Lisensiaattityö Anu Back.pdf - Helda

Rehun sisältämät hiilihydraatit ovat sokeria ja tärkkelystä, selluloosaa, hemiselluloosaa ja pek-
tiiniä (Brand 2001). Sokeri ja tärkkelys ovat ei-rakenteellisia hiilihydraatteja, sokereita on muun
muassa nuorten kasvien soluissa ja melassissa, ja tärkkelystä on viljojen jyvissä (Brand 2001).
Selluloosa, hemiselluloosa ja pektiini ovat rakenteellisia hiilihydraatteja, joista kasvien solusei-
nät muodostuvat (Brand 2001).
Brandin (2001) mukaan ei-rakenteelliset hiilihydraatit hajoavat nopeasti: sokeri erittäin nopeasti
ja lähes täydellisesti propionaatiksi, tärkkelys hieman hitaammin ja epätäydellisemmin, mutta
sekin propionaatiksi. Rakenteelliset hiilihydraatit hajoavat hitaasti, pääasiassa asetaatiksi ja buty-
raatiksi (Brand 2001). Sjaastadin ym. (2003) mukaan haihtuvien rasvahappojen muodostuminen
riippuu muun muassa kuidun ja tärkkelyksen suhteesta. Asetaattia muodostuu paljon, kun ruo-
kinnassa käytetään runsaasti karkearehua, runsas väkirehu taas tuottaa propionihappoa (Naylor &
Ralston 1991). Runsaalla väkirehuruokinnalla myös haihtuvien rasvahappojen kokonaismäärä
lisääntyy (Sjaastad ym. 2003).
Sjaastadin ym. (2003) mukaan haihtuvat rasvahapot imeytyvät etumahojen seinämän läpi veren-
kiertoon ja tulevat näin eläimen käyttöön. Kun happamuus pötsissä lisääntyy, haihtuvien rasva-
happojen imeytyminen nopeutuu (Church 1988).
Propionihaposta muodostuu maksassa glukoosia, asetaatista ja butyraatista syntetisoidaan mui-
den rasvojen ohella maidon rasvaa (Naylor & Ralston 1991).
4.2 Proteiinien hajotus
Brandin (2001) mukaan mikrobit hajottavat osan rehun mukana tulevasta proteiinista peptideiksi,
aminohapoiksi tai ammoniakiksi. Naylorin & Ralstonin (1991) mukaan noin 60 % rehun mukana
tulevasta proteiinista hajoaa pötsissä. Loppuosa eli noin 40 % on ohitusvalkuaista, joka nimensä
mukaan ohittaa pötsin muuttumattomana. Pötsissä hajoavan valkuaisen määrä vaihtelee eri re-
huilla ja se riippuu ennen kaikkea rehun liukoisuudesta pötsinesteeseen (Naylor & Ralston
1991). Mikrobit käyttävät osan ammoniakista omana typenlähteenään, alkueläimet taas syövät
rehupartikkeleita ja bakteereja muokaten niiden sisältämiä proteiineja tällä tavoin (Brand 2001).
Osa ammoniakista imeytyy pötsin seinämän läpi verenkiertoon (Brand 2001). Rehun sisältämäs-
tä valkuaisesta 60 – 70 % muuttuu mikrobeihin sitoutuneeksi valkuaiseksi (Brand 2001). Synteti-
soidun mikrobivalkuaisen määrä riippuu mikrobien käytössä olevasta energiasta eli fermentoitu-
vien hiilihydraattien määrästä (Naylor & Ralston 1991). Mikrobivalkuainen ja ohitusvalkuainen
6