Terveys - Maanpuolustuskurssiyhdistys
Terveys - Maanpuolustuskurssiyhdistys
Terveys - Maanpuolustuskurssiyhdistys
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
N:o 89<br />
3/2009<br />
Pandemia<br />
Biologisten uhkien<br />
osaamiskeskus<br />
Lääkehuolto<br />
Talvisodassa<br />
Haastateltavana<br />
Ruotsin<br />
puolustusministeri<br />
Sten Tolgfors<br />
<strong>Terveys</strong>
Maanpuolustuskurssiyhdistyksen julkaisu<br />
Vt. päätoimittaja: Osastopäällikkö Matti Saarelainen<br />
Toimituskunta: Professori Tuomas Forsberg<br />
Toimittaja Tuomo Lappalainen<br />
Toimittaja Juha Muurinen<br />
Eversti Juha Pyykönen<br />
Tieto- ja viestintäjohtaja Marjo Timonen<br />
Toimitussihteeri: Majuri Torsti Astrén<br />
Toimituksen sihteeri: Anita Pursiainen<br />
Toimituksen yhteystiedot:<br />
postiosoite: PL 266<br />
00171 HELSINKI<br />
käyntiosoite: Maneesikatu 6<br />
puhelin: 0299 530 233<br />
fax: 0299 530 236<br />
sähköposti: anita.pursiainen@mil.fi<br />
Valtakunnallisen maanpuolustuskurssin käyneiden<br />
osoitteenmuutokset toimituksen postiosoitteella tai telefax 0299 530 236<br />
tai sähköposti: anita.pursiainen@mil.fi<br />
Alueellisen maanpuolustuskurssin käyneiden osoitteenmuutokset alueellisille yhdistyksille,<br />
yhteystiedot viimeisellä aukeamalla.<br />
Maanpuolustus-lehdessä esitetyt mielipiteet ovat asianomaisten kirjoittajien omia näkemyksiä<br />
eikä niiden tarvitse välttämättä edustaa lehden toimituskunnan tai Maanpuolustuskurssi yhdistyksen<br />
kantaa<br />
Graafikko: Jukka Talari<br />
Paino: Edita Prima Oy, Helsinki 2009<br />
Tässä numerossa:<br />
4 Pääkirjoitus<br />
Teema-artikkelit:<br />
5 Mikä pandemia, miksi siihen varaudutaan ja miten?<br />
12 Biologisten uhkien osaamiskeskus<br />
16 Lääkehuolto Talvisodassa<br />
2 3<br />
Sisällys<br />
Haastattelu<br />
22 Ruotsin puolustusministeri Sten Tolgfors:<br />
Pohjoismainen yhteistyö on pääraide Ruotsin puolustuspolitiikassa<br />
Muita artikkeleja<br />
28 Svensk och finsk säkerhets- och försvarspolitik<br />
32 Kokonaismaanpuolustuksen kurssi ylioppilasliikkeelle<br />
Kuulumisia<br />
36 Maanpuolustuskurssiyhdistyksen kuulumisia<br />
37 Maanpuolustuskurssien kuulumisia<br />
38 Kurssien kokoontumisia<br />
45 Yhdistykset toimivat<br />
47 Alueellisten yhdistysten yhteystiedot
PÄÄKIRJOITUS<br />
Maailman terveysjärjestö WHO julisti virallisesti pandemian alkaneeksi 11.6.2009.<br />
Tästä uudesta influenssa A(H1N1) -viruksesta tiedettiin aluksi melko vähän.<br />
Kansainvälisesti viruksen etenemistä pyrittiin kaikin keinoin hidastamaan, jotta<br />
mm. oppia sen olemuksesta saataisiin lisää.<br />
Nyt tämä nk. sikainfluenssa on levinnyt myös Suomeen, vaikka ainakaan tätä<br />
kirjoittaessa se ei vielä ole aiheuttanut maassamme epidemiaa. Epidemian puhkeamista<br />
pidetään kuitenkin syksyn aikana todennäköisenä. Viranomaisten mukaan tilanteeseen<br />
on Suomessa varauduttu hyvin eikä ihmisillä ole syytä huolestua. Sosiaali-<br />
ja terveysministeriö ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) ovatkin panostaneet<br />
kansalaisten valistamiseen. Tämä onkin erityisen tärkeää, jotta taudin luonteen ja<br />
leviämisen suhteen ei synny vääriä käsityksiä eikä paniikkia.<br />
Suomessa pandemian hoidon keskeinen kenttävastuu on THL:lla. Tässä numerossa<br />
laitoksen ylijohtaja Juhani Eskola valottaa lukijoillemme mistä pandemiassa on<br />
kysymys, miksi siihen varaudutaan ja millaisin toimenpitein.<br />
Tässä numerossa jatkamme jo edellisessä numerossa aloitettua Pohjoismaista teemaa.<br />
Haastateltavana on Ruotsin puolustusministeri Sten Tolgfors. Tässä seikkaperäisessä<br />
haastattelussa hän mm. vastaa siihen, miksi Ruotsi pitää mahdollisena luopumista<br />
yleisestä asevelvollisuudesta. Emeritus professori Bo Huldtin artikkeli puolestaan<br />
käsittelee Suomen ja Ruotsin turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa historian kokemusten<br />
näkökulmasta.<br />
* * *<br />
Tuuraan Jyrki Iivosta lehden päätoimittajana ensi kevääseen, kolmen numeron<br />
verran. Toivotan koko toimituskunnan puolesta sekä hänelle että lukijoillemme<br />
mielenkiintoista syksyn jatkoa.<br />
Matti Saarelainen<br />
Juhani Eskola<br />
Ylijohtaja, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos<br />
Mikä pandemia,<br />
miksi siihen varaudutaan ja miten?<br />
oppukevään ja kesän aikana tiedotusvälineet<br />
ovat päivittäin kertoneet<br />
L<br />
uuden influenssaviruksen aiheuttama<br />
maailmanlaajuisen epidemian uhasta.<br />
Maailman terveysjärjestö (WHO) julistikin<br />
11. 6. 2009 pandemian alkaneeksi ja suositteli,<br />
että kaikki maat tehostaisivat varautumista<br />
laajasti leviävään ja yhteiskunnan toimintaa<br />
häiritsevään epidemiaan.<br />
Kansalaiset ovat olleet erisuuntaisten uutisten<br />
ja huhujen tulvassa hämmentyneitä. Joidenkin<br />
mielikuvien mukaan kyseessä on meitä<br />
kaikkia koskettava kulkutauti, jonka välttäminen<br />
on lähes mahdotonta ja jonka leviämisen<br />
rajoittamiseksi on ehdotettu maan rajojen sulkemista.<br />
Toisaalla mediaa syytetään hysterian<br />
lietsomisesta, puhutaan pandemiaähkystä ja<br />
vihjataan viranomaisten ylireagointiin. Tässä<br />
artikkelissa pyrin kuvaamaan elokuun loppupuolen<br />
tilanteen ja esittelemään lyhyesti tehdyt<br />
ja suunnitellut varautumistoimenpiteet. Lukija<br />
päätelköön, kuinka osuvasti toimenpiteet on<br />
mitoitettu ja mitä jatkossa tulisi tehdä.<br />
Kausi-influenssa<br />
ja influenssapandemia<br />
Influenssa on vuosittain esiintyvä kuumeinen<br />
hengitystieinfektio, johon meillä sairastuu<br />
joka talvi 5–15 % väestöstä. Kyseessä on tavallista<br />
flunssaa rajumpi, useita päiviä kestävä tauti,<br />
jonka tyyppioireet ovat kuume, yskä ja lihaskolotukset.<br />
Tilastojen mukaan Suomessa kuolee<br />
joka vuosi 500 – 2000 henkilöä kausi-influenssaan<br />
tai sen jälkitauteihin. Vakavalle taudinkuvalle<br />
ja jälkitaudeille alttiita ovat pienet lapset,<br />
raskaana olevat, monia kroonisia sairauksia<br />
sairastavat ja erityisesti ikääntyneet.<br />
Inf luenssavirukselle on ominaista suuri<br />
muuntuvuus ja hyvä tartuntakyky. Kulkiessaan<br />
vuoden mittaan ympäri maailmaa virus<br />
Teema-artikkelit: <strong>Terveys</strong><br />
muuttuu siten, että aiempien infektioiden synnyttämä<br />
immuniteetti ei pysty uuden aallon<br />
saapuessa suojaamaan kuin osittain. Tämä on<br />
selityksenä siihen, että influenssa-aallot kiertävät<br />
säännöllisesti ympäri maailmaa: pääasiassa<br />
eteläisellä pallonpuoliskolla meidän kesämme<br />
aikana ja pohjoisella pallonpuoliskolla meidän<br />
talvikautenamme. Viruksen muuntumisen<br />
vuoksi myös rokote on uusittava vuosittain.<br />
Influenssavirus voi saada uusia ominaisuuksia<br />
myös toisilta viruskannoilta, joskus eläintenkin<br />
influenssaviruksista. Tällöin viruksen<br />
rakennemuutos on poikkeuksellisen suuri, ja<br />
väestön immuniteetti uusia rakenteita kohtaan<br />
puutteellinen. Maailmanlaajuisen epidemian<br />
eli pandemian synty on mahdollinen, mikäli<br />
influenssaviruksella on kolme ominaisuutta:<br />
(1) virus on perimältään ja pintarakenteeltaan<br />
uusi (jolloin väestöllä ei ole sitä vastaan immuniteettia),<br />
(2) se pystyy aiheuttamaan ihmiselle<br />
taudin ja (3) se pystyy tarttumaan ihmisestä<br />
toiseen ja leviämään helposti.<br />
Aiemmat pandemiat<br />
1900-luvulla ihmiskunta koki vuotuisten kausiinfluenssa-aaltojen<br />
lisäksi kolme ympäri maailman<br />
levinnyttä pandemiaa. Ensimmäinen oli<br />
espanjantauti vuosina 1918–1919, sen jälkeen<br />
aasialainen vuonna 1957 ja honkongilainen<br />
vuonna 1968. Espanjantauti oli A(H1N1)-viruksen<br />
aiheuttama epidemia, johon kuoli kaikkiaan<br />
50 miljoonaa sairastunutta. Myöhemmät<br />
pandemiat olivat lievempiä: aasialaiseen kuoli<br />
noin 1,5 miljoonaa ja honkongilaiseen 0,7 miljoonaa<br />
ihmistä.<br />
Nämä kolme edellistä pandemiaa todettiin<br />
vasta, kun niiden aiheuttamia tartuntoja oli<br />
jo runsaasti. Varautumiseen ei siten ollut juuri<br />
mahdollisuuksia. Tilanne on nyt toinen. Kansainvälinen<br />
yhteistyö sekä tautien seurannassa<br />
että virusten tunnistamisessa antaa hyvät<br />
4 5
mahdollisuudet todeta epidemioiden alkuvaiheet<br />
ja tutkia muuntuneita viruksia jo varhaisessa<br />
vaiheessa. Tällöin tautiseurantaa voidaan<br />
kohdentaa ja tehostaa, ja tarvittavat varautumistoimet<br />
mahdollisen laajan epidemian tai<br />
pandemian varalle käynnistää. Näin tehtiinkin<br />
vuonna muutama vuosi sitten lintuinfluenssan<br />
leviämisen varalta, ja näin on tänä vuonna tehty<br />
A(H1N1)v-influenssan (”sikainfluenssan”)<br />
vuoksi. Toisaalta ihmisten liikkuvuuden ja erityisesti<br />
kansainvälisen lentomatkailun lisääntymisen<br />
seurauksena uusien virusten ja niiden<br />
aiheuttamien epidemioiden leviäminen on<br />
2000-luvulla paljon nopeampaa kuin edellisten<br />
pandemioiden aikana.<br />
Kaakkois-Aasiassa todettiin vuoden 2003<br />
lopulla vaikeita hengitystietulehduksia yksittäisillä<br />
potilailla. Tämä tauti todettiin pian<br />
linnuista ihmiseen siirtyneen A(H5N1)influenssaviruksen<br />
aiheuttamaksi (”lintuinfluenssaksi”).<br />
Taudinkuvat olivat vakavia, ja<br />
lähes puolet todetuista potilaista kuoli viruslääkehoidosta<br />
huolimatta. Lintuinfluenssaviruksella<br />
oli kaksi kolmesta pandemian<br />
aiheuttajaviruksen ominaisuudesta: se oli ihmiskunnalle<br />
täysin uusi virus, ja se pystyi aiheuttamaan<br />
ihmisissä taudin. Siltä on kuitenkin<br />
tähän mennessä puuttunut kolmas kriittinen<br />
ominaisuus: se ei ole – yksittäisiä poikkeuksia<br />
lukuun ottamatta – pystynyt tarttumaan ihmisestä<br />
toiseen. Tämän vuoksi lintuinfluenssa<br />
on ainakin tähän asti jäänyt kuriositeetiksi. Jos<br />
tarttumisen mahdollistava muunnos virukseen<br />
syntyisi, olisi vakavan pandemian syntymisen<br />
todennäköisyys suuri.<br />
Vuoden 2006 valmiussuunnitelma<br />
influenssapandemian varalta<br />
Virustutkijat ja infektioepidemiologit ovat influenssaviruksen<br />
muuntumiskykyyn viitaten<br />
puhuneet vuosikymmeniä uuden influenssapandemian<br />
mahdollisuudesta. Uhkaa ei kuitenkaan<br />
ole pidetty riittävän konkreettisena,<br />
jotta konkreettisiin toimiin varautumisen kohentamiseksi<br />
olisi yleisesti ryhdytty. Vuonna<br />
2003 sars-epidemia ja lintuinfluenssa muuttivat<br />
asenteita. Suomessa tehtiin vuonna 2004<br />
selvitys terveydenhuoltojärjestelmän valmiudesta<br />
biologisten uhkatilanteiden varalta.<br />
Siinä identifioitiin kohteita, joiden korjaamisella<br />
kansallista valmiutta sekä luonnollisten<br />
epidemioiden että tahallisesti aiheutettujen<br />
biouhkien torjumiseksi on ollut mahdollista<br />
kohentaa. Yhtenä konkreettisena ehdotuksena<br />
selvityksessä nostettiin esiin varautuminen<br />
influenssapandemiaan.<br />
Lintuinfluenssauhan vuoksi WHO ja useat<br />
maat alkoivat valmiussuunnittelun ja varautumisen,<br />
joka on jatkunut tähän asti. Suomessa<br />
sosiaali- ja terveysministeriö asetti työryhmän,<br />
jonka tehtävä oli laatia kansallinen varautumissuunnitelma<br />
influenssapandemian varalta.<br />
Suunnitelma valmistui vuonna 2006. Siinä<br />
hahmoteltiin mahdollisen lintuinfluenssaepidemian<br />
vaikutuksia ja ehdotettiin varautumisen<br />
kohentamiseksi tarvittavia hankintoja<br />
ja muita toimenpiteitä sekä toiminnan organisoimista.<br />
Työryhmässä oli yhteiskunnan eri<br />
sektoreiden edustus, eivätkä sen pohdinnat ja<br />
suositukset rajoittuneet vain terveydenhuollon<br />
alueelle.<br />
Vuoden 2006 varautumissuunnitelma on<br />
muodostanut hyvän pohjan tämän kesän toimenpiteille<br />
ja syksyä varten tehdyille suunnitelmille.<br />
Samanlaisia suunnitelmia on tehty<br />
useissa muissa maissa. WHO ja Euroopan<br />
tautivirasto (ECDC) ovat ohjanneet ja koordinoineet<br />
kansainvälistä varautumista. Työ on<br />
edennyt varsin ripeästi. WHO:n pääjohtaja<br />
Margaret Chan on todennut, että globaalisti<br />
olemme paremmin valmistautuneita kuin<br />
muutama vuosi aiemmin ottamaan vastaan<br />
uudet epidemiat, olipa niiden aiheuttaja mikä<br />
mikrobi hyvänsä.<br />
”Sikainfluenssa”<br />
Huhtikuun 2009 lopulla Meksikosta alkoi<br />
kansainvälisiin tartunnantorjunnan tietoverkkoihin<br />
tulla tietoja influenssaepidemiasta,<br />
jonka aiheuttaja oli aiemmin tuntematon<br />
influenssavirus. Myöhemmin on käynyt ilmi,<br />
että yksittäisiä tapauksia oli edeltävien viikkojen<br />
aikana jo ollut Kaliforniassa, ja että tauti oli<br />
viranomaisten tietoon tullessaan levinnyt varsin<br />
laajalle Meksikon puolella. Taudinkuvassa<br />
tyyppioireet olivat kuume, hengitystieoireet ja<br />
kausi-influenssaa useammin oksentelu tai ripuli.<br />
Meksikosta raportoitiin alkuvaiheessa varsin<br />
korkeita kuolleisuuslukuja, jotka osoittautuivat<br />
seurannan laajetessa virheellisiksi.<br />
Taudin aiheuttajaksi todettiin hyvin nopeasti<br />
uusi influenssavirus A(H1N1)v, jonka perimä<br />
Pandemisen A(H1N1)v-viruksen synty ja rakenne<br />
(Trifonov ym. New Engl N Med 2009; 361:115-119 http://content.nejm.org/cgi/reprint/361/2/115.pdf)<br />
on yhdistelmä eläinten ja ihmisen influenssaviruksista.<br />
Pääosa viruksesta on lähtöisin kahdesta<br />
sian influenssavirustyypistä, mutta näihin on<br />
yhdistynyt sekä linnun että ihmisen influenssavirusten<br />
perimää. Syntyneellä viruksella on<br />
kaikki kolme pandemianaiheuttamiskykyyn<br />
vaadittavaa ominaisuutta: uutuus, taudinaiheuttamiskyky<br />
ja leviämiskyky. Onneksi tämän<br />
uuden viruksen aiheuttama tauti vaikuttaa<br />
suhteellisen lievältä: se on selvästi lievempi kuin<br />
espanjantauti tai ”lintuinfluenssa”. Sopivana<br />
vertailukohtana taudinkuvan suhteen näyttää<br />
olevan tavallinen kausi-influenssa. Viruksen<br />
syntyhistoria selittää myös, miksi uudesta influenssasta<br />
usein käytetään nimitystä ”sikainfluenssa”.<br />
Vaikka kyse on ymmärrettävästä termin<br />
kansanomaistamisesta, tämä oikaisu voi<br />
joissakin yhteyksissä johtaa väärinkäsityksiin.<br />
Oikea sikainfluenssakin on olemassa, sian influenssaviruksen<br />
sioille aiheuttamana tautina.<br />
A(H1N1)v-influenssa levisi nopeasti Meksikossa<br />
ja Yhdysvalloissa, ja sieltä ensin yksittäistapauksina<br />
ja myöhemmin laveammin<br />
muihin maihin. Kesän aikana epidemia on<br />
erityisesti levinnyt eteläisen pallonpuoliskon<br />
maihin, joissa nyt on normaali influenssakausi.<br />
6 Eskola: Mikä pandemia, miksi siihen varaudutaan ja miten? 7
Uusi virus ja normaali kausi-influenssavirus<br />
aiheuttavat rinnakkain sairastumisia. Niissä<br />
maissa, joiden seurantajärjestelmät ovat<br />
luotettavimmat, inf luenssasairastavuus on<br />
kaksi – neljä kertaa normaalia kausi-influenssaa<br />
suurempaa. Uuden viruksen aiheuttamia sairastumisia<br />
on näistä valtaosa.<br />
Tätä kirjoitettaessa elokuussa koko maailmasta<br />
on raportoitu 253 000 varmennettua<br />
tapausta, ja tautiin kuolleita on yli 2 500. Taudintapauksia<br />
on todettu 170 maasta, eniten<br />
Yhdysvalloissa, Argentiinassa, Brasiliassa ja<br />
Australiassa. Euroopan maista epidemia on voimallisimmin<br />
rantautunut Isoon Britanniaan<br />
ja Saksaan. Englannissa on raportoitu 13 000<br />
laboratoriossa varmennettua A(H1N1)v-virusinfektiota,<br />
Saksassa 14 000; englantilaisista<br />
potilaista 59 on kuollut. Koko EU:n alueella<br />
on Euroopan tautiviraston tilastojen mukaan<br />
43 000 sairastunutta. Suomessa on 25 elokuuta<br />
mennessä raportoitu 208 todettua potilasta;<br />
meillä ei toistaiseksi ole tautiin menehtyneitä.<br />
Neljän kuukauden seuranta-aikana tiedot<br />
A(H1N1)v-viruksen aiheuttamasta taudista<br />
ovat lisääntyneet jatkuvasti. Kausi-influenssaan<br />
verrattuna sairastuneiden joukossa on suhteellisesti<br />
enemmän lapsia ja nuoria, etenkin nuoria<br />
aikuisia. Ikäihmisiä näyttää osittain suojaavan<br />
vanha immuniteetti. Riskiryhmiä, joilla on<br />
joko suurempi alttius saada tauti tai sen vakava<br />
muoto, ovat raskaana olevat, pienet lapset,<br />
pitkäaikaisia sairauksia sairastavat ja voimakkaasti<br />
ylipainoiset.<br />
Todellinen sairastuneiden ja kuolleiden<br />
luku on paljon virallisesti raportoituja lukuja<br />
suurempi, sillä suuri osa sairastuneista ei tule<br />
tilastoiduiksi. Englannissa, jossa seurantajärjestelmät<br />
ovat hyvät, influenssatapausten<br />
todellinen määrä Health Protection Agencyn<br />
mukaan elokuun alussa on ollut noin kolminkertainen<br />
kausi-influenssaan verrattuna; siellä<br />
laskettiin 100 000 ihmisen sairastuvan viikoittain<br />
A(H1N1)v-viruksen aiheuttamaan tautiin.<br />
Virallisten tilastojen harhaan on ymmärrettäviä<br />
syitä: ensinnäkin tauti on monilla niin lievä,<br />
ettei se edellytä yhteydenottoa terveydenhuoltoon,<br />
ja toisaalta useimmissa maissa laboratoriojärjestelmän<br />
kapasiteetti ja seurantajärjestelmien<br />
herkkyys ovat riittämättömiä kaikkien<br />
epäiltyjen tutkimiseen ja tilastointiin.<br />
Kasvava joukko maita on taudin levitessä<br />
tehnyt päätöksen siitä, että yksittäisten tapausten<br />
seurannasta luovutaan ja voimat keskitetään<br />
turvaamaan vakavasti sairastuneiden<br />
hoito. Suomessakin tehtiin 22. 7. päätös, jonka<br />
mukaan epidemian alkuvaiheen ”rajaamisvaiheesta”<br />
siirryttiin ”lievennysvaiheeseen”. Rajaamisvaiheessa<br />
jokainen yksittäinen tartunnan<br />
saanut potilas pyrittiin löytämään ja hoitamaan,<br />
samoin hänen mahdollisesti tartuttamansa<br />
lähikontaktit pyrittiin jäljittämään ja täten<br />
tartuntaketjut katkaisemaan. Hoitovastuu oli<br />
Yllä: Raportoitujen kuolintapausten määrä maittain (http://ecdc.europa.eu)<br />
Vasemmalla: Raportoitujen kuolintapausten määrä viikoittain (http://ecdc.europa.eu)<br />
erikoissairaanhoidolla ja laboratoriodiagnostiikka<br />
oli keskitetty kolmeen laboratorioon.<br />
Päätavoitteena oli hidastaa taudin leviämistä<br />
Suomeen ja Suomessa. Lievennysvaiheessa päähuomio<br />
keskitetään riskiryhmiin kuuluvien ja<br />
vakavasti sairaiden hoitoon ja epidemian seurausten<br />
lieventämiseen. Hoitovastuu siirrettiin<br />
perusterveydenhuollolle ja diagnostisten laboratorioiden<br />
määrää lisättiin.<br />
Varautuminen syksyn ja talven<br />
epidemiaan<br />
Vuoden 2006 suunnitelmaa on käytetty pohjana<br />
kesän aikana epidemia-aaltoon valmistauduttaessa.<br />
Koska siinä kuvattu (”lintuinfluenssaan”<br />
perustuva) pandemia oli sekä yksilön<br />
kannalta vaarallisempi että yhteiskunnan kannalta<br />
vaikutuksiltaan vakavampi kuin nyt<br />
maailmalla leviävä ”sikainfluenssa”, on monia<br />
suunnitelmassa esitettyjä suosituksia jouduttu<br />
soveltamaan uuteen tilanteeseen. Epidemian<br />
laajuuden ja vaikutusten ennustaminen on<br />
edelleen vaikeata, mutta oheisessa taulukossa<br />
on esitetty arvioita siitä, mihin Suomessakin<br />
olisi syytä varautua.<br />
Suomessa varautumista johdetaan Yhteiskunnan<br />
elintärkeiden toimintojen turvaamisen<br />
strategiassa esitettyjen linjausten mukaisesti.<br />
Maan hallitus johtaa varautumista, ja on<br />
sekä ottanut kantaa tavoitetasoon että allokoinut<br />
voimavaroja pandemian torjuntatyöhön.<br />
Yhteiskunnan eri sektoreiden valmistautumista<br />
koordinoi ministeriöiden kansliapäällikkökokous<br />
ja sille valmistelevana elimenä valmiuspäällikkökokous.<br />
Nämä ovat käsitelleet<br />
pandemiavarautumista useaan otteeseen kevään<br />
ja kesän aikana. Käytännön operatiivista<br />
toimintaa johtaa sosiaali- ja terveysministeriön<br />
kansliapäällikön johtama, viikoittain kokoontuva<br />
pandemiakoordinaatioryhmä. Ministeriön<br />
toimintaa tukevat asiantuntijalaitokset. Lavein<br />
toimintakenttä on Terveyden ja hyvinvoinnin<br />
laitoksella (THL), jonka vastuulla on erityisesti<br />
tilanteen seuranta ja kansainvälinen kommunikaatio,<br />
ohjeistojen valmistelu ja koordinointi,<br />
rokotukset sekä viestintä (yhdessä ministeriön<br />
viestintäyksikön kanssa). Lääkelaitoksen tehtävät<br />
liittyvät lääkehuoltoon ja siinä tarvittavaan<br />
ohjeistukseen. Useat muutkin laitokset ja virastot<br />
ovat tehtäviensä mukaisesti yhteiskunnan<br />
eri sektoreiden valmistelussa mukana.<br />
Epidemian rajaamisvaiheessa katsottiin, että<br />
viranomaisille annettavat, tartuntatautilain<br />
mahdollistamat valtuudet esimerkiksi karanteenista<br />
tai päiväkodin sulkemisesta saattaisivat<br />
olla tarpeen taudin leviämisen ehkäisemiseksi.<br />
Tämän vuoksi A(H1N1)v-viruksen<br />
aiheuttamat infektiot määrättiin asetuksella<br />
yleisvaaralliseksi tartuntataudiksi. Lievennysvaiheeseen<br />
siirtymisen myötä tarve puuttua<br />
yksilön oikeuksiin väheni, ja uusi influenssa<br />
poistettiin yleisvaarallisten tartuntatautien<br />
8 Eskola: Mikä pandemia, miksi siihen varaudutaan ja miten? 9
luettelosta. Muutoksesta tiedottaminen oli<br />
melkoinen viestintähaaste: miten selittää se,<br />
että tauti levitessään menettää virallisen vaarallisen<br />
taudin statuksensa ja sen hoito muuttuu<br />
potilaalle maksulliseksi!<br />
Jo vuoden 2006 suunnitelmaa laadittaessa<br />
käytiin laaja keskustelu varautumisen tasosta<br />
ja periaatteista. Päättäjät halusivat valmistautumisen<br />
hyvälle ja kattavalle tasolle myös materiaalisen<br />
varautumisen kannalta. Rokotteita<br />
päätettiin hankkia riittävästi koko väestön rokottamiseen.<br />
Samoin päätettiin, että influenssan<br />
hoitoon tarvittavia viruslääkkeitä hankitaan<br />
varmuusvarastoihin riittävästi kaikkien<br />
potilaiden hoitoon. Kolmas iso hankinta kohdistui<br />
hengityssuojaimiin, joita influenssapotilaita<br />
hoitava henkilökunta käyttää tartuntavaaran<br />
vähentämiseksi toimenpiteitä tehdessään.<br />
Kaikissa näissä hankinnoissa Huoltovarmuuskeskus<br />
on ollut keskeinen toimija ja rahoittaja.<br />
Suuret rokotevalmistajat aloittivat pandemian<br />
ehkäisyyn tarkoitetun A(H1N1)v-rokotteen<br />
kehittämisen heti, kun uusi virus oli eristetty.<br />
Työ voitiin pohjata lintuinfluenssaepidemian<br />
varalta tehtyjen mallirokotteiden kehittämiseen.<br />
Ensimmäisten rokote-erien odotetaan<br />
valmistuvan syksyn 2009 aikana. THL teki<br />
kesäkuussa 2009 sosiaali- ja terveysministeriön<br />
valtuuttamana hankintasopimuksen 5,3<br />
miljoonasta annoksesta. Valmistaja on luvannut,<br />
että nämä rokotteet toimitetaan Suomeen<br />
viikoittaisina lähetyksinä syyskuun loppupuolelta<br />
tammikuulle. Koska kaikkia halukkaita ei<br />
voida rokottaa heti, joudutaan ensimmäisiksi<br />
rokotettavat ryhmät ja niiden keskinäinen rokotusjärjestys<br />
määrittelemään. Asian valmistelu<br />
on kesken, mutta sekä Suomen kansallisessa<br />
varautumissuunnitelmassa että WHO:n tuoreissa<br />
kannanotoissa on suosituksia ensisijaisista<br />
kohderyhmistä. Näihin kuuluvat esimerkiksi<br />
influenssapotilaita hoitava terveydenhuoltohenkilöstö<br />
ja kroonisen sairautensa vuoksi lisääntyneessä<br />
influenssariskissä olevat henkilöt.<br />
Rokotusten priorisointikysymyksissä kuullaan<br />
mm. Terveydenhuollon eettisen neuvottelukunnan<br />
mielipidettä, ja lopulliset päätökset<br />
tehdään ennen rokotteen maahantuloa.<br />
Huoltovarmuuskeskus on hankkinut sosiaali-<br />
ja terveysministeriön esityksestä varmuusvaraston<br />
influenssaviruksiin tehoavia lääkkeitä,<br />
oseltamiviiria ja tsanamiviiria. Kaikkiaan<br />
lääkkeitä on joko varastossa tai lähiviikkoina<br />
saapumassa Suomeen noin 2,3 miljoonan hoitokuurin<br />
verran. Koska kaikki sairastuneet<br />
eivät tarvitse lääkehoitoa taudin lievyyden<br />
vuoksi, tämän määrän katsotaan riittävän epidemian<br />
aikaiseen tarpeeseen siinäkin tapauksessa,<br />
että virus kehittää vastustuskyvyn toiselle<br />
lääkkeistä.<br />
Rajaamisvaiheen aikana kaikki todetut tapaukset<br />
raportoitiin suoraan THL:een. Lieventämisvaiheeseen<br />
siirtymisen jälkeen myös<br />
taudin epidemiologisessa seurannassa joudutaan<br />
turvautumaan kevyempiin menetelmiin.<br />
Laboratoriossa varmennetut tapaukset tulevat<br />
edelleen nopeasti THL:n tietoon, mutta tämän<br />
lisäksi muokataan erilaisia avohoitokäyntien ja<br />
sairaspoissaolojen seurantaan sekä sairaaloiden<br />
hoitoilmoituksiin ja kuolinsyyrekisterin tietoihin<br />
perustuvia järjestelmiä influenssaepidemian<br />
seurantaan sopiviksi.<br />
Kevään aikana on jouduttu luomaan eri kohderyhmille<br />
suuri määrä ohjeistoja influenssan<br />
hoidosta ja leviämisen ehkäisystä sekä epidemiaan<br />
varautumisesta. Näitä on kirjoitettu sekä<br />
terveydenhuollon toimijoille että yhteiskunnan<br />
muiden sektoreiden käyttöön (esimerkiksi<br />
koulujen ja päiväkotien ohjeistot). Sairaalat,<br />
terveyskeskukset, työterveysasemat ja yksityinen<br />
terveydenhoito ovat näiden ohjeiden sekä<br />
toteutetun koulutuksen ansiosta varsin hyvin<br />
varautuneita toimimaan syksyn epidemian aikana.<br />
Päävastuu terveydenhuollon ulkopuolella<br />
tarvittavien ohjeistojen laadinnasta on sektorin<br />
omilla viranomaisilla, jotka parhaiten tuntevat<br />
alan tarpeet ja olosuhteet (esimerkiksi puolustusvoimissa<br />
tai vankeinhoidossa), mutta sosiaali-<br />
ja terveysministeriö on yhdessä THL:n<br />
kanssa pyrkinyt tukemaan ohjeiden laadintaa<br />
ja koordinoimaan niissä esitettyjen toimenpiteiden<br />
yhteensopivuutta. Viranomaisten ohella<br />
ohjeiden ja suositusten laadinnassa merkittävä<br />
rooli on ollut eri alojen asiantuntijoilla sekä<br />
työmarkkinajärjestöillä.<br />
Yksi laajaan epidemiaan varautumisen haasteita<br />
on viestinnän oikea-aikaisuus ja mitoitus.<br />
Sosiaali- ja terveysministeriö on johtanut<br />
viestintästrategian laadintaa ja koordinoinut<br />
viestintäkampanjoiden ja –materiaalien valmistusta.<br />
Eri alojen ammattihenkilöstölle ja<br />
väestölle kohdennettu viestintä on toteutettu<br />
pääasiassa ministeriön ja THL:n yhteistyönä.<br />
Syksyn ja talven pandemiaan varautumisen lähtöoletuksia Suomessa<br />
(perustuvat Englannin Health Protection Agencyn ja ECDC:n ennusteisiin)<br />
Prosenttiosuus (Lukumäärä) Kommentteja<br />
Sairastuvien osuus väestöstä 30 % (1,6 miljoonaa)<br />
Sairastuvuus epidemiapiikin aikana 6,5 % väestöstä viikon aikana Epidemiapiikin ajankohdat<br />
vaihtelevat eri alueiden välillä<br />
Komplikaatioita sairastuneilla 15 % Avohoito ja sairaalahoito yhteensä<br />
Sairaalaan ottoja 2 % sairastuvista (32 000)<br />
Kuolevuus 0,1 – 0,2 % sairastuvista<br />
(1 600 – 3 200)<br />
Espanjantaudissa 1,9 %,<br />
aasialaisessa 0,14 %,<br />
honkongilaisessa 0,07 %<br />
Työstä poissaolo epidemiapiikin aikana 12 % työvoimasta Lisäksi aikuisia joutuu olemaan<br />
pois työstä hoitamassa<br />
sairastuneita lapsia<br />
Kansalaisille suunnattua tietoa on tuotettu<br />
ensisijaisesti internet-sivuille (www.thl.fi), lisäksi<br />
kesän ajan toiminnassa on ollut influenssatilanteesta<br />
neuvova kansalaispuhelin. Mediaa<br />
on taustoitettu säännöllisesti; yhteistyö median<br />
ja viranomaisten kanssa on toiminut rakentavasti.<br />
Miltä tulevaisuus näyttää?<br />
Odotettavissa oleva epidemia on muiden maiden<br />
kokemuksen perusteella selvästi lievempi<br />
kuin se, johon lintuinfluenssan perusteella oli<br />
alettu varautua ja miltä tilanne vielä keväällä<br />
Meksikon tietojen pohjalta näytti. Varautuminen<br />
sekä terveydenhuollossa että yhteiskunnan<br />
muilla alueilla on edennyt ripeästi. Olemme<br />
nyt varsin hyvin valmistautuneita näkyvissä<br />
olevan pandemian rantautumiseen.<br />
Influenssaviruksen muuntumiskyvyn vuoksi<br />
on vielä mahdollista, että infektion luonne voi<br />
muuttua jo ensi talvena tai epidemian myöhempien<br />
aaltojen aikana. Espanjantaudissa lievää<br />
ensi aaltoa seuranneina epidemiakausina taudin<br />
tappavuus lisääntyi merkittävästi. Viruksen<br />
muuntumisessa on erityisesti syytä seurata<br />
kahta ominaisuutta: mahdollisen lääkeresistenssin<br />
kehittymistä (jolloin lääkkeen käyttökelpoisuus<br />
menetetään) ja uusien viruskantojen<br />
syntymistä (erityisesti ”lintuinfluenssaviruksen”<br />
ja ”sikainfluenssaviruksen” yhdistelmän<br />
syntymistä, jolloin tuloksena voi olla nykyistä<br />
huomattavasti vaarallisempi, leviämiskykyinen<br />
virus). Varautumistoimenpiteet täytyy tällöin<br />
sopeuttaa muuttuneeseen tilanteeseen.<br />
Siinäkin tapauksessa, että syksyn pandemia<br />
Suomessa jäisi lieväksi, ei kevään ja kesän aikana<br />
tapahtunut varautuminen ole ollut turhaa.<br />
Influenssan torjuntakeinoja hiottaessa on<br />
luotu käytäntöjä, jotka ovat käyttökelpoisia<br />
muidenkin infektioiden torjunnassa ja joiden<br />
juurruttamisesta pysyviksi kannattaa huolehtia.<br />
Toisaalta monien sektorien sisällä ja eri viranomaisten<br />
välisessä yhteistyössä on kehitetty<br />
uusia toimintatapoja, jotka ovat hyödyllisiä<br />
laajasti biologisten uhkien torjunnassa – ovatpa<br />
nämä sitten luonnollisia infektioita tai tahallisesti<br />
aiheutettuja.<br />
10 Eskola: Mikä pandemia, miksi siihen varaudutaan ja miten? 11
Tiina Raijas<br />
erityisasiantuntija, PLM<br />
Biologisten uhkien osaamiskeskuksen ohjausryhmän puheenjohtaja<br />
Simo Nikkari<br />
ylilääkäri, Sotilaslääketieteen Keskus<br />
Biologisten uhkien osaamiskeskuksen ja Sotilaslääketieteen keskuksen tutkimusosaston johtaja<br />
Biologisten uhkien<br />
osaamiskeskus<br />
varautuu biologisiin terveysuhkiin puolustusvoimissa<br />
uolustusvoimat on uusien haasteiden<br />
edessä. Sodan ja rauhan välinen raja<br />
P on hämärtymässä. Viimeaikainen nopea<br />
bioteknologian alan kehitys on tuonut<br />
käyttöön uusia menetelmiä, jotka lisäävät terrorismin<br />
ja epäsymmetrisen sodankäynnin<br />
keinoja. Nämä uhkat lisäävät tarvetta kansallisen<br />
varautumisen ja lainsäädännön kehittämiselle<br />
sekä kansainväliseen asevalvonta- ja<br />
aseriisuntayhteistyöhön.<br />
Tietoisuutta kansainvälisestä bioaseiden<br />
kieltosopimuksesta sekä joidenkin tekniikoiden<br />
kaksoiskäytön riskeistä tulisi lisätä myös<br />
yliopisto-opetuksessa ja tutkimuksessa, jotta<br />
tutkijat ja tutkimusten rahoittajat huomioisivat<br />
bioturvallisuusnäkökohtia tutkimuksen<br />
muun eettisyyden ohella. Luonnolliset tartuntataudit<br />
ja niiden leviäminen muodostavat<br />
suurimman biologisen uhkan yhteiskunnalle<br />
ja myös puolustusvoimille niin kotimaassa<br />
kuin kriisinhallintaoperaatioissa. Toisaalta,<br />
bioaseethan ovat peräisin alun perin luonnosta,<br />
ja maailmanlaajuinen tartuntataudin<br />
hävittäminen johtaa vuosien kuluessa uuden<br />
bioaseuhkan syntyyn.<br />
Biologisten uhkien osaamiskeskus<br />
Yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamiseksi<br />
on varautuminen epätavanomaisten<br />
aseiden, kuten bioaseen, käyttöön ja tartuntatautien<br />
aiheuttamiin uhkiin noussut myös<br />
puolustushallinnossa tärkeäksi kehitysalueeksi.<br />
Vuosina 2004 sekä 2009 annetuissa valtioneuvoston<br />
turvallisuus- ja puolustuspoliittisissa<br />
selonteoissa sekä vuosien 2003 ja 2006 yhteis-<br />
kunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisen<br />
strategioissa (YETTS) on korostettu rajat<br />
ylittävän yhteistyön merkitystä turvallisuusuhkiin<br />
ja haasteisiin varauduttaessa samoin kuin<br />
kansallisen viranomaisyhteistyön kehittämisen<br />
tärkeyttä. Näiden linjausten mukaisesti Terveyden<br />
ja hyvinvoinnin laitoksen (THL, entinen<br />
KTL) ja puolustusvoimien yhteinen Biologisten<br />
uhkien osaamiskeskus aloitti toimintansa<br />
vuonna 2005.<br />
Biologisten uhkien osaamiskeskuksen perustaminen<br />
oli osa puolustusvoimien suurinta<br />
sodanjälkeistä terveydenhuollon uudistusprosessia,<br />
jossa erikoissairaanhoito ulkoistettiin<br />
sairaanhoitopiirien kanssa tehdyin kumppanuussopimuksin.<br />
Osaamiskeskuksen toimintaa<br />
ohjaa sosiaali- ja terveysministeriön sekä<br />
puolustusministeriön nimeämä ohjausryhmä.<br />
Keskus koostuu kahdesta erillisestä yksiköstä,<br />
joiden operatiivinen hallinta kuuluu suoraan<br />
THL:lle ja puolustusvoimille. Puolustusvoimien<br />
Biologisen suojelulääketieteen yksikkö<br />
on osa Sotilaslääketieteen Keskuksen CB-suojelulääketieteen<br />
ja ympäristöterveyden keskusta*<br />
(Kaavio viereisellä sivulla).<br />
Biologisten uhkien osaamiskeskuksen toiminnan<br />
tavoitteena on kartuttaa kansallista<br />
osaamista biologisiin uhkiin varautumisen<br />
osalta. Osaamiskeskukseen on keskitetty rajallisia<br />
kansallisia resurssejamme, ja viranomaisten<br />
välistä yhteistyötä on tehostettu. Tutkimus-<br />
ja kehittämistoiminnan lisäksi tavoitteena<br />
on vahvistaa kykyä yhteiskunnan toimintoja<br />
*C = kemiallinen, B = biologinen<br />
Henkilöstö yhteensä 531<br />
- upseerit 6, opistoupseerit 25<br />
- lääkärit 78 (erikoisupseerit 34)<br />
- hammaslääkärit 20,<br />
eläinlääkärit 2<br />
- proviisorit 3, farmaseutit 1<br />
- hoitohenkilöstö 247<br />
- muut 149<br />
Ilmailulääketieteen<br />
keskus<br />
AMC<br />
Sukelluslääketieteen<br />
keskus<br />
SLK<br />
Tutkimus- ja<br />
kehittämisosasto<br />
TKOS<br />
Kenttälääkinnän<br />
keskus<br />
KLK<br />
Sotilaslääketieteen keskuksen organisaatiokaavio.<br />
Biologisten uhkien osaamiskeskus<br />
on osa SOTLK:n ja Terveyden ja hyvinvoinnin<br />
laitosta.<br />
vaarantavien biologisten uhkakuvien arvioimiseksi<br />
sekä parantaa alan kansainvälisiä yhteistyövalmiuksia.<br />
Biologisten uhkien osaamiskeskus<br />
toimii sekä Sotilaslääketieteen Keskuksen<br />
tutkimusosaston että THL:n bioturvalaboratorion<br />
yhteydessä. Keskuksen B-suojelulääketieteen<br />
yksikön erityistehtäviin kuuluu osallistuminen<br />
puolustusvoimien suojeluvalmiuden<br />
kehittämiseen sekä toimiminen suojelualan<br />
hankinnan ja koulutuksen tukena.*<br />
Käytännön haasteina osaamiskeskuksella<br />
on toimintansa alkuvuosina ollut luoda puolustusvoimille<br />
kansainvälisesti vertailukelpoinen<br />
ja kenttäkelpoinen bioilmaisukyky ja muu<br />
biosuojelualan valmius. Osaamiskeskus tuki<br />
mm. EU:n nopean toiminnan joukkojen pohjoismaisen<br />
taisteluosaston suomalaisen suojeluosaston<br />
toimintaa. Tämä osasto oli valmiudessa<br />
alkuvuoden 2008, ja sen varusteisiin kuului<br />
mm. analyyttinen CBRN-kenttälaboratorio,<br />
joka on nykyään osa puolustusvoimien<br />
*Suojelupuolustuksella tarkoitetaan puolustusvoimissa<br />
suojelutoimenpiteiden ja pelastustoiminnan<br />
muodostamaa kokonaisuutta; henkilöstön ja sotilaskohteiden<br />
suojaaminen CBRN-uhkilta ja tavanomaisten<br />
aseiden, polttotaisteluaineiden sekä onnettomuuksien<br />
ja tulipalojen vaikutuksilta.<br />
Esikuntapäällikkö<br />
Esikunta ml.<br />
Sotilaslääketieteen<br />
arkisto<br />
Sotilasapteekki ja<br />
lääkintävarikko<br />
Sotilaslääketieteen<br />
Keskuksen<br />
johtaja<br />
Lääkintäkoulu<br />
CB-suojelulääketieteen<br />
ja ympäristöterveyden<br />
keskus CBYK<br />
Biologisten uhkien<br />
osaamiskeskus<br />
BUOS<br />
THL-PV<br />
Perusterveydenhuollon<br />
yksikkö<br />
<strong>Terveys</strong>asemat<br />
24 kpl<br />
operatiivista suojelutiedustelun erikoisyksikköä,<br />
Suojelun erikoisosastoa (SEO).<br />
Kenttälaboratorioperävaunu (kuvat seuraavalla<br />
sivulla) koostuu kahdesta erillisestä, biologisten<br />
ja kemiallisten taisteluaineiden tunnistukseen<br />
soveltuvasta laboratoriosta. Biologinen<br />
laboratorio täyttää bioturvataso 3 -vaatimukset<br />
(BSL-3), ja sen analytiikka perustuu biologisten<br />
agenssien nukleiinihappojen nopeaan ja<br />
turvalliseen osoittamiseen. Taudinaiheuttajien<br />
nopea tunnistus luo edellytykset varhaisille lääkinnällisille<br />
toimenpiteille, kuten rokotuksille<br />
ja antibioottien annolle, ennen tartuntataudin<br />
aiheuttamien vakavien oireiden puhkeamista.<br />
Biologiset aseet ovat tartuntatautien<br />
aiheuttajia tai niiden tuotteita<br />
Joukkotuhoaseiden, -materiaalien ja niihin<br />
liittyvän osaamisen leviäminen ja käytön<br />
uhka on keskeinen maailmanlaajuinen turvallisuusongelma.<br />
Riskien katsotaan liittyvän<br />
erityisesti epävakaisiin valtioihin sekä niiden<br />
kautta tapahtuvaan materiaalin ja tietotaidon<br />
kulkeutumiseen ei-valtiollisten toimijoiden<br />
haltuun. Biologisen aseen kohdalla tahallisesti<br />
levitettävät, mahdollisesti geenimuunnellut<br />
taudinaiheuttajat voivat jo lähitulevaisuudessa<br />
muodostaa nykyistä laaja-alaisemman uhkan.<br />
12 13
Kenttälaboratorioperävaunu toimintavalmiudessa<br />
kenttäolosuhteissa. Biologinen<br />
laboratorio täyttää bioturvataso<br />
3 -vaatimukset (BSL-3), ja sen analytiikka<br />
perustuu biologisten agenssien nukleiinihappojen<br />
nopeaan ja turvalliseen<br />
osoittamiseen. Alustavan diagnostiikan<br />
lisäksi laboratorion toinen päätehtävä<br />
on pakata näytteet referenssilaboratorioon<br />
lähetettäväksi ja tarkempaa<br />
tunnistusta varten. Sisäkuvassa tutkija<br />
on valmistautunut biologisen näytteen<br />
käsittelyä varten.<br />
Luonnossa esiintyvien taudinaiheuttajien, kuten<br />
sienten, bakteerien ja virusten, monimuotoisuus<br />
ja luonnollinen muuntelu yhdistettynä<br />
biotieteiden luomaan molekyylibiologisten<br />
tekniikoiden viimeaikaiseen nopeaan kehitykseen<br />
ovat selvästi alentaneet kynnystä bioaseen<br />
käytön tekniselle toteutukselle.<br />
Tähän asti bioaseiden kehitys ja tuotanto<br />
ovat vaatineet huomattavat resurssit, joita ei<br />
muilla kuin valtiollisilla toimijoilla ole ollut.<br />
Viime vuosina myös asekäyttöön soveltuvien<br />
taudinaiheuttajien kantakokoelmien valvontaa<br />
on tehostettu, jotteivät mikrobit päätyisi terroristien<br />
tai häiriköiden käsiin. Tämä valvonta on<br />
luonut uuden bioturvallisuuskäsitteen, kovan<br />
bioturvallisuuden (biosecurity*). Nykytekniikat<br />
mahdollistavat vaikkapa viruksen valmistamisen<br />
keinotekoisesti, jos viruksen perimä on tunnettu.<br />
Esimerkiksi isorokkoviruksen perimä on<br />
julkaistu, eikä sen synteettistä valmistusta pidetä<br />
mahdottomana. Näin ollen vuosien kuluessa<br />
esitetyt vaatimukset maailmassa jäljellä olevien<br />
isorokkoviruskantojen hävittämiseksi ovat<br />
osittain menettäneet perusteensa. Itse asiassa<br />
*Biosecurity = bioturvallisuuden osa-alue, jolla estetään<br />
vaarallisten aineiden joutumista vääriin käsiin ja<br />
lopulta joukkotuhoaseisiin.)<br />
isorokkovirukseen kohdistava lääketieteellinen<br />
perustutkimus luo edellytyksiä sen aiheuttaman<br />
uhkan torjumiseksi esimerkiksi rokottein<br />
ja uusin lääkkein. Biolääketiede ja sen menetelmät<br />
ovat kehittyneet huomattavasti 1970-luvun<br />
lopulta, jolloin viimeiset isorokon aiheuttamat<br />
tautitapaukset esiintyivät. Nykytiede ja<br />
tutkimus luovat siten myös mahdollisuuksia<br />
ja välineitä uusien biouhkien torjumiseksi. Vapaan<br />
tutkimuksen bioeettisiä kysymyksiä tulisi<br />
kuitenkin kriittisesti arvioida tutkimusprojekteja<br />
aloitettaessa ja erityisesti niiden julkisesta<br />
rahoituksesta päätettäessä.<br />
Isorokko hävitettiin kulkutautina 1970-luvun<br />
loppuun mennessä Maailman terveysjärjestön<br />
WHO:n toimesta. Sen jälkeen ihmisten<br />
vastustuskyky isorokkoa vastaan on heikentynyt<br />
tai se on nuoremmalla väestönosalla maailmanlaajuisesti<br />
lähes olematonta. Vastaavat<br />
eradikaatio-ohjelmat ovat meneillään polion ja<br />
tuhkarokon hävittämiseksi. Isorokkovirus onkin<br />
luokiteltu Yhdysvaltojen tartuntatautiviraston<br />
(CDC) mukaan yhdeksi vaarallisimmista<br />
tartuntataudinaiheuttajista sen yhteiskunnan<br />
turvallisuutta vaarantavan vaikutuksen takia.<br />
Näitä ovat myös verenvuotokuumeiden aiheuttajavirukset,<br />
Clostridium botulinum -bakteerin<br />
botuliinitoksiini sekä rutto- ja jänisrutto-<br />
bakteerit. Polio ja tuhkarokko päätynevät<br />
samalle listalle niiden hävittämiskampanjoiden<br />
onnistuttua. Kuka takaa, että tulevaisuudessa<br />
kaikki kantakokoelmat hävitetään, jotta näitä<br />
viruksia ei voi käyttää bioaseina, kun väestön<br />
immuniteetti niitä kohtaan on hävinnyt?<br />
Kansainvälistä vientivalvontayhteistyötä<br />
vahvistetaan<br />
Kansainvälinen biologisten aseiden kieltosopimus<br />
(BTWC) kieltää mikrobien ja muiden<br />
biologisten agenssien ja toksiinien kehitystyön,<br />
tuotannon, varastoinnin, hankinnan ja hallussa<br />
pitämisen muihin kuin rauhanomaisiin tarkoituksiin.<br />
Suomi raportoi sopimuksen osapuolena<br />
Yhdistyneille Kansakunnille vuosittain ns.<br />
luottamusta herättävänä toimena kansallisesta<br />
tartuntatautien esiintymisestä ja biopuolustukseen<br />
liittyvästä tutkimustoiminnastaan. YK:n<br />
turvallisuusneuvosto hyväksyi vuonna 2004<br />
päätöslauselman 1540, jonka tarkoituksena<br />
on estää joukkotuhoaseiden, kuten biologiset<br />
aseet, leviäminen. Ulkoministeriön johdolla<br />
ja yhteistyössä muiden valtionhallinnon toimijoiden<br />
kanssa onkin valmisteilla opetusmateriaalia<br />
mm. biologisen aseen kieltosopimuksesta<br />
sekä siihen liittyvästä vientivalvonnasta. Kaksikäyttötuotteiden<br />
sekä puolustustarvikkeiden<br />
vientivalvonnalla pyritään rajoittamaan joukkotuhoaseiden<br />
ja niihin liittyvän tietotaidon<br />
leviämistä. Puolustusministeriön johtamana on<br />
myös meneillään puolustustarvikkeiden maastavientiä<br />
ja maahantuontia koskeva lainsäädännön<br />
uudistamistyö, joka huomioi myös joukkotuhoaseita<br />
koskevat rajoitukset ja kiellot.<br />
Kulkutaudit<br />
puolustusvoimien kannalta<br />
Tarttuvat infektiotaudit muodostavat jatkuvan<br />
haasteen puolustusvoimien terveydenhuollolle.<br />
Jokavuotiset hengitystieinfektiovirusten aiheuttamat<br />
epidemiat, mukaan lukien influenssa<br />
A, lisäävät terveysasemien taakkaa ja henkilökunnan<br />
sekä varusmiesten sairauspoissaoloja.<br />
Toisaalta, jokavuotiset rajutkin kausiepidemiat<br />
ovat lisänneet puolustusvoimien valmiutta<br />
vastata pandemioiden, kuten sikainfluenssan,<br />
uhkaan.<br />
Alkuvuodesta 2009 ilmestyneen turvallisuus-<br />
ja puolustuspoliittisen selonteon mukaan,<br />
Maailman terveysjärjestö WHO:n uhkakuva-<br />
arvioon nojautuen maailmanlaajuisen influenssaepidemian<br />
todennäköisyys on suurempi<br />
kuin kertaakaan vuoden 1969 jälkeen. Järjestö<br />
kehottikin jäsenmaitaan varautumaan pandemian<br />
varalle, jonka laajuuden ja ajankohdan<br />
ennalta määrittely oli kuitenkin mahdotonta.<br />
Kysymys ei ollut, tuleeko uutta influenssapandemiaa,<br />
vaan milloin se iskee. Pandemiavarautumisessa<br />
Suomessa käytettiin mallina<br />
siipikarjassa pandemian ja sadoissa ihmisissä<br />
tauti- ja kuolemantapauksia aiheuttanutta<br />
lintuinfluenssa A(H5N1) -kantaa. Lintuinfluenssan<br />
aiheuttama pandemiauhka ei sekään<br />
ole poistunut, vaikka keväällä 2009 alkanut ja<br />
kesäkuussa maailmanlaajuiseksi pandemiaksi<br />
julistettu uusi influenssa A(H1N1)v ”sikainfluenssa”<br />
tarkentui seuraavaksi viruskannaksi.<br />
Puolustusvoimien varautuminen sikainfluenssaan<br />
nojautuu jokavuotiseen kausi-influenssojen<br />
hoidossa terveysasemilla saatuun kokemukseen,<br />
ja se tapahtuu yhteistyössä Terveyden ja<br />
hyvinvoinnin laitoksen, Sosiaali- ja terveysministeriön<br />
sekä sairaanhoitopiirien erikoissairaanhoidon<br />
asiantuntijoiden kanssa. Myös<br />
Huoltovarmuuskeskus on YETTS:n hengessä<br />
varautunut influenssapandemian uhkaan ostamalla<br />
ja varmuusvarastoimalla mm. huomattavia<br />
määriä viruslääkkeitä.<br />
Meneillään olevasta influenssapandemiasta<br />
ja kansallisesta varautumisesta siihen on ylijohtaja<br />
Eskolan laatima artikkeli alkaen sivulta 5.<br />
Tätä kirjoitettaessa (3. 9. 2009) Suomessa on<br />
varmistettu 217 tautitapausta, joista 5 varusmiehillä.<br />
Huomionarvoista sikainfluenssan<br />
kohdalla on ollut sen nopea, joskaan ei yllättävä,<br />
maailmanlaajuinen leviäminen lentomatkustamisen<br />
myötä. Suurin osa varmistetuista<br />
tautitapauksista Suomessa on edelleen peräisin<br />
ulkomailta. Suomessa tauti ei ole vielä aiheuttanut<br />
epidemioita varuskunnissa tai muuallakaan,<br />
joskin tilanne voi muuttua hyvinkin nopeasti<br />
lähiviikkojen aikana.*<br />
*Dragsvikissa Uudenmaan prikaatin varusmiehillä<br />
varmistui perjantaina 4. 9. 2009 aikaisemman kahden<br />
H1N1-tautitapauksen lisäksi seitsemän uutta<br />
tapausta. Näiden lisäksi vastaavanlaisella taudinkuvalla<br />
oli sairastunut 30 varusmiestä. Varuskunta asetettiin<br />
toistaiseksi lomakieltoon tartuntojen leviämisen<br />
estämiseksi. Myös Espoolaisessa päiväkodissa<br />
varmistui A(H1N1)v epidemia).<br />
14 Raijas & Nikkari: Biologisten uhkien osaamiskeskus 15
Mauno Turunen<br />
Kirjoittaja on eläkkeellä oleva apteekkari, osallistui jatkosotaan mm. lääkintäaliupseerina<br />
Rukajärvellä ja joukkueenjohtajana Kannaksen taisteluissa kesällä 1944<br />
Lääkehuolto Talvisodassa<br />
uolustusvoimien lääkehuolto organisoitiin<br />
aivan viime hetkellä ennen<br />
P talvisodan syttymistä. Ratkaisevaksi<br />
muodostui siviiliapteekkien antama apu.<br />
Suomenlinnassa oleva lääkintävarikko toimi<br />
rauhan aikana keskusvarikkona hankkien puolustusvoimien<br />
tarvitseman lääkintämateriaalin<br />
ja toimittaen sen edelleen lääkintäyksiköille,<br />
muun muassa kahdelle sotilassairaalalle, jotka<br />
sijaitsivat Helsingissä ja Viipurissa. Lääkehuolto<br />
hoidettiin kahdesta sotilasapteekista, jotka<br />
nekin oli sijoitettu samoihin kaupunkeihin.<br />
Lokakuun 11. päivänä 1939 aloitettiin koko<br />
kenttäarmeijaa koskevat ylimääräiset kertausharjoitukset,<br />
joista vakiintui lyhenne YH. Lääketehdas<br />
Orionin johtaja, Helsingin yliopiston<br />
farmaseuttisen kemian professori Erkki Leikola<br />
määrättiin YH:ssa puolustusministeriön<br />
lääkintäosaston alaisen lääkintävälinetoimiston<br />
johtoon. Toimiston miehitys oli kokonaisuudessaan<br />
reserviläisten käsissä. Leikola itse<br />
oli reservin lääkintäkapteeni.<br />
Lääkintävälinetoimiston tehtäviin kuului<br />
muun muassa lääkehankintojen suorittaminen<br />
koko armeijalle mahdollisen sodan varalle. Valtion<br />
budjetissa vuodelle 1939 oli varattu puolustusvoimien<br />
lääkehankintoja varten normaali<br />
rauhanajan määräraha, eikä minkäänlaisia<br />
perussuunnitelmia kriisiajan tilannetta varten<br />
ollut ennakkoon tehty. Kaikki oli siten aloitettava<br />
aivan alusta. Ensimmäiseksi oli laadittava<br />
luettelo sodassa tärkeiksi katsotuista lääkkeistä<br />
ja arvioitava, paljonko 400 000 sotilasta kuluttaisi<br />
kutakin lääkettä. Arviossa piti myös ottaa<br />
huomioon, kuinka kauan sota mahdollisesti<br />
kestäisi.<br />
Sen jälkeen edessä oli vielä kaikkein vaikein<br />
ongelma: mistä rahat? Puolustusministeri Juho<br />
Niukkanen epäröi. Jos sota ei syttyisikään, mihin<br />
lääkkeet pantaisiin? Ratkaisu syntyi, kun<br />
Leikola lupasi lunastaa lääkkeet Orionille.<br />
Kahdeksan miljoonan markan määräraha saatiin.<br />
Leikola ja Orion tulivat apuun vielä toisessakin<br />
pulmallisessa asiassa. Kun kahden sotilasapteekkimme<br />
morfiinihankinnat rauhan<br />
aikana olivat olleet keskimäärin 800 grammaa<br />
vuodessa, sota-ajan vuosikulutukseksi arvioitiin<br />
150 kiloa. Pääteltiin aivan oikein, että<br />
sodassa kovien särkylääkkeiden kulutus moninkertaistuu.<br />
Oli kuitenkin olemassa kansainvälinen<br />
huumausainesopimus, jonka mukaan maassa<br />
saatiin pitää vain puolen vuoden kulutusta vastaava<br />
määrä huumausainetta. Genevessä 1931<br />
tehty sopimus ei koskenut sota-aikaa, mutta<br />
se oli sisäministeriölle oivallinen syy pitkittää<br />
päätöksentekoa.<br />
Lääkintäosastossa neuvoteltiin lopulta Orionin<br />
kanssa uusi sopimus, jonka nojalla tehdas<br />
sitoutui sotatilan vallitessa valmistamaan raakaoopiumista<br />
puolustusvoimien tarvitseman<br />
morfiinin, heroiinin ja kodeiinin.Geneven<br />
huumausainesopimus unohdettiin, ja pian Orion<br />
sai luvan hankkia oopiumia saman määrän<br />
myös omaan käyttöönsä. Näin oli armeijan särkylääketilanne<br />
saatu kuntoon talvisodan ajaksi.<br />
Oopiumi saatiin Sveitsistä tammikuussa 1940.<br />
Kaiken kaikkiaan puolustusvoimien lääketilanne<br />
oli siis YH:n aikoihin erittäin kehno.<br />
Lääkehoidossa käänteentekevät sulfat olivat<br />
tulleet laajaan teolliseen valmistukseen ennen<br />
toisen maailmansodan syttymistä. Nämä antibioottikautta<br />
edistäneet ihmelääkkeet, kemoterapeutit,<br />
olivat loppumaisillaan Suomesta, kun<br />
Englannista saatiin lahjoituksen turvin suuri<br />
erä M&B 693 -nimisiä sulfapyridintabletteja.<br />
Juuri ennen talvisodan puhkeamista saatu lahjoitus<br />
pelasti monen soturin hengen.<br />
Osa lahjoitusvaroin hankituista lääkkeistä<br />
ehti Suomeen vasta talvisodan jälkeen. Näin<br />
kävi muun muassa suurelle lääke-erälle, jonka<br />
sotaväen lääkintäpäällikkö, kenraalimajuri V.<br />
Linden tilasi talvisodan syttymispäivänä Washingtonin<br />
suurlähetystön kautta Yhdysvalloista<br />
keräyksellä saaduilla rahoilla.<br />
Muun muassa 500 kiloa oopiumia sisältänyt<br />
tilaus saapui vasta 22. 4. 1940. Kummastusta<br />
Lindenin tilauksessa herätti aine nimeltä pentamethylentetrazol<br />
ja ennen kaikkea sen suuri<br />
määrä, sata kiloa. Niinpä Washingtonin-lähetystö<br />
sähkötti päämajaan 20. 12. 1939:<br />
– Haluatteko todella 100 kg pentamethylentetrazolia?<br />
Tämä määrä riittää USA:ssa vuodeksi.<br />
Linden vastasi seuraavana päivänä:<br />
– Keuhkokuumeet ja kaasumyrkytykset.<br />
100 kg = 2 milj. annosta. Pienempikin määrä<br />
tervetullut.<br />
Aine saapui Suomeen vasta joulukuussa<br />
1940, eikä sitä koskaan tarvittu.<br />
Ylipäällikkö vastaan ylilääkäri<br />
Lääkintähuollon ylimmät johtoelimet jakautuivat<br />
kahteen paikkaan 18. 10. 1939, kun Mikkeliin<br />
perustettiin Päämaja ja sodanaikaiseen<br />
kokoonpanoon siirtynyt puolustusministeriö<br />
jäi Helsinkiin. Päämajaan lääkintäpäälliköksi<br />
siirtyneen Lindenin tehtävänä oli johtaa<br />
kenttäarmeijan lääkintähuoltoa. Hän katsoi<br />
kuitenkin, että johtaminen kävisi paremmin<br />
puolustusministeriöstä käsin ja anoi Mannerheimilta<br />
siirtoa Helsinkiin ministeriön<br />
lääkintäosaston päälliköksi esittäen samalla<br />
seuraajakseen Päämajaan lääkintäeversti Wellmania.<br />
Mannerheim suostui siirtoon, mutta<br />
Wellmanin sairauden takia Päämajaan komennettiin<br />
sotasairaaloiden tarkastaja, reservin<br />
everstiluutnantti Eino Suolahti. Ylipäällikön ja<br />
ylilääkärin erimielisyys siitä, missä paikassa ylilääkärio<br />
voisi johtaa lääkintähuoltoa, johti näin<br />
ylimmän lääkintäjohdon jakamiseen kahdelle<br />
henkilölle. Suolahti toimi puolustusvoimien<br />
ylilääkärinä koko jatkosodan ajan. Hänet ylennettiin<br />
kenraalimajuriksi 1940.<br />
Kahden rauhanaikaisen sotilasapteekin<br />
tehtäviin oli kuulunut normaalien apteekkirutiinien<br />
lisäksi kenttälääkintäjoukkojen varustaminen,<br />
mikä tarkoitti kymmenientuhansien<br />
lääkintälaukkujen ja -laatikoiden pakkaamista<br />
kenttäarmeijan lääkintäyksiköille ja -miehille.<br />
Pakkaukset olivat aivan alkutekijöissään<br />
YH:n alkaessa, eikä niitä olisi silloisella sotilasapteekkimiehityksellä<br />
saatu luultavasti koskaan<br />
valmiiksi.<br />
Lääkintävarikon päällikkö Viljo Kalervo<br />
Purasmaa totesi tilanteen karmeuden. Hän<br />
ryhtyi etsimään vapaaehtoisia ja sai kokoon<br />
16 17
400–500 henkeä, joka kävi työhön. Tämä pääasiassa<br />
farmasian ja lääketieteen opiskelijoista,<br />
lääkintälotista ja suojeluskuntien lääkintämiehistä<br />
koostunut vapaaehtoisjoukko teki ympärivuorokautisia<br />
työpäiviä suorittaen aivan<br />
uskomattoman urakan. Talvisodan alkuun<br />
mennessä olivat asianmukaisesti täytetyt kenttälääkintävarusteet<br />
kunnossa.<br />
Esimerkkinä urakan mittavuudesta voidaan<br />
mainita kaikkien paitsi moottori- ja hevosajoneuvoilla<br />
liikkuneiden sotilaiden henkilökohtaiseen<br />
varusteisiin kuulunut hankautumavoide,<br />
joka valmistettiin sotilasapteekissa. Vapaaehtoiset<br />
pakkasivat salvan käsityönä 20 gramman<br />
peltirasioihin, joita oli satojatuhansia. Voidaan<br />
syystä puhua ”talvisodan ihmeestä” tämänkin<br />
suorituksen yhteydessä.<br />
Evakuoinnit alkavat<br />
Ylimääräisten kertausharjoitusten alkaessa<br />
oli jo tosi kysymyksessä. Lääkintävarikko sai<br />
käskyn siirtyä Suomenlinnasta Seinäjoelle<br />
Törnävän piirimielisairaalan tiloihin, missä se<br />
toimi lääkintäkeskusvarikon nimellä. Saman<br />
sairaalan talousrakennukseen majoitettiin Helsingistä<br />
myös sotilasapteekki, joka lääketehdas<br />
Medicasta tuoduilla tabletti- ja ampullikoneilla<br />
pyrki kuumeisesti käynnistämään tuotannon.<br />
Viipurin sotilasapteekin johto sai jo syyskuun<br />
lopulla tehtävän tiedustella uudet tilat<br />
Lappeenrannasta. Ne löytyivät entisen varavankilan<br />
rakennuksesta, ja siirto tapahtui<br />
10. 10. 1939. Samanaikaisesti siirtyivät Viipurista<br />
lääkealan tukkukaupat Viipurin Rohdoskauppa<br />
Oy ja Tampereen Rohdoskauppa<br />
Oy. Huolimatta näin saaduista materiaalivahvistuksista<br />
sotilasapteekin varastot hupenivat<br />
nopeasti joukko-osastojen lääkelaatikkoihin.<br />
Orionin koneet ja tarvikkeet lastattiin<br />
kuorma-autoihin, ja siirto Keuruulle alkoi<br />
13. 10. 1939. Siellä olevan parkettitehtaan toiminta<br />
oli jouduttu lopettamaan vientivaikeuksien<br />
takia. Tilat vaikuttivat lääketehtaalle<br />
sopivilta sähkö- ja höyryvirtoineen, lämmityksineen<br />
ja tuuletuksineen. Juuri kun tehdas oli<br />
saatu siivotuksi ja se alkoi näyttää enemmän<br />
lääke- kuin parkettitehtaalta, päätettiin kuitenkin<br />
siirtyä takaisin Helsinkiin, missä yhtäkkiä<br />
oli alettu uskoa rauhan säilymiseen. Viikkoa<br />
ennen sodan puhkeamista Orion oli kokonaisuudessaan<br />
takaisin Helsingin Vallilassa, mutta<br />
ankara pommitus heti sodan sytyttyä käynnisti<br />
jälleen pakkaustyöt ja pikamuuton uudelleen<br />
Keuruulle.<br />
Kaikki suurimmat lääkintäyksiköt olivat<br />
näin samanaikaisesti joko tien päällä tai sijoittumassa<br />
uusiin tiloihin.<br />
Evakuointitoimenpiteet laajennettiin koskemaan<br />
koko Kannasta. Syyskuussa eduskunta<br />
oli hyväksynyt lain, jonka nojalla siviiliapteekki<br />
voitiin ottaa kokonaisuudessaan puolustusvoimien<br />
käyttöön sellaisella seudulla, joka oli<br />
sotatoimien tapahtumapaikkana. Kaikki Viipurin<br />
yhdeksän apteekkia ja 16 maaseudun<br />
apteekkia evakuoitiin Lappeenrantaan, jolloin<br />
Viipurin sotilasapteekki sai lisää kipeästi tarvitsemaansa<br />
täydennystä.<br />
Armeijan selustaan perustettujen kenttäsairaaloiden<br />
oli pakko täydentää lääkevarastojaan<br />
”oikotietä”, takavarikoimalla paikallisista apteekeista<br />
tarvitsemansa täydennykset. Lääkkeiden<br />
lisäksi kenttäsairaaloiden apteekkeihin tarvittiin<br />
apteekkivaakoja, autoklaaveja, astioita ja<br />
työvälineitä.<br />
Helsingin, Turun ja Tampereen siviiliapteekkien<br />
lääkevarastot inventoitiin lokakuun<br />
puolivälissä puolustusministeriön lääkintäosaston<br />
toimesta. Inventoijat jättivät apteekkeihin<br />
luettelon 62 eri lääkeaineesta ilmoittaen, että<br />
puolet niistä oli varattava puolustusvoimien<br />
käyttöön. Siviiliapteekit saivat luvan hankkia<br />
takavarikkoluettelon lääkkeitä omaa käyttöään<br />
varten, mutta se onnistui vain harvoin,<br />
sillä myös lääketukkuliikkeiden menevimmät<br />
lääkkeet olivat myyntikiellossa ja varattuina<br />
puolustusvoimille.<br />
Siviiliapteekit lääkehuoltoasemina<br />
Pommitusvaaran johdosta Helsingin sotilassairaala<br />
(Tilkka) siirrettiin jo YH:n aikana<br />
Hämeenlinnaan Aulangon hotellin tiloihin<br />
ja Viipurin sotilassairaala Imatralle rauhan parantolaan.<br />
Siviilisairaaloiden rauhanaikainen<br />
yleissairaalapaikkaluku oli noin 8000. Sotaajan<br />
paikkalukutarpeeksi arvioitiin 29 000,<br />
mikä edellytti 50 sotasairaalan perustamista.<br />
Kun yhtä sairaalaa kohti tuli keskimäärin lähes<br />
600 vuodepaikkaa, oli kysymys kooltaan<br />
varsin mittavista sairaaloista. Suuret julkiset<br />
rakennukset, kuten koulut, tyhjennettiin ja tilalle<br />
tuotiin sairasvuoteet.<br />
Varojen puutteessa ei kuitenkaan materiaaleja<br />
ollut voitu varata ennakkoon, joten osa sängyistä<br />
ja kalusteista hankittiin pakko-ottojen<br />
avulla. Huopia saatiin paljon lahjoituksina. Takavarikoiduista<br />
kangaspakoista valmistettiin<br />
patjapusseja, lakanoita, tyynynpäällisiä, pyyheliinoja<br />
ja sairaalavaatteita. Myös harsositeet<br />
ja -taitokset ja monessa sairaalassa jopa lastat<br />
tehtiin paikan päällä.<br />
Sotasairaaloiden lääkehuolto ratkaistiin<br />
määräämällä sijaitsemispaikkakunnan siviiliapteekki<br />
sen käyttöön. Lääkehuoltoa johtamaan<br />
määrätty lääkintäupseerin arvoinen<br />
sairaala-apteekkari otti käyttöönsä apteekista<br />
tarvitsemansa tilat ja työvälineet.<br />
Sotasairaalalle elintärkeät lääkkeet takavarikoitiin,<br />
eikä apteekki saanut käyttää niitä<br />
omiin tarkoituksiinsa. Osviittana oli tuore<br />
puolustusvoimien käyttöä varten laadittu lääkeluettelo.<br />
Sen sisältämistä 90 nimikkeestä<br />
suurin osa oli tavallisimpia lääkeaineita, joista<br />
apteekissa valmistettiin muun muassa pillereitä,<br />
voiteita, mikstuuroja, annospulvereita ja<br />
tinktuuroja. Tabletteja luettelossa oli vain 25<br />
nimikettä. Ellei kaikkia sairaalan tarvitsemia<br />
lääkkeitä ollut varastossa, apteekki suoritti täydennyshankinnat<br />
laskuttaen sotasairaalaa.<br />
Yleensä sotasairaalaan sidottu yksityisapteekki<br />
oli paikkakunnan suurin. Sillä oli tavallisimmista<br />
lääkeaineista nykypäivän apteekkiin<br />
verrattuna huomattavasti suuremmat varastot,<br />
jotka vastasivat jopa vuoden kulutusta. Valmiudet<br />
ottaa suurenkin sotasairaalan lääkehuolto<br />
vastuulleen olivat siten riittävät. Kun<br />
tehdasvalmisteita oli vain muutamia, apteekit<br />
valmistivat suurimman osan lääkkeistä itse. Ne<br />
olivat tehtaita pienoiskoossa. Apteekissa työskentelevä<br />
sotasairaalan apteekkari kykeni heti<br />
tehtävän saatuaan apteekkihenkilökunnan<br />
avustuksella tyydyttämään suurelta osin sotasairaalan<br />
lääketarpeet.<br />
Kaikkiaan talvisodassa oli toiminnassa 51<br />
sotasairaalaa, joiden yhteenlaskettu paikkaluku<br />
oli 35 000. Ennakkoarvio oli osunut jotakuinkin<br />
kohdalleen. Sotasairaaloiden lääkehuollosta<br />
vastasi 41 siviiliapteekkia, jotka suoriutuivat<br />
tehtävästä hyvin.<br />
Lääkintävarikot vaikeuksissa<br />
Lokakuun puolivälissä 1939 annettiin käsky<br />
neljän lääkintävarikon perustamisesta. Sijaintipaikkakunnat<br />
olivat Hämeenlinna, Pori, Kuopio<br />
ja Oulu. Ne olivat melko suuria sisämaassa<br />
sijaitsevia huoltoyksiköitä, joiden tehtävänä oli<br />
huolehtia ensisijaisesti sota- ja kenttäsairaaloiden,<br />
lääkintäkomppanioiden ja sairaalajunien<br />
lääkkeistä ja lääkintämateriaaleista. Varikot<br />
muokkasivat materiaalit käyttöpakkauksiksi.<br />
Ne myös huolsivat välittämiään koneita ja välineitä.<br />
Kunkin varikon huonetilatarpeeksi oli arvioitu<br />
300 m 2 . Arvio osoittautui jo alkuvaiheessa<br />
aivan liian pieneksi. Toiminnan laajetessa tiloja<br />
hankittiin koko ajan lisää, kunnes varastoja oli<br />
ympäri kaupunkia. Hajallaan olevan yksikön<br />
valvonta vaikeutui. Suuren yksikön toiminta<br />
käynnistyi muutenkin vaivalloisesti, sillä minkäänlaisia<br />
toimintaohjeita ei ollut. Farmaseuttisen<br />
koulutuksen saaneita oli lääkintävarikossa<br />
perustamisvaiheessa kahdeksan ja muuta väkeä<br />
15. Vain ani harvalla farmaseutilla oli sotilasfarmaattista<br />
koulutusta. Komentopaikaksi ja<br />
lääkintävarikon apteekkiosastoksi määrättiin<br />
sijaitsemispaikkakunnan apteekki, jonne varikon<br />
päällikköapteekkari sijoittui.<br />
Kun lääkintäkeskusvarikko ja Helsingin<br />
sotilasapteekki olivat samanaikaisesti muuttamassa<br />
Seinäjoelle, materiaalien hankkiminen<br />
oli vaikeaa. Rajoille ryhmittyvät kenttäjoukot<br />
ja sisämaassa muodostettavat uudet joukkoosastot<br />
saivat turhaan odottaa lääkintämateriaalitilauksiaan.<br />
Apteekin tablettivarastot loppuivat nopeasti, ja<br />
kun täydennystä ei saatu, aloitettiin korvaava<br />
tuotanto, mikä tarkoitti erilaisten annospulverien<br />
tekoa. Farmaseuttisen henkilökunnan<br />
vähyyden vuoksi jouduttiin turvautumaan<br />
epäpätevään tilapäisapuun. Sairaanhoitajat,<br />
lääkintälotat ja koululaisvapaaehtoiset tekivät<br />
työtä vuorokaudet ympäriinsä, jotta kotirintamalla<br />
muodostettaville uusille joukko-osastoille<br />
saatiin mukaan aspiriini-, särky-, kuume-,<br />
ripuli- ja yskänpulvereita. Lisäksi valmistettiin<br />
ja pullotettiin erilaisia liuoksia: tymolispriitä<br />
ihon ja haavojen desinfiointiin, lyijyvettä nyrjähtymiin,<br />
boorivettä silmähauteeksi, mikstuuroja<br />
yskään, linimenttejä lihaskipuihin, lietteitä<br />
mahavaivoihin ja niin edelleen. Salvoja jaeltiin<br />
peltipurkkeihin ja pärerasioihin: haavasalvaa,<br />
paleltumavoidetta, presipitaattisalvaa erilaisiin<br />
18 Turunen: Lääkehuolto Talvisodassa 19
ihottumiin, harmaasalvaa satiaisiin, syyhysalvaa,<br />
iktyolisalvaa paiseisiin – luetteloa voisi<br />
vielä jatkaa.<br />
Armeijalla oli kymmeniätuhansia hevosia,<br />
ja myös ne lääkittiin tässä vaiheessa apteekeista<br />
käsin.<br />
Kun tavaraa vihdoin viimein alkoi tulla Seinäjoen<br />
keskusvarikolta, sitä saatiin eri yksiköiden<br />
päällekkäistilauksista johtuen vaunulasteittain.<br />
Sekasotku selvitettiin panemalla tilaukset uusiksi.<br />
Puutteelliset ohjeet, olematon koulutus<br />
ja lääkintämuodostelmien päällekkäisten<br />
evakuointien aiheuttama sekasortoinen tilanne<br />
aiheuttivat sen, että lääkintävarikot saatiin toimintakuntoisiksi<br />
vasta vuoden 1940 puolella,<br />
kaikkia ei silloinkaan.<br />
Ainoastaan varikkojen apteekkiosastona toimineet<br />
siviiliapteekit kykenivät selviytymään<br />
tyydyttävästi vaikean aloitusvaiheen yli. Niissä<br />
toimittiin lähes siviiliolosuhteita vastanneissa<br />
tilanteissa. Lääkkeet olivat tuttuja, määrät vain<br />
totuttua suurempia. Pahin pula oli jakeluvaikeuksista<br />
johtuen sulfatableteista, joita ei voitu<br />
korvata rinnakkaisvalmisteilla.<br />
Kenttävarikot rajan läheisyyteen<br />
YH:n aikana perustettiin myös viisi lääkintäkenttävarikkoa<br />
Lappeenrantaan, Savonlinnaan,<br />
Joensuuhun, Kajaaniin ja Rovaniemelle.<br />
Niiden tehtävänä oli hoitaa armeijakuntien<br />
lääkintähuolto, toisin sanoen kenttäsairaalat<br />
ja lääkintäkomppaniat. Lääkintäkenttävarikot<br />
olivat siten itärajalle ryhmittyneiden joukkojen<br />
välittömässä läheisyydessä, ja kunkin toimintaalue<br />
oli erittäin laaja. Lappeenrannassa sijainnut<br />
Lääkintäkenttävarikko I oli niistä suurin,<br />
ja se hoiti koko Karjalan Kannaksen ja osan<br />
Laatokan koillispuolta. Sen kokonaisvahvuus<br />
oli 32 henkilöä, joista farmaseuttisen koulutuksen<br />
saaneita proviisoreja ja farmaseutteja oli 19,<br />
joukossa neljä naista.<br />
Myös lääkintäkenttävarikkojen apteekkiosastoiksi<br />
määrättiin kunkin paikkakunnan<br />
suurin siviiliapteekki. Apteekit joutuivat työskentelemään<br />
erittäin ankaran työpaineen alla.<br />
Tarvittaessa turvauduttiin vapaaehtoisapuun,<br />
jota saatiin lotilta, nostomiehiltä, koululaisilta<br />
ja muilta siviileiltä.<br />
Poikkeuksellisen kylmä sää aiheutti omat<br />
ongelmansa. Paleltumavoiteiden kysyntää ei<br />
kyetty täyttämään, vaikka salvaa valmistettiin<br />
ja pakattiin keskeytyksettä läpi vuorokaudet.<br />
Nestemäiset lääkkeet jäätyivät kuljetusten aikana<br />
herkästi.<br />
Lääkintäkenttävarikkoja vaivasi koko talvisodan<br />
ajan krooninen lääkepula sellaisten lääkkeiden<br />
kohdalla, joita apteekit eivät kyenneet<br />
valmistamaan. Sulfatablettien, nukutuseetterin<br />
ja kirurgisten ommelaineiden ajoittainen<br />
puute hankaloitti pahiten kenttäsairaaloiden<br />
työskentelyä. Lääketehdas Star Tampereella<br />
pystyi työskentelemään koko sodan ajan rauhan<br />
ajan tiloissaan. Se ryhtyi tislaamaan narkoosieetteriä,<br />
jolloin puute tästä leikkaussaleille<br />
ensiarvoisesta lääkkeestä poistui.<br />
Apteekeista vain sotilasapteekeilla oli tablettikoneet.<br />
Niiden kapasiteetti ei kuitenkaan riittänyt<br />
tyydyttämään tarvetta. Kun Lappeenrantaan<br />
siirretty Viipurin sotilasapteekki saattoi<br />
saada päivittäin yksistään yskäntableteista<br />
30 000 kappaleen tilauksia monien muiden<br />
tablettien lisäksi, hyvistä yrityksistä huolimatta<br />
jouduttiin turvautumaan siviiliapteekkien<br />
valmistamiin annospulvereihin. Vasta kun<br />
Orionin lääketehdas pääsi Keuruulla täyteen<br />
vauhtiin, tablettituotanto alkoi vastata kulutusta.<br />
Tabletteja ei kuitenkaan ehditty pakata<br />
tehtaalla käyttörasioihin, vaan ne jouduttiin lähettämään<br />
varikoille irtopainossa, 500 – 1000<br />
kappaleen pusseissa ja laatikoissa. Samat pakkaukset<br />
jatkoivat edelleen matkaa sairaaloihin ja<br />
pataljoonien joukkosidontapaikoille. Kuljetusten<br />
aikana heikot päällykset helposti rikkoontuivat<br />
ja kostuivat.<br />
Noin kuukausi ennen talvisodan päättymistä<br />
kumottiin Helsingin, Turun ja Tampereen<br />
yksityisapteekeille lokakuussa 1939 annettu<br />
määräys lääkeaineiden takavarikosta puolustusvoimia<br />
varten. Sotasairaaloihin ja varikoihin<br />
sidotut apteekit jatkoivat kuitenkin entiseen<br />
malliin.<br />
Talvisodan päätyttyä puolustusministeriö pyysi<br />
Päämajan lääkintäosastolta vakuutusta siitä,<br />
että lääkehankinnat siviiliapteekeilta olivat olleet<br />
välttämättömiä. Kenttäyliapteekkari Urho<br />
Sorsimo päätti 16. 4. 1940 päivätyn vastauskirjeensä:<br />
”Siitä, että lääkintätarvikkeista ei sentään<br />
ollut katastrofaalista puutetta, saadaan kiittää<br />
pääasiassa sitä auliutta, millä siviili laitokset<br />
asettivat varastonsa puolustusvoimien käytettäväksi,<br />
siitäkin huolimatta, että ne ilmeisesti<br />
tekivät sen omaksi vahingokseen, kuten jokainen<br />
asioihin perehtynyt ammattimies voi<br />
todistaa.”<br />
20 Turunen: Lääkehuolto Talvisodassa 21
Haastattelu<br />
Puolustusministeri Sten Tolgfors:<br />
Pohjoismainen yhteistyö<br />
on pääraide Ruotsin puolustuspolitiikassa<br />
eillä on kolmenlaisia kysymyksiä: ne<br />
käsittelevät Ruotsin puolustusstra-<br />
M<br />
tegiaa ja puolustusratkaisuja, sitten<br />
kysymystä puolustusalan pohjoismaisesta<br />
yhteistyöstä ja lopuksi joitakin ajankohtaisia<br />
kansainvälisiä kysymyksiä.<br />
Aloitetaan pohjoismaisista kysymyksistä ja<br />
siitä mitä tiivistynyt pohjoismainen sotilaallinen<br />
yhteistyö merkitsee Ruotsille. Kuinka te<br />
näette yhteistyön merkityksen pohjoismaiselle<br />
yhteisölle ja kuinka yhteistyötä voitaisiin<br />
tiivistää entisestään?<br />
– Pohjoismainen yhteistyö on pääraide<br />
Ruotsin puolustuspolitiikassa. Enkä näe sille<br />
periaatteessa mitään rajoituksia paitsi artiklan<br />
5 kaltaiset tehtävät. On aivan oikein, että<br />
sellaiset maat tekevät yhteistyötä, jotka jakavat<br />
samanlaiset arvot niin omissa maissaan kuin<br />
kansainvälisessä toiminnassaankin.<br />
Yhteistyö on edullista myös taloudellisessa<br />
mielessä. Sen avulla saadaan samalla rahalla<br />
suurempi tuotos. Näen edessäni yhteistyön,<br />
joka kattaa kaikki alat puolustusmateriaalin<br />
kehittämisestä ja hankinnasta aina ylläpitoon<br />
ja jatkokehittelyyn materiaali- ja logistiikkakysymyksissä.<br />
Mutta pitää muistaa myös koulutus:<br />
upseerikoulutus, yhteiset harjoitukset<br />
ja itsestäänselvyytenä yhteiset kansainväliset<br />
operaatiot.<br />
Jo nyt työskentelemme Suomen kanssa hyvin<br />
tiiviisti Afganistanissa. Se on erittäin tärkeää.<br />
Samoin olemme tehneet yhteistyötä Tshadissa<br />
– esimerkiksi. Muodostimme yhteisen ruotsalais-norjalaisen<br />
joukko-osaston, rakentajaosaston,<br />
Sudania varten, vaikka maan johtaja Omar<br />
al-Bashiri sittemmin estikin sen toiminnan. Ja<br />
sillä linjalla aiomme myös jatkaa.<br />
Kysyin Suomelta ruotsalaisten palatessa<br />
Tshadista: onko meillä Tshadissa jotain sellaista<br />
materiaalia, jonka haluatte ostaa tai<br />
lainata meiltä. Yhtenä lähtökohtana onkin,<br />
että meidän tulisi päästä niin pitkälle, että<br />
22<br />
voisimme olla täysin yhteensopivia kaluston<br />
suhteen. Kyse on siitä, että olemme pieniä maita<br />
– ja silloin eivät kansainväliset panoksemme<br />
ja kykymme ole aina kovinkaan suuret – mistä<br />
syystä meidän pitäisi valmistautua siihen,<br />
että voisimme joskus tulevaisuudessa lähettää<br />
ruotsalaisen helikopterin ja suomalaisen miehistön<br />
johonkin tehtävään. Tämä on siis vain<br />
esimerkki siitä, mitä tarkoitan yhteisellä panostuksella.<br />
Minulle pohjoismainen yhteistyö on<br />
erittäin tärkeää: minun onkin sanottava, että<br />
olen äärettömän iloinen siitä erittäin läheisestä<br />
yhteistyöstä, joka minulla on ollut suomalaisen<br />
kollegani kanssa. Arvostan sitä paljon. Se myös<br />
viitoittaa tietä tulevaisuuteen.<br />
Tavallaan voidaan siis sanoa, että olemme jo<br />
varsin lähellä tätä ihannetilannetta Afganistanissa,<br />
teemme erittäin paljon yhdessä siellä.<br />
– Nimenomaan.<br />
Mielenkiintoinen piirre pohjoismaisessa yhteistyössä<br />
on se, että vaikka pohjoismaat ovat<br />
kulttuurillisessa mielessä kovin samanlaisia,<br />
on meillä erilaiset puolustusratkaisut. Jotkut<br />
kuuluvat Natoon, toiset taas Euroopan Unioniin.<br />
Oletteko itse nähneet erilaisten puolustusratkaisujen<br />
asettavan joitakin esteitä yhteistyölle?<br />
– Voisin tässä esittää vertauskuvan. Maalaamme<br />
yhdessä taulua. Taulun kehykset muodostuvat<br />
tekemistämme turvallisuuspoliittisista<br />
valinnoista. Ruotsi ja Suomi ovat Euroopan<br />
Unionin jäseniä, mutta eivät kuulu Natoon.<br />
Norja on mukana Natossa mutta ei Euroopan<br />
Unionissa, Tanska molemmissa mutta on edelleen<br />
pitäytynyt puolustusyhteistyöstä Unionin<br />
sisällä. Mutta nämä ovat vain taulun kehykset.<br />
Sen sijaan voimme yhdessä maalata taulun<br />
perusmotiivin – me voimme antaa sille syvyyden<br />
ja perspektiivin, me voimme antaa sille<br />
värin ja yksityiskohdat, ja siinäkin on erittäin<br />
paljon tehtävää. Ruotsin rajauksena on viides<br />
artikla. Kaikelle muulle yhteistyölle olemme<br />
sen sijaan täysin avoimia.<br />
Jos jatkamme tällä tauluanalogialla, voidaanko<br />
siis sanoa, että yksi maa huolehtii ilmasta ja<br />
yksi maa maasta jne.? Toisin sanoen, kaikilla<br />
pohjoismailla on omat erityisalueensa, joilla<br />
ne ovat vahvoja. Esimerkiksi Suomi voisi kehittää<br />
maavoimiaan siksi että meillä on vahvuudet<br />
jo nyt siellä. Jos lähdetään eri tehtävien jakamisesta<br />
eri maille, mitä Ruotsi voisi tehdä?<br />
– Mielestäni me toimimme jo nyt tästä lähtökohdasta.<br />
Me sijaitsemme samalla Euroopan<br />
alueella, mutta maantieteelliset asemamme<br />
eroavat silti toisistaan jossain määrin. Ruotsilla<br />
on Itämeriperspektiivi sotilaallisia kykyjä kehitettäessä.<br />
Ilmavoimamme ovat kaksi kertaa<br />
suuremmat kuin naapurimaillamme. Meillä<br />
on 100 uusinta mallia olevaa Gripeniä, Norja<br />
hankkii vastaavia koneita 48, Tanska harkitsee<br />
samaa määrää ja Suomella on runsaat 60 konetta.<br />
Meillä on maailman johtava sukellusvenease,<br />
jota esimerkiksi Suomi ja Tanska eivät ole<br />
pitäneet tärkeänä. Meillä on Itämerta varten<br />
korvetteja.<br />
Suomi on meidän tapaamme päätynyt<br />
painottamaan maavoimia, etusijalle on asetettu<br />
suuret maavoimien joukko-osastot ja siihen<br />
liittyen yleisen asevelvollisuuden säilyttäminen.<br />
Tanska on asettanut etusijalle kansainväliset<br />
velvoitteet, ja eräässä vaiheessa siellä jopa keskusteltiin<br />
siitä, tarvitaanko kansalliseen käyttöön<br />
panssarivaunuja lainkaan vai pelkästään<br />
kansainväliseen käyttöön. Vaunujen määrä on<br />
vain noin 50. Tukialuksia priorisoidaan.<br />
Norjalla puolestaan on yhä selvemmin pohjoisia<br />
alueita koskeva painotus.<br />
Ja kaikki tämä on hyvä asia, oleellista on<br />
se, että mailla on samat ambitiot mutta hieman<br />
erilaiset painotukset riippuen siitä, mikä<br />
pohjoismaisessa yhteistyössä nähdään tärkeäksi.<br />
Tarkoitan tällä sitä, että mailla on jo<br />
nyt hieman erilaiset näkökulmat sotilaallisten<br />
kykyjensä kehittämisessä, koska kukin niistä<br />
puolustuspoliittisia ratkaisujaan, esimerkiksi<br />
aluepuolustusta, tehdessään päättää itse priorisoinneistaan<br />
riippuen siitä, mikä niiden asema<br />
tällä hetkellä on ja mitkä niiden omat haasteet<br />
ovat.<br />
Pohjoismaisen tason lisäksi on olemassa alueellinen<br />
taso, Suomi ja Ruotsi ovat esimerkiksi<br />
erittäin kiinnostuneita koko Itämeren alueen<br />
23
yhteistyöstä. Mutta kaikki Itämeren alueen<br />
valtiot – Viro, Latvia, Liettua, Saksa, Puola ja<br />
Venäjä – eivät ole Pohjoismaita. Näettekö millaisia<br />
mahdollisuuksia integroida nämä maat<br />
yhteistyöhön niin että voisimme pohjoismaisen<br />
yhteistyön sijasta puhua koko Itämeren<br />
alueen yhteistyöstä?<br />
– Nytkin käytäntö on, että kun pohjoismaiset<br />
puolustusministerit kokoontuvat, toisena<br />
päivänä mukana ovat Baltian puolustusministerit<br />
yhteisessä pohjoismaalais-baltialaisessa<br />
kokouksessa. Toinen valtavan hyvä esimerkki<br />
on vuodelta 1994, jolloin Estonia upposi:<br />
onnettomuus tapahtui Ruotsin tutkaverkon<br />
kattavuuden ulkopuolella, jolloin ruotsalaiset<br />
saattoivat soittaa Suomeen ja kysyä, missä<br />
onnettomuus oli tapahtunut. Tämän jälkeen<br />
sekä Suomi että Ruotsi totesivat, että meidän<br />
tulee sovittaa yhteen tutkakuvamme niin että<br />
voisimme seurata tilannetta koko Itämeren<br />
alueella. Ja aluksi haluttiin saada kattava kuva<br />
Itämeren keskiosista. Sen jälkeen toiminta keskittyi<br />
yhteistyön rakentamiseen, nivomaan yhteen<br />
Norja, Tanska, Saksa, Puola, Baltian maat<br />
niin että saataisiin sanan aidossa merkityksessä<br />
yhteinen Itämerikuva. Yhteistyö alkoi Ruotsin<br />
ja Suomen puolustushallintojen kesken, mutta<br />
se on tärkeää myös siviilipuolelle: rannikkovartiostolle,<br />
tullille ja vastaaville sekä poliisille.<br />
Itämeren valtioiden yhteinen haaste on se,<br />
että Venäjän öljykuljetusten määrä Itämerellä<br />
on enemmän kuin kaksinkertaistunut ja tulee<br />
vielä kaksinkertaistumaan. Uutta satama-<br />
kapasiteettia rakennetaan. Eri puolilla Itämerta<br />
liikkuu joka hetkellä pari tuhatta rahtialusta.<br />
Siksi Ruotsin ja Suomen aloite yhteisen Itämerta<br />
koskevan valvontajärjestelmän rakentamiseksi<br />
on erittäin hyvä esimerkki yhteistyöstä.<br />
Eräs asia, josta Suomessa on viime aikoina keskusteltu<br />
paljon, on Ruotsin yleistä asevelvollisuutta<br />
koskeva päätös. Uskoisin suomalaisten<br />
olevan kiinnostuneita kuulemaan jotain tästä<br />
asiasta. Voimme aloittaa kysymällä, miksi<br />
Ruotsi pitää mahdollisena luopumista yleisestä<br />
asevelvollisuudesta ja puolustuksen rakentamista<br />
toisella tavalla?<br />
– Lähtökohtana on, että haluamme käytettävämmän<br />
ja sopivamman ruotsalaisen puolustuksen.<br />
Tänään on olemassa koko joukko sisäänrakennettuja<br />
ongelmia, joihin monet maat<br />
joutuvat mielestäni ottamaan kannan. Yksi<br />
niistä on, että asevelvollisuus toimii vain maan<br />
rajojen sisäpuolella mutta ei kansainvälisesti, ja<br />
siksi on jouduttu rakentamaan aivan erityisin<br />
ehdoin ulkomaiset joukot kansainvälisiä tehtäviä<br />
varten. Kansallinen puolustus perustuu<br />
yleiseen asevelvollisuuteen ja kansainväliset<br />
tehtävät työsuhteeseen. Kaksi erillistä organisaatiota;<br />
se käy kalliiksi ja tehottomaksi.<br />
Kaikkein tärkeintä on, että kansallisen puolustuksen<br />
ja kansainvälisten tehtävien välillä<br />
on jo kauan ollut lähialueita koskeva kuilu. On<br />
erittäin tärkeää, että puolustuspolitiikkaan liitetään<br />
myös lähialuenäkökulma. Lähialueilla<br />
minä tarkoitan Pohjoismaita, Itämeren aluetta<br />
ja Euroopan unionia. Ja tässä suhteessa yleinen<br />
asevelvollisuus ei ole toiminut. Me emme voi<br />
ryhtyä varusmiesten voimin kansainvälisiin<br />
tehtäviin edes lähialueillamme. Tämä on otettava<br />
huomioon.<br />
Toinen tärkeä näkökulma on kompetenssi.<br />
Tähän saakka olemme rekrytoineet henkilöstöä<br />
kansainvälisiin tehtäviin pääasiassa vapaaehtoisuuden<br />
pohjalta, olemme siis antaneet sotilaille<br />
tätä tarkoitusta varten lisäkoulutusta ja lisäharjoituksia.<br />
He muodostavat kansainvälisen panoksemme<br />
ja saavat kokemusta joukko-osastona.<br />
Kun he palaavat jälleen kotiin ja ovat kaikkein<br />
parhaimmillaan, on heidän osastonsa hajotettu<br />
ja niiden toiminta lakkautettu. Siksi he ovat jossain<br />
määrin sivussa kansallisesta puolustuksesta.<br />
Kun siirrymme vapaehtoiseen värväytymiseen,<br />
voimme muodostaa joukko-osastot, jotka voivat<br />
suorittaa samoja tehtäviä Ruotsissa, lähialueilla<br />
ja kansainvälisesti. Sillä tavoin saamme käyttöömme<br />
kokeneita osastoja, jotka nostavat koko<br />
Ruotsin puolustuksen toimintakykyä.<br />
Yksi lisänäkökulma on, että 70 % varusmiespalveluksen<br />
suorittaneista ei halua olla<br />
osa Ruotsin puolustuksen tulevaisuutta, ei<br />
upseereja tai reserviläisiä tai kansainvälisiin<br />
tehtäviin osallistuvia. He ovat siksi joukkoihin<br />
sijoitettuina vain muutaman vuoden ajan.<br />
Me annamme heille vuoden kestävän koulutuksen<br />
ja pääsemme käyttämään heitä vain<br />
2–3 vuotta. Järjestelmä on siis varsin tehoton.<br />
Huomionarvoista on myös se, että saamme uudella<br />
järjestelmällä yhtäläiset oikeudet ja velvollisuudet<br />
sekä miehille että naisille.<br />
Suurin haaste on mielestäni luoda soveltuvampi<br />
ja käyttökelpoisempi puolustus. Tähän<br />
saakka on lähdetty siitä, että Ruotsilla on vuoden<br />
kuluessa valmiina kolmasosa kansallisesta<br />
organisaatiosta. Asettakaa tämä sitten Georgian<br />
sodan yhteyteen. Se kesti viisi päivää ja ratkesi<br />
kahdessa. Nyt me saamme tulevaisuudessa<br />
koko puolustuksen valmiiksi ajassa, joka on<br />
muutamasta yksittäisestä päivästä muutamaan<br />
viikkoon. Me saamme Ruotsin puolustukselle<br />
enemmän kuin kaksinkertaisen käytettävyyden<br />
sekä huomattavasti vahvemman puolustuskyvyn<br />
toimimalla tällä tavoin. Lisääntyneen<br />
puolustuskyvyn myötä Ruotsi voi siis luopua<br />
yleisestä asevelvollisuudesta.<br />
Ette usko, että rekrytointi muodostuu ongelmaksi?<br />
– Joitakin kokeiluja on ollut jo käynnissä,<br />
esimerkiksi kodinturvajoukot ovat kokeilleet<br />
vapaaehtoista rekrytointia, joka onnistui erittäin<br />
hyvin. Kokeilussa mukaan tuli puolet miehiä<br />
ja puolet naisia. Eräässä toisessa tilanteessa<br />
lähdettiin vuosiperusteisesta rekrytoinnissa ja<br />
testattiin 19–30-vuotiaita. Tulokset olivat erittäin<br />
hyvät. Tällä tavoin saatiin mukaan ihmisiä,<br />
joilla oli erilainen koulutustausta, erilainen<br />
ammattitausta ja erilainen perhetausta. Näin<br />
saadaan aikaiseksi vakaa ja hyvä ryhmitys.<br />
Minä itse asiassa uskon, että sotilaat ovat parhaimmillaan<br />
siinä vaiheessa, kun he ovat olleet<br />
palveluksessa muutaman vuoden, kun he ovat<br />
hieman vanhempia. Rekrytoinnin onnistuminen<br />
näkyy siinä, miten paljon kansainvälisiin<br />
tehtäviin haetaan. Esimerkiksi Afganistaniin<br />
tuli yli 8 000 hakemusta muutamaa sataa tehtävää<br />
varten. Puolustusvoimilla on hyvä rekrytointikyky.<br />
Nyt me voimme tarjota nuorille<br />
ihmisille laadullisesti paremman koulutuksen<br />
ja kaikki tulee menemään hyvin.<br />
Entä puolustusbudjetti? Miten muutos vaikuttaa<br />
siihen?<br />
– Lähtökohtanamme on tasoltaan muuttumaton<br />
puolustusbudjetti, mutta tulemme<br />
käyttämään rahat eri tavalla kuin nykyisin.<br />
Muutamme esimerkiksi materiaalihuollon,<br />
siirrämme varoja tukiviranomaisilta, sivutoiminnoista<br />
ja logistiikasta puolustusvoimien<br />
ydintoimintoihin ja operatiiviseen käyttöön.<br />
Meneillään on nyt suuret puolustuksen<br />
muutokset. Meillä tulee olemaan sekä pysyviä<br />
joukko-osastoja että sopimuspohjaisia joukkoosastoja.<br />
Pysyvät joukko-osastot ovat käytettävissä<br />
heti kun jotain tapahtuu.<br />
Jos muistan oikein, oli yleinen mielipide Ruotsissa<br />
hieman skeptinen, ainakin aluksi. Onko<br />
tilanne edelleen sama ja miten aiotte voittaa<br />
kansalaisten tuen uudistukselle?<br />
– Riippuu siitä miten kysymys asetetaan. Jos<br />
kysytään, halutaanko vapaaehtoinen palvelus<br />
vai asevelvollisuus, tuetaan vapaaehtoisuutta.<br />
Jos kysytään, halutaanko asevelvollisuus vai<br />
ammattiarmeija, tuetaan asevelvollisuutta. Paljon<br />
riippuu siis kysymyksestä. Kysymyksessä ei<br />
tule olemaan ammattiarmeija, koska 75 %:lla<br />
sotilaista tulee olemaan siviilityö. Tietyin väliajoin<br />
he kuitenkin saapuvat koulutettaviksi,<br />
valmiusharjoituksiin ja operaatioihin ja palaavat<br />
sitten taas siviilitöihinsä. Enemmistö tulee<br />
edelleen muodostumaan henkilöistä, joilla on<br />
vahva kytkentä siviilielämään. Voisimmekin<br />
kutsua näitä sopimusjoukko-osastoiksi.<br />
Ruotsi aikoo siis panostaa edelleen kansainvälisiin<br />
operaatioihin. Millaista kehitystä odotatte<br />
tällä alueella?<br />
– Nykyinen hallitus lähti vaaleihin vaatimalla<br />
kansainvälisen osallistumisen kaksinkertaistamista,<br />
ja tässä on uuden puolustuspolitiikan<br />
puitteissa myös onnistuttu. Samanaikaisesti<br />
on näkökulmaa muutettu Ruotsissa toimivista<br />
joukko-osastoista lähialueille ja myös lähialueiden<br />
ulkopuolelle. Kansainvälinen osallistuminen<br />
voisi jatkossa siis tapahtua missä tahansa<br />
24 Tolgfors: Pohjoismainen yhteistyö on pääraide Ruotsin puolustuspolitiikassa<br />
25
maan rajojen ulkopuolella. Tässä suhteessa tilanne<br />
on muuttunut aikaisemmasta. Haluamme<br />
toimia aktiivisesti yhdessä naapureittemme<br />
kanssa ja rakentaa rauhaa ja turvallisuutta myös<br />
lähialueillamme.<br />
Tämä on jatkoa pohjoismaiselle yhteistyöllemme,<br />
vaikka olemmekin pitäytyneet varsinaisesta<br />
solidaarisuuslausekkeesta. Silti sellainen ei<br />
käy, että joku konflikti lähialueellamme koskisi<br />
vain yhtä Pohjoismaata mutta ei muita. Ruotsi<br />
ei siksi aio seisoa toimettomana, jos toinen maa<br />
joutuu vaaraan. Samalla tavoin toivomme, että<br />
muut maat eivät jää toimettomiksi, jos Ruotsi<br />
joutuu vaaraan. Tulemme valmistautumaan<br />
sekä antamaan että vastaanottamaan apua, joka<br />
voi olla myös sotilaallista. Kaikki tämä on meille<br />
pohjoismaisen yhteistoiminnan jatkamista.<br />
Ruotsi ja Suomi ovat olleet yhteistyössä operaatioissa<br />
sekä Afrikassa että Afganistanissa.<br />
Ovatko nämä alueet kaikkein keskeisimpiä<br />
myös tulevaisuudessa?<br />
– Ensiksi haluaisin sanoa, että arvostan suunnattoman<br />
paljon yhteistyötä Suomen kanssa.<br />
Se on todella arvokasta. Minulla on ollut erittäin<br />
hyvää yhteistyötä suomalaisen virkaveljeni<br />
kanssa. Puolustusjärjestelymme ovat monella<br />
tapaa lähellä toisiaan mitä tulee arvopohjaan ja<br />
toimintatapaan. Mielestämme Suomen kanssa<br />
on helppo tehdä yhteistyötä ja sitä haluamme<br />
jatkaa myös tulevaisuudessa.<br />
Teemme yhteistyötä myös Afrikan Unionin<br />
auttamiseksi oman kriisinhallintakyvyn<br />
rakentamisessa. Tässä asiassa olemme tehneet<br />
pohjoismaista yhteistyötä. Afrikassa on<br />
valitettavasti monia erittäin traagisia konflikteja,<br />
jotka ovat vaatineet kansainvälistä osallistumista.<br />
Tshad on niistä yksi esimerkki, aikaisemmin<br />
myös Kongo. Toimimme tällä hetkellä<br />
myös Somalian rannikolla. Osallistumme koska<br />
haluamme tehdä jotain hyödyllistä ja koska<br />
panoksemme on tarpeellinen. Afrikassa on<br />
juuri tällaisia alueita.<br />
Kuinka näette tilanteen Afganistanissa?<br />
– Olemme kasvattaneet joukkojamme Afganistanissa<br />
390 hengestä 500 henkeen. Suomi<br />
on kasvattanut oman joukkonsa 100 henkeen.<br />
Joukkoja on vahvistettu vielä lisää elokuisten<br />
vaalien vuoksi. Myös tätä yhteistyötä arvostamme<br />
paljon. Afganistan on hyvä esimerkki siitä,<br />
miten toimimme yhdessä. Vahvistimme joukkojamme<br />
keväällä kun vastuumme kasvoivat, ja<br />
Suomi on toiminut vastaavasti. Vahvistamme<br />
joukkojamme myös tulevaisuudessa kun vastuumme<br />
lisääntyvät.<br />
Juuri nyt turvallisuustilanne Afganistanissa<br />
on heikentynyt, koska vastapuoli haluaa häiritä<br />
ja estää vaalien järjestämisen. Ruotsalais-suomalaiset<br />
osastot ovat lisänneet partiointiaan,<br />
jotta vältetään alueella epävakauden kasvu ja<br />
vastapuolen jalansijan tiivistyminen. Se on hyvä<br />
asia. Kyse on ongelmien ennaltaehkäisystä. On<br />
erittäin tärkeää, että vaalit voidaan järjestää asianmukaisella<br />
ja oikealla tavalla. Ruotsalaisten<br />
lähtökohta on, että sotilaallinen läsnäolo maassa<br />
on välttämätöntä mutta ei riittävää. Meidän<br />
täytyy lisätä myös kehitysapuamme. Olemme<br />
avanneet suurlähetystön Kabuliin. Toimimme<br />
oikeusvaltion rakentamiseksi Afganistaniin.<br />
Mutta meidän täytyy luoda turvallisuutta<br />
myös sotilaallisin keinoin, muutoin muu apu<br />
ei toimi.<br />
Olen huomannut, että Suomella ja Ruotsilla<br />
on Afganistanin suhteen hyvin samankaltainen<br />
politiikka. Kun verrataan yleisen mielipiteen<br />
suhtautumista molemmissa maissa tähän<br />
kysymykseen, saa toiminta siellä suunnilleen<br />
yhtä laajan kannatuksen molemmissa maissa.<br />
Helpottaako toiminnan jatkamista Afganistanissa<br />
tieto siitä että kansalaiset hyväksyvät<br />
osallistumisen?<br />
Yhteistyön merkitys nähdään myös silloin<br />
kun joukkojamme vastaan hyökätään. Se<br />
osoittaa, miten läheisesti ruotsalaiset ja suomalaiset<br />
sotilaat siellä toimivat.<br />
Sodasta Georgiassa on melkein vuosi ja paljon<br />
on ehtinyt tapahtua sen jälkeen. Kuinka näette<br />
Venäjän roolin maailmassa tänään sekä erityisesti<br />
Venäjän suhteet pohjoismaihin ja ennen<br />
muuta Ruotsiin?<br />
– Ensinnäkin haluan sanoa, että sota Georgiassa<br />
vain vahvisti Ruotsin puolustusreformin<br />
takana olevia ajatuksia nopeasti käytettävissä<br />
olevan puolustuksen luomisesta. Konflikti Georgiassa<br />
kesti viisi päivää ja ratkaistiin kahdessa<br />
päivässä. Tällaisilta nykypäivän konfliktit<br />
usein näyttävät, ne tapahtuvat erittäin nopeasti.<br />
Tämä edellyttää meidän jatkavan saatavuuden<br />
ja käytettävyyden kehittämistä.<br />
Venäjän suhteen ei pidemmällä tähtäimellä<br />
ole muuta keinoa kuin työskennellä lisääntyvän<br />
EU- integraation ja yhteistyön hyväksi niin<br />
taloudellisesti kuin poliittisestikin. EU kokonaisuutena,<br />
27 maata yhdessä, voivat saada sen<br />
aikaiseksi.<br />
Samalla haluaisin nostaa esille sen tosiseikan,<br />
että Itämeren alue on yksi maailman vakaimmista<br />
alueista. Siihen on omat syynsä. Joskus<br />
on tärkeää katsoa taaksepäin ja miettiä, miksi<br />
suomalaiset ja ruotsalaiset investoivat Baltian<br />
maihin Viroon, Latviaan ja Liettuaan ajatellen<br />
Euroopan Unionia ja Natoa. Nykyisin unohdetaan<br />
helposti, että 1990-luvulla ei ollut itsestään<br />
selvää, että jäsenyydet toteutuisivat. Jos<br />
palataan niiden vapautumiseen, niin se saatiin<br />
päätökseen vuoteen 1992 mennessä. Mitä tulisi<br />
sen jälkeen? Tulivat Baltian maiden fantastiset<br />
uudistukset, kun ne työskentelivät uupumatta<br />
jäsenyysehtojen täyttämiseksi. Me annoimme<br />
niille sen tuen minkä pystyimme. Venäjän läntinen<br />
raja-alue on erittäin vakaa. Samanlainen<br />
ei ole tilanne sen eteläisillä rajoilla. On tärkeää<br />
nostaa esiin, että jokaisella maalla on oikeus valita<br />
omat turvallisuuspoliittiset ratkaisunsa.<br />
– Johtopäätöksemme on selvä: se yhteistyö, mitä<br />
meillä on Itämeren alueella, on valtavan tärkeä<br />
meille.<br />
Haastattelu Jyrki Iivonen<br />
Kuvat Eemeli Peltonen<br />
26 Tolgfors: Pohjoismainen yhteistyö on pääraide Ruotsin puolustuspolitiikassa<br />
27
Bo Huldt<br />
Professor emeritus vid Sveriges Försvarshögskolan i Stockholm samt Styresman för Kungliga<br />
Krigsvetenskapsakademien<br />
Svensk och finsk säkerhets-<br />
och försvarspolitik<br />
i en ny tid – och i ljuset av de historiska erfarenheterna<br />
iket Sverige-Finland med rötter i<br />
1100-talet sprängdes för 200 år sedan<br />
R<br />
som ett resultat av Napoleonkrigen<br />
och en rysk positionsframflyttning . Trängt<br />
mellan allianser och stormakter hade Sverige<br />
inte mäktat försvara de egna positionerna<br />
öster och söder om Östersjön. Under 2009<br />
har också observerat detta ”jubileum”. Som<br />
ersättning för det förlorade Finland skapades<br />
istället västnordisk kombination med personalunionen<br />
Sverige-Norge 1814, som varade ett<br />
kort sekel. Över de nordiska ambitionerna att<br />
under århundradenas lopp skapa en nordisk<br />
gemenskap eller statsbildning – från Kalmarunionen<br />
1397 till det svenska förslaget om Nordiskt<br />
försvarsförbund 1948–49 och Nordiska<br />
rådet på 1950-talet (eller Nordek på 1970-talet)<br />
– vilar ett slags overklighet, ambitionen<br />
att göra det omöjliga och omöjligt kanske därför<br />
att ett större, djärvare koncept, en ”europeisk”<br />
lösning, alltid till slut ”vinner”: genom<br />
kontinentalmakternas dragkraft, NATO, EU.<br />
Vi har nu åter en nordisk diskussion om säkerhets-<br />
och försvarspolitiskt samarbete, som<br />
på en gång återkallar de gamla (och mindre<br />
framgångsrika) erfarenheterna om nordiskt<br />
samarbete och väcker förväntningar om att<br />
nya konjunkturer skapat nya förutsättningar<br />
(och nödvändigheter). Entusiasmen men också<br />
konkretionen är påtaglig i de olika förslag som<br />
framlagts. I samband med svenska Folk och<br />
Försvars årskonferens i Sälen i januari 2008<br />
rådde en närmast euforisk stämning – äntligen<br />
skulle de tre länderna Finland, Norge och Sverige<br />
nu anträda vägen mot ett fördjupat försvarssamarbete.<br />
Från norsk sida har därefter av den<br />
norske politikern Thorvald Stoltenberg fram-<br />
lagts ett förslag i tretton punkter för konkret<br />
säkerhets- och försvarspolitiskt samarbete där<br />
den trettonde punkten är en gemensam nordisk<br />
solidaritetsdeklaration. Med viss oro spanar en<br />
luttrad man efter det större europeiska koncept<br />
som även denna gång kommer att sabotera det<br />
nordiska projektet.<br />
För riket Sverige-Finland var samarbetet en<br />
flerhundraårig erfarenhet även om vi måste erkänna<br />
att den präglades av att Finland i nationell<br />
mening ännu inte fanns; det var först lösryckningen<br />
från Sverige och ett relativt milt<br />
tsarstyre som gav möjligheterna till Finland<br />
att efter hand identifiera sig självt och stå på<br />
egna ben – samma väg gick också Norge i två<br />
steg från 1814 till 1905.<br />
Det nya Finland blev en nordisk stat, har det<br />
sagts, först genom Vinterkriget 1939–40 då<br />
landet vann både sympatier och stöd från de<br />
nordiska grannarna. För svensk del – med stort<br />
engagemang både diplomatiskt och vad gällde<br />
militär utrustning och frivilliga – innebar detta<br />
en ögonöppnare avseende Finlands betydelse<br />
för Sverige. Som självständig stat hade Finland<br />
åter dykt upp som bufferten mot Ryssland, den<br />
”förterräng” som bidrog till att ge Sverige strategiskt<br />
djup. Rent självintresse gjorde att Finlands<br />
öde aldrig kunde bli Sverige likgiltigt.<br />
Detta förhållande kom också att prägla det<br />
kalla kriget och svenska ståndpunktstaganden.<br />
Ett Sverige morskt och med betydande<br />
självförtroende efter att oskatt ha ridit ut<br />
världskrigs- stormen förde 1948-49 nordiska<br />
försvarsförhandlingar med Danmark och<br />
Norge i syfte att skapa en nordisk ”allians”<br />
utanför allianserna, ett slags ”neutral” frizon<br />
mellan Sovjetunionen och det NATO som nu<br />
var på väg att formas. Finland var redan genom<br />
vänskaps-, samarbets- och biståndspakten<br />
med Moskva ett land utan strategisk handlingsfrihet<br />
men det svenska förslaget kunde<br />
dock sägas syfta också till att ge Finland andrum<br />
genom att hålla<br />
NATO på visst avstånd och göra Norden<br />
till just en buffert eller ett avspänningsområde.<br />
Nu blev det inget av förhandlingarna om<br />
en alliansfri allians mellan pakterna men<br />
för svensk del fick förhandlingarna med de<br />
nordiska bröderna och de finsk-ryska relationerna<br />
stora säkerhetspolitiska och strategiska<br />
konsekvenser i Stockholm . Förhandlingarna<br />
hade följts av överbefälhavaren general Helge<br />
Jung, som i första hand kunnat konstatera att<br />
någon allians blev det inte men likväl en relation<br />
mellan Sverige, de västnordiska grannarna<br />
och USA med övriga NATO-allierade, som<br />
innebär att Sverige fick tillgång till teknik och<br />
krigsmateriel från Väst och samarbetsmönster<br />
utvecklades över alliansgränsen. Väst hade<br />
inte råd att förlora Sverige, som således måste<br />
ges möjlighet att beväpna sig med hjälp från<br />
Väst. Sverige måste i gengäld kunna göra motstånd<br />
tills detta hjälp anlände västerifrån. Om<br />
omfattningen av allt detta vet vi nu ganska<br />
mycket, tack vare nyare och betydande svenska<br />
forskningsinsatser (Robert Dalsjö, Magnus<br />
Pettersson, Jerker Widén mfl).<br />
Detta var den ena sidan av saken. Den andra,<br />
långt mer publika sidan hade med neutralitets-<br />
politiken att göra, vårt säkerhetspolitiska svar<br />
på den nya situation Sverige nu hade hamnat i.<br />
För att stötta vår oberoende ställning måste<br />
en hållbar doktrin formuleras på vilken vår<br />
politik skulle byggas. Den formel som växte<br />
fram – ”alliansfrihet i fred syftande till neutralitet<br />
i krig” – kom att bestå kalla kriget ut<br />
och delvis också därefter med vissa nyanseringar<br />
och omformuleringar. Dess innebörd<br />
var dock inte från början helt klar. Skulle den<br />
tolkas så att neutraliteten skulle vara evig och<br />
oföränderlig, eller skulle den kunna anpassas<br />
efter omständigheterna? Var den ett frivilligt<br />
påtaget åtagande eller en post vi skulle dö på<br />
vad som än inträffade? Här rådde oenighet<br />
mellan de regerande socialdemokraterna och<br />
den borgerliga oppositionen: de förra under-<br />
strök doktrinens ”evighet” och kompromisslöshet,<br />
de senare tenderade att se den som ett<br />
frivilligt åtagande som kunde ändras efter<br />
förhållandena.<br />
Under 50-talet kom regeringsversionen<br />
att dominera bilden. Vad som var en rationell<br />
strategi för svensk fred och säkerhet fick efterhand<br />
under 60- och 70-talen en karaktär<br />
av dogm med innebörd av svensk moralisk<br />
överlägsenhet, varigenom den givet Sveriges<br />
läge och grannar uppenbart riktiga, strategiska<br />
tanken kom att förlora sin karaktär av just<br />
tanke.<br />
Notkrisen mellan Finland och Sovjetunionen<br />
1960–61 illustrerade betydelsen av en<br />
egen svensk hållning, i detta fall med ambitionen<br />
att dämpa eventuell panik och överdrivna<br />
åtgärder från någondera hållet – isynnerhet<br />
kanske från västsidan. Om Finland gick<br />
förlorat i strategisk mening skulle inte heller<br />
Sverige kunna stå ensamt på skansen. Vårt beroende<br />
var ömsesidigt.<br />
Och blev det inget tredje världskrig – riskerna<br />
var kanske störst i början och mitten<br />
av 80-talet då sovjetsidans svagheter började<br />
bli uppenbara och frestelsen att ta till ett preventivt<br />
slag i en framprovocerad situation och<br />
med dystra ryska framtidsutsikter kunde ha<br />
vållat en katastrof. Istället kom Gorbatjov och<br />
ESK-processen från Helsingfors 1975, som<br />
både Finland och Sverige starkt bidrog till, att<br />
sätta en viss prägel på det kalla krigets sista år,<br />
vid sidan av den amerikanska upprustningen.<br />
Om den nordiska balansens betydelse och<br />
hela Nordens funktion som buffert, allierad<br />
i Väst, neutral i mitten och VSB-kopplad till<br />
Öst kommer kanske framtida analytiker att<br />
ha mer både av kritik och lovord att erbjuda.<br />
Ur ett finsk-svenskt perspektiv var dess betydelse<br />
lika viktig som svår att konkret hantera.<br />
När så det kalla kriget tog slut visade de för<br />
stunden makthavande både i Helsingfors och<br />
Stockholm viss tvekan inför vidden av den europeiska<br />
dramatik som nu utvecklades.<br />
Nordisk balans och ett väl avvägt förhållande<br />
till både Moskva och Väst – ja hela neutralitetsbegreppet<br />
– det som Sverige hade och<br />
Finland eftersträvade – visade sig svårt att<br />
omsätta i det nya läget. Ett gemensamt finsksvenskt<br />
intresse blev frågan om de nu självständiga<br />
balternas framtid. Finland koncentrerade<br />
28 29
N<br />
60˚N<br />
50˚N<br />
ATLANTTI<br />
PORTUGAL<br />
Gibraltar<br />
MAROKKO<br />
Tanskansalmi<br />
IRLANTI<br />
20˚W<br />
10˚W<br />
0˚<br />
10˚E<br />
RANSKA<br />
SVEITSI<br />
UNKARI<br />
sig på Biskajanlahti Estland, Sverige spred sina Aresurser l p i t vi- jämförelse skulle kunna vara den nationella<br />
SLOVENIA<br />
ROMANIA<br />
dare; båda kom att engagera sig sida vid sida i säkerhetsdoktrin som president George W.<br />
Po<br />
formandet av den nya Östersjöregionen. Det KROATIA<br />
samlade nordiska intresset blev Ligurianmeri stort för re-<br />
Bush BOSNIA 2006 presenterade där USAs Mustameri överläg-<br />
SERBIA Tonava<br />
senhet över världen och alla andra länder bes-<br />
ANDORRA<br />
gionens framtid, delaktighet i EUs utveckling<br />
MONTE-<br />
NEGRO KOSOVO BULGARIA<br />
krivs som evig och något som USA kommer<br />
Korsika<br />
MACEDONIA<br />
och hanterandet av gränsrelationerna mellan att försvara i detta perspektiv.<br />
ESPANJA<br />
ITALIA ALBANIA<br />
det nya Europa och det nygamla Sardinia Ryssland. För bilden av ”imperiet” (snarare TURKKI<br />
KREIKKA<br />
än staten)<br />
Aigeianmeri<br />
Majorca<br />
Tyrrhenanmeri Ryssland, har Georgienkrisen Lesbos<br />
spelat en viss<br />
Ur ett svenskt perspektiv hade den strategiska roll även om det kanske är viktigare att kons-<br />
förterrängen vidgats och med Finland i Sisilia EU tatera kinesiskt Peloponnesosoch<br />
annat motstånd mot den<br />
Joonianmeri<br />
dramatiskt förstärkts. Att Finland och Sverige ryska politiken och strategin. Rhodos<br />
KYPROS Detta oaktat<br />
TUNISIA<br />
LIBANON<br />
här följde varandra som skuggor (trots något – och med ryskt agerande Kreeta i Arktis plus oron<br />
Välimeri<br />
av en svensk tjuvstart 1990-91), liksom vid kring den planerade gasledningen i Östersjön<br />
anslutningen till NATOs Partnerskap för fred<br />
ALGERIA<br />
1994 framstod som högst naturligt. I ett vidare<br />
ISRAEL<br />
är det uppenbart att ett visst tryck nu upps- Kuollutmeri<br />
tått i det större nordiska området (inklusive<br />
säkerhetspolitiskt perspektiv underströks den<br />
nordiska kopplingen i samband med fredsin-<br />
de nordliga haven) på Qattaran gemensamt nordiskt<br />
Siinai<br />
syvänkö<br />
agerande inte längre bara på Balkan eller i<br />
satserna i det forna Jugoslavien – liksom senare LIBYA Afghanistan eller Indiska Oceanen EGYPTI utan just<br />
vid formandet av den nordiska stridsgruppen i närområdet.<br />
för EU.<br />
Delvis drivs dessa ambitioner otvivelaktigt<br />
Blickarna lyfts nu emellertid till högre stra- av ekonomiska skäl – vi har varken råd eller<br />
tegiska höjder. Ett nytt säkerhetspolitiskt läge resurser att var och för sig på stor bredd up-<br />
beskrivs idag i termer av utvecklingen både i prätthålla den standard eller volym som kun-<br />
Ishavet/Arktis och i Östersjön, men också i de ha varit önskvärd. Gemensamma resurser<br />
bilden av ett Ryssland som fasthåller vid fö- och rutiner, arbetsfördelning och samordreställningen<br />
om att den zon – eller det ”rimning blir härmed aktuella begrepp. Delvis<br />
land” – som Sovjetunionen en gång kontrolle- sker så redan – t.ex. övningsmässigt mellan<br />
rade har karaktären av ett slags ”habsburgska just Finland och Sverige, utbildningsmässigt<br />
arvländer” som fortfarande är (och kommer i flera sammanhang – men ett nytt panorama<br />
att förbli) rysk intressesfär. En annan, drastisk har nu öppnats med Thorvald Stoltenbergs<br />
Rio Douro<br />
Tagus River<br />
ISLANTI<br />
Hebrides<br />
U. K.<br />
Pyreneet<br />
Faroe<br />
Islands<br />
Englannin kanaali<br />
Garonne<br />
A t l a s v u o r e t<br />
Grönlanninmeri<br />
Jan Mayen Kolgujev<br />
Shetland<br />
Islands<br />
Orkney<br />
Islands<br />
Loire<br />
Norjanmeri<br />
Pohjanmeri<br />
Rhone<br />
ALANKOMAAT<br />
BELGIA<br />
Seine<br />
LUX.<br />
Rhine<br />
SAKSA<br />
NORJA<br />
TANSKA<br />
Tonava<br />
LIECH.<br />
Elbe<br />
Apenniinit<br />
RUOTSI<br />
ITÄVALTA<br />
20˚E<br />
SUOMI<br />
Karpaattien vuoristo<br />
40˚E<br />
Kuolan<br />
niemimaa<br />
PUOLA VALKO-VENÄJÄ<br />
TŠEKKI<br />
Adrianmeri<br />
Itämeri<br />
Kalingrad<br />
SLOVAKIA<br />
Tonava<br />
Perämeri<br />
LATVIA<br />
EESTI<br />
LIETTUA<br />
Suomenlahti<br />
Dnestr<br />
Barentsinmeri<br />
Vienanmeri<br />
Laatokka<br />
Dnieper<br />
Volga<br />
UKRAINA<br />
50˚E<br />
VENÄJÄ<br />
MOLDOVA<br />
Rybinskin<br />
tekojärvi<br />
Dnieper<br />
Don<br />
Niili<br />
U r a l<br />
Don<br />
Ob<br />
Kama<br />
Kaukasus<br />
SYYRIA<br />
JORDANIA<br />
Kuybyshevin<br />
tekojärvi<br />
Volga<br />
Eufrat<br />
Punainen<br />
meri<br />
GEORGIA<br />
IRAK<br />
SAUDI ARABIA<br />
Nordisk samarbeid om utenriks- og sikkerhetspolitik.<br />
Forslag overlevert de nordiske<br />
utenriksministere på ekstraordinaert nordisk<br />
utenriksministermöte, Oslo 9 februar 2009<br />
i tretton punkter för nordiskt samarbete om<br />
utrikes- och säkerhetspolitik.<br />
Nu handlar det om konkreta förslag med<br />
både omfattning, ansvar och kostnader indikerade<br />
som som ger en helt annan skärpa än<br />
tidigare ad-hoc-betonade propåer. Bakgrund<br />
är åter vad som uppfattas som ”tryck” och nya<br />
utmaningar i den större nordiska regionen<br />
med viss koncentration på övervakning av<br />
havsområden, transporter (inklusive ”digitala<br />
angrepp”) samt insats- och räddningsstyrkor<br />
med olika sammansättning och uppgifter<br />
men också utnyttjande av resurser gemensamt,<br />
såväl övningsfält som diplomater mm). Summan<br />
av det hela skall vara en nordisk solidaritetsdeklaration.<br />
Detta sistnämnda är visserligen en dramatisk<br />
trumpetstöt men ändå inte så nytt som<br />
man kan tro ens i ett nordiskt sammanhang.<br />
Solidaritetsparagrafen finns redan för EUs<br />
del och anfördes redan 1993 av Carl Bildt, då<br />
svensk statsminister med klar hänvisning till<br />
EU men kan också kopplas till FN-stadgan.<br />
”Musketörsformeln” en för alla, alla för en, här<br />
med innebörd att om du anfalles kommer jag<br />
till undsättning med vad jag kan och jag förväntar<br />
mig detsamma av dig om jag hamnar i<br />
motsvarande klämma, innebär ett ansvar som<br />
i aktuellt läge blir avgörande för allas trovärdighet,<br />
inklusive ”systemet” vare sig det är FN<br />
eller EU eller Norden.<br />
Problemet med de nordiska länderna i detta<br />
sammanhang kan bli de olikartade strategiska<br />
perspektiv som de nordiska huvudstäderna representerar.<br />
För Norge och Island blir naturligt<br />
nog Nordatlanten, Barentshavet, Ishavet och<br />
polarregionen avgörande strategiska element;<br />
för Finland den långa gränsen mot Ryssland,<br />
Finska viken och Östersjön; för Danmark Östersjön<br />
och sunden samt Tyskland; för Sverige<br />
Östersjön och dess kustland. De norska preferenserna<br />
lyser också igenom Stoltenbergs<br />
förslag, men det kommer att bli nödvändigt<br />
med avvägningar med tanke på kostnader och<br />
resursers eventuellt mång- eller ensidiga användbarhet.<br />
Betydelsefull blir också frågan om i vilket<br />
sammanhang och med vem, som de nordiska<br />
insatserna skall genomföras. För NATO-länderna<br />
är det naturligt med en koppling mellan<br />
Norden och NATO – en möjlighet som för<br />
de alliansfria också öppnats genom Partnerskapet<br />
för fred och där Sverige numera har en<br />
bred erfarenhet från fredsbevarande insatser i<br />
olika delar av världen, även om dessa insatser<br />
inte genomförts i Norden eller närområdet.<br />
Även om de amerikanska avsikterna med det<br />
framtida NATO ännu ej avslöjats av president<br />
Barack Obama, bör man utgå från att NATO<br />
också kan tänkas ha en roll i det större nordisk-arktiska<br />
området. För Sveriges del var ett<br />
argument för deltagandet i f.d. Jugoslavien<br />
under NATO-flaggan att insatsen var så farlig<br />
att något annat inte var möjligt. Kommer detta<br />
argument att åter kunna åberopas även i vår<br />
del av världen blir NATO-länken en självklarhet<br />
i det Nordatlantiska rummet?<br />
Man måste också betänka den relativa<br />
förskjutning som ägt rum mellan de nordiska<br />
länderna inbördes. Under kalla kriget var<br />
Sverige den entydigt starkaste militärmakten,<br />
ryggraden i det nordiska ”balansförsvaret”<br />
med sitt både kvantitativt och kvalitativt imponerande<br />
flygvapen, stora antal brigadförband<br />
och tillgång på både ytfartyg och ubåtar.<br />
Idag ter sig Sverige mer som vilket nordiskt<br />
land som helst präglat av svagheter snarare<br />
än styrkor. Detta är i sig också ett argument<br />
för nordiskt samarbete men vi kan inte räkna<br />
med att det nödvändigtvis sker på svenska<br />
villkor.<br />
Ett centralt och återkommande element i<br />
den nordiska debatten är luft- och havsövervakning,<br />
inklusive ett engagemang för Island.<br />
Nordens samlade flygvapenresurser är icke<br />
obetydliga och det är uppenbarligen också<br />
görligt att med tillgängliga nordiska resurser<br />
i samverkan upprätta ett kompetent ytövervakningssystem<br />
vad avser den nordiska regionen<br />
med omgivande vatten. Detta är under<br />
alla omständigheter en utmaning som skulle<br />
utgöra ett test på den nordiska viljan – och<br />
väcka omgivningens uppmärksamhet. En stabiliserande<br />
och förtroendeskapande insats enligt<br />
vårt förmenande. Hur blir omgivningens<br />
reaktion?<br />
30 Huldt : Svensk och finsk säkerhets- och försvarspolitik i en ny tid 31
Jussi Rauvola<br />
Leena Pihlajamäki<br />
Marcus Nybergh<br />
Kokonaismaanpuolustuksen<br />
kurssi ylioppilasliikkeelle<br />
– kahden instituution välissä etsimässä seuraavaa sukupolvea<br />
itä ylioppilaat tänään, sitä yhteiskunta<br />
huomenna”. Vanha sanonta pitää<br />
”M<br />
edelleen paikkansa.<br />
Ylioppilaskuntien toimintaan päätyvät ikäluokkansa<br />
kaikkein aktiivisimmat nuoret.<br />
Aktiivisuus jatkuu myöhemmin työelämässä,<br />
monella yhteiskuntamme ja elinkeinoelämämme<br />
kärkihahmolla on vahva ylioppilaskuntatausta.<br />
Esimerkkeinä mainittakoon Tarja<br />
Halonen, Jorma Ollila, Jorma Eloranta ja Sari<br />
Sarkomaa. Lista on pitkä.<br />
Ylioppilaskuntatoiminta antaa paljon tulevaisuuden<br />
kannalta arvokasta osaamista ja sivistystä.<br />
Johtamis- ja organisoimistaidot, vaikuttamisosaaminen<br />
ja laaja ymmärrys siitä, miten<br />
yhteiskuntamme toimii, unohtamatta verkostoitumista<br />
tulevaisuuden tekijöiden kanssa.<br />
Kun Marcus Nybergh (yksi kirjoittajista)<br />
keskusteli keväällä 2007 SYL:n silloisen puheenjohtajan<br />
Lasse Männistön kanssa ylioppilaskuntatoiminnan<br />
antamista valmiuksista,<br />
he päätyivät pohtimaan, kuinka hyvin nuoret<br />
• Jussi Rauvola on SYL:n puheenjohtaja. Hän<br />
suoritti varusmiespalveluksensa Kaartin Soittokunnassa,<br />
ja vieraili pariin otteeseen myös<br />
maanpuolustuskurssien juhlissa.<br />
• Leena Pihlajamäki on SYL:n varapuheenjohtaja.<br />
Rauvola ja Pihlajamäki osallistuivat<br />
kevään 2009 Ylioppilasliikkeen kokonaismaanpuolustuksen<br />
kurssille.<br />
• DI Marcus Nybergh on Teknillisen korkeakoulun<br />
ylioppilaskunnan pääsihteeri vuosilta<br />
2001-2003. Hän suoritti JOO-sopimuksen<br />
kautta osan TKK:n johtamisen sivuaineopinnoistaan<br />
esiupseerikurssilla 57 ja yleisesikuntaupseerikurssilla<br />
51.<br />
tietävät, miten yhteiskuntamme toimii poikkeusoloissa.<br />
Ei sotatilassa, vaan esimerkiksi vakavan<br />
ympäristöonnettomuuden sattuessa, tai<br />
energian jakelun häiriötilanteessa. He totesivat,<br />
että tämä puoli yhteiskunnan toiminnasta jää<br />
monille aktiiveille sangen tuntemattomaksi.<br />
Näkemystä vahvisti Nyberghin joidenkin vanhempien<br />
yhteiskunnallisten vaikuttajien kanssa<br />
käymät keskustelut, joissa nämä totesivat kohdanneensa<br />
poikkeusolojen johtamiseen liittyviä<br />
kysymyksiä oikeastaan vasta Maanpuolustuskurssilla.<br />
Nämä näkökulmat olisivat olleet<br />
tervetulleita jo uran aiemmassa vaiheessa.<br />
Näin syntyi ajatus ylioppilasliikkeen avainhenkilöille<br />
tarkoitetun maanpuolustuskurssin<br />
kaltaisen kokonaisuuden järjestämiseksi. SYL<br />
teki Nyberghin ja Männistön toimesta asiaa<br />
koskevan aloitteen silloiselle pääesikunnan<br />
päällikölle Ari Puheloiselle, joka näytti hankkeelle<br />
vihreää valoa. Valmisteluvastuu osoitettiin<br />
MpKK:lle, jota Maanpuolustuskurssit<br />
tukisivat omalla asiantuntemuksellaan. Jatkotyöskentelyn<br />
aikana kurssin hahmo muokkautui<br />
kattamaan yleisen turvallisuuspolitiikan,<br />
Suomeen kohdistuvat turvallisuusuhat ja näiden<br />
ennalta ehkäisemisen sekä yhteiskunnan<br />
toiminnan poikkeusolosuhteissa. Viljavan keskustelun<br />
aikaansaamiseksi kurssin koko haluttiin<br />
pitää rajallisena. Kurssille haluttiin myös<br />
saada mukaan muutama kadetti.<br />
Tässä Puolustusvoimien ja ylioppilasliikkeen<br />
yhteistyökuviossa ”ylioppilasliikettä”<br />
edustaa ylioppilaskuntien kattojärjestö SYL.<br />
Ylioppilasliike käsitteenä sisältää kaikki poliittiset<br />
opiskelijajärjestöt, niin puoluepoliittisesti<br />
sitoutuneet kuin sitoutumattomatkin. Niinpä<br />
kurssille kutsuttiin ylioppilaskuntatoimijoiden<br />
lisäksi puolueiden opiskelijajärjestöjen edustajia,<br />
joita olikin kurssilla mukana kaikista poliittisista<br />
suunnista. 24 osallistujasta 5 oli kadetteja,<br />
ja loput SYL:n keräämiä ja Maanpuolustuskorkeakoulun<br />
kutsumia ylioppilasliikkeen toimijoita.<br />
Mukaan valikoitui ylioppilasliikkeen<br />
edustajiksi SYL:n ja ylioppilaskuntien nykyisiä<br />
tai lähiaikojen hallitusten jäseniä ja puheenjohtajia<br />
sekä puolueiden opiskelijajärjestöjen<br />
puheenjohtajia ja pääsihteereitä.<br />
Kurssi järjestettiin Santahaminassa, Maanpuolustuskorkeakoulun<br />
tiloissa 22.–23. toukokuuta<br />
2009. Ohjelma oli tiivis paketti luentoja ja<br />
niihin liittyviä keskusteluja. Lisäksi työskenneltiin<br />
työryhmissä skenaarion parissa ja käytiin<br />
vierailulla merivalvontakeskuksessa Helsingin<br />
Katajanokalla. Kurssi oli sisällöiltään<br />
käytännössä kahden vuorokauden tiivistelmä<br />
varsinaisen maanpuolustuskurssin kolmen viikon<br />
ohjelmasta. Kurssilaiset pääsivät tutustumaan<br />
muun muassa turvallisuuspolitiikkaan,<br />
valtioneuvoston päätöksentekojärjestelmään,<br />
sähkön häiriötilanteisiin, informaatiosodankäyntiin<br />
ja terrorismiin Suomessa. Luennoitsijat<br />
olivat alansa huippuasiantuntijoita ja käyty<br />
keskustelu niin innostunutta, että kahvitauotkin<br />
kuluivat kurssiaiheiden parissa.<br />
Erityisen antoisaksi kurssilaiset kokivat soveltavan<br />
harjoituksen, jossa kurssilaiset pääsivät<br />
eläytymään ulko- ja turvallisuuspoliittisen<br />
ministerivaliokunnan asemaan. Kurssilaiset oli<br />
jaettu ryhmiin, joissa ministerin johdolla muodostettiin<br />
kantaa tilannekuvaan. Kaikissa ryhmissä<br />
oli mukana yksi kadetti, ja suurena apuna<br />
toimivat ryhmiä mentoroineet evp-upseerit. Se,<br />
minkä erityisesti ylioppilasliikkeen edustajat<br />
asiantuntemuksen puuttumisessa menettivät,<br />
korvautui päätöksentekovalmiudella ja kyvyllä<br />
tarttua härkää sarvista.<br />
Kurssi toimi myös pikaperehdytyksenä Santahaminaan<br />
ja kadettitoverikuntaan. Kadetit<br />
järjestivät kurssilaisille vapaamuotoisen illanvieton,<br />
johon kuului tiiviinä pakettina ulkoilua,<br />
toverikunnan esittelyä, saunomista ja jutustelua<br />
tuopin ääressä. Erityisesti viimeksi mainitulle<br />
toivottiin jatkossa myös lisää aikaa – onhan<br />
ajatustenvaihto ja verkostoituminen yksi maanpuolustuskurssien<br />
tausta-ajatuksista.<br />
Kurssin järjestelyt saivat laajaa kiitosta<br />
osakseen. Ohjelmapaketti oli monipuolinen<br />
ja tasapainoinen, ja suurin kritiikin aihe oli<br />
kurssin lyhyt mitta. Tähän liittyen SYL onkin<br />
ehdottanut, että jatkossa voitaisiin harkita<br />
kurssin järjestämistä kolmipäiväisenä. Kurssin<br />
32 33
hyvä henki, tasokas sisältö ja loistavat järjestelyt<br />
tekivät kurssista osallistujille siinä määrin positiivisen<br />
kokemuksen, että toiveita alumnitoiminnan<br />
järjestämisestä esitettiin jo ennen kuin<br />
kurssi oli saatu päätökseen.<br />
Kurssille osallistuneista 24:stä opiskelijasta<br />
enemmistö (19) oli miehiä. Osittain tähän<br />
vaikuttaa se, että kaikki osallistuneet kadetit<br />
(5) olivat miehiä, mutta myös SYL:n piiristä<br />
valikoituneet osallistujat olivat keskimääräistä<br />
useammin miespuolisia reservinupseereja.<br />
Kurssin jälkeen pohdimme osallistujien<br />
sukupuolijakaumaa ja taustoja, ja arvelimme<br />
hakuilmoituksen otsikossa olleen maanpuolustuskurssi-sanan<br />
jo sinällään karsineen joitakin<br />
potentiaalisia osallistujia hakijoiden ulkopuolelle.<br />
Tämänhetkisistä yliopisto-opiskelijoista valtaosa<br />
on syntynyt 1980-luvulla. Monille tämän<br />
sukupolven nuorille aikuisille tulee käsitteestä<br />
”maanpuolustus” mieleen harmaantuva, kaksirivisessä<br />
takissa pönöttävä kokoomuslainen mies,<br />
joka harrastaa sotahistoriaa ja tilaa maanpuolustushenkisiä<br />
aikakauslehtiä. Totta kai myös<br />
puolustusvoimat ja varusmiespalvelus muistetaan,<br />
mutta käsitys niistäkin perustuu edellä<br />
kuvatun kaltaisiin, hyvin stereotyyppisiin ja<br />
kliseisiin mielikuviin. Maanpuolustuskurssit<br />
kantavat mukanaan osin samoja mielikuvia,<br />
ainakin niiden mielissä, jotka eivät kursseille<br />
tule koskaan osallistumaan. Näitä mielikuvia<br />
usein uusinnetaan maanpuolustusta käsittelevissä<br />
lehtijutuissa – niin tässäkin.<br />
Yliopisto-opiskelijoista kasvava osuus on<br />
kuitenkin naisia, niin myös ylioppilaskuntien<br />
johtohenkilöistä. Vaikka tasa-arvon kaipuu<br />
sinänsä ei saisikaan meitä päivittämään<br />
käsityksiämme siitä, kenelle maanpuolustus<br />
kuuluu, meidän on siitä huolimatta tehtävä<br />
se lähitulevaisuudessa: sukupuolen mukaan<br />
jakautunut työelämä on Suomessa historiaa,<br />
mikäli mielimme löytää edes osaan tehtävistä<br />
riittävästi tekijöitä. Yhteiskunnan tähän asti<br />
miesvaltaiset johtopaikat tulevat keskipitkällä<br />
aikavälillä täyttymään naisista, mikäli tähänastinen<br />
segregaatio ei jyrkkene entisestään ja<br />
mikäli emme ole sukupuolen vuoksi valmiita<br />
tinkimään toimijoiden kyvykkyydestä.<br />
Sukupuolen lisäksi myös muut raja-aidat<br />
tulevat jatkossa olemaan turhia ja jopa haitalli-<br />
sia. Mielikuvasyistä ja sosiaalisten verkostojen<br />
vaikutuksesta, mutta myös henkilökohtaisten<br />
valintojen kautta, etnisten ja seksuaalisten vähemmistöjen<br />
edustajia sekä valtaväestöstä poliittisesti<br />
punavihreästi ajattelevia on aiemmin<br />
näyttänyt toimivan maanpuolustuksen parissa<br />
melko vähän. Voi olla jopa niin, että yhteiskunnan<br />
ylimmille paikoille päätyneiden tausta korreloi<br />
jonkin verran turvallisuus- ja puolustuspolitiikan<br />
toimijoiden taustan kanssa.<br />
Kokonaismaanpuolustuksen kurssi ylioppilasliikkeelle<br />
lähti siitä oletuksesta, että tulevien<br />
johtajien on tärkeää ymmärtää yhteiskunnan<br />
toimintaa poikkeusoloissa omasta taustastaan<br />
riippumatta, ja että voi olla jopa tarpeen erikseen<br />
painottaa muiden kuin perinteisen maanpuolustushenkisten<br />
toimijoiden hakeutumista<br />
kurssille. Käytännössä tämä tapahtuisi sekä<br />
muotoilemalla hakuilmoitus tavoitellun neutraalin<br />
mielikuvan mukaiseksi että huolehtimalla<br />
edustavuudesta itse valintatilanteessa.<br />
Monipuolisuus on tärkeää paitsi kurssikeskustelun<br />
toimivuuden kannalta, myös<br />
puhtaasti Puolustusvoimien omasta näkökulmasta:<br />
instituution olemassaolon ja resurssien<br />
kannalta on hyödyllistä, että siihen lähtökohtaisesti<br />
epäilevästi suhtautuvilla on käytössään<br />
riittävästi ajanmukaista tietoa ja ymmärrystä<br />
sen toiminnasta. Toisaalta muuttuneet turvallisuusuhat<br />
ovat johtaneet tilanteeseen, jossa yhä<br />
erilaisemmilla toimijoilla voi olla maanpuolustuksellisesti<br />
olennaista tietoa ja osaamista,<br />
joka ei välttämättä hakeudu Puolustusvoimien<br />
käyttöön oma-aloitteisesti. Sama pätee kurssien<br />
ohella maanpuolustukseen laajemminkin.<br />
Sukupuolen ja poliittisen katsantokannan lisäksi<br />
laajat joukot kyvykkäitä potentiaalisia<br />
maanpuolustajia karsiutuu nykyisin ulos koko<br />
sektorilta heikon fyysisen kunnon vuoksi.<br />
Hyvää kuntoa kyllä arvostetaan muuallakin<br />
yhteiskunnassa välillisesti osana ulkonäköä ja<br />
yleistä suorituskykyä, mutta Puolustusvoimissa<br />
ja erityisesti varusmiespalveluksessa se on ainakin<br />
mielikuvatasolla keskeinen palveluskelpoisuuden<br />
kriteeri. On tärkeää huomata, että<br />
vaikka fyysiset edellytykset ovat sodankäynnissä<br />
varmasti edelleen tärkeitä, hukkaamme<br />
nykyisin merkittävän osan asevelvollisuuden<br />
tarjoamasta potentiaalista, kun pidämme<br />
joitakin ikäluokan terävimmistä aivoista homehtumassa<br />
epämotivoivissa ja -stimuloivissa<br />
tehtävissä niin varusmiehinä kuin siviilipalveluksessakin.<br />
Sosiaalinen, taloudellinen ja kulttuurinen<br />
eriytyminen sekä elämäntapojen yleinen muutos<br />
on johtanut tilanteeseen, jossa fiksuista ja<br />
täysjärkisistä nuorista (miehistä) entistä harvempi<br />
on kovinkaan hyvässä kunnossa. Tilanne<br />
oli toinen aikana, jona valtaosa väestöstä oli<br />
kohtuullisen hyväkuntoisia. Lisäksi, erotuksena<br />
joihinkin viime vuosisadan nuorisoikäluokkiin,<br />
merkittävällä osalla lahjakkaimmista<br />
nuorista ei tule nykyisin mieleenkään vapaaehtoisesti<br />
hakeutua – oikeastaan yhtään mihinkään.<br />
Nykynuorten elämä on jo valmiiksi niin<br />
täynnä virikkeitä, että harvalla on sellaista tekemisen<br />
puutetta, joka saisi oma-aloitteisesti<br />
hakemaan esimerkiksi varusmiespalveluksen<br />
aikana tehtävään, joka mahdollisesti pidentää<br />
palvelusaikaa ja tarkoittaa muutenkin suurempaa<br />
ponnistelua. Samat, päällepäin laiskalta<br />
vaikuttavat nuoret saattavat kuitenkin niin<br />
sanotun vapaa-aikansa puitteissa harrastaa<br />
maanpuolustuksellisesti toinen toistaan relevantimpia<br />
aktiviteetteja, gps-paikannuksesta ja<br />
tiedustelusta johtamistaitojen kautta nopeaan<br />
ja ketterään kaupunkiliikkumiseen.<br />
Monet pienet ja suuremmatkin yhdistykset<br />
ja pikku hiljaa myös ylioppilaskunnat joutuvat<br />
kohtaamaan lähivuosina saman haasteen: kuinka<br />
rekrytoida kyvykkäitä toimijoita, jos nämä<br />
eivät halua vapaaehtoisesti nähdä vaivaa joka<br />
toimintaan yleensä liittyy? Esimerkiksi alussa<br />
mainittua aktiivisten ihmisten hakeutumista<br />
ylioppilaskuntatoimintaan karsii jonkin verran<br />
”pitkä” sitoutumisaika (vuodeksi kerrallaan), ja<br />
ongelma kertautuu niissä tehtävissä, joihin pätevöitymiseksi<br />
on ollut tapana viettää useampi<br />
vuosi mukana toiminnassa.<br />
Kurssilla olleet ylioppilaskunta-aktiivit saivat<br />
kuulla varsin painavat perustelut yleiselle asevelvollisuudelle,<br />
joka on Suomen maanpuolustuksen<br />
olennainen tukipilari. Samanlaisena<br />
lakisääteisenä tukipilarina ylioppilaskunnille<br />
toimii automaatiojäsenyys, ja senkin perustelut<br />
ovat nykytilanteessa erittäin vankat. Jotta<br />
nämä tukipilarit eivät jatkossa horjuisi, sekä<br />
ylioppilasliikkeen että Puolustusvoimien tulisi<br />
pikaisesti miettiä, kuinka hyödyntää nykyisten<br />
nuorisoikäluokkien osaaminen ja kyvyt<br />
maksimaalisesti sulkematta osaa joukosta järjestelmän<br />
ulkopuolelle vanhoihin oletuksiin<br />
nojautuen.<br />
Kokonaismaanpuolustuksen kurssi ylioppilasliikkeelle<br />
on tärkeä ja erittäin toimivaksi<br />
osoittautunut keino peruskouluttaa tulevia<br />
yhteiskuntaelämän toimijoita poikkeusolojen<br />
toiminnasta. Samalla se tulee kohottaneeksi<br />
Puolustusvoimien imagoa yhteiskunnallisesti<br />
valveutuneena ja ajanmukaisena organisaationa.<br />
Kurssilta kerätty palaute oli tavallisesti<br />
kriittisestä osallistujajoukosta huolimatta äärimmäisen<br />
positiivista, ja kirjoittajista kurssille<br />
osallistuneet voivat vahvistaa tapahtuman onnistuneen<br />
erittäin hyvin. Aloite kurssin järjestämiseksi<br />
on tullut ja tulee jatkossakin SYL:ltä,<br />
joten mahdolliset viestinnälliset hyödyt ovat<br />
konseptin kannalta pelkkä sivuvaikutus.<br />
Eräs varsinaiselle maanpuolustuskurssille<br />
osallistunut vaikuttaja sanoi, että kurssilla saatu<br />
tieto on erittäin hyödyllistä ja kiinnostavaa<br />
– se olisi vain ollut järkevää saada jo aiemmin.<br />
Puolustusvoimien tulevaisuudesta käydään<br />
vilkasta yhteiskunnallista ja poliittista keskustelua,<br />
ja siksi sen kannattaa harkita, millä<br />
tavoin nuoret vaikuttajat perehdytetään Puolustusvoimien<br />
organisaatioon ja tavoitteisiin<br />
riittävän varhaisessa vaiheessa, eikä vasta sitten,<br />
kun suurin osa urasta on jo takana. Kokonaismaanpuolustuksen<br />
kurssi ylioppilasliikkeelle<br />
on yksi – joskin varsinaista kurssia suppeampi<br />
– tapa tavoittaa juuri tuo, puolustusvoimien<br />
tulevaisuuden kannalta elimellisen tärkeä<br />
ryhmä. Lisää vastaavia avauksia saattaa olla jo<br />
suunnitteilla.<br />
Kirjoittajat haluavat kiittää Puolustusvoimia<br />
ja sen vasta virkaansa astunutta komentajaa,<br />
Maanpuolustuskursseja, Maanpuolustuskorkeakoulun<br />
edellistä ja nykyistä rehtoria sekä<br />
Strategian laitosta ja sen henkilökuntaa erinomaisesta<br />
yhteistyöstä kurssin järjestämisessä.<br />
Yhteistyö jatkuu tulevana talvena seuraavan<br />
kurssin valmistelun parissa.<br />
34 Rauvola–Pihlajamäki–Nybergh: Kokonaismaanpuolustuksen kurssi ylioppilasliikkeelle 35
Kuulumisia<br />
Maanpuolustuskurssiyhdistyksen kuulumisia<br />
Maanpuolustus-juoksun ensi metrit<br />
Maanpuolustushenkisten juoksu-urheilun<br />
ystävien ensimmäinen tavoite on saavutettu,<br />
eli Maanpuolustus-juoksu on perustettu.<br />
Lämmin kiitos kaikille asianosaisille sekä<br />
Maanpuolustuskursseille oivallisesta tuesta.<br />
Ensimmäisellä yhteislenkillä oli mukana<br />
tusinan verran juoksuhaluisia ja suunnilleen<br />
sama määrä ilmoitti esteestä tähän tilaisuuteen,<br />
mutta halustaan olla jatkossa mukana.<br />
Jäsenkuntaa on kertynyt kesän mittaan jo<br />
yli 50!<br />
Ensimmäinen lenkki suuntautui Maneesilta<br />
Santahaminaan, jossa Maanpuolustuskorkeakoulu<br />
ja Kaartin Jääkärirykmentti loivat<br />
puitteet lenkin jälkeiselle huollolle, perustamiskokoukselle<br />
ja myös juoksuharjoittelun<br />
rautaisannokselle, josta vastasi Suomen Urheiluliitto.<br />
Paikalla olivat SUL:n puolelta<br />
toimitusjohtaja Antti Pihlakoski ja lajikapteeni<br />
Tommy Ekblom, joka piti erinomaisen<br />
ja tiiviin esityksen kestävyysharjoittelusta.<br />
Edelleen kovakuntoinen Tommy oli seuranamme<br />
myös koko lenkin ajan. Kiitos tuesta.<br />
Maanpuolustus-juoksun järjestäytymiskokouksessa<br />
puheenjohtajaksi valittiin Lasse Viren,<br />
sihteeriksi Jyrki Heinonen ja koordinaattoriksi<br />
Timo J. Anttila.<br />
Yhteislenkit jatkuivat elokuussa SUL:n isännöimänä<br />
ja syyskuussa hölkätään Ilmarisen<br />
tahtiin. Ensimmäisen kerran MP-juoksun jäseniä<br />
näkyy numerolappu rinnassa Helsinki<br />
City Marathonilla 15.8. sekä Lassen hölkässä<br />
20.9. Myrskylässä. Syksy huipentuu lokakuun<br />
lopussa Ljubljanassa, jossa on tarjolla joko puoli-<br />
tai koko marathon.<br />
Mikäli olet halukas liittymään joukkoon,<br />
voit ottaa yhteyttä joko Timoon tai allekirjoittaneeseen.<br />
Liikunnallista syksyä<br />
Jyrki Heinonen<br />
jyrki.heinonen@mil.fi<br />
<strong>Maanpuolustuskurssiyhdistys</strong> ry:n<br />
50-vuotisjuhla 19.5.2011<br />
<strong>Maanpuolustuskurssiyhdistys</strong> perustettiin heti<br />
ensimmäisen Valtakunnallisen maanpuolustuskurssin<br />
jälkeen vuonna 1961. Kurssit perustettiin<br />
sotien kokemusten perusteella. Suomen<br />
hallitus päätti perustaa kurssijärjestelmän, jonka<br />
tehtävänä olisi ylimpien päätöksentekijöiden<br />
kouluttaminen isänmaamme kriisivalmiuteen.<br />
Elinkeinoelämän rooli ja osallistuminen on ollut<br />
alusta saakka merkittävä.<br />
Alusta saakka kurssien yksi keskeinen tehtävä<br />
on ollut osallistujien välisen yhteistyön ylläpitäminen<br />
ja kehittäminen. Tätä tehtävää <strong>Maanpuolustuskurssiyhdistys</strong><br />
on vaalinut. Yhdistys<br />
kokoaa yhä tänään ylimmät päättäjät pohtimaan<br />
kansakuntamme valmiutta ja sen kehittämistä.<br />
Kurssitoiminta on kehittynyt vastaamaan<br />
muuttuvan yhteiskuntamme tarpeita. Kurssin<br />
Toiminta syksyllä 2009<br />
Maanpuolustuskurssiyhdistyksen kuulumisia<br />
Maanpuolustuskurssien kuulumisia<br />
on käynyt jo pian 8000 suomalaista ylintä vaikuttajaa.<br />
<strong>Maanpuolustuskurssiyhdistys</strong> ry viettää<br />
50-vuotisjuhliaan 19.5.2011. Päiväjuhla pidetään<br />
Finlandia-talossa 19.5.2011 klo 13.00 –<br />
15.00.<br />
Juhlaa edeltää kaksi jäsenkunnalle suunnattua<br />
seminaaria Helsingin yliopiston tiloissa.<br />
Seminaarit pidetään 17.3. ja 14.4.2011.<br />
50-vuotisjuhlan ja seminaarien suurimmat<br />
tukijat ovat Keskinäinen Eläkevakuutusyhdistys<br />
Ilmarinen, Keskinäinen työeläkevakuutusyhtiö<br />
Varma, Liikesivistysrahaston apuraha,<br />
Metsäliitto-konserni, Sanoma-konserni, SOKyhtymä<br />
ja Valio Oy.<br />
Juhlista tulee jäsenkunnalle erillinen kutsu.<br />
Juhlatoimikunnan puolesta,<br />
Markku Löytönen, MPK 175.<br />
Valtakunnallinen kurssitoiminta<br />
190. Maanpuolustuskurssi . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 21.9. – 14.10.2009<br />
191. Maanpuolustuskurssi . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 9.11. – 2.12.2009<br />
Maanpuolustuksen 36. erikoiskurssi . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .2. – 5.11.2009<br />
Maanpuolustuskurssiyhdistyksen toiminta<br />
Maanpuolustus –lehti ilmestyy joulukuussa.<br />
Syyskokous, Helsingin yliopistolla .................................15.10.2009<br />
36 37
Kokoontumisia<br />
Kevätkauden aikana toimituksen tietoon on tullut seuraavat kurssitapaamiset ja –kokoukset,<br />
jotka on pidetty 22. 9. mennessä. Toimitus on päättänyt, että tapaamisista julkaistaan vain<br />
ajankohta ja paikka mikäli kurssi ei ole toimittanut toimitukselle tapahtumasta erillistä kertomusta.<br />
Enimmäispituus on noin 1700 merkkiä..<br />
”100 kurssin traditio”: 90. Maanpuolustuskurssin<br />
edustajat osallistuivat 190. Maanpuolustuskurssin<br />
avajaisiin 21. 9. Säätytalossa.<br />
50. Maanpuolustuskurssi piti kurssikokouksen<br />
19.5. Santahaminassa Maanpuolustuskorkeakoulun<br />
isännyydessä.<br />
62. Maanpuolustuskurssin kurssikokous pidettiin<br />
11. 8. Tykistömuseossa Hämeenlinnassa<br />
katsottiin Talvisota- multimediaesitys. Suomalaiset<br />
rintamajoukot turvasivat koko kansan<br />
Kurssien kokoontumisia<br />
tuella 70 vuotta sitten aivan uskomattomalla<br />
taidolla ja peräänantamattomuudella Suomen<br />
itsenäisyyden. Molotov-Ribbentrop -sopimus<br />
23. 8. 1939 ei koskaan toteutunut Suomen osalta.<br />
Wuolteen kartanossa Hauholla nautittiin<br />
maukkaan pitopöydän antimista. Kurssimme<br />
johtaja, amiraali Jan Klenberg piti selkeän<br />
maanpuolustuspuheen mahdollisten uhkakuvien<br />
varalta. Oltermanni Jouko Sere kiitti<br />
kurssiveli, eversti Kalevi Usvaa, joka on 33<br />
vuoden ajan ansiokkaasti hoitanut pääsihteerin<br />
tehtäviä. Kaleville luovutettiin Suomen<br />
62. MPK Tykistömuseossa. Vasemmalta: eversti Kalevi Usva, amiraali Jan Klenberg,<br />
kenraaliluutnantti Pertti Tolla, varatuomari Risto Jaakkola, piispa Kalevi Toiviainen,<br />
rehtori Gunvor Brettschneider, vuorineuvos Jouko Sere, vuorineuvos Iikka Haka,<br />
lehdistöneuvos Seppo Sarlund.<br />
autonomian ajan historiikki. Kurssin yhteysupseeriksi<br />
oltermanni nimesi reservin kapteeni<br />
Teuvo Varjaksen.<br />
M/s Wuolteella jatkettiin matkaa Sydän-<br />
Hämeen kauniissa järvimaisemassa ja siirryttiin<br />
Iso-Roineen rannalla sijaitsevaan Nihtilään,<br />
kurssiveli Juhani Nummelan vapaa-ajan<br />
asunnolle. Juhanin vieraanvaraisessa isännyydessä<br />
jatkettiin savu- ja perinnesaunan löylyissä<br />
keskustelua maanpuolustuksesta ja muista asioista.<br />
Kurssikokouksen 12 osanottajaa lausuvat<br />
Juhani Nummelalle mitä parhaimmat kiitokset<br />
erinomaisista järjestelyistä. Myös Hämeen<br />
maakuntaliitto ansaitsee kurssimme kiitokset<br />
oman alueensa esittelystä.<br />
MPK 62 on vuosikymmenten aikana käymissään<br />
keskusteluissa vakuuttunut, että turvallisuuspolitiikan<br />
perusasioina ovat koko<br />
kansan puolustustahto, yleinen asevelvollisuus,<br />
reservin kouluttaminen ja uskottava varautuminen<br />
muuttuneisiin uhkakuviin. Yhteistyöllä<br />
EU:n piirissä ja ylläpitämällä hyviä naapuruus-<br />
ja taloussuhteita vahvistetaan monenkeskisiä<br />
siteitä ulkopuolisten kanssa. Suomi on suhteellisesti<br />
katsottuna rauhanturvaamisen suurvalta,<br />
jonka 2000-luvun kumppanuussopimus Naton<br />
kanssa on toiminut hyvin.<br />
Teuvo Varjas<br />
73. Maanpuolustuskurssin 30-vuotisjuhlaa<br />
vietettiin 24. 8. Santahaminassa. Siellä Kaartin<br />
Pataljoonan komentaja, everstiluutnantti Mika<br />
Kalliomaa otti iloisen kohteliaasti 16 hengen<br />
ryhmämme vastaan Kaartin Jääkärirykmentin<br />
sotilaskodissa, jossa aluksi nautimme perinteiset<br />
munkkikahvit.<br />
Everstiluutnantti Kalliomaa selosti päivän<br />
ohjelman, johon sisältyi mm. varusmiesten<br />
asutuskeskustaistelun, kalustoesittelyn ja taisteluammunnan<br />
seuraaminen. Upea loppukesän<br />
sää teki koulutustilanteiden seuraamisesta<br />
suorastaan nautittavan.<br />
Kurssijuhla jatkui virallisen ohjelman jälkeen<br />
Herttoniemen kartanossa päivällisen ja<br />
vilkkaan keskustelun merkeissä.<br />
Leena Löyttyniemi<br />
85. Maanpuolustuskurssin kurssitapaaminen<br />
järjestettiin 25. 5. Dragsvikin varuskunnassa<br />
Tammisaaressa.<br />
Kurssien kokoontumisia<br />
88. Maanpuolustuskurssi suoritti oltermanninsa<br />
Eero Rantalan johdolla neljännen<br />
vierailunsa ulkomaille, tällä kertaa Bosnia-<br />
Herzegovinaan. Matkan ohjelmasta vastasi<br />
pitkään ETYJ:n Bosnia-Herzegovinan Missionissa<br />
turvallisuuspoliittisista asioista vastannut<br />
kurssiveli Tauno Aaltonen. Matkalle osallistui<br />
10 kurssilaista ja kuusi puolisoa.<br />
Kurssilaiset perehtyivät Sarajevon rikkaaseen<br />
historiaan, Bosnia-Herzegovinan valtion<br />
keskeisten turvallisuuselinten toimintaan sekä<br />
kansainvälisen yhteisön tärkeimpien maassa<br />
toimivien organisaatioiden toimintaan kolmen<br />
päivän ajan toukokuun puolivälissä.<br />
Ryhmän saavuttua Sarajevoon ensimmäisen<br />
päivän ohjelmassa oli perehtyminen Sarajevon<br />
vuosisataiseen historiaan, niin monien kulttuurien<br />
ja uskontojen sulatusuunina kuin vuosisataisena<br />
taistelukenttänä.<br />
Toisena päivänä oli vuorossa perehtyminen<br />
maan turvallisuuspolitiikan toteutukseen.<br />
Aluksi esiteltiin maan puolustuspolitiikkaa<br />
sekä asevoimien järjestelyjä apulaispuolustusministeri<br />
Hadziomerovic’in sekä maan yleisesikunnan<br />
edustajien toimesta. Keskeisenä sanoma<br />
oli että maan asevoimat ovat siirtymässä<br />
turvallisuuden kuluttajasta turvallisuuden<br />
tuottajaksi. Sitten oli vuorossa maan parlamentin<br />
tiedusteluvaliokunnan esitys työstään<br />
Suomen Suojelupoliisia vastaavan turvallisuusorganisaation<br />
valvojana. Tätä seurasi maan<br />
apulaisulkoministerin esitys ulkopolitiikasta,<br />
jossa hän erityisesti selosti maan pyrkimyksiä<br />
päästä YK:n turvallisuusneuvoston vaihtuvaksi<br />
jäseneksi. Päivän päätteeksi pääministerin alaisen<br />
turvallisuus-poliittisen ohjausryhmän puheenjohtaja,<br />
varaturvallisuusministeri Kresic<br />
selosti maan turvallisuuspoliittisen asiakirjan<br />
syntyä sekä siihen liittyvän turvallisuuspolitiikan<br />
koulutusjärjestelmän luomista. Hän korosti<br />
niin Suomen puolustusministeriön että suomalaisten<br />
asiantuntijoiden ratkaisevaa panosta<br />
ko. järjestelmän luomisessa.<br />
Kolmantena päivänä saatiin selvitykset ulkomaisten<br />
organisaatioiden toiminnasta maassa.<br />
ETYJ:n Missionin päällikkö suurlähettiläs<br />
Robbins käsitteli laajasti maan poliittista tilannetta<br />
sekä johtamansa Missionin toimintaa,<br />
antaen tunnustusta suomalaisten asiantuntijoiden<br />
panokselle Missionissa. Seuraavaksi<br />
38 39
88. kurssin oltermanni Eero Rantala luovutti<br />
varaturvallisuusministeri Kresic’ille<br />
puheenjohtajan nuijan, liittyen hänen<br />
rooliinsa maan turvallisuuspoliittisen<br />
ohjausryhmän puheenjohtajana.<br />
Korkean Edustajan kabinetin jäsen selosti<br />
Korkean Edustajan asettamia tavoitteita maan<br />
johdolle, ennen kuin ko. toimiston toiminta<br />
voidaan lopettaa sekä selosti siltä vastuun ottavan<br />
EU:n erityisedustajan toimiston tulevaa<br />
tehtäväkenttää. Lopuksi EU:n sotilasoperaation<br />
Althean Suomen osaston komentaja<br />
everstiluutnantti Castren selosti sotilaallisen<br />
tilanteen kehittymistä 1990-luvun alkupuolelta<br />
nykypäivään, mikä tilanne mahdollistaa<br />
Suomen vetäytymisen operaatiosta muutamia<br />
esikuntaupseereita lukuun ottamatta.<br />
Iltapäivällä kurssi tutustui entisen Jugoslavian<br />
johtamisjärjestelmään ja vieraili maan<br />
puolustusministeriön kutsumana Titon ja hänen<br />
hallituksensa käyttöön 50- ja 60-luvuilla<br />
rakennetussa maanalaisessa johtamistilassa syvällä<br />
kallion sisässä noin 50 kilometriä Sarajevosta<br />
lounaaseen. Oppaamme johdolla saimme<br />
perusteellisen selvityksen tällaisen johtamistilan<br />
infrastruktuurista sekä sen liittymisestä<br />
kokonaisjohtamisjärjestelmään.<br />
Kurssilaiset saivat matkalla perusteellisen<br />
kuvan Bosnia-Herzegovinan tämän päivän<br />
turvallisuus-poliittisista haasteista sekä miten<br />
maa yrittää vastata niihin kansainvälisen yhteisön<br />
tukemana. Tauno Aaltonen<br />
90. Maanpuolustuskurssin kurssikokous<br />
pidettiin 2. 9. kurssiveljen professori Martti<br />
Häikiön kotona.<br />
Kurssien kokoontumisia<br />
97. ja 98. Maanpuolustuskurssit kokoontuivat<br />
15. 9. Pääesikunnassa henkilöstöpäällikkö,<br />
kenraaliluutnantti Hannu Herrasen<br />
kutsumana.<br />
99. Maanpuolustuskurssin kurssitapaaminen<br />
pidettiin 7. 9. Merisotakoulun tiloissa Suomenlinnassa.<br />
101 ja 102 Pirkanmaalla<br />
Kurssien vakiopäivänä, syyskuun ensimmäisenä<br />
torstaina avattiin Satakunnan Lennoston<br />
portti 20:lle maanpuolustajalle tai<br />
avec´ille. Esikuntapäällikön, everstiluutnantti<br />
Pauli Rantamäen, selkeä esitys päättyi Hornetin<br />
hälytyshallin esittelyyn. Joukosta joku<br />
oli ensi kertaa näin lähellä konetta ja kaikille<br />
taisi koneen uudistettu ”kojelauta” olla uusi<br />
kokemus.<br />
Läheisessä Kokkovuoren haulikkoammuntakeskuksessa<br />
toimintaa esitteli Pekka<br />
Heikkilä, Valmetin lentokonetehtaan entinen<br />
johtaja. Kurssien väliseen kilpailuun (trap) löytyi<br />
puolen tusinaa rohkeata; mm. molemmat<br />
oltermannit. Jotenkin näytti siltä, että lajia on<br />
aiemmin harrastanut vain oltermanni 102, jonka<br />
kotinurkille koko retki suuntautui. Muistin<br />
tueksi: trap-ammunnassa kiekot loittonevat,<br />
skeet-ammunnassa kiekot ohittavat.<br />
Tasokkaan lounaan (kosken rannalla Hakkarin<br />
kartanossa) jälkeen suunniteltiin alustavasti<br />
ensi vuoden ulkomaan matkaa. Muutamista<br />
vaihtoehdoista otettiin koeäänestykseen<br />
kaksi, jolloin Puola voitti Brysselin.<br />
Lempäälän Ideaparkissa tehtiin vielä lyhyt<br />
kierros ennen kotimatkaa.<br />
Seuraavat kaksi vuotta järjestelyvastuu on<br />
101. kurssilla. Kurssien yhteistoiminta on sujunut<br />
hyvin; aina on saatu kokoon riittävä joukko,<br />
jolle on mukava pyytää esittelyjä vierailukohteissa.<br />
Talvitapaamiset kumpikin kurssi hoitaa<br />
erikseen. Pauli Thomenius<br />
116. Maanpuolustuskurssin vuositapaaminen<br />
Turussa<br />
Kiitettävän aktiivinen 116. Maanpuolustuskurssi<br />
kävi Turussa tiistaina 12. toukokuuta tutustumassa<br />
merivoimiin eri näkökulmista. 15<br />
kurssilaista saapui Heikkilän kasarmialueelle<br />
klo 10:30. Vastassa oli komentaja Ismo Korhonen<br />
(henkilöstöosaston päällikkö/MERIVE).<br />
Aamukahvin jälkeen kurssilaiset siirtyivät<br />
merivoimien esikunnan auditorioon, missä<br />
komentaja Korhonen ensin selvitti esikunnan<br />
rakennetta. Tilannehan on melko tuore, koska<br />
merivoimien esikunta muutti Turkuun vajaat<br />
kaksi vuotta sitten vuonna 2007. Ennen sitä<br />
esikunta sijaitsi Lauttasaaressa, Helsingissä.<br />
Nykyinen esikuntapäällikkö on lippueamiraali<br />
Veli-Jukka Pennala.<br />
Saimme myös tietää, että merialueiden valvonta<br />
on jatkuvaa. 24 tuntia 7 päivää viikossa.<br />
Mitään ei jää huomaamatta, voimme nukkua<br />
hyvin.<br />
Tämän jälkeen kurssilaisille kerrottiin<br />
myös Heikkilän historiasta. Monelle oli varmaan<br />
yllätys, että alue on toiminut puolustustukikohtana<br />
jo v. 1557 alkaen. Velvoittava<br />
maine.<br />
Heikkilän kasarmialueelta matkamme jatkui<br />
Saaristomeren meripuolustusalueen tukikohtaan,<br />
Pansioon. Täällä isäntänä toimi Saaristomeren<br />
meripuolustusalueen komentaja,<br />
kommodori Tapio Maijala. Hänen seurassaan<br />
kurssilaiset söivät ravitsevan lounaan alueen<br />
muonituskeskuksessa, jonka jälkeen siirryimme<br />
meriupseerikerholle (Suomen ainoa)<br />
kuuntelemaan Saaristomeren meripuolustusalueen<br />
toiminnasta. Kurssilaisia kiinnosti kovasti,<br />
miten Ahvenanmaan alueen valvonta<br />
sujuu ottaen huomioon, että Ahvenanmaa<br />
on demilitarisoitu alue. Selvisi, että pelisäännöt<br />
Ahvenanmaan viranomaisten kanssa ovat<br />
kunnossa ja mutkattomat.<br />
Siirryimme linja-autoon, joka kiersi Pansion<br />
laajaa tukikohta-aluetta. Täällä on tietysti paljon<br />
sellaista toimintaa, joka liittyy sota-alusten<br />
huoltoon ja ylläpitoon. Tärkeimmät toiminnat<br />
on siirretty syvään kallioon rakennettuihin<br />
suojiin.<br />
Kiertoajelun jälkeen saavuimme päälaiturille,<br />
missä merivoimien suurimmat alukset ovat<br />
kiinnittyneet. Täällä meitä olivat vastassa miinalaivueen<br />
komentaja, komentaja Juha Harjunpää<br />
ja miinalaiva Hämeenmaan päällikkö,<br />
komentajakapteeni Kaarle Wikström. Pillit<br />
soivat, kun astuimme miinalaiva Hämeenmaan<br />
kannelle. Siirryimme aluksen koulutus- ja kokoontumishyttiin,<br />
missä komentajakapteeni<br />
Wikström kertoi Hämeenmaan rakenteesta ja<br />
Kurssien kokoontumisia<br />
aseistuksesta. Hämeenmaa on vain pari vuotta<br />
sitten käynyt läpi aikamoisen uudistuksen, joten<br />
voidaan sanoa, että alus on erittäin iskukykyinen<br />
ja nykyaikainen.<br />
Jos joku on kiinnostunut Hämeenmaan<br />
mitoista ja konetehosta niin näitä tietoja löytyy<br />
seuraavalla nettisivulla:<br />
http://www.mil.fi/merivoimat/esikunta/toim_kalusto_2.dsp<br />
Luennon aikana köydet irrotettiin ja alus<br />
suuntasi keulansa kohti Aurajokea. Merimatkan<br />
aikana kurssilaisille annettiin tilaisuus<br />
tutustua Hämeenmaan saloihin tarkemmin.<br />
Näimme mm. miinakannen mahtavat laitteet<br />
ja taistelukeskuksen huippumodernin atk-laitteiston.<br />
Saavuimme täsmälleen klo 16:00 Aurajoen<br />
Linnan aukiolle, missä kiitimme merivoimien<br />
isäntäväkeä ja jatkoimme matkaa kohti Turun<br />
keskustaa.<br />
Seuraava vierailukohde oli Turun upea<br />
kaupungintalo Aurakadun päässä. Täällä<br />
olivat vastassa Turun kaupunginvaltuuston<br />
puheenjohtaja, varatuomari Jukka Mikkola<br />
ja Turun kulttuuripääkaupunki-projektin<br />
ohjelmapäällikkö Suvi Innilä. Vaikuttavassa<br />
valtuustosalissa meille kerrottiin erittäin<br />
vaativasta projektista: Turkuhan on valittu<br />
eurooppalaiseksi kulttuuri-pääkaupungiksi<br />
vuonna 2011. Valtava määrä tapahtumia on<br />
suunnitteilla ja budjetti on aikamoinen, 55<br />
miljoonaa euroa! Tästä voi jokainen suomalainen<br />
olla ylpeä.<br />
Maukkaan buffetillallisen (kiitos Turku)<br />
jälkeen kurssilaiset siirtyivät linja-autoon, joka<br />
lähti kohti Helsinkiä täsmälleen klo 18:00.<br />
Täydellinen kurssitapaamispäivä oli ohi.<br />
Kurssitapaamisen järjestelyistä olemme erityisen<br />
kiitollisia MPK 116:n jäsenelle, lippueamiraali<br />
Bo Österlundille. Jan Torvalds<br />
Kuva: Pekka Paatero<br />
40 41
117. Maanpuolustuskurssin kurssitapaaminen<br />
pidettiin 17. 9. Hufvudstadsbladetin tiloissa<br />
päätoimittaja Hannu Olkinuoran isännyydessä.<br />
123. Maanpuolustuskurssilta 12 matkasi<br />
7. – 9. 5. ajaksi Berliiniin kurssiveljemme suurlähettiläs<br />
Harry Heleniuksen kutsusta. Kurssikokoontumisen<br />
aikana saatoimme ihailla Berliinin<br />
historiallisia nähtävyyksiä sekä ylhäältä<br />
Reichstagin kupolista että alhaalta Spree-joen<br />
risteilyltä.<br />
Yhteispohjoismaisessa lähetystökompleksissa<br />
sijaitsevassa Suomen suurlähetystössä,<br />
”Kanteleessa”, meille pidettiin ajankohtaiset<br />
esitykset Saksan puolustuspolitiikasta ja taloudellisesta<br />
tilanteesta. Poliittisesta tilanteesta<br />
suurlähettiläs antoi meille kattavan katsauksen<br />
edustavassa, 1920-luvun hengessä kalustetussa<br />
residenssissään. Vierailu päättyi upeaan ilotulitukseen<br />
– ukkosen jyrinään ja salamointiin.<br />
Ilkka Kylä-Harakka<br />
Toisenlaisen näkökulman Saksan historiaan<br />
tarjosi hyvän oppaan ansiosta Stasi-museo.<br />
125. maanpuolustuskurssi kokoontui 26. 5.<br />
Nokian pääkonttoriin Espooseen kuulemaan<br />
kurssiveljien ajankohtaiskatsauksia, keskustelemaan<br />
ja syömään iltapalaa. Tapaamisen isäntänä<br />
toimi kurssin oltermanni, Nokian ja Shellin<br />
hallituksen puheenjohtaja Jorma Ollila. Hän<br />
arvioi katsauksessaan globaalin talouskriisin<br />
syntyä, syitä, kestoa ja seurauksia. Kriisin inhimillistä<br />
puolta valotti Helsingin piispa Eero<br />
Huovinen, ja puolustusvoimien ajankohtaisista<br />
Kurssien kokoontumisia<br />
asioista kertoi Maavoimien materiaalilaitoksen<br />
johtaja, puolustusvoimien sotatalouspäälliköksi<br />
siirtyvä kenraalimajuri Paavo Kiljunen.<br />
Kiinnostavaan tapaamiseen osallistui valtaosa<br />
kurssista, kaikkiaan 27 kurssilaista.<br />
Arto Astikainen<br />
128. Maanpuolustuskurssin vuositapaaminen<br />
toteutettiin 17. 9. Hämeenlinnassa kurssin<br />
oltermannin Eija Karivaaran emännyydessä.<br />
Tutustumiskohteina oli mm. Panssariprikaati,<br />
Kultakeskus Oy ja Kanta-Hämeen Hengityskonserni<br />
sekä Tali-Ihantala -taistelu Suomen<br />
Tykistömuseossa.<br />
130. Maanpuolustuskurssi kokoontui 17. 9.<br />
Maanpuolustuskurssien tiloissa Kruununhaan<br />
Maneesissa sekä Suomen Pankissa.<br />
135. Maanpuolustuskurssin kevättapaaminen<br />
järjestettiin 20. 5. Itella Oyj:n tiloissa<br />
Helsingin Ilmalassa. Isäntänä toimi kurssiveli,<br />
johtaja Petri Aaltonen.<br />
139. Maanpuolustuskurssin kurssitapaaminen<br />
pidettiin 9. 9. Mikkelissä. Tutustumiskohteina<br />
olivat mm. Maavoimien Esikunta,<br />
Jalkaväkimuseo, Päämajamuseo sekä Lokkiviestikeskus.<br />
Päivä päättyi päivälliseen Veteraanimajalla.<br />
142. Maanpuolustuskurssi tutustui 11. 9.<br />
Maavoimien Esikuntaan Mikkelissä.<br />
150. Maanpuolustuskurssi kokoontui 28. 5.<br />
kurssiveli Rauli Parmeksen isännöimänä liikenne-<br />
ja viestintäministeriössä.<br />
150. ja 151. Maanpuolustuskurssit vierailivat<br />
18. 9. Kainuun Prikaatissa Kajaanissa.<br />
152. Maanpuolustuskurssi kokoontui 18. 9.<br />
Maanpuolustuskurssien tiloissa Kruununhaan<br />
Maneesissa. Kurssi tutustui myös Sotamuseoon,<br />
jonka jälkeen siirtyi Orion konsernin toimitiloihin<br />
Espooseen.<br />
156. Maanpuolustuskurssin kurssitapaaminen<br />
pidettiin 19. 5. Senaatti-kiinteistöjen tiloissa<br />
kurssiveli Aulis Kohvakan isännyydessä.<br />
158. Maanpuolustuskurssi kokoontui 25. 5.<br />
Königstedtiin kurssisisar, valtiosihteeri Terttu<br />
Savolaisen kutsumana.<br />
162 Maanpuolustuskurssi aloitti kesän Nivalassa<br />
tutustuen nykyaikaiseen maatalouteen<br />
Kurssi avasi kesän tänä vuonna Nivalassa<br />
1.–2. 6. tutustuen kansanedustaja Pekka Vilkunan<br />
ja vaimonsa Riitan isännöimänä monipuolisesti<br />
kuntaan ja Vilkunan sukuhistoriaan.<br />
Kurssimatka tehtiin oltermanni Seppo<br />
Härkösen johdolla junalla, jonka kurssiveli<br />
Pekka Söderling ”junaili”. Vuorokauden pituinen<br />
pikavisiitti avasi monin tavoin 14 matkalle<br />
osallistuneen silmiä ja koettiin erittäin mielenkiintoisena<br />
ja informatiivisena kokonaisuutena.<br />
Mukava junamatka antoi kurssilaisille mahdollisuuden<br />
vaihtaa viime kuulumisia keskenään.<br />
Linja-autosiirtymisten aikana Vilkunan Pekka<br />
tarinakertojan tyyliinsä valaisi alueen elinkeinoelämää<br />
ja historiaa.<br />
Piipahdimme Hilppa-tamman patsaalla<br />
kuulemassa Konikapinasta ja 1930-luvun laman<br />
vaikutuksista pohjoispohjalaiseen elämänmenoon.<br />
Matkamme antoi kullanarvoista<br />
lisätietämystä tämän päivän maataloudesta jokaiselle,<br />
sillä pääsimme tutustumaan kolmelle<br />
erityyppiselle kasvinviljely- ja maitotilalle. Vilkunan<br />
ja Kallion sukujen mielenkiintoiset historiavaiheet<br />
ja merkkihenkilöt tulivat tutuiksi<br />
museokäynneillä ja erinomaisilla tarinoilla.<br />
Nivalan kaupungin johto perehdytti meidät<br />
kunnan arkipäivään ja teollisuuskylään.<br />
Vieraanvaraisuus huipentui illalla Vilkunan<br />
savusaunan lempeisiin löylyihin ja talon<br />
pitkän pöydän ääressä nautittuun herkulliseen<br />
ateriaan. Kalajokilaakso teki meihin<br />
kaikkiin vaikutuksen upeana alueena ja loi<br />
hyvän kuvan eteenpäin pyrkivästä yrittäjähenkisyydestä.<br />
Onnistuneen kurssitapaamisen<br />
viesti välittyy muidenkin kurssisiskojemme<br />
ja -veljiemme tietoon. Seuraavaa tapaamista<br />
jo suunnitellaan. Kiitos vielä Pekalle ja Riitalle<br />
sekä muille matkamme onnistumiseen<br />
myötävaikuttaneille.<br />
oltermanni Seppo Härkönen<br />
ja kurssisihteeri Risto Kolstela<br />
166. Maanpuolustuskurssi matka suuntautui<br />
13.–14. 9. Brysseliin.<br />
Kurssien kokoontumisia<br />
169. Maanpuolustuskurssin matka suuntautui<br />
21.–22. 8. Tallinnaan.<br />
173. Maanpuolustuskurssin kurssitapaaminen<br />
Turussa 3.kesäkuuta.<br />
Tapaaminen noudatti hyväksi todettua ohjelmarunkoa:<br />
uusi paikkakunta, sen maanpuolustuksellinen<br />
kohde/kohteet ja paikallinen<br />
elinkeinotoiminta. Lisäksi Helsingin kautta<br />
tulleet saivat testata käytännössä junayhteyden<br />
toimivuutta; se oli yllättävän nopea, helppo ja<br />
käytännöllinen. Hyvä VR. Entinen Finnairin<br />
mainoslause ”illaksi kotiin” kävisi tähänkin<br />
yhteyteen.<br />
Felix Abballa opimme mm. että talouden<br />
taantuma ei ole vaikuttanut Suomessa sen<br />
tuotteiden menekkiin, Baltiassa on talous<br />
taantunut enemmän, joten siellä näkyy jo<br />
ruokakustannuksissakin säästämistä. Nyt tiedämme<br />
senkin miksi Venäjällä ei lakritsa mene<br />
kaupaksi. Sen maku kun tuo mieleen neuvostoajan<br />
lääkkeet.<br />
Kuulimme myöskin yleispätevän Orklayhtymän<br />
viisauden: ”The biggest room in the<br />
Orkla House is the room for development”.<br />
Liiketoiminnan jatkuva tehostaminen on<br />
poistanut eri portaiden välivarastot lähes tyystin<br />
Suomesta monen tuotteen kohdalla. Kun<br />
kohta ainoat varastot ovat kaupan hyllyillä, voi<br />
supermarketin tulipalo saada aikaan tilapäistä<br />
elintarvikepulaakin. Huoltovarmuusmielessä<br />
kehitys antaa varmasti aihetta järjestelmän jatkuvaan<br />
uudistamiseen.<br />
Länsi-Suomen merivartioston esikunnassa<br />
tarkistimme Putinin vierailupäivän tilanteen<br />
Länsi-Suomen merialueilla. Tutustumiskäynnillä<br />
Turun vartiolentueeseen saimme kuulla<br />
omakohtaisia kokemuksia ja videoita mm. Estonian<br />
järkyttävästä onnettomuudesta ja sen<br />
pelastusoperaatiosta. Koulutettu ja osaava<br />
miehistö sekä joka tilanteessa toimiva kalusto<br />
olivat avainasioita. Super Pumat ja Dornierit<br />
ovat kunnon kalustoa, mutta niillekin kertyy<br />
koko ajan ikää ja uusimistarve lähenee.<br />
Tutustumiskäyntien jälkeen oli kurssilaisilla<br />
tilaisuus kuulla toistensa nykytilanteesta. Yllättävän<br />
paljon muutoksia on viidessä vuodessa<br />
ehtinytkin monen kohdalla tapahtua. Aktiivista<br />
porukkaa tuo MPK 173.<br />
Jorma Vuorensola<br />
42 43
178. Maanpuolustuskurssi kokoontui<br />
9. 7. Helsingissä. Paikalle saapui ennätysosanotto.<br />
Aloitimme tapaamisen saamalla<br />
päivityksen puolustusvoimien ajankohtaisiin<br />
asioihin. Tämän jälkeen tutustuimme<br />
Helsingin merelliseen puolustukseen. San-<br />
Kurssien kokoontumisia<br />
tahaminaan ja sen historiaan tutustumisen<br />
jälkeen suuntasimme Kuivasaareen. Mielenkiintoisen<br />
Kuivasaaren historiaan tutustumisen<br />
jälkeen syvensimme käsittelyä ravintola<br />
Särkänlinnassa.<br />
Mika Kalliomaa<br />
178. Maanpuolustuskurssi<br />
Haikeita tunnelmia Kuopiossa<br />
Pohjois-Savon Maanpuolustusyhdistys teki<br />
kotiseuturetken lakkautettavaan Kuopion varikkoon<br />
Symbolisena maanpuolustuksen peruskivenä<br />
on Pohjois-Savossa pidetty Kuopion Neulamäen<br />
uumenissa sijaitsevaa Kuopion Asevarikkoa.<br />
Nimi on aikojen saatossa muuttunut moneenkin<br />
otteeseen. Viimeisimpänä käyttönimenä<br />
on ollut hieman vähättelyltä kalskahtava Savo-<br />
Karjalan varasto-osasto.<br />
Yhdistyksen paikallaolleet runsaat 30 jäsentä<br />
kokivat syvältä koskettavia tuntoja ensin<br />
luolastokierroken aikana ja sen päätteeksi<br />
varaston päällikön maj Osmo Huopaisen esitelmässä.<br />
Monen vierailijan elämällä on ollut<br />
yhtymäkohtia Varikon vaiheisiin. Entinen<br />
Varikko on jo siirtynyt uuden isännän-Milloc<br />
Oy:n-operoitavaksi. Vähentynytkin toiminta<br />
tullaan alasajamaan kuluvan vuoden loppuun<br />
mennessä. Vierailijoille jäi vaikutelma,että va-<br />
Alueelliset yhdistykset toimivat<br />
pautuville laajoille luolatiloille ei taida aivan<br />
helposti löytyä luontevaa käyttöä ja käyttäjää.<br />
Paljon kumuloitunutta osaamista ja kädentaitoa<br />
on katoamassa luolien uumeniin.<br />
Oli sentään ilonaihettakin<br />
Pohjois-Savon Maanpuolustusyhdistys palkitsi<br />
joukon pitkään aktiivisesti jäseninä ja kokonaismaanpuolustuksen<br />
hyväksi toimineita<br />
henkilöitä. Palkitsemisvälineenä oli yhdistyksen<br />
aikaisempaa nimeä vielä kantava ansiolevyke.<br />
Levyke luovutettiin seuraaville: Matti Eronen,<br />
Eero Juntunen, Unto Kauppinen, Raimo<br />
Piiroinen, Niilo Rantsi ja Hannu Takkunen.<br />
Retken aamukahvit nautittiin oppaamme Rauno Suhosen omistaman<br />
Lankilan suojelutalon pihassa Koverolla<br />
Yhdistykset toimivat<br />
Heikki Jouppila<br />
puheenjohtaja<br />
44 45
Alueelliset yhdistykset toimivat<br />
Retki Ilomantsin taistelupaikoille<br />
Pohjois-Savon Maanpuolustusyhdistys ry<br />
”Kesän 1944 viimeiset ratkaisutaistelut<br />
Ilomantsissa”-retkelle osallistui 49 henkilöä<br />
+ opas eli bussi oli täynnä. Ohjelma oli tiivis<br />
ja nähtävää oli varattu paljon. Oppaana toimi<br />
Rauno Suhonen, jonka paikallinen tuntemus<br />
ja tieto historian tapahtumista oli syväluotaavaa.<br />
Aamukahvit juotiin Koveron suojelutalolla,<br />
joka liittyy jääkärimajuri Väinö Lankisen<br />
ja hävittäjä-ässä kapteeni Väinö Suhosen sukuhistoriaan.<br />
Päivä oli lämmin ja aurinkoinen<br />
ja aamukahvi tarjoiltiin ulkona traktorin<br />
peräkärryltä. Matkaa jatkettiin Möhkön masuuniin,<br />
jossa taistelutilannetta selvitettiin<br />
tilannekartoilla. Monella retkeläisellä oli tapahtumiin<br />
liittyvää tietoutta ja masuunilla<br />
syntyi keskustelua. Tämän jälkeen tutustuttiin<br />
taistelupaikkoihin ja rakennuksiin oppaan<br />
selostuksella bussin lipuessa hitaasti ohi<br />
maisemien. Öykkösenvaarassa jalkauduttiin<br />
maastoon katsomaan taistelupaikkoja. Päivä<br />
oli lämmennyt jo ylitsevuotavan kuumaksi<br />
retkeläisten tarpeisiin. Maastossa moni pani<br />
merkille, että marjasato on alueella erinomainen,<br />
parempi kuin omilla kotinurkilla.<br />
Matka jatkui ja seuraava pysäkki oli Möhkön<br />
rajakartano, jossa syötiin ohjelman mukainen<br />
”rajamiehen ravitseva rokka”. Retken<br />
täyslaidallinen historian tietoa vaati aivojen<br />
levon ja ruoan jälkeen moni retkeläinen<br />
huomasi ottaneensa pienet nokkaunet huomaamattaan.<br />
Saavuttiin Parppeinvaaraan<br />
kenraali Raappanan majalle. Lähellä sijaitseva<br />
käsityötalo sai sisälle astujan haltioihinsa<br />
taidokkaista perinnekäsitöistään, joita oli<br />
mahdollisuus myös ostaa. Matka jatkui Hattuvaaran<br />
taistelupaikoille ja lähtökahvit juotiin<br />
taistelijan talolla.<br />
Bussissa oli retken aikana virinnyt keskustelua<br />
ja muisteloita kuulluista ja koetuista tapahtumista<br />
niin sotapaikoilla kuin kotirintamallakin.<br />
Retkeen oltiin tyytyväisiä. Tunnelma<br />
oli kotoinen. Yhteenkuuluvuuden tunnetta<br />
lisäsi paluumatkalla jaetut kunnianosoitukset<br />
entiselle hallituksen naisjäsenelle Liisa Kiianlinnalle<br />
ja entiselle hallituksen puheenjohtajalle<br />
ja kunniajäsenelle Risto Hakkaraiselle.<br />
Retki oli hyvin puhutteleva ja jokaiselle jäi<br />
tietoisuus siitä, että itärajalla vieläkin elää voimakkaana<br />
sodan tapahtumat. Kylät, talot ja<br />
asukkaat ovat kokeneet paljon ja taistelujen jälkiä<br />
näkyy kaikkialla. Tapahtumista kerrotaan,<br />
tavarat ja paikat pidetään kunnossa ja ovat vieraiden<br />
nähtävillä. Nuori sukupolvi kasvaa väkisinkin<br />
näillä alueilla hyvin isänmaalliseksi.<br />
Sodan historia on läsnä joka päivä.<br />
Pohjois-Savon Maanpuolustusyhdistys ry<br />
Seija Savukoski, hallituksen jäsen<br />
Etelä-Savon Maanpuolustusyhdistys ry<br />
Sihteeri Anneli Niskanen<br />
Purolantie 3<br />
50350 NOROLA<br />
040 519 0881<br />
anneli.niskanen@surffi.fi<br />
Kanta-Hämeen Maanpuolustusyhdistys ry<br />
Talouspäällikkö Pasi Katajisto<br />
Etelä-Suomen lääninhallitus<br />
PL 150<br />
13101 HÄMEENLINNA<br />
071 873 2117; 040 534 7878<br />
pasi.katajisto@laaninhallitus.fi<br />
Keski-Suomen<br />
Henkisen Maanpuolustuksen Liitto ry<br />
Henkilöstöpäällikkö Marja Leena Immonen<br />
Emännäntie 23 D 23<br />
40740 JYVÄSKYLÄ<br />
050 313 0402<br />
marja.leena.immonen@jyu.fi<br />
Kymen läänin Maanpuolustusyhdistys ry<br />
Lehtori Paavo Mikkonen<br />
Keskikoskentie 4 A 3<br />
46800 ANJALANKOSKI<br />
044 550 9375<br />
paavo.mikkonen@pp.inet.fi<br />
Lapin läänin Maanpuolustusyhdistys ry<br />
Lääninvalmiusjohtaja Jari Aalto<br />
Lapin lääninhallitus<br />
PL 8002<br />
96101 ROVANIEMI<br />
071 876 2560; 040 520 0486<br />
jari.aalto@laaninhallitus.fi<br />
Oulun läänin Maanpuolustusyhdistys ry<br />
Pelastusylitarkastaja Pentti Kurttila<br />
Oulun lääninhallitus<br />
PL 293<br />
90101 OULU<br />
071 8762 261; 0400 379 918<br />
pentti.kurttila@laaninhallitus.fi<br />
Pirkanmaan Maanpuolustusyhdistys ry<br />
Toimittaja Pekka Ruusukallio<br />
Pensaskatu 3 C<br />
33270 TAMPERE<br />
(03) 3446 824, 040 522 4960<br />
pekka.ruusukallio@dnainternet.net<br />
Alueellisten yhdistysten yhteystiedot<br />
Pohjois-Karjalan Maanpuolustusyhdistys ry<br />
Toimistosihteeri Paula Koikkalainen<br />
Pohjois-Karjalan Aluetoimisto<br />
PL 5<br />
80791 KONTIORANTA<br />
0299 434 164<br />
paula.koikkalainen@mil.fi<br />
Pohjois-Savon Maanpuolustusyhdistys ry<br />
Majuri Jyrki Ryhänen<br />
Savo-Karjalan Sotilasläänin Esikunta<br />
PL 1080<br />
70111 KUOPIO<br />
0299 435 310<br />
jyrki.ryhanen@mil.fi<br />
Päijät-Hämeen alueen Maanpuolustusyhdistys ry<br />
Diplomi-insinööri Tarja Kalenius<br />
Närhinkatu 11<br />
15610 LAHTI<br />
050 374 0631<br />
tarja.kalenius@logisteam.fi<br />
Satakunnan Maanpuolustusyhdistys ry<br />
Hannu Aho<br />
Peltopyyntie 22<br />
28200 PORI<br />
044 363 7011<br />
hannu.aho@dnainternet.net<br />
Uudenmaan Maanpuolustusyhdistys ry<br />
Aili Lamminen<br />
Koroistentie 3 B 25<br />
00280 HELSINKI<br />
040 533 5513<br />
allu.lamminen@welho.com ; allu.lamminen@aacglobal.com<br />
Vaasan läänin Maanpuolustusyhdistys ry<br />
– Vasa läns Försvarsförening rf<br />
Sihteeri Virva Hirvi-Nevala<br />
Kirkkopuistikko 3 C 15<br />
65100 VAASA<br />
050 530 2309<br />
hirvinevala.virva@gmail.com<br />
Varsinais-Suomen Maanpuolustusyhdistys ry<br />
Everstiluutnantti Markku Kuusela<br />
Varsinais-Suomen aluetoimisto<br />
PL 69<br />
20811 TURKU<br />
0299 480 100<br />
m.kuusela@luukku.com<br />
46 47
JOUKKOKIRJE<br />
48<br />
ISSN 0357-2080<br />
Edita Prima Oy, Helsinki 2009