Terveys - Maanpuolustuskurssiyhdistys
Terveys - Maanpuolustuskurssiyhdistys
Terveys - Maanpuolustuskurssiyhdistys
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
400–500 henkeä, joka kävi työhön. Tämä pääasiassa<br />
farmasian ja lääketieteen opiskelijoista,<br />
lääkintälotista ja suojeluskuntien lääkintämiehistä<br />
koostunut vapaaehtoisjoukko teki ympärivuorokautisia<br />
työpäiviä suorittaen aivan<br />
uskomattoman urakan. Talvisodan alkuun<br />
mennessä olivat asianmukaisesti täytetyt kenttälääkintävarusteet<br />
kunnossa.<br />
Esimerkkinä urakan mittavuudesta voidaan<br />
mainita kaikkien paitsi moottori- ja hevosajoneuvoilla<br />
liikkuneiden sotilaiden henkilökohtaiseen<br />
varusteisiin kuulunut hankautumavoide,<br />
joka valmistettiin sotilasapteekissa. Vapaaehtoiset<br />
pakkasivat salvan käsityönä 20 gramman<br />
peltirasioihin, joita oli satojatuhansia. Voidaan<br />
syystä puhua ”talvisodan ihmeestä” tämänkin<br />
suorituksen yhteydessä.<br />
Evakuoinnit alkavat<br />
Ylimääräisten kertausharjoitusten alkaessa<br />
oli jo tosi kysymyksessä. Lääkintävarikko sai<br />
käskyn siirtyä Suomenlinnasta Seinäjoelle<br />
Törnävän piirimielisairaalan tiloihin, missä se<br />
toimi lääkintäkeskusvarikon nimellä. Saman<br />
sairaalan talousrakennukseen majoitettiin Helsingistä<br />
myös sotilasapteekki, joka lääketehdas<br />
Medicasta tuoduilla tabletti- ja ampullikoneilla<br />
pyrki kuumeisesti käynnistämään tuotannon.<br />
Viipurin sotilasapteekin johto sai jo syyskuun<br />
lopulla tehtävän tiedustella uudet tilat<br />
Lappeenrannasta. Ne löytyivät entisen varavankilan<br />
rakennuksesta, ja siirto tapahtui<br />
10. 10. 1939. Samanaikaisesti siirtyivät Viipurista<br />
lääkealan tukkukaupat Viipurin Rohdoskauppa<br />
Oy ja Tampereen Rohdoskauppa<br />
Oy. Huolimatta näin saaduista materiaalivahvistuksista<br />
sotilasapteekin varastot hupenivat<br />
nopeasti joukko-osastojen lääkelaatikkoihin.<br />
Orionin koneet ja tarvikkeet lastattiin<br />
kuorma-autoihin, ja siirto Keuruulle alkoi<br />
13. 10. 1939. Siellä olevan parkettitehtaan toiminta<br />
oli jouduttu lopettamaan vientivaikeuksien<br />
takia. Tilat vaikuttivat lääketehtaalle<br />
sopivilta sähkö- ja höyryvirtoineen, lämmityksineen<br />
ja tuuletuksineen. Juuri kun tehdas oli<br />
saatu siivotuksi ja se alkoi näyttää enemmän<br />
lääke- kuin parkettitehtaalta, päätettiin kuitenkin<br />
siirtyä takaisin Helsinkiin, missä yhtäkkiä<br />
oli alettu uskoa rauhan säilymiseen. Viikkoa<br />
ennen sodan puhkeamista Orion oli kokonaisuudessaan<br />
takaisin Helsingin Vallilassa, mutta<br />
ankara pommitus heti sodan sytyttyä käynnisti<br />
jälleen pakkaustyöt ja pikamuuton uudelleen<br />
Keuruulle.<br />
Kaikki suurimmat lääkintäyksiköt olivat<br />
näin samanaikaisesti joko tien päällä tai sijoittumassa<br />
uusiin tiloihin.<br />
Evakuointitoimenpiteet laajennettiin koskemaan<br />
koko Kannasta. Syyskuussa eduskunta<br />
oli hyväksynyt lain, jonka nojalla siviiliapteekki<br />
voitiin ottaa kokonaisuudessaan puolustusvoimien<br />
käyttöön sellaisella seudulla, joka oli<br />
sotatoimien tapahtumapaikkana. Kaikki Viipurin<br />
yhdeksän apteekkia ja 16 maaseudun<br />
apteekkia evakuoitiin Lappeenrantaan, jolloin<br />
Viipurin sotilasapteekki sai lisää kipeästi tarvitsemaansa<br />
täydennystä.<br />
Armeijan selustaan perustettujen kenttäsairaaloiden<br />
oli pakko täydentää lääkevarastojaan<br />
”oikotietä”, takavarikoimalla paikallisista apteekeista<br />
tarvitsemansa täydennykset. Lääkkeiden<br />
lisäksi kenttäsairaaloiden apteekkeihin tarvittiin<br />
apteekkivaakoja, autoklaaveja, astioita ja<br />
työvälineitä.<br />
Helsingin, Turun ja Tampereen siviiliapteekkien<br />
lääkevarastot inventoitiin lokakuun<br />
puolivälissä puolustusministeriön lääkintäosaston<br />
toimesta. Inventoijat jättivät apteekkeihin<br />
luettelon 62 eri lääkeaineesta ilmoittaen, että<br />
puolet niistä oli varattava puolustusvoimien<br />
käyttöön. Siviiliapteekit saivat luvan hankkia<br />
takavarikkoluettelon lääkkeitä omaa käyttöään<br />
varten, mutta se onnistui vain harvoin,<br />
sillä myös lääketukkuliikkeiden menevimmät<br />
lääkkeet olivat myyntikiellossa ja varattuina<br />
puolustusvoimille.<br />
Siviiliapteekit lääkehuoltoasemina<br />
Pommitusvaaran johdosta Helsingin sotilassairaala<br />
(Tilkka) siirrettiin jo YH:n aikana<br />
Hämeenlinnaan Aulangon hotellin tiloihin<br />
ja Viipurin sotilassairaala Imatralle rauhan parantolaan.<br />
Siviilisairaaloiden rauhanaikainen<br />
yleissairaalapaikkaluku oli noin 8000. Sotaajan<br />
paikkalukutarpeeksi arvioitiin 29 000,<br />
mikä edellytti 50 sotasairaalan perustamista.<br />
Kun yhtä sairaalaa kohti tuli keskimäärin lähes<br />
600 vuodepaikkaa, oli kysymys kooltaan<br />
varsin mittavista sairaaloista. Suuret julkiset<br />
rakennukset, kuten koulut, tyhjennettiin ja tilalle<br />
tuotiin sairasvuoteet.<br />
Varojen puutteessa ei kuitenkaan materiaaleja<br />
ollut voitu varata ennakkoon, joten osa sängyistä<br />
ja kalusteista hankittiin pakko-ottojen<br />
avulla. Huopia saatiin paljon lahjoituksina. Takavarikoiduista<br />
kangaspakoista valmistettiin<br />
patjapusseja, lakanoita, tyynynpäällisiä, pyyheliinoja<br />
ja sairaalavaatteita. Myös harsositeet<br />
ja -taitokset ja monessa sairaalassa jopa lastat<br />
tehtiin paikan päällä.<br />
Sotasairaaloiden lääkehuolto ratkaistiin<br />
määräämällä sijaitsemispaikkakunnan siviiliapteekki<br />
sen käyttöön. Lääkehuoltoa johtamaan<br />
määrätty lääkintäupseerin arvoinen<br />
sairaala-apteekkari otti käyttöönsä apteekista<br />
tarvitsemansa tilat ja työvälineet.<br />
Sotasairaalalle elintärkeät lääkkeet takavarikoitiin,<br />
eikä apteekki saanut käyttää niitä<br />
omiin tarkoituksiinsa. Osviittana oli tuore<br />
puolustusvoimien käyttöä varten laadittu lääkeluettelo.<br />
Sen sisältämistä 90 nimikkeestä<br />
suurin osa oli tavallisimpia lääkeaineita, joista<br />
apteekissa valmistettiin muun muassa pillereitä,<br />
voiteita, mikstuuroja, annospulvereita ja<br />
tinktuuroja. Tabletteja luettelossa oli vain 25<br />
nimikettä. Ellei kaikkia sairaalan tarvitsemia<br />
lääkkeitä ollut varastossa, apteekki suoritti täydennyshankinnat<br />
laskuttaen sotasairaalaa.<br />
Yleensä sotasairaalaan sidottu yksityisapteekki<br />
oli paikkakunnan suurin. Sillä oli tavallisimmista<br />
lääkeaineista nykypäivän apteekkiin<br />
verrattuna huomattavasti suuremmat varastot,<br />
jotka vastasivat jopa vuoden kulutusta. Valmiudet<br />
ottaa suurenkin sotasairaalan lääkehuolto<br />
vastuulleen olivat siten riittävät. Kun<br />
tehdasvalmisteita oli vain muutamia, apteekit<br />
valmistivat suurimman osan lääkkeistä itse. Ne<br />
olivat tehtaita pienoiskoossa. Apteekissa työskentelevä<br />
sotasairaalan apteekkari kykeni heti<br />
tehtävän saatuaan apteekkihenkilökunnan<br />
avustuksella tyydyttämään suurelta osin sotasairaalan<br />
lääketarpeet.<br />
Kaikkiaan talvisodassa oli toiminnassa 51<br />
sotasairaalaa, joiden yhteenlaskettu paikkaluku<br />
oli 35 000. Ennakkoarvio oli osunut jotakuinkin<br />
kohdalleen. Sotasairaaloiden lääkehuollosta<br />
vastasi 41 siviiliapteekkia, jotka suoriutuivat<br />
tehtävästä hyvin.<br />
Lääkintävarikot vaikeuksissa<br />
Lokakuun puolivälissä 1939 annettiin käsky<br />
neljän lääkintävarikon perustamisesta. Sijaintipaikkakunnat<br />
olivat Hämeenlinna, Pori, Kuopio<br />
ja Oulu. Ne olivat melko suuria sisämaassa<br />
sijaitsevia huoltoyksiköitä, joiden tehtävänä oli<br />
huolehtia ensisijaisesti sota- ja kenttäsairaaloiden,<br />
lääkintäkomppanioiden ja sairaalajunien<br />
lääkkeistä ja lääkintämateriaaleista. Varikot<br />
muokkasivat materiaalit käyttöpakkauksiksi.<br />
Ne myös huolsivat välittämiään koneita ja välineitä.<br />
Kunkin varikon huonetilatarpeeksi oli arvioitu<br />
300 m 2 . Arvio osoittautui jo alkuvaiheessa<br />
aivan liian pieneksi. Toiminnan laajetessa tiloja<br />
hankittiin koko ajan lisää, kunnes varastoja oli<br />
ympäri kaupunkia. Hajallaan olevan yksikön<br />
valvonta vaikeutui. Suuren yksikön toiminta<br />
käynnistyi muutenkin vaivalloisesti, sillä minkäänlaisia<br />
toimintaohjeita ei ollut. Farmaseuttisen<br />
koulutuksen saaneita oli lääkintävarikossa<br />
perustamisvaiheessa kahdeksan ja muuta väkeä<br />
15. Vain ani harvalla farmaseutilla oli sotilasfarmaattista<br />
koulutusta. Komentopaikaksi ja<br />
lääkintävarikon apteekkiosastoksi määrättiin<br />
sijaitsemispaikkakunnan apteekki, jonne varikon<br />
päällikköapteekkari sijoittui.<br />
Kun lääkintäkeskusvarikko ja Helsingin<br />
sotilasapteekki olivat samanaikaisesti muuttamassa<br />
Seinäjoelle, materiaalien hankkiminen<br />
oli vaikeaa. Rajoille ryhmittyvät kenttäjoukot<br />
ja sisämaassa muodostettavat uudet joukkoosastot<br />
saivat turhaan odottaa lääkintämateriaalitilauksiaan.<br />
Apteekin tablettivarastot loppuivat nopeasti, ja<br />
kun täydennystä ei saatu, aloitettiin korvaava<br />
tuotanto, mikä tarkoitti erilaisten annospulverien<br />
tekoa. Farmaseuttisen henkilökunnan<br />
vähyyden vuoksi jouduttiin turvautumaan<br />
epäpätevään tilapäisapuun. Sairaanhoitajat,<br />
lääkintälotat ja koululaisvapaaehtoiset tekivät<br />
työtä vuorokaudet ympäriinsä, jotta kotirintamalla<br />
muodostettaville uusille joukko-osastoille<br />
saatiin mukaan aspiriini-, särky-, kuume-,<br />
ripuli- ja yskänpulvereita. Lisäksi valmistettiin<br />
ja pullotettiin erilaisia liuoksia: tymolispriitä<br />
ihon ja haavojen desinfiointiin, lyijyvettä nyrjähtymiin,<br />
boorivettä silmähauteeksi, mikstuuroja<br />
yskään, linimenttejä lihaskipuihin, lietteitä<br />
mahavaivoihin ja niin edelleen. Salvoja jaeltiin<br />
peltipurkkeihin ja pärerasioihin: haavasalvaa,<br />
paleltumavoidetta, presipitaattisalvaa erilaisiin<br />
18 Turunen: Lääkehuolto Talvisodassa 19
Change language