Retkeilijän kiviopas - e-Julkaisu
Retkeilijän kiviopas - e-Julkaisu
Retkeilijän kiviopas - e-Julkaisu
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
44<br />
Kivilajit<br />
KIVILAJIT<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
Magmakivet<br />
Magmakivet, jotka ovat syntyneet kiteytymällä<br />
sulasta kiviaineksesta, magmasta, voidaan edelleen<br />
jakaa kolmeen eri ryhmään: syväkiviin, vulkaanisiin<br />
kiviin eli vulkaniitteihin ja puolipinnallisiin juonikiviin,<br />
jotka ovat syväkivien ja vulkaniittien välimuotoja.<br />
Näillä kaikilla voi olla sama mineraalikoostumus,<br />
mutta niiden ulkonäkö ja rakenne poikkeavat<br />
toisistaan.<br />
Syväkivet ovat syvällä maankuoressa kiteytyneitä<br />
suuntautumattomia kiviä. Ne ovat rakenteeltaan<br />
tasarakeisia tai porfyyrisiä, jolloin niissä on muita<br />
isompia hajarakeita. Yksittäiset mineraalit ovat<br />
toisiinsa tiiviisti kiinnittyneinä. Keski- ja karkearakeiset<br />
kivet vaativat pitemmän kiteytymisajan kuin<br />
hienorakeiset kivet. Syväkivet saattavat olla hyvin<br />
laaja-alaisia, jolloin ne muodostavat plutoneja.<br />
Vulkaaniset kivet jähmettyvät maan pinnalle<br />
purkautuneesta sulasta magmasta erittäin nopeasti.<br />
Tulivuoresta purkautuvaa sulaa magmaa nimitetään<br />
laavaksi. Nopeasti jähmettyvän laavan mineraaliyksilöt<br />
eivät ehdi kasvaa kovin suuriksi. Kiven perusmassa<br />
jää tiiviiksi, joskus jopa lasimaiseksi. Tiiviin<br />
perusmassan seassa saattaa esiintyä hajarakeina<br />
muita suurempia mineraaliyksilöitä. Vulkaaniset<br />
kivet voivat sisältää myös runsaasti kaasukuplia.<br />
Suomessa on runsaasti alkuperältään vulkaanisia<br />
kivilajeja, mutta ne ovat kaikki eriasteisesti metamorfoituneet.<br />
Juonikivet ovat syntyneet kallioperän rakoihin<br />
tai halkeamiin tunkeutuneesta ja niihin jähmettyneestä<br />
magmasta. Juonet voivat leikata sivukiviensä<br />
rakenteita, kuten liuskeisuutta tai kerroksellisuut-<br />
ta, tai ne voivat olla sedimentteihin kerrostumien<br />
suuntaisesti tunkeutuneita kerrosjuonia. Juonet ovat<br />
joko vaaka-asentoisia, pystyjä tai kaltevia. Juonikivien<br />
rakenne vaihtelee: diabaasit ovat yleensä hienorakeisia,<br />
mutta pegmatiitit karkearakeisia. Varsinkin<br />
diabaasien reunaosissa mineraalit ovat raekooltaan<br />
pienempiä kuin juonien sisäosissa, sillä ne ovat kiteytyneet<br />
kylmää sivukiveä vasten nopeammin kuin<br />
juonien sisäosissa.<br />
Magmaattisia kivilajeja voidaan luokitella kemiallisen<br />
koostumuksen perusteella. Piihappoa eli<br />
SiO 2 :ta niukasti (< 45 %) sisältäviä kiviä kutsutaan<br />
ultraemäksisiksi. Emäksisten kivien piihappopitoisuus<br />
on 45-52 %, ja intermediäärisissä kivissä se on<br />
puolestaan 52-63 %. Runsaasti piihappoa (> 63 %)<br />
sisältäviä kiviä sanotaan happamiksi. Kiviä voidaan<br />
nimetä ja luokitella myös niiden värin perusteella, ja<br />
tämä luokitus käy melko hyvin yhteen kemiallisen<br />
koostumuksen kanssa. Paljon tummia mineraaleja,<br />
kuten biotiittia ja sarvivälkettä sisältävää kiveä kutsutaan<br />
mafiseksi ja toisaalta paljon vaaleaa kvartsia<br />
ja maasälpää sisältävää kiveä felsiseksi. Syväkivien<br />
tarkka luokitus (esim. Streckeisen, A. 1973), joka<br />
perustuu kiven kvartsi-, plagioklaasi- ja kalimaasälpäpitoisuuksiin,<br />
on mahdollista ainoastaan mikroskooppitutkimusten<br />
jälkeen.<br />
Seuraavassa taulukossa on esitetty yksinkertaistetussa<br />
muodossa Suomen yleisimpien magmakivien<br />
maastossa käytetty luokitus.
Change language