Blomqvist M, Hovinen 

M, Wollsten G-L: Potilaiden lääkityksen arviointi Kirkkonummen 

kotisairaanhoidossa. Sic! 2: 50-51, 2014 

Leikola S, Kanninen J-C, Puustinen J: 

Lääkehoidon kokonaisarviointi lääkärin 

työkaluna. Suom Lääkäril 71: 1327–1330, 2016 

Manninen S, Pantsar M: Opas turvalliseen 

lääkehoitoon kotihoidossa. Oulun 

ammattikorkeakoulu opinnäytetyö 2017 

https://www.theseus.fi/bitstream/ 

handle/10024/134187Manninen_Samuli_Pantsar_ 

Maarit.pdf?sequence=1&isAllowed=y 

Merikoski M, Jyrkkä J, Auvinen K ym: Iäkkäiden 

Lääkehoidon Moniammatillinen Arviointi (ILMA) 

Vaikutukset kotihoidon asiakkaiden lääkitykseen, 

toimintakykyyn ja elämänlaatuun sekä terveysja 

hoivapalveluiden käyttöön. Sosiaali- ja 

terveysministeriön raportteja ja muistioita 

34, 2017 https://stm.fi/julkaisu?pubid=URN:IS 

BN:978-952-00-3884-7 

Moberg P, Selin H, Sulonen H ym: Forssassa 

kehitetty toimintamalli palveluasunnoissa 

asuvien iäkkäiden lääkitysten moniammatilliseen 

järkeistämiseen. Dosis 30: 286– 304, 2014 

Mäntylä A, Kumpusalo-Vauhkonen A, Järvensivu 

T: Lääkkeiden käytön haasteet - ratkaisuja 

moniammatillisilta tiimeiltä ja kansalliselta 

verkostolta. Sic! 2: 42–45, 2013 

Nijjer S, Gill J, Nijjer S: Effective collaboration 

between doctors and pharmacists. Hospital 

Pharmacist 15: 179-182, 2008 

Noorgaard L, Sorensen E: 

Action research methodology 

in clinical pharmacy: how to involve 

and change. Int J Clin Pharm 38: 739–745, 2016 

Reidt S, Morgan J, Larson T, Blade M: The 

Role of a Pharmacist on the Home Care Team: 

a collaborative model between a college of 

pharmacy and a visiting nurse agency. Home 

Healthcare Nurse 31: 80-87, 2013 

Rikala M, Korhonen MJ, Sulkava R, Hartikainen S: 

Psychotropic drug use in community-dwelling elderly 

people –characteristics ofpersistent and incident 

users. Eur J Clin Pharmacol 67: 731–739, 2011 

Routasalo P, Pitkälä K: Omahoidon tukeminen, 

Opas terveydenhuollon ammattihenkilöille. 

Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2009 

Räisänen J, Hintsanen S, Auvinen K, Miettunen 

R: Sulkavan kotisairaanhoidon potilaat hyötyvät 

lääkehoidon moniammatillisesta arvioinnista. SIC! 

4: 38-40, 2014 

Snellman E, Julmala M: Vanhusten turvallinen 

lääkehoito: kuntien velvoitteet. Kuntainfo 6, 

Sosiaali- ja terveysministeriö, 2007 

Sørensen EW, Haugbølle L S: Using an action 

research process in pharmacy practice research: 

A cooperative project between university and 

internship pharmacies. Res Soc Adm Pharm 4: 

384–401, 2008 

Sosiaali- ja terveysministeriö. Rationaalisen 

lääkehoidon toimeenpano-ohjelma, 

Loppuraportti 2018; http://julkaisut.valtioneuvosto. 

fi/bitstream/handle/10024/160659/15_ 

RATI_toimeenpano_ohjelma_loppuraportti. 

pdf?sequence=4&isAllowed=y 

THL Tilastoraportti 21/2019. 

http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/ 

138194/Tr21_19.pdf?sequence=1&isAllowed=y 

Tilastokeskus. Suomen virallinen tilasto (SVT): 

Väestörakenne [verkkojulkaisu]. 

ISSN=1797-5379. Vuosikatsaus 2017. Helsinki: 

Tilastokeskus [viitattu: 4.11.2018]. 

Saantitapa: http://www.stat.fi/til/vaerak/2017/01/ 

vaerak_2017_01_2018-10-01_tie_001_fi 

Toivo T, Dimitrow M, Puustinen J ym: 

Coordinating resources for prospective 

medication risk management of older home care 

clients in primary care: procedure development 

and RCT study design for demonstrating 

its effectiveness. BMC Geriatrics 18: 74, 

2018 https://bmcgeriatr.biomedcentral.com/ 

articles/10.1186/s12877-018-0737-z 

Valtioneuvosto (2015). Ratkaisujen Suomi. 

Pääministeri Juha Sipilän hallituksen strateginen 

ohjelma 29.5.2015. Hallituksen julkaisusarja 

10/2015. Saatavilla: http://valtioneuvosto.fi/ 

documents/10184/1427398/Ratkaisujen+Suomi_ 

FI_YHDISTETTY _netti.pdf/801f523e-5dfb-45a4- 

8b4b-5b5491d6cc82 




Lääkehoidon vaaratapahtumat 

ja niihin vaikuttavat tekijät – 

katsaus lääkehoidon turvallisuutta 

arvioineen projektin tuloksiin 

➔ Marja Härkänen* 

TtT, tutkijatohtori 

(Suomen Akatemia) 

Itä-Suomen yliopisto, 

Hoitotieteen laitos, 

marja.harkanen@uef.fi 

➔ Susanna Saano 

FaT, proviisori 

Kuopion yliopistollinen sairaala, 

susanna.saano@kuh.fi 

➔ Katri Vehviläinen-Julkunen 

THT, professori, ylihoitaja sv. 

Itä-Suomen yliopisto, 

Hoitotieteen laitos; Kuopion 

yliopistollinen sairaala, 

katri.vehvilainenjulkunen@uef.fi 


TIIVISTELMÄ 

Tämän katsauksen tarkoituksena on kuvata yhdessä tutkimusprojektissa tuotettua tietoa lääkehoidon vaaratapahtumista 

ja niihin vaikuttavista tekijöistä. 

Aineisto ja menetelmät: Katsauksessa tarkastellaan Itä-Suomen yliopistossa lääkehoidon turvallisuutta 

tutkineen MASI-projektin (Medication Administration Safety & Interventions) vuosina 2013–2018 julkaistuja 

tieteellisiä artikkeleita (n=14) ja opinnäytetöitä (n=7). Tutkimukset jaettiin tutkimusmenetelmien mukaan 

rekisteritutkimuksiin (n=9), kysely- ja haastattelututkimuksiin (n=7), strukturoituun havainnointiin (n=3), 

sekundaarianalyysiin (n=1) sekä systemaattiseen katsaukseen ja meta-analyysiin (n=1). 

Tulokset: Katsauksen mukaan lääkitysvirheitä havaittiin joka viidennen lääkkeen annon yhteydessä ja lääkehoidon 

haittatapahtumia aiheutui 27 prosentille satunnaisesti valituista potilaista. Valtaosa analysoiduista 

vaaratapahtumista ei aiheuttanut haittaa potilaille, mutta vakavimmillaan virheistä aiheutui potilaiden 

menehtymisiä. Tässä katsauksessa lääkehoidon turvallisuuteen vaikuttavat tekijät jaoteltiin a) lääkkeisiin, b) 

terveydenhuollon ammattilaisten väliseen yhteistyöhön, c) resursseihin ja työympäristöön, d) työntekijään 

sekä e) potilaisiin liittyviin tekijöihin. 

Johtopäätökset: MASI-projektin tulosten perusteella lääkehoidon vaaratapahtumat ovat yleisiä ja niihin 

vaikuttavat tekijät moninaisia. Tutkimusten tulokset kuvaavat lääkehoidon turvallisuuden riskikohtia, ja 

tietoa voidaan hyödyntää jatkotutkimuksessa sekä lääkehoidon turvallisuutta kehittävien interventioiden 

suunnitteluissa. 

Avainsanat: Lääkehoito, lääkitysvirhe, potilasturvallisuus 




JOHDANTO 

Lääkehoidon toteuttaminen on terveydenhuollon 

ammattilaisten keskeinen työtehtävä, joka toistuu 

useita kertoja päivässä. Tutkimusten perusteella tiedetään, 

että suuri osa hoitoon yhdistyvistä virheistä 

ja vaaratapahtumista liittyy lääkehoitoon ja erityisesti 

lääkkeen antamiseen potilaille (Keers ym. 2013). 

WHO:n mukaan lääkitysvirheet ovat globaalisti johtava 

syy terveydenhuollon vahinkoihin ja haittoihin 

ja aiheuttavat jopa 42 miljardin dollarin kustannuksen 

vuosittain. Lääkitysvirheet tapahtuvat, kun systeemin 

heikkoudet tai inhimilliset tekijät, kuten väsymys, 

huonot ympäristötekijät tai henkilöstön puute, 

vaikuttavat lääkehoitoprosessin eri vaiheisiin. Tämä 

voi puolestaan johtaa jopa vakavaan vahinkoon, 

vammaan tai kuolemaan (WHO 2019). Tässä katsauksessa 

lääkehoidon vaaratapahtumilla tarkoitetaan 

läheltä piti -tilanteita ja lääkitysvirheitä (poikkeamia), 

joista voi aiheutua eriasteista haittaa potilaille. Osa 

lääkehoidossa ilmenevistä haitoista liittyy lääkkeiden 

ominaisuuksiin, jolloin niiden taustalla ei ole todennettavissa 

lääkitysvirheitä (Kuva 1). 

Tutkimustietoa tarvitaan edelleen siitä, miten lääkitysvirheitä 

voidaan tutkia, miten niistä voidaan oppia 

sekä siitä, miten niihin myötävaikuttavat tekijät 

pystytään tunnistamaan. Näin kyetään edistämään 

lääkehoidon turvallisuutta ja estämään virheiden 

toistuminen ja potilaille koituva haitta. Lääkehoidon 

turvallisuutta parantavia interventioita on kehitetty 

kansainvälisesti jonkin verran, mutta niiden 

implementointi ja arviointi on ollut vähäistä (WHO 

2019) ja tulokset ovat osin jopa ristiriitaisia (Raban 

& Westbrook 2014). Koska interventioiden vaikuttavuus 

voi jäädä heikoksi (Westbrook ym. 2017), tulisi 

myös interventioiden pitkän linjan vaikuttavuutta 

seurata ja tutkia. 

Lääkehoidon turvallisuutta ja vaaratapahtumia 

on tutkittu Itä-Suomen yliopiston hoitotieteen laitoksella 

vuodesta 2011 lähtien väitöskirjaprojektissa 

(Härkänen 2014, jossa analysoitiin lääkehoidon vaaratapahtumailmoituksia 

(HaiPro 2019), havainnoitiin 

lääkehoidon toteutusta sairaalassa sekä toteutettiin 

retrospektiivinen asiakirja-analyysi satunnaisesti 

valittujen potilaiden hoitokertomuksista (Global 

Trigger Tool -menetelmä). Vuodesta 2015 alkaen 

tutkimus jatkui MASI (Medication Administration 

Safety & Interventions) post doc -projektina. MASIprojektin 

tarkoituksena on tutkia erityisesti lääkkeen 

antamiseen liittyvää turvallisuutta ja sairaanhoitajien 

lääkehoidon osaamista. Tutkimusta tehdään Itä- 

Suomen yliopistossa monitieteisenä ja kansainvälisenä 

yhteistyönä erilaisia tutkimusmenetelmiä hyödyntäen. 

Tämän katsauksen tarkoituksena on kuvata 

Itä-Suomen yliopiston MASI-tutkimusprojektissa eri 

tutkimusmenetelmin tuotettua tietoa lääkehoidon 

vaaratapahtumista ja niihin vaikuttavista tekijöistä. 


Katsauksen aineistona on Itä-Suomen yliopiston 

MASI-projektin lääkehoidon turvallisuustutkimusten 

tieteelliset artikkelit (n=14) ja opinnäytetyöt (n=7) 

vuosilta 2013–2018. 

Tutkimukset jaettiin tutkimusmenetelmien mukaan 

rekisteritutkimuksiin (n=9), kysely- ja haastattelututkimuksiin 

(n=7), strukturoituun havainnointiin 

(n=3), sekundaarianalyysiin (n=1) sekä systemaattiseen 

katsaukseen ja meta-analyysiin (n=1). 

Rekisteritutkimus 

Rekisteritutkimusten aineistona käytettiin vaaratapahtumien 

raportointijärjestelmiä (HaiPro ja NRLS) 

sekä potilaskertomuksia. HaiPro (Terveydenhuollon 

vaaratapahtumien raportointijärjestelmä) on Suomessa 

laajasti käytössä oleva järjestelmä, johon terveydenhuollon 

ammattilaiset voivat tehdä ilmoitukset 

nimettömänä (Haipro 2019). NRLS (The National 

Reporting and Learning System) on Englannissa 

käytössä oleva vastaava järjestelmä (NHS Improvement 

2017, NRLS 2017). Rekisteritutkimuksissa käytetty 

GTT (Global Trigger Tool) on menetelmä, jossa 

haittatapahtumia tunnistetaan asiakirjoista, kuten 

hoitokertomuksista, käyttämällä tiettyjä asiasanoja, 

niin kutsuttuja ”triggereitä” (Griffin & Resar 2009). 

Lisäksi käytettiin tekstilouhintaa, jossa tietyillä algoritmeilla 

etsitään tutkittavaa kohdetta suurista tekstimassoista 

(Chakraborty 2013). 

Valtaosa vuosien 2013–2018 rekisteritutkimuksista 

(n=9) oli vaaratapahtumailmoitusten (HaiPro tai 

NRLS) analyyseja (n=8) (Taulukko 1). Yhdessä rekisteritutkimuksessa 

käytettiin GTT-menetelmää ja tutkimus 

toteutettiin satunnaisesti valittujen potilaiden 

(n=463) hoitokertomuksia analysoimalla (Härkänen 

ym. 2015a). Yhdessä tutkimuksessa hyödynnettiin 

myös tekstinlouhintaa vaaratapahtumailmoitusten 

vapaan tekstin analyysissa (Härkänen ym. 2018d). 

Lääkehoidon vaaratapahtumailmoituksista (n=671) 

analysoitiin raportoijien näkemyksiä siitä, miten lääkitysvirheitä 

voitaisiin estää (Härkänen ym. 2013). Lisäksi 

analysoitiin, missä lääkehoitoprosessin vaiheessa 

lääkitysvirheet havaitaan (Härkänen ym. 2015c). Lääkkeen 

antovirheisin liittyvistä ilmoituksista (n=1012) eriteltiin 

raportoijien näkemykset lääkkeen antovirheiden 

ehkäisykeinoista (Härkänen ym. 2017). Tekstinlouhintaa 

hyödyntäen selvitettiin, miten lääkkeiden 

antoon liittyvien virheiden kuvauksissa ilmaistiin henkilöstöön 

liittyviin vaaratapahtumiin myötävaikuttavia 

tekijöitä (Härkänen ym. 2018d). Lisäksi tutkittiin 

lääkkeen antoon liittyviä vaaratapahtumailmoituksia 

(n=103), joissa lääke oli annettu väärälle potilaalle (Härkänen 

ym. 2018a). Englannissa ja Walesissa tehdyistä 

lääkkeen antamiseen liittyvistä vaaratapahtumailmoituksista 

(n=517 384) analysoitiin kaikki kuolemaan 

johtaneet tapahtumat (n=229) (Härkänen ym. 2018c). 

Lääkityspoikkeamiin liittyvää kommunikaatiota analysoitiin 

lääkkeen antamiseen liittyvistä vaaratapahtumista, 

joissa myötävaikuttavana tekijänä oli tavalla 

tai toisella kommunikaatio (n=500) (Syyrilä 2017). Lisäksi 

henkilöstön yhteistyöhön liittyviä lääkehoidon 

vaaratapahtumia analysoitiin (n=300) vaaratapahtumailmoituksista 

(Kuusikko 2018). 

Virhe / poikkeama / vaaratapahtuma 

Estettävissä olevat haitat 

• Lääkitysvirheestä 

aiheutunut haitta 

• Virhe, josta 

ei aiheudu 

haittaa tai joka 

estetään ennen 

potilaalle asti ulottumista 

Läheltä piti -tilanne 

Haitta 

Ei 

haittaa 

Kuva 1. Lääkehoidon vaaratapahtumat 

Kysely ja haastattelututkimus 

Vuosien 2015–2018 aikana toteutettiin kaksi sähköistä 

kyselytutkimusta (Taulukko 2). Toisessa kuvattiin 

kolmen sairaalan sairaanhoitajien (n=157) lääkehoidon 

osaamista heidän itsensä kuvaamana (Luokkamäki 

ym. 2016). Toisessa tutkimuksessa selvitettiin 

lääkitysturvallisuutta ja transformationaalista johtamista 

sekä näiden välistä yhteyttä neljän sairaalan 

sairaanhoitajien (n=161) arvioimana (Lappalainen 

2017). 

Haastattelututkimuksia toteutettiin viisi. Näissä 

kahden sairaalan sairaanhoitajat (n=20) kuvasivat 

lääkkeen antamiseen liittyviä haasteita (Härkänen 

ym. 2018b). Sairaalassa ja avohoidossa toimivat hoitajat 

(n=24) kuvasivat tuberkuloosin hoidossa käytettyä 

valvottua lääkehoitoa ja potilaiden sekä omaisten ohjausta 

sairaalassa ja avohoidossa (Koskinen 2017), lääkehoidon 

opettajat (n=31) kuvasivat sairaanhoitajakoulutuksen 

oppimismenetelmiä (Saastamoinen ym. 

2018), sekä ikääntyneet kotihoidon asiakkaat (n=14) 

kuvasivat osallisuutta ja tietoja omaan lääkehoitoonsa 

liittyen (Keskinen 2015). Lisäksi yhdessä haastattelututkimuksessa 

selvitettiin perusterveydenhuollon 

osastohoidossa olleiden ikäihmisten (n=21) lääkityshistoriaa, 

lääkkeiden käyttöä, lääkehoidon eroavaisuuksia, 

ongelmia, haittavaikutuksia sekä oireita lääkityksen 

selvittämislomakkeen avulla (Sainio 2017). 

Haitta 

Ei 

haittaa 

• Lääkkeen 

ominaisuuksista 

aiheutunut 

haitta 

Ei virhettä 

Turvallinen hoito 




Havainnointi, sekundaarianalyysi ja katsaus 

Havainnointitutkimuksissa seurattiin 32 hoitajan 

lääkkeen antotilanteita (n=1058) 122 potilaalle yhden 

sairaalan neljällä vuodeosastolla (Taulukko 3). 

Tutkimusten tarkoituksena oli kuvata muun muassa 

potilaiden lääkitysvirheiden yleisyyttä, virhetyyppejä 

ja vakavuutta (Härkänen ym. 2015b) sekä kuvata, miten 

potilaan tunnistaminen toteutui (Härkänen ym. 

2014). Lisäksi lääkehuoneessa havainnoitiin 18 sairaanhoitajan 

tekemiä lääkehoitoon liittyviä toimintoja 

(n=193) yhteensä 42 tuntia. Havainnointien tarkoituksena 

oli kuvata vuodeosaston lääkehuoneen 

toimintaympäristöä, selvittää keskeytysten ja häiriöiden 

esiintyvyyttä sekä sairaanhoitajien työn kuormittavuutta 

(Urpalainen 2017). Sekundaarianalyysissa 

vertailtiin kolmella eri menetelmällä havaittujen 

lääkkeiden antovirheiden (n=451) vakavuutta, virhetyyppiä 

ja myötävaikuttavia tekijöitä (Härkänen ym. 

2016a). Koulutusinterventioista (n=14) tehdyn systemaattisen 

katsauksen tarkoituksena oli selvittää, miten 

sairaanhoitajien lääkkeen antamisen turvallisuutta 

ja osaamista oli kehitetty (Härkänen ym. 2016b). 

TULOKSET 

Lääkitysvirheet ja niihin myötävaikuttavat tekijät 

Lääkehoitoon liittyvät vaaratapahtumat 

Potilaille annetuista lääkkeistä 22,2 prosentissa (235 

virhettä/1 058 lääkkeen antoa) havainnoitiin vähintään 

yksi virhe (Härkänen ym. 2015b). GTT-menetelmän 

avulla löydettiin 463:n satunnaisesti valitun potilaan 

hoitojaksoilta yhteensä 180 lääkehoidon haittatapahtumaa. 

Haittatapahtumat aiheutuivat 125 (27 %) 

potilaalle (Härkänen ym. 2015a). Havainnointimenetelmän 

avulla löydettiin vähemmän (3,5 %) potilaille 

haittaa aiheuttaneita virheitä kuin vaaratapahtumailmoituksia 

analysoimalla (18,0 %) tai GTT-menetelmällä 

(22,0 %) (Härkänen ym. 2016a). 

Vaaratapahtumailmoituksista havaittiin, että 21,0 

prosenttia raportoiduista lääkitysvirheistä havaittiin 

kirjaamisen tai kirjausten lukemisen aikana. Kuudesosa 

virheistä havaittiin annettaessa lääkkeitä potilaille 

ja noin kymmenesosa havaittiin lääkehoidon tarkastamisen 

yhteydessä (Härkänen ym. 2015c). Väärä 

potilas -virheet huomattiin yleisimmin potilaan tai 

omaisen toimesta tai lääkkeen antamisen yhteydessä 

(Härkänen ym. 2018a). 

Havainnoidut antovirheet olivat useimmiten 

väärään lääkkeenantotekniikkaan liittyviä (Härkänen 

ym. 2015b), kun taas vaaratapahtumailmoituksia 

tutkimalla ja GTT-menetelmällä yleisimpiä olivat 

lääkeannokseen liittyvät virheet (Härkänen ym. 

2016a). Yleisimmin kuolemaan johtaneet lääkkeiden 

antovirheet Englannissa ja Walesissa olivat lääke saamatta 

-virheitä (Härkänen ym. 2018c). Väärä potilas 

-virheissä yleisimmät virhetyypit olivat potilaiden sekoittuminen 

keskenään, lääkkeiden anto saman potilashuoneen 

toiselle / viereiselle potilaalle, tai että 

hoitaja otti lääketarjottimelta väärästä kohdasta potilaan 

lääkkeet (Härkänen ym. 2018a). 

Valtaosa raportoiduista kuolemaan johtaneista 

lääkkeiden antovirheistä Englannissa ja Walesissa 

tapahtui osastoilla (66,4 %) ja yli 75-vuotiailla potilailla 

(41,5 %). Lapsipotilaita oli 4,4 prosenttia. Yleisimmät 

lääkeryhmät olivat kardiovaskulaariset lääkkeet, 

joista yleisimpiä olivat veren hyytymiseen vaikuttavat 

lääkkeet ja hermostoon vaikuttavat lääkkeet, 

joista yleisimpiä olivat kipulääkkeet (Härkänen ym. 

2018c). Suomessa raportoiduissa lääkkeiden antovirheissä 

(n=1012) yleisimpiä lääkkeitä olivat antibiootit, 

veren hyytymiseen vaikuttavat lääkkeet, opioidit 

sekä kardiovaskulaariset lääkkeet (poislukien nitraatit, 

diureetit ja antitromboottiset lääkkeet) (Härkänen 

ym. 2017). 

Lääkehoidon turvallisuuteen vaikuttavat 

tekijät ja virheiden ehkäisy 

Lääkehoidon vaaratapahtumailmoitusten tekijöiden 

mukaan lääkitysvirheitä voidaan estää kehittämällä 

työympäristöä ja lääkehoitoa toteuttavan henkilöstön, 

erityisesti hoitajien, mahdollisuutta keskittyä 

työtehtävään lääkkeitä käsitellessään (Härkänen 

ym. 2013). Haastatteluissa sairaanhoitajat kuvailivat 

useita lääkkeiden antotilanteissa ilmeneviä ongelmia, 

jotka liittyivät: a) lääkkeisiin, b) terveydenhuollon 

ammattilaisten väliseen yhteistyöhön, c) resursseihin 

ja työympäristöön, d) ammattilaisten osaamiseen 

ja koulutukseen (työntekijään liittyvät tekijät) sekä e) 

potilaisiin liittyviin tekijöihin (Härkänen ym. 2018c). 

Tätä jaottelua käytetään jatkossa tässä katsauksessa 

kuvattaessa lääkehoidon turvallisuuteen vaikuttavia 

tekijöitä (Kuva 2). 

Lääkkeet 

Sairaanhoitajien haastatteluiden perusteella lääkkeisiin 

liittyvät ongelmat koskivat toisaalta lääkevalmisteita 

(rinnakkaisvalmisteet, uudet lääkkeet, yhteisvaikutukset 

ja allergiat, vaativat lääkevalmisteet ja näköisnimiset 

[LASA] lääkkeet) ja toisaalta lääkkeiden 

käsittelyä (epätavalliset lääkkeiden antoajat, lääkkeiden 

löytäminen lääkehyllyistä ja lääkitystietojen ajantasaisuus) 

(Härkänen ym. 2018b). Lisäksi havainnointitutkimuksen 

mukaan lääkkeiden antaminen muuta 

Lääkitysvirheisiin myötävaikuttavat tekijät: 

• Lääkkeet: lääkevalmisteet, yhteisvaikutukset, allergiat, LASA-lääkkeet, lääkkeiden antoajat, 

lääkitystietojen ajantasaisuus 

• Ammattilaisten välinen yhteistyö: työnjako, tiedonkulku, kirjaaminen/merkitseminen, yhteistyö 

• Resurssit ja työympäristö: häiriöt, keskeytykset, kiire, työkuorma, henkilöstöresurssit 

• Työntekijään liittyvät tekijät: tarkkuus, huolellisuus, vastuullisuus, ohjeiden noudattaminen, 

osaaminen ja kokemus, yhteistyö, väsymys 

• Potilaaseen liittyvät tekijät: hoitojakson pituus, lääkkeiden ja sairauksien määrä, potilaan 

tunnistaminen, osallistuminen lääkehoitoon, sekavat/muistihäiriöiset/iäkkäät yms. potilaat, 

potilaiden lääkitystietojen ajantasaisuus 

Yleisimmin virheet 

huomattiin: 

• kirjaamisen tai 

kirjausten 

lukemisen aikana 

• annettaessa 

lääkkeitä potilaille 

• lääkehoidon 

tarkastamisen 

yhteydessä 

• usein myös 

potilaan tai 

omaisen toimesta 

• Läheltä piti 

-tilanne 

Ei 

haittaa 

Kuva 2. Lääkehoidon vaaratapahtumiin myötävaikuttavat tekijät 

reittiä kuin suun kautta suurensi lääkitysvirheriskiä 

(Härkänen ym. 2015b). 

• Estettävissä 

olevat haitat 

Haitta 

- Havainnoiden virheitä todettiin jopa 22,2 % 

lääkkeen annoista. Näistä valtaosa ei aiheuttanut 

haittaa potilaille. (Härkänen ym. 2015b). 

- 27 % satunnaisesti valituista potilaista koki 

vähintään yhden lääkehoidon haittatapahtuman 

hoitonsa aikana (Härkänen ym. 2015a). 

Yleisimpiä 

virhetyyppejä: 

• Lääke saamatta 

• Väärä annos 

• Väärä lääkkeen 

antotekniikka 

• Väärä antoaika 

Terveydenhuollon ammattilaisten 

välinen yhteistyö 

Lääkehoidon turvallisuuden parantamiseksi tarvitaan 

moniammatillista yhteistyötä ja tehokasta 

viestintää (Härkänen ym. 2016a). Lääkkeiden antovirheistä 

ilmoittaneiden mielestä tiimiin liittyviä tekijöitä 

lääkitysvirheiden ehkäisyssä olivat ammattilaisten 

väliseen työnjakoon, tiedonkulkuun ja yhteistyöhön 

(ammattilaisten, yksiköiden välillä ja potilaan 

kanssa) sekä kirjaamiseen ja lääkitystietojen merkitsemiseen 

yhdistyvät asiat (Härkänen ym. 2017). Henkilöstön 

yhteistyöhön liittyvissä lääkehoidon vaaratapahtumissa 

kuvaukset keskinäisestä ja moniammatillisesta 

yhteistyöstä liittyivät vastuuseen ja työnjakoon 

lääkehoidossa, tiedonkulkuun ja kommunikaatioon 

sekä yhteisten toimintatapojen ja käytänteiden 

noudattamiseen (Kuusikko 2018). Kommunikaatio 

oli merkittävä myötävaikuttava tekijä myös lääkkeiden 

antovirheistä (HaiPro, GTT ja havainnointi) tehdyssä 

sekundaarianalyysissä (Härkänen ym. 2016a). 

Analysoitaessa tarkemmin kommunikaatioon liittyviä 

lääkehoidon vaaratapahtumia löydettiin haasteita 

tiimityössä, kommunikoimattomuus työn koordinoinnista, 

tuen puute ja kiire. Ongelmatilanteet 

liittyivät potilassiirtoihin ja raportoimattomuuteen 

(Syyrilä 2017). Hoitajien haastatteluissa yhteistyöhön 

liittyviä haasteita olivat erityisesti lääkärinkiertojen 




ulkopuolella tehtäviä lääkemääräyksiä koskeva tiedonkulku 

hoitajien ja lääkäreiden välillä (Härkänen 

ym. 2018b). 

Resurssit ja työympäristö 

Lääkkeiden antovirheistä ilmoittaneiden mukaan 

työympäristöön ja resursseihin liittyviä virheitä voitaisiin 

ehkäistä varmistamalla rauhallinen ja häiriötön 

työympäristö sekä henkilöstöresurssit. Näin työ 

voitaisiin tehdä ilman kiirettä ja liiallista työkuormaa 

(Härkänen ym. 2017). Haastatteluissa hoitajat kuvasivat 

samoja asioita sekä osaavan henkilöstön puutetta 

(esim. työvuorossa liian vähän hoitajia, jotka voivat 

antaa lääkkeitä laskimoon). Keskeytykset ja häiriöt 

lääkehoitoa toteuttaessa olivat yleisiä ja johtuivat esimerkiksi 

toisten työntekijöiden aiheuttamista keskeytyksistä 

(kysymyksistä, avunpyynnöistä), puheluista, 

toisten potilaiden tai omaisten kysymyksistä 

tai monesta yhtäaikaisesta vaatimuksesta (lääkehoidon 

toteutus ja potilaan vienti tutkimukseen samanaikaisesti 

jne.) (Härkänen ym. 2018b). 

Sairaanhoitajien mielestä lääkitysturvallisuuden 

heikkouksia olivat rauhallisen ja häiriöttömän tilan 

puute (Lappalainen 2017). Lääkehuonetta havainnoidessa 

huomattiin, että lääkehuoneessa oli enimmillään 

yhdeksän ja keskimäärin kaksi muuta ihmistä 

lääkkeiden jakajan tai valmistajan lisäksi. Keskeytyksiä 

tai häiriöitä todettiin 1,3 yhtä lääkkeiden jakamista 

tai valmistusta kohden ja 31 prosentissa kaikista havainnoista. 

Keskeytyksiä ja häiriöitä aiheuttivat eniten 

lääkehuoneen oven avautuminen, muu henkilökunta 

ja lääkkeen vastaavuuden tarkistus (Urpalainen 

2017). Lääkkeiden antoa havainnoidessa huomattiin 

keskimäärin 1,8 keskeytystä tai häiriötä lääkkeenantokertaa 

kohden (Härkänen ym. 2015b). 

Virheisiin, joissa lääke oli annettu väärälle potilaalle, 

liittyi monia systeemiin yhdistyviä tekijöitä, kuten 

kiire ja kova työnkuorma (Härkänen ym. 2018a). 

Analysoitaessa lääkkeiden antovirheisiin liittyviin ilmoituksiin 

myötävaikuttavia tekijöitä (joissa oli tunnistettu 

hoitohenkilöstöön liittyviä tekijöitä), termi 

"kiire" oli kuudenneksi yleisin vaaratapahtumien kuvauksissa 

käytetty sana (Härkänen ym. 2019). 

Työntekijään liittyvät tekijät 

Työntekijän tarkkuus ja huolellisuus lääkehoidon toteutuksessa, 

tarkastukset lääkehoitoprosessin eri vaiheissa 

sekä ohjeiden noudattaminen, vastuullisuus 

ja asenne työhön yhdistettiin lääkkeiden antovirheisiin 

johtaviksi tekijöiksi (Härkänen ym. 2017). Kommunikaatioon 

liittyvissä vaaratapahtumissa korostuivat 

ohjeiden noudattamattomuus (Syyrilä 2017). 

Lääkitysturvallisuuden heikkouksia olivat lääkehoidon 

toteuttaminen väsyneenä ja lääkitysvirheiden raportoimatta 

jättäminen (Lappalainen 2017). Hoitajien 

väsymys ja osaamisen puute olivat myötävaikuttavana 

tekijänä myös niissä tilanteissa, joissa lääke 

annettiin väärälle potilaalle (Härkänen ym. 2018a). 

Myös haastatteluissa hoitajat kuvasivat osaamisen ja 

kokemuksen puutteen tuomia haasteita. Lääkehoito 

koettiin vaativana ja hoitajat kaipasivat erityisesti 

erityisalakohtaista, syventävää koulutusta (Härkänen 

ym. 2018b). 

Sairaanhoitajat arvioivat oman lääkehoidon osaamisensa 

kiitettäväksi (Lappalainen 2017) tai keskimäärin 

hyväksi (Luokkamäki ym. 2016). Parhaiten 

sairaanhoitajat arvioivat hallitsevansa moniammatillisen 

yhteistyön ja heikoiten yhteistyön potilaan 

kanssa. Sairaanhoitajat toivoivat lisää koulutusta 

lääkkeiden yhteisvaikutuksista, lääkkeiden sivu- ja 

haittavaikutuksista, uusista lääkkeistä ja käytänteistä 

(Luokkamäki ym. 2016). Systemaattisen kirjallisuuskatsauksen 

mukaan monenlaiset koulutusinterventiot 

ja menetelmät lisäsivät sairaanhoitajien lääkehoidon 

osaamista ja toteuttamisen turvallisuutta 

(Härkänen ym. 2016b). Suomalaisten lääkehoidon 

opettajien mukaan sairaanhoitajien lääkehoidon 

koulutuksessa käytetään monipuolisia menetelmiä 

(Saastamoinen ym. 2018). 

Potilaisiin liittyvät tekijät 

Tutkittaessa satunnaisesti valittujen potilaiden hoitokertomuksia, 

huomattiin, että haittatapahtumien 

riski kasvoi sairaalahoidon pituuden ja käytettyjen 

lääkkeiden määrän lisääntyessä ja potilaiden sairauksien 

määrän kasvaessa (Härkänen ym. 2015a). Lähes 

puolet potilaista, jotka olivat kokeneet kuolemaan 

johtaneen lääkkeiden antovirheen, olivat yli 75-vuotiaita 

(Härkänen ym. 2018c). Havainnoidessa huomattiin, 

että potilaita ei tunnistettu ollenkaan 66,8 

prosenttia (n=707) lääkkeen antotapahtumista. Hoitajat, 

joilla oli työkokemusta neljä vuotta tai vähemmän, 

varmistivat potilaiden henkilöllisyyden useimmin 

(Härkänen ym. 2014). 

Sairaanhoitajien mukaan lääkitysturvallisuuden 

heikkouksia olivat potilaiden vähäinen osallistaminen 

omaan lääkehoitoonsa (Lappalainen 2017). Haastatteluissa 

hoitajat kuvasivat lääkehoidon toteuttamisen 

olevan ongelmallista erityisesti sekaville, aggressiivisille 

tai muistihäiriöisille potilaille tai potilaille, 

joilla oli nielemisvaikeuksia. Sekavat potilaat eivät 

voineet osallistua aktiivisesti lääkehoidon toteutukseen 

tai saattoivat kieltäytyä lääkkeiden ottamisesta. 

Myös potilaan sitoutuminen lääkehoitoon nähtiin 

tärkeänä lääkehoidon turvallisuutta lisäävänä tekijänä 

(Härkänen ym. 2018b). Tuberkuloosin valvotussa 

lääkehoidossa eri kulttuureista tulevat potilaat koettiin 

kaikkein haastavimmiksi heidän erilaisen kielensä 

ja kulttuurinsa vuoksi (Koskinen 2017). 

Lääkehoidon hallintaa vaikeuttavat virheelliset ja 

puutteelliset lääkitystiedot. Haastatteluihin osallistuneilla 

ikäihmisillä havaittiin eroavaisuuksia potilastietojärjestelmään 

kirjatun ja haastattelun yhteydessä 

selvitetyn kotilääkityksen välillä (Sainio 2017). 

Ikääntyneiden kotihoidon asiakkaiden tietämys lääkehoidosta 

vaihteli. Tietoa lääkkeiden käyttötarkoituksesta 

oli melko hyvin, mutta tieto oli myös epävarmaa 

tai väärää. Muistin heikkeneminen vaikeutti 

lääkkeiden käyttötarkoituksen muistamista. Omaan 

lääkehoitoon osallistumista pidettiin kuitenkin tärkeänä 

asiana ja omasta lääkehoidosta haluttiin tietoa 

kotihoidon työntekijältä (Keskinen 2015). 

POHDINTA 

Lääkehoidon turvallinen toteuttaminen vaatii ammattilaisilta 

vastuuta, osaamista, tarkkuutta, huolellisuutta, 

tarkastamista, yhteistyötä ja selkeätä työnjakoa. 

Työnantajien tehtävänä on huolehtia riittävästä 

koulutuksesta ja riittävistä henkilöstöresursseista, 

koska työpaineen alla ammattilaiset joutuvat priorisoimaan 

työtehtäviä ja esimerkiksi tärkeitä lääkehoitoon 

liittyviä tarkastuksia voidaan jättää tekemättä. 

Ohjeiden laiminlyönti lääkkeiden antamisen yhteydessä 

on huomattu myös aikaisemmissa tutkimuksissa 

(Kim ja Bates 2013). Keskeytykset ja häiriöt työssä 

ovat merkittävä uhka lääkehoidon toteuttamisen 

turvallisuudelle, ja ne vaikuttavat työmuistiin sekä 

keskittymiseen ja aiheuttavat stressiä ja turhautumista 

(Bennet ym. 2010). Vaikka hoitajat ovatkin usein 

tottuneet työskentelemään hektisessä ympäristössä, 

työpaine ja monen asian päällekkäinen tekeminen 

heikentävät keskittymistä ja työn turvallista toteuttamista 

(Smeulers ym. 2014). Työympäristön rauhoittaminen 

ja riittävä aika työn toteuttamiseen lisäävät 

lääkehoidon turvallisuutta. Tiedonkulku ammattilaisten, 

yksiköiden ja potilaan välillä sekä lääkitystietojen 

ajantasaisuus ovat merkittäviä lääkehoidon 

turvallisen toteuttamisen kannalta. Näiden tekijöiden 

parantamiseen voi osallistua jokainen ammattilainen 

päivittäisessä työssään. Erittäin tärkeässä roolissa 

on myös moniammatillinen yhteistyö. Esimerkiksi 

osastofarmaseuttien työskentely tiimissä voi parantaa 

lääkitysturvallisuutta. 

Tutkimustulokset osoittavat myös, että terveydenhuollon 

ammattilaisilla on parannettavaa asenteessaan 

turvallisuutta kohtaan. Tästä hyvänä esimerkkinä 

on potilaan tunnistaminen, joka laiminlyödään, 

jos luotetaan omaan muistiin tai pelätään potilaan 

reaktioita, kun potilaan henkilöllisyys tarkastetaan 

toistuvasti. Kuitenkin väärä potilas -virheet olisivat 

usein estettävissä potilaiden oikeaoppisella tunnistamisella 

(Härkänen ym. 2018a). Teknologia voi auttaa 

tämänkaltaisten riskien vähentämisessä. Viivakooditeknologian 

on todettu vähentävän lääkkeiden 

antovirheitä (Bonkowski ym. 2013). Se ei kuitenkaan 

eliminoi ongelmaa kokonaan (Henneman ym. 2012) 

ja voi olla hankala toteuttaa muun muassa kustannusten 

vuoksi. Tunnistusrannekkeet ovat edullinen 

ratkaisu ja niiden käyttö on yleistynyt nopeasti. Pelkät 

rannekkeet eivät kuitenkaan takaa turvallisuutta, 

ellei niitä käytetä asianmukaiseen tunnistamiseen 

(Smith ym. 2011, Kelly ym. 2011). Monet tarkastukset 

lääkehoitoa toteuttaessa voidaan laiminlyödä kiireen 

vuoksi. Kiire on usein todellista, mutta on mahdollista, 

että siihen myös vedotaan virheen sattuessa. 

Potilaan aktiivinen rooli on tärkeä lääkehoidon 

prosessissa, esimerkiksi viimeisenä tarkistajana ennen 

lääkkeen ottoa. Tutkimuksen mukaan potilaiden 

osallistuminen potilasturvallisuuden parantamiseen 

on vielä vähäistä (Sahlström ym. 2016). Katsauksessa 

tuotiin esille, miten potilaat huomasivat lääkitysvirheitä, 

ja siten heitä tulisi kannustaa osallistumaan 

ja kysymään epäselvistä tai vieraan näköisistä lääkkeistä. 

Potilailla on oikeus turvalliseen lääkehoitoon, 

ja heitä tulisi myös kannustaa kysymään, mikäli he 

huomaavat terveydenhuollon ammattilaisten laiminlyövän 

jonkin tarkastuksen, kuten potilaan tunnistamisen. 

MASI-projektissa lääkitysturvallisuuteen vaikuttavia 

tekijöitä on tutkittu monin eri menetelmin. Menetelmällinen 

rikkaus monipuolistaa tämän katsauksen 

tuloksia, ja valtaosin tutkimusten tulokset ovat 

hyvin linjassa kansainvälisen tutkimuksen kanssa. 

Esimerkiksi aikaisempi laaja 91 lääkehoidon havainnointitutkimusta 

käsittävä systemaattinen katsaus 

osoitti lääkitysvirheiden yleisyyden mediaaniksi 19,6 

prosenttia ja 25,6 prosenttia, jos kukin annettu lääkeannos 

pystyi sisältämään useamman kuin yhden 

virheen (Keers ym. 2013). Tässä katsauksessa kuvattu 

havainnointitutkimuksen tulos (virheiden määrä 22,2 

% annetuista lääkkeistä) asettuu systemaattisen katsauksen 

tulosten linjaan. Tämän katsauksen tulokset 

eivät ole kuitenkaan yleistettäviä eivätkä kattavia, 

koska tutkimukset rajoittuvat yhteen tutkimuspro- 




jektiin sekä pääasiassa erikoissairaanhoitoon ja maantieteellisesti 

tietylle alueelle. Myös aineistojen keskinäinen 

vertailu tulee tehdä varauksella johtuen erilaisista 

menetelmistä, ajankohdista, tutkimusten toteuttamispaikoista 

sekä tavoitteista. Lisäksi moni esitetty 

tutkimus on opinnäytetyö, jossa menetelmällisesti on 

pitäydytty pääosin kuvailevissa tutkimusasetelmissa. 

Jatkossa lääkehoidon turvallisuuden tutkimusta tulisi 

kartoittaa tekemällä systemaattinen kirjallisuuskatsaus 

Suomessa lääkehoidon turvallisuudesta tehdyistä 

tutkimuksista. Lääkeinformaatiota tutkivista hoitotieteen 

opinnäytetöistä tällainen on julkaistu vuonna 

2018 (Vehviläinen-Julkunen & Härkänen 2018). 

Tutkimus MASI-projektissa jatkuu aktiivisena 

painottuen kansainväliseen ja monitieteelliseen yhteistyöhön 

ja erityisesti lääkkeen antamisen vaaratapahtumien 

tutkimiseen tekstinlouhintamenetelmiä 

hyödyntäen sekä kehittäen esimerkiksi virtuaalitodellisuuteen 

ja pelillistämiseen painottuvia interventioita. 

Tutkimusta ovat rahoittaneet Suomen Akatemia, 

Työsuojelurahasto, Suomen kulttuurirahasto ja 

Sairaanhoitajien koulutussäätiö. Projektissa on valmistunut 

useita opinnäytetöitä (pro gradu -tutkielmia) 

ja useita väitöskirjaprojekteja on käynnissä tai 

käynnistymässä. 


Lääkehoidon virheet ja haittatapahtumat ovat yleisiä 

ja niihin vaikuttavat tekijät moninaisia. Erilaiset 

tutkimusmenetelmät tuottivat erilaista tietoa lääkehoidon 

turvallisuudesta. Tämän katsauksen tulokset 

kuvaavat lääkehoidon turvallisuuden riskipaikkoja ja 

tietoa voidaan hyödyntää jatkotutkimuksessa ja interventioiden 

suunnitteluissa lääkehoidon turvallisuuden 

kehittämistä varten. 

Taulukko 1. Rekisteritutkimus (n=9) vuosina 2013–2018 

Tutkimus 

Julkaistut tieteelliset artikkelit 

Härkänen ym. (2013). 

Medication errors: 

what hospital reports 

reveal about staff 

views. 

Härkänen ym. 

(2015a). Patient-specific 

risk factors of 

adverse drug events 

in adult inpatients – 

evidence detected 

using the Global 

Trigger Tool method. 


(2015c). Detecting 

medication errors: 

Analysis based on 

a hospital’s incident 

reports. 

Härkänen ym. (2017). 

Using incident 

reports to inform the 

prevention of medication 

administration 

errors. 


(2018a). Wrongpatient 

incidents 

during medication 

administrations. 

Tutkimuksen tarkoitus 

Kuvata raportoijien 

näkemyksiä lääkitysvirheiden 

ehkäisystä 

Tunnistaa sairaalapotilaiden 

lääkehoidon 

haittatapahtumien 

esiintyvyys, 

ehkäisevyys ja vakavuus 

ja tutkia haittatapahtumien 

ja potilaskohtaisesti 

vaikuttavien 

tekijöiden 

välistä yhteyttä 

Analysoida, miten 

lääkitysvirheet havaitaan 

lääkitysprosessin 

eri vaiheissa 

Kuvata raportoijien 

näkemyksiä lääkkeen 

antovirheiden 

ehkäisyn keinoista 

Kuvata tekijöitä, jotka 

liittyivät lääkkeen 

antamiseen väärälle 

potilaalle ja miten 

potilaiden tunnistaminen 

mainitaan 

raporteissa, joissa 

lääke on annettu 

väärälle potilaalle 

Tutkimusmenetelmä 


/ HaiPro 


/ Global 

Trigger Tool 

(GTT) 


/ Haipro 


/ Haipro 


/ Haipro 

Aineisto 

n=671 lääkehoidon 

vaaratapahtumailmoitusta 

vuodelta 2010, 

yksi sairaala 

n=463 satunnaisesti 

valittua potilaiden 

hoitokertomusta 

vuodelta 

2011, yksi sairaala 



vuodelta 2010, 

yksi sairaala 

n=1012 lääkkeen 

antamisen vaaratapahtumailmoitusta 

vuosilta 

2013–2014, 

kaksi sairaalaa 

n=103 

lääkkeen antamisen 

vaaratapahtumailmoitusta, 

joissa lääke 

annettu väärälle 

potilaalle vuosilta 

2013–2014, 

kaksi sairaalaa 

Päätulokset 

Raportoijien mukaan lääkitysvirheitä 

voidaan estää kehittämällä työympäristöä 

ja lääkehoitoa toteuttavan 

henkilöstön, erityisesti hoitajien 

mahdollisuudella keskittyä työtehtävään, 

kun lääkkeitä käsitellään. 

Yhteensä 180 haittatapahtumaa 

havaittiin 125:llä (27 %) potilaalla. 

Haittatapahtumien riski kasvoi sairaalahoidon 

pituuden ja käytettyjen 

lääkkeiden määrän lisääntyessä ja 

potilaiden sairauksien määrän kasvaessa 

Kirjaamisen tai kirjausten lukemisen 

aikana havaittiin 21 % lääkitysvirheistä. 

Kuudesosa virheistä havaittiin 

potilaiden lääkityksen yhteydessä, 

ja noin kymmenesosa havaittiin lääkehoidon 

tarkastamisen yhteydessä. 

Raportoijien näkemykset lääkkeiden 

antovirheiden estämisestä jaettiin 

kolmeen pääryhmään, jotka liittyvät 

terveydenhuollon ammattilaisiin, tiimiin 

ja organisaatioihin. Ammattilaisiin 

liittyviä asioita olivat: (1) tarkkuus 

ja huolellisuus; (2) tarkistaminen; ja 

(3) ohjeiden noudattaminen, vastuullisuus 

ja asenne työhön. Tiimiin 

liittyi: (1) työnjako; 2) tiedonkulku ja 

yhteistyö; ja (3) kirjaaminen. Organisaatioon 

liittyi: (1) työympäristö; (2) 

resurssit; 3) koulutus; (4) ohjeet ja (5) 

työn kehittäminen. 

Väärälle potilaalle annettuihin lääkitysvirheisiin 

liittyi monia myötävaikuttavia 

tekijöitä, kuten hoitajien 

väsymys, osaamisen puute, mutta 

myös systeemiin liittyviä tekijöitä, 

kuten kiire ja kova työnkuorma. 77 

%:ssa ilmoituksista ei kuvattu potilaiden 

tunnistamista ollenkaan. 


(2018c). Medication 

administration errors 

and mortality: incidents 

reported in 

England and Wales 

between 2007 ̶ 

2016. 

Analysoida raportoituja 

lääkkeen antovirheitä, 

jotka johtivat 

potilaiden kuolemaan, 

tunnistaa 

kyseisissä tapauksissa 

mukana olleet 

lääkkeet ja kuvata 

lääkehoidon virheen 

ominaisuuksia (virheen 

sijainti, virhetyyppi, 

potilaan ikä) 

lääkeryhmittäin 


/ NRLS 

n=517 384 

lääkkeen antamisen 


vuosilta 2007- 

2016 Englannista 

ja Walesista. 

Tutkimuksessa 

tarkemmin analysoitiin 

kuolemaan 

johtaneet virheet 

n=229 

Valtaosa virheistä ilmoitettiin tapahtuneen 

osastoilla (66,4 %, n=152) 

ja yli 75-vuotiailla potilailla (41,5 %, 

n=95). Yleisin virheryhmä oli lääke 

saamatta (31,4 %, n=72); yleisimmät 

lääkeryhmät olivat kardiovaskulaariset 

(20,1 %, n=46) ja hermostoon vaikuttavat 

lääkkeet (10,0 %, n=23). 




Tutkimus 


(2018d). Text mining 

method for studying 

medication administration 

incidents 

and nurse-staffing 

contributing factors 

– a pilot study. 

Julkaistut opinnäytetyöt 

Syyrilä T. (2017).Lääkityspoikkeamiin 

liittyvä kommunikaatio 

vaaratapahtumailmoituksissa. 

Pro 

gradu 

Kuusikko L. (2018). 

Henkilöstön yhteistyöhön 

liittyvät lääkehoidon 

vaaratapahtumat 

erikoissairaanhoidossa 

Tutkimuksen 

tarkoitus 

Selvittää, missä 

määrin lääkkeiden 

antamisen virheiden 

kuvauksissa raportoidaan 

henkilöstöön 

liittyviä myötävaikuttavia 

tekijöitä 

Määrittää lääkityspoikkeamiin 

liittyvän 

kommunikaation 

käsite ja muodostaa 

luokittelujärjestelmä 

mittarin perustaksi, 

jolla selvitettiin millaista 

tietoa vaaratapahtumailmoitukset 

antavat lääkityspoikkeamiin 

liittyvästä 

kommunikaatiosta 


Kuvata, millaisia henkilöstön 

yhteistyöhön 

liittyviä lääkehoidon 

vaaratapahtumia 

raportoidaan ja 

miten henkilökunta 

kuvaa keskinäistä 

ja moni-ammatillista 

yhteistyötä vaaratapahtumaraporttien 

avoimissa kirjauksissa 


ja tekstinlouhinta 


/ Haipro 


/ HaiPro 

Aineisto 



vuosilta 

2013–2014. kaksi 

sairaalaa 



vuodelta 

2015, joissa 

myötävaikuttavana 

tekijänä oli 

kommunikaatio, 

yksi sairaala 

n=300 

lääkehoidon vaaratapahtumailmoitusta 

vuosilta 

2008–2017, jotka 

liittyivät tiimin/ryhmän 

toimintaan, 

yksi sairaala 

Päätulokset 

Termi "kiire" oli kuudenneksi yleisin 

käytetty sana vaaratapahtumien 

kuvauksissa, joissa oli tunnistettu 

hoitohenkilöstöön liittyviä virheisiin 

myötävaikuttavia tekijöitä. 

Yksilötekijöistä korostuivat henkilöstöön 

liittyvä ohjeiden noudattamattomuus 

ja potilaisiin liittyvä tahaton 

kommunikoimattomuus. Institutionaalisia 

tekijöitä olivat haasteet tiimityössä, 

koordinoinnista kommunikoimattomuus, 

tuen puute ja kiire. 

Ongelmatilanteet liittyivät potilassiirtoon 

ja raportoimattomuuteen. 

Kuvaukset keskinäisestä ja moniammatillisesta 

yhteistyöstä liittyivät vastuuseen 

ja työnjakoon lääkehoidossa, 

tiedonkulkuun ja kommunikaatioon 

sekä yhteisten toimintatapojen 

ja käytänteiden noudattamiseen. 

Hoitohenkilökunta kuvasi ilmoituksissa 

auttamista ja tukea sekä 

keskinäistä ja opiskelijan toiminnan 

tarkastamista. Moniammatillisesta 

yhteistyöstä kuvattiin oman ja toisen 

ammattiryhmän toiminnan tarkastamista, 

lääkkeen saatavuutta, potilaan 

toimintaa lääkehoidossa, ilmoitusten 

käsittelyä moniammatillisesti 

ja yhteistyötä estäviä tekijöitä. 

Taulukko 2. Kysely ja haastattelututkimus (n=7) vuosina 2015–2018 

Tutkimus 


Luokkamäki ym. 

(2016). Sairaanhoitajien 

lääkehoidon 

osaaminen heidän 

itsensä arvioimana. 


(2018b). Focus 

group discussions 

of registered nurses' 

perceptions of challenges 

in the medication 

administration 

process. 

Saastamoinen ym. 

(2018) Lääkehoidon 

oppimismenetelmät 

sairaanhoitajakoulutuksessa 

ammattikorkeakouluissa 

– haastattelututkimus 

lääkehoidon 

opettajille. 



Kuvata, millaista sairaanhoitajien 

lääkehoidon 

osaaminen 

on heidän itsensä 

arvioimana sekä kartoittaa 

lääkehoitoon 

liittyviä koulutustarpeita 

Kuvata sairaanhoitajien 

käsityksiä lääkkeen 

antamisprosessin 

haasteista 

Kuvata sairaanhoitajakoulutuksessa 

käytettyjä 

lääkehoidon 

oppimismenetelmiä 

sekä lääkehoidon 

oppimismenetelmien 

kehittämiskohteita 

suomalaisissa 

ammattikorkeakouluissa 

Kysely 

Focus group 

haastattelu 


Puhelinhaastattelu, 

puolistrukturoitu 

Aineisto 

n=157 sairaanhoitajaa, 

3 sairaalaa 

n=20 sai-raanhoitajaa, 

2 sairaalaa 


opettaja, 17 

ammattikorkeakoulua 

Päätulokset 

Sairaanhoitajat arvioivat lääkehoidon 

osaamisensa keskimäärin 

hyväksi. Parhaiten he arvioivat hallitsevansa 

moniammatillisen yhteistyön 

ja heikoiten yhteistyön potilaan 

kanssa. Sairaanhoitajat toivoivat 

lisää koulutusta lääkkeiden yhteisvaikutuksista, 

lääkkeiden sivu- ja 

haittavaikutuksista, uusista lääkkeistä 

ja käytänteistä. 

Sairaanhoitajat kuvailivat useita 

haasteita lääkkeiden antamiseen 

liittyen. Haasteet jaettiin teemoihin: 

i) lääkkeet; ii) terveydenhuollon 

ammattilaisten välinen yhteistyö; iii) 

resurssit ja työympäristö; iv) taidot 

ja koulutus; ja (v) potilaaseen liittyvät 

tekijät. 

Lääkehoidon lähiopetuksessa käytetyimmät 

oppimismenetelmät olivat 

luokassa tapahtuva kliininen harjoittelu 

ja luento-opetus. Myös itsenäistä 

opiskelua verkossa ja kirjallisia 

tehtäviä käytettiin. Käytetyimmät 

digitaaliset oppimismenetelmät olivat 

verkossa tapahtuva oppiminen 

ja digitaaliset tietotestit. Virtuaalipelien 

käyttö oli vähäistä. Digitaalisten 

oppimismenetelmien ja virtuaalipelien 

käyttöä edistivät opettajien ja 

opiskelijoiden osaaminen ja motivaatio. 

Estäviä tekijöitä olivat niiden 

vähäinen saatavuus ja puutteelliset 

resurssit käytölle. 

Keskinen T. (2015). 

Ikääntyneiden kotihoidon 

asiakkaiden 

osallisuus omaan 

lääkehoitoonsa. Pro 

gradu 

Kuvata ikääntyneiden 

kotihoidon asiakkaiden 

osallisuutta 

oman lääkehoitonsa 

toteuttamiseen sekä 

millaisia tietoja ja taitoja 

heillä on omasta 

lääkehoidostaan. 

Haastattelu 

n= 14 yli 75-vuotiasta 

kotihoidon 

asiakasta 

Ikääntyneiden kotihoidon asiakkaiden 

tiedot lääkehoidossa vaihtelivat. 

Tietoa lääkkeiden käyttötarkoituksesta 

oli melko hyvin, mutta tieto 

oli epävarmaa tai väärää. Muistin 

heikkeneminen vaikeutti lääkkeiden 

käyttötarkoituksen muistamista. 

Omaan lääkehoitoon osallistumista 

pidettiin tärkeänä asiana ja omasta 

lääkehoidosta haluttiin tietoa kotihoidon 

työntekijältä. 

Lappalainen M. 

(2017). Transformationaalisen 

johtamisen 

yhteys lääkitysturvallisuuteen. 

Pro gradu 

Kuvata lääkitysturvallisuutta 

ja transformationaalista 

johtamista sekä näiden 

välistä yhteyttä 

sairaanhoitajien arvioimana 

Kysely 

n=161 Sairaanhoitajaa, 

4 sairaalaa 

Sairaanhoitajat arvioivat oman lääkehoidon 

osaamisensa ja potilaiden 

yleisen lääkitysturvallisuuden 

kiitettäväksi. Kokonaisuutena lääkitysturvallisuus 

oli kiitettävää ja vahvinta 

se oli lääkkeen antamiseen ja 

lääketietouteen liittyvissä tekijöissä. 

Lääkitysturvallisuuden heikkouksia 

olivat rauhallisen ja häiriöttömän 

tilan puute, lääkehoidon toteuttaminen 

väsyneenä, lääkitysvirheiden 

raportoimatta jättäminen ja potilaiden 

vähäinen osallistaminen omaan 

lääkehoitoonsa. 




Tutkimus 

Tutkimuksen 

tarkoitus 


Aineisto 

Päätulokset 

Taulukko 3. Muu tutkimus (n=5) vuosina 2014–2017 

Koskinen M. (2017). 

Valvottu lääkehoito 

tuberkuloosin hoidossa. 

Pro gradu 

Sainio T. (2017) Ikäihmisen 

lääkityshistorian 

selvittäminen. Pro 

gradu 

Kuvata tuberkuloosin 

hoidossa käytettyä 

valvottua lääkehoitoa 

ja potilaiden 

sekä omaisten ohjausta 

sairaalassa ja 

avohoidossa 

Selvittää perusterveydenhuollon 

osastohoitoon 

tulevien 

ikäihmisten lääkityshistoriaa, 

lääkkeiden 

käyttöä, lääkehoidon 

eroavaisuuksia, 

ongelmia, haittavaikutuksia 

sekä oireita 

Teemahaastattelu 

Haastattelu, 

lääkityksen 

selvittämislomake 

(KYS / 

UEF) 

n=24 hoitajaa sairaalasta 

ja avohoidosta 

n=21 

osastohoidossa 

ollutta ikäihmistä. 

Tuberkuloosin lääkehoidossa on 

paljon haasteita. Ulkomaalaiset 

potilaat koettiin kaikkein haastavimmiksi 

heidän erilaisen kielensä 

ja kulttuurinsa vuoksi. Haasteeksi 

koettiin myös tiedonkulun ongelma 

eri terveydenhuollon toimijoiden 

kanssa. Kontaktiselvittelyt koettiin 

vaikeaksi toteuttaa. Hyvällä ohjauksella 

sitoutetaan potilas valvottuun 

lääkehoitoon. 

Ikäihmisten lääkityshistoria sisältää 

monenlaisia poikkeavuuksia, 

eroavaisuuksia ja ongelmia. Lääkehoidon 

hallintaa vaikeuttavat 

virheelliset ja puutteelliset tiedot 

potilastietojärjestelmässä. Kaikilla 

osallistujilla oli eroavaisuuksia 

potilastietojärjestelmään kirjatun ja 

haastattelun yhteydessä selvitetyn 

kotilääkityksen välillä. Avoterveydenhuollon 

lääkelistalla 14 potilaalla 

oli kirjattuna lääkkeitä, joita he eivät 

käyttäneet kotona. Viiden potilaalla 

annostusohje oli puutteellisesti 

kirjattu lääkelistaan. 20 potilaalta 

puuttui lääkelistalta lääke, vitamiini 

tai itsehoitolääke. Yleisimmin puuttui 

jokin vitamiini. 

Tutkimus 


Härkänen ym. (2016a). 

Differences between 

methods of detecting 

medication errors: a 

secondary analysis of 


errors using incident 

reports, the Global 

Trigger Tool method 

and observations. 

Härkänen ym. (2016b). 

Systematic review and 

meta-analysis of educational 

interventions 

designed to improve 


skills and safety of 

registered nurses. 

Härkänen ym. (2014). An 

observational study of 

how patients are identified 

before medication 

administrations in medical 

and surgical wards. 


Vertailla kolmella eri menetelmällä 

havaittujen lääkkeiden 

antovirheiden vakavuutta, virhetyyppiä 

ja myötävaikuttavia 

tekijöitä 

Arvioida sairaaloissa työskentelevien 

sairaanhoitajien 

lääkkeen antamista kehittävien 

koulutusinterventioiden 

luonnetta, laatua ja tehokkuutta 

Selvittää, miten potilaan henkilöllisyys 

tunnistettiin ennen 

lääkityksen antamista, sekä 

selvittää potilaan tunnistamisen 

ja sairaanhoitajan työkokemuksen 

yhteyttä 


Sekundaarianalyysi 

Systemaattinen 

katsaus 

ja meta-analyysi 

Strukturoitu 

havainnointi 

Aineisto 

Lääkkeiden antovirheet 

(n=451), 

jotka kuvattu vaaratapahtumailmoituksissa, 

havaittu 

GTT ja havainnointimenetelmän 

avulla 

n=14 interventiotutkimusta 

vuosilta 

2000-2015 

CINAHL, PubMed, 

Scopus, Cochrane, 

PsycInfo, ja 

Medic tietokannoista 


antamista 32 hoitajan 

toimesta 122 

potilaalle, yksi sairaala 

/ 4 osastoa 

Päätulokset 

Havainnointimenetelmän avulla löydettiin 

vähemmän potilaalle haittaa 

aiheuttavia virheitä kuin vaaratapahtumailmoitusten 

tai GTT-menetelmällä. 

Havainnoiden todetut antovirheet 

olivat useimmiten väärään 

lääkkeenantotekniikkaan liittyviä, kun 

vaaratapahtumailmoituksissa ja GTTmenetelmällä 

yleisimpiä olivat annosvirheet. 

Jokainen menetelmä tuotti 

erilaista tietoa lääkehoidon virheisiin 

myötävaikuttavista tekijöistä. Lääkehoidon 

turvallisuuden lisäämiseksi 

tarvitaan moniammatillista yhteistyötä, 

tehokasta viestintää, riittäviä taitoja 

ja häiriövapaita työympäristöjä. 

Koulutusinterventiot olivat erilaisia: 

perinteistä luokkahuonekoulutusta, 

simulaatiota, e-oppimista, 

diaesitysesityksiä, interaktiivinen 

CD-ROM-ohjelma sekä julisteiden 

ja esitteiden käyttöä. Kaikki koulutusinterventiot 

näyttivät parantavan 

lääkehoidon turvallisuutta ja taitoja 

alkuperäisten p-arvojen perusteella. 

Potilaita ei tunnistettu ollenkaan 

66,8 % (n=707) lääkkeen antotilanteista. 

Hoitajat, joilla oli työkokemusta 

4 vuotta tai vähemmän tunnistivat 

potilaat muita useammin. 

Härkänen ym. (2015b). 

The factors associated 

with medication errors 

in adult medical and 

surgical inpatients: 

a direct observation 

approach with medication 

record reviews. 

Kuvata sisätauti ja kirurgisen 

potilaiden lääkitysvirheisen 

yleisyyttä, virhetyyppejä ja 

vakavuutta sekä tutkia virheiden 

ja myötävaikuttavien 

tekijöiden välistä suhdetta 

Strukturoitu 

havainnointi 

& asiakirjaanalyysi 


antamista 32 hoitajan 

toimesta 

sekä122 potilaan 

asiakirja-analyysi, 

yksi sairaala / 4 

osastoa 

Vähintään yksi virhe huomattiin 

22,2 % (235/ 1058) potilaille annetuista 

lääkkeistä, 63,4 % näistä oli 

lääkkeen antovirheitä. Lääkkeen 

antovirheistä 59,1 % liittyi väärään 

lääkkeen antotapaan. 3,4 % virheistä 

aiheutti haittaa potilaille. 


Urpalainen A. (2017). 

Lääkkeiden jakamisen 

ja valmistamisen toimintaympäristö: 

havainnointitutkimus 

vuodeosastolla. 

Pro gradu 

Kuvata vuodeosaston lääkehuoneen 

toimintaympäristöä, 

selvittää keskeytysten ja 

häiriöiden esiintyvyyttä sekä 

sairaanhoitajien työn kuormittavuutta 

lääkkeiden jakamisen 

ja valmistamisen näkökulmasta 

Strukturoitu 

havainnointi 

n=18 sairaanhoitajan 

lääkehoitotyön 

havainnointi 

(n=193 havainnointia 

/ 42 h), 

yksi sairaala 

Lääkehuoneessa oli enimmillään 

yhdeksän ja keskimäärin kaksi muuta 

ihmistä lääkkeiden jakajan tai 

valmistajan lisäksi. Keskeytyksiä tai 

häiriöitä todettiin 1,3 yhtä lääkkeiden 

jakoa tai valmistusta kohden ja 31 

%:ssa kaikista havainnoista. Keskeytyksiä 

ja häiriöitä aiheuttivat eniten 

lääkehuoneen oven avautuminen, 

muu henkilökunta ja lääkkeen vastaavuuden 

tarkistus. Lääkehuoneen 

ovi avautui 60 %:ssa lääkkeiden 

jako- ja valmistustilanteita. Vuodeosastolla 

oli yhtä havainnointipäivää 

lukuun ottamatta potilaita ylipaikoilla. 




SUMMARY 

Medication incidents and 

contributing factors 

➔ Marja Härkänen* 

PhD, Post Doctoral researcher 

(Academy of Finland) 

University of Eastern Finland, 

Department of Nursing Science 

marja.harkanen@uef.fi 

➔ Susanna Saano 

PhD, Pharmacist 

Kuopio University Hospital 

susanna.saano@kuh.fi 

➔ Katri Vehviläinen-Julkunen 

PhD, Professor 

University of Eastern Finland, 

Department of Nursing Science; 

Kuopio University Hospital 

katri.vehvilainenjulkunen@uef.fi 


Introduction. The purpose of this review is to describe 

the information concerning medication errors 

and factors affecting them provided by one research 

project. 

Material and methods. The review examines the 

scientific articles (n=14) and theses (n=7) published 

from 2013 to 2018 in the Medication Administration 

Safety and Interventions (MASI) project of the University 

of Eastern Finland. The studies were divided 

into register studies (n=9), survey and interview 

studies (n=7), structured observations (n=3), secondary 

analysis (n=1), and systematic review and metaanalysis 

(n=1) according to research methods. 

Results. On the basis of MASI-project outcomes, 

medication errors were observed with every fifth 

medication administered to patients and 27% of 

randomly selected patients experienced adverse 

drug events. Majority of the analysed incidents did 

not cause harm to patient, but the most serious incidents 

caused patient deaths. In this review, factors 

affecting the safety of drug treatment were divided 

into the following categories: a) medicines, b) cooperation 

among healthcare professionals, c) resources 

and the working environment, d) employees, and e) 

factors related to patients. 

Conclusion. Based on the results of MASI-project, 

medication errors and adverse events are common, 

and many factors affect them. The results illustrate 

the areas in which risks concerning medication safety 

may occur, and the information could be used in 

future research and in the development of interventions 

to improve medication safety. 

Keywords: Medication, medication incidents, 

patient safety 



KIRJALLISUUS 

Bennet J, Dawoud D, Maben J: Effects of 

interruptions to nurses during medication 

administration. Nurs Manag (Harrow) 16: 22–23, 

2010 

Bonkowski J, Carnes C, Melucci J ym.: Effect of 

barcode-assisted medication administration on 

emergency department medication errors. Acad 

Emerg Med 20: 801–806, 2013 

Chakraborty G, Pagolu M, Garla S: Text mining 

and analysis. Practical methods, examples, and 

case studies using SAS. SAS Institute Inc. USA, 

Cary, NC, 2013 

Griffin FA, Resar RK. IHI Global Trigger Tool for 

Measuring Adverse Events (Second Edition). 

IHI Innovation Series white paper. Institute for 

Healthcare Improvement. Cambridge, MA, 

2009 (viitattu 30.1.2019). Saatavilla internetissä: 

www.ihi.org/resources/Pages/IHIWhitePapers/ 

IHIGlobalTriggerToolWhitePaper.aspx 

HaiPro, Sosiaali- ja terveydenhuollon 

vaaratapahtumien raportointijärjestelmä. Awanic, 

2019 (viitattu 30.1.2019). Saatavilla internetissä: 

http://awanic.com/haipro/ 

Henneman PL, Marquard JL, Fisher DL, Bleil 

J, Walsh B, Henneman JP, Blank FS, Higgins 

AM, Nathanson BH, Henneman EA: Bar-code 

verification: Reducing but not eliminating 

medication errors. J Nurs Adm 42: 562–566, 

2012 

Härkänen M: Medication-related adverse 

outcomes and contributing factors among 

hospital patients: an analysis using hospitals 

incident reports, the Global Trigger Tool 

method, and observations with record reviews. 

Publications of the University of Eastern Finland, 

Dissertations in Health Sciences 260, Kuopio 

2014 


Julkunen K: Medication errors: what hospital 

reports reveal about staff views. Nurs Manag 

(Harrow) 19: 32–37, 2013 

Härkänen M, Kervinen M, Ahonen J, Turunen H, 

Vehviläinen-Julkunen K: An observational study 

of how patients are identified before medication 

administrations in medical and surgical wards. 

Nurs Health Sci 17: 188 – 194, 2014 

Härkänen M, Kervinen M, Ahonen J, Voutilainen 

A, Turunen H, Vehviläinen-Julkunen K: Patientspecific 

risk factors of adverse drug events in 

adult inpatients – evidence detected using the 

Global Trigger Tool method. J Clin Nurs 24: 582– 

591, 2015a 

Härkänen M, Ahonen J, Kervinen M, Turunen H, 

Vehviläinen-Julkunen K: The factors associated 

with medication errors in adult medical and 

surgical inpatients: a direct observation 

approach with medication record reviews. Scand 

J Caring Sci 29: 297–306, 2015b 


Julkunen K: Detecting medication errors: 

Analysis based on a hospital’s incident reports. 

Int J Nurs Pract 21: 141–146, 2015c 

Härkänen M, Turunen H, Vehviläinen-Julkunen 

K: Differences between methods of detecting 

medication errors: a secondary analysis of 

medication administration errors using incident 

reports, the Global Trigger Tool method and 

observations. J Patient Saf. Published ahead of 

print 24.3.2016, 2016a 

Härkänen M, Voutilainen A, Turunen E, 

Vehviläinen-Julkunen K: Systematic review 

and meta-analysis of educational interventions 

designed to improve medication administration 

skills and safety of registered nurses. Nurse 

Educ Today 41: 36–43, 2016b 

Härkänen M, Saano S, Vehviläinen-Julkunen K: 

Using incident reports to inform the prevention 

of medication administration errors. J Clin Nurs 

26: 3486–3499, 2017 

Härkänen M, Tiainen M, Haatainen K: 

Wrong-patient incidents during medication 

administrations. J Clin Nurs 27: 715-724, 2018a 

Härkänen M, Blignaut A, Vehviläinen-Julkunen 

K: Focus group discussions of registered nurses' 

perceptions of challenges in the medication 

administration process. Nurs Health Sci 20: 431- 

437, 2018b 




Härkänen M, Vehviläinen-Julkunen K, Murrells 

T, Rafferty AM, Franklin BD: Medication 

administration errors and mortality: incidents 

reported in England and Wales between 2007– 

2016. Res Social Adm Pharm. doi: 10.1016/j. 

sapharm.2018.11.010. [Epub ahead of print], 2018c 

Härkänen M, Vehviläinen-Julkunen K, Murrells T, 

Rafferty AM, Paananen J: Text mining method for 

studying medication administration incidents and 

nurse-staffing contributing factors – a pilot study. 

Comput Inform Nurs, accepted for publication 

11/2018, 2018d 

Keers RN, Williams SD, Cooke J, Ashcroft 

DM. Prevalence and nature of medication 

administration errors in health care settings: 

a systematic review of direct observational 

evidence. Ann Pharmacother 47: 237–56, 2013 

Kelly T, Roper C, Elsom S, Gaskin C: Identifying 

the “right patient”: Nurse and consumer 

perspectives on verifying patient identity during 

medication administration. Int J Ment Health Nurs 

20: 371–379, 2011 

Keskinen T. Ikääntyneiden kotihoidon 

asiakkaiden osallisuus omaan lääkehoitoonsa. 

Itä-Suomen yliopisto, pro gradu, 2015 

Kim J, Bates DW: Medication administration 

errors by nurses: adherence to guidelines. J Clin 

Nurs 2:, 590–598, 2013 

Koskinen M. Valvottu lääkehoito tuberkuloosin 

hoidossa. Itä-Suomen yliopisto, pro gradu, 2017 

Kuusikko L. Henkilöstön yhteistyöhön 

liittyvät lääkehoidon vaaratapahtumat 

erikoissairaanhoidossa. Itä-Suomen yliopisto, 

pro gradu, 2018 

Lappalainen M. Transformationaalisen 

johtamisen yhteys lääkitysturvallisuuteen. 


Luokkamäki S, Saano S, Vehviläinen-Julkunen 

K, Härkänen M. Sairaanhoitajien lääkehoidon 

osaaminen heidän itsensä arvioimana. Tutkiva 

hoitotyö 2: 23–32, 2016 

NHS Improvement. Guidance notes on National 

Reporting and Learning System organisation 

patient safety incident reports, 2017 (viitattu 

30.1.2019). Saatavilla internetissä: https:// 

improvement.nhs.uk/documents/843/OPSIR_ 

guidance_notes_March_2017.pdf 

NRLS. NaPSIR quarterly data workbook up to 

June 2017. Data on patient safety incidents 

reported to the NRLS up to June 2017. (viitattu 

30.1.2019). Saatavilla internetissä: https:// 

improvement.nhs.uk/resources/national-patientsafety-incident-reports-september-2017/. 

Raban MZ, Westbrook JI. Are interventions 

to reduce interruptions and errors during 

medication administration effective?: a 

systematic review. BMJ Qual Saf 23: 414–421, 

2014 

Saastamoinen T, Härkänen M, Näslind-Ylispangar 

A, Vehviläinen-Julkunen K. Lääkehoidon 

oppimismenetelmät sairaanhoitajakoulutuksessa 

ammattikorkeakouluissa – haastattelututkimus 

lääkehoidon opettajille. Hoitotiede 30(4): 272– 

285, 2018 

Sahlström M, Partanen P, Rathert C, Turunen H: 

Patient participation in patient safety still missing: 

Patient safety experts' views. Int J Nurs Pract 22: 

461-469, 2016 

Sainio T. Ikäihmisen lääkityshistorian 

selvittäminen. Itä-Suomen yliopisto, pro gradu, 

2017 

Smeulers M, Onderwater AT, van Zwieten MC & 

Vermeulen H: Nurses’ 

experiences and perspectives on medication 

safety practices: an explorative qualitative study. 

J Nurs Manag 22: 276–285, 2014 

Smith AF, Casey K, Wilson J, Fischbacher-Smith 

D: Wristbands as aids to reduce misidentification: 

An ethnographically guided task analysis. Int J 

Qual Health Care 23: 590–599, 2011 

Syyrilä T. Lääkityspoikkeamiin liittyvä 

kommunikaatio vaaratapahtumailmoituksissa. 


Urpalainen A. Lääkkeiden jakamisen 

ja valmistamisen toimintaympäristö: 

havainnointitutkimus vuodeosastolla. 


Vehviläinen K, Härkänen M. Lääkeinformaatio 

osana hoitotieteellistä lääkehoitoon kohdistuvaa 

tutkimusta – katsaus yliopistojen opinnäytetöihin. 

Dosis 34: 44–58, 2018 

Westbrook JI, Li L, Hooper TD, Raban MZ, 

Middleton S, Lehnbom EC. Effectiveness of a 

'Do not interrupt' bundled intervention to reduce 

interruptions during medication administration: 

a cluster randomised controlled feasibility study. 

BMJ Qual Saf 26: 734–742, 2017 

WHO: Medication without harm: WHO 

Global Patient Safety Challenge. (viitattu 

24.1.2019). Saatavilla Internetissä: www.who.int/ 

patientsafety/medication-safety/en/ 




Apteekkien lääkityksen 

tarkistuspalvelussa 

tunnistetut asiakkaiden 

itsehoitovalmisteiden käyttöön 

liittyvät ongelmat lääkehoidoissa 

TIIVISTELMÄ 

Johdanto: Lääkityksen tarkistuspalvelu on avoapteekkien tarjoama rationaalista lääkehoitoa tukeva palvelu, 

jossa huomioidaan myös itsehoitovalmisteet. Palvelussa kiinnitetään erityistä huomiota lääkkeiden ottoajankohtiin 

ja asiakkaan kokemiin ongelmiin lääkehoidon toteuttamisessa kotona. Palvelun tavoitteena on 

lääkehoitoon liittyvien ongelmien tunnistamisen lisäksi parantaa potilaan sitoutumista lääkehoitoonsa. Tämän 

tutkimuksen tavoitteena oli tutkia lääkehoidon tarkistuspalvelussa esille tulevia itsehoitovalmisteiden 

käyttöön liittyviä ongelmia. Lisäksi tutkittiin, miten apteekkifarmaseutit ja -proviisorit kokevat lääkityksen 

tarkistuspalvelun vaikuttavan heidän osaamiseensa apteekin asiakaspalvelu- ja lääkeneuvontatyössä. 

Aineisto ja menetelmät: Tutkimusaineisto kerättiin sähköisellä kyselyllä helmi–maaliskuussa 2017. Kohderyhmänä 

oli Suomen Apteekkariliiton ”Terveydeksi, Suomi”- kampanjaan osallistuneet apteekit. Kyselyyn sai 

vastata kerran kutakin toteutettua Lääkityksen tarkistusta kohden. Taustamuuttujina kyselyssä olivat lääkityslistan 

ajantasaisuus, käytössä oleva valmistemäärä ja huoli lääkityksestä tulosyynä palveluun. Itsehoitovalmisteisiin 

liittyvät lääkehoidon ongelmat luokiteltiin erikseen käyttäen Westerlundin luokittelua. Lääkityksen 

tarkistuspalvelusta saatavaa ammatillista hyötyä kartoitettiin avoimella kysymyksellä. 

➔ Päivi Mäkelä* 

proviisori, apteekkari, 

Nakkilan apteekki, 

paivi.makela@helsinki.fi 

➔ Lenita Jokinen 

FaL, apteekkari, 

Runosmäen apteekki 

➔ Marja Airaksinen 

FaT, professori, Kliinisen farmasian 

ryhmä, Farmasian tiedekunta, 



proviisori, kliininen opettaja, 

Kliinisen farmasian ryhmä, 

Farmasian tiedekunta, Helsingin 

yliopisto ja HUS Apteekki 

➔ Charlotta Sandler 

FaT, farmaseuttinen johtaja, 

Suomen Apteekkariliitto 


Tulokset: Apteekeista saatiin raportit 339 lääkehoidon tarkistuksesta. Yleisimmät havaitut lääkehoidon ongelmat 

liittyivät lääkkeiden haittavaikutuksiin (20 %, n=69), annosteluajankohtiin (19 %, n=65) ja yhteisvaikutuksiin 

(17 %, n=57). Lähes puolessa (46 %, n=51) niistä tapauksista, joissa tehtiin tarkistushuomioita (n=110), 

oli osallisena jokin itsehoitovalmiste. Kipulääkkeet (n=17) ja mineraalivalmisteet, kuten magnesium- (n=13) ja 

kalsiumvalmisteet (n=6), mainittiin yleisimpinä käytettyinä itsehoitovalmisteina tehtyihin tarkistushuomioihin. 

Tarkistuspalvelun ammatillisena hyötynä koettiin mahdollisuus asioiden kertaamiseen (n=48), mahdollisuus 

syventyä ja hahmottaa asiakkaan lääkityskokonaisuutta (n=46), palautekeskustelu asiakkaan kanssa 

(n=17) sekä tietokantojen käyttöön harjaantuminen (n=16). 

Johtopäätökset: Itsehoitovalmisteiden käyttö on avohoidossa usein mukana aiheuttamassa lääkehoidon 

ongelmia. Tämän vuoksi ajantasainen, myös itsehoitovalmisteet sisältävä lääkityslista, on tärkeä osa potilaan 

rationaalista lääkehoitoa. Farmasian ammattilaiset kokivat miltei yksimielisesti saaneensa Lääkityksen 

tarkistuspalvelun toteuttamisesta ammatillista hyötyä. 

Avainsanat: lääkityksen tarkistuspalvelu, lääkehoidon ongelma, itsehoitovalmiste, ammatillinen hyöty, 

avoapteekki 




JOHDANTO 

Lääkehuollon tavoitteena on mahdollistaa tehokas, 

turvallinen, tarkoituksenmukainen ja taloudellinen 

lääkehoito lääkkeen käyttäjille (Sosiaali-ja terveysministeriö 

2011, 2018). Apteekkien tarjoama lääkeneuvonta 

ja lääkehoidon onnistumista tukevat palvelut 

ovat tärkeitä keinoja tämän tavoitteen saavuttamisessa. 

Yksi tällainen rationaalista lääkehoitoa tukeva 

avohoidon apteekkien tarjoama palvelu on ajanvarauksella 

toteutettava suomalainen Lääkityksen tarkistuspalvelu 

(Suomen Apteekkariliitto 2014). Palvelussa 

selvitetään asiakkaan kokonaislääkitys yhdessä 

asiakkaan kanssa. Lääkehoidosta tarkistetaan lääkkeiden 

annokset suhteessa ikään ja muihin sairauksiin, 

lääkkeiden yhteisvaikutukset, päällekkäisyydet 

sekä riskilääkkeet, kuten kapean terapeuttisen alueen 

lääkkeet. Erityistä huomiota kiinnitetään lääkkeiden 

ottoajankohtiin sekä asiakkaan kokemiin ongelmiin 

lääkehoidon toteuttamisessa kotona. Lääkityksen 

tarkistuspalvelussa arviointikohteena on lääkkeiden 

käytön, hoitoon sitoutumisen ja omahoidon onnistumisen 

varmistaminen (Suomen Apteekkariliitto 2014, 

Työryhmä apteekkien ammatillisen toiminnan edistämiseksi 

2017). Lisäksi pyritään tunnistamaan suositusten 

vastainen lääkkeiden käyttö, kuten oireenmukaisten 

lääkkeiden epätarkoituksenmukainen 

käyttö (Suomen Apteekkariliitto 2014). Lääkityksen 

tarkistuspalvelussa havaituista lääkehoidon mahdollisista 

ongelmista käytetään nimitystä huomio. Tarkistukseen 

ei sisälly indikaatioiden arviointia, toisin 

kuin lääkehoidon arviointeihin ja kokonaisarviointeihin 

(Sosiaali-ja terveysministeriö 2011, Suomen Apteekkariliitto 

2014, Työryhmä apteekkien ammatillisen 

toiminnan edistämiseksi 2017). 

Kansainvälisesti avohoidon apteekit tekevät lääkitysten 

arviointeja lisäpalveluina useilla eri toimintatavoilla 

(Bulajeva ym. 2014, Kiiski ym. 2016). Suomen 

Lääkityksen tarkistuspalvelun sisältö ja tavoitteet 

muistuttavat eniten Ison-Britannian Medication 

Use Review (MUR) -palvelua (Latif ym. 2011, Latif ym. 

2013). Molemmat ovat tyypiltään hoitoon sitoutumiseen 

ja hoidosta sopimiseen (concordance and compiance 

reviews) panostavia tarkistuspalveluja ( Clyne 

ym. 2008, Blenkinsopp ym. 2012 ). 

Medication Use Review (MUR-palvelu) 

Isossa-Britanniassa ja muissa maissa 

MUR-palvelun tavoitteena on parantaa asiakkaan tietämystä 

lääkkeistään (Latif ym. 2013). Tähän tavoitteeseen 

pyritään selvittämällä, miten potilas todellisuudessa 

käyttää lääkkeitään, onko käyttö tarkoituksenmukaista, 

esiintyykö yhteisvaikutuksia sekä 

aiheuttaako lääkitys lääkehoitoon sitoutumista heikentäviä 

haittavaikutuksia. MUR-palvelun tavoitteena 

on myös parantaa reseptilääkityksen kustannustehokkuutta 

ja vähentää lääkejätettä (Latif ym. 2013). 

MUR-palvelussa käydään läpi sekä resepti- että itsehoitolääkkeet 

(Latif ym. 2011). MUR-palvelussa asiakkaan 

ja farmasian ammattilaisen välisellä keskustelulla 

on tärkeä merkitys (Latif ym. 2013, Kanden 

2016). Molemmat palvelut toteutetaan yhteistyössä 

asiakkaan kanssa, eikä niissä käytetä kliinisiä potilastietoja 

tai laboratoriotuloksia. Palveluista tuotetaan 

kirjallinen raportti, jonka asiakas voi halutessaan toimittaa 

lääkärilleen. 

MUR-palvelu on Ison-Britannian lisäksi käytössä 

ainakin seuraavissa maissa: Kanada (Pechlivanoglou 

ym. 2016), Uusi-Seelanti, Australia (Lee ym. 2009, Hatah 

ym. 2014), Italia (Manfrin ym. 2017) ja Thaimaa 

(Aimaurai ym. 2017) MUR-palvelua on aiemmin tutkittu 

monesta näkökulmasta. Australiassa on haastattelumenetelmällä 

selvitetty mitkä tekijät vaikuttavat 

asiakkaiden hakeutumiseen palveluun (Lee ym. 

2009). MUR-palvelun vaikuttavuutta ja eroa lääkehoidon 

kokonaisarvioinnin vaikuttavuuteen on tutkittu 

käyttäen indikaattorina sairaalahoitoon joutumista 

(Hatah ym. 2014). Kanadassa on kartoitettu 

palveluun tulosyitä (Pechlivanoglou ym. 2016). Isossa-Britanniassa 

on tehty asiakkaiden palveluodotuksiin 

ja tyytyväisyyteen liittyvä tutkimus, jossa todettiin 

asiakkaiden odottavan saavansa MUR-palvelun 

avulla lisää tietoa reseptilääkkeistään, erityisesti potentiaalisista 

lääkitysongelmista, ja palvelun saaneet 

olivat tyytyväisiä informaatioon, ja heidän sitoutuminen 

lääkehoitoon oli merkitsevästi parempaa kuin 

muilla apteekkiasiakkailla (Twigg ym. 2016). Potilaskohtaisen 

haastattelun on todettu tehostavan tekijäksi 

lääkehoidon ongelmien havaitsemista (Kwint 

ym. 2012). Jopa 27 prosenttia potentiaalisista lääkehoidon 

ongelmista löytyi potilasta haastattelemalla. 

Usein ongelmat olivat kliinisesti merkittäviä, vaikka 

Kwint ym. 2012 tutkimuksessa oli käytössä erittäin 

kattavat tiedot potilaista, kuten laboratoriokokeiden 

tulokset. Suomalainen Lääkityksen tarkistuspalvelu 

on niin uusi, että siitä ei vielä löydy vastaavanlaista 

tutkimustietoa. 

Itsehoitolääkkeisiin liittyvät lääkitysongelmat 

Aiemmista tutkimuksista löytyy vain vähän tietoa siitä, 

mikä merkitys itsehoitovalmisteilla on ollut arviointipalveluissa 

havaituissa lääkehoidon ongelmissa. 

Yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa on todettu että itsehoitovalmisteet, 

erityisesti vitamiinit ja mineraalivalmisteet, 

olivat osallisena kolmasosassa lääkeinteraktioista 

ja jopa 40 prosentissa päällekkäislääkityksistä 

(Farris ym. 2004). Huhtikuussa 2016 julkaistu Itselääkityksen 

Käypä hoito -suositus muistuttaa, että 

vaikka itselääkitys on yleensä turvallista oikein käytettynä, 

kaikilla lääkkeillä voi olla haittavaikutuksia ja 

yhteisvaikutuksia muiden lääkkeiden kanssa (Itselääkitys: 

Käypä hoito -suositus 2016). Tästä johtuen asiakkaan 

sairaudet, lääkitykset ja kaikki käytössä olevat 

itsehoitovalmisteet tulisi huomioida lääkkeitä toimitettaessa 

mutta myös itselääkityksen yhteydessä. 

Ruotsissa on julkaistu muutamia tutkimuksia avoapteekkien 

normaalin lääkeneuvonnan yhteydessä 

havaituista resepti- ja itsehoitovalmisteiden käyttöön 

liittyvistä ongelmatilanteista (Westerlund ym. 2001, 

Westerlund ym. 2013). Itsehoitolääkkeisiin liittyvistä 

lääkitysongelmista on julkaistu yksittäinen saksalainen 

tutkimus asiakkaista, jotka pyysivät valmistetta 

nimellä tai käyttötarkoituksella (Eickhoff ym. 2012). 

Tutkimuksessa 29,7 prosentissa tilanteissa itsehoito 

ei ollut tarkoituksenmukaista, ja 20,5 prosentissa tapauksissa 

pyydetty valmiste ei soveltunut aiottuun 

käyttötarkoitukseen. Suomessa ei ole tehty vastaavanlaisia 

tutkimuksia. 

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia avoapteekeissa 

toteutettavissa lääkityksen tarkistuksissa 

havaittuja itsehoitovalmisteiden käyttöön liittyviä 

lääkehoidon ongelmatilanteita. Tavoitteena oli kartoittaa 

tarkistuspalvelussa ilmeneviä itsehoidon valmisteryhmiä, 

joihin tulisi kiinnittää erityisesti huomiota 

avoapteekkien lääkeneuvonnassa. Termillä 

itsehoitovalmisteet tarkoitetaan tässä tutkimuksessa 

kaikkia reseptivapaita valmisteita, joita asiakkaat 

käyttävät terveydenhoitoonsa, kuten itsehoitolääkkeet, 

ravintolisät ja luontaistuotteet. 

Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin farmasian ammattilaisten 

kokemuksia siitä, miten Lääkityksen 

tarkistuspalvelun tuottaminen kehittää heidän ammatillista 

osaamistaan asiakaspalvelu- ja neuvontatyössä. 


Suomen Apteekkariliitto järjesti helmi–huhtikuussa 

2017 ”Terveydeksi, Suomi”-kampanjan, jonka puitteissa 

apteekit tarjosivat asiakkailleen mahdollisuuden 

tuhanteen maksuttomaan Lääkityksen tarkistukseen. 

Kampanjaan saivat ilmoittautua kaikki vapaaehtoiset 

Suomen Apteekkariliiton jäsenapteekit. 

Kampanjan osallistumisohjeissa ei vaadittu tarkistuspalveluun 

tulevalta asiakkaalta mitään erityisiä 

ominaisuuksia, vaan asiakas pystyi osallistumaan 

joko omasta aloitteestaan tai farmaseuttisen henkilöstön 

suosituksesta. Apteekit saivat maksutta henkilökuntansa 

käyttöön Farmasian Oppimiskeskuksen 

järjestämän Lääkityksen tarkistuspalvelu -verkkokoulutuksen, 

joka sisältää muun muassa koulutusta 

tietokantojen hyödyntämiseen. 

Tämän tutkimuksen aineisto koostui ”Terveydeksi, 

Suomi” -kampanjaan osallistuneille apteekeille lähetetystä 

Suomen Apteekkariliiton koordinoimasta 

sähköisen palautekyselyn tuloksista. Palautekysely 

valittiin tutkimusaineistoksi, koska se oli ensimmäinen 

ja toistaiseksi ainoa suomalaisen Lääkityksen 

tarkistuspalvelun tuottamia havaintoja koskeva, useampia 

apteekkeja kattava kysely. Kukin kampanjaan 

osallistunut apteekki sai sähköpostiin oman linkkinsä, 

jolla pystyi vastaamaan kyselyyn korkeintaan kymmenen 

kertaa. Kyselyssä selvitettiin retrospektiivisesti 

Lääkityksen tarkistuspalvelussa tehtyjä huomioita, 

niihin liittyneitä itsehoitovalmisteita sekä kokemuksia 

Lääkityksen tarkistuspalvelun vaikutuksista ammatilliseen 

osaamiseen. Ammatillista osaamista koskevaan 

kysymykseen ohjeistettiin kutakin henkilöä 

vastaamaan vain kerran riippumatta tarkistuskertojen 

määrästä. Kyselylomake oli auki kampanjan ajan 

ja lomake ohjeistettiin täyttämään mahdollisimman 

pian lääkityksen tarkistuksen suorittamisen jälkeen. 

Kyselylomakkeessa oli seitsemän ennalta määriteltyä 

vaihtoehtoa kuvaamaan asiakkaan lääkityslistan 

ja tietokantatarkistuksen pohjalta havaittuja potentiaalisia 

lääkitysongelmia eli varsinaisia tarkistushuomioita 

(Liite 1). Lisäksi lomakkeessa oli kysymys 

koskien muita mahdollisia huomioita, joita tarkistuspalveluprosessin 

aikana tehtiin, muun muassa lääkehoidon 

tehoon tai lääkekorvauksiin liittyvät havainnot. 

Jos varsinaiseen tarkistushuomioon liittyi itsehoitovalmiste, 

aukesi sähköiselle kyselylomakkeelle 

erillinen tarkentava kysymys, jonka vastausvaihtoehdot 

pohjautuivat Westerlundin rakentamaan luokittelusysteemiin 

(Westerlund ym. 2013). Westerlundin 

luokittelua on käytetty myös aiemmissa kansainvälisissä 

nimenomaan itsehoitovalmisteiden käyttöä 

selvittävissä tutkimuksissa (Westerlund ym. 2001, 

Eickhoff ym. 2012). Kyselylomake pilotoitiin neljällä 

Farmasian Oppimiskeskuksen Lääkityksen tarkistuspalvelu 

-verkkokoulutuksen suorittaneella farmasian 

ammattilaisella, joita pyydettiin arvioimaan kysymysten 

ja vastausvaihtoehtojen selkeyttä ja yksiselitteisyyttä. 

Kyselyn tuottama kvantitatiivinen aineisto analysoitiin 

SPSS-tilasto-ohjelmalla (IBM SPSS Statistics 




24). Kaikkien tarkistushuomioiden eri luokkien frekvenssit 

kuvattiin. Lisäksi analysoitiin ristiintaulukoimalla 

ja Khiin neliö -testill,ä vaikuttaako lääkityslista 

tai käytössä olevien valmisteiden määrä tilastollisesti 

merkitsevästi huomioiden määrään tai tarpeeseen 

ohjata asiakas lääkäriin (Metsämuuronen 2002). Itsehoitolääkkeiden 

osalta kuvattiin eri huomioluokkien 

frekvenssit, valmisteet (myös ei-lääkkeelliset) ryhmiteltiin 

käyttötarkoituksen mukaan ja kuvattiin kullekin 

valmisteryhmälle tyypillisimpiä tarkistuspalvelussa 

tehtyjä huomioita. Kyselyn vastauksista ei suoraan 

ilmennyt, mikä itsehoitovalmiste oli osallisena missäkin 

tarkistushuomiossa, vaan valmisteryhmät on 

analyysivaiheessa yhdistetty huomioluokkiin avoimen 

”Mitä itsehoitovalmisteisiin liittyviä suosituksia 

asiakkaalle annettiin?” -kysymyksen vastausten 

perusteella. Kyselyn avointen kysymysten vastauksia 

analysoitiin laadullisesti ryhmittelemällä ammatillisiin 

hyötyihin viittaavia ilmaisuja teemoittain sisällönanalyysilla 

ja laskemalla esiin nousseiden teemojen 

frekvenssit (Kylmä ja Juvakka 2007). 

TULOKSET 

Sähköiseen palautekyselyyn saatiin yhteensä 339 vastausta. 

Aineistosta ei ollut pääteltävissä, montako lääkityksen 

tarkistusta kampanjan aikana kokonaisuudessaan 

tehtiin. Taulukossa 1. esitetyistä tuloksista 

havaitaan, että valtaosalla (67 %) asiakkaista lääkitys 

oli kunnossa. 

Niistä vastauksista, joissa tehtiin tarkistuspalveluprosessissa 

käytettyjen tietokantojen pohjalta varsinaisia 

tarkistushuomioita (n=110), 46 prosenttia huomioista 

(n=51) liittyi itsehoitovalmisteiden käyttöön. 

Lisäksi asiakkaan lääkitykseen liittyen tehtiin erittäin 

runsaasti muita huomioita (n=297, 88 %). Erityisesti 

lääkehoidon tehoon tai tavoitteeseen liittyvät muut 

huomiot vaikuttivat tarpeeseen ohjata asiakas lääkäriin., 

sillä 83 asiakasta niistä 185:stä (45 %), joilla 

tehtiin lääkehoidon tehoon tai tavoitteeseen liittyviä 

huomioita, ohjattiin lääkäriin. 

Analysoitaessa taustamuuttujien vaikutuksia siihen, 

tehtiinkö tarkistuspalvelussa huomioita ja ohjattiinko 

asiakas lääkäriin, korostui ajantasaisen lääkityslistan 

merkitys. Jos asiakkaalla oli käytössään 

ajantasainen lääkityslista, häneltä löytyi harvemmin 

tarkistushuomioita (p= 0.012), ajantasainen lääkityslista 

ja huomioita, 25 prosenttia (n=38), ei-ajantasainen 

lääkityslista ja huomioita 42 prosenttia (n=31), ja 

ei lääkityslistaa lainkaan ja huomioita 37 prosenttia 

(n=41). Lääkityslista oli yhteydessä siihen, ketkä asiakkaista 

tarvitsivat lääkärin konsultaatioita (p=0.042). 

Lääkäriin ohjaaminen oli yleisempää niiden asiakkaiden 

kohdalla, joilla oli puutteellinen lääkityslista 

verrattuna niihin, joiden lääkityslista oli ajantasainen. 

Kun asiakkaan lääkityslista oli kunnossa, heistä 

27 prosenttia (n=42) ohjattiin lääkäriin. Jos lääkityslista 

ei ollut kunnossa 44 prosenttia (n=32) ohjattiin 

lääkäriin, ja jos asiakkaalla ei ollut lääkityslistaa lainkaan 

32 prosenttia (n=36) asiakkaista ohjattiin lääkäriin. 

Käytössä olevien valmisteiden yhteismäärä vaikutti 

siihen, löytyikö varsinaisia tarkistushuomioita 

(p=0.001), mutta ei siihen, oliko tarvetta ohjata asiakas 

lääkäriin (p=0.41) tai oliko lääkelista kunnossa 

(p=0.139). Kuitenkin jos asiakkaalla oli käytössään 

vähintään 15 valmistetta, lääkityslista oli harvemmin 

kunnossa verrattuna niihin, joilla oli vähemmän 

valmisteita käytössä. Ero ei kuitenkaan ollut tilastollisesti 

merkitsevä (p=0.054). Asiakkaiden syistä 

hakeutua palveluun (”tulohuolista”) vain huoli lääkehaitoista 

ennakoi todennäköisyyttä varsinaisten tarkistushuomioiden 

löytymiselle (p=0.036). 

Yleisimmät varsinaiset tarkistushuomiot liittyivät 

haittavaikutuksiin, ottoajankohtiin liittyviin ongelmiin 

ja yhteisvaikutuksiin. Kyselyvastausten kaikkien 

varsinaisten tarkistushuomioiden määrä ja jakautuminen 

eri luokkiin on koottu Kuvaan 1. Ne tarkastushuomiot, 

joissa oli osallisena itsehoitovalmisteita, 

jakautuivat pääsääntöisesti samoin kuin kaikki tarkastushuomiot. 

Pelkästään itsehoitovalmisteita koskeviin 

tarkastushuomioihin liittyneen tarkemman 

huomioluokittelun tulokset on esitetty Kuvassa 2. 

Itsehoitovalmisteita koskevia vastauksia oli niin 

vähän, että tilastollinen analyysi ei ollut niiden osalta 

mahdollista (Metsämuuronen 2000). Itsehoitovalmisteissa 

nousivat esiin oraaliset tulehduskipulääkkeet 

(n=13) ja magnesiumvalmisteet (n=13), vitamiinivalmisteet 

(n=7), kalsiumvalmisteet (n=6), 

ummetuslääkkeet (n=5), pieniannoksinen asetyylisalisyylihappolääkitys 

(n=4) ja rautavalmisteet (n=3). 

Parasetamoli, paikallisesti käytettävät tulehduskipulääkkeet, 

refluksitautilääkkeet ja sinkkivalmisteet 

mainittiin kukin kahdessa vastauksessa. Molemmissa 

parasetamoliin liittyneissä huomioissa kyse oli päällekkäislääkitystä. 

Oraalisesti käytettäviin tulehduskipulääkkeisiin 

liittyi useimmiten yhteisvaikutus 

(n=9), päällekkäislääkitys (n=7) ja vasta-aihe valmisteen 

käytölle. Kaikki tutkimuksessa esiin tulleet viisi 

vasta-aihetta liittyivät tulehduskipulääkkeisiin. Yhdellä 

tarkistuspalvelun asiakkaalla oli käytössä peräti 

kolme reseptitulehduskipulääkettä itsehoitovalmisteen 

lisäksi. Magnesium-, kalsium- ja rautavalmisteiden 

kohdalla valtaosa tarkistushuomiosta liittyi val- 

Taulukko 1. Kyselyn yhteisten kysymysten vastausyhteenveto (n=339) 

Oliko tarkistuspalveluun tulevalla asiakkaalla 

ennestään ajantasainen lääkityslista % (n) ? 

Ei lääkityslistaa 

Oli lääkityslista, mutta ei ajantasainen 

Lääkitys oli kunnossa 

Asiakkaan käytössä oleva valmistemäärä yhteensä % (n) 

0-4 valmistetta 




valmisteita 20 tai enemmän 

Oliko asiakkaalla jokin erityinen huoli tai ongelma tullessaan 

palveluun (yhdellä asiakkaalla saattoi olla useampia huolia): 

Huoli yhteisvaikutuksista 

Huoli lääkehaitoista 

Huoli lääkkeiden suuresta määrästä 

Huoli lääkehoidon hallinnasta kotona 

Huoli lääkkeiden tehosta 

Ei erityistä huolta tulosyynä palveluun 

Lääkityksen tarkistuspalvelun perusteella asiakkaan lääkitys 

oli kunnossa ja asiakas käytti lääkkeitään oikein 

Kyllä 

Ei 

Tehtiinkö tarkistuspalvelussa muita huomioita? 

(vastaaja saattoi valita useamminkin huomiovaihtoehdon) 

Ohjeita lääkkeettömään hoitoon 

Lääkehoidon tavoitteeseen tai tehoon liittyviä 

Lääkekorvauksiin liittyviä 

Ei muita huomioita 

Lääkevaihtoon liittyviä 

Ohjattiinko asiakas tarkistushavaintojen 

perusteella lääkärin vastaanotolle? 

Kyllä 

Ei 

32 (110) 

22 (73) 

46 (155) 

10 (34) 

53,1 (180) 

31,9 (108) 

4,1 (14) 

0,9 (3) 

49 % (n=165) 

42 % (n=141) 

36 % (n=121) 

32 % (n=109) 

12 % (n=39) 

9 % (n=29) 

67% (n=229) 

33 % (n=110) 

n=197 (58% kaikista vastauksista) 

n=185 (55%) 

n=83 (24 %) 

n=42 (12%) 

n=19 (6%) 

n=110 (33 %) 

n=226 (67%) 




misteen ottoajankohtaan. Magnesium- ja kalsiumvalmisteiden 

osalta seitsemässä vastauksessa oli tar- 

kommentit ”Toi uskoa omaan osaamiseen” ja ”Kehittyta 

kannattaa asiakkaalle esittää ja jakaa tietoa. Myös 

kennettu kyseisen lääkehoidon ongelman koskeneen nyt kyky nähdä nopeammin mahdollisia ongelmakohtia” 

kuvasivat vastaajien kokemaa hyötyä. 

annostelua levotyroksiinin kanssa. Ummetuslääkkeiden 

kohdalla neljä taustamuuttujien mainintaa viidestä koski vaikutuksia suositus- 

siihen, tehtiinkö tarkistuspalvelussa huomioita ja 

Analysoitaessa 

ohjattiinko ta pidempää käyttöaikaa. asiakas lääkäriin, korostui ajantasaisen POHDINTA lääkityslistan merkitys. Jos asiakkaalla oli 

käytössään ajantasainen lääkityslista, häneltä löytyi Itsehoitovalmisteisiin harvemmin tarkistushuomioita liittyy merkittävä osa lääkehoidon 

ongelmista. (n=38), Tässä ei-ajantasainen tutkimuksessa lääkityslista lähes puolessa ja 

(p= 0.012), 

ajantasainen Lääkityksen tarkistuspalvelun lääkityslista ja vaikutus huomioita, 25 prosenttia 

huomioita osaamiseen 42 apteekin prosenttia asiakaspalvelu- (n=31), ja ei ja lääkityslistaa tarkistushuomioista lainkaan ja huomioita (46 %) oli osallisena 37 prosenttia yksi tai (n=41). useampi 

itsehoitovalmiste. tarvitsivat lääkärin Lisäksi konsultaatioita 

esiin nousivat samat 

Lääkityslista lääkeneuvontatyössä oli yhteydessä siihen, ketkä asiakkaista 

(p=0.042). Tarkistuspalvelun Lääkäriin antamaa ohjaaminen ammatillista oli hyötyä yleisempää lääkeneuvontatyöhön 

lääkityslista kartoittavaan verrattuna avoimeen kysymyk- 

niihin, joiden misteita lääkityslista koskevissa tutkimuksissa. oli ajantasainen. Mineraalivalmis- 

Kun asiakkaan 

valmisteryhmät niiden asiakkaiden kuin kansainvälisissä kohdalla, joilla itsehoitoval- 

oli 

puutteellinen 

lääkityslista seen saatiin 193 oli vastausta. kunnossa, Vain heistä kolme 27 vastausta prosenttia oli (n=42) teet, kuten ohjattiin magnesium, lääkäriin. kalsium Jos ja lääkityslista rauta, nousivat ei ollut 

kunnossa negatiivisia 44 tai prosenttia neutraaleja. Vastausten (n=32) ohjattiin ryhmittelyssä lääkäriin, esiin ja kuten jos asiakkaalla Farrisin ym. (2004) ei ollut tekemässä lääkityslistaa tutkimuksessa. 

lääkäriin. Myös kipulääkityksiin Käytössä olevien liittyvät ongelmat valmisteiden tulivat 

lainkaan teemoittain 32 nousi prosenttia esiin ammatilliseen (n=36) asiakkaista hyötyyn liittyen 

asioiden kertaaminen vaikutti (n=48), siihen, uuden löytyikö tiedon varsinaisia saami- 

esiin, tarkistushuomioita kuten saksalaisessa (p=0.001), apteekkitutkimuksessakin 

mutta ei siihen, 

ohjattiin 

yhteismäärä 

oliko nen (n=13), tarvetta aika syventyä ohjata asiakas ja perehtyä lääkäriin asioihin (p=0.41) enemmän 

asiakkaalla kuin normaalissa oli käytössään reseptitoimituksessa vähintään (n=30), 15 valmistetta, huomioiden lääkityslista sijoittuminen oli eri harvemmin Westerlundin kunnossa luok- 

(Eickhoff tai oliko ym. lääkelista 2012). Itsehoitovalmisteisiin kunnossa (p=0.139). liittyvien Kuitenkin 

jos 

verrattuna tietolähteiden niihin, käytön joilla parantuminen oli vähemmän ja kokonaisuuksien 

hahmottaminen (p=0.054). ja tarkastelu Asiakkaiden (n= 16) syistä sekä asia- 

hakeutua (Westerlund palveluun ym. (”tulohuolista”) 2013), jossa epäselvä vain käyttötarkoi- 

huoli 

valmisteita kiin käytössä. poikkesi aiemmasta Ero ei kuitenkaan avoapteekkitutkimuksesta 

ollut tilastollisesti 

merkitsevä 

lääkehaitoista kaskeskustelun merkitys ennakoi (n=17). todennäköisyyttä Eräs kyselyyn vastannut 

farmasisti kuvasi hyötyä näin: ”Asiakas uskalsi lääkitysongelmia. Westerlundin tutkimus on tehty 

varsinaisten tus ja haittavaikutukset tarkistushuomioiden olivat yleisimpiä löytymiselle itsehoidon (p=0.036). 

Yleisimmät varsinaiset tarkistushuomiot liittyivät haittavaikutuksiin, ottoajankohtiin liittyviin 

varmasti avoimemmin puhua kun oltiin kahdestaan.” reseptintoimittamistilanteissa ja itsehoitovalmisteita 

ostettaessa, jolloin asiakkaan kokonaislääkitys yh- 

ongelmiin ja yhteisvaikutuksiin. Kyselyvastausten kaikkien varsinaisten tarkistushuomioiden 

Lääkeneuvontaan saavutettavaa hyötyä eritteli tarkemmin 

28 vastaajaa, ja esiin nousi erityisesti itseteisvaikutuksineen 

ja päällekkäislääkityksineen ei ole 

määrä ja jakautuminen eri luokkiin on koottu Kuvaan 1. Ne tarkastushuomiot, joissa oli 

osallisena itsehoitovalmisteita, jakautuivat pääsääntöisesti samoin kuin kaikki tarkastushuomiot. 

varmuuden lisääntyminen, kyky tarttua tärkeimpiin kartoittavissa samalla tavalla kuin Lääkityksen tarkistus 

-tilanteessa. 

Pelkästään itsehoitovalmisteita koskeviin tarkastushuomioihin liittyneen tarkemman 

asioihin ja lisääntynyt tietoisuus siitä, miten asioi- 

huomioluokittelun tulokset on esitetty Kuvassa 2. 

Ajantasainen lääkityslista on tämän tutkimuksen 

perusteella tärkeä työkalu hallitta avohuollon asiakkaiden 

mahdollisia lääkehoitoon liittyviä ongelmia. 

Vastauksiin, joissa lääkityslista ei ollut ajantasainen, 

liittyi enemmän tarkistushuomioita ja tarvetta ohjata 

lääkäriin kuin kokonaan ilman lääkityslistaa olevilla. 

Asiakkailla itsellään on keskeinen vastuu siitä, että 

lääkityslista sisältää myös käytössä olevat itsehoitovalmisteet. 

Saksalaisessa avoapteekkitutkimuksessa 

80 prosenttia lääkehoidon arviointiin tulleista potilaista 

oli lääkityslista, mutta vain 6,5 prosenttia lääkityslistoista 

oli täysin oikein. Tutkimuksen mukaan 

reseptivapaita valmisteita puuttui lääkityslistalta keskimäärin 

yksi asiakasta kohden (Waltering ym. 2015). 

Lääkityslistalta puuttuvat itsehoitovalmisteet lisäävät 

riskiä ongelmiin, sillä yhteisvaikutukset ja päällekkäislääkitys 

olivat yleisimmät itsehoitovalmisteisiin 

liittyneet huomiotyypit tässä tutkimuksessa. 

Varsinkin iäkkäät potilaat raportoivat haastattelututkimuksissa 

enemmän käytössä olevia lääkkeitä 

kuin käytettäessä lomakekyselyjä (Willeboordse ym. 

2016). Myös tässä tutkimuksessa asiakkaan haastattelun 

merkitys tuli esiin. Aiemmassa Lääkityksen tarkistuspalvelua 

koskevassa tutkimuksessa lääkelistan 

ulkopuolisia valmisteita, lähinnä itsehoitovalmisteita, 

tuli usein esiin vasta tarkistuspalveluprosessin palautekeskusteluvaiheessa 

(Kanden 2016). Palautekeskustelun 

aikana kannattaisikin täydentää lääkityslistaan 

kaikki käytössä olevat resepti- ja itsehoitovalmisteet, 

jotta potilas pystyisi jatkossa helposti välittämään 

tarvittaessa tiedon terveydenhuollon ammattilaisille. 

Ajantasainen lääkityslista on tärkeä osa rationaalista 

lääkehoitoa. 

Vaikka kahdessa kolmasosassa Lääkityksen tarkistuspalvelun 

tietokantatarkistuksia ei löytynyt potentiaalisia 

lääkehoidon ongelmia, Lääkityksen tarkistuspalveluprosessi 

ei ollut turha. Asiakkaiden saamalla 

varmistuksella siitä, että heidän lääkityksensä 

on kunnossa, on suuri merkitys asiakkaalle ja auttaa 

sitoutumaan lääkehoitoon (Hatah ym. 2014, Twigg 

2016). Lisäksi 88 prosentissa tapauksista tehtiin muita 

kuin varsinaisia tietokantapohjaisia tarkistushuomioita. 

Näiden havaintojen suuri määrä osoittaa, että 

lääkityksen tarkistaminen on muutakin kuin mekaanista 

työtä. Esimerkiksi lääkehoidon tavoitteen 

epäselvyys asiakkaalle tai koettu tehon puute selviää 

vain keskustelemalla asiakkaan kanssa. Muut kuin 

varsinaiset, tietokantojen perusteella esiin tulleet 

tarkistushuomiot, johtivat usein tarpeeseen ohjata 

asiakas lääkäriin. Tämä johtui siitä, että varsinaisiin 

tarkistushuomioihin, kuten lääkkeiden ottoajankohtiin, 

liittyvät ongelmat voidaan usein ratkaista jo apteekissa, 

mutta lääkehoidon teho- ja tavoiteongelmat 

vaativat aina lääkärin konsultaatiota. 

Kuva 1. 1. Lääkityksen tarkistuspalvelussa huomiot huomiot luokittain. luokittain. Samassa vastauksessa Samassa vastauksessa voi olla voi olla 

useampiakin huomioita. 

Kuva 2. 2. Itsehoitovalmisteisiin liittyneet liittyneet huomiot huomiot (n=51). Samassa (n=51). vastauksessa Samassa vastauksessa voi olla voi olla 

useampiakin huomioita. 

Itsehoitovalmisteita koskevia vastauksia oli niin vähän, että tilastollinen analyysi ei ollut niiden 

osalta mahdollista (Metsämuuronen 2000). Itsehoitovalmisteissa nousivat esiin oraaliset 

tulehduskipulääkkeet (n=13) ja magnesiumvalmisteet (n=13), vitamiinivalmisteet (n=7), 

kalsiumvalmisteet (n=6), ummetuslääkkeet (n=5), pieniannoksinen asetyylisalisyylihappolääkitys 




Tietokantojen annin yhdistäminen farmaseuttiseen 

asiantuntemukseen ja asiakkaan haastatteluun 

tuottaa tarkemman kuvauksen asiakkaan tilanteesta. 

Valtaosalla asiakkaista (91 %) oli jokin tai joitakin 

lääkehoitoonsa liittyviä huolia, jotka saivat heidät 

osallistumaan Lääkityksen tarkistuspalveluun. Vaikka 

huoli yhteisvaikutuksista olikin yleisin osallistumissyy, 

huoli lääkehaitoista oli myös merkittävä syy 

osallistua. Ruotsalaisessa tutkimuksessa farmaseuttisia 

lisäpalveluja käyttävät asiakkaat todettiin huolestuneiksi 

ja informaatiohakuisiksi (Montgomery ym. 

2010), ja samankaltainen kuva välittyy suomalaisistakin 

asiakkaista. Lääkityksen tarkistuspalvelussa voidaan 

kuunnella asiakasta ja hänen huolenaiheitaan, 

jotta asiakas voisi tuntea hallitsevansa omaa lääkehoitoaan 

ja sitoutua hoitoonsa turvallisin mielin. 

Kyselyyn vastanneet farmasian ammattilaiset kokivat 

miltei yksimielisesti saaneensa ammatillista 

hyötyä lääkeneuvontatyöhönsä jatkossa. Kuten eräs 

palautekyselyn vastaaja kiteytti: ”Asiakas kaipaa apteekin 

tukea lääkityksensä noudattamiseen.” Päivittäisen 

apteekkityön aikapaineessa voi olla hankalaa 

syventyä yksittäisen asiakkaan lääkityskokonaisuuteen. 

Lääkityksen tarkistuspalvelun kahdenkeskistä 

palautekeskustelua asiakkaan kanssa pidettiin arvokkaana. 

Potilaan haastattelu onkin tärkeää rationaalisen 

lääkehoidon ja potilaan elämänlaadun kannalta. 

Haastatteluilla saadaan esiin ja ratkaistavaksi nimenomaan 

potilaan kokemia subjektiivisia oireita, kuten 

esimerkiksi ummetus ja suun kuivuus (Schoenmakers 

ym. 2017). 

Tämän tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää 

apteekkien päivittäisessä lääkeinformaatiotyössä korostamalla 

asiakkaille itsehoitovalmisteiden lääkityslistalle 

kirjaamisen tärkeyttä. 


Koska kampanjan aikana kaikki asiakkaat saivat hakeutua 

palveluun (myös he, joilla ei ollut yhtään reseptilääkettä 

säännöllisessä käytössä, Taulukko 1.), 

tutkimuksen perusteella ei voida tehdä päätelmiä 

lääkitysten tarkistusten hyödyistä tai potentiaalisten 

lääkitysongelmien yleisyydestä sellaisilla asiakkailla, 

jotka ohjautuisivat palveluun jonkin riskikartoituksen 

kautta. Todennäköisesti heiltä löytyisi 

enemmän tarkistushuomioita, ja voitaisiin määritellä 

palvelun tuottamia terveyshyötyjä. Tulevaisuudessa 

tarvittaisiin lisää tutkimusta itsehoitovalmisteiden 

käytön aiheuttamista lääkehoidon ongelmista. Mikäli 

tutkimukset kohdennettaisiin esimerkiksi yli 5 

reseptilääkettä käyttäviin, löydettäisiin todennäköisesti 

enemmän huomioita. Eri itsehoitovalmisteille 

tyypillisten lääkehoidon ongelmien tutkiminen auttaa 

myös kehittämään edelleen itsehoitovalmisteita 

ostavien asiakkaiden neuvontaa. Keinoja ajantasaisen 

lääkityslistan varmistamiseen kaikille lääkkeen käyttäjille 

tulee tutkia. 

Tutkimuksen vahvuutena on aineiston keruu heti 

tarkistuspalvelun suorittamisen jälkeen muistivirheiden 

välttämiseksi. Vastaajat olivat saaneet verkkokoulutuksessa 

tasalaatuisen opastuksen lääkityksen 

tarkistuspalvelun suorittamiseen. Tulosten yleistettävyyttä 

heikentää pieni vastausmäärä, sillä kaikki kampanjaan 

osallistuneet farmasian ammattilaiset eivät 

täyttäneet kyselyä. Pienen aineistomäärän johdosta 

tulokset ovat vain kuvailevia. Kyselyn niin sanotun 

muiden huomioiden 4 luokkaa (lääkehoidon tavoitteeseen 

tai tehoon, lääkekorvauksiin, lääkevaihtoon 

liittyvät ja lääkkeettömät hoito-ohjeet) olisi kannattanut 

sisällyttää vaihtoehtoina varsinaisten tarkistushuomioiden 

luokitteluun, jolloin aineisto olisi ollut 

tiiviimpi, helpommin tulkittavissa ja paremmin vertailtavissa 

kansainvälisiin tutkimuksiin. Kaikki vastaajat 

eivät olleet avoimeen kenttään kuvailleet tarkistuksensa 

tuloksia niin yksityiskohtaisesti, että sen 

perusteella olisi aina pystytty yhdistämään itsehoitovalmistetta 

huomiotyyppiin. Tutkimuksessa ei saatu 

esiin riittävää määrää tarkistushuomioita itsehoitovalmisteryhmittäin 

tilastollista analyysia varten. 


Itsehoitovalmisteet ovat merkittävässä roolissa avoapteekkien 

asiakkaiden lääkehoidon ongelmissa. Erityisesti 

kipulääkkeet ja magnesium- ja kalsiumvalmisteet 

ovat itsehoidon valmisteryhmiä, joiden käyttöön 

voi liittyä ongelmia. Ajantasainen, myös itsehoitovalmisteet 

sisältävä, lääkityslista on olennainen 

apuväline rationaalisen lääkehoidon toteutuksessa. 

Farmasian ammattilaiset kokivat Lääkityksen tarkistus 

-palvelun tuottamisen tukevan ja kehittävän 

heidän ammattitaitoaan lääkeinformaatiotyössä. Asioiden 

kertaaminen, mahdollisuus syventyä ja hahmottaa 

asiakkaan lääkityskokonaisuutta, tietokantojen 

käyttöön harjaantuminen sekä palautekeskustelu 

asiakkaan kanssa koettiin tärkeiksi ammattitaidon 

kehittymisen kannalta. 

Liite 1. Kyselyn sisältö 

1. Oliko tarkistuspalveluun tulevalla asiakkaalla 

ennestään ajantasainen lääkityslista? 

2. Asiakkaan käytössä olevat lääkkeet: 

3. Oliko asiakkaalla jokin erityinen huoli tai ongelma 

tullessaan palveluun? 

4. Lääkityksen tarkistuspalvelun perusteella 

asiakkaan lääkitys oli kunnossa ja asiakas käytti 

lääkkeitään oikein 

5. Mistä lääkitykseen liittyvistä asioista tehtiin 

huomioita? 

6. Oliko tarkistuksen huomioissa osallisena 

itsehoitolääkkeitä tai -valmisteita? 

7. Mitä itsehoitolääkettä tai -valmistetta huomio koski? 

8. Millainen itsehoitolääkkeeseen liittyvä huomio oli? 

9. Mitä itsehoitolääkkeisiin liittyviä suosituksia 

asiakkaalle annettiin? 

10. Tehtiinkö tarkistuspalvelussa muita huomioita? 

11. Ohjattiinko asiakas havaintojen perusteella 

lääkärin vastaanotolle? 

12. Koetko itse saaneesi ammatillista hyötyä 

lääkeneuvontatyöhösi tekemästäsi lääkityksen 

tarkistuksesta? 

kyllä 

oli lääkityslista, mutta ei ajantasainen 

ei lääkityslistaa 

säännöllisessä käytössä reseptilääkkeitä, kpl 

tarvittaessa käytettäviä reseptilääkkeitä, kpl 

itsehoitolääkkeitä, kpl 

ravintolisiä (esim. vitamiinit), kpl 

luontaistuotteita, kpl 

huoli lääkkeiden suuresta määrästä 

huoli lääkehaitoista 

huoli yhteisvaikutuksista 

huoli lääkehoidon hallinnasta kotona (oikea käyttö, 

ottoajat, annostelu jne.) 

huoli lääkkeiden tehosta 

kyllä 

ei 

asiakkaan käyttämä annos (liian suuri liian pieni) 

ottoajankohdat 

ruokailu vs. lääkkeenotto 

tarvittaessa otettava lääke säännöllisessä käytössä 

yhteisvaikutukset 

päällekkäislääkitykset 

haittavaikutukset 

kyllä (jos kyllä, avautuu lisäkysymykset 7,8 ja 9) 

ei 

avoin vastaus 

väärä käyttötarkoitus 

väärä annos 

hoidon riittämätön teho 

suositusta pidempi käyttöaika 

yhteisvaikutus 

haittavaikutus 

vasta-aihe valmisteen käytölle 

päällekkäislääkitys 

muu lääkkeen annosteluun tai ottoajankohtaan liittyvä 

ongelma 

muu huomio mikä? (avoin vastaus) 

avoin vastaus 

lääkehoidon tavoitteeseen tai tehoon liittyviä 

lääkekorvauksiin liittyviä 

lääkevaihtoon liittyviä ohjeita lääkkeettömään hoitoon 

kyllä 

ei 

avoin vastaus 




SUMMARY 

Medication-Related Problems 

Associated With Non-Prescription 

Preparations in Community 

Pharmacies Medication Use Reviews 

➔ Päivi Mäkelä* 

Master of Science, (Pharmacy), 

Pharmacy owner, Nakkila Pharmacy, 

paivi.makela@helsinki.fi 

➔ Lenita Jokinen 

Licentiate of Science, (Pharmacy), 

Pharmacy owner, Runosmäki Pharmacy, Turku 

➔ Marja Airaksinen 

Doctor of Science (Pharmacy), Professor, 

Clinical Pharmacy Group, Faculty of Pharmacy, 

University of Helsinki 


Master of Science, (Pharmacy), Clinical teacher, 

Clinical Pharmacy Group, Faculty of Pharmacy, 

University of Helsinki and HUS-Pharmacy 

➔ Charlotta Sandler 

Doctor of Science (Pharmacy), 

Director of Pharmaceutical Affairs, 

Association of Finnish Pharmacies 


Background: Medication use review in community 

pharmacies is a service that takes into consideration 

also use of non-prescription products. It aims to support 

rational pharmacotherapy. It is focusing on dosing 

schedules and medication management problems 

at home. The ultimate goal of medication use reviews 

by community pharmacists is to enhance adherence. 

The aim of this study was to estimate the prevalence 

of potential medication-related problems caused by 

non-prescription products. The secondary aim was 

to assess how medication use reviews support and 

enhance pharmacists’ expertise in medication counselling 

Methods: Electronic survey was sent to community 

pharmacies participating in ”Terveydeksi, 

Suomi” -campaign in February-March 2017. The 

campaign was organized by the Association of Finnish 

Pharmacies. Each pharmacy could report maximum 

of ten patient cases in which medication use 

review was conducted. Medication related problems 

associated with non-prescription products were classified 

using the Westerlund system. Medication use 

reviews impact on pharmacists professional expertise 

was investigated by open-ended question. 

Results: A total of 339 responses were received. Most 

common potential medication-related problems 

were side effects (20%), wrong dosage interval (19%) 

and interactions (17%). Non-prescription products 

were involved in nearly half (46%) of the cases with 

potential problems identified in medication use reviews. 

The most often mentioned non-prescription 

product categories involved in medication-related 

problems were pain killers (n=17) and mineral preparations 

i.e. magnesium (n=13) and calcium (n=6). Patients 

with reconciled medication lists were less likely 

to have potential problems in their medications and 

less likely to be advised to consult their doctor. Conducting 

medication use reviews supported community 

pharmacists’ expertise in medication counselling 

mainly through: retrieval, making it possible to focus 

on individual client’s medication, providing experience 

in using databases assisting in medication risk 

management and directly communicating with clients 

on their medications. 

Conclusions: Medication-related problems in outpatients 

are often caused by non-prescription products. 

Therefore reconciled medication list, including 

also non-prescription products, is an important part 

of patient´s rational pharmacotherapy. Community 

pharmacists almost unanimously reported that conducting 

medication use reviews enhanced their professional 

skills and expertise. 

Keywords: medication use review, medication-related 

problem, non-prescription product, professional 

benefit, community pharmacy 



KIRJALLISUUS 

Aimaurai S. Jumpated A. Krass I. Dhippayom 

T: Patient Opinions on Medicine-Use Review: 

Exploring an Expanding Role of Community 

Pharmacists. Patient Prefer Adherence 11: 751– 

60, 2017 

Blenkinsopp A. Bond C. Raynor DK: Medication 

Reviews. Brit J Clin Pharm 74: 573–80, 2012 

Bulajeva A ym: Medication Review Practices in 

European Countries. Res Social Adm Pharm 10: 

731–40, 2014 

Chau SH ym: Clinical Medication Reviews in 

Elderly Patients with Polypharmacy: A Cross- 

Sectional Study on Drug-Related Problems in the 

Netherlands. Int J Clin Pharm 38: 46–53, 2016 

Clyne W. Blenkinsopp A. Seal R: A Guide to 

Medication Review 2008. saatavilla Internetissä: 

www.cff.org.br/userfiles/52 - CLYNE W (Haettu 

Internetistä 8.1.2018) 

Eickhoff C. Hämmerlein A. Griese N. Schul 

M: Nature and Frequency of Drug-Related 

Problems in Self-Medication (over-the-Counter 

Drugs) in Daily Community Pharmacy Practice 

in Germany. Pharmacoepidemiol Drug Saf 21: 

254–60, 2012 

Farris KB ym: Population-Based Medication 

Reviews: A Descriptive Analysis of the 

Medication Issues Identified in a Medicare Notfor-Profit 

Prescription Discount Program. Ann 

Pharmacother 38: 1823–29, 2004 

Hatah E. Braund, R. Tordoff J.Duffull SB: A 

Systematic Review and Meta-Analysis of 

Pharmacist-Led Fee-for-Services Medication 

Review.Brit J Clin Pharm 77: 102–15, 2014 

Itselääkitys. Käypä hoito-suositus. Helsinki: 

Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2016. 

Saatavilla Internetissä: www.kaypahoito.fi 

(19.4.2016) 

Kanden P: PD-projektityö Apteekkien tarjoaman 

lääkityksen tarkistuspalvelun toimivuus ja 

kehittämiskohteet- apteekin näkökulma 2016. 

Saatavilla Internetissä: www.palmenia.helsinki. 

fi/farmasia-pd/2016/Kanden Pia, Lääkityksen 

tarkistuspalvelu_FINAL.pdf (1.11.2016) 

Kiiski A. ym: Iäkkäiden lääkehoidon 

järkeistäminen. Sosiaali-Ja Terveysministeriön 

raportteja ja muistioita 2016:12. Saatavilla 

Internetissä: www.http://stm.fi/julkaisu?pubid=UR 

N:ISBN:978-952-00-3704-8. (29.2.2016) 

Kwint HF. Faber, A. Gussekloo J. Bouvy ML: 

The Contribution of Patient Interviews to the 

Identification of Drug-Related Problems in Home 

Medication Review. J Clin Pharm Ther 37: 674– 

80, 2012 

Kylmä J. Juvakka T: Laadullinen terveystutkimus. 

Edita Prima, Helsinki 2007 

Latif A. Boardman HF. Pollock K: Understanding 

the Patient Perspective of the English 

Community Pharmacy Medicines Use Review 

(MUR). Res Social Adm Pharm 9: 949–57, 2013 

Latif A. Pollock K. Boardman H: The Contribution 

of the Medicines Use Review (MUR) Consultation 

to Counseling Practice in Community 

Pharmacies. Patient Educ Couns 83: 336–44, 

2011 

Lee E. Braund R. Tordoff J: Examining the 

First Year of Medicines Use Review Services 

Provided by Pharmacists in New Zealand: 2008. 

N Z Med J 122: 3566, 2009 

Manfrin A. Tinelli M. Thomas T. Krska J: A 

Cluster Randomised Control Trial to Evaluate 

the Effectiveness and Cost-Effectiveness of the 

Italian Medicines Use Review (I-MUR) for Asthma 

Patients. BMC Health Serv Res 17: 300, 2017 

Metsämuuronen J: Tilastollisen päättelyn 

perusteet. Methelp, Helsinki 2000 

Metsämuuronen J: Tilastollisen kuvauksen 

perusteet. 2. painos. International Methelp, 

Heksinki 2002 

Montgomery AT: Receiving a Pharmaceutical 

Care Service Compared to Receiving Standard 

Pharmacy Service in Sweden–How Do Patients 

Differ with Regard to Perceptions of Medicine 

Use and the Pharmacy Encounter? Res Social 

Adm Pharm 6: 185–95, 2010 




Pechlivanoglou P ym: Factors Affecting 

the Delivery of Community Pharmacist-Led 

Medication Reviews: Evidence from the 

MedsCheck Annual Service in Ontario. BMC 

Health Serv Res 16: 1–12, 2016 

Schoenmakers TWA. Teichert M. Wensing M. 

De Smet PAMG: Evaluation of Potentially Drug- 

Related Patient-Reported Common Symptoms 

Assessed During Clinical Medication Reviews: A 

Cross-Sectional Observational Study. Drug Saf 

40: 419–30, 2017 

Sosiaali-ja terveysministeriö: LÄÄKEPOLITIIKKA 

2020, 2011. Saatavilla Internetissä: https:// 

julkari.fi/bitstream/handle/10024/111974/ 

URN%3ANBN%3Afi-fe201504226219. 

pdf?sequence=1. (Haettu Internetistä 7.1.2018) 

Sosiaali- ja terveysministeriö: Rationaalinen 

lääkkeen määrääminen, toimittaminen ja käyttö 

nykyisissä ja tulevissa SOTE-rakenteissa. 

Sosiaali-ja terveysministeriön raportteja ja 

muistioita 12/2018. Saatavilla Internetissä: 

http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/ 

handle/10024/160657/12_18_RATI laakkeen 

maaraaminen toimittaminen.pdf (13.3.2018) 

Suomen Apteekkariliitto: Lääkityksen 

Tarkistuspalvelu - Apteekki, 2014. Saatavilla 

Internetissä: www.apteekki.fi/apteekki-palvelut/ 

laakityksen-tarkistuspalvelu.html (7.1.2018) 

Twigg MJ ym: What Do Patients Need to Know? 

A Study to Assess Patients’ Satisfaction with 

Information about Medicines. Int J Pharm Pract 

24: 229–36, 2016 

Työryhmä apteekkien ammatillisen toiminnan 

edistämiseksi (AATE): Lääkehoidon arvioinnin 

osaamistavoitteet farmaseuteille ja proviisoreille 

eri toimintaympäristöissä. Dosis 33: 199–209, 

2017 

Waltering I. Schwalbe O. Hempel G: 

Discrepancies on Medication Plans Detected 

in German Community Pharmacies. J Eval Clin 

Pract 21: 886–92, 2015 

Westerlund, T ym: Nonprescription Drug— 

Related Problems and Pharmacy Interventions. 

Ann Pharmacother 35: 1343–49, 2001 

Westerlund, T ym: A retrospective analysis of 

drug-related problems documented in a national 

database importance of attention by pharmacy 

practitioners for the detection of and intervention 

for DRPs. Int J Clin Pharm 35: 202-209, 2013 

Willeboordse F ym: Information on Actual 

Medication Use and Drug-Related Problems in 

Older Patients: Questionnaire or Interview? Int J 

Clin Pharm 38: 380–87, 2016 

Kirjoita 

teemanumeroon! 

Aiheena lääkkeet ja ympäristö. 

Keväällä 2020 Dosis-lehden teemana on lääkealan kestävä kehitys. 

Kutsumme nyt tutkijoita terveydenhuollon eri osa-alueilta 

kirjoittamaan kyseiseen teemanumeroon. 

Artikkelit voivat käsitellä lääkevalmisteisiin ja/tai lääkeaineisiin liittyviä 

kestävän kehityksen haasteita, ympäristöriskejä ja ratkaisumalleja 

laajasti eri näkökulmista. Alkuperäistutkimusten lisäksi myös aiheeseen 

liittyvät katsaukset, väitöskirjan tai opinnäytetyön tiivistelmät, tieteelliset 

kommentit, kirjeet ja vastaukset ovat tervetulleita. 

Dosis on ainoa suomenkielinen farmasian alan lehti, jossa julkaistaan 

farmasian ja lähialojen tutkimuksia (www.dosis.fi). Dosis julkaistaan 

ilmaisena Open Access -verkkolehtenä, joka tavoittaa kymmeniä 

tuhansia terveydenhuollon ammattilaisia ja juttuihin liitettyjen 

sometyökalujen avulla myös laajemman yleisön. 

Toivomme, että innostuit ajatuksesta ja haluat antaa panoksesi 

tähän Dosiksen teemanumeroon ja näin edistää lääkealan kestävään 

kehitykseen liittyvän tutkimustiedon levittämistä terveydenhuollon 

ammattilaisille ja myös valveutuneille kansalaisille. 

Ilmoitathan kiinnostuksestasi lokakuun 2019 alkuun mennessä 

Dosiksen sähköpostiosoitteeseen (dosis@farmasialiitto.fi), 

päätoimittaja Anneli Ritalalle (anneli.ritala@vtt.fi) tai vieraileville 

toimittajille, Tiina Sikaselle (tiina.sikanen@helsinki.fi) ja 

Jari Yli-Kauhaluomalle (jari.yli-kauhaluoma@helsinki.fi). 

www.dosis.fi 


© Suomen Farmasialiitto ry

Isoflavonien turvallisuus 

ja tutkimuksen haasteet 

➔ Jenni Küblbeck* 

FT, Projektitutkija 

jenni.kublbeck@uef.fi 

➔ Marjo Huovinen 

FT, Yliopistotutkija 

marjo.huovinen@uef.fi 



Yliopistonranta 1C 

70210 Kuopio 


TIIVISTELMÄ 

Erilaisten ravintolisien lisääntynyt käyttö on nostanut aiheellisesti myös huolen niiden turvallisuudesta. Etenkin 

soijan sekä puna-apilan sisältämien isoflavonien käytöstä keskustellaan ajoittain, sillä niiden tiedetään 

olevan rakenteeltaan samankaltaisia nisäkäsestrogeenin kanssa ja aiheuttavan sekä haluttuja että ei-haluttuja 

vaikutuksia. Tutkimuksia isoflavonien roolista lisääntymishäiriöissä sekä hormonaalisten syöpien, kuten 

rinta- ja eturauhassyöpien, kehittymisessä ja etenemisessä on tehty paljon in vitro solumalleissa ja koeeläimissä. 

Näiden, sekä rajatuilla populaatioilla tehtyjen epidemiologisten, tutkimusten näyttö on kuitenkin 

erittäin ristiriitaista. Ravintoperäinen isoflavonien saanti ei ole tutkimusnäytön perusteella haitallista, mutta 

mahdollisten tuntemattomien haitta- ja yhteisvaikutusten vuoksi isoflavoneja sisältävien ravintolisien käytön 

rajoittaminen ajallisesti tai sairaustiloissa on suositeltavaa. Isoflavonien mahdolliset ja vähäiset sairastuvuutta 

tai sairauksien etenemistä estävät vaikutukset eivät nykytiedon valossa ole riittäviä, jotta niitä sisältävien 

ravintolisien käyttöä voisi suositella lääkehoidon lisäksi tai sijaan. 

Asiasanat: isoflavonit, ravintolisä, kasvihormonit, syöpä, yhteisvaikutus, turvallisuus, hormonikorvikkeet 




SYÖPÄ 

Kuva 1. Soijan ja puna-apilan sisältämien merkittävimpien isoflavonien sekä vain elimistössä muodostuvan 

Kuva 1. Soijan ja puna-apilan sisältämien merkittävimpien isoflavonien sekä vain elimistössä 

daitseiinin metaboliitin ekvuolin ja endogeenisen estrogeenin (E2) kemialliset rakenteet. 

muodostuvan daitseiinin metaboliitin ekvuolin ja endogeenisen estrogeenin (E2) kemialliset 

rakenteet. 

JOHDANTO 

sesti Yhdysvalloissa, myös maitotuotteet ovat merkittävä 

Erilaisten ravintolisien ja kasviperäisten tuotteiden 

isoflavonien lähde. Erityisesti soijan ja puna-api- 

käyttö on lisääntynyt länsimaissa viimeisten vuosikymmenten 

lan sisältämät isoflavonit, genisteiini, daitseiini, bio- 

aikana. Näiden tuotteiden ajatellaan kaniini A ja formononetiini (Kuva 1), ovat kiinnostalan 

paitsi edistävän terveyttä, myös ehkäisevän tai hoitavan 

neet tutkijoita liittyen epidemiologisiin havaintoihin 

sairauksia turvallisemmin kuin synteettisten Aasian maiden vähäisemmästä vaihdevuosioireiden, 

lääkeaineiden. Erilaisten ravintolisien ja kasviperäisten 

hormonaalisten syöpien sekä sydän- ja verisuonitauhuollon 

tuotteiden omatoiminen käyttö ilman terveydentien 

esiintyvyydestä, joiden on uskottu liittyvän län- 

henkilöstön valvontaa, erityisesti yhtäaikaisesti 

simaita suurempaan ravintoperäisten isoflavonien 

lääkkeiden tai sairaustiloissa, voi kuitenkin ai- 

saantiin. Isoflavoneja sisältäviä ravintolisiä ja kasvisimaita 

heuttaa merkittäviä haittavaikutuksia tai vaikuttaa rohdostuotteita markkinoidaan maailmanlaajuisesti 

lääkehoidon onnistumiseen. 

lähinnä vaihdevuosioireiden luonnonmukaisempaan 

Isoflavonoidit ovat lähinnä hernekasveissa ja haitattomampaan hoitoon. Suomen markkinoilla 

(Fabaceae) sekä vähäisemmissä määrin esimerkiksi 

pähkinöissä ja hedelmissä esiintyviä flavonoidien teltavia isoflavoneja sisältäviä kasvirohdosvalmisteita 

ei tätä katsausta kirjoitettaessa ole lääkkeiksi luoki- 

4 

ryhmään kuuluvia glykosidisia, eli konjugoituneen (Fimea 2019) ja EU:ssa soijaperäisiä isoflavoniuutteita 

sokerimolekyylin sisältäviä, ja vesiliukoisia kasvien sisältäviä lääkevalmisteita on markkinoilla vain muutamia 

(EMA olevien 2016). Suomessa ravintolisien markkinoilla sisältämien on erilai- 

sekundäärimetaboliitteja, Tässä katsauksessa tarkastelemme jotka muodostuvat Suomessa fenyylialaniinista 

fenyylipropanoidisynteesireitin kautta sia ravintolisiä, joiden sisältämät isoflavonit ovat pää- 

markkinoilla 

(Krizova isoflavonien, ym. 2019). mahdollisia Esimerkiksi haitta- runsaasti ja yhteisvaikutuksia isoflavoneja osin sekä peräisin isoflavonien soijasta, puna-apilasta, vaikutusten tutkimiseen sinimailasesta 

sisältävät liittyviä soijapapu haasteita. (Glycine Kuvaus max käytetyistä (L.) Merr) ja isoflavoneista punaapila 

(Trifolium pratense L.) kuuluvat maailman tärveyteen 

liittyvää tutkimustietoa löytyy soijaperäisistä 

(Medicago ja valmisteista sativa L.) ja kudzusta on mainittu (Pueraria). viittauksen Eniten terkeimpiin 

yhteydessä. rehukasveihin. Jos tutkimuksessa Soija on ollut ei ole tärkeä tarkemmin peruselintarvike 

määritelty isoflavoneista, käytettyä pääosin valmistetta, genisteiinistä on ja tekstissä daitseiinista. 

käytetty yleisesti Aasiassa jo termiä vuosituhansien isoflavoni. ajan, Jos käytetty ja myös isoflavoni Parhaiten on mainittu tutkittu nimeltä kasviestrogeenien, (esim. genisteiini), esimerkik- 

länsimaissa soijan käyttö ravintona on yleistynyt si isoflavonien ja niiden metaboliittien, biologinen 

merkittävästi on kyse puhdasaineesta. 

1990-luvun jälkeen. Länsimaissa, erityi- 

vaikutusmekanismi perustuu rakenteelliseen samankaltaisuuteen 

nisäkäsestrogeenien kanssa (Kuva 1, 

Messina ja Messina 2010, Cederroth ym. 2012). Isoflavonien 

on osoitettu sitoutuvan ihmisen estrogeenireseptoreihin 

(ERα ja ERβ) ja muuttavan reseptorien 

toimintaa useissa kudoksissa. Isoflavonien molekyylitason 

vaikutukset ovat aiheuttaneet myös huolta 

isoflavonien mahdollisista haittavaikutuksista. Isoflavonien 

on jo 1940-luvulta lähtien havaittu aiheuttavan 

pysyviä lisääntymishäiriöitä useilla nisäkkäillä, 

erityisesti lampailla (Krizova ym. 2019). Ihmisessä 

isoflavoneilla on epäilty olevan osuutta esimerkiksi 

syövän kehittymiseen tai etenemiseen ja aiheuttavan 

yleisesti häiriöitä sekä naisten että miesten hormonitoiminnassa 

ja sikiön tai syntyneen lapsen kehityksessä. 

Isoflavonien terveysja haittavaikutuksia käsitteleviä 

tieteellisiä julkaisuja ilmestyy vuosittain jopa 

satoja, mutta tutkimusnäyttö vaikutuksista on edelleen 

hyvin ristiriitaista. Syyt tutkimusnäytön ristiriitaisuuteen 

ovat moninaisia ja liittyvät muun muassa 

tutkimuksissa käytettyihin valmisteisiin, niiden sisältämiin 

yhdisteisiin ja isoflavonipitoisuuksiin. Tutkimuksissa 

on käytetty vaihtelevasti puhdasaineita 

(mm. genisteiini, daitseiini), soijapitoista ruokavaliota 

ja useita isoflavoneja sisältäviä uutteita, ja monissa 

tapauksissa tarkemmat tiedot käytetyistä valmisteista 

(esim. uutteet) tai niiden koostumuksista puuttuvat. 

Ristiriitaisuuksia aiheuttavat myös tutkimuspopulaatiot 

ja tutkimusten kestot. Tutkimuksia ei usein ole 

suunniteltu arvioimaan esimerkiksi isoflavonien syöpävaikutuksia, 

tai ne on tehty pelkästään jyrsijöillä, 

mikä heikentää niiden ennustavuutta ja arvoa. 

Tässä katsauksessa tarkastelemme Suomessa 

markkinoilla olevien ravintolisien sisältämien isoflavonien, 

mahdollisia haitta- ja yhteisvaikutuksia sekä 

isoflavonien vaikutusten tutkimiseen liittyviä haasteita. 

Kuvaus käytetyistä isoflavoneista ja valmisteista 

on mainittu viittauksen yhteydessä. Jos tutkimuksessa 

ei ole tarkemmin määritelty käytettyä valmistetta, 

on tekstissä käytetty yleisesti termiä isoflavoni. Jos 

käytetty isoflavoni on mainittu nimeltä (esim. genisteiini), 

on kyse puhdasaineesta. 

SYÖPÄ 

Isoflavonien syöpävaikutuksista on tehty tuhansia 

tutkimuksia. Isoflavoneilla on osoitettu olevan syövän 

kehittymistä tai etenemistä estäviä vaikutuksia; 

ne voivat muun muassa estää solunjakautumista ja 

indusoida apoptoosia muokkaamalla solusyklin säätelyproteiinien 

ilmentymistä sekä osallistua solujen 

erilaistumiseen inhiboimalla solujen kasvutekijöitä 

(Mahmoud ym. 2014). Isoflavonien on lisäksi osoitettu 

inhiboivan angiogeneesiä ja estävän etäpesäkkeiden 

syntymistä. Kuitenkin myös päinvastaisia vaikutuksia, 

esimerkiksi metastasoinnin lisääntymistä 

ja apoptoosin vähenemistä on osoitettu hiirimalleissa, 

joihin on istutettu ihmisen eturauhassyöpäsoluja 

(Nakamura ym. 2011). In vitro ihmisen napalaskimon 

endoteelisolujen 3D angiogeneesimallissa genisteiinillä 

todettiin olevan sekä anti-angiogeenisia 

että pro-angiogeenisia vaikutuksia (Berndt ym. 2018). 

In vitro kokeissa on myös osoitettu, että eri isoflavoneilla 

tai niiden yhdistelmillä on erilaisia solutason 

vaikutuksia. Näin ollen on todennäköistä, että usealle 

isoflavonille altistuminen, esimerkiksi syömällä 

soijaa sisältäviä ruokia, voi vaikuttaa eri tavoin kuin 

yksittäiselle isoflavonille altistuminen. 

Rintasyöpä. Johtuen rintarauhasen monivaiheisesta 

kehittymisprosessista, rintakudoksella on erilaisia 

herkkyyskausia estrogeenille (Hilakivi-Clarke 

ym. 2006). Eläinkokeista ja meta-analyyseistä on 

saatu viitteitä siitä, että puberteetin aikainen altistuminen 

genisteiinille muokkaisi rintarauhasen morfologiaa 

estäen rintasyövän syntyä, kun taas postmenopausaalinen 

altistuminen mahdollisesti lisäisi 

rintasyöpäriskiä (Andres ym. 2011, Hüser ym. 2018). 

Tämän lisäksi kantavilla rotilla tehdyissä tutkimuksissa 

emojen genisteiinille altistuminen lisäsi rintarauhasen 

syövän riskiä naaraspuoleisilla jälkeläisillä 

(Hilakivi-Clarke ym. 1999a), kun taas esi-pubertaalinen 

altistuminen vähensi riskiä (Hilakivi-Clarke ym. 

1999b). Riskin vähenemistä on selitetty muun muassa 

terminaalisen päätesilmujen (terminal end bud, TEB) 

määrän vähenemisellä, solujen jakautumisen vähenemisellä, 

TEB:n lisääntyneellä erilaistumisella ja apoptoosilla 

(Hilakivi-Clarke ym. 2006) sekä geeniekspression 

muutoksilla (mm. BRCA1:n säätely, Cabanes ym. 

2004). Sen sijaan rotilla tehtyjen in vivo karsinogeenisuuskokeiden 

tulokset (NTP, 2008) ovat olleet ristiriitaisia, 

eikä isoflavonien karsinogeenisyyttä voida 

arvioida niiden perusteella. 

Vuonna 2010 tehdyssä meta-analyysissa isoflavoneja 

sisältävät ruoat tai ravintolisät eivät vaikuttaneet 

rintarauhasen tiheyteen, mikä on yksi ei-standardoitu 

rintasyövän markkeri (Hüser ym. 2018). Uusimmissa 

tutkimuksissa isoflavoniuutteella (isoflavone 

extract), standardoidulla soijauutteella (standardised 

soy extract), tai genisteiiniä ja daitseiinia sisältävällä 

isoflavoniseoksella ei myöskään nähty vaikutusta 

pre- ja post-menopausaalisten naisten rinnan tiheyteen 

(Hüser ym. 2018). Myös pre-menopausaalisilla 

naisilla tehdyt tutkimukset isoflavonien vai- 




kutuksista rintasolujen jakautumisaktiivisuuteen 

olivat ristiriitaisia. Vuonna 1998 julkaistu tutkimus 

(McMichael-Phillips ym. 1998) osoitti, että isoflavoneja 

sisältävä ravintolisä lisäisi solujen jakaantumista, 

mutta tätä tutkimustulosta ei pysytty toistamaan 

jatkotutkimuksessa (Hargreaves ym. 1999). Myöskään 

2000-luvulla tehdyissä tutkimuksissa soijaperäiset 

isoflavonit (mixed soy isoflavones) eivät lisänneet solujen 

jakautumista. 

Kohtu- ja munasarjasyöpä. Kuten rintasyövän kohdalla, 

myös kohtusyövän kohdalla tulokset ovat ristiriitaisia 

(Andres ym. 2011). In vitro solukokeista ja 

osittain myös eläinkokeissa saadut tulokset viittaisivat 

siihen, että isoflavonit lisäävät kohtusyövän riskiä. 

On myös osoitettu, että kantavana olevien hiirien altistaminen 

genisteiinille lisäsi myöhemmin poikasten 

kohdun adenokarsinoomaa (Newbold ym. 2001). 

Kuitenkin kokeellisesti on myös huomattu, että samanaikainen, 

korkea estradiolivaikutus voidaan antagonisoida 

genisteiinillä vähentäen muun muassa 

solujen jakautumista (Diel ym. 2006). Genisteiini ja 

daitseiini estävät estrogeeni-indisoitua kohtusyöpää 

hiirissä estämällä estrogeeniin liittyvien geenien ja 

sytokiinien ilmentymistä (Lian ym. 2001). On kuitenkin 

vähän näyttöä sen puolesta, että normaalista 

ruokavaliosta saatava isoflavoniannos ja alle vuoden 

mittainen isoflavoneja sisältävien ravintolisien käyttö 

lisäisi kohtusyöpää post-menopausaalisilla naisilla. 

Luotettavien tulosten saamiseksi tutkimuksissa olisi 

käytettävä vuosien mittaista altistusaikaa. Pre-menopausaalisilla 

naisilla, joilla estrogeenitasot ovat korkeampia, 

isoflavonit saattaisivat suojata kohtusyövältä. 

Epidemiologisten tutkimusten perusteella ravintoperäiset 

isoflavonit näyttäisivät suojaavan munasarjasyövältä 

aasialaisilla mutta myös amerikkalaisilla 

naisilla (Andres ym. 2011). Epidemiologisten 

tutkimusten meta-analyysi osoitti myös, että soijan 

käyttö alensi munasarjasyövän riskiä 48 prosenttia 

(Myung ym. 2009). Eläinkokeissa puolestaan tulokset 

olivat vastakkaisia; geneettisesti syövälle alttiit hiiret 

muodostivat suuria määriä spontaaneja munasarjan 

granuloosasolujen tuumoreita genisteiini ja 

daitseiini -altistuksen jälkeen (Dorward ym. 2007). 

Porsaille, joille syötettiin isoflavoneilla rikastettua 

ruokaa (S800 isoflavone-enriched diet, 2.8mg/kg body 

weight/day), kehittyi raskaammat munasarjat, joissa 

oli enemmän munarakkuloita (De Wilde ym. 2007). 

Kuten kohtusyövän kohdalla, munasarjasyövän kohdalla 

ei pystytä sanomaan, onko isoflavoneilla syövältä 

suojaava vai syöpää aiheuttava vaikutusta. 

Eturauhassyöpä. In vitro kokeiden tulokset ihmisen 

eturauhassyöpäsoluissa ovat osoittaneet, että genisteiini 

voi vähentää prostaglandiinien synteesiä estäen 

näin syövän synnyssä oleellista tulehdusreaktiota 

(PDQ 2019). Genisteiini ja daitseiini estävät angiogeneesissä 

tarvittavien kasvutekijöiden ja syövän etenemiseen 

tarvittavan IL-8 geenin ilmentymistä eturauhassyöpäsoluissa 

(Rabiau ym. 2010). Tämän lisäksi 

niiden on havaittu estävän eturauhassyöpäsolujen 

(LnCaP ja PC3) jakautumista (Ajdžanović ym. 2013). 

Hiirissä, joihin oli istutettu ihmisen eturauhassyöpäsoluja, 

nähtiin että genisteiinilla olisi metastasointia 

estävä vaikutus, vaikka se ei vaikuttanutkaan kasvaimen 

kokoon. Tämän lisäksi genisteiini estää eturauhassyövän 

metastasointia vaikuttamalla syöpäsolujen 

irtoamiseen (Lakshman ym. 2008, PDQ 2019). Transgeenisillä 

eturauhassyövän koe-eläimillä (hiiri) tehdyissä 

tutkimuksissa genisteiini alensi solujakautumiseen 

liittyvien proteiinien määrää,sekä kasvutekijöiden 

reseptoreiden määrää viitaten syöpää estävään 

vaikutukseen (Wang ym. 2004). Näissä hiirimalleissa 

havaittiin myös, että matalammalla genisteiiniannoksella 

(250 mg/kg rehua) on metastasoiva vaikutus, 

kun taas korkealla genisteiiniannoksella (1000 mg/kg 

rehua) on metastasointia estävä vaikutus (El Touny 

ja Banerjee, 2009). Genisteiinin syönnin ajoituksella 

sekä annoksella voi siis olla merkitystä eturauhassyövän 

etenemiseen. Myös täysin päinvastaisia tuloksia 

on havaittu hiirimalleissa, joihin on istutettu 

ihmisen eturauhassyöpäsoluja (Nakamura ym. 2011). 

Näillä hiirillä esiintyi enemmän metastaaseja sekundaarisissa 

kudoksissa sekä syöpäsolujen vähentynyttä 

apoptoosia. Tämä voi tarkoittaa sitä, että genisteiini 

lisää metastasointia eläimillä, joilla on pitkälle edennyt 

eturauhassyöpä. 

Vuonna 2018 tehty meta-analyysi osoitti, että runsas 

ei-fermentoitujen soijatuotteiden (esim. tofu ja 

soijamaito) käyttö voi alentaa eturauhassyövän riskiä 

miehillä. Tätä yhteyttä eturauhassyövän riskiin ei 

havaittu fermentoitujen eli hapatettujen soijatuotteiden 

(esim. miso ja natto) syönnillä, eikä kokonaisisoflavonien 

saannilla ja verenkierrosta mitattujen isoflavonien 

pitoisuuksilla (Applegate ym. 2018). Vuonna 

2014 tehdyssä meta-analyysissa (van Die ym. 2014) 

ei havaittu eroja muun muassa PSA- (prostataspesfinen 

antigeeni), SHBG- (sex hormone binding globulin), 

testosteroni- ja estradiolitasoissa kontrolli- ja isoflavoniryhmissä 

viitaten siihen, että isoflavoneilla ei 

olisi vaikutusta eturauhassyövän syntyyn. Erilaisten 

isoflavonivalmisteiden (purified isoflavones, isoflavone 

extracts, soy isoflavones) vaikutuksia PSA-tasoihin 

on selvitetty useammassa tutkimuksessa, ja niiden 

mukaan isoflavonit voivat alentaa PSA-tasoja (PDQ, 

2018). Vaikka kirjallisuudesta löytyy tutkimuksia, joiden 

mukaan isoflavoneilla ei ole minkäänlaista vaikutusta 

eturauhassyöpään, löytyy määrällisesti enemmän 

tuloksia sen puolesta, että ne suojaavat miehiä 

eturauhassyövältä. 

LISÄÄNTYMISTERVEYS 

Kasviestrogeeneja sisältävien nurmipalkokasvien, kuten 

apiloiden ja sinimailasen, sekä soijapohjaisen rehun, 

on havaittu aiheuttavan tilapäistä tai jopa pysyvää 

hedelmättömyyttä kasveja syövissä ja rehulla 

ruokituissa märehtijöissä (”clover disease”) ja soijaproteiinilla 

(soy-based diet) ruokituissa gepardeissa, 

joskaan myöhemmissä tutkimuksissa tuloksia ei ole 

pystytty täysin toistamaan (Krizova ym. 2019). Jyrsijöillä 

tehdyissä kokeissa vaikutukset sekä urosten että 

naaraiden hedelmällisyyteen ovat myös olleet huomattavasti 

dramaattisempia kuin ihmisillä havaitut 

mahdolliset haitalliset vaikutukset (Cederroth 2012). 

Isoflavonien on esitetty vaikuttavan miesten hedelmällisyyttä 

heikentävästi laskemalla testosteronitasoja 

ja huonontamalla siemennesteen laatua (Chavarro 

ym. 2008). Vaikka solutason muutoksia Sertolin ja 

Leydigin soluissa on havaittu myös kädellisissä, tutkimuksissa 

ja meta-analyyseissa ei kuitenkaan ole havaittu 

isoflavonien käytön vaikuttavan miesten hormonitasoihin, 

hedelmällisyyteen tai hedelmöityshoitojen 

lopputulokseen (Messina 2010, Messina 2016). 

Naisilla osa tutkimuksista on osoittanut isoflavonien 

käytön olevan edullista hedelmällisyyshoitojen onnistumiselle 

(Vanegas ym. 2015), kun taas osassa tutkimuksista 

on havaittu isoflavonien saannin johtavan 

pre-menopausaalisten naisen luteinisoivan ja follikkelia 

stimuloivan hormonin matalampiin pitoisuuksiin, 

pidempiin kuukautiskiertoihin ja heikompaan 

hedelmällisyyteen (Hooper ym. 2009). 

Isoflavoneja sisältävien ravintolisien raskauden 

aikaisesta käytöstä ihmisillä on tehty melko vähän 

tutkimuksia. Prekliinisten tutkimusten mukaan isoflavonit 

läpäisevät istukan, niitä löytyy mitattavia pitoisuuksia 

myös lapsivedestä ja pitoisuudet riippuvat 

suoraan äidin nauttimasta määrästä isoflavoneja 

(Jarrell ym. 2012). Korkeidenkaan äidin seerumin tai 

lapsiveden isoflavonipitoisuuksien ei kuitenkaan ole 

havaittu korreloivan raskauskomplikaatioiden kanssa. 

Tutkimuksia varhaisen isoflavonialtistuksen pitkäaikaisvaikutuksista 

löytyy erittäin vähän. Soijaproteiinipohjaisia 

äidinmaidonkorvikkeita on käytetty 

maailmanlaajuisesti noin 20–25 prosentilla alle yksivuotiaista 

jo yli 40 vuotta ilman merkittäviä haittavaikutuksia 

(Badger ym. 2009). Korvikkeilla ruokituilta 

lapsilta on kuitenkin mitattu jopa 200-kertaisia 

isoflavonien pitoisuuksia plasmassa verrattuna 

rintaruokittuihin tai muilla teollisilla äidinmaidonkorvikkeilla 

ruokittuihin lapsiin tai jopa 20 000-kertaisia 

pitoisuuksia verrattuna E2-pitoisuuksiin (Cederroth 

ym. 2012). Tutkimuksissa on lisäksi havaittu 

ennenaikaista rintojen kasvua ja emättimen limakalvon 

suurempia estrogeenipitoisuuksia verrattuna 

rintaruokittuihin tai lehmänmaitopohjaista korviketta 

käyttäviin lapsiin (Bernbaum ym. 2008). Pitkäaikaisissa 

tutkimuksissa on havaittu soijaproteiinipohjaisia 

korvikkeita käyttäneillä tytöillä myös kohdun 

hyvänlaatuisia kasvaimia, varhain alkaneita kuukautisia 

sekä pidempiä kuukautiskiertoja, mutta näiden 

havaintojen syy-seuraussuhteet ja merkitys ovat epäselviä 

(Cederroth ym. 2012). Ympäristön kemikaalien 

yleisesti on osoitettu aiheuttavan epigeneettisiä 

muutoksia sikiössä, mutta isoflavoneilla tällaisia tutkimuksia 

ei ole tehty. 

YHTEISVAIKUTUKSET 

Ravintoperäisen soijan sekä isoflavoneja sisältävien 

ravintolisien käytön yhteydessä on kuvattu muutamia 

haitallisia yhteisvaikutuksia lääkkeiden kanssa 

(Taulukko 1). Havaittujen yhteisvaikutusten taustalla 

olevia mekanismeja ei tunneta tarkasti, tai in vitro 

havaittujen yhteisvaikutusten kliininen merkitys on 

epäselvä. Isoflavonit aiheuttavat muutoksia lääkeaineita 

metaboloivien sytokromi P450 (CYP) entsyymien 

sekä kuljetinproteiinien ilmentymisessä ja toiminnassa. 

Genisteiinin ja daitseiinin on havaittu sekä 

indusoivan (CYP3A, CYP4) että inhiboivan (CY- 

P1A) CYP-entsyymejä in vitro (Ronis 2016, Zhou ym. 

2019). Jyrsijöillä tehdyissä kokeissa genisteiini ja daitseiini 

sekä inhiboivat että indusoivat CYP1A-entsyymiperheen 

jäseniä. Ekvuoli puolestaan on ihmisen 

pregnaani X reseptorin agonisti, ja indusoi CYP2C9 

ja 3A4-entsyymejä. Genisteiini ja daitseiini inhiboivat 

myös faasi II sulfo- ja UDP-glukuronyylitransferaaseja 

jyrsijöissä ja näin ollen vähentävät estrogeenisten 

yhdisteiden metaboliaa. Genisteiinin ja daitseiinin on 

myös havaittu inhiboivan effluksikuljettajaproteiineja 

(BCRP, OATP, Pgp ja MRP:t) solumalleissa, millä 

saattaa olla vaikutusta lääkeaineiden kulkeutumiseen 

elimistön kalvojen läpi. 

ISOFLAVONITUTKIMUKSEN HAASTEITA 

Tutkimuksissa havaittujen, vaikka heikkojenkin, positiivisten 

vaikutusten vuoksi isoflavonitutkimus jat- 




Taulukko 1. Isoflavonien ja lääkkeiden/ravintolisien välisiä mahdollisia yhteisvaikutuksia 

Taulukko 2. Isoflavoneilla tehtyjen tutkimusten tuloksiin vaikuttavia (epävarmuus)tekijöitä. 

Lääkeaineryhmä/ 

Ravintolisä 

Interaktiomekanismi ja vaikutus 

Tutkimukselliset tekijät 

Erot tutkittavissa 

Isoflavoneja sisältävät 

valmisteet 

Antikoagulantit 

Verihiutaleiden estäjät 

Tulehduskipulääkkeet 

Runsaan soijamaidon käytön on havaittu vaikuttavan INR-arvoihin ja lääkityksen 

tehoon yhdellä varfariinihoitoisella potilaalla (Cambria-Kiely 2002). 

Isoflavonivälitteistä mekanismia ei ole osoitettu, mutta joko isoflavonien tai 

soijaproteiinin arvellaan muuttaneen varfariinin imeytymistä ja metaboliaa. 

Fermentoidun soijan (natto) on osoitettu lisäävän plasman K2-vitamiinipitoisuuksia, 

mikä voi vähentää varfariinihoidon tehoa (Homma ym. 2006). Isoflavonien 

on myös osoitettu vähentävän verihiutaleiden tromboksaani A2 

reseptorien tiheyttä, mikä voi lisätä tulehduskipulääkkeiden tai verihiutaleiden 

estäjien veren hyytymistä vähentävää vaikutusta (Garrido ym. 2006). 

Ei-fysiologiset annokset ja 

(lyhyet) altistusajat 

Tutkimukset yksittäisillä 

yhdisteillä vs. todellinen 

altistuminen yhtäaikaisesti 

usealle isoflavonille ym. 

yhdisteille (esim. uutteet) 

ERα/ERβ suhde kudoksissa, 

yksilöiden väliset erot 

ERβ polymorfiat/isoformit 

Valmistusprosessin vaikutus 

isoflavonien pitoisuuksien 

suhteisiin lopputuotteessa 

Valmisteen sisältämät muut 

vaikuttavat (mahdollisesti 

tuntemattomat) aineet 

SERM-lääkkeet 

Aromataasi-inhibiittorit 

Melatoniini 

Ravintolisäperäiset isoflavonit ja isoflavonoidit vähentävät tamoksifeenin 

tehoa in vitro ja in vivo jyrsijöissä (Johnson ym. 2016). Kliinisissä tutkimuksissa 

negatiivista yhteisvaikutusta ei ole havaittu. Isoflavoneilla on osoitettu 

olevan vähäistä CYP2D6-entsyymin inhibitiopotentiaalia, mikä voisi selittää 

tamoksifeenin tehon alenemisen. 

In vitro tutkimuksissa on havaittu genisteiinin vähentävän letrotsolin tehoa 

riippuen genisteiinin pitoisuudesta sekä ERα/ERβ-ilmentymisen suhteesta 

syöpäsoluissa (Pons ym. 2016). 

Kliinisessä tutkimuksessa, jossa selvitettiin soijaperäisten isoflavonien ja 

melatoniinin vaikutuksia vaihdevuosioireisiin, yhdelle potilaista kehittyi mm. 

takykardiaa, unettomuutta ja päänsärkyä (Balk ym. 2005). Havaitut vaikutukset 

voivat olla seurausta isoflavonien aiheuttamasta CYP1A2 inhibitiosta, 

jolloin melatoniinin metabolia hidastuu ja melatoniinin yksilölliset haittavaikutukset 

voivat korostua. 

kunee vilkkaana, erityisesti ekvuolin ja vielä tuntemattomien 

metaboliittien osalta. Isoflavonien vaikutusten 

tutkimista vaikeuttavat esimerkiksi molekyylitason 

vaikutusmekanismien puutteellinen 

tunteminen sekä in vitro menetelmien ja eläinkokeiden 

huono ennustavuus. Eläinmallien huono ennustavuus 

ei liity niinkään eroihin ER:n rakenteessa, 

ligandi- tai kudosspesifisyydessä, vaan suurimmaksi 

osaksi isoflavonien merkittävästi erilaiseen metaboliaan 

eri lajien välillä sekä erilaisista annostelutavoista. 

Epidemiologiset tutkimukset puolestaan kärsivät 

tutkimusasetelmien rajallisuudesta ja tuloksiin 

vaikuttavien tekijöiden puutteellisesta hallinnasta. 

Käytännössä tutkimukset ovat keskittyneet pääasiassa 

iäkkäisiin tai aasialaisiin väestöryhmiin, mikä voi 

osaltaan vaikuttaa tutkimuksista saatuihin hyvin ristiriitaisiin 

tuloksiin. Yksi merkittävimmistä haasteista 

on myös isoflavonien vaihteleva ja merkittävästi 

yksilöstä riippuva metabolia ja imeytyminen, mikä 

aiheuttaa huomattavia eroja yksilöiden isoflavoniprofiileissa 

ja isoflavonien pitoisuuksissa seerumissa 

– käytännössä siis myös isoflavonien biologisessa aktiivisuudessa. 

Pitkäkestoisia, huolellisesti suunniteltuja 

ja kontrolloituja tutkimuksia tarvitaan lisää, jotta 

isoflavonien vaikutuksista voidaan tehdä luotettavia 

johtopäätöksiä (Taulukko 2). 

Farmakokinetiikka ja biologinen hyötyosuus. Palkokasveissa 

yli 80 prosenttia isoflavoneista esiintyy 

huonosti imeytyvinä glykosideina (soija) tai metyloituneina 

muotoina (puna-apila) (Messina ja Messina 

2010 Krizova ym. 2019). Ihmisillä pääasialliset 

ravintoperäiset isoflavonien lähteet ovat soijapapu 

ja erilaiset soijapavusta valmistetut ruoka-aineet 

In vitro tulosten ja kliinisen 

vasteen vertailtavuus 

Lajien väliset erot ERα/ERβsuhteissa 

ja isoflavonien 

metaboliassa 

Erilaiset tutkimuskokoonpanot 

(epidemiologiset 

tutkimukset) 

Erot isoflavonien 

metaboliassa (geneettiset, 

ravitsemukselliset) 

Soijan käytön aikaikkuna 

(lapsuus-nuoruus vs. 

aikuisikä) 

Sukupuoli, etninen tausta 

(tofu, teksturoitu soija) sekä ravintolisien soija- tai 

puna-apilaperäiset uutteet. Imeytymistutkimuksissa 

on havaittu sekä isoflavonien (puhdasaineet) että 

niiden tunnettujen metaboliittien imeytyvän pääosin 

passiivisesti ohutsuolesta. Genisteiinin ja daitseiinin 

metaboliittien imeytyminen on noin kaksi kertaa tehokkaampaa 

kuin kantayhdisteiden, huolimatta niiden 

samanlaisista fysikokemiallisista ominaisuuksista. 

Isoflavonien ja niiden metaboliittien suhteellinen 

imeytyminen ja jakautuminen on hyvin monimutkaista 

eivätkä havaitut erot ole selitettävissä esimerkiksi 

yhdisteiden erilaisilla liukoisuusominaisuuksilla. 

Metaboliittien tehokkaampaa imeytymistä on 

selitetty muun muassa erilaisella rakenteellisella 

joustavuudella sekä kantayhdisteiden suuremmalla 

sitoutumisaffiniteetilla suoliston kuljetinproteiineihin. 

Isoflavonien maksimipitoisuus seerumissa saavutetaan 

noin 4–10 tunnin kuluttua ravintoperäisen 

soijan tai isoflavoneja sisältävien ravintolisien nauttimisen 

jälkeen. Isoflavonien metabolia tapahtuu pääosin 

ohutsuolessa, jossa suolistobakteerien entsyymit 

katalysoivat sokeri- tai metyyliryhmän irtoamista ja 

Altistuminen erilaisille 

isoflavonipitoisuuksille 

(valmisteet, ravinto) 

edelleen muita metaboliareaktioita, pääasiassa glukuronidaatiota 

(Krizova ym. 2019). Osa metaboliasta 

tapahtuu imeytymisen jälkeen myös maksassa pääosin 

faasi II reaktioiden kautta (glukuronikonjugaatio, 

sulfaatio) sekä vähäisessä määrin CYP1A2-entsyymivälitteisesti. 

Maksan tuottamat metaboliitit kulkevat 

sapen kautta takaisin ohutsuoleen, josta ne, 

yhdessä imeytymättömien isoflavonien kanssa, päätyvät 

paksusuoleen. Paksusuolen mikrobit metaboloivat 

yhdisteitä edelleen, ja osa metaboliatuotteista 

päätyy enterohepaattisen kierron seurauksena uudelleen 

systeemiverenkiertoon. Todennäköisesti kuitenkin 

vain hyvin pieni osa isoflavonien metaboliareaktioista 

ja syntyvistä metaboliiteista tunnetaan tällä 

hetkellä. Suoliston bakteerifloora vaikuttaa merkittävästi 

erilaisten metaboliatuotteiden syntymiseen, 

ja isoflavonien metabolia eroaakin huomattavasti eri 

lajien ja yksilöiden välillä, mutta isoflavonien metabolian 

kannalta merkittäviä bakteerikantoja ei tunneta. 

Esimerkiksi märehtijöissä ekvuolin muodostuminen 

on yleistä, mutta tutkimusten mukaan 40–70 

prosentilla ihmisistä ekvuolia ei havaita virtsassa soi- 




jatuotteiden tai isoflavonien (puhdasaine) nauttimisen 

jälkeen. Metaboliaan voivat vaikuttaa lisäksi esimerkiksi 

metaboloivien entsyymien geneettiset polymorfiat, 

antibioottien käyttö ja ruoansulatuskanavan 

läpikulkuaika. Samoin erityisesti soijapapujen tai 

niistä valmistettujen ruoka-aineiden käsittelyn, kuten 

fermentoinnin tai keittämisen, on havaittu muuttavan 

isoflavonien kemiaa ja vastaavasti esimerkiksi 

soijapapujen tai puna-apilan kuivaaminen korkeissa 

lämpötiloissa vähentää isoflavonien aglykonimuotojen 

pitoisuuksia lopputuotteessa. 

Estrogeenireseptorien ilmentyminen ja polymorfiat. 

Estrogeenireseptoreita (ERα ja ERβ) ilmennetään 

lähes kaikissa elimistön kudoksissa, esimerkiksi rinta- 

ja eturauhasessa, sydämessä, verisuonissa, munuaisissa, 

paksusuolessa ja immuunijärjestelmässä (Lecomte 

ym. 2017). Reseptorityyppien ilmentyminen 

on kudosriippuvaista, minkä lisäksi niiden osuudet 

voivat vaihdella myös kudoksen sisällä riippuen esimerkiksi 

kehitys- tai kuukautiskierron vaiheesta tai 

sairauksista. Tutkimuksissa on havaittu isoflavonien 

ja niiden metaboliittien kertyvän kudoksiin hyvin 

vaihtelevasti, mutta tutkimuksia on tehty hyvin 

vähän ihmisillä, ja ne ovat keskittyneet lähinnä rintasyöpäkudoksen 

isoflavonipitoisuuksien arviointiin. 

Tutkimuksissa on kuitenkin selvinnyt, että seerumin 

isoflavonipitoisuudet eivät korreloi esimerkiksi rintakudoksen 

pitoisuuksien tai kudoksessa esiintyvien 

metaboliittien kanssa. Reseptorien polymorfiat voivat 

vaikuttaa niiden aktiivisuuteen ja lisätä tai vähentää 

isoflavonien estrogeenista vaikutusta (Figtree ym. 

2009). Polymorfioita on havaittu erityisesti tiettyjen 

sairauksien tai tilojen, kuten rintasyövän, sydän- ja 

verisuonitautien, osteoporoosin ja keskenmenojen, 

yhteydessä. Polymorfisten geenien vaikutukset tunnetaan 

kuitenkin huonosti, eikä niiden yhteydestä 

isoflavonien mahdollisiin (haitta)vaikutuksiin ole 

tehty tarkkoja tutkimuksia. 

Biologinen aktiivisuus ja affiniteetti. Isoflavonien 

biologinen aktiivisuus on keskimäärin sata tai jopa 

tuhat kertaa heikompi verrattuna endogeeniseen 

17β-estradioliin (E2), minkä lisäksi isoflavonien metaboliittien 

estrogeenisessa aktiivisuudessa on eroja 

(Messina ja Messina 2010, Krizova ym. 2019). Tällä 

hetkellä tunnetuista metaboliiteista biologisesti aktiivisin 

on daitseiinin metaboliitti ekvuoli. Arvio isoflavonien 

ja niiden metaboliittien heikosta biologisesta 

aktiivisuudesta liittyy kuitenkin käytännössä vain 

ERα-affiniteettiin. Toisin kuin E2, isoflavonit sitoutuvat 

yleisesti ottaen 3–300 kertaa voimakkaammin 

ERβ-reseptoriin kuin ERα-reseptoriin, mutta sitoutumisessa 

on jonkin verran eroja myös isoflavonien 

ja metaboliittien välillä (Kostelac ym. 2003). Esimerkiksi 

ekvuolin ER-affiniteetti on lähes yhtä suurta (n. 

8-kertainen ero) kumpaankin reseptorin alatyyppiin, 

kun taas genisteiinin ja daitseiinin affiniteetti ERβ:in 

on 500–800 voimakkaampaa kuin ERα:in. Isoflavonien 

reseptoriin sitoutuminen on konformaatiosta 

riippuvaa, eli ne ovat selektiivisen estrogeenireseptori-modulaattorien 

(SERM), eivätkä niinkään endogeenisten 

estrogeenien, kaltaisia yhdisteitä. Isoflavonit 

voivat siis toimia sekä estrogeenisina (agonistinen 

vaikutus) että antiestrogeenisina (antagonistinen vaikutus) 

yhdisteinä, riippuen isoflavonista, kudoksen 

endogeenisen estrogeenin pitoisuuksista sekä kyseisessä 

kudoksessa ilmentyvästä estrogeenireseptorin 

tyypistä. Glukuroitujen isoflavonien biologisen aktiivisuuden 

on osoitettu olevan isoflavonien aglykoni 

tai metyloimattomia muotoa matalampaa, mutta 

glukuronidaation on myös osoitettu lisäävän affiniteettia 

ERα-reseptoriin E2:n tapaan (Beekmann ym. 

2015). Uusimmissa tutkimuksissa on myös havaittu, 

että mahdollisen rintasyövän etenemiseen liittyvän 

negatiivisen vaikutuksen taustalla eivät olisikaan 

isoflavonien aglykonimuodot, vaan soijapavun sekä 

monien ravintolisien sisältämät glykoloidut muodot, 

joiden on aiemmin ajateltu olevan biologisesti melko 

inaktiivisia, osin todennäköisesti niiden huonon 

imeytymisen vuoksi (Johnson ym. 2016). 

Ei-hormonaaliset vaikutusmekanismit. Isoflavoneilla 

on myös ER:in sitoutumisesta riippumattomia 

vaikutusmekanismeja, mutta niiden merkitystä ei 

tunneta tarkasti. In vitro tutkimuksissa isoflavonien 

on havaittu inhiboivan androgeeneja estrogeeneiksi 

irreversiibelisti muuntavaa aromataasientsyymiä 

ja sitoutuvan 5α-dihydro-testosteroniin (antiandrogeeninen 

vaikutus) (Kalaiselvan 2010). Lisäksi ainakin 

genisteiinillä on merkittävää vaikutusta epigeneettisiin 

geenien ilmentymisen säätelymekanismeihin; 

genisteiinin on havaittu vähentävän DNA:n metylaatiota 

syöpään liittyvien geenien, kuten Wingless-int 

geenin, promoottorialueilla ja uudelleenaktivoivan 

ERα:n ER-negatiivisissa rintasyöpäsolulinjoissa (Lecomte 

ym. 2017). Isoflavonit ovat myös voimakkaita 

antioksidantteja ja muokkaavat eikosanoidi-aineenvaihduntaa 

(Kalaiselvan ym. 2010). 

Isoflavonivalmisteiden sisältämät yhdisteet. Isoflavoneita 

sisältävien kasvien, esimerkiksi soijapavun 

ja puna-apilan, isoflavoniprofiilit eli isoflavonien kokonaismäärä 

ja eri isoflavonien suhteelliset osuudet 

eroavat toisistaan luonnostaan, minkä lisäksi isoflavonien 

pitoisuudet yksittäisen kasvin eri osissa voivat 

vaihdella suuresti. Lisäksi esimerkiksi kasvuvaiheen, 

kuivuuden, viileän ilmaston, lannoitteiden ja 

UV-säteilyn määrän on havaittu vaikuttavan kasvien 

isoflavonipitoisuuksiin jopa kymmenkertaisesti 

(Krizova et al. 2019). Lisäksi isoflavonien pitoisuudet 

vaihtelevat merkittävästi raaka-aineen käsittelymenetelmien 

seurauksena. Ihmisen syöpäsoluja sisältävissä 

ksenograftimalleissa on havaittu pitkälle prosessoitujen 

isoflavonivalmisteiden (esim. ravintolisät) 

tai puhdasaineiden lisäävän syöpäsolujen kasvua 

merkittävästi enemmän kuin ravintoperäisten (esim. 

soijajauho) isoflavonien (Allred ym. 2004 Andres ym. 

2011). Ravintolisien tuoteselosteisiin on yleensä merkitty 

niiden sisältämien isoflavoniyhdisteiden kokonaismäärä 

(esim. ”sisältää soijaisoflavoneja 50 mg”), 

mutta eri isoflavonien tai niiden metaboliittien jakaumaa 

ei ole ilmoitettu. Esimerkiksi aglykonimuotojen 

ja glykosidien erottelu on oleellista, koska aglykonin 

massa on noin 60 prosenttia glykosidin massasta, 

eli käytännössä mainittu 50 mg isoflavoneja voi 

sisältää 30–50 mg biologisesti aktiivisia isoflavoneja 

valmisteesta riippuen. Sekä soija että puna-apila sisältävät 

isoflavonien lisäksi runsaasti muita bioaktiivisia 

yhdisteitä, kuten kumariineja, joita voi päätyä 

isoflavoneja sisältäviin ravintolisiin ja jotka voivat aiheuttaa 

muutoksia lääkeainemetaboliassa. 

Isoflavoneja sisältävien ravintolisien käyttöikkuna 

ja käytettävät pitoisuudet. Isoflavoneja sisältävien 

ravintolisien tyypillinen käyttäjä on vaihdevuosiikää 

lähestyvä tai vaihdevuosioireista kärsivä nainen, 

joka haluaa ehkäistä tai hoitaa oireita luonnonmukaisemmin 

tai ei voi käyttää synteettisiä valmisteita. 

Valmisteita käytetään pienimuotoisesti myös parantamaan 

hedelmällisyyttä sekä hoidettaessa kuukautisia 

edeltäviä oireita, erityisesti Yhdysvalloissa. 

Yleisesti ravintolisien käyttöohjeissa suositellun isoflavonien 

sadan tai kahdensadan milligramman vuorokausiannoksen 

käyttö noin puolen vuoden ajan on 

tutkimuksissa havaittu olevan hyvin siedettyä (Krizova 

ym. 2019), mutta vaihdevuosioireissa tai lapsettomuuden 

hoidossa valmisteiden käyttö voi jatkua 

huomattavasti tätä pidempään. Verrattuna aasialaisten 

tai muuten runsaasti soijatuotteita käyttävien 

henkilöiden ravintoperäiseen isoflavonien saantiin, 

nämä annokset ovat noin 2–4 kertaa suurempia. 

Toisaalta sadan milligramman isoflavoniannoksen 

on osoitettu nostavan isoflavonien pitoisuuksia 

plasmassa jopa yli neljä mikromolaarisiksi, mikä on 

noin kymmenkertainen pitoisuus verrattuna keskimääräisiin, 

runsaasti soijaa käyttäviltä japanilaisilta 

mitattuihin pitoisuuksiin (Cederroth ym. 2012). Isoflavoneja 

sisältävien ravintolisien aiheuttamia muutoksia 

isoflavonien pitoisuuksiin plasmassa, ja näin 

ollen niiden biologisissa vaikutuksissa, on kuitenkin 

erittäin vaikea ennustaa samalla isoflavoniannoksella 

saavutettujen plasman isoflavonipitoisuuksien 

suuren yksilöiden välisen vaihtelun vuoksi. Erilaisten 

hormonihäiriköiden vaikutuksia arvioidaan tyypillisesti 

ainekohtaisesti, mutta käytännössä ihmiset 

altistuvat päivittäin suurelle määrälle erilaisia haitallisia 

yhdisteitä, joilla voi olla myös synergistisiä vaikutuksia. 

Isoflavonien haittavaikutustutkimukset on 

yleensä tehty yksittäisillä yhdisteillä ja hyvin suurilla 

pitoisuuksilla (jopa 450 mg genisteiiniä ja 300 mg 

daitseiinia, Messina ja Messina 2010), joten voi olla 

mahdollista, että isoflavonit voivat aiheuttaa toistaiseksi 

tuntemattomia haittavaikutuksia pitkään jatkuneessa 

käytössä ja yhdessä muiden hormonihäiriköiden 

kanssa. 

YHTEENVETO 

Erilaisten vaihtoehto- ja täydentävien hoitojen suosio 

kasvaa jatkuvasti ihmisten olettaessa virheellisesti 

niiden olevan luonnollisempia ja turvallisempia kuin 

varsinaiset lääkehoidot. Isoflavoneilla on useita ominaisuuksia, 

joilla voi olla vaikutusta sairastuvuuteen 

sekä sairauksien etenemiseen, mutta nykytiedon valossa 

niille ei ole näyttöön perustuvia käyttöaiheita 

minkään sairauden hoidossa tai ehkäisyssä, eikä niiden 

käyttöä voi missään tilanteessa suositella korvaamaan 

tarpeellista lääkehoitoa. Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen 

(EFSA) on linjannut, että 

soijaperäisten isoflavonien vaikutuksista luun tiheyteen 

tai vaihdevuosioireisiin ei ole riittävää näyttöä 

(EFSA 2012a,b). Myös Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkintävirasto 

(FDA) on äskettäin kumonnut aiemman 

lausuntonsa ravintoperäisen soijan yhteydestä pienempään 

sepelvaltimotaudin riskiin (FDA 2017). Euroopan 

lääkeviraston raportissa on arvioitu Euroopan 

talousalueella käytössä olevien soijapapujen etanoliuutteita 

eli kasvirohdostuotteita sisältävien valmisteiden 

tehoa ja turvallisuutta (EMA 2016). Raportissa 

todetaan, ettei soijauutteiden tehosta vaihdevuosioireiden 

hoitoon saatu pitäviä todisteita, mutta genisteiinin 

mahdollisia positiivisia vaikutuksia tulisi 

tutkia lisää. Yleisesti ottaen kohtuullinen normaalista 

ravinnosta saatava määrä (25–50 mg/vrk) isoflavo- 




neja on tutkimusnäytön ja viranomaisohjeiden (EMA 

2016) mukaan turvallista, eikä ravintoperäisten isoflavonien 

saantia, eli käytännössä kohtuullista soijaproteiinin 

käyttöä monipuolisen ruokavalion osana, ole 

nykytiedon valossa tarpeen rajoittaa missään käyttäjäryhmässä. 

Isoflavoneja sisältäviä ravintolisiä ei ole 

tutkittu eikä niiden valmistusta tai käyttöä valvota 

viranomaisten tai terveydenhuollon ammattilaisten 

toimesta riittävästi, jotta voitaisiin olla varmoja niiden 

turvallisuudesta erityisesti pitkäaikaisessa käytössä. 

Sekä eurooppalaiset että yhdysvaltalaiset viranomaiset 

suosittelevat erityisesti vaihdevuosi-iän 

ohittaneita ja rintasyöpää sairastavia sekä siihen lääkitystä 

saavia naisia välttämään isoflavoniuutteiden 

pitkäaikaista käyttöä. Lisäksi isoflavoneja sisältävien 

ravintolisien käyttöä ei suositella ollenkaan raskauden 

aikana, osin myös niiden sisältämien muiden, 

mahdollisesti sikiöön haitallisesti vaikuttavien, yhdisteiden 

vuoksi. 

SUMMARY 

Safety of Isoflavone Supplements and 

Challenges in Isoflavone Research 

➔ Jenni Küblbeck* 

PhD 

Project researcher 

jenni.kublbeck@uef.fi 

➔ Marjo Huovinen 

PhD 

University Researcher 

marjo.huovinen@uef.fi 



Yliopistonranta 1C 

70210 Kuopio 

Increased use of various food supplements has 

caused justified concern on the safety of these products. 

Discussion on the use of soy and red clover 

isoflavones arises from time to time, as these compounds 

share structural features with mammalian 

estrogens and are known to cause both favourable 

and unfavourable effects. Studies on the role of isoflavones 

in reproductive disturbances and in the initiation 

and progression of hormonal cancers, such 

as breast and prostate cancers, have been conducted 

largely in in vitro cell models and laboratory animals. 

However, these, together with epidemiological studies, 

have produced highly contradictory results. Based 

on current knowledge, nutritional isoflavone exposure 

is not harmful but limiting the duration of use, 

or use in general, of isoflavone-containing food supplements 

is recommended at least in certain disease 

states. Possible, albeit very modest, effects of isoflavones 

on morbidity or progression of certain diseases 

are not favourable enough to recommend the use of 

isoflavone-containing food supplements instead or 

together with conventional drug treatment. 

Keywords: isoflavone, food supplement, 

phytoestrogens, cancer, interaction, safety, 

hormone replacements 






KIRJALLISUUS 

Ajdžanović V, Mojić M, Maksimović-Ivanić D, ym.: 

Membrane fluidity, invasiveness and dynamic 

phenotype of metastatic prostate cancer cells 

after treatment with soy isoflavones. J Membr 

Biol 246: 307-14, 2013 

Allred CD, Allred KF, Ju YH ym.: Soy processing 

influences growth of estrogen-dependent breast 

cancer tumors. Carcinogenesis 25: 1649-57, 

2004 

Andres S, Abraham K, Appel KE ym.: Risks and 

benefits of dietary isoflavones for cancer. Crit 

Rev Toxicol 41: 463-506, 2011 

Applegate CC, Rowles JL, Ranard KM, ym.: Soy 

Consumption and the Risk of Prostate Cancer: 

An Updated Systematic Review and Meta- 

Analysis. Nutrients 10: 40, 2018 

Badger TM, Gilchrist JM, Pivik RT ym.: The health 

implications of soy infant formula. Am J Clin Nutr 

89: 1668-72, 2009 

Balk E, Chung M, Chew P ym.: Effects of soy 

on health outcomes. Evid Rep Technol Assess 

(Summ) 126: 1-8, 2005 

Beekmann K, de Haan LHJ, Actis-Goretta L 

ym.: The effect of glucuronidation on isoflavone 

induced estrogen receptor (ER)α and ERβ 

mediated coregulator interactions. J Steroid 

Biochem Mol Biol 154: 245-253, 2015 

Bernbaum JC, Umbach DM, Ragan NB ym.: Pilot 

studies of estrogen-related physical finding in 

infants. Environ Health Perspect 116: 416-20, 

2008 

Berndt S, Issa ME, Carpentier G, Cuendet 

M. A Bivalent Role of Genistein in Sprouting 

Angiogenesis. Planta Med. 84: 653-661, 2018 

Cabanes A, Wang M, Olivo S ym.: Prepubertal 

estradiol and genistein exposures up-regulate 

BRCA1 mRNA and reduce mammary 

tumorigenesis. Carcinogenesis 25: 741–748, 2004 

Cambria-Kiely JA: Effect of soy milk on warfarin 

efficiency. Ann Pharmacother 36: 1893-1896, 

2002 

Cederroth CR, Zimmermann C, Nef S: Soy, 

phytoestrogens and their impact on reproductive 

health. Mol Cell Endocrinol 355: 192-200, 2012 

Chavarro JE, Toth TL, Sadio SM ym.: Soy food 

and isoflavone intake in relation to semen quality 

parameters among men from an infertility clinic. 

Hum Reprod 23: 2584-90, 2008 

De Wilde A, Maria RC, Cournot G, ym.: Dietary 

isoflavones act on bone marrow osteoprogenitor 

cells and stimulate ovary development before 

influencing bone mass in pre-pubertal piglets. J 

Cell Physiol 212: 51–59, 2007 

Diel P, Hertrampf T, Seibel J ym.: Combinatorial 

effects of the phytoestrogen genistein and of 

estradiol in uterus and liver of female Wistar 

rats. J Steroid Biochem Mol Biol 102: 60–70, 

2006 

Dorward AM, Shultz KL, Beamer WG. LH 

analog and dietary isoflavones support 

ovarian granulosa cell tumor development in 

a spontaneous mouse model. Endocr Relat 

Cancer 14: 369–379, 2007 

EFSA Panel on Dietetic Products, Nutrition and 

Allergies: Scientific Opinion on the substantiation 

of health claims related to soy isoflavones 

and maintenance of bone mineral density (ID 

1655) and reduction of vasomotor symptoms 

associated with menopause (ID 1654, 1704, 2140, 

3093, 3154, 3590) (further assessment) pursuant 

to Article 13(1) of Regulation (EC) No 1924/2006. 

EFSA Journal 10: 2847, 2012a. 

EFSA Panel on Dietetic Products, Nutrition and 

Allergies: Scientific Opinion on the substantiation 

of a health claim related to isolated soy protein 

and reduction of blood LDL-cholesterol 

concentration pursuant to Article 14 of regulation 

(EC) No 1924/2006. EFSA Journal 10: 2555, 

2012b. 

El Touny LH, Banerjee PP: Identification of a 

biphasic role for genistein in the regulation of 

prostate cancer growth and metastasis. Cancer 

Res 69: 3695-703, 2009. 

European Medicines Agency: Assessment 

report on Glycine max (L.) Merr., semen. EMA/ 

HMPC/461813/2016 

FDA Statement from Susan Mayne, PhD, 

on proposal to revoke health claim that soy 

protein reduces risk of heart disease. October 

2017 (haettu internetistä 20.2.2019) Saatavilla 

Internetissä: https://www.fda.gov/NewsEvents/ 

Newsroom/PressAnnouncements/ucm582744. 

htm 

Figtree GA, Noonan JE, Bhindi R ym.: Estrogen 

receptor polymorphisms: significance to human 

physiology, disease and therapy. Recent Pat 

DNA Gene Seq 3: 164-71, 2009. 

Fimea: Rohdosvalmisteiden myyntiluvat 

ja kasvirohdosvalmisteiden myyntiluvat. 

Haettu internetistä 8.8.2019, https://www. 

fimea.fi/myyntiluvat/kasvirohdoslaakkeet_ 

ja_homeopaattiset_valmisteet/ 

kasvirohdosvalmisteet 

Garrido A, de la Maza MP, Hirsch S ym.: Soy 

isoflavones affect platelet thromboxane A2 

receptor density but not plasma lipids in 

menopausal women. Maturitas 54: 270-276, 

2006 

Hargreaves DF, Potten CS, Harding C, ym.: 

Two-week dietary soy supplementation has an 

estrogenic effect on normal premenopausal 

breast. J Clin Endocrinol Metab 84: 4017–4024, 

1999 

Hilakivi-Clarke L, Cho E, Onojafe I ym.: Maternal 

exposure to genistein during pregnancy 

increases carcinogen-induced mammary 

tumorigenesis in female rat offspring. Oncol Rep 

6: 1089–1095, 1999a 

Hilakivi-Clarke L, Onojafe I, Raygada M ym.: 

Prepubertal exposure to zearalenone or 

genistein reduces mammary tumorigenesis. Br J 

Cancer 80: 1682–1688, 1999b 

Hilakivi-Clarke L, Shajahan A, Yu B, de AS. 

Differentiation of mammary gland as a 

mechanism to reduce breast cancer risk. J Nutr 

136: 2697S–2699S, 2006 

Homma K, Wakana N, Suzuki Y ym.: Treatment 

of natto, a fermented soybean preparation, 

to prevent excessive plasma vitamin K 

concentrations in patients taking warfarin. J Nutr 

Sci Vitaminol 52: 297301, 2006 

Hooper L, Ryder JJ, Kurzer MS ym.: Effects of soy 

protein and isoflavones on circulating hormone 

concentrations in pre- and post-menopausal 

women: a systematic review and meta-analysis. 

Hum Reprod Update 15: 423-440, 2009 

Hüser S, Guth S, Joost HG ym.: Effects of 

isoflavones on breast tissue and the thyroid 

hormone system in humans: a comprehensive 

safety evaluation. Arch Toxicol. 92: 2703–2748, 

2018 

Jarrell J, Foster WG, Kinniburgh D: 

Phytoestrogens in human pregnancy. Obstet 

Gynecol Int 2012, doi: 10.1155/2012/850313 

Johnson KA, Vemuri S, Alsahafi S ym.: Glyconerich 

soy isoflavone extracts promote estrogen 

receptor positive breast cancer cell growth. Nutr 

Cancer 68: 622-633, 2016 

Kalaiselvan V, Kalaivani M, Vijayakumar A ym.: 

Current knowledge and future direction of 

research on soy isoflavones as therapeutic 

agents. Pharmacogn Rev 4: 111-117, 2010 

Kostelac D, Rechkemmer G, Brivida K: 

Phytoestrogens modulate binding response 

of estrogen receptors alpha and beta to the 

estrogen response element. J Agric Food Chem 

51: 7632-5, 2003 

Krizova L, Dadakova K, Kasparovska J, 

Kasparovsky T. Isoflavones. Molecules 24: 1076, 

2019 

Lakshman M, Xu L, Ananthanarayanan V, ym.: 

Dietary genistein inhibits metastasis of human 

prostate cancer in mice. Cancer Res 68: 2024- 

32, 2008 

Lecomte S, Demay F, Ferriere F ym.: 

Phytochemicals targeting estrogen receptors: 

Beneficial rather than adverse effects. Int J Mol 

Sci 18: 1381, 2017 

Lian Z, Niwa K, Tagami K ym.: Preventive 

effects of isoflavones, genistein and daidzein, 

on estradiol-17beta-related endometrial 

carcinogenesis in mice. Jpn J Cancer Res 92: 

726–734, 2001 




Mahmoud AM, Yang W, Bosland MC: Soy 

isoflavones and prostate cancer: a review of 

molecular mechanisms. J Steroid Biochem 140: 

116-132, 2014 

McMichael-Phillips DF, Harding C, Morton M, 

ym.: Effects of soy-protein supplementation on 

epithelial proliferation in the histologically normal 

human breast. Am J Clin Nutr 68:1431S–1435S, 

1998 

Messina M: Soybean isoflavone exposure does 

not have feminizing effects on men: a critical 

examination of the clinical evidence. Fertil Steril 

93: 2095-2104, 2010 

Messina M: Soy and health update: evaluation 

of the clinical and epidemiologic literature. 

Nutrients 8: 754, 2016 

Messina M, Messina V: The role of soy in 

vegetarian diets. Nutrients 2: 855-888, 2010 

Myung SK, Ju W, Choi HJ, Kim SC. Soy intake 

and risk of endocrine-related gynaecological 

cancer: A meta-analysis. BJOG 116: 1697–1705, 

2009 

Nakamura H, Wang Y, Kurita T, et al.: Genistein 

increases epidermal growth factor receptor 

signaling and promotes tumor progression in 

advanced human prostate cancer. PLoS One 

6:e20034, 2011 

Newbold RR, Banks EP, Bullock B, Jefferson 

WN. Uterine adenocarcinoma in mice treated 

neonatally with genistein. Cancer Res 61: 4325– 

4328, 2001 

Pons DG, Nadal-Serrano M, Torrens-Mas M ym.: 

The phytoestrogen genistein affects breast 

cancer cells treatment depending on the ERa/ 

ERb ratio. J Cell Biochem 117: 218-229, 2016 

Rabiau N, Kossaï M, Braud M, ym.: Genistein 

and daidzein act on a panel of genes implicated 

in cell cycle and angiogenesis by polymerase 

chain reaction arrays in human prostate cancer 

cell lines. Cancer Epidemiol 34: 200-6, 2010 

Ronis MJJ: Effects of soy containing diet and 

isoflavones on cytochrome P450 enzyme 

expression and activity. Drug Metab Rev, 2016, 

doi: 10.1080/03602532.2016.1206562 

van Die MD, Bone KM, Williams SG ym.: Soy and 

soy isoflavones in prostate cancer: a systematic 

review and meta-analysis of randomized 

controlled trials. BJU Int. 113: E119-30, 2014 

Vanegas JC, Afeiche MC, Gaskins AJ ym.: Soy 

food intake and treatment outcomes of women 

undergoing assisted reproductive technology. 

Fertil Steril 103: 749-755, 2015 

Wang J, Eltoum IE, Lamartiniere CA: Genistein 

alters growth factor signaling in transgenic 

prostate model (TRAMP). Mol Cell Endocrinol 

219: 171-80, 2004 

Zhou T, Meng C, He P: Soy isoflavones and their 

effects on xenobiotic metabolism. Curr Drug 

Metab 20: 46-53, 2019 

NTP (National Toxicology Program), Toxicology 

and Carcinogenesis Studies of Genistein (CAS 

No. 446-72-0) in Sprague-Dawley Rats (Feed 

Study). Natl Toxicol Program Tech Rep Ser 1–240, 

2008 

PDQ Integrative, Alternative, and 

Complementary Therapies Editorial Board. 

Prostate Cancer, Nutrition, and Dietary 

Supplements (PDQ®): Health Professional 

Version. 2019 Jan 14. In: PDQ Cancer Information 

Summaries [Internet]. Bethesda (MD): National 

Cancer Institute (US); 2002-. Available from: 

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/books/NBK83261/ 




Nanomedicines to tackle 

myocardial infarction: 

where are we now and 

where are we going? 

➔ Mónica P. A. Ferreira 1 

➔ Hélder A. Santos 1, 2, * 

1 Drug Research Program, Division 

of Pharmaceutical Chemistry 

and Technology, Faculty of Pharmacy, 

University of Helsinki, 

FI-00014 Helsinki, Finland 

2 Helsinki Institute of Life Science 

(HiLIFE), University of Helsinki, 

FI-00014 Helsinki, Finland 


ABSTRACT 

Cardiovascular diseases (CVD) are responsible for the highest mortality rates globally. About one-third of the 

CVD-related casualties derive from ischemic heart diseases, which cause an irreversible injury to the myocardium. 

As a result of the very limited capacity of the heart tissue to recover from the ischemic insult, this 

usually leads to remodeling and scarring of the cardiac tissue, eventually progressing to irreversible heart 

failure. Currently, there is no major discovery of an effective cure to restore the function of an injured heart. 

Therefore, there is an unmet need to find a permanent solution for patients suffering from ischemic heart 

disease (IHD) and heart failure. In this regard, nanoparticles made of biomaterials called the attention of the 

scientific community as potential platform to deliver different therapeutics to the injured heart. Particulate 

nanomedicines, currently at the pre-clinical stage, are arising as a promising tool to provide minimally invasive 

treatment, an important aspect to take into account for clinical translation and patient compliance, and 

specifically deliver therapeutics to the injured myocardium. Here, we discuss about the current knowledge on 

the nanomedicines investigated for myocardial infarction, and how we see they can help and support medical 

doctors in shaping the future of IHD treatments. 

Key words: heart diseases, myocardial infarction, nanomedicines, targeting 




! 

! 

to approximately 31% of all deaths worldwide (WHO, 2017). In Europe, the impact of CVD on loss 

ctivity, combined with hospitalization and healthcare costs amounts to a total of €210 billion per 

N, 2017). 

HEART DISEASES AND 

NANOMEDICINES: CURRENT STATE 

The world has seen tremendous development in the 

in Finland medical (Salomaa field, significantly et al. 1996), impacting and the men’s health of and (EHN, women’s 2017). age-standardized mortality has decreased 

40%, IHD still causes one in five deaths in men and one in six deaths in women, with almost 10,000 

s reported in 2017 (Official Statistics of Finland, 2017). Due to an aging population and sedentary 

the global society over the past few decades. Recent 

examples include the Human Genome Project (Lander 

et al. 2001) targeted therapies for cancer (Tran et 

al. 2017), as well as the development of primary pre- 

, in addition ventive (e.g. to the control increase and treatment in incidence of hypertension, of co-morbidities, over 40%, IHD still such causes as one obesity, in five deaths hypercholesterolemia, 

in men 

hypercholesterolemia, diabetes, and smoking decli- 

and hypertension, ne), symptom-management growing incidences therapies (e.g. timely of CVD use are casualties major reported drivers in 2017 for (Official the global Statistics myocardial of Fin- 

infarction 

of thrombolysis therapy and percutaneous coronary 

intervention (PCI)), as well as secondary prevention 

therapies (statins, beta-blockers, ACE-inhibitors, 

angiotensin receptor blockers, aspirin and diuretics) 

for patients with established cardiovascular diseases 

tment market, expected to reach $1.7 billion by end of 2022 (Zion Market Research, 2017). 

edicines for cardiovascular diseases 

to approximately 31% of all deaths worldwide (WHO, 

2017). In Europe, the impact of CVD on loss of pro- 

HD are Ischemic the main heart cause disease of (IHD): death statistics among and Finns. facts ductivity, Although combined the same with hospitalization trend in decrease and health- 

of mortality is 

care costs amounts to a total of €210 billion per year 

IHD are the main cause of death among Finns. Although 

the same trend in decrease of mortality is verified 

in Finland (Salomaa et al. 1996), and men’s and 

women’s age-standardized mortality has decreased by 

and one in six deaths in women, with almost 10,000 

land, 2017). Due to an aging population and sedentary 

life-style, in addition to the increase in incidence of comorbidities, 

such as obesity, hypercholesterolemia, diabetes 

and hypertension, growing incidences of CVD 

are major drivers for the global myocardial infarction 

(MI) treatment market, expected to reach $1.7 billion 

by end of 2022 (Zion Market Research, 2017). 

yocardial Infarction (MI), commonly known as heart attack and inserted in the category of IHD, 

Nanomedicines for cardiovascular diseases 

Myocardial Infarction (MI), commonly known as 

death of the area of cardiac tissue upon blockage of a coronary artery, ultimately developing to an 

(CVD) (Reddy et al. 2015, Arnett et al. 2019). Particularly, 

therapies for ischemic heart disease (IHD) 

have dramatically decreased the world mortality by 

40% (Mensah et al. 2017). However, an astonishing 

17 million people still die of CVD globally, particu- 

ble ischemic larly from cardiomyopathy heart attacks and strokes. and heart This accounts failure, heart compromising attack and inserted severely in the cardiac category of function IHD, (Figure 1). 

he poor turnover of cardiomyocytes and the inability of the heart to recover or regenerate from a 

nsult, it is important to devise novel solutions to tackle the problem of irreversible heart failure. 

phase encompasses thinning and elongation of the fibrous scar within the infarcted zone. Subsequent left 

ventricular dilation is caused by diffuse myocyte hypertrophy associated with increased apoptotic cell death 

(not shown) and increase in interstitial collagen. This image was constructed using Medical Servier Art 

leads to death of the area of cardiac tissue upon medicines are designed systems for clinical applications 

with at least one component at nanoscale size, 

blockage (Servier Medical of a coronary Art, 2019). artery, ultimately developing 

to an irreversible ischemic cardiomyopathy and which renders definable specific properties and characteristics 

more specifically to this MI, kind include of therapeutic secondary platform. prevention The 

heart failure, Current compromising therapeutic approaches severely cardiac to treat function 

(Figure 1). Due to the poor turnover of cardio- 

purposes of nanomedicines are to: (1) tackle unmet 

IHD, and 

pharmacological therapy stated above which decreases blood pressure, cardiac overload and risk of 

myocytes and the inability of the heart to recover or medical needs, e.g. integrating efficacious molecules 

regenerate 

arrhythmia, 

from 

as well 

a cardiac 

as invasive 

insult, 

procedures 

it is important 

for restoration 

to 

of 

that 

reperfusion 

otherwise 

and 

could 

aid blood 

not be 

systemic 

used because 

distribution 

of their 

devise with novel pacemaker solutions and ventricular to tackle the assist problem devices. of irreversible 

than restoring heart failure. cardiac function, decreasing mortality of and action; morbidity, and (2) and to prevent maximize to efficacy some extent and reduce the 

These mainly high toxicity manage and the by patient’s exploiting symptomatology multiple mechanisms rather 

development Current therapeutic of heart approaches failure (Ibanez to treat et al. IHD, 2018). and Apart dose from and heart toxicity, transplantation by allowing drug (with targeting, its associated control 

more specifically MI, include secondary prevention the specific drug release, improve transport across 

complications), despite continuous efforts put in the search for a cure for MI and heart failure, to date this 

pharmacological therapy stated above which decreases 

has blood not been pressure, found. cardiac overload and risk of arbution 

within the body (e.g., in the ischemic myo- 

biological barriers, and regulate preferential distrirhythmia, 

The as well fundamentals as invasive of procedures heart development for restoration 

levels of reperfusion have been deeply and aid investigated blood systemic (Xin distribu- 

et al. 2013) in Medicines order to Agency, develop 2019). therapeutic Such solutions therapeutic to restore approach 

and MI pathological cardial injury processes or in cancer at the lesion cellular areas) and molecular (European 

tion 

cardiac 

with 

function 

pacemaker 

after 

and 

MI. 

ventricular 

Nanotechnology, 

assist devices. 

and the development 

differs from 

of 

the 

nanomedicines 

conventional 

for 

drug 

repair/protection/ 

therapy as it allows 

targeted delivery of therapeutics to the tissue 

These mainly manage the patient’s symptomatology 

rather than restoring cardiac function, decreasing of interest (in this case, the ischemic heart). The use 

regeneration of the heart upon an ischemic event, took off only a few decades ago, being at the pre-clinical 

mortality stage of and research morbidity, for therapy and prevent of IHD. to In some fact, extent according of to the nanoparticles European Medicines opens up Agency, a panoply nanomedicines of opportunities 

one for component new drug molecules at nanoscale that size, are which very potent renders but 

the are development designed systems of heart for failure clinical (Ibanez applications et al. with 2018). at least 

Apart definable from heart specific transplantation properties and (with characteristics its associated to this possess kind of poor therapeutic physicochemical platform. properties The purposes such as of low 

complications), despite continuous efforts put in the solubility, easy degradation and enhanced toxicity: 

nanomedicines are to: (1) tackle unmet medical needs (e.g. integrating efficacious molecules that otherwise 

search for a cure for MI and heart failure, to date this engineered nanoparticles protect labile cargos from 

has 

could 

not 

not 

been 

be 

found. 

used because of their high toxicity) and by 

degradation, 

exploiting multiple 

as well 

mechanisms 

as protecting 

of 

the 

actions; 

body 

and 

from 

(2) 

toxic 

allowing effects of drug cargos targeting, with narrow control therapeutic specific window drug 

to The maximize fundamentals efficacy of and heart reduce development dose and toxicity, and MI by 

pathological release, improve processes transport at the across cellular biological and molecular barriers, and that regulate otherwise preferential would distribution distribute throughout within the body the entire 

areas) body. (European Medicines Agency, 2019). Such 

levels (e.g. have in the been ischemic deeply myocardial investigated injury (Xin or et al. in cancer 2013) in lesion 

order to develop therapeutic solutions to restore cardiac 

function after MI. Nanotechnology, and the de- 

primitive forms of nanomedicines developed pri- 

It all started with simple liposomes, the most 

therapeutic approach differs from the conventional drug therapy as it allows targeted delivery of therapeutics 

velopment to the tissue of nanomedicines of interest (in this for case, repair/protection/ 

the ischemic heart). marily The use for cancer, of nanoparticles but later opens applied up to a MI panoply (Levchenko 

but et al. possess 2012). poor As bare physicochemical nanocarriers properties are quite such unspe- 

of 

regeneration opportunities of for the new heart drug upon molecules an ischemic that are event, very potent 

took as low off only solubility, a few easy decades degradation ago, being and at enhanced the pre-toxicityclinicacific engineered and are rapidly nanoparticles captured protect by the labile liver and cargos reticuloendothelial 

from degradation, 

stage of research 

as well 

for therapy 

as protecting 

of IHD. 

the 

In 

body 

fact, 

from toxic effects of 

system 

cargos 

for 

with 

clearance 

narrow 

upon 

therapeutic 

systemic 

according to the European Medicines Agency, nano- 

administration, incorporation of stabilizers like polwindow 

that otherwise would distribute throughout the entire body. 

It all started with simple liposomes, the most primitive forms of nanomedicines developed primarily 

for cancer, but later applied to MI (Levchenko et al. 2012). As bare nanocarriers are quite unspecific and are 

Figure 1. Schematic representation of post-myocardial infarction left ventricular remodeling. The acute 

phase encompasses thinning and elongation of the fibrous scar within the infarcted zone. Subsequent 

left ventricular dilation is caused by diffuse myocyte 3hypertrophy associated with increased apoptotic cell 

death (not shown) and increase in interstitial collagen. This image was constructed using Medical Servier 

Art (Servier Medical Art, 2019). 

! 4 

Figure 2. Nanomedicine-based strategies developed to tackle ischemic cardiomyopathy. (ROS = reactive 

oxygen species). Reprinted with permission from reference (Mahmoudi et al. 2017). 




! 

yethylene glycol (PEG) to increase circulation time, 

and targeting moieties to direct the nanocarriers towards 

the ischemic cardiac tissue took place as early 

as 1995 (Khaw et al. 1995) in order to deliver more efficiently 

therapeutic drugs. From this point onwards, 

several nanomedicines have been developed for targeted 

drug delivery for therapy of MI, by using the 

most varied (bio)materials and targeting strategies 

(Ferreira et al. 2017, Ferreira et al. 2018). As a fast advancing 

field, nanoplatforms have been developed 

with mechanisms of action such that they can: (1) 

target and break down coronary artery plaques and 

prevent injuries caused by stenosis or occlusion of 

arteries – preventive nanomedicines; and (2) reduce 

adverse effects of reperfusion injuries and promote 

cardiac repair/salvage/regeneration after MI, through 

sustained and targeted delivery of cells, biomolecules 

and paracrine factors – therapeutic nanomedicines 

(Figure 2) (Mahmoudi et al. 2017). Our focus in this 

short commentary is mainly on the therapeutic nanomedicines 

for MI. 

Different materials and different targeting strategies 

are employed to achieve a higher nanoparticle 

accumulation in the heart and higher therapeutic 

efficacy in different animal models (Ferreira et al. 

2015, Mahmoudi et al. 2017). For example, SOMag5 

magnetic nanoparticles are being used to aid the engraftment 

of embryonic and induced-cardiomyocyte 

cells to ischemic myocardium using a strong magnetic 

field, improving heart repair processes (Ottersbach 

et al. 2018). Liposomes have been functionalized with 

antibodies targeting the overexpressed angiotensin II 

type 1 receptor in the heart upon MI (Dvir et al. 2011). 

Due to advantages such as high drug encapsulation 

efficiency, polymeric multifunctional poly(glycidal 

methacrylate) nanoparticles were developed for the 

transport of a combination of two therapeutics with 

antioxidant and anti-hypertrophic properties (Hardy 

et al. 2015). To tackle the invasive route of administration, 

calcium phosphate nanoparticles of very 

small size (50 nm) were developed for administration 

via inhalation route, for rapid translocation from the 

pulmonary tree to the bloodstream, and direct transport 

to the myocardium and targeted release of their 

therapeutic cargos (Miragoli et al. 2018). These are 

a few examples of the efforts put to develop nanomedicines, 

at the moment in the preclinical stage, to 

improve the quality of life of patients suffering from 

IHD in the future. 

In Finland, and particularly at the University of 

Helsinki, such work has also been developed. At the 

group of Nanomedicines and Biomedical Engineering 

(www.3iregeneration.com), we have used porous 

silicon (PSi) and spermine-acetalated dextran to formulate 

nanomedicines for targeted drug delivery for 

therapy and imaging of cardiac ischemic injury, work 

that culminated in a recent Ph.D. thesis (Figure 3) 

(Ferreira, 2017). These materials were chosen due to 

their intrinsic properties, such as biocompatibility, 

biodegradability, customized particle preparation, 

surface functionalization, efficient drug loading and 

encapsulation, and tunable release of the therapeutic 

cargos. Both PSi and dextran-based nanoparticles 

were stabilized for higher circulation time in 

the bloodstream, and further decorated with atrial 

natriuretic peptide (ANP) for targeting purposes because 

the release of natriuretic peptides and the intrinsic 

increase in expression of their receptors is one 

of the markers for cardiac injury. Both PSi and dextran 

nanoparticles showed good cytocompatibility in 

cardiac cell cultures and biocompatibility (Tölli et al. 

2014, Ferreira et al. 2016, Ferreira et al. 2017). We have 

also demonstrated specific cardiac cell−nanoparticle 

interactions through natriuretic peptide receptors, 

in the presence of ANP in the nanoparticles’ surface, 

showing the successful development of targeted nanomedicines 

to the heart (Ferreira et al. 2016, Ferreira 

et al. 2018). Upon labeling the nanoparticles with 

radioisotope Indium-111, the nanoparticles displayed 

a preferential accumulation and selectivity towards 

the endocardial layer of the ischemic (but not normal) 

heart in a rat MI model (Figures 3A and 3B). 

In vivo delivery of a cardioprotective small drug molecule 

(Kinnunen et al. 2018) by the developed PSi-nanoplatform 

showed attenuation of the extracellular 

signal-regulated kinase pathway that is involved in 

the hypertrophic signaling of the injured heart (Ferreira 

et al. 2017). In addition, the development of biofunctionalized 

and dual-loaded dextran-based nanoparticles 

for potential application in heart cellular 

reprogramming was proven successful, by utilizing 

acidic pH-triggered drug delivery of the two poorly 

water-soluble cargos. Subsequent treatment of cardiac 

non-myocytes showed therapeutic modulation 

of key signaling pathways involved in the direct fibroblast 

reprogramming into cardiomyocytes (Ferreira 

et al. 2018). Thus, the works described here provide 

insights that may be useful for the future development 

of nanomedicines with cardioprotection and 

cardiac regeneration therapeutic purposes for application 

in the clinic. 

expression of their receptors is one of the markers for cardiac injury. Both PSi and dextran nanoparticles 

showed good cytocompatibility in cardiac cell cultures and biocompatibility (Tölli et al. 2014, Ferreira et al. 

CONCLUSIONS 

2016, Ferreira et al. 2017). We have also demonstrated focus specific in this cardiac field is shifting cell−nanoparticle towards other interactions nanoparticle-related 

ANP in the therapeutic nanoparticles’ strategies, surface, such showing as the the uti- 

Overall, through although natriuretic the peptide advancement receptors, of in nanomedicines 

successful field for development therapy of IHD of targeted is still in nanomedicines the pre-clini- 

to the lization heart (Ferreira of extracellular et al. 2016, vesicles, Ferreira due et to al. their 2018). disco- 

the presence of 

cal stage, it definitely shows therapeutic potential for vered intrinsic cargos and roles in cellular processes 

Upon labeling the nanoparticles with radioisotope Indium-111, the nanoparticles displayed a preferential 

promoting repair and/or regeneration of the injured that possess potential to improve cardiac function 

heart accumulation tissue, especially and selectivity in the towards acute stage the endocardial of MI. Ho-layewever, model translation (Figures 3A to and the clinical 3B). In setting vivo delivery remains of elu- 

a cardioprotective logical advancements small drug where molecule novel (Kinnunen and more et advan- 

al. 

(Bollini of the et ischemic al. 2018). (but We not believe normal) that heart with in the a rat techno- 

MI 

sive, 2018) where by the limitations developed like PSi-nanoplatform the ability to overcome showed attenuation ced nanomedicines of the extracellular are being signal-regulated developed, there kinase is an 

biological 

pathway that 

barriers, 

is involved 

time-consuming 

in the hypertrophic 

and complex 

signaling of 

increased 

the injured 

hope 

heart 

that 

(Ferreira 

these 

et 

could 

al. 2017). 

be translated 

In addition, 

to the 

preparation of the nanomedicines, their reproducibility 

and scalability, are factors that are yet challenof-concept 

nanomedicines emerge for MI therapy, 

clinic in the near future. As more and more proof- 

the development of biofunctionalized and dual-loaded dextran-based nanoparticles for potential application 

ging heart to be cellular addressed reprogramming the clinical was development proven successful, and by new utilizing insights acidic on the pH-triggered nanomedicines’ drug delivery particularities, of the 

commercialization. two poorly water-soluble Furthermore, cargos. new Subsequent cardiac markers 

modulation that would of key allow signaling a more pathways efficient involved targeting in are the direct portunities fibroblast for reprogramming the development into of cardiomyocytes 

adaptable tools 

treatment versatility, of cardiac and non-myocytes advantages offer showed a wide therapeutic range of op- 

still to be discovered, being that some of the research to fight MI and heart failure. 

(Ferreira et al. 2018). Thus, the works described here provide insights that may be useful for the future 

development of nanomedicines with cardioprotection and cardiac regeneration therapeutic purposes for 

application in the clinic. 

Figure 3. Targeting strategy with imaging modality of nanomedicines to the MI. (A) Heart-targeted 

Figure 3. Targeting strategy with imaging modality of nanomedicines to the MI. (A) Heart-targeted nanomedicines 

in the blood stream (blue triangle), ANP targeting moiety (yellow arrow), stabilizing polymer coat 

nanomedicines in the blood stream (blue triangle), ANP targeting moiety (yellow arrow), stabilizing polymer 

coat (green arrow) and nanocarrier-loaded drug (red arrow). (B) Representative sagittal single-photon 

(green arrow) and nanocarrier-loaded drug (red arrow). (B) Representative sagittal single-photon emission 

computed emission computed tomography tomography (SPECT) (SPECT) images, images, showing showing the biodistribution the biodistribution of the of nanoparticles the nanoparticles at 10 at 10 min min after 

intravenous after intravenous administration in a MI in rat a MI model. rat model. White arrows White indicate arrows indicate the location the location of the heart. of the Undecylenic 

Undecylenic acid modified acid modified thermally thermally hydrocarbonized hydrocarbonized porous porous silicon silicon NPs without NPs without (Un-P-D) (Un-P-D) and with and (Un-P-D-ANP) 

with targeting atrial natriuretic peptide. (C) Representative hematoxylin and eosin (H&E) stainings and auto- 

heart. 

P-D-ANP) targeting atrial natriuretic peptide. (C) Representative hematoxylin and eosin (H&E) stainings 

radiograms of apical, basal and medial rat heart sections treated with the targeted nanomedicines. Red 

areas and autoradiograms demonstrate higher of apical, regional basal and nanoparticle medial rat accumulation. heart sections treated Reprinted with and the modified targeted nanomedicines. 

with permission 

from Red areas reference demonstrate (Ferreira higher et al. regional 2017). nanoparticle accumulation. Reprinted and modified with permission 

from reference (Ferreira et al. 2017). 

Conclusions 

! 6 




TIIVISTELMÄ 

Nanolääkkeet sydäninfarktin 

hoidossa: missä mennään nyt ja 

mihin suuntaan kehitys vie? 

➔ Mónica P. A. Ferreira 1 

➔ Hélder A. Santos 1, 2, * 

1 Lääketutkimusohjelma, Farmaseuttisen kemian 

ja teknologian osasto, Farmasian tiedekunta, 

Helsingin yliopisto, FI-00014 Helsinki 

2 Helsinki Luonnontieteiden instituutti (HiLIFE), 

Helsingin yliopisto, FI-00014 Helsinki 


Sydän- ja verisuonitaudit ovat maailmanlaajuisesti 

kaikkein yleisin kuolinsyy. Noin kolmasosa näistä 

kuolemantapauksista liittyy iskeemisiin sydänsairauksiin, 

jotka voivat aiheuttaa palautumattomia 

muutoksia sydänlihakseen. Yleensä sydänlihas toipuu 

huonosti iskemiasta ja seurauksena voi olla arpikudoksen 

muodostuminen ja sydämen vajaatoiminnan 

kehittyminen. Tällä hetkellä ei ole olemassa 

tehokasta hoitokeinoa vaurioituneen sydämen 

toiminnan palauttamiseksi, minkä vuoksi tällaisille 

korjaaville hoidoille on suuri tarve. Viime vuosikymmeninä 

tutkijat ovat kehittäneet erilaisia biomateriaaleihin 

perustuvia nanopartikkeleita lääkeaineiden 

kuljettamiseksi vaurioituneeseen sydämeen. Näitä 

prekliinisissä tutkimuksissa olevia nanokokoisia lääkehiukkasia 

pidetään lupaavina työkaluina. Niiden 

avulla voidaan kohdennetusti kuljettaa lääkeaineita 

sydänlihakseen käyttäen mahdollisimman vähän 

potilaaseen kajoavia toimenpiteitä, mikä on tärkeää 

hoitomyöntyvyyden kannalta. Tässä tieteellisessä 

kommentissa käydään läpi mikä on tämänhetkinen 

tilanne sydäninfarktin hoitoon tarkoitettujen 

nanolääkkeiden kehittelyssä ja miten tulevaisuudessa 

em. lääkkeet voivat olla hyödyllisiä iskeemisten sydänsairauksien 

hoidossa. 

Avainsanat: sydänsairaus, sydäninfarkti, nanolääkkeet, 

kohdentaminen 

Conflict of interest: 

No announced conflict of interests. 

Acknowledgements 

We thank the Drug Research Doctoral Programme, 

Faculty of Pharmacy, University of Helsinki, for a 

Ph.D. grant that supported the doctoral work on 

nanomedicines for heart applications of M. F. A. Ferreira; 

the financial support from the TEKES large 

strategic research opening 3i Regeneration (project 

no. 40395/13), and also the current financial support 

from the Academy of Finland (grant no 317042), the 

HILIFE Research funds, and the Sigrid Jusélius Foundation. 

REFERENCES 

Arnett DK, Blumenthal RS, Albert MA, et al.: 2019 

ACC/AHA Guideline on the Primary Prevention 

of Cardiovascular Disease. Circulation, 2019 

Bollini S, Smits AM, Balbi C, Lazzarini E, Ameri 

P: Triggering Endogenous Cardiac Repair and 

Regeneration via Extracellular Vesicle-Mediated 

Communication. Front Physiol 9: 1497, 2018 

Dvir T, Bauer M, Schroeder A, et al.: 

Nanoparticles Targeting the Infarcted Heart. 

Nano Lett 11: 4411–4414, 2011 

EHN: European Cardiovascular Disease Statistics 

2017 edition, 2017. (referred on the 09.07.2019) 

Available on the internet: http://www.ehnheart. 

org/cvd-statistics/cvd-statistics-2017.html 

European Medicines Agency: Multidisciplinary: 

nanomedicines | European Medicines Agency, 

2019. (referred on the 25.06.2019). Available 

on the internet: https://www.ema.europa.eu/ 

en/human-regulatory/research-development/ 

scientific-guidelines/multidisciplinary/ 

multidisciplinary-nanomedicines 

Ferreira MPA: Multifunctional Nanoparticles for 

Targeted Drug Delivery and Imaging for Ischemic 

Myocardial Injury. Dissertationes Scholae 

Doctoralis Ad Sanitatem Investigandam 

Universitatis Helsinkiensis, 67/2017, University of 

Helsinki, Helsinki 2017 

Ferreira MPA, Ranjan S, Kinnunen S et al.: Drug- 

Loaded Multifunctional Nanoparticles Targeted 

to the Endocardial Layer of the Injured Heart 

Modulate Hypertrophic Signaling. Small, 13: 

1701276, 2017 

Ferreira MPA, Talman V, Torrieri G, et al.: Dual- 

Drug Delivery Using Dextran-Functionalized 

Nanoparticles Targeting Cardiac Fibroblasts for 

Cellular Reprogramming. Adv Funct Mater 28: 

1705134, 2018 

Ferreira MPA, Ranjan S, Correia, AMR et al.: In 

vitro and in vivo assessment of heart-homing 

porous silicon nanoparticles. Biomaterials 94: 

93–104, 2016. 

Ferreira MPA, Balasubramanian V, Hirvonen 

J, Ruskoaho H, Santos HA: Advanced 

Nanomedicines for the Treatment and Diagnosis 

of Myocardial Infarction and Heart Failure. Curr 

Drug Targets 16: 1682–1697, 2015 

Hardy N, Viola HM, Johnstone VPA, et al.: 

Nanoparticle-Mediated Dual Delivery of an 

Antioxidant and a Peptide against the L-Type Ca 

2+ Channel Enables Simultaneous Reduction of 

Cardiac Ischemia-Reperfusion Injury. ACS Nano 

9: 279–289, 2015 

Ibanez B, James S, Agewall S, et al.: 2017 

ESC Guidelines for the management of acute 

myocardial infarction in patients presenting with 

ST-segment elevation. Eur Heart J 39: 119–177, 

2018 

Lander ES, Linton LM, Birren B, et al.: Initial 

sequencing and analysis of the human genome. 

Nature 409: 860–921, 2001. 

Khaw BA, Torchilin VP, Vural I, Narula J.: Plug and 

seal: prevention of hypoxic cardiocyte death 

by sealing membrane lesions with antimyosinliposomes. 

Nat Med 1: 1195–1198, 1995 

Kinnunen SM, Tölli M, Välimäki MJ, et al.: Cardiac 

Actions of a Small Molecule Inhibitor Targeting 

GATA4–NKX2-5 Interaction. Sci Rep, 8: 4611, 

2018 

Levchenko TS, Hartner WC, Torchilin VP. 

Liposomes in diagnosis and treatment of 

cardiovascular disorders. Methodist Debakey 

Cardiovasc J 8: 36–41, 2012 

Mahmoudi M, Yu M, Serpooshan V, et al.: 

Multiscale technologies for treatment of ischemic 

cardiomyopathy. Nat Nanotech 12: 845–855, 

2017 

Mensah GA, Wei GS, Sorlie PD, et al.: Decline in 

Cardiovascular Mortality: Possible Causes and 

Implications. Circ Res 120,: 366–380, 2017 

Miragoli M, Ceriotti P, Iafisco M, et al.: Inhalation 

of peptide-loaded nanoparticles improves heart 

failure. Sci Transl Med 10, eaan6205, 2018. 




Official Statistics of Finland: Ischaemic heart 

disease still the cause of one in five deaths for 

men. Helsinki: Statistics Finland, [e-publication], 

2018. (referred on the 09.07.2019) Available on 

the internet: https://www.stat.fi/til/ksyyt/2017/ 

ksyyt_2017_2018-12-17_kat_002_en.html 

Ottersbach A, Mykhaylyk O, Heidsieck A, et 

al.: Improved heart repair upon myocardial 

infarction: Combination of magnetic 

nanoparticles and tailored magnets strongly 

increases engraftment of myocytes. Biomaterials 

155: 176–190, 2018 

Reddy K, Khaliq A, Henning RJ: Recent advances 

in the diagnosis and treatment of acute 

myocardial infarction. Keväällä World 2020 J Dosis-lehden Cardiol 7: 243– teemana on lääkealan kestävä kehitys. 

276, 2015 Kutsumme nyt tutkijoita terveydenhuollon eri osa-alueilta 

kirjoittamaan kyseiseen teemanumeroon. 

Salomaa V, Miettinen H, Kuulasmaa K, et al.: 

Decline of Coronary Artikkelit Heart voivat Disease käsitellä Mortality lääkevalmisteisiin in 

ja/tai lääkeaineisiin liittyviä 

Finland During kestävän 1983 to 1992: kehityksen Roles of haasteita, Incidence, ympäristöriskejä ja ratkaisumalleja 

Recurrence, laajasti and Case-Fatality. eri näkökulmista. Circulation Alkuperäistutkimusten 94: 

lisäksi myös aiheeseen 

3130–3137, liittyvät 1996 katsaukset, väitöskirjan tai opinnäytetyön tiivistelmät, tieteelliset 

kommentit, kirjeet ja vastaukset ovat tervetulleita. 

Servier Medical Art. Creative Commons — 

Attribution 3.0 Dosis Unported on ainoa — CC suomenkielinen BY 3.0. (referred farmasian alan lehti, jossa julkaistaan 

on the 25.06.2019). farmasian Available ja lähialojen on the internet: tutkimuksia (www.dosis.fi). Dosis julkaistaan 

https://creativecommons.org/licenses/by/3.0/. 

ilmaisena Open Access -verkkolehtenä, joka tavoittaa kymmeniä 

tuhansia terveydenhuollon ammattilaisia ja juttuihin liitettyjen 

Tölli MA, Ferreira MPA, Kinnunen SM, et al.: 

sometyökalujen avulla myös laajemman yleisön. 

In vivo biocompatibility of porous silicon 

biomaterials for drug delivery to the heart. 

Toivomme, että innostuit ajatuksesta ja haluat antaa panoksesi 

Biomaterials 35: 29, 2014. 

tähän Dosiksen teemanumeroon ja näin edistää lääkealan kestävään 

Tran S, DeGiovanni 

kehitykseen 

PJ, Piel B, 

liittyvän 

Rai P: Cancer 

tutkimustiedon levittämistä terveydenhuollon 

nanomedicine: a review ammattilaisille of recent success ja myös in valveutuneille kansalaisille. 

drug delivery. Clin Transl Med 6: 44, 2017 

Ilmoitathan kiinnostuksestasi lokakuun 2019 alkuun mennessä 

WHO: Cardiovascular Dosiksen diseases sähköpostiosoitteeseen (CVDs), 2017. (dosis@farmasialiitto.fi), 

(referred 01.03.2019). päätoimittaja Available Anneli on the internet: Ritalalle (anneli.ritala@vtt.fi) tai vieraileville 

https://www.who.int/en/news-room/fact-sheets/ 

toimittajille, Tiina Sikaselle (tiina.sikanen@helsinki.fi) ja 

detail/cardiovascular-diseases-(cvds) 

Jari Yli-Kauhaluomalle (jari.yli-kauhaluoma@helsinki.fi). 

Xin M, Olson EN, Bassel-Duby R: Mending 

www.dosis.fi 

broken hearts: cardiac development as a basis 

for adult heart regeneration and repair. Nat Rev 

Mol Cell Biol 14: 529–541, 2013 

(referred on the 08.04.2019). Available on the 

internet: https://www.zionmarketresearch.com/ 

report/myocardial-infarction-treatment-market 

Kirjoita 

teemanumeroon! 

Aiheena lääkkeet ja ympäristö. 

Contribute to the 

special issue! 

Theme Pharmaceuticals and the Environment. 

In spring 2020, Dosis will have a theme issue on sustainable 

pharmacy. We now call upon contributions from researchers 

and professionals across the healthcare sector. 

The articles may discuss the sustainability challenges and solutions 

as well as environmental risk assessment of both pharmaceutical 

products and active pharmaceutical ingredients. Besides original 

research papers, also review articles, thesis summaries 

(doctoral dissertations and other graduation works), scientific 

opinion articles, letters and responses are welcomed. 

Dosis is the sole Finnish journal in the field of pharmaceutical 

research, publishing contributions associated with pharmacy 

and related disciplines (www.dosis.fi). 

Dosis is an Open Access online journal, which reaches tens of thousands 

of healthcare professionals, and more through social media. 

We wish you to have got your attention, so you could contribute to 

the theme issue and so enforce the implementation of sustainable 

pharmacy through dissemination of scientific findings among healthcare 

professionals and the environmentally concerned public. 

Please indicate your interest to submit via email latest by the beginning 

of October to one of the following addresses: directly to Dosis 

(dosis@farmasialiitto.fi) or the Editor-in-Chief Anneli Ritala 

(anneli.ritala@vtt.fi), or to the Guest Editors Tiina Sikanen 

(tiina.sikanen@helsinki.fi) and 

Jari Yli-Kauhaluoma (jari.yli-kauhaluoma@helsinki.fi). 

www.dosis.fi 

Zion Market Research: Global Myocardial 

Infarction Treatment Market: By product, 

Distribution, Type, Size, Share, Analysis, 

Segment and Forecast 2016 – 2022, 2017. 


© Suomen Farmasialiitto ry

Dosis_3-2019

You also want an ePaper? Increase the reach of your titles

Delete template?

Save as template?