Journalismi kritiikin vuosikirja
Journalismi kritiikin vuosikirja
Journalismi kritiikin vuosikirja
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
journalismi<strong>kritiikin</strong> <strong>vuosikirja</strong> 2013<br />
40<br />
Eerikan kuoleman uutisoinnissa näkyvän sijansa saivat tytön isä ja äitipuoli. Äitipuolen<br />
kerrottiin eläneen kaksoiselämää, valehdelleen taustansa ja ammattinsa. (IS<br />
1.9.2012). Hänet rinnastettiin otsikossa ”myrkkyhoitaja Nykopiin” (IS 10.9.2012).<br />
Ilta-Sanomien juttu ”Surmatun Eerikan äitipuoli syytti lasta kaikesta mahdollisesta”<br />
(IS 3.9.2012) alkoi sanoilla: ”Saduistakaan ei hevin löydy sellaista äitipuolta, jollaisen<br />
viaton 8-vuotias helsinkiläistyttö sai kohtalokseen.” Myöhemmin jutussa kerrottiin,<br />
miten isä kuvasi kameralla, kun tyttöä nöyryytettiin.<br />
Ilta-Sanomat otti uutisoinnissaan vahvasti toiminnallisen roolin. Otsikot ”Älä<br />
vaikene” (IS 3.9.2012) ja ”Aika toimia, Suomi” (IS 3.9.2012) patistivat kansalaisia<br />
toimimaan, kun havaitsevat lapsen kärsimystä ja väärinkohtelua. Kampanjaa tukemaan<br />
otettiin joukko suomalaisia yhteiskunnallisia vaikuttajia, poliitikkoja, poliisi<br />
ja lasten etujen valvojia kuten Ben Zyskowicz, Eva Biaudét, Timo Soini, Miriam<br />
Kalland ja Mikko Paatero.<br />
Uutisten visuaalinen toteutus oli molemmissa lehdissä hyvin samankaltainen.<br />
Eerikan kuvia ei julkisuudessa näytetty, tai jos näytettiin, hänen kasvonsa oli muokattu<br />
tunnistamattomiksi. Sen sijaan julkisuudessa kiersivät kuvat isästä ja äitipuolesta.<br />
Näissä kuvissa isä ja äitipuoli yrittivät peittää oikeussalissa kasvonsa.<br />
Lapsen yksinäisyyttä ja kärsimystä esittivät kuvat tyhjistä keinuista ja leikkitelineistä<br />
pihalla, leikellyistä kumisaappaista ja kaoottisesta kodista. Kuvat poliisin<br />
eristysnauhalla eristämästä ovesta kiersivät lehdestä toiseen. Myös tytön kuolintapa<br />
visualisoitiin rekonstruoimalla tapa, jolla Eerika sidottiin kuolemaansa edeltävänä<br />
iltana. Surua kuvasivat kynttilät, joita oli tuotu Eerikan kotipihan edustalle.<br />
Vertailukohta surmalle löytyi Isosta-Britanniasta, jossa sijaisvanhemmat surmasivat<br />
Victoria-tytön vuonna 2000 (IS 3.9.2012).<br />
Iltapäivälehtien uutisointi noudatteli siis traagisten uutisten kerrontakaavaa.<br />
Ydintarinassa vastakkain asettuivat lapsiuhrin kärsimys sekä aikuisten pahuus ja<br />
välinpitämättömyys. Tarina toistettiin ja versioitiin molempien iltapäivälehtien<br />
lukuisissa aihetta käsitelleissä jutuissa sekä printti- että verkkoversiossa. Eerikan<br />
tapauksessa toimijat, paha isä ja äitipuoli, välinpitämätön viranomainen ja kärsivä<br />
äiti, roolittuivat vahvasti. Näin iltapäivälehdet järjestivät lukijoiden mielissä syntynyttä<br />
kaaosta tapahtumien ympärillä.<br />
Iltapäivälehdet ja kuoleman synnyttämä yhteisöllisyys<br />
Julkinen kuolema, olipa kyse julkisuuden henkilöstä tai tavallisesta ihmisestä, synnyttää<br />
tarpeen julkisille rituaaleille. <strong>Journalismi</strong>n kulttuurista merkitystä ja roolia<br />
korostavan ajattelutavan mukaan journalistien roolina oli järjestää Eerikan-kaltaisen<br />
järkyttävän väkivaltaisen julkisen kuoleman synnyttämää kaaosta luomalla<br />
tapahtumille järjestys, roolittamalla toimijat ja tarjoamalla tila käsitellä tapahtuman<br />
synnyttämiä tunteita.<br />
Tyypillisiä mediassa esiintyviä ja sen tuottamia kuoleman rituaaleja ovat sureminen<br />
ja muisteleminen. Ne ovat tapoja järjestää julkisen kuoleman synnyttämiä
Change language