3 - Suomen Potilasliiton
3 - Suomen Potilasliiton
3 - Suomen Potilasliiton
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
Suurin osa suomalaisista<br />
kannattaa kuolinavun<br />
sallimista<br />
Jaakko Ojanne, Exitus ry:n<br />
puheenjohtaja<br />
Eutanasiayhdistyksen puheenjohtajana<br />
pohtii toisinaan omaa kutsumustaan.<br />
Peräti kymmenen vuoden ajan olen ollut<br />
aktiivisesti kannattamassa sellaista lainsäädäntöä,<br />
jolla meidänkin maahamme<br />
saataisiin laki, joka sallisi kuolinavun<br />
antamisen sitä kaipaavalle ihmiselle. Samaan<br />
aikaan voisin pitää itseäni hyvinkin<br />
elämänjanoisena ihmisenä, jolla ei ole<br />
minkäänlaista kuoleman kaipuuta. Kysymys<br />
onkin mitä suurimmassa määrin uskosta<br />
yksilön oikeuteen päättää vapaasti<br />
omasta elämästään. Se on oikeus, jota kukaan<br />
muu ei voi toiselta itselleen vaatia,<br />
vaikka tällä toisella olisi kuinka kauniit tai<br />
vahvat perusteet omalle näkemykselleen.<br />
Suurena paradoksina voikin pitää sitä<br />
tilannetta, joka suomalaisessa terveydenhuollossa<br />
tällä hetkellä vallitsee. Huolimatta<br />
erilaisista hoitotakuujärjestelmistä<br />
ja jaloista periaatteista kansalaisten tasaarvoisen<br />
kohtelun puitteissa, osa suomalaisista<br />
valitsee ravinnon ja lääkkeiden<br />
ostamisen välillä, kun rahat eivät riitä.<br />
Syömishäiriöisiä ja psyykeltään vaurioituneita<br />
ihmisiä ei kyetä tyydyttävästi hoitamaan<br />
ja auttamaan. Vanhusten hoito ja<br />
kuntouttaminen ovat jo suorastaan oma<br />
lukunsa. Suomalainen terminaalivaiheen<br />
hoidon taso ja laatu vaihtelee paikkakuntakohtaisesti<br />
erinomaisesta huonoon.<br />
Kuitenkin vallitsevassa tilanteessa sellaiset<br />
ihmiset, joiden kohtalona on kuolla<br />
hitaasti etenevään, mutta toimintakyvyttömäksi<br />
tekevään ja mahdollisesti vieläpä<br />
tuskalliseen sairauteen, on evätty kuolinapu.<br />
Niinpä itsellenikin aika ajoin tulevien<br />
yhteydenottojen perusteella voi päätellä<br />
potilaalla olevan edessään joko hitaasti<br />
hivuttavan ja persoonallisuudenkin<br />
musertavan kuolinkamppailun jälkeen<br />
elämän surkean päättymisen tai itsemurhan.<br />
Useimmat siihen kykenevät tekevät<br />
itsemurhan joko vahvoilla lääkkeillään tai<br />
niin sanotusti ”perinteisemmillä menetelmillä”.<br />
Ymmärrettävästi näin toimimalla<br />
potilas ottaa myös riskin ainoastaan vaurioittaa<br />
itseään lisää ja tekemällä loppuajastaan<br />
vielä surkeamman. Onnistuessaankin<br />
on ihmisen läheisille hyvin tuskallista<br />
löytää itsemurhan tehnyt henkilö.<br />
Sivistyneessä ja demokraattisessa<br />
yhteiskunnassa on rohjettava jatkuvasti<br />
huutamaan julki kysymys siitä, miksi<br />
näin edelleen on, vaikka 70-80 % kansalaisista<br />
kannattaa kuolinavun sallimista?<br />
Lääkärikunnastakin noin kolmannes asiaa<br />
kannattaa, vaikka eniten äänessä olevat<br />
muuta väittävät. Asian eteenpäin viemistä<br />
ajatellen saattaa olla tervettä esittää kysymys<br />
siitä, miksi suomalaiselle lääkärikunnalle<br />
kuolinavusta puhuminen on niin<br />
kovin vaikeaa.<br />
Vastauksena tässä asiassa lienee<br />
maamme väestön lukumäärä. Noin viiden<br />
miljoonan asukkaan maassa lääkärikunta<br />
edustaa osaltaan niin suppeaa<br />
ihmismäärää, että aktiivinen kuolinavun<br />
ajaminen vaatii poikkeuksellisen suurta<br />
exitus.fi<br />
siviilirohkeutta tai taloudellisesti riippumatonta<br />
asemaa. Jonkun yliopistollisen<br />
taikka alueellisen sairaalan ylilääkäri voi<br />
hyvinkin odottaa saavansa osakseen karsaita<br />
katseita ja epäilyä, jos hän ilmoittaa<br />
kannattavansa eutanasiaa. Jos tällainen<br />
lääkäri työskentelee kroonikoiden taikka<br />
vanhusten parissa, saattaa työn tekemisen<br />
jatkaminenkin olla hankalaa. Oikeastaan<br />
koko problematiikkaa kuvaa muuan<br />
1970-luvun pilakuva, jossa vanha mies<br />
istuu pyjama päällä ja haulikko sylissä<br />
sairaalan vuoteella. Hoitaja vastaa kysyvälle<br />
omaiselle, että ”joku on uskotellut<br />
hänelle, että sairaalassamme harjoitetaan<br />
eutanasiaa.”<br />
Irrationaalisen pelokkuuden ja uskomusten<br />
lisäksi esiin nousee vähän päästä<br />
väite, että lääkärit eivät halua tulla pakotetuksi<br />
antamaan kuolinapua sitä vaativille<br />
potilaille. Tämäkin väittämä ontuu, sillä ei<br />
gynekologiakaan voida vaatia hoitamaan<br />
aivokirurgista potilasta, jos kärjistetään.<br />
On toki selvää, että jos suomalaisista lääkäreistä<br />
kolmanneskin kannattaa – todennäköisesti<br />
vieläkin useampi passiivisesti<br />
hyväksyy – kuolinavun antamisen, niin<br />
riittävästi ammattiväkeä löytyy tarkoitukseen.<br />
Näiden edellä selostettujen asioiden<br />
toistamiseen kirjoittamalla, antamalla<br />
haastatteluja tai puhumalla erilaisissa<br />
tilaisuuksissa on ollut viimeisen kymmenen<br />
vuoden ajan osa omaa aktiivista<br />
toimintaani eri foorumeilla ja kansalaisjärjestöissä.<br />
Rohkenen uskoa, että jonkinlaista<br />
vaikutustakin on ollut, vaikka itse<br />
laki vielä antaakin odottaa itseään. Lienee<br />
kuitenkin niin, että loogiset perusteet alkavat<br />
tehdä ainakin nuoremmassa sukupolvessa<br />
ja toimittajakunnassa tehtävän-<br />
39
Change language