Eläintaudit Suomessa 2009 - Evira
Eläintaudit Suomessa 2009 - Evira
Eläintaudit Suomessa 2009 - Evira
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
14<br />
<strong>Eläintaudit</strong> <strong>Suomessa</strong> <strong>2009</strong> - Raivotauti<br />
4 Raivotauti<br />
4.1 Lepakkoraivotauti<br />
<strong>Suomessa</strong> todettiin eurooppalaista lepakkoraivotautia<br />
ensimmäisen kerran elokuussa<br />
<strong>2009</strong>. Vesisiippa (Myotis daubentonii) toimitettiin<br />
<strong>Evira</strong>an tutkittavaksi Turun Kakskerran<br />
saaresta. Raivotautiepäily oli herännyt, koska<br />
lepakko oli käyttäytynyt oudosti. Lepakon<br />
tyypillisiä raivotautioireita ovat ääntely,<br />
käytösmuutokset, välinpitämättömyys ja<br />
toisaalta aggressiiviset kohtaukset, jolloin<br />
lepakko yrittää purra.<br />
Eurooppalaista lepakkoraivotautia aiheuttavat<br />
lyssavirukset EBLV-1 ja EBLV-2. Ensimmäisen<br />
kerran lepakkoraivotautia todettiin<br />
jo vuonna 1954 Saksassa. Tautitapaukset<br />
ovat silti erittäin harvinaisia myös alueilla,<br />
joilla lepakkoraivotautia tiedetään esiintyneen<br />
jo pitkään. Suomalaisesta vesisiipasta<br />
eristettiin EBLV-2. Tällä hetkellä EBLV-2 tartuntoja<br />
ei ole raportoitu yhdelläkään muulla<br />
eläinlajilla. Sen sijaan ihmisten EBLV-2-tartuntoja<br />
on varmistettu kaksi: vuonna 1985<br />
<strong>Suomessa</strong> ja vuonna 2002 Skotlannissa. Molemmat<br />
sairastuneet olivat lepakkotutkijoita.<br />
Näistä tapauksista huolimatta lepakkoraivotautiriskiä<br />
pidetään ihmiselle pienenä<br />
(WHO / Rabies Bulletin Europe).<br />
Lepakkoraivotautia pidetään epidemiologisesti<br />
eri tautina kuin klassista metsäraivotautia.<br />
Lepakkoraivotautia esiintyy myös<br />
maissa, jotka ovat muista raivotautimuodoista<br />
vapaita, esimerkiksi Tanskassa, Saksassa<br />
ja Brittein saarilla. Tähän mennessä<br />
raportoituja tautitapauksia on lähes 900,<br />
mutta todellisesta esiintymisestä Euroopassa<br />
ei ole tarkkoja tietoja. Brittein saarilla<br />
tehtyjen tutkimusten mukaan taudin esiin-<br />
tyvyys lepakoissa on alhainen, sillä yli 6000<br />
tutkitun lepakon joukosta vain seitsemästä<br />
osoitettiin lepakkoraivotautivirus. Lepakkoraivotaudin<br />
löytyminen ei vaikuta Suomen<br />
raivotautivapaaseen asemaan.<br />
4.2 Raivotaudin vastustamisohjelma<br />
<strong>Suomessa</strong> on ollut raivotaudin vastustusohjelma<br />
viimeisestä metsäraivotautiepidemiasta<br />
lähtien. Vuosien 1988–89 epidemian<br />
aikana raportoitiin 66 raivotautiin<br />
sairastunutta koti- ja villieläintä. Tauti saatiin<br />
juurittua rokotuskampanjoilla. Vastustusohjelman<br />
tavoitteena on pitää Suomi raivotautivapaana<br />
ja estää taudin maahantulo<br />
maista, joissa raivotautia esiintyy. Käytännön<br />
vastustoimenpiteitä ovat koirien ja kissojen<br />
pakolliset ja vapaaehtoiset rokotukset<br />
sekä kaakkoisrajalla tapahtuvat pienpetojen<br />
syöttirokotukset.<br />
Heikennettyä raivotautivirusta sisältävien<br />
pienpetojen syöttirokotteiden levityksellä<br />
pyritään estämään luonnonvaraisten eläinten<br />
välittämän raivotaudin leviäminen Venäjältä<br />
Suomeen. Lentolevityksiä on suoritettu<br />
raja-aluevyöhykkeellä vuodesta 1990<br />
alkaen vuosittain ja vuodesta 2003 alkaen<br />
keväisin ja syksyisin. Vuonna 2003 rokotusaluetta<br />
laajennettiin Venäjän puolelle Suomen<br />
ja Venäjän eläinlääkintäviranomaisten<br />
välisen raivotaudin torjuntaan liittyvän<br />
yhteistyön tuloksena. Syöttirokotusten onnistumista<br />
seurataan tutkimalla rokotteen<br />
syömisen osoittavaa merkkiainetta pienpedoilla<br />
sekä määrittämällä verestä raivotautivasta-ainepitoisuuksia.
Change language