Terveys - Maanpuolustuskurssiyhdistys

Jussi Rauvola
Leena Pihlajamäki
Marcus Nybergh
Kokonaismaanpuolustuksen
kurssi ylioppilasliikkeelle
– kahden instituution välissä etsimässä seuraavaa sukupolvea
itä ylioppilaat tänään, sitä yhteiskunta
huomenna”. Vanha sanonta pitää
”M
edelleen paikkansa.
Ylioppilaskuntien toimintaan päätyvät ikäluokkansa
kaikkein aktiivisimmat nuoret.
Aktiivisuus jatkuu myöhemmin työelämässä,
monella yhteiskuntamme ja elinkeinoelämämme
kärkihahmolla on vahva ylioppilaskuntatausta.
Esimerkkeinä mainittakoon Tarja
Halonen, Jorma Ollila, Jorma Eloranta ja Sari
Sarkomaa. Lista on pitkä.
Ylioppilaskuntatoiminta antaa paljon tulevaisuuden
kannalta arvokasta osaamista ja sivistystä.
Johtamis- ja organisoimistaidot, vaikuttamisosaaminen
ja laaja ymmärrys siitä, miten
yhteiskuntamme toimii, unohtamatta verkostoitumista
tulevaisuuden tekijöiden kanssa.
Kun Marcus Nybergh (yksi kirjoittajista)
keskusteli keväällä 2007 SYL:n silloisen puheenjohtajan
Lasse Männistön kanssa ylioppilaskuntatoiminnan
antamista valmiuksista,
he päätyivät pohtimaan, kuinka hyvin nuoret
• Jussi Rauvola on SYL:n puheenjohtaja. Hän
suoritti varusmiespalveluksensa Kaartin Soittokunnassa,
ja vieraili pariin otteeseen myös
maanpuolustuskurssien juhlissa.
• Leena Pihlajamäki on SYL:n varapuheenjohtaja.
Rauvola ja Pihlajamäki osallistuivat
kevään 2009 Ylioppilasliikkeen kokonaismaanpuolustuksen
kurssille.
• DI Marcus Nybergh on Teknillisen korkeakoulun
ylioppilaskunnan pääsihteeri vuosilta
2001-2003. Hän suoritti JOO-sopimuksen
kautta osan TKK:n johtamisen sivuaineopinnoistaan
esiupseerikurssilla 57 ja yleisesikuntaupseerikurssilla
51.
tietävät, miten yhteiskuntamme toimii poikkeusoloissa.
Ei sotatilassa, vaan esimerkiksi vakavan
ympäristöonnettomuuden sattuessa, tai
energian jakelun häiriötilanteessa. He totesivat,
että tämä puoli yhteiskunnan toiminnasta jää
monille aktiiveille sangen tuntemattomaksi.
Näkemystä vahvisti Nyberghin joidenkin vanhempien
yhteiskunnallisten vaikuttajien kanssa
käymät keskustelut, joissa nämä totesivat kohdanneensa
poikkeusolojen johtamiseen liittyviä
kysymyksiä oikeastaan vasta Maanpuolustuskurssilla.
Nämä näkökulmat olisivat olleet
tervetulleita jo uran aiemmassa vaiheessa.
Näin syntyi ajatus ylioppilasliikkeen avainhenkilöille
tarkoitetun maanpuolustuskurssin
kaltaisen kokonaisuuden järjestämiseksi. SYL
teki Nyberghin ja Männistön toimesta asiaa
koskevan aloitteen silloiselle pääesikunnan
päällikölle Ari Puheloiselle, joka näytti hankkeelle
vihreää valoa. Valmisteluvastuu osoitettiin
MpKK:lle, jota Maanpuolustuskurssit
tukisivat omalla asiantuntemuksellaan. Jatkotyöskentelyn
aikana kurssin hahmo muokkautui
kattamaan yleisen turvallisuuspolitiikan,
Suomeen kohdistuvat turvallisuusuhat ja näiden
ennalta ehkäisemisen sekä yhteiskunnan
toiminnan poikkeusolosuhteissa. Viljavan keskustelun
aikaansaamiseksi kurssin koko haluttiin
pitää rajallisena. Kurssille haluttiin myös
saada mukaan muutama kadetti.
Tässä Puolustusvoimien ja ylioppilasliikkeen
yhteistyökuviossa ”ylioppilasliikettä”
edustaa ylioppilaskuntien kattojärjestö SYL.
Ylioppilasliike käsitteenä sisältää kaikki poliittiset
opiskelijajärjestöt, niin puoluepoliittisesti
sitoutuneet kuin sitoutumattomatkin. Niinpä
kurssille kutsuttiin ylioppilaskuntatoimijoiden
lisäksi puolueiden opiskelijajärjestöjen edustajia,
joita olikin kurssilla mukana kaikista poliittisista
suunnista. 24 osallistujasta 5 oli kadetteja,
ja loput SYL:n keräämiä ja Maanpuolustuskorkeakoulun
kutsumia ylioppilasliikkeen toimijoita.
Mukaan valikoitui ylioppilasliikkeen
edustajiksi SYL:n ja ylioppilaskuntien nykyisiä
tai lähiaikojen hallitusten jäseniä ja puheenjohtajia
sekä puolueiden opiskelijajärjestöjen
puheenjohtajia ja pääsihteereitä.
Kurssi järjestettiin Santahaminassa, Maanpuolustuskorkeakoulun
tiloissa 22.–23. toukokuuta
2009. Ohjelma oli tiivis paketti luentoja ja
niihin liittyviä keskusteluja. Lisäksi työskenneltiin
työryhmissä skenaarion parissa ja käytiin
vierailulla merivalvontakeskuksessa Helsingin
Katajanokalla. Kurssi oli sisällöiltään
käytännössä kahden vuorokauden tiivistelmä
varsinaisen maanpuolustuskurssin kolmen viikon
ohjelmasta. Kurssilaiset pääsivät tutustumaan
muun muassa turvallisuuspolitiikkaan,
valtioneuvoston päätöksentekojärjestelmään,
sähkön häiriötilanteisiin, informaatiosodankäyntiin
ja terrorismiin Suomessa. Luennoitsijat
olivat alansa huippuasiantuntijoita ja käyty
keskustelu niin innostunutta, että kahvitauotkin
kuluivat kurssiaiheiden parissa.
Erityisen antoisaksi kurssilaiset kokivat soveltavan
harjoituksen, jossa kurssilaiset pääsivät
eläytymään ulko- ja turvallisuuspoliittisen
ministerivaliokunnan asemaan. Kurssilaiset oli
jaettu ryhmiin, joissa ministerin johdolla muodostettiin
kantaa tilannekuvaan. Kaikissa ryhmissä
oli mukana yksi kadetti, ja suurena apuna
toimivat ryhmiä mentoroineet evp-upseerit. Se,
minkä erityisesti ylioppilasliikkeen edustajat
asiantuntemuksen puuttumisessa menettivät,
korvautui päätöksentekovalmiudella ja kyvyllä
tarttua härkää sarvista.
Kurssi toimi myös pikaperehdytyksenä Santahaminaan
ja kadettitoverikuntaan. Kadetit
järjestivät kurssilaisille vapaamuotoisen illanvieton,
johon kuului tiiviinä pakettina ulkoilua,
toverikunnan esittelyä, saunomista ja jutustelua
tuopin ääressä. Erityisesti viimeksi mainitulle
toivottiin jatkossa myös lisää aikaa – onhan
ajatustenvaihto ja verkostoituminen yksi maanpuolustuskurssien
tausta-ajatuksista.
Kurssin järjestelyt saivat laajaa kiitosta
osakseen. Ohjelmapaketti oli monipuolinen
ja tasapainoinen, ja suurin kritiikin aihe oli
kurssin lyhyt mitta. Tähän liittyen SYL onkin
ehdottanut, että jatkossa voitaisiin harkita
kurssin järjestämistä kolmipäiväisenä. Kurssin
32 33