Lisensiaattityö Anu Back.pdf - Helda

9.1.2 Karbonaatit
Natriumbikarbonaatin pKa on 6,25 ja se on vesiliukoinen, näiden ominaisuuksien perusteella se
on hyvä puskuri (Brand 2001). Erdman ym. (1980) havaitsivat, että natriumbikarbonaatin lisää-
minen rehuun lisäsi syöntikykyä, maidon rasvapitoisuutta ja maitotuotosta 8 viikon aikana poi-
kimisen jälkeen. Heidän tutkimuksessaan syöntikyky nousi huippuunsa 2 - 3 viikkoa aikaisem-
min ja oli 2,1 kg suurempi kuin puskuria saamattomalla kontrolliryhmällä. Samassa tutkimukses-
sa natriumbikarbonaatti lisäsi asetaatti-propionaatti -suhdetta pötsissä, mutta vaikutusta pötsin
pH arvoon ei havaittu. Tutkimuksessa natriumbikarbonaattia lisättiin rehuun 1,5 % kuiva-
aineesta ja sen syönti oli keskimäärin 310 g/pv (Erdman ym. 1980). Naylorin & Ralstonin (1991)
mukaan 0,75 % natriumbikarbonaattia rehun kuiva-ainepitoisuudesta ehkäisee riskiä sairastua
happamaan pötsiin. Brandin (2001) mukaan natriumbikarbonaatin pötsihäiriöitä ennaltaehkäise-
vä annos on 110 - 225 g/pv.
Natriumkarbonaatteja on käytetty ehkäisemään pötsin matalaan pH arvoon liittyvää maidon ras-
vapitoisuuden alenemista, ja vaikutusta on selitetty pötsinesteen parantuneella puskurointikapasi-
teetilla (Russell & Chow 1993). Koska puskurointikapasiteetin parantumista ei pystytä aukotto-
masti selittämään, Russell & Chow (1993) esittävät oman teoriansa bikarbonaattien vaikutukses-
ta. Heidän mukaansa veden juominen lisääntyy, kun pötsiin lisätään puskurisuoloja. Lisäänty-
neen juomisen myötä pötsineste laimenee, ja hajoamatonta tärkkelystä siirtyy pötsin sisällön
mukana eteenpäin. Kun tärkkelyksen määrä vähenee, propionihapon tuotanto vähenee.
Natriumkarbonaattia ei ole tutkittu yksinään, vaan yhdessä natriumbikarbonaatin kanssa. Näistä
kahdesta yhdisteestä yhdessä käytetään nimeä natriumsesquikarbonaatti. Le Ruyet & Tucker
(1992) havaitsivat natriumsesquikarbonaatilla ja natriumbikarbonaatilla olevan yhtä nopean ja
tehokkaan puskurointivaikutuksen. Ne saavuttivat täyden puskurointivaikutuksensa (kohottivat
pH:ta ja lisäsivät puskurointikapasiteettia) 12 tunnin sisällä pötsinesteeseen lisäämisen jälkeen,
kun vaikutusta seurattiin 12 tunnin välein 48 tunnin ajan. Tässä tutkimuksessa puskureita lisättiin
pötsinesteeseen 7,1 g/l. Emmanuel ym. (1970) havaitsivat natriumsesquikarbonaatin (1:1) lisää-
vän selluloosan hajoamista, kun sitä lisättiin rehuun 3 paino - %. Brandin (2001) mukaan natri-
umkarbonaatti toimii alkaloivana komponenttina.
Kalsiumkarbonaatti ei ole vesiliukoinen ja sillä on vain vähän puskurointikapasiteettia pötsissä
(Brand 2001). Kalsiumkarbonaatilla ei havaittu olevan vaikutusta pötsinesteen happamuuteen
verrattuna veteen annoksella 200 g ruokinnan jälkeen (Schaefer ym. 1982).
20