Lisensiaattityö Anu Back.pdf - Helda

5.3.2 Proteolyyttiset bakteerit
Proteolyyttiset bakteerit hajottavat rehun proteiineja peptideiksi ja aminohapoiksi, ja osa näistä
hajoamistuotteista käytetään mikrobien omaan proteiinisynteesiin, osa taas deaminoidaan am-
moniakiksi ja orgaanisiksi hapoiksi (Sjaastad ym. 2003). Ammoniakki on mikrobien pääasialli-
nen typen lähde (Church 1988), mutta osa mikrobeista tarvitsee myös aminohappoja (Sjaastad
ym. 2003).
5.3.3 Sekundääriset bakteerit
Sekundäärisiä bakteereita ovat metaania tuottavat ja laktaattia käyttävät bakteerit, ja ne hyödyn-
tävät aineenvaihdunnassaan primaaristen bakteerien muodostamia aineenvaihduntatuotteita
(Sjaastad ym. 2003).
Metanogeeniset bakteerit tuottavat metaania pelkistämällä hiilidioksidia (Church 1988). Ne ovat
tärkeitä fermentaation tehokkuuden kannalta, koska ne pienentävät vetyionikonsentraatiota ja
näin ehkäisevät pötsinesteen pH:n laskua (Sjaastad ym. 2003). Metanogeeniset bakteerit ovat
herkkiä alhaiselle pH:lle ja niiden toiminta heikkenee, jos pötsin pH laskee alle 6 (Church 1988).
Happoja käytävät bakteerit fermentoivat maitohappoa asetaatiksi, propionaatiksi tai pitempiket-
juisiksi rasvahapoiksi, ja niiden määrä pötsissä lisääntyy voimakkaalla väkirehuruokinnalla
(Church 1988).
6. HAPPAMUUDEN SÄÄTELY
Pötsin normaali pH vaihtelee välillä 5,5 - 6,8 optimaalisen tason ollessa 6,0 - 6,3 (Brand 2001).
Staasjadin ym. (2003) mukaan pötsin happamuus vaihtelee ruokinnan vaikutuksesta niin, että pH
laskee noin 2 - 3 tunnin ajan syömisen jälkeen pötsissä muodostuvien happamien aineenvaihdun-
tatuotteiden takia. Mikrobifermentaation nopean lisääntymisen myötä haihtuvien rasvahappojen
tuotanto ylittää imeytymiskapasiteetin ja pH laskee sitä alemmas, mitä enemmän rehu sisältää
nopeasti hajoavia hiilihydraatteja ja mitä enemmän se tuottaa propionaattia (Staasjad ym. 2003).
Tärkeimmät tekijät liian happamuuden poistamiseksi pötsistä ovat puskuroivan syljen muodos-
10