heittää haasteen - Helsingin kaupunki
17.07.2013 • Views
Share Embed Flag

heittää haasteen - Helsingin kaupunki

heittää haasteen - Helsingin kaupunki

heittää haasteen - Helsingin kaupunki

SHOW MORE
SHOW LESS
ePAPER READ
DOWNLOAD ePAPER
jps.capnova.com

Create successful ePaper yourself

Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.

START NOW

HELSINGIN<br />

TAIDEMUSEO FI<br />

TENNISPALATSI<br />

MEILAHTI<br />

KLUUVIN GALLERIA<br />

02 2010<br />

ETELÄ-AFRIKKA<br />

<strong>heittää</strong> <strong>haasteen</strong><br />

LAURI ASTALAN PIENET SPEKTAAKKELIT • YSILUOKKALAISET MUSEOON!

Anton Kannemayer, Peekaboo, 2008. Yksityiskokoelma. © Anton Kannemayer<br />

SISÄLLYS<br />

PEEKABOO - UUSI ETELÄ-AFRIKKA<br />

03<br />

05<br />

06<br />

08<br />

12<br />

16<br />

PÄÄKIRJOITUS<br />

ledare • leader<br />

UUDENMAAN TAIDEMUSEOIDEN<br />

NÄYTTELYTARJONTAA<br />

SARJAKUVA<br />

Anton Kannemeyer: Peekaboo!<br />

SOTATANNER JOHANNESBURG JA<br />

HIPPIHENKINEN KAPKAUPUNKI<br />

Myyttiä vai totta?<br />

JANE ALEXANDER<br />

Haastattelussa Etelä-Afrikan<br />

taiteen suuri salaperäinen<br />

URHEILUJUHLAA, VASTARINTAA<br />

JA SUURTA BISNESTÄ<br />

Futista Etelä-Afrikan malliin<br />

Lauri Astala: Näkemisestä, 2008. kuva: Sakari Viika<br />

LAURI ASTALA<br />

18<br />

TILAN TAIKURI LAURI ASTALA<br />

Kohtaamisia kuvassa ja tilassa<br />

Nandipha Mntambo:<br />

Europa, 2008.<br />

© Nandipha Mntambo /<br />

Michael Stevenson Gallery.<br />

Photographic composite:<br />

Tony Meintjes<br />

Ilona Valkonen: Kuvapatologian laitos - avauksia maalaukseen, 2010, Yksityiskohta. kuva: Ilona Valkonen<br />

26<br />

POIMINTOJA OSTOSKORISTA<br />

21 Lauri Astala johdattaa<br />

näkemisen saloihin<br />

27<br />

BABEL-PAJAT<br />

22 Kulttuurienvälistä kommuni-<br />

28<br />

24<br />

25<br />

kaatiota taidetyöpajoissa<br />

KOULU MENEE MUSEOON<br />

Tervetuloa taiteelle,<br />

yhdeksäsluokkalaiset!<br />

VIIMEINEN EHTOOLLINEN<br />

JA AIKAMME VITSAUS<br />

Kolumni<br />

30<br />

32<br />

34<br />

35<br />

HELSINGIN<br />

TAIDEMUSEO FI<br />

ILONA VALKONEN<br />

TÖISSÄ MUSEOSSA<br />

Mikä mestari?<br />

TAIDE TUTKIMUSPÖYDÄLLÄ<br />

Ilona Valkonen Kluuvin galleriassa<br />

UUTTA JULKISTA TAIDETTA<br />

Painavia vieraita Salmisaaressa<br />

Taivaan merkit Herttoniemenrannassa<br />

NÄYTTELYT NYT<br />

TULEVAT NÄYTTELYT<br />

TIETOJA TAIDEMUSEOSTA<br />

UT UR VÅR BEKVÄMLIGHETSZON<br />

Emma Salokoskis kolumn<br />

Kustantaja: HELSINGIN TAIDEMUSEO<br />

Ansvarig utgivare: HELSINGFORS KONSTMUSEUM<br />

Päätoimittaja • Chefredaktör: JANNE GALLEN-KALLELA-SIRÉN<br />

Vastaavat toimittajat • Ansvariga redaktörer: PIA VUORIKOSKI & TARU TAPPOLA<br />

Toimittaja • Redaktör: SATU OKSANEN<br />

Toimitusryhmä • Redaktion: ELINA LESKELÄ (kokoelmat), ERJA PUSA (näyttelyt),<br />

ANNE GROOT (asiakaspalvelu), KARRI BUCHERT (tiedotus)<br />

Ulkoasu • Layout: SAMULI VALKAMA<br />

Painopaikka • Tryck: PAINOTALO AURANEN, 2010 • ISSN: 1459-854X<br />

Toimitus: HELSINGIN TAIDEMUSEO, PL 5400, 00099 HELSINGIN KAUPUNKI.<br />

Redaktion: HELSINGFORS KONSTMUSEUM, PB 5400, 00099 HELSINGFORS STAD.<br />

Lehden palautteet: HELSINGIN TAIDEMUSEO / SATU OKSANEN,<br />

PL 5400, 00099 HELSINGIN KAUPUNKI tai satu.oksanen@hel.fi<br />

Feedback på tidskriften: HELSINGFORS KONSTMUSEUM / SATU OKSANEN, PB 5400,<br />

00099 HELSINGFORS STAD eller: satu.oksanen@hel.fi • www.helsingintaidemuseo.fi<br />

HOK-Elanto on<br />

<strong>Helsingin</strong> taidemuseon<br />

pääyhteistyökumppani<br />

YTIMEKKÄÄT, helposti tunnistettavat nimet ja brändit ovat luonnostaan<br />

vetovoimaisia maailmassa, jossa vaihtoehtojen runsaus, informaatiotulva<br />

ja kiire ohjaavat ihmisten ajankäyttöä. <strong>Helsingin</strong> kaupungin<br />

taidemuseossa on jo kauan tiedostettu organisaation nimestä<br />

kumpuavat haasteet: kolmiosainen nimi on pitkä ja se myös sekoitetaan<br />

helposti <strong>Helsingin</strong> kaupunginmuseoon, joka on kulttuurihistorialliseen<br />

toimintaan keskittyvä itsenäinen virasto. Niin läheistä sukua ovat kahden viraston<br />

nimet toisilleen, että jopa kaupungin oma henkilöstö usein sekoittaa<br />

ne keskenään. Nimiongelmaa on taidemuseossa pohdittu eri työryhmissä kuluneen<br />

kahden vuoden ajan.<br />

NIMENMUUTOS on mille tahansa organisaatiolle merkittävä askel ja samalla<br />

mahdollisuus syventyä oman identiteetin kehittämiseen. Vaihtoehtona on ollut<br />

täysin uuden nimen lanseeraus tai nykyisen kehittäminen. Olemme päätyneet<br />

jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Nimikikkailu tuntui tässä vaiheessa tarpeettomalta<br />

ja ennenaikaiselta. Kokonaan uusi nimi voi tulla ajankohtaiseksi<br />

sitten, kun taidemuseo jonakin päivänä saa kansainvälistä toimintaansa<br />

ja henkilökuntansa osaamista vastaavan uuden, yhdessä osoitteessa sijaitsevan<br />

nykyaikaisen toimitilan. Sitä odotellessa olemme nyt virallisesti <strong>Helsingin</strong><br />

taidemuseo, ennakkoluuloton, rohkea ja impivaaralaisuutta kyseenalaistava<br />

taidelaitos, jonka kotipaikkana on Suomen parasta brändinimeä kantava<br />

kulttuuri<strong>kaupunki</strong>. Kaupunginvaltuusto hyväksyi nimenmuutoksemme<br />

maaliskuussa.<br />

HELSINGIN TAIDEMUSEO toimii<br />

kotikaupungissaan useassa toimipisteessä.<br />

Museon brändi perustuukin<br />

tätä nykyä nimenomaan sisältöihin<br />

ja toimintaan, eikä käytössämme<br />

olevien rakennusten<br />

arkkitehtoniseen houkuttelevuuteen,<br />

saavutettavuuteen, käytännöllisyyteen<br />

tai museotekniseen<br />

toimivuuteen. Näyttelytoimintamme<br />

on keskittynyt leffoista ja popcornin<br />

tuoksusta monille tuttuun<br />

Tennispalatsiin ja <strong>kaupunki</strong>luonnon helmassa, ihmisvirtojen katveessa sijaitsevaan<br />

Meilahteen. Unioninkadulla sijaitsevaa Kluuvin galleriaa – josta<br />

moni on kuullut mutta jossa harvat vierailevat – vuokrataan taiteilijoille ja<br />

siellä järjestetään 16 näyttelyä vuosittain. Kaduilla, puistoissa, virastoissa ja<br />

muissa julkisissa tiloissa olemme läsnä julkisen taiteen kautta. Kokoelmistamme<br />

yli 40% on sijoitettuna ihmisten nähtäville.<br />

TULEVAISUUDEN visionamme on sijoittaa näyttelytoimintamme yhteen<br />

ydinkeskustassa sijaitsevaan tilaan. Toteutuessaan tällainen uusi tilaratkaisu<br />

tuo säästöjä kaupungin talouteen ja nostaa samalla taidemuseon kävijämäärää.<br />

Uusi taidemuseotila tarkoittaa myös Kluuvin gallerian toiminnan<br />

laajentamista.<br />

UUSIA TILARATKAISUJA suunniteltaessa keskeisiä ovat suomalaisen taiteen<br />

luontosuhde ja sen herättämät ekologiset kysymykset, erilaiset ”green museum”<br />

-konseptit, teknologian ja taiteen välinen alati kehittyvä innovaatiorikas<br />

saumapinta sekä kuvataidekasvatus, johon sisältyy visuaalisen lukutaidon<br />

edistäminen lasten ja nuorten perusoikeutena.<br />

2 HELSINGIN TAIDEMUSEO FI<br />

HELSINGIN TAIDEMUSEO FI 3<br />

Kuva: Päivi Anita Ristell<br />

KATSE KOHTI TULEVAISUUTTA<br />

JANNE GALLEN-KALLELA-SIRÉN<br />

Taidemuseon johtaja<br />

Olemme nyt<br />

virallisesti<br />

<strong>Helsingin</strong> taidemuseo

Översättning: Ditte Kronström<br />

LEDARE • LEADER<br />

MED BLICKEN<br />

MOT FRAMTIDEN<br />

JANNE GALLEN-KALLELA-SIRÉN<br />

Konstmuseets chef<br />

SLAGKRAFTIGA OCH lättigenkännliga namn och varumärken<br />

har en naturlig dragningskraft i en värld där människors<br />

tidsanvändning styrs av mångfalden av alternativ, informationsflödet<br />

och brådskan. Vid Helsingfors konstmuseum har<br />

vi redan länge varit medvetna om utmaningarna med organisationens<br />

namn: Det tredelade namnet är långt och förväxlas också lätt<br />

med Helsingfors stadsmuseum, ett självständigt ämbetsverk som bedriver<br />

kulturhistorisk verksamhet. Namnen på de två ämbetsverken<br />

är så nära besläktade med varandra att till och med stadens egen personal<br />

ofta blandar ihop dem. Olika arbetsgrupper vid konstmuseet<br />

har dryftat namnproblemet under de två senaste åren.<br />

ETT NAMNBYTE ÄR ett viktigt steg för vilken organisation som helst<br />

och ger samtidigt möjlighet att fördjupa sig i en utveckling av den<br />

egna identiteten. Våra alternativ var att lansera ett helt nytt namn eller<br />

att utveckla det nuvarande. Vi har stannat för det senare alternativet.<br />

Att tricksa med namnet kändes onödigt och förhastat i det här<br />

skedet. Ett helt nytt namn kan bli aktuellt när konstmuseet en dag<br />

får nya, moderna lokaler på en enda adress som motsvarar museets<br />

internationella verksamhet och personalens kompetens. I väntan på<br />

dem är vi nu officiellt Helsingfors konstmuseum, en djärv och fördomsfri<br />

konstinrättning som ifrågasätter isolationism och vars hemort<br />

är kulturstaden med Finlands bästa varumärkesnamn. Stadsfullmäktige<br />

antog vårt namnbyte i mars.<br />

Nu är vi officiellt<br />

Helsingfors<br />

konstmuseum<br />

HELSINGFORS KONSTMUSEUM<br />

verkar på flera ställen i sin hemstad.<br />

Museets varumärke bygger<br />

i detta nu uttryckligen på<br />

innehåll och verksamhet, inte<br />

på att byggnaderna vi använder<br />

skulle vara arkitektoniskt<br />

attraktiva, tillgängliga, praktiska<br />

eller museitekniskt funktionella.Utställningsverksam-<br />

heten är koncentrerad till Tennispalatset, vars filmer och popcornsdoft<br />

är bekanta för många, och till Mejlans ute i stadsnaturen, avsides<br />

från människoströmmarna. Glogalleriet på Unionsgatan – som<br />

många hört om men få besökt – hyrs ut till konstnärer och där ordnas<br />

16 utställningar årligen. Genom den offentliga konsten är vi närvarande<br />

också på gator, i parker, ämbetsverk och andra offentliga lokaler.<br />

Över 40 procent av våra samlingar är placerade så att de kan<br />

ses av människor.<br />

VÅR FRAMTIDSVISION är att inrymma utställningsverksamheten i en<br />

lokal i centrum. En ny lösning av det här slaget skulle ge staden ekonomiska<br />

inbesparingar och samtidigt öka konstmuseets besökarsiffror.<br />

En ny lokal för konstmuseet betyder också en utökad verksamhet<br />

för Glogalleriet.<br />

VIKTIGA FAKTORER i planeringen av nya lösningar för museets placering<br />

är den finska konstens naturförhållande och anknytande ekologiska<br />

frågor, olika ”green museum” -koncept och den ständigt växande<br />

innovationsrika beröringsytan mellan teknologi och konst, samt<br />

bildkonstpedagogiken som inbegriper främjandet av visuell läskunnighet<br />

som en grundläggande rättighet för barn och unga.<br />

EYES ON<br />

THE FUTURE<br />

JANNE GALLEN-KALLELA-SIRÉN<br />

Director, Helsinki Art Museum<br />

CONCISE, EASILY recognisable names and brands have a natural<br />

appeal in a world where how we choose to spend our<br />

time is affected by a myriad alternatives, information overflow<br />

and hurry. Helsinki City Art Museum has for a long<br />

time been aware of the challenges related to its name: consisting of<br />

four words, it is long, and it is easily confused with the Helsinki City<br />

Museum, which is an independent city department dedicated to cultural<br />

history. The names of the two departments are, in fact, so close<br />

that even the local authority’s own staff often confuse them. The<br />

problem of names has been under consideration in several working<br />

groups during the past two years.<br />

A NAME CHANGE is a huge step for any organisation, and presents<br />

an opportunity to review the development of the organisation’s<br />

identity. The alternatives are usually to launch an entirely new name<br />

or to modify the existing one. We settled on the latter option. Any<br />

gimmicks with nomenclature seemed unnecessary and premature<br />

at this point. An entirely new name may be in order someday, when<br />

the museum acquires new facilities at a single address to reflect its<br />

international operations and the competence of its staff. Meanwhile,<br />

we are now officially the Helsinki Art Museum, an open-minded,<br />

bold art institution that challenges parochial traditions and whose<br />

domicile is a city of culture that possesses the best brand in Finland.<br />

The name change was approved by the City Council in March.<br />

THE HELSINKI ART MUSEUM<br />

is currently housed in several<br />

facilities in its home town.<br />

However, our brand is based<br />

on content and events, not on<br />

the architecture of our buildings,<br />

nor their accessibility,<br />

practicality or technical functionality<br />

for museum purposes.<br />

The centre points of our<br />

We are now officially<br />

the Helsinki<br />

Art Museum<br />

exhibitions are the Tennis Palace, known to many for its cinemas<br />

and the smell of popcorn, and the urban nature setting of Meilahti,<br />

which is far from the heaviest crowds. The Kluuvi Gallery on Unioninkatu<br />

street – a place that many have heard of, but few visit – is<br />

rented to artists. It hosts 16 exhibitions annually. In streets, parks,<br />

city offices and other public places our presence is apparent in the<br />

form of public artworks. More than 40 per cent of our collections is<br />

on display.<br />

OUR FUTURE VISION is to obtain a new exhibition gallery in the<br />

centre of the city. The new solution will bring savings to the city’s<br />

budget and also raise the number of visitors to the museum. The<br />

new gallery will entail an extension to the operations of the Kluuvi<br />

Gallery. Central considerations in the design of the new spaces<br />

will be the special relationship between Finnish art and nature, and<br />

the ecological questions that that entails; various “green museum”<br />

concepts; the continuously evolving, innovative interface between<br />

technology and art; and art education, which includes the promotion<br />

of visual literacy as a basic right for children and adolescents.<br />

Translation: Tomi Snellman<br />

UUDENMAAN<br />

TAIDEMUSEOIDEN<br />

NÄYTTELYTARJONTAA:<br />

AMOS ANDERSONIN TAIDEMUSEO<br />

Yrjönkatu 27, Helsinki<br />

ICELANDIC LOVE CORPORATION: TIGHT,<br />

<strong>Helsingin</strong> juhlaviikkojen näyttely 20.8.–4.10.2010<br />

DIDRICHSENIN TAIDEMUSEO<br />

Kuusilahdenkuja 1, Kuusisaari, Helsinki<br />

JUHLANÄYTTELY museon omista kokoelmista, syksy 2010<br />

EMMA – Espoon modernin taiteen museo<br />

WeeGee-talo, Ahertajantie 5, Espoo<br />

JORMA PURANEN, 29.9.2010–9.1.2011<br />

KIINALAISEN SILKIN TARINA, 29.9.2010–9.1.2011<br />

JUBA TUOMOLA, 29.9.2010–9.1.2011<br />

VALOKUVATAITEEN MUSEO<br />

Kaapelitehdas, Tallberginkatu 1 G, Helsinki<br />

PENTTI SAMMALLAHTI, 15.9.2010–30.1.2011<br />

SAMI PARKKINEN – Paratiisi, 15.9.–31.10 2010<br />

TERO PUHA – Unfinished, 10.11.2010–30.1.2011<br />

ANNU KEKÄLÄINEN, 15.9.–17.10.2010<br />

HELSINGIN TAIDEHALLI<br />

Nervanderinkatu 3<br />

ISAAC JULIEN: TEN THOUSAND WAVES, 21.8–10.10.2010<br />

CARNEGIE ART AWARD, 4.12.2010–16.1.2011<br />

HYVINKÄÄN TAIDEMUSEO<br />

Hämeenkatu 3 D (Jussintori 2. krs) Hyvinkää<br />

KUVIA KOSTROMASTA 24.9.–31.10.2010<br />

JÄRVENPÄÄN TAIDEMUSEO<br />

Kirjastokatu 8, Järvenpää<br />

RAIJA HÄKKILÄ & TUOMO SAALI 30.9.2010 saakka<br />

SKjL 2010, Suomen kuvataidejärjestöjen<br />

liiton vuosinäyttely, 13.10.2010–30.1.2011<br />

KERAVAN TAIDEMUSEO<br />

Klondyketalo, Kumitehtaankatu 5 F, Kerava<br />

HILJAINEN VALLANKUMOUS, Maalauksia<br />

ja valokuvataidetta Leipzigista, 15.9.–28.11.2010<br />

TAIDEKESKUS KASARMI<br />

Jääkärinpolku 2, Tuusula<br />

KUUTTI LAVONEN 9.1.2011 saakka<br />

VANTAAN TAIDEMUSEO<br />

Myyrmäkitalo, Paalutori 3, Vantaa<br />

DANICA DAKIC, LORETTA LUX, ANU PENNANEN<br />

4.9.2010 saakka<br />

SUU KUIN SEITSEMÄN LEIVÄN UUNI Pentti Kaskipuro,<br />

Hilda Kozári, Riitta Päiväläinen, Charles Sandison, syksy 2010<br />

UUDENMAAN TAIDEMUSEOIDEN NÄYTTELYTARJONTAA<br />

OMAKUVIA KHAYELITSHASTA<br />

10.9.2010-10.2.2011<br />

HELINÄ<br />

RAUTAVAARAN MUSEO<br />

Näyttelykeskus WeeGee<br />

Ahertajantie 5, Tapiola.<br />

Puh. (09) 816 314 35.<br />

Ma suljettu, ti 11–18,<br />

ke-to 11–20, pe-su 11–18.<br />

www.helinamuseo.fi<br />

KHAYELITSHAN TOWNSHIPISSA Kapkaupungissa asuvat hiv-positiiviset<br />

naiset kertovat elämästään piirtämiensä ja kirjailemiensa<br />

kehonkarttojen kautta. Kehoon liittyvät tarinat ovat inspiroineet<br />

taiteilijapari Merja Puustista ja Andy Bestiä, joiden<br />

luoma vuorovaikutteinen näyttelykokonaisuus haastaa katsojan pohtimaan<br />

elämän rajallisuutta. Näyttelyn yhteydessä ilmestyy julkaisu<br />

Ubuntu – hiv on politiikkaa Etelä-Afrikassa. Näyttely toteutetaan<br />

yhdessä Suomi-Etelä-Afrikka -seuran kanssa.<br />

<br />

<br />

Ota kaikki irti Etelä-Afrikan kulttuurista!<br />

Ihastele Tennispalatsissa <strong>Helsingin</strong> taidemuseon<br />

Peekaboo-näyttelyä ja astu aukion toiselle puolelle<br />

herkuttelemaan BBQ Housen antimilla.<br />

Menu ja 8 euron pääsylippu<br />

Peekaboo-näyttelyyn<br />

yhteishintaan<br />

S-Etukortilla 30 <br />

Kampin Keskus | Urho Kekkosenkatu 1 | HKI<br />

bbqhouse.fi | www.hok-elanto.fi<br />

4 HELSINGIN TAIDEMUSEO FI<br />

HELSINGIN TAIDEMUSEO FI 5<br />

(norm. 32 )<br />

20.8.2010 - 16.1.2011<br />

Uusi Etelä-AfrikkaNya SydafrikCurrent South Africa

© Anton Kannemeyer<br />

ETELÄ-AFRIKKA<br />

ANTON<br />

KANNEMEYER<br />

KERTOO TYÖSTÄÄN<br />

Sarjakuvafestivaaleilla<br />

11.9. klo 15 Tennispalatsissa<br />

ja esittelee sen<br />

jälkeen teoksiaan<br />

Peekaboo-näyttelyssä<br />

noin klo 16.<br />

PÄÄKAUPUNKISEUDUN seitsemän<br />

suurta kuvataidelaitosta, Amos<br />

Andersonin taidemuseo, Ateneumin<br />

taidemuseo, EMMA – Espoon<br />

modernin taiteen museo, <strong>Helsingin</strong><br />

taidemuseo, Nykytaiteen museo<br />

Kiasma, <strong>Helsingin</strong> Taidehalli<br />

ja Sinebrychoffin taidemuseo, ovat<br />

luoneet yhteisen verkoston, jonka<br />

tarkoituksena on avata uusi ikkuna<br />

taiteen monipuoliseen maailmaan.<br />

Verkoston helsinkiart.fi-sivustolla<br />

on tietoa jäsenmuseoiden ajankohtaisista<br />

näyttelyistä.<br />

ANTON<br />

KANNEMEYER<br />

Anton Kannemeyer on eteläafrikkalainen<br />

42-vuotias taiteilija, joka tunnetaan mustasta<br />

huumoristaan ja ankaran satiirisista<br />

piirroksistaan ja sarjakuvistaan. Hän<br />

perusti vuonna 1992 ystävänsä Conrad<br />

Botesin kanssa Bittercomix-sarjakuvalehden.<br />

Sarjakuvissaan hän käyttää nimimerkkiä<br />

Joe Dog, mikä merkitsee ”sinä<br />

koira” (Joe äännetään afrikaansiksi kuten<br />

You). Hän tekee usein jostakin sarjakuvansa<br />

ruudusta ison maalauksen.<br />

Anton Kannemeyer kotonaan syksyllä 2008.<br />

6 HELSINGIN TAIDEMUSEO FI<br />

HELSINGIN TAIDEMUSEO FI 7<br />

Kuva: Erja Pusa<br />

ETELÄ-AFRIKKA

© Mikhael Subotzky / The Goodman Gallery<br />

ETELÄ-AFRIKAN MYYTTINEN TODELLISUUS<br />

Mikhael Subotzky: Selli 33 Pollsmoorin turvavankilan osastolla E2, 2004. Pollsmoorin vankilassa Kapkaupungin liepeillä sellit ovat täyteen ahdettuja.<br />

Etelä-Afrikan entinen presidentti Nelson Mandela oli täällä vangittuna kuuden vuoden ajan.<br />

SOTATANNER JOHANNESBURG<br />

JA HIPPIHENKINEN KAPKAUPUNKI<br />

Etelä-Afrikan myyttinen todellisuus<br />

Nykypäivän Sodomaksi ja Gomorraksi kutsutussa Johannesburgissa rikollisuus rehottaa ja murhia<br />

tehdään liukuhihnalta. Luulisi ihmisten muuttavan tuosta kuumankuivasta paheen pesästä rentoon<br />

Kap<strong>kaupunki</strong>in leppeiden merituulten lempimäksi. Mikä on myyttiä, mikä totta? Ja kuinka kummassa<br />

molemmissa Etelä-Afrikan keskuksissa kukoistaa samantyyppinen taide?<br />

ÄIDILLESI matkustavasi<br />

Haitin kautta Detroitiin<br />

vietettyäsi ensin loman Ka-<br />

”KERRO<br />

bulissa, eikä hän silmäänsä<br />

räpäytä. Mutta sanopa meneväsi Johannesburgiin,<br />

niin hän on täysin vakuuttunut,<br />

että tulet takaisin ilman lompakkoa, ilman<br />

kelloa ja ilman päätä”, vitsailee brittijournalisti<br />

Jeremy Clarkson. Johannesburgilla<br />

on lähes myyttinen maine maailman vaa-<br />

Teksti ERJA PUSA, näyttelypäällikkö<br />

rallisimpana <strong>kaupunki</strong>na, mistä on äärimmillään<br />

tehty lähes kerskailun aihe. Johannesburg<br />

on leimautunut maailman silmissä<br />

moraalisen rappion ruumiillistumaksi, rikollisliigojen<br />

hallitsemaksi sotatantereeksi<br />

ja totaalisesti epäonnistuneeksi afrikkalaiskaupungiksi.<br />

PYSYVÄÄ ON VAIN MUUTOS<br />

Myytti ei ole tyhjästä taottu. Johannesbur-<br />

gin pelottavan maineen sanotaan kuitenkin<br />

saaneen lisäpuhtia hyvätuloiselta valkoiselta<br />

keskiluokalta, joka tarvitsee ”poliittisesti<br />

korrektin” syyn muuttaa pois kaupungista<br />

tai jopa koko maasta. Apartheidin päätyttyä<br />

1994 vähätuloista mustaa väestöä erilaisine<br />

arvoineen ja elintapoineen alkoi siirtyä<br />

alueille, jotka olivat aikaisemmin valkoisille<br />

varattuja. Valkoiset olivat uuden tilanteen<br />

edessä. Siellä, missä saattoi ennen kävellä<br />

kuvateksti tulee tähän sitten kun sen aika<br />

yöllä kaikessa rauhassa, ei enää uskaltanut<br />

ajaa autolla edes keskellä kirkasta<br />

päivää. Oli siis väistyttävä toisiin kaupunginosiin,<br />

piikkilanka-aitojen taakse<br />

turvaan.<br />

Niitä, jotka rakastavat riskejä, vaarallinen<br />

Johannesburg sen sijaan vetää<br />

puoleensa. Moni on siellä rikastunut.<br />

Tulevaisuuden ennustajat ovat väläytelleet<br />

hurjia näkymiä: vuoteen 2030 mennessä<br />

kansainvälisten yritysten komeat<br />

pääkonttorit on viekoiteltu siirtymään<br />

miellyttävistä New Yorkista, Lontoosta<br />

tai Tokiosta turvalliseen, keskituloisten<br />

valtaamaan laajakaista-Johannesburgiin.<br />

Köyhät ovat kaupungista ajautuneet<br />

teollisuussektorin myötä muualle.<br />

LUOVAAN TYÖHÖN<br />

LIETSOVA JOHANNESBURG<br />

Taiteilijoita Johannesburgissa on paljon.<br />

Puolet <strong>Helsingin</strong> taidemuseon Peekaboo-näyttelyn<br />

taiteilijoista asuu siellä,<br />

heidän joukossaan kansainvälisiin<br />

huippuihin lukeutuva animaattori William<br />

Kentridge. Johannesburgista löytyy<br />

loputtomasti ammennettavaa luo-<br />

valle työlle. Sieltä sikiää aiheita poliittisesta<br />

kritiikistä raiskattujen naisten<br />

häpeäntunteisiin. Roger Ballenin valokuvissa<br />

köyhien kurjat kolot muuntuvat<br />

salaperäisen surrealismin sävyttämiksi.<br />

Kun on katsellut tv-ohjelmia Etelä-Afrikan<br />

vankiloista, voi pitää ihmeenä<br />

nuoren valokuvaajan Mikhael Subotzkyn<br />

pääsyä dokumentoimaan elämää<br />

niiden selleissä.<br />

Kaikki ei kuitenkaan aina ole kurjaa.<br />

Nuorisokulttuuri etsii uusia identiteettien<br />

muotoja. Nontsikelelo Veleko<br />

kuvaa kaupungin kaduilla tapaamiaan<br />

nuoria, joille persoonallinen pukeutuminen<br />

on keino osoittaa omaa luovuuttaan.<br />

Kaupungin suurin taidemuseo Joburg<br />

Art Gallery sijaitsee alueella, jonka<br />

väestöstä suurin osa on rotusorron<br />

päätyttyä vaihtunut valkoisesta mustaksi.<br />

Suomalaisen blondin tai shortsihousuisen<br />

pohjalaisjössikän ei juuri<br />

auta lähikaduilla yksin lorvailla. Muutama<br />

vuosi sitten törmäsimme kollegani<br />

kanssa graffitia seinään ammattilaisen<br />

ottein roiskivaan nuoreen mie-<br />

Nontsikelelo Veleko: Kepi Mgomezulu ja Muthalandin<br />

graffiti, Miriam Makeba -katu, Newtown,<br />

Johannesburg, Gauteng, 2007.<br />

8 HELSINGIN TAIDEMUSEO FI<br />

HELSINGIN TAIDEMUSEO FI 9<br />

© Nontsikelelo Veleko / The Goodman Gallery

ETELÄ-AFRIKKA ETELÄ-AFRIKKA<br />

Mikhael Subotzky: Sunnuntaijumalanpalvelus Beaufort Westin vankilassa, 2006.<br />

Pieter Hugo: Obechukwu Nwoye. Enugu, Nigeria, 2008.<br />

© Pieter Hugo / Michael Stevenson Gallery<br />

heen, joka osoittautui New Yorkiin muuttaneeksi<br />

ja siellä mainetta niittäneeksi taiteilijaksi nimeltä<br />

Robin Rhodes. Taidekeskusteluun emme valitettavasti<br />

päässeet syventymään, sillä kuuntelimme<br />

korvat tarkkana ohjeita siitä, kuinka monta metriä<br />

mihinkin suuntaan meidän oli turvallista matkaamme<br />

jatkaa. Ja mehän tottelimme.<br />

PÄÄLTÄ KAUNIS KAPKAUPUNKI<br />

Moni miettii, miksi kukaan haluaa asua Johannesburgissa.<br />

Mutta itse asiassa murhia tehdään<br />

vielä enemmän Kapkaupungissa. Sen keskusta<br />

näyttää päällisin puolin maineensa mukaiselta<br />

rennolta hippihenkiseltä paratiisilta. Legendaarinen<br />

Pöytävuori siintää horisontissa, meri kimmeltää<br />

ja kaduilla on helppo kävellä kaikessa rauhassa.<br />

Monella amerikkalaisella superstaralla on<br />

pakopaikkansa valkoisissa rantahuviloissa, joita<br />

turistit käyvät bussikierroksillaan kaukaa ihailemassa.<br />

Etelä-Afrikan toinen tärkeä taidemuseo<br />

National Gallery sijaitsee keskellä viihtyisää puistoaluetta,<br />

eikä sinne mennäkseen tarvitse sulkeutua<br />

lukittujen autonovien suojaan. Myös kansainvälisillä<br />

taidekentillä aktiivisesti toimiva Michael<br />

Stevenson Gallery sijaitsee New Yorkin Chelseaa<br />

muistuttavalla taidegalleria-alueella.<br />

Mutta idylli rikkoutuu Kapkaupungissakin,<br />

kun mennään keskustasta ja luksushuviloiden sii-<br />

© Mikhael Subotzky / The Goodman Gallery<br />

Zanele Muholi: Massa ja Minah 2, 2008. Teos kuuluu taiteilijan äidistä kertovaan sarjaan. Hän työskenteli 42 vuotta valkoisesa perheessä.<br />

meksestä laitakaupungille. Rikollisuus ja<br />

huumeet ovat siellä yhtä arkipäiväisiä kuin<br />

pahamaineisessa Johannesburgissakin.<br />

Täälläkin on vaikea sulkea silmiä todellisuudelta<br />

ja vetäytyä neljän seinän sisään tekemään<br />

taidetta taiteen vuoksi. Tämä näkyy<br />

myös taiteilijoiden teoksissa ja niiden teemoissa,<br />

jotka muistuttavat johannesburgilaiskollegoiden<br />

aiheita.<br />

Poliittisen satiirin mestarit Anton Kannemeyer<br />

ja Conrad Botes ovat arvostelleet<br />

räävittömästi valkoisten afrikaanereiden<br />

viljelemiä tekopyhiä asenteita, mutta yhtälailla<br />

uuden yhteiskunnan omaksumia poliittisen<br />

korrektiuden latteuksia. Heidän yhteinen,<br />

kulttimaineen saavuttanut Bittercomix-sarjakuvansa<br />

on kahminut kunniaa ja<br />

palkintoja ympäri maailman. Herkullinen<br />

poliittisen kritiikin kohde on Etelä-Afrikan<br />

presidentti Jacob Zuma, joka saa tekemisistään<br />

ja asenteistaan kyytiä esimerkiksi Lawrence<br />

Lemaoanan ja Diane Victorin tuotannossa.<br />

Raiskausoikeudenkäynti ja aidsin vähättely<br />

eivät kuitenkaan ole paljoa vaikuttaneet<br />

tanssivan presidentin nauttimaan kansanvuosioon.<br />

SATEENKAAREN MONINAISUUS<br />

Etelä-Afrikkaa on sanottu transkulttuuriseksi<br />

eli kulttuurien väliseksi kansakunnaksi,<br />

sillä se kuuluu väestönsä ja henkisen<br />

perintönsä perusteella Afrikan lisäksi yhtälailla<br />

Eurooppaan ja Aasiaan. Apartheidin<br />

päätyttyä Nelson Mandela ja Desmond Tutu<br />

kuuntelimme korvat tarkkana ohjeita siitä,<br />

kuinka monta metriä mihinkin suuntaan<br />

meidän oli turvallista matkaamme jatkaa.<br />

Ja mehän tottelimme.<br />

kutsuivat kotimaataan Sateenkaarivaltioksi,<br />

johon mahtuu koko maailma. Monien uskontojen<br />

ja kulttuurien läsnäolo näkyy.<br />

Monet kap<strong>kaupunki</strong>laistaiteilijat ammentavat<br />

teoksiinsa inspiraatiota eurooppalaisista<br />

myyteistä ja taiteen historiasta,<br />

kuten Nandipha Mntambo tai Wim Botha.<br />

Länsimaisten käsityksiä afrikkalaisuudesta<br />

irvailee Pieter Hugo, jonka kuvat Nigerian<br />

Nollywood-elokuvatehtailun tähdistä ovat<br />

uskomattomia kaikessa realismissaan.<br />

Kristinuskon symbolit saavat kyytiä alkuperäisen<br />

hengellisen merkityksensä menetettyään<br />

muun muassa Conrad Botesin<br />

teoksissa. Tuoreen näkökulman islamilaisuuteen<br />

ottavat Essopin veljekset valokuvaamalla<br />

itseään monistettuina paikoissa, joilla<br />

on symbolista merkitystä. Homoseksuaalisuus<br />

on Etelä-Afrikassa vielä arka asia, varsinkin<br />

mustien parissa. Lunga Kaman omakuvat<br />

raivaavat tietä erilaisten identiteettien<br />

hyväksymiselle.<br />

Yksi Peekaboo-näyttelyn taiteilijoista, 74vuotias<br />

Johannes Segogela asuu pienessä afrikkalaiskylässä<br />

oman heimonsa parissa,<br />

kaukana Kapkaupungin ja Johannesburgin<br />

kuhinasta. Segogela on ollut ANC-puoleen<br />

jäsen 1950-luvulta lähtien ja taistellut aktiivisesti<br />

apartheidia vastaan, mutta hänen<br />

missionsa on myös saattaa ihmisiä kristinuskon<br />

pariin. Eräässä hänen pienoisveistoksessaan<br />

enkeli kuvaa mustaa pirua videokameralla.<br />

Kun taiteilijalle ihmeteltiin, kuinka<br />

enkelillä voi olla videokamera, hän vastasi:<br />

”No hei, taivaassa kaikki on aina ollut valmiina.<br />

Ihmisille asiat tulevat sitten kun taivas<br />

sen parhaaksi katsoo. ”<br />

Myytti se on tämäkin.<br />

PEEKABOO - Uusi Etelä-Afrikka<br />

<strong>Helsingin</strong> Taidemuseo Tennispalatsi<br />

20.8.2010 – 16.1.2011<br />

10 HELSINGIN TAIDEMUSEO FI<br />

HELSINGIN TAIDEMUSEO FI 11<br />

© Zanele Muholi / Michael Stevenson Gallery

South African National Gallery. © Jane Alexander, kuva Mark Lewis<br />

Yllä: Teurastajapojat (Butcher Boys) -veistos (1985) on Etelä-Afrikan tunnetuimpia taideteoksia.<br />

Vieressä: Apinapoika, yksityiskohta Jane Alexanderin installaatiosta.<br />

JANE ALEXANDER<br />

turvallisuuden vangit ja tulevaisuuden taiteilijat<br />

Jane Alexander (s. 1959) on Etelä-Afrikan kansainvälisesti tunnetuimpia taiteilijoita. Hän käsittelee taiteessaan<br />

maansa monikulttuurista nykypäivää ja rotuerottelun traumoja. Alexander ei julista, vaan ruokkii<br />

katsojan omaa ajattelua salaperäisillä veistoksillaan, jotka ovat ihmisen ja eläimen sekoituksia, hybridejä.<br />

HELSINGIN TAIDEMUSEON Peekaboo<br />

– Uusi Etelä-Afrikka -näyttelyä varten<br />

taiteilija rakentaa installaatiot<br />

Tennispalatsiin ja Kampin metroaseman<br />

vitriiniin. Hän pystyttää installaationsa<br />

aina paikan päällä käyttäen niissä aikaisemmin<br />

muotoilemiaan eläin-ihmis-hybridejä<br />

ja erilaisia esineitä. Näyttelyssä nähdään<br />

myös Alexanderin valokuvia. Ne ovat<br />

fotomontaaseja, joissa hänen eläimenpäiset<br />

olentonsa esiintyvät erilaisissa maisemissa.<br />

Kansainväliseen maineeseen Alexander<br />

nousi Venetsian biennaalissa vuonna 1995<br />

teoksellaan Butcher Boys (1985). Teokseen<br />

kuuluu kolme ihmisen kokoista, alastonta<br />

hahmoa, jotka istuvat penkillä. Olennoilla<br />

on ihmisvartalot, eläimen päät ja halkaistut<br />

selät. Teos herätti valtavasti huomiota. Sen<br />

nähtiin kommentoivan Etelä-Afrikan apart-<br />

Pia Vuorikoski, museolehtori • Haastattelun käännös Tomi Snellman<br />

heid-yhteiskuntaa, erityisesti sen ihmisarvoa<br />

julmasti polkevia voimia. Butcher Boys<br />

kuuluu nykyisin Etelä-Afrikan kansallisgallerian<br />

kokoelmaan. Se on gallerian ja ehkä<br />

koko maan 1980-luvun kuvataiteen tunnetuin<br />

teos.<br />

Kuvanveistäjän koulutuksen saanut Alexander<br />

asuu ja työskentelee Kapkaupungissa<br />

vapaana taiteilijana ja kuvataiteen professorina.<br />

Viime vuosina hän on toteuttanut<br />

opiskelijoidensa kanssa taideprojekteja<br />

Kapkaupungin reuna-alueilla asuvien mustien<br />

yhteisön kanssa.<br />

PEEKABOO -NÄYTTELYN kuraattori<br />

Erja Pusa ja amanuenssi Claire<br />

Gould haastattelivat taiteilijaa<br />

huhtikuussa 2010.<br />

Olet tekemässä <strong>Helsingin</strong> Taidemuseo Tennispalatsiin<br />

installaatiota, joka käsittelee<br />

turvallisuutta. Miksi koet aiheen tärkeäksi?<br />

Turvallisuuskysymykset koskettavat jokapäiväistä<br />

elämää lähes kaikkialla. Etelä-Afrikassa<br />

ne näkyvät kotien ja julkisten tilojen<br />

kulunvalvontana, hälyttiminä, valvontakameroina,<br />

piikkilanka-aitoina, aseistettuina<br />

yksityisinä turvamiehinä, hätäpainikkeina,<br />

ja aseiden – sekä luvanvaraisten että<br />

luvattomien, oikeiden ja itse tehtyjen – valtavana<br />

määränä. Tämä on reaktiota kaikkialle<br />

ulottuvaan, toisinaan silmittömään väkivaltaan.<br />

Länsimaissa turvallisuus tarkoittaa pikemminkin<br />

valtiollisia turvatoimia ja valvontaa,<br />

jossa ihmisten liikkumista rajoitetaan<br />

tiukasti, ennen kaikkea maahanmuuton<br />

osalta. Siihen voi puolestaan liittyä kult-<br />

Kuva © Rafael Vargas<br />

12 HELSINGIN TAIDEMUSEO FI<br />

HELSINGIN TAIDEMUSEO FI 13

Jane Alexander: Aave rajalla, 2007. Valokuvamontaasi.<br />

Vieressä: Vartija, yksityiskohta Jane Alexanderin installaatiosta.<br />

tuurista ja rodullista syrjintää. Eteläafrikkalaisia<br />

ja muita afrikkalaisia koskee sama<br />

kuin länsimaiden ulkopuolelta tulevia yleensäkin:<br />

heidän tilapäisellekin pääsylleen Eurooppaan<br />

tai Yhdysvaltoihin asetetaan äärimmäisen<br />

tiukkoja ehtoja. Turvallisuusjärjestelyt<br />

ovat yhä hallitsevampi ja keskeisempi<br />

osa yhteiskunnallista elämää kaikkialla<br />

maailmassa. Se on huolestuttavaa.<br />

Voitko kertoa jotain teoksissasi esiintyvistä,<br />

ihmisten ja eläinten piirteitä sekoittavista<br />

hahmoista?<br />

Hahmot, joista osa on hybridejä, ovat osittain<br />

keksittyjä. Usein ne kuitenkin muistuttavat<br />

ihmisiä, paviaaneja ja muita kädellisiä,<br />

iibis-lintuja, korppikotkia ja muita petolintuja,<br />

villi- ja kesykoiria, antilooppeja ja toisinaan<br />

myös kissaeläimiä ja lampaita. Kaikkia<br />

näitä eläimiä esiintyy Etelä-Afrikassa ja<br />

muualla Afrikan mantereella.<br />

Hahmot viittaavat siihen, miten ihmiseläimet<br />

ja muut eläimet noudattavat tiettyjä<br />

yhteisiä ja synnynnäisiä käyttäytymismalleja<br />

tietyissä olosuhteissa. Käyttäytymisen<br />

lisäksi ihmisten ja eläinten ruumiinrakenteessa<br />

on samankaltaisuksia. Eri lajien<br />

piirteitä yhdistelemällä pyrin luomaan erityistä,<br />

moniulotteista läsnäoloa, joka syntyy<br />

ruumiinkielestä ja toivon mukaan avaa<br />

myös asetelman tai installaation laajempia<br />

merkityksiä.<br />

Eri lajien piirteitä yhdistelemällä pyrin<br />

luomaan erityistä, moniulotteista läsnäoloa<br />

Olet toteuttanut oppilaittesi kanssa yhteisöllisen<br />

taideprojektin townshipissä, mustien<br />

asuinalueella. Millaisesta projektista on kyse?<br />

Opetan kuvanveistoa Kapkaupungin yliopiston<br />

Michaelis School of Fine Artissa. Vuodesta<br />

2008 olen järjestänyt osana opetustyötä<br />

kolmannen vuoden opiskelijoille kokeellisia<br />

projekteja Masiphumelelessa (nimi<br />

tarkoittaa ”onnistutaan”). Se on pääasiassa<br />

xhosan kieltä puhuvien epämuodollinen yhteisö<br />

Kapkaupungin ulkopuolella.<br />

On vaikuttavaa nähdä, miten aktiivisesti<br />

yhteisö toimii äärimmäisen vaikeista taloudellisista<br />

ja käytännön olosuhteista huolimatta,<br />

ja miten innokkaasti he käyttävät<br />

kansalaisjärjestön perustaman kirjaston<br />

palveluita. Yliopistoprojekti huipentuu kirjastossa<br />

pidettävään näyttelyyn, johon sisältyy<br />

myös veistostyöpaja. Vastavuoroisesti<br />

taidekoulussa järjestetään koululaisia varten<br />

oppilastöiden näyttely.<br />

Sekä opiskelijat että yhteisö ovat toistai-<br />

seksi suhtautuneet projektiin myönteisesti.<br />

Sen päämääränä on tutustuttaa taideopiskelijat<br />

ammattimaiseen taiteen tekemiseen ja<br />

luoda yhteyksiä tuntemattomaan yhteisöön,<br />

joka on suljettu lähes täydellisesti elitistisen<br />

taidemaailman ulkopuolelle. Yhteisön<br />

asukkaille projekti tarjoaa pääsyn sellaisen<br />

nykytaiteen äärelle, jolla on paikallista merkitystä.<br />

Se myös esittelee erään mahdollisen<br />

uravaihtoehdon. Valtaosassa Etelä-Afrikan<br />

kouluja ei voi opiskella kuvataidetta kolmannen<br />

asteen koulutusta silmälläpitäen,<br />

eikä koululaisilla ole maantieteellisistä seikoista<br />

johtuen yleensä mahdollisuutta päästä<br />

näyttelyihin ja taidekeskuksiin. Tämä ylläpitää<br />

tilannetta, jossa kuvataide pysyy pienen<br />

taide-eliitin etuoikeutena.<br />

JANE ALEXANDER kertoo Kapkaupungin<br />

laitamille toteutetusta taideprojektista<br />

ja sen vastaanotosta lauantaina<br />

21.8. klo 17 Tennispalatsin Studiossa.<br />

14 HELSINGIN TAIDEMUSEO FI<br />

HELSINGIN TAIDEMUSEO FI 15<br />

Kuva © Rafael Vargas<br />

© Jane Alexander

GEORG BASELITZ<br />

Anton Kannemeyer: Nimetön (Pirates Soccer), 2010. Taiteilija käsittelee usein teoksissaan mustien ja valkoisten ennakkoluuloja toisiaan kohtaan.<br />

URHEILUJUHLAA, VASTARINTAA<br />

JA SUURTA BISNESTÄ<br />

Etelä-Afrikan alku oli suurta urheilujuhlaa. Huhtikuussa 1994 maassa järjestettiin ensimmäiset<br />

kaikille väestöryhmille vapaat vaalit. Afrikkalainen kansalliskongressi ANC voitti vaalit ylivoimaisesti,<br />

ja Nelson Mandela nimitettiin presidentiksi.<br />

VUOTTA MYÖHEMMIN, kesäkuussa<br />

1995, maan rugbyjoukkue otti kotikisoissa<br />

MM-kultaa lyötyään Uuden-Seelannin<br />

finaalissa jatkoajan<br />

jälkeen. Springboksien eli Antilooppien vihreään<br />

pelipaitaan sonnustautunut Mandela<br />

sai kunnian ojentaa MM-pokaalin joukkueen<br />

kapteenille Francois Pienaarille.<br />

Alkuvuodesta 1996 Etelä-Afrikka isännöi<br />

Afrikan jalkapallomestaruuskisoja. Nigerian<br />

jäätyä kisoista pois kotijoukkue Bafana<br />

Teksti PEIK JOHANSSON, toimittaja<br />

Bafana voitti yllättäen kultaa. Etelä-Afrikan<br />

kapteeni Neil Tovey sai nostaa Afrikan mestaruuspokaalin<br />

ilmaan, ensimmäisenä valkoihoisena<br />

pelaajana kautta aikojen.<br />

Intiassa ja Pakistanissa helmi-maaliskuussa<br />

1996 pelatuista kriketin MM-kisoista<br />

odotettiin kolmatta täyspottia. Etelä-Afrikka<br />

voitti alkulohkonsa häviämättä otteluakaan.<br />

Pettymys oli lopulta suuri, kun joukkue<br />

putosi jatkosta neljännesvälierissä kärsittyään<br />

tappion Länsi-Intialle.<br />

RUGBY YHÄ VALKOISTEN BUURIEN LAJI<br />

Tarina Etelä-Afrikan ensimmäisen rugbykullan<br />

taustoista lienee monille tuttu Oscarehdokkaana<br />

olleesta Clint Eastwoodin elokuvasta<br />

Invictus – Voittamaton (2009). Brittitoimittaja<br />

John Carlinin kirjaan perustuva<br />

elokuva kertoo siitä, kuinka vastavalittu<br />

presidentti Mandela pyrki rugbyjoukkueen<br />

avulla yhdistämään kansankunnan, joka<br />

oli rotuerottelun jäljiltä jakautunut jyrkästi<br />

kahtia.<br />

Rugbymaajoukkue oli hollanninsukuista<br />

afrikaansia puhuvien valkoisten buurien<br />

ylpeys. Mustilla ei ollut rugbykentille asiaa.<br />

Rotusorron vastaisen kamppailun vuosina<br />

Etelä-Afrikan mustat kannattivat rugbypeleissä<br />

yleensä Springboksien vastustajia.<br />

Kansainvälisen urheiluboikotin aikana<br />

(1970–91) rugby oli ainoa laji, jossa Etelä-Afrikka<br />

pelasi maaotteluita.<br />

Invictus-elokuvassa Mandela saa myös<br />

mustat kannustamaan lähes yksinomaan<br />

valkoihoisista pelaajista koostuvaa rugbyjoukkuetta.<br />

Enemmistövaltaan epäluuloisesti<br />

suhtautuneet buuripelaajat puolestaan<br />

opettelevat uuden kansallislaulun sanat, ja<br />

kannattajat liehuttavat katsomossa Etelä-<br />

Afrikan uutta lippua.<br />

Elokuva on koskettava, mutta vain osittain<br />

totta. Vuoden 1995 kisoissa ainoa musta<br />

pelaaja Chester Williams pääsi todellisuudessa<br />

kentälle vasta vaihtomiehenä. Rugby<br />

on Etelä-Afrikassa yhä lähinnä valkoisten<br />

buurien peli. Kun Etelä-Afrikka vuonna<br />

2007 voitti toisen kerran rugbyn MM-kultaa,<br />

joukkueessa oli edelleen vain kaksi värillistä<br />

pelaajaa. Tilanne ei ole tästä juuri muuttunut,<br />

vaikka joukkueelle nimettiin kaksi<br />

vuotta sitten ensimmäinen värillinen valmentaja.<br />

FUTISJOUKKUEITA<br />

OSTETAAN JA MYYDÄÄN<br />

Toisaalta jalkapallo on tänä päivänä yhtä<br />

lailla mustien laji – samoin kuin kriketti on<br />

englanninkielisten valkoisten ja aasialaisten<br />

laji.<br />

Jalkapallon MM-kisoissa tänä kesänä<br />

Etelä-Afrikan joukkueessa oli mukana vain<br />

yksi valkoihoinen pelaaja, Pretorian lähiöjoukkueen<br />

Mamelodi Sundownsin kaksimetrinen<br />

keskuspuolustaja Matthew Booth. Hänestä<br />

tuli mustien kannattajien suosikki,<br />

kun hän meni naimisiin Miss Etelä-Afrikka<br />

-perintöprinsessana tunnetuksi tulleen<br />

mustan huippumallin kanssa.<br />

Etelä-Afrikan MM-kisajoukkueen pelaajista<br />

valtaosa pelaa ammattilaisena kotimaan<br />

sarjassa. Maan oma valioliiga on suosittu<br />

ja Afrikan mitassa korkeatasoinen. Jalkapallo<br />

on Etelä-Afrikassa myös huomattavaa<br />

liiketoimintaa, jossa joukkueita ostetaan<br />

ja myydään ja omistajavaihdosten yhteydessä<br />

joukkueet vaihtavat nimeä. Sarjaa on<br />

viime vuodet hallinnut Supersport United,<br />

entinen Pretoria City, joka sai uuden nimensä,<br />

kun maksukanava M-Net tuli sen uudeksi<br />

omistajaksi.<br />

Monet joukkueista ovat yksittäisten liikemiesten<br />

omistamia. Mamelodi Sundowns on<br />

paikallisen kaivospohatan liikeyritys. Soweton<br />

suurseura Kaizer Chiefs kantaa omistajansa,<br />

entisen jalkapalloilijan Kaizer Motaungin<br />

nimeä. Orlando Piratesin taustalla<br />

on hämäräbisneksiin ja huumekauppaan<br />

sekaantunut Irvin Khoza, jonka tytär synnytti<br />

vastikään presidentti Jacob Zuman 20.<br />

lapsen.<br />

Ajax Cape Town on puolestaan hollantilaisen<br />

Ajax Amsterdamin kasvattajaseura.<br />

Kapkaupungin menestyneimpiä jalkapallolöytöjä<br />

ovat nykyään West Hamissa Englannin<br />

valioliigassa pelaava hyökkääjä Benni<br />

McCarthy ja Evertonin laitamies Steven Pienaar.<br />

JALKAPALLON SUURI<br />

SYMBOLINEN MERKITYS<br />

Jalkapallo rantautui Etelä-Afrikkaan zulusodan<br />

(1879) ja ensimmäisen buurisodan<br />

(1880–1881) aikana, kun Natalin siirtomaahan<br />

tuodut työväenluokkaiset brittisotilaat<br />

potkivat palloa vapaa-ajallaan. Upseerit ja<br />

virkamiehet keskittyivät ”herrasmiespeleihin”<br />

rugbyyn ja krikettiin.<br />

Natalin rannikolta jalkapallo levisi sisämaahan<br />

nykyisen Johannesburgin alueelle<br />

ensimmäisten kultakaivosten perustamisen<br />

jälkeen. 1930-luvulla jalkapallo vakiinnutti<br />

asemansa kaivostyön perässä kaupunkeihin<br />

muuttaneiden mustien miesten ajanvietteenä.<br />

Apartheid-järjestelmän luomisen (1948)<br />

jälkeen jalkapallosta tuli osa mustien vastarinnan<br />

kulttuuria. ANC:n kuuluisa vapausjulistus<br />

hyväksyttiin vuonna 1955 pölyisellä<br />

jalkapallokentällä pidetyssä 3 000 hengen<br />

joukkokokouksessa Kliptownissa Sowetossa.<br />

Kokous päättyi poliisin väliintuloon,<br />

ja Nelson Mandela ja 150 muuta osanottajaa<br />

asetettiin syytteeseen maanpetoksesta.<br />

Jalkapallon suuresta symbolisesta merkityksestä<br />

kertoo se, että vajaa neljä vuosikym-<br />

16 HELSINGIN TAIDEMUSEO FI<br />

HELSINGIN TAIDEMUSEO FI 17<br />

© Anton Kannemeyer / Michael Stevenson Gallery<br />

ETELÄ-AFRIKKA<br />

Lawrence Lemaoana: Pilkan hierarkia: Mies miesten joukossa, 2007. Maskuliinisuutta edustava<br />

presidentti Jacob Zuma räppää pinkkeihin asuihin pukeutuneiden rugby-pelaajien keskellä.<br />

mentä myöhemmin, toukokuun 10. päivänä<br />

1994, presidentti Mandela lensi suoraan virkaanastujaisistaan<br />

helikopterilla Johannesburgin<br />

Ellis Parkin stadionille Etelä-Afrikan<br />

ja Sambian välisen jalkapallomaaottelun<br />

puoliajalla. Etelä-Afrikka voitti pelin 2–1.<br />

KUKA HYÖTYI<br />

ETELÄ-AFRIKAN MM-KISOISTA?<br />

Kun Etelä-Afrikalle myönnettiin aikoinaan<br />

jalkapallon MM-kisaisännyys, presidentti<br />

Thabo Mbeki lupasi kisojen ”antavan uutta<br />

vauhtia Afrikan renessanssille”. Jacob Zuman<br />

mukaan MM-kisat ”lievittäisivät köyhyyttä<br />

ja edesauttaisivat stereotypioiden ja<br />

afropessimismin poistamisessa”.<br />

Jo kisavalmistelujen aikana monet eteläafrikkalaiset<br />

kuitenkin epäilivät kisoista<br />

koituvia hyötyjä. Uudet stadionit tulivat<br />

maksamaan 17 miljardia randia (1,7 miljardia<br />

euroa). Sillä summalla Etelä-Afrikassa<br />

olisi voitu rakentaa 450 000 asuintaloa. Rakennusurakoista<br />

hyötyivät valkoisten omistamat<br />

suuret rakennusyhtiöt ja muutamat<br />

ANC-puoluetta lähellä olevat mustat liikemiehet.<br />

Köyhällä mustalla kansanosalla ei ollut<br />

loppujen lopuksi edes varaa mennä katsomaan<br />

otteluita, sillä edullisimmat liput vastasivat<br />

rakennustyöläisen lähes viikon palkkaa.<br />

Mustien tulot ovat tämän päivän Etelä-Afrikassa<br />

edelleen kahdeksan kertaa pienemmät<br />

kuin valkoisten tulot.<br />

© Lawrence Lemaoana / Brodie/Stevenson Gallery

TILAN TAIKURI<br />

LAURI ASTALA<br />

Katselen videota roomalaispalatsissa vierailevista ihmisistä. Äkkiä hätkähdän:<br />

siellä olenkin minä! Siirryn seuraavaan tilaan, jossa seinät aaltoilevat digitaalisena lumisateena.<br />

Katson peiliin, josta tuijottava peilikuvani on puoliksi minun, puoliksi jonkun toisen.<br />

Lauri Astalan teoksissa tapahtuu mahdottomia kuin Liisalle ihmemaassa.<br />

LAURI ASTALASSA (s. 1958) yhdistyy<br />

sekä tuntemattoman rajoilla seikkaileva<br />

tutkimusmatkailija että syvälle<br />

luotaava tutkija. ”Teosteni punaisena<br />

lankana on aina ollut tilan ja kuvan suhde”,<br />

taiteilija kertoo.<br />

Läpi 1990-luvun Astala tutki teoksissaan<br />

karttoja ja maailmanselityksiä. ”Huomasin,<br />

että vanhat kartat ovat ihmisten arkkityyppisiä<br />

malleja todellisuudesta. Kun todellisuudesta<br />

tiedettiin vain vähän, loput jouduttiin<br />

kuvittelemaan. Tätä kautta kiinnostuin<br />

myös tilan ja avaruuden hahmottamisesta,<br />

kosmologisista malleista ja niiden historiasta.”<br />

Vuonna 2005 <strong>Helsingin</strong> Forum Boxissa<br />

nähtiin taiteilijalta aivan uudenlaisia teoksia.<br />

Niiden taustalta löytyviin ajatuksiin oli<br />

syvästi vaikuttanut jatko-opiskelu Chicagossa<br />

vuosituhannen alussa. Toteutus oli veistosmaisten<br />

kappaleiden sijasta tilallinen ja<br />

uusimpaan tekniikkaan pohjautuva. Teokset<br />

olivat kokeellisia videoinstallaatioita,<br />

”pieniä spektaakkeleita”, joissa taiteilija tutki<br />

kohtaamista, läsnäoloa, keveyttä ja kuvankaltaisuutta.<br />

SATTUMAN KAUPPAA<br />

Kuvataiteilijan ura ei juolahtanut 19-vuotiaan<br />

Lauri Astalan mieleenkään, kun hän<br />

1979 aloitti sähkötekniikan opinnot Teknillisessä<br />

korkeakoulussa. ”Ensimmäiset vuodet,<br />

jolloin opiskeltiin paljon matematiikkaa<br />

ja fysiikkaa, olivat kiinnostavia, mutta<br />

pian huomasin, että sähköinsinöörin työ ei<br />

ollut sitä, mitä halusin.”<br />

Kuvataiteeseen Astalan käänsi puhdas<br />

sattuma, tai ”tylsyys”, kuten hän itse naurahtaa.<br />

”Interreilatessani vietin pari tylsää<br />

päivää Perugiassa. Menin kauppaan, ostin<br />

värit ja luonnoslehtiön, huvitin itseäni piirtelemällä,<br />

ja siitä kaikki alkoi.” Lisäoppia<br />

Teksti TARU TAPPOLA, museolehtori<br />

Lauri Astala: Näkemisestä, 2008.<br />

Astala hankki arkkitehtiosaston piirustuskursseilta.<br />

Vuonna 1984 hän pääsi Taideteolliseen<br />

korkeakouluun, mutta opiskeli siellä<br />

vain yhden rohkaisuvuoden. Varsinainen<br />

tavoite oli Suomen taideakatemian koulu,<br />

nykyinen Kuvataideakatemia, jossa hän<br />

aloitti opinnot seuraavana vuonna.<br />

”1980-luvulla koulu oli hyvin formalistinen<br />

ja modernistinen. Se nojautui käden taitoihin<br />

ja ajatukseen, että kaikki tulee taiteilijan<br />

päästä. Minä kuitenkin kasvoin taiteilijana<br />

maailmaan, jossa tämä ei riittänyt. Halusin<br />

lisää teoreettista tietämystä. Se oli yksi<br />

syy lähteä vuosituhannen vaihteessa Chicago<br />

Art Instituteen jatko-opiskelemaan.”<br />

KUIN ELOKUVASSA<br />

Kaksi ja puoli vuotta Chicagossa olivat käänteentekeviä.<br />

”Koin siellä olemisen hyvin elokuvallisena.<br />

Tuntui, että en ole todellisuudessa,<br />

vaan virtuaalisessa tilassa, elokuvan<br />

tai musiikkivideon sisällä. Valo, ihmiset,<br />

käyttäytyminen, äänet – kaikki ovat tuttuja,<br />

ikään kuin olisin elänyt tilanteet jo aiemmin.<br />

Hätkähdin sitä tunnetta usein, vielä<br />

parin vuoden jälkeenkin. Kokemus tilassa<br />

tai paikassa olemisesta muuttui ambivalentiksi<br />

ja monimutkaiseksi. Ympäristö tuntui<br />

pikemminkin kertovan todellisuudesta<br />

kuin olevan totta.”<br />

Astalaa alkoi kiinnostaa kaikkialle hiipi-<br />

Kuva: Sakari Viika<br />

Kuva: Yehia Eweis<br />

18 HELSINGIN TAIDEMUSEO FI<br />

HELSINGIN TAIDEMUSEO FI 19

”Valmiit kuvat alkavat jo ohjata sitä,<br />

miten katsomme tilaa”<br />

vä kuvankaltaisuus: se, miten tila ja todellisuus<br />

koetaan yhä enemmän kuvana, ei niinkään<br />

suorien havaintojen ja ruumiillisen kokemuksen<br />

kautta.<br />

”Valmiit kuvat alkavat jo ohjata sitä, miten<br />

katsomme tilaa – mihin pitää kiinnittää<br />

huomiota, mikä on kaunista, mikä rumaa,<br />

mikä vähäpätöistä. Tähän kytkeytyy<br />

laajempia kysymyksiä siitä, miten vaikkapa<br />

elokuvat kuvaavat todellisuutta ja miten niiden<br />

toistuvat koodit ohjaavat meitä käyttäytymään.”<br />

PITKIÄ PROSESSEJA<br />

Lauri Astalan taiteen tunnusmerkit eivät<br />

ole muodossa vaan sisällössä. Häntä kiinnostaa<br />

uusien toteutustapojen etsiminen, ja<br />

hän onkin aina siirtynyt sujuvasti tekniikasta<br />

toiseen.<br />

Viisi vuotta sähkötekniikan opintoja ei<br />

mennyt hukkaan: ”Minun ei tarvitse pelätä<br />

tekniikkaa; tajuan sen toimintaperiaatteet.<br />

Jos tarvitsen apua, tiedän minkä alan insinööriin<br />

otan yhteyttä ja miten puhun hänelle.<br />

Tosin Näkemisestä-teokseen jouduin pitkälti<br />

itse kehittämään tekniset ratkaisut ja<br />

myös ohjelmoin ensimmäistä kertaa itse.<br />

Siksi tekeminen on kauhean hidasta.”<br />

Astala on tunnettu pitkälle pohdituista<br />

teoksistaan ja niiden huolellisesta toteuttamisesta.<br />

Tekninen testaus saattaa kestää<br />

vuoden, koko teoksen syntyprosessi paljon<br />

kauemminkin. Ajatukset ja kirjallisuus<br />

saattavat hautua taiteilijan mielessä vuosia,<br />

kuten Maurice Blanchot’n teksti, joka innoitti<br />

teosta Pieni spektaakkeli kohtaamisesta.<br />

”Lähden tekemään vasta sitten kun asia<br />

alkaa olla kirkas. Toki senkin jälkeen tapahtuu<br />

vielä paljon luovaa valintaa.”<br />

Joskus teoksen idea ja muoto saattavat<br />

syntyä nopeastikin. Videoteos Gamelan nousi<br />

hetkellisestä elämyksestä Italian Trentinossa<br />

Lagorai-vuorilla. ”Sumun keskeltä<br />

kuului sieltä täältä eri laaksoissa kilkattavien<br />

karjankellojen ääniavaruus, mutta eläimiä<br />

ei koskaan näkynyt. Tilan ja äänen kokemus<br />

oli absurdi.”<br />

Prosessi ei koskaan ole helppo. ”Vaikeinta<br />

taiteilijana olemisessa on empiminen ja<br />

epävarmuus. Olen jatkuva epäilijä, ja arvioin<br />

ideoitani jatkuvasti uudestaan.” Kaikkia<br />

installaatioteoksia ei voi täydessä koos-<br />

Näkemisestä -teosta on kuvattu roomalaisessa myöhäisbarokkipalatsissa Palazzo Corsinissa.<br />

sa ”testata” etukäteen. Usein taiteilija itsekin<br />

näkee lopputuloksen ensimmäistä kertaa<br />

vasta näyttelyssä.<br />

KOHTAAMISIA<br />

Astalan teokset toimivat monella tasolla ja<br />

monenlaisille yleisöille. Niitä on helppo lähestyä,<br />

ne ovat yllättäviä, jännittäviä ja elämyksellisiä.<br />

Samalla teokset kätkevät sisäänsä<br />

punnittua pohdintaa, teorioita ja filosofiaa.<br />

”Teosteni taustalla on kyllä käsitteellisyys,<br />

mutta se kasvaa kokemuksellisuudesta.<br />

Tämä kokemuksellisuus on se,<br />

minkä toivon teoksissani välittyvän.”<br />

Vaikka teosten toteuttaminen vaatii taustatutkimusta<br />

ja tekniikan hallintaa, niiden<br />

kokeminen on tehty vaivattomaksi. Teokset<br />

ovat käyttäjäystävällisiä, ne toimivat ilman<br />

käyttöohjeita. ”Olen halunnut häivyttää<br />

häiriötekijöitä teoksen ja katsojan välistä<br />

ja tehdä teoksen ’käyttämisen’ mahdollisimman<br />

helpoksi. Periaatteessa ei tarvitse<br />

kuin tulla paikalle, mennä teokseen ja antaa<br />

sen viedä.”<br />

Lauri Astalan ”pienten spektaakkeleiden”<br />

näyttämöllepano on taianomainen.<br />

Magiaa ei vähennä se, että esiintyjiä olemme<br />

me, katsojat. Todellinen spektaakkeli onkin<br />

ehkä se ennakkokäsitysten mullistus, joka<br />

meissä tapahtuu, kun Astala kyseenalaistaa<br />

totutun ja turvallisen roolimme katsojina.<br />

Kohtaaminen ja osallistuminen ovat paitsi<br />

monien Astalan teosten teema, myös koko<br />

hänen taiteensa perusominaisuus. Taiteilijan<br />

uusimpia teoksia ei pelkästään katsota,<br />

kuunnella ja ajatella, vaan ne koetaan koko<br />

keholla ja mielellä, kaikilla aisteilla. Katsoja<br />

astuu niihin sisään ja tulee osaksi teosta.<br />

Kuva: Sakari Viika<br />

Kuva: Sakari Viika<br />

LAURI<br />

ASTALA<br />

Näkemisestä, 2008<br />

Tietokoneavusteinen videoinstallaatio,<br />

2 min 12 sek. Elokuva, johon<br />

on upotettu reaaliaikaista kamerakuvaa,<br />

valaistus-, seinä- ja<br />

valkokangasrakenteet.<br />

SAMAAN AIKAAN<br />

TOISAALLA<br />

LAURI ASTALAN VIDEOINSTALLAATIOSSA Näkemisestä<br />

katsoja pääsee konkreettisesti<br />

osaksi teosta. Katsoja asettuu ovensuuhun,<br />

suojaköyden taakse katsomaan huonetilassa<br />

näkyvää videota, mutta huomaakin<br />

yllätyksekseen näkyvänsä itse kuvassa.<br />

Katsojasta tulee osa elokuvallista kerrontaa.<br />

TEOS ON TOTEUTETTU yhdistämällä Roomassa<br />

kuvattuja Palazzo Corsinin monumentaalisia<br />

sisätiloja veistoksineen ja reaaliaikaista<br />

videokuvaa näyttelytilasta,<br />

jossa katsoja itse on läsnä. Eikä siinä vielä<br />

kaikki: myös taiteilija on mukana videolla<br />

ikään kuin tuijottamassa katsojaa! Pe-<br />

Teksti LEENA MATTELMÄKI, amanuenssi<br />

rinteiset katsojan ja taideteoksen roolit<br />

menevät sekaisin, kun katsoja joutuukin<br />

taiteilijan katseen kohteeksi. Juuri näitä<br />

rooleja Astala on halunnut murtaa. Katseen,<br />

näkemisen ja kohtaamisen lisäksi<br />

taiteilija käsittelee teoksessaan tilakokemusta,<br />

toden ja virtuaalisen sekä läsnä-<br />

ja poissaolon suhdetta.<br />

NÄKEMISESTÄ-VIDEOINSTALLAATIO saa<br />

katsojan tuntemaan olevansa samaan<br />

aikaan toisaalla. Mikä olisikaan sen ihanampaa<br />

kuin olla ikuisessa Roomassa,<br />

jossa toisten ihmisten katselu, näkeminen<br />

ja ennen kaikkea nähdyksi tuleminen<br />

on osa jokapäiväistä elämää.<br />

20 HELSINGIN TAIDEMUSEO FI<br />

HELSINGIN TAIDEMUSEO FI 21

BABEL-PAJAT<br />

Kulttuurienvälistä kommunikaatiota taidetyöpajoissa<br />

<strong>Helsingin</strong> taidemuseossa on viime syksystä lähtien kokeiltu uutta työpajatyyppiä, Babel-pajaa.<br />

Niiden nimi viittaa kielten sekamelskaan Baabelin tornissa.<br />

BABEL-PAJOISSA museoyleisö pääsee<br />

tutustumaan Suomeen muualta<br />

muuttaneisiin taiteilijoihin ja työskentelemään<br />

taiteen parissa heidän<br />

ohjauksessaan. Toimintaan voi osallistua,<br />

vaikka yhteistä kieltä vetäjän kanssa ei<br />

olisi. Se voi löytyä myös kuvien ja tekemisen<br />

kautta.<br />

Lähtökohtana oli kääntää toisinpäin<br />

asetelma, jolla turhan usein suhtaudumme<br />

uussuomalaisiin. Muualta tullut mieltyy<br />

helposti oppilaaksi, jota me alkuperäiset<br />

suomalaiset autamme ja opetamme elämään<br />

maan tavalla. Monenlainen ammatillinen<br />

ja kulttuurinen osaaminen katoaa kielimuurin<br />

taakse.<br />

Babel-pajojen sisältö lähtee mukana olevien<br />

taiteilijoiden henkilökohtaisesta ammattitaidosta,<br />

jonka ei tarvitse mitenkään<br />

liittyä lähtömaan kulttuuriin. Joskus nämä<br />

kaksi asiaa kuitenkin osuvat yhteen. Pajaohjaajan<br />

kieli otetaan huomioon tiedotuksessa<br />

ja se toimii jokaisen pajan yhtenä sisällöllisenä<br />

arvona. Jokainen ohjaaja on myös<br />

kirjoittanut omakielisen tiedotustekstin ja<br />

osallistunut tiedottamiseen oman kieliryhmänsä<br />

parissa. Pajojen sisällön lisäksi houkuttelevaa<br />

voi olla myös mahdollisuus saada<br />

ohjausta vetäjän kielellä, oli se sitten oma,<br />

vieras tai opiskelukieli.<br />

MITÄ SIELLÄ TEHTIIN?<br />

Ensimmäiset Babel-pajat toteutettiin alkusyksyllä<br />

2009 taidemuseo Meilahdessa Kolme<br />

sisarta -näyttelyn yhteydessä, jossa esillä<br />

oli Outi Heiskasen, Lena Cronqvistin ja Irina<br />

Zatulovskajan taidetta. Työskentely linkittyi<br />

väljästi esillä olleeseen näyttelyyn. Kuvataiteilija<br />

Claudia Valdes ohjasi omakuvien<br />

tekemistä monotypiamenetelmällä, virolainen<br />

keraamikko ja taidekäsityöläinen Rita<br />

Ramel teetti keramiikkakoruja ja venäläinen<br />

kuvataiteilija-tekstiilisuunnittelija Irina<br />

Soboleva kertoi tekstiilisuunnittelusta ja<br />

silkkipainotekniikasta, jolla yleisö sai painaa<br />

omat painokuosinsa. Osallistujajoukko<br />

oli kansainvälistä: suomalaisten lisäksi mukana<br />

oli virolaisia, venäläisiä, brittejä, brasilialaisia,<br />

kolumbialaisia, chileläisiä ja korealaisia.<br />

Loppusyksyllä Babel-pajat jatkuivat Tennispalatsissa<br />

Kauneuden pauloissa -näyttelyn<br />

yhteydessä. Etiopialainen, Moskovan<br />

taideakatemiasta valmistunut kuvataiteili-<br />

Teksti ja kuvat OUTI KORHONEN, projektikoordinaattori<br />

Yllä: Virolaisen Rita Ramelin keramiikkapajassa syntyneitä koruja.<br />

Vieressä: Etiopialaissyntyinen kuvataiteilija Tigneh Negash ohjasi työpajan,<br />

jossa piirrettiin muotokuva elävästä mallista.<br />

ja Tigneh Negash ohjasi perinteisen pastellimuotokuvan<br />

tekoa elävästä mallista suomeksi<br />

ja amharaksi. Irina Soboleva jatkoi<br />

kolmella venäjänkielisellä pajalla. Venäläistä<br />

akateemista taidetta esittelevän näyttelyn<br />

yhteydessä hän halusi nostaa esiin perinteisiä<br />

tekniikoita. Isänpäivänä maalattiin perhemaatuskoja<br />

ja seuraavana sunnuntaina<br />

puulautasia perinteisellä hohloma-tekniikalla.<br />

Irina Soboleva kertoi työskentelyn aikana<br />

monipuolisesti tekniikan historiasta ja<br />

siihen liittyvistä pyrkimyksistä. ”Hohlomamaalaus<br />

kehittää suhdetajua ja käden hieno-<br />

motoriikkaa. Siinä siveltimen liike opetellaan<br />

hallitsemaan niin, että veto itsessään<br />

on kaunis ja hallittu. Yhdellä vedolla syntyy<br />

lehti, marja tai oksa. Sama toiston ja harjoituksen<br />

periaate pätee kaikkiin klassisiin taiteenlajeihin.<br />

Tanssijan on toistettava samaa<br />

liikettä uudestaan ja uudestaan lukemattomia<br />

kertoja, jotta saisi sen sujumaan vaivattoman<br />

näköisesti. Myös kauniin esineen tekeminen<br />

vaatii valtavasti harjoitusta.”<br />

ERILAISTA, UUTTA JA INNOSTAVAA<br />

Babel-pajoissa vastaan tulee paitsi erikielisiä<br />

taiteilijoita myös erilaisia taidekasvatusnäkemyksiä.<br />

Näiden kohtaaminen rikastaa<br />

tapaamme oppia ja opettaa. Siinä missä ko-<br />

ristemaalaus harjoitti hienomotoriikkaa, oli<br />

kankaanpainopajassa painotus enemmän<br />

omassa ilmaisussa, värielämyksessä ja kuvioiden<br />

rytmissä. Elävän mallin guassimaalauspajassa<br />

taas harjoiteltiin havainnosta<br />

lähtevää maalaamista, harmonista kuvan<br />

rakentamista ja pohdittiin mittasuhteisiin<br />

kätkeytyvää matematiikkaa. Rita Ramelin<br />

keramiikkapaja puolestaan tarjosi mahdollisuuksia<br />

materiaalikokeiluihin, jotka jalostuivat<br />

tekijänsä näköisiksi koruiksi.<br />

Toisenlaista opetuskäytäntöä edusti<br />

myös Tigneh Negash, jonka tapa tehdä muutosehdotuksia<br />

suoraan osallistujien töihin<br />

poikkeaa suomalaisesta taideopetuksesta.<br />

Toiset pitivät opettajan korjailuja silmiä<br />

avaavina ja kiittelivät kovasti rohkeaa opettajaa.<br />

Toiset taas ihmettelivät, miksi opettaja<br />

koskee oppilaan työhön. Kaikki osallistujat<br />

olivat kuitenkin yhtä mieltä siitä, että taiteilijan<br />

työskentelyn seuraaminen oman kuvan<br />

tekemisen rinnalla, saman mallin äärellä,<br />

oli hyvin antoisaa.<br />

Yleisöpalaute Babel-pajoista on ollut innostunutta.<br />

Babel-projektin on tarkoitus toimia<br />

tienraivaajana laajemminkin. Seuraava<br />

askel onkin se, että uussuomalaiset näkyisivät<br />

yhä enemmän tekijöinä sekä museoiden<br />

normaalissa arjessa ja ohjelmatarjonnassa<br />

että koko yhteiskunnassamme.<br />

KAIKILLE AVOIMET Babel-pajat jatkuvat<br />

eteläafrikkalaista nykytaidetta esittelevässä<br />

Peekaboo-näyttelyssä Taidemuseo<br />

Tennispalatsissa.<br />

Näyttelyn teemoista pajoissa näkyy erityisesti<br />

identiteetti ryhmään kuulumisena ja siitä<br />

pois sulkemisena sekä ihmisten tapa luokitella<br />

itseään ja muita. Käytettävien tekniikoiden<br />

kautta pyritään tarjoamaan taas herkullista<br />

tekemisen riemua ja toiminnallisuutta,<br />

joka mahdollistaa osallistumisen kielirajojen<br />

yli.<br />

18.9.–26.11.2010<br />

lauantaisin klo 12-15<br />

<strong>Helsingin</strong> taidemuseo Tennispalatsin<br />

Studiossa.<br />

OHJAAVAT TAITEILIJAT JA PAJAKIELET:<br />

Warda Ahmed (somali, suomi)<br />

Sattar Fartousi (arabia, englanti)<br />

Paresh Joshi (englanti, gujerati)<br />

Irina Soboleva (venäjä, englanti, suomi)<br />

Tignen Negash (amhara, englanti, suomi)<br />

www.babel-pajat.net<br />

22 HELSINGIN TAIDEMUSEO FI<br />

HELSINGIN TAIDEMUSEO FI 23

<strong>Helsingin</strong> taidemuseo kutsui toukokuussa 2010 läntisen <strong>Helsingin</strong> ysiluokkia tutustumaan Helsinki School – valokuva ja video NYT -näyttelyyn.<br />

Yksi kutsuun vastanneista oli Pohjois-Haagan yhteiskoulu. Vasemmalla koulun kuvataideopettaja Emppu Laakso.<br />

KOULU MENEE MUSEOON<br />

<strong>Helsingin</strong> taidemuseo tarjoaa syyslukukaudella 2010 kaikille helsinkiläisille<br />

yhdeksäsluokkalaisille taidemuseovierailun Peekaboo – Uusi Etelä-Afrikka -näyttelyyn<br />

<strong>Helsingin</strong> Taidemuseo Tennispalatsissa. Miksi ihmeessä?<br />

SIKSI, ETTÄ VISUAALINEN LUKU-<br />

TAITO ON TÄRKEÄ TAITO, JOTA<br />

VOI OPETELLA TAIDEMUSEOSSA<br />

Tämä taito on toisille itsestäänselvyys ja toisille<br />

taito, jota voi opiskella koko ikänsä tulematta<br />

silti mestariksi. Yksinkertaisimmillaan<br />

visuaalista lukutaitoa on vaikkapa se,<br />

että ymmärrämme pysähtyä, kun valo on punainen<br />

tai kulkea nuolen osoittamaan suuntaan.<br />

Jonkinlaista opiskelua sen sijaan vaativat<br />

sekä median käyttämä kuvakieli että<br />

taiteen sisältämät visuaaliset viestit: Mikä<br />

tekee mainoksen jäätelöstä syntisen hyvän<br />

näköistä tai vakuutusyhtiöstä luotettavan<br />

oloisen? Miksi asetelmamaalauksen kynttilä<br />

on puoliksi palanut tai muotokuvan henkilö<br />

kuvattu juuri tietyssä asennossa? Monien<br />

kuvien sisältö ja sommittelu on tarkkaan<br />

harkittua. Kyky ymmärtää kuvan kielioppia<br />

on taito, jota tarvitaan sekä kadulla kulkiessa<br />

että sähköisessä mediassa liikkuessa.<br />

Taidemuseo on puolestaan hyvä paikka opetella<br />

sitä.<br />

Taide kertoo maailmasta eri tavalla kuin<br />

Teksti KAISA KETTUNEN, museolehtori<br />

mainokset, televisiosarjat tai tietokonepelit.<br />

Mainokset elävät hetkessä ja pyrkivät vaikuttamaan<br />

ihmisiin tuottajansa haluamalla tavalla.<br />

Taide on puolestaan osa historiallista<br />

jatkumoa. Katsojalla on aina myös mahdollisuus<br />

tulkita teosta omalla tavallaan. Valta<br />

on vastaanottajalla, sillä vasta hänen tulkintansa<br />

luo taideteokselle merkityksen.<br />

Visuaalisen lukutaidon ja taiteen avulla<br />

saatamme oppia ymmärtämään paitsi kuvia,<br />

myös toisia ihmisiä, maailmaa ja itseämme.<br />

Taide käsittelee kaikille ihmisille yhteisiä<br />

asioita usein hyvin henkilökohtaisella<br />

tasolla. Moni eläytyy taideteoksen maailmaan.<br />

Moni myös uppoaa omiin muistoihinsa<br />

tai avautuu aivan uusille ajatuksille.<br />

SIKSI, ETTÄ YHDEKSÄSLUOKKALAISET<br />

SEISOVAT MAAILMAN KYNNYKSELLÄ<br />

Yhdeksäsluokkalaiset ovat viimeistä vuotta<br />

peruskoulussa ja oppivelvollisuuden piirissä.<br />

<strong>Helsingin</strong> taidemuseo haluaa tarjota yhdeksäsluokkalaisille<br />

uudenlaisen ja antoisan<br />

oppimiskokemuksen taiteen parissa.<br />

Anton Kannemeyer: Ajattelen,<br />

olen siis vaarallinen, 2008.<br />

Yksityiskokoelma © Anton Kannemeyer<br />

ERJA PUSA<br />

näyttelypäällikkö<br />

24 HELSINGIN TAIDEMUSEO FI<br />

HELSINGIN TAIDEMUSEO FI 25<br />

kuva: Pia Vuorikoski<br />

Yhdeksäsluokkalaiset ovat myös aikuisuuden kynnyksellä.<br />

He ehkä miettivät omaa tulevaisuuttaan ja paikkaansa<br />

maailmassa: missähän olen ensi vuonna ja mitä teen tulevaisuudessa?<br />

Peekaboo – Uusi Etelä-Afrikka – näyttelyn taiteilijat<br />

pohtivat myös tämänkaltaisia kysymyksiä: Kuka minä<br />

olen? Mihin minä kuulun? Millainen on ympäristöni? Miten<br />

menneisyys vaikuttaa elämääni? Onko maailmassa turvallista<br />

elää? Suomen ja Etelä-Afrikan välillä on eroja, mutta samoja<br />

kysymyksiä pohditaan molemmissa maissa. Sähköisen median<br />

ja globalisaation myötä maailma on pienentynyt, mutta<br />

ehkä myös monimutkaistunut. Ja siihen maailmaan ovat yhdeksäsluokkalaiset<br />

astumassa koulun antamat eväät mukanaan.<br />

Taidemuseo haluaa antaa lisämaustetta mukaan!<br />

SIKSI ETTÄ TAIDE KUULUU KAIKILLE<br />

Taloudellisesti tiukkoinakin aikoina on tärkeää, että taide<br />

ja kulttuuri ymmärretään nimenomaan voimavarana, ei<br />

pelkästään menoeränä. Museoiden ja muiden kulttuurilaitosten<br />

merkitys arvokkaina ja käyttökelpoisina oppimisympäristöinä<br />

on tiedetty kouluissa jo pitkään. Oppilaiden kuljettaminen<br />

koulun seinien ulkopuolelle vaatii kuitenkin resursseja,<br />

joita ei aina ole riittävästi tarjolla. Tänä syksynä<br />

<strong>Helsingin</strong> taidemuseo haluaa mahdollistaa ainakin yhden<br />

taideretken kaupungin yhdeksäsluokkalaisille. Museokäynti<br />

on maksuton ja taidemuseo osallistuu myös matkakuluihin.<br />

Museokäynnin kynnys on siis laskettu mahdollisimman<br />

matalalle.<br />

Toukokuussa 2010 haastattelimme yhdeksäsluokkalaisia,<br />

jotka kävivät <strong>Helsingin</strong> taidemuseo Meilahden näyttelyssä<br />

Helsinki School – Valokuva ja video NYT. Kyselyyn vastasi<br />

63 oppilasta Pohjois-Haagan yhteiskoulusta ja Kannelmäen<br />

peruskoulusta.<br />

<strong>Helsingin</strong> taidemuseo oli ennestään tuttu paikka vain<br />

yhdeksälle oppilaalle. Vain harvat vierailevat taidemuseoissa<br />

vapaa-aikanaan. Yhdeksäsluokkalaisia kiinnostaa hyvinkin<br />

erilainen taide. Suosituimmaksi nousi valokuva. Muita<br />

suosikkeja olivat mm. maalaukset, abstrakti taide, realismi,<br />

surrealismi, historiallinen taide, maisema ja muotokuva, video<br />

sekä taidehistorian kuuluisien mestareiden kuten Leonardo<br />

Da Vincin taide. Laura Pohjois-Haagan yhteiskoulusta<br />

kiteyttää: ”Minua kiinnostaa taide, jossa on tunnetta mukana.<br />

Mieluiten piirretyt työt. Töissä pitää olla tarina”.<br />

Haastateltavat nuoret osallistuivat myös opastukseen.<br />

Suuri osa vastasi, että oppaan antama lisätieto lisäsi näyttelyn<br />

kiinnostavuutta, auttoi ymmärtämään teoksia ja avasi<br />

uusia näkökulmia. Toisaalta: ”stereotypia taiteilijoiden outoudesta<br />

vahvistui”, ”se oli vähän hidasta”, ”ei voinut mennä<br />

omassa tahdissa”.<br />

Kaikkien yhdeksäsluokkalaisten kutsuminen Peekaboonäyttelyyn<br />

oli oppilaiden mielestä pääsääntöisesti hyvä idea,<br />

koska: ”näin pääsi tutustumaan taiteeseen, jota ei yleensä<br />

tarkastele”, ”harva 9-luokkalainen käy itse vapaa-ajalla museossa”,<br />

ja se toi ”vaihtelua koulutyöhön”.<br />

Epäileväisiäkin kommentteja tuli: ”sitä ei enää kannata<br />

tehdä, koska en usko että joku sinne haluaisi tai olisi kiinnostunut”,<br />

”kyllä se kelpaa, minulla oli vain tylsää”, ”kidutusta”,<br />

”no ainakin pääsee pois tunneilta”.<br />

HELSINGISSÄ ON:<br />

Yhdeksäsluokkalaisia 5263<br />

Yläkouluja 68<br />

<strong>Helsingin</strong> taidemuseo tarjoaa kaikille yhdeksäsluokkalaisille<br />

näyttelykäynnin, joka sisältää ilmaisen opastuksen, matkat ja<br />

näyttelyvihkosen Peekaboo – Uusi Etelä-Afrikka -näyttelyyn.<br />

KOLUMNI<br />

VIIMEINEN EHTOOLLINEN<br />

JA AIKAMME VITSAUS<br />

PAKKO MYÖNTÄÄ, että taiteella on kaikenlaisia ulottuvuuksia,<br />

kunhan vain osaamme tulkita niitä.<br />

Taide ja elämä ovat yhtä, uskoo idealisti. Taide<br />

on jumalaista alkuperää, sanoo uskovainen.<br />

Maailman tunnetuin taideateria on ehkä molempia. Leonardo<br />

da Vincin Viimeinen ehtoollinen on syöpynyt miljardien<br />

ihmisten mieliin ja sen kopioita löytyy kotien seiniltä<br />

Afrikkaa ja Etelä-Amerikkaa myöten. Mitä teos esittää?<br />

Läpi maalauksen levittäytyy pitkä ruokapöytä, jonka takana<br />

keskellä istuu Jeesus kädet ojennettuina ja ympärillä<br />

häärii opetuslasten kaarti. Mutta kuka muistaa, mitä syödään?<br />

Luukkaan, Markuksen ja Matteuksen evankeliumien<br />

mukaan happamattoman leivän päivänä tarjoiltiin pääsiäislammasta,<br />

jonka seuraksi Jeesus kohotti viinimaljan<br />

ja taittoi leivän opetuslapsilleen. Jätän nyt tämän hengellisen<br />

merkityksen käsittelemättä ja tartun ainoastaan<br />

maalauksen maalliseen ulottuvuuteen.<br />

Menu on<br />

muuttunut<br />

vuosisatojen<br />

saatossa.<br />

LEONARDO maalasi<br />

oman teoksensa vuosina<br />

1495–98. Hän<br />

on kattanut pöydälle<br />

varsin vaatimattoman<br />

aterian, sämpylän<br />

näköisiä leipiä<br />

lojuu siellä täällä hujan<br />

hajan seuranaan<br />

tyhjiltä näyttäviä lautasia.<br />

Mutta aiheesta<br />

on tehty tuhoton määrä<br />

erilaisia versioita<br />

kautta historian, ja menu on muuttunut vuosisatojen saatossa.<br />

Kalaa ja lammasta on listalla usein, joskus jopa sikaa.<br />

Mutta ennen kaikkea ruoan määrä on moninkertaistunut.<br />

THE INDEPENDENT -LEHDEN maaliskuisen artikkelin mukaan<br />

tiedemiehet ovat tutkineet viisikymmentäkaksi viimeistä<br />

ehtoollista kuvaavaa maalausta, ja todenneet<br />

niissä kuvattujen ruokien annoskokojen kasvaneen moninkertaisiksi<br />

tuhannen vuoden kuluessa. Tämän katsotaan<br />

osoittavan, että länsimainen ihminen on ikään kuin<br />

huijattu syömään itsensä ylipainoiseksi. Kun ruokaa on<br />

vähitellen alettu tarjoilla yhä suurempina annoksina yhä<br />

suuremmilta lautasilta, mitä siinä muuta voi tehdä kuin<br />

pistää tarjotun poskeensa. Annoskoon kasvu on viimeistä<br />

ehtoollista kuvaavissa taideteoksissa – mainitun tutkimuksen<br />

mukaan – huikeat 69 %, lautaset ovat suurentuneet<br />

samaan aikaan 66%. Leipien koon kasvu on tosin<br />

jäänyt niinkin alhaiseksi kuin 23%. Kyse on tietenkin myös<br />

siitä, että ruokaa on alettu tuottaa länsimaalaisten syötäväksi<br />

yhä enemmän. Seuraus on aikamme vitsaus: ylipaino.<br />

Taide opettaa! MOT.

TÖISSÄ TAIDEMUSEOSSA:<br />

MUSEOMESTARI<br />

Teksti TARU TAPPOLA, museolehtori<br />

Kuva YEHIA EWEIS<br />

Museomestari Ulla Saarinen. Taustalla Petri Ala-Maunuksen teos Bigger Bang, 2006.<br />

MITÄ MUSEOMESTARI TEKEE?<br />

“Museomestari työskentelee<br />

osana museon teknistä tiimiä.<br />

Hänelle kuuluvat näyttelyiden<br />

tekninen ripustus ja purku, teosten pakkaaminen<br />

ja teosliikenne”, kertoo Ulla Saarinen.<br />

Hän on työskennellyt <strong>Helsingin</strong> taidemuseon<br />

vastaavana museomestarina elokuusta<br />

2008.<br />

Vastaavan mestarin työ painottuu organisointiin:<br />

hän huolehtii myös työvaiheiden<br />

aikataulutuksesta, priorisoinnista, materiaalihankinnoista<br />

ja lisätyövoiman palkkauksesta.<br />

“Keskeistä työn onnistumisessa on hyvän<br />

tiimin kokoaminen.” Koska yhden taideteoksen<br />

ripustamisessa tarvitaan yleensä<br />

vähintään kaksi ihmistä, Saarinen valitsee<br />

sujuvimmin yhdessä työskentelevät työparit,<br />

parhaassa tapauksessa kolmikon. Psykologisesta<br />

silmästä on hyötyä myös taiteilijoiden<br />

kanssa. Ripustustilanteet vaihtuvat<br />

nopeasti, ja muuntautumiskyky ja reaktionopeus<br />

ovat tärkeitä.<br />

KUINKA MUSEOMESTARIKSI TULLAAN?<br />

“Itse tulin alalle sillä lailla tyypillisesti, että<br />

olen oppinut tekemällä. Tuntuman taiteeseen<br />

saa vain käytännön kokemuksesta.”<br />

Perinteiseltä kuulostava ammattinimikekin<br />

viittaa mestari-kisälli -traditioon,<br />

työssä oppimiseen. Museomestarikoulutusta<br />

on muutaman kerran järjestetty<br />

myös Evtek-ammattikorkeakoulussa<br />

työn ohella suoritettavana täydennyskoulutuksena.<br />

Saarisella on puualan artenomin ja<br />

mainonnan perustutkinnot. Hän on opiskellut<br />

myös taidehistoriaa ja kulttuurihistoriaa.<br />

Työkokemusta on karttunut muun<br />

muassa galleria-apulaisena, taiteilija Kari<br />

Cavénin assistenttina ja erilaisissa teatteriin<br />

liittyvissä tehtävissä rekvisitööristä<br />

lavastajaan, näyttämömieheen, teatteriteknikkoon<br />

– ja kuiskaajaan.<br />

Pitkän kaavan kautta ammattin päätyminen<br />

on ollut hyödyllistä: matkan varrella<br />

Saarinen on ehtinyt verkostoitua laajasti.<br />

“Pää<strong>kaupunki</strong>seudun museomestareilla<br />

on hyvä kollegiaalinen verkosto,<br />

tarjoamme ja saamme apua toisiltamme.<br />

Mutta tärkeää on tuntea myös muita museossa<br />

ja kulttuurin alalla työskenteleviä<br />

ammattilaisia, ja tietenkin taiteilijoita. “<br />

MITKÄ OVAT TYÖN PARHAAT PUOLET?<br />

“Parasta on tiimin kanssa työskenteleminen.<br />

Pidän myös työn monipuolisuudesta ja<br />

siitä, että jatkuvasti saa kohdata uusia haasteita,<br />

tilanteita ja ihmisiä.“ Uransa tähtihetkinä<br />

Saarinen muistelee Maaria Wirkkalan<br />

ja Luc Tuymansin näyttelyitä <strong>Helsingin</strong> taidehallissa.<br />

“Onnistumisen tunne tulee työyhteisön<br />

yhteishengestä ja taiteilijoihin syntyvästä<br />

yhteydestä. Elävien taiteilijoiden<br />

kanssa työskentely on aina haasteellista,<br />

mutta parhaimmillaan erittäin palkitsevaa.”<br />

OLETKO UNELMA-AMMATISSASI?<br />

“Kyllä – tässä yhdistyvät monet minulle tärkeät<br />

asiat: ihmisten kanssa työskentely, organisointi,<br />

museotyö ja taide. Tällä alalla<br />

pitää olla intohimoinen suhde taiteeseen!<br />

Jos en tekisi tätä, voisin olla jossain tuottajana.”<br />

Saarinen seuraa aktiivisesti taidetta myös<br />

vapaa-ajallaan. “Ammatti-identiteetistä en<br />

pääse täysin eroon silloinkaan. Katselen<br />

aina vähän teknisellä silmällä, kuinka taideteokset<br />

on ripustettu. Ja oion tuttavien<br />

seinillä vinossa olevia tauluja.”<br />

Yksityiskohtia Ilona Valkosen Kuvapatologian laitoksen tutkimuksista kohteena on mm. Heikki Marilan Kukat -maalaus.<br />

TAIDE TUTKIMUSPÖYDÄLLÄ<br />

Kluuvin galleria muuntuu elokuussa kuvapatologian laitokseksi. Kuvataiteilija Ilona Valkonen (s. 1980)<br />

rakentaa näyttelynsä kemianlaboratoriota muistuttavaksi installaatioksi. Siellä kuljetaan asianmukaisin<br />

suojavarustein; jalkaan sujautetaan ennen tilaan astumista suojatossut.<br />

TUTKIVA TAITEILIJA lähestyy kuvia tieteentekijän<br />

ottein. Ilona Valkonen<br />

purkaa osiin tutkimuskohteitaan,<br />

jotka ovat maalauksia ja muita kuvia.<br />

Jokaisen tutkimuskohteen edessä on teräksinen<br />

tutkimuspöytä, jolle taiteilija on<br />

koonnut kuvan anatomiaa selventäviä esineitä.<br />

Myös katsoja voi ottaa tutkijan roolin.<br />

Valkonen tutkii laitoksessaan paitsi omia<br />

maalauksiaan, myös toisten taiteilijoiden<br />

teoksia ja muuta visuaalista materiaalia.<br />

Hän hyödyntää internetistä, lehdistä ja taidehistorian<br />

kirjoista löytämiään kuvia – fa-<br />

KLUUVIN GALLERIA on osa<br />

<strong>Helsingin</strong> taidemuseota.<br />

Löydät sen Unioninkadulta<br />

Senaatintorin tuntumasta.<br />

Sisäänkäynti sisäpihalta.<br />

Teksti SATU OKSANEN, kokoelma-assistentti • Kuvat ILONA VALKONEN<br />

cebookin profi ilikuvasta vanhaan miniatyyrimaalaukseen.<br />

Valinnat ovat kunnianosoituksia<br />

alkuperäisille tekijöille. Valkonen tekee<br />

ihailemistaan maalauksista uusia versioita,<br />

jotka hän toteuttaa esinekoosteina. Näissä<br />

hän nostaa alkuperäisistä kuvista esille asioita,<br />

jotka kokee tärkeiksi ja puhutteleviksi.<br />

Tutkimuspöydille valitut esineet eivät ole<br />

suoraan kuvien maailmasta lainattuja. Ne<br />

tulkitsevat kuvat katsojalle uudella tavalla.<br />

Taiteilija havainnoi erityisesti materiaaleja,<br />

joita maalauksista ja kuvista löytyy.<br />

Näyttelyn yksi keskeinen teema – ja kuva-<br />

KLUUVIN GALLERIA<br />

Unioninkatu 28 B, 4. krs., 00100 Helsinki<br />

Avoinna: ke-su 11–18.<br />

Taiteiden yönä 27.8. avoinna klo 22 saakka.<br />

Ilmainen sisäänpääsy.<br />

KLUUVIN GALLERIA<br />

patologin tutkimuskohde – on maalauksellisuus.<br />

Se on yhteistä kaikille valituille kuville.<br />

Valkonen kiinnittää huomionsa alkuperäisen<br />

kuvan pintaan, materiaalien tuntuun ja maalauksessa<br />

erottuviin siveltimenvetoihin ja sormenjälkiin.<br />

Samalla hän tutkii maalauksellisuuden<br />

mysteeriä, jonka pauloihin on itsekin<br />

joutunut. Mistä nämä kiehtovat kuvat ovat rakentuneet<br />

ja missä piilee niiden lumovoima?<br />

ILONA VALKONEN<br />

Kuvapatologian laitos - avauksia maalaukseen<br />

Kluuvin galleriassa 20.8.–5.9.2010<br />

ALEKSI TOLONEN 10.9.–26.9.2010<br />

MIKKO HINTZ JA HELI VEHKAPERÄ<br />

1.10.–17.10.2010<br />

MIIA RINNE 22.10.–7.11.2010<br />

TEEMU KANGAS 12.11.–28.11.2010<br />

JENNI TOIKKA 3.12.–19.12.2010<br />

26 HELSINGIN TAIDEMUSEO FI<br />

HELSINGIN TAIDEMUSEO FI 27

UUTTA JULKISTA TAIDETTA<br />

Maria Duncker: Liian painavat vieraat, 2008–2010.<br />

PAINAVIA VIERAITA<br />

SALMISAARESSA<br />

Salmisaarenrannan uusien toimistorakennusten lomassa vaeltaa omituisten otusten joukko. Nämä kuusi<br />

kivihahmoa ovat Maria Dunckerin (s. 1963) toteuttama uusi julkinen taideteos Liian painavat vieraat.<br />

VUOSAAREN SATAMASTA räjäytetystä<br />

kivestä käsin työstetyt, 2-3 lohkareesta<br />

kootut oliot ovat vaikuttavan<br />

kokoisia. Ne kurottavat jopa<br />

viiden metrin korkeuteen.<br />

Esihistoriaan viittaaviin karuihin muotoihin<br />

yhdistyy huolellinen pinnan käsittely.<br />

Teoksia on koverrettu taltalla ja maalattu<br />

kimaltelevalla glitter-maalilla. Karkeaan<br />

pintaan on koverrettu hempeitä kuvioita,<br />

sydämiä, ruusu ja tähtiä. Hahmojen silmät<br />

ja korut on työstetty rautaromusta. Vaihtelevat<br />

pintakuviot ja erimuotoiset lohkareet<br />

antavat kullekin oliolle yksilölliset piirteet.<br />

Romuluiset vieraat tarkastelevat ympäristöä<br />

pyöreillä silmillään. Osa katsoo komeaa<br />

merimaisemaa tai vahtii siltojen jatkuvana<br />

virtana kulkevaa liikennettä, osa<br />

on kääntynyt <strong>kaupunki</strong>in päin. Materiaali<br />

yhdistää teokset maisemaan; otukset ovat<br />

Teksti SATU OKSANEN, kokoelma-assistentti • Kuvat MAIJA TOIVANEN<br />

Veistoksia on koristeltu mm. glitter-maalilla.<br />

kuin kaivautuneet rantakivikon joukosta tai<br />

nousseet meren pohjasta.<br />

Kadun varrella vartioivasta parista toinen<br />

on saanut pintaansa säihkyvän punai-<br />

sen sävyn, rintaansa suuren sydämen muotoisen<br />

kuvion ja jykevään vartaloonsa herkän<br />

kukkakoristelun. Rannan tuntumassa<br />

seisovan hahmon hopeanhohtoinen helma<br />

kiiltelee kilpaa välkehtivän meren kanssa ja<br />

sen pintaa koristavat tähdet. Päähän on kuvioitu<br />

lainehtivat suortuvat, jotka kuin hulmuavat<br />

merituulessa. Vieressä seisova kaveri<br />

kantaa mukanaan matkalaukkua. Kettinkeineen,<br />

lävistyksineen ja tatuointeineen<br />

osa hahmoista tuo mieleen menneen maailman<br />

merimiehet.<br />

Teos on toteutettu <strong>Helsingin</strong> kaupungin<br />

prosenttirahahankkeena. Osa veistoksista oli<br />

esillä Yrjönkadulla Amos Andersonin taidemuseon<br />

edessä Ars Fennica -näyttelyn aikana<br />

loppuvuonna 2008. Hahmoja nähtiin<br />

myös Etelärannassa lokakuussa 2009 galleria<br />

Sculptorin näyttelyn yhteydessä. Salmisaaressa<br />

teokset odottavat vielä viimeistelyä.<br />

Nikki Bell & Ben Langlands, Fifty Cities, 1999. Herttoniemenrannan Tuoriniemen puistossa on yksi <strong>Helsingin</strong> harvoista kansainvälisistä<br />

julkisista veistoksista. Penkkiin on kaiverrettu 50 kansainvälisen lentokentän tunnukset.<br />

TAIVAAN MERKIT<br />

Maailmalle matkustaminen on viime aikoina mutkistunut. Tulivuoren tuhka tukkii moottorit ja toisaalla<br />

ekologinen ajattelu asettaa päästömoraalimme koetukselle. Vielä 1990-luvulla lentämisestä mietittiin<br />

vallan muuta. Mitä sanottavaa Herttoniemenrannan kivipenkillä on asiasta?<br />

KIVIPENKIN JA HELSINGIN Herttoniemen<br />

yhteinen tarina alkaa Etelä-<br />

Englannin Sussexista. Siellä sijaitsee<br />

uskomattoman kaunis puistoalue,<br />

jossa kymmenien brittiläisten taiteilijoiden<br />

veistokset lepäävät luonnon keskellä<br />

sopuisasti toinen toisilleen seuraa pitäen.<br />

Veistoksia saa joko lainata, tai niitä voi ostaa.<br />

Myynnistä kertyneet rahat jaetaan taiteilijan<br />

ja puistoa ylläpitävän hyväntekeväisyyssäätiön<br />

kesken.<br />

Tuon tyynen rauhan tyyssijassa asusteli<br />

myös Portlandin hiekkakivestä tehty pyöreä<br />

penkki, jonka istuintasoon oli kaiverrettu<br />

viidenkymmenen kansainvälisen kaupungin<br />

lentokenttälyhenteet. Vuonna 1997 <strong>Helsingin</strong><br />

taidemuseon silloinen johtaja Tuula<br />

Karjalainen kävi ostamassa teoksen Fifty Cities<br />

(Viisikymmentä <strong>kaupunki</strong>a) Suomeen.<br />

Parin vuoden päästä teos löysi kotinsa Tuorinniemen<br />

puistosta Herttoniemenrannasta.<br />

Se on edelleen yksi harvoista kansainvälisistä<br />

julkisista veistoksista Helsingissä.<br />

Teksti ERJA PUSA, näyttelypäällikkö • Kuvat MAIJA TOIVANEN<br />

IHMISET LIIKKEELLÄ<br />

Veistoksen ovat tehneet englantilaiset taiteilijat<br />

Ben Langlands (s. 1955) ja Nikki Bell<br />

(s. 1959). He työskentelivät yhdessä jo käydessään<br />

taidekoulua, josta valmistuivat<br />

vuonna 1980 taiteilijanimellä Langlands &<br />

Bell. Lontoossa asuvan pariskunnan taide<br />

on useimmiten sidoksissa arkkitehtuuriin.<br />

Se käsittelee tavalla tai toisella tiloja, jotka<br />

ovat kytköksissä ihmisen historiaan ja toimintaan.<br />

Langlands & Bell sijoittaa teoksensa<br />

paikkoihin, joissa ihmiset liikkuvat: julkisiin<br />

tiloihin, kirkkoihin, vankiloihin, yritysten<br />

pääkonttoreihin. Paddingtonin asemalla<br />

Lontoossa voi kävellä kahdeksan metrin<br />

korkeudessa heidän suunnittelemaansa<br />

jalankulkusiltaa pitkin. Pariskunnan ehkä<br />

tunnetuimman teoksen Moving World (Night<br />

and Day) voi bongata Lontoon Heathrow’n<br />

lentokentän viitosterminaalista.<br />

Kun Langlands & Bell teki Tuorinniemeen<br />

sijoitetun teoksensa, lentäminen toi<br />

mieleen massaturismin ja maailman pie-<br />

UUTTA JULKISTA TAIDETTA<br />

nenemisen. Matkailu avarsi käsitystämme<br />

maailmasta. Kommunikaatio lisääntyi ihmisten<br />

löytäessä tiensä helposti toistensa ja<br />

erilaisten kulttuurien luo, niin lähelle kuin<br />

maailman ääriinkin. Nyt saman voi tehdä<br />

myös internetin avulla kotikoneen ääressä<br />

istuen.<br />

MATKA MIELESSÄ<br />

Penkin tarinaa voi tulkita toisinkin. Matkustaessamme,<br />

varsinkin pitkänmatkan<br />

lennoilla, siirrymme toiseen paikkaan ja aikaan.<br />

Paikat ovat maallisia, mutta niiden välillä<br />

liikkuminen on jumalaista, taivaallista.<br />

Laskeutumispaikat, joiden tunnuksia on<br />

kaiverrettu kivipenkkiin, ovat kuin mielikuvituksen<br />

lähtöterminaaleja.<br />

Ja jos niin sattuisi käymään, että lentämisestä<br />

tulisi ekologisessa tai tuliperäisessä<br />

lähitulevaisuudessamme vain harvoille<br />

suotua luksusta, voi tällä hiekkakivipenkillä<br />

istuessaan kiertää maailmaa mielikuvituksen<br />

ja muistojen siivittämänä.

Yksityiskokoelma © Anton Kannemeyer<br />

NÄYTTELYT NYT • HELSINGIN TAIDEMUSEO TENNISPALATSI<br />

Anton Kannemeyer: Peekaboo, 2008.<br />

PEEKABOO – Uusi Etelä-Afrikka<br />

20.8.2010–16.1.2011<br />

Peekaboo suuntaa katseen Etelä-Afrikan kuohuvaan<br />

nykyhetkeen. Helsinkiin saapuu teoksia 20<br />

eteläafrikkalaistaiteilijalta, jotka ovat sekä nykytaiteen<br />

vakiintuneita kärkinimiä että nuoria lupauksia.<br />

Apartheidin jälkeinen Etelä-Afrikka on 2000-luvulla<br />

noussut kansainvälisesti kiinnostavaksi, uut-<br />

TAITEIDEN YÖNÄ<br />

27.8. ILMAINEN<br />

SISÄÄNPÄÄSY<br />

JA OPASTUKSIA<br />

Suomeksi klo 18,<br />

ruotsiksi klo 19,<br />

englanniksi klo 20<br />

Kuva: Erja Pusa<br />

YLEISÖOPASTUKSET •<br />

TAITEILIJA JANE ALEXANDER<br />

kertoo Kapkaupungissa toteuttamastaanyhteisötaideprojektista<br />

la 21.8. klo 17.<br />

TAITEILIJA CONRAD<br />

BOTESIN näkökulmaopastus<br />

näyttelyyn<br />

su 22.8. klo 11.<br />

TAITEILIJA ANTON<br />

KANNEMEYER kertoo<br />

teoksistaan la 11.9.<br />

klo 16.<br />

Monikulttuuriset BABEL-TYÖPAJAT<br />

lauantaisin 2.10. lähtien klo 12–15.<br />

SUNNUNTAITYÖPAJAT klo 12–15.<br />

ta tulvivaksi nykytaiteen keskukseksi. Taiteilijoita<br />

askarruttavat eriarvoisuus, pelot, ennakkoluulot,<br />

uskontojen muuttunut rooli ja identiteetin etsintä<br />

myllerryksen keskellä. He tarkastelevat yhteiskunnan<br />

haasteita lempeällä huumorilla, rankalla<br />

ironialla, rajusti ja runollisesti.<br />

KUKKUU! -SARJAKUVAPAJAT<br />

nuorille to 14.10. ja pe 15.10. klo 13–16.<br />

Työstämme ennakkoluuloja tarinoiksi ja tarinoita<br />

sarjakuviksi. Musta ja valkoinen vaihtavat paikkaa ja<br />

sekoittuvat harmaan eri sävyiksi.<br />

LUENTOSARJA Etelä-Afrikan monet kasvot<br />

25.8.–6.10. keskiviikkoisin klo 17–18.30.<br />

Lisätietoja: www.kesayliopistohki.fi<br />

MUSEO TANSSII!<br />

Soile Lahdenperän Drómos-projektin tanssitaiteilijat<br />

inspiroituvat näyttelyn teoksista joulukuussa ke<br />

1.12. ja 8.12. klo 17.30 la 4.12. ja 11.12. klo 15.<br />

SARJAKUVAFESTIVAALIT levittäytyvät Tennispalatsiin.<br />

Luentoja, työpajoja ja tapahtumia, mm. Anna<br />

Sailamaan vetämä sarjakuvatyöpaja su 12.9. klo<br />

12–18. Tarkempi ohjelma: www.sarjakuvafestivaalit.fi<br />

Nontsikelelo Veleko: Kepi Mgomezulu ja Muthalandin graffiti,<br />

Miriam Makeba -katu, Newtown, Johannesburg, Gauteng, 2007.<br />

SUOMEKSI la ja su klo 14 • RUOTSIKSI joka kuukauden 1. ja 3. su klo 15<br />

ENGLANNIKSI to klo 17.30 29.9. saakka • Pääsylipun hinnalla.<br />

ASIAKAS-<br />

OMISTAJAPÄIVÄ<br />

Lauantaina 18.9.<br />

S-etukortilla 2 € alennus<br />

8 € pääsylipusta!<br />

OPASTUKSIA<br />

suomeksi klo 14 ja 16,<br />

ruotsiksi klo 15<br />

BABEL-TYÖPAJA<br />

klo 12–15 vetäjänä Paresh<br />

Joshi: Digitaalinen retki.<br />

TUTUSTU<br />

NETISSÄ<br />

TAIDEMUSEON<br />

OHJELMAAN<br />

© Nontsikelelo Veleko / The Goodman Gallery<br />

NÄYTTELYT NYT • HELSINGIN TAIDEMUSEO MEILAHTI<br />

Yllä: Lauri Astala: Pieni spektaakkeli kuvankaltaisuudesta, 2005. Oikealla yllä: Juha Hälikkä: Skyline, 2005. <strong>Helsingin</strong> taidemuseo.<br />

Oikealla alla: Kari Vehosalo: Trauma, sarjasta Väkivaltaisen kuoleman pelko, 2009. Yksityiskokoelma.<br />

LAURI ASTALA<br />

22.9.–14.11.2010<br />

Lauri Astalan (s. 1958) teokset kutsuvat ihmettelemään ja kokeilemaan. Ne keikuttavat<br />

tieteellistä maailmankuvaamme. Näyttelyssä nähdään taiteilijan tuotantoa<br />

parinkymmenen vuoden ajalta. Pääpaino on uusimmissa teoksissa, joissa<br />

Astala aktivoi katsojan pohtimaan tilan, todellisuuden ja illuusioiden suhdetta.<br />

Hän toteuttaa installaationsa, videonsa ja veistoksensa taitavalla tekniikalla,<br />

joka lyö ällikällä: Mikä on totta, mikä lumetta?<br />

Näyttely jatkaa taidemuseon suomalaisia nykytaiteilijoita esittelevää sarjaa.<br />

YLEISÖOPASTUKSET • SUOMEKSI su klo 14 • RUOTSIKSI joka kuukauden 2. su klo 15 • Pääsylipun hinnalla.<br />

TILATTAVAT TYÖPAJAT<br />

& OPASTUKSET:<br />

TILAA OPASTUS!<br />

P. (09) 310 87003 (ma-pe 9–15)<br />

tai varaukset.taidemuseo@hel.fi.<br />

Hinta arkisin 65 €<br />

sunnuntaisin ja pyhäpäivinä 80 €.<br />

Lisäksi pääsylipun hinta.<br />

Lisätietoja opastuksista ja työpajoista<br />

www.helsingintaidemuseo.fi<br />

TYÖPAJAT KOULU- JA<br />

PÄIVÄKOTIRYHMILLE<br />

20 € ti-pe 11–15.<br />

Työpaja on luova tapa tutustua näyttelyyn<br />

ja kuvataiteeseen. Työpajat sisältävät<br />

näyttelykäynnin sekä kuvallista<br />

työskentelyä, jonka tulokset kävijä saa<br />

mukaansa. Työskentely sopii kaikille<br />

eikä vaadi ennakko-osaamista.<br />

TODEN NÄKÖISTÄ<br />

– Nettisukupolven<br />

maalareita<br />

29.8.2010 saakka<br />

TAPAA TAITEILIJA!<br />

Lauri Astala kertoo<br />

työskentelystään ja<br />

johdattaa näyttelyyn<br />

su 26.9. ja la 13.11.<br />

klo 14.00.<br />

TYÖPAJAT AIKUISRYHMILLE<br />

JA YRITYKSILLE<br />

Edistä työyhteisösi hyvinvointia!<br />

Yllätä yhteistyökumppanit!<br />

Taidemuseon tilattavat työpajat sopivat<br />

vaikkapa tyhy-toimintaan tai yritystilaisuuksiin,<br />

joihin halutaan kulttuurisisältöä<br />

ja yhdessä tekemistä.<br />

30 HELSINGIN TAIDEMUSEO FI<br />

HELSINGIN TAIDEMUSEO FI 31<br />

Kuva: Sakari Viika<br />

WWW.<br />

HELSINGIN<br />

TAIDE<br />

MUSEO.FI<br />

kuva: Yehia Eweis

© Anita Khemka/Photoink, Delhi<br />

TULEVAT NÄYTTELYT • HELSINGIN TAIDEMUSEO TENNISPALATSI<br />

Salomonkatu 15 (2.krs), 00100 Helsinki<br />

Anita Khemka: Travelling by train from Valsad to Mumbai, 2005–2006.<br />

NYKYTAIDETTA<br />

INTIASTA<br />

4.2.–22.5.2011<br />

Millaista on olla nainen, mies ja ihminen ajassa, jossa yhteiskunnan ja yksilön<br />

arvot ovat heittämässä ennennäkemätöntä globaalia kuperkeikkaa? Näyttelyn<br />

14 intialaista nykytaiteilijaa tarkastelee kukin omalla tavallaan kiihtyvän muutoksen<br />

keskellä olevaa yhteiskuntaa.<br />

Tärkeiksi teemoiksi nousevat uusi maailmantalous, maaltapako ja <strong>kaupunki</strong>en<br />

slummiutuminen, uskontojen väliset jännitteet ja ristiriidat, naisiin kohdistuva<br />

syrjintä ja väkivalta. Näyttely on toteutettu yhteistyössä Tukholman<br />

Kulturhusetin kanssa.<br />

NÄYTTELYT NYT • HELSINGIN TAIDEMUSEO MEILAHTI<br />

TAITEIDEN<br />

YÖNÄ 27.8.<br />

ILMAINEN<br />

SISÄÄNPÄÄSY<br />

klo 11-22!<br />

MEILAHDESSA<br />

TAPAHTUU<br />

TAITEIDEN YÖNÄ<br />

PE 27.8.<br />

OPASTUKSIA klo 17–20 (nonstop)<br />

TYÖPAJA klo 17–19 ulkona (nonstop,<br />

säävarauksella): Todennäköinen maisema<br />

– akvarellimaalausta.<br />

PIIRUSTUSLUOKKA klo 18–19.30<br />

Koeta vangita vaihtuvat eroottiset nettikuvat nopeaan<br />

croquis-piirrokseen! Piirustustyöpaja taiteilija<br />

Kuva: Hanna Rikkonen<br />

WWW.<br />

HELSINGIN<br />

TAIDE<br />

MUSEO.FI<br />

Sami Lukkarisen johdolla. Eri asennoissa poseeraava elävä<br />

taidemalli on korvattu vaihtuvilla, seinälle videoprojisoiduilla<br />

kuvilla. Lopuksi taiteilija kertoo työskentelystään.<br />

CAMPFIRE IN A ZOO<br />

Markku Laakson ja<br />

Annika Dahlstenin<br />

performanssi klo 20.<br />

Markku Laakson isoisänisä<br />

matkasi perheineen<br />

Hampurin eläintarhaan<br />

näytille saamelaisena<br />

1928. Nyt Human Zoo<br />

saapuu Etelä-Afrikan,<br />

Namibian, Hampurin ja Inarin kautta Meilahteen. Nuotio<br />

palaa, tule ja näe tarhamme harvinainen ylpeys The King!<br />

TULEVAT NÄYTTELYT • HELSINGIN TAIDEMUSEO MEILAHTI<br />

Tamminiementie 6, 00250 Helsinki<br />

Jalmari Ruokokoski:<br />

Muotokuva (Mirri Sallinen), 1912.<br />

<strong>Helsingin</strong> Taidemuseo.<br />

GALLERIASSA JA KOTONA<br />

– Keräilijät Bäcksbacka<br />

& Hasan<br />

25.11.2010–20.3.2011<br />

32 HELSINGIN TAIDEMUSEO FI<br />

HELSINGIN TAIDEMUSEO FI 33<br />

WWW.<br />

HELSINGIN<br />

TAIDE<br />

MUSEO.FI<br />

Bäcksbackan kokoelma on <strong>Helsingin</strong> taidemuseon kokoelmien perusta.<br />

Teokset ovat pääosin 1900-luvulta. Kokoelman maineikkaimpia taiteilijanimiä<br />

ovat mm. Marcus Collin, Ragnar Ekelund, Jalmari Ruokokoski, Yrjö<br />

Saarinen ja Ellen Thesleff. Monet taiteilijoista olivat keräilijä ja galleristi<br />

Leonard Bäcksbackan henkilökohtaisia ystäviä.<br />

Kokoelman ripustus uudistuu taiteilija Viggo Wallensköldin valitessa<br />

kokoelman n. 550 teoksesta näytteille omat suosikkinsa. Taiteilijalle teosten<br />

valinnassa olennainen asia on niiden tuottama elämys, jonka hän haluaa<br />

jakaa yleisön kanssa.<br />

Samanaikaisesti esitellään valikoima Katriina Salmela-Hasanin ja<br />

David Hasanin taidemuseolle lahjoittamasta nykytaiteen kokoelmasta.<br />

Kuva: Hanna Rikkonen

HELSINGIN TAIDEMUSEO TENNISPALATSI •<br />

HELSINGIN TAIDEMUSEO MEILAHTI •<br />

HELSINGIN<br />

TAIDEMUSEO<br />

HELSINGFORS<br />

KONSTMUSEUM<br />

HELSINKI ART<br />

MUSEUM<br />

KLUUVIN GALLERIA •<br />

ALEKSANTERINK. ALEXANDERSG.<br />

KLUUVIN GALLERIA<br />

GLOGALLERIET<br />

KLUUVI GALLERY<br />

POHJ.ESPLANADI NORRA ESPL.<br />

LISÄTIETOJA näyttelyistä, opastuksista, työpajoista<br />

ja tapahtumista www.helsingintaidemuseo.fi<br />

OPAS- JA TYÖPAJAVARAUKSET p. (09) 310 87003<br />

(ma-pe 9–15) tai varaukset.taidemuseo@hel.fi<br />

UNIONKATU UNIONSG.<br />

SENAATINTORI<br />

SENATSTORG.<br />

Avoinna: ti–su 11–19.<br />

Liput 8/6 €, vuosikortti 20 €.<br />

Ilmainen sisäänpääsy alle 18-v.<br />

sekä perjantaisin klo 11–16.<br />

Museokauppa avoinna:<br />

ti-su 11–18.30.<br />

P. (09) 310 87001<br />

TAIDEMUSEO TENNISPALATSI sijaitsee Hel-<br />

singin keskustassa Kampin keskuksen ja<br />

metroaseman vieressä. Rautatieasemalle<br />

on matkaa noin 500 m.<br />

SAAVUTETTAVUUS<br />

Museo on liikkumisesteetön. Lainattavissa<br />

on mm. pyörätuoli, rollaattori, lastenrattaita,<br />

taittotuoleja sekä näkemisen ja kuulemisen<br />

apuvälineitä. Työpajat ja opastukset voidaan<br />

soveltaa erityisryhmille.<br />

Avoinna: ti-su 11–18.30.<br />

Liput: 8/6 €, vuosikortti 20 €.<br />

Ilmainen sisäänpääsy alle 18-v.<br />

sekä perjantaisin klo 11–16.<br />

P. (09) 310 87031<br />

TAIDEMUSEO MEILAHTI sijaitsee Seurasaaren<br />

läheisyydessä. Perille pääset mm. bussilla<br />

24<br />

SAAVUTETTAVUUS<br />

Museo on liikkumisesteetön. Lainattavissa<br />

on mm. pyörätuoli, rollaattori, lastenrattaita,<br />

taittotuoleja sekä näkemisen ja kuulemisen<br />

apuvälineitä. Työpajat ja opastukset voidaan<br />

soveltaa erityisryhmille.<br />

Salomonkatu 15 (2. krs), 00100 Helsinki<br />

Salomonsgatan 15 (2 vån.), 00100 Helsingfors<br />

Tamminiementie 6, 00250 Helsinki<br />

Ekuddsvägen 6, 00250 Helsingfors<br />

Unioninkatu 28 B, (4. krs), 00100 Helsinki<br />

Unionsgatan 28 B, (4 vån.), 00100 Helsingfors<br />

Avoinna: ke-su 11–18.<br />

Ilmainen sisäänpääsy.<br />

P. (09) 310 87039<br />

KLUUVIN GALLERIAN löydät Unioninkadulta<br />

Senaatintorin tuntumasta. Käynti sisäpihalta.<br />

MER INFORMATION om utställningar, guidningar, verkstäder<br />

och evenemang: www.helsingforskonstmuseum.fi<br />

BOKNING AV GUIDE OCH VERKSTÄDER: Tel. (09) 310 87003<br />

(må-fr 9–15) eller varaukset.taidemuseo@hel.fi<br />

Öppet ti-sö 11–19.<br />

Biljetter 8/6 €, årskort 20 €.<br />

Gratis inträde: under 18-åringar<br />

och på fredagar kl. 11–16.<br />

Museibutiken är öppen<br />

ti-sö 11–18.30<br />

Tel. (09) 310 87001<br />

WWW.<br />

HELSINGIN<br />

TAIDE<br />

MUSEO.FI<br />

KONSTMUSEET TENNISPALATSET ligger i Helsingfors<br />

centrum vid Kampens affärscentrum<br />

och metrostation. Avståndet till järnvägsstationen<br />

är ca 500 meter.<br />

TILLGÄNGLIGHET<br />

Museet har obehindrad framkomlighet. Museet<br />

lånar ut rullstol, rollator, barnvagnar, hop-<br />

vikbara stolar samt redskap för att stödja syn<br />

och hörsel. Verkstäderna och guidningarna<br />

kan tillämpas för specialgrupper.<br />

Öppet ti-sö 11–18.30.<br />

Biljetter 8/6 €, årskort 20 €.<br />

Gratis inträde: under 18-åringar<br />

och på fredagar kl. 11–16.<br />

Tel. (09) 310 87031<br />

KONSTMUSEET MEJLANS ligger i närheten av<br />

Fölisön. Dit kommer man med bl.a. buss 24<br />

TILLGÄNGLIGHET<br />

Museet har obehindrad framkomlighet. Museet<br />

lånar ut rullstol, rollator, barnvagnar,<br />

hopvikbara stolar samt redskap för att stödja<br />

syn och hörsel. Verkstäderna och guidningarna<br />

kan tillämpas för specialgrupper.<br />

Öppet on-sö 11–18.<br />

Gratis inträde.<br />

Tel. (09) 310 87039<br />

GLOGALLERIET finns vid Unionsgatan<br />

nära Senatstorget. Ingång från innergården.<br />

YHTEISLIPPU<br />

<strong>Helsingin</strong><br />

taidemuseo<br />

Tennispalatsi<br />

+ Meilahti<br />

12 euroa.<br />

NÄR JAG GICK I SEXAN gjorde vi projektarbeten om olika afrikanska<br />

länder. Ni vet, det där nya sättet att lära sig på,<br />

självständigt arbete i stället för inmatning av fakta. Det<br />

blev väl för det mesta att kopiera text från olika uppslagsböcker<br />

och sen koncentrera sig på att dekorera sidorna riktigt fint.<br />

JAG VALDE SYDAFRIKA OCH NAMIBIA. Något i dem fick mig att engagera<br />

mig mer än andra projektarbeten hade gjort. Jag skrev om naturrikedomar,<br />

vidsträckta öknar, Ambolandshövdingar och ja, förstås apartheid.<br />

Det var den tiden då Namibia ännu<br />

inte fått sin självständighet och Nelson<br />

Mandela satt i fängelse. Jag gick och såg<br />

filmen Cry Freedom och grät strida tårar<br />

över orättvisorna. Jag kunde inte förstå att<br />

det fanns sådan ondska i världen.<br />

VID DEN TIDEN arbetade min mamma<br />

som antroplog med afrikaforskning som<br />

specialitet. Vi hade ofta besök av hennes<br />

arbetskamrater, av vilka en del var SWA-<br />

PO-medlemmar, namibianska frihetskämpar<br />

i exil. Särskilt en av besökarna hade gjort starkt intryck på<br />

mig i tidig ålder genom att efterlikna olika djur med häpnadsväckande<br />

läten.<br />

JAG TROR ATT DET VAR tack vare kontakten med dessa människor<br />

som jag levde mig så starkt in i Sydafrikas frihetskamp. Jag var säkert<br />

lite annorlunda än de flesta jämnåriga på den tiden. Mina klasskompisar<br />

klädde sig i Lacoste-skjortor och seglarskor och ägnade sig<br />

mest åt att skvallra om den senaste festen. Jag passade inte riktigt in.<br />

Jag hade udda idéer och lyssnade på annorlunda musik. Mitt pladder<br />

om rättvisa och ickerasism föll alltså inte i så god jord. Det var<br />

liksom inte så coolt att predika om kolonialism och segregation när<br />

KOLUMN<br />

EMMA SALOKOSKI<br />

Emma Salokoski är musiker.<br />

UT UR VÅR BEKVÄMLIGHETSZON<br />

man var en nörd med fel sorts kläder.<br />

Då handlade skvallret<br />

om senaste bråket med<br />

romerna på steissin<br />

VÄRRE BLEV DET när jag kom till högstadiet. Då handlade skvallret<br />

om senaste bråket med romerna på steissin. Och det var inget vackert<br />

tal. En gång kom en av killarna upp till mig och sa ”du tycker säkert<br />

att det är rasistiskt att tycka att mannena är paha”. När jag sa ja brast<br />

de ut i hånfulla skratt. Bråken med romerna var den enda mångkulturella<br />

kontakt de hade. De hade inte fått uppleva värmen i mötet<br />

med människor som sett på världen från ett helt annat perspektiv.<br />

Aldrig blivit upplivade av deras musik, aldrig<br />

rörts av deras öden. Aldrig lyssnat till<br />

deras sagor eller sett deras bilder.<br />

JAG OROAS AV DEN ton invandrardiskussionen<br />

fått på senaste tid. Oroas, och förvånas.<br />

Jag trodde rasismens tid var över. Jag<br />

trodde apartheid slopades för 20 år sen.<br />

Men den lever kvar, som ett dunkelt moln,<br />

som en pyrande brand under mossan. Rasismen<br />

finns i oss alla. I bland flammar<br />

den upp och får skrämmande populistiska<br />

drag, blir nästan en allmänt accepterad inställning.<br />

VI MÅSTE HÅLLAS VAKNA. Det är naturligt att vara rädd för det som är<br />

annorlunda. Därför måste vi kämpa för att göra det okända känt. Bekanta<br />

oss med främmande seder, och framförallt med främmande<br />

människor. Se det som är olika, men också det som är lika, det hjärta<br />

som under ytan bultar lika rött i varje människa. Vi kanske måste<br />

stiga ur vår bekvämlighetszon för att göra det, men jag bedyrar att<br />

mötet kommer att bli berikande.<br />

SOLZJENITSYN SA: ”Linjen mellan gott och ont går inte mellan människor<br />

utan rakt igenom varje människas hjärta”.<br />

34 HELSINGIN TAIDEMUSEO FI<br />

HELSINGIN TAIDEMUSEO FI 35<br />

foto: Hanna-Kaisa Hämäläinen

SCHOOL GOES MUSEUM!<br />

<strong>Helsingin</strong> taidemuseo tarjoaa kaikille Stadin<br />

yhdeksäsluokkalaisille näyttelykäynnin, joka<br />

sisältää ilmaisen opastuksen, matkat ja näyttelyvihkosen<br />

Peekaboo – Uusi Etelä-Afrikka -näyttelyyn.<br />

Syksyllä 2010 <strong>Helsingin</strong> taidemuseossa.<br />

36 HELSINGIN TAIDEMUSEO FI

logo

products

Resources

Company

Terms of service
Privacy policy
Cookie policy
Cookie settings
Imprint
Change language
Made with love in Switzerland
© 2024 Yumpu.com all rights reserved

Hooray! Your file is uploaded and ready to be published.

Saved successfully!

Ooh no, something went wrong!