lampaan ruuansulatuskanavan loisten esiintyminen suomessa - Helda

2.4.3.2 Muellerius capillaris
Aikuiset M. capillaris-madot ovat 1-3 cm pitkiä, hiusmaisia ja väritykseltään
punaharmaita loisia (Taylor ym. 2007). Ne elävät keukorakkuloissa keuhkokudokseen
hautautuneina (Jones ym. 1997, Taylor ym. 2007).
Elämänkierto on vastaava kuin P. rufescens-loisella, kuvattu kohdassa 2.3.2.1.
M. capillaris-tartunnat ovat yleensä lieviä eivätkä aiheuta oireita. Voimakkaisiin
tartuntoihin voi liittyä yskää ja hengitysvaikeuksia. Loiset todetaan yleensä
sivulöydöksenä ulostenäytteistä tai ruumiinavauksessa. (Taylor ym. 2007)
2.4.4 Rhabditoidea-yläheimo
Rhabditoidea-yläheimon sukkulamadot elävät usein vapaina tai loisivat alemmissa
selkärankaisissa tai selkärangattomissa eläimissä. Näistä vain kolme sukua loisii
kotieläimissä. Ainut eläinlääketieteellisesti merkittävä suku on Strongyloides. (Taylor
2007) Strongyloides-lajit ovat isäntälaji-spesifisiä. Lampailla esiintyvä loinen on
Strongyloides papillosus (Radostits 2000).
2.4.4.1 Strongyloides papillosus
S. papillosus on poikkeava loinen, sillä vain yksineuvoiset naarasmadot loisivat
lampaissa. Ne ovat ohuita, hiusmaisia, alle 1 cm pitkiä matoja, jotka munivat lampaiden
ohutsuolessa. (Taylor 2007)
S. papillosus-matojen elämänkierto eroaa muista lampaissa loisivista sukkulamadoista.
Ne voivat elää vapaina ja lisääntyä myös isäntäeläimensä ulkopuolella. Vapaana
eläessään ne lisääntyvät parittelun seurauksena suvullisesti ja muodostuneita toukkia
kutsutaan heterogeenisiksi. S. papillosus-madot voivat elää usean sukupolven ajan
vapaina. (Bowman 1999) Maaperän lisäksi ne voivat elää myös sopivan kosteissa ja
lämpöisissä kuivikkeissa (Oksanen 2008). Kehittyvät L3-toukat voivat muuttua
lampaille infektiivisiksi tietyissä kosteus- ja lämpötila-olosuhteissa. Tartunta voi
tapahtua suun kautta tai ihon läpi. Karitsoiden ihon läpi päästyään toukat vaeltavat
verenkierron kautta keuhkoihin ja sieltä henkitorven kautta ruuansulatuskanavaan ja
23