Terveys - Maanpuolustuskurssiyhdistys
Terveys - Maanpuolustuskurssiyhdistys
Terveys - Maanpuolustuskurssiyhdistys
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
ihottumiin, harmaasalvaa satiaisiin, syyhysalvaa,<br />
iktyolisalvaa paiseisiin – luetteloa voisi<br />
vielä jatkaa.<br />
Armeijalla oli kymmeniätuhansia hevosia,<br />
ja myös ne lääkittiin tässä vaiheessa apteekeista<br />
käsin.<br />
Kun tavaraa vihdoin viimein alkoi tulla Seinäjoen<br />
keskusvarikolta, sitä saatiin eri yksiköiden<br />
päällekkäistilauksista johtuen vaunulasteittain.<br />
Sekasotku selvitettiin panemalla tilaukset uusiksi.<br />
Puutteelliset ohjeet, olematon koulutus<br />
ja lääkintämuodostelmien päällekkäisten<br />
evakuointien aiheuttama sekasortoinen tilanne<br />
aiheuttivat sen, että lääkintävarikot saatiin toimintakuntoisiksi<br />
vasta vuoden 1940 puolella,<br />
kaikkia ei silloinkaan.<br />
Ainoastaan varikkojen apteekkiosastona toimineet<br />
siviiliapteekit kykenivät selviytymään<br />
tyydyttävästi vaikean aloitusvaiheen yli. Niissä<br />
toimittiin lähes siviiliolosuhteita vastanneissa<br />
tilanteissa. Lääkkeet olivat tuttuja, määrät vain<br />
totuttua suurempia. Pahin pula oli jakeluvaikeuksista<br />
johtuen sulfatableteista, joita ei voitu<br />
korvata rinnakkaisvalmisteilla.<br />
Kenttävarikot rajan läheisyyteen<br />
YH:n aikana perustettiin myös viisi lääkintäkenttävarikkoa<br />
Lappeenrantaan, Savonlinnaan,<br />
Joensuuhun, Kajaaniin ja Rovaniemelle.<br />
Niiden tehtävänä oli hoitaa armeijakuntien<br />
lääkintähuolto, toisin sanoen kenttäsairaalat<br />
ja lääkintäkomppaniat. Lääkintäkenttävarikot<br />
olivat siten itärajalle ryhmittyneiden joukkojen<br />
välittömässä läheisyydessä, ja kunkin toimintaalue<br />
oli erittäin laaja. Lappeenrannassa sijainnut<br />
Lääkintäkenttävarikko I oli niistä suurin,<br />
ja se hoiti koko Karjalan Kannaksen ja osan<br />
Laatokan koillispuolta. Sen kokonaisvahvuus<br />
oli 32 henkilöä, joista farmaseuttisen koulutuksen<br />
saaneita proviisoreja ja farmaseutteja oli 19,<br />
joukossa neljä naista.<br />
Myös lääkintäkenttävarikkojen apteekkiosastoiksi<br />
määrättiin kunkin paikkakunnan<br />
suurin siviiliapteekki. Apteekit joutuivat työskentelemään<br />
erittäin ankaran työpaineen alla.<br />
Tarvittaessa turvauduttiin vapaaehtoisapuun,<br />
jota saatiin lotilta, nostomiehiltä, koululaisilta<br />
ja muilta siviileiltä.<br />
Poikkeuksellisen kylmä sää aiheutti omat<br />
ongelmansa. Paleltumavoiteiden kysyntää ei<br />
kyetty täyttämään, vaikka salvaa valmistettiin<br />
ja pakattiin keskeytyksettä läpi vuorokaudet.<br />
Nestemäiset lääkkeet jäätyivät kuljetusten aikana<br />
herkästi.<br />
Lääkintäkenttävarikkoja vaivasi koko talvisodan<br />
ajan krooninen lääkepula sellaisten lääkkeiden<br />
kohdalla, joita apteekit eivät kyenneet<br />
valmistamaan. Sulfatablettien, nukutuseetterin<br />
ja kirurgisten ommelaineiden ajoittainen<br />
puute hankaloitti pahiten kenttäsairaaloiden<br />
työskentelyä. Lääketehdas Star Tampereella<br />
pystyi työskentelemään koko sodan ajan rauhan<br />
ajan tiloissaan. Se ryhtyi tislaamaan narkoosieetteriä,<br />
jolloin puute tästä leikkaussaleille<br />
ensiarvoisesta lääkkeestä poistui.<br />
Apteekeista vain sotilasapteekeilla oli tablettikoneet.<br />
Niiden kapasiteetti ei kuitenkaan riittänyt<br />
tyydyttämään tarvetta. Kun Lappeenrantaan<br />
siirretty Viipurin sotilasapteekki saattoi<br />
saada päivittäin yksistään yskäntableteista<br />
30 000 kappaleen tilauksia monien muiden<br />
tablettien lisäksi, hyvistä yrityksistä huolimatta<br />
jouduttiin turvautumaan siviiliapteekkien<br />
valmistamiin annospulvereihin. Vasta kun<br />
Orionin lääketehdas pääsi Keuruulla täyteen<br />
vauhtiin, tablettituotanto alkoi vastata kulutusta.<br />
Tabletteja ei kuitenkaan ehditty pakata<br />
tehtaalla käyttörasioihin, vaan ne jouduttiin lähettämään<br />
varikoille irtopainossa, 500 – 1000<br />
kappaleen pusseissa ja laatikoissa. Samat pakkaukset<br />
jatkoivat edelleen matkaa sairaaloihin ja<br />
pataljoonien joukkosidontapaikoille. Kuljetusten<br />
aikana heikot päällykset helposti rikkoontuivat<br />
ja kostuivat.<br />
Noin kuukausi ennen talvisodan päättymistä<br />
kumottiin Helsingin, Turun ja Tampereen<br />
yksityisapteekeille lokakuussa 1939 annettu<br />
määräys lääkeaineiden takavarikosta puolustusvoimia<br />
varten. Sotasairaaloihin ja varikoihin<br />
sidotut apteekit jatkoivat kuitenkin entiseen<br />
malliin.<br />
Talvisodan päätyttyä puolustusministeriö pyysi<br />
Päämajan lääkintäosastolta vakuutusta siitä,<br />
että lääkehankinnat siviiliapteekeilta olivat olleet<br />
välttämättömiä. Kenttäyliapteekkari Urho<br />
Sorsimo päätti 16. 4. 1940 päivätyn vastauskirjeensä:<br />
”Siitä, että lääkintätarvikkeista ei sentään<br />
ollut katastrofaalista puutetta, saadaan kiittää<br />
pääasiassa sitä auliutta, millä siviili laitokset<br />
asettivat varastonsa puolustusvoimien käytettäväksi,<br />
siitäkin huolimatta, että ne ilmeisesti<br />
tekivät sen omaksi vahingokseen, kuten jokainen<br />
asioihin perehtynyt ammattimies voi<br />
todistaa.”<br />
20 Turunen: Lääkehuolto Talvisodassa 21
Change language