Lehti_vari_meniere-p.. - Suomen Meniere-liitto ry
Lehti_vari_meniere-p.. - Suomen Meniere-liitto ry
Lehti_vari_meniere-p.. - Suomen Meniere-liitto ry
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
eniere-posti<br />
<strong>Meniere</strong>-diagnoosistani on<br />
tänä syksynä kulunut<br />
kymmenen vuotta. Diagnoosi<br />
perustui silloin nimenomaan<br />
kuulokäyrään, joka on se menieerikolle<br />
tyypillinen. Olin 48-vuotias, kun<br />
kuulin sairastavani <strong>Meniere</strong>n tautia.<br />
Oireet kuitenkin alkoivat jo parikymmentä<br />
vuotta aikaisemmin, kun olin<br />
alle 30-vuotias pienten kaksostyttöjen<br />
äiti.<br />
Öisiä verenkiertohäiriöitä?<br />
Heräsin yöllä mennäkseni vessaan,<br />
mutta en voinut kohottaa päätäni<br />
tyynystä milliäkään valtavan kiertohuimauksen<br />
takia. Muistan hätäännyksen<br />
ja ahdistuksen, mutta nukahdin<br />
kuitenkin jossain vaiheessa uudestaan<br />
edes herättämättä miestäni.<br />
Aamulla huimaus oli hävinnyt.<br />
Kun sama toistui joidenkin viikkojen<br />
kuluttua, silloinkin yöllä, hakeuduin<br />
lääkäriin, joka lähetti minut neu-<br />
14<br />
rologille. Aivosähkökäyrien ja muiden<br />
tutkimusten jälkeen epämääräiseksi<br />
tautioletukseksi jäi verenkiertohäiriö.<br />
Vikaa korvien välissä?<br />
Huimaus jatkui vaihtelevanasteisena<br />
ja seuraavaksi minut ohjattiin psykiatrille.<br />
Kun elimellistä vikaa ei löytynyt,<br />
sen täytyi nähtävästi olla korvien<br />
välissä. Kävin muistaakseni<br />
vuoden ajan ”terapiassa” kerran viikossa,<br />
maksoin maltaita – enkä loppujen<br />
lopuksi hyötynyt mitään. Lopetimme<br />
istunnot yhteisestä sopimuksesta.<br />
Tänä aikana olin kuitenkin saanut<br />
”tasapainottomuuteeni” Diapamia.<br />
Söin sitä ensin säännöllisesti,<br />
mutta lopetin vähitellen, koska en<br />
halunnut tulla lääkkeestä riippuvaiseksi.<br />
Minulla oli ja on yhä lääkettä<br />
kuitenkin kaiken varalta nimenomaan<br />
huimausta varten. Muistan<br />
Hanna Torvalds:<br />
Elämän<br />
hallitsemattomuuden<br />
oppikoulu<br />
” Selviytymistarina? Sitä en vielä tiedä. Mutta uskon, että tarinoita on yhtä monenlaisia<br />
ja yhtä yksilöllisiä kuin menierikot henkilöinäkin ovat.”<br />
aamuja, jolloin heräsin niin, että pystyin<br />
kyllä nousemaan, mutta pää oli<br />
pidettävä tasatarkkaan liikkumatta<br />
samassa asennossa koko ajan, jottei<br />
huimaus kaataisi minua. Näinä<br />
aamuina otin 5 mg Diapamia, menin<br />
uudestaan lepäämään siksi aikaa,<br />
että lääke alkoi vaikuttaa – ja sen<br />
jälkeen olin niin tolpillani, että pystyin<br />
lähtemään töihin.<br />
Hulluna humalassa?<br />
Myöhemmin mukaan tuli lisäoireita:<br />
kun esim. olin lenkillä, minua ”veti”<br />
koko ajan vasemmalle (sairas korva<br />
on oikea korvani). Jouduin tietoisesti<br />
vähän väliä korjaamaan suuntaani,<br />
etten olisi löytänyt itseäni ojasta<br />
tien vasemmalta puolelta.<br />
Aloin myös saada ns. drop off -<br />
kohtauksia, jolloin tasapaino hetkeksi<br />
hävisi kokonaan. Muistan useampiakin<br />
asiakaspalavereita tai muita neuvottelutilanteita<br />
töissä, joissa yhtäk-