Risteäviä eroja sataman arjessa - Helsinki.fi
Risteäviä eroja sataman arjessa - Helsinki.fi
Risteäviä eroja sataman arjessa - Helsinki.fi
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
kaikkea hallitsee liitossa vallitseva vahva yhteishenki. Kun<br />
työntekijät päättävät ryhtyä lakkoon ja <strong>fi</strong>lmi kuvaa sen<br />
heittäytymällä hätkähdyttävästi mykäksi, autiuden leimaamiksi<br />
satamakuviksi, katsoja suorastaan pidättelee henkeään. 777<br />
Palkkatyöläisen lisäksi Valtasuoni sykkii sai positiivista huomiota<br />
kommunistiselta Työkansan Sanomat -lehdeltä, mutta muiden lehtien<br />
arvioita Suutari ei esittele. Palkkatyöläisen myönteinen arvio on arvatenkin<br />
ollut Suutarille erityisen mieluisa, sillä kiistat vasemmiston siipien välillä<br />
olivat kiivaita ja repiviä ja johtivat Kuljetustyöväen Liiton kuihtumiseen ja<br />
lopulta lakkauttamiseen 1957. Tapio Bergholmin mukaan liitto sai lopullisen<br />
kuoliniskun syksyllä 1949, joten Valtasuoni sykkii –dokumentin voi nähdä<br />
osana ammattiliiton taistelua olemassaolostaan. 778 Suutari joutui jättämään<br />
sihteerin tehtävät 1951, eikä hän löytänyt enää töitä satamasta tai<br />
muualtakaan ja työllisti itsensä ilmeisesti kirjailijana. 779<br />
Vain harvat ovat tulleet ajatelleeksi lastaus- ja kuljetustyön<br />
raskautta, joka kaikissa vaiheissaan pusertaa hien tekijöistään.<br />
Suolaisena se virtaa otsalta silmiin ja purona pitkin selkää. Kuitenkin<br />
nämä ihmiset ovat eläneet syrjäytetyn asemassa. Aikaisemmin<br />
yhteiskunta unohti heidät, eikä heillä vieläkään ole lain mukaista<br />
päivittäistä kahdeksantuntista työaikaa. 780<br />
Aikaisemmilla vuosilla tarkoitetaan ilmeisesti 1930-luvun alun laman<br />
”mustia vuosia”, jolloin ”työtekijät oli heitetty työnantajan armoille”. Laman<br />
ja oikeistolaisen hegemonian vuosien tunnelmien yleistäminen myös<br />
myöhemmille vuosikymmenille tapahtuu elokuvaa katsoessa helposti, sillä<br />
viittaukset aikakausien vaihteluihin ovat minimalistisia. ”Iloista” 1920-lukua<br />
sekä ”synkkää” 1930-lukua kuvaa Viljo Suutarin Valtasuoni sykkii -niminen<br />
kirja, joka ilmestyi vuonna 1971. Kirjan esipuheessa Suutari toteaa, että<br />
”eräässä väitöskirjassa” väitetään satamatyöläisiä ”huonoksi ainekseksi”. Itse<br />
hän argumentoi satamatyöntekijöiden kunnollisuuden puolesta konkreettisin<br />
esimerkein. Suutari nostaa esiin satamatyöosuuskunnat, joiden toiminnan<br />
päättymisestä ”vuoden 1918 selvittelyissä” hän syyttää yksityisiä<br />
satamatyönantajia. Suutari kysyy, miksi yksityisyrittäjät satamassa olisivat<br />
olleet huonompia kuin muualla. Toisena kunnollisuutta puolustavana<br />
seikkana hän kirjoittaa ”jätkien kulttuuripyrinnöistä ja -aikaansaannoksista,<br />
joita olivat soittokunnat, laulukuorot, näytelmäseurat ja urheiluosastot”.<br />
Harrastustoiminnan Suutari näkee liittyvän yleisiin 1800- ja 1900-luvun<br />
vaihteen sivistys- ja kulttuuripyrkimyksiin, mikä sinänsä jo osoittaa ”tuon<br />
777 Suutari 1968, 208–209.<br />
778 Bergholm 1997, 374.<br />
779 Suutari 1968.<br />
780 Kava YV-7193.<br />
209
Change language